1985

[Kemi 5]

Vihaan sarjakuvia – ja muita sarjakuvia Kemin viidennestä valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta 1985

antologia toim. Heikki Porkola (Kemin kulttuurilautakunta, 1985)

Kansi: Kuuden ruudun nimikkosarjakuva (Sinisalo/Mänttäri) + ruutunäyte (Ilpo Koskela).

Sisällys (sarjakuvat; sivunumeroinnin mukaan):[s. 5] Veijo Röntynen & Keijo Ahlqvist: V esipuhe 14/9/-85 [sarjakuvamuotoinen]
s. 1–7 Ilpo Koskela: Aleks Revel, trokarin tarinoit’ [1.p.]
s. 8–10 Mikko Metsähonkala & Petri Jokinen: Sympatica simplex [2.p.]
s. 11–17 Johanna Sinisalo & Hannu Mänttäri: Takaikkkuna [2.p.; kaksirivisiä strippejä]
s. 11 – Sarjakuvats. 12 – Ystävän neuvo; – Itsetunto
s. 13 – Uusi rakkaus; – Älyn ylistys
s. 14 – Snob It!; – Kerran kuukaudessa
s. 15 – Lottovoitto; – Fobia
s. 16 – Sanokaa AA!; – Valkosipuli
s. 17 – 1984; – Yhden miehen nainen
s. 18–23 Veli-Matti Äijälä: Slemmy [2.p.]
s. 24 Erkki Parhamaa: Rauli Talomies [3.p.]
s. 25–33 Heikki Paakkanen: N:o 5 Channel [3.p.]
s. 34–45 Rolf Keränen: Ydin [km]
s. 46–48 Jyrki Valkama: Etusivu uusiksi [km]
s. 49–53 Harri Vaalio: Nalle [km]
s. 54–57 Rauli Nordberg: Sovinisti [2.p. sripit; 8 kaksirivistä]
s. 58–59 Reijo Mustonen: Tie [2.p. sripit; kahdeksan yksirivistä]
s. 60–62 Jari Rasi: Alkuaineet
s. 63 Pentti Otsamo: Keskustelu iltapäivällä
s. 64 Petri Hiltunen: Totuus
s. 65–67 Julia Vuori: Toivomus
s. 68 Oula-Jukka Laukkanen: Pyydys
s. 69 Mika Sallas: Kaupungin lapset
s. 70–76 Pentti Lehto: Tuhkimo
s. 77–78 Jyrki Linnankivi: It’s 1985, Babe

Alkusivujen graafin mukaan osallistujamäärät olivat kasvaneet 1981–85: 27-84-104-156-222. Sarjakuvaseuran asiantuntijoina Toni Jerrman ja Heikki Jokinen. Strippisarjassa annettiin vain jaettu toinen palkinto, mutta toisaalta nykykatsannossa myös novellisarjassa palkitut Takaikkunat ovat strippejä, kaksirivisiä vain (tai kuuden tasaruudun, eli sopivat myös kolmirivisiksi).

Lisätietoja:

[30 x 21 cm pysty albumi; 92 s. sis. kannet; ei skp; kannet väri (mv/valk. pohja), mv viivapiirros, otsikko pun. vers., gem. alaots., must. gem. tekijät, pun. gem. kust. ja toim. lad. must. gem.; selkä valkoinen; tk lad. must. ja pun. sisällysluettelo + ruutunäytteitä sarjoista ja paino Kemin Painotuote Ky, 1985; s. 2 ja 81 sisäkannet, ei skp; s. 3 nimiö lad. pun.; s. 4 tyhjä; s. 5 sarjakuvamuotoinen esipuhe ”V esipuhe 14/9/-85” (Veijo Röntynen); s. 6 lad. teksti ots. ”222 piirtäjää, 356 sarjakuvaa” + kolme piirrosta; s. 7–9 lad. ”Kilpailun tulokset” + kuvanäytteet; s. 10 kolmen ed. alb. kannet; s. 11=1…88=78 sk mv sivun taitossa; sivunumerot lad. alakulmiin alkaen s. 11=1…88=78; s. 5–10 vaaleanvihreä, s. 89–90 tyhjä.]

Käikkä

Jäpänperä [1]

Martti Sirola (Weilin+Göös, 1985)

ISBN 951-35-3213-5

Kansi: Metsästäjä lumisessa metsässä, hirvi puussa

Hölmöläistarinoita-sarjansa jälkeen Martti Sirola jatlkoi kansanperinteen parissa, mutta rakenteli laajemmasta aineistosta kuvitteellisen paikkakunnan, ”Jäpänperän”, jonka nimen alkuperää ei tohdita ääneen selittää. Toistuvassa takakansitekstissä mainitaan, että ”Jäpänperä sijaitsee jossakin Savon, Karjalan, Hämeen ja Härmän risteyskohdassa.” Toisin sanoen heimohuumoriakin voidaan annostella ja sekoitella vapaasti, kaikenlaisen takapajulakuvauksen ohessa.

Piirrosasu on muuntunut Hölmölästä ’eurooppalaisempaan’ suuntaan, toisin sanoen Asterixin vaikutteita alkaa näkyä, sekä hahmojen karrikoinnissa että luontoa ihastelevassa kuvauksessa. Piirros on skarpimpaa ja taustojen väritys teollisempaa (vrt. ”Apassit ja Rautaparta”!), aiemman käsityöläismaisen ilmeen sijaan. Painopaperi on parempaa, ja koviin kansiinkin satsattiin.

Ensimmäinen Jäpänperä vielä vähän hakee  muotoaan. Ilman väliotsikoita mennään, mutta noin sivun mittaisissa vitseissä pääosin. Aluksi esittelemättömät pari päähenkilöä vänkäävät metsällä, sitten kaksi uudisraivaajien perhekuntaa, jäniksenjäljittäjä ja ’tiedemies’ Hilpan (idästä) ja kauppamies Muilusen (etelästä), matkaavat yhdessä Jäpänperään.

Naishahmot ovat aikaansaavia ja voimakkaita luonteita, miehet vähän turhapuromaisempia. Kestovitsinä kulkee kolmikulmainen kärrynpyörä eli ”lonksu”. Sivulla 25 kohdataan nimihahmo Käikkä, joka kulkee koko kolmiosaisen kirjasarjan läpi, toisin kuin muut hahmot. Hän on jonkinlainen korpifilosofin, korpisoturin ja korpirojun keittäjän yhteensulautuma. Tosin tislattua keitosta kutsutaan nimellä (peruna)soppa.

Uudisrakennusvaiheessa tutustutaan rakennustarkastaja Määttään (s. 41). Lopuksi juhlitaan nauttimalla sen seitsemää sorttia…

Lisätiedot:

[30 x 23 cm; pysty kovakantinen kirja, 48 s. + kannet 2 ja sisäkansilehdet 2+2 josta 3–48 värisarjakuvaa, yhtä tarinaa ilman väliotsikoita, kannet väri; kannen yläosassa sinisellä pohjalla valkosiella metsäistö ’skylinea’; sisäkansiaukeamissa maisemakuva ruskealla painovärillä;  s. 1. Nimiö värikuvin (Käikkä ja Hilpan kärryt kärrytiellä) , s. 2  kust tiedot + värivinjetti (Käikkä imee pillillä ’soppaa’); tk väri, piirros ja ladottu esittelyteksti, selässä valkoisella pohjalla mustalla ladottu versaalilla ”Martti Sirola – Käikkä” + WG-logo]

Ks. Jäpänperä-sarja (Käikkä, 1985; Härmäläiset, 1986; Suruton seurakunta, 1987)

Lämsänperäläiset – Naurettavia sarjakuvia!

(kannessa: ”Wallun Lämsänperäläiset – Naurettavia sarjakuvia!”)

Wallu = Harri Vaalio (omakustanne, 1985)

Kansi: Armas ihmettelee katuvalopylväitä, joista keskimmäinen on loppuun palatut tulitikku.

Tekijän käyntikortikseen laatima omakustanne, jonka formaatti sama kuin klassisella Tex Willerillä eli yhden vaakastripin muotoiset sivut. Esittelyssä: ” Lämsänperäläiset: Maan hiljaisin sarjakuva – Hämeessä syntynyt. Maan suurin sarjakuva – Kemissä kaupungintaloa vastapäätä seinään värikkäästi maalattuna, korkeutta viisi metriä, leveyttä kaksitoista.” ja ”Wallu: Sarjakuvataiteilija; Kemin sarjakuvakilpailun kaksinkertainen voittaja, sarjakuvia ilmestyy säännöllisesti noin 30 lehdessä.” […]

Lisätiedot:

[10 x 21 cm vaaka vihko; 36 s. + kannet, ei skp, sivut numeroimattomat; kansi ja tk mv + lisäväri sininen, takakannessa tekijän omakuvakarikatyyri ja tekstattu esittely ”Lämsänperäläiset” ja ”Wallu”]

Massiiviset sarjakuvat

Hannu Peltoniemi (omakustanne, 1985)

ISBN 951-99640-6-1

Kansi: Joutsen öisellä metsälammella, takakanteen jatkuvassa kuvassa päähenkilöitä sivuvaunullisella moottoripyörällä.

Sisällys:

s. 4–45 Insider ja tapaus Konrad Nevanlinna
s. 46–59 Istunto

Hieman omakustannemainen, aikansa eurooppalaisesta laatusarjakuvasta (Comes, Pratt, Tardi tulevat kuvista mieleen) vaikutteita saanut, lähinnä realistiseen sarjakuvagenreen kuuluva työ, tosin aika lailla mustaan huumoriin, jos mustaan elokuvaankin pohjautuva. Tyylillisesti alustana ovat päähenkilön (Insider) nimen viittein Outsiderin seikkailukertomukset.

Ensimmäinen tarina on rikosjännäri, jossa ratkotaan julmia salaisuuksia ja kostetaan vanhoille vihamiehille. Tunnelma on juonta tärkeämpi, ja se toimiikin. Alku on mukaansatempaava, maaseudun rauhaa rikkoo kiitävä juna, jossa alkaa ammuskelu. Siitä meneekin sitten vain hurjemmaksi.

Toinen tarina on lyhyt mustan huumorin näyte, jossa eliitti harrastaa okkultismia, ikävin seurauksin.

Hienovaraisempien viitteiden ohella näkyy kuvassa jopa Aku Ankka. Värikannet luovat hyvin sisällön tunnelman. Ainoa miinus on horjuva tekstaus, tuo suomalaisen sarjakuva-alan pysyvä ongelma, joka on poistumassa vasta nyt, tietokoneladonnan tekstausfonttien myötä.

Tekijä Hannu Peltoniemi on toiminut myös läänintaiteilijana, ja tähänkin albumiin hän sai Etelä-Pohjanmaan kulttuurirahastolta apurahan.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi, 60 s. + kannet, kansi ja takakansi yhtä värikuvaa, sisäkansissa piirros ja sen peilikuva; s. 1 nimiö ja ”Massiivinen sisältö”; s. 2  kust. tiedot + Kiitokset Etelä-Pohjanmaan kulttuurirahastolle apurahasta albumin tekoon; s. 3 otsikkopiirros, s 4–45 mv sk; s. 46 väliplanssipiirros ja tekstattu johdanto; s. 47–59 mv sk; s. 60 ilmoituksia]

Me muut – seitsemän lihavaa lehmää

Jari Pantzar, Pekka Seppänen (Länsiväylä, 1985)

ISBN 951-99697-4-8 (nid.)

Kansi: Länsiväylän agentti-lehmä myy Me Muut -pokkarin toiselle lehmälle.

Teksti kirjan sivulla 114: ”Pekka Seppäsen ja Jari Pantzarin Me Muut -sarjakuvan lehmät ovat jakaneet elämänkokemuksiaan espoolaisessa Länsiväylä-lehdessä marraskuusta 1978 lähtien – seitsemän lihavan vuoden ajan.” Kirjassa luetellaan 25 sarjaa julkaissutta lehteä. Sarja jatkuu vielä tätä kirjoitettaessakin (33. vuosi 2011).

Pitkään menestynyt ja laajalle levinnyt kotimainen sanomalehtisarja, joka on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Pekka Seppäsen käsikirjoitukset ovat nasevia, usein sanaleikeille perustuvia, mutta salaviisaasti omaa aikaansa peilaavia. Mm. Talouselämä-lehden päätoimittajana toimiessaan ahkerasti siteerattu Seppänen on oivallinen yhteiskunnallinen ajattelija ja kyseenalaistaja, mutta molemmat tekijät ovat myös urheilu- ja musiikkimiehiä kuten tästäkin kirjasta ilmenee.

Jari Pantzar piirtää lähes merkinomaisesti pelkistäen. Inhimillistettyjen eläinten joukossakin nämä ovat erikoistapauksia, varsinaisia jokamiehiä (ja -naisia). Sarjassa ei ole keskushenkilöitä, vaan alati vaihtuvia rooleja. Vain pienillä asusteiden vaihdoksilla (rusetti, lakki, otsalamppu tms.) määritetään henkilön (siis aina lehmän) ammatti tai muu erityispiirre. Myös taustojen kuvaus on yksinkertaistuksessaan älyllisen hauskaa. (Luontaistuotteen puuttuva parantava elementti on korkea hinta. Miespappi kokee tasa-arvoaan loukkaavaksi, ettei hänestä voi tulla naispappia. Ylivilkas lapsi ei ole CP- tai MBD- vaan TV-lapsi.)

Hieman ahtamiseksi menee, kun muutamalle sivulle on sijoitettu kahden stripin materiaali. Muuten kahden, kolmen ruudun taiton hajoittaminen pystysivuille toimiii yllättävänkin hyvin.

Lisätiedot:

[21 x 13 cm pysty pokkari, 116 s. sis. kannet, ei skp, kansi ja tk väri (mv+ punainen, vaaleansininen ja ruskea), kannesta takakanteen piirros, tk kolmen ruudun strippi päällekkäin (= s. 58); s. 3 nimiö + piirros, s. 4 kust.tiedot, s. 5–113 mv sk strippi (2–4 r) tai kaksi per sivu, hajotettuna päällekkäin taittoon. s. 114 teksti: ”Pekka Seppäsen ja Jari Pantzarin Me Muut -sarjakuvan lehmät ovat jakaneet elämänkokemuksiaan espoolaisessa Länsiväylä-lehdessä marraskuusta 1978 lähtien – seitsemän lihavan vuoden ajan.”]

Ks. myös:

Me Muut – Usko siirtää vuoria (Länsiväylä, 1988)

Me Muut – Jaloimmat teokset (Banana Press,1997)

Minttu ihan itse

[Minttu 2]

Maikki Harjanne (Otava, 1985) lisäpainos 1985 jaettu Suuren suomalaisen kirjakerhon kautta

ISBN 951-0-08336-8 (sid.) [s. 64 virheellisesti 951-1-08326-0]

´Kansi: Valkoisella pohjalla kolme riviä väritetyjä sarjakuvaruutuja, kaksi Minttu-kuvaa ilman rajausviivaa

Sisällys:
s. 4–5 Ihan itse
s. 6–7 Taimet
s. 8–9 Kysymyksiä
s. 10–11 Köllitään
s. 12–13 Hyvää ruokaa
s. 14–15 Huutokauppa
s. 16–17 Elämänkeppi
s. 18–19 Vettä ja ravintoa
s. 20–21 Pulla-auto
s. 22–23 Kim-leikki
s. 24–25 Mattopyykki
s. 26–27 Nukkaa
s. 28–29 Sylihätä
s. 30–31 Nimipäivä [Ullan, Mintulla ei vielä nimipäivää allakassa]
s. 32–33 Laastari
s. 34–35 Rönäys [= kaatuminen, Limppu]
s. 36–37 Mitä leikittäis [Limppu = Liisa]
s. 38–39 Susimitali
s. 40–41 Koteloherne
s. 42–43 Petteri [= Minttu leikkii Petteriä, kissa rikkoo välipalkin]
s. 44–45 Suppilovahvero
s. 46–47 Uusi takki
s. 48–49 Leipuri
s. 50–51 Lupaus
s. 52–53 Naamari
s. 54–55 Jumppa
s. 56–57 Etelässä
s. 58–59 Luistelijat
s. 60–61 Kaljupää
s. 62–63 Joululahja

Alkuruutuvinjetti aina sama. Tekstit kuvien alla tekstattuina. Sommitelmat olisivat parempia alkuperäismuodossaan eli pystysivuilla, nyt korkea sivu on jaettu kahdelle sivulle.

Minttu käy kerhoa, ei vielä koullua, askartelee ja auttelee kotitöissä. Yläviivaan on ripustettu pyykkiä (s. 27, 40, 52) ja tutti (s. 54). Maikki lainaa Tove Janssonin ruutuja erottavia pystyesineitä (horsma ja marjoja viivassa). Ruutujen yläviivaan on ripustettu pyykkiä (s. 27, 40, 52) ja tutti (s. 54). Mintulla ei vielä ole almanakassa omaa nimipäivää.

Lisätiedot:

[22 x 26 cm vaaka kovakantinen kirja, 64 s. + kannet (2) ja sisäkansilehdet (2+2), ei skp; kannet väri; s. 1 otsikko väri, s. 2 hahmot (Tuusannuuska, Pilkku, Minttu, Ville, Santtu, äiti, isä, mummo (väri), s. 3 nimiö + värivinjetti (”omistettu Tuuvalle, Laurille ja Mikalle”), s. 64 kust tiedot; s. 4–63 värisarjakuva; tk väri vinjetti (Minttu, Ville ja Santtu); selässä tekstattuna kaunokirjoituksella ”maikki harjanne” sinisellä, ”minttu ihan itse” punaisella, ”Otava” mustalla]

Niilo Lukko ja hopeahelainen tuppiroska

Ensio Aalto; toim. Hannu Peltoniemi ja Ilpo Lagerstedt (Seinäjoen sarjakuvaseura, 1985)

ISBN 951-99636-1-8 (nid.)

Kansi: Sinisellä pohjalla iso Niilo ja etualalla pienet ratsastavat santarmit, ilmassa puukot tupessa

Sisällys:
s. 5 ”Pretkuttelu”
s. 6 ”Kenkärit”
s. 7–33 [Niilo Lukko]

”Koltan perinnön” ja ”Turmiolan Tommin” ohella Seinäjoen sarjakuvaseuran ensimmäisiä erillisjulkaisuja Kannus-lehden ohella, missä tätäkin sarjaa on julkaistu. Asterixin tai Lucky Luken innoittamaa paikallishistoriallista huumorisarjakuvaa, muina suomalaisina lähisukulaisinaan Martti Sirolan Jäpänperä-albumisarja ja Timppa Mäkelän sanomalehtistrippi Häjyt.

Juoni pyörii tsaari Aleksanteri II:lle alamaisten lahjaksi aiotun kaksiteräisen (!) puukko- & tuppi -konstruktion  (”tuppiroska & helahoito”) ympärillä, jota matkaan saattaa valiokaartin upseeri Jacob Petrovitsch Kopotikoff, ja kapuloita rattaisiin yrittää panna pieni häjy Niilo Lukko, vedonlyönnin pohjalta. Aiemmin Kannuksessa ilmestyneiden sarjojen henkilöistä toimittaja Hurmio Riitinki liittyy joukkoon kansallismielisenä, mutta myös intomielisenä musiikinystävänä ja siten upseerin kamuna. Loppupeleissä kuvaan astuu, tai istuu, myös sarjan piirtäjä: ”Ensinnäkin, Niilo, Suomessa eivät tienaa kuin ulkomaiset sarjakuvapiirtäjät, joten minä en voi sinulle maksaa, ja toiseksi, sinä olet tragikoominen hahmo etkä mikään Tauno Palo.”

Kyseessä on 27 sivun jatkuvajuoninen huumorisarjakuva, jota on höystetty kahdella sivun sarjalla, joissa selvennetään perinnetapoja, sekä muutamilla pilapiirroksilla samoista teemoista. Ensio Aalto piirtää sujuvasti, jopa ilmeikkäästi. Kerronnan rytmityskin toimii. Taustatutkimusta on tehty, ja tunnelmiakin miljööstä saadaan irti. Mielenkiintoista on myös, että hän on taustaltaan täysin pääkaupunkiseutulainen. Esipuheessa Anne Lohikari ja Ilpo Lagerstedt mainitsevat Aallon saaneen jo Suomen kulttuurirahastolta apurahankin sarjakuvantekoon. Muiksi vaikuttajiksi mainitaan mm. Don Martin ja Jacovitti, ja näkyyhän niitä, vaikutteitakin.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 36 s. sis kannet; kansi väri, tk mv piirros, kehys + keltainen; s. 2 pilapiirros, s. 3 ladottu Anne Lohikarin ja Ilpo Lagerstedtin ”Sananen tekijästä” ja valokuva; s. 4 piirretyssä kehyksessä ladottu Ensio Aallon esipuhe oikeiden puukkojunkkarien historiasta; s. 5–33 mv (s. 5–6 2-rivistä, 7–33 4-rivistä) sk, s. 34–35 mv. pilapiirrokset; tekstaus Kalervo Pulkkinen]

Ks. myös:
Niilo Lukko (Suomen Paikallismediat 1990)
Niilo Lukko (2012)

Näkymätön Viänänen 2 – Savolaisia sarjakuvia

Jope = Jorma Pitkänen (Kustannus-Mäkelä, 1985)

ISBN 951-9063-98-6 (nid.)

Kansi: Viänänen, emäntä ja vodkaturisti (venäläinen sotilashenkilö ja neuvostoliiton maaliohjus ponutehtaalla) [piirros mv, tausta punainen, teksti sininen, numero valkoinen, sinipunaisessa ’maalitaulussa’]

Takakannessa mm: ”Kirjastolehti kartoitti kulttuuritoimitusten ja kriitikoiden mielipiteitä Suomessa vuonna 1984 julkaistuista teoksista. Näkymättömän Viänäsen ykkösalbumi nousi sarjakuvasarjassa suoraan jaetulle neljännelle sijalle.” [mukana siis myös käännössarjakuvat, toim.huom!]

Sarja on aikaansa edellä. Viänänen ei usko paitsi sydäntautiprojektiin, sepelvaltimotukoksiin, edes sepelvaltimoihin! Hän myös kannattaa mielipiteenvapautta, olivatpa mielipiteet sitten vaikka kuinka järkeviä. Pitkäsen käyttämä savon kieli on elävää ja hämmästyttävän ymmärrettävää luettuna, toisin kuin monet murrepakinat. Syvällisimmillään jopa nerokasta. Kun akka valittaa, että maailma murjoo, neuvoo Viänänen: ”Väestele, hyvä immeinen, väestele!” Kieliäkin puhutaan, mutta helsinkiläisiä ei ymmärretä. Kaupunkilaisten kanssa yhteistä kieltä on ”Hölökyn kölökyn ” ja ruotsin ykkössana on ”skål”.

Ajankuvaa tulee paitsi aikakauslehtikommenteista ja rötösherrajahdista mm. Urhon lähtiessä Ruotsiin,  Helsinkiin – ja ”mualimalle” ja toisen pojan parturireissulta palatessa, violetinvärisessä punk-keesissä. Sarjakuvaviittaukseksi laskettakoon Masan arkki järvellä, ryyppyreissulla ostettu toritaide (Mikki Hiiri Mona Lisana), kaljatuopissa istuvan kukon nimittely ”Turmiolan Tommiksi” – ja Aku Ankaa lukeva Urho-poika. Tällä kertaa pukahtaa (mm. kiroilumerkinnöin) Viänäsen hevonen. Poikien nimet ainakin: Urho, Viljo, Toivo ja Taisto.

Lisätiedot:

[18x 24 cm vaaka albumi; 80 s. + kannet, ei skp; kansi väri, tk. mv esittelyteksti ”Viänäshuumori kolahtaa makoisasti” + strippi ja ladottuna lehtiarvosteluja (Satakunnan Kansa, Kauppa ja Koti, Savon Sanomat) sekä teksti”Kirjastolehti kartoitti kulttuuritoimitusten ja kriitikoiden mieleipiteitä Suomessa vuonna 1984 julkaistuista teoksista. Näkymättömän Viänäsen ykkösalbumi nousi sarjakvuasarjassa suoraan jaetulle neljännelle sijalle.”, otsikko sinisellä; s. 1 nimiö, s. 2 kust.tiedot, mv sk s. 3–80, kullakin sivulla 2 strippiä; ei otsikoita]

Puupään parhaat 5

Fogeli = Ola Fogelberg (Kustannus-Mäkelä, 1985)

ISBN 951-873-003-2 (nid.)

Kansi: Pekka soittaa haitaria, järvenrannalla tanssit laiturilla [= Pekka Puupää VIII, 1950]

Sisällys:
s. 3 Pätkä oli kovasti tervetullut (PPP4)
s. 4 Pekan seurassa ei ole kuivaa [ei tekstiä] (PPP4)
s. 5 Naftaliini (PPP4)
s. 6 Ylivetotaulu [viimeinen ruutu kahden levyinen] (PPP4)
s. 7 Vieraanvaraisena (PPP4)
s. 8 Suuria lanttuja (PPP4)
s. 9 Pekan lempiruoka (PPP4)
s. 10 Matala ranta (PPP4)
s. 11 Hei rullaa – – (PPP4)
s. 12 Puupään perheen polttoainekauppoja [+ 2 r seur. sivulla] (PPP4)
s. 13 Puijausta, mutta ei humpuukia [4 r] (PPP4)
s. 14 Aamiainen (PPP4)
s. 15 Ilman konkurentteja (PPP4)
s. 16 Kova työ (PPP3)
s. 17 Pyöräkauppa (PPP4)
s. 18 Pekka säätää ja Justiina päättää (PPP4)
s. 19 Konstit ovat monenlaiset (PPP4)
s. 20 Kiittämättömyys (PPP4)
s. 21 Automatka [viimeinen ruutu 2 levyinen] (PPP4)
s. 22 Valkoinen kulta (PPP4)
s. 23 Myötätuuli (PPP4)
s. 24 26 miljoonaa (PPP4)
s. 25 Yövuorolla (PPP4)
s. 26 Vapaailta (PPP5)
s. 27 Edestakaisin (PPP8)
s. 28 Mirrin sulhaset (PPP8)
s. 29 Pikalihotus (PPP8)
s. 30 Ei Justiina noin tarkoittanut (4. ruutu leveämpi) (PPP8)
s. 31 Halpa paraatitakki (PPP8)
s. 32 Korkki (8 r.) (PPP8)
s. 33 Loistava äly (PPP8)
s. 34 Lörppölä (4 ruutua, hieman leveämpiä) (PPP8)
s. 35 [Lörppölä, jatkuu] (4 leveää ruutua) (PPP8)
s. 36 Tahdonlujuutta laihdutuskuurissa (PPP8)
s. 37 Totta se oli (PPP8)
s. 38 Sähkösanomia Justiinalle (PPP8)
s. 39 Popan luona (PPP8)
s. 40 Pekka on yliveto (PPP8)
s. 41 (Jatk.) [1. rivin 2. ja toisen rivin 2. ruutu leveät) (PPP8)
s. 42 Pekka koristaa pöydän (PPP8)
s. 43 Pekka myy traktoreita (PPP8)
s. 44 Kiirettä (PPP9)
s. 45 Justiina kauneuskilpailussa (PPP9)
s. 46 Hyvää liimaa ( 4 r.) (PPP9)
s. 47 (Jatk.) ( 4 r., alla vain – -, – – -, – – – – , – – – – -) (PPP9)
s. 48 Pätkä taiteilijana (PPP9)
s. 49 Joka kuoppaa kaivaa – (PPP9)
s. 50 Lääkärin apu (PPP9)
s. 51 Pekka vierailee omenapuussa (PPP9)
s. 52 Murheellinen huvinäytelmä (PPP9)
s. 53 Sata markkaa (PPP9)
s. 54 Pekka koettaa säästää 35:– (PPP9)
s. 55 Aputoiminta (PPP9)
s. 56 Pekka jonottaa yöllä (PPP9)
s. 57 Saunamatka (PPP9)
s. 58 Sankari (PPP9)
s. 59 Naapurin esimerkki (4 r.) (PPP9)
s. 60 Kiltti väärässä paikassa (PPP9)
s. 61 Rauhallinen piilopaikka (PPP9)
s. 62 Nimipäiväkukat (PPP9)
s. 63 Ystävällinen naapuri (PPP9)
s. 64 Ruosteinen lukko (PPP9)
s. 65 Kultajuuri (PPP9)
s. 66 [ei otsikkoa] (PPP9)
s. 67 Pekka etsii B-vitamiineja (PPP9)
s. 68 Tärkeä numero (PPP9)
s. 69 Hyvin kasvatettu (6 r., ei rajauksia) (PPP9)
s. 70 Viisas ja vaitelias (PPP9)
s. 71 Vieraisilla (4 levää ruutua) (PPP9)
s. 72 Suuret suunnitelmat (PPP9)
s. 73 Kesäteatterissa (PPP9)
s. 74 Sunnuntairetki (PPP9)
s. 75 Poliisikamarilla (PPP9)
s. 76 Onnistunut kananpaisti (PPP9)
s. 77 Apu kiireessä (4 leveää ruutua) (PPP9)
s. 78 Luonnon helmassa täydessä vapaudessa [2. rivi 2 x lev.) (PPP9)
s. 79 (Jatkuu) [1. rivin 1. ruutu leveä, 2. rivin 2. ruutu kaukoputkinäkymä = pyöreä] (PPP9)
s. 80 Hiukan päinvastoin (PPP9)

”Sarjat on valittu v. 1946 [oik. 1945–] –1951 ilmestyneistä Pekka Puupää –kirjoista”

(PPP3) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää III (1945)
(PPP4) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää IV (1946)
(PPP5) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää V (1947)
(PPP8) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää VIII (1950)
(PPP9) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää IX (1951)

Lisätiedot:

[18×23 cm vaaka; 80 s. + kannet; ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö; s. 2 painotiedot; s. 3–80 m-v sk, 6 r/s 2 rivissä, tekstit ladottu alle; sarjat otsikoitu lad. gem., sivunumerot lad. alakulmiin; kansi väri; selkä valk., lad. must. vers. otsikko ja numero; tk lad. must. esittely]

Pekka Puupää 60 vuotta – Sarjakuvia piirsi Fogeli

Fogeli = Ola Fogelberg (Kustannus-Mäkelä, 1985)

ISBN 951-873-004-0 (nid.)

Kansi: Punainen tausta valkoisin kehyksin, tummankeltainen teksti ”Pekka Puupää 60” vihrein varjoin, valkoinen teksti ”vuotta”, musta teksti ”Kustannus-Mäkelä Oy”, yläosassa kallellaan postikortinomainen kuva ”Onnea!” Fogelin väripiirroksena, kuva-aihe sama kuin Pekka Puupää 18, tosin nyt maalaismaisemataustalla.

Sisällys:

s. 5–27 Pekka Puupää [pisteet lopussa]
s. 28 Lumitöissä
s. 29 Ministerituolille
s. 30 Joulunvietossa
s. 31 Uusi kamiina
s. 32 Pelastus pälkähästä
s. 33 Anoppi yrittää vieraisille
s. 34 Sisunnäyte
s. 35 Polkkatukka
s. 36 Löytötavaraa
s. 37 Ullakkovarkaita
s. 38 Palomestarina
s. 39 Huutokaupassa
s. 40 Arpajaisonnea
s. 41 Radion aikakaudella [jaettuja ruutuja, ylärivissa kaksi kahtia jaettua, keskirivissä vasen yksi iso ja alla kaksi pientä, oikealla kaksi pientä ja kaksi korkeaa alla]
s. 42 Pohjoisnavalle
s. 43 (Jatkoa) Pohjoisnavalle
s. 44 Itsemurhayritys
s. 45 Kissa ja kloroformi
s. 46 ”Norgea tähystämässä”
s. 47 Ilottelua luonnossa
s. 48 Jatkoa ilotteluun luonnossa
s. 49 Nuohoushommissa
s. 50 Harhapoluilla
s. 51 Vierailulla
s. 52 Vuoroin vieraassa käydään
s. 53 Puijausta
s. 54 Valokuvassa
s. 55 Tulipalossa
s. 56 Talletushommissa
s. 57 Kahvilanomistajana [ei ladottuja alatekstejä, tekstaus ruuduissa, keksellä kaksi riviä á kolme pientä ruutua]
s. 58 Luonnon helmassa
s. 59 Ei pidä nuolaista ennen kuin . . .
s. 60 Tulipalo
s. 61 Luvattomilla teillä [ei tekstejä]
s. 62 Eläinpuoskarina
s. 63 Ritari pelvoton
s. 64 Kangaskaupassa
s. 65 Tepsivä keino
s. 66 Odottamaton tulos
s. 67 Nyrkkeilijänä [ei tekstejä]
s. 68 Säästäväisyyttä
s. 69 Seikkailu hotellissa
s. 70 Radiovastaanottaja

Albumi on koottu vanhimmista Pekka Puupää -stripeistä Kuluttajain lehdestä 1925–1926. Osin samoja aiheita on julkaistu aiemmissa albumeissa vaakasuuntaisiksi taitettuina ja jo Fogelin itse uudelleen piirtäminä. Mukana on myös mainossarjakuvia.

Teoksen sarjat on kuvattu vanhoista lehdistä, joten grafiikan laatu ei ola sama kuin alkuperäisissä kokoomakirjoissa. Fogelin taitava piirrostyö kestää kyllä tämänkin kovan kohtelun.

Sivun 3 lyhyt johdatus vinjettikuvan kera vie hahmon juurille, Kuluttajain lehteen 30.4.1925, jolloin Pekka saapui pääkaupunkiin. Sivuilla 71–80 on sarjan historiaa otsikolla ”Kuka piirsi kukan Pekka Puupään hattuun?”, haastattelu Pirjo Santonen, kuvat Toto Kailan perhealbumista.

Takakannen tekstin PS: ”Pekka itse haluaa huomauttaa, että tämä ei sitten kuulu niiden tylsien juhlakirjojen joukkoon.”

Lisätiedot:

[27 x 18 cm pysty pehmeäkantinen albumi, 80 s. + kannet, ei skp, kansi väri, s. 1 nimiö ”Pekka Puupää 60 vuotta, sarjakuvia, piirsi Fogeli, Kustannus–Mäkelä Oy, s. 2 kust.tiedot, s. 3 esipuhe, s. 4–70 sk, mv, otsikot ladottu, tekstit ladottu ruutujen alle,6 r per sivu, paitsi s. 48 keskirivi yksi leveä ruutu, s. 71–80 historiaa, ”Kuka piirsi kukan Pekka Puupään hattuun?teksti ladottu, mustavalkokuvitus, haastattelu Pirjo Santonen, kuvat Toto Kailan perhealbumista, tk valkoinen, mustalla ladottu teksti, ISBN ja kansitiedot, Kannen kuva Fogeli, kansi Raimo Huittinen]

Taneli – ja muita suomalaisia sarjakuvia!

[Taneli [1]  JP-sarjat 1 ]

Rauli Nordberg et al (Kirjapaja, 1985)

ISBN 951-716-058-5 (Poikien keskus, nid.)

ISBN 951-621-561-0 (Kirjapaja, nid.)

Kansi: Väripohjalla väriruudussa Taneli ja nalle, kolme pikkuruutua mv Huisvili, Pasi ja Hapsutakki

Sisältö:
s. 3–12 Taneli (Rauli Nordberg)
s. 13–23 Huisvili (Toni Tammi)
s. >24–28 Pasi (Wallu = Harri Vaalio)<
s. 29–47 Hapsutakki (käsik. Kaarina Luoto, piirros Wallu)

”Taneli” on tuotteliaan Nordbergin viattomin ja vähiten pisteliäs sarja. Helsingin Sanomissakin julkaistu sunnuntaisarja lähestyy lähiötaustaansa viisivuotiaan lapsen näkökulmasta ja mielikuvituksen kautta. Taneli esim. keskustelee lumihiutaleiden kanssa.  Aikaa kuvastavat mm. Ritari Ässä -leluautot. Nordbergin rajun omintakeinen piirostyyli ei näissä ole vielä kehittynyt huippuunsa, mutta mustan pinnan ja rasterointiharmaan vaihtelu luovat sarjalle oman ilmeen.

Toni Tammi teki arkkitehdinopintojensa ohessa sävykkäästi piirrettyä ”Huisviliä”, tarinaa ihmismäisestä oravasta ja tämän vastaavista eläintovereista (Severi Siili, Keikari Jänis, Mäyrän pariskunta). Sivun tarinoissa kertautuu mm. klassikkovitsi tuhatjalkaisen kenkäostoksista. Aikaan sitoo Ilta=Höpinöiden kannessa tiskaava Kiki Ruusberg.

”Pasi” on takakannenkin määrittelyn mukaan peruskoululainen, josta koulunkäynti on hauskaa (paitsi koepäivinä ja silloin, kun jaetaan todistuksia). Wallun varhaiset Pasit ovat piirrosasultaan hyvin selkeitä, ja vitsit ovat joko visuaalisia, sanaleikkeihin, nokkelaan dialogiin tai nuorten koti- ja koulutilanteisiin liittyvää tilannekomiikkaa.

Perinteisempää satusarjaa edustaa metsän menninkäisestä ja hänen eläinystävistään, mutta myös usvatytöistä, käpypojasta, kollega Sysimetsän Sininapista, isännästä ja hänen Rekku-koirastaan (ja kanoistaan) kertova ”Hapsutakki”. Wallu kuvittaa kunnianhimoisesti ja jopa aukeamien ruutujakoa sommitellen sinänsä aika poukkoilevaa tarinaa, jossa menninkäiset suojelevat metsää, ja kettukin voi ryhtyä kasvissyöjäksi. Menninkäisillä muuten on nami-nami-loitsu.

Erillisten, erimuotoisten ja eri tekijöiden sarjojen koosteena tietysti vaihtelevantasoinen, mutta kaiken kaikkiaan lämpöisen sympaattinen ja turvallinen lastensarjojen kokoelma, joita Suomessa on ollut yllättävänkin vähän.

Huom! Englantilaisista Billy Binns -sarjoista kootut albumit JP-sarjat 2–4 sisältävät myös suomalaisia sarjoja (Wallun Lämsänperäläiset / Armas), mutta koska ne ovat vähäinen osa sisältöä, niitä ei tässä käsitellä.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi 48 s. mv + kannet; kannet väri; sisäkansissa painatus ruskea-valkoinen ’tapetti’ ja puhekupla ”JP on  jippii!”; s. 1 nimiö + piirros kasvokuva; s. 2 kust.tiedot; s. 3 Taneli 1 sivu, s. 4–12 Taneli puolen sivun sunnuntaisarjoja; s. 13–23 Huisvili sivun sarjoja; s. 24–28 Pasi 19 strippjä 3-4 per sivu; s. 29–47 Hapsutakki 38 puolen sivun jatkosarjaa; s. 48 vain kapea pysty ilmoitus JP; tk sarjojen ja tekijöiden esittely, kirjaluettelo]

Ks. myös:
Taneli [2] ja lentävät tohvelit  (JP-sarjat 5, 1985)
Taneli [3] Elämää karkkipäivän jälkeen (JP-sarjat 6, 1986)
Taneli [4] Pehmoilun ABC (1987)
Taneli [5] Teräspehmo (1988)

Taneli [2] ja lentävät tohvelit

[Taneli [2] JP-sarjat 5]

Rauli Nordberg et al (Kirjapaja, 1985)

ISBN 951-716-071-2 (Poikien keskus, nid.)

ISBN 951-621-634-X (Kirjapaja, nid.)

Kansi: Taneli ja [isän] lentävät tohvelit (Teksti: ”Mukana myös  Huisvili, Pasi, Hapsutakki”; kannen ruiskumaalaus Karri Sutinen)

Sisältö:<
s. 3–19 Taneli (Rauli Nordberg)
s. 20–27 Huisvili (Toni Tammi)
s. 28–42 Pasi (Wallu)
s. 43–48 Hapsutakki (käsik. Kaarina Luoto, piirros Wallu)

Edellisen kaltainen koostealbumi. ”Tanelissa” on pieniä sisäpiirivitsejä: Taneli lukee ’Pahkapossua’ ja kirjahyllyssä näkyy albumit Lucky Luke, Mämmilä ja Wallun parhaat (jota ei ole vielä nykyäänkään koottu).

Sisäpiirivitsi on niinikään Tanelin tuhma kaveri Kalle, jossa ei ole mitään hyvää (paitsi tämän syömä jäätelö) – sillä Kalle oli myös piirtäjänsä lempinimi, siitä kotimaisten sarjojen lehtilevitystä hoitamaan perustetun Kalletuotannon nimikin tuli.

Ajankuvaa on Tanelin radiosta oppima Dingon iskelmä, mutta myös ”Minttu sekä Ville”. Voi myös huomata, että lähiön talot muistuttavat ”As Oy Kivikennoa”, jota Nordberg käsikirjoitti alkuun Timo Kokkilalle, joka sitten jatkoi sarjaa yksin.

Kestoaiheena on vanhempien ristiriitaiset viestit lapsilleen. Taneli keskustelee nallensa kanssa (joka myös puhuu), mutta vanhempien puhe tulee näkymättömistä ylhäältä alas ulottuvissa puhekuplissa. Isän tohvelit lentävät aina tämän hämmästyessä sanomalehtensä takana. Myös ruudun rajoja rikotaan metavitsillä.

Myös ”Huisvilin” eläimet hoilaaavat Dingon ”Autiotaloa”. Pasi sen sijaan maalaa Epun! Wallun visuaalinen metavitsi on vilpillisen kaverin pään päällä leijuva sädekehä, jonka läpi puhekuplan kärki kulkee. Äiti saa Pasilta Nasta-Muumio -lehden tilauskortin.

”Hapsutakissa” Tonttu Tomera pyytää tätät etsimään metsään eksyneen Misse-kissan.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi 48 s. mv + kannet; kannet väri; sisäkansissa painatus musta-valkoinen ’tapetti’ ja puhekupla ”JP on  jippii!”; s. 1 nimiö + piirros kasvokuva; s. 2 kust.tiedot; s. 3–19 Taneli puolen sivun sunnuntaisarjoja; s. 20–27 Huisvili sivun sarjoja; s. 28–42 Pasi 59 strippjä 3-4 per sivu; s. 43–48 Hapsutakki 38 puolen sivun jatkosarjaa; tk sarjojen ja tekijöiden esittely, kirjaluettelo]