Hölmölän väki

kertonut Raul Roine; kuvittanut Seppo Arina (Suomen säästöpankkiliitto, 1960)

Kansi: Hölmölän väki seuraa, kun räätäli leikkaa punaista kangasta rapua seuraten

Raul Roine on hauskasti päivittänyt kansantarinoita, ja vähemmän tunnetun Seppo Arinan kuvitus on hilpeän irrottelevaa. Hölmöläiset harrastavat nyt myös kilpaurheilua ja tietokilpailuja! Toisinaan selostusteksti selittää kuvaa tarpeettomastikin. Kaksiväritekniikkaa on sovellettu taitavasti. Sarjat lienee koottu Lipas-lehdessä ilmestyneistä jaksoista.

Sarjakuvasivut on rajattu yhtenäisellä viivalla, joka jättää ulkopuolelle nimiöruudun. Kuvat sivun sisällä on numeroitu, numerot sijoitettu nuolella varustettuihin ympyröihin, ja kuvia eroteltu toisistaan mutkittelevilla viivoilla. Tekstausteksti ja viivojen painoväri sininen.

Lisätiedot:

[25×18 cm pysty, pehmeäkantinen vihkonen; kannet + 16 s.; 1. sisäkansi ei painatusta; 2. sisäkansi mainospiirros Säästöpankit; takakannessa vain painotiedot; painettu sinisellä ja punaoranssilla; s. 2 –15 puhekuplattomia ja otsikoimattomia yksisivuisia sarjakuvia; joka sivulla nimiökuva ja teksti ”Hölmölän väki”.]

Kieku ja Kaiku ja Possu N: 23

[K&K23]

piirtänyt Asmo Alho; runot laatinut Mika Waltari (Otava, 1960)

Kansi: K & K ja Possun henkselikeinu.

Sisällys:

2 Possu ostaa pitkää piimää
3 Koirankopin kattopulmia
4–5 Varomaton autonruiskutus
6–7 Kolme maalia, kolme palkintoa
Ystäville ei pidä äksyillä
10 Parempi laiha rauha kuin lihava riita
11 Pilkka sattuu omaan nilkkaan
12–13 Lumiveistos herää eloon
14 Joululahja kellarissa
15 Possu saa housunkannattimet

Hauska moraliteetti: pieni hiiri voittaa pilkkanauruista huolimatta talvikisojen lumipallonheiton, kun lyhyeksi jäänyt heitto kiertyykin mäessä kaikki maalit kaatavaksi.

”Tällä tavoin hiiri ponnekas
kisan voittaja on onnekas.”

Sarjassa poikkeuksellinen ladontavirhe: ”retkilylle” po. ”retkeilylle” (s. 4).

Kansiaihe on albumin viimeisestä sarjasta:

”Housunkannattimet puuttuvat
Possulta. Niin muodit muuttuvat.”

”Mutta Possun mielen liikutin
oli uudenlainen kiikutin.”

Lisätiedot:

[25 x 17 cm pysty vihko, 16 s. sis. kannet, kansi väri, tk otsikot sinisellä; sarjat 4 r/s, sivut 2, 3, 6, 7, 10, 11, 14–15 m-v (sin.), sivut 4–5, 8–9, 12–13 väri; ääriviivat, numerointi ruuduissa ja tekstit ladottu vers. sin.]

Kili ja Possu 1

Olavi Vikainen (Suomen säästöpankkiliitto, 1960)

Kansi: Kili ja Possu ongella [painoväri sininen]

Sarjakuvat 3–6 ruudun pikku moraliteetteja, kunkin ruudun alla kaksiriviset riimittelyt. Osa toimii kuvankin varassa, teksti lisää hupia ja opetusta. Kili on kiltti ja toimii sääntöjen mukaan, Possu oikoo, loikoo ja joutuu pulaan. Sovittelevaa ystävällisyyttä on kuitenkin puolin ja toisin. Vikaisen tyyli on sangen lähellä Asmo Alhoa. Sarjat ovat varmaan ilmestyneet myös pankin Lipas-lehdessä.

Lisätiedot:

[15×21 cm vaaka vihkonen, painoväri sininen; oik. kansi + 17 s. sarjakuvaa + sisäkansi Säästöpankkien ilmoitus; takakansi kustantajan teksti.]

Kili ja Possu 2

Olavi Vikainen (Suomen säästöpankkiliitto, 1960)

Kansi: Kili ja Possu nostavat heiniä seipäälle  [painoväri sininen]

Mukana myös Nalle ja kauppias (kettu vai koira?)

Ks. osa 1

Lisätiedot:

[15×21 cm vaaka vihkonen; painoväri sininen; oik. kansi + 17 s. sarjakuvaa + sisäkansi Säästöpankkien ilmoitus; takakansi kustantajan teksti.]

Kili ja Possu 3

Olavi Vikainen (Suomen säästöpankkiliitto, 1960)

Kansi: Kili sahaa puuta, Possu hakkaa halkoja [painoväri sininen]

 Ks. osa 1

Lisätiedot:

[15×21 cm vaaka vihkonen; painoväri sininen; oik. kansi + 17 s. sarjakuvaa + sisäkansi Säästöpankkien ilmoitus; takakansi kustantajan teksti.]

Matti ja Leena Satumaassa

Leena ja Matti Satumaassa = Matti ja Leena Satumaassa / kertonut ja kuvittanut Toivo Fahlenius

Pena, Pulla ja Pikkuinen / kertonut Hellin Tynell, kuvittanut Heljä Lahtinen (Suomen säästöpankkiliitto, 1960)

Kansi: Matti ja Leena kuninkaan edessä, taustalla linnan torni

Sisällys:

2–8 Leena ja Matti Satumaassa
9–15 Pena, Pulla ja Pikkuinen

Joka sivulla on viisi ruutua ja niiden alla selostava teksti. Sarjat lienee koottu Lipas-lehdessä ilmestyneistä jaksoista. Vain aloitussivuilla on säilytetty nimiöruutu (s. 2 ja 9). Ensimmäisessä sarjassa on käytetty nimiöruuduilta jäänyt tila ensimmäisen ruudun tekstille, toisessa sarjassa ensimmäinen ruutu teksteineen on siirretty sivun keskiakselille. Ruudut eivät juuri rakenna sarjallista kerrontaa.

Fahleniuksen kuvitus on siistiä, hieman väkinäistä, kerrontakin varovaista. Susi on nyt kiltti, Punahilkka kun on pelastunut sen vatsasta [!?]: ”Älkää pelätkö. Minä olen parantanut tapani. En ole enää ilkeä, kuten monet veljeni.”

Yhden sivun tarinaksi riittää jätin aivastus. Piparkakkutalossa ei asukaan ilkeä noita, vaan Tonttu Sokerileipuri, ja taas tanssitaan…

Tynellin ja Lahtisen tarinat ovat herttaisia yhden idean sarjoja arkielämästä. Sinisen ja punaisen eri asteita ilmeikkäästi käyttelevä kuvitus toimii hilpeästi. Naapurin poika on lihava, eli Pulla. Pikkuinen taas on näsäviisas, tahtoo jopa pistää hakaneulalla hammaslääkäriä, joka väitti, ettei satu enempää kuin kevyt neulanpisto…

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty, pehmeäkantinen vihkonen; kannet + 16 s.; 1. sisäkansi ei painatusta, 2. sisäkansi mainospiirros Säästöpankit; takakannessa vain painotiedot; painettu sinisellä ja punaoranssilla; s. 2 –15 puhekuplattomia ja otsikoimattomia yksisivuisia sarjakuvia; s. 2 nimiöruudussa ei kuvaa, ensimmäisen ruudun teksti alkaa siitä; s. 9 nimiöruudussa piirros ja sarjan nimi, tekijätiedot ruudun alla!]

Matti ja peikko

kertonut Martti Palmén ; kuvittanut Seppo Arina (Suomen säästöpankkiliitto, 1960)

Kansi: Matti ihmettelee peikkojen hutunkeittoa

Martti Palmén on Raul Roineen tapaan päivittänyt kansantarinoita, ja Seppo Arinan kuvitus on hilpeän irrottelevaa. Kerronta on sujuvaa.

Kaksiväritekniikkaa on sovellettu taitavasti. Sarjat lienee koottu Lipas-lehdessä ilmestyneistä jaksoista.

Toisinaan jää kyllä miettimään, mitä opetusta sarja oikeastaan antaa, kun tavallinen Matti ajoittain varsin julmastikin huijaa isoa, pelottavaa, mutta hieman yksinkertaista Peikkoa…

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty, pehmeäkantinen vihkonen; kannet + 16 s.; 1. sisäkansi ei painatusta, 2. sisäkansi mainospiirros Säästöpankit; takakannessa vain painotiedot; painettu sinisellä ja punaoranssilla; s. 2 –15 puhekuplattomia ja otsikoimattomia yksisivuisia sarjakuvia; joka sivulla nimiökuvat ja teksti ”Matti ja peikko”]

Mumintrollet 5

[MT5]

av Tove och Lars Jansson (Schildt, 1960; Rinnakkaisp. Ruotsi Geber 1960)

Kansi: Kollaasi kokooman hahmoja, keskushahmona Muumipeikko, kädessään sombrero

Sisällys:

5–35 Mumin i Vilda Västern (MT 14, 63 str.)
39–64 Snorkfröken i Rococo [sarjakuvassa Snorkfröken i Rokoko] (MT 15, 52 str.)
67–107 Mumin blir social [sarjakuvassa Mumin och medborgarkänslan] (MT 16, 81 str.)

Takakannessa sitaatteja lehtiarvioinneista Göteborgs Handelstidningen (sama kuin numerossa 2); Stockholms-Tidningen (sama kuin numerossa 3); Norrköpings Tidning: ”Anteeksi vaan, kiltit muuminvihaajat ja muut hemulit, jos käyn lyyriseksi, mutta tämä on kirjallinen mestariteos”; Lärartidningen : ”Tove Janssonin mielikuvitus tulvii ylitseni yhtä voimallisesti kuin ennenkin. Yhä uudelleen ihmettelee hänen outoa mutta huvittavaa esitystään, joka kuplii kuin taikajuoma.”

Lisätiedot:

[18 x 23 cm vaaka kovakantinen kirja, kansi väri, tk mainos muumikirjoista, Toven piirros, arvostelusitaatit teksti ladottu mustalla; 108 s. + kannet 2+2 s. ja kansilehdet 2+2 s., ei sisäkansipainatuksia; m-v sk 2 st/s; s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot; s. 3 otsikko; s. 4 tyhjä; s. 36 tyhjä; s. 37 otsikko; s. 38 tyhjä; s. 65 otsikko; s. 66 tyhjä; s. 107 1 str. 108 tyhjä; Kannessa ei enää lue Tove, taitaa olla Larsin.]

Ks. Muumipeikko 5 ja 6 (WSOY, 1991)

Pekka Puupää  – sarjakuvia : XVIII osa

[PPP18]

piirsi Fogeli / Toto Kaila (Laura Fogelberg, 1960)

Kansi: ”Onnea!” Pekka ja kimppu auringonkukkia, tausta sininen [samanaiheista piirrosta, tosin silloin maalaismaisemataustalla, käytetty myöhemmin osana Kustannus-Mäkelän kantta ”Pekka Puupää 60 vuotta” (1985)]

Tri Hermola on kuuluisa psykiatri. Hömppäsellä on talouskauppa. Hahmoina mm. Roskis-Riku, Pölhö-Kustaa, Roisto 1 ja Roisto 2, Murtovaras I ja II, Sorkkarauta-Klasu ja Avain-Aku, Hipsuset, Höppölä ja Höppöläiskä, Puttisen rouva ja poikansa Pasi, juorutäti Muttisen Miina, Lullu-täti, Virtasten pikkupoika Timo, naapurin pikkupoika Masi ja koira Halli. Pekalla ja Pätkällä on metsästyskoira Pontus, Pätkällä viisas koira Hannibal. Pulu on lapsenvahtina naapurin Nappulalle.

Ajankuvaa uimarannan kykyjenetsintäkilpailu, johon Justiina osallistuu. Elvis Pöntönen esiintyy. Amerikan ystäviltä tulee vaatepaketti, ja Pekka saa Savikylän parhaiten pukeutuvan miehen palkinnon (”Isä on aivan kuin kansikuvatyttö!”). ”Mustalaisneitonen” kysyy poikien kautta Pekalta luvan teltan pystyttämiseen vajan taakse, ja sinne tuleekin ”mustalaisleiri”.

Jaettu kuvaruutu puhelinkeskusteluissa yleistyy entistäkin enemmän. Tuntuu, että hahmoja tulee lisää sitä mukaa kuin uusia vitsejä.

[19 x 23 cm vaaka pehmeäkantinen vihko (kannet n. 1 mm isommat kuin sivut), sivut numeroimettomat, 80 s. + kannet, ei skp, kansi väri, tk tyhjä; s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot; s. 3–79 sk mv; s. 80 tyhjä; 6 r/s, tavallisesti ruutujen alle ladottu teksti, joitakin repliikkejä tekstattuna, ei puhekuplia]

Lue lisää »

Rymy-Eetu sammakkomiehenä

[RE24]

Kuvat Erkki Tanttu; säkeet Tauno Karilas.(Otava, [1960])

Kansi jatkuu takakanteen: R-E sukelluksissa kalojen keskellä, takasivulla samoin Kuikkaneva, mursulla ratsastaen.

Sisällys:

1 Väistöliikkeitä
2 Paketti
3 Väärinkäsitys
4 Hyppy
5 Palkinnot
6 Lapin taulu
7 Sammakkomiehenä
8 Lumisota
9 Leirielämää
10 Linnustaja
11 Kummipojan heitto
12 Peloton jänis
13 Ahventen ahnehtijat
14 Kumimies
15 Vetoketju
16 Välskärinä

Tuotesijoittelua: Eetu lukee ”Seuraa” vauhdikkaissa väistöliikkeissään. Laskuvarjohypyssä Eetulla on vähän liian hidas laskupää, mutta tivolin ampumaradalla hän tyhjentää kojun palkinnoista.

Taiteilijahuumoria: Lapissa maalatessa sääsket muodostavat tekstuurin tauluun. Kummipojan nuhtelussa Eetu on opettavainen, mutta lopulta yltyy puolustamaan sukulaispoikaa niin, että toistaa torutun teon.

”Sammakkomiehenä” on hauska vitsi, paitsi luettuna, kun riimittely paljastaa loppuyllätyksen heti alussa! Visuaalista hupia tuottavat kovasti Eetun näköiset elikot, jotka nauttivat Eetun pilkkimät kalat.

”Hyväkö taas miesten suhde,
kun on kaunis iltapuhde?”

Eipä vainkaan, sormensa telonut Kuikkaneva kun on liian meluisa potilas, niin Eetu käärii tämän siteisiin suuta myöten.

Lisätiedot:

[ 17 x 25 cm vaaka vihko; 16 s. + kannet, ei skp; kansi ja tk väri, piirros jatkuu takakanteen; sk m-v, otsikko ja kolme neljän rivin riimittelyä ladottu alle gemenalla]

Tiikerin rengasmatka viisissä olympialaisissa

[Tiikeri 13]

Tiikeri = Arvo Tigerstedt (Otava, 1960)

Kansi [paperikansissa]: Eri maiden ja kulttuurien edustajia [melko kliseisesti esitettyinä] kerääntyneinä keskellään olevan pienen olympiastadionin ympärille.

Nimimerkki Tiikerin eli Arvo Tigerstedtin Helsingin Sanomiin piirtämät pilapiirrokset ovat aikakautenaan muutenkin suosittua tyyppiä, jossa yhteen kuva-alaan on sijoitettu useita pienempiä piirroksia ja niihin liittyviä selostustekstejä ja osin jopa puhekuplia. Kuvat ovat toki ajallisesti toisiinsa liittyviä (tai samaan ajankohtaan sijoittuvista urheilutapahtumista), mutta ne eivät useimmiten muodosta kertovaa, sarjallista kokonaisuutta. Tässä niitä ei siis varsinaisesti lueta sarjakuviksi, mutta käsitellään lyhyesti siksi, että tekijä on kirjoissaan itse niitä sarjakuviksi tai sarjoiksi kutsunut.

Tällä kertaa ei sarjoissa ole otsikkoja, vaan samalle sivulle ladotut lyhyet taustaselosteet. Kirjan otsikon mukaisesti valikoimaan on otettu olympialaisiin liittyviä sarjoja.

Aaro Laine toteaa esipuheessa Tiikerin täyttäneen 1959 maaliskuussa 60 v. ja 40 vuoden aikana piirtäneen ja tussanneen yli 5000 sarjaa ja käsitelleen Suomen urheilun kultaiset vuosikymmenet 1920-30 -luvuilla. ”Tiikeri panee kaiken leikiksi, mutta niin ettei se koskaan ketään loukkaa.” Itseironiaankin vihjataan: ”Palatessaan 20-vuotiaana vapaustaistelijana Virosta hän sanoi ”Jos kaikki olisivat olleet yhtä urhoollisia kuin minä, olisi koko sota mennyt plörinäksi.” ja vielä: ”Hätä ei lue lakia eikä köyhä muitakaan aineita.” Kerrataan ura mainospiirtäjästä 1923 Suomen urheilulehteen ja sitten 1929 Helsingin Sanomiin. Vielä: ”Ei ollut mitään sellaista, mikä olisi ollut häneltä salattua. Hän ei loukannut koskaan ketään. Tekijä oli taiteilija, suuri urheilun tietäjä, viisas ihminen ja idealisti.” No, myöhemmin katsottuna mukana on aikakauden omaa ennakkoluuloa ja rasismiakin, muttei ehkä varsin pahantahtoista.

Lisätiedot:

[26×19 cm pysty kovakantinen kirja; 160 s. + kannet; ei skp; kannet punaiset, selässä valkoisella ”TIIKERIN RENGASMATKA viisissä olympialaisissa” (paperikansissa musta teksti valkoisella pohjalla); paperikansissa mv + oranssi lisäväri piirroksessa ja tk mv valokuva tekijästä (kuten s. 6), valkoisella pohjalla oranssi vers. otsikko ”TIIKERI” ja mustalla ladottu teksti ”taiteilija Arvo Tigerstedt on Suomen urheilun ainutlaatuinen kronikoitsija, joka lähes neljänkymmenen vuoden aikana on piirtänyt yli 5000 sarjaa urheilun tapahtumista. Hän on piirtäjänä rohkea, iskevä, arvostelevakin, mutta ihmeellisellä tavalla ketään loukkaamatta. Ja vähintään saman verran lisää sarjojen nautittavuutta hänen mestarillinen sanankäyttönsä. Tämä kirja sisältää valikoiman lähinnä olympia-aiheisia Tiikerin sarjoja.”; tk lisäksi ”Otava” ja ”Os 5.”; s. 1 otsikko (vers.); s. 2 tyhjä; s. 3 nimiö ”Tiikerin rengasmatka” (gem.) ja ” viisissä olympialaisissa” vers. sekä ”Valikoima piirroksia”, Otavan logo ja ”Kustannusosakeyhtiö Otava”; s. 4 kust.tiedot; s. 5 ladottu teksti ”Mestarien piirtäjä – mestaripiirtäjä TIIKERI” kirj. Aaro Laine; s. 6 mv valokuva tekijästä; s. 7 tyhjä; s. 8 tyhjä; s. 160 tyhjä; s. 9–159 päivänpiirroksia, joita selostavia tekstejä ladottu samalle sivulle (gem.).]

Lue lisää »

Kieku ja Kaiku ja Possu N: 24

[K&K24]

piirtänyt Asmo Alho; runot laatinut Mika Waltari (Otava, 1961)

Kansi: K & K & P, Kieku heittää räiskäleen pannulta päähänsä.

Sisällys:

2–3 Possu laiminlyö tehtävänsä
4–5 Possu korjaa puhelinta
6 Räiskäle kääntyy ilmassa
7 Possun likaiset ikkunat
8–9 Pienet makeisten norkoilijat
10 Vihaiselle sattuu vahinko
11 Possu laulunopettajana
12–13 Possu korjaa tuvan ovea
14 Possu suojautuu kastumiselta
15 Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa

Possun korjaustoimet onnistuvat absurdisti sotkemaan puhelin- ja vesijohdot.

Kansi-idea tulee suoraan sivun 6 sarjasta:

”Pian pojanhäiskäleet
saavat syödä räiskäleet.”

Aina uutta kokeileva Alho tekee nyt hahmojen päihin pyöreyttä korostavat varjostukset. Harvinainen puhekuplakin esiintyy: ”Mitäs sateesta! Onhan minulla sateenvarjo!” sanoo Possu uimasta.

Pitkään takakannessa olleen sisällysluettelon sijaan siellä on nyt ”Kukkopeli: Kumpi saa rivin?” 9 ruutua ja 2 x 3 irtileikattavaa (!) kukko-nappulaa.

[ 24. vihko; 25 x 18 cm pysty vihko; 16 s. sis. kannet, kansi väri, tk väri peli; sarjat 4 r/s, sivut 2, 3, 6, 7, 10, 11, 14–15 m-v (sin.), sivut 4–5, 8-9, 12-13 väri, ääriviivat, numerointi ruuduissa ja tekstit ladottu vers. sin.]

Pekka Puupää  – sarjakuvia : XIX osa

[PPP19]

piirsi Fogeli / Toto Kaila (Laura Fogelberg, 1961)

Kansi: Pekka ja serenadi kitaran kera kuulle ja kissalle, tausta sininen, alaosa valkoinen [ei käytetty myöhemmin]

Pekka toimii jopa yksityisenä matkaoppaana. Justiinan vaatteita arvioidessaan Pekka toteaa pyyheliinan ”pukevaksi”. Justiina käy rouvien kanssa ravintola Sinisessä Tipussa. Pekka tarjoaa kreiville tulitikkupuntin, ”Kreivi voi maksaa huomenna” johon kreivi: ”Mutta huomennahan voin olla jo kuollut.” ja siihen Pekka: ”Ei siitä isoa vahinkoa tulisi.”

Nyt onkin Roiskis-Riku, tupakoiva pikku poika. Hahmoja Rouva Möttönen, neiti Sievänen, rouva Tipinen, neiti Mimminen on ”hunajapupu”. Sekaannus syntyy, kun Pekka ”yritti vain vähän silitellä” Annikin Missua (pikkutytön kissaa) Kaulimestahan Justiinalta tulee. Tapaamme myös isoisä Puupään. Pulu pukeutuu mahdollisimman hassuihin naamiaisiin merirosvoksi, kaikki muut ovat pekkapuupäitä.

Kilpaileva sarjakuva on jo käsite: ”Luen ensin Akuankan.” Pekka tosin sanoo jo Pululle: ”Lue näitä vanhoja, kauniita satuja, eikä aina iankaikkisia sarjakuvalehtiä. Pulu muuten ”katselee” sarjakuvalehtiä. Pekka silittää pilalle nylonpuseron. Miss Savikylän ja Lassien karvat ovat samanväriset. Elokuvakritiikkiä itseironisestikin: kaikki kehuskelevat elokuvamaullaan, mutta katsovat kuitenkin ”Hupsu ja Höpsö – Pomppivat pannukakut” -leffaa. Elokuviin oikein pukeudutaan.

Tanssikoulussa käydään, samoin Sussusaaren uimalassa. Pekka on kesäleskenä, ja Justiina pääsee amerikkalaiskuvaajan malliksi. Pekalla ei ole rahaa Justiinan iankaikkiseen kahviin, mutta omiin hollantilaisiin sikareihin kyllä. Justiina käy entistä väkivaltaisemmaksi, lyö niin käsilaukulla, kukkaruukulla, kananmunapussilla kuin kaulimellakin Pekkaa päähän.

Lisätiedot: 

[ 19 x 23 cm vaaka pehmeäkantinen vihko (kannet n. 2–3 mm isommat kuin sivut), sivut numeroimettomat, 80 s. + kannet, ei skp, kansi väri, tk tyhjä; s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot; s. 3–79 sk mv; s. 80 tyhjä; 6 r / s, tavallisesti ruutujen alle ladottu teksti, joitakin repliikkejä tekstattuna, ei puhekuplia]

Lue lisää »

Pöllisen möhläyksiä

Aarno Liuksiala (Metsälehti / Saariston kirjapaino, 1961) Lisäpainos Valtion painatuskeskus 1992

Kansi: Pöllinen muotoilee kirveellä otsikon P-kirjainta

Sisäkannen tekstissä Aarno Liuksiala itse kertoo aloittaneensa sarjakuvan Metsälehdessä 1950 ja kiittää satoja lukijoitaan kymmenen vuoden aikana saamistaan ideoista metsä- ja maatalousaiheisiin strippeihin. Pöllistä hän kuvaa yritteliääksi mutta hieman yksinkertaiseksi tyypiksi, ”jolla ei aina leikkaa”. Hänen harvat keksintönsäkin ovat järjestään epäonnistuvia. Voisi kai sanoa, että näissä nauretaan Pölliselle, ei Pöllisen kanssa! Aitoa vahingoniloa…

Rustiikkisen piirrostyylin lailla tarinat ovat aika karua huumoria, jossa metsää tuhraantuu ja taitaa mennä henki[ä]kin. Metsurin työn riskejä ja maataloustyön vähemmän siistiä puolta esitellään, ja paljon on väärinymmärryskomiikkaa:

”Ottakaa moottorista irti minkä saatte!”, ”Menkää purkamaan kauppa!”, ”Menkäähän kiveämään tuota peltoa!”, ” Nämä tukit ajetaan sitten rautatielle!” ja eihän siitä suoraa ojaa tule, jos Pölliselle neuvoo aamulla: ”Alkakaa kaivaa auringon suuntaan.”

Puhekuplia on vähän, mutta sarjat ovat kokonaan ilman selostustekstejä – ja hyvin toimii ! Joulujaksossa lapset tunnistavat Pöllisen pukin ”molemmista päistä”, housuntakamuksen paikkalapusta ja naamarin takaa.

Lisätiedot: 

[ 21 x 27cm vaaka vihko, kirjastolla sidottuna kirjaksi; 32 s. + kannet, sisäkannet painettu, 1. sk teksti ”Pöllisen ystäville”, 2. sk sk ; kansi väri keltaiselle kartongille, lisävärit musta punainen sininen, tk samoin Osuuskassan mainos ”Pöllisen rahamöhläyksistä tuli loppu.”; sarjakuvat m-v 3 str/s á 4 r tasan, ei välipalkkeja, pystyrajaus viivalla. Joka sivulla ”Pöllinen” ja strippiotsikot pienellä alkukirjaimella.]

Lue lisää »

Rymy-Eetun jymyhyppy

[RE25]

Erkki Tanttu; säkeet Tauno Karilas (Otava, 1961)

Kansi jatkuu takakanteen: R-E liitää suksineen Pohjoismaiden lippujen yllä, takakannessa Kuikkaneva yhdellä suksella sateenvarjon varassa, kuu hymyilee [kansi käytetty uudestaan Otavan koosteessa Rymy-Eetu urheilee (2002)].

Sisällys:

1 Juhlapuhe
2 Nokipoika
3 Merkkipäivä
4 Lääkärissä
5 Tv-ohjelma
6 Kutsu
7 Isku
8 Lähtö ja paluu
9 Serkun apu
10 Rahakätkö
11 Tuplavahinko
12 Moukantuuri
13 Tuolikiusa
14 Vahtikoira
15 Lumipyryssä
16 Jymyhyppy

Tanttu käyttää yhä useammin korkeita pystyruutuja kolmen vaiheen tarinoissaan. Vitsejä syntyy niin vanhasta saksalaiskypärästä kuin avaruuspuvustakin. Eetu yrittää saada korkin ulos pullosta, ja Kuikkaneva ’auttaa’ rikkomalla koko pullon.

Hurjaa huumoria syntyy, kun Eetu kuulee lääkärissä tämän puhelun vaimolleen: ”Osta vain, kultaseni, se turkki, kyll me jostain ne rahat aina revimme.” Ravintolassa on myös vaikeaa saada kunnon palvelua.

Rosvoa vastaan voi puolustautua myös kengällä. Toisaalta liian temppuilevasta koirasta ei ole siihen. Telttatuoli on ylittämätön vastus, samoin kuin teltta ennen.

Hellämielinen Eetu näkee turhaa vaivaa pelastaakseen lumihangesta viittovan – linnunpelätin. Urheilusuorituksena jymyhyppy on paitsi pitkä – myös syvä.

[ 17 x 25 cm vaaka vihko; 16 s. + kannet, ei skp; kansi ja tk väri, piirros jatkuu takakanteen; sk m-v, otsikko ja kolme neljän rivin riimittelyä ladottu alle gemenalla]

Kieku ja Kaiku ja Possu postimestareina

[K&K25]

piirtänyt Asmo Alho; runot laatinut Mika Waltari (Otava, 1962)

Kansi: K & K & P kotimaisemassa, Possu antaa Kieulle kulissitiskillä ’lentopostia’, Kaiku lähettää lennäkkiä isolla ritsalla

Sisällys:

2 Naapurusten pikaposti
3 Kieku tiputtelee ruoan päälleen
4–5 Vaarallisen raketin kokeilu
6 Airot ovat eri paria
7 Pentua kasvatetaan vahtikoiraksi
8–9 Ei veturin tarvitse savuta
10 Possu koirantaluttajana<
11 Kukot yrittävät vapaakyytiä<
12–13 Kieku kirnuna
14 Juokseva lakki
15 Possu sulloo tavaroita sikin sokin

Kova on moraliteetti tämäkin, Kieun ahmiman aterian roiskeet nokitaan lintujen ruuaksi:

”Reiät naamassa ja nutussa
ovat opetusta jutussa.”

Possun hupsuutta korostetaan näin:

”Kumpi pari lienee pyhempi?
Näistäkin on toinen lyhempi!”

Koppiinsa lukittu Pentu tulee sisään koppi selässään:

”Taistelu näin päättyy tappioon,
kehnon vahtikoiran rappioon.”

Nyt sukulaisuussuhde on etäämpi:

”Possu ystävä ja tuttava,
Pentuja on ulkoiluttava.”

Hauskaa tilannekomiikkaa korostaa oiva piirrosasu, kun kukot päätyvät salamatkustajiksi samalle kuorma-auton lavalle härän kanssa.

Toistoa taas riimeissä: ”Mikä sotku! Kaappiin tavarat. Kaapissa on tilat avarat.” Oudolta näyttää samalla sivulla 15 keskirivin ruutujen pienempi tekstikoko. Takakannessa on nyt pelkkä värikuva sivun 13 ruudusta 5, ilman tekstiä tai vitsiä.

Lisätiedot:

[25. vihko; 25 x 17 cm pysty vihko, 16 s. sis. kannet, kansi väri, tk väri ruutu ilman tekstiä (s. 13); sarjat 4 r/s, sivut 2, 3, 6, 7, 10, 11,14–15 m-v (sin.), sivut 4–5, 8-9, 12-13 väri, ääriviivat, numerointi ruuduissa ja tekstit ladottu vers. sin.]

Matti maailmalla – Kertomus isoisän ajoilta

kertonut Eino O. Ahonen; kuvittanut: Torsti Nordman (Ristin voitto, 1962) 2. painos 1979, 3. painos 1980

1979 painoksen ISBN 951-605-576-1 [julkaistu myös kuulokuvakasettina (!) RVC 2002]

= lähes identtiset paitsi kieli ja kannet

Martin i vida världen – 1964

text: Eino O. Ahonen ; teckningar: Torsti Nordman (Ruotsi, Filadelfia, 1964). – 53 s. ; 18 x 25 cm. ***

Översättning från finskan. -Alkuteos: Matti maailmalla. – © 1962 Ristin voitto,; Rengaskirja.

= lähes identtiset paitsi kieli ja kannet

Matti maailmalla – 2.p. 1979; 3.p. 1980

Kansi:  Valkoinen metsästäjä viidakossa, päässä hellekypärä, takanaan alkuasukas keihäineen ja kilpineen, taustalla leijona ja papukaija

Siististi, hieman kuivakkaasti piirretty sarja on koottu aika erillisistä, alla kulkevaa runsasta tekstiä kuvittavista, tasakokoisista ja -muotoisista piirroksista, joita on yleensä kuusi per sivu.

Ensimmäisen painoksen takakansiteksti kertoo: ”Matin kokemukset Afrikan aroilla tempaavat myös lukijan vastustamattomasti mukaansa. Kertomus säilyy alusta loppuun saakka aidosti todentuntuisena ja sitä sävyttää puhdas, kristillinen henki.” ja ”Kirjan kertojalla, toimittaja Eino O. Ahosella, onkin maassamme erikoisasema kristillishenkisten kuvakertomusten laatijana.”…”Taiteilija Torsti Nordman on onnistunut vangitsemaan elävällä tavalla kertomuksen jännittävät ja herkät tapahtumat piirtämiinsä kuvasarjoihin.” vielä: ”Juuri tällaista teosta ovat tuhannet maamme kodit jo kauan kaivanneet.”

Toisen painoksen takakansi jatkaa: ”Matti Maailmalla oli oloissamme ainutlaatuinen kuvakertomus ilmestyessään ensipainoksena 1960-luvun alussa. Nyt nämä suositut kristilliset sarjakuvat julkaistaan uutena painoksena – lukijoiden toivomuksesta” ja ”Kertomus kuvastelee vuosisadan alkupuolen oloja ja kehitystä ja antaa nykynuorelle täydennystä historian koulutietoihin. Tarinan keskeisenä aihelmana on hyvä kristillinen sanoma, ja siitä tulvahtaa lukijalle lämmin ’vanhan ajan’ ilmapiiri.”

Rohkenen olla eri mieltä kustantajan kanssa – ja olisin ollut jo 1979, jos olisin moisesta tiennyt. Ehkä tekijöillä on ollut hyvä tarkoitus olla ennakkoluulottomia, mutta ei se oikein välity. On ikävää, että fiktiivistä teosta esitetään historiallista tietoa jakavana ja samalla välitetään nuorille tympeän halveksivaa rasistista asennetta mustiin, mainitsemattakaan naiskuvaa. Järkyttävintä on, että toinen ja kolmas painos otettiin vielä 80-luvulle tultaessa!

Lisätiedot:

[18 x 25 cm vaaka pehmeäk. albumi; 56 s. + kannet, ei skp, kansi väri (kuvan opäällä keltainen kenttä, jossa tekstit vihr. ja pun., tk. valkoinen, jossa keltaisella pohjalla 3 vihreällä painettua ruutupiirrosta, ei sisäkansipainatuksia, valkealla pohjalla punainen suorakaiderajaus ja otsikko ”Matti maailmalla” punaisella, teksti ladottu sinisellä, s. 1 nimiö, s. 2 painotiedot, s. 3–53 sk, painoväri tummansininen, kullakin sivulla 6 r ja niiden alla ladottu selostusteksti; sivulla 25 vain 3 r, alarivi tyhjä; sivuilla 37, 39, 40 vain 5 r, alarivi 2 r keskellä; sivulla 49 vain 5 r, ylärivi 2 r keskellä; s. 54–55 kirja- ja peli-ilmoitus ”Raamattuaiheinen peli Matka luvattuun maahan”, s. 56 tyhjä ]

Martin i vida världen

[18 x 25 cm vaaka pehmeäk. albumi; 54 s. + kannet, ei skp, kampaselkä punainen, kansi väri (sama kuin suom.) painos, tk kirjailmoitus ”Djungeldoktorn”; s. 1 nimiö, s. 2 painotiedot, s. 3–53 sk, painoväri suomalaista versiota hieman vaaleamman sininen, kullakin sivulla 6 r ja niiden alla ladottu selostusteksti; sivulla 25 vain 3 r, alarivi tyhjä; sivuilla 37, 39, 40 vain 5 r, alarivi 2 r keskellä; sivulla 49 vain 5 r, ylärivi 2 r keskellä; s. 54 tyhjä]

Matti maailmalla 2.p.; 3.p.

[18 x 25 cm vaaka pehmeäk. albumi; 56 s. + kannet, kansi väri, sama kuin 1. painos, mutta leveä sininen kehys, jossa tekstit (pääots. ja tekijä) valkoisella (papukaija leikkautuu osin kuvasta); tk sisältöseloste; sk sama kuin 1. painos, mutta painoväri sinisen sijaan musta; s. 54–56 tyhjiä.]

Lue lisää »

Mumintrollet 6

[MT6]

av Tove Jansson; text Lars Jansson (Schildt, 1962; rinnakkaisp. Ruotsi Geber 1962)

Kansi: Kollaasi kokooman hahmoja, keskushahmona Muumipeikko pitelee häntäänsä

Sisällys:

s. 5–35 Föreningsliv [sarjakuvassa Föreningsliv i Mumindalen] (MT 13, 60 str.)
s. 39–93 Den gyllene svansen [sarjakuvassa Mumin och den gyllene svansen] (MT 18, 109 str.)

Ks. Muumipeikko 5 ja 7 (WSOY, 1991)

[18 x 23 cm vaaka kovakantinen kirja; 96 s. + kannet (2+2 + sisäkansilehdet 2 + 2;ei sisäkansipainatuksia, kansi väri, tk. m-v piirros ja teksti arvostelusitaatit (4: Norrköpings tidning, Lärartidningen, Göteborgs Handelstidning, Stockholms-Tidningen) kuten ed. , s. 1 nimiö, s. 2 kust.tiedot, s. 3. Ots., s. 4 tyhjä, s. 36 tyhjä, s. 37 ots, s. 38 tyhjä, s. 94–96 tyhjä; mv- sk 2 str/s, paitsi s. 35 ja 93 1 str; selkämyksessä ”Tove Jansson Mumintrollet del 6”]

Pekka Puupää  – sarjakuvia : XX osa

[PPP20]

piirsi Fogeli / Toto Kaila (Laura Fogelberg, 1962)

Kansi: Pekka syöttää ankkoja, Pätkä metsästää, alaosa valkoinen, teksti punainen mustin rajauksin (aihe sivulta 59) [ei käytetty myöhemmin]

Aikakautta: Palle Ankkanen vierailee Savikylässä (vrt. Paul Anka). Herra Hurmurinen on ”kreivin” näköinen auervaara. Leikkeihin tulee sarjakuvavaikutteita: Paukku-Pete ja Cassidy. Pekka saa sakot, kun korjailee aitaan kirjoitetua tekstiä ”Missu + Pulu”. Pulu moittii kotinsa ravintoa, joka on raskasta, liikaa valkuaista sisältävää. Itse hän syö tikkaria. Justiina on laihdutuskuurilla. Pekka toimii varapoliisina ja varajoulupukkina.

Pulu saa 1.500 mk:n lennokin, kun kehuu muiden saaneen kalliimmat lahjat ja itse tyytyvänsä vähempään. Pulu myös myy teatterilippuja, peruuttaa esityksen, palauttaa rahat paikalle saapuneille, ja pitää loput 700 mk. Tiedolla Pekan jääkaapissa olevista olutpulloista Pulu kiristää rikotusta ikkunasta vain kommentin ”Pojat ovat poikia.”

Nyt nimissä Alma-täti, Roskis Riku, naapurin Maija ja Mirkku, pikkupojat Arska, Vesa, Viki, Martti ja Esko, neiti Pimunen, herra Koppavainen, herra Markkanen, rouva Kukkapelto ja tyttärensä Marja, opettaja Luokkanen, Jätkä I ja II. Rouva Brown lainaa mökkiä Puupäille, molemmat siivouttavat mökin ennen ja jälkeen käytön – kaikki samoilla siivoojilla, eli nelinkertainen tuotto!

Pulun kuulo on valikoiva, vain sarjakuvalehden tulo herättää huomion. Justiina teettää Pekalla niin paljon hommia, että hän palkkaa niihin kaksi puuseppää. Pekka juoksee pakoon ’velkojaansa’, joka olikin palauttamassa lainaamaansa. Oskari-sedän perintökokoelma, 3000 pääsiäsikorttia, on muka arvoton!

Pekka menee matkustajakodissa valittamaan melusta naapuriin, missä on naamaiset, ja saa palkinnon, sitten Justiina, saaden vielä paremmman puvun palkinnon. Kun Pekka nauraa Justiinan 900 mk:n alennusasulle, ostaa Justiina 11.500 mk:n vaatteen. Justiina lyö nyt kaulimella, leivoksilla ja tuolilla päähän Pekkaa.

Lisätiedot:

[19 x 23 cm vaaka pehmeäkantinen vihko (kannet n. 2–3 mm isommat kuin sivut); sivut numeroimattomat; 80 s. + kannet, ei skp; kansi väri, tk tyhjä; s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot; s. 3–79 sk mv; s. 80 tyhjä;  6 r/s, tavallisesti ruutujen alle ladottu teksti, joitakin repliikkejä tekstattuna, ei puhekuplia; Selässä teksti: ”PEKKA PUUPÄÄ 20”]

Lue lisää »

Rymy-Eetun keikaus

[RE26]

Erkki Tanttu; säkeet Tauno Karilas (Otava, 1962)

Kansi jatkuu takakanteen: R-E ja Kuikkaneva liukastelevat lumisella kadulla, takakannella muut kulkijat

Sisällys:

1 Väärä kaatopaikka
2 Hiusvesi
3 Vaihtuneet kasvot
4 Taulu jäällä
5 Rautatiellä
6 Musikantit
7 Konstit on monet
8 Banaani
9 Veri vettä sakeampi
10 Pelastus pulasta
11 Metsäpalo uhkaa
12 Radioriita
13 ”Toispual’jokke”
14 Hiilenkanto
15 Kiltti täti
16 Karhunkaataja

Henkilögalleriaan tulee ”puliukko”, joka opastaa jätteidenlajittelussa. Metahuumoria: Eetu ja Kuikkaneva ostavat toistensa näköiset naamarit. Eetun veri on ehtaa tavaraa, Kuikkaneva saa verensiirrosta valtavan tehon. Eetu muuten pitää Straussista, Kuikkaneva Sibeliuksesta.

Repliikeissä on sanallistakin huumoria: Eetu yrittää ostaa junalipun Kekomäelle, mutta myyjä ei tunne moista paikkaa, vaan siellähän se väsyneenä penkillä odottaa lippuaan. Miimistä huumoria vaikkapa kiltin tädin poimiessa Eetulta pudonnet halot, Eetu kiittää hattua nostaen, ja taas putoaa halkoja.

Toistoa ja muunnelmaa: Eetu yrittää lahjoa musisoivia lapsia hiljaisiksi jäätelöllä, mutta tulee vain lisää mekastavia lahjottavia. Kansi-idea tulee Banaani-jaksosta.

Lisätiedot:

[17 x 25 cm vaaka vihko; 16 s. + kannet, ei skp; kansi ja tk väri, piirros jatkuu takakanteen; sk m-v, otsikko ja kolme neljän rivin riimittelyä ladottu alle gemenalla]

Kieku ja Kaiku ja Possu kalamiehinä

[K&K26]

piirtänyt Asmo Alho; runot laatinut Mika Waltari (Otava, 1963)

Kansi: Kieku ja Kaiku kiskovat laiturille vedestä Possua, joka on sotkeentunut onkisiimaansa

Sisällys:

2 Possun ihmeellinen kalaonni
3 Iso koira on lempeäluonteinen
4–5 Possu pelkää hammaslääkäriä
6 Pentu lehdenjakajana
7 Kilpailussa hiihtäjät numeroidaan
8–9 Lumen nuolemisen surulliset seuraamukset
10 Possu työntää maksusta veneen vesille
11 Säästöporsaat aukaistaan
12–13 Montako nappia on kahdessa tusinassa?
14–15 Kieku ryhtyy junailijaksi

Hauska kuvallinen vitsi on iso koira, joka tuo pallon takaisin, vaikka sitten pikku pennun suussa.

Vilustunut Possu lääkärissä:

”Possu sanoo aa ja ää,
sänkyyn lääkkeen saaja jää.”

Takakannessa on muistipeli ”Kaksospeli”, 2 x 16 jouluista väriruutua.

Lisätiedot:

[= 26. kokoelma 24 x 17 cm pysty vihko; 16 s. sis. kannet, kansi väri, tk väri peli; sarjat 4 r/ , sivut 2, 3, 6, 7, 10, 11, 14–15 m-v (sin.), sivut 4–5, 8-9, 12-13 väri; ääriviivat, numerointi ruuduissa ja tekstit ladottu vers. sin.]

Kili ja Possu 4 – luettavaa, katseltavaa ja väritettävää

Olavi Vikainen (Suomen säästöpankkiliitto, 1963)

Kansi: Possu ja Kili rakentamansa lumiukon vierellä [painoväri musta]

Sisällys:

2 Kuorma kevenee
3 Varma säilö
4 Kevätsiivous
5 Kasvimaalla
6 Marjamatka
7 Possun säästölipas
8 Joulupuuron valmistus
9 Joulupuu on rakennettu
10 Lumenluonti
11 Kuperkeikka
12 Kevätkylvö
13 Elopellolla
14 Omenat
15 Pakkasyö
16 Piilopaikka
17 Ilmapallot
18 Possun pallo
19 Puitten haku

Lipas-lehden sarjakuvien eripainokset jatkuvat, ”säästöpankin lahjana lapsille”.

Sarjakuvat ovat 3–6 ruudun pikku moraliteetteja, kunkin ruudun alla kaksiriviset riimittelyt. Osa toimii kuvankin varassa, teksti lisää hupia ja opetusta. Kili on kiltti ja toimii sääntöjen mukaan, Possu oikoo, loikoo ja joutuu pulaan. Sovittavaa ystävällisyyttä on kuitenkin puolin ja toisin. Vikaisen tyyli on sangen lähellä Asmo Alhoa.

Lisätiedot:

[21×15 cm vaaka vihkonen, painoväri musta; oik. kansi + 18 s. sarjakuvaa, takakansi kustantajan teksti] [Kannessa teksti: ”Luettavaa, katseltavaa ja väritettävää Säästöpankin lahjana lapsille.”]

Mumintrollet 7

[MT7]

av Tove Jansson & Lars Jansson (Schildt, 1964; rinnakkaisp. Ruotsi Geber 1964)

Kansi: Kollaasi kokooman hahmoja, keskushahmona Muumipeikko pitelee punaista sateenvarjoa, hattivatit rivistönä

Sisällys:

s. 5–55 Mumin till sjöss (MT 20, 102 str.)
s. 59–99 Mumin och kometen (MT 17, 81 str.)

Takakannessa arvostelusitaattien lisäksi teksti: ”Ny högtidsstund för unga och gamla Mumin-beundrare – Tove Janssons strålande bildberättelse om Muminfamiljen och dess underbara vänner Hemulen, Hattifnattarna, Filifjonkan, lilla My och alla de andra. Berättelser hela familjen samlas kring – och har samma glädje av.” = ”Tove Janssonin loistava kuvakertomus (!) Muumi-perheestä ja sen ihmeellisistä ystävistä Hemulista, hattivateista, Vilijonkasta, pikku Myystä ja kaikista muista. Kertomuksia, joiden ympärille kerääntyy koko perhe – ja nauttii yhtä lailla.”

Ks. Muumipeikko 7 ja 8 (WSOY, 1991)

[18 x 23 cm vaaka kovakantinen kirja; 100 s. + kannet (2+2 + sisäkansilehdet 2 + 2; ei sisäkansipainatuksia, kansi väri, tk. mv piirros ja teksti arvostelusitaatit (2: Norrköpings Tidning, Stockholms-Tidningen) kuten ed.; s. 1 nimiö; s. 2 kust.tiedot; s. 3. ots.; s. 4 tyhjä; s. 56 tyhjä; s. 57 ots.; s. 58 tyhjä; s. 100 tyhjä; mv- sk 2 str/s, paitsi s. 99 1 str; selkämyksessä ”Tove Jansson Mumintrollet del 7”]

Pekka Puupää  – sarjakuvia : XXI osa

[PPP21]

Fogeli / Toto Kaila (Laura Fogelberg, 1963)

Kansi: Pekka puistovahtina ja kilpimies ”Älä tallaa nurmikkoa” (s. 9 sarjasta)

Justiina luulee pääsevänsä valokuviin, mutta vain kissa Mirri pääseekin. Pulun kavereita Eka, Veka ja Lissu, muita Savikylän hahmoja Niemiskä, Pölhö-Kustaa, Hömmöset, rouva Möttönen, Rämppäskä ja Manta. Pekka liikkuu Pätkän ja Pölhön seurassa.

Selkeästi enemmän perhesarjakuvaa, voisi jopa sanoa naisnäkökulmaa tulevan mukaan. Pekka polttaa piippua, mutta on toisaalta hellyttävän lapsellinen. Justiina toisaalta paapoo Pulua, ei Pekkaa. Pekka uhkaa Pulua vyö kädessä, mutta enempää ei näytetä.

Piirrostyöhön on tullut uudenlaista sujuvuutta, kepeää ’mainosgraafikkotyyliä’. Formaatiksi vakiintuu kuusi ruutua, joiden alla ladottu dialogi malliin: ”Justiina: Mehän…”

Lisätiedot:

[18 x 23 cm (kansimitta, sisäosa 1–2 mm pienempi) vaaka pehmeäkantinen vihko; sivut numeroimattomat, 80 s. + kannet, ei skp, kansi väri, tk teksti ja piirroksia lisävärein; s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot; s. 3–79 sk mv; s. 80 tyhjä; tk tyhjä, 6 r/s, tavallisesti ruutujen alle ladottu teksti; selkämyksessä: ”PEKKA PUUPÄÄ 21”]

Lue lisää »

Rymy-Eetu tuulastaa

[RE27]

Erkki Tanttu; säkeet Tauno Karilas (Otava, 1963)

Kansi jatkuu takakanteen: R-E tuulastaa, takakannessa Kuikkaneva sauvoo venettä

Sisällys:

1 Tuulastusta
2 Painajainen
3 Korkki lujassa
4 Kiusanhenget
5 Voimannäyte
6 Eläinystävä
7 Ilmapallo
8 Eteisen viimeiset
9 Kaupantekoa
10 Nuuskaus
11 Sauhutus
12 Ylipaino
13 Televisio
14 Kuteet
15 Tormäys
16 Hukkareissu

Oivaltavaa huumoria mm. Eetun painajainen itsestään lihakaupan numeroilla merkittynä paloittelukaaviona. Kaunis jakso voimamiehen avatessa tiukkaa korkkia, siinäpä lasipullon kaula venyy: ”Uuden taidelasin keksi.”

Toisaalta Eetu myös liioittelee voimiaan, jopa väärentämällä valokuvan auton nostosta. Hellämielisyys saa taas pulaan: oravat innostuvat pelottavan tuttavallisiksi ruokittuina. Räksyttävän koiran taas voi torjua piipunsavulla.

Vuoden 1963 rahauudistus näkyy tekstissä:
”Joskus Eetu viettää juhlaa,
nykymarkkojansa tuhlaa.”

Hienoon ravintolaan pääsee vain puku päällä, mutta frakki päällä vasta kello kuudelta. Tv:n taikavoima saa Eetun niin lumoihinsa, että keittää kahvin tupakasta, kaataa sen hattuunsa, ja päätyy kylpyyn vaatteet päällä.

Kulkukauppiaana Eetu on aika avuton: ”Firmassa sanoivat, että nämä tavarat puhuvat itse puolestaan.” ”Nuuskaus” on kansainvälisen tason visuaalinen vitsi, jossa vastatusten nuuskaavilla on yhteinen aivastus.

Karilaan teksteissä Kuikkanevan tulkitaan usein tahallaan kiusaavan Eetua, vaikka tilanteet voivat olla sattumiakin.

Lisätiedot:

[17 x 25 cm vaaka vihko; 16 s. + kannet, ei skp; kansi ja tk väri, piirros jatkuu takakanteen; sk mv, otsikko ja kolme neljän rivin riimittelyä ladottu alle gemenalla]

Bimbo seikkailee

Hjalmar Löfving (Suomen säästöpankkiliitto, 1964)

Kansi: Silinterihattuinen Bimbo ja apinaystävänsä nousevat amfibio-säästöpossullaan meren aalloista kohti palmuja, ilmassa velho Zabu lentävällä matollaan

Koruton aloitus: ”Neekeripoika Bimbo oli juhla-asuisena saapunut vierailulle enonsa, kuningas Bombolon luokse” pienessä, kaukaisessa afrikkalaisessa valtakunnassa. Saa lahjaksi pähkinäpuusta veistetyn juhlallisen kokoisen säästöpossun. Kun kyläseppä vielä takoo koneiston, toimii possu lopulta ajopelinä maalla, veden pinnalla ja allakin sekä jopa ilmassa – ja avaruudessakin, Kuussa asti.

Otsikoimaton, tajunnanvirtamainen tarina (”Minnekähän Bimbo joutuu? Se selviää jo seuraavalla sivulla.”) sisältää kaksi seikkailua. Ensimmäinen (s. 2–7) käynnistyy kummallisista vesipurkauksista, jotka saattavat Bimbon matkaan säästöpossullaan. Viidakon eläimet vain hymyilevät, mutta viidakon villiheimo uhkaa. Vanha kirjeenkantaja Dumbo (!) tuo äidille viestin Bimbon katoamisesta, ja äitihän se pojan pelastaakin jättikasvin lonkeroilta.

Jälkimmäinen tarina (s. 8–20) tuo Bimbon Suomeen. Pohjoismyrsky tuo sateenvarjon, talvilakin ja – Lipas-lehden! ”Olet kuuluisa, Bimbo! Siinä on sinun kuvasi”, kertoo viisas kirjeenkantaja Dumbo. Poika päättää lähteä kyläilemään ja saa kuninkaalta terveiset suomalaisille. Mörköpedon (!) ahdistelema apina liittyy matkaseuraksi, ja matkariesaksi tulee taikuri Zabu, joka närkästyy taikamattoaan nopeammasta kulkuneuvosta. Bimbo antaa apinalle nimen Jimbo ja huudahtelee: ”Heipparallaa!”

Matkalla Bimbo mm. löytää kadonneet säästöt ja neuvoo poikia säästämään. ”Sitä ette kadu.” Alppien ylityksen jälkeen Jimbo joutuu Zabun ”noitahuumaukseen”, mutta vapautuu Bimbon heittäessä tomaatin taikasauvaan. Pari pysähtyy Tallinnassa kysymään suuntaa. ”Tuo on Suomenlahti, ja pääkaupunki Helsinki on ihan vastapäätä”, sanoo setä muurien ja vallitusten äärellä. Apinan ohjatessa eksytään kuitenkin Jäämerelle (!), tavataan valas ja mursu. Eskimonuorukainen (!) Nipatuk kuitenkin pelastaa, ja äitinsä ompelee vielä lämpimät vaatteetkin. Taas saadaan suunta Suomeen.

”Vihdoinkin Suomessa!” Lappiin saavutaan Jäämereltä, ja tavataan joulutonttuja ja itse Joulu-ukkokin: ”Tervetuloa Suomeen, tänne paukkuvan pakkasen ja narskuvien lumien maahan! Viihtykää hyvin!” Etelä-Suomen eräässä kauppalassa (!) postisetä kuitenkin tuo kiireisen viestin: ”Tule kotiin, Bimbo!”

Bimbo pistäytyy Säästöpankissa matkarahoja vaihtamassa – ja luisteleekin. Kirje äidiltä on kuitenkin ikävä: ” Täällä Afrikassa on levotonta. Kiukkuinen naapuriheimo Mököheimo ahdistelee Bombolo-kuningasta.” Kyläseppä vielä neuvoo, miten possu muuttuu lentäväksi. Bimbo käy laastaroimassa Kuu-ukon nenän, jota on raapaissut Maasta ammuttu kuuraketti. Meren yllä joudutaan rajuilmaan ja sieltä mustekalan lonkeroihin – mutta Bimbo myykin jätin englantilaisille tiedemiehille akvaarioon. Ranskassa napataan kiinni kulkurivaras, ja Kuu-ukko pelastaa törmäämästä vuorenseinämään. Vielä eräässä köyhässä arabikylässä Bimbo antaa hopealantteja ruuan ostoon Fatimalle ja Alille.

Mökökökuninkaan (sic!) joukot säikytetään pakoon kesken sotaretkensä. Pari kertaa Bimbo vielä pelastaa Bombolon naapurikuningas Präm-Prämin ja poppamies Mukurun kynsistä (mm. bumerangihyökkäykseltä!). Bimbokin joutuu possuineen vihollisten paaluun sidotuksi suomalaisen tutkimusmatkailija Pukinparran kanssa. Paaluhan lähtee vankeineen possun mukana lentoon ja päätyy kotikylään. ”Kiitos Bimbo!”

Huomattakoon kuitenkin, että Löfvingin Afrikassa on tapahtunut liennytystä. Vain villeimmät viidakkoheimot vaikuttavat vihamielisiltä, ja eläimetkin ovat ystävällisen hymyileviä. Se ainoa paha eläin on kuvitteellinen mörköpeto!

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty, pehmeäkantinen vihko, mv, 20 s. sis. kannet, kansi mv piirros, jossa tekst. valk. vers. ”Bimbo” must. vers. ”seikkailee, alla must. vers. ”Säästöpankin lahja lapsille”; s. 1 kansikuva mv, s. 2–20 sarjakuvaa 6 r/s, tekstiselostus ladottu ruutujen alle, numeroimatta ja suoraan jatkuvana kerrontana. Joitakin puhekuplia, lähinnä huudahduksia.]

Kieku ja Kaiku ja Possu syöksyssä

[K&K27]

piirtänyt Asmo Alho; runot laatinut Mika Waltari (Otava, 1964)

Kansi: Kieku kelkkamäessä suojavarusteissa, Kaiku ja Possu katselevat

Sisällys:

2 Kekseliäisyys auttaa kastumasta
3 Nallelle käy nolosti
4–5 Vaarallinen syöksykypärä
6 Possu kieltäytyy vedenkannosta
7 Maasta pienikin ponnistaa
8–9 Kieku ratkaisee laskutehtävää
10 Kaiku on turhan utelias
11 Ruoan ääressä ei sovi lukea
12–13 Possu tekee ilmapallosta valepään
14 Tee-se-itse -televisio
15 Possu loikka ojasta allikkoon [po. loikkaa]

Riimittely ratkoo jopa ongelmia kuvan yksityiskohdissa:

”Syntyy jauhoista ja vedestä
taikina. Pois leipä edestä!”

Erikoisia riimejä:

”Ken noin joka läpeen naamansa
työntää, ansaitsee myös saamansa.”

”Lumisotaa käydään pihassa
ihan leikillään, ei vihassa.”

Hauskasti positiivi-negatiivi-piirroksilla selvitään tv:n katselun kuvaamisesta.

”Kun vain työssä nuoret nerot on,
leikki-tee-vee syntyy veroton.”

Lisätiedot:

[= 27. kokoelma; 24 x 17 cm pysty vihko; 16 s. sis kannet, kansi väri, tk väri vinjetti; sarjat 4 r/s, sivut 2, 3, 6, 7, 10, 11, 14–15 m-v (sin.), sivut 4–5, 8-9, 12-13 väri, ääriviivat, numerointi ruuduissa ja tekstit ladottu vers. sin.]

Martin i vida världen

Ks. Matti maailmalla – 1962

[18 x 25 cm vaaka pehmeäk. albumi; 54 s. + kannet, ei skp, kampaselkä punainen, kansi väri (sama kuin suom.) painos, tk kirjailmoitus ”Djungeldoktorn”; s. 1 nimiö, s. 2 painotiedot, s. 3–53 sk, painoväri suomalaista versiota hieman vaaleamman sininen, kullakin sivulla 6 r ja niiden alla ladottu selostusteksti; sivulla 25 vain 3 r, alarivi tyhjä; sivuilla 37, 39, 40 vain 5 r, alarivi 2 r keskellä; sivulla 49 vain 5 r, ylärivi 2 r keskellä; s. 54 tyhjä]

Mumintrollet 8

[MT8]

av Tove Jansson & Lars Jansson (Schildt, 1964; rinnakkaisp. Ruotsi Geber 1964)

Kansi: Kollaasi kokooman hahmoja, keskushahmona Muumipeikko sylissään Tahmatassu

Sisällys:

s. 5–53 Muminvinter (MT 19, 97 str.)
s. 57–107 Klått-djurets frieri (MT 21, 102 str.)

Takakannessa sitaatti Svenska Dagbladet: ”Med rörelse återknyter man bekantskapen med några av Tove Janssons allra ljuvligaste skapelser. Allt är som det skall vara i den bästä av världar, muminvärlden.”

Ks. Muumipeikko 8 ja 9 (WSOY, 1991, 1993)

Lisätiedot:

[18 x 23 cm vaaka kovakantinen kirja; 108 s. + kannet; ei sisäkansipainatuksia, kansi väri, tk. m-v piirros ja teksti, s. 1 nimiö; s. 2 kust.tiedot; s. 3. ots.; s. 4 tyhjä; s. 54 tyhjä; s. 55 ots,; s. 56 tyhjä; s. 108 tyhjä; mv- sk 2 str/s, paitsi s. 53 1 str; selkämyksessä ”Tove Jansson Mumintrollet del 8”]

Pekka Puupää  – sarjakuvia : XXII osa

[PPP22]

Fogeli / Toto Kaila (Laura Fogelberg, 1964)

Kansi: Pekka tekee Justiinalle ’hattutelineen’ (sarjasta sivulla 16)

Tämä on alkuperäisen sarjan albumeista viimeinen, jossa lukee: ”piirsi Fogeli.” Kansalliskirjaston kappaleeseen on jo lyijykynällä lisätty tekijäksi Ruth Elisabeth eli Toto Kaila.

Henkilöitä: Manta, Muttiska, Möttöskä, kreivitär Pomppalinna, rouva Pätkä, pikku Nappula, amerikansuomalainen ystävätär rouva Brown, jolla on amerikkalainen maku. Miss Savikylän lempikirjat ovat: ”Äitini keittokirja ja isäni pankkikirja.” Pulu ottaa opikseen, ei enää kiipeile puissa – vaan kellotapulissa. Justiinalla on samanlainen hattu kuin sirkuksen Kiki-apinalla.

Puupään perhe lomailee. Pekka jopa ihastelee Justiinaa ranta-asussa tunnistamatta tätä. Pientä sovinnaisuutta: kotiruoka voittaa aina ulkomaiset. Antiikkimaljakko päätyy maalipytyksi, amerikkalainen piipputeline maljakoksi. Nousukasmaisuutta Vihtorin ja Klaaran tapaan: Justiina esittelee Pekan puutarhurinaan. Seinäkirjoitus: ”Pekka setä on kiva.” Pekka ja Pulu leikkivät leikkijunaradalla.

Esimerkiksi sivulla 26 alatekstit 1–3 selostavat kuvaa, 4–6 sisältävät dialogia. Pahimmillaan sivulla 76 teksti osoittelee: ”Justiina kompastuu.”

Lisätiedot:

[18 x 23 cm (kansimitta, sisäosa 1–2 mm pienempi) vaaka pehmeäkantinen vihko, sivut numeroimettomat; 80 s. + kannet, ei skp, kansi väri, tk teksti ja piirroksia lisävärein; s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot; s. 3–79 sk mv; s. 80 tyhjä; tk tyhjä; 6 r/s, tavallisesti ruutujen alle ladottu teksti; selkämyksessä: ”PEKKA PUUPÄÄ 22”]

Lue lisää »

Rymy-Eetun jenkka

[RE28]

Erkki Tanttu; säkeet Tauno Karilas (Otava, 1964)

Kansi jatkuu takakanteen: R-E soittaa haitaria ja vetää Kuikkanevan ja muiden värikästä letkaa

Sisällys:

1 Ratakisko [4 r]
2 Löytö [3 pystyr]
3 Ulkomailla [4 r]
4 Suviloma [4 r]
5 Nakertaja [4 r]
6 Ankerias [4 r]
7 Jenkka [4 r, ylär. 1. leveämpi, alarivin 2. leveämpi]
8 Sytytys [3 pystyruutua, 3. ruutu leveämpi]
9 Vesikäärme [2+1=3 r]
10 Kaksi karhua [2+1=3 r, ylär. 2. leveämpi]
11 Sarvi [4 r]
12 Merikeinu [4 r, alar. 2. leveämpi]
13 Iltalamppu [3 pystyruutua]
14 Serkunpoika [4 r, ylär. 1. leveämpi]
15 Wilhelm Tellinä [3+1=4, ylär. 2. ruutu leveämpi]
16 Tottumuksen voima [4 r, alar. oikea leveämpi]

Oivaltavassa ajatuskuplassa nähdään planeetta. Ulkomailla Eetu tilaa listalta ”oli mitä oli” ja saa eteensä ”paljon kummallista.” Metahuumoria edustaa maalitauluksi joutumisesta suuttuva lumiukko, joka heittää omenalla.

Toistoa, jälleen uudestaan piirrettyä tosin, nyt mm. nenän paisuminen hyönteisen pistosta ja tulen otto, nyt Kuikkanevalta. Animaatiotason sotkeutumista siimoihin. Hienoa liioittelua on Eetun haitarinsoitto flyygelillä.

Lisätiedot:

[17 x 25 cm vaaka vihko; 16 s. + kannet, ei skp; kansi ja tk väri, piirros jatkuu takakanteen; sk m-v, otsikko ja kolme neljän rivin riimittelyä ladottu alle gemenalla]

Satuväkeä

kertojana ja kuvittajana Helga Sjöstedt (Suomen säästöpankkiliitto, 1964)

Kansi: Niityllä pikkupoika pelkässä paidassa, katselee perhosia ja pikkuväen siilivetoista vaunua

Sisältö:

2 Pääsiäispupu
3 Tyhjä tynnyri
4 Tytti Turhamainen
5 Piiperi Pii
6 Hannu kivenpotkija
7 Kadonnut kaksoisveli
8 Jänö Puputin hammassärky
9 Joulu-ukon nukkuessa
10 Metsolan nuorten joulunvietto
11 Prinsessan nimipäiväkakku
12 Mirrin laulajaiset
13 Pekka Peukaloisen purjehdusmatka
14 Urhea metsämies
15 Tonttu Töttönen
16 Pääsiäisnoita

Lipas-lehden eripainoksena Säästopankeista jaettu vihkonen on rakastetun kuvittaja Helga Sjöstedtin työtä. Kaksiväritekniikalla (sininen ja punainen) toteutettu sarjakuva on herttaista jälkeä, ja satuhahmot toimivia, jopa ilmeikkäitä. Taittoja on kahta tyyppiä, toisessa kaavamaiset neljä ruutua ja selostusteksti kunkin alle sinisellä ladottuna, toisessa yhden taustakuvan ja muutaman kuva-aiheen varaan rakentuvat sivunäkymät, joissa teksti on kaunolla tekstattu.

Tarinat sen sijaan ovat aika outoja: Pääsiäispupu vie pikku Pekan Pääsiäisvuoren sisään hakemaan pääsiäismunia, mutta mummolleen ei poika pysty selittämään missä oli ollut. Kalanperkauspuuhissa oleva Kettu Repolainen neuvoo peikkopojat piiloon tervatynnyriin. Nosku-possu vihaa punaista ja repii tytön mekon – ja antaa palasen Säästöpossulle. Ja: ”Pupulan henkivartiokaarti on lähtenyt liikkeelle taistelemaan ihmisiä vastaan.”

Leipurin Antti vie tarjottimella kakkua prinsessalle, mutta metsänväki syö kakun. ”Niin jäi prinsessa Gunilla ilman nimipäiväkakkuaan.” Onko tarkoitus opettaa, ettei aina voi saada kaikkea, vaikka on prinsessakin, vai lohduttaako tämä ankeita aikoja eläviä lapsiperheitä? Vaan miten kävi leipurinpojalle? Varsinaiset opetukset puuttuvat, mutta jonkinlaista pyrkimystä moraaliseen kehittämiseen on havaittavissa.

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty pehmeä vihkonen; 16 s. sis. kannet; painovärit sininen ja punainen; s. 2 nimiö + 1. sarja, tk. alla julk. tiedot; muoto: s. 2–10 otsikko ja  4 r. per sivu, ruutujen alla ladottu teksti (sin.); s. 11– 16 yhteinen taustakuva, jossa 3–5 kuvavaihetta, pitkähkö teksti tekstattu kaunolla.]

Kieku ja Kaiku ja Possu sammakkomiehinä

[K&K28]

piirtänyt Asmo Alho; runot laatinut Mika Waltari (Otava, 1965)

Kansi: Possu sukeltamassa, Kaiku uittaa veneestä viestilappua ”Ruoka on valmista” ja Kieku odottele laiturilla

Sisällys:

2 Possu on ryhtynyt sammakkomieheksi
3 Kieku komentelee Possua
4–5 Tyhjän mansikkapaikan salaisuus
6 Possu unohtaa rusinat kaakusta
7 Kura tekee Possun kuuroksi
8–9 Kieku narraa karhun kantamaan halkoja
10 Kurajäliet eteisen lattialla [po. -jäljet]
11 Piilosilla
12–13 Ahnehtijat erehtyvät
14 Kieku harjoittelee kameran käyttöä
15 Possu luulee näkevänsä harhanäkyjä

Possu kastelee puutarhaa sateessa sateenvarjon alla (s. 3) samoin kuin Pekka Puupää 2. kirjansa takakannen vinjettikuvassa.

Leikkisä ratkaisu unohtuneille rusinoille:

”Ampumalla saadaan rusinat
kakkuun, ihan täydet tusinat.”

Klassikko tyylikkyydessään on jakso, jossa kukot vaihtavat väriä, molemmat valkoiseksi kantaessaan jahoja, ja taas mustiksi nuohotessaan.

”Possu näkee silmät harittain
nyt jo possujakin parittain.”

Takakannen värikuva on muunnelma numeron 23 kansikuvan aiheesta (Possu henkselikeinussa, Kieku ja Kaiku katselevat, nyt oikealta puolelta.

Lisätiedot:

[= 28. kokoelma 25 x 17 cm pysty vihko, 16 s. sis kannet, kansi väri, tk värivinjetti; sarjat 4 r/s, sivut 2, 3, 6, 7, 10, 11, 14, 15 m-v (sin.), sivut 4–5, 8-9, 12-13 väri, ääriviivat, numerointi ruuduissa ja tekstit ladottu vers. sin.]

Mumintrollet 9

[MT9]

av Lars Jansson (Schildt, 1965; rinnakkaisp. Ruotsi Geber 1965)

Kansi: Kollaasi kokooman hahmoja, keskushahmona Muumipeikko kädessään tutti ja helistin

Sisällys:

s. 5–51 Knappar och äktenskap (MT 35, 94 str.)
s. 55–92 Dam i dilemma (MT 34, 75 str.)

Ks. Muumipeikko 13 (WSOY, 1994)

Takakannessa teksti ”Nu kan man slå sig ner och ha riktigt roligt en lång stund!”, sitaatit Göteborgs Handelstidningen: ”Berättelserna och teckningarna är fyllda av humör och satir. Det är underfundigt och bisarrt ibland och det är ofta mänskligt och klokt. Den boken kan hela familjen ha glädje av”, Östgöta-Corrspondenten:  ”Mamma M. med väska och förkläde är evigt mamma-snäll. Pappa M. är drygt självsäker och faller i sina egna planers snaror. Snorkfröken ohjälpligt kokett och alla våra hjärtans Mumin – är Mumin.” Svenska Dagbladet: ” Allt är som det skall vara i den bästä av världar, muminvärlden.”

Tämä on varsinaisesti jo Larsin työtä kokonaan. Jälkimmäisen sarjan alkuruudussa lukee myös filminauhassa: ”Script och scenarie Lars Jansson” ja viimeisessä ”Slut, slut, slut” samoin filmiruuduissa.

Lisätiedot:

[18 x 23 cm vaaka kovakantinen kirja; 92 s. + kannet (2+2) + sisäkansilehdet (2+2); ei sisäkansipainatuksia, kansi väri, tk. m-v piirros ja teksti, s. 1 nimiö, s. 2 kust.tiedot, s. 3. ots., s. 4 tyhjä, s. 52 tyhjä, s. 53 ots, s. 54 tyhjä, mv- sk 2 str/s, paitsi s. 92 1 str; selkämyksessä ”Lars Jansson Mumintrollet del 9”]

Mumintrollet 10

[MT10]

av Lars Jansson (Schildt, 1965; rinnakkaisp. Ruotsi Geber 1965)

Kansi: Kollaasi kokooman hahmoja, keskushahmona Muumipeikko jousiampujana

Sisällys:

s. 5–42 Sniffs sportsaffär (MT 36, 75 str.)
s. 45–83 Polismästarens brorson (MT 33, 77 str.)

Ks. Muumipeikko 12 ja 13 (WSOY, 1993, 1994)

Tämä oli viimeinen ensimmäisellä kierroksella Suomessa julkaistu ruotsinkielinen Schildtsin Muumi-sarjakuvakirja, eli tältä erää sarjan julkaisu jatkui vain Ruotsissa.

Lisätiedot:

[18 x 23 cm vaaka kovakantinen kirja; 84 s. + kannet (2+2) + sisäkansilehdet (2+2); ei sisäkansipainatuksia, kansi väri, tk. m-v piirros ja teksti kuten nr. 9; s. 1 nimiö; s. 2 kust.tiedot; s. 3. ots.; s. 4 tyhjä; s. 43 ots.;s. 44 tyhjä; mv sk 2 str/s, paitsi s. 42 ja 83 1 str; selkämyksessä ”Lars Jansson Mumintrollet del 10”]

Pekka Puupää  – sarjakuvia : XXIII osa

[PPP23]

Fogeli / Toto Kaila (Laura Fogelberg, 1965)

Kansi: Pekka puussa, Justiina maassa (sarjasta sivulla 61)

Tämä XXIII osa on ensimmäinen, jossa ei enää luekaan: ”Piirsi Fogeli.”

Pekka polttaa piipussaan omaa ”ihmesekoitustaan”. Hahmoja: Virtaska, rouva Pätkä, Manta ja sisarentyttärensä, Eka ja Veka, Niemen täti, neiti Tipinen, rouva Simanen, postinkantaja, mökin Miina, Nieminen, Niemiskän pikku Pipa, Pörönen ja vaimonsa Matilda, rouva Virpisen 8-vuotias Hilkka, 10-votias Lilja-Marja, Niemiskän pikku Moikku, Pelle, koira Peni, herra ja rouva Virtanen ja lapsensa Vippe ja Tippe, kaksoset Neiti Pöppönen ja Ville Pöppönen, rouva Virtasen sisarentytär Maire, joka on poikatyttö, Elviiran helsinkiläisserkku, joka on naispoliisi, ja Roskis-Riku.

Pulu käy partioleirillä. Pululla on pitkä tukka, ja Pekka näyttää kuvia miehekkäistä miehistä (=Mustanaamio). Pulu näyttää Beatlesejä, ja kohta on Pekallakin pitkä tukka (s. 7). Huono näkö paraneekin parturissa. Kun opettaja tarvitsee kansantanhuryhmään poikia, rientävät Pulu, Eka ja Veka heti  – poispäin.

Sydänbaarissa syö pulskaa väkeä, mutta hoikat ihmiset on piirretty sirosti kuin muotipiirroksissa. Ilmaisuvalikoimaan tulee ajatuskuplamainen ’pilviruutu’ jossa kuvatan kuvitteellista tapahtumaa sarjakuvan sisällä.

Lisätiedot:

[19 x 23 cm vaaka pehmeäkantinen vihko, sivut numeroimattomat, 80 s. + kannet, ei skp, kansi väri, tk teksti ja piirroksia lisävärein; s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot; s. 3–79 sk mv; s. 80 tyhjä, tk tyhjä; 6 r/s, tavallisesti ruutujen alle ladottu teksti; selkämyksessä: ”PEKKA PUUPÄÄ 23”]

Lue lisää »

Rymy-Eetun yksityisalue

[RE29]

Erkki Tanttu; säkeet Tauno Karilas (Otava, 1965)

Kansi jatkuu takakanteen: R-E ottaa rantakalliolla aurinkoa, takakannessa Kuikkaneva onkii veneestä, joka on vedetty maihin ”Yksityisalue! Maihinnousu kielletty!” -kyltin juureen.

Sisällys:

1 Linjat
2 Pulut
3 Unettomuus
4 Ilmapallot
5 Tikkaat
6 Roskat
7 Yksityisalue
8 Sormikoukku
9 Sääsket
10 Pulloposti
11 Mätäkuu
12 Arpajaiset
13 Varanarut
14 Unohdus
15 Kylvetys
16 Jouluoljet

Eetu hankkii korsetin, jolla korjaa kehonsa ulkoasun. Aika graafinen kuvaus hellämielisyyden kirjoista, kun Eetu ruokkii puluja niin, että on lopulta jätösten peitossa kuin patsas. Ihan tulee Hitchcock mieleen.

Tavat muuttuvat: Eetu nukkuu niin mieluusti tv:n ääressä, että sängyssä ei enää uni maistukaan. Arpoja kaupataan ovelta ovelle – ja taas televisiossakin. Vääntelehtimistä kuvataan ”twistiksi”. Kannen idea jaksosta, jossa Eetu takaa rantalomailunsa rauhan siirrettävällä ”Yksityisalue” -kyltillä.

Koiran kanssa haaksirikkoutumisen ongelma: koira noutaa veteen heitetyn avunpyyntöpullon viesteineen. Löytötavaratoimistosta löytyy sateenvarjo, mutta sinne myös unohtuvat piippu ja hattu. Eetu ei usko mätäkuun juttuihin, ja merihirviöllä on pettynyt ilme.

Eetu on perinnetietoinen pukki, mutta turhan arka kritiikille.

Lisätiedot:

[17 x 25 cm vaaka vihko; 16 s. + kannet, ei skp; kansi ja tk väri, piirros jatkuu takakanteen; sk m-v, otsikko ja kolme neljän rivin riimittelyä ladottu alle gemenalla]

Kieku ja Kaiku ja Possu avaruuslentäjinä

[K&K29]

piirtänyt Asmo Alho; runot laatinut Mika Waltari (Otava, 1966)

Kansi: Kaiku ja Possu leikkivät avaruuslentäjiä, Kieku ihmettelee, tausta punakeltainen.

Sisällys:

2 Kukot eksyvät sumussa
3 Koirankasvatuksen seuraukset
4–5 Avaruusmatka jää kesken
6 Possu jättää kelkkansa pihalle
7 Nalle keksii hienon sateenvarjon
8–9 Uusi postilaatikko
10 Possu nukkuu myöhään surullisin seurauksin
11 Talossa on tuhkarokkoa
12–13 Kiekulla on hyvät hoksottimet
14 Possu laatii kasvilavan
15 Possu kantaa eväät veneeseen
16 Kieku avaruuslentäjänä

Aika hauskaa metahuumoria on ensimmäisessä sarjassa, jossa sumu on niin sakeaa, etteivät kukot lopulta huomaa kävelevänsä jo järvessä kalojen keskellä.

”Märkää on, ei missään taloja!
Miten sumussa ui kaloja!”

Sumu on toteutettu sinisellä rasterilla, eli varsin uudenaikaisella tavalla tässä sarjassa.

Lystikkyyksiä:

”Mutta yöllä alkaa pakastaa,
sää kun vaihtelua rakastaa.”

”Kesken parhaan marjanpoiminnan
sade keskeyttää toiminnan.”

Hiiret muuttavat kukkojen postilaatikkoon:

”Kodiksi sen teimme raataen,
kiittämätön olla saata en.
Postin siis me hoitaa lupaamme,
kun se tupsahtelee tupaamme.”

Jälleen Possu kylvää purukumia ja piparkakkuja.

Takakannessa on kolmen päällekkäisen ruudun sarjakuva.

Tämä oli viimeinen alkuperäinen Kieku ja Kaiku -kokoelma Otavalta. WSOY julkaisi Kodin kuvalehden sarjoista oman kokoelman 1979, uusintapainoksineen (4. painos 1990 – yhteensä 30 000), ja Otava vielä kaksi koostetta, 1994 ja 1995 sekä niiden yhdistelmän 2007.

Lisätiedot:

[= 29. kokoelma; 25 x 17 cm pysty vihko; 16 s. sis kannet, kansi väri, tk väri; 3 r str.  päällekkäin ilman välipalkkeja; sarjat 4 r/s paitsi takasivu, sivut 2, 3, 6, 7, 10, 11, 14, 15 m-v (sin.), sivut 4–5, 8–9, 12–13, 16 väri, ääriviivat, numerointi ruuduissa ja tekstit ladottu vers. sin.]

Pekka Puupää  – sarjakuvia : XXIV osa

[PPP24]

Fogeli / Toto Kaila (Laura Fogelberg, 1966)

Kansi: Pekka univormussa = tyyny päässä (sarjasta sivulla 51)

Sivuilla 18–19 on esitelty 17 vakiohahmoa kuvin ja nimin: Pätkä, Elviira Pätkä, kreivi Pomppalinna, Roskis-Riku, Römppäskä, Veka, Eka, Pölhö Kustaa, neiti Söpönen, Pekka Puupää, Pulu, Justiina Puupää, Manta-täti, Niemiskä, Nieminen, Mattilan emäntä ja Mattilan isäntä.

Hahmogalleriaan tulevat sarjoissa lisäksi: Rönttä-Roope, kreivitär Pomppalinnan koira Sofokles, Niemiskän Maijan koira Poppi, Möttösen lihava piski Mössö, Pekka Puupään koira Peni, Niemisen kissa Murri, Virtaskan poika Vallu, Pulun koulutoveri Pelle ja tämän isä, maisteri Miettinen, Justiinan serkku Fiina, Tölväsen Ville, ja Simo, jonka lapsenvahtina Pulu on.

Uutta aikaa edustavat agenttifilmin tyttöjuliste, muotijulisteen minihameet, minihame myös Justiinalla, nailonverhot, mutta myös AIV-rehu. Kaitafilmiä katsellaan, letkajenkkaa tanssitaan, ”kaikilla” on koira, kultakaloja, kissa, marsu. Justiina luulee pitkätukkaista Kallea tytöksi. Justiina: ”Kyllä tämä Suomi vaan on kehitysmaa. Kehitys vaan kulkee eteenpäin sellaista vauhtia, ettei siinä pysy perässä.” Peräkylän vaalea onkin olutta.

Lisätiedot:

[19 x 23 cm vaaka pehmeäkantinen vihko; sivut numeroimattomat, 80 s. + kannet, ei skp, kansi väri, tk teksti ja piirroksia lisävärein; s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot; s. 3–17, 20–79 sk mv; s. 18–19 hahmogalleria, 17 hahmoa, nimet ladottu alle; s. 33 ja 50 iso pilapiirrosruutu, teksti alla; s. 80 tyhjä; tk tyhjä; 6 r/s, tavallisesti ruutujen alle ladottu teksti; selkämyksessä: ”PEKKA PUUPÄÄ 24”]

Lue lisää »

Rymy-Eetun matkakuumeessa

[RE30]

Erkki Tanttu; säkeet Tauno Karilas (Otava, 1966)

Kansi jatkuu takakanteen: R-E juoksee laivaan kompastumaisillaan touviin, takakannessa Kuikkaneva virnuilee auenneelle matkalaukulle (Otava lukee tynnyrissä).

Sisällys:

1 Onnen oikkuja
2 Kauppamies
3 Kevätuinti
4 Ylämäessä
5 Matkakuume
6 Radiohaastattelu
7 Kelluke
8 Vahinko
9 Paketti
10 Kalaretki
11 Mölytoosat
12 Hermokoe
13 Kalajutut
14 Syysyskä
15 Ei-kenenkään-pöytä
16 Keinutuoli

Avaussarjassa Eetun onni on railakasta, mutta ennenaikaista, sillä radiossa luetut veikkaustulokset olivatkin viikon vanhoja – ja radio lentää ikkunasta. Radioista alkaa olla riesaa, ne kun ovat pienentyneet matkaradioiksi ja kannettaviksi malleiksi. Eetulla on positiivinen vastaveto, posetiivi.

Kaupustelijoista on taas harmia. Avantouinti ei oikein onnistu viemärin suulla. Rantaleluissa on innovaatio: Kuikkanevalla on valtava pumpattava Eetu – kellukkeena vain! Lentsuunsa lääkärissä soittavalla Eetulla on ongelma: puhelinkoppi hajoaa hänen aivastuksestaan.

Ikäneito kastelee kukkia ja pudottaa ruukun vahingossa Eetun päähän – tosin myös virvoittaa Eetua kastelukannustaan. Postipaketin lähettämisen ongelmista on jo toinen muunnelma, samoin ei-kenenkään-pöytä ja hajoava keinutuoli. Isoimmat kalajutut on miehellä, jolla on pisimmät kädet.

Lisätiedot:

[17 x 25 cm vaaka vihko; 16 s. + kannet, ei skp; kansi ja tk väri, piirros jatkuu takakanteen; sk mv, otsikko ja kolme neljän rivin riimittelyä ladottu alle gemenalla]

Emilia ja Suomi

Aulikki Oksanen (Kirjayhtymä, 1967)

Kansi: Emilia istuu kotonaan, kädessään pieni Suomen lippu (piirros sivulta 9)

Sisällys (teoksen sisällysluettelon mukaan, suluissa sivunumeroinnin mukaan):

7 Emilia ja Suomi [oik. s. 9–11]
13 Kolminänninen nainen ojentaa portsarille kukan [oik. s. 14]
15 Lyyli Hyttinen, opettajakokelas [oik. s. 17–19]
21 Foibos Vekurös, mies jota ei käännytetä [oik. s. 22–29]
31 Naiset, piispa ja lintu [oik. s. 33]
34 James Bond kylpee Nilsiän matkustajakodissa [oik. s. 35]
36 Simon Templarin pyhimyskutsut [oik. s. 37]
39 Alex-parka, tunnetko tuoksut? [oik. s. 40–41]
43 Esmeraldan laulu [oik. s. 44, teksti s. 45]
47 Gretchen ja Jaakob vaihtavat sydämiä [oik. s. 48, teksti s. 49]
51 Taisto E. Kauppinen ammutaan odottamatta [oik. s. 52–57]
59 Natanova, rakkaudenetsijä [oik. s. 60–81]

Tämä on jo varsin sarjakuvamaista, mutta paikoin vielä proosarunon kuvitusta. Paikoin on sarjallista kerrontaa ja jopa puhekuplia (’kaunolla’). Useimmiten teksti on ’kaunolla’ eri tavoin koristeellisiin kehyksiin piirretyn kuvan alla, kuten kun Suomi ”vihdoin saapuu, haisten bensiiniltä, rasvalta ja viinalta, yksiö kainalossaan, hän kertoo lyhyesti itsestään: ’En suvaitse! En naura!’ ” (s. 11) – ja Emilialta putoaa Suomen lippu kädestä, sillä ”kertomus vaikuttaa hyvinkin uskottavalta.”

Itseironinen on jonkinlaisessa maagisessa realismissaan tarina opettajakokelaasta, jonka opettaja ajattelee: ”Kysy! Kiellä! Kuulustele!” ja oppilas: ”Vastaa! Virkkaa! Vaikene!” Kuvatekstit voivat olla runollisia, kuten: ”Kokelas Reinikkala, jonka vasen käsi synnyttää herkeämättä pilkkuperhosia, vaikuttaa hyvin haikealta.”

Outoa absurdia tunnelmaa on useinkin, esimerkiksi kuut hyökkäävät kaupunkiin ja lävistävät kauniskasv(i)oisen [sic!] nuorukaisen, sammuneita kuita makaa maassa mustuneina. Eli vähän scifi-fantasiaakin hipaistaan.

Kun sivulla 57 pikku Simo Kauppinen kirjoittaa runoa, on se ruudussa ’kaunolla’ ja siitä nuoli paperille. Teksti voi myös päättyä oudosti, kuten sivulla 14: ”…mutta portsari”.

Näyttelijänä, runoilijana, laulunsanoittajana ja kuvittaja-kirjailijana tunnettu Aulikki Oksanen on tehnyt myös sarjakuvaa omalla, omintakeisella tavallaan. Jo kirjassa Hevosen kuolema (Kirjayhtymä, 1966, 2.p. -69) oli muutama kertova kuva (s. 60, 62, 68). Kirjoissa Isosisko ja pikkuveli (1973) ja Kirsikkavarkaat ei ole sarjakuvaa. Piispa Henrikin sormessa mainittua teosta Vääryyden kruunajaiset (1968) ei löydy Kansalliskokoelmasta. Varsinaisia kuvakirjoja olivat Ykä ja kuu (1979) sekä Kukkapää ja Kiemurakorva (1981).

Ks. Piispa Henrikin sormi – ja muita katkelmia (WSOY, 2004)

Lisätiedot:

[15 x 22 cm vaaka kovakantinen kirja; 84 s. + kannet (2+2+2+2), ei skp; kansi vihreällä pohjalla vasemmassa laidassa mustalla viivalla ruutupiirros (s. 9), oik. mustalla ’kaunolla’ gem. tekijä, otsikko ja kustantamo; sivunumerot lad. sivun pystyreunan keskelle;  s. 1–2 = sisäkansilehti tyhjä; s. 3 tekijä, otsikko ja kustantamo  ’kaunolla’; s. 4 lad. kust. tiedot (Simonpaino Oy, Helsinki 1967); s. 5 sisällysluettelo (luvut ’kaunolla’, alkusivun numero lad.); s. 6, 8, 12, 16, 20, 32,  38, 82–84 tyhjä; s. 7, 13, 15, 21, 31, 34, 36, 39 lad. otsikko; s. 9–11, 14, 17–19, 22–29, 33, 35, 37, 40–41, 44, 48, 52–57, 60–81 mv sk/piirros; s. 30, 42, 46, 50, 58 vinjettipiirros; s. 45 laulun sanat ’kaunolla’; s. 49 kehyksessä teksti ’kaunolla’. Tekijäesittely: 23-vuotias, ylioppilas 1963, ”ainekirjoituksessa laudatur, valmistui kansakoulunopettajaksi 1965”; Marja-Leena Mikkola arvioi Parnassossa ”Hevosen kuoleman”.]

The happy Harlot  – Die fröhliche Hure – La joyeuse catin

Tom of Finland (Touko Laaksonen) (Tanska DFT/COQ, 1967)

Tarina alkaa jo kansikuvasta, jossa ilmeisesti Kake (tumma nahka-asusteinen motskarihemmo) näkee vaalean puku päällä liikkuvan komistuksen tekemässä tuttavuutta ilmeisen naisprostituoidun kanssa (lyhdyn alla, käsi miehen housujen etumuksella, miehen kädet naisen takamuksella ja nostamassa helmaa pitkin reittä). Hän lyöttäytyy seuraan, ja oluita nautittaessa löydetään yhteisymmärrys. Loppu tarinasta käykin läpi erilaisia asentoja ja yhdyntätapoja kolmen kesken.

Kansikuva ja 21 yhden sivun kuvaa ilman tekstiä. Uusintaversiossa kuva 20 on osasuurennos kuvasta 19. Myöhemmin erilaisia uusintapainoksia ja myös piraattiversioita hieman vaihtelevassa koossa, toisinaan varustettuna selostusteksteillä vasemmanpuoleisille sivuille ladottuina. Taka- tai sisäkansissa usein luettelomaisesti kansikuvia sarjan muista vihkoista. Kansikuvatkin voivat hieman vaihdella. Osa kansioriginaaleista kadonnut ja kansia tehty myös muusta materiaalista.

Tomin alkupään piirrostuotantoa on julkaissut amerikkalainen Athletic Model Guild Physique Pictorial -lehden numeroissa vuoden 1957 keväästä. Hänen sarjakuvamaiset teoksensa julkaisi ensin tanskalainen yhtiö D.F.T. ja sitten sen myöhemmin ostanut yhtiö COQ International.

Lisätiedot:

[ 21 x 15 cm pysty pehmeäkantinen vihkonen, 40 s + kannet; mustavalkoinen, kuvat joka toisella (parittomalla) sivulla. Kannessa mv piirros ja lisäväri seepia sekä näyttävillä julistefonteilla ladottu seepialla ”The happy Harlot  – Die fröhliche Hure”.  Originaalijulkaisua ei tavoitettu, puuttuu mm. Fennicasta ja Kansalliskokoelmasta. Ainakin joissakin versioissa harmaatooni osassa piirroksia, joskus painettu seepialla sävyllä.]

Ks. Tom of Finland – The Comic Collection Volume 1 / 1–5

Ks. Tom of Finland  The Comic Collection Taschen Saksa Köln / pain. Espanja 2005

Ks. Tom of Finland The Comics Taschen Saksa Köln / pain. Etelä-Korea 2011

Pekka Puupää  – sarjakuvia : XXV osa

[PPP25]

Toto Kaila (Laura Fogelberg, 1967)

Kansi: Pekka hirvestää (sarjasta sivulla 68)

Henkilöitä: naapurin Siiri-tyttö, Virtaska ja Leinoska, pikku Vesa, Irene, Niemisen Alpertti, neiti Söpönen ja veljensä, johtaja Pöppönen, Mömmöläisen pikkukaveri.

Aikakauden ilmiöitä: tietokilpailussa pärjäävä pikkupoika Timo Visainen, pikkutyttöjen baletti, sirkuksessa ”sieviä pimuja”, römppäskällä ”luonnonparannuskeinoja”, Virtasen Villellä ”pitkät lannehousut”, neiti Söpösen ja hänen veljensä yhteinen ”irtotukka” sekä pitkätukkien kuvilla koristeltu violetti paita, olisikohan Beatles vai Monkees?

Kun Justiina oli 20 vuotta sitten hääkuvassaan omasta mielestään 20 vuotta liian vanhan näköinen, niin Pekan mielestä kuva on nyt sitten sopiva.

Lisätiedot:

[18 x 23 cm vaaka pehmeäkantinen vihko, sivut numeroimattomat, 80 s. + kannet, ei skp, kansi väri, tk teksti ja piirroksia lisävärein; s. 1 nimiö, s. 2 kust. tiedot, s. 3–79 sk; 80 tyhjä; tk tyhjä; 6 r/s, tavallisesti ruutujen alle ladottu teksti; selkämyksessä: ”PEKKA PUUPÄÄ 25”]

Lue lisää »

Ruusuruoska

Alpo Jaakola (Kirjamaailma Helsinki, 1967) u.p. 1991 (Loimaan kirjapaino 1991)

Kansi: Kovat kannet punaiset, kannessa mustalla RUUSURUOSKA; paperipäällys valkoinen, mustalla kannessa piirros ja ”inhimilliset kirjaimet”

Sisällys:

s. 3–27 Ruusuruoska (kansi + kuvat 1–24)
s. 28–49 Pitkä matka (kuvat 1–38)
s. 51–68 Sota ja välirauha (kuvat 1–45)

Otan tämän mukaan, vaikka tätä ei ole aiemmin sarjakuvaluetteloihin sisällytettykään. Nykykäsityksen mukaan kyse on sarjakuvan, kirjallisen ja kuvataiteellisen kerronnan rajamaastosta, tyylilajina eräänlainen tajunnanvirta. Mukana on selittämätön annos huumoria, (itse)ironiaakin.

Ensimmäinen osuus on tavallaan kuvaruno tai löyhästi toisiinsa liittyviä grafiikanlehtiä, jotka on numeroitu ja nimetty sarjamaisesti. Mukana on paljon taidehistoriallisia viitteitä, mutta varsinkin surrealismia, psykedeliaa, naivismiakin.

Toinen osuus on lähinnä kaksi ruutua per sivu etenevää ’tiesarjakuvaa’, eräänlaista tajunnanvirtaa, jossa ”sammuva” matkamies joutuu lentävien (poliisien siis) kokeisiin (alkoholitietokone- ja veri-), mm. yöpyy perunapellossa, jonne iskee perunarutto. Matkalla kulkupelit vaihtuvat ja outoja kohdataan, mm. suurella suolla kävelevä puu palvojineen tai kuningas tuoli ja kuningatar sänky. Heinäkuormassa hän lopulta päätyy Kliian kylään, ja ”matkalaisen ällistys on suuri, kun |…] huomaa että […] on päässyt […] minne koko matkan ajan oli pyrkinyt.”

Viimeinen osuus sisältää paljon tekstiä kuvien alla, ja usein ruutujakaan ei ole rajattu, ja tekstit jatkuvat holtitta ruudusta toiseen, jopa toiselle sivulle, lisääntyen loppua kohden. Johannes Polvikoira saa kutsun: ”Meillä on ilo ja kunnia pyytää teitä tämän kuun 27 päivänä alkaneeseen sotaan. Arkipuku ja saappaat…”

Maatilalta Johannes lähtee luvaten isälle ja äidille palata pikkujouluksi viimeistään, matkaa rintamalle, ampuu vahingossa oman miehen ja joutuu kurituskomppaniaan alennus-sotilaaksi, sitten sotavangiksi, saa sotasaaliiksi ”käsivarsikranaatin, Heinen kootut runot ja piikkarit” mutta järkyttyy kielenkäytöstä rintamalla. Vihollinen törmää, kun ei kieltä ymmärtämättömänä tajua pysähtymiskehotusta.

Johannes kaappaa Leonardo-merkkisen hyökkäysvaunun ja ylennetään korpraaliksi. Viihdytyskiertue tuo rintamalle Maitotytöt. Hyökkäysoperaatio Lautasliinasta tulee Käärinliina. Näkee asumattoman näköisen, ”kuin ihmeen ja kaupalla säilyneen talon” (”tarkkanäköisempi näkisi kaksikin, mutta Johannes tyytyen yhteen ihmeeseen…”), jossa kehdossa istuva vanhus hakkaa Johannesta puukauhalla ohimoon.

Johannes ampuu vihollisia, jotka paljastuvat rauhanneuvottelijoiksi. ”Välirauha ja väliesirippu.” ”Pyydetään yhä uudelleen näyttämölle, kukkia, vihellyksiä, moitteita ohjauksesta, mutta kuka muistaa yksinäisen kuiskaajan.” Shakespearelaisittain viimeiset repliikit ovat: ”Ei. Ei mitään.”

Lisätiedot:

[30 x 22 cm pysty kovakantinen kirja, 68 s.  Kannet punaiset, kannessa mustalla RUUSURUOSKA ja selkämyksessä mustalla Alpo Jaakola: RUUSURUOSKA ja KM; paperipäällys valkoinen, mustalla kannessa piirros ja ”inhimilliset kirjaimet” kuten s. 3, tk valk.;  selkämys kuten kovissa kansissa. Sivut numeroimattomat, ei sisäkansipainatuksia. S. 1 nimiö + sisällys, s. 2 kust tiedot, s. 50 tyhjä]

[1991 up. kansi harmaa, piirros kasvi-ihminen ja yllä otsikko ’kasvikirjaimin’]

Rymy-Eetu ja merietana

[RE31]

Erkki Tanttu; säkeet Tauno Karilas (Otava, 1967)

Kansi jatkuu takakanteen: R-E lassoaa veneestä merihirviötä, jolla Kuikkaneva takakannessa ratsastaa (”Otava” lukee pelastusrenkaassa)

Sisällys:

1 Vetojuhdan epäonnea
2 Yhteislaukaus
3 Posti
4 Agentin lumoissa
5 Reseptin seuraaja
6 Voimannäyte
7 Pyykin kierto
8 Merietana
9 Tyttöystävä
10 Korvikkeet yllä
11 Hyvä neuvo
12 Tuuli vei, tuuli toi
13 Köyhänapu
14 Pitkä puhe
15 Muotokuva
16 Pahan ilman akka

Eetu on lapsiystävällinen ja suostuu vuorostaan pikku Antin kelkassa vedettäväksi (”vaarina”! – huom. Antti Tanttu?), ja saa sateenvarjosta päähän ja lapsenrääkkääjän maineen. Voimista on haittaa mm. pyykinväännössä. Kelloseppä on hyvä, kun kehottaa heittämään herätyskellolla vesilintua – sorsapaisti maistuu.

Ruutuun sijoitettu teksti mutkittelee hauskasti ruudusta toiseen (s. 3). Pos-tilaatikossa on Karilaan mukaan myös ”Aku Ankat”, Tantun piirroksessa näkyy Antenni -lehti. Absurdia huumoria kerjuusta: Eetu antaa jotain, mitä ei enää itse käytä – polkuhevosen, jolla pummi lähtee riemumielin ajelemaan.

Eetu seuraa reseptiä – kirjaimellisesti, auton alle. Eetulla vilahtaa myös tyttöystävä, Liisa. Klassikko metavitsi on Korvikkeet yllä, jossa Eetu uintiretkeltä tultuaan varastettujen vaatteiden tilalle repäisee sarjakuvastaan kulman kietaistavaksi ympärilleen. Pitkästyttävä juhlapuhe näyttää ilmatilan täyttävältä kirjainmassalta. Muotokuvamaalari tarttuu tilauksesta siveltimeen ja maalaa nenän vähän vaaleammaksi!

[17 x 25 cm vaaka vihko; 16 s. + kannet, ei skp; kansi ja tk väri, piirros jatkuu takakanteen; sk mv, otsikko ja kolme neljän rivin riimittelyä ladottu alle gemenalla; Puuttui Kansalliskirjaston kokoelmasta, täydentyi Otavan arkistosta 2011.]

Aku Ankka ja Nietzsche, eli Hyödyllinen huvitus luomisen töistä 

Vesa Oittinen (Kirjayhtymä, 1968) 2.p. 1969

Kansi: Kellanvihreällä väripohjalla käsin piirretyin ’sirkuskirjasimin’ otsikko ja pari koristekuviota

Sisällys:

s. 5–6 Rippikoulun avajaiset
s. 7–8 Aku Ankka ja Nietsche
s. 9–18 Hoidottoman yksiön surullinen tarina
s. 19–21 Kertomus Reuben J:n esinahasta & siitä, kuinka hän sai sen jälleen takaisin
s. 22–24 A mœte paa een bierstuwe
s. 25–30 Misa, purukumin uhri
s. 31–34 Historie des zweiten Weltkrieges
s. 35–36 Regensburgin vaeltavat juutalaiset
s. 37–38 Bild ur Sveriges historia
s. 39–41 Kuinka porvaria hätkäytetään
s. 42–43 Vallankumouksellinen mieliala leviää kansan keskuudessa kuin kulo kuivassa heinikossa
s. 44–46 Kaksi paperinukkea lisätarpeineen
s. 47–49 Kertomus pikku Anterosta, joka luki venäjää
s. 50–52 Jeesus viimeisellä tuomiolla
s. 53–55 Kahden kirjallisuusarvostelijan välinen keskustelu eräässä Helsingin kahvilassa

Takakansi esittelee tekijän: ”Vesa Oittinen, 17 v. Turussa syntynyt, Helsingissä koulussa Alppilassa. Harrastus bryologia, julkaistu artikkeli kahden sammallajin levinneisyydestä. Pituus 178 cm, paino 61 kg… Maailmankatsomus avoin.”

Ensimmäisiä uuden aallon kotimaisia sarjakuvia. Ei kai tarvitse selittää, että tyylilaji on ironinen. Piirrosten tyylilaji on naivistinen, ilmeikästä, humoristista isonenäisine hahmoineen, usein kovin verbaalista pohdiskelua, mutta myös sangen toiminnallista paikoin. Tekstaus on poikkeuksellisesti gemenalla, paikoin sekavaa, paikoin selkeää.

Lisätiedot:

[ 25 x 18 cm pysty pehmeäkantinen, 56 s. + kannet ei sisäkansipainatuksia; kannet keltaiset, musta teksti ja kuviot, tk esittely V.O. + mv valokuva kelt. pohjalla; s. 1 nimiö,  s. 2 kust. tiedot, s. 3–4 sisällys, s. 5–55 sk, aina 1. sivu vain otsikko ja kuvioita, ei välipalkkeja, vain  jakoviivat sarjakuvissa, tekstaus gemenalla, s. 56 vinjetti; identtiset 1. ja 2. p.]

Lue lisää »

Kake [1] The Intruder  – Der Eindringling – L’intrus

Tom of Finland = Touko Laaksonen (Tanska DFT/COQ, 1968)

Kansi: Paidaton Kake, vain nahkahanskat ja nahkahousut ja -saappaat yllään nojailee valkoiseen logokenttään [jossa vihreällä otsikko Kake gemenalla]

Kansikuva ja 20 yhden sivun kuvaa ilman tekstiä. Tom on piirtänyt huolellisesti lihakset ja kiiltävän nahka-asun. Isän karvaisuuteen ja miesten elimiin on sijoitettu enemmän kuin uskoisikaan… Piirrostyö on herkkää, mutta myös humoristista.

Viiksetön tumma Kake seisoo pimeällä kadulla täysissä nahkatamineissa ja katselee ikkunan läpi valaistussa huoneessaan riisuutuvaa vaaleaa nuorukaista, joka vetäytyy yksin sänkyynsä askartelemaan ”Eva”-lehtensä ja itsensä parissa. Kake astuu sisään avoimesta ikkunasta, vetää peiton syrjään ja löytää heti yhteisen sävelen kundin kanssa. Vain muodon vuoksi hiukan vastustelua ja sitten käydään läpi moninaiset kuviot, kunnes ovelle tulee isä (tähtimäinen huudahduskupla ”Father!”) avonaisessa aamutakissaan. Kake yrittää karkuun, mutta isä vangitsee hänet ikkunan rakoon käyttäen häntä seksuaalisesti hyväkseen, pojan katsellessa ja tyydyttäessä itseään.

Tomin alkupään piirrostuotantoa oli jo julkaissut amerikkalainen Athletic Model Guild (Physique Pictorial -lehden numeroissa vuoden 1957 keväästä. Hänen sarjakuvamaiset teoksensa sen sijaan julkaisi ensin tanskalainen yhtiö D.F.T. ja sen myöhemmin ostanut yhtiö COQ International.

Valentine Hooven III:n kirjan ”Tom of Finland – His Life and Times” (St. Martin’s Press, N.Y., USA 1993) ja sen suomenkielisen version Tom of Finland – Elämäkerta (Otava 1992) mukaan alkuperäisen kustantajan julkaisukoko oli 5 x 7 tuumaa, myöhempi amerikkalaisen, Tomin ja Durk Dehnerin omistaman, Tom of Finland Inc. -yhtiön julkaisukoko oli 8,5 x 11 tuumaa. Myöhemmin COQ alkoi käyttää samaa formaattia ja jopa Tomin yhtiön logoa.

Kaiketi kaikista Tomin töistä on ilmestynyt erilaisia uusintapainoksia ja myös piraattiversioita hieman vaihtelevassa koossa, toisinaan varustettuna selostusteksteillä vasemmanpuoleisille sivuille ladottuina. Taka- tai sisäkansissa usein luettelomaisesti kansikuvia sarjan muista vihkoista. Kansikuvatkin voivat hieman vaihdella. Osa originaaleista on kadonnut, ja kansia on tehty myös muusta materiaalista.

Lisätiedot:

[21 x 15 cm pysty pehmeäkantinen vihkonen; 40 s + kannet; mustavalkoinen, kuvat joka toisella (parittomalla) sivulla; kannessa mv piirros ja vihreällä logo ”kake”. Originaalijulkaisua ei tavoitettu, puuttui mm. Fennicasta ja Kansalliskokoelmasta; tiedot kokoomajulkaisuista.]

Ks. Tom of Finland – The Comic Collection Volume 1 / 1–5 (Taschen Saksa Köln / Espanja 2005)

Ks. The Complete Kake Comics (Taschen Saksa Köln 2008)

Ks. Tom of Finland The Comics (Taschen Saksa Köln / pain. Etelä-Korea 2011)

Kake 2 – The Sexy Sunbather – Sex unter heißer Sonne – Bronzé et sexy

Tom of Finland (Touko Laaksonen) (Tanska DFT/COQ, 1968)

Kansi: Kake makuulla, yllään nahkaa muuten, muttei paitaa, viereensä polvistuneena alaston vaalea nuorukainen

Kake on täysissä nahkatamineissaan hiekkarannalla ja katselee lihaksikasta vaaleaa nuorukaista, jolla on yllään vain erittäin tiukat uimahousut. Tupakan tarjoamisen varjolla Kake tekee tuttavuutta – ja kohta paljon muutakin. Moninaiset kuviot käydään läpi, kunnes kuvaan (ja muutenkin) astuu karvainen  kulkuri (kliseinen nyytti kepin nokassa ja risaiset farkut, ei paitaa). Seuraa kolminpelehdintää, kunnes kulkuri pukeutuu Kaken nahkavarusteisiin ja Kake päätyy kaupungille pelkissä valkoisissa sukissa, nahkalakissaan ja moottoripyöräilijän hanskoissan. Toisiaan hipelöivä merimiespari naureskelee hänelle, mutta univormupukuinen poliisi lähestyy pamppu tanassa (nyt siis kirjaimellisesti!).

Kansikuva ja 20 yhden sivun kuvaa ilman tekstiä. Uusintajulkaisussa kuvat 7–8 ovat osasuurennos kuvasta 9. Piirrokset ovat herkkiä ja eroottisia, ja varsinkin lopussa on selvästi humoristinen ote. Ainakin espanjalaisessa uusintajulkaisussa kuvia rajattu [Tomin itsensä mukaan piraatti].

Lisätiedot:

[21 x 15  cm pehmeäkantinen vihkonen, 40 s + kannet; kansi mv rasteroitu piirros valkoisella pohjalla + vihreällä ”kake”-logo ja numero 2; sivut numeroimattomat; s. 2 kust tiedot ”Candango S.A. Barcelona” Espanja, ISBN 85351-44-4;  tk tyhjä; mustavalkoinen, kuvat joka toisella (parittomalla) sivulla, yhteensä 20 kuvaa, samoin kuin Taschenilla. Originaalijulkaisua ei tavoitettu, puuttui mm. Fennicasta ja Kansalliskokoelmasta.]

Ks. Tom of Finland – The Comic Collection Volume 1 / 1–5 (Taschen Saksa Köln / Espanja 2005)

Ks. The Complete Kake Comics (Taschen Saksa Köln 2008)

Ks. Tom of Finland The Comics (Taschen Saksa Köln / pain. Etelä-Korea 2011)

Kake 3 Cock-Hungry Cops – Schwanzgeile Bullen – Flics en manque de queues

Tom of Finland (Touko Laaksonen) (Tanska DFT/COQ,1968)

Kansi: Alaston Kake polvillaan, virkapukuinen poiliisi syleilee reittä, suutelee kalua

Tarina jatkuu suoraan edellisen lopusta. Kake viedään poliisiasemalle, missä hän joutuu neljän univormupukuisen poliisin käsittelyyn (mm. monihaaraisella piiskalla ja ns. luonnonpampuilla). Pylly punaisena ja perä valuvana hänet viedään selliin, mutta ystävällinen vaalea poliisi ’antautuu’ hänelle monin tavoin ja luovuttaa lopuksi univormunsa päästäen Kaken näin pakoon.

Kansikuva ja 20 yhden sivun kuvaa ilman tekstiä. Uusintajulkaisussa kuvat 7–8 ovat osasuurennos kuvasta 9. Ranskalaisessa uusintajulkaisussa kannessa mukailtu logo, joka on (luvaton) kopio amerikkalaisen julkaisuyhtiön logosta. Ainakin ranskalaisessa uusintajulkaisussa kuvia rajattu.

LIsätiedot:

[21 x 15  cm pehmeäkantinen vihkonen, 40 s + kannet; kansi mv rasteroitu piirros valkoisella pohjalla + vihreällä ”kake”-logo ja numero 3; ranskalaisessa versiossa  mustalla ”kake”-logo sekä tummansinisellä ”par Tom of Finland” ja numero 3; sivut numeroimattomat; s. 43 kust. tiedot ”Editions LFM Paris” Ranska;  s. 2, 41 ja 42=tk ilmoituksia; mustavalkoinen, kuvat joka toisella (parittomalla) sivulla, yhteensä 20 kuvaa, samoin kuin Taschenilla, mutta ei tekstejä eli joka toinen sivu tyhjä. Originaalijulkaisua ei tavoitettu, puuttui mm. Fennicasta ja Kansalliskokoelmasta.]

Ks. Tom of Finland – The Comic Collection Volume 1 / 1–5 (Taschen Saksa Köln / Espanja 2005)

Ks. The Complete Kake Comics (Taschen Saksa Köln 2008)

Ks. Tom of Finland The Comics /Taschen Saksa Köln / pain. Etelä-Korea 2011)

Mumintrollet 11

[MT11]

Kansi: Kollaasi kokooman hahmoja, keskushahmona Muumipeikko partiolaisten sidontaharjoituksena

Sisällys:

s. 5–51 Hundliv i Mumindalen (MT 44, 94 str.)
s. 55–86 Mymlans diamant (MT 37, 64 str.)

Tästä lähtien Muumi-sarjakuvat ilmestyivät kokoomakirjoina ruotsiksi vain Ruotsissa.

Ks. Muumipeikko 14 ja 16 (WSOY, 1994)

Lisätiedot:

[18 x 23 cm vaaka kovakantinen kirja; 88 s. + kannet (2+2) + sisäkansilehdet (2+2); ei sisäkansipainatuksia, kansi väri, tk. m-v piirros, teksti: ”Följ med in I den bästa av världar – muminvärlden!”  ja Tove ja Lars Janssonin kirjalistaa, mm. Mumintrollet 2–11 Serieteckningar (!); s. 1 nimiö; s. 2 kust.tiedot; s. 3. ots.,;s. 4 tyhjä; s. 52 tyhjä; s. 53 ots.; s. 54 tyhjä; s. 87–88 tyhjä; m-v sk 2 str/s; selkämyksessä ”Lars Jansson Mumintrollet del 11”]

Pekka Puupää  – sarjakuvia : XXVI osa

[PPP26]

Toto Kaila (Laura Fogelberg, 1968)

Kansi: Pekka ui |sarjasta sivulla 27; lisäteksti ”77 uutta riemusarjaa”]

Henkilöitä: Pätkän pikkuserkku Jaska, Mattilan Tiina, Juippisen Pelle, Neiti Sievänen, neiti Söpönen, Pöttönen, Kiljusen hattukauppa, Sievisen Sissi, naapurin lapset Jukka ja Maija, Kilu-Kalle, liikennepoliisi Mökkölä, Missun koira Lassie av Spittingspottel, Pulun sammakko Gonna von Rubironskis, Pulun kaveri Akke, jonka isosisko on keraamikko ja pikkusiskokin leikkii savella…

Uuden ajan kotkotuksia: suklaamunasta saatava sormus, tavaratalojen alennusmyynnit, Puh-Pih -laihdutuspillerit, monsieur Pierre tavaratalossa edustaa ”ranskalaista taidetta” = hurmaamista. Saamme myös kuulla, että Roskis-Rikun isä istuu kapakoissa. ”Ja nykyajan lapset lukevat vain sarjakuvalehtiä.” Neiti Söpönen tanssii ”go-go’ta”. Uusia laihdutusvälineitä: kuntopyörä, soutulaite. Justiinalla on myös uusi korsetti.

Pekka kehuu äidille pikku tyttöä, joka onkin Kalle. Laiskotellut Pulu signeeraa Maijan koulutyön, joka sattuukin olemaan ”omakuva”, siis tytöstä, joten opettaja: ”Pulun näkemys itsestään on hieman omituinen.” Koulu tiedottaa vanhemmille myös: ”Pulun ekstroverttiys haittaa konsentraatiokykyä”, mikä kuulostaa hienolta.

Lisätiedot:

[ 18 x 23 cm vaaka pehmeäkantinen vihko, sivut numeroimettomat; 80 s. + kannet, ei skp, kansi väri, tk teksti ja piirroksia lisävärein; s. 1 nimiö, s. 2 kust. tiedot, s. 3–79 sk; s. 80 tyhjä; tk vinjetti ja teksti ”Ikinuori Pekka Puupää yli 40-vuotias”, 6 r/s, tavallisesti ruutujen alle ladottu teksti]

Lue lisää »

The Rope

Tom of Finland = Touko Laaksonen (Tanska DFT/COQ, 1968 [?])

Kansi: Kake kävelee kohti katsojaa, yllään nahkaa ja farkkua, taustalla kolmen farkku- ja nahkatakkinuorukaisen ryhmä katslee perään

Varhainen, vielä Kakeksi nimeämätön hahmo, moottoripyöräilijän nahkahanskoissa, nahkatakissa, -saappaissa, lippalakissa ja reisipussihousuissa, joissa on istuinosassa nahkavahvistus. Seikkailu alkaa kansikuvasta, jossa hahmo kävelee tupakka suussa, erehtyy tarjoamaan tulta parille farkkukundille, jotka käyvät heti käsiksi. Kolmas hahmo, motoristin nahkalakissa, auttaa köyden kanssa virittämään päähahmon puihin kiinni, minkä jälkeen kaikki kolme nautiskelevat tästä monipuolisesti, kunnes juoksevat karkuun puistopissille tulevaa poliisia ja jättävät tämän jatkamaan puuhiaan, kunnes lopulta palaavat paikalle. Kaikki saavat täyttymyksensä, ja viimeisessä kuvassa päähahmo leikillisesti kaappaa vangitsijansa kainaloihinsa niskoistaan. Kaikki hymyilevät.

Selkeä vallankäyttöfantasia siis. Myöhemmän painoksen saman henkinen täytetarina lienee 1960-luvulta,  ja siinä cowboynuorukaiset nahistelevat, ja lopuksi kaksi päätyy köydellä yhteen niputetuiksi.

Ks. Tom of Finland XXL  toim. Dian Hanson (Taschen Köln Saksa / pain. Italiassa 2009), jossa julkaistu alkuperäinen kansi ja 18 sivun kuvaa kahdella sivulla

Lisätiedot:

[alkuperäistä julkaisua ei tavoitettu, joten teksti perustuu valokopioon ja ilmeisesti 1980-luvulla julkaistuun uuteen, amerikkalaiseen painokseen, jossa kansikuva kuten ”Tom of Finland – XXL” s. 226 sekä s. 2–24 ”The Rope” 23 sivun kuvaa, lisäksi sivulla 25 otsikko ”From Tom’s archives….” ja s. 26–31 kuusi sivun kuvaa eri tarinasta, cowboyt, 1960 ]

Rymy-Eetu ratsastaa

[RE32]

Erkki Tanttu; säkeet Tauno Karilas (Otava, 1968)

Kansi jatkuu takakanteen: R-E ratsastaa peitsi tanassa, siitä viirinä otsikko, takakannessa Kuikkaneva ratsastaa aasilla, tyynyn päällä pomppien

Sisällys:

1 Makaroonit
2 Meni perille
3 Viikset
4 Vetojuhdan vaihto
5 Magneetti
6 Nimikkokatu
7 Ryhdikäs puku
8 Liikenteessä
9 Valitut sanat
10 Esteratsastus
11 Wilhelm Tellinä
12 Varjostaja
13 Kiikkulauta
14 Suihkukaivo
15 Varmistukset
16 Lahjakakku

Vielä tähän viimeiseenkin Rymy-Eetun albumiin Tanttu on ideoinut hienon kannen. Piirtämisen riemua on sarjoissakin: räjähtävän vauhdikas on Eetun syöntituokio, kun makaroonien joukkoon osuu pöytälampun sähköjohto.

Liian innokkaan kävelytettävän, koiran, tilalle Eetu vaihtaa kilpikonnan. Ryhdikäs pukukaan ei auta, jos kantaja ei ole samoin ryhdikäs.

Sarjakuvasankareille ei vieläkään ole nimetty katuja, mutta Kuikkaneva väittää hänelle olevan: Kallen kuja. Albumin päättää Kuikkanevan ainakin kolmas pilakakku.

Tämä olikin viimeinen Rymy-Eetun vuosikokooma.

Lisätiedot:

[17 x 25 cm vaaka vihko; 16 s. + kannet, ei skp; kansi ja tk väri, piirros jatkuu takakanteen; sk m-v, otsikko ja kolme neljän rivin riimittelyä ladottu alle gemenalla]

Uusintoja kokoomakirjoina:

Ks. Rymy-Eetu uljailmmillaan (Otava, 1984)

Ks. Rymy-Eetu ryssän kauhu (Otava, 1999)

Ks. Rymy-Eetu urheilee (Otava, 2002).

Arvaamatonta Afrikkaa – Kuvakertomus Keniasta

kertonut Eino O. Ahonen; kuvittanut Torsti Nordman (Ristin voitto, 1969)

2. painos 1982  2.p. ISBN 951-605-755-1

=

Det otroliga Afrika

Eino Ahonen; bildserien tecknad av Torsten Nordman (Ruotsi; Normans förlag, 1969)

Kansi: Alkuasukkaita ruohohameissa, palmuja ja punainen aurinko, kansisommitelmassa mustan tekstilaatikon päällä vaaniva tiikeri

Erikoisella kaksiväritekniikalla väritetty sarja. Sinisellä ja oranssilla pelaavat väripinnat toimivat, ruskeakin sävy syntyy, ihmishahmot on esitetty neutraalisti, hieman kankeasti. Väritys tuo paikoin mieleen jopa japanilaiset puupiirrokset, piirrostyö ei kylläkään. Tekstissä kerronta paikoin edistää, eli tapahtuma on kuvattu vasta seuraavassa ruudussa, ja aina tekstissä mainittua yksityiskohtaa ei ole kuvassa ollenkaan.

Kertomus liikkuu lähetysaseman ympärillä Keniassa, mutta laajenee lähetyssaarnaajien, näiden liikemiestuttavien ja suomalaisen Saalem-seurakunnan välille. Ensin kuvataan Afrikan ankeutta ja sitä, miten ”lähetyssaarnaajat levittävät Kristuksen suloista sanomaa pimeitten pakanoitten keskuuteen.” (1. ruutu). Päähenkilöiksi nousevat ”uskovainen neekerityttö Lisbet” (Elisabeth, ruots. Elisabet) ja nuori evankelista Eenok (ruots. Enok).

Vastavoimiksi nousevat ”paikkakunnan ilkeä poppamies” ja ”suuri, musta muhamettilainen massai Halim”. Ihmeitä tapahtuu, jos nyt ei ihan musta muutu valkoiseksi, niin kaikki kuitenkin pelastuvat, jopa lättähattu Immu (ruots. Jocke) ja saarnamiehen nuorena niin kaunis veli Arska (ruots. Arne). Yllättävän paljon juoni pyörii rahan ympärillä, ensin Eenokille kolehteina kerättävien vaimonostorahojen (!) ja sitten seurakunnan nuorten keräämien monistuskonerahojen – ainakin kun sentään on kyse hengellisestä kirjallisuudesta (?). Kielilläkin puhutaan (hollanniksi!).

Asennemaailma on paksua. Musta nainen häistä: ”Se oli ihan toista kuin meidän julmat häämenomme. Minä uskon, että valkoisten jumala antaa paremman siunauksen kuin meidän omat jumalamme.” ”Työtoveritkin olivat ilkeitä kristitylle… Pakanoitakin pahempi oli suuri, musta muhamettilainen Halim. Hän saattoi joskus potkaistakin rukoilevaa Eenokia.”  Opettaja Alma kirjoittaa kotimaahan saarnaaja Tourulalle, joka sanoo vaimolleen: ”Kuuntelepa hassua juttua (…) Eihän meillä sentään naisia lehmiin vaihdeta”, hän hymähteli.

Hollantilaisperäinen johtaja Wilson: ”Tämä Nairobi on viheliäisin paikka maailmassa! (…) Suomi on hyvä maa. Olin kerran siellä karhunkaadossa.” Nuoren päällikön talosta: ”Se ei ollut pyöreä ’muurahaiskeko’ niin kuin muilla alueen asujamilla, vaan se oli ihan oikean talon näköinen, vaikkakin sen seinät olivat vain savea.” ”Halim haluaa kuulla lisää siitä Jeesuksesta, johon hän nyt haluaa uskoa.” Tosin päällikkö: ”Minkä sille voi, että on massaiksi syntynyt. Ei häneen pysty neuvot ja ojennukset.”

Kertomateknisesti paradoksaalisesti sarjakuvan sisällä ”johtaja luki koko sen tarinan, jonka me jo olemme lukeneet” kirjeestä, siis ilman kuvia!

Toinen painos ei sisällä enää ensimmäisessä sivulla 47 ollutta tekstiä, jossa vielä kerrataan tiivistetysti koko tarina tyyliin ”julma massai-soturi Musta-Halim” ja vedetään suora linkki todellisuuteen: ”Ja mikä kaikkein ihmeellisintä, Herra haluaa käyttää sinuakin, tämän kertomuksen harras lukija.” Ruotsinkielisen version teksti ei myöskään ole yhtä suorasukainen. Järkyttävintä on, että uusintapainos on otettu vielä 80-luvun alussa!

Lisätiedot:

[21×30 cm vaaka, pehmeäkantinen, 48 s. + kannet, pari sivua tyhjää (1. p. 1 s., 2.p. 2 s.), sarjakuvaa s. 3–46, kansi väri (eri versioissa värieroja), takakannessa ½ takakansiteksti kirjasta ja ½ ilmoitus Matti maailmalla -kirjasta ja –kuulokuvakasetista, 1. sisäkansi ei painatusta, 2. sisäkansi kirjaluetteloa, kuvat 2-väritekniikalla (sininen ja punaoranssi), 2 x 3 ruudun sivut, teksti ladottu kuvien alle sinisellä, ruudut siniset, ruotsinkielisessä laitoksessa tekstit mustalla]

Kake 4 – Nasty Nature Trail – Nature pur – En pleine action sur un sentier naturel

Tom of Finland (= Touko Laaksonen) (Tanska; DFT/COQ, 1969)

Kansi: Kake poliisin asussa, jalkojensa juuressa polvillaan maassa kaksi alastonta nuorta miestä, josta riisuvat Kaken housuja ja nuolevat edestä ja takaa

Tarina jatkuu suoraan edellisen lopusta. Kake ’partioi’ puistossa, edelleen polissin univormussa, kun kaksi erittäin tiukoissa trumpettilahkeisissa farkuissa viihtyvää nuorukaista (tumma ja vaalea) kiinnittävät häenen huomiota ja liittyvät hänen seuraansa (yms.) puistonpenkillä. Poikien siinä pelmutessa aiemmassa kirjassa Kaken nahakvaatteet vienyt karvainen kulkuri katsele ja vetää käteen, kun Kake huomaa ja juoksee perään. (Jatkuu seuraavassa numerossa…)

Kansikuva ja 20 yhden sivun kuvaa ilman tekstiä. Ainakin espanjalaisessa uusintajulkaisussa kuvia rajattu ja niitä on vain 20 ja ISBN-numero on sama kuin osalla 2.

Lisätiedot:

[21 x 15  cm pehmeäkantinen vihkonen, 40 s + kannet; kansi mv rasteroitu piirros valkoisella pohjalla + vihreällä ”kake”-logo ja numero 4; sivut numeroimattomat; s. 2 kust tiedot ”Candango S.A. Barcelona” Espanja, ISBN 85351-44-4;  s. 43 ja 44 = tk tyhjä; mustavalkoinen, kuvat joka toisella (parittomalla) sivulla, yhteensä 20 kuvaa, samoin kuin Taschenilla. Originaalijulkaisua ei tavoitettu, puuttuu mm. Fennicasta ja Kansalliskokoelmasta.]

Ks. Tom of Finland – The Comic Collection Volume 1 / 1–5 (Saksa Köln / Espanja; Taschen, 2005)

Ks. The Complete Kake Comics (Saksa Köln; Taschen, 2008)

Ks. Tom of Finland The Comics (Saksa Köln / pain. Etelä-Korea; Taschen, 2011)

Mumintrollet 13

[MT12]

Kansi: Kollaasi kokooman hahmoja, keskushahmona Muumipeikko taidemaalarina

Sisällys:

s. 5–44 Den gamla goda tiden (sarjakuvassa ”Mumin och den gamla goda tiden”) (MT 43, 80 str.)
s. 47–84 Sniffs badort (MT 32, 75 str.)

Ks. Muumipeikko 12 ja 16 (WSOY, 1993, 1994)

Lisätiedot:

[18 x 23 cm vaaka kovakantinen kirja; 84 s. + kannet (2+2) + sisäkansilehdet (2+2); ei sisäkansipainatuksia, kansi väri, tk. m-v piirros, teksti kuten nr. 11; s. 1 nimiö; s. 2 kust.tiedot; s. 3. ots.: s. 4 tyhjä; s. 45 ots.; s. 46 tyhjä; m-v sk 2 str/s paitsi s. 84 1 str; selkämyksessä ”Lars Jansson Mumintrollet del 12”]

Pekka Puupää  – sarjakuvia : XXVII osa

[PPP27]

Toto Kaila (Laura Fogelberg, 1969)

Kansi: Pekan nenällä Pätkä, neiti Sievänen (?), Pulu ja Justiina; lisäteksti ”Vanhat ystävämme 77:ssä uudessa sarjassa”

Ajan hermolla ollaan: Pekka on kiinalaisessa ravintolassa puhuvinaan kiinaa (puhekuplassa). ”Parhaiten pukeutuva mies valitaan nykyään joka kylässä.” Maijalle ja Mirkulle hankitaan ”hippievaatteet”. Mainitaan ”Pop-yhtye Hiirulaiset”. Pomppalinnoilla on jo väri-tv. Pulun tieto karttuu, mutta vain autoista.

Pulun käsityönopettajana on Kuusinen. Virtaskan Elsa menee naimisiin. Justiina menee lääkäriin lihavuutensa takia. Pekan isä eli Vaari nähdään. Pulun uusi koiranpentu on Musti. Virtasen Ville tulee Amerikasta ja näyttää valokuvan vaimostaan totempaalun vieressä, johon Pekka: ”Kuka on tuo nätti vaaleaverikkö vaimosi vieressä?”

Takakannen vinjetissä teksti: ”Terve taas! Vanha ystävämme tässä jälleen pinkoo uusiin kommelluksiin. 77 sarjaa 77 hymyä!”

Lisätiedot:

[18 x 23 cm vaaka pehmeäkantinen vihko, sivut numeroimattomat, 80 s. + kannet, ei skp, kansi väri, tk teksti ja piirroksia lisävärein; s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot; s. 3–79 sk; 80 tyhjä; tk vinjetti ja teksti ”Terve taas!”; 6 r/s, tavallisesti ruutujen alle ladottu teksti; selkämyksessä: ”PEKKA PUUPÄÄ 27”]

Lue lisää »

Salaisuuden varjo

Pekka Olavi Sarastus; nimimerkki = Timo Aarniala, Heikki Junnila, Claes Olsson (Ultra-tuote, 1969)

Kansi: Mustavalkoinen piirros, jossa taustalla maapallo ja tähtisumuja, etualalla poispäin kävelevä nuori mies

Sisällys:

s. 1–6 I luku Mysteeri
s. 7–14 II luku Uusi aika – uusi avaruus
s. 15–29 III luku Toinen järjestelmä
s. 30–42 IV luku Maailmat järkkyvät
s. 43–92 [sivun, parin juttuja ”Uskokaa tai älkää”, ”Kuva jota ei otettu” sekä pitemmät osuudet ”How to talk dirty and influence people – a Lenny Bruce -adventure” (48–56), ”Suomen Marilyn” ja ”Hitler elää!”(82–92)]

Takakannessa esitelty Pekka Olavi Sarastus on Timo Aarnialan, Heikki Junnilan ja Claes Olssonin kollektiivinen nimimerkki. Julkaisu on tavallaan Suomen ensimmäinen virallinen omakustannesarjakuvateos, ja siksi se tässä myös käsitellään. Muuten luettelosta on jätetty pois omakustannevihkoset ja -monisteniput.

Takakansi antaa edesmenneen tekijänsä kuvailussa paljon vinkkejä fiktiivisyyteensä, mm. luettelemalla keksittyjä teoksia ja mainitsemalla tämän olevan tekijän ensimmäinen suomennettu (!) teos. Tyylillisesti ollaan undergroundin linjoilla, ja esitystapana psykedeelistä tajunnanvirtaa sekä poliittissävytteisiä pastissia amerikkalaisesta massaviihteestä.

Ensimmäinen osuus on kertojaminän kautta esitetty tarina tiedemiehestä, joka on siirtynyt hopeasiirojen sähkömagneettiseen tieteis-hyönteismaailmaan, ja sinne päätyy kertojakin, rikkomaan ajan ja avaruuden rajoja. Hyvistä kuvista huolimatta kerronta on varsin tekstipainotteista. Ripley’s-parodioiden lisäksi painavinta antia on ”Hitler elää” -tarina, jossa suomalainen insinööri Ranta ja tyttärensä Sirkka seikkailevat natsien kanssa Kuuhun – siis jopa eräänlaisena etiäisenä tuottaja Samuli Torssosen ja käsikirjoittaja Johanna Sinisalon ”Iron Sky” eli ”Rautakuu” -tietokonetehoste-elokuvalle.

Lisätiedot:

[18 x 13 cm pysty pehmeäkantinen vihko; m-v; 92 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia]

Vallan veri ei vapise

Seppo Lindqvist; Seppo Seppälä (Weilin+Göös 1969) 2.p. 1969

Kansi: Tummansinisellä pohjalla valkea ’tunneli’, jossa ajan poliitikkoja

W+G:n mainoksessa 1969: ” Ihan hillitön sarjakuvakirja, suorastaan kumouksellinen!” Tämä ei ole pilapiirroskokoelma, vaikka joka sivulla tai aukeamalla onkin vain yksi piirros, ilman ruutuja tai puhekuplia. Kuvat muodostavat sarjallisen kertomuksen, jota selostaa alle ladottu teksti, sisältäen myös dialogin.

Hahmogalleriassa kolme Romu-sarjan tyyppiä (Likainen Juuso, Musta Epro ja Pukki) sekä joukko kotimaan enimmäkseen poliittisia julkkishahmoja (mm. Urho Kekkonen, Veikko Vennamo, Matti Virkkunen, Mauno Koivisto, mutta myös Eemeli, Vesku Loiri, Lenita Airisto ja Spede Pasanen) sekä pari ulkomaistakin (mm. Richard Nixon, Mao, U Thant, Kosygin, Breznev).

Sankarikolmikko on yhtä kuin ”vallattomat”, jotka kietovat presidentin linnan kanaverkkoon itsenäisyyspäivän kutsujen aikaan ja kumoavat vanhan vallan. Vanha valta kaivaa tunnelin, iskee takaisin hipeiksi naamioituneina, ja tiilenpäitä lukemaanhan sankarit päätyvät (”Loppu hyvin niin kaikki hyvin?”).

Filosofisimmillaan: ”Vallankumous on meidän, valta on kumottu, kellään ei ole valtaa, olemme vallattomia.” Kansa vapautuu vallattomaksi, mutta vastareaktio on ”Viva vanha valta!” ja ”Riemu ja riettaus vie tuhoon”. Lopun alkua on Algeriasta Reeperbahnin kautta vedetty viiniputki,  johon Johannes Virolaisen Viva maito -partio kairaa reiän. Mauno Koivistokin esitetään pommimiehenä. Varmaan kovin radikaalia aikanaan. Aikansa kuvaa epäilemättä, mutta hiukan haalistunutta jo. Ilmaisu on vielä kovin pilapiirrosmaista, ei kovin sarjakuvamaista.

Ks. Onnellinen maailmanloppu (Weilin+Göös, 1970)

Romu-sarja ks. Sarjis-lehti (Semic, 1972–1974)

Lisätiedot:

[21 x 28 cm vaaka kovakantinen; kansi sininen, selkä valkoinen, selkäteksti sininen; päällyskansi väri, liepeissä 1. esittely Seppo Seppälä ja 2. esittely Seppo Lindqvist; ei sivunumerointia, kannet 2+2 + sisäkansilehdet 2+2 + 80 s.; s. 1 nimiö + vinjetti; s. 2 kust. tiedot; s. 3 kust. tiedot + lad. teksti alkaa; s. 4–80 mv sk]