Alkusanat

Alussa oli Kaukoranta–Kemppinen. Olin vielä koululainen, kun sain sen luettavakseni. Kirjoitin siitä myös arvostelun Satakunnan Kansaan. Sitä ennen olin ollut sarjakuvanharrastaja enemmän ulkomaisten sarjakuvien puolella. Kuuluin ensimmäisiin Aku Ankka -sukupolviin, mutta olin myös saanut tuoreeltaan ensimmäiset kovakantiset Tintti-albumit. Isäni työn kautta olin seurannut sanomalehden toimintaa ja siten tutustunut sanomalehtisarjakuviin ja niiden tekijöihin. Sarjakuvakirjat ja -kirjallisuus tulivat mukaan opiskeluaikoinani mentyäni mukaan Suomen sarjakuvaseura ry:n ja vielä sittemmin Sarjakuvantekijät ry:n toimintaan.

Tutkimukseni ensimmäinen osuus (1911–1980) nojaa vahvasti Heikki Kaukorannan laatimaan kotimaisten sarjakuvajulkaisujen bibliografiaan, jota hän on vielä Simo Sjöblomin kanssa myöhemmin päivittänyt. Heille kiitokset korvaamattomasta pohjatyöstä. Tarkoitus oli heti laatia teos tai tietokanta, josta saisi yleissilmäyksen koko kotimaisten sarjakuvakirjojen valikoimaan koko niiden satavuotisen julkaisuajan puitteissa. Työ on kestänyt minun osaltani jo yli kymmenen vuotta mutta jatkuu edelleen. Tuskin virheiltäkään vältytään, vaikka kaikki on tehty niiden välttämiseksi. Jatkan päivittämistä ainakin jonkin aikaa netissä, mutta ennen pitkää vastuu työn jatkumisesta siirtyy myöhemmille sukupolville.

Pari sanaa vielä alkupisteen määrittelystä. Kotimaisen sarjakuvakirjan juhlavuoden 2011 määrittelyssä lähdettiin kotimaisen sarjakuvakirjan synnystä. Siten ulkopuolelle jäävät yksittäiset sarjakuvat eri julkaisuissa, esimerkiksi pilalehdissä, joissa oli sarjakuvan rajamailla (useampi kuin yksi kuva, sarjallinen kerronta, ruutujako tai puhekuplat) toimivia töitä jo pitkään ennen kuin ensimmäinen sarjakuvakirja ilmestyi. ”Amerikalainen kuvakirja” ja sen sisarjulkaisu ”Amerikansk bilderbok” (molemmat 1904, uusi painos Arktinen Banaani 2004) taas jäivät tuolloin ulkopuolelle siksi, että niiden sarjat eivät olleet alkuperäisiä kotimaisia, vaan ulkomaisten sarjojen täällä uudestaan piirrettyjä kopioita. Piraatit ovat siis olleet osa sarjakuvakirjan historiaa alusta asti. Niitä esiintyy myös tässä tutkimuksessa esitellyissä teoksissa, mutta aina pääosa materiaalista on kuitenkin kotimaista, siinä yksi valintakriteeri.

Kirjan ja sarjakuvalehden raja on veteen piirretty viiva. Amerikassa sarjakuvaLEHDEN termikin on ”comic BOOK”! Toisaalta varhaisia samaa tarkoittavia termejä olivat myös ”comics” ja ”funnies”, jotka molemmat korostavat HUUMORIsarjakuvan perinnettä. Kustantajat ovat kutsuneet julkaisuja vaihtelevin perustein sarjakuvalehdiksi ja -kirjoiksi sekä jopa KUVAkirjoiksi. Myöhemmin on vielä syntynyt termi ”graafinen romaani”. Kuvakirjaan päin raja on todella vaikea vetää. Varsinkin uudemmassa kuvakirjaperinteessä on paljon sarjakuvamaisia piirteitä.

Myöhemmillä vuosilla (1970-luvulta alkaen) raja on vedetty pääosin kirjastokäytännön mukaan, eli kirjoilla on ISBN- ja lehdillä ISSN-tunnus. Tästä on poikettu tarkoitushakuisesti vain silloin, kun on ollut hyvät perusteet (esimerkiksi Sarjis-lehdessä, joka oli uranuurtaja, ja Punaniska-sarjassa, joka on osin ISBN-, osin ISSN-luokitettu j aosan aikaa myös kirjakerhomyynnissä). Monistamalla tuotettuja omakustanteita on jäänyt ulkopuolelle, mutta se onkin niin laaja kenttä, että sen kartoittakoon vielä joku muu!

Kansalliskirjaston kokoelmiin kertyy teoksia suoraan suomalaisista painolaitoksista vapaakappalelain mukaan. Ongelmia syntyy, kun jokin teos onkin painatettu ulkomailla. Kustantajan pitäisi tällöin hoitaa vapaakappaleet kirjastolle, mutta näin ei ole aina käynyt. Kirjasto on pyrkinyt paikkaamaan kokoelmiaan ostotoimin, mutta voi olla että sokeita pisteitä on jäänyt. Toivottavasti kustantajat vastedeskin muistavat tämän velvoitteensa, kun painotaloja haetaan yhä kauempaa, ensin Baltiasta, sitten Puolasta ja kohta kai Kiinasta tai Intiasta asti.

Alkuperäisen tehtävänasetteluni ulkopuolelle jäävät ulkomailla julkaistut suomalaiset sarjakuvat, mutta niitäkin liitän mukaan sopivin kohdin. Lähteinä kiitän erityisesti Heikki Kaukorantaa, Kirsi Kinnusta ja Heikki Jokista sekä Iris Schwanckia (FILI).