Hölmölän ukot – Hölmöläistarinoita

[Hölmöläistarinoita 4]

Martti Sirola (Weilin+Göös, 1980)

ISBN 951-35-2056-0

Kansi: Ukot avannolla

Sisällys:

s. 3–8 Hölmöläisten metsästys
s. 9 Liha paistetaan loisteella
s. 10–18 Hölmöläisten maanviljelys
s. 19–26 Ukkojen markkinamatka
s. 27–31 Toinen markkinamatka
s. 32 Akkojen markkinamatka

Parhaat hölmöläisjutut olivat tainneet jo mennä edellisiin kokoelmiin, ja nyt tyylilaji muuttuu vielä mustanpuhuvammaksi. Myllynkiven vartija päätyy kivi kaulassa järven pohjaan.

Anakronistisesti tv:n tietoiskun tekstiin viitataan, kun ukot hyppääävät avantoon maltaittensa perässä muka olutta nauttimaan: ”Nyt äkkiä kotiin ja lämmintä ylle, sillä kylmä kangistaa nopeasti.”

Hieman karkea tekstaus sopii hyvin piirrosten tyylilajiin ja tarinoiden tunnelmaan.

Lisätiedot:

[28 x 21 cm; pehmeäkantinen albumi, 32 s. josta 3–32 värisarjakuvaa, kannet väri, ei skp;  s. 1. Nimiö värivinjetein,s. 2  kust tiedot + värivinjetti puureliefistä; tk värivinjettikehys, ladottu teksti]

Ks. Hölmöläistarinoita-sarja (Hölmölän väki, W+G, 1976; Hölmölän akat, W+G, 1977; Hölmölän arkea, W+G, 1978; Hölmölän ukot, W+G, 1980; Hölmölän kauppa, W+G, 1982)

Kake 22: Highway Patrol – Abenteuer auf dem Highway – Patrouille sur l’autoroute

Tom of Finland = Touko Laaksonen (Tanska; DFT/COQ, 1980)

Kansi: Kake kaksin pampuin ja kaksin moottoripyöräpoliisein

Kahden moottoripyöräpoliisin herkkä hetki keskeytyy, kun he huomaavat tienvarsimainoksen eteen pysähtyneen Kaken moottoripyörällään. Riennettyään puhuttamaan Kakea he panevat tämän käsirautoihin ja kantavat mainoskilven taakse, missä seuraa monenlaista pamputtamista, nuolettamista ja peränpitelyä. Kaikkien lauettua (ehkä jopa kuudesti) poliisit poistuvat moikaten, ja Kake jää nurmelle voipuneena heilauttaen kättään. Siinäpä palvelualttiita jeppejä!

Kansikuva ja 20 yhden sivun kuvaa ilman tekstiä. Amerikkalaisessa versiossa on ainakin ilmoituksen mukaan lisäksi kahdeksan (8) viimeisteltyä piirrosta 1960-luvun alusta.  Taschenin uusintaversiossa kuvat 7–8 ovat osasuurennos kuvasta 9. Taustalla vilahtaa rekka, jonka kyljessä lukee isolla ”Tom’s” – niin, ja mainoskilvessä on hennosti iso teksti ”Kake”.

Lisätiedot:

[21 x 15  cm pehmeäkantinen vihkonen, ?? s + kannet; kansi mv rasteroitu piirros valkoisella pohjalla + vihreällä ”kake”-logo, COQ-logo ja numero 22, lisäksi mustalla ’tähtipohjalla’ teksti ”NEW” ; mustavalkoinen, kuvat joka toisella (parittomalla) sivulla. Originaalijulkaisua ei tavoitettu, puuttuu mm. Fennicasta ja Kansalliskokoelmasta.]

Ks. Tom of Finland – The Comic Collection Volume 5 / 1–5 (Saksa Köln / Espanja; Taschen, 2005)

Ks. The Complete Kake Comics (Saksa Köln; Taschen, 2008)

Mumin 7

[Ruotsi M7)

av Lars Jansson (Jensen & Palmgren, 1980)

ISBN 91-7556-012-7 (nid.)

Kansi: Väripiirros, joissa Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen onkivat sillalta (ei Toven eikä Larsin)

Sisällys:

s. 3–18 Räddar en prinsessa (MT 47, 77 str.)
s. 19–37 Mumin och agent 008 1/2 (MT 48, 95 str.)
s. 38–56 Mumin lever farligt (MT 49, 89 str.)
s. 56–74 Mumin på Torrelorca (MT 50, 92 str.)
s. 75–93 Snorkfröken I societeten (MT 51, 95 str.)
s. 94–110 Redan de gamla grekerna (MT 52, 81 str.)
s. 111–127 Sniff blir god (MT 53, 84 str.)

Ks. Muumipeikko 17–19 (WSOY, 1995)

Lisätiedot:

[31 x 22 cm pysty pehmeäkantinen albumi; 128 s. + kannet , ei siskpain; kansi väri, ei Toven eikä Larsin, tk musta + ISBN; s. 1 nimiö ja sisällys, s. 2 kust. Tiedot, Toven ja Larsin valokuva ja piirros, s. 3–127 mv sk 5 str /sivu, paitsi s. 18 2 str, s. 55 4 str, s. 74 2 str, s. 110 1 str, s. 127 4 str, s. 128 kirjailm, Mumin 1-7, Allan Kämpe ja Tom Puss]

Mumin 8

[Ruotsi M8)

av Lars Jansson (Jensen & Palmgren, 1980)

ISBN 91-7556-013-5 (nid.)

Kansi: Väripiirros Muumiperhe kelkkamäessä (ei Toven eikä Larsin)

Sisällys:

s. 3–20 Redaktör Mumin (MT 54, 83 str.)
s. 21–43 Mumin och de föräldralösa (MT 55, 111 str.)
s. 44–63 Riddar Mumin (MT 56, 95 str.)
s. 64–81 Mumin till häst (MT 57, 78 str.)
s. 82–101 Mumin och sjöjungfrun (MT 58, 99 str.)
s. 102–119 Misans återkomst (MT 59, 88 str.)

Ks. Muumipeikko 19–20 (WSOY, 1995)

Lisätiedot:

[31 x 22 cm pysty pehmeäkantinen albumi; 120 s. + kannet , ei siskpain; kansi väri, ei Toven eikä Larsin, tk musta + ISBN; s. 1 nimiö ja sisällys, s. 2 kust. tiedot ja piirrossuurennos, s. 3–127 mv sk 5 str /sivu, paitsi s. 19 3 str, s. 43 1 str + piirrossuurennos, s. 63 piirrossuurennos, s. 80 4 str, s. 81 piirrossuurennos, s. 119 3 str, s. 120 kirjailm, Mumin 1-9 ja Tom Puss]

Mämmilä 2 – Punkkia ja metsäkukkia

Tarmo Koivisto (Osuuskunta Käyttökuva, 1980) 3.p. 1988

ISSN 0781-8777 2.

ISBN 951-99266-1-5 (nid.)

Kansi: Sulo ja Anni harjoittlevat häävalssiaan

Sulon ja Annin romanssi koettelee lähipiirin ja paikkakunnan arvoja ja ennakkoasenteita, kunnes asettuu normeihin. Muutenkin parisuhteita käsitellään eri vaiheissaan, riiustelusta lastenhoitoon. Yhdistystoiminta ja asuntosäästäminen linkitetään kaavoitukseen ja Rauno Santanen oppii perusasioita talouselämästä jo poikasena. Piirtäjän vitsikäs tarkkasilmäisyys näkyy esimerkiksi pankin oheistuotteiden logoissa ja eri asuntojen sisustusten yksityiskohdissa. Kylän keskeisen rakennuksen, Ajan asun kiinteistö alkaa kehittyä ”punkkiluolaksi”.

Julkaistu uudestaan kokoomakirjassa Mämmilä – Sarjakuvia Suomesta 1976–1982 (Otava 1999)

[28 x 21 cm pysty, pehmeäkantinen albumi, 48 s. + kannet, kannet väri, 1. sisäkansi tyhjä; s. 1 nimiö + pyöreäksi rajattu osa ruudusta kuten 1. osassa; s. 2 kust. tiedot, s. 3–48 värillistä sarjakuvaa, ei otsikoita; takasisäkansi ladottu teksti ”Sarjakuva ei ole mikä tahansa kuvasarja…”, tk. väriruutuja ja negatiiviteksti mustalla pohjalla: Jyväskylän Ylioppilaslehdestä 23.10.1979]

Oksiston lapset

Kaarina Ahonen, teksti Raili Kymäläinen (SLEY-kirjat, 1980)

Oksiston lapset

Kaarina Ahonen; teksti: Raili Kymäläinen (SLEY-kirjat, 1980)

ISBN 951-617-462-0 (nid.)

Kansi: Lapset ja koira piknikillä puun alla, yksi puussa

Sisällys:
s. 3 Oksiston perhe
s. 4 Pääsiäisruohoa ja appelsiininsiemeniä
s. 5 Pääsiäisnoita
s. 6 Yksin kotona
s. 7 Ilmapallo Keniaan
s. 8 Pepi ja myssy
s. 9 Lettukestit
s. 10 Isä ja lapset äidin töissä
s. 11 Linnunpönttö
s. 12 Misse-kissan seikkailu
s. 13 Kesäsisko
s. 14 Ongella
s. 15 Nukkelapset
s. 16 Intiaanit
s. 17 Muurahaisen opetus
s. 18 Juhannusaatto
s. 19 Kuusi toivomusta
s. 20 Pepi sairastaa
s. 21 Kummitus
s. 22 Telttaretki
s. 23 Mattopyykillä
s. 24 Mikä siellä rapisee? [sis. luettelossa Mika…]
s. 25 Lapissa oli mukavaa
s. 26 Timo oppii lukemaan
s. 28 Syysmetsässä
s. 29 Lehtisade
s. 30 Perunapellolla
s. 31 Hyvä neuvo
s. 32 Mari hoitaa mummia
s. 33 Vaarin haudalla
s. 34 Perhesalaisuus
s. 35 Kukkasipuli
s. 36 Isänpäivä
s. 37 Patalappu
s. 38 Ilta ilman sähköä
s. 39 Taina matkustaa
s. 40 Hissi
s. 41 Katkennut suksi
s. 42–43 Kaiken saa kertoa
s. 44 Tule lumisotasille!
s. 45 Timo täyttää kuusi vuotta
s. 46 Timon luistimet
s. 47 Piparkakkutalo
s. 48 Neljä adventtia
s. 49 Paras joululahja
s. 50 Kinosten keskellä
s. 51 Eläinten joulu
s. 52 Jouluaaton laulutervehdys
s. 53 Seuratkaa tähteä
s. 54 Serkkuvauvan ristiäiset
s. 55 Lumiukkoperheen suojelusenkeli [sarjassa painovirhe: lumikukko]
s. 56 Pulkkamäessä
s. 57 Lumisokeat
s. 58 Mokke
s. 59 Timo ja löytökissa
s. 60 Lumilinnatalkoot
s. 61 Pitkätukkaiset kevätperunat
s. 62 Eri kiva lauantairetki
s. 63 Virpoin varpoin
s. 64 Meitä on nyt viisi

Takakannen mukaan ”Myönteinen, virikkeellinen sarjakuvakirja – kuvan ja tekstin aurinkoinen kokonaisuus.” Nykysilmin nähtynä kömpelösti piirretty, hyvää tarkoittava mutta erityisen vanhanaikainen – uskonnollisiin sarjakuviin Suomessa luonteenomaiseksi tullut kaksiväripainatus (musta-sininen, musta-punainen tai sini-punainen) luo jotenkin aneemisen, pyhäkoulumaisen ulkoasun. Tekstit on ladottu kuvien alle, mutta ne eivät noudata ruutujakoa, vaan jatkuvat kuvan alta toiseen ja venyvät jopa kahden kuvan alle. Teknisesti sarjakuvan kerronta ei siis ole oikein hallussa.

”Oksiston perhe asuu maalla, isossa, keltaisessa talossa, pappilassa. Takapihalta alkaa metsä, jossa on kiva juosta ja leikkiä.” Perheessä on isä, joka on pappi, ja kotiäiti, neljä lasta (Mari, Taina, Petri ja Timo) sekä koira Pepi ja kissanpentu Mokke. Tapahtuma tovat arkisia, perhe- ja naapuripiirissä, ja niitä käsitellään enimmäkseen keskustellen, jopa selitellen, esimerkisksi että pääsiäisnoidat ovat satua, mutta Jeesus on totta. Epäloogisesti piparkakkutalosta tehdään ”tontuille joulukirkko”. Uskolle ei jätetä paljon tilaa, kun totuus on tiedossa, ja sehän on kaiken fundamentalismin perusta. Tarkoitus on tietysti hyvä, lapsille yritetään antaa turvallisuudentuntua esimerkiksi uskolla suojelusenkeleihin. ”Taivaan isä pitää hyvää huolta, kun on antanut kodin.”

Perheen hierarkia on selvä: koirakin tietää totella äitiä. Kun äiti on vähän sairaana, tekevät miehet vain yhden ruokalajin (hernekeittoa purkista), ja rukouksessa kiitetään ruuasta ja pyydetään äidin pikaista paranemista. ”Miehet ” tekevät vihdat, ja tytöt keräävät kukkia. Pojat leikkivät intiaania ja tytöt mummolanmatkaa. Kesävieras Elina oppii maataloutta, eli sen mistä maitoa saadaan.

Maailmankuva on heteronormatiivinen, ja kaloillakin oletetaan olevan kalaäiti, ja kotia leikitään monin tavoin, jopa intiaani-isää ja intiaaniäitiä. Isä ja äiti Kottarainenkin jutustelevat keskenään. Juhannuksena vedetään lippu salkoon ja kiitetään Taivaallista isää kesästä. Paljon rukoillaan muutenkin, ja joskus veisataan virsiä. Mummille luetaan Sanansaattajaa ja Kotimaata. Lähetysmaa Keniaa muistetaan vappuna (vappupallon hinnan verran) ja lumilinnatalkoissa: ”En mä ainakaan haluaisi olla kenialainen. Eihän ne saa ikinä edes rakentaa lumilinnaa.”

Vuodenkiertoa seurataan, pääsiäisestä toiseen – ja uuden lapsen syntymään. Luonnosta otetaan oppia uskon asioihin. Televisiota katsellaan, käydään jääkiekko-ottelussa ja tietysti kirkossa. Junallakin matkustetaan, ja matkalukemiseksi ostetaan jopa sarjakuvalehti. Kun tädin luona kerrostalossa hissi pysähtyy, on se jo ”melkein seikkailu” – kaupungissahan voi sattua kaikenlaista, mutta Taivaan isä varjelee sielläkin.  Pari kertaa jopa saadaan väärin takaisin rahasta. Melkoisen tapahtumaköyhää menoa, mutta tarkoituskin on kai vain luoda mielikuvaa oikeasta kristillisestä perhe-elämästä, johon ei kummempia seikkailuja sisälly. Joskus menee vettä saappaaseen tai oksa putoaa teltan päälle. Enkeleitä autetaan käyttämällä turvaliivejä kanootissa.

Lisätiedot:

[28 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet, ei skp; kansi väri, tk. mv, vain ladottua tekstiä; s. 1 nimiö (musta painoväri), s. 2 Sisällys ja kust.tiedot (tummansininen painoväri); s. 3–64 sk, värillinen (kaksiväripainatus); kullakin sivulla otsikko (paitsi s. 43) ja 3 riviä sarjakuvaa, joissa 1–3 ruutua ja alle mustalla tai tummansinisellä ladotut tekstit, osin selostusta, mutta myös repliikkejä. Paikoin myös puhekuplia, joissa tekstaus versaalilla. Ruuturivien välissä on paljon tilaa, missä tekstimäärät vaihtelevat. Onkijakso on selostustekstitön, vain puheluplin kerrottu, ja Kaiken saa kertoa kahden sivun ja vain neljän ruuturivin juttu.]

Seitsemän veljestä – ilosteleva elämänkertomus seitsemän jukuripäisen nuoren miehen vaiheista 1800-luvun puolivälin eteläisessä Hämeessä

Riitta Nelimarkka (& Jaakko Seeck, animaatio); Aleksis Kiven pohjalta ([Weilin + Göös], 1980) lisäpainokset W+G, 2.p. 1981, 3.p. 1988; 4.p. Tammi, 1997; 5.p. 1999

ISBN 951-35-1947-3 (sid.)

Kansi: Veljekset istuvat Hiidenkivellä karjalaumaa paossa [kuva animaatiosta]

Tämähän on oikeastaan kuvakirja, joka perustuu saman tekijän animaatioelokuvaan Aleksis Kiven klassikkoromaanista (yhdessä Jaakko Seeckin kanssa). Kansipaperissa Sammon ryöstökin tosin määriteltiin ilmaisulla ”Sarjakuvamainen esitys…” Ilmestyi kahdelta eri kustantajalta (Weilin + Göös ja Tammi) sinänsä identtisenä kuvakirjana, ei varsinaista sarjakuvaa, vaikka hieman sarjakuvamaisia ominaisuuksia (s. 28–29, 52–57, 85 [4 ruutua], 172 [5 vaihetta samassa kuvassa]).

Lisätiedot:

[26 x 26 cm neliömäinen kovakantinen kirja, 172 s. + kannet + sisäkansilehdet, joissa aukeaman kuvat; .1.p. ”Omistettu pojilleni Aleksille ja Joonakselle”; 4.p. ”Omistettu Aleksikselle, Joonakselle ja Maxille.” s. 1 omistus; s.2 kust.tiedot, s. 3 Nimiö, s. 4–7 ”Saatteeksi lukijalle”, kuvituksena veljekset sivuilla 4–5 ja maisemakuva s. 6–7, s. 8 ”Taustaa veljesten edesottamuksille”]

Unto Punski  – suvamalaisia komiikkeja nro 1 (ja muummaisiakin) – Seis maailma, tahdon Sisään!

Erkki Pirtola (omakustanne, 1980)

Kansi: Valkoisella pohjalla piirros mustalla viivalla, alaston mies harppoo kerrostalojen yli kohti metsää (otsikon kolmas osa puhekuplassa

Sisällys:
– Saastutuksen maailmanmestaruuskoitos
– Oodi kuuselle
– Mäkiahon Matin traakinen tarina

Teksti tulossa

LIsätiedot:

[Puuttuu Kansalliskirjaston kokoelmasta]

Zärpä – kuvasarjalehti

[Zärpä 1]

Jukak Tilsa (omakustanne, 1980)

Kansi: Kuvailu puuttuu

Sisällys:

s. 2 Mies ja trumpetti
s. 3–6 Qmatka
s. 7–9 Muovikassi
s. 10 Mainostauko – Leipä-mainos
s. 11 Soppa
s. 12–15 Holtittoman Abnerin tuho [pieree; ”TRÖX”]
s. 16–17 Supermauno & idän pika juna [viimeisesä ruudussa ”Kun neekeri on tupakilla (selitys)” johon musta mies: ”Tä?”]
s. 18 [Jos lähtis tonne eläintarhaan…]
s. 19 Reikä päässä

Teksti tulossa

Tämä on oikeastaan kaiketi tarkoitettu lehden ensimmäiseksi numeroksi, mutta otan mukaan kotimaisena u-klassikkona.

Lisätiedot:

[21 x 15 cm pysty monistevihko, kansipaperi keltianen, muu mustavalkoista. Tk. Valokuva, piirosvinjetti ja tekstattu: ”1. Vuosikerta ilmestyy joskus, toisinaan sitten taas ei.” ”Suomalaiset omakustannesarjakuvalehdethän (oho!) on ollut poikkeusetta mainioita, niinku Sladdi, Sarjakuvia, Unto Punski (siinä ne tais tullakin). Nyt oli siis korkea aika julkaista tällainen lökä, joka todistaa että sarjakuvalehden tekoon ei tarvitse päätä eikä pahkaa, ja kyllä Zärpääkin ennen lukee kun Bruce Springsteenin levyjä kuuntelee. LEHTI, takakannessa lukee OMAKUSTANNE.]