1982

Hölmölän kauppa – Hölmöläistarinoita

[Hölmöläistarinoita 5]

Martti Sirola (Weilin+Göös, 1982)

ISBN 951-35-2642-9 (nid.)

Kansi: Kauppias punnitsee kissaa hopeaesineitä vastaan, taustalla mäellä kauppa

Sisällys:
s. 3–7 Väinän lapsuus
s. 8–17 Hölmölän kauppa
s. 18–19 Ihmeellinen piippu
s. 20–21 Ovela vaihtokauppa
s. 22 Vuotava katto
s. 23–24 Jättiläisvaara
s. 20–21 Rottakoira

Takakannessa: ”Hölmölän kylä astuu nykyaikaan. Pienestä kauppapahasesta kehittyy keskelle kylää oikea supermarket, eikä tuotevalikoimalle löytyne vertaa.”

Hölmölä-sarjan viimeisessä osassa on uusia aineksia. Anakronistinen huumori lienee saanut vaikutteita jo Asterixistakin asti. Väliotsikoista huolimatta kyseessä on kirjanmittainen tarina, eräänlainen moraliteetti. Sirola kommentoi siinä oman aikansa omituisuuksia etäännytetyn huumorin keinoin.

Päähenkilö Väinä oppii jo lapsena oveliin vetoihin ja vaihtokauppoihin, toisin sanoen ihmistenpettäjäksi tai menestyväksi kauppamieheksi, miten vain halutaan nähdä. Hän mm. myy ”ilmakuvia”, joissa näkyy korkeintaan pilviä, ja konkreettista ”kynsilaukkaa” hän jakaa ilmaisena sisäänvetotuotteena. Villimpää tavaraa ovat ryhmyinen ”hieromasauva”, puinen ”kertakäyttöarina”, ”Uutuus – madonsyämä paneeli”, ”Väinän märkä puu – palaa säästöliekillä” sekä tosi älytön idea: ”valmiiksi viipaloidut voileivät”!

Tarinoissa on sisäkkäin erilaisia hölmöläisjuttuja ja muita kansan kertomuksia. ”Väinän kauppa” muuttuu ”Väinän luxus-marketiksi” ja ”Väinän super-marketiksi”, aina viisikerroksiseksi asti ennen tuhkaksi palamistaan. Ilmaisjakelumainokset ja tienvarsikyltit herättävät hämmennystä.

Innovatiivinen uutuustuote on ”Rottakoira niks naks pistää rotat matalaks!” eli kissa, joka lihotettuna myydään painostaan hopeaa, kohtalokkain seurauksin.

Lisätiedot:

[30 x 22 cm; pehmeäkantinen albumi; 32 s. sivut numeroimattomat, joista 3–32 värisarjakuvaa, kannet väri, ei skp;  s. 1 nimiö värivinjetein; s. 2 kust.tiedot + värivinjetti puuveistoksesta (’ajattelija’); tk värivinjettikehys, ladottu teksti]

Ks. Hölmölä-sarja (W+G; Hölmölän väki, 1976; Hölmölän akat, 1977; Hölmölän arkea, 1978; Hölmölän ukot, 1980; Hölmölän kauppa, 1982)

Kake 23:  In the Wild West – Im Wilden Westen – Dans le grand Ouest

Tom of Finland = Touko Laaksonen (USA; Tom of Finland, 1982)

Kansi: Kake nahkatakissa ja -lakissa, kahden lehmipojan puristuksissa

Kake tulee motskarillaan lännen kaupunkiin, jossa näkyy vain miehiä, astuu Saluunaan, jossa on valmiiksi kiimainen tunnelma. Homma etenee hyvin, kun yhtäkkiä saluunaan astuu ase kädessä tumma muukalainen. Kake putoaa baaritiskin taakse, ottaa kädet ylhäällä seisovalta baarimikolta suihin ja riisuu rosvon aseista (”Bang”, ase laukeaa lattiaan), ennen kuin tämä ehtii käyttää hyväkseen koko baarin asiakaskuntaa. Rosmo viedään kalusta pitäen kaupungin ulkopuolelle, nostetaan riippumaan – no, sieltä – ja jätetään kiimaisten intiaanien armoille.

Kansikuva ja 20 yhden sivun kuvaa ilman tekstiä. Uusintaversiossa kuvat 18–19 ovat osasuurennos kuvasta 18. Uudelle kustantajalle ja hieman isompaan formaattiin piirrettyä sarjaa, josta johtuen toisaalta skarpimpaa, toisaalta hieman kuivakkaampaa jälkeä. Rosmon karvapeite on kuvattu yhtä tarkasti kuin Milo Manaralla on tapana. Länteen tehtynä aihemaailmaa on haettu vanhasta lännestä, mutta jotenkin tulevat mieleen Speden sorakuoppawesternit, ja se ei ole kiva assosiaatio…

Ensimmäinen Tomin luvalla Yhdysvalloissa julkaistu sarjakuvavihko oli Ringo & the Renegades. Muita kuvituksia häneltä julkaisivat jo monetkin amerikkalaiset alan lehdet, mm. Drummer (alk. 1976) ja In Touch (alk. 1981). Varsinaista sarjakuvaa kustantamaan syntyi sitten oma yhtiö 1982. Käynnistykseen valittiin aihekin villistä lännestä.

Valentine Hooven III:n mukaan Durk Dehner perusti tässä vaiheessa Tomin kanssa oman kustannusyhtiön, Tom of Finland Companyn. Formaatiksi valittiin 5 x 7 tuumaa ja sivumäärä 32 (alkuperäisessä kuvia on 20). Ainakin amerikkalaisessa uusintaversiossa on ilmoituksen mukaan mukana metsuriaiheisia piirroksia Tomin arkistosta.

Lisätiedot:

[28 x 22 cm pehmeäkantinen vihkonen; 44 s. sis. kannet; mustavalkoinen, kuvat joka toisella, parittomalla sivulla, tekstit parillisilla; kannessa mv piirros, mustalla teksti ”Kake in the Wild West” ja logo ”Tom of Finland”. Originaalijulkaisua ei tavoitettu, puuttuu mm. Fennicasta ja Kansalliskokoelmasta.]

Ks. myös:
Tom of Finland – The Comic Collection Volume 5 / 1–5 (Saksa Köln / Espanja; Taschen, 2005)
The Complete Kake Comics (Saksa Köln; Taschen, 2008)

Jerry Kotton alias Kotlant Jaarti

Mauri Kunnas, toim. Heikki Jokinen ja Juhani Tolvanen (Suomen sarjakuvaseura, 1982)

ISBN 951-95797-0-2 (nid.)

Kansi: Sinisellä pohjalla öinen Manhattan, mukaan lukien kaksoistornit, etualalla juoksee revolveri kädessä itse Jerry Kotton

Sisällys:

[s. 7–38] A: Julparutsin jalokiven mysteeri (stripit 1-64 ilmestyivät Iltaset-lehdessä 12.3.–30.5.1974)

[s. 41–110] B: Panjonsoittajan ropleemi (stripit 1-144 ilmestyivät Iltaset-lehdessä 31.5.–28.11.1974)

Mauri Kunnas sai Puupäähatun 1981, ja pian se noteerattiin sekä Sarjakuvaseuran että Otavan kustantamina albumeina. Heikki Jokinen ja Juhani Tolvanen toimittivat kokoelman Kunnaksen Iltaset-iltapäivälehteen jo opiskeluaikoinaan piirtämää mustavalkoista strippisarjakuvaa ”Jerry Kotton alias Kotlant Jaarti” (Kunnaksella on leikkisä taipumus vaihdella ja muunnella otsikoitaan, ja myös signeerauksiaan ja muita ’selventäviä’ merkintöjä kuten myös ”Nyrok city” -sarjassa).

Kunnaksen taidokas piirrostyö rakentaa ruutuihin tilaa valon ja varjon vaihteluilla, karikatyyrit ovat eloisia, poikamainen juonenkäsittely vallatonta ja verbaliikka pidäkkeettömän rentoa, mistään säännöistä piittaamatonta. Yksityiskohdilla leikittely on tuttua kuvakirjoistakin. Vain tekstauksen holtittomuus hiukan pidättelee lukunautintoa, mutta sekin kuuluu tyyliin.

Kunnas käsittelee klassisen dekkarisarjan jonkinlaisen Ankkalinnan film noirin ja undergoundin suodatinyhdistelmän läpi, ja lopputulos on hilpeä. Tapahtumapaikka on tässäkin joustavarajainen Nyrok Cityn piljoonakaupunki (jonka hautausmaa on Hiitrou). FPI:n pojat  (Jeff, Pilipoi ja Pomo) eli Kotlant Jaartin G-miesosasto selvittelee markiisi Ruiskaukselta varastetun rupiinin kohtaloa ja päätyy tapaamaan eräänlaisen mustanaamion ja tämän isokokoisen kääpiökansan (joka lukee Lill’ Lulu -lehtiä, Markiisi taas Fantoman -lehteä). Markiisin hovimikolla on Carl Barksin tapaan muotoiltu lanpunjalka. Asiat ratkeavat luonnikkaasti, miltei ilman väkivaltaa…

Toisessa tarinassa vakuutustutkija Frank Satula selvittelee vakuutustyhiön (Nelson & Son) edustajana tiplomaatti Insuliinilta varastetun Pikatsiinin maalauksen ”Panjon soittaja” kohtaloa. Kunnas kuittailee populaarikulttuurin vastaisille voimille. Kun tapahtumat käyvät rajuiksi, menee piirtäjän ”sensuurikone takalukkoon. Valitamme syvästi.” Toinen ”ruma kuva” on ’sensuroitu’, ettei herättäisi ” nekativiisia raktioita nuoressa lukijassa” ja ”Pois väkivalta sarjakuvista.. tunnustan tunnustan.” Rikkaan perheen poikakin on saanut pahoja vaikutteita James Deanin kolmesta elokuvasta…

Insuliinilla on kehyksissä hiirihahmo Mikyn nimikirjoituksella varustetu valokuva ja kovin barksmaisia ankkamaalauksia, vakuutusyhtiön seinällä Pori Jazz 74 -juliste, Kotlant Jaartin seinällä Petsy Park -julistehyllyllä on Disneylandin mikkikorvahattu, tiplomaatin jääkaapissa Lemon Juissin lisäksi Hullu Jussia ja Nummisen Meijerin maitoa. Mekaanikkoroolissa vilahtaa Andy Kaufman, ja Ahti Karjalainen lukee U. Kekkosen kirjaa Olen ollut lentävällä lautasella. Laulujen sanoituksia ja muusikkonimiä kuittaillaan myös. Poliisin selässä lukee Kiistone Kops. Etsivä Cannoniin viitataan, samoin Sherlock Holmesiin, mutta varsinainen salainen ase on filosofoiva – ja puhuva – vainukoirien kuningas Lupsu. Vanhan Martin Peytonin (Peyton Place) haudaltahan se sitten lopulta löytyy…  ja lopuksi yhteiskunta sai kolme vuotta kuritushuonetta!

Värikansikuvan Kunnas teki albumia varten 1982. Sarjat uusittiin myöhemmässä Otavan kokoomassa. Esipuheessa todetaan jo Kunnaksen olevan nousemassa maailmanmaineeseen kuvakirjoillaan, vaikka menestyksen mittasuhteita ei tuolloin varmaan vielä osattu arvatakaan niin valtaviksi kuin oli käyvä. Valitettavasti juuri siksi Kunnaksella ei olekaan ollut aikaa kovin moneen sarjakuvatyöhön.

Tässä julkaisussa ovat mukana kaikki stripit, myös se, jonka pitäisi olla kirjassa tuplaantuneen stripin paikalla (”Mauri Kunnaksen varhaisia töherryxiä” sivulla 108). Kirja aloitti Sarjakuvaseuran julkaisusarjan, joka kyllä karttui varsin sattumanvaraisesti ja harvakseen, seuraava kirja kotimaista sarjakuvaa taisi tulla 1988 ja sekin ranskaksi (B.D.FIN).

Lisätiedot:

[15 x 21 cm vaaka albumi; 110 s., sivut numeroimattomat, ei skp; s. 1 otsikko ”Jerry Kotton alias Kotlant Jaarti”; s. 2 kust.tiedot ”Suomen Sarjakuvaseuran julkaisusarja  No 1; s 3 nimiö ”Jerry Kotton alias Kotlant Jaarti – Sarjakuvia, piirsi Mauri Kunnas, Sarjan toimittajat Heikki Jokinen ja Juhani Tolvanen; s. 4 Kunnaksen omakuva ja HJ & JT:n esipuhe ”Mauri Kunnas eli K.U.N. Korporation; s. 5 Sarjakuvaseuran esittely; s. 6 sisällysluettel;, s. 7–38 ja s. 41–110 mv sk 2 str/s.; s. 39 tyhjä; s. 40 otsikko ”Toinen tarina: Panjonsoittajan ropleemi”; kansi väri; tk mv Kunnaksen omakuva ja ladottu esittely; kannessa Nyrok Daily News Presents: Kotlant Jaarti 1974, Kommercial Komix, K.U.N. Korporation.]

Ks. Mauri Kunnaksen varhaisia töherryxiä – Sarjakuvia vuosilta 1965–75 [s. 65–117] (Otava, 2007)

Kaarlen taru

Antero Karjalainen et al (Katri Antell Oy, 1982)

ISBN:951-99422-4-6 (nid.)

Kansi: Kaarle Toivo-purjelaivan kannella, luiskahtaa kierivältä tynnyriltä, kaljatuoppi kaatuu ja Tuomas Kempiläisen kirja (Kirstuksen seuraamisesta) lentää, hiiri juoksee pakoon, taustalla Oulun rantamaisemaa

Aika erikoislaatuinen julkaisu. Kai tämä nyt sitten sarjakuvaa on… Aika tekstipainotteinen tarina on koottu kapakassa istuskellessa kootuista kvasi-paikallishistoriallisista jutuista, jotka on enemmän tai vähemmän löyhästi nivottu yhteen. Teksti on runsasta, ja se on osin tekstattu kupliin, osin ladottu (jopa kahdelle palstalle) kokonaisiin ruutuihin, joista tulee kuplan kannalla osoittaen alapuolisten ruutujen puhekuplia. Mukana on selventäviä piirroksia ja tilastotietoja, lopussa jopa hahmot kokoava ’sukupuukin’ (”Kaarle Holvin s. 13.3.1942 esivanhemmat” [1550–1942]).

Piirtäjä on Antero Karjalainen, muuten ’kirjaajat’ mainitaan esipuheessa (Veli Ojanperä, Samuli Onnela, Tero Sallamo, ”Katri Antellin suosiollisella myötävaikutuksella”). Piirrostyyli on sellaista 70-80-luvun mainostoimistografiikkaa, sinänsä rentoa ja selkeää, humoristista ja valituilta yksityiskohdiltaan tarkkaakin, mutta aika persoonatonta ja hengetöntä.

Esipuheen mukaan ”Kaarlen vaiheissa on paljon yleisinhimillistä, asioita, jotka olisivat voineet tapahtua yhtä hyvin eilen kuin 300 vuotta sitten. Asioita, jotka varmasti tapahtuvat vielä uudelleen – joko tämän päivän Kaarlelle tai hänen jälkeläisilleen. Kaarle on olemassa varmaan meissä kaikissa – inhimillisenä, erehtyväisenä, yritteliäänä, vaikuttajana.” ja ”..totta ainakin toinen puoli. Lukijan vallassa on päätellä kumpi puoli.”

Tarina on sekavahkosti kerrottu monivaiheinen ja –polvinen kooste eri Kaarle-henkilöistä ja näiden vaiheista Oulun kaupungin historiassa. Teksti hallitsee, jopa niin että puhekuplassa voi lukea: ”– Kulje poika ja kierrä maailmaa, hän murahtaa. – Ota tästä[…]”! Oululaisuutta ja aikaansa kuvastavat viittaukset kuten Jerry Cotton (s. 27) ja Simpauttaja (s. 42).

Lisätiedot:

[27 x 21 cm pysty albumi; 52 s. + kannet, sivunumerot ladottu; sisäkansissa karttoja (1. 2 kpl ja 2. 1 kpl) mv (rusk + oranssi); selkä ja tk. valk.; s. 1–2 ja 50–52 tyhjä; s. 3 nimiö; s. 4 tekijä ja kust.tiedot.; kansi mv  (ruskea + oranssi); s. 5 piirros + esipuhe ”Kaarlen taru”, myös mainitaan muut ”kirjaajat”: Veli Ojanperä, Samuli Onnela, Tero Sallamo, ”Katri Antellin suosiollisella myötävaikutuksella.”; s. 6 piirros tekijäryhmästä?; sk taitoltaan vaihtelevaa useampirivistä koko sivun sarjakuvaa, jossa teksti ladottu, puhekupliin tai kokonaisiin ruutuihin; myös tekstattuja puhekuplia; ruuduissa tai puhekuplissa voi olla oranssi tai valkoinen pohja; lopussa ’sukupuu’ johon koottu kirjassa mainittuja hahmoja; s. 18, 32, 36 vain vinjettipiirros.]

[Kemi 2]

Ruusu – ja muita sarjakuvia Kemin sarjakuvakilpailusta 1982

antologia, toim. Heikki Porkola (Kemin kulttuurilautakunta, 1982)

Kansi: sarjakuva ”Ruusu”, jossa tehosteväri punainen vain kukassa (Pekka Österlund).

Sisällys (sarjakuvat):
s. 1 Pekka Österlund: Ruusu
s. 4–10 Harri Vaalio: Aistinautinto n:o 1 (1. palkinto)
s. 11–16 Ari Kutila: 2.7.1982 – Ruma on kaunista (1. palkinto)
s. 17–24 Pekka Vuori: Vaakuna (2. palkinto)
s. 25–27 Anssi Rauhala: [Nimetön] (3. palkinto)
s. 28–29 Heimo Suomalainen: Pena Pensseli (3. palkinto)[8 strippiä]
s. 30 Rauli Nordberg: Taneli (3. palkinto)
s. 31–39 Pekka Manninen: Kolme musikanttia
s. 40–49 Mika Honkanen: Vippaaja
s. 50–52 Petteri Kivekäs: La danse d’ff
s. 53–54 Maija Paavilainen: Uula [13 neliruutuista strippiä]
s. 55 Pekka Österlund: Romeo ja Julia

Tämä oli Kemin sarjakuvakilpailun ensimmäinen kokooma-albumi. Kilpailu oli jo toinen, mutta ensimmäisen kilpailun voittajatyöt julkaistiin Seinäjoen sarjakuvaseuran lehdessä Kannus (n:o 8, 1981) [tässä = Kemi 1].

Albumissa on mukana raadin arvioita, jotka näyttävät kyllä ikääntyneen siinä kuin sarjatkin. Sekä tekijät että tuomarit olivat ihan uuden äärellä. Osa tavoitteli jotakin oletettua taidesarjakuvaa, osa viihdyttävämpää. Kilpailun tehtävänannossa toivottiin erityisesti kulttuuritoimintaa sivuavia aiheita, ja niitä saatiinkin noin puolet osallistuneista sarjoista. Sarjakuvaseuran asiantuntijoina Kalervo Pulkkinen ja Timo Reenpää.

Wallun sanaton avaussarja asettuu siihen välimaille, kepeänä satiriina taidemaailman ja arjen kohtaamisesta.  Ari Kutila pohtii samaa rajapintaa, mutta mustemman huumorin ja realistisemman ilmaisun kautta. Pekka Vuori lähestyy satiirissaan tyylitellen taiteen ja demokratian rajapintaa, Anssi Rauhalan sarjakuva sarjakuvakilpailuun osallistumista, Heimo Suomalaisen strippisarja mm. taidekilpailuja sekin. Rauli Nordbergin Tanelissa sivutaan lastenkulttuuria, P. A. Mannisen fantasiassa musiikki ylittää ajan rajat. Mika Honkasen tarina sentään käsittelee vain rahapulaa, ja Petteri Kivekkään työ on tanssin kuvaus. Maija Paavilaisen Uulat ovat filosofisia strippejä, Pekka Österlundin sivut visuaalisia mykkäsarjoja.

Albumien numerointi menee tasan järjestysnumeroiden kanssa vielä vuonna 1990, jolloin on kymmenes kilpailu. Vuonna 1991 järjestettiin kansainvälinen sarjakuvan vientiretki Murmanskiin ja kilpailu piti taukoa. Vuonna 1992 julkaistiin 11. kilpailun albumi. Seuraava tauko tuli, kun kilpailussa etsittiin nettisarjakuvia ja voittajat julkaistiin vain netissä vuonna 2008. Albumisarja päättyi 2012.

Kilpailualbumit ovat varsinainen kuka kukin on suomalaisesta sarjakuvakentästä. Kemin kilpailuihin on osallistunut mm. ammattikuvittajia, jotka eivät ole muuten sarjakuvan saralla tunnettuja, ja toisaalta monet myöhemmin sarjakuvistaan tunnetuksi tulleet nimet ovat nousseet juuri kilpailun kautta.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 56 s. sis. kannet; kannet väri (mv + punainen), mv sk, jossa tehosteväri punainen, otsikko sk:n aloitusruudussa lad. must. vers., alla lad. pun. gem. albumisarjan alaotsikko ja must. gem. julk. ja toim.; tk kolme mv (+ yksi lisäväri pun.) ruutunäytettä ja lad. pun. ja must. gem. tiedot kilpailusta ja sisällys; s. 2 lad. tekstit otsikoilla ”Kemi – sarjakuvakaupunki” (Veijo Röntynen) ja ”Korkeatasoinen kilpailu”(Heikki Porkola); s. 3 lad. ja ruutunäytteet 3 palstalla ots. ”Kilpailun tulokset” (Kalervo Pulkkinen); s. 4–55 sk mv sivun taitossa; otsikko- ja vinjettisivuja s. 17, 24; sivunumerot lad. alakulmiin.]

Manu ja kultatupsu

Kari Suomalainen (Otava, 1982)

ISBN 951-1-07018-5 (nid.)

Kansi: Presidentinlinnan parvekkeella Manu perheineen

Sisällys:
s. 5–27 [otsikoimaton sarja Manu linnakarkurina]
s. 28–34 Puhemiehen pallit
s. 35–48 Manu ja kultatupsu

Tämä on hieman outo lintu. Mestarikarikatyristi Kari Suomalainen oli varhaisvuosinaan tehnyt sarjakuvia ja niitä oli julkaistu aikakauslehdissäkin, mutta sarjakuvakirjana tämä oli hänen ensimmäisensä (ja varta vasten tehtynä viimeisensä). Alan aiempana harrastajana hän ilmeisesti halusi osallistua sarjakuvan uuteen nousuun, ja Otava kustansi oikein värialbumin, mikä oli vielä tuolloin harvinaista.

Kohderyhmä jää epämääräiseksi. Huumori on melkomoista kohellusta ja slapstickiä ja vitsit toisaalta lapsellisia, toisaalta pikkutuhmia. Toisaalta ajan poliitikot komediahahmoina toimivat hyvin, toisaalta tekijän ote niihin on ehkä liiankin hellä, jopa hieman nuoleskeleva (myös kustantamon logo on piirretty loppukuvan tähdistöön). Helsinkiä kuvataan viitteellisesti, mutta presidentinlinnan ja Viiskulman tienoilla ainakin pyöritään, ja myös silloisen elokuvateatteri Meranon kulma näkyy kuvassa.

Takakansi sanoo: ”Historian lehdet kärpristyvät ja valokuvat kellastuvat, mutta ken kerrankin on päässyt sarjakuvaan, on kuolematon!” Varsin moni hahmoista on tekijän lailla jo poissa, eivätkä kaikki vitsit enää avautunue nuorimmille lukijoille (esim. Holkeri kultakalana). Ihan oikeaa sarjakuvaa tämä kyllä on, sujuvasti piirrettyäkin, paikoin hauskaa, paikoin nolostuttavaa.

Kolmessa tarinassa seikkailevat Manun lisäksi Tellervo, Assi ja Jari sekä koira Santtu, Johannes ja Kyllikki Virolainen, Ahti Karjalainen, Raimo Ilaskivi, Arvo Salo, Kalevi Sorsa, Taisto Sinisalo, Aarne Saarinen, Veikko Vennamo ja Jan-Magnus Jansson,  sekä presidentinlinnan vartiomies, eduskunnan nimetön vahtimestari, Linnan vahtimestari Pynnösen sijainen,  turvamiehet Sergei ja Kotilainen, konstaapelit Koukku ja Väkä, punkkarit Kärsä ja Hyty, kärpänen P. Kärväinen, paraatityttöjä johtava Taru Westring (vrt. Satu Östring),  pari rouvashenkilöä, puhuva J. V. Snellmanin patsas ja sanatta ohikulkeva romanimatami.

Pilapiirtäjämaestro Kari Suomalainen sai Puupäähatun vasta 1984, eikä suinkaan tämän työn ansiosta, vaan Välskärin kertomusten ja muiden varhaisten sarjakuviensa perusteella.

Lisätiedot:

[29 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet, kannet väri; ei skp; s. 1 otsikko; s. 2 tyhjä; s. 3 nimiö + värivinjetti; s. 4 kust.tiedot, ”Piirrokset, kertomus ja värisuunnittelu: Kari Suomalainen, värikaaviot Pirkko Granander, Inger Kulvik-Kantanen”; s. 5–48 värisarjakuvaa; ei otsikoita, sivunumerointi 5–48 sivun alakulmissa, sinisessä pallossa valkoiset numerot; tk: ”Historian lehdet kärpristyvät ja valokuvat kellastuvat, mutta ken kerrankin on päässyt sarjakuvaan, on kuolematon!”]

Minifaabelit

Bob = Bo Bjurström (Tampereen Uutiset 1982)

Kansi: Lippispäinen apina ratsastaa lentävällä, siivekkäällä aasilla, pitää tikun päässä porkkanasyöttiä.

Tämä on rajatapaus jos mikä: Puhekuplat tekevät kuviin dialogia, lähes sarjallisuutta kerrontaan. On myös yksi kahden kuvan pari (lohikäärme s. 11). Yhden kuvan huumoria, osin aika naiviakin, osin visuaalista, osin sanallista, paikoin vanhojakin vitsejä (miten siili rakastelee – hyvin varovasti). Enemmän tai vähemmän inhimillistettyjä eläimiä. Paikoin tamperelaishuumoria (pispalaiset, ”leuhkat eväät”). Raikkaita väritykseltään, kirkkaat vaaleansininen, oranssi ja vihreä vuorottelevat. Hahmot ovat yleensä mustavalkoisia. Piirrosvitseissä myös metahuumoria: ”Piirtäjä-setä ei huomannut että olin pystyasennossa vaan veti kaikki raidat samaan suuntaan.”

Lisätiedot:

[15 x 21 cm vaaka albumi; 96 s. + kannet, ei skp; kansi väri, tk valk + mustalla tekijä ja sin. kustantaja; sisäsivut 1–95 painettu vain oikeanpuoleiset sivut, sivut numeroimattomat, vas. sivut tyhjiä; PILAPIIRROKSIA, joissa musta ja valkoinen sekä yksi lisäväri jossa mahd. rasterisävytystä; puhekuplat käsin tekstattu (vers.)]

Mumidalen 2

Tove Jansson og Lars Jansson ; oversat af Jørgen Sønder (Tanska , Valby; Aller, 1982)

ISBN:87-87619-42-3 (nid.)

Kansi: Muumilaakson väkeä ryhmäkuvassa (värivalokuva näytelmästä tai Ruotsin tv:n sarjasta)

Sisällys:
s. 3–16 Mumi og marsmenneskene (MP 11, 68 str.) (ks. Muumi 2 Turun sanomat, 1978)
s. 17–32 Mumis lampe (MP 22, 76 str.) (ks. Muumi 3 Turun sanomat, 1979)
s. 33–48 Mumi i cirkus (MP 25, 80 str.) (ks. Muumipeikko 10 WSOY, 1993)

Takakannen mukaan: ”NYT 3 erilaista Muumi-kirjaa. Suosittua ja jänittävää viihdettä koko perheelle.”

Sama taitto kuin Turun Sanomien kirjoissa, ja nyt sarjoja ei ole lyhennetty. Muuten kuten ”Mumi troldene” eli tämän sarjan 1. albumi.

Lisätiedot:

[31 x 22 cm pysty albumi; 48 s. + kannet, ei skp, ei sivunumerointia; kansi väri, pohjaväri tumman vihreä, jolla valkoisen kaaren erottamana värikuva tv-sarjan tai näytelmän muumipuvuista, ryhmäkuva, iso pullea piirretty logoteksti ”MUMI” (pun., viivat ja rasterit mustalla) ”DALEN”  (kelt, varj. oranssi) sekä kuvaan pun. ladottu ”16,75”; kuvan alla lad. mustalla gem. otsikot ”Mumi og marsmenneskene, Mumis lampe, Mumi i cirkus” (edessä pun. pallukat); s. 1 mv pullea logoteksti MUMI DALEN 2, Tove Jansson og Lars Jansson  Oversat af Jørgen Sønder; Allers forlag; s. 2 kust tiedot sis. ”© Bulls”; s. 3–48 mv sarjakuvia ilman eri otsikoita ja sivunumeroita, tekstaus versaalilla alkuperäisten tyyliin; 5 str per sivu, paitsi s. 16 vain 3 str, s. 32 vain 1 str., s. 48 5 str.; tk. pohja tummanvihreä, oranssilla ja mustalla Toven rengaspiirros hahmoista, keskellä lad. punaisella sama teksti kuin ed. alb. Alapuolella laatikko, keltainen pohja ja punainen kehys, sisällä valokuva 1. ja 3. alb. kansikuvista sekä mustalla teksti [suomennettuna]: ”NYT 3 erilaista Muumi-kirjaa. Suosittua ja jänittävää viihdettä koko perheelle.” ja pienemmällä ”Her er den første danske samling af de originale tegneserier og historier, som både voksne og børn vil more sig kosteligt over.” plus vihreällä taustalla ladottu mustalla ”Aller forlag”; selässä ”Mumidalen 2 Aller förlag” (vihreällä taustalla musta teksti ja valkosien numeroympyrän reuna)]

Mumidalen 3

Tove Jansson  (Tanska, Valby; Aller, 1982)

ISBN:87-87619-46-6 (nid.)

Kansi: Muumi poseeraa oven edessä (värivalokuva näytelmästä tai Ruotsin tv:n sarjasta)

Sisällys:
s. 3–18 Mumifar og spionerne (MP 24, 79 str.) (ks. Muumipeikko 10 WSOY, 1993)
s. 19–32 Mumi og tv (MP 39, 64 str.) (ks. Muumi 5 Turun sanomat, 1982)
s. 33–47 Den ensomme ø (MP (MT 4, 74 str.) (ks. Muumi 1 Turun sanomat, 1978)

Takakannen mukaan: ”NYT 3 erilaista Muumi-kirjaa. Suosittua ja jänittävää viihdettä koko perheelle.”

Sama taitto kuin Turun Sanomien kirjoissa, ja nytkään ei yhtäkään sarjaa ole lyhennetty.

[31 x 22 cm pysty albumi; 48 s. + kannet, ei skp, ei sivunumerointia; kansi väri, pohjaväri oranssi, vain yläosassa, alla valkoisen kaaren erottamana värikuva tv-sarjan tai näytelmän muumipuvusta, Muumi (uimahuoneen?) ovella, iso pullea piirretty logoteksti ”MUMI” (pun., viivat ja rasterit mustalla) ”DALEN”  (sin, varj. Vihr.) sekä kuvaan pun. ladottu ”16,75”; kuvan päälle lad. pun. gem. otsikot ”Mumifar og spionerne, Mumi og TV, Den ensomme ø” (edessä pun. pallukat); s. 1 mv pullea logoteksti MUMI DALEN 2, Tove Jansson og Lars Jansson  Oversat af Jørgen Sønder; Allers forlag; s. 2 kust tiedot sis. ”© Bulls”, s. 3–48 mv sarjakuvia ilman otsikoita ja sivunumeroita, tekstaus versaalilla alkuperäisten tyyliin; 5 str per sivu, paitsi s. 18 vain 4 str, s. 32 vain 2 str, s. 47 5 str.; s. 48 tyhjä; tk. kuten ed., taustaväri oranssi, rengaspirros vihreällä ja mustalla; selässä ”Mumidalen 3 Aller förlag” (ornassilla pohjalla lad. mustalla, numero valk. ympyrässä)]

Muumi 6

Tove Jansson ja Lars Jansson; suom. Timo Mäkelä (Turun sanomat, 1982)

ISBN: 951-95653-9-6 (nid.)

Kansi: Violettipohjainen piirroskooste kirjan aiheista, etualalla muumiperhe, taustalla hattivatteja massoittain [ei Toven eikä Larsin]

Sisällys:
s. 3–21 Alikehittyneet muumipeikot (MP 40, 95 str.)
s. 22–41 Muumi ja täti (MP 41, 96 str.)
s. 42–57 Muumi ja luonnonpuisto (MP 42, 76 str.)
s. 58–73 Muumi ja vanha hyvä aika (MP 43, 80 str.)
s. 74–92 Koiranelämää Muumilaaksossa (MP 44, 94 str.)
s. 93–110 Salapoliisi Muumi (MP 45, 89 str.)
s. 111–127 Kevättunteita (MP 46, 84 str.)

Ks. Muumipeikko 15–17 (WSOY, 1994, 1995)

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty pehmeäkantinen albumi; 128 s. + kannet , ei skp; kansi väri, ei Toven eikä Larsin, tk musta + ISBN; s. 1 nimiö ja sisällys; s. 2 kust. tiedot; s. 3–127 mv sk 5 str /sivu, paitsi s. 41 1 str, s. 57 1 str, s. 92 4 str, s. 110 4 str, s. 127 4 str, s. 128 tyhjä]

Muumi 7

Tove Jansson ja Lars Jansson; suom. Ritva Adenius (Turun sanomat, 1982)

ISBN: 951-95654-0-X (nid.)

Kansi: Väripiirros, jossa Muumipeikko onkii silallla Nuuskamuikkusen kanssa [ei Toven eikä Larsin]

Sisällys:
s. 3–18 Muumi pelastaa prinsessan (MP 47, 77 str.)
s. 19–37 Muumi ja agentti 008 1/2 (MP 48, 95 str.)
s. 38–56 Muumi elää vaarallisesti (MP 49, 89 str.)
s. 56–74 Muumi Torrelorcassa (MP 50, 92 str.)
s. 75–93 Niiskuneiti seurapiireissä (MP 51, 95 str.)
s. 94–110 Jo muinaiset kreikkalaiset (MP 52, 81 str.)
s. 111–127 Nipsu tekee parannuksen (MP 53, 84 str.)

Ks. Muumipeikko 17–19 (WSOY, 1995)

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty pehmeäkantinen albumi; 128 s. + kannet , ei skp; kansi väri, ei Toven eikä Larsin; tk musta + ISBN; s. 1 nimiö ja sisällys; s. 2 kust. tiedot, Toven ja Larsin valokuva ja piirros; s. 3–127 mv sk 5 str /sivu, paitsi s. 18 2 str, s. 55 4 str, s. 74 2 str, s. 110 1 str, s. 127 4 str, s. 128 tyhjä]

Mämmilä 3 – Pässimäestä peltihalliin

Tarmo Koivisto ja Hannu Virtanen (Osuuskunta Käytökuva, 1982) 2.p.1983, 3.p. 1989

ISSN 9781-8777: 3.

ISBN 951-95655-2-3 (nid.)

Kansi: Ohi ajava auto roiskii kuraa Rikhard Ronkaisen ja Vilhelm Varpusen päälle

Kuntatasolle rakennettu yhteiskuntasatiiri lisää kierroksia. Liki ainoa suoraselkäinen virkamies, kunnan rakennusmestari Heimo Suomalainen, saa tuta isompien voimien kaltoinkohtelun oltuaan taipuvanen rakennusympäristön ja luonnon suojeluun. Muutenkin yksilöiden tasolla syntyy yhä uusia pieniä tragedoita.

Mämmilä saa maistaa tytäryhtiötaloutta – jopa enteellisesti, ilman että tekijät olisivat voineet arvatakaan sattuman satoa: Crywoodin tytäryhtiö Juniper Oy osoittautuu liikemies Isopaljon vedätykseksi, mutta on myös lähes nimikaima vuoden 2022 Fortumin Uniper-skandaalille! Mestarillista kuvakerrontaa on sekin, kun peltihallia vihitään käyttöönsä vesisateessa – nähtynä lintuperspektiivistä.

Julkaistu uudestaan kokoomakirjassa Mämmilä – Sarjakuvia Suomesta 1976–1982 (Otava 1999)

Lisätiedot:

[28 x 21 cm pysty, pehmeäkantinen albumi, 48 s. + kannet, kannet väri, 1. sisäkansi tyhjä; s. 1 nimiö + pyöreäksi rajattu osa ruudusta kuten 1. ja 2. osassa; s. 2 kust. tiedot, s. 3–48 värillistä sarjakuvaa, ei otsikoita; takasisäkansi ladottu teksti ote Jyrki Maunulan jutusta HS 7.11.1981 + mv piirrokset T.K.; tk. väriruutuja ja negatiiviteksti mustalla pohjalla: Kari Rydman Valkeakosken Sanomissa 1980]

Pastori Nakki ja sortin sakki 

E. Tikka & O.Suma = Pertti Poutanen ja Tapani Markkula (Kirjapaja, 1982)

ISBN 951-621-387-1 (sid.)

Kansi: Ruskealla pohjalla piirretty taulukehys, jossa mustavalkoinen profiilikuva pastorista

Sisällys:
s. 9–19 Seurakuntapolitiikkaa
s. 23–26 Jouluna joku tekee saarnan
s. 28–31 [otsikottomia strippejä 3/sivu]
s. 35–37 Herrain rauha
s. 40–41 Yötön yö
s. 45–48 Lähetysintoilu
s. 53­–57 Maailmassa myrskyää
s. 62–63 Sanasta miestä, papiljotista pastoria

Kirjassa on sivun ja aukeaman pila- tai aforismipiirroksia sekä perinteisen strippisarjakvuan muotoon, mutta yhden tai useamman stripin aihekokonaisuuksina toimivia, ja muutaman otsikon alle koottuja, mustavalkoisia, pelksitetyllä viivapiirroksella tehtyjä sarjakuvia. Henkilöitä: kirkkoherra Nakki, kappalainen Päivö Lahna, nuorisopappi Jani Tenu, sisar Suvi Pihlaja, haudankaivaja Toivo Rummukainen, lehtori Signe Varis, kanttori Jalo Sepeli ja suntio Sulo Nokia sekä joukko erilaisia seurakuntalaisia.

Aiheet vaihtelevat lähetystyöstä ja naispappeudesta sukupuolineutraaliin kasvatukseen, kirkon suhteesta politiikkaan, vaikkapa keskiolueen, ja verotukseen asti. Uskontojen välistä rasismiakin sivutaan. Saarnan kirjoitus synnyttää huumoria siinä kuin haudankaivuukin. Viimeisen sivun pilapiirros lienee saanut innoituksensa julkkisbodari Kike Elomaasta.

Formaatiltaan hieman poikkeava, kovakantisena kirjana julkaistu, mutta varsin omakustannemainen sisältö. Isä Ruben –albumeista poiketen jotenkin sisäsiittoisempi käsittelytapa, ei niin laajalle yleisölle aukeava, vaan ikäänkuin teologiasta perillä jo oleville tarkoitettu.

Lisätiedot:

[31 x 22 cm pysty kovakantinen kirja, 64 s. + kannet ja sisäkansilehdet (2+2); Kannessa värit ruskea, punainen, oranssi ja musta-valkoiset hahmot kehyksissä; tk ladottu esittely ja kannen suunnittelija Maija Kivinen; Kirjapaja 84; s. 1 tyhjä, s. 2–3 piirros paikakkunnasta, s. 4 tekijätiedot Pertti Poutanen ja Tpani Markkula, Kirjapaja 1982, Raamattutalo 1982, Pieksämäki; s. 5 otsikko, s. 6–7 nimiö j ahahmoesittelypiirros; s. 8 pilapiirros, mv sk + pilapiirroksia s. 9–64; s. 20–21 aukeaman pilapiiirros; s. 22 sivun pilapiirros; s. 27 sivun pilapiirros; s. 32–33 aukeaman pilapiirros; s. 34 sivun pilapiirros; s. 38–39 aukeaman pilapiirros s. 42–43 aukeaman pilapiirros; s. 44 sivun pilapiirros; s. 49 sivun pilapiirros ; s. 50–51 aukeaman pilapiirros; s. 52 sivun pilapiirros; s. 58 tyhjä, s. 59 pilapiirros; s. 60–61 otsikko; s. 64 sivun pilapiirros]

Ks. myös:

Vippaa ane, isä Ruben (Lasten keskus, 1979)

Isä Ruben ja polvilumpion perintö (Arktinen Banaani, 2000)

Punikkityttö ja jääkäriupseeri

Ellinor Mend; suom. Päivö Taubert (WSOY, 1982)

ISBN 951-0-11417-0 (sid.)

Kansi: Upseeri tupakoi, punikkitytöllä on pistin pyssynpiipussaan, molemilla poliittista väriä osoittavat hihanauhat, alla teksti: ”!TULE!”

Sisällys:

I osa / I delen
[s. 12–21] I Salvesenin perhe / Familjen Salvesen
[s. 22–27] II Hilja punakaartilaisena / Hilja som rödgardist
[s. 28–43] III Punaisten mellastelua / De rödas framfart
[s. 44–51] IV Viimeiset päivät ennen kaupungin kukistumista / De sista dagarna före stadens fall
[s. 52–57] V Hiljan muodonmuutos / Hiljas förvandling
II osa / II delen
[s. 58–83] I Jääkäiren paluu / Jägarnas hemkomst
[s. 84–93] II Hugon perintö /Hugos arv
[s. 94–97] III Anitan kihlaus / Anitas förlovning
[s. 98–103] IV Hilja kiihottaa punaisia toimintaan / Hilja agiterar för en röd verksamhet
[s. 104–109] V Hiljan kuolema / Hiljas död

Takakansi kertoo: ”Tohtori Salvesenin perhe kokee järkytyksen kuullessaan, että heidän palvelustyttönsä Hilja on ’punainen’. Mutta ei liioin Hilja enää halua olla ’lahtarin’ palveluksessa. Hän liittyy omiensa joukkoon, kuoleman pataljoonaan. Salvesenien jääkäripoika Hugo palaa Saksasta kotiin. Hugon ja Hiljan tiet yhtyvät kohtalokkaalla tavalla taistelujen ja vihan keväänä 1918. Tämän romanttisen kuvatarinan, josta ei kipeitäkään sävyjä puutu, piirsi yli kuusikymmentä vuotta sitten aatelisneiti Ellinor Mend Viipurista. Perhearkiston aarre – nyt hymyä ja haikeutta herättävä, harvinainen lahjakirja meille kaikille.”

Kustantaja ei siis nimeä kirjaa sarjakuvaksi, vaikka se sellainen selvästikin on, hieman vanhahtavassa ja omakustannemaisessa asussaan. ”Kuvakertomus tarkoittanee, että kuvia on yksi aukeamalla, ja viereisellä sivulla ladottu selostusteksti, paikoin samalla suomennos ruotsin ja saksan kielistä. Puhekuplissa (!) paikoin vilahtava suomenkieli on ruotsinvoittoista tai ruotsinkielisen näkemys suomeksi sanotusta (ns. ’hoono soomi’). Voisi siis sanoa, että kyseessä on kaksi- tai monikielinen sarjakuva.

Teksti on kaunokirjoituksella kuviin tekstattua, osin puhekuplissa, jotka ovat Töpfferin tapaan pystysuuntaista sorttia, teksti on siis kyljellään. Esittelytekstissä kustantaja arvailee tekijän esikuvia, mutta kertoo myös oleellista tekijästä:

Ellinor Aline von Mend syntyi 4.10. 1896 [siis samana vuonna kuin sarjakuvan lasketaan amerikoissa syntyneen!] Viipurissa, vapaaherra Nikolai von Mendin ja Aline os. Ekströmin tyttärenä. Isoisä Friedrich von Mendt auf Terwajoki oli nimetty Saksassa vapaaherraksi 1866.  Ellinor syntyi Harmaidenveljestenkadun varrella, ja perhe omisti kaupunkitalon Viipurin Salakkalahdessa, viettäen kesiä Sammonsaaressa. Meni naimisiin 1921 insinööri Torolf Tollanderin kanssa. Erosi ja käytti tyttönimeään kuolemaansa asti (5.2.1952). Muutti Viipurista Kotkaan, sitten Turkuun ja 1935 Helsinkiin. Nuoruusvuosien kuvasarjat: ”Neljän sisaren seikkailu” (De fyra systrarnas äventyr, 1912), ”Kenraalittaren avioliitto” (Generalskans äktenskap, 1915), ”Muriel” (1915–16) ja ” Autiosaari” (Den öde ön, 1916–17), joten kirjana julkaistu on viimeinen sarjakuvatyö. Maalasi myöhemmin vain hevosia.

Sympatiaa herättävästä naiviudestaan (sekä tarina että kuvitus) huolimatta osuva aikansa kuvaus, toki hienostoperheen nuoren silmin nähtynä. Vallankumouksellisuudessa ja luokkaeroissa nähdään romanttisia piirteitä, ja voi tarinassa nähdä jonkinlaista varhaista sukupuolirooleja kyseenalaistavaa poikatyttöihannettakin, mutta lopulta jäädään raakalaismaisen koston jälkeenkin oudosti vain voittajien puolelle. Tärkeä seikka on myös miljöö, silloinen suomalainen Viipuri.

Lisätiedot:

[ 20 x 18 cm pysty kovak. Kirja; 112 s. + kannet + skl (2+2+2+2); kansi väri, tk sama vaalea okra tausta, mv rast valokuva (tyttö ja valkoinen hevonen) + lad. teksti ”Tohtori Salvesenin perhe kokee järkytyksen kuullessaan, että heidän palvelustyttönsä Hilja on ”punainen”. Mutta ei liioin Hilja enää halua olla ”lahtarin” palveluksessa. Hän liittyy omiensa joukkoon, kuoleman pataljoonaan. Salvesenien jääkäripoika Hugo palaa Saksasta kotiin. Hugon ja Hiljan tiet yhtyvät kohtalokkaalla tavalla taistelujen ja vihan keväänä 1918. Tämän romanttisen kuvatarinan, josta ei kipeitäkään sävyjä puutu, piirsi yli kuusikymmentä vuotta sitten aatelisneiti Ellinor Mend Viipurista. Perhearkiston aarre – nyt hymyä ja haikeutta herättävä, harvinainen lahjakirja meille kaikille.” ; sivut keltaiset, teksti ladottu mustalla, oikeanpuoleisilla sivuilla väritetyt originaalipiirrokset värikuvina; s. 1 otsikko, s. 2 tyhjä, s. 3 nimiö (vinjetti ja ympyrässä pöllö?), s. 4 kust.tiedot +  © Benita Hammarén , s. 5 soikea valokuva tekijästä, s. 6–9 ladottu teksti ”Kuka oli Ellinor Mend?”, kirjoittajaksi merkitty ”kustantaja”, s. 10 tyhjä, s. 11 kehyksissä alkuperäisnVåren 1918.” (kirjaimet sinisiä, alkukirjaimia punaisia); s. 12–109 vas sivuilla lad teksti suomeksi (musta gemena), oik sivuilla värikuvat viivakehyksissä (paksu tumma ja ulompi ohut vaalea); s. 110 Sisällys, s. 111 Innehåll (kuvattu), s. 112 vinjetti (kukkia ja tammenterhoja) + käsin piirretty ”1920”, sisäkansissa ’jugendtapettikuvio’ (punainen ja ruskea); sivuilla 54 ja 88 ei ladottua tekstiä, oikealla kuvassa teksti jo suomeksi; s. 13 ”Salvesenin perhe on suunniltaan. He ovat huomanneet että heidän sisäkkönsä on ’punikki’. – Herrajumala, minun kinkkuni. – Punikki, minun talossani. – Uskokaa minua hän on punainen.” (fru, dr., Gösta, Anita, Astrid); s. 15 ”– Uskotkaa minnuu meidän herrasväki on justii sitä oikea sorttii lahtarii.” (Hilja Tiilinen, punainen) – Äläshän sinä nytte taas juttelee!” (Maija P., vaaleanpunainen); s. 17 – Ruusunnuppu hommasin sinulle oikeat porvarikengät Kolehmaiselta.” (punikkipäällikkö Jussi Rahja) – Rakas Jussi, hommaa minua ’kuolemanpataljoonaa’, en viitsi enää palvella lahtarilla. – Taivaan vallat, hän on tullut viemään meidän kätkömme. – Hänestä pitää päästä eroon, mutta miten?” (Hilja on laittanut koiralle punaisen rusetin.) s. 19 ” – Kyllä se pitäisi ottaa pois – mutta hiukan epämiellyttäväähän se on. – Voi koira parka. – Voi hyvä luoja – mutta ei sitä uskalla ottaa pois. –Hihihi.” (Hilja); s. 21 ”– Tohtori meinaa että minä saan lähteä pois… ? – Sano nyt vaan, sano… – Se on nytte niin, että meill ei passaa pitää kahta palvelijatarta.”; s. 23 ”Hilja vartioi ja suojelee Kauppahallin vieressä olevaa pankkia.”; s. 25 ”Gösta Salvesenille alkaa ulkona näyttäytyminen olla epämiellyttävää. – Ka… laahtari. – Kyllä mä pä kelpais kaivata juoksuhautoja. – Tampere ei ole otettu meiltä.” s. 27 ”Hilja on erikoistunut ampumaan viattomien ihmisten ikkunoihin, joita ei ole muistettu pimentää.” s. 29 ”Tuonelan polkupyörä-kauppa. Punaiset ryöstävät herrasväki Lundsonin ruokavarastot. – Tahtooks kuula päähä?” s. 31 ”Hilja etsii herrasväki Salvesenin kätköjä. – Tuleppas mukana nuorikas” (Göstalle); s. 33 ”Punaiset Viipurin taidekoulussa – Voisikos siellä olla skinkku? (osoittaa kipsisen veistosmallin reittä); s. 35 ”Venäläinen lääkäri kirjoittaa Göstalle sairaustodistuksen. – Minä kirjoitan että te olette taittanut pahasti teidän jalkanne. – Poika kulta.. sairas, kuolemansairas ei makaa noin!” (äiti); s. 37 ”Anita Salvesen jakaa valkoisten lentolehtisiä / Punaiset ampuvat valkoisten lentokonetta.”; s. 31 ”Hilja ihastelee Rahjaa tämän ratsastaessa ohi täydessä ratsuväen univormussa. – Oijoi… Jussi!!!” (koira juoksee rinnalla rusetti kaulassa); s. 41 ”Viipurissa ei saa muuta ruokaa kuin hevosenlihaa ja silakoita – Yksi kg hailii 20 markkaa” (rva); s. 43 ”Hilja tappaa gulassiparoni Kaarlo Penttisen!”; s. 45 ”Muutamia päiviä ennen kaupungin kukistumista punaiset pakenevat Pietarin (Petrograd) kautta Siperiaan, minne he aikovat perustaa ihanneyhteisön.”; s. 47 ”Kokonaisen viikon ennen Viipurin valloitusta Salvesenin perhe istuu talon kellarissa – yhdessä punaisten kanssa! – Kunpa vapautuksen hetki pian koittaisi. (Gösta) – Eihän sinne uloskaan viitsi mennä kun ammutaan (punainen)”; s. 49 – Sukkelaa Jussi sinne rouva Silveseni sängyn all. – Vielä liehuu punainen lippu linnasta.” (tornissa); s. 51 ”Kauhuissaan Hilja näkee vintinikkunasta, kuinka pieniä harmaita hahmoja vihreä havunoksa lakissa tulvii Rautatientorille!” (Liinu Porkka, Hiljan adjutantti); s. 53 ”Valkoisten joukot ovat juuri tunkeutuneet kaupunkiin. – Siviili vaatteet äiti sukkelaa, perhana! – Nå säästetää nytte kuitenkiin punaset ja!”; s. 57 ”Hilja ajaa kaupunkiin. (valkoinen käsinauha hihassaan) – Kohta tapetaan kaikki jääkärit. (ajuri) – Ja sitten muistelkaa että minä olen aina ihaillut jääkäriä. (Hilja) – Nå nå… hyvä on.” (äiti); s. 59 ”Waldemar Borgström, Anita Salvesenin nuoruudenrakkaus.” S. 61 ”On Salvesenien hyvä ystävä, palaa Hugon kanssa kotiin. (Saksasta); s. 63 ”Rva salvesen järkyttyy vuoteellaan, kun Rahja paljastuu sängyn alta.”; s. 65 ”Onneksi Rahja ampuu ohi. (Hugo); s. 67 ”Hugo hirttää Rahjan Monrepos’n puistossa.” (Väinämäöisen patsaan viereiseen puuhun); s. 69 ”Salvesenit palkkaavat toisen palvelijattaren, Hiljan adjutantin, Liinu Porkan. – Olin koko aikana valkoisten puolella ja itse niin valkoinen kuin lumi. – Kukas sitä sitten uskoo” (piika); s. 71 ”Liinu löytää Hugon laatikoista Rahjan punaisen sulkatöyhdön”; s. 73 ”Arvelee Rahjan hirtetyn, ei kerro mistä löysi, ettei menetä paikkaansa. – Olen löytänyt Jussin Plyymin – Missä? (Hilja)”; s. 75 ”Salvesenin perhe panee tyytymättömänä merkille, että Walter H-g on alkanut hakkailla Anitaa.. sillä Walter kuuluu niihin jotka eivät sylje lasiin!” (tanssiaisissa Salveseneilla); s. 77 ”Hugo Salvesen tapaa ensi kertaa Hiljan Café Metropolissa, missä Hilja on tarjoilijattarena.”; s. 79 ”Walter ja Anita rakastuvat yhä enemmän tosiinsa. – Ei mutta tuo menee jo liian pitkälle!” (rva S.); s. 81 ”Walter tuhlaa viimeiset rahansa ’iloiseen iltaan.’  – Meine Herrn, meine Herrn, warum sind wir so vergnügt”; s. 85 ”Hugo Salvesen on haaveillut Mercedeksestä, jonka ostaa perittyään tädiltään 40.000mk… ilman isän lupa!”; s. 87 ”Hugo rakastaa kovasti Mercedestään … ja Hiljaansa!”; s. 89 ”Hilja uudessa, valkoisessa asussa, äiti ja Hugo ihastelevat.” (muotiluomus!) – Ja 2.000 markka nuo rätit ovat maksaneet – Mutta kyllä sinä olet kaunis. – Hugo, pidätkös minusta näin? – Ai, kunka kaunis pari.”; s. 91 ”Salvesenin perhe onneton, kun Hugo tuhlannut koko pienen perintönsä autoon. – Koko perintö mennyt… ja vielä 20.000 mk velkaa! (isä) – Sen lisäksi vielä joku tarjoilijatar! (sisko) – Hyvä luoja (rva s.) – Eikä mitään toivoa ylennyksestä (W H-g, Hugo yhä jääkäriunivormussa)”; s.  93 ”Puistossa kummittelee.”; s. 97 ”Anita tunnistaa Hiljan – ja kuulee W:lta että tämä on Hugon pikku ystävä!”; s. 99 ”Hilja punikkiasussa.”; s. 101 ”Punaisilla kokous ihan lähistöllä.”; s. 103 ”Hugo kuulee Hiljan kiihotuspuheen!”; s. 105 ”– Sinun on kuoltava. – Kaikki oli sinussa vaan valhetta ja pettämystä.” (kalpea Hilja muuria vasten, Hugo osoittaa aseella); s. 107 ”Haudattuaan Hiljan Hugo vielä rukoilee tämän puolesta.” (Kummulla risti ja havuseppele); s. 109 ”Uusi aamu koittaa! Loppu! ” (siluettina jääkäri ratsailla).]

Wallun kulttuurikuvasarjoja 2

Wallu = Harri Vaalio (omakustanne, 1982)

Kansi: Tekijän omakuvakarikatyyri lyijykynä suussa ja kädessään käsinukke (Mauno Koivisto, vyön soljessa mäkkärilogo).

Sisällys:
s. 2 Rokratio [Kike Keho / Elomaa]
s. 5–7 Näkkilä [Kemin kilpailun voittaja 1981, julkaistu myös Kannus n:ossa 8]
s. 8–17 Rokratio [kahden sivun sarjoja, OK-lehdessä n:o 4 alkanut sarja, väreissä alk. 2/82]
s. 18–23 Projekti meni pieleen [julk. Prosessori-lehdessä 3/82]
s. 24 Hifinisti [ei muualla julkaistu]
s. 25–41 SF 1984 [julk. Kannus 9–10]
s. 42–50 Lämsänperäläiset [julkaistu Hämeenkulma-lehdesä vuodesta 1977]
s. 51 Mikroprofessori [ei muualla julkaistu]

Wallun omakustannekokooma eri puolilla julkaistuja sarjojaan.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 52 s. sis kannet; kansi ja tk mv piirrokset (omakuvia); s. 3 Wallun pääkirjoitus otsikolla ”Van Gogh on roskaa!”; s. 4 kust.tiedot + sisällysluettelo; s. 2, 4–51 mv sk; tk tekstit ”Laatusarjakuvia käsityönä” ja ”Kerää koko sarja”, painopaikka Hämeen Sanomat Oy 1982]