Kalle Viksari pyöräilee – uusi sarjakuvakokoelma : 7

KV7

koonnut Veli Giovanni = H.J. Viherjuuri (Otava, 1930)

Kansi A. Tawitz: Kalle Viksari moottoripyörällä ja Alli sivuvaunussa, Junnu perässä potkulaudalla.

Sisällys (suluissa tekijä, jos signeerattu, hakasuluissa jos ei ole):

3 Kalle Viksari tahtoo Allia ajelemaan (A. Tawitz) [huom! Lukee ”A. Tavitz”]
4 Kalle Viksari luulee ajavansa Allia (A. Tawitz)
5 Sievä Sorjanen ja Ponteva viettävät joulua (E. Jaatinen)
6 Kapteeni Naukku tekee hyvän työn (A. Tawitz)
7 Kapteeni Naukku saa palkkion (A. Tawitz)
8 Muttinen ja Puttinen ostavat (A. Tawitz)
9 Muttinen ja Puttinen intialaisina prinsseinä (A. Tawitz)
10 Herra Kerhonen lepää (G. Thilén)
11 Herra Kerhonen on ratsastamassa (G. Thilén)
12 Keinotekoinen Karhunen tanssittajana (A. Tawitz)
13–15 Avulias Aatu (Ola Fogelberg)
16 Isän ja äidin esikoinen (A. Tawitz)

Aloitussivulla kerrotaan: ”Takakannessa Junnu-peli, jonka on keksinyt kivennapalainen koulutyttö.” Tekijäkaarti alkaa muutenkin kasvaa. Eeli Jaatinen piirtää varsin veligiovannimaisen keksinnön. Thilén aloittaa Herra Kerhosen ja Fogeli piirtää Avuliaan Aatun ja sarjaan vielä kauniin logonkin.

Sivun 3 ensimmäisen ruudun lukujärjestys on virheellinen. Sivun 16 kuplat on tekstattu poikkeuksellisesti gemenalla, mutta kuvissa on tarpeetonta toistoa ja jopa selostus: ”Soittaa toiselle lääkärille.” Taas ristiinpukeutumista: nyt Niku Allina dragissa! Veli Giovanni vierailee itse sivun 8 sarjassa.

Lisätiedot:

[24×18 cm pysty albumi, 16 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia; kannessa ”Sarjakuvia”; s. 1 Sisällys; s. 2–16 sk väri; ; tk 45 kortin Junnu-peli, 5 kuvaa ja luvut 4 x á 100, 200, 400, 500, 600, 700, 800, 900, 1000.]

Pölhölän ja Pöhköläisen seikkailut – Kolmas osa (III)

piirtänyt Sven Nyström; kertoillut Olli = Väinö Nuorteva (Suojeluskuntain kustannusosakeyhtiö, [1930])

Kansi: Päähahmot ja kaksi koiraa lentävät ilmassa, alla räjähdys ja sen ääni ”POM!”

Koirat Makkara ja Pulla ovat edelleen mukana. Hienoja visuaalisia vitsejä mm. reklaamipylvään luona tapaamisesta tai valokuvaajalla käynnistä. Selostuksenomainen tekstiosuus on nykysilmin melko asenteellista. Tekstissä myös suorat terveiset ”Hakkapeliitan” lukijoille.

Lisätiedot:

[23×25 cm vaaka; kovat kannet + sisälehdet; kansi väri (valkoisella pohjalla väripiirros, yllä kaarelle tekst. pääotsikko pun. gem., alla vihertäviin ’laudanpätkiin’ tekst. must. ja pun. gem. tekijät ja”Kolmas osa”); s. 1 nimiö; sarjakuvia 46 s. joista vasemmat sivut tekstiä, oikeat sivut sarjakuvia (siis oik. 23 kpl); takakannessa hinta ”Smk 20:–, 1. ja 2. osat Smk 15:–”.]

Kalle Viksari urheilee – uusi sarjakuvakokoelma : 8

KV8

koonnut Veli Giovanni = H. J. Viherjuuri (Otava, 1931)

Kansi A. Tawitz: Kalle Viksari ja Junnu sekä muut lehden hahmot rullaluistimilla letkana, käsi kädessä.

Sisällys (suluissa tekijä, jos signeerattu, hakasuluissa jos ei ole):

3–4 Kalle Viksari (A. Tawitz)
5–6 Kallen ja Kapteeni Naukun seikkailuja (A. Tawitz)
7 Chaplinin temppuja [A. Tawitz]
8–9 Täydennettävä kesämaisema (askartelutehtävä) [A. Tawitz]
10–13 Jyry-Jaakko kirjoittaa päiväkirjaa [A. Tawitz]
14–15 Muttinen ja Puttinen (A. Tawitz)

Sivun 2 askarteluohjeissa sanotaan ”Tämän kuvakirjan keskiaukeamalla…”

Sivulla 3 ei ole ruutujakoa, kuplat on ladottu, ja Veli Giovanni vierailee sarjassa. Sivulla 4 kuvat on numeroitu riveittäin 1–3, 1–3, 1–4, 1–4. Kalle Viksari suoriutuu heikosti urheilussa, seiväshypyn tulos on 1 m 25 cm maan sisälle, kuulan 1 ½ cm, kiekko jää käteen kiinni, ja heittäjä lentää moukarin mukana. Kalle pyytää Veli Giovannilta lisäsivua, mutta: ”Kaksi sivua on jo mennyt aivan hukkaan.”

Kapteeni Naukun tyyli pitää: ihmissyöjien ruokalistalla on ”a la kannibal” ja ”kaikki kääntyi jälleen hyväksi” kun kaksi aseistettua merimiestä vie alkuasukasta. Sivulla 7 on piirrosrivit numeroitu välipalkkiin (1–3), ja kukin rivi muodostaa oman vitsinsä. Sivulla 14 on tekstattu: ”KU-KE-RI-KU, KUKK-KE-RI-KU” Metahuumoria on taas sivulla 14 luettaessa Kalle Viksaria.

Jyry-Jaakon (myöhemmin eri piirtäjillä Esko) kieli on vivahteikasta: ”Minä olen fangi”, ”Minun sisareni on kivoja bööniä.” ja ”Mutta naiset eivät ymmerre hummoria…” Kalle Viksareissa on varsin yleistä, että lapsille annetaan selkäsaunoja (laskin kaikkiaan 26 Kalle Viksarista yhteensä nelisenkymmentä tapausta), mutta sitä sekä pidetään aikansa tapaan vain huumorina että kritisoidaan kuten tässä: ”Äiti luulee että pikkupoikia voi lyödä kuinka lujaa vaan.” Toisaalta: ”En voi istua tuolilla, kun tekee niin kipeää.” (Kuvassa Jyry-Jaakko kuitenkin istuu!).

Sivulla 16 on taas peli, nyt tammipelin laudalla pelattava kuuden nappulakuvan peli (Alli, Junnu, Tip-Top Olli, Kalle Viksari, Niku ja Naku).

Lisätiedot:

[24×18 cm pysty albumi; 16 s. + kannet; ei sisäkansipainatuksia; kannessa ”toimittanut”; s. 1 Sisällys; s. 16 Auttakaa Junnua pääsemään Allin luo (peli; A. Tawitz); tk ”osia täydelliseen kesämaisemaan”, 9 osaa.]

Tiikeri: 100 sarjaa / tehnyt ”Tiikeri”

[Tiikeri 1]

Tiikeri = Arvo Tigerstedt (Helsingin Sanomat, 1931)

Kansi: Piirtäjä juoksee pakoon vihaisia urheilijoita (kädessä sivellin, toisessa kainalossa piirrosnippu, josta lennähtää urheilupiirros).

Nimimerkki Tiikerin eli Arvo Tigerstedtin Helsingin Sanomiin piirtämät pilapiirrokset ovat aikakautenaan muutenkin suosittua tyyppiä, jossa yhteen kuva-alaan on sijoitettu useita pienempiä piirroksia ja niihin liittyviä selostus- ja osin jopa puhekuplia. Kuvat ovat toki ajallisesti toisiinsa liittyviä (tai saman ajankohtaan sijoittuvia urheilutapahtumia), mutta ne eivät useimmiten muodosta kertovaa, sarjallista kokonaisuutta. Tässä niitä ei siis lueta sarjakuviksi, mutta käsitellään lyhyesti siksi, että tekijä on kirjoissaan itse niitä sarjakuviksi tai sarjoiksi kutsunut. Usein teksti lähinnä selittää kuvaa, mutta on niissä repliikkejäkin. Keinot ovat vielä osin hakusessa: ”En tiedä miten kuorsaus merkitään. Ehkä näin… HRRR – PSS?”

Piirtäjänä Tiikeri on taitava, sekä ilmeikäs kuvalla kertoja että hyvä karikatyristi, ja sanavalmiskin teksteissään. Muiden muassa Tarmo Koivisto on nimennyt Tiikerin yhdeksi esikuvistaan piirtäjänuransa alussa. Kronikat ovat myös mainio tapa tarkastella ajan vallitsevia virtauksia populaarikulttuurin, tässä tapauksessa urheilun, suodattimen läpi. Myös poliittinen maantiede näyttäytyy erilaisena ennen toista maailmansotaa, kun suomalaiset matkustelevat kilpailemassa mm. Baltian maissa (Ruotsi kuvataan leijonana, Viro hiirenä, Neuvostoliitto karhuna – ja Suomi pikku nallena!).

Urheilun ystäville kirjat ovat tietysti oikea tiedon aarreaitta. Niissä voi seurata mm. turkulaisittain puhuvan Paavo Nurmen vaiheita. Harrastajaurheilua seurataan myös, ja jopa koiranäyttelyitä – ja tietysti Zeppeliinin vierailua. Tiikeri jakaa myös triviatietoa, esim. että banaani nähtiin uutuutena Eläintarhan kilpailuissa 1910-luvulla ja että saksalaisia valmentajia epäiltiin 1931 kokaiinin antamisesta nyrkkeilijöilleen virkistykseksi kesken ottelun. ”Stadion”-savukkeita taas jaettiin ilmaiseksi lentokoneesta. Tuolloin vielä kilpailtiin ”kaunoluistelussa” ja Prahassa pidettiin ”naisolympialaiset.” Tiikeri myös ehdottaa naispuoliselle syöttäjälle ”ehkä paremmin sopivaa nimitystä imettäjä”!

Kun myöhemmin (ks. 1960) korostetaan, että Tiikerin huumori ei loukkaa ketään, täytyy nykyajan perspektiivistä kyllä todeta, että joissakin asioissa ajan asenteet tulevat läpi tavalla, joka nykyään koettaisiin loukkaavana. Esim. sarja 30 uutisoi: ”Afrikasta kuuluu kummia! Watussi-neekerit ovat hypänneet korkeutta vallan kauheasti.” Piirroksessa on aika hurja karikatyyri ”Tämän näköinen rumilus voitti – tuloksella 2.30!” ja repliikkinä ”Njam njam täytyy lähteä kiertueelle Eurooppaan.” Ammattilaiseksi paljastunut musta urheilija Beasley tekee lumitöitä ja laulelee ”Mustanlaiseks olen syntynyt” alaotsikolla ”Black & White”. ”Neekeri Hough […] oli tietysti kilpailujen suurin vetonaula.” Josephine Bakeria pidetään Ranskan kiertävänä ”siirtomaanäyttelynä”. Yleisemminkin mustia sanotaan aina neekereiksi, mutta sehän oli tapana ainakin 1960-luvulle asti. Myös juutalaiskarikatyyrejä näkyy.

Suojeluskuntanäytöksessä (sarja 75) ”aika mukava numero oli ’kasakkaratsastus’ – tekoparta ja haju vain puuttuivat, jotta esitys olisi ollut täysipitoinen.” Homofobiaa oli urheilussa jo tuolloin: sarjassa 46 [painija] ”Väiski Kokkinen sai hävinneeltä jugoslaavilta niin mojovan pusun, että […otellessaan…] Johansonia vastaan pelkäsi tämänkin tekevän samoin ja hävisi.” Sarjassa 77 mainitaan että myös baijerilaisen nyrkkeilyottelun saksalaiset antoivat hävinneille aina mojovan pusun molemmille poskille.

Lopussa on kuvareportaasi tekijän matkasta Pariisiin (mm. Saksan ja Belgian kautta), ja Tiikeri esimerkiksi havainnollistaa Eiffel-tornin koon piirtämällä sen viereen Helsingin Johanneksenkirkon. Kieltolain vaikutuksesta mm. suomalaisten urheilijoiden ulkomaanmatkat esim. Tallinnaan saavat ns. kostean sävyn, mutta Pariisissa Tiikeri ihmettelee, miten harvoin siellä näkee humalaisia, vaikka lapsillekin tarjoilaan viiniä.

Ks. ”Tiikerin rengasmatka viisissä olympialaisissa” (Otava 1960)

Katso Sisällys ja Lisätiedot »

Kalle Viksari maalaa : 9. kokoelma sarjakuvia kaikenikäisille

KV9

toimittanut Veli Giovanni = H.J. Viherjuuri (Otava, 1932)

Kansi Poika Vesanto: Kalle Viksari nimen mukaisesti maalaa, taidemaalarin elkein, mutta alkeellisin tuloksin.

Sisältö (suluissa tekijä):

2–3 Kalle Viksari maalaa (A. Tawitz)
4–5 Pikku Ollin taikasormus (Poika Vesanto)
6 Junnu (A. Tawitz)
7 Herra Kerhonen [otsikossa: Herra Kerhonen ei pääse sivuuttamaan] (G. Thilén)
8–9 Kuinka pikku Lailasta tuli satumaan kuningatar (Seppo Launis)
10–11 Avulias Aatu (Ola Fogelberg)
12 Kapteeni Naukku II (A. Tawitz) [po.I]
13 Kapteeni Naukku II (A. Tawitz)
14–15 Viku ja Sasu (Poika Vesanto)
16 Nukkien huviretki (Eeli Jaatinen)

Tällä kertaa määritellään: ”Yhdeksäs kokoelma sarjakuvia kaikenikäisille.” Sekä takakannessa että sisällyssivulla on visuaalista ilmettä enemmän, kiitos Poika Vesannon. Takakannessa KV seinämaalarin telineellä maalaamassa taidesiveltimellä paletilta, ykkössivulla hahmoja ’herhiläisparvena’.

Vielä sivuilla 2 ja 13 on vääriä kuplien lukujärjestyksiä ja sivulla 3 outo ilmaisu: ”kuuluu hemaisevaa musiikkia”, mutta sivulta 4 alkaa sarjan ensimmäinen Poika Vesannon tarina, joka on sujuvaa sarjakuvakerrontaa kypsimmillään. Juonikin on näppärä: Olli ei ota himoitsemaansa omenaa, se kun ei kuulu hänelle. Haltijatar palkitsee pojan ihmesormuksella, joka toteuttaa haaveet. Vaikka tarinan loppu viittaakin suoraan ”Pikku Nemoon”, ilmaisu on täysin valmista: Vesannon maailma on kansoitettu eläimillä, jotka käyttäytyvät ihmismäisesti ja ihmisillä, joiden vaatteet on kuvattu hienostuneesti.

Taso vaihtelee, esimerkiksi Seppo Launiksen (s. 8–9) komean prinssi Aatoksen tarinassa teksti selittelee kuvia ja loppu on poseerausta. Fogeli taas luo hienon yövaikutelman värisarjassakin harmaasävyillään. Kapteeni Naukun elkeet ovat entiset: ”Nämä neekerit eivät näy olevan kovinkaan viisaita.” ”Joko te nyt matkustatte? Viikon kuluttua loppuu lihansyöntikieltokin.” Kulta ja jalokivet salakuljetetaan kätkössä alkuasukkailta käärmeen ja krokotiilin sisällä.

Hienosti piirretty on toinenkin Vesannon sarja, jossa Viku ja Sasu keplottelevat sedältä piipun, ja polttelevat sitten piippua – saatuaan selkäänsä: ”Kattot, ukko, renkaita!” Sivun 16 Nukkien huviretki on kolme leveää ruutua, joissa on sisällä tapahtumajärjestyksen numerointi ja pitkät selostustekstit alla. Selittelevä teksti kertoo nukkien matkasta, mukana ”Neekeri-Nikke”, Nukkekuningatar, Noppe ja Nalle, Bonzo (ulkomainen sarjakuvahahmo!) sekä naapurin Hilkan Musu-norsu.

Lisätiedot:

[24×18 cm pysty albumi; 16 s. + kannet; ei sisäkansipainatuksia; s. 1 Sisältö; tk ”Hauskaa joulua kaikille, toivoo Kalle Viksari”.]

Tiikeri: Toiset 100 sarjaa 1932

[Tiikeri 2]

Tiikeri = Arvo Tigerstedt (Helsingin Sanomat, 1932)

Kansi: Hattupäinen piirtäjähahmo istuu puupenkillä, kasvot ”1932”-arkin takana ja piirtää sulkakynällä, jalat kohti katsojaa.

Tässä toisessa kokoomassa jo joka sarjalla on aina vasemmalla sivulla numeron lisäksi julkaisupäiväys ja jonkinlainen otsikko, vaikka piirroksissa käsiteltäisiin useampiakin aiheita. Oikealla sivulla monta piirrosta on sijoitettu samalle sivulle yksiin raameihin. Kuvien välillä lukujärjestystä osoittamassa on nuolia.

Osassa piirrokset on numeroitu, mutta ruutujakoa tai puhekuplia on varsin vähän jos ollenkaan.

Tiikerillä on omanlaisensa omistus: ”Omistan tämän kirjani kaikille niille, jotka tämän kirjani omistavat. Tiikeri”. Omakohtaisuus korostuu, kun Tiikeri ei pääsekään mukaan olympialaisiin, vaan sinne lähetetään Lauri ”Tahko” Pihkala Helsingin Sanomain kommentaattoriksi. Monessa sarjassa Tiikeri sitten kiikaroi tapahtumia kaukaa Pohjolasta merten yli yltävällä kaukoputkellaan! Sarjassa 67 Tiikeri itse esiintyy krokotiilinä hattu päässä vuodattamassa kyyneliä. Vierailijoina myös mm. Chaplin, Mikki Hiiri, Felix-kissa, Suomi-Neito, Svea-Mamma ja Viipurin Sudet.

Katso sisällysluettelo, lisätiedot ja lisäykset »

Herra Kerhonen

Veli Giovanni = H.J. Viherjuuri; kuvat piirtänyt Gösta Thilén (Otava, 1933)

Kansi: Herra Kerhonen turkkilaisissa tunnelmissa, makaa tyynyillä, fetsi päässä, puhallellen renkaita sikarin savusta, ympärillä neljä matalaa tarjoilupöytää.

Lähes tekstitöntä sarjakuvaa, jossa nokkelia ideoita ja herkkää piirrostyötä. Viherjuuri oli keksijäluonne, ja näissä on sekä vakavasti että leikillisesti otettavia keksintöjä. Thilén osasi käyttää ruutujakoa luovasti, ja paikoin hän jo sijoitti kuplattomia pikku repliikkejäkin kuviin.

Suomalaisen sarjakuvan klassikkohahmo, josta tehtiin muun maussa valkoiseksi ja vihreäksi lasitettuja keraamisia pystejä (muotoilijana niin ikään sarjakuvia lehtiin piirtänyt Germund Paaer). Näiden mainos on sivulla 48, valokuva kokonaisesta armeijasta Arabian säästölippaita ”Herra Kerhosen kokovartaloveistos saatavana 30 mk:lla.” Takakannessa väri-ilmoitus, jossa herra Kerhonen mainostaa Viipurin Tupakan Pikku Kerhoa turkkilaisissa tunnelmissa.

Kirjasta julkaistiin lähes identtinen uusintapainos suomalaisen sarjakuvakirjan satavuotisjuhlien kunniaksi 2011 (Otava, toim. Ville Hänninen).

Ks. Herra Kerhonen (Otava 2011)

Katso sisällysluettelo ja lisätiedot »

Kalle Viksari keksii : 10. kokoelma värillisiä sarjakuvia

KV10

toimittanut Veli Giovanni = H. J. Viherjuuri (Otava, 1933)

Kansi Poika Vesanto: KV nimen mukaisesti ajelemassa puusta rakentamallaan autolla, rekisterinumero H 862, kuva jatkuu takakanteen.

Sisältö (suluissa tekijä):

2–3 Kalle Viksari keksii (Poika Vesanto)
4–5 Kieku ja Kaiku [otsikossa ”Kun värit vaihtuvat”] (Asmo Alho; riimitellyt Rieti)
6–7 Viku ja Sasu harjoittavat eläinystävällisyyttä [otsikossa ”osoittavat”] (Poika Vesanto)
8–9 Viku ja Sasu leikkivät [otsikossa ”leikkivät kilttejä lapsia”] (Poika Vesanto)
10–11 Muttinen ja Puttinen [otsikoissa I ja I po. II] (A. Tawitz)
12–13 Kasperi ja Pulu [kaksi sarjaa omin otsikoin] (Poika Vesanto)
14 Kapteeni Naukku (A. Tawitz)
15 Herra Kerhonen (G. Thilén)
14–15 Viku ja Sasu (Poika Vesanto)
16 Satu [otsikossa ”Kallein elämänohje”] (Seppo Launis)

Sivun 1 yläosassa on hahmojen kasvorykelmä (10 kpl, [P.V.?]). Sivulla 2 ruuduttomia keksintöpiirroksia selityksin (”uuden lypsytavan” etc.) ja sivulla 3 koiramoottorilla toimiva puuauto. ”Vikussa ja Sakussa” on jo hienosti tekstatut puhekuplat ja hieno öinen siluettikuvakin. Vesanto tekee myös sanattoman koirien rakkaustarinan (s. 13). Asmo Alhon varhainen ”Kieku ja Kaiku” on vielä melko ihmismäisiä kukkoja, mutta siinä on mm. hienosti tehty otsikkokuva sinisestä ja punaisesta kukosta. Hieno on myös Thilénin Kerhonen, joka metasarjakuvassa kerää junan savurenkaat vapaansa.

Sivulla 11 on vieläkin väärin järjestettyjä puhekuplia. Tarina on aika outo, kreivi huumaa kaksi köyhää ja vie vieraikseen, mutta kun nämä alkavat riidellä, heidät huumataan taas ja viedään takaisin tienposkeen. Kapteeni Naukussa taas huijataan alkuasukkailta aarteita vaihtamalla ensin romuihin, sitten silakoihin. Outo on viimeisen sivun satukin, jossa köyhä tyttö vie kupin vettä maantierosvolle [= kerjäläinen!], joka onkin prinssi, ja: ”Heistä tuli maailman onnellisin hallitsijapari.”

Lisätiedot:

[24×18 cm pysty albumi; 16 s. + kannet; ei sisäkansipainatuksia, s. 1 Sisältö; s, 2–16 sk väri.]

Tiikeri: ”Kolmannet 100 sarjaa” Eli ”Tänään sataa ja huomenna sataa = 200.” ja sitten satoi vieläkin = 300 – Sataakohan enää Sataa?!

[Tiikeri 3]

tehnyt Tiikeri = Arvo Tigerstedt (Helsingin Sanomat, 1933)

Kansi: Piirtäjä ja koira katolla, savupiippujen seassa, Tiikerillä kaasunaamari ja reppu, kädessä oksa, jossa valkoisessa lipussa 1933, koiralla valkoinen vaate jossa punainen risti, katsovat vasemman alakulman räjähdystä.

Vuoden teemaksi tuntuu nousevan Paavo Nurmen ammattilaiseksi tuomitsemisen jälkeinen nokkapokka Suomen ja Ruotsin välillä, jossa erityisesti Urho Kekkonen nousi esiin.

Alaotsikolla ”tapaturmavakuutus Turun matkaa varten” Tiikeri kuvasi, miten ei ollut Turussa suosittu Nurmi-sarjojensa vuoksi: ”Kyl´ mää sil´ Tiikeril´ ny näytän!” ” Ei se ainakaa toi ol´– vai?” ”Ei. Sil´ o´ toise sorttine hattu ku toi.” Suomen mestaruuskisat, joihin Nurmi otti osaa, olivat ovella. Tiikeri selitteli: ”Mätäkuun juttu, se 1.8. tehty!?” ”Älkää siis hyvät ihmiset tästä lähin ottako näitä sarjojani niin kuolemanvakavasti. Eiväthän nämä ole mitään pääkirjoituksia!” ”Entä – jos olenkin vain vetänyt teitä nenästä? Kuka sen takaa? En ainakaan minä.” ”Sillä mistä te tiedätte, mitä minä loppujen lopuksi ajattelen siitä jutusta.” ”Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli!” (69)

Svenska Pressen julkaisi v. 1931 allekirjoitetun paperin (HKV), missä tarjottiin Nurmelle ja Videlle 2/3 kilpailujen brutosta, jos he juoksisivat. Kilpailua ei pidetty, mutta paperi jäi. Suomen Sosialidemokraatti -lehti herkutteli kuten keikki ne, joilla oli jotain SVUL:ia ja sen pj. Kekkosta vastaan. Kekkosella ”Amatööriyden puhdas kilpi” Tiikeri: ”Kummankohan puolelle tuossa nyt menisi?” ” Olisi kenraali Kekkoselle parasta ruveta ajoissa varustautumaan!” ”Huom! Ilmoitan täten toimivani sotanäyttämöillä vain puolueettomana kirjeenvaihtajana.” (93)

IAAF:n kokouksessa Berliinissä pohdittiin Nurmen luvatonta kilpailemista Virossa kesäkuussa. Viron urheiluliitto vakuutti toimineensa hyvässä uskossa. Tiikeri kuvaa keskustelua: ”Koko maailma seuraa jännittyneenä kahta, Saksassa nyt juuri ’esillä’ olevaa juttua, nim. Nurmen – ja van der Lubben.” ”Polttikohan Lubbe sen valtiopäivätalon?” ”En tiedä, mutta onhan se Saksakin polttanut Nurmen!” ”Olen aivan palovakuuttunut siitä, että molemmat tuomitaan.” Niinpä, jälkiviisaasti voisi todeta, että kohta polttivat paljon muutakin, ja ehkä näin jälkeen päin Nurmen juttu sittenkin jäi merkitykseltään vähäisemmäksi kuin Valtiopäivätalon poltto… (86)

Katso sisällysluettelo, lisätiedot ja lisäykset »

Kalle Viksari matkustaa : 11. kokoelma värillisiä sarjakuvia

KV11

toimittanut Veli Giovanni = H. J. Viherjuuri (Otava, 1934)

Kansi Poika Vesanto: KV nimen mukaisesti itse rakentamassaan lentokoneessa, kuva jatkuu takakanteen, jossa tilanne selittyy vain pyykkinarusta riippuvaksi.

Sisältö (suluissa tekijä):

2 Kalle Viksari matkustaa (Poika Vesanto)
3 Tuhma Teemu ja kiltti Kaarlo (A. Tilgman) [!]
4–5 Kieku, Kaiku, Possu, siili ja pulla (Asmo Alho)
6–7 Viku ja Sasu salapoliiseina (Poika Vesanto)
8–9 Pupu, Pike ja Rike (Poika Vesanto)
10 Herra Kerhonen (Poika Vesanto)
11–13 Junnu sovittaa Nikun ja Nakun riidan (A. Tilgman)
14–16 Pikku Lallin seikkailu (Seppo Launis)

Nimiösivulle Vesanto on tehnyt hienon kuvan kaarevassa jonossa marssivista hahmoista. Aloitussarja on muunnelma kannen ideasta. ”Vikussa ja Sasussa” on Vesannon oivallus: poikien hatut lennähtävät ilmaan hämmästyksestä huutomerkkien nostattamina! Eläintarinassa sivuilla 8–9 Vesanto tavoittelee selvästi alan ranskalaisen klassikko Calvon tyyliä. Hänen Kerhosessaan on taas tyypillinen Veli Giovanni -idea ruokapöydän muotoiluksi tukevalle herralle.

Tässä numerossa vierailee Arnold Tilgmann (signeerauslyhenne A. T-M.), jolta sitten tuli myös oma albumi ”Aaro Varis” (och samma på svenska: ”Kalle Kråka”). ”Kieun ja Kaiun” riimittelijää ei nyt mainita, mutta otsikkovinjetti on hieno. Launiksen loppusatu on taas aika erikoinen: Orpo Lalli-poika näkee kauniin satuprinsessan, jonka kuitenkin vie ”hirveä lepakkohirviö”. Polvenkorkuinen äijä vie Lallin lentokoneella komeaan linnaan, ja Lalli katkaisee pedolta pään vapauttaen koko hovin vankilasta. Lallista tehdään kuningas, vietetään kruunajaiset, ja äijä lähtee lentokoneellaan ”tekemään kilteille lapsille palveluksia.” [Eikös kuulostakin ihan manga-tarinalta!]

Lisätiedot:

[24 x 18 cm pysty albumi, 16 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia; s. 1 Sisältö.]

Neljännet 100 sarjaa / 1934

[Tiikeri 4]

tehnyt Tiikeri = Arvo Tigerstedt (Helsingin Sanomat 1934)

Kansi: Urho Kekkonen kenraalina, valkoisen ratsun selässä ja iso miekka vyöllä, Tiikeri ja koira kurkkivat oikeassa alakulmassa (vas. laidassa ja ylhäällä musta ’suruviiva’) [Kansalliskirjaston kirja sidottu, ilmeisesti leikkautunut kannesta osa ainakin oikealta]

Runsauden pula alkaa vaivata, tai ainakin valinnan vaikeus tulee vastaan. Tiikeri pohjustaa alkusivulla: ”Lukijalle – Tällä kertaa en ole erikoisemmin ’karsinut’ näitä sarjoja – vaan päästänyt muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta – ensimmäiset 100 – suoraan loppukilpailuun – eli tähän IV kokoelmaan. Ikävää vain, että en täten pääse pitemmälle – kuin elokuun loppuun – mutta kun sataan ei juuri saa mahtumaan enempää kuin 100 ja välttyäkseni taas sellaisilta huomautuksilta kuin ’miksei sitä sarjaa ja sitä sarjaa ollut kokoelmassa’ – en voi muuta kuin pestä käteni – ja ’antaa mennä’. Seuraavan 100 sarjan nimeksi täytynee jo panna – joko 150 – tahi 200 sarjaa. Tiikeri”.

Tiikeri on ottanut koiransa rinnalleen kuviin, kaiketi draaman vuoksi, ja usein koirallakin on sanansa sanottavana. Harvakseen piirroksiin tulee enemmän rasterointia, eli mustavalkoisen lisäksi harmaasävytystä. Aihemaailmassa pyöritään yhä paljolti Kekkosen Ruotsin boikotin ympärillä. Tiikeri vaikuttaa ajoittain aika armeijahenkiseltä, mutta se lienee ollut ajassa: ”Olin repiä tukan päästäni.” ”Norjalaiset tulivat ja suomalaiset poistuivat kentältä ’väärällä jalalla’!!” ”Sotaväkeenhän ne pitäisi panna joka ainoo uudestaan – – ja saman tien vielä musiikkiopistoon!”

Näyttelijättärien viestinjuoksu innoittaa Tiikerin piirtämään patsaat keskustelemaan katsomaan lähtemisestä, mukana mm. Säätytalon päätykolmion väki, Lönnrot, Runeberg, Väinämöinen, Haaksirikkoisten perhe, Manta (lähtee katsomaan painia), merileijonat ja leijona – sekä Kolme seppää, jotka lähtevät hakemaan mukaansa Topeliuksen ’flikat’. Jatkoilta Runeberg eksyy Keisarinnan kiven päälle!

Jaksossa 54 Tiikeri ottaa kantaa myös uusiin lajeihin: ”Mietelmiä kuvapiirroksin – Tulevaisuuden urheilulaji Camping, Kamppailua, ei Kampin kentällä!”; ”Tai sitten rakentaisimme kamppailukämpän ensoniitista – ja silloinhan me vasta oikein ”kämppäilisimme”. Rotuviittauksia juutalaisiin ja ’neekereihin’ edelleen, ja jännitteitä naapureihin, ainakin rivien välissä. Porvoossa Viro-Suomi –jääpallomaaottelussa tuleekin puheessa: ”Deutschland, Deutschland über alles”. Tiikeri epäilee, että seuraavalla kerralla Tallinnassa puhutaan venäjäksi, ja ihmetellään ”Luuleks´ sä meit´ ryssiks´ hä?”

Yllättävästi kevään koiranäyttelyaiheesta Helsingissä: suomalaiset haluavat oman kerhon, ei enää ruotsalaista klubia, johon koirat: ”Elleivät ne nyt ota sitä arjalaispykälää sääntöihinsä?”

Katso sisällysluettelo, lisätiedot ja lisäykset »

Kalle Viksari kilpailee

[KV12]

toimittanut Veli Giovanni = H. J. Viherjuuri (Otava, 1935)

Kansi Poika Vesanto: KV purjehtimassa palkeiden avulla kulkevalla ”Joutsenella”, kuva jatkuu takakanteen.

Sisältö (piirtäjät):
s. 3 Poika Vesanto: Kalle Viksari kilpailee
s. 4–5 Asmo Alho: Kieku ja Kaiku
s. 6–8 Poika Vesanto: Viku ja Saku salapoliiseina
s. 9 Poika Vesanto: Kalervo

Nimiösivulle Vesanto on taas tehnyt hienon kuvan marssivista hahmoista, nyt ikään kuin mielenosoituskulkueena, jonka kylteissä lukee ”1:nen näytös”, ”2:nen näytös”, ”3:s” jne. Aloitussarja on jälleen muunnelma kansiaiheesta. Viku ja Sasu leikkivät ihmissyöjiä, eli maalaavat toisensa ruskeiksi – ja patavitsejä seuraa, sekä selkäsauna. Selkäänsä saa loppuhuipentumassa myös ritariajan poika Kalervo.

”Kieussa ja Kaiussa” on outo lopetus: ”Nyt jo naurattaakin vähän! Sadun lopetamme tähän.” Onnahtaa se joskus Vesannonkin kerronta, kun sivulla 13 ruudun 17 peruukkimaakari mainitaan ruudun 18 tekstissä. Pelilaudallakin on tapahtumakohtana ”neekerikuningas joka pitää vankina, kunnes seuraava jälessä tuleva pelaaja sinut saavuttaa.”

Vähän huolestuttaa, millaista muukalaiskuvaa lapsille on taottu jo kolmekymmenluvulta asti, mustat kun ovat miltei järjestään ihmissyöjiä tai ainakin vangitsevat valkoiset seikkailijat. Tämän kuten lasten selkäsaunojenkin täytyy olla suomalaisilla täysin hyväksyttyä kansanperinnettä, niin yleistä tämä toistuva aihemaailma on.

Lisätietoja:

[24 x 18 cm pysty albumi, 16 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia]; s. 1 Nimiösivu; s. 2 Sisältö; s. 3–16 sk väri-; s. 16 Esko kotimatkalla [peli] (Seppo Launis)]

Saku Sämpylä – pilakuvakertomus

Poika Vesanto (Karjala, 1935)

Kansi: Saku nostaa hattua ja poliisi näyttää tietä peukalollaan.

Sanomalehti Karjalan ”yleisön pyynnöstä” ottama ylipainos suosikkisarjakuvasta, kun ”kuvat oli vielä jäljellä” eli ilmeisesti samoilla painolaatoilla tehty. Osa ruutujen rajaviivoista leikkautuu ja toisaalta välipalkkeja yhdistyy ylimääräisillä viivoilla. Rakenne on vakiojako 9 ruutua per sivu tasajaolla. Osa stripeistä on numeroitu 1–37, sitten [38–40] pelkkä ruutu, sitten ei ruutuakaan numeroille [41–43]. Joissakin on alakulmassa teksti ”jatkuu”, mutta useimmat ovat silti yhden sivun huumorisarjakuvia.

Saku Sebastian Sämpylä saapuu rahattomana kaupunkiin, törmää laitapuolen kulkijoihin, itsemurha- ja itsekkyysklubeihin ja löytää sijansa täysihoitolasta – ja saa perinnön sekä flunssan. Vanhat piiat hoitavat kuntoon, mutta Saku kiinnostuu enemmän nuorista ja kauniista neideistä, joilla jo on kosijoita. Tutustuu mm. rumbaan, jojoiluun (!) ja autoiluun. Vaimo tavoittaa kolmen vuoden karkumatkalta, sisustaa uuden kodin funkiksella ja saa mammuttiturkin (35.000 Smk!). Päättyy joulujaksoon, eli tämäkin julkaisu on varmaan tuotettu joululahjatarkoituksiin.

Poika Vesannon tyyli on tässä parhaimmillaan, luistavaa ja tyylikästä. Kuvaa tyttöjä kuin Geo McManus (”Vihtori ja Klaara”) ja Sakua kuin Cliff Sterrett (”Polly and her Pals”). Jotkin juonenkäänteet muistuttavat alkuaikojen ”Mikki Hiirtä”, eli alaansa perehtynyt tekijä varmasti oli. Hahmoissa on liikettä ja joustavuutta, miljöökuvaus eleganttia. Vitsit ovat edelleen hauskoja, joskin hiukan sovinistisia. Saku on wcfieldsmäisen epäluuloinen, mutta yritteliäs, usein epäonnistuva ja joskus vahingossakin onnistuva antisankari.

Tästä julkaistiin uusintakokooma 2000-luvulla (Täysi Käsi).

Lisätiedot:

[21×30 cm vaaka; 47 s. + kannet; kansi valkoisella pohjalla sin. piirrosvinjetti, jossa harmaarast. ja lad. gem. ’kaunolla’ otsikko, vers. ”pilakuvakertomus” ja alareunassa sin. viivat ja lad. kust.); takannessa vain kustantajateksti, ei sisäkansipainatuksia; kansi valkoinen, sinisellä painettu piirrosvinjetti; sarjakuvia 43 numeroimatonta sivua (5–47), painettu vain yhdelle puolelle, eli joka toinen sivu valkoinen, samoin sivu 1, sivulla 3 konttorin [= toimituksen] teksti]

Tiikeri: 150 sarjaa eli ”viidennet 100 sarjaa” ja ”rapia päälle”/ 1935

[Tiikeri 5]

tehnyt Tiikeri = Arvo Tigerstedt (Helsingin Sanomat, 1935)

Kansi: Tiikeri ja koiransa Racki ihmettelevät otsikkoa ”150 sarjaa Tehnyt Tiikeri”, keltaisella taivaalla ’kuussa’ valokuva soittokellosta (”Olympiakello”), muu tausta siluettina katu ja talon julkisivu parvekkein, teksti valkoisella: ”Eli = Viidennet 100 sarjaa ja ’rapia päälle’!” ”Tässä kokoelmassa on kuvasarjoja 50 kpl enemmän kuin edellisissä!”

Nimiösivulla: ”Vaatimukset kasvavat eli = Enemmän ja parempaa samalla hinnalla – Tiikeri”. Tiikeri on nyt piirtäjänä parhaimmillaan, ja itseään säästelemättä hän piirtää mitä runsaimpia kuvanäkyjä. Sarjakuvamaisuus lisääntyy, puhekuplia alkaa näkyä – yhden yläreunalla istuu korppi, ja yhdessä on sisällä jopa piirrettynä viittoma!

Urho Kekkosen ja Tahko Pihkalan taistelua ruotsalaisia vastaan Paavo Nurmen asiassa Tiikeri selostaa edelleen ahkerasti pitkin vuotta, mutta on itse sitä mieltä, että Kekkonen turhaan puolustaa Nurmea. Lopulta sovun merkiksi Tiikeri julistaa ’kenraali’ Kekkosen ’sotamarsalkaksi’!

Maailmanpolitiikka alkaa näkyä, tulevan maailmansodan merkkejäkin, vaikka kaikkia niitä ei varmaan sellaisiksi vielä tulkittu: 22 – Saksalaisilla nyrkkeilijöillä on toinen käsi velttona, mutta se vain ottaa vauhtia tervehdykseen ”Heil Hitler!”; 23 – ”Saksalaisten oli luovutettava monta tippaa kallista ’arjalaista’ vertaan!”; 63 – Edustusurheilijat leireillä. ”Leirit ovat nyt tulleet kovasti muotiin.” Keskittymistä vaativan lajin keilaajat ovat ”keskitysleirillä” (Älkää sanoko, ettei Suomessa tiedetty keskitysleireistä!); 67 – ”Sanokaa pian, mikä on Itävallan kansallishymni! Onko se ’Tonavan aallot’ vai ’Wieniläisverta’?” ”Se on sama kuin Saksan laulu!”; 138 – ”Huomio huomio tämä ei ole urheilua vaan paljon tärkeämpää!” ”Tämähän on kauheata Olemmekohan me sitten itsenäisyyden arvoisia?” ”Eräs suuri valtakunta uhkaa valloittaa Appelsiinia-nimisen pienen valtion, siksi etteivät sen asukkaat ole kyllin sivistyneitä!”. Alatekstissä: ”Abessinian alkuselkkauksia pohdittiin urheilupiireissäkin.”

Vuoden mittaan Tiikeri pikku hiljaa alkaa nähdä mustat miehet muinakin kuin ihmissyöjinä tai ’mörköinä’ – Jesse Owensin ja Joe Louisin hän jo kuvaa suorastaan ihannoiden, ja ihon mustuuskin lientyy. Silti, ’GeeBeen’ vastustajaksi on ensin tarjolla Malibrand, ’musta mies Afrikasta’, kuvatttuna isoksi ja rumaksi, afrikkalaisessa kylässä, vaimolla iso pata ja esiliina, joka ei peitä paljaita rintoja; 34 – Malibrand onkin kuubalainen! Ei muka tiedä itsekään, kirjoitetaanko nimi –brand vai –bran. ”Jos neekeri ensin sulkee silmänsä ja suunsa, on hyvin vaikea päätellä, onko siinä leuka – vai niska iskun ulottuvilla?” ”Ja muutenkin on ’suojaavasta väristä’ paljon etua.” ”Toivotaan nyt kuitenkin että GeeBee lyö niin jotta maailma mustuu sen neekerin silmissä!”; 35 – ”Turhaan se Malibranska piti padan päällä – sillä huonosti sen Malin sittenkin kävi – kovin huonosti.” ”Taitavat olla ainakin silmänalustat mustina pitkät ajat?” (ruma kuva, jossa G.B. lyö leukaan ja M:n kasvot vääntyvät). 149 – Joe Louis löi Max Baerin, muttei ollut jenkkien mieleen ”Musta mies maailmanmestarina. Mahdotonta! Apua! Apua!” Koko Amerikka kuohuu. Lehtipoika: ”Omaisuus valkoisesta miehestä!” Löytyisikö jostakin valkoinen mies voittajaksi, onko G.B idästä nouseva aurinko?

Siis Tiikeriltä taitaa löytyä jo hiukan itseironiaakin, kun näkee miten hullulta syrjivä asenne mustiin urheilijoihin ulkomailla alkaa näyttää.

TUL:n tiukkaa linjaa urheilijoittensa osallistumisessa kilpailuihin ’porvariurheilijoiden’ kanssa Tiikeri kuvaa niin usein, että Helsingin Pitkäsilta taitaa jo nousta kotimaisessa sarjakuvassa eniten kuvattujen rakennuskohteiden kärkeen! Racki kommentoi: ”Minä luulen etteivät nuo tuolla olekaan suomalaisia – vaan neekereitä tai jotain muita ’pimeitä’!”

Katso lisätiedot ja sisältö »

Lue lisää »

Kalle Viksari viettää viikonloppua

Kalle Viksari kämppäilee / Kalle Viksari viettää viikonloppua : 13. kokoelma värillisiä sarjakuvia

[KV13]

toimittanut Veli Giovanni  = H.J. Viherjuuri (Otava, 1936)

Kansi Poika Vesanto: KV retkeilee (kansikuva jatkuu takakanteen).

Sisällys (piirtäjät):
2–3 Poika Vesanto: Kalle Viksari kämppäilee [otsikko, 3 leveää ruutua / sivu, välipalkit ja tekstatut puhekuplat]
4–5 Asmo Alho: Kieku ja Kaiku [nimiökuvassa kukot ja toisessa mitali, logoteksti, 4 r + 6 r, ruutujako viivalla, ei välipalkkeja, ruutuihin ladottu kaksiriviset riimittelyt ilman numerointia]
6–9 Poika Vesanto: Esko [nimiökuva ja logoteksti, 4 r + 6 r + 6 r + 6 r, jaossa välipalkit, tekstit alle ladottu ja numeroitu 1–22]
10–11 Poika Vesanto: Viku ja Sasu [nimiökuva ja logoteksti, 4 r + 6 r, välipalkit, kuplat tekstattu]
12–13 Poika Vesanto: Kalervo, Ritarinpoika [sarjakuvassa ”Ritarinpoika Kalervo”; nimiökuva ja logoteksti, 4 r + 6 r, välipalkit, kuplat tekstattu]

Tämä kolmastoista julkaisu on todellinen epäonnen numero. Se esimerkiksi puuttui Kansalliskirjaston sidotusta Kalle Viksarien kokoomasta, mutta löytyi sentään Otavan arkistosta ja luovutettiin sieltä Kansalliskirjastolle 2011. Selityksenä on se, että julkaisuun on epähuomiossa jäänyt edellisen numeron ladelmasta nimiösivulle maininta ”kahdestoista kokoelma”. Kahdensiatoista on siis ollut kaksi erilaista, ja Kansalliskirjastossakin oli lyijykynällä kirjoitettu seuraavan (14.) kanteen: ”12. ei ilmestynyt”. Takakannessa on kyllä oikea ilmestymisvuosi eli 1936. Sekavuutta lisää se, että kannessa on eri nimi, ”Kalle Viksari viettää viikonloppua”, kuin nimiösivulla, ”Kalle Viksari kämppäilee” (Viherjuuren uudissanayritelmä campingistä!). Kalle Viksarien sisällysluetteloissa on muutenkin jonkin verran epätäsmällisyyksiä, kun sarjojen originaalipiirrosten otsikot poikkeavat sisällysluetteloon ladotuista (tässäkin sisällysluettelossa ”Kalervo, Ritarinpoika” on Poika Vesannon omassa logonimiössä ”Ritarinpoika Kalervo”).

Vesannon luistavasti piirtämä Kalle Viksari opettaa pojille retkeilyä kaikin mukavuuksin, mutta saa torut viattomien viekoittelusta pahantekoon. Kieku ja Kaiku urheilevat, varmaan olympiavuoden (Berliini) merkeissä. Esko muun muassa tuhlaa siskon kutsujen postimerkkirahat jätskiin, kokeilee pajatsoa rahantekoon, huonolla menestyksellä, ja yrittää itse viedä kirjeet perille ”6. kerros ilman hissiä, ja minä olin niin väsynyt kuin ruottalaiset olympialaisissa.”

”Itämainen satu” näyttää lähinnä muunnelmalta Raamatun tuhlaajapoika-vertauksesta. Ruutujakoa ei ole, vaan sivulla on kuusi kuvaa ilman välipalkkeja, erottamassa tekstifylakterit, epämääräinen kuplantapainen ilman kantaa sekä pylväs, puu, aurinko ja kirja.

Lisätiedot:

[25×19 cm pysty vihko; 16 s. + kannet; ei skp; kansi jatkuu takakanteen; s. 1 nimiö ja sisällys; s. 2–14 värisarjakuvia; s. 15–16 Sadun elokuva, piirros Seppo Launis, askartelutehtävä; Puuttui Kansalliskirjaston kokoelmasta, löydetty ja lahjoitettu sinne 2011 Otavan arkistosta.]

Tiikeri: Kuudes kokoelma sarjoja / 1936

[Tiikeri 6]

tehnyt Tiikeri Tiikeri = Arvo Tigerstedt (Helsingin uusi kirjapaino, 1936)

Kansi: Tiikeri, jolla piirustuslehtiö, ja koiransa katselevat radiota, joka on kytketty sähköjohtoon ja vesihanaan ja on saanut kädet ja jalat, kaiuttimesta tunkevat ulos olympiarenkaat.

Takakannen mainostekstistä: ”Mitä on tapahtunut urheilurintamalla vuosina 1931–36? Tämän ajankohdan urheiluhistoria kuvastuu verrattoman nautittavalla tavalla Tiikerin kootuissa sarjoissa. Jokin määrä aikaisempien vuosien sarjakokoelmia Tiikerin sarjat 1931[…]1935 on vielä saatavana konttoristamme hintaan Smk 25:– kpl. Ken haluaa kirjastoonsa nämä urheilun alalla ainutlaatuiset ’Kootut teokset’, ei jätä käyttämättä hyväkseen vain nyt tarjoutuvaa tilaisuutta.”

Olympialaisviesteissä vastaanottajaksi on merkitty R.R. = ”Rakkaalle Rackilleni” (koiran nimi vaihtelee Tiikerin sarjoissa, ensin muodossa Racki, sittemmin tuttavallisemmin vain Rakki). Puhekuplien määrä sarjoissa lisääntyy selvästi, mutta ruutujakoa ei juurikaan ole, joitakin lähinnä pyöreäksi rajattuja numeroituja kuvia lukuun ottamatta.

Olympialaisten talvikisoista: ”Kisojen avajaisissa tänään – oli minulla kunnia nähdä itse Der Führer. Hän oli hyvällä tuulella – koskapa ei sanonut minulle mitään – vaik’en tervehtinytkään häntä kättä nostamalla ”Ohimarssissa herätti Sonja [Henie, taitoluistelija] huomiota – flirtatessaan itse Führerin kanssa” (”tui tui”). ”Meidän poikamme sitä vastoin eivät flirtanneet – eivätkä koketeeranneet. Jäykkinä kuin kuvapatsaat he mennä taapersivat ohi – sieltä täältä kuului joku aploodi.”

Jääkikekkoväkivalta oli jo esillä: ”Tahko [Pihkala] toivoo Ruotsin voittavan jääkiekossa kultaa. Se nimittäin tietäisi jääpallon loppua Ruotsissa – ja samalla meillä! En ole eläissäni nähnyt sellaista tappelua kuin esim. Puolan ja Itävallan ottelu oli – se muistutti paljon vesipalloa meillä kotona.”

Tiikeri kuvaa myös Olympiastadionin (hitaita) rakennustöitä ja hankkeita olympialaisten saamiseksi Suomeen (ne myönnettiin ensin 1940 Japanille, ja vasta II maailmansodan jälkeen 1952 Suomelle). ”Jos esimerkiksi Honduras olisi menestynyt olympialaisissa yhtä hyvin kuin Suomi, olisi siellä ollut stadion jo vuonna 1912! Toivottavasti herrat loukkaantuivat?” KOK:n presidentti kävi Japanissa. Tiikeri toivoi, ettei japanilaisten kulttuuri miellyttäisi häntä (mm. lattialla istuminen, musiikki, ruoka, tikuilla syöminen, maanjäristykset ym.).

Abessinian sota on ensimmäinen maailmansodan alkua kuvaava episodi sarjassa, mutta se menee vielä ihan leikiksi. Mustat ovat edelleen ’neekereitä’, mutta myös ”Setä Samulin ihme-neekerit!!” ja ”Pikkupoikien mielestä ’keskiyön pikajuna’ oli ”kivoin kundi koko Eltsussa.” Mustat eivät enää ole umpimustia, ja ovat nyt jo tunnistettaviksi piirrettyjä. Silti edelleen rodulla on väliä: ”G.B. voitti juutalaisvastustajansa Abe Feldmanin.”

Eläimille Tiikeriltä liikenee myötätuntoa metsästysurheilun kritiikiksi asti: ”Hirvi-parat ovat saaneet kyytinsä. ’Hirvisankarit’ kaatoivat ennätysmäärän. Ajomiesarmeijaa käyttäen ei hirvijahti paljon puutu hirventeurastuksesta. Vain koiraa käyttäen tai ’kyttäämällä’ suoritettu metsästys omaa sukulaisuussuhteita urheiluun.”

Katso lisätiedot ja sisältö »

Kalle Viksari hiihtää

Kalle Viksari [hiihtää] : värillisiä sarjakuvia : 14. vuosikerta

[KV14]

toimittanut Veli Giovanni = H. J. Viherjuuri (Otava, 1937)

Kansi Poika Vesanto: KV hiihtää – rullasuksilla!

Sisältö (piirätjöät):
s. 2 Poika Vesanto: Kalle Viksari laskee mäkeä (Poika Vesanto)
s. 3 Poika Vesanto: Kalle Viksari luistelee (Poika Vesanto)
s. 4–5 Kieku ja Kaiku ja vihainen härkä (Asmo Alho)
s. 6–9 Poika Vesanto: Esko (Poika Vesanto)
s. 10 Poika Vesanto: Viisas lintuemo (Poika Vesanto)
s. 11 Olavi Vikainen: Herra Kerhonen [”piirsi Olavi”, sukunimi mustattu = Vikainen?]
s. 12 Hampaanveto Afrikassa [uusinta Kalle Viksarista 1 / 1924]
s. 13 Poika Vesanto: Viku ja Sasu (Poika Vesanto)
s. 14–15 Olavi Vikainen: Nukku-Matti (Olavi Vikainen)
s. 16 Topi (A. Wind)

Veligiovannimaisia keksintöjä taas: Kalle hiihtää kannessa rullasuksilla, pyörittää hiihtohissiä koiramoottorilla ja luistelee potkurimoottorin avulla, lintuemo tekee pesäänsä sateensuojan kattilan kannesta. Herran Kerhonen toimii lapsille hyppyrinä. Kieku ja Kaiku ovat nyt pyöristyneet ensiesiintymisistään.

Esko kertoo päiväkirjalleen salamatkustamisestaan Saksaan laivalla: ”Niillä sitten oli  iloinen meininki. Siellä laulettiin ja syötiin ja lysti oli. Minuakin pidettiin kuin matruusia.” Kuten tavallista, isosisko Sirkka hyötyy Eskon touhuista: ”Sirkka oli eri mielissään näistä vieraista. Ne ovat eri nättiä poikia!”

Vikun ja Sakun joululahjat ovat vähän ilkeämielisiä: jouseen laitettu nyrkkeilyhanska ja vihainen koira paketissa. Topi on lähinnä paukkufarssia itikan kanssa, ja Nukku-Matti on jälleen pikkunemomainen uniseikkailu liikkuvien lelujen kanssa ennen sängystä putoamista.

Lisätiedot:

[25×19 cm pysty vihko; 16 s. + kannet; ei skp; kansi ”Kalle Viksari Toimittanut Veli Giovanni”, kansi sign. P.V. Poika Vesanto; s. 1 nimiö ja sisällys; s. 2–15 värisarjakuvia; takakannessa askartelutehtävä ”kokoonpantava kuva’ eli palapeli.]

Kieku ja Kaiku

[K&K1]

piirtänyt Asmo Alho; runot laatinut Mika Waltari (Otava, [1937])

Kansi: Kieku ja Kaiku seisoskelevat keltaisella ja valkoisella pohjalla.

Sisällys:
s. 2–3 Porsas keinottelee [sininen painoväri]
s. 4–5 Uusi toveri [s. 4 väri; s. 5 sin.]
s. 6–7 Tulipalo [jatkuu edellisestä; s. 6 väri; s. 7 sin.]
s. 8–9 Kieun ja Kaiun pannukakku [väri]
s. 10–11 Kukot lyövät vetoa Karhun voimista [s. 10 sin.; s. 11 väri]
s. 12–13 Kummitus [s. 12 sin.; s. 13 väri]
s. 14–15 Kummituksen paljastus [sin.]

Ensimmäinen Kieku ja Kaiku -albumi, jossa hahmot vielä hakevat myöhempää asuaan. Kansi on yllättävän pelkistetty.

Moraliteetin sävyjä selvästi lapsille tarkoitetussa sarjassa on mm. katupoikamainen (”puhuu paljon, vähän totta”) rottahahmo, joka polttelee tupakkaa, välttelee koulunkäyntiä ja käsittelee huolimattomasti tulta – ja kukot saavat selkäsaunan kyläläisiltä (hevoselta). Vastaavasti Possu saa kiven päähänsä, kun pelottelee muita. Haavat kyllä sidotaan. Yhteisöllisyyden vaikutelmaa kylä- ja maalaismaisemissa.

Tekstien tekijää ei itse teoksessa mainita, mutta Mika Waltari oli riimitellyt sarjaa Kotilieteen jo vuodesta 1934.

Ks. Kieku ja Kaiku – Kotilieden sarjakuvakirja (WSOY, 1979)

Lisätiedot:

[24×19 cm pysty pehmeäkantinen vihko; 16 s. sis. kannet; kansi väri; tk kirjailmoitus (mm. ”Jörö-Jukka” ja ”Maks ja Morits”; ei sivunumerointia, sarjakuvat tasaiset 4 ruutua sivulla, ruudut numeroitu 1–4 tai 1–8, ruuduissa kuvan alla alla kaksiriviset riimit, vuoroin värisivuja ja sinisellä painovärillä painettuja.]

Tiikeri: Seitsemäs kokoelma sarjoja / 1937

[Tiikeri 7]

tehnyt Tiikeri = Arvo Tigerstedt (Helsingin uusi kirjapaino, 1937)

Kansi: [Eläintarhan ajojen] katsomossa paljon väkeä, mukana eturivissä Tiikeri, Otto-Poika ja Racki. Radalla juoksija n:o 7 [Honkanen].

Tiikeri kirjaa niin urheilu- kuin messutapahtumiakin, hiukan myös kansalliseen historiaan piirtyviä tapauksia (Kekkonen, G.B.). Tiikeri muodostaa uudissyhdyssanan Helsinkiä ryöstelevästä dynamiittijoukosta: ”dynamiittijoukkosuggestio”. Lahjomattomasti hän toteaa, että tuomarit ovat puolueellisia, kun suosivat omiaan eli suomalaisia. Ruotsin urheilun rahoittaa laillistettu ”tippaus” eli ”jalkapalloarvaus”, mutta meillä vain tuumittiin [nyk. Veikkauksen] aloittamista. T: ”Ei taida raha kelvata!”

Joulun alla ”Ei lisä pahaa tee eli Otto-Pojan ensi esiintyminen sarjoissa.” O-P innostuu partioaatteesta: ”poiskotit” (= boy scouts). ”Me puolestamme emme ole koskaan ymmärtänyt n.s. värirajaa (the colored line) Yhdysvalloissa.”

”Japanin ja Kiinan välille syttynyt sota toi uudelleen esille kysymyksen, saako Helsinki olympialaiset vuonna 1940.”

Kalle Viksari pitää koiratarhaa

[KV15]

Kansi Poika Vesanto: Kalle juoksee haavin kanssa kiinni koiraa, toinen koira käsivarren korissa, kolmas verkkoaitauksessa.

Takakansi: ”Kalle Viksari täyttää 15 vuotta 1939” [monta Kallea marssii jonossa kyltteineen, joissa kansikuvia]

Sisällys (piirtäjät):
s. 2–3 Poika Vesanto: Kalle Viksari pitää koiratarhaa
s. 4–5 Asmo Alho: Kieku ja Kaiku
s. 6–9 Poika Vesanto: Esko jatkaa päiväkirjaansa
s. 10 Olavi Vikainen: Hiiriperheen pelastus
s. 11 Olavi Vikainen: Pelle
s. 12 Poika Vesanto: Viku ja Sasu
s. 13 Olavi Vikainen: Herra Kerhonen
s. 14–15 Olavi Vikainen: Mikähän sarjakuva tästä tulee [tehtävä]
s. 16 A. Vind: Topi

Esko kärsii jälleen rangaistusta: ”Mut suljettiin tänne raasti.” Siskolla oli hauskaa poikaystävän kanssa teatterissa ”kun siellä oli niin kauan pimeää.” Pelle jättää tamppaamatta maton ja syö maton takana tikkaria, kun äiti tamppaa sen itse – ja Pelle saa samalla selkäänsä.

Herra Kerhonen tekee nyt autosta mäen kelkalle ja suksille. Kekseliäs Topi tekee liukumäen saunasta järveen. Tehtäväsivujen palapelistä tulee neljän ruudun sarjakuva, jossa Joulupukki jakaa lahjoja.

Lisätietoja:

[25×19 cm pysty vihko; 16 s. + kannet; ei skp.; kansi sign. P.V.; s. 1 nimiö ja sisällys; s. 2–15 värisarjakuvia; takakannessa askartelutehtävä ”kokoonpantava kuva’ (palapeli).]

Kieku ja Kaiku N:o 2

[K&K2]

piirtänyt Asmo Alho; runot laatinut Mika Waltari (Otava, 1938)

Kansi: Kieku ja Kaiku potkukelkkamäessä, sininen tausta.

Sisällys:
s. 2–3 Merkillinen hiihtomatka [sininen painoväri]
s. 4–5 Kieun saituus [s. 4 väri; s. 5 sin.]
s. 6–7 Ilkeä kulkukoira [s. 6 väri; s. 7 sin.]
s. 8–9 Ketun ilkeä kepponen [väri]
s. 10–11 Kukot saavat vieraita [s. 10 sin.; s. 11 väri]
s. 12–13 Veneen tappi [s. 12 sin.; s. 13 väri]
s. 14–15 Liiaksi hiivaa [sin.]

Nyt kukot ovat jo pulskia kannessakin, vaikka vielä vähän muotoaan hakevatkin. Piirros- ja väritystyökin on vasta kehittymässä kohti nostalgisinta huippukauttaan.

Aihemaailmaa maustavat mm. karhu, jonka pesään Kieku putoaa hiihtomatkallaan, herättäen tämän, mutta myös lepyttäen karamellillä, ja kettu joka myy vanhan kelkan takaisin uudelleen maalattuna.

Lisätiedot:

[24×19 cm pysty pehmeäkantinen vihko; 16 s. sis. kannet; kansi väri; tk kirjailmoitus (mm. ”Kieku ja Kaiku” 1, ”Jörö-Jukka” 2. painos 10 mk ja ”Maks ja Morits” 2. painos vain 8 mk; ei sivunumerointia, sarjakuvat tasaiset 4 ruutua sivulla, ruudut numeroitu 1–4 tai 1–8, ruuduissa kuvan alla alla kaksiriviset riimit, vuoroin värisivuja ja sinisellä painovärillä painettuja.]

Oletko nähnyt? – sarjakuvakirja

toimittanut Eero Salola (Valistus, 1938) 2.p. 1939.

Kansi Hjalmar Löfving: Pörröpää-Iivari ratsastaa ihmissyöjien keittiömestarin harteilla, näyttäen suuntaa kauhalla (!).

Esipuheen mukaan ”rattoisa ja kehittävä vapaahetken täyttäjä.” Kokoelma Valistuksen lastenlehdessä julkaistuja sarjakuvia, väljästi määriteltynä. Osa materiaalista lienee peräisin ulkomaisista julkaisuista. Tekijöitä ei esitellä, mutta signeerauksia näkyy. Julkaisun pääasiallinen tekijä on kuitenkin Hjalmar Löfving, jonka sarjoja onkin pitkältä ajalta. Näkyy myös kehitys, jossa aluksi alapuolelle sijoitetut tekstit selostavat kuvaa, mutta vähitellen strippimuotoon päätyvä sarja alkaa toimia jo ilman selostustekstejäkin. Huvittavaa sinänsä, että tekstit on silti nähty tarpeelliseksi laatia. Siitä seuraa päällekkäisyyttä ja toisaalta oudon moralisoivaa selittelyä. Löfvingin piirrostyö kehittyy ja vapautuu vuosien mittaan.

Lue lisää »

Prinsessa Huimapään huviratsastus

piirtänyt Helga Sjöstedt; tekstit Sirkka Rapola-Kalijärvi (Otava, 1938)

Kansi: Keltaisella pohjalla prinsessa härän selässä, ilmassa ampiainen.

Sisällys:
1–5 Prinsessa Huimapään huviratsastus
6–7 Marisija-akka
8 Ylpeä kana

Kuvitus on vauhdikas, kuvakirjamaisen tyylitelty, esimerkiksi valkoisella pohjalla vihreät ruohokummut kukkineen. Hoviväki on tyylitelty lähes nukkemaisiksi.

Riimit selostavat ja osin jopa selittävät kuvaa (”Tässä leikkii Huimapää, hän prinsessa on ihan. Lotta-muorin myöskin näät ja kauniin linnan pihan…”). Namuilla lahjottu Pekka antaa prinsessan ratsastaa lehmällään (!), mutta paarma pistää tätä ja seuraa vauhdikkaita tapahtumia.

Marisija-akka on vieläkin tyylitellympi, muistuttaen jopa venäläistä klassista kansansatujen kuvitus- ja animaatiotyyliä. Hurjaksi käyvät akan vastukset, mutta kovin on tyly kertojankin asenne. Ärsyttävän tädin loppu on lohduton: ”Tässä loppu akan raiskan, näin käy marisijan laiskan” – hän kun ilmeisestikin hukkuu kyyneliinsä!

Kanallakin on kova kohtalo: ”Ylpeys käy lankeemuksen eessä, nukkuu kana parka silmät veessä.” Tämäkin on kovin kauniisti piirretty, plastisesti ja liikkeen kuvauksessa tyylikäs työ, jossa on selvästi moraliteetin tavoin kasvatuksellista pohjavirettä. Ilmeisesti lapset siis eivät saa hurjastella, pienistä valittaa tai olla turhamaisia…

Lisätiedot:

[24×20 cm pysty vihko; 8 s. + kannet; ei skp; kansi väri (tausta keltainen, väripiirros, piirr. aaltoileva otsikko vers. sin., pun. ja vihr., lad. must. vers. tekijä ja kust.; tk keltainen, värillinen vinjettipiirros, ”7 mk”); sarjakuvat värillisiä, sivuilla tasajaolla 4 r, välipalkit, sinisellä painovärillä rajaus ja ruuduissa numerointi + 2-4 -riviset riimittelyt.]

Rymy-Eetu

[RE1]

kuvat piirtänyt Erkki Tanttu; säkeet sepittänyt Tauno Karilas (Otava, 1938)

Kansi: R-E soittaa haitaria öinen satama taustanaan.

Takakansi: R-E riippumatossa hyttynen mahallaan.

Sisällys:
s. 1 Uudenvuoden vastaanotto
s. 2 Kiusoittelijan palkka
s. 3 Suurkaappaus
s. 4 Kissanajo
s. 5 Eläinmaalarina
s. 6 Ilmatorjuntaa
s. 7 Lapsenkaitsijana
s. 8 Poika valokuvattavana [6 r.]
s. 9 Hurja mäenlasku
s. 10 Kumipyssy [3 r.]
s. 11 Onneton nuolenheitto
s. 12 Lumikinoksiin hautautunut
s. 13 Voimannäyte
s. 14 Yllättävä matka
s. 15 Suuri kalansaalis
s. 16 Onneton metsästysretki

Todellinen klassikko kotimaisessa sarjakuvassa. Mestaripiirtäjä Erkki Tanttu otti nopeasti haltuunsa sarjakuvan muodon ja kerrontatavan. Sivutaitossa neliömäiseksi muotoiltu sarjakuva jakautuu sisäisesti vain ohuilla viivoilla, ilman välipalkkeja, tavallisimmin kahteen kahden ruudun riviin. Joskus harvoin ruudut on myös numeroitu. Satunnaisesti näkyy myös puhekupla tai graafiseksi elementiksi muuttuva huudahdus (”APUA”, joka vaihtaa väriä valkoisesta mustaan taustan mukaan).

Tanttu kuvaa hyvin liikettä ja vauhtia, välillä suorastaan animaattorimaisin taidoin. Silmää ilahduttaa hänen tapansa rikkoa tiukkaa ruutujakoa ulottamalla rajaviivan yli milloin käden, jalan tai takinliepeen. Perinne-esineistön tarkkana kuvaajana Tanttu osaa myös tarpeiston niukan mutta ilmaisevan esittämisen. Kuvan kaikki elementit ovat kuin näyttelijöitä pienoisdraamoissa.

Sarjakuva ilmestyi ensin aikakauslehdissä ilman tekstitystä, eli sanattoman sarjakuvan vaikeassa lajissa nämä useimmiten pantomiimiset kohtaukset olivat hyvin oivaltavia ja hauskoja. Noina aikoina ilmeisesti kirjallisen ilmaisun painoarvo oli niin suuri, että kirjaksi koottuun sarjakuvaan piti lisätä teksti, tälläkin kertaa riimitellyssä muodossa. Sen teki Tauno Karilas – jonka nimellä sarja löytyy vieläkin arkistoista ja kirjastoista!

Useimmiten riimittely tuntuu turhalta, on joskus toistoista ja osoittelevaakin (”Rymy-Eetu tässä pohtii…”), mutta onhan siellä hauskoja helmiäkin joukossa, nostalgia-arvoista puhumattakaan. Varsinkin alkuvuosina ladotun riimittelyn taitto on tarpeettoman hyppelehtivää ja hankaloittaa lukemista. Sarjat kun kuitenkin toimisivat aivan ilman tekstiäkin.

Ensimmäisessä kokoomassa sotaa edeltävän ajan tunnelmat limittyvät kotoisempiin havaintoihin, kuten lapsiparan jatkuva tallentaminen valokuvaamalla. Rymy-Eetu osoittaa hempeämielisyyttään mm. lisäämällä kalterit lasta pelästyttävään leijonamaalaukseensa.

Tantun tuhlailevaa ideointia kuvaa se, että takakansiin riittää ideoita siinä kuin kansikuviinkin. Alussa takakansissa on oma vitsinsä, myöhemmin vihkoset avautuvat selän yli laajoiksi panoraamakuviksi.

Lisätiedot:

[18×24 cm pysty pehmeäkantinen vihko, vaaka; 16 s + kannet, ei sisäkansipainatuksia; mv sk 16 s., neliömuotoon taitettu strippi (2 rivissä 3-6 ruutua, yleensä 4), ei välipalkkeja, alla riimittely, 3–6 säkeistöä 2-4 rivin riimejä; kansi väri; takakansi väri, toinen vitsikuva; kust tiedot s. 16.]

Katso myös: Kokoomakirja Rymy-Eetu uljaimmillaan Otava 1984

Sadepisaroiden seikkailut

Sadepisaroiden seikkailut

kirj. Raul Roine; kuvittanut Rudolf Koivu (Suomen säästöpankkiliitto, 1938) up. 2003

= identtiset julkaisut, paitsi kieli

Vattendropparnas äventyr

kirj. Raul Roine; bilder av Rudolf Koivu (Sparbanksförbundet i Finland, 1938)

Kansi: Keltaisella taustalla sadepisaralapsia putoamassa yläosan harmaista pilvistä alaosan vihreään maahan.

Raul Roineen satu on sujuvaa, aika nopeakäänteistäkin. Tarina seuraa Pilvettären nimeämien kahdeksan sadepisaran (Lar, Ler, Lir, Lor, Lur, Lyr, Lär ja Lör – och samma på svenska!) matkoja lentävästä linnasta mm. Merenkuninkaan hoviin, hyönteisten (ja keijun) häihin, professori Hajamielen ja helmenkalastaja Maoan luokse – ja lopulta Satumaan prinsessan helminauhaan. Tarinaan tulee mukaan myös sadunkertoja itse. Lopulta sadepisarat muuttuvat lumihiutaleiksi.  Rudolf Koivun kuvitus on kaunista, erityisesti metsäpalon kuvaus kansallisromanttiseen tyyliin on koristeellisen komea.

Toisen sisäkannen teksti hieman nollaa kertomuksen viestiä: ”Me ihmiset emme kuitenkaan voi elää niin kuin sadepisarat vain hetkeä varten.” Työn ja säästämisen merkitystä korostetaan, ja: ”Myöskin makeisista ja elokuvista on usein enemmän vahinkoa kuin hyötyä.” Ehkä toimittajan mielestä myös sarjakuvista, paitsi että tämä vihkonen on jaettu ilmaiseksi säästöpankeista. Tekstiosuus puuttuu uusintapainoksesta – kiitos siitä!

Lisätiedot:

[20×14 cm pysty, pehmeäkantinen vihkonen, kannet + 32 s.; kansi väri (yläosassa harmaarast. piirros, jonka päällä pun. vers. kirj. nimi, keskellä kelt. taustalla harmaarast. piirroksia ja pun. vers. ots., alla vihr. alue, jonka rajalla pun. vers. ”kuvittanut” ja vers. sin. piirtäjä); s. 1 nimiösivu; s. 3–32 värisarjakuvaa, 2 ruutua per sivu, satuteksti jatkuu niiden alla (teksti sininen); etusivun sisäkannessa ei painatusta, takakannen sisäkannessa painatus, säästämisestä; 2003 näköispainoksessa takasisäkannessa vain koivunlehtitunnus.]

Tiikeri: Kahdeksas kokoelma sarjoja / 1938

[Tiikeri 8]

tehnyt Tiikeri = A. Tigerstedt (1938)

Kansi: Iso mies (Tiikeri?) kiikaroi olympiarenkaita (oikealle), Otto-Poika istuu alareunan mustalla tekstilaatikolla, vieressä Racki.

Urheilu- ja messuraportointi jatkuu, maailmantilanteen kiristyminen samoin…

Väestönsuojelusviikon mietelmiä: ”Ajattelen sotakyyhkysiä, joita milloin tahansa voi ilmestyä tuonne taivaalle.” O-P haluaisi koristella suojapukuaan ”kaasu-poleteilla”

Ristiriitaisia asenteita: ”Meidän terhakat juutalaispoikamme” (painonnostajia). ’Papat’ tuskastelevat uusien painojen hintoja: ”Se tulee kallisch urheilu – aina vaan suurempi puntti ja suurempi puntti täytyy ostaa!” ”Mutta eikösch jostain sais vähänkäytetty manuaareja halvempi?”

”Stadionin sanomalehtimiespulpetit ovat oikein mukavat – tuhkakupit vain puuttuvat” O-P: ”Nämä potaatit tarttee kuulemma saara kellariin – ku voi tulla uus maalimansota ja sitte meil on ainaski ruaka.”

Vielä tehtävä kansi 8. kokoelmalle. R: ”Minä panisin siihen vielä vähän vaikka keltaista, jotta se näkyisi paremmin kirjakaupan ikkunassa!” ”Nyt sekin tuli tehtyä – jopa saman tien puffattuakin.”

Kirjassa ei mainita kustantajaa, Rautatiekirjakauppa oli jakelija.

Antti Puuhaara – kuvakertomus

[AP1]

suomalaisten kansansatujen mukaan kertonut Raul Roine; kuvat piirtänyt Aarne Nopsanen (Otava, 1939)

Kansi: Antti mustan ratsun selässä, valk. ja kelt. taustalla tarinan vaiheita, alla pun. kentässä valk. otsikko.

Sisällys:
s. 3–9 1. Antti Puuhaaran alkuvaiheet
s. 10–23 2. Antti Puuhaara käy pohjolassa
s. 24–30 3. Antti Puuhaara surmaa lohikäärmeen
s. 31–36 4. Antti Puuhaara lähtee merta kyntämään
s. 37–41 5. Menninkäiset kertovat salaisuuksia
s. 42–49 6. Kuningas Nyssänenän vesirenkinä
s. 50–53 7. Antti Puuhaara myrskyn kourissa
s. 54–56 8. Kukkolintu lennättää Antti Puuhaaraa

Arkaaisen ajan kansantarinoista taitavasti koottu juonenkulku, mutta kovin vähän on sarjakuvan ominaisuuksia vielä osattu käyttää. Armoitettu satusetä Raul Roine tuntuu olevan hiukan hukassa välineen kanssa, kun suorastaan haaskaa herkullista aineistoa ja hätäilee vaiheesta toiseen. Sadut ovat aitojen kansansatujen tyyliin pelottavia, julmiakin, mutta opettavaisia. Aluksi kerrataan päähenkilön tarina puunhaaraan ripustetusta löytölapsesta ripustajan tilan perilliseksi ja kirkasotsaiseksi sankariksi. Lukujen mukaisesti seikkaillaan eri mytologisia hahmoja lainaillen. Aarne Nopsanen piirtää kauniisti ja herkästikin, mutta kuvakoko on pieni ja piirrokset eivät aivan pääse oikeuksiinsa. Albumin motto lienee päätöskuvan teksti: ”Suomalainen löytää parhaimmin onnensa maata viljelemällä.”

Lisätiedot:

[24×18 cm pysty; kansi väri (mv piirros, lisävärit punainen ja keltainen, alaosa pun., teksti valk. gem. otsikko, must. vers. kust.; 56 s.; s. 1 sisällys; s. 2 nimiö; s. 3–56 mv sk; rakenne mustavalkoisia sarjakuvaruutuja 4 kpl per sivu, teksti ladottuna alapuolella, selostaa numeroitua kuvaa, puhekuplia ei käytetä.]

Rohkea Riku pelastaa Peukalo-Pirkon

piirtänyt Helga Sjöstedt (Otava, 1939)

Kansi: Pikku Riku ratsastaa koiralla, taustalla sinisellä pohjalla meren eläviä.

Sisällys:
s. 1–5 Rohkea Riku pelastaa Peukalo-Liisan [ruudut numeroitu 1–20]
s. 6–7 Suttu-Pekka [ruudut numeroitu 1–8]
s. 8 Hyvän mielen vehnäpulla [ruudut numeroitu 1–4]

Ensimmäinen seikkailu on lapsen uni, jossa Meripeto on vienyt pikkuväen Pirkon ja Riku lähtee koirallaan Penillä ratsastaen taisteluun miekkakaloja, mustekalaa ja jättiläisrapua vastaan, kunnes karkottaa sarvikala-vartijat lyhtykalalta ottamallaan lyhdyllä. Toisessa vanhemmat yrittävät turhaan pesettää Pekkaa, joka lopulta päätyy Miinan pyykkipaljuun ja pyykkinarulle (!) ja kolmas on lyhyt juttu molemmista päistä syötävästä vehnäpullasta. ”Hyvän mielen aina takaa, omastaan kun muille jakaa.”

Helga Sjöstedt piirtää herttaisesti, mutta nykysilmin hieman totisesti. Väritys on herkkää, kansi tosin tuo mieleen lähinnä kuvakirjan. Riimitelty teksti vie tarinaa eteenpäin, ja ilman tekstiä tämä sarjakuva ei olisi täysin ymmärrettävissäkään.

Lisätiedot:

[24×19 cm pysty, pehmeäkantinen, ; kansi väri (tummansin. pohjalla väripiirros ja piirr. otsikko vers. aaltoilevana muuten pun. vers. ja alkukirjaimet kelt., mutta ”pelastaa” kelt. gem. ’kaunolla’, alh. vers. tekijät; kansikuva jatkuu takakanteen, jossa oranssi meritähti ja tummansin. pohjalla meren eläviä); väri, sisäkansissa ei painatusta, sivut 1–8 + kannet; sivuilla 4 ruutua, ei puhekuplia eikä raameja, riimitelty teksti numeroitu 1–20, 1–8 ja 1–4]

Rymy-Eetu rynnistää

[RE2]

kuvat piirtänyt Erkki Tanttu; säkeet sepittänyt Tauno Karilas (Otava, 1939)

Kansi: R-E näyttämöllä nostelemassa erilaisia painoja.

Takakansi: R-E istuu joulukaljatynnyrillä ja syö pitkää nakkiketjua, koira anelee myös.

Sisällys:
s. 1 Voimannäyte (3 r.)
s. 2 Liukkaalla jäällä (5 r.)
s. 3 Variksenampuja
s. 4 Poliisin apulainen (3 r.)
s. 5 Lumenluontia (3 pystyruutua)
s. 6 Onnenpotku
s. 7 Härkävaljakko
s. 8 Harjoitusmarssi (3 r.)
s. 9 Lypsäjän kohtalo
s. 10 Uimahyppy
s. 11 Lähtö lomalle
s. 12 Kaljupään huolia (5 r.)
s. 13 Lauluesitys
s. 14 Rekkitemppu
s. 15 Uusi lakki
s. 16 Painonnosto (3 pystyruutua)

Kuvissa esiintyy repliikkejä ilman puhekuplia {”Nyt se jäi pohjaan”… ”mutta kyllä minä sen ylös ongin”) ja onomatopoiesioitakin (”BOM”). Animaatiotasoista liikkeen kuvausta esimerkiksi Eetun keinun lennähtäessä härän sarviin. Railakasta komiikkaa syntyy mm. metsällä, missä Eetu kaataa ilveksen aivan vahingossa.

Armeijaympäristössä ollaan sodan tunnelmissa, mutta aitoa slapstick-komiikkaa sielläkin syntyy, esimerkiksi marssiharjoituksissa, kun Eetu ei oikein hallitse voimiaan ja kokoaan.

Karilaan tulkinnoissa savupiippukin puhuu· ”Piippu huutaa kummissaan peräss’ Eetun tullessaan: Älä jätä, älä pätä, mikset lunta alas mätä?”). Edelleen teksti on turhan selittelevää (”Mikä tässä kuvass’ somaa?”).

Kuriositeetin vuoksi, sivulla 15 on Viivi-niminen koira.

Lisätiedot:

[18×24 cm vaaka pehmeäkantinen vihko; 16 s + kannet; ei sisäkansipainatuksia; mv sk 16 s.; neliömuotoon taitettu strippi (2 rivissä 3-6 ruutua, yleensä 4), ei välipalkkeja, alla riimittely, 3–6 säkeistöä 2-4 –rivin riimejä; kansi väri; takakansi väri, toinen vitsikuva; kust tiedot s. 16.]

Katso myös: Kokoomakirja Rymy-Eetu uljaimmillaan Otava 1984

Tiikeri: Yhdeksäs kokoelma sarjoja / 1939

[Tiikeri IX]

tehnyt Tiikeri = A. Tigerstedt (Helsingin uusi kirjapaino, 1939)

Kansi: Otto-Poika ja Racki marssivat (oikealta vasemmalle), pojalla kepakossa Suomen lippu ja vyöllä miekka, koiralla Punaisen ristin laukku kyljessään.

Euroopan karttaa ollaan panemassa uusiksi. O-P aikoo ensi vuonna kouluun, valmentautuu: ”Jassoo – et Serpia ja Monteneekro on nyt Jukoslaavia. Mut onks se varmaa kans – et semmonen Jukoslaavia on vielä olemas?” T: ”Jaa – – oli se nyt ainakin eilen vielä…” Koulussa: ”Tsiikatkaa! Toi kartta on jo yli vuoden vanha – ei se tiedä mitään!” ”Onkohan se ostanut sen antikvariaatista?” ”Myös eilinen piirros vanheni jo – ainakin eilisten tietojen mukaan.”

Maratonin ja kävelyn lähdössä sama lähtölaukaus ”Huomasitteko? He ovat saaneet määräyksen säästää kuulia!! Se on sodan merkki!!!” ”Olisikohan se jo alkanut?” Etteikö urheilua ja politiikkaa pidä sekoittaa… O-P: ”Kyl me oltinki hyvään aikaan potaattilomalla ku koko sen ajan on ollu sota – eikä ihmiset sillon välitä tämmösistä urheilusarjoista – kun ne lukee pommeista ja kranaateista ja miinoista…” T: ”Sodasta huolimatta on tehty maailmanennätyksiä y.m.” ”Sodasta huolimatta on urheiluelämä meillä jatkunut vilkkaana ja miksei jatkuisi – kun itse sotaa käyvissä maissakin urheillaan.”

Paasikivi ostaa VR:n kassalla edestakaista lippua Moskovaan – kassa ehdottaa edullisempaa vuosilippua!

Paikoin Tiikerin piirrostyössä näkyy jo kiire tai ajan paineet, ja hän kommentoi itsekin piirroksissa tiukkaa aikataulua urheilutapahtumien ja lehden painoon menon välillä.