1986

Martti Sirola: Apassit

1986

Apassit

YHTEISPAINOS: Apassit / Apassit : Erämaaseikkailu / Apassit : Rautaparta

Martti Sirola (Weilin + Göös, 1986)

ISBN 951-35-4023-5 (sid.)

Kansi: Värikannessa leiritunnelmaa suomalaismetsässä (= sama kuin Apassit [1])

Sisällys:
s. 3–31 Apassit
s. 34–80 Erämaaseikkailu
s. 83–120 Rautaparta

Takakannessa: ”Vauhdikas ja onnistunut vaihtoehto ulkomaisille sarjakuville. Yhdistetty painos Martti Sirolan suosituista sarjakuvakirjoista ’Apassit ’– ’Apassit : Erämaaseikkailu’ – ’Apassit : Rautaparta’. Martti Sirolan muita sarjakuvakirjoja ovat mm. Jäpänperä-sarja (Käikkä, 1985, Härmäläiset, 1986) sekä Hölmölä-sarja (Hölmölän väki, 1976, Hölmölän akat, 1977, Hölmölän arkea, 1978, Hölmölän ukot, 1980, Hölmölän kauppa, 1982.”

Sivun 2 tietojen mukaan Apassit [1] on 3. painos, Apassit [2] Erämaaseikkailu 2. painos ja Apassit [3] Rautaparta 2. painos.

Lisätiedot:

[30 x 22 cm, kovakantinen kirja, 120 s. mv sk + kannet + sisäkannet + sisäkansilehdet (2+2), ei skp; kansi väri ja tk 1 lisäväri, sininen, muuten mustavalko kuvakooste albumeista; Kansi sama kuin Apassit [1] (1974), samoin sivut 1, 3–31; sivu 2 kustantajatiedot; sivut  32 ja 82 tyhjä; sivuilla 33 ja 81 nimiösivukuvat [2] 1 ja [3] 1; sivut 34–80 sama kuin Apassit [2] 2–48]

Ks. myös:

Apassit [1] (W+G, 1974) (2. p. ajankohta tuntematon, ellei samana vuonna)

Apassit [2] Erämaaseikkailu (W+G, 1975)

Apassit [3] Rautaparta (W+G, 1976)

Kuva tulossa

1986

Haamuilla pyyhkii hyvin

Läiskä = Eeva Lindholm (Hämeen Sanomat, 1986)

ISBN 951-99792-4-7 (nid.)

Kansi: Haamu kahvipödässä, kuppi kaatuneena, emäntä pyyhkii toisella haamulla kahvia lattialta. Haamu myös otsikossa ’rättinä’.

Sisältö (vain sarjakuvat):

s. 11 (17.6.1982) [2 piirrosta, tekstaus yläpuolella (alastonkuvat ja raha)]
s. 14 (25.1.1986) [3 ruutua (nuorison puhetta)]
s. 21 (6.9.1986) [2 piirrosta, tekstaus + ladottu taustaselostus (kuvapuhelin)]
s. 25 (1986) [2 piirrosta, tekstaus (rakastaa – ei osaa sanoa…)]
s. 43 (5.6.1983) [3 ruutua, numeroitu 1–3 (mehiläiset ja reuma)]
s. 114–115 (Hämeen taiteet n:o 1/1981) [4 piirrosta, tekstaus yläpuolella (taideteollisuutta)]
s. 136 (23.10.1981) [2 piirrosta, erotettu pystyviivalla, kuplat (ärsyyntymistä)]

Aikaisemmin julkaistu Linnan haamut (Hämeen Sanomat,1977) ei sisältänyt sarjakuvaa, ja tässäkin niitä on vain muutama. Muuten on kyse pilapiirroskokoelmasta. Vuoden 1977 kokoomassa Hämeen Sanomien päätoimittaja Allan Liuhala kertoo saatesanoissaan mm. että käkisalmelaissyntyinen Eeeva Lindholm työskentelee piirtäjänä Hämeen lääninhallituksessa. Vuodesta 1974 sarjaa oli Hämeen Sanomissa 1977 loppuun mennessä ilmestynyt yhteensä puolisen tuhatta jaksoa.

Vekkulit Hämeen linnan haamut kommentoivat nykyaikaa historiallisesta perspektiivistä, tehden teräviä huomioita mm. tapakulttuurista, mutta myös kaikesta inhimillisestä aina esinemaailmasta kaavoituksen kautta maailmanrauhaan. Piirrokset ovat pelkistettyjä mutta ilmeikkäitä.

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty pehmeäkantinen albumi; 144 s. + lkannet, ei skp; kansi väri(mv. piirros + lisäväri punainen); tk valkoinen, ladottu mustalla ISBN-koodi; selkämys valkoinen ilman tekstiä; s. 1 otsikko, s. 2 tyhjä, s. 3 nimiö,; s. 4 kust.tiedto + aikaisempi albumi (1977); s. 5 vinjetti kuten ed. albumin lopussa (”Muuten….”); s. 6–7 ladottu Läiskän kirjoittama esipuhe + vinjetti (’henkoset’); s. 8–136 mv pilapiirroksia, yleensä 1–2 kuvaa, mukaan tekstattua tekstiä ja kuplia, pienikokoisempia vinjettikuvia ja niiden sanaleikkejä; kuvien yhteydessä alkuperäiset ilmestymisajankohdat ja -lehdet); s. 137 ei numeroitu, vinjetti (”Puhdashenkinen”)]

Ks. myös:
Janne, Jonna ja Hämeen linnan haamut (1987)
Jonas, Julia och spöken på Tavastehus slott (1996)
Jimmy, Jennie and the ghosts at the castle of Häme (1996)

Kuva tulossa

1986

Imppo ja poika [2] – Sattuuhan sitä

Hanski = Hannu I. Härkönen (Savonlinnan Sanomat, 1986)

[ei ISBN]

Kansi: Logoteksti ’tapettina’, jonka päälle piirretty ja maalattu kannesta takakanteen jatkuva kuva, jossa hahmot maalaavat aitaa, musta ja valkoinen maalitölkki kaatuneena. Puhekuplassa: ”Sattuuhan sitä!”

Takakannessa: ”Tämä on jo toinen alpumillinen Impon ja pojan koottuja kommelluksia höystettyinä uusilla hassutuksilla. Nauru pidentää ikeniä! Joten olokee hyvät!”

Tyty-pikkusisko nousee enemmän esille. Huumori kovenee, mm. Ensio-sedän peukalo menee halonhakkuussa, kun poika häiritsee. Lapsilla näkyy  ajatuskuplissa joulutorttu, isällä sensuroitu. Lastenhoito on rankkaa: ”Minulle ja pojalle kalkit ja mummille nitlot.” Lasten huumori on julmaa: ”Tyty jäi kuorma-auton alle” onkin vain leikkiauto mahan päällä.

Sisäpiirihuumoria, kun Imppo saa lahjaksi edellisen albuminsa. Kertausharjoituksissa kysymykseen ”Taitaa olla naiset mielessä vai?” Imppo vastaa ”Pikemminkin kolome naista ja yksi mies, herra kapteeni.” (johon kapteeni: ”Tuota tyyppiä on syytä varoa.”).

Imppo leikkii ’Seims Pondia’ ja ”Liisa ihmemaassa” tulee hänenkin uniinsa. ”Smurhvilimpsaa” juodaan. Isomummia käydään katsomassa vanhainkodissa, joka todetaankin varsinaiseksi ”mummolaksi”. Perinteistä sananpyörittelyä on esimerkiksi ”vastahuumorissa” (s. 38).

Uuden lapsen syntyessä tulee ruutujakin lisää (”Perhe kasvaa… ja maha. Alkaa olla ahasta.”). Heti ensimmäisessä on itseironiaa: ”No, tästä ei vitsit ainakaan huonone.” Pidemmissä jutuissa on absurdia huumoria ja villimpiä kuvitelmia. Visuaalisuus lisääntyy, kun esim. vauvan itku kiertää pään tai lapsen huuto läpäisee ruudut alariviltä ylempään (s. 34).

Lisätiedot:

[26 x 30 cm vaaka vihko; 48 s. + kannet (2+2), ei skp, sivut nyt numeroitu; kansi väri, tausta ruskea/vaaleanruskea; samoin tk, logoteksti ’tapettina’, jonka päälle piirretty ja maalattu kannesta takakanteen  jatkuva kuva, jossa hahmot maalaavat aitaa, musta ja valkoinen maalitölkki kaatuneena; s. 1–48 mv sk yleensä 3 per sivu, mutta esim. s. 1 yksi strippi + yksi pilapiirros (”silloin sattuu, kun koskee”); s. 8 kaksi strippiä + 2 piirrosta = pilapiirros s. 11 yksi strippi + yksi pilapiirros; s. 20 yksi strippi + yksi pilapiirros; s. 23 kaksi strippiä + leveä pilapiirros; s. 24–25 aukeaman piirros (kuu ja golfpallo); s. 27 yksi pilapiriros + 1 strippi; s. 29 iso pilapiirros (laskee haikaroita); s. 31 yksi strippi + yksi pilapiirros; s.32–33 kaksi sivun piirrosta = yksi vitsi (”Lisää ruutuja!”); s. 40 yksi pilapiirros; s. 34–47 kolmirivisiä sarjoja, joissa ilmeisesti nimiöruudun kohdalle on piirretty vaihtuva vinjettipiirrios; s. 48 piirros ”Ta-va-taan taas!”; tk aidassa piirretty ’pergamentti’ jossa tekstattuna: ”Tämä on jo toinen alpumillinen Impon ja pojan koottuja kommelluksia höystettyinä uusilla hassutuksilla. Nauru pidentää ikeniä! Joten olokee hyvät!”]

Ks. myös: Onnenpyörä vinkuu (Savonlinnan Sanomat, 1988)

Kuva tulossa

1986

Into

Jouko Innanen (Länsiväylä, 1986)

ISBN 851-99776-4-3 (nid.)

Kansi: Into juoksee pururata- ja lenkkipolku-kylttien suuntaan eväskorin kanssa

Takakannessa: ”Espoolainen Länsiväylä on tehnyt suomalaista sarjakuvahistoriaa jo kahdeksan vuotta. Lehden kaksi sarjakuvaa ovat molemmat suomalaisia, jopa aivan espoolaisiakin. Into on seikkaillut Länsiväylän sivuilla marraskuusta 1981. Inton isä Jouko Innanen on tehnyt sarjakuvahahmostaan inhimillisen, lämpimän ja nokkelan veikon.”

Myös päivänpiirrosten tekijänä tunnettu Jouko ”Joke” Innanen on mainio pelkistäjä. Sarjan alkuideassa hahmon ympäristö on rajattu parvekkeeseen, jonka hän on asunnokseen vuokrannut. Länsiväylä-lehdessä yhdessä Me muut -sarjakuvan kanssa julkaistuissa stripeissä sarja on laajentunut arkielämään yleisemminkin. Into on tyypillinen jokamies-hahmo, ja huumori perustuu niin sanalliseen kuin tilannekomiikkaankin sekä jossain määrin surrealistiseen maailmankuvaan (ilmapallon tavoin avattuna lentävä kuohuviinipullo tai parvekkeen linnunpönttöön majoittuva pulu).

Lisätiedot:

[21 x 13 cm pysty pokkari, 116 s. sis. kannet, ei skp, kansi ja tk väri (mv+ keltainen, oranssi ja ruskea), kannesta takakanteen piirros, tk kolmen ruudun strippi päällekkäin (= s. 95); s. 3 nimiö + piirros (s. 44), s. 4 kust.tiedot, s. 5–113 mv sk strippi (2–4 r) per sivu, hajotettuna päällekkäin taittoon. s. 114 tyhjä]

Kuva tulossa

1986

Jag, en man

Kari K. = Kari Kämäräinen (piirros) Tero Maksimainen (teksti); övers.: Silja Strengell. (Finland[s] nykterhetsorganisationers förbund,[1986])

Kansi: Kim jää kravatistaan kiinni miesten vessan ovenrakoon (ovessa teksti ”WC – herrar”)

Identtinen suomenkielisen version kanssa, kannessa ovessa lukee ”WC – herrar”, päähenkilö on Kim, isä Per, rva Vatanen on fru Jansson

Ks. Minä, mies (Suomen raittiusjärjestöjen liitto,1986)

Kuva tulossa

1986

Jäpänperä [2] – Härmäläiset

Martti Sirola  (Weilin+Göös 1986)

ISBN 951-35-3703-X (sid.(

Kansi: Puukkojunkkarin housut pudonneet, alla kukkakuvioiset bokserit [kannen yläosassa vakio ’skyline’)

Takakannen mukaan ”Matka halki Jäpänperän on halkileikkaus kärttyisän kansamme huumorista. Sarjan pohjana ovat Kansanrunousarkiston kokoelmat sekä uudempi huumori.” Nyt heimovitsien joukkoon tuodaan pohjalaiset mausteet härmäläisten (isohko Antti, äiti, vaari ja pari muutakin) saapuessa Jäpänperään. Saman tien aihemaailmaan tulevat häät (Aino Nopsanen ja Paavo Myöhänen) ja hautajaiset sekä vähän perintöasioitakin, vanhuksiin suhtautumisen ohella. ’Soppa’ on vaihtunut ’simaksi’, perunasta tislattuja molemmat. Kahden ensimmäisen kirjan toistuva vitsi on myös Jäpänperän todella yllätyksellinen sää.

Piirrosasu lähestyy edelleen Asterixin tyyliä, ja onhan aiheessakin yhtäläisyyksiä. Pieni, eristäytynyt kyläpahanen, jonne tulee vieraita vaikutteita – paljon ennen persujen ’maahanmuuttokritiikin’ nousua… ”Tiälä ei oo ku savolaisia ja karjalaisia. Hämmeessä asuvat, lappalaiset ja mustalaiset vielä puutuu.” Sivulla 42: ”Vähemmistöryhmien edustaja Jäpänperästä vielä puuttuikin, kas – ja onneksi .. tasa-.arvon nimissä!” saapuu Jouni lapinpuvussa, tuoden tuliaisena hirvenluiset poronsarvet (!). Hääparikin osoittautuu hämäläisperäiseksi. Käikkä vielä selitetään savolaiseksi, jos ei joku olisi sattunut huomaamaan. Sivuilla 44–46 pistäytyy romaniperhe: ”Koittaa vielä aika, jolloin meistäkin tehdään arvokirjallisuutta!”

Metahuumoria (s. 24/48): ”Vihdoin ja viimein, likimain puolessa välissä tarinaamme, näyttää siltä, että matkalaisemme saavat ansaitsemansa lapotauon…” ”Minusta alkaa tuntua kuin olisimme sivuosassa näissä juhlissa…” ”Minusta on tuntunut siltä siitä lähtien, kun tulimme Jäpänperään.” Asteriskilla (sic!) osoitetaan alaviite, jossa ”sallittakoon se taiteen nimissä” selitetään: ”Inhorealismi on eräs taidesuuntaus…” ja itseironinen selostusteksti ruuduissa sanoo: ”Näin köykäinen aiheeseen pitäytyminen voi antaa inhorealismista väärän kuvan. Laajemman näkemyksen tyylisuunnasta saa tutustumalla tekijän aikaisempaan tuotantoon.” Sivun 47 viimeinen ruutu: ”Näyttää siltä, että tarinamme lähestyy vihdoin loppuaan, konsa väki alkaa kerääntyä näyttämölle…” – ja päätössivulla romaniperhe palaa ”meikämannen sameaa sahtia kirkastamaan.”

Hieman mutkikkaasta ja osin kömpelösti etenevästä juonesta huolimatta ”Härmäläiset” on kunnianhimoinen suoritus yhdistää kansanperinnettä, erilaisia sutkauksia ja sarjakuvalle ominainen visuaalinen huumori.

Lisätiedot:

[30 x 23 cm; pysty kovakantinen kirja, 48 s. + kannet; kansi väri, valk. pohjalla väripiirros, yläosassa sin. skyline;  2 ja sisäkansilehdet 2+2 josta 3–48 värisarjakuvaa, yhtä tarinaa ilman väliotsikoita;  s. 1. Nimiö värivinjetein (helapääpuukko, koivukehyksinen sananlaskutaulu ”Kukaan ei oo mikään”), s. 2  kust tiedot + värivinjetti  (puukkovyö ja kolme eri koon puukkoa tuppineen eli kolmineuvonen); tk väri, piirros ja ladottu esittelyteksti, selässä valkoisella pohjalla mustalla ladottu gemenalla ”Martti Sirola” ja versaalilla  ”Härmäläiset” + WG-logo]

Jäpänperä-sarja:
Käikkä (W+G, 1985)
Härmäläiset (W+G, 1986)
Suruton seurakunta (W+G,1987)

Harri Pystynen: Kadekismus

1986

Kadekismus

Harri Pystynen (WSOY, 1986)

ISBN 951-0-13987-4 (sid.)

Kansi: Pystynen soittaa urkuja hautakuopassa, koira ulvoo ja kuun editse lentää nuotilla ratsastaen Seppo Heikinheimon karikatyyri

Sisällys:
s. 7–19 I luku (Kymmenes kasku)
s. 21–32 II luku (Kahdeksas kasku)
s. 35–41 III luku (Yhdeksäs kasku)
s. 43–50 VI luku [! Ihan totta!] (Toinen kasku)
s. 53–56 V luku (Kuudes kasku)
s. 59–67 IV luku (Neljäs kasku)
s. 69–77 VII luku (Seitsemäs kasku)
s. 79–90 VIII luku (Kolmas kasku)
s. 93–107 Lukuhäiriö (Ensimmäinen kasku)
s. 109–125 Luku sinänsä (Viides kasku)

Takakannessa mainitaan Harri Pystysen debyytti Kemin 6. Valtakunnallisen sarjakuvakilpailun strippisarjan 1. palkinnollaan sekä hänen piirroksiaan jo julkaisset Iltalehti, Ylioppilaslehti ja Muusikko-lehti. Kirjassa on sekä pilapiirroksia että sarjakuvia, jotka kasaa kokonaisuudeksi katekismusmainen, tahallisen sekavasti käskyjen luetteloa seuraileva otsikointi. Paikoin julkaisumuodoksi olisi sopinut paremmin vaakasuuntainen sivu, sillä nyt on samalle sivulle ahdettu alekkain usein kaksi peräkkäistä sarjakuvakokonaisuutta. Myös vaihtelevat mustien sivujen osuudet piirrosten välissä hämmentävät.

Teknisesti vasta kokeiluasteella oleva piirrostyö jää syrjään, kun Pystysen maailmoja syleilevät, tai pikemminkin purkavat, sarkastiset havainnot avautuvat lukijalle. Kosmos-ravintolassa kukin asiakas jurottaa omalla planeetallaan, atomivoimalan muoto selittyy sisällä valuvalla tiimalasilla ja kuolema kulkee kaupungilla Valintatalon ostoskärryjen kanssa ihmisiä sillä silmällä pälyillen. Aforistiikan saralla huippuja ovat mm. sokean asunnon ovikorva tai huomio sarjakuvan ulottuvuuksista: korkeus, leveys ja – latteus! Itseironiaa lienee kuvassa, jossa Seppo Heikinheimo istuu katsomossa (muiden) torvien keskellä, ja lavalla sekoilee frakkipukuisia sikoja.

Pystynen naittaa sujuvasti vallan, uskonnon, sodan, kuoleman ja seksin. Lähinnä arkielämää lienevat Kari Suomalaisen ja Seppo Heikinheimon karikatyyrit asennekärjistyksineen (Pystysen tausta oli orkesterimuusikkona, huilistina). Pelottavan mustaa huumori on varsinkin itsemurha-aiheistossaan. Harri Pystysestähän tuli kotimaisen sarjakuvan tähdenlento, joka paloi kirkkaasti, mutta valitettavan lyhyen aikaa.

Lisätiedot:

[31 x 22 cm kovakantinen kirja; 128 s. + kannet + sisäkansilehdet punatiilenväriset (2+2+2+2); kansi väri Mustalla pohjalla iso teksti ja piirros, valkoisella ladottu WSOY; s. 1 otsikko; s. 2 tyhjä; s. 3 Nimiö; s. 4 kust.tiedot; s. 5, 22, 33, 36, 44, 51, 54, 57, 60, 70, 80, 91, 94 musta; s. 6, 20, 34, 42, 52, 58, 68, 78, 92, 108 mustalla pohjalla isolla tekstauksella luvun numero; s. 126–128 tyhjä; tk mustalla pohjalla iso otsikko, vinossa suorakaiteessa valkoisella pohjalla väipiirros (pääkallohelistimet)ladottu teksti valkoisella ja valkoisella pohjalla ISBN.]

Ks. myös:
Elämälle kiitos / Merci a ala vie (Like, 1988,1989)
Jäähyväiset aaseille (WSOY, 1990)
Pystynen (Like, 1991, 1992)
Anteeksi, etsin ihmistä – Pystynen (Johnny Kniga, 2008)

Kuva tulossa

1986

Kake 26: Oversexed Office – Bürohengste – Top-plein sexuel au bureau

Tom of Finland = Touko Laaksonen (USA; Tom of Finland, 1986)

Kansi: Kake vain saappaissa, pukumies ja toinen mies kimpussaan

Kake on töissä ”Tom’s Limousine Servicen”, niin, limusiinikuskina. Hänen Rolls Roycensa tilataan Sucker & Son -toimitalolle. Sihteerikkö ohjaa suoraan johtaja Sam Suckerin huoneeseen. Sikariporsas käy heti sepalukseen, mutta saa puhelimitse kutsun toiseen tapaamiseen. Kake jää sivuhuoneeseen odottamaan, mutta näkee ovenraosta heteromeininkiä toimistossa, tekee siitä bissemeininkiä, ja lopulta on puoli tusinaa toimistoherraa Kaken seurana, johtaja mukaanlukien.

Kansikuva ja 28 yhden sivun kuvaa ilman tekstiä. Tämä oli viimeinen Kake-tarina. Siihen oli kustantajan pyynnöstä ympätty taas nainen, tai ainakin biseksuaalista toimintaa, ja se ei oikein tekijää innostanut.

Lisätiedot:

[28 x 22 cm pehmeäkantinen vihkonen, ?? s + kannet; Kannessa lisäväri oliivinvihreä, kehyksenä mv piirrokselle, punaisella pohjalla musta teksti ”Kake” ja valkoisella ”Oversexed Office” ja numero 26 sekä pienellä alhaalla ”For mature adults only”, ja kulman yli valkoisessa ’nauhassa’ oliivinvihreällä logo ”Tom of Finland”. Originaalijulkaisua ei tavoitettu, puuttuu mm. Fennicasta ja Kansalliskokoelmasta.]

Ks. myös:
Tom of Finland – The Comic Collection Volume 5 / 1–5 (Saksa Köln / Espanja; Taschen, 2005)
The Complete Kake Comics (Saksa Köln; Taschen, 2008)

Insayddzoucqin linna – ja muita sarjakuvia Kemin kuudennesta valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta 1986

1986

[Kemi 6]

Insayddzoucqin linna – ja muita sarjakuvia Kemin kuudennesta valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta 1986

antologia, toim. Heikki Porkola (Kemin kulttuurilautakunta, 1986)

Kansi: Ruutukooste (Mänttäri, Rauhala, Rauhala, Lehto).

Sisällys (sarjakuvat):
s. 1–4 Johanna Sinisalo & Hannu Mänttäri: Ystävällinen leidi [1.p.]
[s. 5, 11 Jope: Lempi [strippi I=S 10. ja 11.9.86, joissa mainitaan Kemin kilpailu]
s. 5–14 Johanna Sinisalo & Hannu Mänttäri: Viides kolonna
s. 15–18 Anssi Rauhala: Insaydzoucqin linna [2.p.]
s. 19–26 Jari Rasi: Galaktinen etsivä Zip Marliw seikkailee, Zip Marliwin muistelmien pohjalta kuvittanut J.R. [3.p.]
s. 27–30 Sari Luhtanen & Tiina Paju: Antiteesi n:o 1–4 [3.p.; sivun sarjoja]
s. 31–41 Ilpo Koskela: Vieraalla maalla [km]
s. 42–43 Kivi Larmola: Daavidin virsi [km]
s. 44–45 Pentti Lehto: Nummisuutarin Iivari [km]
s. 46–48 Erkki Parhamaa: klo 5 a.m. [km]
s. 49–51 Kai Eriksson: Valtatie [km]
s. 52–85 Matti-Pekka Ratia: Levottomat nuket – Turhuuksien turhuus [1.p. albumit]
s. 86–93 Harri Pystynen: Pystynen [1.p. stripit; 16 kpl puolisivuisia]
s. 94–96 Jouko Pukkila: Lampaita [2.p. stripit; 12 strippiä ]
s. 97–99 Mikko Metsähonkala: Vanha Erasmus
s. 100–102 Anne Streng: Kohtaaminen
s. 103–105 Julia Vuori: Odottavat naiset
s. 106–111 Janne Honkasalo: Gilda – Louis Louie seikkailee
s. 112–115 Reijo Mustonen: Lahtinen iltakaljalla
s. 116–117 Arja & Oula-Jukka Laukkanen:
s. 116 – Onnen puna poskilla minä sinua odotan
s. 117 – Jätkänshakki
s. 117 – Himoa
s. 118 Kari P. Tikka: Kpachar Kat
s. 119–120 Kustaa Ääpiö = Anssi Rauhala & Juha Mustanoja: Monkey Hunting

Osallistujia oli nyt 154, määrä laski, mutta taso nousi… Sarjakuvaseuran asiantuntijoina Toni Jerrman ja Heikki Jokinen. Haastatteluista hauskimmin on vanhentunut Heikki Paakkasen, joka kertoo, ettei viihdy kauan itse luomansa sankarin parissa (vrt. Sissi ja siviilipalvelushenkilö).

Useampi tekijä osaa jo tehdä varsin valmista jälkeä, ja Ilpo Koskelan tarinakin on moderni, kotimaisesta rotusorrosta. Antiteesit ovat Maisan ja Kaarinan varhaisversioita, ja Pystynen teki läpimurron pilapiirrosmaisilla puolisivuisillaan. Matti-Pekka Ratian albumisarjan voittajatyö on peräti 34 sivun mittainen, monisyinen tarina.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 134 s. sis. kannet; ei skp; kannet väri (mv/valk. pohja), mv viivapiirros, sin. S/M omakuva, otsikko must. vers., pun. gem. alaots., sin. ja must. vers. tekijät ja sarjat, pun. gem./vers. kust. ja toim.; selkä valkoinen, lad. must. vers. titteli; tk väri kilpailuilmoitus VII (Hannu Mänttäri); s. 2 ja 133 sisäkannet, ei skp; s. 3 nimiö lad.; s. 4 kust. tiedot (kannen ja tk piirtäjät ja paperi, paino Pohjolan Sanomat Oy + kiitokset (Veitsiluoto Oy, paperi); s. 5 lad. esipuhe ”Keskitaso nousi” + ruutu Pystynen ja strippi Jope; s. 6–8 lad. ”Kilpailun tulokset” + omakuvanäytteet; s. 9–11 lad. + piirrokset ”Terveisiä tutuilta” (haastattelut Keijo Ahlqvist); s. 12 tyhjä; s. 13=1…132=120 sk mv sivun taitossa; sivunumerot lad. alakulmiin alkaen s. 13=1…132=120; s. 5–12 vaaleansininen, s. 89–90 tyhjä.]

Sainio ja Ahlqvist: Kertomus kaupungista

1986

Kertomus kaupungista – Kemin kaupungin kunnalliskertomus 1985

Käsikirjoitus  Hannu Sainio, piirrokset Keijo Ahlqvist (Kemin kaupunki, 1986)

Kansi: Montaasi, jossa värivalokuvan maisemataustaa vasten mv piirroskuva tekijöistä ja rättisitikasta.

Ajan hermolla sarjakuvan monikäyttöisyyttä korostaen ja sarjakuvakaupunki Kemin imagoa rakentaen Kemin kaupungin virallinen kunnalliskertomus vuodelta 1985 tehtiin kokonaisuudessaan sarjakuvamuotoon! Käsikirjoittajana toimi Hannu Sainio (myöh. Simeoni XXX), joka sittemmin toimi Kemin kulttuurikuriinina mm. vieden länsimaisen sarjakuvan näyttelyä Neuvostoliittoon/Venäjälle ja piirtäjänä Keijo Ahlqvist, joka on myöhemminkin taistellut käyttösarjakuvan puolesta ja mm. vetänyt sarjakuvan ammattiopetusta Limingan taidelukiossa (ks. Limingan…).

Tarina alkaa liftarin kyytiinotosta rättisitikka Sätkään (piirtäjä antaa kyytiä käsikirjoittajalle, vaikka todellisuudessa kai toisin päin), jatkuu kaupunki-infolla kyllästettynä turistikierroksena, ja metatyyliin mukaan napatut kaupunginjohtaja ja kamreeri selventävät talouslukuja. Käydään läpi urheilu ja kulttuuri, nuorisotoimi, lastenkulttuurityö, asemakaava, asuntotuotanto, kunnallistekniikka, päiväkodit, vanhusten- ja terveydenhuolto, koulutusasiat, teollisuus, tulevaisuudennäkymiä – ja tietysti sarjakuvatapahtuma (mainiten myös viides kilpailu ja Erkki Huhtamon toimittama esseekokoelma ”Puhekuplia”, johon saatiin ulkomaanvieras Serge Clercin kansikuva).

Kuivakkuutta on purettu lievällä itseironialla (esim. kirjaston kellarista löytyvät sirppi ja vasara). Vähän samoilla linjoilla jatkettiin mm. seuraavanakin vuonna, mutta sarjakuvaa oli vain mausteena (Kemi – kantava kyky / Kemin kaupungin kunnalliskertomus 1986, käsikirjoitus Hannu Sainio, piirrokset Keijo Ahlqvist; Kemin kaupunki, 1987).

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 36 s. sis kannet; kannet väri, sis. mv; kansi kollaasi (värivalokuvan maisemataustaa vasten mv piirroskuva tekijöistä ja rättisitikasta, alaosa sininen, valkoisella lad alaotsikko, yläosa punainen, valkoisella lad otsikko); tk tausta pun/sin, 2 värivalokuvaa; s. 2 tyhjä, s. 3 nimiö + kannen piirros; s. 4 kust.tiedot ja tekijöiden piirroskuvat; s. 5–35 mv sk pääosin koko sivun sarjakuvaa, jossa tekstatut kuplat ja tekstilaatikot, paikoin mukana ladottuja osuuksia, taulukkoja, karttoja, piirroksia rakennuksista, lehtileikeote ja valokuvia; s. 6–7 kaupunginjohtaja Juhani Leinon ladottu teksti ja piirretyt muotokuvat (2), sarja jatkuu aukeaman alaosan yli; s. 32–33 kaksi A4-sivua kaupunginvaltuuston päätöksiä (otettu osaksi sarjaa tekstilaatikolla).]

Ks. Kemi Perhaps (Kemin kaupunki, 1990)

Ks. Jyviä ja papanoita – Kemin kaupungin kunnalliskertomus 1993 (Kemin Sarjakuvakeskus, 1994)

Harri Vaalio: Maailman jännin päivä

1986

Maailman jännin päivä

Wallu = Harri Vaalio (Kirjapaja, 1986)

ISBN 951-716-075-5 (Poikien keskus, nid.)

ISBN 951-621-651-X (Kirjapaja, nid.)

Kansi: Jussi suojatiellä, koulurepussa Hessu-kissa

Aika veikeä opus, joka on laadittu helpottamaan koulun aloittajan jännitystä. Opettajan koulutuksen saanut (ja muuten tämän kirjoittamishetkellä jälleen opettajanakin toimiva) Harri Vaalio alias Wallu ymmärtää sekä pedagogiikkaa että lapsia. Työryhmässä olivat lisäksi Outi Laukkanen, Leena-Mari Tornivaara sekä Paavo Salakka.

Sarjakuvasivujen alle ladotuissa parin rivin osuuksissa neuvotaan vanhempia valmistamaan lasta koulun aloittamiseen. Itse sarjakuvissa käydään leikkisästi läpi ensimmäisen koulupäivän tunnelmia. Sarjassa ovat mukana myöhemmin omiin kirjoihinsa päässeet Pasi, Hessu-kissa ja hiiri Pikkulakin.

Sarjakuvanharrastajaa ja bibliofiiliä hieman kammoksuttaa kehotus värittää kirjan sivuja…

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi, 48 s. + kannet,  ei skp, kansi ja tk väri, sisätö mv sarjakuvaa, askartelutehtäviä ja pelejä; s. 1 ”Tämän kirjan omistaa” –sivu + piirros; s. 2 esipuhe; s. 3 Nimiölsivu + sama piirros; s. 4 kust tiedot ja ”käyttöohje”, s. 5–45 mv sk, tekstattu, sivujen alaosassa vanhemmille tarkoitettu ladottu ohjeosuus; s. 46–47 pelejä; s. 48 ””Nämä osaan” -sivu, joka kehotetaan värittämään oppimisen edetessä (!); kannessa myös tekstit ”Jussin ensimmäienn koulupäivä”, ”Iloinen sarjakuvakertomus koulusta”, ”Tuhti tietokirja myös vanhemmille” ja ”Askarteluohjeita, pelejä ja paljon väritettävää!”]

Kuva tulossa

1986

Minä, mies

Kari K. = Kari Kämäräinen (piirros) Tero Maksimainen (teksti) (Suomen raittiusjärjestöjen liitto,1986)

Kansi: Kaino jää kravatistaan kiinni miesten vessan ovenrakoon (ovessa teksti ”WC – miehet”).

Miehen roolia pohdiskeleva huumorisarja, jonka päähenkilö on nuorimies Kaino, jolla on ilmeisesti ’punkkariheltta’. Mukaan myös isä Paavo, sekä nimettömät äiti ja pikkusisko. Isä saa naispuolisen pomon (rva Vatanen), ja poika saa pohdiksella muiden suhtautumista häneen miehenä, mm. siihen, että miesten ei svoi halata – paitsi uhrehiluss aja kapalkassa… Sivun muotoon tehtyjä pikku sarjakuvia.

Lisätiedot:

[21 x 15 cm pysty vihko; 12 s. sis kannet; kansipiirros ja 11 s. mv sk]

Ks. identtinen ruotsinkielinen versio Jag, en man (1986)

Tarmo Koivisto: Mämmilä 5 – Kasvukipuja

1986

Mämmilä 5 – Kasvukipuja

Tarmo Koivisto ja Hannu Virtanen (Osuuskunta Käyttökuva, 1986)

Kansi: Anja Koskinen imettää vauvaansa toimistossaan, Heimo Suominen taustalla

Mämmilässä yleinen ja yksityinen kulkevat edelleen rinnakkain. Anja Koskinen selviytyy yrityselämän ja avosuhteen paineissa lapsen saatuaankin, Heimo Suominen hiukan hankalammin. Klassikko on yhden päähahmon, Jalmari Lepolan, kuolema (nauruun!), samoin karvalakkilähetystö Mammilästä Koivistolle, ei Maunolle vaan Tarmolle…. Hervoton idea on käymäläkylä-projekti lystikkäine keräyskampanjoineen ja ekobiohuuseineen.

Sarjakuvan muoto oli ehkä parhaimmillaan, kun Helsingin Sanomain Kuukausiliitteessä oli käytössä aukeama eli kahden sivun kokonaisuuksia, joissa taiteilija ehti sommitella tarinaa ja näyttävyyttä rauhallisemmin.

Julkaistu uudestaan kokoomakirjassa Mämmilä – Sarjakuvia Suomesta 1982–1988 (Otava 2000)

Lisätiedot:

[28 x 21 cm pysty, pehmeäkantinen albumi, 48 s. + kannet, kannet väri, 1. sisäkansi tyhjä; s. 1 nimiö + pyöreäksi rajattu osa ruudusta s. 15; s. 2 kust. tiedot, s. 3–48 värillistä sarjakuvaa, ei otsikoita; takasisäkansi ladottu ”Mämmilä-sarjassa on aikaisemmin ilmestynyt” + mv kansikuvat T.K.; tk. väriruutuja ja negatiiviteksti mustalla pohjalla: Juhani Tolvanen Ilta-Sanomissa 1984]

Nalle Virolainen: Nallen kauheimmat

1986

Nallen kauheimmat – Nalle Virolaisen kauhusarjakuvia vuosilta 1981–1986

[Hiljaiset lehdet 002]

Nalle (Keijo) Virolainen (Hiljainen Kulttuuriyhdistys,  1986)

Puuttuu Fennicasta ???

Kansi: INRI (ristillä, ympärillä kauhuhahmoja, taustalla salamoi ja kaksi ristiä vuorten huipuilla)

Sisällys (aiemmat julkaisut):
s. 3–4 Kontakti-ilmoitus (Nalleposti 3, 1981)
s. 4 Koulukuri kunniaan! (Ei aiemmin julk., 1984)
s. 5–7 Madame F:n talo (Morsian, 1982)
s. 8–10 Käsineet (Nalleposti 7, 1982)<
s. 11–15 Avioero matojen tapaan (Sarjari 6, 1982)
s. 16–23 … Ja päästä meidät pahasta (Pink 1, 1983)
s. 24–27 Seuralainen (Nalleposti 8, 1983)
s. 8–33 A Madre di Jhesu Christo (Nalleposti 10, 1983)
s. 34–36 Orgion (Nalleposti 13, 1984)
s. 37–40 Yhteistyö on voimaa (Kaaos 10, 1984)
s. 41–42 Kana koukussa (Sivullinen 3, 1985)
s. 43 Miehenä olemisen tuskaa (Ei aiemmin julk., 1984)

Kakkossivun mukaan jo tuolloin noin neljäänkymmeneen lehteen sarjakuvia piirtäneen oman alansa erikoismiehen varhainen kokoomateos. Nalle Virolainenhan on mm. anarkismin, kauhun ja sm:n sekä myös tatuoinnin erikoisosaaja. En ole alan tuntija, joten tässä vain ulkopuolisen havaintoja:

Ensimmäisessä sarjassa on hienosti yhdistetty oikeita (?), ladottuja kontakti-ilmoituksia tekstattuihin puhekupliin. ”Käsineet” on lähes novelli, joskin sarjakuvan tavoin kuvitettu. Sivulla 28 on sitaattina Matthias Salamniuksen ”Ilo-laulu Jesuxesta” vuodelta 1690 ja sivulla 31 James Joycen ”Odysseusta” – ja neitsyt synnyttää nallen! Aito punkkari Pave on Sonta-bändin muusikko ja Räkäreikä-fanzinen toimittaja, mutta erehtyy luulemaan saatananpalvojia, vampyyriä, ihmissutta ja demonia hevidiggareiksi tai psykobillyiksi….

Sarjoissa on vahva tunnelma, mutta myös (mustaa ja itseironistakin) huumoria. Seksi ja erotiikka sekoittuvat kuoleman ja kärsimyksen näkyihin. Virolaisen naivistinen piirrostyyli etäännyttää hieman ja saa rankimmatkin aiheet helpommiksi lukijalle. Ei mitään kevyttä omaksuttavaa kuitenkaan, ja ikärajoitus harkinnan varaan!

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 44 s. sis. kannet; kansipaperi keltainen, painoväri musta; sarjat mv; s. 2 ladottu: ”Tämän sarjakuva-albumin on kustantanut Hiljainen Kulttuuriyhdistys ry., koska haluttiin koota samoihin kansiin jo ehkä unhoon painunutta Nalle Virolaisen parhaimmistoa.” Lisäksi ”Tiesitkö että:” (14 kohtaa N.V:sta); sk s. 3–43; s. 43 pulen sivun sarja + ladottu sisällys ”Aiemmat julkaisut”; tk piirros; sarjat tekstattu gemenalla]

Kuva tulossa

1986

Otto ja kumppanit – Otto kirkonrotta [2]

Ari Kallio (Kirjaneliö, 1986)

ISBN 951-600-695-7 (nid.)

Kansi: Rotat (6) veneessä, jossa sekä airot (4) että perämoottori, kokassa tähystää Otto Kirkonrotta.

Sisällys (suluissa viite Raamatun tekstiin):
s. 8–13 Otto Kirkonrotta (1 Tim. 4:13)
s. 15–18 Severi Seurakuntalainen (1 Tess. 4:11)
s. 20–23 Masa Maailmanmurjoma (Saarn. 1:2)
s. 25–28 Eppu Epäusko (Gal. 2:4)
s. 30–33 Unto Suntio (Ap.t. 19:32)
s. 35–37 Kassu Käännyttäjä (Jaak. 2:14)
s. 39–47 Taisteleva seurakunta (Ef. 6:12)

Takakannessa: ”Otto ja kumppanit – Taas tulee pappismies Otto Kirkonrotta kumppaneineen. Jotain tuttua heissä varmaan on – kukaties voit tunnistaa itsesikin kokoelman sivuilta… Joka tapauksessa kohtaat monia sekä ajankohtaisia että ajattomiakin kirkon ja seurakunnan toiminnan ilmiöitä ja kysymyksiä, joita Ari Kallio näin kommentoi.”

Toinen kokooma on vuosilta 1983–85. Sivun 5 ja takakannen kuva on kuten ed. kirjan vastaava kuva, mutta siihen on lisätty yksi hahmo: Eppu Epäusko. Strippejä on jälleen yleensä kaksi per sivu (31 kpl) ja koko sivun pilapiirroksissa usein kaksi ruutua (16 kpl). Lisäksi lopussa on kahden sivun jouluaiheinen sarja.

Viritys on edellisen kaltainen, tosin nyt on ehkä hieman visuaalisempia ideoita mukana (vanhahtava puhe fraktuuralla, ’saarnanuotti’ viivastolla – ja kanttori heittää nuotin). Uusi hahmo Ensio Lehti-Luikuri Juustokulman Rottasanomista, vierailijoina Aku Ankka (!) ja jälleen yksi kissa.

Ehkä hauskin heitto on Kassu Käänyttäjän tapa siteerata Raamattua omiin tarkoituksiinsa leikkaa ja liimaa -periaatteella: ”Maailman loppu (Matt. 13:39) tulee (Joh. 6:35) huomenna (Apt. 25:22) suurella varmuudella (1. Tess. 1:5).” Patavanhoillisena hän on myös sitä mieltä, ettei kirkossa tarvita mitään uutta – johon kommenttina: Uutta Testamenttiakaan?

Lisätiedot:

[18 x 25 cm vaaka vihko, 48 s. + kannet, ei skp, sivut numeroitu; kannet väri, sisus mv; s. 1 otsikko ja piirros, s. 2 tyhjä, s. 3 nimiö, s. 4 kust.tiedot; s. 5 ”OTTO CO” ja piirroksessa (sign -84) mustilla portailla hahmoesittelyt = osittainen sisällysluettelo; otsikkosivuilla (7, 14, 19, 24, 29, 34, 38 piirros ja viite Raamatun tekstiin); s. 6 tyhjä; s. 7–47 mv sk ; s. 48 ryhmäkuva kuudesta rotasta ilman tekstiä; kansi väri; tk viol. portaat kuten s. 5, lisäksi lad. ”Otto ja kumppanit – Taas tulee pappismies Otto Kirkonrotta kumppaneineen. Jotain tuttua heissä varmaan on – kukaties voit tunnistaa itsesikin kokoelman sivuilta… Joka tapauksessa kohtaat monia sekä ajankohtaisia että ajattomiakin kirkon ja seurakunnan toiminnan ilmiöitä ja kysymyksiä, joita Ari Kallio näin kommentoi.”]

Kuva tulossa

1986

Puupään parhaat 6

Fogeli = Ola Fogelberg (Kustannus-Mäkelä, 1986)

Kansi: Pekka ja Justiina tandemilla, Justiina polkee, Pekka polttelee sikaria  [= Pekka Puupää 11, 1953]

Sisällys:
s. 3 Pekka selviytyy sattumalta (PPP10)
s. 4 Kreivi Pomppalinnan puuseppä (PPP10)
s. 5 Toipumismatka (PPP10)
s. 6 Kadotettu raha (ruutujen kulmat pyöristetty) (PPP10)
s. 7 Pekka on avulias (PPP10)
s. 8 Edestakaisin (4 leveää ruutua) (ruutujen kulmat pyöristetty) (PPP10)
s. 9 [Edestakaisin jatkuu] (4 leveää ruutua) (ruutujen kulmat pyöristetty) (PPP10)
s. 10 Hiukkasen tyyliä (PPP10)
s. 11 Paraatilakanat (PPP10)
s. 12 Asialla (ruutujen kulmat pyöristetty) (PPP10)
s. 13 Jouluyllätyksiä (PPP10)
s. 14 Rengasmatkalla (PPP10)
s. 15 Puolivalmiste (ruutujen kulmat pyöristetty) (PPP10)
s. 16 Veroja (PPP10)
s. 17 Kaksi mukavaa kaveria (PPP10)
s. 18 Ikävänpuoleinen keskeytys (PPP10)
s. 19 Pekka tottelee lääkäriä (PPP10)
s. 20 Huvimatka (ruutujen kulmat pyöristetty) (PPP10)
s. 21 [Huvimatka jatkuu] [ylärivi 2 tavallista ruutua keskellä, alarivi 2 ruutua, joista viimeinen leveämpi] (ruutujen kulmat pyöristetty) (PPP10)
s. 22 Tilanne ei sanottavasti parantunut (PPP10)
s. 23 Pekka saattaa Justiinaa (viimeinen ruutu 2x leveä) (PPP10)
s. 24 Kahvipuita (PPP10)
s. 25 Patenttilukko (PPP11)
s. 26 Pekka ei ymmärrä naisia (PPP11)
s. 27 Aivan Pekan näköinen (sign 51) (PPP11)
s. 28 Erehdys (4 r. keskellä) (PPP11)
s. 29 Pekka tekee kokeen (PPP11)
s. 30 Suojattu kukkapenkki (PPP11)
s. 31 Kadonnut käsityö (PPP11)
s. 32 Pekan hyödylliset kotieläimet (PPP11)
s. 33 Veroalennusta [sic.] (PPP11)
s. 34 Liian vaikeata (PPP11)
s. 35 Pekan ja Pätkän huviretki (PPP11)
s. 36 Pekka unohtaa (PPP11)
s. 37 Pekka tekee tyhmyyden (PPP11)
s. 38 Kaunis ajatus (PPP11)
s. 39 Justiina vaihtaa mielipidettä (PPP11)
s. 40 Tärkeät uutiset (PPP11)
s. 41 Kevätsiivous (PPP11)
s. 42 Voima on se joka jyllää (PPP11)
s. 43 Justiina on avomielinen (PPP11)
s. 44 Puupään väki kärsii unettomuudesta (PPP11)
s. 45 Pekka seuraa tekstiä (PPP11)
s. 46 Joka toiselle kuoppaa kaivaa… (PPP11)
s. 47 Dollareita (PPP10)
s. 48 Kalasaalis (PPP10)
s. 49 Hätä (PPP10)
s. 50 Muuttohomma (2. ruutu 2x leveä) (PPP10)
s. 51 Rehellinen ilmoitus (PPP10)
s. 52 Vaseliiniakin parempi (PPP10)
s. 53 Lakkaa ja siirappia (6. ruudun paikka tyhjä) (PPP10)
s. 54 (Jatk.) (6. ruudun paikka tyhjä) (PPP10)
s. 55 Kiltti isä (PPP10)
s. 56 Hienot housut (PPP10)
s. 57 Huomispäivän ja eilispäivän lehtiä (6. ruudun paikka tyhjä) (PPP10)
s. 58 Pekka pyssymiehenä (PPP10)
s. 59 Pekan ovitiedoitukset (PPP10)
s. 60 (Jatk.) (viimeinen ruutu 2x leveä) (PPP10)
s. 61 Potkukelkkakauppoja (PPP10)
s. 62 Urheilua (PPP10)
s. 63 Yllätys (PPP10)
s. 64 Hamstrauskuumetta markkinoilla (PPP10)
s. 65 Turha kumarrus (PPP10)
s. 66 Kaameat saappaat (PPP10)
s. 67 Korkkipussi (PPP10)
s. 68 Keppikauppa (PPP10)
s. 69 Komeat päivälliset (PPP10)
s. 70 Anoppi asuu Tampereella (PPP10)
s. 71 Lain pykälä (PPP10)
s. 72 Teatterissa (viimeinen ruutu 2x leveä) (PPP10)
s. 73 Pekan ravintolakalossit (PPP10)
s. 74 Hyttynen (PPP10)
s. 75 Pekka rauhanhierojana (PPP10)
s. 76 Talkkunajauhot (PPP10)
s. 77 Pekka lyö Fiksulan laudalta (PPP10)
s. 78 Kiltti naapurin isäntä lainasi Pekalle hevosen (1. Ja viimeinen ruutu 2x leveä) (PPP10)
s. 79 Ruma koira (PPP10)
s. 80 Ruuhka-aika (PPP10)

(PPP10) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää X (1952)

(PPP11) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää XI (1953)

”Sarjat on valittu v. 1952–1953 ilmestyneistä Pekka Puupää –kirjoista”

Lisätiedot:

[18×23 cm vaaka; 80 s. + kannet; ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö; s. 2 painotiedot; s. 3–80 m-v sk, 6 r/s 2 rivissä, tekstit ladottu alle; sarjat otsikoitu lad. gem., sivunumerot lad. alakulmiin; kansi väri; selkä valk., lad. pun. vers. otsikko ja numero; tk lad. must. + pun. esittely]

 

Riitta Uusitalo: Rakastakaa minua hellästi, neiti

1986

Rakastakaa minua hellästi, neiti

Riitta Uusitalo (Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta, 1986)

ISBN 951-9113-19-3 (nid.)

ISSN 0357-8801 (julkaisusarjan osa 20 / Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta)

Kansi: Rakastuneet ravintolapöydässä (omakuvamaisia piirteitä)

Sisällys:
s. 1–15 Tuovin stoori
s. 16 Teppo Makkonen vaikuttaa tietämättään erään etsivän elämään
s. 17–20 Opettaja Tipu Laitisen Suloinen Nuoruus
s. 21 Super etsivä ja kaunis nainen
s. 22–24 [Nallu ja Maja(kowski)]
s. 25–30 Talkkarin jätkä – Kauhukertomus Tosi Elämästä
s. 31–36 Opettaja Laitinenko toiseen avioon?
s. 37–43 ”Päiväkahvien merkeissä” ja ”Vaikeat vuokralaiset”
s. 44–48 Ei tee mitään jne Tipu loikkaa joutuu itään

”Tuovin stoori” on aika tajunnanvirtaa, mutta samalla kartoittaa hauskasti arkea, mm. mainostoimistoväen käsittämätöntä kielitajua, lääkäriläppää – ja ratkeaahan se Dingonkin arvoitus, poika kun oli myyty porsaana Poriin…

Sarkastiset huomiot yhteiskunnasta säestävät absurdia tarinaa, jossa surrealistiset hahmot seikkailevat (varsinkin s. 16). Uusitalo ei aliarvioi lukijoitaan, ehkä joskus hiukan jopa yliarvioi. Mainioita lohkaisuja riittää: ”Kaikki kävi hyvin niinkuin elämässä.”, ”Seminaarilainen pärjää aina!”, ”Tipu Laitinen on ollut yhdesti aikaisemmassa avioliitossa, miehenä toimi ent. härkätaistelija (esp.)”, ”Hyvää mämminnostolomaa!”

”Super etsivässä[…]” on alaotsake: ”vakoilua, vähiä vaatteita, kauniita hiuksia, raaputuspintaa, kuponkitarjouksia, sekksssiä…” Nallen ja Maja(kowski)n tarinan opetus on, että pitää ajoissa oppia erottamaan Marikankaat toisistaan. ”Talkkarin jätkän” Perjantai Pynnösen kohtaloksi käy keittiön musta Dallapee, joka käskystä kalttaa keittolan rouvan. Viimeisessä tarinassa Tipun vitsi tappaa S. Talinin sydänjuttuun, ja näin Tipusta tuli Wenäjän keisarinna!

Sarjat on tekstattu käsin ’kaunokirjoituksella’ (ja s. 16 konekirjoituksella). Ruudut ovat vapaalla kädellä piirtäen tahallisen horjuvia. Uusitalo käyttää kerronnassaan taiten sivutaittoa, ruutujakoa, ja jopa klassikkosarjojen tyyliin alareunan pikkuruutustrippejä. Näennäisen naivi piirrosasu kertoo mainiosta piirtämistaidosta ja taidehistorian tuntemuksesta.

Tässähän tuotiin suomalaiseen sarjakuvaan amerikkalaisesta naisliikkeestä lähtenyt bad drawing, jossa kömpelönnäköinen piirrosasu saadaan tarvittaessa aikaan vaikka ’väärällä’ kädellä piirtämällä tai peilikuvaa tekstaamalla. Kirjoitusvirheet korjataan viereen, ei päälle retusoiden.

Takakannessa P. A. Mannisen esittely ”Ken on hän?” välttää tietoisesti sanaa ”naisnäkökulma” itsestäänselvyytenä. Totta, samoin kuin: ”On väitetty, että jälkiteollisen yhteiskunnan kulttuuriksi tulisi niiinsanottujen eliitti- ja massakulttuurien synteesi. Siinä saattaa olla perää – sellainen kehitys tuntuisi loogiselta mahdollisuudelta. No, oli miten hyvänsä, tämä albumi voidaan nähdä eräänä tuon uuden kulttuurimuodon ensimmäisistä ennusmerkeistä. Ottakaa siitä tukeva ote ja toivokaa, että tulevaisuus sittenkin on olemassa.”

Graafikkona muutenkin menestynyt Riitta Uusitalo sai nopeasti paljon seuraajia sarjakuvantekijöiksi, erityisesti nuoria naisia, hyviäkin, kuten vaikkapa Roju tai Katja Tukiainen, mutta samalla syntyi myös huonoja kopioita, mikä ei tietysti ole esikuvan vika.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 52 s. + kannet; kansi väri, tk valk. Ladottu mustalla P.A.Mannisen esittely ”Ken on hän?”; sisäkansissa punavalkoruutukuviointi; numerointi 1–48 oik. sivut 3–50; s. 1 nimiö + piirros; s. 2 kust.tiedot;s. 51–52 tyhjä]

Reijo Kervinen: Rautakoura

1986

Rautakoura [2

Keijo Kervinen (Kustannus Oy Jalava, 1986)

PUUTTUU FENNICASTA!

ISBN 951-9201-18-1

Kansi: Mustalla pohjalla neljä ruutua, mm. ”Hohoi” ja ”Naishitsari!

Metallityöväen Liiton Ahjo-lehdessä vuodesta 1979 ilmestyneistä stripeistä koottu albumi. Vaikka kakkossivulla sanotaankin ”2. uudistettu laitos”, niin kyse on aivan uudesta teoksesta. Ei esipuhetta, takakannessa sarjan ja tekijän lyhyt esitttely.

Takasivulla: ”Rautakoura on kantaa ottavaa sarjakuvaa työläisen puolesta ei yksinomaan metalliteollisuudessa vaan koko työelämässä yleensä.”

Vaakasuuntainen sivutaitto sopii edellistä kirjaversiota paremmin strippimuotoisille sarjoille. Useimmat 1–3 ruudun sarjat on sijoitettu 2 strippiä per sivu, paikoin isommassa koosssa on stripin muotoinen pilapiirros venytetty yli aukeaman (s. 4–5, 78–79, 98–99).

Monikin strippi on tuttu edellisestä julkaisusta, mutta kokoelma on laajempi. Metahuumoria revitään nyt mm. Teräsmiehestä, Kippari-Kallesta, Pulterista, Harald Hirmuisesta ja Masista ja jopa Jopen Lempistä, ja Rautakoura myös puhuu suoraan lukijalle. Telkkarista katsotaan Dallasia (”Pam, Pam” – Pamela). Ajankuvana kommentoidaan esim. Palmen murhaa ja Reaganin syöpäleikkausta. Suomen Työväen Säästöpankki pannnaan paloiksi ja syödään Fazerin suklaan mainoslauseen säestämänä.

LIsätiedot:

[15 x 21 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kannet mv, kansi + punainen; 112 s. + kannet, ei skp; s. 1 nimiö, s. 2 kust tiedot: ”2. Uudistettu laitos / copyright © Keijo Kervinen / ISBN 951-9201-18-1/ Kaivopuiston Kirjapaino Oy / Helsinki 1986]

Ks. Rautakoura (Lehtijussi 1981)

Veikko Savolainen: Sirkus Napoleon

1986

Sirkus Napoleon

Veikko ”Joonas” Savolainen; tekstaus: Kaija Kiuru (Jalava, 1986)

ISBN 951-9201-01-7 (nid.)

Kansi: Punaisella pohjalla kaksi mustavalkoista piirrosruutua (”Hölytys!!” ja ”Viktor!”)

Sisällys:
s. 4–13 Sunny-boy rakastuu
s. 14–23 Mantan hammassärky
s. 24–33 Valloittaja
s. 34–43 Piccolo
s. 44–53 Hirmumyrsky
s. 54–63 Kiusantekijä

Kotimaisessa sarjakuvatietoudessa vähälle huomiolle jäänyt, mutta laajalle levinnyt – myös ulkomaille, alun pitäen Ruotsiin tilattukin – varmaan enimmäkseen nuorten tyttöjen rakastama sarja. Hevoshullu-lehti julkaisi Veikko ”Joonas” Savolaisen aiheenmukaisia sarjakuvia. Niissä oli ilmeisesti useimmiten jonkun muun laatima käsikirjoitus, mikä kyllä näkyy. Joonas piirtää hienosti ja innostuneesti yksinkertaisenkin tarinan, eikä säästele vaivojaan ihmisten eikä eläinten (hevosten ja ponien lisäksi mm. norsujen) kuvaamisessa persoonallisuuksiksi.

Ainakin osa sarjoista on tarkoitettu lehdissä muiden värittäminä julkaistaviksi, mutta silti piirtäjän käyttämät mustat pinnat rytmittävät kuva-alaa taidokkaasti. Tarinat jäävät aika ohuiksi, ja niiden opettavainen perusvire häiritsee ainakin aikuista lukijaa. Sinänsä kauniisti nuorten välisessä kanssakäymisessä kiusaamiskuvioonkin puututtaan ruotsalaisen hellästi, annetaan kateelliselle kiusaajalle se mitä hän on vailla, ja maailma paranee. Usein loppuratkaisut tulevat töksähtäen, ja rajoitettu sivumäärä pakottaa piirtäjän ahtamaan suuriakin tapahtumia vain muutamiin kuvaruutuihin.

Lisätiedot.

[30 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet, ei skp; kansi ja tk mv ruutuja + punamustavalkoinen; s. 1 nimiö, s. 2 kust.tiedot ja sisällys, s.  3 Joonaksen esipuhe; s. 4–63 mv sk Hevoshullusta, s. 64 Jalavan julkaisulista]

Rauliolli: Siwistä itseäsi, Rotta

1986

Siwistä itseäsi, rotta

Rauliolli = Rauli Nordberg ja Harri Vaalio sekä Erland Dannelid, Kaj Hagberg, Lars Grönqvist ja Karri Sutinen (Kalletuotanto 1986)

Puuttuu Fennicasta ja Kansalliskokoelmasta?

ISBN 951-99784-9-6

Kansi: Rotta lukee runoja ja nojailee myrkynkeittopuuhissa tiskiin, lattialla jäteroskaa

Kyseessä on sanomalehtistrippien kokoelma, ilmeisesti tehtykin lähinnä levitystyön käyntikorttimateriaaliksi. Rotta oli uudemman ajan ensimmäisen kokonaan kotimaiselle sarjakuvalle omistautuneen syndikaatin Kalletuotanto Oy:n levityksessä ja ilmestyi ”Saastesanojen” mukaan ainakin yhdeksässä nimeltä mainitussa lehdessä. Siitä tunnistaa sekä Rauli Nordbergin (Taneli, Sovinisti, Punaniska) että Wallun (Pasi, Hessu-kissa, Armas) tyylin. Laaja tekijäkaarti lienee ollut tuoreiden ideoiden tae.

Sarja on vallan mukavaa pikku naljailua, anakronismeja ja paradokseja inhimillistetyillä eläimillä. Piirrostyö on sujuvaa ja rentoa. Näin ollen hiukan liioittelulta, mutta varsinkin Nordbergin myöhempää uraa ikävästi enteillen, osuvalta vaikuttaa esipuheen itseironinen viritys ja takakannen ”Varoitus! Tämä sarjakuva sisältää moraalia rappeuttavaa aineistoa. Se julistaa saastan ideologiaa ja ansaitsisi tulla poltetuksi roviolla.” Nordbergillä vain oli tapana provosoida – ehkä kompensoida pohjimmiltaan herkän tekijän taiteellisen itseluottamuksen puutetta?

Lisätiedot:

[15 x 21 cm vaaka vihkonen; 46 s. sis.  kannet, sivut numeroimattomat; kannet väri; värikannessa myös teksti ”lue!”, takakannessa mustalla pohjalla negatiivistrippi, värillä ”Rotta” ja ”Varoitus! Tämä sarjakuva sisältää moraalia rappeuttavaa aineistoa. Se julistaa saastan ideologiaa ja ansaitsisi tulla poltetuksi roviolla.”; s. 2 ladottu ”Saastesanat”; s. 3 nimiö  + piirros: ” Ken roskaan tarttuu, hän roskaan hukkuu!”; yhteensä 64 mv sk (sivuilla 4–44 2 per sivu, toisessa sisäkannessa ja takakannessa yksi kummassakin)]

Suuri sarjakuvakirja 3

1986

Suuri sarjakuvakirja 3

Veikko Savolainen et al. toim. Markku Jalava (Jalava, 1986)

ISBN 951-9201-21-1 (nid.)

Kansi: Kirjassa esiintyviä sarjakuvahahmoja ’elävinä’ ja julisteissa (Jukka Murtosaari)

Sisällys (kotimaiset sarjakuvat):
s. 127–141 Jonni ja maailmanmestari (piirsi Joonas) [sivut numeroitu 1–15]

Tässä edelleen eurooppalaista huippusarjakuvaa esittelevässä kirjassa on yllättäen yksi kotimainenkin. Alun esitelyosiossa kirjan toimittaja Markku Jalava kertoo mm.: ”Joonaksen poika Jonni piirrettiin Seuralle sen juhlavuodeksi 1984. Joonashan oli myös aikoinaan ilmestynyt Seurassa jonkin aikaa. Sarjassa vilahtaa myös tyylikkäästi vanhentunut Joonas. Toisen päähenkilön, Tainan, esikuvaa ei ole vaikea arvata. Valitettavasti Jonnin nyt julkaistava seikkailu jää sarjan ainoaksi.” Takakannessa lisäksi: ”Veikko Savolaisen Jonni nähdään nyt myös ensimmäistä kertaa Suomessa kirjan muodossa. Kaikki tämän kirjan seikkailut ovat kokonaisia.”

Esittelykuvassa (s. 6) Jonni esiintyy valokuvaajan varusteineen isänsä Joonaksen kanssa. Keihäänheittäjä Taina Linna muistuttaa kovasti tuolloista tähtiurheilija Tiina Lillakia. Jonni lähtee juttukeikalle toimittajatoverinsa Katin kanssa, selvittämään doping- ja katoamisjuttua, mutta karistaa tämän lähtiessään Teneriffan-koneelle. Isänsä tavoin Jonnilla on kauniiden tyttöjen verkosto, josta on paljon apua, jos haittaakin, ja romantiikka sotkee työkuviot hänelläkin.

Joonas piirtää yhä hienosti, vaikka sivukokonaisuutta hieman häiritsee ylälaitaan jätetty otsikkopalkki, josta vain on poistettu teksti ensimmäistä sivua lukuunottamatta. Tarina kärsii tietysti siitä, että lehti päätti yllättäen lopettaa sarjan lyhyeen, ja juoni piti yhtäkkiä kursia loppuratkaisuun. Aika hauskasti selvitetty silti! Siinä missä Joonas sadattelee vain ”Simpukka soikoon!” on pojallakin killti voimasana: ”Voi linssit ja lipeät!!”

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 144 s. + kannet, ei skp; kansi väri (Jukka Murtosaari, albumissa esiintyviäö hahmoja); tk. mv. valk. pohjalla mv kuvia sivuista ja esittelyteksti ” Suuri sarjakuvakirja – maailman parhaita sarjakuvia”; selkä: mv, vallioselal oohjalla mustalla vers. lad. Suuri sarjakuvakirja III; s. 1 otsikko, s. 2 tyhjä, s. 3 nimiösivu; s. 4 kust.tiedot; s. 5–7 sarjojen ja tekijöiden esittelyt valo- tai piirroskuvin (Jonnin es. s. 6); s. 8–141 mv sk eri taitoissa ja sivumuodoissa; s. 142–143 Jalavan kirjaluetteloa; s. 144 tyhjä]

Taneli – Elämää karkkipäivän jälkeen

1986

Taneli [3]– Elämää karkkipäivän jälkeen

[JP-sarjat 6]

Rauli Nordberg et al (Kirjapaja 1986)

ISBN 951-716-085-2 (Poikien keskus, nid.)

ISBN 951-621-702-8 (Kirjapaja, nid.)

Kansi: Taneli ja nalle (”Burb”) (Teksti: ”Mukana myös  Huisvili, Pasi, Hapsutakki”)

Sisältö:
s. 3–22 Taneli (Rauli Nordberg)
s. 23–28 Huisvili (Toni Tammi)
s. 29–36 Pasi (Wallu)
s. 37–48 Hapsutakki (käsik. Kaarina Luoto, piirros Wallu)

”Tanelissa” paljastuu nallen nimeksi Pekko, eli viittaus Veli-Pekka Alaren kotimaiseen sarjakuvaan. Sisäpiirivitsinä voi pitää isän lukemia lehtiä: Valtalehti (s. 14) ja Sud-Ouest, jossa kerrotaan suomalaisesta delegaatiosta Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla (s. 16). Sellainen todellakin oli ja valmisteli jo sinne kaikkien aikojen ensimmäistä suomalaisen sarjakuvan vientinäyttelyä (ks. B.D.FIN 1988).

Uusina hahmoina esiintyy pojan mielikuvituksesta syntyvä Hipsu, hyvähaltiatar, ja digitekstauksella puhuva Robo-lelurobotti. Virheenä voinee pitää sitä, että Tanelin jakso 2-134 heti sivulla 3 on toisto edellisestä albumista. Itseironiaa on ’ilmava taitto’, jossa signeeraus sanoo ”Kuka muka lintsaa?” (s. 4). Ns. wallpaper-gageissa Nordberg alkaa käyttää reprokameraa luovasti, eli toistaa ruutuja tai niiden osia vain pienin muunteluin (2-161 s. 13).

”Huisviliinkin” tulee uusia hahmoja, jalkapallojoukkuetta vahvistava karhu Otso ja sirkusnorsu Hannibal, sekä Huisvilin isä. Ajankuvaa on pelottavan videon katselu.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi 48 s. mv + kannet; kannet väri; sisäkansissa painatus musta-ruskealla ”Tanelin pulmapähkinöitä” 2 per sivu; s. 1 nimiö + piirros Taneli ja nalle; s. 2 kust.tiedot; s. 3–22 Taneli puolen sivun sunnuntaisarjoja; s. 23–28 Huisvili sivun sarjoja; s. 29–36 Pasi 31 strippjä 3-4 per sivu; s. 37–48 Hapsutakki 10 sivun sarjaa; tk sarjojen ja tekijöiden esittely, kirjaluettelo]

”Pasissa” aikaperspektiiviä tuo Pasin isoisä, joka muistelee omia kouluaikojaan.

”Hapsutakkiin” sisältyy erilaisia ohjeita askartelutehtäviksi – ja leivontaan! Sarjakuvien lisäksi albumissa on sisäkansissa neljä ”Tanelin pulmapähkinää”. Uusia hahmoja ovat Säähiiri ja variksenpoika Kraakku sekä nyt nimetyt oravat Orvokki, Vuokko, Kurre ja Jere.

Ks. myös:
Taneli [4] Pehmoilun ABC (Kirjapaja, 1987)
Taneli [5] Teräspehmo (Kirjapaja, 1988)

Lagerstedt ja Manninen: Toinen ristiretki

1986

Toinen ristiretki

Pekka A. Manninen, teksti Ilpo Lagerstedt (Seinäjoen sarjakuvaseura, 1986)

ISBN 951-99743-5-0 (nid)

Kansi: Punakeltaisella taustalla ristiretkeläinen valkeassa sotisovassaan.

Harvinaista kotimaista historiallista sarjakuvaa, nyt varsin perehtyneen tutkijan kirjoittamana ja seikkailullisista ja myyttisistä teemoista muutenkin innostuneen, omaleimaisen piirtäjän yhteistyönä, mikä sekin on harvinaista kotimaisessa sarjakuvassa, joka on pitkälti yhden sekä kirjoittavan että piirtävän tekijän varassa.

Seinäjoen sarjakuvaseuran tuottamassa julkaisussa on alueellista näkökulmaa. Puuttuvien faktojen paikkaamiseen on käytetty sivistyneitä arvauksia, jotka painottuvat Pohjanmaalle. Sukulaisteos on lähinnä Pakkala-Mikkosen Heimosoturi Ismo (1957–58), mutta nyt ollaan tarkempia detaljeissa.

Meno on taisteluvoittoista, mutta henkilötasollekin pyritään. Sotaisa seikkailu on ymmärrettävästi miespainotteinen, mihin tekijät kyllä itseironisesti viittaavatkin naisrepliikissä. P.A.Manninen on nuoruutensa vedossa ja piirtää kunnianhimoisesti melko hienosti –  jopa laivastokohtauksia.

Takakannessa on toiveikkaasti iso laatikko Seinäjoen sarjakuvaseuran julkaisulistalle, jonka ykkösenä kyseinen teos itse on. Alla vinjettinä yhdistyksen yhteystietojen rinnalla on Ensio Aallon Niilo Lukko.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 52 s. sis kannet, ei skp; kansi väri, tk. mv; s. 3 nimiösivu; s. 4 tekijöiden esittely, valokuvat ja Arto Haaralan ladottu teksti; s. 5–48 mv kokosivun sarjakuvaa, tekstattu teksti, paitsi s. 5 otsikko”Häme 1230-luvulla” ladottu laatikkoon; s. 49 ladottu teksti ”Toinen ristiretki” ja kuvanäytteet sarjan eri vaiheista; s. 50 tyhjä]

Kuva tulossa

1986

Vallaton Minttu

[Minttu 3]

Maikki Harjanne (Otava, 1986)

ISBN 951-1-08873-4 (sid.)

Kansi: Valkoisella pohjalla vasemmalla viisi väritettyä ruutua ja oikealla Minttu ja lentävät pilvet

Sisällys:

s. 4–5 Teatteri
s. 6–7 Hiihtokilpailu
s. 8–9 Juhlahattu
s. 10–11 Soittotunti
s. 12–13 Märkä vauva
s. 14–15 Ei mitään kivaa
s. 16–17 Laskiainen
s. 18–19 Pimeää
s. 20–21 Kärpäspyydys
s. 22–23 Haltijakakku
s. 24–25 Takatalvi
s. 26–27 Maja
s. 28–29 Kamala täti
s. 30–31 Rosvo ja poliisi
s. 32–33 Hovimestari [kylässä mökillä Jannen ja Marjatan luona, Janne esittää lokkien hovimestari Pasculia]
s. 34–35 Pankkiasioita
s. 36–37 Rauhanpiippu
s. 38–39 Isän sukat
s. 40–41 Talviharjoitus
s. 42–43 Taidenäyttely
s. 44–45 Orava nukkuu
s. 46–47 Luottamus
s. 48–49 Liisa
s. 50–51 Prinssi
s. 52–53 Folke-tonttu
s. 54–55 Kummitusjuttu
s. 56–57 Joulukortti
s. 58–59 Jouluaatto

Sarjakuvat oli julkaistu Kotiliedessä 1985-1986. Alkuruutuvinjetti aina sama, kuten edellisessä. Sivulla 10 Minttu puhaltaa trumpetilla välipalkin puhki, ja sivulla 36 kaksi ruutua on jaettu kahtia ’salamaviivalla’ merkkinä puhelinkeskustelusta. Sivut 40–41 hajotettu sivua jaettaessa, ruutuja siirretty pystysuunnassa sopimaan sivuille.

Minttu kadehtii koulua jo käyviä lapsia. Isoveli saa olla koulun näytelmässä prinssi, joten Minttukin toivoo sitten joskus kouluun päästyään pääsevänsä prinssiksi. Lapset rakentavat majan ja kutsuvat heitä avustaneen talonmies Pärssisen ”kunniajäseneksi”. Lapset järjestävät myös teatteria ja taidenäyttelyn.

Lisätiedot:

[22 x 26 cm vaaka kovakantinen kirja, 64 s. + kannet (2) ja sisäkansilehdet (2+2), ei skp; kannet väri; s. 1 otsikko, s. 2 hahmot väri (kuten ed. + naapurin Masa), s. 3 nimiö + värivinjetti; s. 4–59, kullakin aukeamalla värisarjakuvaa; s. 60 kust. tiedot; s. 61–64 tyhjät; tk väriruutu (s. 21) + ladottu ”Minttu touhuaa myös sarjakuvakirjassa ”Minttu ihan itse”; selässä selässä ”maikki harjanne” tekstattuna vihreällä mustin ääriviivoin, ”vallaton” punaisella, ”minttu” vihreällä]