1983

Veikko Savolainen: Joonas

1983

Joonas

Veikko ”Joonas” Savolainen (Jalava, 1983)

ISBN 951-95791-1-7 (nid.)

Kansi: Vihreä pohja, tekstit vaaleanvihreällä, kannessa kolme mustavalkoista strippiä á kolme ruutua [s. 119, 137, 91]

Sisällys:
s. 9–22 Lättä-Joonas [= Joonas 15 Lättähatut] (stripit M416–470; Helsingin Sanomat 30.12.1954…5.4.1955)
s. 25–39 Joonas teatterissa [= Joonas 18 Thalia-teatteri] (stripit 91–150; Helsingin Sanomat 4.11.1958…7.11.1958)
s. 43–56 Isoäidin salaisuus [= Joonas 20] (stripit 231–285; Helsingin Sanomat 28.9.1958…4.12.1958)
s. 59–78 Koripallotähti [= Joonas 22 Laivanvarustaja Jukurin perhehuolet] (stripit 31–60; Seura 13/1960–43/1960)
s. 81–100 Willy-sedän testamentti [= Joonas 24 Willy-sedän perintö] (stripit 91–120; Kotiposti 1/1961–4/1963)
s. 103–122 Hypnoosimurha [= Joonas 25 Tohtori Usva hypnotisoi] (stripit 121–150; Kotiposti 5/1963–10/1964)
s. 125–144 Koukku-Kalle [= Joonas 26 Joonas ja Koukku-Kalle] (stripit 151–180; Kotiposti 11/1964–15/1965)
s. 147–173 Salaperäinen saari [= Joonas 27 Joonas Suomenlahdella] (stripit 181–220; Kotiposti 16/1965–8/1967)
s. 176–208 Tau-Ceti [= Joonas 29 Joonas avaruudessa] (stripit 261–309; Kotiposti 2/1969–2/1971)

Ensimmäinen ja paras kirjakooste Suomen pisimpään ilmestyneestä, merkittävimmästä ja tiukasti laskien lähes ainoasta ’oikeasta’ = klassisesta, realistisesta ja jatkuvajuonisesta sanomalehtistripistä sekä sen jatkosta aikakauslehtiversiona. Formaatti on sopiva sekä leveille yksirivisille sanomalehtistripeille Helsingin Sanomista [1–20] että kaksirivisille aikakauslehtitarinoille Seurasta [21–23] ja Kotipostista [24–30]. Sarjojen numerointi ja otsikot on tähän otettu ”Joonas – sarjakuvantekijä” -kirjasta, jonka bibiliogarafian ovat koonneet  Arto Hukkanen, Heikki Jokinen ja Pentti Nuortimo.

Joonas on varsinainen ilmiö suomalaisessa sarjakuvakentässä. Paitsi että se on mitä aidoin klassinen seikkailusarjakuva, on sen tekijä myös kokonaisen uuden sarjakuvan tekijäpolven henkinen isähahmo, Sarjis-lehden päätoimittaja, monien nuorten piirtäjien kurssittaja ja myös Sarjakuvantekijät ry:n kunniapuheenjohtaja, joka tunnetaan sarjakuvahahmonsa nimellä!

Joonaksen sarjakuvahahmo on seikkaileva taiteilija – ovela ratkaisu, joka sallii tekijälle laajan liikkumavaran sijoittaa hahmo erilaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin. Alusta loppuun sarja on hienosti piirretty, vaikka tyyli muuntuu ajan mittaan. Alkupäässä varsinkin sivuhahmot voivat olla melko pitkälle karrikoituja (kuten lättähatut ja Villamyssy-Maire tai isoäitijutun Oskar ja Yrmy). Tekijä myös kommentoi ajan ilmiöitä, jopa suhtautumista sarjakuviin, kun äiti ihmettelee pikku Pekan varastelua ja Joonas kuittaa sen: ”Hän on vain lukenut liikaa kehnoja sarjakuvia. Siinä kaikki!”

Sanomalehtisarjoissa Joonas-hahmokin hakee vielä muotoaan, samoin koko sarjan juonenkuljetus. Lättähattutarina on aika villi pyöritys erilaisine hämäyksineen, samoin teatteritarina, jossa rooleja on muuallakin kuin näyttämöllä, ja ovela mysteerihän se on vaikkapa Isoäidin salaisuuskin. Myöhemmissä tarinoissa elokuvallinen vaikutelma vain vahvistuu.

Aikakauslehtiin sarja muuntuu vielä näyttävämmäksi, onhan se myös isompaan julkaisukokoon tarkoitettu. Graafisesti se on realistisen sarjakuvan kansainvälistä tasoa. Juoniin tulee enemmän saippuasarjamaista ihmissuhdedraamaa, mutta aina Joonas on naisten pyörityksessä erilaisten rikos- ja jännärijuonten ohessa. Kirjan viimeinen tarina on jo suorastaan science fictionia, tosin sekin vahvasti romantiikalla ja huumorilla maustettuna. Yllätysmomentteja riittää, kun tekijä käsikirjoittaa itsensä monen mutkan kautta tukalista tilanteista vapauttaviin ratkaisuihin, osatarkoituksena varmasti myös tehdä mahdollisimman pitkää tarinaa. Jonkinlaista toimitustyötä olisi kirjaan kaivattu, sillä nyt siihen on päässyt joitakin alkuperäisen sarjan kiireessä syntyneitä pikkuvirheitä, kuten vaikkapa Joonaksen ystävä joka on ensin Jussi, mutta muutamaa jaksoa myöhemmin Kalle.

Harmi, että useammasta yrityksestä huolimatta Joonaksen seikkailujen kokoomat eivät ilmeisesti ole kustantajilleen osoittautuneet kannattaviksi. On kulttuurihistoriallinen vahinko, ettei näitä ole saatu yksiin kansiin tai kootuksi kirjasarjaksi. Tosin Suomen sarjakuvaseura sai jo kertaalleen apurahoituksen turvin skannatut sarjat selattaviksi nettisivuilleen, eli Joonaksen seikkailut olivat jo paremmin luettavissa kun koskaan, joskaan eivät kirjoissa ja kansissa.

Lisätiedot:

[28 x 21 cm; pysty albumi; 208 s. + kannet, ei skp; kansi mv 3 strippiä + vihreä, tk vihreä + vihreä-valkoinen Joonas-kasvokuva; s. 1 otsikko, s. 2 kust.tiedot; s. 3 nimiö; s. 4 sisällys; s. 5 Joonaksen esipuhe; s. 6 tyhjä, s. 7 otsikko ja ruutu sarjasta; s. 8 tyhjä; s. 9–22 mv sarja 4 strippiä per sivu (s. 22 vain 3); s. 23 otsikko ja ruutu sarjasta; s. 24 tyhjä; s. 25–39 mv sarja 4 strippiä per sivu; s. 40 tyhjä; s. 41 otsikko ja ruutu sarjasta; s. 42 tyhjä; s. 43–56 mv sarja 4 strippiä per sivu (s. 56 vain 3); s. 57 otsikko ja ruutu sarjasta; s. 58 tyhjä; s. 59–78 mv sarja 3 strippiä (alkup 1,5) per sivu; s. 79 otsikko ja ruutu sarjasta; s. 80 tyhjä; s. 81–100 mv sarja 3 strippiä per sivu; s. 101 otsikko ja ruutu sarjasta; s. 102 tyhjä; s. 103–122 mv sarja 3 strippiä (alkup 1,5) per sivu; s. 123 otsikko ja ruutu sarjasta; s. 124 tyhjä; s. 125–144 mv sarja 3 strippiä (alkup 1,5) per sivu; s. 145 otsikko ja ruutu sarjasta; s. 146 tyhjä; s. 147–173 mv sarja 4 strippiä (alkup 1,5) per sivu (s. 173 vain 2, alkup 1); s. 174 tyhjä; s. 175 otsikko ja ruutu sarjasta; s. 176–207 mv sarja 3 riviä per sivu = kolme strippä per aukeama; s. 208 viimeinen strippi 309; takakannessa vihreällä pohjalla valkoisessa kehyksessä vihreä-valkoinen Joonas-hahmon muotokuva.]

Ks. myös:
Joonaksen seikkailuja 1 
(Jalava 1987)
Joonas – sarjakuvantekijä 
(toim. Heikki Jokinen, Jalava 1990)
Joonas ja hypnoosimurha 
(Arktinen Banaani, 1997)
Joonas – Sarjakuvaklassikot 1 
(Arktinen Banaani, 2004)

X-dreams – ja muita sarjakuvia Kemin III valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta 1983

1983

[Kemi 3]

X-dreams – ja muita sarjakuvia Kemin III valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta 1983

antologia, toim. Heikki Porkola (Kemin kulttuurilautakunta, 1983)

Kansi: Frankensteinin hirviö (sivun 30 piirros negana harmaalla pohjalla; Sauli Santikko).

Sisällys (sarjakuvat):
s. 2 Merja Aletta Ranttila: Pieni punatukkainen poika
s. 9–12 Arto Nyyssönen: Poke [1.p. 16 strippiä]
s. 13–23 Ari Kutila: Ennen valomerkin tuloa [2.p.]
s. 25–29 Harri Vaalio: Rikas mies jos oisin… [2.p.]
s. 30–32 Sauli Santikko: X-dreams [3.p.]
s. 34–41 Pekka Manninen: Yksinäisen planeetan poika [3.p.]
s. 42–45 Jouko Innanen: Sarjainto – Intosarja [km, 12 strippiä / 7 kaksirivistä strippiä]
s. 46 Anssi Rauhala: Rahaa ja mainetta [km, kolmirivinen]
s. 48–57 Ilpo Koskela: Syvä uni [km]
s. 58 Pentti Otsamo: Hyi, mikä painajainen! [km]
s. 60 Rauli Nordberg: Leikitään kotia [kolmirivinen]
s. 61–62 Rauli Nordberg ja Timo Kokkila: Asunto Oy Kivikenno [4 kaksirivistä strippiä]
s. 64–65 Tauno Virta: Hortonomin haave
s. 66–67 Pertti Saks: Pönttö [neljä neliruutuista strippiä]
s. 68 Matti Kanerva ja Markku Oikkonen: Vilppu
s. 70 Stiina Sipilä: Arkipäivän painajainen
s. 71 Pekka Koskela: Koditon<
s. 73–74 Matti Viskari: Reformi

Kilpailualbumi saavuttaa jo oikein kirjan mitat. Edelleen on aika lailla metahuumoria kilpailusta, mutta myös itsenäisiä teemoja, erilaisia tyylikokailuja ja ihan valmista kertovaa sarjakuvaa.

Osa tekijöistä oli jo mukana samoihin aikoihin ilmestyneessä Ruututarha-antologiassa. Osalla näkyy hyvin esikuvien vaikutteita. Sarjakuvaseuran asiantuntijoina raadissa olivat Heikki Jokinen ja Kalervo Pulkkinen.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 76 s. sis. kannet; kannet väri (mv/harmaa + punainen), mv piirros negana, otsikkologo pun. vers., lad. pun. gem. albumisarjan alaotsikko ja pun. gem. julk. ja toim.; selkä harmaa; tk lad. pun. ja must. gem. + piirr. logot sarjoista ja sisällysluettelo; s. 2 sk mv + pun; s. 3 nimiö + ruutu s. 22; s. 5 lad. tekstit otsikoilla ”Sarjakuvatapahtumaa kehittämään!” (Veijo Röntynen); s. 4, 8, 24, 33, 42, 47, 59, 63, 69, 72 lad. tekijäesittelyt ja palkittujen arviot; s. 6 lad. tekstit ”104 piirtäjää kilpailussa” ja 2 palstalla ”Kilpailun tulokset”; s. 7 arviontitaulukko matriisi ”Faktorianalyysi”; s. 4–55 sk mv sivun taitossa; s. 75 kilpailuilmoitus -84 (mv+pun.); sivunumerot lad. alakulmiin.]

Ari Kallio: Kirkolla on aikaa

1983

Otto kirkonrotta [1] – Kirkolla on aikaa

Ari Kallio (Kirjapaja, 1983)ISBN:951-621-426-6 (sid.)

Kansi: Kirkkosalissa kaksi rottaa, saarnaaja kuorsaa saarnastuolissa, seurakuntalainen penkillä.

Sisällys (ja viite Raamatun tekstiin):
s. 7–11 Otto Kirkonrotta (1 Tim. 4:13)
s. 13–17 Severi Seurakuntalainen (1 Tess. 4:11)
s. 19–23 Masa Maailmanmurjoma (Saarn. 1:2)
s. 25–29 Kassu Käännyttäjä (Jaak. 2:14)
s. 31–35 Unto Suntio (Ap.t. 19:32)
s. 37–52 Taisteleva seurakunta

Takakannen mukaan: ”Suosittu ja sympaattinen Otto Kirkonrotta ystävineen nyt kirjoissa ja kansissa! Niin ne porhaltavat kuin meikäläiset ikään – maailmanmurjomat ja itsevarmat, käännyttäjät ja vähäuskoiset – kaikki yhdessä ja samassa junassa nimeltä seurakunta.”

Kooste eri vuosina (1979–83) piirrettyjä strippejä, jotka eivät ole ilmestymis- eli numerojärjestyksessä, vaan teemoittain koottuina. Muodot vaihtelevat, (yksittäisiä strippejä 48, kaksirivisiä 14 kpl, ja viimeinen sarja nelirivinen jaettuna kahdelle sivulle, ja mukana on myös yhden ruudun pilapiirroksia), samoin sarjan logo, josta on pysty- ja vaakaversiot.

Inhimillistettyjä eläimiä, rottia (+ noin yksi kissa), jotka ovat hauskasti piirrettyjä, ja persoonallisuuksiakin erottuu. Kissa, juusto ja loukku ovat vakioaiheita, mutta muuten ollaan hiirten kuvitteellisessa seurakunnassa.

Sarjoissa voi nähdä liberaaleja puheenvuoroja dogmaattisuutta vastaan. Kirkkoarkkitehtuuri, naispappeus ja gospel puhuttavat, mutta myös ikuiset moraaliset ja eettiset kysymykset, joita lähestytään sanaleikein ja kyseenalaistavin dialogein.

Lisätiedot:

[21 x 27 cm vaaka kovakantinen kirja, 52 s. + kannet, ei skp, sivut numeroimattomat; kannet väri, sisus mv; s. 1 otsikko ja tekijä, s. 2 tyhjä, s. 3 nimiö, s. 4 otsikko, logo OTTO ja piirros + sign. ”Ari Kallio” + ”Ari”; s. 5 ”OTTO CO” ja piirroksessa mustilla portailla hahmoesittelyt = osittainen sisällysluettelo; otsikkosivuilla (6, 12, 18, 30, 24, 36 piirros (mv+sin ja harmaa + pun, tekstit ”Z” valk. mustin ääriviivoin) ja viite Raamatun tekstiin; kansi violetti, 70-luvun kirjasimilla pun. ”Kirkolla on aikaa”, sinisellä ”Otto”, mustalla ”Kirkonrotta”, mustalla ”Ari Kallio; tk viol., pohjalla 5 sin. ruutua, joissa hahmot harmaita rottia, lisäväreinä punainen ja valkoinen, lad. valkoisella ”84” ”ISBN[…]” ”Kirjapaja” ”Kannen suunnittelu Maija Kivinen” ”Kannen kuvat Ari Kallio” tk lisäksi lad. valkoisella ”Suosittu ja sympaattinen Otto Kirkonrotta ystävineen nyt kirjoissa ja kansissa! Niin ne porhaltavat kuin meikäläiset ikään – maailmanmurjomat ja itsevarmat, käännyttäjät ja vähäuskoiset – kaikki yhdessä ja samassa junassa nimeltä seurakunta.”]

Heikki-Pekka Miettinen: Pahkeinen

1983

Pahkeinen – Elämän hanttikortit

[Pahkasika-spesiaalialbumi I]

Tilt = Heikki-Pekka Miettinen; vastaava toim.: Markku Paretskoi (Fanzine, 1983)ISBN 951-9287-07-8 (”pälä pälä”)

Kansi: sinisellä taustalla mustavalkoisella tekstit, mustassa ympyrässä pokerikäsi, ruudussa musta-harmaa-punaisella piirros (Pahkeinen pitelee isoa naulaa, iso mies valmistautuu lekalla lyöntiin).

Heikki-Pekka Miettisen (signeeraus Tilt) Pahkeinen aloitti Pahkasika-spesiaalialbumien sarjan. Esipuheessa Pahkasian päätoimittaja Markku Paretskoi kuvaa hyvin: ”Pahkeinen on syvähenkinen mietiskelijä, joka ei aina ole tilanteen tasalla, mutta yleensä ei anna sen liikaa häiritä itseään. Pahkeisen ulsteri kätkee sisäänsä onnellisen maailman onnettomat piirteet, jotka omalla pittoreskilla tavallaan ryydittävät elämämme juoksua. Tai jotakin.”

Kirja on kokoelma sekalaisen muotoista tavaraa, pilapiirroksiakin, mutta parhaimmillaan nerokkaita strippejä, aika levottomasti taitettuna, esimerkiksi strippien ruutuja päällekkäin limitellen. Miettinen piirtää eläytyen, tekniikkaa vaihdellen, välillä jopa harmaarasteria käyttäen. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin pelkistyksen taiteesta.

Syvällisyyksiä: ”Kumpikohan loppujen lopuksi suurempi synti lienee… hyveissä vai paheissa piehtarointi?” Kun Pahkeinen voittaa päävoiton mammuttiarpajaisissa, ilmenee että se syö jäkälää ja lakkahilloa. Kaksinkertaista metasarjakuvaa: Pahkeisen veljenpoika Taneli piiloutuu puhekuplan taakse.

Sarjakuvaviittauksissa esim. Pahkeinen makaa koirankopin katolla: ”Tässä nyynä sarjakuvasankari kuvittelee olevansa vaikka mitä.” Radion jumppahetken pitää Eeli Kaatinen (vrt. sarjakuvapiirtäjä Eeli Jaatinen). Eräänlainen lehdistökatsaus kuittaa puoli tusinaa sanomalehtistrippiä. Sivulla 46 on sekä kaikkein ensimmäinen Pahkeis-strippi että kollega Pauli Heikkilän (ja Paretskoin) metavitsi Pahkeisesta. Hauska on myös kielen vaihto Vainikkalan raja-asemalla (s. 47).

Lisätiedot:

[15 x 21 cm vaaka albumi; 64 s. + kannet, kannet väri, sisäkansissa pitkä ’sarjakuva’; kansi väri, tk. värisarjakuva; s. 1 nimiö ja pilapiirros, s. 2 kust.tiedot ja vinjettipiirros, s. 3 Markku Paretskoin esipuhe ja Mietisen karikatyyri Paretskoista; s. 4–61 mv sarjakvuia ja pilapiirroksia eri tavoin taitettuina, useimmiten ilman otsikkoa; s. 62–64 Pahkasika-mainoksia tk myyntiaina 1.7.1983–31.12.1983]

Ks. Pahkeinen – arkistojen aarteita 1982-2006 (Zum Teufel, 2009)

Kuva tulossa

1983

Pikku Minttu

[Minttu 1]

Maikki Harjanne (WSOY, 1983) 2.p. 1984; 3.p.1995

ISBN 951-0-11987-3

Kansi: Valkoisella pohjalla viisi piirrosruutua ja niden välissä seisova Minttu-tyttönen nuken, kissan ja koiran kanssa.

Sisällys:
s. 6–7 Uusi vuosi / Talvi
s. 8–9 Revontulet
s. 10–11 Lumiukko
s. 12–13 Rusinat
s. 14–15 Laskiainen
s. 16–17 Jälki-istunto
s. 18–19 Lumiveistos
s. 20–21 Elefanttimarssi
s. 22–23 Hiihtoretki
s. 24–25 Hyvää yötä / Kevät
s. 26–27 Kuva-arvoitus
s. 28–29 Pääsiäinen
s. 30–31 Ullakkosiivous
s. 32–33 Äitienpäivä
s. 34–35 Kylvyssä
s. 36–37 Pääskysestä ei päivääkään
s. 38–39 Voikukkaseppele / Kesä
s. 40–41 Nukenpyykki
s. 42–43 Ongella
s. 44–45 Punainen paita
s. 46–47 Seitsemän kukkaa
s. 48–49 Juhannus
s. 50–51 Mansikkapaikka
s. 52–53 Mahakipu
s. 54–55 Jaakon kivi
s. 56–57 Onni-laiva
s. 58–59 Kaisan luona / Syksy
s. 60–61 Villen koulu
s. 62–63 Paketti
s. 64–65 Pilkun kanssa ulkona
s. 66–67 Sadepäivä
s. 68–69 Syntymäpäivät
s. 70–71 Ensilumi
s. 72–73 Elokuviin / Talvi
s. 74–75 Joululahja
s. 76–77 Joulu

Sarjakuvat julkaistu Kotiliedessä 1982–83. 1.p. ja 3.p. ovat identtiset.

Maikki Harjanne tunnetaan paremmin kuvakirjojen tekijänä, ja tässä käsitellään vain hänen kaikkein sarjakuvamaisimmat teoksensa. Perustana on teosluettelo, jota käytettiin myös YLE:n hänestä tekemässä dokumentissa.

Tähän ensimmäiseen Minttu-sarjakuvakirjaan kootut sarjat on julkaistu sarjakuvina Kotiliedessä 1982–83. Vasemmanpuoleisten sarjojen lehdissä toistuvan nimiön paikalle on sijoitettu vähemmän häiritsevä vinjettikuva (4 erilaista + peilikuva). Kuvakirjamaisesti kunkin sivun kuvat on rajattu koko sivun kattavaan ohueen kehykseen, mikä kylläkin hajoittaa sarjakuvan luontaista rakennetta.

Kovakantinen värisarjakuva oli pitkään harvinaisuus Suomessa, ja nytkin se on toteutunut lähinnä lasten kuvakirjapuolelta, siis kuin keittiön kautta. Varsinaisia aukeaman sarjakuvia on sivuilla 6–77. Ne noudattavat vuoden kiertoa ja käsittelevät lapsen arkista elämänpiiriä, liukuen kuitenkin runollisiin, absdurdeihinkin sävyihin. Miljöö on urbaani, kerrostalon väkeä ovat itse Minttu, Ville, Santtu, isä, äiti, mummo, Pilkku-koira, kissa Tuusannuuska, naapurit Mikko Neppius, Masa ja Masan isä, Kaisa ja talonmies Usko Pärssinen Soma-kissoineen.

Perinteistä muotoa noudattaen kuva on omassa ruudussaan ja selostava teksti repliikkeineen tekstattuna sen alla. Tekijä auttaa lasta vaivihkaa hahmottamaan ympäröivää maailmaa. Opettavaisuuteen otetaan itseironisesti etäisyyttä (”Äiti, koska minä pääsen jälki-istuntoon?” ”Kyllä sinäkin vielä ehdit.”). Minttu pääsee kouluun ”vasta kolmen vuoden kuluttua” (s. 61) – ei muuten päässyt, vaan sarjaa jatkui koulun odotustunnelmissa vuoteen -91. Tervettä anarkismia on mukana, kun revitty kirja on hassusti teipattuna ”hauskempi noin”. Yläviivasta riippuu keittiötarvikkeita (s. 33) ja pyykkiä (s. 38).

Hieman naivistissävyisesti piirretyt, tekstatut ja myös väritetyt sarjat ovat varmaan lapsen kanssa ääneen luettavaksi suunniteltuja ja sellaisina varmaan hyvin toimiviakin. Voisi myös kuvitella, että selkeän helppo piirros- ja tekstausasu rohkaisevat lasta omiin piirtämispuuhiin. Siis todellista virikkeellistä lastenkirjallisuutta!

Kirjan nimi tulee sarjan ja päähahmon kutsumanimestä, ja on hiukan harhaanjohtava, kun sivujakin on noin paljon!

Lisätiedot:

[18 x 25 cm vaaka kovakantinen kirja, 80 s. + kannet (2) ja sisäkansilehdet (2+2), ei skp; kannet väri; s. 1 otsikko, s. 2 tyhjä, s. 3 nimiö + värivinjetti, s. 4 kust tiedot + s. 4–5 hahmojen esittely; s. 6–77 kullakin sivulla värisarjakuva 1–8 ruutua, s. 78 tyhjä, s. 79 Sisällys, s. 80 tyhjä, paitsi että sivuilla 1–80 on kaikilla ohut musta kehysviiva; tk väristrippi 4 r, lista ”Tunnetko jo Minttu-kuvakirjat?” (10 kpl tähän mennessä), Kolmas painos L842; selässä ”pikku minttu” tekstattuna punaisella mustin ääriviivoin, ”maikki harjanne” ladottuna mustalla]

Kuva tulossa

1983

prof Tuumivaisen pehmoisia ajatuksia kovan teknologian maailmassa

Timo Mikama (Insinööritieto, 1983)

ISBN951-794-204-4 (nid.)

Kansi: punaisella taustalla valkoinen teksti ja mustavalkoinen pilapiirros (eläinperäinen kaaos valvomossa) sekä mustavalkoinen professorin rintakuva

Sisällys:
s. 7–17 –  1. Autoilun autuus
s. 18–32 – 2. Töissä, töistä, töittä!
s. 33–78 – 3. Siviilissä on arjen onni?
s. 79–103 – 4. Automaation apu ja ahdistus
s. 104–134 – 5. Selittelemättä paras

Varsin erikoinen hybridi: joka sivulla on sekä pilapiirros että yksi strippi (tai kaksikin) Insinööriuutisissa ilmestyneitä Timo Mikaman Professori Tuumivainen -sarjakuvia (127 kpl strippejä). Tässä lähinnä sarjakuvaosuudesta, vaikka yhden ruudun sripeissä lajit ovat limittäin. Otsikointi on vain viitteellinen tapa sitoa yhteen teemoittain järjestettyjä vitsejä. Mikama piirtää taitavasti traditionaalisen huumorisarjakuvan tyyliin, siististi ja ilmeikkäästi, havainnollisestikin.

Vitsit voivat olla niin sanattomia kuin – harvemmin – sanaleikkeihin perustuvia, yhdestä kolmeen ruutua mitaltaan. Mukana on puhdasta insinöörihuumoria, hajamielisen professorin perusvitsejä, mutta myös insinööriasenteen hyväntahtoista kritiikkiä. Melkein mykkäkomedian slapstick-tyyliin pilaillaan esim. varoituskilvillä. Teema ja muunnelmia on toteutettu yleensä hienosti. Sivuilla 32 ja 38 on yllättäen sama strippi, ja sivuilla 88 ja 97 sama vitsi stripissä ja pilapiirroksessa.

Henkilöinä itse professori, emeritus T. Tuumivainen, vaimonsa Siiri, lemmikkikoira ja anonyymit vaihtuvat sivuhenkilöt. Keksintövitsit ovat tietysti aivan oivaltavia. Aikaansa edellä on esim. vitsi aurinkopaneelien asentamisen aikaansaamasta sähkölaitoksen hyvityslaskusta.

Takakannessa: ”PS. Tulevaisuus ei ole sellaista millaista se on ollut.”

Lisätiedot:

[20 x 21 cm vaaka albumi; 136 s. + kannet, ei skp; kansi ja tk mv + punainen lisäväri; s. 1–2 tyhjä, s. 3 nimiö ja sisällys + vinjetti, s. 4 kust.tiedot, s. 5 tekijän esittely ladottuna,+ vinjetti, s. 6 tyhjä, s. 7–134 mv pilapiirroksia ja strippejä kumpiakin 1 / sivu, otsikointi sisällysluettelon mukaan; s. 135 tyhjä, s. 136 vinjetti, tk punaisella pohjalla mustavalkoisella professori-piirros ja ‘konekirjoitettu‘ professori, emeritus T. Tuumivaisen viesti lukijalle (= insinööri, eli kollegalle): ”PS. Tulevaisuus ei ole sellaista millaista se on ollut.” ]

Ks. Krenatöörit (Viapori, 1988)

Kuva tulossa

1983

Puupään parhaat 3

Fogeli = Ola Fogelberg (Kustannus-Mäkelä, 1983)

ISBN 951-9063-43-9 (nid.)

Kansi: Pekka soittaa torvea VPK:n hevoskärryissä [= Pekka Puupää VII, 1949]

Sisällys:
s. 3–18 lähde Pekka Puupää : sarjakuvia : V osa (1947)
s. 3 Ansaitsemisyritys (PPP5)
s. 4 Hääpäiväyllätys (PPP5)
s. 5 Hoopo (PPP5)
s. 6 Auttaa itseänsä (PPP5)
s. 7 Taloudellinen ja taiteellinen unelma (PPP5)
s. 8 Pätkän kohtalokas aivastus (PPP5)
s. 9 (Jatko) (PPP5)
s. 10 Hiukan päinvastoin [viides ruutu jaettu kahtia] (PPP5)
s. 11 Totta oli (PPP5)
s. 12 Kallis hiljaisuus (PPP5)
s. 13 Eduskuntahommissa (PPP5)
s. 14 Yömeteli (PPP5)
s. 15 Lehtivalokuvaajana (PPP5)
s. 16 Yläilmoissa (PPP5)
s. 17 Palstaviljelijänä (PP5)
s. 18–57 lähde Pekka Puupää : sarjakuvia : VI osa (1948)
s. 18 Tuhannesta takaisin (PPP6)
s. 19 Hotellissa (PPP6)
s. 20 Filmitähti (PPP6)
s. 21 Edullinen alennus (PPP6)
s. 22 Nykyajan väliseinä (PPP6)
s. 23 Painajainen (PPP6)
s. 24 Unilääke (PPP6)
s. 25 Peruutus (PPP6)
s. 26 Anteeksipyyntö (PPP6)
s. 27 Lämpö (PPP6)
s. 28 Perkaushomma (PPP6)
s. 29 Suurpiirteisyyttä (PPP6)
s. 30 Timanttisormus [1. ruudun kohdalla vain ladottu ilmoitus] (PPP6)
s. 31 Nolo asia (PPP6)
s. 32 Asia pysyy ennallaan (PPP6)
s. 33 Vippi (PPP6)
s. 34 Joskus onnistuu (PPP6)
s. 35 Justiina sairaana (PPP6)
s. 36–37 Rahasta pääsee helposti (mutta ei tyhjästä kukkarosta) [2 s.] (PPP6)
s. 38 Loppu hyvä – kaikki hyvä (PPP6)
s. 39 Vuokrakengissä (PPP6)
s. 40 Liian aikaisin (PPP6)
s. 41 Palkankorotusilmoitus (PPP6)
s. 42 Puolipuhtaana (PPP6)
s. 43 Organisaattori (PPP6)
s. 44 5.000:– (PPP6)
s. 45 Yliluonnollisen kaunista (PPP6)
s. 46 Perintöhaaveiluja (PPP6)
s. 47 Soutumatka (PPP6)
s. 48 Murtovarkaus (PPP6)
s. 49 Kaksi romunkerääjää (PPP6)
s. 50 Yhteisvene (PPP6)
s. 51 Vaivan palkka (PPP6)
s. 52 Kortit määräävät (PPP6)
s. 53 Kovia munia (PPP6)
s. 54 Ulkomaalainen (PPP6)
s. 55 Auta lähimmäistäsi [2. ruutu kahden levyinen] (PPP6)
s. 56 Mutta Justiina!!! (PPP6)
s. 57 Kosto (PPP6)
s. 58–80 lähde Pekka Puupää : sarjakuvia : VII osa (1949)
s. 58 Ei rauhaa missään (PPP7)
s. 59 Vaarallinen kirja (PPP7)
s. 60 Pikasiivous (PPP7)
s. 61 Hyvä todistaja (PPP7)
s. 62 Ajurina (PPP7)
s. 63 Kalossien paikkaaja (PPP7)
s. 64 Ympäri mennään – yhteen tullaan (PPP7)
s. 65 Tikkuja hakemassa [ruudut nimeroitu 1–6] (PPP7)
s. 66 Dumppaus (PPP7)
s. 67 Hurraa – perintötäti on kuollut (PPP7)
s. 68 Kova kiire (PPP7)
s. 69 Heinätyössä (PPP7)
s. 70 Herneitten perkaus (PPP7)
s. 71 Pekka vetää poliisia huulesta (PPP7)
s. 72 Nimipäiväkirja (PPP7)
s. 73 Peritty siisteys (PPP7)
s. 74 Päivälliskutsu (PPP7)
s. 75 Pekka menee ansaan (PPP7)
s. 76 Loistoparantola (PPP7)
s. 77 Joka toiselle kuoppaa… (PPP7)
s. 78 Avulias [Viides ruutu kahden levyinen] (PPP7)
s. 79 Virastossa (PPP7)
s. 80 Juhlavalmisteluissa (PPP7)

(PPP5) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää V (1947)

(PPP6) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää VI (1948)

(PPP7) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää VII (1949)

”Sarjat on valittu v. 1947 ja 1949 ilmestyneistä Pekka Puupää -kirjoista”

Lisätiedot:

[18×23 cm vaaka; 80 s. + kannet; ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö; s. 2 painotiedot; s. 3–80 m-v sk, 6 r/s 2 rivissä, tekstit ladottu alle; sarjat otsikoitu lad. gem., sivunumerot lad. alakulmiin; kansi väri; selkä valk., lad. pun. vers. otsikko ja numero; tk lad. pun. esittely]

Ruututarha

1983

Ruututarha – 1980-luvun suomalaisia sarjakuvia

antologia, toim. Heikki Jokinen ja Juhani Tolvanen (Otava 1983)

ISBN 951-1-07325-7 (sid.)

Kansi: Kuuden pystyruudun sarjakuva takakannesta etukanteen; mies lentää omin siivin Helsingin yllä (Timppa Mäkelä)

Sisällys:
Jukka Murtosaari:

s. 11–19 Vaarallinen viidakko
s. 20–25 Vaarallinen massatuote
Tarmo Koivisto:
s. 27–32 Paluu alkuun
s. 33–39 Konttori
s. 40–41 Apina Kapina
s. 42–43 Mämmilästä Merihakaan<
Marko Teräntö:
s. 45–51 Tortillo
s. 52 Juhlapuku
s. 53–55 Silmänkääntötemppu
Pentti Nuortimo:
s. 57–68 Sankarit
s. 69–71Tahavo
Timo Mäkelä:
s. 73 Muodonmuutos
s. 74–76 Muurahainen soittaa
s. 77–79 Hiiri oppii lentämään
s. 80–83 Surullinen sävelmä
s. 84–87 Aarrelaari
Pekka Manninen:
s. 89–90 Rattlesnake shake
s. 91–95 Saunarasta
Mauri Kunnas:
s. 97–100 Nyrock city
s. 101 Kotlant Jaarti
Juho K. Juntunen:
s. 103–108 Punk Akatemia
s. 109–110 Joulusatu
s. 111–113 Pojat festivaaleilla
s. 114–115 Poikamme musisoivat
Olli Turunen:
s. 117–119 Kolme sormea
s. 120 Fragmentteja
s. 121–123 Nimettömiä
Rauli Nordberg:
s. 125 Kaikenkarvaiset ystävämme
s. 126–127 Taneli strippejä
s. 128 Taneli sunnuntaisarja
s. 129–131 Juutalainen seikkailee
Ari Kutila: Ruma on kaunista
s. 133–138 Jeesus tulee
s. 139 Jeesus tulee
s. 140 Herra Koskela ja hänen autonkuljettajansa Veijo
s. 141 Neekereitä
s. 142 Viimeinen valkku
s. 143 Uusi aika
s. 144 Nimetön
s. 145 Ilkka ja Sinikka
Jorma Pitkänen:
s. 147 Cabaree työnvälitys
s. 148–149 Näkymätön Viänänen
s. 150–153 Lempi
Hannu Pyykkönen:
s. 155 TV:n informoiva vaikutus ihmisten väliseen kanssakäymiseen
s. 156 Salaperäisiä tarinoita
s. 157 Kokit
s. 158 Honkkilaa!!
s. 159 Nukkumatti
s. 160 Jeesus on tullut takaisin
s. 161 Lapset, setä on seriffi
s. 162 Kellaribändi
s. 163 Strippejä
Kari Sipilä:
s. 165 Nimettömiä
s. 166–170 Jälkimoderni kuolema
s. 171 Nimetön
s. 172–176 Cut up
s. 177 Nimetön
Veikko Savolainen:
s. 179 Joonas
s. 180–181 Sirkus Napoleon
s. 182–183 Unto Uneksija
s. 184–185 Maan matonen
s. 186 Hirnu
s. 187 Joonas
Harri Vaalio:
s. 196–197 Odotan
s. 198 Rokratio
s. 200–201 Lämsänperäläiset
Jari Pantzar:
s. 203–204 Kohtaus
s. 205 Seppo Hindsberg:
s. 206–207 Eki
s. 208–211 Me muut
Jukka Tilsa:
s. 213 Annapa juomaa
s. 214 Mainostauko
s. 214 Soppa
s. 215 Ostoksilla
s. 216 Tampio-Tanelin xkailut
s. 217–219 Lentokone lentää ilmatilassa
s. 220 Reikä päässä
s. 220 Mies ja trumpetti
s. 221–223 Muovikassi

Kotimaisen sarjakuvan antologiat ovat olleet meillä harvinaisia, ainakin ennen 2000-lukua. Ensimmäinen mittava tuli alan kahden sarjakuvaneuvoksiksikin tunnustaman tekijän voimin. Esipuheensa Heikki Jokinen ja Juhani Tolvanen otsikoivat Urho Kekkosta muunnellen ”Onko maallamme malttia sivistyä?” Poliittinen tavoite on selvä: ”Suomalainen sarjakuva on monipuolista, ilmaisuvoimaista ja korkealaatuista. Se tarvitsee kuitenkin tukijoita ja lukijoita. Sarjakuva on se kulttuurin alue, jolla olemme eniten riippuvaisia tuonnista. Siihen ei Suomella olisi varaa eikä tarvetta.”

Näytevalikoima oli koottu pienilevikkisistä lehdistä ja etupäässä 80-luvun alussa aktiiveilta sarjakuvantekijöitä. Kuten toimittajat sanoivat: ”Kirjassa eivät ole mukana kaikki hyvät piirtäjät, mutta kaikki mukana olevat ovat hyviä.” Kaikki tekijät myös esiteltiin. Useimpien töitä on myöhemmin ilmestynyt albumimuodossa. Sarjakuvaseura levitti myöhemmin korjauslehteä, joka korvasi oikealla Tarmo Koiviston sarjasta sivulla 31 vahingossa tuplaantuneen sivun 29.

Erikseen pitää mainita Timppa Mäkelän hieno värikansi, jossa runollisen lennokas sarjakuva alkaa takakannesta ja jatkuu etukanteen.

Lisätiedot:

[30x 21 cm pysty, kovakantinen kirja; 224 s + kannet (2)+ sisäkansilehdet (2+2), ei skp; Kansi ja tk väri (Timo Mäkelän sarjakuva Helsingin yllä) + mustalla pohjalla lad valk teksi ja Otvan logos. 1 otsikko, s. 2 tyhjä, s. 3 Nimiö, s. 4 kust tiedot, s. 5–7 Sisällys, s. 8–9 ”Onko maallamme malttia sivistyä?” kirj. HJ ja JT; mv sk eri fromaateista, aina ensin yksi sivu ladottu tekijän esittely, sitten sarjakuvasivuja:; s. 224 vain sivunumero]

Kuva tulossa

1983

Wallun kulttuurikuvasarjoja 3

Wallu = Harri Vaalio (omakustanne, 1983)

Kansi: Armas jussipaidassa perinteisen maalaistalon edessä talikko olalla ja repliikki ’vanhahtavassa’ valokuva-albumityylisessä puhekuplassa: ”Pitäkäi kirja puhtana ja älkäi revi”.

Sisällys:
s. 2 Mäntsälä mielessäin… [1979]
s. 3–6 Reinar Rotan onni [1983]
s. 7–12 Wallun luokka [1981–83]
s. 13–26 Pasin perskulu
s. 28–34 Aistinautinto No. 1 [Kemin kilpailutyö -82]
s. 35–51 Lämsänperäläiset

Wallun kolmas omakustannekokoooma eri puolilla julkaistuja sarjojaan.

[30 x 21 cm pysty vihko, 52 s. sis kannet; kansi ja tk mv+sininen lisäväri piirrokset; s. 2 kust.tiedot + sisällysluettelo (”Menu”), s. 2 (1/2 s.), 3–51 mv sk; s. 27 Apeman-game (peli, ohjeet sivulla 26); tk tekstit ”Rainer Rotta tuotantoa” ja ”Pitäkät kirja puhtana ja älkät revi eikä saa mitään kiriotella eikä piirrellä”, painopaikka Paino Niini Ky Oy 1983]