Terminologiaa
Sarjakuvakirja, -lehti ja -albumi
Luettelossa jaottelu neljään on tehty selvyyden vuoksi ulkonäköperustein:
- kirja = kovakantinen sarjakuvateos
- albumi = pehmeäkantinen, suoraselkäinen sarjakuvakirja, oli se sitten sidottu (lanka- tai liima-) tai nidottu
- vihko = tavallisesti niiteillä nidottu, taiteselkäinen vihkonen, jolla ei ole selkämyksessä paksuutta juurikaan
- lehti = koosta riippumatta sarjakuva- tai aikakauslehden tai tabloid-sanomalehden muotoinen julkaisu, nidottu tai irtolehtinen, tai sellainen julkaisu joka kutsuu itseään lehdeksi
Tässä tietoteoksessa käytetään väljästi termiä ”sarjakuvakirja”. Lähinnä käyttö vastaa amerikanenglannin sanaa ”comic book”, joka sisältää myös sarjakuvalehdet. Tosin siellä on kehitetty ns. vakavampien sarjakuvien termiksi ”graphic novel” (sarjakuvaromaani). Se määrittelee enemmän sisällön lajia kuin muotoa tai laatua.
”Sarjakuvalehdellä” tässä tarkoitetaan jotakuinkin säännöllisesti ilmestyvää, tilattavissa olevaa julkaisusarjaa, kirjalla erillistä julkaisua, oli se sitten vaikka kuinka vihkonen. 1970-luvulta lähtien kirjat ja lehdet on eritelty kirjastoissakin ISBN- (kirja) ja ISSN- (lehti) koodeilla. Sarjakuvalehtiä on tässä teoksessa otettu mukaan vain rajoitetusti, silloin kun niillä on ollut jokin erityinen, esim. kulttuurihistoriallinen merkitys. Eräissä tapauksissa teoksilla on ollut molemmat luokitukset, jolloin ne on yleensä otettu mukaan.
”Sarjakuva-albumi” on jo vähän vanhahtava ilmaisu, jota käytetään lähinnä silloin, kun se esiintyy itse julkaisussa. Albumi-sana tullee valokuva-albumista, eli siinä korostuu sarjakuvan irrallisena tarkasteltavien kuvien erillisyys, mikä ei vastaa sarjakuvan modernia määritelmää – joka on varsin väljä sekin.
”Kuvakirja”, erityisesti lastenkirjana, on perinteinen tapa esittää kertomus kuvien rinnalla tai kuvia kertomuksen rinnalla. Sarjakuvasta sen erottaa veteen piirretty viiva: kun kuvat ovat ajallisesti ja tilallisesti erillisiä, ja teksti sitoo ne yhteen, on kyse puhtaasta kuvakirjasta. Kun kuvakirjaan tulee esimerkiksi useita kuvia samalle sivulle, mahdollisesti myös tekstin jakautuessa useampaan osaan, lähestytään sarjakuvaa. Kyse on myös siitä, onko tekstiä vai kuvaa enemmän ja kumpi kerrontaa kuljettaa. Tekstin hallitessa kuva on kuvitusta, kuvan hallitessa kyse on kuvakirjasta tai sarjakuvasta, jossa toki tekstin osuus vaihtelee nollasta hallitsevaan. Myös tekijöiden oma luokittelu on otettu huomioon, eli kutsuvatko esim. Maikki Harjanne, Mauri Kunnas, Aino Havukainen ja Sami Toivonen tiettyjä töitään juuri kuvakirjoiksi vai sarjakuviksi. Sama koskee osin termiä ”lehti”.
Hyvänä esimerkkinä mainittakoon joidenkin ensimmäisenä suomalaisena sarjakuvakirjana pitämä Amerikalainen kuvakirja / Amerikansk bilderbok. Sehän ei ole kuvakirja, vaan sarjakuvaa. (Nimensä mukaisesti se ei kyllä ollut suomalaista sarjakuvaa, vaan amerikkalaista, joskin tiettävästi uudestaan piirrettyä.). Sarjakuvan termi ei ollut vielä vakiintunut. Toisaalta esimerkiksi Aku Ankka -lehti kuvasi itseään vielä pitkään 60-luvullekin ”kuvasarjalehdeksi.”
Erityisesti uudemmassa kuvakirjassa on paljon sarjakuvamaisia piirteitä. Esimerkiksi Mauri Kunnaksen tai Aino Havukaisen ja Sami Toivosen teoksissa on paljon sarjakuvamaisia ominaisuuksia. Tässä teoksia kuitenkin käsitellään lähinnä niiden kustantajan ja tekijän määrittelyn mukaisesti.
