1987

[Esra Elovainio 1]

Afrikan aava santa – saarnaaja Esra Elovainio

Martti Pentti (Suomen lähetysseura, 1987) lisäpainos 3.p. 1991

ISBN 951-624-184-0 (nid.)

Kansi: Iltaöisellä savannilla teltta  ja lyhty, jonka ääressä Esra polvirukouksessa,

Uskonnollinen sarjakuva on tässä astunut aimo harppauksen eteenpäin niistä ajoista kun oli  Matti maailmalla (ks. 1962–80). Martti Pentti piirtää iloisesti, valoisasti ja humaanisti. Vaikka mustat voidaan tietysti vieläkin nähdä kliseemäisinä stereotyyppeinä, ovat he kuitenkin enemmän persoonallisuuksia, jopa vastahankainen poppamies ja heimopäällikkökin. Aatemaailmaltaan teos on toki asenteellinen, koska Lähetyssanomissa luonnollisesti ns. pakanauskonnot koetaan vastapooliksi.

”Suuri Kashonamaa on pimeintä pakanamaata, jonne valkoisella miehellä ei juuri ole asiaa. Sen karttakin on kirjavanaan luurankoja ja villipetoja…Mutta sekös surettaisi lähetyssaarnaaja Esra Elovainiota. Ei sinne päinkään! Juuri sinne hän matkaa.” Musta pikkupoika sanoo: ”Ugala bugala ukka pukka!” johon vanhempi: ” Älä viitsi jokeltaa! Puhu selvästi, iso mies!” Olisiko nähtävissä jopa hienoista ironiaa aiempaa alkuasukkaiden kuvaamistapaa vastaan? Alkuasukkaille on annettu omia puheenparsia, mutta ne ovat lakonisesti tyyliä ”Asiasta puhutaan vielä” ja ”Katsotaanpas, miten käy!” Käännösongelman tuottaa myös ”jokapäiväinen leipä”, jolle Esra hekee vastinetta ”jokapäiväisestä puurosta.” Valkoisia kutsutaan ”punaisiksi”.

Huumori perustuu paljolti kielivaikeuksiin ja väärinymmärryksiin. Kieltä osaamaton poppamies tulkkina synnyttää tietysti hankalia tilanteita. Kielet esitetään suomeksi puhekuplissa merkittyinä pikkutekstillä ”suomeksi” ja ”kashonakieleksi”. Hyeenatkin nauravat Esralle, ja outoutta lisää tietysti saunan rakennus ja löylyttely helteellä, tosin poppamies haluaa osansa vahvoista ’taioista’ hikimajassa ja saa jopa selänpesun – reagoiden siihen sanoen: ”Aamen!”.

Henkilögalleriaan kuuluvat lähetyssaarnaaja Esra Elovainio (kotoisin Pengerharjun pitäjän Pientareen kylästä, isä maanviljelijä Aamos Elovainio, vaimonsa Raakel, molemmat ’polvistuvaisia’. Veli Nehemia peri tilan, veli Malakia on suutarinopissa., heimopäällikkö Matako, noita Shimbungu, poikansa Kakombo Ka Shimbungu, kapteeni Bilbo (!), isäntä Iihuna, Esran kihlattu Ester Ropo sekä toinen lähetyssaarnaajapariskunta Johannes ja Martta Huttunen.

Lähetyssaarnaaja luonnollisesti alkaa rakentaa kirkkoa, ja talon neliskanttinen muoto ihmetyttää pyöreisiin majoihin tottuneita. Esra pelastaa huomaamattaan poppamiehen leijonalta, mutta myös välillisesti vapauttaa tämän vallanpitovälineeksi vangitsemansa karjan. Poppamiehen poika tulee vapaaehtoisesti Esran apuriksi. Tarvittaessa kuorokin löytyy, kapteeni Bilbon siirtomaa-armeijan joukko-osastosta, jonka Esra saa näin vapautetuksi vankeudesta. Juhlissa syödään sekä ”kashona-rouvien” että siirtomaa-korpraalin tekemiä ruokia (hirssipuuroa, töhkälihapataa ja gulassia).

Esra opettaa lukutaitoa ja kymmentä käskyä, pitää kashonaksi vuorisaarnan ja kuvailee kotimaataan Suomea, saaden alkuasukkaat tyytyväisiksi omista oloistaan (!). Lähin kauppapaikka on Bromvoëlin kaupunkipahanen, ”sivistyksen etuvartio keskellä kesytöntä Afrikkaa”, jonne myös rautatie päättyy.

Esra on käynyt lähetyskoulun ja pitää yhteyttä kotiin kirjeitse, jotka esitetään ajatuskuplissa kaunokirjoituksella, muun tekstin ollessa perinteistä versaalitekstausta. Kotimaan päässä saarnaaja-setä kuvailee Esraa ”kesyttömien, pakanuuden pimeydessä vaeltavien kashona-neekerien sielujen pelastajaksi noituuden vallasta.” Avuksi lähetetään Huttuset ja kihlattu Ester, joiden merimatkaakin kuvataan, Kanarian kautta.

Ester tuo tarinaan lisää suvaitsevuutta: hän suhtautuu kollegoiden kaihtamaan ”roomanuskoisten’ kirkkoon: ”Tämä on Hänen kirkkonsa.” Ester vierastaa myös perinteistä korkkista hellekypärää, ja käyttää mieluummin punaista huivia. Esralle taas eivät kelpaa riistapyssyt, vaan hyttysverkot ja rotanloukut riittävät villieläinten hallintaan. Sairaanhoitaja Ropo vetää myös kuninkaalta särkevän hampaan. Sairaanhoito tosin saa poppamiehen kateelliseksi Martta aloittaa koulun pidon, ja Esra ja Johannes ryhtyvät kirjoittamaan luettavaa nyt lukataitoiselle kashonaväelle.

Esra ja Esteri menevät lopuksi naimisiin, ensin virallisesti paikallisten viranomaisten siviilivihkimykseen, mikä ei Esteriä tyydytä, joten lopussa on omat häät ja juhlat. Iso päätösruutu vertautuu tietysti ajan menestyssarjakuva Asterixiin.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi, 52 s. + kannet, kansi väri, tk osanssi + mv ruutu (sivulta 28); s. 1 nimiö, s. 2 painotiedot, sarjakuvaa s. 3–50; s. 51–52 tyhjä, ei otsikoita, kullakin sivulla 2 2-rivistä mv-strippiä, joissa tekstaus versaalilla sekä numerointi MP-75-1…MP-86-96, joissa ensimmäienn luku tarkoittaa piirtämisvuotta ja jälkimmäinen stripin juoksevaa numeroa. Lienee julkaistu ensin harvakseltaan Lähetyssanomia-lehdessä. Sivun 50 viimeinen strippi on vain yksi iso päätösruutu.]

Ks. myös:
Kotimaata kohden – saarnaaja Esra Elovainio [2] (Suomen lähetysseura, 1993)<
Piskuinen lauma – saarnaaja Esra Elovainio [3] (Suomen lähetysseura, 1997)
Oppia ikä kaikki– saarnaaja Esra Elovainio [4] (Suomen lähetysseura, 2002)
Lehdessä luki – saarnaaja Esra Elovainio [5] (Suomen lähetysseura, 2007)

Etelän Varis – Sarvista kiinni

Keijo Ahlqvist & Erkiki Reinikainen (Olen vastuussa Lapista -kampanja, 1987)

Puuttuu KK Fennicasta?

Kansi: Valokuvassa varis, jolla piirretty puhekupla ”Tuli kuulkaa käytyä Lapissa…”

Keijo Ahlqvist on yksi käyttösarjakuvan pioneereja Suomessa. Tälläkin sarjalla on aattellinen tilaaja, joten sisältö on tilaajan mukaista. Takakannessa: ”Julkaisun tarkoitus on lisätä Lappi-tietoutta. Sen tekhiit Keijo Ahlqvist ja Erkki Reinikainen ja painoi Teksti-Terttu (Kiikala 1987) Kustansi Olen vastuussa Lapista –kampanja”.

Viimeisen aukeaman varikset kommentoivat: ”Pitäis sitä Lapin aatetta levittää…” ”Eikö tuo liene jo tarpeeksi levvee.” Tässä ollaan siis propagoimassa Lappia. Hieman hajanainen tarina kertoo Lapista, kliseistä, ennakkoluuloista ja vähän todellisuudestakin. Sivulla on yleensä 1–2 ruutua piirrettyä sarjakuvaa / pilapiirrosta, ja tekstiruuduissa kerrotaan Nätti-Jussi -juttuja.

Lisätiedot:

[10 x 21 cm vihko;  28 s. sis. kannet; mv; kannessa rasteroitu tausta, jossa mv. valokuva ja piirrety puhekupla, rasterialueella upotettuna otsikko ja valkoisessa kilvessä alaotsikko; tk valkoisella pohjalla parin viivan maisema, jossa poro ja palmu, kaunokirjoitettu ”Julkaisun tarkoitus on lisätä Lappi-tietoutta. Sen tekhiit Keijo Ahlqvist ja Erkki Reinikainen ja painoi Teksti-Terttu (Kiikala 1987) Kustansi Olen vastuussa Lapista –kampanja”; s. 2 piirretty varis lippis päässä ja reppu selässä, listattu kohteet otsikoilla ”Tervetuloa Lappiin!” ja ”Pysykää etelässä!”; sk. s. 3–27 ]

Hessu Kissa ja Hiiri Pikkula

Wallu = Harri Vaalio (Kirjapaja, 1987)

PUUTTUU KK ?

ISBN 951-621-765-6

Kansi: Hessu-kissa, Hiiri Pikkula kissan hännän päällä

Sisällys (sarjakuvat):

s. 6–7 Hessu-kissastako filmitähti?
s. 8–9 Hessu-kissan talviaamu
s. 12–13 Hessu-kissan kevätkonsertti
s. 14–15 Hessu-kissan tärkeä päivä
s. 16–17 Hessu + Misse
s. 18–19 Hessu-kissan kevätyllätys
s. 22–23 Hessu-kissa opettelee lukemaan
s. 24–25 Hessu-kissan hassut leikit
s. 26–27 Liisan syntymäpäivät
s. 30–31 Hessu-kissan sadepäivä
s. 32–33 Terveisiä Tärriltä!
s. 34–35 Hessu-kissa karkuteillä
s. 36–37 Hessu-kissa maailmalla
s. 40–41 Hessu-kissan kotiinpaluu!
s. 44–45 Hessu-kissan hassut lahjat
s. 46–47 Hessu-kissa askartelee

Lastenmaa-lehdessä ilmestynyt sarjakuva on varsin sympaattinen. Siinä liikutaan kotoisissa ympyroissä, suomalaisella maaseudulla, ja ihmishahmojen ohessa seikkailevat hieman inhimillistetyt eläimet, jotka kuitenkin pääosin käyttäytyvät luonnollisesti. Wallu piirtää ja kertoo hyväntahtoisesti, leikkisästikin. Lievästi karrikoidut hahmot ovat selkeitä ja uskottavia, ja tunnelma useimmiten hilpeä.

Kuusitoista kaksisivuista värisarjakuvaa (väritys Elina Vanha-Patokoski) ja lisäksi muutamia lyhyitä tekstejä ja sivun tai aukeaman väripiirroksia. Sarjoissa mukana valokuvia kissoista sekä askarteluohjeita. Lehdessä vielä interaktiiviset tekstintäydennys- ja leikkaa-liimaatehtävätkin ymmärtää. Toivottavasti kovin moni ei kuitenkaan ole käynyt kirjaansa leikkelemään…

Lisätiedot:

[26 x 18 cm pysty kovakantinen kirja; 48 s. + kannet ja sisäkansilehdet (2+2+2+2+) ei skpkannet väri; kansi punaisella pohjalla piirros, tk punaisella pohjalla valokuva kissasta ja esittelyteksti valkoisella; s. 1 nimiö + piirros, myös tekstit käsin; s. 2 kust.tiedot; s. 3 piirros (Hessu-kissa lukee, Hiiri Pikkula pään päällä; s. 4–5 hahmojen esittely (Hessu-kissa, Misse, Liisa, kulkukissa Körri, Hiiri Pikkula ja Hessun ja Missen pentuja 84); s. 6–47 kahden sivun värisarjakvuia, paitsi s. 10–11 iso kuva jateksti; 20–21, 28–29, 38–39, 42–43, s. 48 piirros, Hessu ja hiiri nukkuvat luettuaan kirja (Painatus Oy Suomen Spanex Ab/Ediçoes ASA painettu Portugalissa)]

Ks. Hessu-kissan uudet metkut (Kirjapaja, 1990)
Huom! ”Hiiri Pikkulan tietokone” (Kirjapaja 1989) ei ole sarjakuvaa, vaan kuvakirja.

Hysteria

Petri Hiltunen et al. (Jalava, 1987)

ISBN 951-9201-35-1

Kansi: Kuvailu puuttuu

Sisällys:

s. 4–8 Tiikerin aika (käsik. P.A.Manninen)
s. 9–18 Vala (käsik. J.R. Nevalainen)
s. 19–23 Pure Minua Uudestaan
s. 24–33 Aurora (käsik. P.A.Manninen)
s. 34–48 Comeback (käsik. Toni Jerrman)

Petri Hiltusen esikoisalbumi sisältää jo hänen tunnusmerkkinsä: kauhuromantiikka, huolellinen realistisen sarjakuvan piirrostyyli ja pulp-kulttuurin tuntemus. Vain keskimmäinen tarinoista on myös Hiltusen käsikirjoittama. Vieilevat käsikirjoittajat ovat niin ikään alansa huippuja. Sekä P.A.Manninen että Toni Jerrman olivat julkaisseet Hiltusta jo toimittamissaan lehdissä (Sarjari ja Tähtivaeltaja).

Hiltunen on sijoittanut itsensä kertojan rooliin, eli vähän Tales from the Crypt –tyyliin, mikä sekä sitoo yhteen että tuo tarinoihin etäännyttävän, (itse)ironisenkin vivahteen. Tarinat ovat klassisen tyylisiä perusjuttuja eri myyteistä, kuten eläimen hahmon saavasta ihmisestä, kirotusta merirosvolaivasta, vampyyreistä ja elävistä kuolleista. Esikuviin viitataan sekä tekstissä että kuvissa (mm. Dracula, Frankensteihin hirviö).

Varsin valmista esikoisalbumiksi. Hiltusesta tulikin nopeasti yksi oman polvensa tuotteliaimpia tekijöitä, ainakin albumimäärällä mitaten, pitkälle kolmattakymmentä albumia, eli lähes tahtia albumi vuodessa, sekä realistista historiaa, scifiä ja fantasiaa että jopa huumoristrippikokoomia.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi, 48 s. + kannet, ei skp; kannet mv+vuoletti lisäväri, kaneessa ja takakannessa vinjettipiirros ja ruutu sivulta 14, takakannessa ruudun paikalla valkoisella pohjalla mustalla ladottu esittelyteksti; s. 1 nimiö + vinjetti ja omistettu Sam Raimille, Berni Wrightsonille ja Stephan Kingille (!); s. 2 kust.tiedot ja jalavan kirjaluetteloa; s. 3 ”Menu” = sisällysluettelo; s. 4–48 mv sk ]

Ks. myös:
Goretta (1990)
Praedor (Jalava, 1998–2002)
Ontot kukkulat (WSOY, 1995)
Vala auringolle (Jalava, 1997)
Väinämöinen 1–9 (Jalava, 2001–2008)
Rintamalottien korkeajännitys (Egmont, 2005)
Ksenofon: Anabasis – Kyyroksen sotaretki, osa I (Arktinen Banaani, 2011)

Ihminen tunkee kirjoituksesta lihana ulos – totuusharjoitelmia

Tiina Pystynen (Weilin+Göös, 1987)

Teoksen nimi:      Ihminen tunkee kirjoituksesta lihana ulos : :
totuusharjoitelmia / / Tiina Pystynen.
Julkaisija:        [Espoo] : : Weilin + Göös,, 1987.
Ulkoasu:           106 s. : : kuv. ; ; 25 cm.
Aineisto:          kirja
ISBN:              951-35-4008-1 (nid.) :, 78 mk
Kokoelma:          KANSALLISKOKOELMA (käytettävissä vain lukusalissa)
Sijainti:          1978- Da2

ISBN 951-35-4008-1. (nid.)

Kansi: Kuvassa lapsi kurkistaa äidistään

Sisällys:
s. 9 – I Anatominen omakuva
s. 29 – II Susia
s. 45 – III Me tulemme olemaan petoja
s. 63 – IV Perhe on kaaos
s. 93 – V Epämuodostuneen sekasikiön kuuhullu huuto
s. 95 – VI Kvarkkinainen

Tämä ei ole vielä varsinaista sarjakuvaa, mutta sisältää jo aihelmat, joista myöhemmin tulee Tiina Pystysen sarjakuviksikin laskettavia sarjakuvarunokirjoja. Grafiikkaa on mukana harmaasävyisinä ja yksi punaisella lisävärillä. Piirroksissa on runollinen ote. Loppupuolellla kuvien osuus vähenee, ja Kvarkkinainen on lähinnä tekstiin kätkettyä visuaalisuutta. Suorasukainen henkilökohtaisuus on tässä jo ihailtavan oivaltavaa.

Runot ovat enimmäkseen suorasanaista modernia runoutta, aiheet enimmäkseen naisen ruumiillisuuteen, synnyttämiseen ja kuolemaan liittyviä. Raadollisuus sekoittuu erotiikkaan, josta riisutaan romanttisuus. Satuteemoja käytetään myös, kuten Lumikkia, josta tulee lähes kauhuromanttinen tarina.. (Itse)ironinen ote tuo huumoria, joka valottaa rohkeasti vaikeimpiakin asioita.

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty pehmeäkantinen kirja; 112 s. + kannet; kannet kolmessa ruskean sävyssä, kannessa piirros; tk vain ladottu esittely; s. 1 otsikko; s. 2, 6,  8, 10, 30, 46, 62, 64, 92, 94, 96, 107–112 tyhjä; s. 3 nimiö; s. 4 kust.tiedot; s. 5 sisällys; Lukunumerointi I–VI s. 9, 29, 45, 63, 93, 95; Ladottuja runoja s. 7, 12–13, 17–20, 23, 25, 27, 34–37, 39–41, 43–44, 47–48, 53–55, 57–58, 60–61, 66–67, 69–75, 77–90, 97–106; piirroksia s. 11, 14–16, 21, 22, 24, 26, 28, 31–33, 38, 42, 49–52, 56, 59, 61, 65, 68 (+ pun. lisäväri), 76, 93]

Ks. myös:
Onnenkoukku (WSOY, 1992)
Leskikuningattaren muistelmat – Kertomuksia kuolemanjälkeisestä elämästä (WSOY, 1993)
Häpeähäkki – romaani mielenpimennoista (WSOY, 2000)
Runousoppi – teoria ja käytäntö – Miten elämä muuttuu taiteeksi (WSOY, 2004)
Mä tahdoin paratiisiin – kirjoituksia elämänkoulusta (WSOY, 2006) [ei sarjakuvaa]
Lemmentanssit – Rakkautta ihminen rakastaa (WSOY, 2009)

Jake 1 – Tiituksen profiili ja muita seikkailuja

Jukka Murtosaari, käsikirjoitus Kari Vaijärvi (Kustannus-Mäkelä, 1987)

ISBN 951-873-152-7 (nid.)

Kansi: Jake ja Tytti juoksevat pakoon luolassa

Sisällys:

s. 3–17 Jake ja Tituksen profiili
s. 18–32 Sissilinnake
s. 33–47 Varjo

Suomalaisen nuortenkirjallisuuden tekijämiehiin kuuluva Kari Vaijärvi on käsikirjoittanut nämä myös lehtilevityksessä olleet poikakirjamaiset seikkailut, ja piirtäjäksi on osunut yksi lahjakkaimmista nuoren polven realistisen sarjakuvan (ja Muumien) piirtäjistä, edesmennyt Jukka Murtosaari, jonka ura suurin piirtein katkesi tämän muutettua Portugaliin.

Paikoin albumimuodossa hidastavat sivun alussa omissa laatikoissaan olevat kertaukset.

Vaijärvi sitoo tapahtumia lukijan omaan aikaan ja osin ympäristöönkin, toki hieman eksotiikkaa mm. matkailusta hakien. Sarjojen tapahtumat ovat seikkailullisia, mutta kuin vaivihkaa myös valistavia, arkipäiväisistä vaaroista ja uhkista varoittavia sekä rohkeutta ja itsenäistä ajattelua kannustavia. Jake ja hänen tyttöystävänsä Tytti ovat myös harvinaisen tasa-arvoinen sankaripari.

Ensimmäisessä seikkailussa Dingon keikalta yksin palaava Jake (Jaakko Niskanen) näkee antiikkiliike Wuorisen ryöstön ja saa sekä turpiinsa että uhkailuja. Isä Pentti epäilee ensin tarinaa humalaisen toikkaroinnin peittelyksi, kunnes saa itsekin uhkailusoiton. Jake on visuaalisesti lahjakas, yhdistää yhden ryöstäjistä ulkonäöltään antiikin kolikon profiiliin ja yrittää piirtääkin tämän. Tytti joutuu pahoinpidellyksi ja houkutuslinnuksi ja vielä Jaken kanssa kaapatuksikin pakettiautoon (rekisterinumero DIE-86). Nuoret pääsevät pakenemaan rosvoilta (Walter ja Sidi) luotien viuhuessa äänenvaimentimilla varustetuista pistooleista (”TSUP”). Rosvot jäävät kiinni, mutta lopussa itse pääpomo jää kummisetämäisesti työpöytänsä taakse varjoihin.

Ajan ilmiöihin viitataan pikkulapsen huudahduksessa puliukosta: ”Kato, äiti! Nasse-setä!!!”

Toisessa seikkailussa Jake lomailee historiantutkija-isänsä kanssa Kaakkurinlammella vanhalta isännältä vuokratussa Lahelan mökissä. Jake koristaa Tytille kirjoittamansa kirjeen piirroksella kukkasesta. Isännällä on haulikko ja seinällään miekka jostakin 1800-luvulta. Isäntä suojelee joutsenparin pesimälampea, isä on jäädä karhun kynsiin, mutta lopulta paljastuu isännän salaisuuskin.

Esi-isä Iso-Juho  on kuulunut Tapani Löfvingin joukkoihin, pelastanut joukkonsa venäläisten yllätyshyökkäyksestä ja saanut miekan sotamuistokseen. Isännän kanssa saunottua Jake saa tietää leirin paikan ja yrittää saada isältään tietoa vastaan matkarahat Interreilille itselleen ja Tytille. Isä kuitenkin seuraa ja löytää leirin ja kasan plootturahoja 1700-luvulta (9  kpl kahden taalerin prlootuja, noin 18 kiloa). Isä on onnessaan ja antaa matkarahat Jakelle.

Sisäpiirivinkkkinä: Jake lukee Tähtivaeltaja-fanziinia, jossa myös on julkaistu Murtosaaren sarjakuvia.

Kolmannessa seikkailussa Jake ja Tytti interreilaavat Tanskan ja Calais’n kautta Lontooseen. Roskilde ei nuoria kiinnosta, vaan matka jatkuu junalla kohti Lontoota, Pariisia jne. Vaunuosastoon tunkee suomalaistaustainen Frank (”Menossa Eiraan, vai?” – ”Ei, kun tulossa sieltä.”). Nuoret näkevät, kuinka Frank varastaa lompakon vanhalta merimieheltä (kovasti ikääntyneen Corto Maltesen näköiseltä!) , ja epäilevät tämän esittävän hullumpaa kuin onkaan käyttämällä outoja sivistyssanoja puheessaan.

Calais’ssa nuoret yrittävät karistaa Frankin, tutustuvat Doverin lautalla Johniin ja muihin jalkapallofaneihin. Lontoon turismin kseksen Tytti näkeekin yllättäen Frankin, ja taas paetaan, nyt kaupungin laidalle, mustien asuinaluelle, missä torjutaan ”ruuohon” kauppiaan tarjoukset  (musta hänkin). The Queen’s Head –pubista Frank kuitenkin löytää nuoret, ja ”Nyt Nasse-setä on hyvin vihainen!”

Yllättäen Frank pelastaakin Jaken ja Tytin ryöstäjän kynsistä – ja ’merkkaa’ rosvon stiletillään, mutta rahat Jakelta silti menevät, ensin Frankin vaatimiin tarjoiluihin pubeissa (hasaakin Frank tarjoaa, muttei oteta), ja lopulta Frankin vieminä. Tytin turvallisuuskin oli vaarassa, kun Frank yritti samaan sänkyyn hotellissa – joutuen toki Jaken torjumaksi. Frankista tehdään rikosilmoitus poliisille, ja matka jatkuu Tytin rahoilla ’matriarkaalisemmissa’ tunnelmissa.

Murtosaari tekee näyttävää ja kauniisti piirrettyä sarjakuvaa niin luonnosta kuin Lontoostakin, ja on tarkka yksityiskohdissakin. Hahmot ovat anatomisesti oikein konstruoituja ja myös ilmeikkäitä, sivuhenkilöitä myöten. Hän edustaa kunniakkaasti Suomessa harvinaista, kansainvälisen realistisen sarjakuvan perinnettä, siis Veikko Savolaisen Joonaksen henkisenä perillisenä tässä mennään.

Lisätiedot:

[27 x 21 cm pysty albumi, 48 s. + kannet, ei skp, kansi väri, tk mv piirros ja tekijäöiden valokuvat sekä esittleytekstit ladottuna; s. 1 nimiö + väriruutu sivulta 15, s. 2 kust.tiedot ja sisällys + ”Kiitokset Grafialle, joka on myöntänyt apurahan tämän albumin valmistamiseen.”; värisarjakuvaa, teskstaus versaali, signeeraukset 1985–86; sarjalla otsikko joka sivulla! Kolme seikkailua, kaikki piirrossivut numeroitu 1–15]

Ks. Jake 2 Valhallan portti ja muita seikkailuja (Kustannus-Mäkelä, 1988)

Joonaksen seikkailuja 1

Veikko Savolainen (Jalava, 1987)

ISBN 951-9201-49-1 (nid.)

Kansi: Joonas juhlaillallisilla valkoisen viidakkokansan kanssa (osa stripistä 160–50)

Sisällys:

s. 3–25 Joonas ja Mirimari [Joonas 1] (stripit 1-50…90–50; Helsingin Sanomat 1.7.1950–28.9.1950)
s. 25–47 Joonas Afrikassa [Joonas 2] (stripit 91-50…180–50; Helsingin Sanomat 29.9.1950–30.12.1950)
s. 48–70 Narkomaanit [Joonas 4] (stripit 271-51…360–51; Helsingin Sanomat 5.4.1951–8.7.1951)

Tämä on toinen, lupaavin yritys Joonaksen sanomalehtisarjojen kokoomasarjaksi, mutta jäi välitettavasti tähän ainoaan, ykköseksi numeroituun albumiin. Kolmas seikkailu, ”Joonas ja nuori prinssi” on jätetty välistä, ja tarinat jatkuvat kuin suoraan ilman väliotsikointeja.

Aivan ensimmäiset Joonakset ovat ovelia sekoituksia eksoottista ympäristöä, seikkailunsävyistä jännäriä ja humoristista ihmissuhdesoppaa. Kahdessa ensimmäisessä taiteilija Joonas Joutilainen (niin, se on sukunimi, joka sarjassa harvoin esiintyy) saa pestin afrikkalaisen alkuasukastytön sivistäjänä – ja päätyy erinäisten kilpakosintojen ja koettelemusten kautta valkoisen heimon kuninkaaksi – ja miesten vallankumouksen kautta myös vapautuu siitä hommasta.

Huumori on aika lailla pääasia alkuvaiheen Joonaksissa, roolipeleissä käsittelykulman voi lukea jopa naisasiaksi, sillä naiskauneudellehan Joonas on aina ollut herkkä, ja näin vuosikymmniä myöhemmällä katseellakin mustien kuvaus on aikakautenaan hillittyä (”mustanaama” ja n-sanakin vilahtavat vailla myöhempää arvosisältöä),  joskin kaikilla on jonkinlaisia nirunaru-tyyppisiä nimiä…

Neljännessä, tässä kolmannessa, narkomaanit tulevat myös ajan todellisuudesta, Suomessa kun oli sotien jälkeen todellinen huumeongelma. Ajasta on myös sisäpiirivitsi: Joonas on paitsi voittanut muotokuvakilpailun (ei kai), ja hänen mallinsa on päässyt elokuviin, joten mallitarjokkaita on nyt riesaksi asti, ja hän kun haluaisi mieluiten vain piirtää lastenkirjoja (Lepsu ja Komittari ilmestyi 1957). Heroinisteina on pariskunta Karu (!), jonka auttaminen muuttuu kolmiodraamaksi.

Vielä VeSa-nimimerkillä Joonas piirtää jo uransa alussa vallan kansainväliseen tyyliin, vaikutteita lienee tullut ainakin Alex Raymondilta ja Milton Caniffilta. Bob Hopen elokuvat ovat ilmeinen kaikupohja itse seikkailuille, jos toki myös Tarzan (ja valkoinen jumalatar). Erityisesti pitää mainita, että heti uransa alusta alkaen Joonas on ollut myös mestaritekstaaja – monen myöhemmän tekijän akilleen kantapää kun on ollut juuri huolimaton ja epäselvä tekstaus.

Sarjoja ei ole kirjassa mitenkään esitelty, joten  tähän sarjojen otsikot on otettu Joonas – sarjakuvantekijä -kirjasta, jonka bibiliogarafian ovat koonneet  Arto Hukkanen, Heikki Jokinen ja Pentti Nuortimo.

Joonaksen sanomalehtiseikkailuja ilmestyi Helsingin Sanomissa kaikkiaan 20, joista nämä kolme on uusittu tässä kirjassa, neljä viimeistä ja numero 15 Sarjiksessa, ja niistä taas kolme myös vuoden 1983 kokoomakirjassa. Vain 14. seikkailu, ”Missikilpailut” on uusittu Helsingin Sanomissa 1996. Hassua, kun Rip Kirby taisi mennä samassa lehdessä jotain kolme kierrosta…

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi, 72 s. + kannet, ei skp, sivut numeroitu, kansi väri, väritetty ruutupiirros (osa stripistä 160–50) , tausta vaaleansininen, kuva mv (osa stripistä 95–50), tk. pohjaväri vaaleansininen ja väritettty ruutukuva (stripistä 304–51); s. 1 nimiösivu; s. 2 kust.tiedot; s. 3–70 mv sarjakuvaa 4 strippiä per sivu, paitsi s. 70 vain 2 strippiä; s. 71 Jalavan julkaisulistaa; s. 72 tyhjä]

Ks. Joonas – sarjakuvantekijä (toim. Heikki Jokinen; Jalava, 1990)

[Kemi 7]

Ihan kiva elämä – Sarjakuvia Kemin VII valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta 1987

antologia, toim. Heikki Porkola (Kemin kulttuurilautakunta, 1987)

Kansi: Kaksi hahmoa hyppää sillalta (kuplissa repliikit ”Ihan kiva elämä” ja ”Nii oliki”; Harri Pystynen).

Sisällys (sarjakuvat, sivunumeroinnin mukaan):

s. 1–5 Ari Pirttisalo: Liftari [1.p.]
s. 6–11 Hannu Hirvonen: Monologi [2.p.]
s. 12–14 Hannu Hirvonen: Metsästäjä
s. 15–26 Sari Luhtanen & Jussi Karjalainen: Minä olen kuin juopunut mies [3.p.]
s. 27–33 Ari Kutila: Viimeiset ilmestykset [3.p.]
s. 34–36 Reijo Mustonen: Ahtaajat [km]
s. 37–38 Hannu Pyykkönen: Isä [km]
s. 39–40 Kivi Larmola: Blues D-portaassa [km]
s. 41–42 Mari Tuominen & Ilkka Ruokola: Mörkö sängyn alla [km]
s. 43–53 Harri Pystynen: Patenttitoimisto [1.p. stripit; 22 kpl puolen sivun stippejä/pilapiirroksia]
s. 54–55 Harri Vaalio: Ötökkä [2.p. stripit; 7 kpl]
s. 56–114 Matti-Pekka Ratia: Levottomat nuket II–III [1.p. albumit]

II – s. 56–87 – Kivespussissa on lapsen taivas [32 s.]

III – s. 88–114 – Kuka pelkää mustaa surmaa [32 s.]

Sarjakuvaseuran asiantuntijoina Toni Jerrman ja Heikki Jokinen. Uuden käytännön mukaan seuraavan vuoden raatiin pääsi suoraan kilpailussa pääpalkittu Ari Pirttisalo.

Albumisarjan palkittu sai jo toisen kerran työnsä kilpailualbumin kansiin.

Tällä kertaa ei julkaistukaan muita kuin kilpailussa palkittuja tai kunniamaininnan (km) saaneita töitä.

Matti-Pekka Ratian kaikkiaan 98-sivuinen trilogia onkin aikamoinen nuorison maailmankuvien läpileikkaus, mukana elämää ja kuolemaa, abortista ja aidsista seksiin ja seksuaalisuuteen, taidetta teatterista elokuvaan ja kirjallisuuteen, muuta yhteiskuntaa uskonnosta politiikkaan… Kohtalon ironiana hautakivien julkkikset elivätkin tekijää pitempään.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 126 (?) s. sis. kannet; ei skp; kannet väri (keltaor. J apun taustalla piirr. pääots. kelt vers. mustin varjoin; alla msut apalkki, jossa lad. valk. vers. alaots., alla lad. msut. gem ja vers.kusta ja toim. kansikuva must. kkehysviiva, väritetty piirros, jossa puhekuplat tekst. vers.; selkä valkoinen, lad. must. gem. titteli; tk väri kilpailuilmoitus VIII (Harri Pystynen); s. 2 ja 125 sisäkannet, ei skp; s. 3 nimiö + sisällysluettelo, kust. tiedot ja 5 ruudun strippi s. 12; s. 4 lad. kannen ja tk piirtäjät ja paperi, paino Pohjolan Sanomat Oy + kiitokset (Veitsiluoto Oy, paperi); s. 5 lad. esipuhe ”Naisosallistujien määrä kaksinkertaistui” ja ”Asiantuntijoiden kommentti + ruutu Pirttisalo & Pystynen; s. 6 Keijo Ahlqvistin kommentti; s. 7–10 lad. ”Kilpailun tulokset” + omakuvanäytteet ja s. 10 Sarjainfon mainos; s. 11=1…134=124 sk mv sivun taitossa; sivunumerot lad. alakulmiin alkaen s. 11=1…134=124; huom. sivunumeroinnissa virhe, eli sivut 97-114 ainakin osassa painosta sidottu väärin, sivuja puutuu ja osa sivunumeroista selän puolella eli lehdet takaperin; s. 3–10 vaaleanpun.]

Kootut harhat

P. A Manninen (?, 1987)

Kokooma-albumi

PUUTE Kansalliskirjastolla?

Lapin ympäri 22 päivässä – kaupallinen sarjakuvateos

Jorma Kuula piirrokset); Markku Kokkola, Heikki Lääkkölä, Esa Niemitalo käsikirjoitus (Kemin nuorkauppakamari,1987)

Kansi: Auto juuttuneena porojen sekaan, miehiä auton katolla – ja taikuri puussa. Puhekuplassa: ”Voihan Jukola…”

”Tämä on kertomus kuudesta kaveruksesta, Koksista, Oskusta, Hessusta, Skolasta, Teukasta ja Kekestä. Heidän kuvansa näet takakannesta samassa järjestyksessä. Sankarimme toteuttavat Lapin-matkan, josta he ovat jo vuosia haaveilleet. Aivan suunnitelmien mukaan matka ei suju: heti aluksi he törmäävät outoon mieheen ja Hessu hukkaa arvokkaan laukun.”

Juoni on eräänlainen road movie, eli eteenpäin sännätään kadonneen laukun perässä – mutta kun se sitten lopulta löytyy, se kerrotaankin kuvan sijaan vain tekstissä! Ja kaiken lisäksi loppu jää auki, eli taisi se kallisarvoinen laukku piirilevyineen sittenkin karata kaukomaille tuon ”turkkilaisen” taikuri ”Kuli-Kalin” matkaan…

Piirrostyö on ihan siistiä, mainostoimistojälkeä, paikoin aika selvästi valokuvien pohjalta piirrettyä. Viiva on ohut, mustat pinnat harvassa, ja vähän on harmaarasteriakin käytetty. Hahmot erottuvat, mutteivät kehity kovin monipuolisiksi persoonallisuuksiksi, Taikurihahmo jää tyypiksi. Metavitsejä riittää: ”Kohta ollaan Mämmilässä.” ”Niin, Pellon Mämmilässä.” Nils Holgersson lentää hanhen selässä. Kieliä puhutaan, ainakin englantia ja hollantia näkyy puhekuplissa.

Saatesanoissa myös: ”Näillä sivuilla kuvatut kaupungit ja kunnat ovat olemassa, ihmiset ja yritykset ovat todellisia. Ainoastaan teoksen sankarit ovat kuvitteellisia ja myös heidän elämänsä ja toimintansa perustuu tekijöiden mielikuvitukseen.”

Kuten sarjakuvassakin sanotaan, Kemi on sarjakuvakaupunki, ja niinpä siellä näkyy kauppakamariväkikin tajunneen alan potentiaalin. Sarjakuvaan on istutettu mitä ilmeisimmin mainospaikkoja niin tuotteille ja liikeyrityksille kuin niiden johtohahmoillekin, mikä tekee tästä muuten niin poikakirjamaisesta seikkailusta varsin omalaatuisen hybridin. Jaycees-järjestökin näkyy paitsi kannessa, myös avaussivulla lentokoneen kyljessä lentoyhtiön nimessä (Jaycees Airlines) ja pyrstössä logona. Itse asiassa laskin yhdellä selauksella sarjakuvasta yli sata tuotemerkkiä tai suoria viittauksia liikeyritysten tai niiden omistajien nimiin. Toivottavasti ainutlaatuiseksi jäävä taiteellis-kaupallinen ilmiö!

Lisätiedot:

[27 x 21 cm pysty vihko; 44 s sis kannet (2+2); kansi väri (mv piirros + liukuväri keltainen ylhäällä, oranssi alhaalla;vasemmassa alakulmassa logo ”JCI”), tk mv+ lisäväri keltainen (keltaisia, mustalla rajattuja ruuutuja joissa lad. tekstit ja hehmokuva): ”Käsikirjoitus Markku Kokkola, Heikki Lääkkölä, Esa Niemitalo; piirrokset Jorma Kuula; ideatyöryhmä: Markku Kokkola, Osmo Korhonen, Heikki Lääkkölä, Esa Niemitalo, HeikkI Pirnes, Teuvo Ypyä; ”Sarjakuvateos Lapin ympäri 22 päivässä – kaupallinen sarjakuvateos” Omistus: Sarjakuvateos Lapin ympäri 22 päivässä omistetaan kaikille Lapista ja sen kehittämisestä vastuuta tunteville; Kustantaja Publisher Kemin nuorkauppakamari r.y. Jaycees Kemi Finland; Paino Pohjolan Sanomat Oy:n kirjapaino Kemi 1987”; sisäkannet = s. 2+43 vain musta kehysviiva ja sivulla 2 kaksi ladottua tekstiä (ylhäällä ”Tämä on kertomus kuudesta kaveruksesta, Koksista, Oskusta, Hessusta, Skolarista, Teukasta ja Kekestä. Heidän kuvansa näet takakannesta samassa järjestyksessä. Sankarimme toteuttavat Lapin-matkan, josta he ovat jo vuosia haaveilleet. Aivan suunnitelmien mukaan matka ei suju: heti aluksi he törmäävät outoon mieheen ja Hessu hukkaa arvokkaan laukun.”, alhaalla ”Näillä sivuilla kuvatut kaupungit ja kunnat ovat olemassa, ihmiset ja yritykset ovat todellisia. Ainoastaan teoksen sankarit ovat kuvitteellisia ja myös heidän elämänsä ja toimintansa perustuu tekijöiden mielikuvitukseen.”); s. 3–42 mv sk sivun taitolla, ympärillä musta kehysviiva, ruutuvälit pysty- ja vaakasuorassa kovin ohuet, puhekuplat ladottu versaalilla, tekstiruudut ladottu gemenalla; sivuja ei ole numeroitu]

Maagor-Missabib

Marco Pajari, toim. Ilpo Lagerstedt (Seinäjoen sarjakuvaseura, 1987)

ISSN 0783-3970 (nid.)

Kansi: Avaruudessa maapallo ja muita taivaankappaleita, outo avaruusalus ja pari sarkofagia

Tämä on Seinäjoen sarjakuvaseuran julkaisusarjan ”Suomalaisia sarjakuvia” numero 2. eli heti Manninen – Lagerstedtin ”Toisen ristiretken” jälkeen. Vaikka sillä on ISSN-numero käsittelen sen tässä, koska se on harvinaista kotimaista scifi-sarjakuvaa ja täysin albumimittainen.

Albumi on meillä tuolloin vielä harvinaista albumimittaista scifiä. Tekijän kokemattomuus näkyy, mutta niin näkyy lahjakkuuskin. Esikuvana saattasi olla vaikkapa Kari T. Leppänen, tuo Mustanaamio-lehden ja sen scifisarjoajen kotimainen mestari, ja hänen kauttaan amerikkalaiset taitajat. Erityiskiitos selkeästä tekstauksesta!

Phobos Linesin N/S Texas -aluksen miehistön nimet ovat kuin suoraan amerikoista, mitä nyt Howard Lehti on joukossa, mutta voisihan sielläkin… Kakkossivulla on sommiteltu ruutujärjestys pystysuoraan kolmessa rivissä rinnakkain kulkevaksi, vallan mainiota, ja muuallakin on oivaltavaa sivusommittelua. …

Tarina on alienmainen jännäri, pitkälle kuka sen teki -arvoituksineen. Miehistön ja koneiden keskinäiset suhteet ovat keskiössä. Ajankohdaksi määrittyy 50 vuotta Irangaten jälkeen, ja vielä vaan käytetään n-sanaa, nyt tietoisen loukkaavasti, mutta sepä kuuluukin nyt hahmojen henkilökuvaukseen. Heistä on pyritty tekemään tavallista monitasoisempia. Musta jäsen lukee Émile Zolaa. Tekijän kritiikki rasismia ja väkivaltaa vastaan tulee selväksi, lievästi myös teknologiauskoa epäillen.

Sisäpiirivitsinä: ampumaradan ”Ammu ankka” on kirjoitettu Aku Ankka -lehden logokirjasintyyliin. Peliautomaatissa lukee Kirby piirtäjämaestron mukaan. Seinällä on juliste ”Hiltunen: The Carelian” (Petri Hiltusen ensimmäinen albumi tuli samana vuonna). Itseironiaa on ajatuskuplassa ”B-luokan sci fi -elokuvien käsikirjoitukset ovatkin surkeaa todellisuutta.” Myös ”Alien – kahdeksas matkustaja” mainitaan.

Pauliina Rissanen kertoo alun tekijäesittelyssä Marco Pajarin piirtäneen tätä ennen scifi-fanziineihin Aikakone ja Spin. Tämä on Pajarin toinen julkaistu sarjakuva, Kannuksessa n:o 21 nähdyn ”Groot”-sarjan jälkeen. Marco Pajari katosi sarjakuva-alalta mainostoimistomaailmaan, mutta on myöhemmin tehnyt metsäkonevalmistaja Metson kansainvälisiin julkaisuihin yhtiön omaa ’supersankarisarjakuvaa’.

Lisätiedot:

[30x 21 cm pysty vihko; 36 s sis kannet; kansi väri, tk mv; sisäkannet = s. 2+35 tyhjä; s. 3 nimiö + piirros + kust.tiedot; s. 4 mustalla pohjalla tekijän valokuva ja ladottu teksti valkoisella tekijäesittely kirj. Pauliina Rissanen; s. 5–34 sk mv.]

Mintun uudet kujeet

[Minttu 4]

Maikki Harjanne (Otava, 1987)

ISBN 951-1-09671-0 (sid.)

Kansi: Useita hahmopiiroksia vaakariveissä ja kolmen ruudun rivi, kaikki valkoisella pohjalla, väritettyinä (lumipallon vieritys, hiusten föönaus)

Sisällys:

s. 4–5 Lukuhetki
s. 6–7 Kesäiloja
s. 8–9 Työäiti
s. 10–11 Järistys
s. 12–13 Vappuyllätyksiä
s. 14–15 Kaupungille
s. 16–17 Kääreitä
s. 18–19 Juhlat
s. 20–21 Tarpeellista
s. 22–23 Muistoja
s. 24–25 Koululaisia
s. 26–27 Haiseva koira
s. 28–29 Paise
s. 30–31 Sanaleikki
s. 32–33 Violetti
s. 34–35 Mattokato
s. 36–37 Vauvan vaatteet
s. 38–39 Unia
s. 40–41 Syliin
s. 42–43 Railo
s. 44–45 Hiihtoloma
s. 46–47 Lumiukko
s. 48–49 Lohduton
s. 50–51 Tonttu
s. 52–53 Uusi vuosi

Sarjakuvat on julkaistu Kotiliedessä 1986–1987. Alkuruutuvinjetit kuten edellisessä. Ruudussa voi olla montakin Minttua, kun on kyse liikkeen kuvauksesta (s. 46–47). Yläviivassa riippuu hiiri (s. 20, 48). Ruutujaon muutos jättää ruutuihin jopa lovia (s. 14–15).

Äiti järjestää opiskelua ja lomaa Mintulle, kun täma ei vieläkään pääse kouluun. Myös äiti Lotta saa sympatiaa lukuhetkensä kuvauksessa. Äiti lukee Ruipelot-lehteä ja unikirjaa. Minttu aikoo työäidiksi, kotiäitien lapset kun eivät pääse työpaikalle juomaan limskaa. Metsässä tonttuja on lukijan näkyvillä, vaikkei Minttu niitä huomaakaan, eikä kuulemma äitikään. Opettavaisimmillaan ollaan, kun todetaan, että tupakka on myrkkyä aikuisille ja lapsille.

Lisätiedot:

[22 x 26 cm vaaka kovakantinen kirja, 56 s. + kannet (2) ja sisäkansilehdet (2+2), ei skp; kannet väri; s. 1 otsikko väri, s. 2 hahmot väri, s. 3 nimiö + värivinjetti, s. 54 kolme ruutua sanaton sarja (s. 12); s. 55 kolme piirrosta (kissa juoksee); s. 56 kust. tiedot; s. 4–53 kullakin aukeamalla värisarjakuva; tk väriruutu (s. 27); selässä ”maikki harjanne” tekstattuna valkoisella mustin ääriviivoin, ” mintun” punaisella, ”uudet kujeet” vihreällä]

Narsis-City

Tapani Markkula (Kirjapaja, 1987)

ISBN 951-621-795-8 (sid.)

Ksnsi: Öistä kaupunkisiluettia, etualalla jussipaitainen mies ja edustava nainen käsikynkässä

Näyttävästi kovissa värikansissa ja vielä samanlaisissa kansipapereissakin julkaistu mustavalkoinen sarjakuvakokoelma, tai oikeastaan pilapiirros- ja sarjakuvakokoelma (yhden kuvan juttuja on 14 ja yksi värillinen takakannessa, loput ovat useampiruutuisia ja siten sarjakuvia, yhteensä 59 sivun verran). Sarjakuvat ovat otsikoimattomia ja muodoltaan vaihtelevia yhden sivun eli muutaman ruudun sarjoista aukeaman juttuihin.

Aihepiiri on aikuinen, aforistisen humoristinen, aikaansa kommentoivaa, selvästi teologisesta taustasta ponnistavaa. Piirrostyö on hieman kömpelöä tai naivistista, miten haluaa nähdä. Ideat ovat kyllä kypsiä ja hyvin muotoiltuja. Jonkin verran konservatiivista ajattelua, mutta myös sitä kyseenalaistavaa.

Esimerkiksi uskonto- ja filosofiashoppailua kyseenalaistetaan. Epäaito ihminen on sellainen, jolla ei ole merkkivaatteita. ”Vika ei ole siinä, ettei nyt lapsilla ole lapsuutta… vaan siinä, että viisikymmentäluvun lapsilla ei ole lainkaan aikuisuutta.” ”Must on ainaki paljo niinku kansainvälisemmän näköstä kun kaduilla pyörii nekruja, japskuja ja muita aasialaisia.” Arkkitehtuurikritiikkiä on ”pääesikunnan postsivilisatorinen päärakennus” joka siis on valmiiksi räjähtäneen näköinen.”Kertakäyttöinen arkku riittäisi.””Turha väittää, ettei ihmisillä nykyisin ole unelmia… Nykyajan ihmisen unelmat vain ovat painajaisia.”

Lisätiedot:

[31 x 22 cm pysty kirja, 64 s. + kannet + sisäkansilehdet 2 + 2 + 2 + 2; kovakantinen + kansipaperi = kannet väri, tk väri, sis. pilapiirros jossa puhekupla, ladottu: ”Narsis Cityn svengissä haluavat kaikki pysyä, nähdä ja näkyä: kehonrakentajat, rambot, jupit ja futurot. Mukana hilluvat myös ihan tavalliset jörndonnerit.”, koodi 84; selässä T. markkula, narsis City, K-logo; sisäkansiaukeamalla värillinen piirroskuva, yömaisema, valoja ikkunoissa, talot muodostavat sanaan ”CITY”; s. 1 otsikko + vinjetti (s. 5), s. 2 tyhjä, s. 3 Nimiö, s. 4 Kust.tiedot, s. 5–63 otsikoimattomia sarjakuvia ja pilapiirroksia, s. 64 tyhjä]

Ks. Isä Ruben, Pastori Nakki

Näkymätön Viänänen

Jope = Jorma Pitkänen (Kustannuskiila, 1987)

Tekijä(t):         Pitkänen, Jope,, 1947-

ISBN 951-657-227-8 (nid.)

Kansi: ”…tuhannen ja yhden yön sarakuvia Näläkäjärven Puutteenperältä…”, väripiirroksessa Näkymätön Viänänen puhallutetaan ratsiassa kamelilla ratsastamassa.

Uudella kustantajalla, Ilmeisesti sunnuntaijaksoistatai muuten koko sivun muotoon piirretyistä sarjoista koottu albumi. Aikaan sitovat mm. Mathias Rust Punaisella torilla, ”Lennä Juri Gagarin, lennä …” ja viittaukset Iranin ja Irakin sotaan, Turkkaan ja näytelmään ”Juska Paarma Tukkijoella.” Neekereistä ja mustalaisista puhutaan edelleen ’vanhan kansan’ tapaan. ”Äetikälle” katsotaan jo lomittajaa ”Pankokista”…

Julkkiksista mainitaan mm. Ismo Alanko, Pulli, Tiuri ja Wahlroos, pääministeri Sorsa, presidentit Reagan ja Gorbatshov, presidenttiehdokkaat Holkeri ja Väyrynen (ja ehdokasehdokas Kaari Utrio), ruhtias Rainier ja prinsessa Stephanie, Samantha Fox, urheilijoista Vaini, Kurri, Väätinen ja se hyppäävä Matti… Taustaa valotetaan: Näkymättömän Viänäsen isä, stm. Eetu Viänänen, isoisä torppari Veerti Viänänen. Maailmankuvaan astuvat tasa-arvolaki ja ympäristöministeri.

Muodosta johtuen kuvallisesti vaihtelevampaa, mutta sanallisesti runsaampaa ilmaisua. Aihe ja ote ennallaan.

Lisätiedot:

[25 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet, ei skp; kansi väri; s. 1 otsikko; s. 2 tyhjä; s. 3 nimiö + piirros lippis; s. 4 kust.tiedot; s. 5–64 mv sk, koko sivun sarjoja kolme riviä per sivu, toisinaan alla tekstattuna vitsikkäitä lisäkommentteja, mm. Aleksis Kiveä mukaillen; tk mv piirros olutkukko ja ladottu teksti ”Antaa närästää!”, iloisen ylisanaisesti kehuva tuoteseloste.]

Ks. myös:
Näkymätön Viänänen (Kustannuskiila, 1988)
Näkymätön Viänänen (Kustannuskiila, 1989)

Puupään parhaat 7

Fogeli = Ola Fogelberg (Kustannus-Mäkelä, 1987)

Kansi: Lentokoneessa Pekka, Justiina ja Pätkä, Pekka ohjaa ja nostaa hattua [= Pekka Puupää XIII, 1955]

Sisällys:

s. 3 Leppoisa lauantai-ilta (PPP7)
s. 4 Pekan elämänviisaus (2 leveää ruutua) (PPP9)
s. 5 Akat (PPP2)
s. 6 Puotimatka (PPP2)
s. 7 Suurilla rahoilla – – (PPP2)
s. 8 Patentti (PPP2)
s. 9 Auton osto (PPP2)
s. 10 Syntymäpäivälahja (PPP2)
s. 11 Pätkän viisas koira (PPP2)
s. 12 Kotini on linnani (PPP2)
s. 13 Verenmyrkytys (PPP2)
s. 14 Huono tuuri (PPP2)
s. 15 Lääke (PPP2)
s. 16 Finanssinero (PPP2)
s. 17 Posti (PPP2)
s. 18 Jotakin on hullusti (PPP2)
s. 19 Siivoushommissa (PPP2)
s. 20 Vanha Aatami ja vanha Eeva (PPP2)
s. 21 Vahdissa (PPP2)
s. 22 Narripeli (PPP2)
s. 23 Kiipeilemässä (PPP2)
s. 24 Takakylän edustaja (PPP2)
s. 25 Uutisia (PPP2)
s. 26 Possukauppoja (PPP2)
s. 27 Aarre (PPP3)
s. 28 Ostoksilla (PPP3)
s. 29 Täysi pannu (PPP4)
s. 30 Turha vatsan pumppaus (PPP4)
s. 31 Sahanomistaja (PPP6)
s. 32 Haiseva joulukinkku (PPP6)
s. 33 Alkaa uusi vuosi tarmokkaasti (PPP6)
s. 34 Käräjillä (PPP6)
s. 35 Hamstraus (PPP7)
s. 36 Mikrofoni käy Pekan luona (PPP7)
s. 37 Tiskin alta osto (PPP7)
s. 38 Osa kelpasi (PPP7)
s. 39 Presidenttikutsu (PPP7)
s. 40 Sekunnilleen (PPP7)
s. 41 Kissan läksiäiset (PPP8)
s. 42 Kovasti luettu kirja (PPP8)
s. 43 Ahtaat kengät (PPP8)
s. 44 Roskakirjallisuus (PPP8)
s. 45 Kummallista (6 r, ei rajausta) (PPP9)
s. 46 Kaiku vastaa variksenpelättimen puolesta (PPP9)
s. 47 Naiset ovat oikullisia (PPP9)
s. 48 Tappoyritys (6 r., ei tekstiä) (PPP9)
s. 49 Merta edemmäksi kalaan (PPP9)
s. 50 Seuranpito (PPP9)
s. 51 Pulun joululahja (PPP9)
s. 52 Pyykkipunkkakauppa (PPP9)
s. 53 Rääppiäiset (PPP10)
s. 54 Pelastettu pyykki (PPP10)
s. 55 Pekka tarvitseee bussirahaa (PPP10)
s. 56 Sinne se kana katosi (viimeinen ruutu 2x leveä) (PPP10)
s. 57 Urakkapuuhia (PPP10)
s. 58 Parannettu todistus (PPP10)
s. 59 Meteliä pikkuasioista (PPP10)
s. 60 Pekka esittää itseään (PPP10)
s. 61 Niputtain tuhatlappusia [sic.] (PPP10)
s. 62 Pekan lisäansio (PPP11)
s. 63 Tärkeä sijoitus (PPP11)
s. 64 Pekkaa häiritään (PPP11)
s. 65 Huiputtajaa huiputetaan (PPP11)
s. 66 Pekka auttaa taloudessa (PPP11)
s. 67 Halpaa lystiä (4 r. keskellä) (sign 1946) (PPP11)
s. 68 Pekka ottaa opiksi (PPP11)
s. 69 Pekka antaa tukea (viim. r. 2 x leveä) (PPP11)
s. 70 Pekka marjassa (PPP11)
s. 71 Hyvä tuli (PPP11)
s. 72 Pekka on avulias (PPP11)
s. 73 Pekka jää auton alle (PPP11)
s. 74 Avaimen automatka (PPP11)
s. 75 Kuvasarja Pulusta – Pekan hyvä ystävä Amerikasta pyysi Pulun kuvaa [kapaloissa] (PPP11)
s. 76 Pitkä Lehtinen (PPP11)
s. 77 Kenenkään huomaamatta (PPP11)
s. 78 Pekka joulupuuhissa (PPP11)
s. 79 Kalossi (PPP11)
s. 80 Vetonumero (4 leveää ruutua) (PPP9)
tk Viisas pääsee vähemmällä [pysty 4 r, teksti ladottu] (PPP6)

”Sarjat on valittu v. 1943–1953 ilmestyneistä Pekka Puupää -kirjoista”

(PPP2) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää II (1943)

(PPP3) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää III (1945)

(PPP4) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää IV (1946)

(PPP6) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää VI (1948)

(PPP7) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää VII (1949)

(PPP8) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää VIII (1950)

(PPP9) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää IX (1951)

(PPP10) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää X (1952)

(PPP11) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää XI (1953)

Lisätiedot:

[18×23 cm vaaka; 80 s. + kannet; ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö; s. 2 painotiedot; s. 3–80 m-v sk, 6 r/s 2 rivissä, tekstit ladottu alle; sarjat otsikoitu lad. gem., sivunumerot lad. alakulmiin; kansi väri; selkä valk., lad. must. vers. otsikko ja numero; tk lad. must. esittely]

Ruutia, Räminää, Rakkautta

Riitta Uusitalo (omakustanne, 1987)

Puuttuu KK?

Kansi = 1. sarja poikittain, alareuna selkään päin: Otsikko ladottu, pystyssä poikittain sarjakuva ”Vernissage”, jota tuunattu korostuskynällä (oranssi ja vihreä); tk mv ruutu Loppu ja punaisella leimasinmerkintä

Sisällys:

s. 1 Vernissage – Tipu Laitinen ryhtyy taiteilijaksi. Voilá. (1986) [poikittainen 2 sivua]
s. 2–9 Kovaa peliä Tellyn baarissa (1987)
s. 10–11 Tuola on ravintola! huutaa rva Mäkinen Tsekkoslovakiassa – Mäkisiä janottaa (1986)
s. 12–15 Tipu Laitinen matkailee Ateenanreissulla
s. 16–18 Tipu Ihmemaassa – Tipu Laitinen, opettaja ryhtyy naismuusikoksi

Sisällytän tämän poikkeuksena mukaan, vaikka kyseessä onkin omakustanne, vain kulttuurihistoriallisen painoarvon ja Uusitalon tuotannon varhaisvaiheen esittelyn johdonmukaisuuden vuoksi. Taiteilija Tipicossa on helposti nähtävissä omakuvamaisia piirteitä. Mukana on myös taidehaastattelun parodiaa: ”Mitä on luovuus?”; ”Kyllä se on lahna.”

Vierailevina tähtinä mm. Telly Savalas, kuulu tv-dekkari ja kaljupää (myös Kekkonen ja Miettunen, vähän Donnerkin). Ajan parodiaa mm. juliste, jossa teksti ”Samantta Vot. Singer.”  ja kuvassa paljaat rinnat. Tipun yhtye Syntiset Eevat esiintyy Tavastialla ja julistaa: ”Sinunkin lapsista tuloo teinejä!” aikaansaaden ”historiamme merkittävimmät teinivainot”.

Lienee lupa tulkita Tipu Laitinen jossakin määrin tekijänsä itseironiseksi omakuvaksi. Lisäksi on sarjakuvien lisäksi sivulla 19 konekirjoitettu ”Tipu Laitisen Muistelmat: Ensimmäinen Versio”, joka taustoittaa lisää Tipun maailmaa.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihkonen, taitettu A3 stiftattuna; 20 s. sis kannet ei numeroitu; s. 19 konekirjoitettu ”Tipu Laitisen Muistelmat: Ensimmäinen Versio”, mv, paitsi kansien värituunaus; tk mv ruutu ”Loppu” ja punaisella leimasinmerkintä; sarjat päivätty -87]

Sami – Saimaan sankari 1 – Norppalinnan synty

Bohm; Lajunen (Samimaa Oy, 1987)

PUUTTUU KK ?

ISSN 0784-0551 (nid.)

Kansi: Sinisellä kehyksellä väripiirros, jossa kalottipäinen Sami-norppa punaisessa paidassa seisoo yhdellä jalalla tukkien päällä, peukut pystyssä

Tällä julkaisulla on lehtinumero ISSN, mutta käsittelen sen tässä, koska se kuitenkin on samalla täysmittainen värisarjakuva-albumi.

Norppakuningas Konrad III määrää Samin valmistelemaan kuningaskunnan monituhatvuotisjuhlia (!), ja apuun Sami saa Urmaksen, Lilin ja Fannyn – ja kuutit leikkivät juhlia. Tiedenorppa Einstein Goethe ja liikenorppa Johnny Boy touhuavat tahoillaan. Juhlaillallisen jälkeen mennään takaumaan Konradin esitelmään, Willehart Kierosilmän, Thorbjörn Sotavallan pojan aikoihin, jolloin apurina toimivat Samuel, Urho ja tietäjä Noita-Niilo.

Molemmat hallitsijat hokevat : ”Hirmuisen hirmuista!” ja historiassa Itämeren kala haisee, haisukansan syystä (?!)… Kansa matkaa mereltä Saimaalle. Vaaroja aiheuttavat haisukansan Lemula, Lätti-Leo ja Ritola, jotka tosin pelkäävät norppia luullen näitä maahisiksi, ja palvovat Höh-jumalaa. Vesihiisi johdattaa kansan ohi Imatran koskien – ja sitten vain rakennetaan Norppalinna. Alussa, lopussa ja vähän keskelläkin vierailee Tiira.

Sarja on piirretty aika lailla Asterixin vaikutteissa, sinänsä kauniisti väritttäen, mutta hieman haparoiden piirrettynä ja tekstatuna. Aihelmia on, mitta niitä ei oikein kehitellä, ja ilmeisesti ajatuksena onkin ollut tehdä pitempää sarjaa. Ei ole tiedossani, jatkuiko sarja. Tekijöistäkin on esillä vain sukunimet, piirrokset Bohm, teksti Lajunen, ideointi molempien.

Lisätiedot:

[30x 21 cm pysty vihko; 32 s + kannet; sarjakuvasivujen piirrosruuduissa numerointi 1/1–1/32; kansissa pohjaväri tummansininen, kansikuva väripiirros ja tähdessä ”1” sekä WWF:n pandalla puhekupla ”Auta luontoa”; sisäkansissa tumansinisellä pohjalla alussa valkoisia norppahahmoja ja lopussa Norppalinnan kartta kohdetietoineen; tk valkoinen ’kirjakäärö’ ja mustalla ladottu esittelyteksti, alla tekstattuna ”Sami paistaa räpylää ystävälleen Enso-Gutzeitille!” sekä valkoisella kust.tiedot hinta 25 mk; sk väri, tekstattu]

Suruton seurakunta

Jäpänperä [3]

Martti Sirola (Weilin+Göös 1987)

ISBN 951-35-3996-2 (sid.)

Kansi: Laatikon päällä puhujana pastori, joka osoittaa otsikkotekstiä, edessään hölmistyneitä seurakuntalaisia [ylälaidassa valkoisella sarjan oma ’skyline’]

Tämä kolmas on Jäpänperä-kirjoista onnistunein. Piirrostyö on sujuvampaa kuin missään aikaisemmassa Sirolan työssä, eivätkä tyylilliset lainat Asterixista tai Lucky Lukesta suinkaan haittaa, kun Uderzo ja Morris ovat niin hienoja piirtäjiä. Itse asiassa vasta tässä tuntuu Morrisin vaikutusta, varsinkin pappishahmoissa, mutta myös jonkin verran juonen kuljetuksessa.

Takakannessa mainitaan yhä: ”Sarjan pohjana on kansanrunousarkiston kokoelmat sekä uudempi huumori.” Martti Sirola on kuitenkin hedelmällisesti uskaltautunut irtautumaan kansanperinnemateriaalistaan ja rakentamaan tähän selkeän juonen kaaren. Hieman päällelliimatulta tuntuu kansainvälisten aforismien lainailu repliikkeihin – ja varsinkin sitaattien alkuperäistekijöiden maininnat jopa kuplissa.

Miljöö on edelleen Jäpänperä, mutta nyt nähtynä kirkon suunnalta. Väki käy kirkossa vain ehtoollisella, kuin baarissa. Pastori Lukki lähtee lomalle ja kutsuu sijaisekseen kaupunkilaisserkkunsa Kalle Kolkon, entisen opettajan ja vankilapastorin, nyttemmin teurastajan.

Alkupuoli kertoo ensin Lukin kutsusta, sitten Kolkon tarinaa takaumina lapsuudesta asti ja matkaa kaupungista Jäpänperään, ensin junalla Sikunalehtoon ja sieltä Käikän kanssa jalkapatikassa ja veneellä Jäpänperään. Huumori syntyy mm. väärinkäsityksistä ja paradokseista: Tulee ”Kakolasta”, ollut siellä ”elinkautensa” ja joutunut sinne ”Varkaudesta”. ”Saarnaa pastori Lukki. Muuten arvokas ohjelma.” ”Usko lomanjälkeiseen elämään” näkyy kuvana ”nasaretilaisesta Thaimaassa”.

Kuvallista huumoria revitään mm. Kolkon piirteistä: työkalut ovat yhtä kuin käsi, yksi sormi on naskali, kaksi sormea on sorkkarauta, nyrkki on vasara ja avokämmen lapio. Kellonsoiton nuoteissa on kaksi säveltä ja teksti ”Ding-dong”. Lopussa kahvisokerin reikiinnyttämä hammas vislaa s-kirjainten sijaan nuotit.

Muita hahmoja ovat kanttori Jurttila ja suntio Rönkä. Seurakunnassa on noin neljä henkeä, Kolkon tullessa luku nousi 25 % ja Lukin lähtiessä laski 25 %. Kolkko on uusi rovasti, joka uudistaa paitsi kirkon (pärekattotalkoot, ilmainen kahvitarjoilu, painovirheen seurauksena ilmainen sahtitarjoilu), myös koettelemusten kautta itsensä.

Sivulta 27 lähtien Kolkko kantaa tarinaa. Tutustuttuaan Lukin ’lunttikirjaan’, jossa on pullo Safari-likööriä, hän alkaa ryypätä ja putoaa viimein avoimeen hautaan, luulee kuolleensa ja ’nousee ylös’ Jäpänperä-taivaaseen, päästen lopulta putkaan selviämään.

Lukki palaa (s. 44), ja kirkko on täysi. Kolkko on keksinyt yleisömagneetiksi jatkosaarnat, jotka jäävät aina jännään kohtaan, ja hereilläpitämiseksi keikkuvat penkit. Juokseva vitsi vaatenaulakon viestilapuista päättyy: ”Vain seurakuntalaisille” – ”Saa ripustaa myös vaatteita”.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on kaikkien kolmen Jäpänperä-kirjan kansiaukeamilla oleva maisemapiirros, joka näkyy olevan pohjana sivun 13 isolle ruudulle. Sivulla 42 ajatuskupla lainaa kuvan sivulta 7.

Lisätiedot:

[ 30 x 23 cm; pysty kovakantinen kirja, 48 s. + kannet 2 ja sisäkansilehdet 2+2 josta 3–48 värisarjakuvaa, yhtä tarinaa ilman väliotsikoita, kannet väri, sisäkansiaukeamissa maisemakuva sivun 13 kuvasta ruskealla painovärillä;  s. 1. Nimiö värivinjetein (kirja Miten saada ystäviä ja vaikutusvaltaa + motto George Bernard Shaw:”Jos jokin siekka on huvittava, etsi siitä salaista totuutta”, s. 2  kust tiedot + värivinjetti (avoin kirja, jossa ”Safari liguer” piilopullo ja -pikari)+ ”Copyright © 1987 Martti Sirola and Amer-yhtymä  Oy Weilin + Göös” ; tk väri, kuva jatkuu kannesta selkään, ladottu valkoisella harmaalle pohjalle ”Martti Sirola – Suruton seurakunta” + WG-logo]

Jäpänperä-sarja; Käikkä (W+G,, 1985); Härmäläiset (W+G, 1986);  Suruton seurakunta (W+G, 1987)

Taneli [4] – pehmoilun ABC

Rauli Nordberg et al (Kirjapaja, 1987)

ISBN 951-716-103-4 (Poikien keskus, nid.)

ISBN 951-621-812-1 (Kirjapaja, nid.)

Kansi: Taneli pinnasängyssä ja nalle lattialla

Sisältö:
s. 3–26 Taneli (Rauli Nordberg)
s. 27–32 Huisvili (Toni Tammi)
s. 33–42 Pasi (Wallu = Harri Vaalio)
s. 43–48 Hapsutakki (käsik. Kaarina Luoto, piirros Wallu)

Lähinnä vuoden 1982 Taneli-sarjoista koottu albumi, jonka sisältö on saman tapainen kuin edellisissäkin Taneleissa. Hurjimmasta päästä Tanelin aihevalikoimassa ovat aseriisuntavitsit ja yökastelun käsittely.

Sisäpiirivitsejä ovat Tanelin piirtämä Taneli (Rauli Nordbergin pojan nimi on myös Taneli) ja tulevaisuuden haave urasta sovinistina (vrt. Nordbergin Saksassa albumina julkaistu Chauvinist) sekä se, että lähiön näkymät alkavat muistuttaa Nordbergin yhdessä Timo Kokkilan kanssa luomaa As Oy Kivikennoa.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. mv + kannet; kannet väri; sisäkansissa painatus vuoletti-valkoinen ngatiivi Taneli-piirrokset ja puhekuplia; s. 1 nimiö + piirros (Taneli ja nalle); s. 2 kust.tiedot; s. 3–5 Taneli 1 sivu; s. 6–9 Taneli strippejä 3–4 per sivu; s. 10–26 Taneli puolen sivun strippejä (paitsi 1/2 sivun tehtäviä aina 1 kpl sivuilla 11, 17, 24); s. 27–32 Huisvili sivun sarjoja; s. 33–42 Pasi 39 strippjä 3-4 per sivu; s. 43–48 Hapsutakki 12 puolen sivun jatkosarjaa; tk sarjojen ja tekijöiden esittely, kirjaluettelo (1–7)]

Ks. Taneli [5] Teräspehmo (Kirjapaja, 1988)

Teräspiikit

Sirpa Alalääkkölä (Lieke Kustannus Oy, [myöh. LIKE], 1987)

PUUTTUU FENNICASTA KK ?

ISBN 951-96078-3-8 (nid.)

Kansi: Piikikkäitä punk-hahmoja, joista yksi kahlittuna aitaan, seinällä julisteteksti: ”Vuokralle tarjotaan kiduttaja-amazoonin Teräspiikit

Tunnelma on vahva: surrealistisen pitkäraajaiset ja paikoin piikikkäät, silti ihmismäiset, androgyynit hahmot astelevat balettimaisen sulavasti valossa ja synkissä varjoissa. Kahleet, kalterit ja erilaiset piikit sitovat tarinan omanlaisekseen universumiksi. Sarjakuvamaisin osuus (s. 14–41) alkaa sanoitta, vain pienin tehosteäänin, räjähtää keskiaukeamalla väreihin poikittaiseksi jättikuvaksi ja jatkuu siitä tekstatuin selostustekstein, lopulta rajoittuen tai yltyen huudahduksiin ja äänitehosteisiin.

Mukana on vanhantavaan tyyliin ladottua kauhunovellia (s. 5, 48–49) ja valokuvista koostettu sarjakuvamainen fotonovelli ”Peilinsirpale perhe-albumissa” (s. 42–47) sekä lopuksi koko aukeaman valokuva saman tekijän hienosta ja kuulusta punk-Aino-triptyykistä Gallén-Kallelan pohjalta (s. 48–49). On vaikea määritellä, missä punk-grafiikka päättyy ja muuttuu sarjakuvaksi – vai onko jopa koko kirja sarjakuvaa?

Kauhuromanttiset novellit voi nähdä osaksi sarjakuvaa, jossa vain on alussa isoja koko sivun ruutuja, lopussa ruutujakoa. Toisaalta, saman teeman erillisinä muunnelmina voi nähdä minämuotoiset novellit ja sarjakuvan ”Selli-Sipen” tarinan (s. 28–34) tai hurjan, dialogista tehosteääniin päätyvän ”Ihmisen liikeradat” (s. 35–41). Samat teemat (rauta-aidat, kahleet, piikit, peilinsirpaleet) sitovat kaiken tajunnanvirtamaisesti yhteen. Syvemmällä tasolla aihe on valta, alistuminen, vapautuminen, vangitseminen (myös taiteessa todellisuuden vangitseminen).

Sirpa Alalääkkölä oli lupaava sarjakuvantekijä, kun lähti opiskelemaan animaatiota New Yorkiin ja ajautui sieltä vielä kauemmas, Uuteen Seelantiin vuosikausiksi vapaaksi taiteilijaksi ja palasi sieltä Suomeen Kiasman näyttelyyn kypsänä kuvataiteilijana. Todella sääli, ettei sarjakuvana ole nähty enempää Sirpa Alalääkkölää, joka on kyllä tehnyt myös vaikka tyylikkäitä viinietikettejä. Teos oli samalla Liken ensimmäinen sarjakuvakirja, sillä yhtiön nimi muuttui Liekkeestä Likeksi suojellun sukunimen vuoksi.

Lisätiedot:

[29 x 20 cm pysty vihko; 52 s. sis kannet; kannet väri, samoin sivut 26–27; muuten mv, sivun piirroksia ja sarjakuvaa, vanhahtavaan tyyliin ladottua tekstiä kahdella palstalla s. 5, yhdellä palstalla s. 11, 48 ja 49; sivut 28–41 tekstattu sarjakuvamaisesti; s. 42–47 fotonovella; s. 48–49 koko aukeaman valokuva punk-Aino-triptyykistä; Kansi: Piikikkäitä punk-hahmoja, joista yksi kahlittuna aitaan, seinällä julisteteksti: ”Vuokralle tarjotaan kiduttaja-amazoonin Teräspiikit”; tk piikikkäitä punk-hahmoja, joista toisella pistinsormi, toisella heinähanko ja t-paidassa teksti ”Kaakamon Lato-Veikat”, kulmassa kust.tiedot]

Välskärin kertomuksia

Kari Suomalainen; vapaasti Z. Topeliuksen mukaan (Otava, 1987)

ISBN 951-1-09691-5 (sid.)

Kansi: Vaaleanruskealla pohjalla mustalla linjalla sarjakuvan hahmokooste ja koristeellinen ’palettifylakteri’, jossa otsikko

Esipuheessaan Kari Suomalainen muistelee sarjakuvaharrastuksensa alkua. Hän kuvailee itsensä alalla nimenomaan harrastajaksi, jonka ensimmäiset kirjoitus- ja kuvitustyöt ilmestyivät Lukemista kaikille -lehdessä jo hänen ollessaan noin viidentoista. Kari myös kertoo aloittaneensa sarjakuvatyöt ensimmäisenä, mutta hitaan valmistumisen takia päätoimittaja Halme olikin tilannut nopeammalta Eeli Jaatiselta toisen sarjan. ”Henkensä kaupalla” kuitenkin ilmestyi lopulta. Kari piirsi Välskärin kertomuksista itse työstämäänsä tarinaa 1943–44, siis myös rintamalla, mutta sarja ilmestyi vasta 1949.

Kari on todellakin sovittanut tarinan varsin vapaasti ja nimenomaan dynaamiseksi kuvakäsikirjoitukseksi. Tarina alkaa 1631 kuningas Kustaa Aadolfin taistelusta Breitenfedissä Tillyn keisarillisia vastaan, ja heti esitellään urhea nuori ratsumies Perttilä ja ”verenhimoinen” jesuiittamunkki Hieronymus, jolta sivalletaan korva – ja koston kierre ajaa munkin protestanttien kuninkaan murhasuunnitelmiin. Taikakeinojen käyttö tuo tunnelmallisissa Karin kuvituksessa mieleen Disneyn Lumikin äitipuolen touhut – joita Kari ei kai ollut vielä nähnytkään. Jesuiitan liittolainen, Regina von Emmeritz, ei kuitenkaan pysty päihittämään Perttulaa, nyt jo itsensä kuninkaan suojelijana. Myöhemmin Perttilä, Vitikka ja Pekka joutuvat pyöveli-Maxin vieraiksi. Suomen pojat ovat kuitenkin neuvokkaita ja ratsastavat lopussa kohti uusia seikkailuja.

Kari on laatinut sivukokonaisuudet vauhdikkaiksi sommitelmiksi, ja joka sivun lopussa on eräänlainen cliffhanger. Kuvien sävykkyys on lähes mestarillista, viivankäyttö taitavaa, ja mustanpuhuvan jesuiitan kuvaus osoittelevuudessaankin toimivaa. Regina on sarjan ainoa todellinen kaunotar, mutta sitäkin sädehtivämpi. Yksityiskohdat näyttävät tutkituilta, pukuja, rakennuksia ja aseita myöten.

Innoittajakseen tekijä mainitse paitsi Alex Raymondin ”Flash Gordonin”, myös mm. Hal Fosterin ”Prinssi Rohkean”, mikä kyllä näkyykin. Karin mukaan sarja julkaistiin kirjassa lähes alkuperäiskoossa. ”Siitä ei varmaan tullut maailman paras, mutta ei kai huonoinkaan.” No eipä tosiaan. Sarja ja käsityön laatu ovat hienoa. Vähän kyllä ihmetyttää, kun isoon kirjaan (yhtä iso kotimainen sarjakuvakirja on vain Joonas, sarjakuvantekijä, joka on lisäksi paksumpi), koottiin vain yhden sarjan sivut, kaikkiaan 26, ja joka toinen sivu jätettiin tyhjäksi! Kehystämistäkö varten? Ehkä pienet tekstausvirheetkin olisi voinut jo korjata? Anfangit ovat paikoin varsin komeita!

Kari kertoo esipuheessa käyttäneensä piirrostekniikkaa, jota ei ennen – eikä jälkeen – olisi käytetty (?). Aika itseriittoisesti Kari kritisoi paitsi sarjakuva-asiantuntijoita, myös mm. Nobel-komiteaa – ja naispiirtäjien mahdollisuuksia alalla. Itse asiassa hän arveleekin sarjakuvan (samoin kuin elokuvan) loistoajan olevan jo takanapäin. Hänen mukaansa paras ajanviete syntyy pakotta, silloin kun sitä ei vielä oteta tosissaan.

Väskärin kertomusten Sarjainfossa julkaisukin mainitaan. Kari myös puhuu kuvittajien originaalien katoavaisuudesta ja niiden arkistoinnin tarpeellisuudesta, eli on aivan nykyhetken ajatusten tasalla tässä suhteessa.

Lisätiedot:

[35 x 27 cm pysty kovakantinen kirja, 56 s. + kannet + keltaiset kansi- ja sisäkansilehdet (2+2+2+2) sivut numeroimattomat; kansi punainen kangaskansi, jossa upotettuna kultavärillä Välskärin kertomuksia ja pergamenttipohjakuvio, kansipaperi väri, vaaleansruskea pohjaväri,  jolla kuvakollaasi (6 kuvaa kannessa ja yksi takakannessa) piirroksista, pergamenttipohjakuvio  ja teksti: (pun.) Välskärin kertomuksia / (mustalla) vapaasti Z. Topeliuksen mukaan / Kari Suomalainen / Ilmestynyt Lukemisia kaikille –lehdessä 1949 / Otava; s. 1nimiösivu; s. 2 kust.tiedot, s. 3 Kari Suomalaisen esipuhe; s. 4 tyhjä (kuten muutkin parilliset sivut 6–56; s. 5–55 sk 26 sivua mv originaalitekstauksin ja sivuittain toistunvin logoin]