Apassit : Erämaaseikkailu

[Apassit 2]

Martti Sirola (Weilin + Göös, 1975)

ISBN 951-35-1315-7. (nid.)

Kansi: Värikannessa lintuperspektiivistä nähty poika kiipeämässä kallioseinämä veneestä, jossa muu seurue katsoo ylös

Toinen seikkailu vie vieläkin villimpään luontoon, hiihtolomalla apassit matkaavat Pohjolan tundralle, bussissa lauleskellen. Bussin hirvikolarissa opettaja saa kolhun ja joutuu lähtemään tutkituttamaan aivotärähdystään. Hiihtoretki peruuntuu, ja Tatu ja tumma poika Valtsu jättävät hiihtoretken oppaaksi sovitulle lappalaisukolle viestin peruntumisesta ja kotiin paluusta.

Kuitenkin koko joukko joutuu lossilla jäälautan törmäyksestä jumiin, menettää varusteensa ja ajelehtii korpeen. Tankin säilyneen rinkan muona jaetaan tasan ja tytöt saavat vuorotella suksilla. Mörsky on taas itsekäs, trokaa itselleen sytköäsrillä säilykeet . ”Se on väärin!” Lissu loukkaa jalkansa. Onneksi Tankin äiti on pakannut mukaan myös tomaatteja ja liköörikonvehteja (!).

Neuvokkaasti selviydytään yhdellä teltalla ja lastoitetaan Lissun jalka, rakennetaan paaritkin. Tatu saa vangituksi poron, ja Lissu saa kyydin (ja Tatu suukon – ”Plääg!”). ”Poron pisuman päässä…” pelastetaan ketunpentu huuhkajan kynsistä nuolelle, jolla voi korkeintaan säilytellä, mutta ei metsästää. Opitaan tulentekoa ja laavun rakennusta, ja nälkään torjutaan jäkäläkeitolla. Jääkiitäjäkin rakennetaan, ja Lissu alkaa kutoa primitiivisillä kangaspuilla.

Visuaalinen vitsi on lainaus von Wrightin ”Taistelevista metsoista”. Opitaan myös kalastusta ja ruoka-aitan rakennus pedoilta turvaan, ei tosin ihmisilä…  Omat rivit rakoilevat, ja yksi on jo eksyä, kun etsintäpartio viimein tavoittaa lapset – pääsisäisloman aikaan! Viimeisen sivun kartalla kirjaimellisesti osoitetaan vielä, missä kaikkialla seikkailtiin.

Hahmoja realistisemmin piirretyt eläimet (jänis, hirvi, ahma, ilves, poro, karhu, kettu, huuhkaja, sopuli, käärmeet – poikkileikkausmaisemassa!) hieman särähtävät tyyllillisesti, mutta ruutusommittelun ’elokuvallinen ’ leikkaus tempaa mukaansa. Seikkailun tuntu on reipas, mutta lopulta kaikki päättyy kuin seinään ja vähän lässähtää. Yksityiskohtana ehtii sentään vilahtaa Rautaparta, joka viittaa jo seuraavaan albumiin – kaupallisia metkuja vaihtoehtosarjakuvassa!

Lisätiedot:

[28 x 21 cm pysty pehmeäk.; 48 s. + kannet, si sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö + vinjettikuva; s. 48 alaosassa kust.tiedot; kansi väri, tk sin. pohja, ruutukuvia m-v, teksti ladottu mustalla; sivut 2–48 yhteispainatuksessa 34–80.]

Ks. Apassit: YHTEISPAINOS: Apassit / Apassit : Erämaaseikkailu / Apassit : Rautaparta / (Weilin + Göös, 1986)

Arsene Anarkisti n:o 1

teksti: H. Hurme ; piirrokset: H. Ukkola (H. Hurme ja H. Ukkola, 1975)

Kansi: Punaisella pohjalla värijpiirros, jossa Arsene mustassa lierihatussa ja pitkässä päällystakissa heiluttaa kädessään pommia, jonka tulilanka palaa jo.

Sarjakuva on ohuella viivalla piirrettyä ja tekstattua, paikoin rasteroitua, hieman kömpelöä strippisarjakuvaa. Sivunumerointi on hauskasti sijoitettu ”pommiin”. Sinänsä vaatimattomassa piirrostyylissä ja miksei juonessakin on alkeellisia tinttivaikutteita.

Tapahtumapaikkana on Brutalian pieni herttuakunta oletettavasti viime vuosisadan alkupuolella. Hallitsija Bulvanus 2. mainitaan ”aika pahaksi”, salaisen poliisin päällikkö Heinrich Bökkel ilkeäksi Arsenen kannalta. Päähenkilö Arsene taistelee melua, pakokaasuja ja hajuja vastaan – pommein, missä lienee lupa nähdä myös ironiaa.

Arsene päätyy yllättävän helposti autotehtaan kautta ruhtinaan autoon sekä hallitsijan juhliiin, osallistumaan ilotulitukseen – ja sairaspetiin. Kansi on toiveikkaasti numeroitu ykkösellä, ja takakannessa lukee: ”Seuraavana ilmestyy Arsene lomailee”, mutta sellaista ei tainnut ilmestyäkään.

Lisätiedot:

[25 x 21 pysty pehmeäkantinen vihko; 32 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia; kansi ja tk väri; s. 1 nimiö + vinjetti; s. 2–3 esittely 10 kuvaa ja 4 ladottua tekstiä; s. 4 kust. tiedot; s. 5–32 sarjakuvaa; s. 5 otsikko, vinjetti ja 2 str; s. 32 2 str; s. 6–31 á 3 str]

Cirkus / The Circus / The Original Tom of Finland’s Circus

Tom of Finland = Touko Laaksonen (Ruotsi; Revolt Press, 1975)

Uusintajulkaisu: The original Tom of Finlands circus (Los Angeles CA, USA; [Tom of Finland], [19??] [”The American version of the international best-seller featuring a full-length story of Pekka at the circus”]

Kansi: Pekka sirkusunivormussa kantaen kylttiä ”Circus”

Tiedot Tom of Finland Foundationin luettelosta:  Pekka menee Kaken johtamaan sirkukseen. Erityisesti trapetsilla tehdään temppuja ennenäkemättömällä tavalla. Tarinan kirjoittajaksi mainitaan Edward D. Wood, Jr.

Sisällys:

s. 4–10 sk
s. 11–14 novellin alkuosa
s. 15–31sk
s. 31–34 novellin loppuosa
s. 35–42 sk

Siviili Pekka ensin kahden sirkusmiehen, tumman ja vaalean katseen kohteena, sitten pomonsa Kaken ja muidenkin sirkuslaisten fyysisemmän lähestymisen kohteena, mm. Mogi-voimamiehen opissa ja lopulta sirkusunivormussakin.  Taikuri kaivaa munia Pekan housuista (siis kananmunia!) ja lopulta trapetsiryhmä Flying Fuckers esittää aivan mahdottoman numeron!

Albumin rakenne ainakin tässä uusintaversiossa on sellainen, että aukeamalla on yleensä samasta aiheesta sekä tussattu viivapiirros että varjostettu lyijykynätyö, ja ladottu teksti on sijoitettu jommalle kummalle tai molemmille. Novellisivut sijoittuvat näiden aukeamien keskelle, eli novellia edeltävä ja seuraava kuva ovat samaa aihetta.

Lukemani versio on ”The American version of the international best-seller featuring a full-length story of Pekka at the circus!”, jonka kannessa on myös: ”Not suitable for minors” sekä ”All pictures suitable for framing plus a fantastic centerfold!” [keskiaukeama lienee alun perin ollut viimeinen kuva, ainakin se tarinassa sijoittuu sivun 42 kuvan jälkeen]

The Circus on Tomin tiettävästi ainoa toisen kirjoittamaan tarinaan perustuva teos. Englantilainen kirjailija Eward D. Wood jr. mainitaan alkutekstin tekijäksi, mutta nähtyään valmiin työn hän sanoi Tomin pilanneen hänen mestariteoksensa. Tämän jälkeen Tom ei tehnyt töitä toisten käsikirjoituksista. [F. Valentine Hooven, III:n toimittama näyttelyluettelo Tom of Finland Exhibition 1994–1995]

Tässä amerikkalaisessa versiossa on julkaistu myös novelli sellaisenaan, joten teoksia pääsee vertailemaan. Itse asiassa novelli on varsin tavallista homopornoa, tosin tuunattuna niin, että osa hahmoista on Tomin aiemmista töistä tuttuja (Pekka ja Kake). Eroa on mm. siinä, että punatukkaisen hahmon nimi on Red ja Tomilla taikurina esiintyvä hahmo on tekstissä Ringmaster eli sirkustirehtööri – eikä kaivele munia Pekan housuista… Tom on lisännyt tarinaan huumoria ja itseironiaa, eikä suinkaan ole mielestäni tuhonnut vaan parantanut sitä.

Lisätiedot:

[Kansalliskirjaston kappale Tom of Finland Companyn uuisntajulkaisu, ei painovuotta: 28 x 22 cm pysty vihko, 44 s. sis kannet, sivut numeroimattomat; kannet ja tk väri, sisäkannet ja sisäs. painettu seepialla, novellisivut ladottu, painettu keltaiselle paperille punaisella; kannessa: ”The American version of the international best-seller featuring a full-length story of Pekka at the circus!”,  ”Not suitable for minors”, ”All pictures suitable for framing plus a fantastic centerfold!” ja ”$ 8.50”; Kansi: Pekka sirkusuniformussa kantaen kylttiä Circus; takakansi väripiirros päitä 4 kpl; s. 2 ladottu teksti komerosta tulleesta homoyhteisöstä, Tomin taiteesta verrattuna mm. Vargasiin ja Pettyyn naisten kuvaajina, piirros viisi miestä ulkoportailla; s. 3 nimiö + piirros Pekka ja teksti Circus neljästi pienenevästi; s. 4–5 Pekka ja kaksi sirkusmiestä, tumma ja vaalea: ”That one between a couple of nice sheets…” ”What the hell would you need sheets for?”; s. 6–7 Kake pomona, viivapiirros ja varjostettu peilikuvat (tirehtööri Kaken nännirengas vaihtuu oikealta vasemmalle); s. 8–9  vas teksti ja viivapiirros, oik. Vain varjostettu kuva; s. 10+15 asuntovaunun ikkunassa ; s. 11 kansikuva, s. 12 sama kuva ja yksi palsta, s. 13–14 kaksi palstaa (”continued in second section”); s. 16–17 ”Mogi – the strongest cockman of the world”, tekstiä myös sivulla 17; s. 18–19 voimamiehen opissa; s. 20–21 vaatteiden vaihto; s. 22–23 keskiaukeama (trapetsiyhdyntä); s. 24–25 pyllyssä teksti ”Kake was here” ja nuoli; s. 26–27 Pekka välissä ”What a pity he hasn’t got a hole in his front as well.”; s. 28–29 Pekka greek passive ja french active; 30+35 univormuihin pomon käskystä; s. 31–34 teksti 2 palstalla; s. 36–37 Taikuri kaivaa munia Pekan housuista (siis kananmunia!) ”The guy was so horny, he laid eggs spontaneously! What nice cocks they’ll turn out to be! Now, I’ll suck the rest out.”; s. 38–39 trapetsiryhmä Flying Fuckers (sivun 38 kuva peilikuva, teksti nurin!)”;  s. 40–41 trapetsitemppuja (40 kolme piirrosta, keskimmäinen ruutu täysi, limittäin kahden muun kanssa, jotka auki päistään; 41 kaksi piirrosta ei ruutuja); s. 42 nousemassa trapetsille; s. 43 mainos engl/saks/ruots viisi kuvaa eri julkaisuista, ei kansia vaan sisältä, hintatiedot SKR ja DM eli lienee suoraan alkuperäisjulkaisusta, teksti: ”You sure know the other adventures with Pekka… or?” ”Tom: – Sex in the Shed, skr 25,– DM 15,–” ”–The Loggers skr 25,– DM 15,–” ”– New! Dick skr 19,50 DM 12,–” ”The Rope skr 19,50 DM 12,–”; Kansi väri, mv-kuvissa seepiasävytys.]

Kake 17: Loading Zone – Ladezone – Zone de chargement

Tom of Finland = Touko Laaksonen (Tanska; DFT/COQ 1975)

Kansi: Ahtaaja paalin päällä Kaken käsittelyssä, molemmilla housut kintuissa

Kake juttelee paalikasan vieressä lastaajakundin (kypärä, farkut, työliivi ilman paitaa, totta kai!) kanssa, kun tämä yllättäen kytkee nosturin koukun Kaken vyöhön tämän selän takana. Käsimerkki nostirimiehelle, ja Kake on kätevästi ilmassa käänneltävissä käytännöllisiin asentoihin. Ilmeisesti nosturimieskin tulee mukaan, ja aikansa Kakea hyväksikäytettyään he tarjoavat vastapalveluksiaan, jotka toki kelpaavat. Kake kylläkin haluaa tulla kaverusten väliin… Loppukuvassa kaikki kolme poseeraavat nosturin edessä housut avonaisina Kaken kädet molempien harteilla.

Kansikuva ja 20 yhden sivun kuvaa ilman tekstiä. Uusintajulkaisussa kuvat 7–8 ovat osasuurennos kuvasta 9. Tom kuvaa ympäöristön hyvin ekenomisesti, muutama lautaseinä ja paalirivistö riittävät. Huolellisimmin on aina  kuvattu Kaken nahkahousujen kolmiulotteinen kiilto.

Lisätiedot:

[21 x 15  cm pehmeäkantinen vihkonen; 40 s + kannet; kansi mv rasteroitu piirros valkoisella pohjalla + vihreällä ”kake”-logo ja numero 17; 48 s + kannet; mustavalkoinen, kuvat joka toisella (parittomalla) sivulla; originaalijulkaisua ei tavoitettu, puuttuu mm. Fennicasta ja Kansalliskokoelmasta.]

Ks. Tom of Finland – The Comic Collection Volume 4 / 1–5 (Saksa Köln / Espanja; Taschen, 2005)

Ks. The Complete Kake Comics (Saksa Köln; Taschen, 2008)

Kake 18: Pants Down, Sailor! – Auf den mast, Matrose! – Baisse ton froc, moussaillon!

Tom of Finland = Touko Laaksonen (Tanska; DFT/COQ 1975)

Kansi: Kake istuu, musta merimies seisoo… todellakin!

Kake kävelee satamalaiturilla, kun suuren laivan reelingiltä iso musta mies tiukassa valkoisessa merimiesasussaan viittoo kyläilemään laivaan. Sivuilleen vilkuillen musta meripoika johdattaa Kaken ovesta kannen alle ja hyttiinsä, missä Kake käy kopeloimaan jo ennen ensimmäistäkään lasillistaan. Drinkkiä käytetäänkin vain kostukkeena suupalalle, ja kohta musta mies on täysin nakuna – no, valkeat sukat sentään pysyvät (Tom kun kertoi jalkojen olevan vaikein piirrettävä kohta). Suorastaan romanttisesti molemmat miehet voipuvat lopulta samalle punkalle sylitysten.

Kansikuva ja 20 yhden sivun kuvaa ilman tekstiä. Uusintajulkaisussa kuvat 13–14 ovat osasuurennos kuvasta 12. Huomattakoon eräänlainen Michelangelon Pietá-sovellus hytin punkalla! Tässä on taas käytetty taitavasti harmaasävyjä tumman ihon kolmiulotteisuusvaikutelmaa lisäämään.

Amerikkalaisessa uusintaversiossa on ilmoituksen mukaan mukana Tomin sirkuspiirroksia.

Lisätiedot:

[21 x 15  cm pehmeäkantinen vihkonen; 40 s + kannet; kansi mv rasteroitu piirros valkoisella pohjalla + vihreällä ”kake”-logo ja numero 18; mustavalkoinen, kuvat joka toisella (parittomalla) sivulla; originaalijulkaisua ei tavoitettu, puuttuu mm. Fennicasta ja Kansalliskokoelmasta.]

Ks. Tom of Finland – The Comic Collection Volume 4 / 1–5 (Saksa Köln / Espanja; Taschen, 2005)

Ks. The Complete Kake Comics (Saksa Köln; Taschen, 2008)

Kake 19: The Curious Captain – Der neugierige Kapitän – Le capitaine curieux

Tom of Finland = Touko Laaksonen (Tanska; DFT/COQ, 1975)

Kansi: Musta merimies alasti ja Kake saappaissaan lattialla, seisovalta kapteenilta lähdössä univormun alaosa

Jatkuu suoraan edellisestä. Kapteeni kulkee laivan käytävällä, kun oven tuuletusaukosta kuuluu hiljaa (katkoviivakupla): ”Fuck me again Kake!” Kapteenin astuessa hyttiin meripoika ottaa asennon, alsti ja tosi jäykkänä. Kapteeni yrittäöä nuhdella, mutta viehättyy näkemästään ja liittyy seruaan – moninkin tavoin…

Kansikuva ja 20 yhden sivun kuvaa ilman tekstiä. Uusintajulkaisussa kuvat 7–8 ovat osasuurennos kuvasta 6.

Lisätiedot:

[21 x 15  cm pehmeäkantinen vihkonen, 40 s + kannet; kansi mv rasteroitu piirros valkoisella pohjalla + vihreällä ”kake”-logo ja numero 19; mustavalkoinen, kuvat joka toisella (parittomalla) sivulla. Originaalijulkaisua ei tavoitettu, puuttuu mm. Fennicasta ja Kansalliskokoelmasta.]

Ks. Tom of Finland – The Comic Collection Volume 4 / 1–5 (Saksa Köln / Espanja; Taschen, 2005)

Ks. The Complete Kake Comics (Saksa Köln; Taschen, 2008)

Moomin

[Italia]

Tove e Lars Jansson; käännös Ranieri Carano, Vittoria (Milano libri edizioni, 1975)

Kansi: Muumipeikko istuu kukkien keskellä ja tutkii häntäänsä suurennuslasilla

Sisältö:

s. 3–5 esipuhe Fulvia Serra
s. 9–30 Valle Moomin diventa jungla (MT 10)
s. 33–68 Moomin e la coda d’oro (MT 18)
s. 71–102 Artisti a valle Moomin (MT 31)
s. 105–130 Il camping di Sniff (MT 32)
s. 133–167 Moomin e la Sirena dei mari (MT 58)

Tämä on ensimmäinen italiankielinen kooste  muumisarjakuvia. Kiintoisaa on tietysti huomata, mitkä jaksot ovat kiinnostaneet kustantajaa ja/tai kääntäjiä eniten. Kirja on isokokoinen ja näyttävä, ja sarjakuvia ymmärtävää formaattia.

Lisätiedot:

[27 x 25 cm pysty kovakantinen kirja; 168 s. + kannet 2 + 2 s. + sisäkansilehdet 2 + 2 s.; Kannet väri, Toven kansi- ja takakansipiirros, värit musta, valkoinen ja punainen, tausta vaaleanpunainen, sisäkansilehdet tumma vuoletti, ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö, s. 2 kust. tiedot, s. 3–5 esipuhe Fulvia Serra + hahmopiirroksia 17 kpl joista yksi 2 kertaa, yksi 3 kertaa, s. 6 iso osasuurennos ruudusta koko sivun yli, s. 7 otsikko + piirros: kehys ja pikku Myy s. 8 tyhjä, s. 9 vijettipiirros käärme ja 2 str., s. 10–30 3 str/s,  s. 31 otsikko + piirros: kehys ja pikku Myy s. 32 tyhjä, s. 33 vinjettipiirros Muumi ja Niiskuneiti ja 2 str., s. 34–68 3 str/s, s. 69 otsikko + piirros: kehys ja pikku Myy s. 70 tyhjä, s. 71 vinjettipiirros Muumipappa ja 2 str., s. 72–101 3 str/s, s. 102 yksi strippi suurempana, 1. Rivillä 2 ruutua, toisella viimeinen ruutu vielä suurempana (h= 85 mm, 105 mm); s. 103 otsikko + piirros: kehys ja pikku Myy s. 104 tyhjä, s. 105 vinjettipiirros Niiskuneiti ja sirkushemmo ja 2 str., s. 106–129 3 str/s, s. 130 yksi strippi suurempana, 1. Rivillä 2 ruutua, toisella viimeinen ruutu vielä suurempana (h= 90 mm, 115 mm); s. 131 otsikko + piirros: kehys ja pikku Myy s. 132 tyhjä, s. 133 vinjettipiirros Muumipappa ja 2 str., s. 134–166 3 str/s, s. 167 yksi strippi suurempana, 1. Rivillä 2 ruutua, toisella viimeinen ruutu vielä suurempana (h= 104 mm, 105 mm); s. 168 painotiedot]

[Pekka 2] – Sex in the Shed

Tom of Finland = Touko Laaksonen (Ruotsi; Revolt Press, 1.p. 1975 / USA; Tom of Finland, Inc. u.p.198?)

ISBN 1-879055-30-9 (nid.)

Kansi: Valkoisella pohjalla Pekan pää sininen lippis päässä, ja tupakka suussa,  valkoista taustaa vasten, mustalla ladottu ”Sex in the” ja isolla olkimaisella maalattu ”SHED”.

Tarina jatkuu suoraan ”Loggers”-vihkosta. Pekka on jättänyt taakseen Jaskan, Vesan, Penan ja Karin, ”…all those guys you met in THE LOGGERS…” ja liftaa moottoripyörällä (rekisterinumero ”TOM 75”) ajavan nahkakundin kyytiin kohti Rovaniemeä. Sade yllättää matkalaiset ja he etsivät suojaa heinäladosta. Pekka on vaalea lippiskundi, nahkakundi Eki tumma, ja homma menee aika pian ns. pyllylleen. Heinälatokohtauksen keskeyttää  maajussi, joka ladon nurkalla vettä heittäessään ajattelee: ” Looks like the good fairies have brought me a motorcycle.” Nimettomäksi jäävä maajussi on kunnon ruojuissa, perinteisessä lippalakissa – ja napaan asti avoimessa kauluspaidassa. Tämä maajussipa ei etsikään morsianta, vaikka niitäkin on ollut tarjolla hyvinvarustelutlle nuorukaiselle, vaan tyytyisi mieluusti Pekkaan, mutta Eki haluaa jatkaa Rovaniemelle, missä on suomalaisten nahkamiesten tapaaminen, jonne tämä kaikki oli vain harjoittelua. Pekka siis jää latoon.

Kirjassa on teksti ladottuna neljällä kielellä: ruotsiksi (Helvetica), englanniksi (lihavoituna), saksaksi (Times) ja ranskaksi (kursiivilla). Kuvat eri tekniikoilla, mustavalkoisia piirroksia niin lyjykynillä (rasteroituina) kuin tussillakin (linjakopioina), värisivut sekatekniikoilla, väritettyjä tussipiirroksia ja piirrosvivahtein sävytettyjä maalauksia (kannet ja joka toinen aukeama alk. s. 4).  Kuvia on yksi sivulla tai aukeamalla, paikoin kolmekin piirrosta sivulla (s. 10), tai neljä (s. 12) tai mustavallkoinen tussipiirros keltaisen sivun pyöreässä valkoisessa aukossa (s. 24). Teksti on ladottu yleensä erikseen, mutt apiakoin myös kuvan päälle repliikinomaisesti. Varsinkin väreissä kyseessä on varsin graafinen porno (Tom itse sanoi tekevänsä nimenomaan pornoa), mutta Tomin tapaan herkällä viivalla ja huumorilla maustettuna. Aika erikoista on vauhtiviivojen käyttö seksikuvissa.

Lisätiedot:

[Tiedot uudesta painoksesta!:  28 x 22 cm pysty vihko, 32 s. sis. kannet, sivut numeroimattomat, kansi ja joka toinen aukeama väri, vuoroin mv, sivulla 24 piirros valkoisessa ympyrässä keltaisella sivulla, sekä tk, jossa 3 mv piirrosta Tomin muista kokooma-albumeista (ei sk) ja osalla sivua tummansininen taustaväri, alaosassa valkoisella pohjalla ladottu kust.tiedot, ei vuosilukua; sivuilla usein ladottu teksti (ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi – tässä järjestyksessä myös amerikkalaisissa uusissa painoksissa; kannessa painettuna hinta 12 $;  Yläkulmassa sinisellä ja valkoisella pohjlalla musta logo ”Tom of Finland”, alareunassa ladottu teksti ”For mature adults only!” Alkuperäsitä eoi ole saatu käsiin, joten ajoitus on tapahtunut Tom of Finland retrostpective III –kitjan perusteella, jossa osa originaalikuvista on mukana (kuvat 161–163)]

Pekka 3 – Camping

Tom of Finland = Touko Laaksonen (Ruotsi; Revolt Press, 1.p. 1975 / USA; Tom of Finland, Inc. u.p.198?)

Kansi: Vehreässä ympäristössä alaston Pekka, vain lippis päässä, vaatteet käsissään, tekstilogon A:sta mies heilauttaa kättä teltasta

Tämänkin voi vielä lukea sarjakuvaksi, vaikka se onkin lähinnä aikuisten kuvakirja. Tarina kulkee kirjan läpi, ja kuvakerronnassa käytetään niin sävykkäitä lyijykynäpiirroksia, kuin mustavalkoisia tussipiirroksia ja myös erilaisilla sekatekniikoilla tehtyjä värikuvia (vesivärein väritettyjä tussipiirroksia ja piirroselementeillä tehostettuja maalauksia). Sivulla tai aukeamalla on yleensä yksi kuva, paitsi sivuilla 6 ja 10 joilla on kaksi.

Tarinan ymmärtäisi pelkistä kuvistakin. Pekka saapuu metsästä rannan leirintäalueelle (jonka maajussi on hänelle neuvonut). Asu: jenkkityylinen lippalakki, vaalea t-paita, pitkät nahkasaappaat, haaroista nahalla vahvistetut pussihousut ja nahkavyö, olalla reppu. Uimaankin voisi mennä, mutta etsii miehiä. Päättää kysyä rantavahdilta, joka löytyy mökistään kalu kädessä alastonkuvastoa selailemasta – ja alasosaton meripoika kalenterikuvassa seinällään (heinäkuu, jossa torstai on 1.7.). Asuna farkut (avoinna), hihaton valkoinen toppi, ja nahkainen koppalakki, jossa kokardi ”Guard”.

Lystikästä – vai campia? – tekstimainontaa: ”Pekka’s the name. And I’ve been in magazines of the kind you seem to like. Heard about ’Loggers’ and ’Sex in the Shed’? That’s me!” Yhteinen sävel löytyykin heti. Vahti osoittaa vielä Pekalle seuraksi saksalaisen nahkakundin, Horstin. Pojat soutavat saareen kaksin, hädin tuskin uimahousuihinsa mahtuen, mutta saaressakin heidän puuhiansa tarkkaillaan, ja kohta heitä onkin jo kolme. Palattuaan Pekka löytää vielä alastoman miehen kuntoilemasta tukin päällä ja saa haluamaansa huomiota osakseen. Kuntosaliohjaajaksi osoittautunut kaveri houkuttelee vielä illaksi leirinuotiolle, missä miehet ovat aina valmiina kuin partiolaiset kerrassaan… ”Life IS beautiful.” Lopussa Pekka ja vahti palaavat nuotiotulilta yhdessä, ja Pekka haluaisikin jäädä yksiin. Romantiikka jää kuitenkin leikinlaskun varjoon, ja jatko jää auki.

Kyseessä on kolmiosasisen värillisten julkaisujen sarjan viimeinen osa. Sarja syntyi eri kustantajalle (Revolt) kilpailijaksi Kakelle (COQ) Tomin ollessa tyytymätön mustavalkoisten vihkojen levityksestä saamiinsa palkkioihin, joita söivät runsaat piraattiversiot. Tomin perustettua Yhdysvaltoihin oman yhtiön (yhdessä Durk Dehnerin kanssa) nämä kolme olivat ensimmäisten uusintapainosten joukossa.

Lisätiedot:

[Tiedot uudesta painoksesta!:  28 x 22 cm pysty vihko, 32 s. sis. kannet, sivut numeroimattomat, kansi ja joka toinen aukeama väri, vuoroin mv, sivuilla musta reunus, lukuunottamatta s. 2, 31 ja 28–29, jolla kehyksissä kokko aukeama, sekä tk, jossa 3 mv piirrosta Tomin muista kokooma-albumeista (ei sk) ja osalla sivua tummanvihreä taustaväri, alaosassa valkoisella pohjalla ladottu kust.tiedot, ei vuosilukua; sivuilla usein ladottu teksti (ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi – tässä järjestyksessä myös amerikkalaisissa uusissa painoksissa; kannessa painettuna hinta 10 $]

Pekka Puupää 50 vuotta – Juhlakirja

[PPP33]

Toto Kaila (Toto Fogelberg-Kaila, 1975)

Kansi: Punaisella taustalla Pekka istuu korokkeella ’valtaistuimella’ laakeriseppele päässä ja kädessään tarjotin, jolla kortti ”Lahjat tähän näin!”, taustalla Pätkä onkii ja Justiina ompelee.

Sisällys:

s. 4 Näkijöitä yksi liikaa
s. 5 Arvoituksia
s. 6 Syöntiaika
s. 7 Pätevä opettaja
s. 8 Kuin mies
s. 9 Ruokahalu palasi
s. 10 Hyvä etsijä
s. 11 Oppipoika
s. 12 Vaikea teksti
s. 13 Vannoutunut maisemakuvaaja
s. 14 Pölynimurin ”kunnostus”
s. 15 Pekka sankarina
s. 16 Kalastusretki
s. 17 Huon kaveri
s. 18 Hieno ympäristö
s. 19 Jaloluontoinen Justiina
s. 20 Mies parka
s. 21 Pekka selvittää tilanteen
s. 22 Vähäiset varustukset
s. 23 ”Kannattajat” rannalla
s. 24 ”Ketjupolttaja”
s. 25 Justiinan juoni
s. 26 Neiti Sievänen on närkästynyt
s. 27 Parhaat syötit
s. 28 Muisti heti
s. 29 Hyvä runo
s. 30 Hyvä takki
s. 31 Ei kannattanut lukea
s. 32 Lyhyt onni
s. 33 Kalajuttu
s. 34 Pekka on avulias
s. 35 Jotain hyvää
s. 36 Anti-mainos
s. 37 Vaeltavat jauhot
s. 38 Liikaakin mielikuvitusta
s. 39 Hyvä opettaja
s. 40 Ei ”huomannut”
s. 41 Oli nähnyt
s. 42 Sopivat tuliaiset
s. 43 Jokaiselta jotakin
s. 44 Pekka kesäapulaisena
s. 45 ”Vihreä peukalo”
s. 46 Uskottavia vaikeuksia
s. 47 Römppäskän silmälasit
s. 48 Vaihto-ja palautusoikeus

Pekka Puupää ilmestyi vielä pari kertaa pystyformaatissa ja ohuempana, 48-sivuisena. Uusi muoto sai Lasse Hietalan irrottelemaan. Kuvien alle sijoitetuista selostusteksteistä oli nyt kokonaan luovuttu, mutta puhekupliin repliikit on nyt ladottu, kun ne ennen olivat kuplissa tekstattuina. Sivusommitelmat ovat vaihtelevia: on koko sivun kuvia ja kolme kertaa kolmen ruudun pohjaruudukolle perustuvia ruutuja, koko sivun levyisiä ja -korkuisia ja jopa kulman yli kääntyviä ruutuja. Rivillä voi olla yksi, kaksi tai kolme ruutua, samoin pystysuunnassa, ja näiden eri yhdistelmiä. Lukujärjestys on varmistettu nuolimerkinnöin. Puhekuplien alareunat on varjostettu.

Esipuheena oli kolmelle palstalle ladottu artikkeli ”Maailmanmatkaaja Ola Fogelberg”, katkelma ”Musta lude” kuvitetusta matkakirjasta ”Harhateillä” (1921) sekä pari piirrosta ja valokuvaa, mm. Fogeli ja Toto Nalle-veneellä, jolla matkailtiin Suomenlahdella.

Hiukan keskiluokkaiseksi ja sovinnaiseksi on huumori käynyt. Toisaalta Bimbeli Baarin ranskankielinen ruokalista on liian hieno, ja mieluummin syödään ’suomenkielisiä ruokia’ Osuuskaupan baarissa. Römppäskän huono näkö tuottaa hurttia huumoria, poispäin kulkeva kissa on ”parka, jolla on vain yksi silmä.” Pekka pidättää ”myymälärosvon”, ja toteaa lehtikuvastaan: ”Se olen tämä minä.”

Lisätiedot:

[27 x 21 cm pysty pehmeäkantinen vihko, sivut numeroimettomat, 48 s. + kannet, ei skp, kansi väri, tk teksti ja piirroksia lisävärein; s. 1 nimiö, s. 2–3 historiaa, teksti ja mv kuvitus, sk s. 4–48, tk tyhjä paitsi painop. tiedot, toimittajaksi ja kustantajaksi merkitty Toto Fogelberg-Kaila (lyijykynällä kirjaston kappaleessa, merk. ”kysytty”)]

Piispa Henrik ja Lalli

Riitta Nelimarkka (Gummerus, 1975)

Kansi: Piispa Henrik lasimaalauksessa, edessään kirkkokansaa (kuva animaatiosta)

Tekijän samannimiseen animaatioelokuvaan perustuva kuvakirja, joka käyttää sarjakuvamaista kerrontaa, mm. onomatopoiesioita ja puhekuplia. Kansanrunouteen perustuva teksti irrottelee välillä ironisesti varsinkin puhekuplissa ja niiden alaviitteissä: Henrikin puhekuplia on ’suomennettu’ malliin ”Helvete det är kallt!” = ”Taivas kun on kylmä!”  ja ”Uh, vilket ödemark!” = ”Ooh, mitkä maisemat!”.

Kuningas Eerikin lähettiläänä katolinen piispa Henrik on käännyttämässä suomalaisia, ja katalan Lallin emännän onnistuu nostattaa miehessään kostonhimo, joka johtaa tragediaan. Itse asiassahan Henrik luulee maksavansa kohtuullisesti käyttämistään talon antimista, mutta emäntä pimittää tämän isännältä. Suuri uskonnon ja pakanuuden välinen taistelu kutistuu siis pikkumaiseksi hyväksikäyttödraamaksi.

Pala-animaation vesiväritekniikalla toteutetut maisemat ja leikehahmot ovat painoteknisesti varsin tummia, ja osa tekstistä erottuu huonosti. Puhekuplat ovat selkeintä luettavaa. Kirja kertoo Piispa Henrikin ja Lallin tarinan kuvitettuna, mutta toiseksi viimeisillä sivulla on yhtäkkiä vähän kömpelönä ratkaisuna pitkä ladottu teksti, joka kertoo mitä sitten tapahtui, eli miten tarinasta tuli legenda.

Lisätiedot:

[24 x 17 cm kovakantinen, 44 s. + kannet, väri, painatus jatkuu sisäkansista sivuille 1 ja 44, ei sivunumerointia; ladottua tekstiä sisäkansi 1, sivuilla 1, 41 ja 42 sekä takakansi]

Apassit – Rautaparta

[Apassit 3]

Martti Sirola (Weilin + Göös, 1976)

ISBN 951-35-1427-7

Kansi: Lisko ja ihmisiä lumisessa maisemassa, keskellä isona Rautaparta sotisovassaan, käsissään miekka ja piikkipallo, rinnassaan leijonavaakuna.

Värikansi, mutta mustavalkoinen sarjakuva. Taas kaupungissa. Pojat ovat inostuneet fiktiivisestä ”Rautaparta” -sarjakuvasta (”Suomalainen supersankari – Iskee kuin nyrkki – Rrrautainen sarjakuvalehti”) ja törmäävät sarjakuvan kuvauksiin (!), roistoina ilmiselvät ”intiaani”, ”nekru” ja ”japsi” (naamarit). ”Miksi rikolliset ovat aina värillisiä” kysyy Valtteri, joka on edelleen tumma, muttei enää rasteroitu.

Elokuva-alan trikkejä avataan, ja Rautaparrallakin on vain pumpattu ilmapuku. Pojat pelastavat ’sankarin’ apassien leiripiilopaikkaan. ”Miksi et vaihtanut työpaikkaa?” ”En tiedä. Olen kai liiaksi tottunut väkivaltaan. Aina vaan filmauksia, joissa tapellaan ja tapellaan… He tulivat meren takaa, suuresta maasta, tänne Pohjolaan. He etsivät uutta sankarihahmoa sarjakuviinsa ja tulivat Suomeen, koska tarvitsevat Rautaparran rooliin aidon, vaalean viikinkityypin…”

Lehtitalon (joka näyttäisi olevan Nesteen tornissa) johtaja on varsinainen gangsteri, tosin pistooli on vain sytkäri. Uusi hahmo on jättimäinen hirmuliskorobotti. ”Elokuvaamme tapahtumat ja muutamme ne sarjakuvaksi. Me teemme sarjakuvasta totta..” Liskon on määrä syödä entinen sankari,  jonka nyt on Suomen jääkiekkomaalivahdin asussa (!). Pojat yrittävät pelastaa ’epäsankarin’ lumipalloilla. Joku käyttää kuitenkin väärää äänikasettia, ja hirviö hoilaa ”Mörrimöykkyä” – ”Me tuhosimme sen sävelkorvan.”

Pojat lainaavat valepukuja – yksi Aku Ankan: ”Taas kuvauksiin menossa, vai?” ”Kvaak.” Näin he pääsevät ”piirtämöön”, missä ”uusille statisteille” esitellään käsikirjoitus ja luonnostelijan kuvakertomus, kaitafilmikamera ja valopöytä, jossa kuvat kopioidaan piirroksiksi. ”Yksi kopioi ihmishahmot, toinen taustat… Kun kaikki piirretään läpi, säästyy paljon aikaa ja tupakkaa… Tekstaaja kiinnittää valmiiksi tekstaamansa tarrapuhekuplat”  – ja ”lopuksi sensori poistaa kohdat, jotka voivat loukata lukijaa…” Ilmeetkin haetaan ilmekirjan selluloideista, joita päällekkäin latomalla saamme satoja erilaisia tyyppejä.” Sarjakuvaa kuvataan kuin elokuvan teoksi, melkoiseksi tehtailuksi: ”Paljon! Halvalla! Monille! Nopeasti!”

Metavitsistä käyvät Kippari-Kallen ja hirviöhahmon kohtaaminen ruokatauolla. Pojat jäävät kinni ja joutuvat vangeiksi,  mutta pakenevat. Opetetaan, miten sisältö muuttuu tekstejä vaihtamalla. ”Kynä on heidän salainen aseensa. He herjaavat pilakuvillaan liskoa kunnes sille nauretaan… Silloin yleisö ei ota sitä enää vakavasti.”

Johtaja pakkaa tavaransa. ”Ei täällä saa maaperää vieraalle kulttuurille… Suomalaisilla on liian omalaatuinen huumorintaju. Hirmu-sarja… Pah!” Vähän hassu viholliskuva täällä sarjakuvalla kyllä on, varsinkin ison kustantamon julkaisemana. Hirmu-sarjan kohteena taitaa olla ajan pahikset eli Shokki- ja muut kauhulehdet (siis saman Williams / Semicin kuin Sarjis!).

Kun pojat kääntävät takkinsa – eli sarjakuvasankari-t-paitansa, lentää ilmeinen jenkkiväki pois: ”Emme tienneet, että Suomessa asuu apasseja…” Teos sijoittuu aikansa populaarikultuurivastarintaan aikansa tuotteena. Vähän naiiviksi jää vastarintapyristely tällaisena. Aiemmat Apassit olivat aidompia, suomalaisesta lasten maailmasta kumpuavia, mutta tässä on vähän sotkeuduttu omaan nokkeluuteen.

Takakannessa teksti: ”Vauhdikas ja onnistunut vaihtoehto ulkomaisille sarjakuville. Sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet ’Apassit’ ja ’Erämaaseikkailu’.” Ja vielä kruununa sitaatti Helsingin Sanomien arvostelusta: ”Sen lisäksi että Apassit on tekstiltään korkeatasoinen, se on myös hyvin piirretty. Kuvat ovat kookkaita ja selkeitä, ilmavia.”

Lisätiedot:

[28 x 21 cm pysty pehmeäk. albumi; 40 s. + kannet, si sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö + vinjettikuva; s. 2  kust.tiedot; kansi väri, tk valk. pohja, värikuva, teksti ladottu mustalla, ostikko punaisella; sivut 3–40 yhteispainatuksessa 83–120. ]

Ks. Apassit: YHTEISPAINOS: Apassit / Apassit : Erämaaseikkailu / Apassit : Rautaparta / (Weilin + Göös, 1986)

Hölmölän väki – Hölmöläistarinoita

[Hölmölästarioita 1]

Martti Sirola (Weilin + Göös, 1976)

ISBN 951-35-1474-9.

Kansi: Päädystä sisälle nähty hirsitalo, jonka katolla lehmä ja sisällä ukko keittää avotulella ja keinuttaa lasta kehdossa

Sisällys:

s. 3–8 Ukko yrittää päästä helpolla
s. 9–11 Hölmölän rosvot
s. 12–15 Hölmöläiset lähtevät sotaan
s. 16 Kelvoton sotasaalis
s. 17–20 Huijariräätäli
s. 21 Täkykalojen onginta
s. 22–32 Nutun uusiminen

Apassien jälkeen Sirola löysi vielä paremmin tyyliinsä sopivan aiheen. Naivistinen piirrostyyli rikastui vesivärityksestä, ja karrikoidut pottunokat sopivat hyvin perinteisiin hölmöläistarinoihin.

Vaikka monen tarinan vitsi on perin sanallista juurta, on ne sovitettu sarjakuvaksi nin, että visuaalisuus ja toiminnallisuus korostuvat. Hetkittäin lopputulos on riemukasta, esimerkiksi avaustarinassa, jossa ukko epäonistuu kaikin tavoin akkansa töitä tuuratessaan. Mustaa huumoria on mukana, ja vaivihkaa tehdään tutuksi kansanperinnettäkin, esimerkiksi talonpoikaisesineistöä ja sen nimistöä.

Takakansi kertoo: ”Hölmölän väki on kokoelma hölmöläistarinoita, jotka on koottu Suomen kansanrunousarkistosta ja vapaasti muokattu riemukkaiksi sarjakuvakertomuksiksi. Kirjan tekijä, Martti Sirola, on saanut valtion kohdeapurahan teoksen toteuttamiseen. Häneltä ovat aikaisemmin ilmestyneet sarjakuvakirjat ’Apassit’, ’Erämaaseikkailu’ ja ’Rautaparta’.”

Lisätiedot:

[28 x 21 cm; pehmeäkantinen albumi, 32 s. josta 3–32 värisarjakuvaa; kannet väri, ei sisäkp;  s. 1 nimiö värivinjetein; s. 2 kust tiedot + värivinjetti puureliefistä; tk värivijettikehys, ladottu teksti]

Ks. Hölmölä-sarja (Hölmölän väki, 1976; Hölmölän akat, 1977; Hölmölän arkea, 1978; Hölmölän ukot, 1980; Hölmölän kauppa, 1982)

Ks. myös Hölmölän väki (Suomen säästöpankkiliitto, 1960)

Pekka Puupää 34

[PPP34]

Toto Kaila (Toto Fogelberg-Kaila, 1976)

Kansi: Violetilla pohjalla punainen fylakteri, jossa musta teksti ”Pekka Puupää”, sen alla Pätkä, Pekka, Pulu ja Justiina kantavat Suomen lippua ja vaalijulisteita (”Valitse Pekka Puupää!”, ”Meidän isä voittaa kaikki!”, ”Oma mies” ja piirros, mukana kissa ja pikkulintu [kansiaihetta ei ole käytetty myöhemmin]

Sisällys:

s. 6 Romantiikkaa
s. 7 Kateellinen kalamies
s. 8 Urheilun uhri
s. 9 Ovelaa ovelampi
s. 10 Urhoolliset eränkävijät I
s. 11 Urhoolliset eränkävijät II
s. 12 Urhoolliset eränkävijät III
s. 13 Niinkuin isä
s. 14 Osuusliikkeen alttarille I
s. 15 Osuusliikkeen alttarille II
s. 16 Ritari Pulu
s. 17 Uusi kaveri
s. 18 Uusi auto
s. 19 Pulun huomio
s. 20 Johdonmukaista
s. 21 4 virhettä
s. 22 Justiinan oma laihdutusohjelma
s. 23 Pätevä syy
s. 24 Hyvä kysymys
s. 25 Tarpeellsiempaa
s. 26 Sydänsuruja
s. 27 Todellinen asiakas
s. 28 Lääkäri mykistyi
s. 29 Pekka muisti
s. 30 Väärään suuhun
s. 31 Viisas musti
s. 32 Vaahtokylpy
s. 33 Suuri oli
s. 34 Tiedustelijan raportti
s. 36 Paras ystävä
s. 37 Eihän Pulu!
s. 38 Sukuvika
s. 39 Suosiota
s. 40 Mielenkiintoinen matka
s. 41 Suurmiehet – ja -naiset
s. 42 Epäonnistunut käännös
s. 43 Karamellitarina
s. 44 Käyttökelpoista
s. 45 Gallup kysely [po. Gallup-kysely]
s. 46 Kunto korkealle

Esipuhe keksii jutunjuurta Fogelbergin perheen purjehdusreissuista 1935. Muu sisältö on varta vasten albumiin tehtyä sarjakuvaa. Viimeisethän Me-lehteen oli tehty 1970. Sarjakuvat ovat mustavalkoisia, yleensä kolmen ruuturivin formaatissa 1– 3 ruutua per rivi. Paikoin on kahden rivin korkuisia ruutuja joko ruudun tai sivun levyisinä ja jopa pilapiirrosmaisia koko sivun kuvia (myös viimeisen sivun joulukuva). Paikoin ruutuja on limitetty ikään kuin nurkkia leikkaamalla.

Kaikki teksti on nyt puhekupliin ladottuna, lukuun ottamatta onomatopoieettisia graafisia tekstejä ja kylttitekstauksia, yhtä ”Aamulla”-tekstausta ja lopun fylakteria ”Jouluaatto” sekä hieman ”Unto Uneksijaa” muistutavaa ”Ritari Pulun” mielikuvitusta, jossa tekstit on ladottu kuvitettujen ajatuskuplien alle. Puhekuplia on korostettu oudosti alareunasta varjostamalla.

Huumori on melko kotikutoista, pientä ja eleetöntä, sinänsä hauskoille hahmoille perustuvaa. Pitemmät teemat eivät oikein jaksa kantaa koko pituuttaan. Piirroksellinen ilmaisu on sujuvaa ja ilmeikästäkin, vaikka amerikkalaismallinen huumorisarjakuvalehden muoto (”Masi”, ”Justus”, ”Ville Vallaton”) tuntuukin vieraalta vanhoista albumisarjoista tuttuun, hieman vanhanaikaiseen kuvasarjakuvahuumoriin tottuneelle.

Albumi on sarjansa viimeinen, sillä Toto Fogelberg-Kailan omakustajan ura päättyi Elannon siirrettyä jälleenmyynnin Rautakirjalle, jonka osuus myyntituloista vei kustantamisen katteet ja lopetti tämänkin kultamunia munineen hanhen.

Tämä oli siis ”Pekka Puupää” -sarjan viimeinen alkuperäisalbumi. Tämän jälkeen ilmestyi Kustannus-Mäkelältä vielä ”Pekka Puupää 60 vuotta” –kirja (1985), ”Puupään parhaat” -koosteita (8 kpl 1981–88) ja näköispainos ”101 sarjaa” (2000) sekä selkokielisiä kirjoja (11 kpl 1993–1996).

Lisätiedot:

[27 x 21 cm pysty pehmeäkantinen vihko; sivut numeroimettomat, 48 s. + kannet, ei skp, kansi väri, tk tyhjä; s. 1 tyhjä; s. 2 vain painotiedot; s. 3 nimiö, Pekka Puupää fylakterissa ja alla 34 + vinjetti; s. 4–5 historiaa ”Pleissaamista ja ystävällisiä sonneja”, teksti ladottu ja mv kuvitus; sk s. 6–46 mv, yleensä kolmen ruutuvrivin sivuja, joskus isompia, 2–3 rivin korkuisia ruutuja, ruutujen leveydet vaihtelevat, otsikot ladottu versaalilla, puhekuplat ladottu gemenalla, ei tekstejä ruutujen alla; s. 47–48 tyhjät]

Hölmölän akat – Hölmöläistarinoita

[Hölmöläistarinoita 2]

Martti Sirola (W+G; 1977)

Kansi: Kaksi akkaa soutaa samaa venettä eri suuntiin

ISBN 951-35-1576-1

Sisällys:

s. 3–9 Akkojen uintimatka
s. 10–13 Vikuroiva vene
s. 14 Konstikas kahvin tarjoilu
s. 15–20 Uutta ämmää etsimässä
s. 21–23 Oikutteleva akka
s. 24–25 Akka tekee parannuksen
s. 26–28 Äiti naittaa tytärtä
s. 29–32 Piian opissa

Klassisten hölmöläisjuttujen modernisoinnit jatkuvat. Sirola osaa tehdä tarinoista juuri sen mittaisia, mihin idea riittää,  ja siksi jaksojen pituudet vaihtelevatkin sivusta seitsemään.

Liikettä huumoriin tulee sivutaitoista. Esimerkiksi  Vikuroiva vene -jaksossa vuorovedoin vastakkaisiin suuntiin soutavat akat vetävät veneen päällekkäisissä ruuduissa vuoroin vasemmalle, vuoroin oikealle.

Vesiväritaustat tussipiirrokseen yhdistävä tyyli luo merkillisen rumankauniin maailman, joka toimii erinomaisesti äärimmäistä typeryyttä kuvaavien juttujen tunnelmissa.

Lisätiedot:

[28 x 21 cm; pehmeäkantinen albumi; 32 s. josta 3–32 värisarjakuvaa, kannet väri, ei sisäkp;  s. 1. Nimiö värivinjetein; s. 2  kust tiedot + värivinjetti puureliefistä; tk värivinjettikehys, ladottu teksti]

Ks. Hölmölä-sarja (W+G; Hölmölän väki, 1976; Hölmölän akat, 1977; Hölmölän arkea, 1978; Hölmölän ukot, 1980; Hölmölän kauppa, 1982)

Isä Ruben

Sansibar Sedan ja Balabar Torm = Tapani Markkula ja Pertti Poutanen (Nuorten keskus,1977)

Kansi: Punaisella pohjalla mustavalkoinen, pienikokoinen strippi  (munkki on paennut nautintoja luostariin ja harjoittaa siellä itsensä ruoskintaa – mutta on alkanut nauttia siitä!) [sivulta 69]

Ensimmäinen kolmesta Isä Ruben -kokoomasta oli vielä jonkinlainen harjoitelma. Lehtistripeistä koottu vihkonen on melko vaatimaton ulkoasultaan, ja sarja hahmoineen hakee vielä muotoaan. Pieneen kokoon painettuina piirrokset eivät aina ole edukseen.

Aihemaailmaa ovat sädekehät, kentaurit (!), tiimalasit, ruoskiminen, noitaroviot, karttapallo vs. pannukakku, alusvaatteet – ja naiset. Ideat ovat kyllä hauskoja ja tuoreitakin. Takakannessa tekijät esiintyvät omilla nimillään mutta valokuvattuina munkin kaavuissa – sädekehin.

LIsätiedot:

[ 8 x 21 cm vaaka vihko, 80 s. + kannet, ei skp, ei sivunumerointia; kannet punaista kartonkia, johon painettu mustalla kannessa yksi strippi ja ladottu ”Isä Ruben”, takakannessa rasteroidut valokuvat tekijöistä munkinkaavuissa, alle ladottuna salanimet; sisäkansissa hahmopiirrokset ja ladotut hahmoesittelyt 1.sk. ”Isä Ruben, Veli Isaskari, Kaarle”, 2.sk. ”Veli Lapsus, Veli Sepalus, Veli Joosef, Veli Simeoni”; s. 1 kust. tiedot + ”© Tapani Markkula, Pertti Poutanen 1977, Nuorten keskus, Keski-Uusimaa Oy Kerava 1977”; s. 2 otsikko lad.; s. 3–80 mv sk, usein vaaka strippi 2–3 ruutua, mutta myös isompia taittoja pienikokoisina ja osin purettuina; s. 5 neljä pientä ruutua + iso piirros; s. 7 neljä pientä ruutua + 2 isoa ruutua; s. 8 yksi piirros + 2 kuplaa; s. 11 yksi ruutu + 1 piirros; s. 12 neljä ruutua + 2 isoa ruutua; s. 16 kaksi piirrosta + 2 ruutua; s. 17 kaksi piirrosta + 1 leveä ruutu; s. 18 kaksi piirrosta + 1 leveä ruutu; s. 21 kaksi piikkuruutua + 1 leveä ruutu; s. 23 kolme pikkukuvaa + 2 ruutua; s. 25 kolme pikkuruutua, eri tasoissa ja keskimmäinen yhdistää salmiakkiruutuna; s. 55 yksi piirros + 2 ruutua; s. 56 neljä pikkuruutua + 1 leveä ruutu; s. 57 kaksi ruutua + piirros]

Ks. Vippaa ane, isä Ruben (Lasten keskus 1979)

Kake 20: Pleasure Park – Der Vergnügungspark – Le jardin des plaisirs

Tom of Finland = Touko Laaksonen (Tanska; DFT/COQ, 1977)

Kansi: Kake täydessä touhussa kolmen miehen kanssa, mm. lippiskundi ja sotilas

Ensimmäisessä kuvassa on erikoinen portti: ”Pleasure Park” ja ”Men Only”! Kake käy siitä sisään, ja kohta jo puistonpenkillä istuukin farkkukundi ulkoiluttamassa kaluaan. Hänen seuraansa liittyy ensin Kake, sitten lippalakkikundi, sitten seuraan tunkee vielä barettisolttu, meripoika – ja lehmipoikakin! Melkomoista rodeota – ja poliisikin liittyy mukaan kuumaan suuteloon. Kohta miehiä on kahdeksan, ja lopulta yhdeksän jää taustalle peuhaamaan, kun Kake lähtee hikeä otsaltaan pyyhkien.

Kansikuva ja 20 yhden sivun kuvaa ilman tekstiä. Uusintajulkaisussa kuvat 15–16 ovat osasuurennos kuvasta 17. Jännällä tavalla Tom saa hyvin konstruoiduissa anatomisissa asetelmissaan sekä eroottisen että humoristisen virityksen.

Amerikkalaisessa uusintaversiossa on ilmoituksen mukaan mukana Tomin tarina rikoksesta ja rangaistuksesta.

Lisätiedot:

[21 x 15  cm pehmeäkantinen vihkonen, 40 s + kannet; kansi mv rasteroitu piirros valkoisella pohjalla + vihreällä ”kake”-logo ja numero 20; mustavalkoinen, kuvat joka toisella (parittomalla) sivulla. Originaalijulkaisua ei tavoitettu, puuttuu mm. Fennicasta ja Kansalliskokoelmasta.]

Ks. Tom of Finland – The Comic Collection Volume 4 / 1–5 (Saksa Köln / Espanja;Taschen, 2005)

Ks. The Complete Kake Comics (Saksa; Taschen, 2008)

Mikael ja Ben

teksti Seppo Alaja; kuvat: Juhani Järvelä (Lasten keskus, 1977)

ISBN 951-626-226-0 (nid)

Ben ja Mikael kävivät kouluaan, joka toimi synagoogan eli kirkon yhteydessä. Mutta vapaa-aikanaan he puuhailivat kaikenlaista. Joskus mentiin katsomaan, mitä kaupungin torilla tapahtui. Aika usein käytiin seuraamassa kalastajien touhuja satamassa. Joskus saatiin lupa lähteä retkelle aina naapurikyliin saakka. Mieluisimpia paikkoja oli kaupungin portti: pojat taisivat olla vähän uteliaita ja heitä kiinnosti tietää, keitä oli tulossa matkoilta tai kuka oli lähdössä.”

Kansi: Yksi iso ja kolme pientä ruutua, joissa pelkistettyjä hahmoja Raamatun ajoilta (muunnelmia kirjan eri sarjoista)

Sisällys (= viite Raamatun tekstiin, vain sk:t):
s. 3–4 MK 1:1–8 LK 1:57–66 (6 r)
s. 5–6 JOH 2:1–11 (7 r)
s. 7–8 MK 1:21–35 LK 4:31–37 (7 r)
s. 9–10 LK 5:1–11 (7 r)
s. 11–12 LK 5:17–26 (7 r)
s. 13–14 LK 5:27–32 (7 r)
s. 15–16 JOH 6:1–15 (7 r)
s. 17–18 MT 14:22–33 (6 r)
s. 19–20 LK 1:46–55 (7 r)
s. 21–22 LK 10:38–42 (6 r)
s. 23–24 LK 17:11–19 (5 r)
s. 25–26 MK 10:13–16 (6 r)
s. 27–28 LK 2:8–20 (7 r)
s. 29–30 LK 19:1–10 (6 r)
s. 31–32 MK 10:35–45 (5 r)
s. 33–34 MT 21:1–9 (6 r)
s. 35–36 LK 23:13–47 (7 r)
s. 37–38 MT 28:1–8 (5 r)
s. 39–40 JOH 21:1–14 (7 r)
s. 41–42 LK 22 (7 r)
s. 43–44 MT 28:18–20 LK 24:49–53 (6 r)

Kirjassa sanotaan: ”Mikael ja Ben olivat ehkä aivan sinun ikäisiäsi – siinä 10 vuoden paikkeilla, en aivan tarkkaan muista. Heidän kotinsa oli kauan sitten Kapernaumissa, jonne oli muuttanut kuuluisa Jeesus Nasaretilainen. Pojat olivat kuulleet, kuinka aikuiset usein keskustelivat, jopa väittelivät Jeesuksesta.”

”Ben ja Mikael kävivät kouluaan, joka toimi synagoogan eli kirkon yhteydessä. Mutta vapaa-aikannaan he puuhailivat kaikenlaista. Joskus mentiin katsomaan, mitä kaupungin torilla tapahtui. Aika usein käytiin seuraamassa kalastajien touhuja satamassa. Joskus saatiin lupa lähteä retkelle aina naapurikyliin saakka. Mieluisimpia paikkoja oli kaupungin portti: pojat taisivat olla vähän uteliaita ja heitä kiinnosti tietää, keitä oli tulossa matkoilta tai kuka oli lähdössä.”

Fiktiiviset päähenkilöt on sijoitettu Uuden testamentin aikaan, ja he tapaavat sen henkilöitä, mm. Johannes Kasstajan, Marian ja Jeesuksan. Ovat todistamassa myös ihmeitä, ristiinaulitsemisen ja enkelin Jeesuksen haudalla. Ei siis ihan kevyttä tavaraa, vaikka tarkoitus varmasti on vain tuoda uskon perusteita pilttien tietoon. Hieman arveluttaa tekstin vanhahtavuus, esim. termeissä (kuten ”pitali”), ja jopa asenteellisuus (”Hullu-Hiskias” ja ”Rampa- Ruuben”), puhumattakaan siitä miten todistusvoimaisia ovat fiktiiviset hahmot (ne kkasi kalaa ja viisi leipää ovat Benin laukusta)…

Uskonnollisiin sarjoihin näkyy liittyneen kaksiväripainatuksen perinne, jota tässä muunnellaan aika 70-lukulaisella skaalalla, suorastaan hipahtavin vivahtein. Hahmot ovat kankeahkoja karikatyyrejä, oudon surusilmäisiä mustine pupilleineen ilman silmän valkuaista. Sekavuutta luovat väriään vaihtavat puhekuplat (sekä ääriviivoiltaan että taustaväriltään) ja ika runsas teksti.

Lisätiedot:

[21 x 30 cm vaaka vihko, 48 s. + kannet, ei skp; kansi oranssi/ruskea, isossa mv-ruudussa nimiö (rusk.), tekijät (valk.) ja kustantaja (oranssi); tk valk, lad. (rusk.) vain ISBN; s. 1 nimiö, kuva (ruutu 1, mv piirros johon lisätty kenttiä mv rast. ja oranssi + sign. Junnu Järvelä), oranssi otsikko ”Mikael ja Ben” + lad. teksti; ; s. 2 kust.tiedot; s. 3–44 kaksisivuisia värisarjoja, kaikissa sama tekstilogo vaihtelevin värein ja sarjan viereen ladottu viittaus Raamatun jakeisiin, 1. sivu aina yksi ruutu, toisella sivulla louput ruudut numeroituina, ei ruuturajausta, vaan erottuvat väripohjasta, puhekuplat j amuu teksti tekstattu gemenalla, kuplien rajat eri väreillä, joskus myös pohjaväri kuplassa; sarjojen väritys valkoinen + kaksi väriä, s. 3–8 + 41–44 musta-oranssi, s. 9–16 + 33–40 oranssi-tummansininen, s. 17–32 keltainen-vihreä; s. 45 ”Hyvän sanoman kirjat” (Sateenkaarisarja), s. 46–48 kirja- ja musiikkiluetteloa, kansikuvia]]

Mumin 1

[MT1 Ruotsi]

av Tove Jansson (Jensen & Palmgren, 1977)

ISBN: 91-970186-1-9 (nid.)

Kansi: Kooste albumin sarjojen hahmoja, etualalla Muumipeikko kädessään pullo ja ruusu, Nuuskamuikkunen, Haisuli ja hattivatteja (sign. Tove & Lasse)

Sisällys:

s. 3–21 Mumintrollet (MT 1, 91 str.)
s. 22–35 Muminfamiljen (MT 2, 68 str.)
s. 36–52 Mumin på Rivieran (MT 3, 85 str.)
s. 53–67 Den ensliga ön (MT 4, 74 str.)
s, 68–84 Den farliga vintern (MT 5, 82 str.)
s. 85–101 Låtsaslek (MT 6, 82 str.)
s. 102–113 Mumin bygger ett hus (MT 7, 57 str.)
s. 114–126 Mumin börjar ett nytt liv (MT 8, 62 str.)

Ensimmäinen täydellinen sarja ruotsinkielisiä kokoomakirjoja Tove ja Lars Janssonin Muumi-sarjakuvista alkaa. Sivulle on ahdettu aika monta strippiä, eikä levitysyhtiön blackproofien tai mikrofilmien toistama grafiikka ole alkuperäisen veroista. Seikkailujen jännittävyys korvaa puutteet. Samoja ilmestyi Turun Sanomien kustantamana kirjasarjana viimeistä osaa vaille vajaa täysi sarja…

Ks. Muumipeikko 1–3 (WSOY, 1990)

Lisätiedot:

[31 x 22 cm pysty pehmekantinen albumi; 128 s. + kannet , ei siskpain; kansi väri, sign ”Tove Lasse”, tk musta + ISBN; s. 1 nimiö ja sis., s. 2 tekijöiden kuvat ja esipuhe, s. 3–126 mv sk 5 str /sivu, paitsi s. 21 1 str, s. 35 3 str, s. 67 4 str, s. 101 2 str, s. 126 2 str, s. 127 kirjailm, Mumin 1-2 ja Allan Kämpe 1942-57, s. 128 tyhjä]

Mumin 2

[MT2 Ruotsi]

av Tove Jansson (Jensen & Palmgren, 1977)

ISBN:  91-970186-2-7 (nid.)

Kansi: Kooste albumin hahmoja, etualalla Muumipappa ja Muumimamma pöydän ääressä öljylampun valossa, pöydän alla pikku Myy (sign. Tove & Lasse)

Sisällys:
s. 5–15 Mumin blir kär (MT 9, 51 str.)
s. 16–29 Mumindalen blir djungel (MT 10, 65 str.)
s. 30–43 Mumin och marsmänniskorna (MT 11, 80 str.)
s. 44–64 Mumin och havet (MT 12, 101 str.)
s. 65–77 Föreningsliv i Mumindalen (MT 13, 60 str.)
s. 78–90 Mumintrollet i Vilda Västern (MT 14, 63 str.)
s. 91–101 Snorkfröken I rokoko (MT 15, 52 str.)
s. 102–118 Mumin och medborgarkänslan (MT 16, 81 str.)

Ks. Muumipeikko 3–4, 5–6 (WSOY; 1990, 1991)

[31 x 22 cm pysty pehmekantinen albumi; 120 s. + kannet , ei skp; kansi väri, sign. ”Tove & Lasse”; tk musta + ISBN; s. 1 nimiö ja vinjettikuva; s. 2 kust. tiedot; s. 3 sisällys ja Toven piirtämät kehykset; s. 4 Per Olov Janssonin valokuva Tovesta; s. 5–118 mv sk 5 str /sivu, paitsi; s. 29 iso piirroskuvasuurennos; s. 43 3 str;  s. 64 1 str; s. 77 1 str; s. 90 3 str. S. 101 2 str; s. 118 1 str; s. 119 kirjailm, Mumin 1-2 ja Allan Kämpe 1942-57; s. 120 tyhjä]

Hölmölän arkea – Hölmöläistarinoita

[Hölmöläistarinoita 3]

Martti Sirola (Weilin+Göös, 1978)

ISBN 951-35-1671-7 (nid.)

Kansi: Valtava tukkikuorma reessä, uupunut hevonen edessä, hämmentynyt kuski huipulla

Sisällys:

s. 3–6 Ukko keittää sopan
s. 7–15 Piian opissa
s. 16–17 Hölmöläiset kalastavat
s. 18–20 Ukko lepyttää akkaa
s. 21–24 Oravan metsästys
s. 25–32 Naapurikateutta

Sirola pääsee tyylinsä huipputuloksiin, kun hän kuvaa lintuperspektiivistä talvisen mökin pihapiiriä. Luonto, niin harakat kuin jäniksenjäljetkin asettuvat tarinoiden keskiöön.

Typerää renkiään kiroava isäntä rinnastuu hienosti Gallén-Kallelan Kullervoon.

Lisätiedot:

[28 x 21 cm; pehmeäkantinen albumi, 32 s. josta 3–32 värisarjakuvaa, kannet väri, ei sisäkp;  s. 1. Nimiö värivinjetein,s. 2  kust tiedot + värivinjetti puuvesitoksesta; tk värivinjettikehys, ladottu teksti]

Ks. Hölmöläistarinoita-sarja (W+G. 1976–1982) [Hölmölän väki, 1976; Hölmölän akat, 1977; Hölmölän arkea, 1978; Hölmölän ukot, 1980; Hölmölän kauppa, 1982[

Kake 21: Greasy Rider –  Greasy Rider – Motard plein de cambouis

Tom of Finland = Touko Laaksonen (Tanska; DFT/COQ, 1978)

Kansi: Vaalea viiksikundi nojailee hevoshaan aitaan, saappaissa, reisipussihousuissa ja mukailussa pohjalaispaidassa, käsi etumuksella

Kake on paidattomana hevoskouluttajana ratsupiiska kädessään, kun yksityisalue-kilvestä (”Private”) piittaamaton villapaitahemmo käy ’isottelemaan’ ja taitavana lehmipoikana saa sidotuksi Kaken aitaan kiinni käyttäen tätä monin tavoin hyväkseen. Kolmaskin mies liittyy mukaan, ja lopussa jo vokotellaan seuraan hevosta, jolla on melkoinen seisokki silläkin…

Kansikuva ja 22 yhden sivun kuvaa ilman tekstiä. En saanut käsiini alkuperäisjulkaisua, ja jäin vähän ihmettelemään uusintajulkaisuissa olevia erityylisiä ja eri tavoin rajattuja piirroksia. Kannessa toki lukee ”Special”, eli ehkä näin on tarkoituskin. Tai sitten se viittaa hevoseen…

Lisätiedot:

[21 x 15  cm pehmeäkantinen vihkonen, kansi mv rasteroitu piirros valkoisella pohjalla + vihreällä ”kake”-logo ja numero 20;44 s + kannet; mustavalkoinen, kuvat joka toisella (parittomalla) sivulla; kannessa mv piirros, mustalla signeeraus ”by Tom”, logo ”kake” ja ”COQ” ja teksti ”Special” sekä  vihreällä ”Greasy Rider” ja 21. Originaalijulkaisua ei tavoitettu, puuttuu mm. Fennicasta ja Kansalliskokoelmasta.]

Ks. Tom of Finland – The Comic Collection Volume 5 / 1–5 (Saksa Köln / Espanja; Taschen 2005)

Ks. The Complete Kake Comics (Saksa Köln ; Taschen, 2008)

Mumin 3

[Ruotsi M3]

av Tove Jansson och Lars Jansson.(Jensen & Palmgren, 1978)

ISBN 91-970186-3-5 (nid.)

Kansi: Kooste albumin hahmoja, etualalla Muumipeikko, sylissään Tahmatassu, vieressä Hosuli (sign. Tove & Lasse)

Sisällys:

s. 3–19 Mumin och kometen (MT 17, 81 str.)
s. 20–41 Mumin och den gyllene svansen (MT 18, 109 str.)
s. 42–61 Muminvinter (MT 19, 97 str.)
s. 62–82 Mumin till sjöss (MT 20, 102 str.)
s. 83–103 Klåttdjurets frieri (MT 21, 102 str.)
s. 104–119 Mumins lampa (MT 22, 76 str.)
s. 120–135 Mumin och järnvägen (MT 23, 79 str.)

Lisätiedot:

[31 x 22 cm pysty pehmekantinen albumi; 136 s. + kannet , ei siskpain; kansi väri, sign ”Tove & Lasse”, tk musta + ISBN; s. 1 nimiö., s. 2 kust. tiedot, , Lars Janssonin esipuhe ja valokuva Tovesta ja Larsista, s. 5–135 mv sk 5 str /sivu, paitsi s. 19  1 str, s. 41 4 str, s. 61 2 str, s. 82 2 str, s. 103 2 str, s. 119 1 str, s. 135 4 str. s. 136 kirjailm, Mumin 1-4 ja Allan Kämpe 1942-57]

Ks. Muumipeikko 7–9 (WSOY 1991, 1993)

Mumin 4

[Ruotsi M4]

av Tove Jansson och Lars Jansson (Jensen & Palmgren, 1978)

ISBN 91-970186-4-3 (nid.)

Kansi: Kooste albumin hahmoja vihreällä pohjalla, sirkusteema, etualalla Muumipeikko jonglööraa palloilla (sign. Lasse & Tove))

Sisällys:

s. 2–17 Muminpappa och spionerna (MT 24, 79 str.)
s. 18–33 Mumin och cirkusen (MT 25, 80 str.)
s. 34–50 Mumin och Nybyggaren (MT 26, 81 str.)
s. 51–67 Mumin och scouterna (MT 27, 82 str.)
s. 68–83 Mumin brukar jorden (MT 28, 80 str.)
s. 84–99 Mumin och guldgrävarna (MT 29, 76 str.)
s. 100–116 Robinson Mumin Kruse (MT 30, 82 str.)
s. 117–135 Mumin och konsten (MT 31, 93 str.)

Lisätiedot:

[31 x 22 cm pysty pehmeäkantinen albumi; 136 s. + kannet , ei siskpain; kansi väri, sign ”Lasse & Tove”, tk musta + ISBN; s. 1 nimiö ja kust. tiedot, s. 2–135 mv sk 5 str /sivu, paitsi s. 17  4 str, s. 50 1 str, s. 67 2 str, s. 99 1 str, s. 116 2 str, s. 135 3 str. s. 136 kirjailm, Mumin 1-4 ja Allan Kämpe 1942-57]

Ks. Muumipeikko 10–12 (WSOY, 1990)

Muumi 1

[Suomi M1]

Tove Jansson; suom. Ritva Adenius (Turun sanomat, 1978)

ISBN 951-99174-4-6 (nid.)

Kansi: Kooste albumin sarjojen hahmoja, etualalla Muumipeikko kädessään pullo ja ruusu, Nuuskamuikkunen, Haisuli ja hattivatteja (sign. Tove & Lasse)

Sisällys:

s. 3–21 Muumipeikko (MP 1, 91 str.)
s. 22–35 Muumiperhe (MP 2, 68 str.)
s. 36–52 Muumipeikko Rivieralla (MP 3, 85 str.)
s. 53–67 Autio Saari (MP 4, 74 str.)
s. 68–84 Vaarallinen talvi (MP 5, 82 str.)
s. 85–101 Kuvitteluleikki (MP 6, 82 str.)
s. 102–113 Muumi rakentaa talon (MP 7, 57 str.)
s. 114–125 Muumi aloitta[a] uuden elämän (MP 8, 62 str.)

Ensimmäinen lähes täydellinen sarja (vain viimeinen osa 10 jäi julkaisematta!) suomenkielisiä kokoomakirjoja Tove ja Lars Janssonin Muumi-sarjakuvista alkaa. Sivulle on ahdettu aika monta strippiä, eikä levitysyhtiön blackproofien tai mikrofilmien toistama grafiikka ole alkuperäisen veroista. Painopaperikin on halpaa ja karkeaa makulatuuria. Seikkailujen jännittävyys korvasi puutteet. Värityskuvien lisäys kavaltaa kustantajan luulleen sarjakuvaa vain lapsille tarkoitetuksi!

Lisätiedot:

[31 x 22 cm pysty pehmeäkantinen albumi; 136 s. + kannet , ei siskpain; kansi väri, sign ”Lasse & Tove”, tk musta + ISBN; s. 1 nimiö ja kust. tiedot, s. 2–135 mv sk 5 str /sivu, paitsi s. 17  4 str, s. 50 1 str, s. 67 2 str, s. 99 1 str, s. 116 2 str, s. 135 3 str. s. 136 kirjailm, Mumin 1-4 ja Allan Kämpe 1942-57]

Ks. Muumipeikko 1–3 (WSOY, 1990)

Muumi 2

[Suomi M1]

Tove Jansson; suom. Timo Mäkelä ([Turun Sanomat], 1978)

ISBN 951-99174-5-4 (nid.)

Kansi: Kooste albumin hahmoja, etualalla Muumipappa ja Muumimamma pöydän ääressä öljylampun valossa, pöydän alla pikku Myy (sign. Tove & Lasse)

Sisällys:

s. 5–15 Muumi rakastuu (MP 9, 51 str.)
s. 16–28 Muumilaakso muuttuu viidakoksi (MP 10, 65 str.)
s. 30–43 Muumi ja marsilaiset (MP 11, 80 str.)
s. 44–64 Muumi ja meri (MP 12, 101 str.) [kirjassa virheellisesti 34–]
s. 65–77 Yhdistyselämää Muumilaaksossa (MP 13, 60 str.)
s. 78–90 Muumipeikko Villissä lännessä (MP 14, 63 str.)
s. 91–101 Niiskuneiti rokokookaudella (MP 15, 52 str.)
s. 102–118 Muumi ja yhteistunto (MP 16, 81 str.)

[30 x 21 cm pysty pehmeäkantinen albumi; 120 s. + kannet , ei siskpain; kansi väri, sign ”Tove & Lasse”, tk musta + ISBN; s. 1 nimiö + piirrossuurennos, s. 2 kust.tiedot, s. 3 sisällys ja Toven kehyspiiros ,s. 4 Kaksi valokuvaa Tovesta ja ja esipuhe, s. 5–118 mv sk 5 str /sivu, paitsi s. 15 1 str, s. 29 piirrossuurennos, s. 43 3 str, s. 64 1 str, s. 77 1 str, s. 90 2 str, s. 101 2 str., 118 1 str., s. 119–120 viivapiirrokset ja teksti ”väritä minut”]

Ks. Muumipeikko 3–4, 5–6 (WSOY, 1990, 1991)

Mämmilä – Sarjakuvia Suomesta

[Mämmilä 1]

Tarmo Koivisto (Osuuskunta Käyttökuva, 1978) 1.p. 1978, 2.p. 1984, 3.p 1990; Painokset identtiset

ISSN 0781-8777

Kansi: Erkki Syrjänen lähestyy kirveen kanssa [pihakeinua, kohtaus sarjasta s. 48]

Sisällys:
Huom! Otsikointi vain tässä ensimmäisessä osassa joka sivulla.
s. 3 Tervetuloa Mämmilään
s. 4 Asioilla
s. 5 Mopo
s. 6 Hautaus
s. 7 Kissantappaja
s. 8 Lavailta
s. 9 Vierailu
s. 10 Hiihtäjälahjakkuus
s. 11 Vapaapäivä
s. 12 Kaivonpaikka
s. 13 Dynaaminen vaihtoehto
s. 14 Rusko
s. 15 Crywood
s. 16 Kotitehtävä
s. 17 Valtuustopäätös
s. 18 Joulukuusi
s. 19 Huhu
s. 20 Haamuliftari
s. 21 Uusi lappu
s. 22 Susijahti
s. 23 TV-ilta
s. 24 Hiihtokisat
s. 25 Ruutukangasta
s. 26 50-vuotisjuhlat
s. 27 Kabinetti
s. 28 Jäniskissa
s. 29 Kiire
s. 30 Juhannustanssit
s. 31 Hyvä ajatus
s. 32 Marjapaikka
s. 33 Historiikki
s. 34 Linjaus
s. 35 Vamppyyri
s. 36 Terveysmatka
s. 37 Telkkarikauppias
s. 38 Mämmilästä…
s. 39 …Merihakaan [mustavalkoinen!]
s. 40 Kyyditys
s. 41 Huutokauppa
s. 42 Kaava
s. 43 Purkutarjous
s. 44 Antiikkia
s. 45 Liikelounas
s. 46 Liikennepulmia
s. 47 Harjannostajaiset
s. 48 Keinunsärkijä

Osuuskunta Käyttökuvan väen ja sittemmin lähinnä Hannu Virtasen ja Tarmo Koiviston ideoima ja Tapen toteuttama sarjakuva on ikkuna suomalaiseen todellisuuteen omana aikanaan.

Mämmilä alkoi ilmestyä sarjakuvana vuonna 1975 Suomen Sanomassa ja sitten Me-lehdessä, mutta albumiksi sitä koottiin jo 1978 – ja vieläpä uudelleen piirrettynä! Alusta asti tehtiin siis kestävää, yhtä albumia laajempaa teoskokonaisuutta. Vuoden 1999 kokoomakirjassa (Otava) on kerrottu taustoista enemmänkin.

Ensimmäisessä kirjassa tutustutaan paikkakuntaan ja sen moninaiseen väkeen humorististen kohtausten kautta, taustalla arjen draamat ja isommat tragediatkin – kuten kaavoitus. Idyllinen kirkonkylä saa pikkuhiljaa maistaa teollistumisen ja kaupungistumisen herkkuja ja myrkkyjä, ja sen kokevat paikakuntalaiset on kuvattu pilapiirtäjämestarin taidoin, ei vain karikatyyreinä, vaan karaktääripiirroksina. Oma lukunsa on tunnelmaa luova herkkä väritys.

Satiiri ulottuu kunnallispolitiikasta mediaan, ja suorastaan metatasolle mennään, kun vertaa Kalle Viksareihin: tässä selkäsauna vie antajansa poliisin kamarille.

Lisätiedot:

[28 x 21 cm pysty, pehmeäkantinen albumi; 48 s. + kannet, kannet väri; 1. sisäkansi tyhjä; s. 1 nimiö + pyöreäksi rajattu osa ruudusta s. 42; s. 2 kust. tiedot; s. 3–48 värillistä sarjakuvaa, joka sivulla otsikko ladottuna; takasisäkansi ladottu teksti ”Mämmilän vaiheet”, tk. väriruutuja ja negatiiviteksti mustalla pohjalla: Suomen Sarjakuvaseura ry:n tiedotteesta Puupää-hatun luovutustilaisuudessa 18.4.1978]

Julkaistu uudestaan kokoomakirjassa Mämmilä – Sarjakuvia Suomesta 1976–1982 (Otava 1999)

Ks. myös:

Mämmilä 2 – Punkkia ja metsäkukkia (Osuuskunta Käyttökuva, 1980)
Mämmilä 3 – Pässimäestä peltihalliin (Osuuskunta Käyttökuva, 1982)
Mämmilä 4 – Pois tieltä (Osuuskunta Käyttökuva, 1984)
Mämmilä 5 – Kasvukipuja (Osuuskunta Käyttökuva, 1986)
Mämmilä 6 – Rakennemuutos rassaa (Osuuskunta Käyttökuva, 1988)
Mämmilä 7 – Riitaa ja rakkautta (Osuuskunta Käyttökuva, 1990)
Mämmilä 8 – Naapurin neekeri (Osuuskunta Käyttökuva, 1992)
Mämmilä 9 – Ladoja ja dollareita (Osuuskunta Käyttökuva, 1994)
Mämmilä 10 – Täällä tähtikiekon alla (Osuuskunta Käyttökuva, 1996)
Mämmilä – Sarjakuvia Suomesta 1976–1982 (Otava, 1999)
Mämmilä – Sarjakuvia Suomesta 1982–1988 (Otava, 2000)
Mämmilä – Sarjakuvia Suomesta 1988–1996 (Otava, 2001)
Mämmilä [11] – w.w.w.mammila.fi (Otava, 2002)
Mämmilä [12] – Kiinalainen juttu – Sarjakuvia Suomesta (Otava, 2008)

Näkymätön Viänänen

[Näkymätön Viänänen 0]

JOPE = Jorma Pitkänen (Suonenjoen ja Rautalammin Sanomat Oy,1978)

Kansi: Punaisella taustalla mustavalkoinen piirros, jossa tarjoillaan isännälle kalakukkoa, repliikki: ”Savolaisia viäräleuka sarjakuvia”

Sisällys:

s. [3–31] Kolmen ruuturivin sarjakuvia, joka sivulla otsikko poikittain Näkymätön Viänänen
s. [32–40] 1–2 sivun pilapiirroksia Näkymätön Viänänen
s. [41–45] Yhden ruuturivin sarjakuvia 2 / sivu, ilman otsikkoa
s. [46–55] Kahden ruuturivin sarjakuvia 1 / sivu, joka sivulla otsikko poikittain Näkymätön Viänänen

Sarjis-lehden nuorista piirtäjistä ensimmäisenä ehti oman albuminsa julkaisemaan Jorma ”Jope” Pitkänen, sittemminkin ahkerasti uusia sarjoja ideoinut ja useita eri julkaisuja aikaansaanut pitkän linjan kotimaisen sanomalehtisarjakuvan mestari. Kustantajana oli sarjan ensimmäinen julkaisija, Suonenjoen ja Rautalammin sanomat. Sittemminhän sanomalehtistrippejä on julkaistu kansainvälisen syndikaatti Bullsin kautta jopa Ruotsissa, tosin suomalaisalueilla ja suomeksi, tai siis savoksi.

Jopen arkkihahmo on juuri Näkymätön Viänänen, työtön maaseudun asukki, joka on viranomaisille niin näkymätön, että sarjassakin näemme vain lippalakin ja satunnaisen (aika säännöllisen) keskiolutpullon sekä vaimon ja laajan lapsikatraan. Innoittajana lienee toiminut Ryysyranta, sekä Joel Lehtosen että Irwin Goodmanin versiona.

Erimuotoiset mustavalkoiset sanomalehtisarjat, niin arki- kuin sunnuntaijaksotkin, on koottu hauskaksi kokonaisuudeksi, jossa sivuntäytteenä toimivat ostsikot lähinnä häiritsevät. Sarjojen ajankohdan yhteiskunnallisesta tilanteesta syntynyt aihemaailma ei valitettavasti ole vanhentunut, vaan syrjäytyminen maaseudulla on varmaankin vain lisääntynyt. Jope kuitenkin käsittelee protestinsa mustan huumorin ja rehevän savolaisaksentin kautta varsin viihdyttäväksi kokonaisuudeksi. Taiteilijan kasvualustana on koko tuotannon ajan pysynyt oma asuinseutu Suonenjoki.

Kemin sarjakuvatapahtumassa on tullut tavaksi jakaa itse festarien hyväksi työskennelleille palkintoa nimeltään ”Näkymätön Viänänen ilman jalustaa ja lippalakkia”, joka siis on sponsori Lapin kullan olutpullo!

Lisätiedot:

[18 x 27 cm vaaka albumi, 56 s. mv sk; kannet pehmeät, mv + lisäväri punainen, Kansi: Näkymätön Viänänen – Savolaisia viäräleuka sarjkuvia; s. 2. Suomalais-savolaisia sarjakuvia Kuvat ja teksti Jope © Jope Pitkänen; s. 3 j a56 tyhjä, s. 4 kust. tiedot: Kustantaja Suonenjoen ja Rautalammin Sanomat Oy Kuvat ja teksti Jope © Jorma Pitkänen; Lehtisepät Ky – 1978, Pieksämäki;  sisäkansissa = s. 2  kuvaa ja tekstiä, tk mv + lisäväri punainen, kuvaa ja tekstiä + tekijän mv valokuva]

Ks. myös Näkymätön Viänänen 1 (1984) etc.

Valot

Timo Aarniala (Love Kirjat Ky, 1978)

ISBN 951-835-014-0

Kansi: Puupiirrosmainen ’triptyykki’ ja tekstit negatiivina, eli valkoista mustalla, mies ja nainen kävelevät kohti kaupunkia, yllä ilotulitus, yläosassa kuu, alaosassa tähtiä

Sisällys:
s. 9 Ahneus
s. 11 –51 The Night Visitor
s. 53–73 Mitä aika nyt onkaan?
s. 75–89 Wedding March

Kyseessä on oikeastaan kuva-albumi, jossa välisitaattien ja kuvien yhtä lailla kuin kuvien välille voi nähdä sarjallisen sidoksen tai olla näkemättä. Omassa lajissaan taidokasta kuvakerrontaa, mutta onko se sarjakuvaa? Minun määrittelyssäni ei varsinaisesti ole, mutta jätän tulkinnan lukijan varaan. Otin myös vapauden tulkita välitekstiplanssit lukujen otsikoiksi, lähinnä myöhempien tutkijoiden hakutoimintoja helpottaakseni. Vuorottelevien numerointisivujen tuntuu olevan tarkoitus enemmän erottaa kuin yhdistää kuvia toisiinsa.

Lisätiedot:

[25×18 cm pysty albumi; 96 s. + kannet, ei skp, sisäkannet mustat; s. 1 otsikko,s. 2  vinjetti, s. 3 nimiö, s. 4 tekijä- ja painotiedot, s. 5–8 ladottuna sitaatit Rauli ”Badding” Somerjoki ”Valot” sekä Maksin Gorki ja Erich von Stroheim ”Ahneus”; sivut 1–8 ja 90–92 ’negatiiveja’ eli valkosiet kuvat ja tekstit mustalla pohjalla, paitsi sivu 10  sitaatti B. Traven ”The Night Visitor”, sivu 52 ”Vanha sananlasku”, sivu 74 sitaatti Erich von Stroheim ”Wedding March”sivu 90 musta, sivu 91 sitaatti Thomas Mann ”Taikavuori”, s. 92 luettelo ”Love-kirjat 1977–1978, s. 93–96 tyhjät, valkoiset; parillisilla sivuilla 12–88 ellei edellä mainittu vain sivunumero ladottuna mustana valkoisella, parittomilla sivuilla 9–89 piirrokset puupiirrosmaisesti valkoista mustalla, mutta valkoisella pohjalla eli valkoinen kehys ilman rajaviivaa]

Herjat & narrit

Penalehto = Pentti Lehto (WSOY, 1979)

ISBN951-0-09445-5 (sid.)

Kansi: Valkoisella pohjalla mustavalkoinen piirroshahmo ja mustetahroja, yllä otsikko vihreällä, mustalla ja sinisellä

Nimiösivun motto kertoo: ”Suomalaiset ovat vakavikkoja, sulkeutuneita, maailmaa vierastavia ja itseensä kääntyneitä. Aikaisemmin synnytettiin saunassa. Saunakin oli sisäänlämpiävä.” Takakansi vastaavasti: ”Tunnetun tamperelaisen pilapiirtäjän ja taiteilijan valitut vitsit useiden vuosien ajalta. Oikeastaan enemmän kuin vitsikirja, moraliteetti joiltakin osiltaan, kuten tekijä itse sitä luonnehtii. Kirja josta herjojen ohella löytyy myös lempeää, kotoista huumoria.”

Useimmiten kirjan työt ovat pila- tai aforismipiirroksia, jolloin sivulla piirros tai useampiakin ja kuhunkin liittyvä lyhyt ladottu teksti, mutta mukana on myös muutamia selviä sarjakuvia.

Sisällys (vain sarjakuvat):

s. 25 Penaali: Tuhkimo – Instant-satu
s. 39 Penaali: Nummisuutarin Iivari – Aleksis Kiveä pikkutarkasti mukaellen tehty sepitelmä
s. 49 Jo väistyvi yö
s. 66–67 [yhdeksän piirroksen sanaton sarjakuva]
s. 70 [otsikoimaton itseironisen rasisminvastainen kahdeksan piirroksen sarja]

Instant-satu Tuhkimosta on päivitetty versio klassikosta, tarina maaseudulta tulleesta köyhästä tytöstä, joka pääsee kotiapulaiseksi ja sieltä hyvän haltian eli mannekiinikoulun johtaja Synnöven avustuksella juhannusmissikisaan, tutustuu Pulivarin prinsssiin, mutta  haihtuu valomerkin tultua. Prinssin manageri hakee Simcallaan tyttöä, ja seuraa häät, mutta myös ero ja julkkiskierre. Kikki sivulla, 15 numeroidussa kuvassa ja runsaahkoilla tekstausselostuksilla.

Nummisuutarin Eskon veli Iivari kohtaa honkaisella nummella lentävällä lautasella tulleita avaruusolioita, jotka soittavat kannelta ja laulavat mikrofoniin ’ulkomaan keilellä’. Turhaan oli kävellyt ohi puolimatkan krouviin, kun kuitenkin sai huutia Martalta. Hauskasti vanhahtavaan tyyliin kirjoitetut repliikin tässä arkisen ironisessa scifi-tarinassa!

Jo väistyvi yö on hauska kommentti sarjakuvakielen vastaiseen polemiikkiin. Romanttisten sarjojen tyyliin piirretty, arkipuhetta, kömpelöä virkamies- ja kapulakieltä sekä ylätyylistä kirjakieltä törmäyttävä sarjakuvaparodia. Ajan kuvana viimeisen ruudun Jörn Donner: ”Ei naisten tasa-arvo tuolla tavalla toteudu, että he alkavat käyttäytyä kuin miehet.”

Työtestaukssta palikkatestin kautta puhelinkeskukseen johtava sanaton sarja on tyylikäs ja osuva.

Rasisminvastaisuuskin voi näyttäytyä ylimielisyytenä, kuten viimeisessä asennekuvauksessa.

Penalehto on taitava piirtäjä, hyvä pelkistäjä ja tyylittelijä, ja tekstintekokin on hallinnassa. Pääosa kirjasta on kuitenkin vitsi- ja aforismikuvia, jotka eivät kuulu tutkimusalueeseeni.

Lisätiedot:

[ 29 x 22 cm pysty kovakantinen kirja, 128 s. + kannet + sisäkansilehdet, ei skp; kansi ja tk mv + lisävärit sininen ja vihreä; s. 1 nimiö + piirros + ladottu motto: ”Suomalaiset ovat vakavikkoja, sulkeutuneita, maailmaa vierastavia ja itseensä kääntyneitä. Aikaisemmin synnytettiin saunassa. Saunakin oli sisäänlämpiävä.”; useimmiten pila- tai aforistmipiirroksia, jolloin sivulla piiros ja ladottu (gem.) lyhyt teksti; tk ladottu teksti: ”Tunnetun tamperelaisen pilapiirtäjän ja taiteilijan valitut vitsit useiden vuosien ajalta. Oikeastaan enemmän kuin vitsikirja, moraliteetti joiltakin osiltaan, kuten tekijä itse sitä luonnehtii. Kirja josta herjojen ohella löytyy myös lempeää, kotoista huumoria.”]

Kieku ja Kaiku –  Kotilieden sarjakuvakirja

[K&K30]

Asmo Alho, Mika Waltari; Sarjojen valinta ja alkusanat Mirja Huuhka; päällys Raimo Sallinen (WSOY, 1979) 2. p. 1979, 3.p. ?, 4.p. 1990

ISBN 951-0-09412-9 / L 842

Kansi: Kieku ja Kaiku haalareissa puutarhassa korin kanssa, Possu ojentaa omenaa puusta (väripiirros Raimo Sallisen)

Sisällys:
s. 5 Kauppiaan uuden vuoden toivotukset
s. 6 Puhelias lumiukko
s. 7 Possu ja herätyskello
s. 8 Possu yrittää livistää lattianpesusta
s. 9 Kieku tekee kepposen sarjakuviin syventyneille
s. 10 Marjakeitto viedään jäähtymään
s. 11 Jännittävä jääkiekkopeli
s. 12 Ensiavusta on hyötyä
s. 13 Possun jäämäki
s. 14 Avulias autonkuljettaja
s. 15 Kieun leikillinen yllätys
s. 16 Lumipatsaat pihassa
s. 17 Korkeissa kinoksissa suunnat harhautuvat
s. 18 Possu luistelee sisukkaasti
s. 19 Kaiku halveksii suksivoidetta
s. 20 Pujotteluhiihdon vinkurat
s. 21 Possun kokopesu
s. 22 Kaiun outo lentomatka
s. 23 Possu tekee lumitornia
s. 24 Kieku kyllästyy odotukseen
s. 25 Possun hiihtolakki
s. 26 Jäitten lähtö on vaarallista aikaa
s. 27 Varokaa heikkoa jäätä
s. 28 Käärö putoaa portaille
s. 29 Possu halonkantajana
s. 30 Possu yrittää räiskälleenpaistoa
s. 31 Lumen sulaessa salat paljastuvat
s. 32 Pentu ja koirankoppi
s. 33 Kaukoputki väärinpäin
s. 34 Kieku opettaa aakkosia
s. 35 Ohjelman maalaajien väärinkäsitys
s. 36 Pentu saa oman koirankopin
s. 37 Yllytys osuu yllyttäjiin
s. 38 Kuvaruudun uudet ihmeet
s. 39 Kieku joutuu lapsenkaitsijaksi
s. 40 Pallopeli janottaa
s. 41 Taipunut puu yllättää
s. 42 Nallen polttopuut
s. 43 Kieku töitten valvojana
s. 44 Possun istutukset
s. 45 Kieku kiskoo rattaat mäen päälle
s. 46 Pesästä pudonnut linnunpoika
s. 47 Possun kesäloman alku
s. 48 Kaiku pyrkii tikkataulun kymppiin
s. 49 Purjetta on opittava käyttämään
s. 50 Savuava kokko yllättää
s. 51 Salaperäinen nakertaja
s. 52 Kaupan maistiaispäivä
s. 53 Possu käsittelee letkua
s. 54 Nälkiintymisen seuraukset
s. 55 Possu pakenee urakkatyötä
s. 56 Possun uusi harrastus
s. 57 Kaiun ihmeellinen kalaonni
s. 58 Pentu palvelukoirana
s. 59 Orava Kurre kunnostautuu retkelle
s. 60 Possu parantelee kalansaalistaan
s. 61 Omatekoinen perämoottori
s. 62 Tepsivä kulovaroitus
s. 63 Possun yllättävä kalansaalis
s. 64 Lyhyt ankkuriköysi
s. 65 Kiekua epäillään kalavaleesta
s. 66 Rotta epäonnistuu aikeissaan
s. 67 Nallen omenat houkuttelevat
s. 68 Piilosilla
s. 69 Retki korven pimeään
s. 70 Miten kotiin päästään kuivina
s. 71 Jännittävä suunnistusreitti
s. 72 Hiiret pelleilevät
s. 73 Köysi rattaat pysäyttää
s. 74 Pentu seuraa väärää jälkeä
s. 75 Silmitön yhteentörmäys
s. 76 Kaiun onneton puuronkeitto
s. 77 Kieku lastenhoitajana
s. 78 Possu säikkyy hammaslääkäriä
s. 79 Syntyy kolme kuraukkoa
s. 80 Vaateripustin tekee kepposen
s. 81 Tikka tuhotöissä
s. 82 Kaiku loikkii rantajäällä
s. 83 Ahneus kostaa itsensä
s. 84 Kiusanteko kostautuu
s. 85 Kaiun epäonnistunut kaupankäynti<
s. 86 Kahdenlaista rahainsijoitusta
s. 87 Talviset ystävät
s. 88 Ensilumi peittää laiskurin
s. 89 Ojasta allikkoon
s. 90 Iltahetken lentoretki
s. 91 Sotkeutuneet lankakerät
s. 92 Isot ja pienet paketit
s. 93 Kukot kokeilevat oikotietä kouluun
s. 94 Possun joulukuusenhaku
s. 95 Kolmen päässä sama ajatus
s. 96 Jalointa on antamisen onni

Tämä on WSOY:n ainoa Kieku ja Kaiku -albumi, alaotsikoltaan Kotilieden sarjakuvakirja, mutta siitä onkin sitten otettu kunnolla painoksia, vuoden 1990 neljäs painos oli jo 30. tuhat!  Alkusanoissa kirjan toimittanut ja sarjat valinnut Mirja Huuhka kertoo, että ne on valittu  Kotiliedessä 1960–70 -luvuilla julkaistuista sarjoista, joten päällekkäisyyttä Otavan vihkosiin (1937–66) on tietoisesti vältetty. Sivun 87 kukot ovat kylläkin selvästi vanhempaa perua, lienevätkö sitten taiteilijan arkistosta lehteen myöhään päätyneet. Uusi aika näkyy kuusen sähkökynttilöissä ja vilahtelevissa kaupunkikuvissa, mutta muuten ollaan edelleen nostalgisesti maaseudun rauhassa, ja kukot ovat taantuneet taas koulun penkille.

Ideoissa on tietenkin toistoa paitsi omista, myös muiden sarjoista, jopa Pöhkölän ja Pöhköläisen hiihtojutusta ja tietysti Pikku Nemon unijaksoista, joita ilman harva säännöllistä sarjaa piirtänyt näkyy selvinneen.

Alhon ja Waltarin yhteisvaikutuksena sarjan tunnelma on äärimmäisen sympaattinen, tunnetta ja älyä yhtä lailla ruokkiva. Alhon parhaat ideat ovat varsin visuaalista laatua – vaikkapa kuormapeite koko joukkueen sadevaatteena –  ja Waltari höystää kulttuuriviittauksin:

”Suoja pallokentän laidasta
löytyy katoksesta kaidasta.”

Huuhkan mukaan ensimmäinen tekstien tekijä vuonna 1933 oli Ensio Rislakki alias Valentin, mutta Mika Waltari oli tullut riimittelijäksi jo 1934, kun Yhtyneet Kuvalehdet Oy perustettiin (Otavan ja WSOY:n kesken) ja kukkojen alkuperäinen kotilehti Oma Koti sulautettiin Kotilieteen. Sarjaa jatkettiin vielä Alhon kuoleman 1975 jälkeen lukijoiden toivomuksesta uusinnoilla 1977.

Työtavoista Huuhka kertoo, että Asmo Alho teki ensin kuvat, ja Mika Waltari teki riimittelyn valmiisiin kuviin. Toisinaan kuvasarjat toimisivat sarjakuvina ilman tekstiäkin. Alho uskaltaa myös leikitellä hahmojensa ulkomuodolla, kun toinen laihtuu, toinen lihoo (s. 54, 78). On pakko ihailla, mitten taidokkaasti Waltari ratkaisee ongelmia riimitellessään kuvien pohjalta. Joskus menee leikilliseksi osoitteluksi:

”Katsokaapa: Lahja millainen!
>Hieno hiihtolakki villainen.”

Joskus taas filosofista syvyyttä syntyy merkittävästi lisää:

”Risuista, kun tietää rajansa,
rakentaa voi oman majansa.”

Täsä kirjassa kaikki sarjat ovat mustavalkoisia, kun Otavan kirjoissa vaihtelevat musta(tai sini-)valkoiset sarjat kauniisti väritettyjen kanssa. Sarjat ovat nyt kaikki yhden sivun juttuja. Kokonaisuus on rakennettu siten, että sisältö seuraa vuoden kiertoa, alkaen uuden vuoden tervehdyksistä ja päättyen joulukuusen juurelle. Teksti on ladottu ruudun alaosaan kursiivilla gemenalla.

Pieni tyylirikko julkaisuissa olivat kannet, joihin oli tilattu uudet piirrokset Raimo Salliselta (takakansi sivun 43 sarjasta). Varsin ikävän haasteellinen tehtävä graaafikolle! Hänen kuvissaan kukot näyttävät enemmän Eero ja Jussi Raittiselta (joka toki tekikin aiheesta musiikkiversion), ja piirrostyyli on varsin 70-lukulainen. Neljänteen painokseen on Pekka Lehtinen suunnitellut uudet, tyyliikkäämmät kannet, jotka rakentuvat Asmo Alhon alkuperäispiirrokselle (sama etu- ja takakannessa).

Kirjan ja sarjakuvan ystävänä pitäisin kaksinkertaisena tyylirikkona myös kehotusta: ”Kieku ja Kaiku on erinomainen virikekirja. Värikynillä siitä saa iloisen värikuvasarjan.”

[28×21 cm pysty albumi; 96 s. + kannet; kannet väri, ei skp; s. 1 nimiö; s. 2–3 esipuhe; s. 4 sisällysluetteloi ja. kust.tiedot; s. 5–96 sk mv; sivunumerot lad. keskelle alas, otsikot vas, ylälaitaan; Neljäs painos 1990 (30. tuhat), muuten sama, mutta päällys Pekka Lehtinen, vinjetti Asmo Alhon (sama kannessa ja takakannessa; tausta keltasävyinen, keltainen salmiakkikuvia keskellä, jonka päällä mustalla viivalla piirris); sarjat poimittu lehdistä, ovat eri kuin vuosittaisissa vihkoissa, painoväri musta]

Kootut kuplat

Titu = Jorma Tiittanen (Yhtyneet kuvalehdet, 1979)

ISBN 951-9435-01-8 (nid.)

Kansi: Kannen oikea puoli punaoranssilla pohjalla tekstit, vasemmalla valkoisella pohjalla neljä väripiirrosta hahmoista ja puhekuplat

Sisällys:
s. 2–3 Wiisas, wanha, wakahinen – Urho, presidentti (mv)
s. 4–5 Elämässä menestynyt – Bruno, ekonomi (väri)
s. 6–7 Vaaliehdokas – Torsti, valt. maist. (mv)
s. 8–9 Maaseudun ahertaja – Yrjö, tilallinen (väri)
s. 10–11 Autonomistaja – Kaius, LVI-teknikko (mv)
s. 12–13 Lemmikin ulkoiluttaja – Else Beth, markkinointipäällikön rouva (väri)
s. 14–15 Kehityksen sanansaattaja – Christer, Hall. Joht. (mv)
s. 16–17 Opettaja ja kasvattaja – Arvo, lehtori (väri)
s. 18–19 Kunnanisä – Helge, kaup. Valtuuston puh.joht. (mv)
s. 20–21 Jalankulkija – Lydia, emäntä (väri)
s. 22–23 Tavallinen hölkkääjä – Jan Erik, lääket. kir. tri (mv)
s. 24–25 Lottovoittaja – Taisto, ent. venttiilimyyjä (väri)
s. 26–27 Kolmannen kerroksen herrasväki – Urmas, käyttöhyödykepääll. ja vaimonsa Ethel (mv)
s. 28–29 Kansansa palvelija – Jaakko, kansanedustaja (väri)
s. 30–31 Isänmaan itsenäisyyden turvaaja – Petri, tykkimies (mv)
s. 32–33 Juhannusaamun ihailija – Reino, metsäteknikko (väri)
s. 34–35 Sorrettujen puolustaja – Reinhold, asianajaja (mv)
s. 36–37 Aviomies parka – Teuvo, mittarimekaanikko (väri)
s. 38–39 Kuvaruudun kasvoja – Seelia, tv-kuuluttaja (mv)
s. 40–41 Mitalimies – Lauri, pitkänmatkanjuoksija (väri)
s. 42–43 Sävelten mestari  – Iisakki, pelimanni (mv)
s. 44–45 Valtiollisen vastuun kantaja – Valto, ministeri (väri)
s. 46–47 Ensisuudelman muistelijat – Fanny, vanhaemänta; Ossi, laitosmies; Jukkapekka, koululainen (mv)
s. 48–49 Työnantaja – Volmar, toim. joht. (väri)
s. 50–51 Kansaneläkeläinen – Valpuri, leskivaimo (mv)
s. 52–53 Verottaja – Mauno, yliveroviskaali (väri)
s. 54–55 Valtiovierailuja sivusta seurannut – Pärttyli, peruskoulun vahtimestari (mv)
s. 56–57 Ansioäiti – Sirkka-Liisa, trafiikkisihteeri (väri)
s. 58–59 Ammattiliittomies – Orvo, TVYKRL:n ensimmäinen puh.joht. (mv)
s. 60–61 Onnellinen perhe leikkipuistossa – Arto, atk-suunnittelija; vaimonsa Lissu ja poikansa Jani (väri)
s. 62–63 Oikeudenjakaja – Kaarlo, varatuomari (mv)
s. 64–65 Maassa kaunehin – Hannamari, tokaluokkalainen (väri)
s. 66–67 Kilpakenttien sisupussi – Arto, keskimatkanjuoksija (mv)
s. 68–69 Luonnonystävä – Alvar, projekti-insinööri (väri)
s. 70–71 Elämän perimmäisten kysymysten erikoistuntija – Lelita, toimittaja (mv)
s. 72–73 Nuhteessa vaeltanut – Mataleena, ent. koulunkeittolan hoitaja (väri)
s. 74–75 Ystävä rahapiireistä – Peter, pankinjoht. [mv)
s. 76–77 Asioista selvillä oleva – Sylvia, selvänäkijä (väri)

Tämä on mielenkiintoinen pilapiirroskokoelman ja sarjakuva-albumin rajatapaus. Takakannessa [Suur-) Seura-lehden päätoimittaja Reino Häyry kehuu estoitta ja syystäkin pitkän linjan pilapiirtäjäänsä Jorma Tiittasta eli Titua, jonka Titulointia on ilmestynyt vuodesta 1964 ja jatkui 2010 asti eli 47 vuoteen kiilaten siten suomalaisten sarjakuvien ikäpresidenttien joukkoon (Pekka Puupää 51, joista Fogelin noin 26 v, Toto Fogelbergin ja Lasse Hietalan noin 25, Unto Uneksija 45, Kieku ja Kaiku 44, Rymy-Eetu 44). Takakannen mukaan ”Titu mahtuu kahden parhaan suomalaisen pilapiirtäjän joukkoon.”

Sarjakuvaksi tämän kuitenkin lukisin. Kirjan rakenne on väri- ja mustavalkoaukeamia vuorotteleva. Kullakin aukeamalla on vasemmassa laidassa kyljittäin otsikko, joka esittelee päähenkilöt, ja aukeamalla 2–4 ruudun ja/tai tekstatun kuplan sarja ilman ruutujakoa. Puhekuplat voivat Titun tyyliin olla varsin runsastekstisiä.

Titu on ilmaisussaan naseva ja osuva, analyyttinen ja ironinen, kuten pilapiirtäjlle sopii. Hän on selvästi pienen ihmisen ja luonnon puolella, ja osaa löytää ristiriitaisutta usein niin luonnolliseksi koetuissa asenteissa. Pääkohteena tuntuu olevan kaksinaismoralismi.

Sarjat käsittelevät omaa aikaansa ja sitä kautta suomalaista yhteiskuntaa kotikuvioista korkeimmalle pallille asti. Mukana on niin urbaania kuin agraaria, ja hahmot emännästä tv-kuuluttajaan tai maatalon isännästä valtion isäntä Kekkoseen, jolla on kunnia avata ja päättää albumi, eli siinäkin vielä sarjallinen rakenne kauniisti kiertyy kokonaisuudeksi.

Lisätiedot:

[21 x 30 cm vaaka pehmeäkantinen albumi; 80 s. + kannet, ei skp, ei sivunumerointia; kansi ja tk pohja valkoinen jolla piirrokset ja kuplat väri+ vaalenapunainen neliö, jossa tekstit, etus. ”Titu Kootut kuplat”, tk ladottu otsikko ”TITUn hyvä kirja” ja esittely Reino Häyry, päätoimittaja Suur-Seura, hinta 28,50; sarjakuvia / pilapiirroksia vuoroin 2 s mv tai väri, yleensä kahden (tai 3–4) ruudun sarjakuvia rajaamattomin ruuduin, joista ruutu per sivu, puhe- ja ajatuskuplia, joissa tekstaus, s. 1 nimiö, s. 2–77 sk otsikot ladottu ja tekstattu poikittain; s. 78–80 tyhjä; Puuttuu Kansalliskirjaston kokoelmasta]

Kutka

[eräänlainen vuosikirja]

Seppo Ahti, Ilkka Kylävaara, Kai Kujasalo (Gummerus, 1979)

Seppo Ahti, Ilkka Kylävaara, Timo Mäkelä (1980–92)

Kansi (1979):

Kutka eli eräänlainen vuosikirja on rekisteröity aikakausjulkaisuksi ja saanut ISSN –numeron. Siksi jätän sen laajemman esittelyn tämän luettelon ulkopuolelle. Todettakoon kuitenkin, että ensimmäisen numeron kuvittaja Kai Kujasalo ja myöhempien Timppa ovat kuhunkin kirjaan tehneet aina myös muutamia sarjakuvia Ahdin ja Kylävaaran käsikirjoituksiin.

Muiden pilapiirroskokoelmien tavoin myös Timpan se ompi Suomenmaa (Gummerus 1983) jää tutkimusteni ulkopuolelle samoin kuin esimerkiksi Kari Suomalaisen, Tarmo Koiviston, Mauri Kunnaksen, Olavi Hurmerinnan, Heikki Paakkasen ei-sarjakuvatyöt, siitäkin huolimatta että kirjoissa on usein muutama pilapiirros, joka käyttää sarjakuvan muotoa, eli useampaan kuvaan, jopa ruutuun, jaettua kuva-alaa sekä puhekuplia.

Sen sijaan Kai Kujasalon käsittääkseni seuraava sarjakuvakirja Kasimir ja suuret syntymäpäiväkakkerit (WSOY 1996) kuuluu alueeseen, vaikka onkin periaatteessa kuvakirja. Sarjakuvamainen kerronta ylittää siinä lajityyppien rajan kirkkaasti.

Lisätiedot:

[1-6 (1979-1984 )
7 (1985) — Kutka, kusta, kulloin
8 (1986 )
9 (1987) — Kutkanakka vuodeksi
10 (1988) — Eurokutka: kultainen Kutka
[11] (1989) — Maanne kirja
1992 — Pulakutka: huumorin vastiketta]

Mumi troldene

Tove Jansson og Lars Jansson; oversat af Jørgen Sønder. (Tanska Valby; Aller, 1979)

ISBN 87-87619-34-2 (nid.)

Kansi: Muumimamma tarjoaa pannukakkuja Taikurille (ruutu puolalaisesta muumi-nukkeanimaatiosta)

Sisällys:
s. 3–21 Den farlige vinter (MP 19, 82 str.) (ks. Muumi 3 Turun sanomat, 1979)
s. 22–32 Mumi forelsker sig (MP 9, 51 str.) (ks. Muumi 2 Turun sanomat, 1978)
s. 33–53 Mumi og havet (MP 12, 101 str.) (ks. Muumi 2 Turun sanomat, 1978)
s. 54–64 Mumi i det vilde vesten (MP 14, 63 str.) (ks. Muumi 2 Turun sanomat, 1978)

Takakannen mukaan: ”Muumipeikot tunnetkin jo tv-ruudusta. Ne ovat niin pienenpieniä ettet niitä saisi silmiisi vaikka itse tulisit Muumilaaksoon, missä ne asuvat. Täällä asuu koko Muumipeikkoperhe kaikkine ystävineen maailmassa, jossa voi tapahtua monenlaisia merkillisiä asioita. Lue [om de sjove] muumipeikoista ja heidän jännittävistä ja vaarallisistakin seikkailuistaan, jotka onneksi aina päättyvät hyvin ja onnellisesti.”

Sama taitto kuin Turun Sanomien kirjoissa, paitsi Muumitalvesta lyhennetty lopusta 3 sivua. Ihan siisti tekstaus. Kansi aika kamala, kaiketi tarkoitettu miellyttämään lapsia värikkyydellään ja ruutukuvalla tv:n puolalaisesta nukkesarjasta.

Lisätiedot:

[31 x 22 cm pysty albumi, 64 s. + kannet, ei skp, ei sivunumerointia; kansi väri, pohjaväri neonvihreä, jolla punaisissa raameissa värikuva animaatiosta, iso pullea piirretty logoteksti ”MUMI” (pun., viivat ja rasterit mustalla) ”TROLDENE”  (sin, varj. viol.) sekä pun. Ympyrässä valk. kukkakuvio, jossa lad. mustalla ”Kun 16,75” (= vain), kuvan alla lad. mustalla gem. Otsikot ”Mumi i det vilde vesten, Mumi bliver forelsket, Mumi og havet, Den farlige vinter”; s. 1 mv pullea logoteksti MUMI TROLDENE, Tove Jansson og Lars Jansson  Oversat af Jørgen Sønder; Allers forlag; s. 2 Toven mv. (ja harmaarasteri) rengaspiirros hahmoista ja sen sisällä kust tiedot sis. ”© 1979 Bulls Presstjänst”, s. 3–64 mv sarjakuvia ilman eri otsikoita ja sivunumeroita, tekstaus versaalilla alkuperäisten tyyliin; 5 str per sivu, paitsi s. 21 vain 2 str, s. 32 vain 1 str, s. 53 vain 1 str, s. 64 vain 3 str.; tk. pohja neonvihreä, oranssilla ja punaisella Toven rengaspiirros hahmoista, keskellä mustalla ääriviivalla otsikkologo MUMI TROLDENE  ja lad. mustalla sekä teksti (suomennettuna): ”Muumipeikot tunnetkin jo tv-ruudusta. Ne ovat niin pienenpieniä ettet niitä saisi silmiisi vaikka itse tulisit Muumilaaksoon, missä ne asuvat. Täällä asuu koko Muumipeikkoperhe kaikkine ystävineen maailmassa, jossa voi tapahtua monenlaisia merkillisiä asioita. Lue [om de sjove] muumipeikoista ja heidän jännittävistä ja vaarallisistakin seikkailuistaan, jotka onneksi aina päättyvät hyvin ja onnellisesti.” plus vihreällä taustalla ladottu mustalla ”Aller forlag”]

Ks. myös ”Mumi dalen 2” ja ”Mumi dalen 3” (Aller 1982)

Mumin 5

[Ruotsi MT5]

ISBN 91-970186-5-1 (nid.)

Kansi: Uudelleen piirretty kollaasi albumin hahmoista, etualalla Muumipappa istuu kattokruunussa [ei Toven eikä Larsin]

Sisällys:

s. 4–18 Sniff’s badort (MT 32, 75 str.)
s. 19–34 Polismästarens brorson (MT 33, 77 str.)<
s. 35–50 Dam I dilemma (MT 34, 75 str.)
s. 51–69 Knappar och äktenskap (MT 35, 94 str.)
s. 70–84 Sniff’s sportsshop (MT 36, 75 str.)
s. 85–97 Mymlans diamant (MT 37, 64 str.)
s. 98–112 Mumin och vampyren (MT 38, 71 str.)
s. 113–126 Mumin och TV (MT 39, 64 str.)

Lisätiedot:

[31 x 22 cm pysty pehmeäkantinen albumi; 128 s. + kannet , ei skp; kansi väri, ei Toven eikä Larsin, tk musta + ISBN; s. 1 nimiö, s. 2 kust. tiedot, s. 3 sisällys ja Toven kehyspiiros, s. 4–126 mv sk 5 str /sivu, paitsi s. 50 iso piirrossuurennos, s. 69 4 str, s. 97 4 str, s. 112 1 str, s. 126 2 str. s. 127 kirjailm, Mumin 1-4 ja Allan Kämpe 1942-57, s. 128 kirjailm. Tom Puss]

Ks. Muumipeikko 12–15 (WSOY, 1994)

Mumin 6

[Ruotsi MT6]

ISBN 91-7556-011-9 (nid.)

Kansi: Uudelleen piirretty kollaasi albumin hahmoista, etualalla muumiperhe, taustalla hattivatteja [ei Toven eikä Larsin]

Sisällys:

s. 3–21 De underutvecklade mumintrollen (MT 40, 95 str.)
s. 22–41 Mumin och moster (MT 41, 96 str.)
s. 42–57 Mumin och natur-parken (MT 42, 76 str.)
s. 58–73 Mumin och den gamla Goda Tiden (MT 43, 80 str.)
s. 74–92 Hundliv I Mumindalen (MT 44, 94 str.)
s. 93–110 Mumin detektiven (MT 45, 89 str.)
s. 111–127 Vårkänslor (MT 46, 84 str.)

Lisätiedot:

[31 x 22 cm pysty pehmeäkantinen albumi; 128 s. + kannet , ei siskpain; kansi väri, ei Toven eikä Larsin, tk musta + ISBN; s. 1 nimiö ja sisällys, s. 2 kust. tiedot, s. 3–127 mv sk 5 str /sivu, paitsi s. 41 1 str, s. 57 1 str, s. 92 4 str, s. 110 4 str, s. 127 4 str, s. 128 kirjailm, Mumin 1-7, Allan Kämpe ja Tom Puss]

Ks. Muumipeikko 15–17 (WSOY, 1995)

Muumi 3

[Suomi M3]

Tove ja Lars Jansson; suom. Ritva Adenius (Turun Sanomat, 1979)

ISBN 951-99225-8-X (nid.)

Kansi: Pystykuva, jossa etualalla Muumipeikko sylissään Tahmatassu (sign. Tove & Lasse)

Sisällys:

s. 3–19 Muumi ja pyrstötähti (MP 17, 81 str.)
s. 20–41 Muumi ja kultainen häntä (MP 18, 109 str.)
s. 42–61 Muumitalvi (MP 19, 97 str.)
s. 62–82 Muumi lähtee merille (MP 20, 102 str.)
s. 83–103 Sottulin kosiopuuhat (MP 21, 102 str.) [oik. Hosulin…]
s. 104–119 Muumin lamppu (MP 22, 76 str.)
s. 120–135 Muumi ja rautatie (MP 23, 79 str.)

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty pehmeäkantinen albumi; 136 s. + kannet , ei siskpain; kansi väri, sign ”Tove & Lasse”, tk musta + ISBN; s. 1 nimiö. ja sis., s. 2 kust. tiedot , Lars Janssonin esipuhe ja valokuva Tovesta ja Larsista, s. 3–135 mv sk 5 str /sivu, paitsi s. 19  1 str, s. 41 4 str, s. 61 2 str, s. 82 2 str, s. 103 2 str, s. 119 1 str, s. 135 4 str. s. 136 kirjailm, Muumi 1-4; sivut 74 ja 75 vaihtaneet paikkaa]

Ks. Muumipeikko 7–9,  (WSOY 1991, 1993)

Om Finlands historia – en serie av Antonia

Antonia Ringbom (Antonia Ringbom, 1979)

Kansi: Punamustavalkoinen piirros, jossa sarjakuvan tarina jo alkaa; valkoinen kyyhky lentää karttamaiseman yllä, useita puhekuplia, myös kyyhkyllä: ”Känner du historiens vingslag vina?

Ensimmäinen löytämäni ruotsinkielinen uuden aallon omakustanne, siksi tässä. Sarjakuva on tehty tilauksesta riikinruotsalaiseen Ordets Makt -nuorisolehden teemanumeroon syyskuussa 1979 ja julkaistu kotimaassa vihkosena. 12 sarjakuvasivulla on runsaasti pikkupiirteistä piirrosta, jopa viiden ruuturivin sivuja, ja runsaasti tekstiä, viimeisellä sivullä lähes pelkästään tekstiä.

Suomen historia käydään läpi ripeään tahtiin ja koomisesti pelkistäen, aina esihistoriasta 10 000 – 4 000 vuotta sitten alkaen, 1100-luvulta varsinaisesti aloittaen, laajemmin 1500-, 1600 ja 1700-luvuista, Ruotsin vallan ja Venäjän vallan ajoista 1917 ja 1918 tapahtumiin ja suomalaiseen fasismiin 1929–32, kunnes sotien jälkeen rauhankyyhky sanoo: ”Tulevaisuus on meidän! Tehdään siitä parempi!!!”

Ruotsalaislehden nimestäkin päätellen vasemmistohenkisyys on pohjavireenä, ja teos on tyylillisesti selvää sukua esim. toiselle kotimaiselle, ”Aku Ankka ja Nietsche”.

Lisätiedot:

[26 x 21 cm pysty vihko; Kannet mv + lisäväri punainen, sisäkannet painettu mustalla, tekstiä, 1. Kaunolla tekijän saate, 2. Ladottu P.S. Några lästips; 16 s + kannet; numeroimattomat sivut; s. 1 nimiö + vinjetti, mv sk s. 2–13; s. 14–16 mv teksti ladottu; TK 10 mk kan beställas omakust. tiedot; kust. Antonia Ringbom Hanko, paino Polyprint Vaasa]

Palikkasilta

Osuuskunta Käyttökuva (Weilin + Göös;  1979)

ISBN 951-35-1961-9 (sid.)

Tämä kirja on muokattu samannimisen animaatioelokuvan pohjalta. Elokuva suunniteltiin ja toteutettiin Taideteollisen korkeakoulun Kuvallisen viestinnän laitoksen graafisessa pääaineessa projektityönä. Ensi esityksensä se sai syksyllä 1978. Työryhmä oli: Seppo Evinsalo, Kristiina Kandolin, Tarmo Koivisto, Mauri Kunnas, Mikko Merisuo, Henry Storm, Ari Tenhunen, Hannu Virtanen.

Tässäpä rajatapaus: Suomessa harvinainen animaaatioelokuva, ja vielä harvinaisempi elokuvaan perustuva kuvakirja, jossa osin sarjakuvamaista ruutujakoa. Pohjana ovat perinteisellä selluloidianimaatiolla ja huolellisilla taustamaalauksilla toteutetun filmin ruutukuvat, joita on muokattu sivuille ja ruutujakoon sekä lisätty kuvien päälle ladottu teksti,  joka on suorasanaista – paitsi viimeisen sivun ’iris’-kuvassa, jossa se on riimiteltyä!

Sympaattinen, vahvasti kuvalla kertova tarina, jossa Riku-poika ja hänen riepukoiransa Putte rakentavat palikkasiltaa, kunnes isä tuo sotalelun, tankin joka paitsi tuhoaa, tulee myös painajaisuniin. Ajan hengessä tankista tulee rakentava lelunosturi.

Lisätiedot:

[21 x 26 cm vaaka kovakantinen kirja, kansi ja sisältö väri, 40 s. sis kannet, sivut numeroimattomat, painatus myös sisäkansissa; kansi filmikuva, s. 2  kust tiedot ja animaatiopiirros väri, s. 3 nimiö + väripiirros/otsikko, työryhmä; s. 4–39 kuvakirjaa, jossa filmikuvia ja ladottua tekstiä, sivuilla 6, 10, 12-13, 15, 16, 18, 25, 26-27, 28-29, 30-31, 32, 36-37 ruutujakoa; Teksti sivulla 2: ”Tämä kirja on muokattu samannimisen animaatioelokuvan pohjalta. Elokuva suunniteltiin ja toteutettiin Taideteollisen korkeakoulun Kuvallisen viestinnän laitoksen graafisessa pääaineessa projektityönä. Ensi esityksensä se sai syksyllä 1978. © Työryhmä ja Weilin+Göös; Taitto Osuuskunta Käyttökuva; Amer-Yhtymä Oy Wielin+Göösin kirjapaino Espoo 1979; Sivulla 3 Työryhmä: Seppo Evinsalo, Kristiina Kandolin, Tarmo Koivisto, Mauri Kunnas, Mikko Merisuo, Henry Storm, Ari Tenhunen, Hannu Virtanen; tk ladottu teksti ja 10 kpl animaatiopiirroksia väri; L 842]

Ks. myös animaatiohin perustuvat kuvakirjat / sarjakuvat:

Itse valtiaat [1–4] (Filmiteollisuus / Arktinen Banaani)
Minttu-sarja
Niko ja lentäjän poika
Nunnu-sarja
Pasila (Filmiteollsiuus / Nemo)
Piispa Henrik ja Lalli
Seitsemän veljestä
Lisäksi Mauri Kunnaksen kuvakirjoista on tehty sekä tv- että teatterielokuvia
Tonttukirja
Joulupukki ja taikarumpu
– sekä oopperoita ja näytelmiä sekä tanssiteoksia.

Vippaa ane, isä Ruben

Balabar Torm & Sansibar Sedan (Lasten keskus, 1979)

ISBN 951-626-297-X

Kansi: Keltaisella pohjalla väritetty piirros, jossa kerjääjä ja munkki

Sisällys:

s. 6 johdantosarja
s. 7–24 Paavin tarkastaja
s. 25–38 Kuvain raastaja
s. 39–58 Vanha kunnon mäiske
s. 59–98 Aika parantaa
s. 99–128 Elämä jatkuu..

Myöhemmästä albumistaan ”Pastori Nakki ja sortin sakki” Pertti Poutaseksi ja Tapani Markkulaksi tunnistetut tekijät ovat teologiaan perehtyneitä sarjakuvan diletantteja. Esikuviksi näyttävät osuneen esimerkiksi amerikkalaiset ”Pulteri” ja ”Velho”, toisin sanoen aikuisille tarkoitetut, älyllisen huumorin strippisarjat ja niiden pokkarikoosteet.

Väliotsikoista huolimatta kyse on noin sivun sarjoista, joita on aiheen mukaan koottu yhteen. Ympäristöksi on valittu aiheitten kannalta otollinen luostarielämä, johon on helppo projisoida erilaisia anakronismeja (ei-vedettävä kvartsikello) ja muutenkin törmäyttää ajatuksia (hunajantuotanto ja mehilästen luostari).

Vitsit ovat paitsi suureksi osaksi hauskoja (vaimoharhainen munkki), myös ajoittain varsin syvällisiä (”Luopumalla paheista yritänkin ilmeisesti vain päästä eroon synnintunnosta.”). Piirrostyö on pelkistettyä, lähes naivistista, mutta ilmeikästä.

Lilsätiedot:

[19 x 13 cm pysty pokkari; pehmeäkantinen; 128 s. + kannet, ei skp; s. 1 vinjetti Isä Ruben; s. 2 vinjetti + kust tiedot; s. 4 nimiö + vinjetti; s. 4–5 henkiiläöt ja luostarin kaavio; s. 6–128 mv sk; kansi ja tk väri, tk. ladottu teksti + värivinjetti]

Ks. Pastori Nakki ja sortin sakki (Kirjapaja, 1982); Isä Ruben ja polvilumpion perintö (Arktinen Banaani 2000)