1997

Achilles Wiggen – Kloonien sota

[Achilles Wiggen 1]

Kari T. Leppänen (Arktinen Banaani, 1997)

ISBN 952-9809-11-5 (nid.)

Kansi:  Achilles Wiggen jäämässä avaruusolion lonkeroihin, etualalla pelastava Gaia (väritetty ruutusuurennos sivulta 28).

Tämä albumi koostuu kahdesta Achilles Wiggenin seikkailusta. Sauma on ilmeisesti (numeroimattomallla) sarjan sivulla 25, jossa sivun yläosan täyttää ruutusuurennos (tarinat siis 1. osa albumin s. 5–28; 2. osa s. 29–48).

Tarina on perinteinen avaruusseikkailu, jossa sotasarjisten ja fantasiaromaanien elementit yhdistyvät. Ilmeisesti tilaaajamaan (Mustanaamion ja Hevoshullun kustantamo Semic, myöhemmin Suomessa Egmont, mukaan) vuoksi lentäjä on kolmen kruunun hävittäjällä (Viggenillä) lentävä Achilles Wiggen.

Ilves-laivueen kapteeni Wiggen, ”jossakin Pohjolassa” joutuu koneineen ufon kaappaamaksi ja puolustamaan aseettomaan vaiheeseen kehittyneitä (soditta jo 100.000 vuotta) Unax-planeetan humanoideja julmia ja sotaisia asmoroogeja ja näiden klooniarmeijaa vastaan (laji, joka pyrkii alistamaan koko Linnunradan). Avukseen hän saa bioidi JPX:n (siis biologosesti kehitetyn tietokoneen, tai -olennon, kuten hän itse asian ilmaisee).

A.W:n tehtävä on tuhota materiansiirtimet, jotka ovat jonkinlaisia olion ja koneen yhdistelmiä nekin – joukot siirtyvät planeetalta ja alukselta toiseen näiden etanamaisten olioiden kieltä pitkin kävellen! Kuten pilotti itse sanoo: ”Älytön juttu! Ilmataistelu vieraalla planeetalla!” Lopulta pilotin aivoaallot sattuvatkin tuhoamaan siirtäjiä! Asmoroogit taas osoittautuvat päättömiksi roboteiksi, joiden päänä itse valloittajat, lonkeroiset ’mustekalat’, ovat.

Wiggenin ollessa joutumassa taas yhden jättiolion lonkeroihin, avuksi rientää Gaia, varsinainen amatsooni (niukasti puvustettu tietysti). Pilotti pärjää avaruuden hirviöitäkin vastaan omin nyrkein, mutta JPX asettuu sujuvasti asmoroogin robottikehoon pään paikalle.

Gaian planeetan lyffralaiset puolestaan ovat taistelijoita, joiden klaaneja johtavat telepaattiset viisaat, kuten Thoonak. Yhdessä vapaaehtoisten kanssa A.W. ja Gaia onnistuvatkin katkaisemaan asmoroogien yhteydet ja Wiggen JPX:n muuntelemalla lentokoneella jopa tuhoamaan lehtävän tukikohdan ja päätukikohdan tykit. Planeetat vapautuvat. Kiitokseksi Wiggen saa aluksen, ja jo parin viikon lennon jälkeen vastaan tuleva unaxien riesteilijä pelastaa viiden vuoden matkalta ja palauttaa lopulta yliavaruushypyllä Maapallolle.

Mukana on tietysti vähän mystisiäkin tasoja. Viisas toivottaa: ”Olkoot kosmiset voimat kanssanne!” JPX puolestaan kyselee kummassakin jaksossa A.W:n mainitsemasta Jumala-kaverista, jonka apua tämä niin monesti toivoi, mutta saa vain vastauksen, että sitä ei varmaan ole ohjelmoitu häneen…

Leppänen piirtää innostuneesti ja tyylikkäästi. JPX muistuttaa etäisesti Eega Beewaa, Mikki Hiiren avaruusystävää tulevaisuudesta, Gaia vaikkapa Barbarellaa, ja avaruusplaneetat tietysti vaikkapa Alex Raymondin luomuksia. Vieraat kielet on esitetty näyttävästi, graafisesti tyyliteltyinä, käsittämättöminä kuvioina. Tähtien välinen avaruus ja rehevien planeettojen varjot ovat taitavan rasterinkäytön areenaa.

Albumi on kanteen ja selkään merkitty toiveikkaasti n:o 1:ksi. Materiaaliahan olisi riittänyt useampaankin albumiin, ja takakannessa seuraavan nimeksikin jo kerrottiin ”Ansa avaruudessa”. Jatkoa ei kuitenkaan valitettavasti seurannut.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet, ei skp; sivut numeroimattomat; kannet väri (kannessa tietokoneväritetty ruutusuurennos + ’ikkunassa’ A.W. avaruuspuvussa ja sign. ”KTLeppänen”, tk. samasta piirroksesta oranssi-ruskea tausta, jonka päälle lad. must. gem. A…W… 1, mustareun. valk. gem. alaots. + esittelyt valk. gem. ”Avaruudesta tulleiden muukalaisten sieppaaman hävittäjälhtäjän seikkailuja ajassa ja avaruudessa, vieraila planeetoilla, ja maapallon menneisyydessä.” + lad. must. gem: ”Kansainvälisistä urastaan Mustanaamiopiirtäjänä [sic!] tunnetun Kari T. Leppäsen avaruusodysseia A… W… alkoi ilmestyä vuonna 1984. K… s… sisältää sarjan kaksi ensimmäsitä jatkoa.” + lad. must. gem ”Tulossaa:” ja valk. gem. ”Ansa avaruudessa” + ISBN-viivakoodi; selkämys ruskea, lad. gem. mustalla otsikko + ”1”, alatosikko, vers. kust.; s. 1 otsikko; s. 2 tyhjä; s. 3 nimiö; s. 4 sust tiedot. + logo ”Achilles Wiggen 1 – Kloonien sota”; s. 5–28 + 29–48 mv sk sivun taitossa, käsin tekstattu, harmaarasterointia; s. 5 ”Teksti & kuva K. T. Leppänen”]

Ahistamo

[Karjapiano esittää 3]

Mikko Jylhä (Kalevala Heroes, 1997)

Kansi: Valokuvia ja filminauhaa punamustavalkoisena kollaasina (jatkuu takakanteen).

Mikko Jylhän ensimmäinen albumimittainen sarja on Sarjakuvaseuran ja Liken järjestämään albumikilpailuun osallistunut työ, jonka Kim Perovirta julkaisi Karjapianon numerona.

Saatesanoissaan itse tekijä: ”Tämä sarjakuva on alunperin tehty Suomen sarjakuvaseuran ja Liken albumikilpailuun. En menestyny. Kim Perovirta otti tämän onneksi Karjapianon kustannettavaksi, ja siitä mää oon sille iäti kiitollinen. Tarinan pohojana on uni, jonka näin kesällä 1995. Tätä on piirretty Kouvolasa, Oulusa ja Vihanti-Oulu välillä junasa. Kesällä tein luonnoksia sanomalehti Kalevan iltavuorosa ja tussasin Kankaan Sampalta lainatusa kämpäsä. Kiitän kyseisiä tahoja. Tämä on mun ensimmäinen albumimittainen juttu, ja tätä tehdesä mää huomasin, että jos tuijottaa väsyksisä valotauluja, voi saaha aika psykoottisia kokemuksia.”

Takakannessa Gattuchillin päätoimittaja Jussi Salakka kuvailee: ”The Beatles are dead, Andy Warhol is shit, mutta jäljellä on vuonna 1975 syntynyt Mikko Jylhä […] Yksinkertaisesti se on kolmitasoinen ihmisyyden näytelmä […] sisältää viitauksia maailmanhistorian merkittäviin teoksiin ja tapahtumiin […] lukuisia lomittaisia juonia[…] intensiivinen tunnelma […] Sekä nerouden että hulluuden synnyttämä teos, joka ei päästä helpolla.”

Mies etsii yhden yön naisseuralleen jäänytta vihkisormustaan. Tyttö on balettikoulussa, jonka vanha opettaja on tehnyt vaihtokaupat paholaisen kanssa: saadakseen taas itse tanssia hän luovuttaa hyvin rääkkiin totutetut oppilaansa kestävämpiä uhreja etsivälle pirulle. Eipä mene mikään putkeen.

Vaikuttaa siltä, että juoni on vain tekosyy päästä piirtämään sadistisia, seksin ja väkivallan sekoittavia kuvia. Ironista huumoria on toki mukana.

Lisätiedot:

[21 x 15 cm pysty vihko, mv; 64 s. sis. kannet (valkoisella pohjalla mustaa ja punaista); kansi valokuvakollaasi, valk. pohjalla musta ja punainen); kansikuva jatkuu takakanteen, jossa punaisessa pystylaatikossa lad. palstalla Jussi Salakka, Gattuchillin pt: ”The Beatles are dead, Andy Warhol is shit, mutta jäljellä on vuonna 1975 syntynyt Mikko Jylhä.”; ”Yksinkertaisesti se on kolmitasoinen ihmisyyden näytelmä.”;  sisältää viitauksia maailmanhistorian merkittäviin teoksiin ja tapahtumiin; lukuisia lomittaisia juonia, intensiivinen tunnelma; ”Sekä nerouden että hulluuden synnyttämä teos, joka ei päästä helpolla.”; s. 2 harmaaseen pystylaatikkoon lad. palstalla tekijä 12.1.2.1996: ”Tämä sarjakuva on alunperin tehty Suomen sarjakuvaseuran ja Liken albumikilpailuun. En menestyny. Kim Perovirta otti tämän onneksi Karjapianon kustannettavaksi, ja siitä mää oon sille iäti kiitollinen. Tarinan pohojana on uni, jonka näin kesällä 1995. Tätä on piirretty Kouvolasa, Oulusa ja Vihanti-Oulu välillä junasa. Kesällä tein luonnoksia sanomalehti Kalevan iltavuorosa ja tussasin Kankaan Sampalta lainatusa kämpäsä. Kiitän kyseisiä tahoja. Tämä on mun ensimmäinen albumimittainen juttu, ja tätä tehdesä mää huomasin, että jos tuijottaa väsyksisä valotauluja, voi saaha aika psykoottisia kokemuksia.”; s. 3– 62 mv sk; s. 62 keskellä yksi vaakaruutu (”Mitäs me nyt tehdään?”); s. 63 rasteroitu mv. valokuva; s. 64 = tk (sivun piirros)]

Alamaailma 1 – Pummi

Hannu Lukkarinen, Andrew Vachss (Like, 1997)

ISBN 951-578-482-4

Kansi: Päähenkilö/kertoja kulkee alamaaailman käyvälillä.

Hannu Lukkarinen oli jo tunnustettu kuvittaja, kun hän tarttui sarjakuvaan. Erikoislaatuisessa projektissa käsikirjoittajaksi saatiin amerikkalainen j amaailmalla palkittu Andrew Vachss, joka oli kirjoittanut myös Batmanin käsikirjoituksia (The Ultimate Evil).

Laji on dystopia, ja tässä scifin alalajissa ollaan kyllä maassa, mutta tulevaisuuden yhteiskunnassa, jossa ’kauhun’ jälkeen yhteiskunnan rakenteet ovat hajonneet. Burgessin ja Kubrickin ”Kellopeli appelsiinin” mieleen tuovat nuorisojoukkiot pitävät omalakista valtaansa tunnelien maailmassa.

Erilaisia joukkoja esitellään samalla kun käydään läpi kertojan tarina. Sattumanvaraisesta pummin taposta tulee osa peliä, jossa pelipisteitä eli ”pinnoja” kootaan, mm. alimman kastin eli pummien listimisestä – kunnes seuraa vastaisku.

Tarina on aika yksiviivainen, mutta Lukkarinen kuvittaa sen näyttävästi, jyrkin mustin varjoin ja puhkipalanein valoin. Jotenkin hänen sankareissaan on jotain kalevalaista (anti)sankaria. Sivurakenne on aika avoin, ja toisinaan käytetään koko sivun kuvia. Tekstit ovat enimmäkseen laatikoissa, mutta myös muutamissa puhekuplissa – sekä näyttävinä onomatopoiesioina.

Kirja ilmestyi jo seuraavana vuonna myös Saksassa: Underground, Bd.1, Pennerklatschen (Schreiber & Leser,1998).

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 50 s. + kannet (2+2), ei skp; sivuja ei numeroitu; s. 1 nimiö + piiros (hahmo kannesta); s. 2 kust.tiedot; s. 3 lad. johdantoteksti; s. 4 tyhjä; s. 5–48 mv sarjakuvasivut numeroitu 1–44; s. 49 Andrew Vachssin kirjoiijen mainos; s. 50 tyhjä; kansi väri, upot. lad. vers. tekijät, otsikko, alaotsikko, numero, alhaalla mustassa laatikossa kust.; selkä musta, lad. vers. pun. otsikko, valk. alaots. ja kust.; tk mustalla pohjalla tekijöiden valokuvat (väri) + upotettu väripiirros + lad. valk. gem. tekijöiden ja kirjan esittelyt + ISBN-viivakoodi]

Ks. Alamaailma 2 – Rakkauden tunneli (Like, 1998)

Aleks Revel

Ilpo Koskela (Sarjamafia, 1997)

ISBN 952-5171-00-0 (nid.)

Kansi: Aleks Revel Tallinnan kadulla.

Sisällys (aiempi julkaisu ja -vuosi suluissa):
s. 8–9 [otsikoimaton johdanto]
s. 10–18 Punainen trusti
s. 19–24 Itkevä merimies – Trokarin tarinoit’ (Tapiiri 3/1988)
s. 25–34 Oskari Miilu – Trokarin tarinoit’ (Kemin kilpailualbumi Oi kuu! 1988)
s. 35–41 Aleks Revel – Trokarin tarinoit’ (Kemin kilpailualbumi Vihaan sarjakuvia 1985)
s. 42–51 Piekalkievic – Trokarin tarinoit’ (Alpha 1/1991)
s. 52–59 Näyttelijä Alfthanin tapaus (Kemin kilpailualbumi Vihreä polkupyöräni 1989)
s. 60–68 Die Blaue Nacht – Trokarin tarinoit’ (Alpha 2/1991)

Takakannen mukaan: ”Aleks Revel on Ilpo Koskelan kolmas sarjakuva-albumi. Se on novellikokoelma, jossa julkaistaan samoissa kansissa Koskelan 1980-luvulla piirtämät ja käsikirjoittamat, useana vuonna Kemin valtakunnallisessa sarjakuvakilpailussa palkitut Trokarin tarinoit’ -sarjakuvanovellit. Mukana on myös uusi novelli.”

Edelleen: ”Aleks Revelin tapahtumat sijoittuvat Suomeen ja lähialueille 1930-luvun alkuun, kieltolain ajan viimeisille, hurjille salakuljetusvuosille. Aleks salakuljettaa pirtua Suomeen, välttelee virkavaltaa ja ottaa yhteen muiden salakuljetusjengien kanssa törmäten mielenkiintoisiin ihmisiin, tapahtumiin ja ajan ilmiöihin. Novellikokoelma kertoo Aleks Revelin seikkailusta ennen Irlantilainen-albumia, joka julkaistuiin vuonna 1991.

Mukana on Koskelan kirjoittama perusteellinen taustoitus kieltolaista ja fiktiivisen Aleks Revelin tarinasta sekä lista aiemmista julkaisuvuosista. Uutta sarjakvuaa ovat johdanto ja avaustarina ”Punainen trusti” (Tallinnassa 1931).

Kunnianhimoisesti Koskela paneutuu historian yksityiskohtiin, kertoillen myyttisiä ja osin mystisiäkin juttuja vähän Prattin tai Tardin tapaan, vaikka piirrostyössä hieman esikuviaan kankeammaksi jääkin. Huolellista ja detaljeissa tytkittua työtä toki. Mukaan sirotellaan ajan julkkisiakin aina Olavi Paavolaista myöten. Hauskaa on myös, että murteita ja kieliä käytetään tilanteen mukaan, esim viroa, ruotsia, saksaa, ranskaa, englantia ja jopa latinaa….

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 68 s. + kannet, ei skp; kansi väri (mv piirros, johon upotettu vihr. mustin varjoin lad. gem. tekijä ja vers otsikko, omassa vihr. Kentässä kust.; vasemmassa laidassa vihreä värikenttä, joka jatkuu selän yli tk; selässä lad. valk. mustin varjoin gem. tekijä, vers. otsikko ja gem. kust.; tk vihreä, valkoisessa kentässä mv sk s. 19, 4 ruutua kahdessa rivissä + lad. valk. gem esittelyteksti ja omassa kentässä ISBN-viivakoodi, oik. alanurkassa ksut. Logo-piiros; s. 1 nimiö + kust. logopiirros; s. 2 kust.tiedot + kust. logopiirros ja lista ””Sarjassa ilmestyneet” (Hunajakenno, Maaginen matka); s. 3–6 lad. taustatekstit ”Kieltolaki Suomessa”, ”Aleks Revel” ja lista ”Tämän albumin novellit on julkaistu aiemmin”; s. 7 tyhjä; s. 8–68 mv sk sivun taitossa]

Ks. Paholaisen kuiskaus (Arktinen Banaani, 2009)

Aurinkoalus

[Sarjis-lehden sarjakuvat vuosilta 1972–74]

Kari T. Leppänen (Arktinen Banaani, 1997)

ISBN

Kansi: Eversti Sauro syöksymässä aluksellaan aikatunneliin (ruutu s. 16).

Sisällys (sarjakuvat):
s. 13–20 Aurinkoalus (Sarjis 2/1972)
s. 21–27 Nimetön (Sarjis 1/1973)
s. 28–33 Matka ajassa (Sarjis 2/1973)
s. 34–36 Viimeinen kuulento (Sarjis 2/1973)
s. 37–41Tunkeilijat (Sarjis 4/1973)
s. 42–45 Partio (Sarjis 1/1974)
s. 46–49 Starbee (Sarjis 2/1974)
s. 50–56 Huaca (Sarjis 3/1974)
s. 57–63 Fobos (Sarjis 4/1974)

Kotimaisen sarjakuvakentän suuri yksinäinen, Kari T. Leppänen, sai äänensä kuuluville Sarjikseen Oskari-nimimerkillä tekemiensä töiden kokoomajulkaisussa. ”Muistoja Sarjis-lehden ajoilta” on kulttuurihistoriallisesti merkittävä dokumentti, ja paikoin oikeaankin osunutta aikalaiskritiikkiä alan kehityksestä (Leppäsen mielestä esim. alan ammattilaisten Sarjakuvantekijät ry hyväksyi amatöörejä jäsenikseen – ja Leppänen ei siihen koskaan liittynytkään). Toisaalta tekijällä on liiankin vaatimaton, suorastaan väheksyvä käsitys omasta tuotannostaan. Esipuheessa on kuvituksena Leppäsen varhaisia, varsin kypsiä töitä ja näytteitä albumin sarjojen myöhemmistä versioista.

Itse sarjat ovat tyylikkäitä, vaikkakin tässä turhan pieneen kokoon painettuja. Pirrostyö on klassista naturalistista seikkailusarjakuvaa. Graafisen valokuvaajan taustallaan tekijä hahmottaa hienosti tilaa valon ja varjon eroilla, ja aina ääriviivoja ei tarvita, kun harmaarasteripintoja raaputtamallakin voi piirtää.

Scifi-tarinoissa on hieno tunnelma, ja hiukan liikuttavasti saasteisiin kantaa ottava ”Yrjö”-tarina (s. 21–27) on näyttävä aikansa lapsi sekin. Useimmiten paluuta ei ole, mutta kyllä siellä rivien välissä on huumoriakin, vaikka Leppänen muuta väittää.

Lisätiedot:

[23 x 18 cm pysty albumi; 64 s. + kannet (2+2), ei skp (kansi mustalla pohjalla upot. mv piirrosruutu + lad. vers. valk. tekijä, otsikko, alaotsikko, kustantaja ja ”Banaaniklassikot”); selkä musta, lad. valk. vers. ”Banaaniklassikot 1”, tekijä ja kust., pun. vers. otsikko; tk. vas. Laidassa pysty mv valokuva tekijästä, oik. laidassa pystypalsta musta, lad. valk. gem. esittely, Sarjis-logo ja ISBN-viivakoodi; sivut numeroimattomat; s. 1 otsikko; s. 2 numerointi ”Tätä kirjaa on painettu 800 kappaleen numeroitu ja signeerattu erä.” (oma kpl n:o 425); s. 3 nimiö; s. 4 kust.tiedot ja sisällysluettelo; s. 5–12 Kari T. Leppänen: ”Muistoja Sarjis-lehden ajoilta” (kuvitettu mv. sk-näyttein); s. 13–63 mv sk; s. 64 tyhjä]

Ks. Achilles Wiggen (Arktinen Banaani, 1997)

B.E.M. 3 – Bonuskaupungin vitsaukset

[Kurpitsa-albumi 11]

Matti Hagelberg (Suuri Kurpitsa, 1997)

B.E.M. 3 – Bonuskaupungin vitsaukset

ISBN 952-9887-14-0 (nid.)

Kansi: Hahmoiksi muutetut kirjaimet B. E. M.

Sisällys:
s. 9–16 Tuomio Bonuskaupungille
s. 18–25 Kannibaali hotelli
s. 27–34 Tuomiopäivän robotti
s. 36–43 Sankarin paluu
s. 45–52 Ray Kroc ratsastaa jälleen
s. 54–61 Lauri Kentän kuolema
s. 63–70 Viimeinen naula
s. 81–90 Bonuskaupungin hirmuiset vitsaukset4
s. 92–99 Viimeinen tuomio Bonuskaupungille

Jo tutuksi käyneeseen tyyliin Hagelberg vie Bonuskaupungin infernaalisiin koettelemuksiin. Keventävinä elementteinä ovat populaarikulttuurilainat (mm. ”luolamiehet” Retu Kivinen ja Tahvo Soranen, Mikki, Aku, Asterix, Batman, Tarzan, Väiski, Repe Sorsa, Kelju K. Kojootti, Tipi ja Sylvesteri, Pepe le Pew, Ronald McDonald, Kippari Kalle – jopa Manalan lautturina – ja Bonuskaupungin suurimman tavaratalon nurkalla pyöreällä jalustallaan takovat alastomat seitsemän kääpiötä!) sekä itseironinen taiteilijavierailu: ”Mielipuoli tiedemies Matti Hagelberg kirjoittautuu sisään hotelliin vaaleaveriköksi naamioituneena…” (”Huone hiukkaskiihdyttimellä.”)

Toisinaan leveän ruudun kuva on tehty poikittain, eli korkeaksi ruuduksi. Selostusteksti on silti ladottuna pitkälle laidalle. Tunnelmat ovat entistäkin synkempiä, vaan optimismia riittää, viimeiseen ruutuunkin: ”Tuomiopäivän jälkeen sankarimme kohtaavat Bonuskaupungin raunioilla. Jatkuu…”

Huom. ”B.E.M. 4 – The sinful ways of Simpli City and the birth of Lauri Kenttä, the champion of God (Chacal Puant, 1996) on Ranskassa julkaistu kuvasalkku serigrafioita, ja en laske sitä tässä sarjakuvaksi.  ”B.E.M. 5 – Venuksen sulttaani” (Suuri Kurpitsa, 1996) on sarjakuvaa, mutta ilmestyi ennen tätä, aikaisemmin (1994) piirrettyä numeroa B.E.M. 3 (1997).

Lisätiedot:

[12 x 21 cm vaaka albumi; 104 s. sis. kannet; sisäkansiaukeamilla kaksinkertainen vinoruutukuviointi; kannet väri, kannessa ja tk. ornassilla pohjalla hahmoiksi muunnetut kirjaimet B.E.M.; selkä ruskea, oranssilla lad. vers. ”B. E. M. N:O 3”, selsätä takakanteen ulottuvat kolme hahmoa sinivalkoiset; s. 2–3 sisäkansiaukeama; s. 4 kust.tiedot (painos 700 kpl, ”Kustansi Suuri Kurpitsa ja Bonuskaupungin matkailun edistämiskeskus”; Saatavilla edelleen: N:o 4 The Sinful Ways; ”N:o 6 Tikapuuhermosto ilmestyy keväällä 1998. Jipii!”); s. 5 nimiö; s. 6–7 esipuhe Riikka Ala-Harja: Kirjoitus maisemamaalarille”; s. 8, 17, 26, 35, 44, 53, 62, 71, 80, 91 mustalla pohjalla valkkosiella raaputettu vers otsikko; s. 9–16, 18–25, 27–34, 36–43, 45–52, 54–61, 63–70, 72–79, 81–90, 92 mv sk, vaakasuroa ruutu, alla lad. vers. selostusteksti omassa laatikossaan; s. 101 = takasisäkansi oikeassa laidassa musta palsta, jossa lad. valk. vers. Suuren Kurpitsan mainoslause ”Tilatkaa ilmainen luettelo tuotteistamme!”]

Ks. B.E.M. 6, 7

B. Virtanen – Arkipäivän sankari

[B. Virtanen 1]

Ilkka Heilä (Arktinen Banaani, 1997) 2. p. 1997 ; 3. p. 1997

ISBN 952-9809-08-5 (nid.)

Kansi: B. Virtanen kantaa selässään maapalloa.

Jo 70-luvulla Sarjiksessa esittäytynyt Ilkka Heilä (s. 1956) oli välillä poissa sarjakuvarintamalta, mutta tulikin takaisin rytinällä, menestyttyään 1991 Bullsin ja Uuden Suomen kilpailussa (sen voittivat Vesa Ilmaranta ja Arto Nyyssönen Mr. Muti -sarjallaan, mutta kilpailusta nousivat myös Pystynen ja B. Virtanen). Strippisarja kertoo pikku hiljaa kehittyvää pitempää kaarta B. Virtasesta, jota maailmaa murjoo niin kotona kuin työpaikallakin, ja sehän tuntui iskevän talouslaman Suomessa lukijoiden sieluun. Sarjat päätyivät jääkaappien oviin ja toimistojen ilmoitustauluille, baaritiskeille ja luentokalvoille.

Taidokkaasti perinteiseen länsimaisen huumorisarjakuvan perinteeseen istuvalla tyylillä piirretty B. Virtanen ja hyvin karrikoidut sivuhenkilöt ovat kirjaimellisesti ikonisia, ja koko sarja on aikansa kuvaa – esimerkiksi työelämän huononemisesta ja sukupolvien välisestä kuilusta, joka vain kasvoi teknologian kehittyessä.

Ensimmäisessä albumissa Virtanen ahdistuu mm. puulaakiurheilusta ja vaimo Armi innostuu ostos-tv:stä. Marko uhkaaa tatuoinnin ottamisella, uusi sisälähetti Topi astuu mukaan kuvioon, Murikka kokeilee silmälaseja ja Virtanen etätyötä.  Muita matkimatta Heilä on tajunnut menestyssarjan reseptin. Esimerkiksi päähän potkittu päähenkilö saa aina ajoittain jonkinlaisen, ainakin henkisen vastaiskun paikan (kuten vaikkapa Mort Walkerin Masi).

Valiosarjat Oy eli kustantamona Arktinen Banaani pääsi varsinaiseen nousukiitoon tämän sarjan ansiosta. Painokset nousivat nopeasti tuhansista kymmeniin tuhansiin, ja uusintapainoksia otettiin kysynnän mukaan – seikka johon monet suuremmat kustantamot Suomessa eivät olleet vaivautuneet.

Kun sanomalehtisarjoista kootuille albumeille löytyi oikea muoto ja markkinat, jatkoa seurasi: Juban ”Viivi & Wagner” ja Jarlan ”Fingerpori”.

Stripeistä on poistettu alkuperäiset julkaisukoodit, joten niiden tarkasta ilmestymisjärjestyksestä ei ole tietoa. Kolme ensimmäistä albumia on julkaistu myös kovakantisessa kokoomakirjassa, samoin albumit 4–6 ja 7–9. Lisäksi viidestä ensimmäisestä on otettu pokkaripainokset.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet; kannet väri (kansi pohjaväri keltainen, upot. pun. logoteksti, mv piirros ja väritetty maapallo); selkä keltainen, lad. musta vers. ”B. Virtanen 1 /Arkipäivän sankari / Arktinen Banaani”; tk kelt. pohjalla lad. ’sarjakuvafontilla’ vers. teksti ”Aina pitää verrata…” Simopekka Virkkula, Aamulehti + upot. mv piirros (sarjan hahmot ja strippejä); sisäkansissa sinisellä pohjalla valkoisella negatiivina piirroksia ’tapettina’; s. 1 nimiö + piirros (jäätelötötterö); s. 2 kust. tiedot + sivun ruutu, jossa esitellään sarjan hahmot otsikolla ”Hiiri ja ihmisiä…”; s. 3–48 mv strippejä 4 per sivu; sivunumerointi sivujen alakulmissa puhekuplissa, joiden vieressä oik. B.V:n ja vas. eri hahmojen päitä; stripeistä poistettu alkuperäiset julkaisukoodit, joten ilmestymisjärjestyksestä ei ole tietoa]

Ks. myös:
B. Virtanen – Kirjasto 1 (Arktinen Banaani, 2005)
Banaanipokkari-painos: B. Virtanen 1 – Arkipäivän sankari (Arktinen Banaani, 2008)

B. Virtanen ratsastaa jälleen

[B. Virtanen 2]

Ilkka Heilä (Arktinen Banaani, 1997) 2. p. 1997; 3. p. 2001

ISBN 952-9809-12-3 (nid.)

Kansi: B. Virtanen pomppivan työpöytänsä ääressä.

Kun ykkösalbumin ensimmäinen painos myytiin loppuun heti Turun Kirjojen yössä 1997, tehtiin pikapikaa perään heti toinen albumi. Takakanteen oli saatu mainesanoja professori Arvo Salolta.

Virtasen Marko-poika harrastaa rullaluistelua, rullalautailua, graffitia ja äänekästä musiikkia, ja vaimo Armi kokeilee harrastuksia, mm. kuntonyrkkeilyä ja kirpputoreja – ja toivelevyksi paljastuu Jari Sillanpään Satulinna. Toimistopäällikkö Lennart Nilkén tuo työpaikalle tyttärensä Lisetten. Virtanen täyttää työpaikan viihtyvyyskyselyn – ja viettää lomaa!

Sisäpiiriviittauksia mm. Markon huoneen sarjakuvissa: Mad, Punaniska.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet; kannet väri (kansi pohjaväri vihreä, upot. pun. logoteksti, mv piirros ja väritetty työpöytä, näyttöpääte ja kyniä; vihreä keltainen, lad. musta vers.); selkä vihr. lad. musta vers. otsikko, alaotsikko ja kust.; tk vihr. pohjalla lad. ’sarjakuvafontilla’ must. vers. Arvo Salon teksti ”Sarjakuva on se kulttuurin ja taiteen muoto, jossa…” + upot. mv, osin värit. piirros (sarjan hahmot luolapiirroksina ja piirtäjänä Marko); sisäkansissa sinisellä pohjalla valkoisella negatiivina piirroksia ’tapettina’; s. 1 nimiö + piirros (”Giddy-up”); s. 2 kust. tiedot + sivun ruutu, jossa esitellään sarjan hahmot otsikolla ”Hiiri ja ihmisiä…” (kuten ed.); s. 3–48 mv strippejä 4 per sivu; sivunumerointi sivujen alakulmissa puhekuplissa, joiden vieressä oik. B.V:n ja vas. eri hahmojen päitä; stripeistä poistettu alkuperäiset julkaisukoodit, joten ilmestymisjärjestyksestä ei ole tietoa]

Ks. myös:
B. Virtanen 3–4 (Arktinen Banaani, 1998)
B. Virtanen – Kirjasto 1 (Arktinen Banaani, 2005)
Banaanipokkari-painos: B. Virtanen 2 – B. Virtanen ratsastaa jälleen  (Arktinen Banaani, 2008)

Dick

Tom of Finland (= Touko Laaksonen) ([1. p. 1977?]; Tom of Finland, Inc. 1997)

ISBN 1-879055-08-2

Kansi: Jalkapalloilija Dick, joka ei oikein mahdu housuihinsa

Alussa nähdään lehtiartikkeli komeasta jalkapallomestarista lempinimeltään ’thick’ Dick Pole, jolle kolme ’ihailijaa’ aikoo tehdä pienen pilan. Peruukilla, tekorinnoilla, fanipaidalla ja lyhyellä mekolla verustettuna yksi heistä hakee Diskiltä nimikirjoitusta viestittäen nonverbaalisti kiinnostustaan. Pelaajatovereilleen Dick näyttää sormimerkillä, mitä on tavoittelemassa, kun lähtee treffeille. Puistossa alkaa tapahtua kahden kaveruksen seuratessa puskista lupaavaa kähmintää. Poliisiksi ja duunariksi pukeutuneet kaverukset liittyvät seuraan, ha yhtäkkiä Dick niin sanotusti vaihtaakin joukkuetta, tai no, ainakin nelinpeliin.

Kansi on perinteistä Tomin siistiä lyijykynätyötä, kaikki muut kuvat yhtenäistä tussipiirrostyyliä. Tarinassa on  23 piirrosta ilman tekstiä, paitsi alkuruudun sanomalehdessä. Lisäksi lopussa 6 piirrosta ”Tomin arkistosta” (sauna- ja uintiaiheisia). Vihkonen on Tom of Finlandin oman säätiön Yhdysvalloissa julkaisema, mutta siinä ei ole julkaisuvuotta. Amazonin tietojen mukaan saman ISBN-koodin julkaisu on ilmestynyt syyskuussa 1997.

Lisätiedot:

[Tiedot (uudesta) amerikkalaisesta painoksesta:  28 x 22 cm pysty vihko, 32 s. sis. kannet, sivut numeroitu, kansi mv piirros ja ladottu ”dick” + oranssi  pysty lisäväripalkki, jossa valkoisella pohjalla oranssi logo ”Tom of Finland”, yläreunassa ladottu hinta $ 11.00 ja alareunassa valkoisella ladottu teksti ”For mature adults only!”], sekä tk, jossa 3 mv piirrosta Tomin muista kokooma-albumeista (ei sk) ja osalla sivua oranssi taustaväri, alaosassa valkoisella pohjalla ladottu kust.tiedot, ei vuosilukua; Kansikuvassa jalkapalloilija, joka ei oikein mahdu housuihinsa.]

Elukat

Vesa Ilmaranta, Arto Nyyssönen (Helsinki Media, 1997)

ISBN 951-32-0564-9 (nid.)

Kansi: Jääkaapin edessä lumessa tarpovat elukat, Hamsteri ja Konna (aihe sivulta 45).

Sisällys (sarjakuvat):
s. 5–50 [sivun värisarjoja, jokaisessa sama otsikkologo vaihtuvan värisenä, vain s. 31 lisäksi itseironinen pastissiotsikko ”Sarjakyhääjät”]
s. 53–66 Koirat [sivun värisarjoja, joilla oma värillinen otsikko:]
s. 53 [johdanto]
s. 54 Kevätpäivä ihmispuistossa
s. 55 Mitä lopulta tapahtui avaruuskoira Laikalle?
s. 56 Tilanne kärjistyy uima-altaalla
s. 57 Ars longa, vita brevis…
s. 58 On vanha jengi koolla taas
s. 59 Ihmeellinen pystykorvamies, leskien turva, orpojen tuki
s. 60 Otteita ulkopuolisen päiväkirjasta
s. 61 Kumppanukset uinuvat
s. 62 Uusi Promoteus
s. 63 Kevät, jota ei koskaan tullut
s. 64 Hermopeliä suurmestaritasolla
s. 65 Mitä jokaisen pennun pitäisi tietää ihmisenkasvatuksesta
s. 66 Maaginen tuokio pyramideilla

Kotimaisessa sarjakuvakentässä aikakauslehtiin on tehty merkittvä määrä laadukkaita sarjakuvia, ja usein väreissä. Harvemmin niitä kuitenkaan on koottu albumiksi asti (jokin Mämmilä ja Krappeja ja nyrjähdyksiä pitkinä poikkeuksina). Tässä on kokooma Helsinki Median kahteen lehteen, Eläinmaailma ja Koirat, yhden ja saman tekijäparin luomista, varsin samanhenkisistä sarjoista. Elukat on inhimillistetyjä eläimiä sijoitettuna ihmismaailmaan, Koirat taas perustuu klassiselle roolinvaihdoskomiikalle.

Ilmarannan oivalluskyky assosioida eläin-ihmisaiheisia ristisiitoksia (ilmeisempänä rokkikukko, vaativampina sammakkoennustajan vastanotto ja citykarhun perintätoiminta) ja esim. lastenlauluja on ilahduttava, ja ajankohdan ilmiöistä tehdään samalla tavalla herkullisia uustulkintoja. Ilmaranta kuvittaa nautinnollisesti, tuoden virtuoosisella piirtämisellään ja osuvilla julkkis-karikatyyreillään ja herkänkauniilla värityksellään mieleen lähinnä Tarmo Koiviston. Sarjat ovat käyttöhuumoria, mutta niistä muodostuu samalla satiiria ja sosiohistoriallista ajankuvaa (esim. mustarotat ja maahanmuuttajat, oravat ja mielenosoituskilpensä ”Tosi on!”).

Mukana on itseironinen strippi, jonka muka elukat tekevät tekijöistään (s. 30), sekä vierailevia hahmoja aina Muumipeikkoon asti (s. 33). Valitettavasti enempää kuin tähänastiset neljä Ilmaranta-Nyyssösen albumeita ei tämän jälkeen ole saatukaan nähtäville.

Lisätiedot:

[28 x 23 cm pysty albumi; 68 s. sis. kannet; kannet väri, ei skp (väripiirros + värillinen piriretty logoteksti, lad. valk. gem. tekijät, valk. laatikoss akoodi; selkä valkoinen; tk harmaalla pohjalla väriruutu (s. 42) + lad. gem. esittelyteksti ”Eläimellistä menoa vuodesta 1994” + lehtien logot, hintamerkintä ja laatikossa ISBN-viivakoodi; s. 3 nimiö + väripiirrosruutu (s. 47); s. 4 kust.tiedot; s. 5–66 värisarjakuvia sivun taitossa, paitsi s. 51 otsikko ”Koirat” ja väripiirrosruutu, s. 52 vain sivunumero]

[Esra Elovainio 3]

Piskuinen lauma – [Saarnaaja] Esra Elovainio

Martti Pentti (Suomen lähetysseura, 1997)

Piskuinen lauma, saarnaaja Esra Elovainio

ISBN 951-624-239-1 (nid.)

Kansi: Esra saarnaa mustalle seurakunnalleen, musta poika soittaa kelloa [kuva-aihe stripistä C 42 A]

Esra, Esteri ja pikku Esa palaavat Suomesta Kashonamaalle, Semi Saastamoinen ja Abraham menevät vastaan Bromvoelin kaupunkiin. Termiittejä torjutaan tervalla, jolle lapset keksivät muutakin käyttöä… Päällikkö Matako opiskelee lukemaan, mutta on huolissaan vallantavoittelijoista, jotka ovat myös lähetysaseman opettajien ongelmaoppilaita. Huttuset ja Abraham jatkavat opetustyötään, Ester ja Saara sairaanhoitoa. Eläinkunta ja pensastolaiset ovat eksoottisempaa paikallista asujamistoa.

Esa on niin Raamattua tunteva lapsi, että satu Punahilkasta on oudompaa tietoa kuin vanhan testamentin tarinat. Piirustuspaperikin on pieleen menneitten painoarkkien kääntöpuolia. Lasten käsitykset ja Esan uusi koira Topi tuovat lisäaiheita. Esra toimii päällikkö Matakon ja kenraalikuvernööri von Schwungkraftin tulkkina ja siinä välissä myös rauhanneuvottelijana, pehmennellen molempien näkökantoja. Savannille nousee kauppa ja poliisiasema, molempien johdossa sama mies, poliisimestari/kauppias Wulp, joka kosiskelee Abrahamia hallitusvallan leipiin, mutta opettajan kutsumus pitää.

Kolmannessa osassa alkaa jo olla toisteisuutta. Lähetystoiminta laajenee lähialueille (Ombamboon), avustajakunta lisääntyy (myös konkreettisesti), ja huumori syntyy usein pienistä huvittavaista eroista kulttuureissa. Sävy on edelleen humaani ja ymmärtävä. Itse saarnamies on nöyrä ja ujo, vaatimatonkin. Yllättävän sivujuonteen tuo kahden sivun [vain albumiin tehty?] unijakso, jossa Esra jo uneksii mustien pappisvihkimyksestä (!).

Saara ja Abrahanm ovat Kashonamaan ensimmäiset mustat kristilliseen avioliittoon vihityt, ja vastahankaisuudestaan  huolimatta sulhasen isä, poppamies Shimbukukin heltyy antamaan kunnon myötäjäisiä. Johannes ja Martta Huttunen viettävät hyvin ansaittua kaupunkilomaa, ja Hilja-tytär nauttii. Ombangon hallitsija Nehuhun kanssa on aluksi vähän ongelmia, mutta isäntäväkenä lähetyssaarnaaja joustaa jopa itse syömään sormin. Huttusille syntyy poika (Viljo Kustavi), Saastamoisille tytär, Elovainioillekin tytär – ja lähetysasema saa Suomesta kirkonkellon.

Pientä sisäpiirihuumoria on yksityiskohdissa. Esran kirjoitusalustana toimii laatikko, jossa lukee (ylösalaisin) ”Amish oats”, ja vanhahtavan sankarirunon saarnamiehestä on kirjoittanut nimimerkki ”M-i P-i” (eli siis Martti Pentti, sarjan tekijä). Edelleen sarjassa viehättää sen rehti monikielisyys (suomea, espanjaa, saksaa, paikallista kashonakieltä). Vähän sekoittavaa on kaksinkertaisten nimien (Arbaham / Kakombo) käyttö, vaikka siinä onkin pedagogista ideaa nimien merkityssisällön takia.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi, 54 s. + kannet, kansi väri, tk vihreä + mv piirros (sivulta 3); s. 1 nimiö, s. 2 painotiedot, sarjakuvaa s. 3–51; s. 52–54 tyhjä; sivut numeroimattomat, ei otsikoita, kullakin sivulla kaksi 2-rivistä mv-strippiä, joissa tekstaus versaalilla sekä numerointi MP-92-C1…MP-96-C48, joissa ensimmäinen luku tarkoittaa piirtämisvuotta ja jälkimmäinen stripin juoksevaa numeroa, ja kullakin sivulla A ja B (ylä- ja alapuoli sivusta) sekä sivunumeroa edeltävä kirjain albumijärjestystä (C = kolmas). Lienee julkaistu ensin harvakseltaan Lähetyssanomia-lehdessä. Sivun 1 kuva vain yksi iso hahmojen esittelysivu, joka toistuu seuraavassa albumissa. Sivuilla 35 ja 36 unijakso, numeroitu MPentti-95–MR1 ja MR2, jossa ensimmäinen ja viimeinen ruutu tuplakorkeat, vieressä kaksi päällekkäistä ruutua; nimiössä sana ”saarnaaja”, kannessa ei]

Ks. myös:
Oppia ikä kaikki – saarnaaja Esra Elovainio [4] (Suomen lähetysseura, 2002)
Lehdessä luki – saarnaaja Esra Elovainio [5] (Suomen lähetysseura, 2007)

Folkets Dagblad 1997

[Folkets Dagblad 7]

Leif Sjöström (Scriptum, 1997)

ISBN 951-8902-68-2

Kansi: Ole Norrback ja käsin kirjoitettu lappu ”Skrivet från vildmarken” – hiiri lähtee maantielle (viittaus Jack Londoniin, aihe sivulta 90).

(Sisällöstä: s. 5 Pekka Vennamo maalaa postmoderneja tauluja lakkautetuista postikonttoreista; s. 6 Ole Norrback diskataan tietokilpailussa, kun eurooppaministeri vastaa vain ”No comments”; s. 11 Ahtisaari jakaa Intian-vierailullaan Nokioita Shivan kaikkiin käsiin; s. 16 RKP lähtisi hallituskesta,vain jos Lipponen aseella uhkaisi – ja silloinkin omasta tahdostaan; 29.1. Tarja Halonen vänrikki Nappulana ja Ole Norrback Kessuna, kiistaa paremmasta tuolista; 25.1. versio Edvard (Eetu) Iston ”Hyökkäyksestä” (1899 / 1997 Emu hyökkää); 1.5. ja 19.6. Ole Norrback = Zorro / Sorry; 24.9. Ahtisaaren kanssa Japanin vierailulla Norrback kaipaa geishoja (suklaata); 25.9. …ja tuntevat itsensä hoikiksi sumo-ottelussa; 18.11. Lipponen Mörkönä Emu-Mumindalenissa – muumiperhe ihmettelee muutosta.]

Pantakoon merkille, että takakannen lehtikritiikkipoiminnoissa Ole Norrback antaa tunnustusta pilapiirtäjälle, vaikka yrittääkin säilyttää etäisyyden hänen mallinaan.

Lisätiedot:

[15 x 25 cm vaaka albumi; 120 s. ei skp; selkä vaaleanruskea, ladottu valkoisella gemenalla otsikko; kansi väri (valkoisella pohjalla musta kehys, jonka sisäpuolella väritetty piirros ja lad. punaisella gem. ”Folkets Dagblad av Leif Sjöström” ja kehyksen alla ”Scriptum”, oik. yläkulmassa keltaisessa, mustalla rajatussa  laatikossa punaisella ”1997”); s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot; s. 3 Teksti ”Arkeolgisk sensation gammal som gatan” ja piirros Susiluola-teemasta ja Svenska Stenpartiet -puolueesta; s. 4 tyhjä; s. 5–110 mv sk (myös harmaarasterointia, alkuperäisiä julkaisupäivämääriä); s. 111–119 lad. otsikko ”Voj, arma dagar” ja kolmella palstalla ladottuna taustatietoja päivänpiirroksiin; s. 120 tyhjä; tk. valkoinen, mustalla ladottu poimintoja lehtikritiikeistä (Dan Kronqvist, Hufvudstadsbladet; Ole Norrback, Vasabladet; John-Erik Jansén Västra Nyland) + kust. ja ISBN-koodi]

Ks. myös:
Folkets Dagblad |1] (Scriptum. 1991)
Folkets Dagblad från A till Ö (Scriptum. 2003)

Gare du Nord – Comics from Denmark, Finland, Iceland, Norway, and Sweden

(an anthology of comics from Finland, Norway, Sweden, Denmark and Iceland / une anthologie de bandes dessinées de la Finlande, la Norvège, la Suède, le Danemark et l’Islande)

Antologia, toim. Rolf Classon et al. / Suomen osuus Heikki Jokinen (Tago, Ruotsi / Nordicomics, 1997)

ISBN 91-86540-91-2

Kansi: Absurdi hahmo raiteilla Pohjantähden alla. (Ei suom. tekijän; Max Andersson, Ruotsi).

Sisällys (suomalaiset sarjakuvat):
s. 17–20 Kati Kovács: The Sausage Man [makkaramies, Suuri Kurpitsa 1994]
s. 49–50 Johanna Rojola: Latin Lover
s. 78–80, 158 Tomi Riionheimo: Hip and Hale [kolme + yksi sivun Rieku ja Raiku -sarjaa, yksi Riitta Uusitalon kohdalla!]
s. 103–108 Timo Mäkelä: A Memory of the Past [Vanha muisto, Laaki-lehti 1993]
s. 124–128 Matti Hagelberg: God’s night off [B.E.M: The Exhaust Pipes of Mekanoville + Jumalan vapaailta,.Suuri Kurpitsa 1994]
s. 143–147 Tiina Paju, Sari Luhtanen: Supperwoman
s. 148–149 Sami Toivonen: Exceptional Courage [Poikkeuksellista rohkeutta, Sarjakuvastin 2, 1994]
s. 154–155 Pentti Otsamo: Christ is Coming – Are You Ready? [Jeesus tulee – oletko valmis?, Alpha 1992)
s. 159–157 Riitta Uusitalo: Nasu [2 strippiä Nasun lapset -96, 3 Nasu -94]
s. 171–172 Ari Kutila: The Man in Black [8 strippiä]

Takakannen mukaan: ”For the first time ever, cartoonists from Denmark, Sweden, Norway, Finland and Iceland are gathered in one place: Gare du Nord. Published by Nordicomics, a Nordic association, this anthology contains a selection of the best of Nordic comics. Over 200 pages, featuring 36 artists and a description of the state of comics in each country, as well as an index of the artists and useful addresses.” Hupaisaa kyllä, sivuja ei ole yli 200, vaan 192 plus kannet (=196)!

Antologian toimittanut Rolf Classon kertoo koonenensa kunkin maan asiantuntijoiden avulla kokoelman Angoul~emesta stratenneen, Eurooppaa ja Pohjoisdmaista kiertäneen yhteispohjoismaisen näytelyn pohjalkta, noin 600 sivusta tiivistäen. Huomionaan hän kertoo, ettei odotustensa vastaisesti löytänyt mitään yhteistä linjaa, vaan määritteli erot näin: tanskalaisilla puolipornnahtavaa toiminnallisuutta, norjalaisilla humoristista ja filosofista taivuttelua, suomalaisilla hullun anarkistista seikkailua – ja ruotsalaisilla absurdia satiiria kansanhuumorin maustein.

Heikki Jokinen valottaa tekstiosuudessaan Suomen sarjakuvatilannetta mm. näin: Kotimaisilta tekijöiltä on julkaistu 90-luvulla enemmän albumeita kuin koskaan aikaisemmin. Painokset eivät ole suuria, mutta vaikutus on. Perinteisistä mutta tästä valikoimasta puutuvista tekijöistä mainitaan Kari Leppänen, Tarmo Koivisto ja Mauri Kunnas. Kustannusmaailmasta ja -kentästä mainitaan myös Aku Ankka, Mustanaamio ja Muumi. Naisten tekemiä sarjoja julkaisi Naarassarjat-lehti 1992–1994, kaikkiaan noin 50 tekijältä, jokta sen jälkeen ovat päässeet myös muihin julkaisuihin.

Kaikkiaan 36 tekijän joukkoon valikoitui kymmenen suomalaista tekijää tai tekijäparia. Sarjat oli käännetty englanniksi (katastrofi vietäessä kirjaa ranskankieliseen Eurooppaan!). Sama näyttely poiki kiertonsa aikana vielä toisenkin yhteispohjoismaisen antologian

Lisätiedot:

[25 x 17 cm pysty albumi; 192 s. + kannet, ei skp; kannet väri, s. 1 nimiö; s. 2 Rolf Classonin pääkirjoitus englanniksi ja ranskaksi; s. 3 sisällysluettelo; kaksikieliset maaesittelyt: Tanska s. 4–5, Islanti s. 5–6, Norja s. 6–7, Suomi s. 7–9, Ruotsi 9–10; mv sk s. 11–181; s. 182 tyhjä; kaksikieliset tekijäesittelyt s. 184–189; s. 190–191 yhteysteitoja maittain; s. 192 kust.tiedot; tk lad. mustalla vers. ”For the first time ever, cartoonists from Denmark, Sweden, Norway, Finland and Iceland are gathered in one place: Gare du Nord. Published by Nordicomics, a Nordic association, this anhtology contains a selection of the best of Nordic comics. Over 200 pages, featuring 36 artists and a description of the state of comics in each country, as well as an index of the artists and useful addresses.” (ja sama ranskaksi); selkä keltainen, lad. mustalla vers otsikko ja gem. alaotsikko englanniksi]

Ks. myös: Sanomalehtisarjat – Strippar i Norden (Arktinen Banaani, 1999).

Hajamieliset haikarat, eli kuinka Risuset melkein saivat vauvan

Riitta Uusitalo (Otava, 1997)

ISBN 951-1-14626-2 (sid.)

Kansi: Haikara lentokoneessa, kolme vauvaa kyydissä.

Sisällys:
s. 2–3 [nimetön: vauva ei osaa päättää nimeä]
s. 4–12 Tähdenlennon aikana voi toivoa
s. 14–18 Kun mittari näyttää plussaa, on vauva tulossa
s. 20–28 Wauvoissa on Woimaa
s. 30–47 Pelkkä ajatus toisen lapsen syntymästä voi sada esikoisen taantumaan jollekin varhaisista uhmitteluasteista
s. 49–56 Vain muutaman muovilelun tähden
s. 58–64 Kyyneleitä, siirappia ja oksennusta
s. 66–80 Kaksi tapaa käsitellä vaikeita asioita: Tapa1 ja Tapa 2
s. 71–75 Samaan aikaan toisaalla…
s. 76–87 E-lä-mä jat-kuu

Risusten perheen kolmannessa kirjasa Riitta Uusitalo käsittelee taitavasti myös kipeitä asioita, kuten mitä jos odotettu vauva ei tulekaan?

Taittaja on kumma kyllä lisännyt ennestäänkin häriitseviin sivunumeointipallukoihinsa vielä tähdenmuotoiset rasterivarjot!

Lilsätiedot:

[14 x 21 cm vaaka kovakantinen kirja; 88 s. + kannet ja sisäkansilehdet (2 kannet + 2 sisäkannet +2 sisäkansilehdissä sisäkannen kuvaa +2 tyhjät sisäkansilehdet); sisäkansiaukemilla sinivalkoinen painatus (kansiaihe ’tapettina’, pos. & neg.); kansi piirros mv + lisäväri oranssi + mustalla tekstattuna otsikko + lad. gem. alaotsikko, tekijä ja vers. kustantaja; tk mv + oranssi. piirros, jossa tekstaus + lad. kustantaja, koodi, ISBN ja viivakoodi; selkä valkoinen, lad. must. gem. tekijä ja vers. otsikko; s. 1 nimiö (otsikko tekstattu, alaots. lad. gem.); s. 2–3 kust.tiedot + mv 4 kuvan sk ilman ruutujakoa; s. 4, 13, 19, 29, 48, 57, 65, 70, 76 väliotsikko (+ piirros); s. 4–12, 14–18, 20–28, 30–47, 49–56, 58–61, 63–69, 71–75, 76–87 mv sk; s. 88 piirros ”I’ll be back!”]

Ks. Pikku opintiellä (Otava, 1998)

Harha-astia

Marko Latva-Nikkola (Marko Latva-Nikkola, 1997)

Kansi: Mahtavan, mystisen, kaareutuvan linnanportaikon edessä kaksi hahmoa, toinen nauraa, toisella naamio.

Sisällys:
s. 4–5 Häiriöpuh. (Sarjari 44) [häiriköllä anaalifiksaatio, poliisi kannoilla]
s. 6–11 Velvollinen [veteraanit vs. Linnunradan valittu reserviläinen]
s. 12–14 Tri Mauno-Kekkolan menetelmä (Sarjari 46) [Haley Boppin komeetta ja poliisi uhkina]
s. 15 Tieteellinen kokeilu menee vituix (Glömp 1) [Tiedemies sekoittaa aineistaan Jeesuksen]
s. 16–17 Arvottomat [11. inkarnaatio]
s. 18–19 Harmaaksi jääneessä talossa (Rosa Liksomin novellia mukaillen) [Pohjoista ahistusta]
s. 20–22 Säätöprojekti (Glömp 1) [Kaukosäätimellä toisten telkkareilla]
s. 23–25 Apinan haima (Sarjari 45) [Seikkailunhaluisille käy köpelösti]
s. 26–27 Dagonin lapset (Sarjari 43) [Vedestä kauhuja; 2. sivu harmaalla pohjalla, kansiarkilla]

Pohjoista angstia, mustaa huumoria ja seikkilua tajunnanvirrassa. Graafisesti vahvaa, naivihkoa ilman arvoarvostelmaa. Ehkä Ville Pirisen vaikutteita. Omakustanne, mutta mukaan myöhemmän tuotannon pohjaksi.

Lisätiedot:

[21 x 15 cm pysty vihko; 28 s. sis kannet; kansi vaalean oranssi, jolla mv rasteroitu piirros; tk vinjettipiirros; s. 2 = s. sisäkansi (puupiirros); s. 3 lad. sisällys + vinjettipiirros + esittelyteksti lad. ”Tästä astiasta löytyy syystä jos toisestakin sekä aiemmin julkaistuja sarjakuvia että ennennäkemättömiä ihmeellisyyksiä. Tarinat ovat muodostuneet yhdistellen unia ja ja harhoja hieman arkisempiin asioihin, Muun muassa. Näemmä näkyjä…”; s. 4–27(= 2. Sisäkansi) mv sk]

Hessu-kissa ja vauva

Wallu = Harri Vaalio (Kirjapaja, 1997)

ISBN 951-625-483-7 (sid.)

Kansi: Hessu-kissa katsoo, kun vauva nukkuu tutti suussa

Sisällys (sarjakuvat):
s. 4–5 Hessu-kissa kuulee uutisen
s. 6–7 Mitä kuuluu, Hessu-kissa?
s. 8–9 Hessu-kissa kinoksessa
s. 10–11 Hessu-kissan naukujaiset
s. 12–13 Hessu-kissa kehrää
s. 14–15 Hessu-kissa saa vaipan
s. 16–17 Hessu-kissa taikurina
s. 18–19 Syntymäpäivä
s. 20–21 Hessu-kissan lahja
s. 22–23 Hessu-kissa ja pikkulinnut
s. 24–25 Hessu vauhtikissa
s. 26–27 Hessu-kissan kesäloma
s. 28–29 Hiiri Pikkula lähtee retkelle
s. 30–31 Hiiri Pikkulan yllätysvieras
s. 32–33 Hessu-kissa eläinlääkärissä
s. 34–35 Hessu-kissa tahtoo sisään
s. 36–37 Hessu-kissa kerää lehtiä
s. 38–39 Hessu-kissan lehtiperhonen
s. 40–41 Hessu-kissa ja vauvan lelut
s. 42–43 Hessu-kissa kiipelissä
s. 44–45 Hessu-kissa saunassa
s. 46–47 Hessu-kissan tähtijahti
s. 48–49 Hessu-kissa pelaa palloa

Kolmas kokoelma Lastenmaassa ilmestyneitä värikkäitä sarjakuvia, nyt vaakasuorassa eli kaksisivuisessa formaatissa, eli pystysuorat sarjat on jaettu kahdelle sivulle (”Hiiri Pikkula hiippailee” ja ”Hiiri Pikkulan tietokone” eivät olleet sarjakuvaa, vaan kuvakirjoja).

Wallun saama opetttajan koulutus näkyy leikkisän pedagogisena otteena, jolla lapsilukijaa hastetaan päättelyyn ja omiin havaintoihin, niin tekstin kuin kuvankin tulkintaan. Kirjan nimen mukaisesti kerrotaan varsinkin perhettä kohtaavasta iloisesta tapahtumasta ja sen vaikutuksista lapselle helposti käsitettävällä tavalla, mahdollisia pelkoja ja ahdistuksia purkaen.

Lisätiedot:

[16 x 22 cm vaaka kovakantinen kirja; 52 s. väri + kannet (2+2) sisäkansissa vaalean vihreällä pohjalla kissan siluetteja eri asennoissa; kannet väri; kansi vihreällä pohjalla väripiirros, tk keltaisella pohjalla väripiirros Hessu-kissan kasvot tutti suussa, alareunassa harmaalla siluetteja kissasta eri asennoissa, kansi ja tk otsikko vihrein ääriviivvoin, signeeraus mustalla, tk ladottuna esittelyteksti mustalla, mustalla  koodi L 84 ja valkosiessa kentässä ISBN-vivakoodi; s. 1 ja 52 sisäaukeama kuin sisäkansi 1 ja 2.; s. 2 tyhjjä s. 3 nimiö + piirros (vauva laittaa Hessulle tutin suuhun) teksti ”Kirjoitti, piirsi ja kirjaksi kokosi Wallu” ja omistus ”Kriskalle, joka oli vauvan mallina, ja Sandralle”, lad., vain otsikko ja signeeraus käsin; s. 4–47 kahden sivun värisarjakuvia; s. 48 piirros, Hessu ja hiiri loikoilevat, hiiri kissan hännällä. Sivut numeroitu s. 4–49; s. 50 Lastenmaan mainos, kansikuvat neljästä Hessu-kissa ja Hiiri Pikkula -kirjasta, joista 2 sk, 2 kuvakirjaa; s. 51 kust.tiedot]

Ks. Kissan pizza (Kirjapaja, 2002)

Hunajakenno

P. A. Manninen; J. Lehto (käsik.), (Sarjamafia, 1997)

ISBN 952-5171-01-9 (nid.)

Kansi: Vihreässä pyörteessä neljän tanssivan hahmon piiri (kollaasi, Jouko Ruokosenmäki & Pekka Manninen).

Takakannen mukaan: ”Hunajakenno on realistinen kertomus epärealistisista tapahtumista. Kuinka rakastuminen voi johdattaa tavallisen nuoren miehen salatun tiedon lähteille? Onko kaiken takana tietoyhteiskuntaa hallitseva salaliitto? Vaaniiko toinen todellisuus suljetun oven takana?”

Yllättävän tavallainen tarina P. A. Mannisen tuotannossa. Toki kerrontatapa ja sisältö ovat jännässä ristiriidassa. Esimerkiksi formaatti on tasarytminen, eli lähes joka sivulla on kaksitoista samankokoista neliömäistä ruutua (vain joitakin kahden tai kolmen ruudun mittaisia pysty- tai vaakaruutuja, ja aina saman kohtaan sivua eli 8. ruudun kohdalle asettuvia hiukan isompia ympyräruutuja). Hahmot on piirretty ilmeisen tarkoituksellisesti osin kovinkin toisiaan muistuttaviksi – ja kahden nimikin on sama (Kirsi).

Dialogi on arkista, myös murteineen. Lopussa lukija jää hahmojen tavoin pohtimaan, mitä tapahtui, vai tapahtuiko oikerasti mitään. Mystisyys on vähän kuin Viisikoissa, mutta jää tarkoituksellsiesti avaamatta. Otsikon Hunajakenno on maatila, jolle kaupunkiduunari matkustaa naisen perässä, tormäten outoon neljän hengen porukkaan, joka puhuu useista kuolemistaan. Sen verran on ulkopiuolisia henkilöitä, että ihan kuvitelmaakaan koko juttu ei päähenkilölleen liene.

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 68 s. + kannet, ei skp; kansi väri (vihreävalkoinen käsitelty valkouva, johon upotettu valkokehyksissisä laatikoissa otsikko ja  tekijät, värikenttä jatkuu selän yli tk; selässä lad. must. gem. otsikko, tekjät ja kust.; tk vihreä, valkoisissa kentissä mv piirros, + gem. esittelyteksti + kansitiedot ja kust. ja ISBN-koodi; s. 1 nimiö + kust. logopiirros; s. 2–65 mv sk sivun taitossa; s. 66 kust.tiedot + kust. logopiirros ja lista ”Sarjassa ilmestyneet” (Aleks Revel, Hunajakenno + tulossa Maaginen matka) + ISBN-viivakoodi; s. 67–68 tyhjä]

Ks. Kapteeni Kuolio strippaa (Tampereen sarjakuvaseura, 2001)

Jasso 1 – Ilman tuntua juhlassa

Jii (Juha) Roikonen (Arktinen Banaani, 1997)

ISBN 952-9809-10-7 (nid.)

Kansi: Jasso ja häntä juhlapuvuissa, kakun ja siman – ja maggaran kera.

Jasson siirryttyä Arktisen Banaanin talliin syntyi lähes kerralla useampi tuote. Tämä on Helsingin Sanomissa ilmestyneiden strippisarjojen kokooma. Hiukan kiireen tuntua on näkyvissä, sillä ainakin kolme strippiä toistuu, pahimmassa tapauksessa jopa samalla sivulla.

Jiin huumori toimiii hyvin strippimuodossa (1–4 ruutua), kun kerralla on esillä vain yksi oivallus, jota säestää toisinaan muutama hassu yksityiskohta, kuten auringon touhut, vaihtuvat kilvet tai keittiötarvikkeiden etiketit. Taustoiltaan musta, mutta selkeä grafiikka istuu niin sanomalehteen kuin albumiinkin, ja omintakeinen tekstaus on helppolukuinen.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet; kannet väri (harmaalla pohjalla upot. väritetty piirros, lad. sin. gem. tekijä ja kust., vers. tekst. oranssi otsikko ja lad. pun. alaots., mv ’tähdessä’ n:o ”1”; tk samoin, piirros samaa teemaa + lad. pun. gem. Vesa Kataiston kirj. esittely + ISBN-viivakodi; selkä harmaa, lad. sin. gem. tekijä ja kust., pun. vers. ”Jasso 1: Ilman tuntua juhlassa”); sisäkansissa siniselllä valk. negat. ’tapettina’ piirroksia Jassosta; s. 1 nimiö (vain tekstit, kuten kannessa); s. 2 kust. tiedot; s. 3–46 mv sk, yleensä neljä strippiä per sivu, joskus alin strippi korvattu mv pilapiirroksella (sarjoissa tekstaus ja näkyvissä alkuperäinen julkaisukoodi, sis. vuosiluvun -93….-94 ja järjestysnumeron, eivät aikajärjestykseen, vaan teemoittain järestettynä); sivut lad. numeroitu); s. 47 lad. lista ”Jassot”; s. 48 tyhjä]

Jasso-poggari 1 – Mussakin tahdissa

Jii Roikonen (Arktinen Banaani, 1997)

ISBN 952-9809-09-3 (nid.)

Kansi: Ympyräaukosta esiin työntyvä piirasvuoka, jossa Jasso aterimineen, tarinan hahmoja ympärillä.

Sisällys:
s. 4–5 Aamun avaus [puhekupliin sisältyy sisällysluettelo]
s. 6–37 Soppa poppaa
s. 38–63 Jumit jumissa

Ilmeisestikin hard&petin paksun pokkarin (Hännän kunnossapito, 1996) sympaattista, Jiille hyvinkin sopivaa julkaisukokoa jatkamaan kaavailun sarjan aloitus, josta ei tullutkaan sarjaa. Sen sijaan Jassoa nähtiin kohta taas muissa muodoissa, jopa kerholehtinä (jotka tässä jäävät rajauksen ulkopuolelle).

Sivun kokoiset kuvat (avaussarjaa ja loppusivun ruutua lukuun ottamatta) tomivat hyvin, mutta olisiko lyhyessä ajassa ilmestynyt liikaa Jassoja, kun vähän vaikuttaa sisällöllisesti köykäisemmältä? Tähän se ei kuitenkaan tietenkään jäänyt.

Lisätiedot:

[15 x 11 cm pysty albumi; 64 s. + kannet; kansi väri (mv + lisäväri keltainen); tk. mv + lisäväri keltainen (vain Jassossa); selkä valkoinen, lad. mustalla gem. tekijä, vers. ”Jasso-poggari”, keltaisessa soikiossa musta ”1”,  musta gem. alaots, kustantaja; sisäkansissa piirros painettuna keltaisella (keittiötarpeistoa ja  2. sisäkannessa hahmoja mukaan lukien Jasso); s. 1–2 tyhjä; s. 3 nimiö; s. 4 kust. tiedot; s. 4–5 avaussarja, sis. luettelo kuplissa; sarjat mv, muuten kuva per sivu, s. 4 kaksi ruuturiviä, 5 kolme ruuturiviä; s. 64 alhaalla yksi leveä ruutu, ylhäällä lad. + aiemmin ilmestyneet Jassot -lista]

Ks. myös:
Jasso 1 – Ilman tuntua juhlassa (Arktinen Banaani, 1997)
Jasso on super! (Arktinen Banaani, 1998)

Joonas ja hypnoosimurha (Joonas 1)

Veikko Savolainen (Arktinen Banaani, 1997)

Kansi: Kollaasipiirros Joonas ja hypnoosimurha (tausta punaruskea, kuva mv+ vihreänharmaa, kuplassa teksti ”Minun on surmattava tohtori Kanto..!”)

Sisällys:
s. 5–24 Hypnoosimurha [=Joonas 25 Tohtori Usva hypnotisoi] (stripit 121–150 Kotiposti 5/1963–10/1964])
s. 27–46 Willy-sedän perintö [=Joonas 24 Willy-sedän testamentti] (stripit 91–120 Kotiposti 1/1961–4/1963)

Kolmas, sinänsä hyvä yritys käynnistää Joonaksen julkaiseminen kirjasarjana, mutta jäi yhteen albumiin. Sen sisältö oli tuttua jo Sarjiksesta ja Jalavan isosta kokoomasta. Valitettavasti kirjassa ei ollut edes esipuhetta tai mitään taustatekstiä, takakantta lukuun ottamatta: ”Veikko ’Joonas’ Savolainen […] muistetaan etenkin 1950–1970-luvuilla ilmestyneestä Joonas-sarjakuvastaan, jonka parhaita jaksoja aletaan nyt julkaista uudelleen albumimuodossa.”

Kuten takakansikin kertoo, ”tässä vaiheessa Joonaksen piirrostekniikka oli jo kehittynyt huippuunsa, ja jännitystarinat kulkivat humoristisin maustein mustan elokuvan tunelmissa.”

Sivutaitto on samanlainen kuin vuoden 1983 kirjassa. Kotipostin Joonas-sarjat on muuten kaikki uusittu joko Sarjis-lehdessä [24–27 ja 30], ensimmäisessä kokoomakirjassa [24–27 ja 29] tai Sarjainfo-lehdessä [28]. Helsingin Sanomain strippejä ei ole kaikkia uudelleenjulkaistu, ellei lasketa Sarjakuvaseruan taannoisia nettisivuja…

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi, 48 s. + kannet, ei skp, sivut numeroimattomat, kansi väri, (kollaasipiirros Joonas ja hypnoosimurha , tausta punaruskea, kuva mv+ vihreänharmaa, kuplassa teksti ”Minun on surmattava tohtori Kanto..!”), tk. pohjaväri punaruskea ja mv ruutukuva (stripsitä 130) + signeeraus valkoisella ja kansitekstilogo mustavalkoisella, ladottu teksti, AB valkoisella, ISBN ja viivakoodi; s. 1 nimiösivu; s. 2 kust.tiedot; s. 3 otsikkosivu (ruutusuurennos  strippi 149) harmaalla, otsikkologo mv; s. 4 tyhjä; s. 25 otsikkosivu (ruutusuurennos  strippi 103) harmaalla, otsikkologo mv; s. 26, 47–48 tyhjä]

Ks. myös:
Joonas (Jalava ,1983)
Joonas – sarjakuvantekijä (toim. Heikki Jokinen; Jalava, 1990)

Kalliokadun blues

Timo Mäkelä (Otava, 1997)ISBN 951-1-14894-X (sid.)

Kansi: Näkymä kalliolaiselta sisäpihalta, jonka roskalaatikoilla poseeraavat inhimillistetyt koira Aarne, rotta Arosusi ja ankka Ruusuvuori (kainalossaan Dostojevskin kirja).

Päähenkilöinä pyörivät aloitteleva kirjailija Ruusuvuori, hänen ihailemansa Billie-neiti, rottamainen Arosusi, viinaan sortunut Aarne ja tarinalle tarpeellinen määrä mafiosoja sekä pastori. Välillä käydään todellisuuden tuolla puolen, siis inhimillistettyjen eläinten Kaliokadun maailman todellisuuden, erityisesti kapakka Kallion Kimmelin…

Dostojesvkiä, Melvilleä, Marlowea, vähän kai Bulgakoviakin yhtä lailla kuin suomalaista tangoa ja amerikkalaista mustaa elokuvaa sekoitellen tarina kertoo yleisinhimillisesti rakkaudesta, taiteilijuudesta ja ihmisten heikkouksista sekä niiden kaikkien kanssa elämisestä. Aidon syvämietteinen tarina on kuitenkin optimismia rakentava.

Jo 1989 Puupäähatulla palkittu Timo Mäkelä piirsi eläinsarjansa ensin sanomalehtistripeiksi ja muokkasi sen sitten stripeistä taidokkaasti isommilla ruuduilla rytmittäen kokonaiseksi ja jopa harvinaisen eheäksi albumiksi. Piirtäjänä Timppa on herkkä, ja eläinhahmoissa on ilmeikkyyttä. Kaupunki ja sen luonto on tavoitettu runollisesti. Filosofiset tasot kestävät useammankin lukukerran, ja on kirja hienoa aikuissarjakuvaa.

Lisätiedot:

[28 x 22 cm pysty kovakantinen kirja; kannet väri; 48 s.  + kannet (2+2) ja sisäkansilehdet (2+2), ei skp, sisäkansiaukeamat ja sisäkansilehdet tummanvihreät; selkä musta, lad. oranssilla gem. tekijä ja vers. otsikko; tk mustalla pohjalla neliömäinen väritetty piirros ja upot. lad. valk. esittelyteksti + kust. tietoja ja ISBN-koodi, oranssissa laatikossa ISBN-viivakoodi; s. 1 Nimiö + piirros; s. 2 kust. tiedot; s. 3–48 mv sk sivun taitossa]

Ks. Pieniä julmia tarinoita [1] (Otava, 1998)

Kapinapeitto

[Parasiittisarjat 5]

Roju = Johanna Rojola (Jalava 1997)

ISBN 951-887-107-8 (nid.)

Kansi: Potkukelkkoja lumessa (jatkuu takakannessa).

Takakannen mukaan: ”Sarjakuvia tytöille jotka haluavat pois. Ja pojille, joiden hämmästykseksi kiusatusta hevostytöstä kasvaa verkkosukkavamppi. Johanna Roju Rojolan odotettu esikoisalbumi kertoo kolme tarinaa aran tytön uhmasta ja kaipuusta. Vaikka olisi tien päällä millä kulkuneuvolla hyvänsä, on vapaus aina jossakin toisalla.”

Roju oli yksi kotimaisen sarjakuvan suurista lupauksista, ja ensimmäinen (vielä ainoakin?) Angoulêmen sarjauvakoulun käynyt. Naarassarjojen toimittamisen jälkeen tämä oli esikoisalbumi. Kuvallisen ilmaisun helppous on nautittavaa, ja puhekieleen on saatu elämän makua. Lapsuuden (albumin nimi ja pääotsikko tulee rakkaasta apinapeitosta) ja koulun kautta tullaan murrosikään (väliotsikkona ”Satujen julma taitakö”).

Kovin ankean ja negatiivisen, jopa väkivaltaisen kautta tässä kuitenkin mennään. Koulukiusattu tyttö ei kasvaessaankaan löydä kelvollisia nuoria miehiä, ja kotiseuduilta pitää aina päästä pois – aluksi toki Ruotsista Suomeen tullaan vanhempien päätöksellä. Tiettyä omakohtaisuutta on siis havaittavissa. Rakenne on aika hahmoton, ja kasvutarina jää jotenkin kesken.

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 48 s. + kannet, ei skp; kansi väri (vas. yläkulmassa pyöristetyssä viletissa kuusikulmiossa ”Parasiittisarjat 5” –logo; punaisella väripohjalla lad. gem. valk. otsikko, kust. logo ja muotoiltu ikkuna, jossa väripiirros, omassa tumanvioletissa kentässä lad. valk. gem. tekijä; värikenttä ja kuva-aihe jatkuu selän yli tk, jossa lad. gem. esittely, oma kenttä ISBN-koodi); s. 1, 48 tyhjä; s. 2 kust. tiedot (+ ”Tekijänpalkkio on maksettu Opetusministeriön Keppi-apurahalla / Toimittanut avoin yhtiö Hard & Pet”) s. 3 nimiö + piirros; s. 47 lad. lista Parasiittisarja (1–7); s. 4–46 mv sk sivun taitossa (sivulla 4 omassa ruudussa otsikko; s. 11 ja 24 valkoisella sivulla keskellä pyöreä vinjettipiirros)]

Ks. Täti jaksaa heilua – Sarjakuvia vuosilta 1991–2006 (Sammakko, 2006)

Karu cell

Kati Kovács; översättning: Jocke Laitala (Ruotsi; Optimal, [1997])

ISBN 91-88334-27-9 (nid.)

Ruotsalainen ja ruotsinkielinen versio, muuten identtinen

Ks. Karuselli (Like, 1996)

[30 x 21 cm pysty albumi; 60 s. + kannet, ei skp; kannet väri, lad. mustassa laatikossa valk. vers. tekijä, oranssilla vers otsikko, valkoisella kust; s. 1 nimiö (käännös Jocke Laitala) + piirros (sivulta 20); s. 2 kust. tiedot (tukea saatu Pohjoismaisen ministerineuvostolta ja Ruotsin valtion kulttuurirahastolta) + tekijän esitely ja valokuva; s. 3–59 mv sk; s. 60 Esittely ja kannen kuva Grön rapsodi; tk kannen väripiirros jatkuu, upotettuna violetti teksti gem. esittely ja arvoita Vihreä rapsodia -albumista (Lars Enoksen, Bibliotekstjänst; Fredrik Strömberg, Arbetet; Nisse Larsson, Dagens Nyheter; Fredrik Jonsson, Bild & Bubbla; Stig Swedberg, Ravn) + ISBN-koodi + kust. logo; selkä musta, valkoisella vers. lad. tekijä, otsikko, kustantaja.]

Kemi 16

– Outo äitipuoli ja muita sarjakuvia Kemin 16. valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta

Heikki Porkola toim. (Kemin sarjakuvakeskus, 1997)

ISBN 952-9686-13-7 (nid.) [kirjassa tämä ISBN, Fennicassa eri: 952-9686-15-3]

Kansi: Poika ja lelukala nimitarinasta (Petteri Tikkanen).

Sisällys:
s. 5–7 Petteri Tikkanen: Outo äitipuoli [1.p. novellit; väri]
s. 8–10 Ville Pirinen & Irisz Simon: Saastataajaman limanuljaskat [2.p.]
s. 11–20 Ilkka Pesonen: Art [3.p.]
s. 21–29 Petri Rotsten: Kampanja [4.p.]
s. 30–35 Sami Myllyniemi: Kurimus [4.p.]
s. 36–42 Timo Väntsi: Jatkot [4.p.]
s. 43–45 Kimmo Taskinen: Pöly-Esteri [2.p. stripit; 12 kpl]
s. 46–47 Marko Honkanen: Ylermi Punsa [3.p. stripit; 8 kpl]
s. 48 ”Pummaa Albumi – Thales”

Tälllä kertaa etelän asiantuntijoina Jope Pitkänen ja Vesa Kataisto. Kilpaan osallistui 164 nimimerkkiä, 139 novellisarjaan ja 26 strippeihin, ja värisarjoja oli 21. Strippisarjassa ei jaettu ollenkaan ensimmäistä palkintoa.

Petteri Tikkanen pohjusti tulevaa voitokasta uraansa upealla värityöllä, jossa jo käsiteltiin perheen maailmaa lapsen näkökulmasta, nyt kauhun vivahtein.

Sisällysluettelossa ei mainita tekijää viimeiselle sarjalle, joka on vitsi: sem ainoa aihe on itse sarja, joka on tehty vain, jotta saisi albumin, kilpailuun osallistuneille kun lähetettiin aina ilmaiseksi albumi.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet (2+2); ei skp; kansi väri (valk. pohjalla harmaalla vaakapalkilla aloitusruutu väri s. 5, vihr. pystypalkki, jossa mv palkissa toistettu numeroa 16, vaakapalkeissa mustalla valk. vers. ”outo” ja vihr. palkilla must. vers. ”äitipuoli”, valk. pohjalla alaotsikko must. gem., kuvan alla vihr. palkissa mv palkit vers. kust. ja gem. toimittaja; selkä vihreä, lad. pääots. must. vers.; tk. valk. pohjalla harm. vaakapalkki, jossa lad. must. gem. kilpailuilm., taustalla vihr. pystypalkki, jossa mv Lempi-logo ja mustilla vaakapalkilla lad. valk. vers. kilpailuotsikko ja toistettu numero 17); ei skp; s. 1 nimiö ja kust. tiedot (kannet Minna Kunnari; paino Värisuora, Kemi) + ISBN; s. 2 sarjakuvakeskuksen tiedot ja Lempi-logo; s. 3–4 lad. kilpailutiedot ja arviot; s. 5–48 sk sivun taitossa; s. 5–7 väri; sivunumerot lad. alas keskelle]

Koira hyvään kotiin

Kimmo Turunen; Timo Varpio, käsik. (Like, 1997)

ISBN 951-578-467-0 (nid.)

Kansi: Pikkupoika Janne lähiömaisemassa ja naapurin Bruuno kauppakassinsa kanssa.

Takakansi kertoo mm.: ”Janne on vastikään muuttanut lähiöön ja on vailla leikkikavereita. […] Uutiset kertovat lastenraiskaajan riehuvan vapaalla jalalla. Naapuritalon nuorenparin Ismon ja Marjan vauva nukkuu pihalla lastenvaunuissaan pahaa-aavistamatonta untaan. Puistossa nuoret tappavat aikaa; jengin kingillä Pikkiksellä on edessään vastenmielinen tehtävä. Sisällä kodeissa katsellaan televisiota, riisi kiehuu yli ja tunteet kuumenevat. Omituinen aikamies Bruuno odottaa vieraita, jotka eivät koskaan saavu […]  Albumi voitti 1996 ensimmäisen Suomen Sarjakuvaseruan ja LIKE:n järjestämän sarjakuva-albumikilpailun.”

Timo Varpion käsikirjoituksesta näkee jo hänen kiinnostuksensa tv-draamaan. Henkilöt ja puhe ovat uskottavia, vaikka itse asiassa paljon mitään ei oikeasti tapahdukaan. Kyse on jonkinlaisesta lähiöön sijoitetusta Sillanpään ”Ihmiset suviyössä” päivityksestä.

Tv-lavastajana (esim. Voimala) tunnettu Kimmo Turunen tekee esikoispitkäänsä, ja on varmaan saanut vaikutteita Varpion aiemmalta yhteistyökumppanilta, sillä paikoin ei voi vastustaa ajatusta jonkinlaisesta köyhän miehen Sami Toivosesta. Piirrostyö on pitkälle tyyliteltyä, ja tilalliset vaikutelmat jäävät vaatimattomiksi.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi, 52 s. + kannet, ei skp; kansi väri (mv piirros koneväritettynä, yläosassa sinisessä nauhassa lad. must. gem. tekijät, keltaista ellipsitaustaa vasten lad. mustalla pun. varjoin gem. otsikko, alaosassa kust. logo mv); tk tummanvioletti, upot. mv piirros koneväritettynä, kust. logo ja valk. kentässä ISBN-viivakoodi + lad. valk. gem. esittelyteksti ”Janne on vastikään muuttanut lähiöön ja on vailla leikkikavereita. Hän vie marketin ilmoitustaululle lapun: Otetaan tarpeeton rotukoira hyvään kotiin. Uutiset kertovat lastenraiskaajan riehuvan vapaalla jalalla. Naapuritalon nuorenparin Ismon ja Marjan vauva nukkuu pihalla lastenvaunuissaan pahaa-aavistamatonta untaan. Puistossa nuoret tappavat aikaa; jengin kingillä Pikkiksellä on edessään vastenmielinen tehtävä. Sisällä kodeissa katsellaan televisiota, riisi kiehuu yli ja tunteet kuumenevat. Omituinen aikamies Bruuno odottaa vieraita, jotka eivät koskaan saavu… Koira hyvään kotiin on tarina suomalaisesta lähiöstä, sen ihmisistä ja tapahtumista yhden kesävuorokauden aikana. Elämän arki ei paljon lupaa, mutta päivän kääntyessä yöksi ihmiset kohtaavat toisensa, arki muuttuu seikkailuksi… ja betonissa kukkii ihmisyys. Timo Varpio (s. 1970) on suomalaisen sarjakuvan lahjakas ja tuottelias käsikirjoittaja. Kimmo Turuselle (s 1959) Koira hyvään kotiin on ensimmäinen pitkä sarjakuva-albumi. Albumi voitti 1996 ensimmäisen Suomen Sarjakuvaseruan ja LIKE:n järjestämän sarjakuva-albumikilpailun.”; selkä sininen, lad. mustalla gem. tekijät ja otsikko, kust. logo teksti; sivuja ei numeroitu; s. 1 nimiö + piirros; s. 2 kust.tiedot; s. 3–50 mv sarjakuvasivut numeroitu 1–48; s. 51–52 tyhjä]

Ks. myös:
BD@fi – La BD et technologie moderne = comics and modern technology = Sarjakuva ja moderni teknologia (Arktinen Banaani, 2001)

Kramppeja & nyrjähdyksiä 3

Pauli Kallio, Christer Nuutinen (Jalava, 1997)

ISBN 951-887-094-2 (nid.)

Kansi: Siniharmaalla pohjalla päähenkilö seidoo vaaleanpunaisessa soikiossa, vierellään skootteri

Sisällys (otsikot sarjakuvan ruuduista, välisivuilla vinjettikuvia):
Kramppeja & nyrjähdyksiä [muunnelmina]
s. 3 ..elävänä eetterissä!
s. 4 ..myötä- ja alamäessä
s. 5 ..jaksossa ”Melkein seksiä ja vähää vaille väkivaltaa!”
s. 6 ..seitsemän mustaa ilmapalloa
s. 7 .. eli ”kuinka hammaspeikko lannistetaan”
s. 8 ..henkilö tiedostaa todellisen tilansa
s. 9 ..sukupolvien välisessä kuilussa
s. 10 ..tavallisesti luotettavat lähteet
s. 11 ..pariskunta ruokaostoksilla
s. 12 ..leikkipuiston liepeillä
s. 13 .. eli ”Ensimmäinen taidenautinto”
s. 14 Perusteellinen venyttely ehkäisee…
s. 15 ..kadun aurinkoista puolta etsimässä
s. 17 ..ruotsalaisen pop-imperialismin alkulähteillä
s. 18 ..jaksossa ”Kokemuksen rintaäänellä”
s. 19 ..vesilasissa
s. 20 ..Pentti on konsulentti
s. 21 ..tulevaisuuden partaalla
s. 22 ..eli ”Muunnelmia teemasta”
s. 23 Juhannus ilman…
s. 24 ..sekä ”Lomailijan laskuoppi”
s. 25 ..valmiina tähtivaellukselle
s. 26 ..on seikkailusarjakuva
s. 27 ..jaksossa ”Jännitystä, seikkailuja, romantiikkaa”
s. 29 ..Elämyksen keskihinta
s. 30 ..sekä ”Harvinaislaatuisen luova kompromissi”
s. 31 ..kohtaa perinteisen alkutalven vitsauksen
s. 32 ..edistysmielisen ihmisen seurassa
s. 33 ..herra Gallupin jalanjäljissä
s. 34 ..menestyvän miehen sielussa
s. 35 Toiminnantäyteinen ja kantaaottava…
s. 36 ..epätasaisessa kamppailussa aikaa vastaan
s. 37 ..mukailee vanhaa roomalaista kirkkoisää
s. 38 ..syntymäpäivän lähestyessä
s. 39 ..eli ”Rockin’ Bones!”
s. 40 ..introspektion ilot
s. 41 ..telkkarittoman miehen blues
s. 42 ..ilmanvaihdon vaikutukset sunnuntai-iltaan
s. 43 ..maanantaina kello 17.30–17.45
s. 45 ..tuoreen kissanomistajan lukaalissa
s. 46 ..eli ”Cool for Cats”
s. 47 ..nykynuoriso turhuutta vastaan
s. 48 ..vinyyliviidakon vaarallisuudesta
s. 49 ..perustuu – löyhästi – tosi – tapahtumiin
s. 50 ..palkkahaitarin alarekisterissä
s. 51 ..hädässä mielikuvitusystävä tunnetaan
s. 52 ..kuusikielisen sähköistävä vaikutus
s. 53 ..liian hyvällä keikalla
s. 54 ..siellä missä huipputeknologia, kansallishenki ja Hollywood kohtaavat
s. 55 ..kolmanneksi viimeisen kerran Pohjoismaiden suurimmassa sanomalehdessä
s. 56 ..eli kolkyt ja risat
s. 57 ..eli eräät parhaista ystävistäni ovat humoristeja
s. 59 ..naisellisten mysteerien äärellä
s. 60 ..”Taiteen alkuperän arvailua, valtionkirkon kritiikkiä ja täysin epätieteellsitä päättelyä samassa sarjakuvassa!!”
s. 61 ..ensimmäinen ja viimeinen basistivitsi
s. 62 ..eli ”Kapteeni Haddock hymyilee hiljaa haudassaan”
s. 63 .. ”The Way I walk, the Way I talk”
s. 64 ..nostalgisessa junassa
s. 65 ..näennäisen rauhallisesa pikkukaupungissa
s. 66 ..eli ”Boltonin sensaatiomainen vierasvoitto”
s. 67 ..kunnon rypäleistä tehtyä aika hyvää valkoviiniä, jonka vuosikerta on keskitasoa
s. 68 ..jaksossa nimeltä ”Paranoid”
s. 69 ..Fitz ratkaisee pariskunnan pulmat yli tunniksi
s. 70 ..tyydyttämässä inhimillisiä perustarpeita
s. 71 ..Tänään piirtäjä Nuutinen jättää hyvästit sarjalle ja saa sen kunniaksi piirtää SEKSIÄ

Arkiset seikkailut rehevässä piirrosmaailmassa enimmäkseen musiikin parissa jatkuvat. Albumi oli tältä erää viimeinen Christer Nuutisen piirtämä. Viimeisellä sivulla Nuutinen kertoo piirtäneensä kirjaa varten kaksi jaksoa uudestaan lehtijulkaisun jälkeen (s. 63 ja 65). Albumi on omistettu edesmenneelle Rumban päätoimittajalle Rami Kuusiselle (1963–1996).

Sivulla 57 on viimeinen Helsingin Sanomissa julkaistu strippi, sivulla 59 ensimmäinen Aamulehdessä julkaistu. Seuraavaksi piirtäjäksi tuli Sami Toivonen ja lehdeksi Suomen Kuvalehti.

Lisätiedot:

[17 x 25 cm vaaka albumi; 72 s. + kannet (2+2); kannet väri; sisäkansissa painatus beigellä (piirroskuva, samat); s. 1 nimiö; s. 2 kust.tiedot; s. 3–71 mv sk sivun taitossa, tekstattu; paitsi sivuilla 16, 28, 44, 58 vain vinjettipiirros; s. 72 lad. tekijöiden huomautuksia; sivunumerointi lad alakulmiin; kansi sivivihr. pohjalla väripiirros, johon upotettu valk. gem. sekä tekijät ja kust. must. gem., oik. yläkulmassa valk. kehyksessä neljän päähenkilön kasvokuvat väri + alla lad. valk vers, ”Super 8 – Mono mute sound”; selkä sinivihreä., lad. valk.. gem. tekijät ja ots. , pun. kentässä must. gem. kust.; tk vas. yläkulmassa ’Wiew-master kuvakiekko’; sinivihr. pohjalla lad. valk. gem. ote lukijakirjeestä 1996 + ”kansi CNuutinen Ginipik Graphics – logo Tom Backström; valk. kentässä ISBN-viivakoodi]

Kulkijoiden juhlat

Anne Streng (Sarjamafia, 1997)

ISBN 952-5171-05-1 (nid.)

Kansi: Öinen metsämaisema ja valonkajo (s. 20).

Takakannen mukaan: ”Kulkijoiden juhlat on sadunomainen kertomus Frederika-tytöstä, joka elämän näennäisen perusrakenteen sortuessa tempautuu mukaan fantasian täyttämälle vaellukselle. Salaperäisen kulkijan johdattelemana koetut monivaiheiset tapahtumat lujittavat hänen uskoaan elämän pysyviin arvoihin, hyvyyden ja toivon olemassaoloon. Anne Streng (s. 1956) on myrskyläläinen puutarhuri, jonka sarjakuvia leimaa runollisuus ja humaani ihmisen ja luonnon suhteen tarkastelu.”

Kauppapuutarhurilta potkut saanut Fred eli Fredrika kohtaa oudot ratsastavat musikantit ja lähtee näiden kanssa Tammimetsän syysjuhliin, mutta päätyykin vasta Gebardilaakson [sic!] kevätjuhliin, kohdattuuan matkalla outoja hahmoja, ritari Mustasta kentauriin. Tarina on eräänlaista tajunnanvirtaa, jossa matka on tärkeämpää kuin päämäärä.

Sekä teksti että kuvat ovat runollisia, polveilevia, aaltoilevia, kuin orgaanisesti kasvavia, mitä vaikutelmaa korostaa vihreä painoväri.  Tässä teoksessa amatööriys on sananmukaisesti rakastavaa, paneutuvaa, ja piirrostyön  kömpelyys väistyy kerronnan lämmön ja hengen tieltä.

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 56 s. + kannet, ei skp (sivuja ei numeroitu); kannet väri (valkoisella pohjalla tumanvihreällä lad. gem. tekijä, otsikko ja kust. + piirros mv painoväri tumamnvihreä; selkä valk.,  lad. vihr. gem. tekijä, otsikko ja kust.; tk valk., upot. mv piirros painoväri vihreä + lad. gem. esittelyteksti + ISBN-viivakoodi); s. 1 otsikko;  s. 2 tyhjä; s. 3 s. nimiö + piirros; s. 4–56 mv sk sivun taitossa, painoväri tummanvihreä; s. 56 kust.tiedot + lista ”Sarjamafian sarjakuvat” (Maaginen matka, Aleks Revel, Hunajakenno, Aurinkoalus, Ubu 1, Tuomittu, Kulkijoiden juhlat)]

Ks. Suuressa metsässä (Juuso Salokoski Ltd, 2002)

Maaginen matka – Eroottisia abstraktis-myyttisiä harjoitelmia vuosilta 1994–1997

Sami A. Hynninen (Sarjamafia, Nissen & Raita, 1997)

ISBN 952-5171-02-7 (nid.)

Kansi: Kuolema kulkee viikatemiehenä, viitan alla monenlaista kulkijaa.

Sisällys (sarjakuvaa varsinaisesti s. 6–17, 21–28, 32–35, 38–44, 46–47, 62, 64–65, 70–72, 74, 76–79]:
s. 4 Johdatus Nokturnismiin
s. 6–17 Jumalan kolme olemusta (teksti Savolainen/Luoma/Hynninen)
s. 20 Salomonin salainen ikkuna äärimmäiseen tietoon
s. 21–28 Valkoinen kuvasarja / Musta kuvasarja
s. 29–31 Seitsemän salattua päivää
s. 32–35 Kesältä tuoksuva ilta Budapestissä (Tähtivaeltaja 4/1994)
s. 38–44 II (Tähtivaeltaja 3/1995)
s. 45 Kirkkomaalla
s. 46–47 Huomenna koko maailma ja hylkeiden pesimäalueet (Sarjari 39/1994)
Tyhjyyden manifesti (s. 48–57)
s. 48–51 a) Rikos on tapahtunut
s. 52 b) Katsoa kauas
s. 53 c) Ihmiskunnan rappioksi säädetyt asetukset
s. 54 d) Tarkasti, valmiudessa / 11.8.1998 Huomioita ympäristöstä
s. 55 e) Kaksi aspektia
s. 56 f) Kolmen käytävän, valon ja koneen hallitsija
s. 57 g) Myrrysmiess.
s. 58–59 Vanha mies ajautuu kilpasille (Karjapiano 8/1996)
s. 60 Yön mustina hetkinä
s. 61 Noita
s. 62–63 Tanskanmaalla kaikki päin persettä (Sarjari 40/1995)
s. 64–65[–67] Tasapaino (Erilaisia perheitä 2/1995)
s. 68 Manifesti valoon
[s. 69]
s. 70–72 Druidi (teksti Luoma, Vacuum 7/1996)
s. 73 Se väistyy
s. 74 Kerran kuolet sinäkin (Erilaisia perheitä 2/1995)
s. 75 Tædium Vitæ
s. 76–79 Vapautumiseni kunniaksi
s. 80–81 Kohti parempaa elämää

Tämä on aika vaikeasti luokiteltava teos, eli varsinaisesti kokonaistaideteos, jossa vain osa on sarjakuvaa, osa itsenäisiä kuvituskuvia ja osa täysin tekstiä. Yhteen koottuina ne kuitenkin sulautuvat kokonaisuudeksi.

90-luvun omakustanne- ja pienlehdistön herkimpiin piirtäjiin kuuluva Sami A Hynninen kertoo synkkiä tarinoita, mutta kauniisti. Arvoituksellisen kerronnan aiheet lähtevät uskonnosta, kristinuskosta ja sen tulkinnoista, mm. Laestadiuksesta ja okkultismista, rakkaudesta ja kuolemasta. Pienet perhoset ja kiehkurat koristelevat kuvaa siinä missä pääkallot ja ristiinnaulitutkin. Kyseenalaistaminen avaa kysymyksiä, vaan ei kerro vastauksia.

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 82 s. sis. kannet (sivuja ei numeroitu, paitsi sisällysluettelossa); kannet mv (kansi kokonaan piirrosta + musta laatikko, jossa lad. valk. vers. tekijä ja frakt. gem. otsikko, kuva jatkuu selän yli tk, jossa vain vasemmassa laidassa musta pystypalsta, jossa piirros + lad. valk. gem. ”lukekaa kynttilöiden valossa”); sisäkannet mv ’marmorointi’;  s. 3 nimiö + piirros (mustalla pohjalla mv); s. 4 mustalla pohjalla valk. käsin kirj. (”8.6.1997 gehenna”); s. 5 mustalla pohjalla piirros + lad. valk. gem. sis. luettelo, kiitokset ja kust.tiedot; s. 6–81 mv sk sivun taitossa, sk yleensä valk. pohjalla + mustalla pohjalla lad. valk. gem. tekstit; s. 82 teosluettelo: Tri Shitberry 1992, Nize Fucking Christmas 1992, Jeff I & II 1992, Sairaskertomus 1993, Fatal Disco 1993, Jakko Kirveenvarsi 1993, Möndo Sodom Monk 1993, Andalusialainen muuri 1993, Jeff-kootut 1993, Tanssiva Nalle (J. Pohjosen kanssa), 1993, Mika tutkii Osa 1 (J. Pohjosen kanssa) 1993, Avaa minulle Helena (J. Pohjosen kanssa) 1994, Magi 1994, Brutal Anus 1994, Ies/Äes/Aava 1994, Brutal Anus II: Toinen katsaus 1997]

Mainosmies Ketara – Mainosuutisten ja Markkinointi & mainonta -lehden sarjakuvia vuosilta 1985-1997

Hannu Konttinen (Konttisen toimisto, 1997)

ISBN:           952-90-9203-2 (nid.)

Kansi: Kierteinen kaktus iskee mainosmiehen nivusiin (”Grrr!! Zap!”). [ruukussa teksti ”TSTO”]

Sisältö (sarjakuvat; lehdistä Mainosuutiset = MU, Markkinointi & mainonta = m&m):
s. 11 Onko kanttia olla ostamatta Ketaraa!? (MU 1–2/85)
s. 12 Y.U.P. Ketara taistelee kaamosta vastaan! Osa 1 (MU 3/85)
s. 13 Mainosmies Y.U.P. Ketara jatkaa taisteluaan! [Osa 2] (MU 4/85)
s. 14 Osa 3 – Y.U.P. Ketara uppoaa yhä syvemmälle! (MU 5/85)
s. 15 Y.U.P. Ketara Osa 4 – Valaistuminen alkaa häämöttää!!! (MU 6/85) [sign. Hannu + kiinal. kalligrafiamerkein]
s. 16 Osa 5 – Mainosmies Y.U.P. Ketara valaistuu lopullisesti (MU 7/85)
s. 17 Tartu suuriin haasteisiin – IDEA 86 (MU 8/85)
s. 18 Tätä se on. Päivästä päivään! No 2 (MU 9/85) [ilman ruutuja, numeroitu 1–12]
s. 19 Ketaran kallo kutistuksessa! (MU 10/85)
s. 20 Mediakortti (MU 1986)
s. 21 Joulu tulla jolkuttaa! Parhaat aina palkitaan!! (MU 11/85) [12 piirrosta henkilökuvia + alla palkintoteksti: viimeisenä: ”Minä itte… Suomen paras sarjakuvataiteilija, jonka neroutta yksikään aikalainen ei kykene ymmärtämään!”]
s. 22 Vain katuoja pelastaa kaamoksen kynsistä! (MU 1/86)
s. 23 Ketara : Kilpailuyhteiskunnan puristuksessa! (MU 2/86)
[s. 24 pilapiirros George Hurjama (MU 3/86)]
s. 25 Mainosalan viimeaikaisista keskusteluista… (MU 4/86)
s. 26 Ketara lasauttaa sanoja käsitellen! (MU 5/86) [kolmerivinen ilman ruutuja, ympärillä kehysviiva]
s. 27 Ketara taistelee luonnettaan vastaan! (MU 6/86)
s. 28 Ketara valaisee opetuslastaan (MU 7/86) [”Isi on copy”]
s. 29 Luo tulos – se ratkaisee (MU 8/86)
s. 30 Skdl: Mainonta verolle (MU 9/86)
s. 31 Luovuuden korkein aste! (MU 10/86)
[s. 32 pilapiirros Ketara hekumoi lempiharrastuksen äärellä (MU 1/87)]
s. 33 Ketara tonkii luovuuden pohjamutia! (MU 2/87)
[s. 34 pilapiirros Erotiikka, unohdettu luonnonvaramme! (MU 3/87)]
s. 35 Miljoonat kiitokset sille mukavalle, hitto, mikä sen nimi olikaan, mediafirmalle… (MU 4/87)
s. 36 Ketara hekumoi ultrasfääreissä™!!! (MU 5/87)
s. 37 Ketara ja luovuuden loputon kantavierre! (MU 6/87)
s. 38 Ketara tajuntateollisuuden rumputulessa! (MU 7/87)
s. 39 Pannaan vaan, tieto tuottamaan! – eli millainen on paras mainostoimiston luova! (MU 8/87) [Mr. Normal ”© R. Crumb”]
s. 40 Idea 88: Pane tieto tuottamaan! (MU 9/87)
s. 41 Ketara taistelee tylsyyttä vastaan! (Ideapäiväesite 1986)
s. 42 Kultamuna (MU 10/87) [= Kalle Raskin näytelmä Ylioppilasteatterissa]
s. 43 Uuden vuoden lupauksia 88!!! (MU 1/88)
s. 44 Ammattireiska Ketara luo tyylipuhtaan radiospotin! (MU 2/88)
s. 45 Ketara nykäsee ykköset Osa I (MU 3/88) [otsikko by Jyri K. (Matti Nykänen kampanjassa ”Nykäse ykköset”)]
s. 46 Ketara nykäsee ykköset Osa 2 (MU 4/88) ) [otsikko by Jyri K.]
s. 47 Ketaran 25 v. taiteilijajuhla!!! (MU 6/88)
s. 48 The mad Ketara’s Cat! Rat Bad Sad Gad Lad Pad Mad! (MU 8/88)
s. 49 Tee näystä täky!! Voihan vidyy!!! – Kansainvälistyvä Ketara pisnesenglannin syvissä pohjamudissa (MU 9/88)
[s. 50 pilapiirros – Idea 89. Tee näystä täky!! (MU 11/88)]
s. 51 Pappa-Ketara valaisee nuorta neropattiaan! (MU 13/88) [11 numeroitua piirrosta yksissä kehyksissä]
>[s. 52 pilapiirros Näköispystit lattanan mainosvuoden kirkkaimmille komeetoille! (ei merk. alkup. ilm.)]
s. 53 Ketara murjaisee veroilmoituksen! (MU 2/89)
s. 54 Ketaran käpyrauhanen ränksähtää! (MU 7/89)
s. 55 Ketara ikivihreä! (MU 9/89)
s. 56 Loma on kuin bensaa burn outille! (MU 11/89)
s. 57 Ketaran paluu Cityyn! (MU 13/89)
s. 58 Cityihminen Ketara käy luonnon päälle! (MU 15/89)
s. 59 Pärttyli meediona! (MU 17/89) [sukunimi Nuivankälppänä]
s. 60 Ketara the Ultra menettää luontoyhteyden suprien luomassa postmodernissa kaaoksessa (MU 19/89)
s. 61 90-luvun pyryharakka! (MU 2/90)
s. 62 Ynseän talven vetinen tylsyys! (MU 5/90)
s. 63 Toimiston koneet! (MU 6/90)
s. 64 Ketara the Tennischamp! (MU 8/90)
s. 65 Venäläinen ruletti! (MU 10/90)
s. 66 Ketaran kaunein lomamuisto! (MU 12/90)
s. 67 Ketara – Omat koirat purevat! (MU 14/90) [ideasta thanx Juha Louhivuori / SLT]
s. 68 Syksyn herkku: hellyydellä hoivattu depis! (MU 16/90)
s. 69 Ketara Kehä III:n takamailla! (MU 18/90)
s. 70 Mainosmuseon näköispystit vuodelta 1990! (MU 20/90)
s. 71 Ironman Ketara todistaa! (MU 1/91) [tyttären kanssa]
s. 72 Ketara oireilee! (MU 3/91)
s. 73 Don’t worry! Be happy! Anna ruumiin kielen puhua! (MU 6/91)
s. 74 Lama kourimassa Ketaran sielun syvimpiä mutalampia! (MU 8/91)
s. 75 Ketaran totuuksia! (MU 10/91)
s. 76 Ketaran kulttuurishokki… (MU 12/91)
[s. 77 pilapiirros Syksyn rajuin lukuelämys! (MU 14/91)]
[s. 78 pilapiirros Ratkaisu syksyn rajuimpaan… (MU 16/91)]
s. 79 Survivator 2 (MU 18/91)
s. 80 Jäähyväiset (MU 20/91)
s. 81 Ketara perustaa mainostoimiston. Osa 1 – Ketaran suhteellisen kitkerä paluu… (MU 1/92)
s. 82 Osa 2 – Syntysanat Pub Änkyrän huuruissa (MU 2/92)
s. 83 Osa 3 – Toimarin olemusta märehtimässä!! (MU 3/92)
s. 84 Osa 4 – Upsalan ekonoomi Adolf Tyränki hypähtää kehiin! (MU 4/92)
s. 85 Osa 5 – Uuden uljaan ajan toimiston pohjamutia syväkairaamassa! (MU 5/92)
s. 86 Ktr prst mnstmstn. Osa 6 – Tyränki heittää nöyryysvaihteen silmään Helsinki-Cityn yössä! (MU 6/92)
s. 87 K. prstaa m.tston. Osa 7 – Pavel tunkee oikean aivopuoliskon tuottaman produktion aivokurkiaista myöten vasempaan aivopuoliskoon ja sitä kautta ulkoiseen todellisuuteen! (MU 7/92)
s. 88 Ketara perustaa m.tston. Osa 8 – Hur att leda massor med silkeshandskar… Upsala… grundkurs! (MU 8/92)
s. 89 Ketara perustaa … Osa 9 Nomen est omen! (MU 10/92)
s. 90 Ketara perustaa mainostoimiston. Osa 10 – Todellisuuden saartorengas kiristymässä (MU 11/92)
s. 91 Ketara perustaa mainostoimiston. Osa 11 – Ekondomian kuristusote (MU 12/92)
s. 92 Ketara perustaa mainostoimiston. Osa 12 – Suku on sitä varten kun hätä on jo kädessä!! (MU 13/92)
s. 93 Ketara perustaa mainostoimiston. Osa 13 – Pyyhi hätäsi suvun paperilla! – Äänruutit – [MU 14/92 ?, ei mainittu]
s. 94 Ketara perustaa mainostoimiston. Osa 14 – Rahan rauhoittava kosketus… (MU 15/92)
s. 95 Ketara perustaa mainostoimiston. Osa 15 – Operative Genesis… (MU 16/92)
s. 96 Ketara perustaa mainostoimiston. Osa 16 – Mainostoimiston salatut eroottiset jännitteet! (MU 17/92)
s. 97 Ketara perustaa mainostoimiston. Osa 17 – Vallan kaikkivoipa olemus (MU 20/92)
s. 98 Ketara perustaa mainostoimiston. Osa 18 – Kuinka teräs karaistuu niinku mainostoimistoksi (MU 1/93)
s. 99 Ketara perustaa mainostoimiston. Osa 19 – Tästä lähtään, kilpailijoita silmien väliin tähtään!!! (MU 2/93)
s. 100 Ketara perustaa mainostoimiston. Osa 20 – Suuret suomalaiset avajaisbileet… (MU 3/93)
s. 101 Ketara perustaa mainostoimiston. Osa 21 – Ei sillä väliä mitä sinusta kirjoitetaan, pääasia että kirjoitetaan! (MU 4/93)
s. 102 Ketara perustaa mainostoimiston. Osa 22 – Jippii… ensimmäinen asiakas! (MU 5/93)
s. 103 Ketara perustaa mainostoimiston. Osa 23 – Eka asiakas!! (MU 6/93)
s. 104 Ketara perustaa mainostoimiston. Osa 25 – Ideointi on taivas… myyminen helvetti! (MU 7–8/93) [Ei Osa-numeroa 24!]
s. 105 Ketara perustaa mainostoimiston. Osa 26 – MTL-tenniskisat 18 & 19. 6. 1993 Tapiolan Tennispuistossa!!!! (MU 9/93)
s. 106 Ketara perustaa mainostoimiston. Osa 27 – Kultaisen 80-luvun uneksuntaa! (MU 10/93)
s. 107 Ketara perustaa mainostoimiston. Osa 28 – Luovuus on valitsemista – Erkki Ruuhinen (MU 11/93)
s. 108 Ketara perustaa mainostoimiston. Osa 29 – Luova ihminen tekee parhaiten töitä revolveri ohimolla! (MU 12/93)
s. 109 Ketara perustaa mainostoimiston. Osa 30 – Robin Hoodit !!!! (MU 13/93)
s. 110 Ketara perustaa mainostoimiston. Osa 31 – Raha tekee onnelliseksi (MU 14/93)
s. 111 Ketara perustaa mainostoimiston. Osa 32 – Grande finale !!! (MU 15/93)
[s. 112 pilapiirros Ketara. Idea 94. Jyväkamppailun loppuottelu. (MU 16/93)]
s. 113 Ketara sarvikuonojen ahdistamana. (MU 17–18/93)
s. 114 Ketara: ”Missä ympäristön suojelijat?” (MU 1/94)
s. 115 Mainosmaisema 1994… (MU 2/94)
s. 116 Survivaattorin paluu (MU 3/94)
s. 117 Huhun hunajainen hively! (MU 4/94)
s. 118 Käytettyjen ideoiden korjauspaja. (MU 5/94)
s. 119 Pulteria! (MU 6–7/94)
s. 120 Pelkkää Pulteria taas! (MU 8/94)
s. 121 MTL Tennis Champs 1994 (MU 9/94)
s. 122 Minkä mies geeniperimälleen mahtaa ??? (MU 10/94)
s. 123 Suloisia suvimuisteloita! (MU 13/94)
s. 124 Idea 95. Hyydyt suolapatsaaksi, ellet tule! (MU 14/94)
[s. 125 pilapiirros väri: Markkinoinnin päättäjä (M&M 1/94)]
[s. 126 pilapiirros väri [= 9/94 väritettynä] (M&M 2/94)]
s. 127 MTL Tennis Champs 1994
s. 128 [2 väristrippiä]
– Marget X Target (M&M 1/95)
– Konttinen & Partners (M&M 2/95) [käsik. Timo Everi / Hasan & Partners]
s. 129 [2 väristrippiä]
>– Konttinen & Nordenswan (M&M 3/95) [käsik. Anders Nordenswan / BBDO Helsinki]
– Konttinen & Rönkkö (M&M 4/95) [käsik. Make Rönkkö / Paltemaa Huttunen Santala]
s. 130 [2 väristrippiä]
– Konttinen & Pennanen (M&M 5/95) [käsik. Laura Pennanen / SEK & Grey]
– Konttinen & Silén: Vuoden huipputuomarit (M&M 6/95) [käsik. Micke Silén / Hasan & Partners; ”sommittelu Leonardo da Vinci”]
s. 131 [2 väristrippiä]
– Konttinen & Kujala (M&M 7/95) [käsik. Vesa Kujala / Kaisaniemen Dynamo]
– [nimetön] (M&M 8/95) [Hannu Konttinen]
s. 132 [2 väristrippiä]
– Konttinen & Metsänen (M&M 9/95) [käsik. ent. Suomen Madin pt The Metsänen = Timo Metsänen / Prime Direct]
– Konttinen & Kuoppamäki: Suomalainen lead agency (M&M 10/95) [käsik. Markku Kuoppamäki / SEK Grey]
s. 133 [2-rivinen väristrippi]
– Konttinen & Aalto: It’s All Right Ma’ I’m Only Bleeding (M&M 11/95) [käsik. Veera Aalto / PHS]
s. 134 [2-rivinen väristrippi]
– Konttinen & Holopainen: Mediapaasto (M&M 12/95) [käsik. Alpo Holopainen / Holopainen & Co.]
s. 135 [2 väristrippiä]
– Konttinen & Kivi: Missä rohkeus? (M&M 13/95) [käsik. Timo Kivi / Konsepti]
– Konttinen & Topinoja: Blondies have more fun! ( M&M 14/95) [käsik. Päivi Topinoja / Brand Sellers DDB]
s. 136 [2 väristrippiä]
– Topinoja & Konttinen: Blondies have more fun! (M&M 15/95) [käsik. Päivi Topinoja / Brand Sellers DDB]
– Konttinen & Salin: Presentaatio aamulla klo 9.15 (M&M 16/95) [käsik. Jiri Salin / Viherjuuri; ”Kiitokset E. Hemingwaylle dialogista!”]
s. 137 [1 rivin väristrippi]
– Konttinen & Peltonen: Les Miserables (M&M 17/95) [käsik. pt Kalle Peltonen / Kampanja-lehti]
s. 138 [2-rivinen väristrippi]
– Konttinen & Aranko: Blondien ukoilla vasta hauskaa onkin! (M&M 18/95) [käsik. Jukka Aranko / Äänimainosyhtiö Sheriffit]
s. 139 Mainosala ja seksi. Osa 1 (M&M 19/95) [1-rivinen väristrippi]
s. 140 Mainosala ja seksi. Osa 2 (M&M 1/96) [1-rivinen väristrippi]
s. 141 [2 väristrippiä]
– Mainosala ja seksi. Osa 3 (M&M 2/96)
– Mainosala ja seksi. Osa 4 (M&M 3/96)
s. 142 [2 väristrippiä]
– Konttinen & Pesonen: X-generaadollista elämää (M&M 4/96) [käsik. Antti Pesonen / SEK & Grey]
– Konttinen & Konttinen: Mainosmiehen kakara (M&M 5/96) [käsik. oma tytär Anna]
s. 143 [2 väristrippiä]
– Konttinen & Kirkkala: Tunteella tulevaisuuteen (M&M 6/96) [käsik. Airi Kirkkala / BBDO Helsinki]
– Se häiritsee mainosten tekoa (M&M 7/96) [käpyrauhanen]
s. 144 [2 väristrippiä]
– Varokaa, se haittaa luovuutta! (M&M 8/96)
– Taistelu käpyrauhasta vastaan (M&M 9/96)
s. 145 [2 väristrippiä]
– Konttinen & Leino: Tekniikan riemuvoitto! (M&M 10/96) [käsik. Antti Leino / Interweb Design Oy]
– Konttinen & Maunu: Alitajunnasta pesee (M&M 11/96) [käsik. Ulla Maunu / BBDO Helsinki]
s. 146 Konttinen & Mansikka-Aho: Mainosmiehen luonnollinen energia (M&M 12/96) [käsik. Timo Mansikka-Aho / Kauppamainos Bozell] [1 rivin väristrippi]
s. 147 [2 väristrippiä]
– Konttinen & Salin: Kaikki eivät lomilta palanneet (M&M 13/96) [käsik. Jiri Salin / Lintas]
– Ei mitään uutta (M&M 7/97) [oli 9 kk lomilla, tilalla Taikista ”nuori kuvittaja- ja sarjakuvanero Anssi Keränen”]
s. 148 [2 väristrippiä]
– Ulosta itsesi oravanpyörästä! (M&M 8/97)
– Konttinen & Virkkunen: Nuorisoa tumppaamassa [M&M 9/97] [käsik. tj Sinikka Virkkunen / MTL, Mercum Fennica]
s. 149 [2 väristrippiä]
– Konttinen & X-genius: Mainosalan patuja huolestuttaa alan yleinen arvostus (M&M 10/97) [käsik. ”nuori lupaus salanimen takaa”]
– Luovuuden kurjuus (M&M 11/97)
s. 150 Mainostykityksen uhrilammas (M&M 12/97) [1 rivin väristrippi]
s. 151 Taistelu luontoa vastaan (M&M 13/97) [2-rivinen väristrippi]
s. 152 Body-fascism rules O.K.? (M&M 14/97) [1 rivin väristrippi]
s. 153 Maaseutua ei voi tuoda – onneksi (M&M 15/97) [1 rivin väristrippi]
s. 154 [2 väristrippiä]
– Marsilaisten markkinatutkimus. Osa 1. (M&M 16/97)
– Marsilaiset trendimainontaa luotaamassa (M&M 17/97)
s. 155 Aikamme suuret vitsaukset (M&M 18/97) [1 rivin väristrippi]
s. 156 Huvittavat meidät hengiltä! (M&M 19/97) [1 rivin väristrippi]
s. 157 Konttinen & Leikoski: Post Summer -ilmiö (M&M 20/97) [1 rivin väristrippi] [käsik. Eki, ei lad. esittelyä]
[s. 158–159 pilapiirros/kuvitus väri (M&M 18/97)]

Takakansi avaa: ”Mitä tämä on? Kulttikamaa? Elämystuote? Röyhkeän keskinkertainen sarjakuva-albumi? Köyhän miehen elokuvaa? Raaka oppikirja, joka johdattaa mainosalan viemäriverkostoihin tehokkaammin kuin laivaseminaarit tai kurssikirjat? Tekijän mielestä Ketara on täsmäsarjakuva, joka kuvaa mainosalaa ja siellä puurtavia lahjakkaita ja siksi niin oikukkaita ihmisiä: Tämä on sarjakuvan riemuvoitto. Osoitus lajin elinvoimasta. Komeinta tässä on se, että yhdellä kapealla erikoisalalla on oma mikrosarjakuvansa. Eikä tälaista pysty tekemään, ellei olisi itse juuttunut kaulaa myöten alan pohjamutiin. Jutut ovat välillä aika kökkötraktoria, mutta parhaimmillaan niin hienoja, että parempaan en pysty.”

Tämä sarja on todellakin yhden erikoisalan melkoinen kartoitus. Ensinnäkin siinä käsitellään satiirin ja ironian tyyliin niinkin herkullista aihetta kuin mainonta ja markkinointi sekä alan ammattilaisuutta, rahan- ja taiteenteon välissä. Toisekseen sarjassa on varsinkin kokoomakirjan loppupuolella vierailevia käsikirjoittajia, joiden ansiosta opukseen tulee vielä eräänlainen kuka kukin on -ominaisuus.

Ammattilaisen ottein sekä kuva että teksti ovat napakkaa, hauskaa ja paikoin viiltävän paljastavaa. Piirrostyli on korostetun rento, isoneniä isoimmillaan, hieman underground-vaikuttein. Teksti on kielellisesti tarkkaa, iskevän hauskaa. Sarjakuva on ilmestynyt Mainosuutisissa ja Markkinointi & Mainonnassa 1977–2009.

Nuoremmille ja kielemme nyansseista jo eksyneille avattakoon, että tekijän sukunimen osa ”kontti” ja ”ketara” ovat molemmat jalan synonyymejä (”Ketarat ojossa” = ”Jalat suorina”).

Lisätiedot:

[21 x 30 cm vaaka, tosi paksu albumi; 160 s. + kannet; sivut numeroimattomat; osin väri; kannet väri (keltaisella pohjalla iso piirretty otsikko sinisellä ja punaisella, muut tekstit lad. mustalla gem.); tk keltaisella pohjalla värivinjetti + esittelyteksti (lad. ots. pun gem., muu musta gem.): ”Mitä tämä on? Kulttikamaa? Elämystuote? Röyhkeän keskinkertainen sarjakuva-albumi? Köyhän miehen elokuvaa? Raaka oppikirja, joka johdattaa mainosalan viemäriverkostoihin tehokkaammin kuin laivaseminaarit tai kurssikirjat? Tekijän mielestä Ketara on täsmäsarjakuva, joka kuvaa mainosalaa ja siellä puurtavia lahjakkaita ja siksi niin oikukkaita ihmisiä: Tämä on sarjakuvan riemuvoitto. Osoitus lajin elinvoimasta. Komeinta tässä on se, että yhdellä kapealla erikoisalalla on oma mikrosarjakuvansa. Eikä tälaista pysty tekemään, ellei olisi itse juuttunut kaulaa myöten alan pohjamutiin. Jutut ovat välillä aika kökkötraktoria, mutta parhaimmillaan niin hienoja, että parempaan en pysty.”; sisäkannet punaiset; selkä keltainen, tekijä ja otsikko lad. mustalla; s. 1 värivinjetti (= tk); s. 2 tyhjä (punaisella leimattu järjestysnumero numeroiduille kappaleille, Kansalliskirjaston kappale 0688); s. 3 nimiö (piirretyt otsikkkotekstit sin. ja pun. kuten kannessa, muut mustalla); s. 4 kust.tiedot; s. 5 lad. tekijän alkusanat otsikolla ”Thanx!” + värivalokuva tekijästä; Amerpap lahjoittanut suurimman osan paperista, Grafia myöntänyt apurahan kokoamistyöhön;s. 6–8 Kaappo Karvalan kirjoittama tekijän esittely otsikolla (ots. lad. pun. gem. muu mustalla gem.): ”Konttinen!” (kertoo esikuviksi Crumbin, Hergén ja Barksin, mainitsee käyneen Angoulêmen sarjakuvamuseossa, vaikka se oli maanantaina kiinni, sillä suomalainen sarjakuvantekijä päästettiin silti sisään) + kuvitus väripiirroksin lehdestä; s. 9 väripiirros; s. 10 tyhjä; s. 11–124 mv, 125–157 väri sk (2–3 ja 4-rivisiä, ilman ruutujakoa, sen kanssa, kuplin tai ilman, myös alle tekstatuin tekstein, joskus kuvat numeroitu) ja pilapiirroksia (yksiruutuisia, tekstiä alla ja kuplissa), otsikot useimmiten tekstattu, paikoin ladottu; s.126–159 väri; s. 160 tyhjä]

Ks. Tämä jumalten ala – Markkinointi & mainonta -lehden sarjakuvia 1998-2006 (Talentum, 2007)

Huom! On olemassa jo aiempi Ketara-kirja, kuten alun sarjassa annetaan ymmärtää. Sarjakuva on ilmestynyt Mainosuutisissa ja Markkinointi & Mainonnassa 1977–2009.. PUUTTUU FENNICASTA ja kansalliskokoelmasta!

Me muut 3 – Jaloimmat teokset

Jari Pantzar, Pekka Seppänen (Banana Press, 1997)

ISBN 951-8992-19-3 (nid.)

Kansi:  Kuvanveistäjä-nauta veistää jalkaa, jalkoja myös seinän taulussa.

Takakannessa: ”Tähän albumiin on poimittu yksitellen, huolella ja parhaalla ammattitaidolla terävimmät Me Muut –stripit vuosilta 1992–1997.”

Teräviä nämä tosiaan ovat. Kristillinen kääntäjä kysyy, kääntäisikö toisenkin posken; kauppiaalta on hansikkaat viety käsistä, mutta kengät ovat jääneet jalkoihin; ja kansanedustaja ei tarvitsisi hius- vaan aivolisäkkeen… 1985: ”Kauheaa kun venäläiset eivät saa vapaasti matkustaa länteen” – 1995: ”Kauheaa kun venäläiset saavat vapaasti matkustaa länteen.”

Stripit ovat nyt suurimmaksi osaksi alkuperäisen muotoisia, siis vaakasuoria 2–3 ruudun jaksoja ja itsenäisiä pilapiirroksiakin, taitettuna neljäkin samalle sivulle, mutta välillä myös väljemmin sivuille sijoitettuina. Tulos on ehkä vaihtelevana vähemmän uuvuttava, mutta neljän rivin sivuilla on vähän liikaakin ilmaa.

Aika antoisa katsaus sarjan kulttuurihistoriaan syntyy loppusivujen leikkeistä tekijöiden saamasta palautteesta niin lehtiarvosteluina kuin kollegoiden tervehdyksinäkin.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi, 64 s. + kannet, sisäkansissa punaisella ‘tapettina‘ lehmiä puujaloilla, kansi ja tk väri (kummassakin pilapiirros, väritys Pertti Hämäläinen), s. 1 nimiö ja piiros (”Teoksillani pyrin jäsentämään maailmaa”); s. 2 kust.tiedot, s. 3–59 mv (1–3 ruudun) strippejä 1–4 kpl, s. 60–62 poimintoja sarjan saamasta kritiikista sekä näytteitä tekoprosessista ja varhainen strippi; s. 63–64 tyhjä; tk piirros sama aihe kuin stripissä s. 42]

Ks. myös:
Me Muut – Seitsemän lihavaa lehmää (Länsiväylä, 1985)
Me Muut – Usko siirtää vuoria (Länsiväylä, 1988)

Mummin kulta

Maija Paavilainen (Kirjapaja,1997) 2. p. 1998.

ISBN 951-625-453-5 (sid.)

Kansi: Lapsia mansikanvarpujen ympäröiminä (kuva jatkuu takakanteen, jossa lapsi [mummin?] sylissä).

Tämä on oikeastaan sarjakuvan, pilapiirroksen ja aforismikokoelman välimuoto, runollisia tunnelmapaloja ruuduttomina sarjakuvina, kaksi tai kolme piirrosta sivulla, enemmän tai vähemmän toisiinsa liittyen, osassa puhekuplia, osassa ei.

Aiemmin jo kahtena kirjana ilmestyneen Uulan tavoin varsin pelkistettyä, mutta herkkää sarjakuvaa. Kotimaa-lehteen liittyvän Kirjapajan kustantama kirja on papinrouvan piirtämä ja kirjoittama, joten uskonnollisiakin teemoja on mukana, mutta ei päälleliimatusti, vaan luonnollisena osana.

Lähestymiskulma on lapsen tasolta, eli jänniä havaintoja syntyy aivan arkielämästä: ”Sukset jalassa on hankala hiihdellä.” Mummi on postiiivinen hahmo: ”Kun pyysin laskuvarjoa, äiti sanoi, että en saa […] mutta mummi kysyi minkä värisistä tilkuista me ompelemme sen.” ”Joskus äidille on pakko olla ihan Pikku-Myy […] Mummille on helppo olla kiltti […] Mummi osaa käyttäytyä kuin Muumi-mamma.”

Asenne on myönteinen, perushumaani: ”Naamiaisissa oppii muistamaan […] että ulkoapäin ulkomaalaisen näköinen […] on sisältä ihan ihminen.” Yleissivistävässä osuudessa mukana Martat, Alvar Aalto, baletti ja jopa Bosnian sota. Oiva perusteema: ”Kauneutta on kaikkialla […] Taiteilijan täytyy poimia se esiin […] että muut ihmisetkin huomaavat.”

Lisätiedot:

[29 x 14 cm pysty kovakantinen kirja; 68 s. + kannet (2+2) ei skp, paitsi toisessa sisäkannessa kust.tiedot; sivuja ei numeroitu; s. 1 nimiö; s. 2 tyhjä; s. 3–66 mv sk; s. 67–68 tyhjä; kansissa valkoinen pohja, jolla vihreä kehysviiva, kannesta takakanteen jatkuva piirros mv viitteellsiiä lapsihahmoja, väritetty mansikanvarpu (vihreä ja punainen), kannessa ylös lad. gem pun. otsikko ja vihr tekijä; selässä valkosiella pohjalla lad. gem. vihr tekijä ja pun. otsikko, mustalla kust.logo; takakannessa tekstattuna ja tekijän signeeraamana: ”Lapset kulkevat matalammalla, huomaavat suurta pienessä ja kertovat siitä meille kaikille. Tämä kirja on omistettu äideille, tädeille, isoäideille, martoille, opettajille, jotka vuodesta ja sukupolvesta toiseen siirtävät osaamisensa lapseen: uskovat lapsen mahdollisuuteen luoda parempi huominen.” + kust. logo  + ISBN-viivakoodi kja koodi ”kl 10”]

Pasi 1 – Aamureppu

Wallu = Harri Vaalio (Kirjapaja 1997)

ISBN 951-603-019-X

Kansi: Pasi kävelee koulutiellä unissaan (liikennemerkissä ”Z”).

Pasi-sarjakuvaa Wallu oli tehnyt jo vuodesta 1979, ja nämä texwillermäiset vihkoset on tuotettu mainostamaan yhtä sarjan julkaisijaa, JiiPee-lehteä.

Sympaattisessa koululaissarjassa Pasilla on vaikeuksia mm. heräämisessä, kouluun ehtimisessä ja muistamisessa. Pasi on kuitenkin valoisa ja nokkela, hiukan viisastelevakin nuorimies. Hauskassa metavitsissä Pasi on ajatuksissaan ajatuskuplassa. Sisäpiirivistiä on myös tuplasti siinä, että Pasin koulukaveri on Anssi, ja oikeasti Anssi taas Wallun veljenpoika.

Lisätiedot:

[10 x 21 cm vaaka vihko; 48 s. + kannet (2+2); kansi ja tk väri, muuten mv; 1. sisäkansi Pasin kasvokuva ja esittely ”Tässä tulee Pasi. Vihdoinkin!” ”Eikä tässä kaikki. Pasi seikkailee jokaisessa JiiPee-lehdessä. Tilaa Jiipee[…]”; s. 1–48 mv sk strippi per sivu; 2. sisäkansi Anssi Vaalion piirtämä Wallun karikatyyri ja ladottu esittely ”Ja tässä tulee Wallu.” (mm. ”Anssi on viime aikoina myös käsikirjoittanut Pasi-Sarjakuvaa!”; takakannessa kaksi muuta vihkoa värikuvina + teksti lad punaisella ”Tässä tulee Pasi. Vihdoinkin!” ja mustalla selostusteksti sekä kuvilal otsikkona ”Lue lisää Pasin koulumene(s)tyksistä näistä albumeista:”] Puuttuu Fennicasta, Kansalliskirjastolta?

Pasi 2 – Lukutoukka vai laiskamato

Wallu = Harri Vaalio (Kirjapaja, 1997)

ISBN 951-603-020-3

Kansi: Pasi pitää matoa kädessään, madolla silmälasit.

Kakkosvihossa on enemmän kielellistä huumoria (”Isä, mitten sinä olet tavannut äidin ensimmäsien kerran?” ”Äi-ti.”). Kokeissa menee aina vaan huonosti, ja Pasi kantaa jo huolta isänsä verenpaineestakin. Metahuumoria jälleen: ”Ei ole helppoa tämän sarjakuvan tekijälläkään…” ”Mitä tarkoitat?” ”Sinun koulumenestyksestäsi on huumori kaukana.”

Lisätiedot:

[10 x 21 cm vaaka vihko; 48 s. + kannet (2+2); kansi ja tk väri, muuten mv; 1. sisäkansi Pasin kasvokuva ja esittely ”Tässä tulee Pasi. Vihdoinkin!” ”Eikä tässä kaikki. Pasi seikkailee jokaisessa JiiPee-lehdessä. Tilaa Jiipee[…]”; s. 1–48 mv sk strippi per sivu; 2. sisäkansi Anssi Vaalion piirtämä Wallun karikatyyri ja ladottu esittely ”Ja tässä tulee Wallu.” (mm. ”Anssi on viime aikoina myös käsikirjoittanut Pasi-Sarjakuvaa!”; takakannessa kaksi muuta vihkoa värikuvina + teksti lad punaisella ”Tässä tulee Pasi. Vihdoinkin!” ja mustalla selostusteksti sekä kuvilal otsikkona ”Lue lisää Pasin koulumene(s)tyksistä näistä albumeista:”] Puuttuu Fennicasta, Kansalliskirjastolta?

Pasi 3 – Hyvin pyyhkii

Wallu = Harri Vaalio (Kirjapaja 1997)

ISBN 951-603-021-1

Kansi: Pasi juoksee karkuun, koepaperi nelosineen jää ilmaan.

Kolmosessa on aikamoista koululaishuumoria, kompia ja nokkeluuksia – mallia ”poikkihuilu” tai ”pistelakko”. Urheilukaan ei ole oikein Pasin vahvuusalueita. Viittauksena ajan suosikkeihin Pasikin lukee ”Asterixia” pulpetissaan ja vastaa vahingossa opettajalle ”Opelix”.

Lisätiedot:

[10 x 21 cm vaaka vihko; 48 s. + kannet (2+2); kansi ja tk väri, muuten mv; 1. sisäkansi Pasin kasvokuva ja esittely ”Tässä tulee Pasi. Vihdoinkin!” ”Eikä tässä kaikki. Pasi seikkailee jokaisessa JiiPee-lehdessä. Tilaa Jiipee[…]”; s. 1–48 mv sk strippi per sivu; 2. sisäkansi Anssi Vaalion piirtämä Wallun karikatyyri ja ladottu esittely ”Ja tässä tulee Wallu.” (mm. ”Anssi on viime aikoina myös käsikirjoittanut Pasi-Sarjakuvaa!”; takakannessa kaksi muuta vihkoa värikuvina + teksti lad punaisella ”Tässä tulee Pasi. Vihdoinkin!” ja mustalla selostusteksti sekä kuvilal otsikkona ”Lue lisää Pasin koulumene(s)tyksistä näistä albumeista:”] Puuttuu Fennicasta, Kansalliskirjastolta?

Potaattien yö

[Kurpitsa-albumi 10]

J. Tilsa, toimittanut P. Kallio (Suuri Kurpitsa, 1997) 3.p. 2002

ISBN 952-9887-15-9 (nid.)

Kansi: Musta potaatti ja salamanisku.

Sisällys:
s. 1.–2. Sisäkansi Supermauno – Nosta, nosta perunaa!
s. 3 Popcorn K.O.
s. 4–9 Perunan tarina
s. 10–11 Tarkastaja Wixtröm – X-housut
s. 12–15 Tohtori Torikauhu – Borneo-videoiden arvoitus
s. 16–23 Sirkus Lörkkendahl esittää – förevisar: Lätystä asiaa!
s. 24–25 Tarkastaja Wixtröm ja tuholaiset
s. 26–29 Puzzigenkuru postimiähenä
s. 30 Bruce sikana – ja vastoinpäin!
s. 31–33 Tohtori Torikauhu ja parrakas Sulake lähtevät naisiin!
s. 34 Balladi Johnny Cashista
s. 35–43 Kaksi cowboyta – Karu nilviäiskeikka
s. 44–46 Mansikkajuhlat
s. 47 Avaruusmiehen lauantai

Takakannessa Pasi Heikura kertoo (itse)ironisesti (?): ”Suuri zoppagorfa on palannut! Tilsa, tuo suomalaissarjakuvan sumean logiikan mestari ei jäänyt lepäämään muinaisten Zärpä-lehtien legendaarisen maineen kuulalaakereille, vaan tulee uudestaan kuin Supermauno! […] Mikä parasta, yli kymmenen vuoden piirtämistauko ei ole vienyt Tilsan universumista terää! […]  Tilsan tarinoissa odottamaton tapahtuu yhtä johdonmukaisesti kuin ennenkin, mutta nyt iloisessa sattumanvaraisuudessa on mukana sävyjä! Ja yksityiskohtia! Absurdin klassikko on nyt myös hölmömpi kuin koskaan! […] Tilsa on kehittynyt olleessaan piirtämättä! Tilsa on keksinyt itsensä uudelleen!”

Itse asiassa mukana on kyllä myös väkisin naurattamisen ja uudelleen lämmittelyn makua. Tilsan fanit kyllä pitivät tästäkin. Outo sekoitus elitismiä, koululaishuumoria ja ns. poliittisesti epäkorrektia huumoria.

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 48 s. + kannet; sisäkansissa vaaleanpunainen painatus (sk jatkuu 1. sisäkannesta toiseen); kansi väri (väripiirros, jonka päällä vers. otsikko, tekijä ja ”Kurpitsa-albumi 10”); tk väri (keltaisella pohjalla väripiirros ”Talvella Talikkalan markkinoilla…” ja lad. Pasi Heikuran esittelyteksti ”Suuri zoppagorfa on palannut!”); selkä valkoinen; s. 1 nimiö + piirros; s. 2 kust., tiedot + piirros ja kiitos (”Lätty Liimatainen avustajineen kiittää P. Kalliota!”; s. 3–47 mv sk (3–4 rivin sarjoja); s. 48 tekstattu Suuren Kurpitsan julkaisulista ja tilaushinnat, alh. oikealla puolella valkoisella pohjalla mv piirros (Tilsa)]

Ks. myös:
Kootuimmat teokset – kuvasarjalajitelma vuosilta 1979–97 (Suuri Kurpitsa, 1998).

Punaniska [15] – Banjomiesten taivas

Wallu + Rallu = Harri Vaalio & Rauli Nordberg et al. (Sanoma, 1997)

ISBN 951-32-0317-4 (nid.)

Kansi: Punaniska soittaa banjoa siivet selässä – taivaalla (Juba).

Sisällys (piirtäjät):
s. 2 [Wallu:] Punaniska [2-rivinen strippi]
s. 3–10 Juba: Punaniska – Banjomiesten taivas
s. 12–13 Johannes [=Mika Svensk]: Punaniska – Titaanien viimeinen taisto
s. 16–23 Tere Jääskeläinen & Wallu: Seikkaileva Dolly – Yllätysten päivä
s. 25 Anssi Vaalio: Punaniska näkee punaista
s. 30–32 [Wallu:] Punaniska – Uutuusarkistoista [sunnuntaistrippejä]
s. 33–38 De Beere [=Rallu]: Jääkenttien Punaniskat
s. 42 Wallu: Punaniska [kolmirivinen strippi]
s. 43 Jukka Murtosaari: Punaniska
s. 44–50 Wallu: Tavalliset banjot

Vierailijoiden sisäpiiriin yhäkin vain lisää sävyjä: Mika Svensk piirtää mukaan myös itsensä – ja Krazy Katin sekä logon ”Sarjakuva 101 vuotta”. Juba kertoo hurjan matkan taivaaseen, helvettiin ja takaisin. Huumorilehteen tulee ihan lopulta vielä vitsipalstakin – jolla hauskinta ovat kuvitukset! Hulluttelu jatkuu, kun Wallu piirtää uusiksi Tere Jääskeläisen Barbie-lehdelle kirjoittaman tarinan (Dolly = Barbie, Punaniska = Ken)… Päätteeksi Jukka Murtosaari vetäisee vielä tyylikkään realistis-humoristisen tyylin versionsa. Ja viimeisillä sivuilla sarjan lopettavat itse tekijät, myös mukana kuvissa.

Sarjan päätösalbumi päästää päiviltä sankarinsa – ja jatkaa legendana…

Lisätiedot:

[25 x 17 cm pysty albumi; 52 s. sis. kannet; kannet väri (värit. piirros, logoteksti ’kult.’ vers. mustin varjoin, alla must. kentässä lad. kelt. vers. ”Miks’ hämmästyitte säikähtäin?” + piirrospohjalla lad. valk. vers. mustin raj. ”Banjomiesten” ja tekst. valk. vers. ”taivas”; vas. yläkulmassa must. kentässä valk. sign. ”Wallu & Rallu”, lad. valk. gem. ”Voittamattoman huokea, mutta halpahintainen!” ja pun. vers. ”hinta 25,00 mk” ja valk. ”sis. alv. 12%”, alakulmissa mv sign. Juba ja valk. kentässä lad. must. myyntikoodi; selkä pun., harm. vers. ”Punaniska”, valk. vers. alaots.; tk selän pun. kääntyy tk, muuten must. pohjalla värikuvina kannet 1–14 (myös 8 tk), pun. tekstilogo ja lad. pun. gem. ”Mieskuorolaulun riippumaton pääaisankannattaja” ja valk. gem. ”Kerää koko karja!” + viivakoodi ja väri kust. logo ”Helsinki Media / Sarjakuvat”; s. 2 mv sisällysluettelo + pääkirj. ots. ”On aika tullut, vanha cowboy jo levon saa…” + kolmella palst. lad. sis. luettelo, sis. otsikot (osin eri kuin sarjoissa) ja alla kommentit + kaksirivinen strippi sekä mustalla kentällä kust. tiedot (Helsinki Media / Sarjakuvat; paino Jetpoint Oy, Vilppula); s. 3–10, 12–13, 16–23, 25, 30–38, 42–50 sk mv (tekst. vers.); s. 11 postia; s. 14 Vesa Anttonen: ”Lännen kultasormet – Earl Scruggs” piirr. Kari Korhonen; s. 15 lad. Pekka Tuliara: ”Punaniska luki kirjan”; s. 26 piirros Joonas: ”Honky Tonk Angels 10 – ”Suzy Durango”; s. 26–27 R.N. lad. ja kuvit ”Coffeyvillen verilöyly”; s. 28–29 lad. ja kuvit. vitsipalsta ”Ohilaukauksia”; s. 39 lad. ja kuvit. ”Redneck Gourmet – Pemmikaani”; s. 40–41 lad. ja kuvit. Dollyn runorodeo; s. 42 lad. ja kuvit. ”Punaniskan sarjakuvakurssi viimeinen osa – Piirrä näin!” + 3-rivinen sk; s. 51 nuotit ”Punaniskan laulukirja 11 – Taivaalliset banjot”; sivunumerot lad. alakulmiin tekstilogon kanssa]

Pancho Villan nahkahousut

[Punaniska 16]

Juba = Jussi Tuomola (Arktinen Banaani, 1997)

ISBN 952-9809-14-X (nid.)

Kansi: Punaniska kohtaa Pancho Villan ratsailla.

Sisällys:
s. 3–22 Pancho Villan nahkahousut
s. 23–30 Banjomiesten taivas [PN 15]
s. 31–35 Punaniska palkkionmetsästäjänä [PN 14]
s. 36–37 Benji [PN 13]
s. 38–39 Länsi kohtaa Idän [PN 10]
s. 40–41 Kovaa peliä Lännessä [PN 9]
s. 42–45 [kohtaa torvet, julk. myös. PN 6]
s. 46–47 [automaattipiano, julk. myös. PN 3]
s. 48 [nuolijuoksu, julk. myös. PN 1]

Tämä on tavallaan Punaniska-sarjan 16. kotimainen albumi. Sen lisäksi oli yksi saksalainen albumi. Wallun ja Rallun luoman hahmon seikkailuja jatkoi lehden jo lopetettua ilmestymisensä vielä yhden albumin verran toinen kustantaja pelkästään Juban piirrostöillä. Suurin osa oli jo nähty lehdessä, pisin nimitarina oli uutta materiaalia.

Juban itse kirjoittama päätarina on oikeasti Meksikon historiaan pohjaavaa, kun vastassa on itse vallankumoussankari. Hahmo adaptoituu hienosti uusissa käsissä, ja näkökulma on avarampi kuin Rallulla.

Jo joistakin lehdistä tunnetun Juban ura otti tästä vauhtia. Jo tässä näkyvät psykedeeliset aiheet, joita pilkahtelee ajoittain Viivissä & Wagnerissakin, mutta erityisesti tekijän muissa töissä. Piirrostyössä on selvästi vaikutteita mm. MAD-lehden piirtäjiltä ja ranskalais-belgialaisilta kokeellisemmilta piirtäjiltä aina Moebiuksesta ja Gotlibistä alkaen.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet (2+2); kannet väri (beigellä pohjalla värit. piirros, viol. tekstilogo, alla lad. must. gem. ”Laulava länkkäri”, tekst. must. vers. ”Pancho Villan” ja gem. ”nahkahousut”, piirroksen päällä alh. lad. valk. vers. ”teksti ja piirrokset”, gem. ”Juba”, vers. kust., mv sign Juba; selkä beige, lad. must. vers. ”Punaniska x Pancho Villan nahkahousut”; tk beigellä pohjalla väripiirros (= lehden 15 kansipiirros), jossa valk. tekstilogo, alla tekst. gem. sitaatteja sarjasta + viol. vers. ”Pang” + must. viivakoodi); sisäkansissa viol. pohjalla valk. piirroksia (6 kpl Punaniska eri poseerauksissa, samat alussa ja lopussa) muuten mv;  s. 1 nimiö + piirros (Punaniska siivet selässä); s. 2 lad. kust. tiedot (© Juba; taitto Lopsi Ltd. Oy; paino Cosmoprint Oy, Hki + ”Punaniska-hahmon ovat luoneet Wallu & Rallu); s. 3–48 sk mv sivun taitossa (yl. 3-rivisenä); tekst. vers.; sivunumerot lad. alakulmiin]

Ks. myös:
Viivi & Wagner (Arktinen Banaani, alk. 1998)
Älä pingota, Paavo! Ota viinirypäleitä… (Arktinen Banaani, 2002)
Minerva (Otava, alk. 2002)
Frank viettelysten vaunussa (WSOY, 2010)
Rocco la Motta – Sikojen klaani (Otava, 2019)

Ein Reitzug im Zirkus Europa – Die Geschichte eines Finnischen Hakkapelit-Kriegsknechtes im Dienst der Schwedenkrone Im Dreissigjährigen Krieg in Deutschland a.d. 1630-1648

Jaakko & Liisa Sipilä (Convergens, 1997)

Tämä sama teos on julkaistu ensin saksaksi mutta suomeksikin vuonna 2001, kuta kuinkin identtisenä.

Ks. Ratsastus Eurooppaan (Convergens, 2001)

Saippuaa

Kivi Larmola (Like, 1997)

ISBN 951-578-478-6 (nid.)

Kansi: Kissa tussipullon kanssa sarjakuvapiirroksen päällä.

Sisällys (sarjakuvat):
s. 1 Stippiluonnoksia:
– Pääsiäismuna
– Aprilli
s. 5 Olematon seuraelämä
s. 6 Tavarapörssi
s. 7 Astianpesukone
s. 8 Mä näin kauheeta unta
s. 9 Tuli töitä!
s. 10 Täällä pitää siivota
s. 11 Kurkkunaamio
s. 12 Vieras kissa tuli taloon
s. 13
–Pääsiäismuna
– Aprilli
s. 14
– Luontodokkari
– Hullua lehmää
s. 15
– Myyrän metsästys
– Jaettu tyyny on puoli tyynyä
s. 16
– Äänitaajuusnäppäinpuhelinfasistit
>– Rapsuta kuin mä syön
s. 17
– En avaa
– Kakkaravi
s. 18
– Kello 02.30
– Tuulilasinpyyhkijä
s. 19
– Kesärenkaat
– Terassiterassiterassi
s. 20
– Kevät!
– T-paitakeli
s. 21
– Elämän laatua
– Elviira sanoo
s. 22 [kolme pystyruutua]
– Beam me up, Scotty
– Kenen henki..?
– Vihaan televisiota
s. 23 [1+2 pystyruutua]
– Grungemummo
– Heraldisesti
s. 24
– Puhelinvastaaja
– Kolli tahtoo keksin
s. 25 [strippi ja seuraavan sarjan hahmojen esittelykuvat]
– Kivi kiittää ja kuittaa
s. 26–30  Krakova 1996 [5 sivun 3-rivistä sarjaa]
s. 31–33 Varsova 1996 [3 sivun 3-rivistä sarjaa]
s. 34 Hiustenleikkuu
s. 35 Aamuruuhkassa Länsiväylällä
s. 36 37,5 ^OC
s. 37 Kodin tilikirja
s. 38 Kissat hoidosta
s. 39 Fanikirje
s. 40 Viskikakkua [rivin strippi]
s. 42 Eero ja Elvis go West [Like-uutisissa julkaistu]
s. 43 Kuka hankki rahat laskuihin [luonnos 3-riviseksi stripiksi]

Albumissa ei ole sivunumerointia eikä sarjoille merkittyjä otsikoita, mutta sisällysluettelo kyllä on, ja siitä selvisi edellä oleva lista. Esipuheessaan Kivi kertoo yksirivisten strippien ilmestyneen pääosin Ilta-Sanomien Kuukauden kotimaisena keväällä 1997, kolmirivisten olevan syndikaatijakeluun tehtyjä, mutta julkaisemattomia muutamaa Contactorissa 1996 julkaistua lukuunottamatta. Lisäksi on Puolan-matkaan liittyviä kolmirivisiä sarjoja (s. 26–33).

Tämä on varmaan sympaatisimpia Larmolan vaihtelevantyylisistä albumeista. Hän todella taitaa herkän, mutta samalla humoristisen arkielämän kuvauksen. Jopa ei-niin-kissaihmisen on sarjojen kautta helppo ymmärtää kissaperheen symbioottista elämänmuotoa. Pari mukaan liitettyä luonnosversiota osoittaa myös virtuoosista piirtäjänlaatua.

Lisätiedot:

[18 x 25 cm vaaka albumi; 44 s. + kannet, ei skp; kannet väri (ruskeasävyinen laveeraus, johon upotettu otsikko, gem. ja palkkiin gem. lad. tekijä, msuitassa laatikossaan kust. logo; tk musta, upotettu ruskeasävyinen valokuva kisssastanojatuolsisa + ISBN-viivakoodi; selkä msuta, lad. gem. tekijä ja otsikko, vers kust. ; s. 1–2 ja makulatuurilla; s. 1 kaksi luonnosstrippiä, s. 2 tyhjä; s. 3 nimiö; s. 4 lad. 3 palstalle ”Hyvät lukijat” (Helsingissä 25.8.1997 kello 03.13 Kivi) + valokuva tekijästä piirustuspöydän ääressä; s. 5–40 mv sk; s. 41 Sisällysluettelo; s. 43 kolmirivinen luonnosstrippi; s. 44 tyhjä]

Ks. Kissoja, hiiriä ja ihmisiä (Like, 2010)

Sarjakuvantekijät – Cartoonists from Finland

Harto Pasonen, toim. (Valiosarjat, 1997)

ISBN 951-97361-1-5 (nid.)

Kansi: Sarjakuvataiteilija ja lennokkaat sarjakuvasivut (kuva jatkuu selän yli takakanteen). [Jukka Murtosaari]

Sisällys (ensimmäisellä sivulla esittelyteksti, seuraavilla kuva- tai sarjakuvanäytteet) [hakasuluissa kokonaiset sarjakuvat]:
s. 4–7 Harri Hannula
s. 8–9 Maikki Harjanne
s. 10–11 Pauli Heikkilä [Vanhat herrat kesällä II, 2-rivin strippi]
s. 12–13 Ilkka Heilä [4 strippiä B. Virtasta]
s. 14–15 Petri Hiltunen
s. 16–17 Tarmo Koivisto
s. 18–19 Timo Kokkila [stipit ”Matti & Teppo”, ”Kulmia”, voitto Virtanen (2-rivin strippi])
s. 20–21 Kari Korhonen
s. 22–23 Ilpo Koskela [sivu ”Aleks Revel”]
s. 24–25 Kati Kovács [sivu ”Karu selli”]
s. 26–27 Mauri Kunnas [sivu ”Mac Moose ja Jagge Migreenin tapaus”]
s. 28–29 Ari Kutila ja Keijo Ahlqvist [sivu ”Säteilyturvaopas”]
s. 30–33 Timo Kähkönen [3 sivua ”Synkkä ja myrskyinen yö”]
s. 34–35 Kivi Larmola
s. 36–37 Kari T. Leppänen
s. 38–39 Jukka Murtosaari
s. 40–41 Timo Mäkelä
s. 42–43 Hans Nissen
s. 44–45 Matti Nisula [4 nimetöntä strippiä]
s. 46–47 Jouko Nuora
s. 48–51 Pentti Nuortimo [3 sivua ”Live-Otto”]
s. 52–53 Arto Nyyssönen ja Vesa Ilmaranta [sivu ”Neekeriartsie – Mustaa valkoiisella”]
s. 54–55 Pentti Otsamo [sivu ”Metamorphosis”]
s. 56–57 Heikki Paakkanen
s. 58–59 Tiina Paju ja Sari Luhtanen [sivu ”Maisa ja Kaarina = Marcy and Rachel”]
s. 60–61 Pete Pihlajamaa
s. 62–63 Jorma Pitkänen [4 strippiä ”Lempi”]
s. 64–67 Pertti Poutanen ja Tapani Markkula [3 sivulla 10 strippiä ”Isä Ruben”]
s. 68–69 Anssi Rauhala
s. 70–71 Jii Roikonen [4 strippiä, 2 ”Jasso = Jasso the Cat”, 2 ”Pukki ja pojat = Father X’mas and Sons”]
s. 72–73 Ilkka Ruokola
s. 74–77 Veikko Savolainen [3 sivua, 2 kaksirivistä Joonas-strippiä, sivun Unot Uneksija, strippi Hirnu
s. 78–83 Martti Sirola
s. 84–85 Jarmo Somermäki
s. 86–87 Mika Svensk
s. 88–89 Sami Toivonen
s. 90–91 Jussi Tuomola
s. 92–93 Kimmo Turunen
s. 94–95 Riitta Uusitalo [4 ruudun päällekkäisstrippi ”Melko rankka päivä”]
s. 96–97 Harri Vaalio [16 strippiä Armas / Lämsänperäläiset]
s. 98–99 Juha Vuorma [strippi ”Kaapuveikko”]

Takakannen mukaan: ”Sarjakuvalla on monta olemusta – ja käyttömahdollisuutta. Etsitpä sarjakuvaa julkaistavaksi tai muuhun käyttötarkoituksen, tämä kirja auttaa oikean löytämisessä. 45 sarjakuvapiirtäjää ja -käsikirjoittajaa esittelevä antologia tuo samalla kiinnostavan katsauksen suomalaisen sarjakuvan monipuoliseen nykytarjontaan.”

Tämä on oikeastaan tietokirja, mutta koska se ammattimaisten kotimaisten sarjakuvantekijöiden matrikkelin lisäksi sisältää erimittaisia näytteitä useilta tekijöiltä, listataan nyt nekin. Joiltakin tosin on vain erillisiä piirroksia tai luonnoksia, jopa kollaaseja, osalta kokonaisia sivuja tai strippejä. Oikeastaan antologia tämä ei kuitenkaan ole.

Koska kirja oli tarkoitettu ammattilaisten suomen- ja englanninkieliseksi hakemistoksi, esittelysivuilla on useimmista myös valokuva ja kerrottu tekijän käyttämät tekniikat ja yhteystiedot, nyttemmin usein vanhentuneet. Ammattimaisten tekijöiden määräkin on lisääntynyt, Sarjakuvantekijät ry.ssä oli vuoden 2023 alussa jäseniä jo yli 190, vaikka ns. luonnollista poistumaakin on jäsenkunnassa käynyt.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 100 s. + kannet, ei skp; kansi ja tk väri (väripiirros, jossa puhekuplaan lad. vers. pun. ”Sarjakuvantekijät”, sin. gem. ”Cartoonists from Finland” ja mustaan laatikkoon valkoisella ”Valiosarjat”; kuva jatkuu selän yli takakanteen, yläreunassa punainen pisteviiva); selkämyksessä lad. valk. kuvan päälle vers.”Sarjakuvantekijät”, gem. ”Cartoonists from Finland” ja mustaan laatikkoon valkoisella ”Valiosarjat”; s. 1 nimiö + vinjettipiirros (Murtosaaren omakuva); s. 2 nimiluettelo; s. 3 Harto Pasosen esipuhe suomeksi ja englanniksi; s. 4–99 esittelyt, joissa ensin sivulla lad. esittely, taustanaan harmaarasteroitu piirros, seuraavilla sivuilla piirrosnäytteet; s. 100 kust.tiedot]

Serkkupoika

Maikki Harjanne (Otava, 1997)

ISBN 951-1-14472-3 (sid.)

Kansi: Serkkupoika pilvien ja avoimen kirjan yläpuolella.

Minttu-kirjojen tapaan Maikki Harjanne kertoo taas lapsen maailmasta. Tarina on vähän höpsö, eli nonsensea. Piirrostyyli on rennon naivistinen.

Äiti panee pesukoneesta löytyneet kolikot purkkiin, josta serkkupoika ne löytää ja käyttää Islannin taikakoiraan (mielikuvituskoiraan – narttuun nimeltä Nonni) ja kranssiin kuolleelle akvaariokalalleen, käy kirjastossa ja hankkii kakkua koiransa ristiäispitoihin. Ja sitten: ”Tarina päättyy tähän, kakkua jäi vähän.”

Lisätiedot:

[18 x 23 cm vaaka kovakantinen kirja, 44 s. + kannet (2+2) ei skp; sivut numeroimattomat; kansi väri (valk. pohjalla mv piirros, jossa tehostevärit keltainen, punainen ja sininen + ylh. lad. vers mustalla tekijä, sinisellä otsikko, alla punaisella kustantaja);  s. 1 otsikko, s. 2 tyhjä, s. 3 nimiö + piirros, s. 4 kust tiedot + s. 4–44 mv piirroksia (1–7 kuvaa per sivu, vaihtelevaa ruutujakoa, puhekuplat tekstattu); tk valkoisella pohjalla lad. mustlala vers. otsikko ”Surkaa, surkaa,” ja gem. esittelyteksti kirjasta ja teikijästä, kustantaja,. Koodi ja ISBN + viiakoodi; selkä valkoinen, lad. vers. mustalla tekijä ja sinisellä otsikko]

Suuri Kurpitsa 1998

Kallio Pauli et al (Suuri Kurpitsa 1997)

ISBN 952-9887-16-7 (nid.)

Kansi: Töpselinenät ravintolassa (kuva jatkuu takakanteen) [aihe sarjasta s. 44, Karri Laitinen].

Sisällys (kotimaiset sarjakuvat):
s. 2–3 J. Styrman: Poika
s. 4–6 Kati Kovács: Kaksi Gustavoa
s. 17–21 Matti Hagelberg & Riikka Ala-Harja: Maanmittausryhmää ei pysäytä mikään
s. 25 –28 T. Rytöhonka: Tiistai
s. 29–32 P. Tikkanen: Maailma on tyly
s. 33–37 Maria Björklund & Pekka Ollikainen: Kotimatka
s. 38–39 Anu Lavonen: Kun tulen huoneeseen
s. 42–43 Mikko Väyrynen: Jänis joka vihasi rahan tavoittelijoita
s. 44–45 Karri Laitinen & Kati Rapia: Sika ravintolassa
s. 46–47 Jenni Rope: oli kuuma päivä
s. 48–53 Kati Rapia: Lassi-E – Käpälä sydämen päällä
s. 54–56 Tomi Riionheimo & Lauri Hannu: Jokainen syntyy ihmiseksi vähän kerrallaan
s. 80–83 A. Airos: Patu ja Saku seikkailevat
s. 84–86 J. Tilsa: Zärkönen

Vuoden 1998 Suuri Kurpitsa -vuosiantologia oli Eurooppa-teemainen, joten kotimaisia sarjoista oli vain osa, joskin edelleen suurin osa. Listalla näkyy omakustanteista ja pienlehdistä tuttuja nimiä, mutta myös myöhempien albumien tekijöitä. Kilpailua Kurpitsoille oli jo aika lailla, kun mm. Glömp, Ubu ja Vacuum olivat alkaneet ilmestyä.

Tekijöistä edukseen erottuvat erityisesti Kati Kovács, Matti Hagelberg ja Petteri Tikkanen. Karri Laitisen kansi ja Kati Rapian kanssa tehty Sika-sarjakuva tuo kovasti mieleen edellisen Kurpitsa-albumin Max Anderssonin Auto-pojan.

Liusätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 88 s. + kannet (2+2); kansi väri (tekst. Mustareunaisella vihr. vers. ”Suuri kurpitsa 1998”, samoin selässä), kuva jatkuu takakanteen, jossa tekstattu mustareunaisella vihr. gem. ”Suuri Kurpitsa on paras vaihtoehto mikäli haluat tietää, mitä juuri nyt tapahtuu suomalaisessa sarjakuvassa. Tai saksalaisessa sarjakuvassa… Sveitsiläisessä… Tanskalaisessa…”; sisäkansiaukeamilla mv. piirrokset (koiria pareittain S-jonossa, Kati Rapia); s. 2 mv sk esipuhe ”Tampereella 30.10.1997 P. Kallio + kust.tiedot+ sisällysluettelo; s. 4–86 mv sk (s. 25–28 ja 61–64 painettu vaaleanruskealle paperille); ulkomaiset sk:t  Anna Sommer s. 7–16, M. E. Crevisse s. 22–24, José Parrondo s. 40–41, Ulf Keyenburg s. 57–60, Teddy H. Kristiansen s. 61–64, Kat Menschik & David Burton s. 65–76, Robert Ottosson s. 77–79; s. 87 Kurpitsan julkaisulistaa + piirros (J. Tilsa: ”Sarjis päivässä ja kaksi parhaassa pitää eksistentialistisen elämänväsymyksen loitolla!”)]

Ks. Suuri Kurpitsa 1999

Takana

[Parasiittialbumi 6]

Petri Tolppanen (Jalava, 1997)

ISBN 951-887-111-6 (nid.)

Kansi: Valkoinen savinukke käsissä.

Takakannen mukaan: ”Sarjakuva elämästä joka saa alkaa ja lapsuudesta, joka on takana. Petri Tolppasen esikoisalbumi on vahvatunnelmainen ja lämmin tarina tytöstä, joka muovaa itse oman elämänsä suunnan.

Hard & Pet otti tehtäväkseen tuoda suomalaisiin sarjakuvajulkaisuihin eruooppalaisia tuulia, eli nostaa ns. taidesarjakuvaa pois marginaalista, pien- ja omakustannelehdistä. Parasiittialbumien teemaksi näkyy nousevan tyttöys, myös silloin kun tekijänä on miespuolinen henkilö.

Tarina tytön kasvusta nuoreksi naiseksi, lähdöstä kotoa ja oman paikan löytämisestä maailmassa on kerrottu aika ankeiden episodien kautta, mustaa huumoria hiukkasen vilautellen, mutta visuaalisesti herkästi. Kertomarakenne takaumineen on haastava. Ikävien ihmissuhteiden lomaan asettuu sentään yksi nuorta tukevakin, vanha mummo, jonka mökin sauna menee auto-onnettomuudessa, mutta joka saa uutta merkitystä elämäänsä vaihtamalla arkkurahansa tytön asuntokustannuksiin.

Seuraavan kerran varsinaisessa albumimuodossa Tolppasen töitä nähtiinkin sitten jo Sarjakuva-Finlandia -palkinnon puitteissa!

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 48 s. + kannet, ei skp; kansi väri (vas. yläkulmassa pyöristetyssä vaaleanvihreässä kuusikulmiossa ”Parasiittisarjat 6” –logo; harmaanvioletilla kuvio- ja väripohjalla lad. gem. valk. otsikko, kust. logo ja muotoiltu ikkuna, jossa väripiirros, omassa tummanvihreässä kentässä lad. valk. gem. tekijä; värikenttä jatkuu selän yli tk, jossa oma kuva-aihe väri lad. gem. esittely, oma kenttä ISBN-koodi); s. 1 vinjettipiirros (= s. 3); s. 2 tyhjä; s. 3 nimiö + piirros; s. 4 kust. tiedot (+ ”Tekijänpalkkio on maksettu Opetusministeriön Keppi-apurahalla / Toimittanut avoin yhtiö Hard & Pet”); s. 5–47 mv sk. sivun taitossa (s. 11 sivun keskellä yksi ruutu ja alla tekst. ”Yksitoista vuotta myöhemmin”), s. 48 lad. lista ”Parasiittisarja” (1–7)]

Ks. Sarasvatin hiekkaa / The sands of Sarasvati (Tammi, 2008)

Tuomittu

Jarmo Somermäki, Seppo Mannonen (Sarjamafia, 1997)

ISBN 952-5171-07-8 (nid.)

Kansi: Miehen (Valter Oraviston) jalka ja liidulla piirretty ruumiin ääriviiva (s. 22).

Takakannen mukaan: ”Sonja Vänkä on helsinkiläinen yksityisetsivä, joka on kotonaan niin virkavallan kuin alamaailmankin seurassa! Helsinkiin sijoittuvan dekkaritrilogian viimeisessä osassa hän saa selvittääkseen euroministeri Albert Härmän mystisen murhan. Tuomittu sai jaetun toisen palkinnon Suomen sarjakuvaseuran ja Liken järjestämässä albumikilpailussa vuonna 1996.”

Murhaahan tässä siis setvitään, asialla nyt naispuolinen dekkari Sonja Vänkä poikaystävänsä rikospoliisi Valter Oraviston kanssa. Henkilögalleriaan kuuluvat mm. europoliitikko Albert Härmä perheineen, Sonjan sisko Mirka, kollega Uolevi Kovanen sekä outo guru Rasputin.

Tapahtumissa pyöritään Helsingin keskustassa ja Hakaniemessä, tunnistettavia rakennuksia aina Eduskuntaan ja Johanneksen kirkkoon sekä tuttuja patsaita vilisee, ja kuvataidettakin vilahtelee (Magrittea, Istoa, von Wrightia, Gullichsenia…). Muita viittauksia on mm. tohtori Kildareen ja Hulluihin päiviin sekä Taiteiden yöhön.

Juoni on perinteinen dekkari. Miljöö ja ajan kuvaus on mielenkiitoinen miksaus, sillä on kuin 40-luvun suomifilmiä näyteltäisiin 90-luvun kulisseissa, ja nimenomaan kulisseissa…

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 56 s. + kannet, ei skp; kannet väri (mustalla pohjalla punaisella ’maalausfontilla’ lad. gem. otsikko ja tekijät, alla valkoinen pisteviiva, samoin alakulman kust. + mv. rast piirros; selkä musta,  lad. pun. vers. tekijät, otsikko ja kust.; tk musta, upot. mv piiros + lad. pun. otsikko ”Salapoliisikertomus” kansityypein, gem. esittelyteksti + valk. kentässä ISBN-koodi); s. 1 motto: ”Mitään ei ole itsessään hyvää tai pahaa, meidän luulomme vaan sen siksi tekee!” (William Shakespeare: Hamlet, suom. P. Cajancder); s. 2 piirroskuvat tekijöistä; s. 3 s. nimiö; s. 4 kust.tiedot + listat ”Dekkaritrilogian aiemmat osat” (Jalava 1991 ja Like 1995) ja  ”Sarjamafian sarjakuvat” (Maaginen matka, Aleks Revel, Hunajakenno, Aurinkoalus, Ubu 1, Tuomittu, Kulkijoiden juhlat); s. 5–56 mv sk sivun taitossa (numeroitu piirroksiin s. 1–52)]

Ks. myös:
Siipirikot (Yrityslehdet, 2001)

Tom of Finland Retrospective III

Tom of Finland  = Touko Laaksonen (USA, Tom of Finland Foundation, 1997)

Sivut numeroimattomat, työt numeroitu.

Sisältää ainakin yhden 12 siluettipiirroksen sarjan vuodelta 1973, työt 60–71, ja lisäksi irrallisia piirroksia ja niiden luonnoksia eri sarjoista.

Ks. myös:
Tom of Finland Retrospective  I (USA, Tom of Finland Foundation, 1989) [sisältää vain yhden kaksisivuisen Mike-sarjakuvan (Puhelinkoppi, 1974) ja yhden neljän ruuduttoman piirroksen pornografisen sarjan.]
Tom of Finland Retrospective II (USA, Tom of Finland Foundation, 1991 [ei sisällä kokonaisia sarjoja, mutta kylläkin irrallisia piirroksia ja niiden luonnoksia eri sarjoista.]

Tyttöjen leikit

[Parasiittisarjat 4]

Katja Tukiainen (Jalava, 1997)

ISBN 951-887-108-6 (nid.)

Kansi: Tyttö seisaallaan mummo-ratsun selässä keittiössä (jatkuu takakannessa).

Sisällys:
s. 3–15 Lapsuus
s. 16–25 Nuoruus
s. 26–32 Aikuisuus
s. s 33–40 Kypsyys
s. 41–48 Vanhuus

Takakannen mukaan ”Sarjakuvia tytöille, jotka kasvavat mummoiksi. Ja pojille, jotka kyselevät, mistä on pienet tytöt tehty. Katja Tukiaisen esikoisalbumi vie keskelle pojilta salattua maailmaa. Tyttöjen ilkikuriset ja uskaliaat leikit levitetään riehakkaasti katsojan eteen sukupolvi sukupolvelta. Pitäkää lipereistänne kiinni!”

Katja Tukiaiselle tuttu tyyli syntyi varsin valmiina ja on aivan tunnistettavaa jo esikoisalbumissa. Myöhemmin laajemmin kuvataiteilijanakin tunnettu Tukiainen sai Puupäähatun 2003. 1990-luvun sarjoille ominaisesti käsittelyssä on nuoren naisen kasvutarina, mutta Tukiaisella se valottuu muita lämpimämmin ja useammasta suunnasta – mukana on jopa huumoria, jossa on ymmärrystä ja empatiaa.

Otsikon vihjaamalla tavalla kyse on seksuaalisesta heräämisestä ja siitä miten ympäröivä (perhe)yhteisö siihen reagoi. Omakohtaisista aineksista rakentuva tarina saa mielikuvituksellisia lisävivahteita, ja erityisen hauskoja ovat ennakko-odotusten vastaiset kuvaukset ymmärtäväisistä vanhemmista ja erityisesti isoäidistä, kaikista sosiaalisista rajoituksista riippumatta – ollaanhan sentään pappilataustalla.

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 56 s. + kannet, ei skp; kannet väri (mustalla pohjalla punaisella ’maalausfontilla’ lad. gem. otsikko ja tekijät, alla valkoinen pisteviiva, samoin alakulman kust. + mv. rast piirros; selkä musta,  lad. pun. vers. tekijät, otsikko ja kust.; tk musta, upot. mv piiros + lad. pun. otsikko ”Salapoliisikertomus” kansityypein, gem. esittelyteksti + valk. kentässä ISBN-koodi); s. 1 motto: ”Mitään ei ole itsessään hyvää tai pahaa, meidän luulomme vaan sen siksi tekee!” (William Shakespeare: Hamlet, suom. P. Cajancder); s. 2 piirroskuvat tekijöistä; s. 3 s. nimiö; s. 4 kust.tiedot + listat ”Dekkaritrilogian aiemmat osat” (Jalava 1991 ja Like 1995) ja  ”Sarjamafian sarjakuvat” (Maaginen matka, Aleks Revel, Hunajakenno, Aurinkoalus, Ubu 1, Tuomittu, Kulkijoiden juhlat); s. 5–56 mv sk sivun taitossa (numeroitu piirroksiin s. 1–52)]

Ks. myös:
Tyttö ja mummo (Jalava, 1999),
Halusin olla prinsessa (Yrityslehdet, 1999).

Ubu N:o 1

Hans Nissen et al. (Kreegah! Bundolo! & Sarjamafia, 1997)

ISSN 1445-2876

ISBN 952-5171-03-5

Kansi: Tyylitellyt naisen kasvot (Hans Nissen)

Sisällys (kotimaiset sarjakuvat):
s. 2, 35 Petri Tolppanen: Onnelliset
s. 4 Arto Schroderus (käsik.) & Hans Nissen (piirros): Baaritiski oli jotenkin meksikolainen
s. 10–13 J-P Valkeapää (k.) & Hans Nissen (p.): Kerttua kyyditsemässä
s. 14–15 Katja Moilanen (k) & Maria Björklund (p): Yksinäisyys
s. 16–18 Petri Tolppanen (k) & Hans Nissen (p): Viidakossa vaanii kuolema
s. 32–33 Matti Hagelberg: Miehemme diskurssissa

Vakavan sarjakuvataiteen pienkustanne, joka vielä muistuttaa lehteä (aluksi ISSN-numerolla, mutta jo myös ISBN). Mukana ulkomaisia ’nimipiirtäjiä’ ja samanmielisiä kotimaisia, osin  molemmat jo Suurista Kurpitsoista tuttuja.

Petri Tolppasen esittelyssä kuvataan hyvin hänen sarjojensa olevan ”näennäistä realismia, tarinoita ihmisten ratkaisevista hetkistä.” Hans Nissen kuvaa itseironisesti olevansa keskinkertainen taiteilija, joka etsii majapaikkaa ja elantoa Lahden suunnalta. Matti Hagelberg taas kertoo työnsä ”suuntautuvan länsimaista subjektikäsitystä ja patriarkaattia vastaan.” Valkeapää mainitsee tärkeimmiksi taiteellisiksi innoittajikseen J.D. Salingerin ja Jerry Lewisin. Arto Schroderus mainitaan ”tamperelaiseksi kirjallisuuden sekatyömieheksi”.

”Baari…” on vitsi Burroughs-kirjailijanimillä. ”Kerttua…” on synkkä päivitys Hannusta ja Kertusta (puhekuplatkin mustia). Vielä animaation ohjaajaksi opiskellut Maria Björklund piirtää koskettavan kauniin mykkäsarjiksen sammakosta, joka ei saa suudelmaa. ”Viidakossa…” on sarja merimieskliseitä tiukkaan pakattuna. Hagelberg on niin itseään: ”Herra Matti Hagelberg huomaa työpöytänsä ääressä, ettei hänellä ole enää mitään saavutettavaa[…] Nobelin rauhanpalkintokaan ei sitten loppujen lopuksi tuntunut miltään[…] mutta kun Matti Hagelberg kuolee, tullaan sanomaan: Hän jätti useita tahmaisia sormenjälkiään maailman murjottuun jääkaapin oveen.”

Lisätiedot:

[24 x 17 cm pysty albumi; 36 s. sis. kannet; pain. Cityoffset, Tampere; kansi väri (Nissen), tk mv (piirros J-P Valkeapää); selkä limenvihreä, ei tekstiä; muuten mv, paitsi s. 2 ja 35 sk painovärit vihreä ja punainen; s. 3 sis luettelo + kust. tiedot; s. 34 mv mainos Ubu ja Äpärät (Arto Schroderus); ulkomaiset sarjat: s. 5–9 Jan Solheim (tanskalainen, piirretty 7 tunnin sk-maratonilla 14.3.1992): Polttava aavikko; s. 19–26 Jan Solheim: Laava osa 1; s. 27–31 Jim Woodring  (amer., lehdestään ”Frank”): Hi-Rise Hopper; Jan Solheimit suom. Arto Schroderus, tekst. Hans Nissen; tekijöiden syntymävuodet: MB 1970; MH 1964; HN 1976; AS 1966; JS 1971; PT 1972; J-PV 1977; JW 1952]

Ks. Ubu N:o 2 (1998)

Vala auringolle

Petri Hiltunen (Jalava, 1997)

ISBN 951-887-096-9 (nid.)

Kansi: Päähenkilö Tom Barnett alias Juokseva Mäyrä intiaaniasussa.

Yhdysvaltojen Etelä-Dakotaan ja Lakota-intiaaniheimon pariin vievä tarina kertoo keskushenkilönsä kautta intiaanikultuurista. Tom Barnett on valkoisten parissa kasvanut puhdasverinen intiaani Juokseva Mäyrä, joka saa kasvoihinsa pysyvän merkin kokemastaan valkoisten syrjinnästä ja sen kostettuaan pyrkii lainsuojattomana takaisin juurilleen.

Hiltunen on tehnyt laajan taustatutkimuksen aiheeseensa ja kirjoittanut tarinansa taitavasti niin, että hän pystyy yksinkertaisen vuoropuhelun kautta välittämään valtavan määrän tietoutta intiaanihistoriasta, kyseisen heimon alakultuurista ja aivan yksityiskohtaisistakin tavoista. Viisaasti hän ei lähde kaunistelemaan, vaan valottaa puolen jos toisenkin koko karmeudessaan.  Iteseironisesti: ”Mitä sinä yrität tehdä? Esitellä minulle kerralla kaikki intiaanien eksoottiset ällöttävyydet? Mitä minun pitäisi sanoa? Sikarankkoja hemmoja, niinkö?”; ”Yritän saada sinut tajuamaan jotain…” (s. 39).

Hiltusella väkivalta ei ole itsetarkoituksellista, vaan välttämätöntä vain tehdessään realistisen vaikutuksen. Hän jopa jättää kostotoimet näyttämättä ja vain viittaa niihin. Toisaalta hän piirtää huolellisesti pienimmätkin yksityiskohdat ja toisaalta suuret näkymät lukuisine telttoineen, puhveleineen jne.

Samalla Hiltunen tulee kuvanneeksi intiaanikulttuuria yhden heimon kohdalta sellaisella tarkkuudella, että varmaan tutkijatkin olisivat tyytyväisiä, ehkä jopa jotkut intiaanit. Täytyy muistaa, että aihe on herkkä, ja alkuperäiskansat eivät ole täysin hyväksyneet juuri mitään niitä kuvaavaa teosta.

Teoksen lopussa on vielä varmuudeksi tekijän kirjallinen esitys oleellisimmista taustoista ja perustelut valitsemilleen esitystavoille. Petri Hiltunen nousee tällä albumillaan aivan uudelle tasolle. Kuva kulkee ja sivut ovat näyttäviä, mutta myös sisältö on kasvanut arvokkaaksi.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 88 s. + kannet, ei skp; kansi mustalla pohjalla lad. valk. gem. otsikko, tekijä ja kust., upotettuna väripiirros ja valkoine koristenauha; selkä musta, lad. valk. gem tekijä, otsiko ja kust.; tk msuta, kaksi valkosita koristenauhaa ja lad. valk. gem esittelyteksti + ISBN-viivakoodi; s. 1 otsikko; s. 2 tyhjä; s. 3 Nimiö; s. 4 kust. tiedot ja omistus; s. 5–84 mv sk sivun taitossa; s. 85 lad. 2 palstalle ”Elävän kansan historiaa” (väliotsikot ”Sioux-heimot”; ”Yhteisöt ja unikultit”; ”Coup”; ”Ruumiin silpominen, skalpeeraus ja kidutus”; ”Uskonto” ja ”Loppujen lopuksi”) sekä lähdeluettelo ”Käyttämäni pääasialliset lähteet”]

Ks. Aavetanssi (Jalava, 2000)

Uudistettu laitos molemmista Vala auringolle & Aavetanssi (Arktinen Banaani, 2017)

Vasil B. kuolleessa kaupungissa

[Vacuum # 8 (1/97)]

Mikko Torvinen (Björklund & Bergman,1997)

ISSN 1236-3669 (nid.)

Kansi: Keskittynyt munkkihahmo kirjan parissa.

Prologissa (s. 1–5) taivaallisten sotajoukkojen Maan suojelijaksi nimetty prinssi Kereb tappaa mustan kuun pirun ja tuhoaa samalla maan. Sivu 6 on valkoinen, ja sivulta 7 Vasil B. hakeutuu mustan kuun luostariin, kuolleeseen kaupunkiin, jossa palvotaan kasvotonta jumalaa (Saatanaa). Kohtaa vanhan mestarin, joka kertoo nuoruudestaan ja kerjää kuolemaa. Vasili pakenee kapinallisten luo, joutuu vangiksi, mutta Arianin vapauttamana kohtaa surrealistisia kauhuja vajoavan kaupungin joutuessa kosmiseen pyörteeseen. Vasili haastaa sarvipään jumalan, joka muuttuu kauniiksi naiseksi. Suutelevat, mutta tulee ammutuksi. Arvoituksellinen loppu, jonka ruudutkin haihtuvat: ”Auringonvaloon joutuessaan musta amuletti haihtui, rimpuillen ja hiljaa rääkäisten.”

Jonkinlaista köyhän miehen Moebius meets Star Wars. Myös vaikkapa Druillet-vaikutteita. Hieno tunnelma kuvien varassa, sivuja kokonaan ilman tekstiäkin. Aika paljon ruutuja sivulla, olisi voinut kaivata suurempaakin julkaisukukokoa.

[Numeroissa 1–7 + 7 B oli aina useampia piirtäjiä, ja lasken ne lehdiksi; ”Vacuum 9 – ulkomaan eläviä” esittelikin jo ulkomaisia taiteilijoita.]

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 52 s. sis. kannet; Kansi mv + lisäväri oranssi;; samoin tk (4 tekstitöntä ruutua epäsymmetrisesti mustalla pohjalla); s. 2 ”Sananen artistilta: Paatos. Mikko Torvinen”; ”Useampi sana kustantajalta: ”…ensimmäinen Vacuumin numero, joka on yhden piirtäjän sooloteos … Mikko Torvisen esikoisalbumi” (avustanut mm. lehtiä Vacuum, Kammo, Lasse Gronk; M.B. ja P.B. luopuneet tavoitteesta kaksi Vacuumia per vuosi, tilalle Vacuum mini, A6-kokoisia kirjasia, josita jo ilmestynyt 1. eli Hans Nissen: ”Maanisdepressiivisen ihmisvihaajanarsistin visuaalispsykologiset tunnustukset.” + ”Piirtäjät huomio!” (Tuula Juvonen Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan laitokselta etsii piirtäjää käsikirjoituksen alkiolle, aiheena nuoren miehen homoseksuaaliset seikkailut 1950-luvun Tampereella); 1. painos 300 kpl; toim. Maria Björklund, Petri Bergman et al; s. 3–51 mv sk sivun taitossa (s. 6 tyhjä, vain sivunumero; s. 51 kolme fragmentoituvaa ruutua (”Auringonvaloon joutuessaan musta amuletti haihtui, rimpuillen ja hiljaa rääkäisten.”)]

Vauhtiässät Max & Olivia

Aino Havukainen & Sami Toivonen (Otava, 1997)

ISBN 951-1-14783-8 (sid.)

Kansi: Olivia ratsastaa lohikäärme Maxilla lumisten vuorten yllä (Olivialla kartta ja lentäjän kypärä, Maxilla kiikari).

Takakannen mukaan: ”Olivia on pieni tyttö, joka osaa panna töpinäksi. Hänen ystävänsä, lohikäärme Max, on puolestaan harkitsevainen herrasmies ja kokenut seikkailija. Molemmat asuvat Nurinmaassa, jonka asukkailla on harmillinen ja ratkaisua vaativa pulma. Max ja Olivia päättävät, että asiat on vihdoin saatava kuntoon. Ja kukapa muu sen tekisi, elleivät vauhtiässät Max ja Olivia? Max ja Olivia lähtevät maailmalle nauvoa etsimään ja päätyvät hurjiin seikkailuihin. Matkallaan he kohtaavat muun muassa yli-insinööri Suorakulmasen, sirkustirehtööri Tesipelin, keisari Caljus Castuksen ja Tohtori Tremolon. Ratkaisu Nurinmaan pulmaankin löytyy. Aika yllättävä se on, mutta toimii hyvin…” ja tekijöistä: ”Aino Havukainen ja Sami Toivonen ovat nuoren polven lahjakkaimpia kuvittajia. Vauhtiässät Max & Olivia on heidän esikoiskuvakirjansa.”

Siitä huolimatta että tämä on kuvakirja, se käyttää puhtaasti sarjakuvan keinoja. Ei ihme, olihan Sami Toivonen jo Kritiikin kannuksillakin palkittu sarjakuvantekijä. Tekijät leikittelevät välineellään ja venyttävät lopuksi kerrontaa sanomalehdenkin suuntaan (kuten myös esim. Mauri Kunnas on toisinaan tehnyt kuvakirjoissaan).

Ladotut kertovat teksti jäävät sivuosaan, kun isot ja näyttävät puhekuplat puhuvat.  Kuvissa on kauniit värit ja paljon hauskoja yksityiskohtia. Sivulla tai aukeamalla voi olla kaksi, kolme tai neljäkin kuvaruutua, yksi iso väripiiros, tai se voi jakautua kolmeen päällekkäiseen kuvaan, joissa on vain pieniä muutoksia tapahtuman kuvauksena. Kuvakulmat vaihtelevat, ja liikesarjoja kuvataan vauhdikkaasti jopa viiden kuvan aukeamalla. Eräskin ilmalento on kuvattu kuuden vaiheen lähes animaatio-aukeamana! Aukemalla ja sivulla kuva voi vaihtua kuin ruudusta toiseen, ilman välipalkkia tosin, ja hahmot voivat ulottua kuvasta toiseen, tai sijoittua sivun valkoiselle, kertovan tekstin alueelle. Puhekuplatkin ovat vaihtelevan runsaita.

Päähenkilö on poikkeuksellisesti ja viisaasti tyttö, ja mielikuvitusystävän tapainen lohikäärme on kiltti ”herra Maximillian von Mahtilieska”. Ei ollenkaan ihme, että Havukainen ja Toivonen ovat myöhemmillä ”Tatu ja Patu” -kirjoillaan saavuttaneet lasten ja miksei vanhempienkin keskuudessa valtaisan suosion! Tässä ei käydä läpi ao. kuvakirjoja, joissa sarjakuvamaisten keinojen käyttö on vähäisempää ja rajoittuu usein muutaman kuvan sarjoihin, poikkeuksena tosin vuoden 2012 ”Tatu ja Patu pihalla”.

Lisätiedot:

[22 x 26 cm vaaka kovakantinen kuvakirja; 40 s. sis. kannet; kannet väri; kansi väripiirros + maalattu fylakteri, jossa kaaressa lad. gem pun. Vauhtiässät ja ruskealla tekijät, kuvan päällä kaaressa lad. punaisella msutin varjoin. ”Max” ja ”Olivia”, välissä mustalla &-merkki, kuvan oik. alakulmassa lad. gem. mustalla ”Otava”; tk pohja vaaleanruskea, upotettuna ’pergamentti, johon lad. mustalla gem (+ pun, iso alkukirjain O ja lopun tekijäesittely) + väripiirros ja alla teksti nauhalla ”Max ja Olivia” (pun. + musta &) + valkoisessa kentässä ISBN-viivakoodi, väripohjalla lad. www.otava.fi, L 85,22 ja ISBN; selkä jatkaa tk:n väriä, lad. kannet tekstivärein tekijät, otsikko ja kust.; sisäkansiaukemat väripainettu, ensimmäisellä aukeamalla väripiirros pikkuesineitä, joille sijoitettu tekijät, omistukset ja kust.tiedot sekä nimiösivu (= s. 3); s. 4–37 väri kuvakirjasivuja, joilla piirrokseen sijoitettu lad. kertovat tekstit ja tekstatut puhekuplat; s. 38–39 sisäkansiaukema, jolle lad. kuin lehden juttuja neljälle palstalle, piirretyt ’valokuvat’ ja ’ilmoitus’ 1–2 palstan kuvina]

Ks. myös:
Himaset 1 – Juustoon ei saa piirtää! (Otava, 2008)
Himaset 2 – Keijut ei juo kahvia! (Otava, 2009)
Tatu ja Patu pihalla (Otava, 2012) ym.

Ystävänä yksinäisyys – Kauhukertomus

Tiina Pystynen (WSOY, 1997) 2.p. 1998

ISBN 951-0-22132-5 (sid.)

Kansi: Nainen punnitsee käsissään omenaa ja herttakortteja – ympärillään romanttiset koristeaiheet.

Sisällys (sarjakuvat):
s. 5–13 Ensimmäinen vuosi
s. 14–21 Toinen vuosi
s. 22–40 Kolmas vuosi
s. 41–52 Neljäs vuosi
s. 53–62 Viides vuosi
s. 63–84 Kuudes vuosi
s. 85–99 Seitsemäs vuosi
s. 100–113 Kahdeksas vuosi
s. 114–122 Yhdeksäs vuosi
s. 123–166 Kymmenes vuosi

Edellisen teoksen, ”Leskikuningattren muistelmat” tavoin tässäkin on sarjaksi rakentuvia sivun aforismipiirroksia. Nyt ne ovat johdonmukaisesti värein korostettuja. Tiinä Pystysen lähestymistapa on rakentavan terapeuttinen, rajun itsekritiikin jälkeen uskalletaan vaatia itseltä ja muilta parempaa ja pyrkiä siihen.

Yksinäisyyttä käsitellään monipuolisesti: ”Tyhjä saartaa. Pelottaa”; ”Olen hyvää seuraa itselleni.” Sitten kuvaan astuu konkreettisesti herra Yksinäisyys, eli ”Ykä vaan.” Kuvitelmissaan nainen sijoittaa itsensä kuvataiteen mestariteokseen (Venuksen syntymä). Lopulta Ykän sentään korvaa oikea Ylkä. Lopulta tavoitellaankin jo Paratiisia.

Viitteitä tekijän sivistyspohjasta ja itseironiasta antaa viimeisen sivun kirjallisuusluettelo Dantesta de Sadeen, Ksenofonista Nietscheen, Wittgensteinista Tarmioon. Ne täydentävät eri sivuille siroteltuja, ’koneella kirjoitettuja’ ja pasuunalla varustetun ’kerubin’ saattelemia, paikoin irvokkaitakin sitaatteja eri aikojen ajattelijoilta.

Lisätiedot:

[21 x 18cm pysty kovakantinen kirja; 168 s. + kannet väri + sisäkansilehdet (2 + 2 + 2 punaruskeat); kannet pohjaväri vaaleankeltainen, upotettu väripiirrokset ja käsin ’kaunolla’ tekstattu tekijä, otsikko ja kustantaja; selässä käsin ’kaunolla’ tekstattuna tekijä ja otsikko; tk. väripiirros, jossa kultavärillä säteet  ja repliikit ”Suurteos vai roskaromaani” – ”Rakkausromaani”; tk. yläkuolmassa poikittain ISBN-viivakoodi ja tuotenumero; sivunumerointi käsin tekstatulla ’kaunolla’; s. 1 otsikko; s. 2 lad. ksut.tiedot; s. 3 nimiösivu, ’kaunolla’ tekstattuna tekijä, otsikko ja alaotsikko, ’koneella’ kirjoitettu kustantaja ja painopaikka; s. 4 tyhjä; s. 5 otsikko ”Ensimmäinen vuosi” + piirros + ”Rakas päiväkirja,”; kukin luku alkaa otsikkosivulla, jossa erilainen pienempi piirros; s. 167 tyhä (vain sivunumero); s. 168 kirjallisuusluettelo (Dantesta de Sadeen, Ksenofonista Nietscheen, Wittgensteinista Tarmioon) + piirros]