1988

B.D.FIN – la Bande dessinée Finlandaise á Angoulême en 1988

antologia, toim. Kalervo Pulkkinen (Kalletuotanto Oy & Suomen sarjakuvaseura ry, 1988)

(Puuttuu KK?)

ISBN 951-95797-1-0 (nid.)

Kansi: Super-Väinö (Tarmo Koivisto)

Sisällys:

s. 10 Veli-Pekka Alare: Pekko
s. 11 Asmo Alho: Kieku et Kaiku
s. 12 Ola Fogelberg (= Fogeli): Pekka Puupää
s. 13 Pauli Heikkilä: The Misfits [Vanhat herrat]
s. 14 Hannu Hirvonen (= Arttu): Noir et blanc [Mustaa ja valkoista]
s. 15 Jouko Innanen (= Joke): Into
s. 16 Tove Jansson: Moumine
s. 17 Lars Jansson: Moumine
s. 18 Tarmo Koivisto (= Tape): Apina Kapina
s. 19 Timo Kokkila: As. Oy Kivikenno
s. 20 Matti Koponen: Rokkeri
s. 21 Mauri Kunnas: Kotlant Jaarti
s. 22 Ari Kutila: Mustapukuinen mies / Pantavat
s. 23 Usko Laukkanen (= Foi): Capitaine Kidd [Kapteeni Kidd]
s. 24 Hjalmar Löfving: Tommi Typykkä
s. 25 Heikki-Pekka Miettinen (= Tilt): Pahkeinen
s. 26 Jukka Murtosaari (= Murtsi): Retour au cauchemar [Paluu painajaiseen]
s. 27 Timo Mäkelä (= Timppa): Peikkojen
s. 28 Hannu Mänttäri: Takaikkuna
s. 29 Rauli Nordberg: Phallocrate [Sovinisti]
s. 30 Pentti Nuortimo (= Pentin = Tipten Turmioon): Tahavo
s. 31 Jari Pantzar: Me Muut
s. 32 Ari Pirttisalo: l’Amphithéâtre
s. 33 Jorma Pitkänen (= Jope): Viänänen invisible / Lempi
s. 34 Harri Pystynen: Pystynen
s. 35 Jari Rasi: Zip Marliw
s. 36 Anssi Rauhala: Kapteeni Hyperventilaattorimies pelastaa joulun
s. 37 Ilkka Ruokola (= Igor): Captain Calamitous
s. 38 Tapani Rytöhonka (= Nasky): [nimetön]
s. 39 Veikko Savolainen (= VeSa = Joonas): Joonas / Jonni, fils de Joonas
s. 40 Martti Sirola: Apassit [2 s.]
s. 41 Erkki Tanttu: Rymy-Eetu
s. 42 Alexander Tawitz: Junnu
s. 43 Jarmo Tiittanen (= Titu): M. Piéton [Herra Jalkanen]
s. 44 Jussi Tuomola (= Juba): Synd-Rome [Roomailmiö]
s. 45 Riitta Uusitalo: Super-détective et la jolie femme [Superetsivä ja kaunin neiti]
s. 46 Harri Vaalio (= Wallu): Lämsänperäläiset [Armas]
s. 47 Eijo (Poika] Vesanto: Saku Sämpylä

Suomalaisen sarjakuvan ensimmäisen vientinäyttely oli Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla Ranskassa tammikuussa 1988. Näyttelyluettelossa on sivu per tekijä, näytteitä kultakin yhdestä tai parista sarjasta, suurin osa ranskaksi, osa englanniksi ja pieni osa suomeksi tai tekstittömiä. Yhteensä mukana oli 38 piirtäjää. Käsikirjoittajia ei tuolloin esitelty.

Mielenkiintoisena detaljina mainittakoon, että sponsoriksi pyydettäessä suuret yritykset kuten paperiteollisuus ja esim. Nokia pitivät tuolloin ranskankielistä Eurooppaa omalta kannaltaan ei-potentiaalisena vientialueena (silti Enso-Gutzeit antoi materiaalista apua näyttelylle), vaikka festivaalit ovat samalla valtavan sarjakuvan kustannusalan messut. Sponsoriksi saadun Honkarakenteen mukana osaksi tuli sauna-aihesten sarjojen näyttely Ranskaan myytyyn mökkiin – mökin mukana kulki myös itse näyttely.

Näyttelyluettelo oli myös kotimaassa myynnissä ja käytössä näyttelyn kiertäessä Suomea. Suomen sarjakuvaseura sai näyttelyn järjestämisestä Kemin Lempi Grand Prix’n.

Lisätiedot:

[20 x 20 cm albumi; 48 s. mv  + kannet, ei skp; kansi ja tk mv teksti B.D.FIN piirroksina ja kannessa piirros Super-Väinö (Tape); s. 1 nimiö, s. 2 kust.tiedot, tekijattiedot (ranskannos Patrice Boyer, tesktaus Anssi Rauhala, logohahmo Tarmo Koivisto, kuvituskuvat Wallu) ja sponsoriluettelo (Agfa, Enso-Gutzeit, Eiri-Kuva, Honkarakenne, Kalletuotanto, Sanomaprint, Semic, Tammi); s. 3 sisällysluettelo, s. 4 esipuhe (Kalervo Pulkkinen, näyttelyarkkitehti), kuva montaasi hahmoista Rauli Norberg; s. 5 teksti esittely Suomi (Helsinki ja Kemi); s. 6 teksti esittely Sauna; s. 7 teksti esittely Suomen sarjakuvaseura (; s. 8 teksti esittely paikalliset sarjakuvaseurat ja niiden lehdet; s. 9 teksti esittely Kemi – Suomen Angoulême; s. 48 teksti esittely Kalletuotanto]

Ks. Ruutujen aika (Suomen sarjakuvaseura, 1991)

Budskap till Rosa

Kivi Larmola et al. (Post- och televerket, 1988)

ISBN 951-47-2399-6 (nid.)

=

 Viesti Rosalle

Kivi Larmola et al.(Posti- ja telelaitos, 1988=

ISBN 951-47-1791-0 (nid.)

Kansi: Neljässä kapeassa pystyruudussa sarjan neljän päähenkilön kasvokuvat väritettyinä piirroksina.

Sisällöltään identtiset suomen- ja ruotsinkielinen versio samasta Posti-Telen silloiselta Suomen sarjakuvaseuran puheenjohtajalta Juha Mustanojalta tilaamasta käyttösarjakuvasta. Hän kokosi työryhmän, jossa oli lupaavia nuoria tekijöitä: Kivi Larmola, Jyrki Linnankivi (myöh. myös Jyrki 69), Anssi Rauhala ja Markku Uusitalo. Juha Mustanojahan on sittemmin toiminut mm. musiikin ja teatterin (myös nukketeatterin) alalla, Linnankivi muusikkona, mutta myös sarjakuvataiteilijana, ja sekä Kivi Larmola että Anssi Rauhala erityisesti sarjakuva-alalla, Uusitalo varsinkin käsikirjoittajana.

Tekijöiden lahjakkuudesta huolimatta  tulos on yllättävän ponneton ja sekava. Vaikuttaa kuin tilaajakaaan ei olisi osannut nostaa esille aivan kohta uusiin käyttömuotoihin räjähtävää sähköistä tiedonvälitystä. Tässä vielä puhutaan kirjeistä, telefakseista (!), mainitaan ohimennen radio ja tv, videoneuvottelut, matkapuhelin ja kaukohakulaite ja vähän scifisti Tele-Sampo (tuolloin postilla oli vielä Postipankkikin).

Hahmoiksi on luotu moderneja kaupunkilaisnuoria, Rosa, Greta, Aivo ja Poika, joilla on kullakin oma, erottuvaa lookinsa. Piirrostyö voi olla yhteistyötä, mutta varsinkin Larmolan tyyli siitä erottuu, jonkin verran ehkä myös Rauhalan.

Tekijöiden kautta päähenkilöiden elämässä tärkeintä näkyy olevan musiikki (rock), ja esim. treenikämpän löytyminen. Mummon mökkikin sijaitsee, ei Taka-Hikiällä tai Pihtiputaalla, vaan Päkkärillä. Sisäpiirivitsinä Päkkärin vapaapalokunnan palopäällikkö on Jermanni.

Lisätiedot:

[30x 21 cm pysty vihko; 36 s. + kannet (2+2), sisäkansisssharmaalla pohjalla ’tapettikuviona’ PostiTelen logo; kansi väri, tk mv musta pohja, valkoisella vain logo ja ”PostiTele 350 vuotta”; s. 1 nimiö + ruutupiirros sivulta 17 ilman kuplaa; s. 2 ksut.tiedot ja tksti: ”Viesti Rosalle on viestinnän mahdollisuuksia hahmottava sarjakuva, jonka on kustantanut posti- ja telelaitos.” 4– 17, 19–36 mv sk; s. 18–19 Ladottu otsikko ”Satelliittiajan viestinviejä” ja teksti, väripiirrokset Kivi Larmolan (4 kpl  ]

Dekatanssi

Matti-Pekka Ratia (Tammi, 1988)

ISBN 951-30-7048-4 (nid.)

Kansi: Kolme värikästä hahmoa tanssimassa

Takakansi pohjustaa: ”Dekatanssi rikkoo kaikkea, mikä on totuttu liittämään sarjakuvaan; sellaisena se on parjatun suomalaisen sarjakuvan lippulaiva – ehkä. Se rikkoo sarjakuvan ja romaanin rajan, se luo uudenlaista kertomakirjallisuutta.” (Helsingin Sanomat, Virve Aarniva) ja ”Matti-Pekka Ratia, 22, voitti viime vuonna Kemin valtakunnallisen sarjakuvakilpailun albumisarjan ja tuli toissa vuonna siinä toiseksi.”

Ihan noin mullistava teos ei ehkä sittenkään ollut. Tosin se toi albumimuotoon ilmaisun lajin, johon oli Suomessa totuttu vasta paikallisseurojen sarjakuvalehdissä ja Kemin kilpailuissa. Se on eräänlainen omakustannesarjakuvan, undergroundsarjakuvan ja kansainvälisen aikuisten sarjakuvan ristisiitos, ja sellaisena kunnioitettava suoritus.

Päähenkilö Kake harrastaa vakavasti valokuvausta, ja hänen omakuvansa vaihtuvat kehityksessä Birgitten kuviin, jota kautta nämä tutustuvat ja Kake saa tavata Birgitten, tämän ahdasmielisen äidin ja henkisesti järkkyneen veljen, Hannun, jonka kirjallisiin tuotoksiin tutustuminen saa Kakenkin maailman järkkymään.

Tarina on hieman sekava, tajunnanvirtamainen, ja kertomatapa sekoittaa surrealistista otetta realismiin. Yhtäkkiä esimerkiksi lipuntarkastajilla on eläinten päät, ja autoerotiikka saa räjähtäviä muotoja. Ns. taidesarjakuvan helmasyntejäkin on mukana: pohdiskelua taiteen tekemisestä ja masentava loppu.

Aikaisemmin Ratiaa oli julkaistu sarjakuvaseurojen lehdissä sekä ”Masa”-omakustanteissa, ja myöhemmin tultiin näkemään omakustannelehti ”Koti-isä – Sarjakuva pienten lasten vanhemmille” (1993), valoisaa homohuumoria ”Nakki Ja Tappi” sekä osuuksia ”Lordi” -sarjakuva-albumeissa.

Lisätiedot:

[26 x 20 cm pysty albumi; 52 s. sis. kannet (2+2); kansi väri; tk mv, valokuva hiiri loukussa, mustalla pohjalla teksti ladottu valkoisella: ”Dekatanssi rikkoo kaikkea, mikä on totuttu liittämään sarjakuvaan; sellaisena se on parjatun suomalaisen sarjakuvan lippulaiva – ehkä. Se rikkoo sarjakuvan ja romaanin rajan, se luo uudenlaista kertomakirjallisuutta.” (Helsingin Sanomat, Virve Aarniva) ja ”Matti-Pekka Ratia, 22, voitti viime vuonna Kemin valtakunnallisen sarjakuvakilpailun albumisarjan ja tuli toissa vuonna siinä toiseksi.”; ei skp; ei sivunumeroita, sarjat numeroitu 1–48; s. 1 nimiö + koko sivun pirrros; s. 2 kust.tiedot; s. 3–50 mv sk, s. 51–52 tyhjä]

Elämälle kiitos

Harri Pystynen (Like-kustannus, 1988)

ISBN 951-8929-00-9  (nid.)

Kansi: Mustalla pohjalla keltainen valokeila, jossa Pystys-hahmo polvirukousasennossa

Harri Pystysen toinen albumi on jo ammattilaisen valmista jälkeä. Sekä kuvassa että tekstissä osuvuus ja monitulkintaisuus vuorottelevat. Ainakin osa sarjoista on julkaistu aiemmin Ylioppilaslehdessä. Kokoava alkusarja tuo teemaksi lähinä perheen, mutta loppupuolella raadolliset, kuolemaa, valtaa ja seksuaalisuutta ristivalottavat näkymät hallitsevat. Käsittelytapa on filosofinen: tietoa, uskontoa ja taiteilijuutta Pystynen käsittelee suomalaisen sarjakuvahistorian mustimmalla itseironialla.

Lisätiedot:

[29 x 21 cm pysty albumi; 76 s. sis. kannet (2+2), ei skp; s. 7 nimiö; s. 8 kust.tiedot; s. 3–72 eri muotoisia sk mv. s. 3+14 pilapiirrosmainen iso ruutu; s. 73 tyhjä; s. 74 Liken kirjaluetteloa (ainoa sarjakuva Pystysen ko. kirja, ”76 sivua mustaa sarjakuvaa moraalinvartijoiden kiusaksi – hinta markan sivu.”; kansi ja tk piirros mustalla pohjalla, tk. ISBN, selässä valkoisella ladottu versaali teksti ”Pystynen: Elämälle kiitos”, ”Like” ; tk mustalla pohjalla ylhäällä kolme keltaista ruutua, joista kaksi hajoamassa, sirpaleet valuvat vanana avaruuteen, jossa maapallo, yhdessä kolmio-osassa kannen kuva.]

UUDET PAINOKSET:

[2. painos 1990 identtinen, paitsi s. 74 tyhjä (ei siis Liken kirjaluetteloa)]

[3. painos 1999 identtinen, paitsi kansimateriaali sileä, joten keltainen väri kirkkaampi, s. 8 ”Lasipalatsi, Kirja kerrallaan, The Document Company; Xerox, EVTEK, EU urban pilot project”; ISBN 951-9351-45-0]

[4. Painos sisältyy teokseen Anteeksi, etsin ihmistä – Pystynen (Johnny Kniga 2008]

Ks. myös:

Merci a la vie = ranskannos (Like, 1989)

Anteeksi, etsin ihmistä – Pystynen (Johnny Kniga, 2008)

Hemmo Paskiainen

[Paskiainen 1]

Ave Koskela (= Ari & Vesa Koskela) (Banana Press, 1988)

Puuttuu FENNICASTA KK?

ISBN 951-96045-1-0 (nid.)

Kansi: Hemmo parkuu pää punaisena

Sisällys:

s. 3–5 Hemmo Paskiainen, kansakoulun vihollinen no.1
s. 6 Pöpö
s. 7 7/11
s. 8–9 Mustaa!
s. 10–11 Häiskät dyynissä
s. 12 Suntion synti
s. 13 Böömwolf
s. 14–15 Läskiä
s. 16 No 13
s. 17 Rakkaat pyhäkoululaiset
s. 18 Musterknabe
s. 20 keltainen tarina
s. 21 verta paletilla!
s. 22 Mäkikotka
s. 23 Sadan pennin operetti
s. 24–25 Reactio (1&2)
s. 26 Räähistellen pyllyt pystyssä räkä poskella
s. 27 Kaikenlaista anarkiaa
s. 28 Käytöksen abc
s. 29 Lopussa kiitos seisoo, Armas P.
s. 30–31 Vater
s. 32 Päin seiniä
s. 33–36 Hevihemmot
s. 37 Elefantin tatti haisee pahalle
s. 38 Aurinkoinen päivä
s. 39 C H B
s. 40 Eräänä kauniina iltapäivänä
s. 41 R
s. 42–43 Mitäköhän sinustakin tulee isona
s. 44 Yksi tapa ansaita rahaa
s. 45 Omppulegenda
s. 46–48 Kepponen

Pahkasika-huumorilehden sarjoista laajimman albumisarjan kehittivät veljekset Ari ja Vesa Koskela, yhteisnimimerkiltään Ave. Päähenkilöt ovat isä, Armas Paskiainen, poika Hemmo ja tämän ystävät Stegu ja Löka. Sivuhenkilönä vierailee mm. opettaja Terttu Homeinen sekä vaihtuvat naapurit – ja isän naiset.

Hemmo on suomalaisen sarjakuvakulttuurin jonkinlainen suuri yksinäinen. Sillä on laaja lukijakunta, mutta se ei ole kovin tunnettu tai arvostettu ns. alan piireissä. Se on ensi sijassa huumorisarjakuva, sen aihe on ihan tavallinen, lasten ja vanhempien välinen kuilu, mutta käsittelytapa erityinen.

Gonzo-tyylisen huumorilehden sarjakuvalle sopi muita huumorisarjakuvia anarkistisempi tyyli (huumorin mustuus muistuttaa ajoittain Franquinin ”Mustia sivuja”). Aiheissa näkyy ajan nuorisokulttuuri, esimerkiksi graffitien tulo. Sarjassa myös puhutaan kielillä: ajan mittaan ainakin saksaa, englantia, ruotsia, ranskaa…

”Tenavista” ponnistava, mutta paljon rujompaan tähtäävä hahmosuunnittelu onnistuu luomaan äärimmilleen pelkistetyt, mutta toimivat tyypit. Päät ovat kuin dinosaurusten, silmätkin samalla puolella päätä. Piirrostyyli on runsasta, siinä näkyy ideoinnin ja piirtämisen ilo, mutta vailla määriteltyjä ’taiteellisia’ ambitioita. Paradoksaalista kylläkin, siltikin näin pitkästä sarjasta onkin sitten tullut omaperäinen teos.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet (2+2); sisäkansissa mv isot kirjaimet AVE, alussa valkoisina mustalla, lopussa mustina valkoisella; Kansi väri; tk mv + lisäväri punainen ”Hemmo No. 1 ja piirros Hemmo ja sääriluut ristissä; ovh 39:–; s. 1 nimiö + piirros; s. 2 kust.tiedot + sisällysluettelo; s. 3–48 eri muotoisia sk mv]

Imppo ja poika  [3] – Onnenpyörä vinkuu.

Hanski = Hannu I. Härkönen (Savonlinnan sanomat, 1988)

Kansi: Logoteksti ’tapettina’, jonka päällä piirretty ja väritetty Imppo-hahmo sekä kannesta takakanteen sirotellut 15 mv sarjakuvaruutua. Omassa ruudussaan punaisella: ”Onnenpyörä vinkuu”

Takakannessa: ”Ylämäki tai alamäki, onnenpyörä vinkuu! Kolomas Impon ja pojan alapumi jatkaa kunniakasta taivalta perhehuumorin ’onnellisella’ saralla. Ota ja lue! Ja vinkase ilosta!”

Perhekomiikkaa nyt hieman edellistä albumia pidemmissä sarjoissa. Yhden rivin sijaan pituus on nyt yleensä kolme riviä. Mukana on myös muutama pilapiirros.

Aihemaailma on edelleen perhearkea, mutta paikoin hurjempaakin kuvitelmaa.

Tietokoneet tulevat kotiin, rulallaudat ja lainelaudat liikuntaan. Leikeissä mukaan tulee mm. My Little Pony, aiheina mm. Punahilkka, Robin Hood, Pelle Hermanni, Teräsmies (ja -vaavi). Lauleskellaan versioita lastenlauluista, mutta myös suomi-iskelmiä ja ”Ould Mäk Doonald hääs ö vaam” tai ”Jeshper, Kashper ja Joonath…”

Pitkissä sarjoissa muoto hieman hajoaa, ideat venyvät, itseironisesti vitsinä kerran ei mahdu kaikki edes yhteen jaksoon, vaan loppuruudussa ”Jatkuu!” Vinjetti-ideoita kyllä riittää.

Lisätiedot:

[26 x 30 cm vaaka vihko; 56 s. + kannet (2+2), ei skp, sivut numeroitu; kansi väri, tausta vihreä/vaaleanvihreä; samoin tk, logoteksti ’tapettina’, jonka päälle piirretty ja väritetty Imppo-hahmo ja siroteltu kannesta takakanteen 15 mv sarjakuvaruutua + yksi ruutu jossa punaisella otsikkoteksti; s. 2–55 mv sk yleensä kolmirivisiä sarjoja, joissa ilmeisesti nimiöruudun kohdalle on piirretty vaihtuva vinjettipiirros (s. 32 ei vinjettiä, otsikon kohta ilmeisesti mustattu sarjaan sopivaksi); s. 1 koko sivun pilapiirros ”Katos, iskä, miten häijynnäköisiä jättiläisiä kohtalo on heittänyt tiellemme” (Don Quijote-muunnelma); s. 28–29 aukeaman pilapiirros ”Mitenkähän tästä selevittäis varsinaisten töitten parriin?”; s. 56 koko sivun pilapiirros ”Muistaakseni Ton Kihotella oli erilainen stratekia” (jatkaa sivun 1 ideaa); Takakannessa: ”Ylämäki tai alamäki, onnenpyörä vinkuu! Kolomas Impon ja pojan alapumi jatkaa kunniakasta taivalta perhehuumorin ’onnellisella’ saralla. Ota ja lue! Ja vinkase ilosta!”]

[Sisällöstä: s. 5 – Suoliston toimintaa esitetään kaivostoimintana isossa kuvassa, jossa upotettuna yksi ruutu; s. 4 – R/L-vikavitsi (Jari Kurri); s. 6 – Punahilkka-satua luetaan (”Isii… miksi sinulla on noin iso nenä?”; s. 7 – ”Kaksi pientä elehvanttia marssi näin…”; s. 8 – Leikitään yhdessä Teräsmiestä, -poikaa ja -vaavia (jne.); s. 12 – Leikitään Pelle Hermannia; s. 14 – Iso kuva, jossa ruutuja (Liskojen yö); s. 16 – Leikitään Robin Hoodia; s. 18 – Iso kuva, jossa ruutuja sekä otsikko ”Kohtauksia kesälomalta”; s. 21 – Iso kuva; s. 26 – Iso kuva, jossa ruutuja; s. 31 Iso kuva, jossa ruutuja; s. 36 – ”Lennä, Isukki-Imppo, lennä! Tule laihempana takaisin!”; ”Ould Mäk Doonald hääs ö vaam.”; s. 48 ”Iloisia” mökkilomareissuotoksia; s. 50 – ”Jeshper, Kashper ja Joonath…”; s. 51 – ”Se on muuten teijän onni, että ollaan sarjakuvassa, muuten tulis selekään ja tanakasti.”; s. 52 – Ruuduissa otsikkolaput ”Eräs olumpijaadi”; s. 55 – Ruuduissa otsikkolaput (Hetkiä erään ”Tartsanin” arjesta).]

Jake 2 – Valhallan portti ja muita seikkailuja

Jukka Murtosaari, käsikirjoitus: Kari Vaijärvi (Kustannus-Mäkelä, 1988)

ISBN 951-873-198-5 (nid.)

Kansi: Jake viikinkien pitelemänä, etualalla selin viikinki pitelee taistelukirvestä

Sisällys:

s. 3–17 Kaikki pelissä
s. 18–32 Bermudan kolmio
s. 33–47 Valhallan portti

Ensimmäisessä tarinassa Jake joutuu painiskelemaan eettisten ja moraalisten kysymysten parissa. Uudella työpaikalla Importecissä harrastetaan harmaata taloutta ja Pallo-Teamin jalkapallovalmentajakin suostuu sopupeleihin. ”Ekan kerran jäi voitosta paskan maku suuhun.” Kun työtoveri Berit ja tyttöystävä Tytti vielä tuntevat toisensa kielikurssilta Jaken tietämättä – ja tietämättä Jaken olevan yhteinen nimittäjä, soppa alkaa olla valmis. Hiukan saippuaoopperamaailmassa nyt mennään, mutta sujuvasti piirettynä toki. Sinisessä kuussa käydään leffassa. Vähän hurjaksi yltyy painajaiskohtaus, jossa Jake näkee itsensä ristillä riippumassa.

Kaksi ensimmäistä seikkailua liittyvät lähes saumattomasti yhteen, jopa siinä määrin että niiden nimeäminen eri otsikoilla vähän ihmetyttää, ensimmäisestä kun jää puuttumaan varsinainen loppu ja jää jotenkin outo ’opetus’, kun Jake katsoo sormien läpi epäkohtia sopeutuakseen tilanteeseen, ja on onnensa kukkuloilla.

Toiseen tarinaan on ujutettu ’piilomainontaa’ Seinäjoen sarjakuvaseuran Kannus-lehdestä, jolla tuskin todellisuudessa on ollut varaa bussinkylkimainontaan! Aikakauden teemoja ovat mm. lapsen bussin penkistä äidilleen tavaama V-I-T-T-U , jonka selittämisen äiti jättää isän tehtäväksi, kansanjuhlan järjestää KULMU, ja ”Helen Burt Theater” esittää hyvät arvostelut saanutta performanssia [vrt. Jack Helen Brut], joka Beritin mielestä on ”ihan taukkia seisoskelua”. Yksi ruutu on lysti muunnelma Gallén-Kallelan Pojasta ja variksesta.

Tytöt suorastaan kilpailevat Jakesta. Vertailukohdaksi tulee satunnainen miesmalli. Loppujen lopuksi Beritiltä tulee bänät, ja Tyttikin lyö vain luuria korvaan. Jake sentään saa sanotuksi itsensä irti epärehelliseltä työnantajaltaan. Aivan lopussa Jaken isä kertoo museolla olevan virastoapulaisen paikan olevan vapaana.

Museolle tulossa olevassa Viikinkien maailmat -näyttelyssä on palanut, arabialaista alkuperää oleva koje, jota Jake erehtyy näpräämään ja päätyy noin 900-luvulle. Brandgardin kuningas Thorkill Ulfinpoika antaa veitsen pidätetystä muukalaisesta eli Jakesta. Murtosaari pääsee parhaimmilleen kuvatessaan viikinkejä, näiden aseita ja laivoja toiminnassa. Eestin rannikolla käydään ottamassa orjia, vaikka Miklagardiin = Konstantinopoliin [Istanbuliin] ollaan matkalla.

Kuningas pitää Jakea Odinin lähettinä ja odottaa jo kutsua Valhallan iloihin. ’Tulikiekon’ avulla hän on itsekin käynyt ’Valhallassa’ ja tuonut sieltä – rannekellon! Laite aiotaan polttaa kuolettavasti haavoittuneen kuninkaan mukana, ja kuninkaan seuraaja Egil aikoo samaa kohtaloa Jakelle.

”Vahvasta oluesta humaltuneiden viikinkien silmien edestä Jake katoaa metsän varjoihin”, vääntää nupista – ja palaa museoon. Paidan selässä sentään on verijälkiä panssaripaitaan tulleesta miekaniskusta. Tarinan ’opetukset’: ”Näyttelyiden pystyttämisessä on omat terveysriskinsä.” ja ”Mä en enää koskaan ala räpeltää näyttelyesineitä omin nokkineni!”

Lisätiedot:

[27 x 21 cm pysty pehemäkantinen albumi, 48 s. + kannet, ei skp, kansi väri, tk mv piirros (Jake ja Tytti) ja tekijöiden valokuvat sekä esittelytekstit ladottuna (sama kuin osassa 1); s. 1 nimiö + väriruutu sivulta 36, s. 2 kust.tiedot ja sisällys; värisarjakuvaa, teskstaus versaali, signeeraukset 1986–87; sarjalla otsikko joka sivulla! Kolme seikkailua, kaikki piirrossivut numeroitu 1–15; s. 48 tyhjä]

[Kemi 8]

Oi kuu! – sarjakuvia Kemin VIII valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta 1988

antologia, toim. Heikki Porkola (Kemin kulttuurilautakunta, 1988)

Kansi: Oranssilla pohjalla vain pieni ruutu nimikkosarjasta (Hannu Hirvonen) ja Kemin sarjakuvakeskuksen logohahmo Lempi (Jope).

Sisällys (sarjakuvat, sivunumeroinnin mukaan):

s. 1 Hannu Hirvonen: Oi kuu! [1.p.]
s. 8 Ilpo Koskela: Oskari Miilu, trokarin tarinoit’ [2.p.]
s. 18 Pekka Manninen: Armonanomus [3.p.; kahdeksan vaakastrippiä poikittaistaitossa, tekstit ruutujen alla]
s. 22 Arja ja Oula-Pekka Laukkanen: Tuulikki [3.p.]
s. 25 Hannu Pyyykkönen: Laarijärven Paavo [km]
s. 26 Tapio Puhakka: Jäljellä on yksi Eurooppa [km]
s. 31 Erkki Parhamaa: Vain unelmilla… [km]
s. 33 Jai Mattila: Kaarlo Alamäki-Ojanen
s. 41 Sami Toivonen: TV:n orjat [2.p. stripit, 4 kpl]
s. 42 Aino Haarla [=Ursula Niemistö]: Pusuanna [2.p. stripit, 24 kpl]
s. 48 Reijo Maukonen: Sellistit [km stripit, 24 kpl]
s. 54 Timo Kokkila: Koiraat [km stripit, 9 kpl]

Asiantuntijoina sarjakuvaseurasta Toni Jerrman ja Heikki Jokinen sekä edellisen kilvan voittaja Ari Pirttisalo.

Albumisarjassa ei jaettu palkintoa, vaikka osallistujia oli seitsemän, ja seuraavalle vuodellekin otettiin välivuosi albumeista.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 70 s. sis. kannet; ei skp; kannet väri (oranssilla taustalla pääots. must. vers., alla must. vers. alaots., alla lad. must. gem. tekijät, must. gem. ja vers. kust. ja toim., vain pieni näyteruutu s. 2 ja Kemin logohahmo Lempi); selkä oranssi, ei lad.; tk oranssi, lad. ilmoitus tulevasta kilpailujulisteesta ja ISBN; s. 2 ja 69 sisäkannet, ei skp; s. 3 nimiö + sisällysluettelo, kust. tiedot ja näyteruutu s. 16=3; s. 4 lad. paperi, paino Kemin painotuote ky + kiitokset (Veitsiluoto Oy, paperi); s. 5 lad. esipuhe ”Osallistujamäärä vakiintui yli kahteensataan”; s. 6 asiantuntijoiden kommentit sekoitetussa järjestyksessä (!); s. 7–12 lad. tulokset, tekijäesittelyt + omakuvanäytteet; s. 13=1…68=56 sk mv sivun taitossa; sivunumerot lad. alakulmiin alkaen s. 13=1…68=56; s. 3–10 kelt.]

Klooni

Sami Toivonen, käsikirjoittajina tekijän lisäksi Timo Varpio ja P. A. Manninen; piirtäjänä myös Kustaa Ylitalo (omakustanne, 1988)

Kansi: Hahmo kulkee scifi-maisemassa (Moebius-vaikuttein)

Sisällys (suluissa käsikirjoittaja tai muu tekijä):

s. 4–5 Eräänä iltana
s. 6–7 Hepo hoi! (P.A.Manninen)
s. 8–10 Hämärän huomaan
s. 11–12 Mr. Jefferson (piirt. Kustaa Ylitalo)
s. 13–26 Veljeni Varjomieli (Timo Varpio)
s. 27 Älä himoitse lähimmäisesi heusalaa
s. 28 Rakas päiväkirja
s. 29–30 Paha uni
s. 34 Yksin pimeässä

Vaikka onkin omakustanne, tarkastellaan tässä Sami Toivosen ensimmäisenä kokooma-albumina. Tekijä kertoo alussa sarjojensa osallistuneen ilman sijoittumista Kemin kilpailuihin 1984 (Eräänä iltana), -85 (ei palautettu!) ja -87 (Yksin pimeässä), eikä Mannisen kanssa tehty (Hepo hoi!) kelvannut Suurelle Kurpitsalle. Ehkä nuoria tekijöitä rohkaisee, että noinkin taidokkaalla tekijällä on hankalaa löytää ensijulkaisijoita.

Kansi ja Timo Varpion käsikirjoitukseen tehty ”Veljeni Varjomieli” ovat hienoa scifi-fantasiaa, vaikka tekijän tunnustamat Moebius-vaikutteet näkyvätkin. Muiksi vaikuttajikseen hän mainitsee sarjakuvista Pirisen (Joakim?) ja Rytöhongan (Nasky) sekä musiikista Kate Bushin (!). Ei mikään ihme, että taitava tyylittelijä on myöhemmin ponnistanut menestykseen yhteistöillään Aino Havukaisen kanssa.

”Eräänä iltana” on vitsi kauhuelokuvien ristiriitaisista vaikutuksista, ”Hepo hoi” musta vitsi ammuskelusta saluunassa. Toivonen piirtää fantasiamaisemiaan uskottavasti eläytyen. Visuaalinen leikittely näkyy esimerkiksi huutomerkeissä, jotka ulottuvat ulos kulmikkaista puhekuplista.

Ks. myös:
Ihmisen riittämättömyydestä ja muita ominaisuuksia (Suuri Kurpitsa, 1990)
OM (Tammi, 1991)
Kuningaspolku (Arktinen Banaani, 1995)
Himaset (Otava, 2008, 2009))
Max ja Olivia – Vauhtiässät (kuvakirja, Otava, 1997)
Tatu ja Patu -kuvakirjat (Otava), joissa on hyvin sarjakuvamaista ilmaisua ja lyhyitä sarjakuviakin, erityisesti ”Tatu ja Patu pihalla” (Otava, 2012)

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko, 36 s sis kannet; mv, s. 2–3 sisällys ja tekijän kertomaa sarjojensa taustoista ja muista tekijöistä; s. 32–33 ilmoituksia: Enhörningen (1/1), Spin (1/2) ja Suuri Kurpitsa (½); tk piirros (naamio, savu ja hahmo); painos 150 kpl!]

Krenatöörit

Timo Mikama (Viapori, 1988)

ISBN 952-90010-5-3 (nid.)

Kansi: Esikuntateltan edessä sadetus kastelukannulla, jotta marssi siirretään, kuva jatkuu takakanteen, jossa tykki ampuu tekstikankaan ”BUUM!”

Takakannen tekstin mukaan ”Timo Mikaman ensimmäinen  laajassa levityksessä oleva albumi.” Alkusivuilla esitellään Mikaman neljä muuta sarjakuvaa (Allu Kaponen, Professori Tuumivainen, Manageri Virtanen ja Myyntitykki Huikkanen). Tämä strippisarjojen kokooma-albumi perustuu Ruotuväki-lehdessä julkaistuihin sajroihin.

Varsin tyylikästä perinteisen strippihuumorin lajityyppiä, vailla sen kummempia irtiottoja suuntaan jos toiseenkaan. Huumori syntyy anakronismeista, pilailusta varusteiden ja logistiikan mättämisellä sekä arkkityyppisillä karikatyyrihahmoilla (Kentsu, Kokki, Sven ja Sanitääri). Teema ja muunnelmia siis.

Lisätiedot:

[29 x 21 cm pysty albumi, 52 s. sis. kannet; kansi väri, tk. väri, kuva jatkuu kannesta takakanteen, ladottu esittely: ”Timo Mikaman ensimmäinen  laajassa levityksessä oleva albumi viedään käsistä. Hauskaa sotilashuumoria, jolle amerikkalaiset sankarit jäävät toiseksi. Ehdoton ostos. Ovh. 29,50”; sisäkansissa painatus sinisellä valkoiselle pohjalle, hahmoluonnoksien negatiiveja; Sivunumerointi 7-48 alkaa sivulta 7; s. 3 otsikko; s. 4 tyhjä; s. 5 nimiö, s 6. Kust.tiedot, ; s. 7 alussa tekijän omakuvapilapiirros ja lyhyt ladottu esittely ”Mukavia Mikamoita” sekä näytteet neljästä eri sarjasta (Allu Kaponen, Professori Tuumivainen, Manageri Virtanen ja Myyntitykki Huikkanen); s. 8 neljän päähahmon esittelyt ladottujna kuvien oheen ”Eräitä päähenkilöitä”;sk s. 9–48 kullakin sivulla 4 strippiä mv sk, tekstattu versaalilla.]

Kultainen kesä

[Hevosviisas 1]

Ulla-Maija Aaltonen, Martti Sirola (Gummerus, 1988)ISBN 951-20-3294-5 (nid.)

Kansi: Tallissa Tanja ja Hilsu-hevonen, taustalla vuohipukki

Koko kansan (tai ainakin sen ajan nuorison) hevoskirjoistaan ja -lehtijutuistaan mm. Hevoshullussa Umana tuntema Ulla-Maija Aaltonen välittää lukijoilleen perusarvojaan, oikeaa suhtautumista eläimiin, luontoon, maatalouteen ja ihmisiin. Käytöskoulutustakin tulee aivan vaivihkaisesti. Martti Sirola (ks. Apassit-, Hölmälä- ja Jäpänperä-sarja) on samalla tavalla valistushenkinen, ja yhteistyöstä on syntynyt ihan siisti sarjakuva, hiukan tapahtumaköyhä aikuiseen (ja kai nuortenkin) makuun tosin.

Tanja-tyttönen, 12 v., on äidin kanssa maalla lomalla vuokramökissä ja haluaa tutustua vanhaan Hilsu-tammaan (23 v., tehnyt viisi varsaakin). Isäntä Pappa antaa ensin taluttaa hevosta, päästää sitten sen selkäänkin, tietäen että voi olla suomentamma Hilsun viimeinen kesä. Äiti on jo ollut huolissaan palaamatta jääneestä tytöstään, mutta innostuu hänkin entisenä hevostyttönä sekä Hilsusta että isännän ja emännän kutustakin (Agatha Belsebuubi), jota pääsee lypsämään. Äiti ja tytär menevät vapaaehtoisesti piikomaan tilalle aamuseitsemältä. Opitaan eläinten ruokintaa.

Kaupunkilainen mopopoika (Jokke, Tanjan veli) häiriköi luonnon rauhaa, mutta joutuu onnettomuuteen mopollaan ja pääsee hoitoon vanhan viisaan hevosen hälyttämänä ja purilailla vetämänäkin. Ellei sarja olisi ilmiselvästi tarkoitettu tytöille, huomauttaisin pojan kliseisestä roolista: ”Mahtava juttu tämä hevonen. Ei mopolla voisi sairasta kyyditä metriäkään.” Siihen isäntä: ”On se hyvä nuoren miehen päästä tutustumaan oikeisiinkin hevosvoimiin.” Johon Tanja: ”Ettei vaan Jokestakin tulisi hevoshullu?”

Eläimet ja ympäristö on kauniisti piirretty ja väritetty, ihmiset sen sijaan ovat vähän Apassien tyyliin karusti karrikoidumpia. Tarina on ohut, helppokin, mutta sympaattisia arvoja välittävä.

Lisätiedot:

[30 x 22 cm pysty albumi, 48 s. + kannet; kansi väri, tk. väri, ladotut esittelyt tekijöistä ja montaasi, jossa hevonen ja tyttö piirrettyinä (= s. 1 vinjetti) ja tekijät valokuvina. Sivunumerointi 1-43 alkaa sivulta 3 (!); s. 1 nimiö + värivinjetti, s 2. Kust.tiedot + ladottu runollinen teksti ystävyydestä; ei otsikoita, sk s. 3–48 (= 1–46), väri, tekstattu versaalilla.]

Ks. Hevosviisas 2 – Hilsu saa jäädä (Gummerus, 1989)

Kuolema ja intohimo – Kalervo Palsan sarjakuvia

Kalervo Palsa,  toim. Pekka Rönkkö (Kemin sarjakuvakeskus, 1988)

ISSN 0786-7360 Sarjakuvakeskuksen julkaisusarjan osa 1

=

Toinen painos on muuten identtinen, mutta kansissa on eri kuvat: etukannessa ”Lännen viimeinen cowboy” (akryyli 1975–76); punaisella pohjalla takakannessa mustalla viivalla piirros intiaani ampuu jousella (=siitin) [Kannen suunnittelu Heikki Porkola]. Lisäksi sivulle 3 on lisätty Heikki Porkolan muistelus sekä Unto Käyhkön kirjoittamat muistosanat Pekka Rönkölle.

Toisessa painoksessa on ISBN-numero

ISBN 952-9686-91-9 (nid.)

Kansi:  Taidenäyttelyssä taiteilijan päänsä läpi ampuma veriläiskä (piirros Joutsenlaulu / In memoriam, 1976)
2. p. kansi ”Lännen viimeinen cowboy” (akryyli 1975–76)

Sisällys (sarjakuvat, suluissa piirtämisajankohta):

s. 8–12 Risti ja hakaristi (1977)
s. 15–34 Heittäytyminen (60-luku)
s. 35–54 Auringonnousu eli äpärälapsesta diktaattoriksi (60-luku)
s. 55–60 Ulosottomies ja mystikko (1968–69)
s. 63–66 Juhlat (1975)
s. 67–78 Paluu (1975)
s. 85–51 Kuolema ja intohimo (1975)
s. 88–98 Battler Britton ja operaatio proteesi (1975)

Ensimmäinen ja viimeinen sarja ovat provokatiivista Palsaa nokkelimmillaan, Paluu taas romanttisimmillaan ja kauneimmillaan. Auringonnousu… ja Mystikko ovat kollaasitekniikallaan käsitetaidetta sarjakuvan rajamailla.

Ensimmäisellä osalla ei ole ISBN-numeroa, vaan se julkaistiin osana Sarjakuvakeskuksen julkaisusarjaa ISSN 0786-7360 osa 1. Toinen painos on muuten identtinen, mutta kansissa on eri kuvat: etukannessa ”Lännen viimeinen cowboy” (akryyli 1975–76); punaisella pohjalla takakannessa mustalla viivalla piirros intiaani ampuu jousella (=siitin) [Kannen suunnittelu Heikki Porkola]. Ranskankielinen painos ilman ISBN-numeroa.

Heikki Porkola muistelee alkuperäisissä alkusanoissaan hieman epätarkasti, että Palsan Risti ja hakaristi ja Battler Britton olisivat saanneet tuomaristolta vain vaivautuneen päänpudistuksen. Tosiasiassa tuomarit keskustelivat Porkolan kanssa siitä, mitä tarkoittaa sääntöjen kohta julkaisukelpoisesta sarjakuvasta. Toisin sanoen, onko sellainen sarjakuva julkaisukelpoinen, jota ei ehkä uskallettaisi julkaista albumissa silloisen lainsäädännön vuoksi (homoseksuaalisuuteen kehottaminen oli rangaistava teko, vaikka homoseksuaalisuuden rikosluokitus oli poistettu 1971 ja sairausluokitus -81). Tästä syystähän Tom of Finlandkin salli töittensä esittämisen näyttelyissä vasta vuonna 1991.

Porkolan mielestä B.B. on ääneen naurettavan hauska, mutta kyllä siinä on kipeän traaginen kulmansa siinäkin. Kalervo Palsan (ja Erkki Pirtolan, kuten hän itse jälkisanoissaan muistelee) osuva nimitys sarjakuvilleen oli ”tragix”, siis erotuksena amerikkalaisen undergoundin termille ”comix” (jossa kirjain x tarkoittaa aikuisille suunnattua).

Uuden painoksen sivulle 3 on lisätty Heikki Porkolan muistelus sekä Unto Käyhkön kirjoittamat muistosanat Pekka Rönkölle (1954–2001), jonka ansiokas tutkielma ”Battler Britton ja Kalervo Palsa vihollislinjojen takana” syventää julkaisua merkittävästi.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 116 s. + kannet (2+2); ei skp; kansi tummanpunaisella pohjalla piirros ”Joutsenlaulu (In memoriam, 1976) + teksti ladottu valkoisella, valkoisessa nauhassa ”Sarjakuvakeskuksen julkaisuja 1”, keltaisissa nauhoissa ”EI LAPSILLE!” ja ”VAIN AIKUISILLE!”; tk tummanpunaisella pohjalla valkoisella piirrosdetaljeja + mv valokuva Palsasta mökkinsä ovella omakuvan kanssa (pieni taulu väritetty munaiseksi) + teksti ”Kalervo Palsa (1947–1987); s. 1 nimiö; s. 2 kust.tiedot; s. 3 sisällysluettelo; s. 4 Palsan omakuva, piirros ja tekstikollaasi; s 5 Heikki Porkolan esipuhe; s. 6–7 Pekka Rönkön taustoitus kahdella palstalla per sivu, valokuvat mv (Pecos Bill –kansi ja Palsa Kittilässä 1981); s. 8–98 mv sk, s. 12, 61, 83 otsikot; s. 13, 62, 84 tyhjä; s. 99–114 Pekka Rönkön kirjoittama tutkielma ”Battler Britton ja Kalervo Palsa vihollislinjojen takana” (kahdella palstalla, runsaasti kuvitettu taide- ja sarjakuvanäyttein, 1986); s. 115–116 Erkki Pirtola: KALERVO PALSA TRAGIX – Naru, Sarjakuva ja Nauru (1988)]

Ks. myös:
La mort et la passion (1989)
Palsa (1989)

Maalaiselämää – Kaapo kaukomailla

Marko Pyhtilä (Mainoskimppa Ky, 1988)

Puuttuu KK?

Kansi: Presidenttiehdokas Kalmisto ja Kaapo Kivikaiku tv-tentissä (sivulta 32)

Tämä lienee oikestaan omakustanne, mutta otetaan varmuuden vuoksi mukaan, kun on kuitenkin (kommandiitti)yhtiön julkaisema ja on oikein värikannetkin.

Kysessä on naivistinen sarjakuva vähän myöhemmän ”Mies”-sarjan tyyliin (Frangén & Heikura), joskin tässä on mahdoton arvata, onko kyseessä tahallinen vai tahaton kömpelyys, sekä piirrännän että tekstauksen osalla. Yksittäisistä, signeeratuista ja koodinumeroidusta stripeistä koottu julkaisu antaa ymärtää, että näitä olisi julkaistu aikaisemmin jossakin paikallislehdessä.

Kankkula-nimisellä paikkakunnalla ollaan, jossakin Suomen maaseudulla, ja henkilöitä on päähahmo Kaapon (sukunimi Kivikaiku) lisäksi mm. Eetu, Väiski ja keksijä Taavi. Kaupunkikäynnit ovat eksotiikkaa, ja huumoria revitään arkisesta tilannekomiikasta, mutta pitemmäksi teemaksi nousevat Kaapon Helsingin matka (Dyrlix-keksipakettikilpailun palkintona), jonka seurauksena Kaapoa luullaan ensin eläintarhan apinaksi, sitten presidenttiehdokkaaksi (!).

Lisätiedot:

[15 x 22 cm vaaka vihko; 48 s. + kannet, ei skp; kannet väri (mv + värit sininen, keltainen ja oranssi); s. 1 nimiö + moninkertaisessa kehyksessä pienennetty strippi (s. 7); s. 2 kust.tiedot; s. 3–46 mv sk 2 strippiä per sivu + ylhäällä viiva ja sen päällä ladottu vers. ”Maalaiselämää” ja sivunumero; stripit tekstattu; tk esittelyteksti ja harmaarasteroitu siluettiruutu, värikaistat sininen (ylh.) ja keltainen (alh.) Kustantaja: Mainoskimppa Ky 1988, hinta 15,- ]

Me muut – Usko siirtää vuoria

Jari Pantzar, Pekka Seppänen ([Heikinkilta], 1988)

ISBN 952-90-0100-2 (nid.)

Kansi: Räätäli-nauta työssään takin vuoria vaihtamassa

Takakannessa: ”Pekka Seppäsen käsikirjoittama ja Jari Pantzarin piirtämä Me Muut -sarjakuva alkoi kymmenen vuotta sitten ilmestyä espoolaisessa Länsiväylässä ja sen jälkeen useissa muissa suomalaisissa lehdissä. Jokapäiväisen elämämämme naurunalaiseksi tekevät lehmät pitävät hauskaa nyt toisessa albumissaan. Vuonna 1985 julkaistu Seitsemän lihavaa lehmää valittiiin Suomen Sarjakuvaseuran Sarjainfo-lehden lukijaäänestyksessä vuoden parhaaksi kotimaiseksi strippisarjakuva-albumiksi.”

Harvassa sarjassa on esimerkiksi niin varhain ja niin oivaltavasti ilmaistu muukalaisvihamielisyyden kasvua Suomessa (pakolaiset elävät yhteiskunnan kustannuksella – onkin espoolaisena johtajana – vievät meiltä työpaikat). Viidettä ydinvoimalaa ei rakenneta – ministerillä on jo kuudennen piirustukset kainalossaan.

Perussanaleikit toimivat hienosti: jos hotellissa kummittelee, otetaankin kahden hengen huone… Edelleen vähän ahtaasti muutamalla sivulla kaksi strippiä, muuten rento ja toimiva taitto.

Lisätiedot:

[21 x 13 cm pysty pokkari, 116 s. sis. kannet, ei skp, kansi ja tk väri (mv+ vihreä, vaaleanvihreä ja oranssi), kannesta takakanteen piirros, tk kolmen ruudun strippi päällekkäin; s. 3 nimiö + piirros, s. 4 kust.tiedot, s. 5–113 mv sk strippi (2–4 r) tai kaksi per sivu, hajotettuna päällekkäin taittoon. s. 114 tyhjä]

Ks. myös:
Me Muut – Seitsemän lihavaa lehmää (Länsiväylä, 1985)
Me Muut – Jaloimmat teokset (Banana Press, 1997)

Mikrokivikausi – Kaiken takana on nainen!

Wallu = Harri Vaalio (Tecnopress, 1988)

ISBN 951-832-008-X (sid.)

Kansi: Mies pelaa tietokonepeliä joystick kädessään, vaimo työntää luolan suulta lohikäärmettä näyttöruudun läpi (jatkuu kannesta takakanteen)

Wallun Mikrobitti-lehdessä julkaistujen sarjakuvien kokooma. Teknologiahuumori lienee nopeimmin vanhenevaa lajia. Wallu on helpottanut ongelmaa ajoittamalla sarjansa kivikauteen, jonne voi sijoittaa anakronistisesti tietokonejan vitsejä sekä esim. tietokonepeleihin liittyviä olioita kuten lohikäärmeitä.

Päähenkilöt viitannevat tarkoituksella amerikkalaisiin ”Kivisiin ja Sorasiin” sekä ”Pulteriin”. Vaimo Helka on varsinainen pirttihirmu, aviomiehensä tietokonenörtti. Omien käsikirjoitustensa lisäksi tekijä on ottanut lehden lukijoilta vastaan ideoita, mainiten lähettäjät kussakin jaksossa.

Isonenäisten hahmojen koulukunnan piirtäjänä Wallu vetää tässä äärimmilleen nenien suhteet. Sarjoja on sekä mustavalkoisia että iloisen sävykkäästi väritettyjä. Kansitekstin mukaan kyseessä on ”Konemerkistä riippumaton tietokonepläjäys!” ja takakannen mukaan ”Sisältää tietokoneaiheista Matti ja Teppo -huumoria”.

Myöhemmin lehden sarjoista julkaistiin vielä cd-rom ”Mikrokivikausi 1” (PC/MAC), joka sisälsi myös opetusmateriaalin ”Näin teet sarjakuvia!” (Helsinki Media). Myöhemmin on tullut sähköisiä nettipäivityksiä. Tässä kuitenkin rajoitun perinteiseen kirjan käyttöliittymään.

Lisätiedot:

[16 x 22 cm vaaka kovakantinen kirja; 48 s. + kannet ja sisäkansilehdet (2+2+2+2), ei skp; Kannet väri, kannessa keltainen pohja, jossa väritetty piirros ja kansitekstit” ”Kaiken takana on nainen!” ”Mikrokivikausi” ”Konemerkistä riippumaton tietokonepläjäys!” ja ”Bitti-kirjat”; s. 1 nimiö, kust.tiedot ja tekijänoikeushuomautus sekä piirros Helka-veistoksesta; s. 2–3 ladottu johdantoteksti ”Kaikki mitä ikinä olet halunnut tietää tietokoneista”, piirros ja valokvua tekijästä; s. 4–48 sk kahden ruuturivin sarjoja, osin mv (32) osin väri (15, joista viimeinen yksi iso väripiirros); tk keltaisella pohjalla väritetty ruutu jatkuu kannesta jonka päällä ladottu esittely ”Sisältää tietokoneaiheista Matti ja Teppo -huumoria” sekä otsikko ”Mikrokivikausi” ja ”Tecnopress”; Selässä ”Wallu” ja ”Kaiken takana on nainen!”]

Ks. myös:
Urheilua ja musiikkia (Kirjapaja, 1988)
Urheilijan terve päivä (Kirjapaja, 1989)

Minttu yllättää

[Minttu 5]

Maikki Harjanne (Otava, 1988)

ISBN 951-1-10075-0 (sid.)

Kansi: Valkoisella pohjalla kuusi väritettyä ruutua ja yksi rajamaton, jossa Minttu kuuntelee kuulokkeilla kasettia makuulla

Sisällys:

s. 2–3 Lumivene
s. 4–5 Virkkaus
s. 6–7 Side
s. 8–9 Hieno mummo
s. 10–11 Pullakahvit
s. 12–13 Rumuusnaamio
s. 14–15 Prinssi
s. 16–17 Haltija
s. 18–19 Santtu
s. 20–21 Voileipä
s. 22–23 Maailma
s. 24–25 Karkulainen
s. 26–27 Mustikoita
s. 28–29 Hammas
s. 30–31 Paketti
s. 32–33 Lukukivi
s. 34–35 Yksin
s. 36–37 Nenäapinat
s. 38–39 Yllätys
s. 40–41 Lukemisia
s. 42–43 Itsenäisyyspäivä
s. 44–47 Minttu [joulujakso]

Sarjakuvat on julkaistu Kotiliedessä 1987–1988. Alkuruutuvinjetit kuten edellisessä, paitsi s. 44 vinjetti erilainen, tonttulakillinen. Sivulla 48 lainataan kolme ruutua sivulta 28. Kirjassa on jonkin verran korjaamattomia kirjoitusvirheitä, kuten puuttuvia kirjaimia, mikä on vähän yllättävää ison kustantamon lastenkirjassa.

Mummo lähettää postitse stereot ja satukasetin. Suomen 70-vuotispäivää juhlitaan. Äidin rauhallinen kahvihetki järjestyy vain naapurin Kaisan luona, jolla ”ei ole lapsia eikä elukoita.” Kissa ja lanka puhkaisevat välipalkin, alaviivat joustavat, ja vaipat lentävät ruudusta toiseen. Taas (hammas)hiiri – ja kaulaketju – riippuu yläviivasta.  Hiiri säestää touhuillaan tapahtumia. Sadunomaisuus yllättää äidinkin, kun Minttu pussaa ja hoivaa sammakkoa, ja ovelle ilmestyy – prinssi! ’Haltijakin’ tuntuu totetuttava toiveita. Tonttuja näkyy ’oikeasti’ kuvissa.

Lisäiedot:

[22 x 26 cm vaaka kovakantinen kirja, 48 s. + kannet (2+2) ja sisäkansilehdet (2+2), ei skp; kannet väri; s. 1 nimiö + värivinjetti; s. 48 kust. tiedot + kolme ruutua ja teksti (s. 28); s. 2–47 kullakin aukeamalla värisarjakuva; tk hahmot väri  (Minttu, ville, isä, Santtu, äiti, mummo) ja ladottu teksti ”Tunnetko jo koko Mintun perheen? Minttu on iloinen touhutyttö, jonka seurassa kaikki lapset viihtyvät. Saatavissa myös sarjakuvakirjat Vallaton Minttu, Mintun uudet kujeet …ja muita Minttu kirjoja (sic!): Minttu leipoo, Minttu ei tahdo”; selässä ”maikki harjanne” tekstattuna punaisella mustin ääriviivoin, ”minttu” oranssilla, ”yllättää” vaaleanpunaisella]

Mämmilä 6 – Rakennemuutos rassaa

Tarmo Koivisto ja Hannu Virtanen (Osuuskunta Käyttökuva, 1988)

Kansi: Saunomassa M-klubin Uffe pesee selkää

Nappilan konsultti/tomitusjohtaja Ulf Ekman tuo Mämmilään uuden teeman, homouden ja hobofobian, jopa aids-kammon. Firmojen nimikyltit vaihtuvat edelleen, ja osake- ja kiinteistökaupoilla tehdään ja menetetään omaisuuksia. Heimo Suominen elelee erakkona muuntajatornissa, mutta palaa ihmisten ilmoille perheensä pariin. Sauli Pylvänäinen aloittelee dekkarikirjailijan uraa. Graffitikulttuurikin saapuu Mämmilään.

Lisätiedot:

[28 x 21 cm pysty, pehmeäkantinen albumi, 48 s. + kannet, kannet väri, 1. sisäkansi tyhjä; s. 1 nimiö + pyöreäksi rajattu osa ruudusta s. 21; s. 2 kust. tiedot, s. 3–48 värillistä sarjakuvaa, ei otsikoita; takasisäkansi ladottu ”Mämmilä-sarjassa on aikaisemmin ilmestynyt” + mv kansikuvat T.K.; tk. väriruutuja ja negatiiviteksti mustalla pohjalla: Heikki Jokinen Helsingin Sanomissa 1986]

Julkaistu uudestaan kokoomakirjassa Mämmilä – Sarjakuvia Suomesta 1982–1988 (Otava 2000)

Näkymätön Viänänen – Hevirokkia navetassa?

Jope = Jorma Pitkänen (Kustannuskiila, 1988)

ISBN 951-657-238-3 (nid.)

Kansi: kaksi ruutua, toisessa puhekupla: ”Hevirokkia navetassa”

Edellisten Näkymätön Viänänen -albumien kaltaista sisällöltään. Aikansa satiiria savolaisesta pienviljelijäperspektiivistä. Etukannessa: ”..esittää jälleen lapsilta kiellettyjä sarjakuvia lapsellisille aikuisille, arveluttavia elämänmalleja, köyhyyttä, kurjuutta, kylähulluja, perheväkivaltaa, keskiolutta, hallituksen haukkumista, perestroikaa, pörssiromahduksia ym.”

Takakannessa tekijän saatesanat: ”Maailma muuttuu, naispapit saarnaavat, virsikirja on uudistettu. Mitä meille perinteitä arvostaville hihhuleille enää jää käteen? Ei paljon muuta kuin heavyrock ja sarjakuva. Jos olet kuuro ja lukihäiriöinen, kannattaa ostaa puupäähatulla palkitun Jope Pitkäsen uusin sarjakuva-albumi. Juuri tämä, jota pyörittelet hyppysissäsi!”).

Lisätiedot:

[25 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet (2+2), ei skp; kansi väri (pohjaväri tiilenpunainen, oranssi nauha, jossa teksti sekä sk-ruudut mv; s. 1 nimiö + piirros (sama kun kannessa); s. 2 kust.tiedot; s. 3–64 mv sk, eri muotoisia, koko sivun sarjoja otsikoituna ”Näkymätön Viänänen… Kurjuuden kuvasi Jope” (s. 3–8, 10–14, 16–24, 26, 30–32, 34–36, 38–42, 44, 46–48, 50) ja joitakin sivuja joilla 1–3 piirrosta ja tekstatu kommentti sarjan jatkona (9, 15, 25, 27, 33, 37, 43, 45, 49, 51); 28–29 isot ruudut; s. 52–64 Strippejä (1 rivin sarjakuvia savolaiseen sielunmaisemaan), s. 52 otsikko ja kaksi strippiä, muuten kolme per sivu; kaikki tekstit tekstattu; tk keltaisella pohjalla otsikko ”Antaa soittaa!” ja mv ruutu, josta puhekupla JOPE: ”Maailma muuttuu, naispapit saarnaavat, virsikija on uudistettu. Mitä meille perinteitä arvostaville hihhuleille enää jää käteen? Ei paljon muuta kuin heavyrock ja sarjakuva. Jos olet kuuro ja lukihäiriöinen, kannattaa ostaa puupäähatulla palkitun Jope Pitkäsen uusin sarjakuva-albumi. Juuri tämä, jota pyörittelet hyppysissäsi!”]

Piirrä sarjakuvaa! (Puhekuplia 3)

Keijo Ahlqvist, Ari Kutila (Kemin kulttuurilautakunta, 1988)

ISBN 951-99994-3-4 (nid)
+ toinen painos
ISBN 952-90-0725-6 (nid)

Kansi: Terävä ja nenäkäs lyijykynä.

Sisällys (sarjakuvaa):

s. 5–6 Miksi ihmeessä piirtää sarjakuvia?
s. 7 Sarjakuvalla vois.
s. 8 Sarjakuva on tarkoitettu painettavaksi
s. 9–13 Välineet [s. 9 otsikkokuva, s. 10 tekstiä]
s. 14–16 Käsikirjoitus
s. 17–18 Strippi
s. 19–20 Aihe
s. 21–22 Piirtäminen [s. 21 otsikkokuva]
s. 23–24 Malleista
s. 25 Malli ”elää”
s. 26–27 Lue välillä!
s. 28 Originaalin koko
s. 29 Keho: suhteet
s. 30 Keho liikkeessä
s. 31 Eleet & asennot
s. 32 Suomalaisia eleitä ja asentoja
s. 33 Pää, kasvot, kallo, suhteet
s. 34 Pään muodot
s. 35 Karikatyyri
s. 36 Ilmeet
s. 37–38 Pelkistäminen
s. 39–43 Varjostus [s. 39 otsikkokuva]
s. 44 Liike
s. 45–46 Perspektiivi
s. 47–50 Kerronta [s. 47 otsikkokuva]
s. 48 Leikkaus
s. 49 Lisää elokuvatermejä
s. 50 Kuvakoot
s. 51–52 Ruutu
s. 53–54 Aika
s. 55–56 Puhekuplat
s. 57 Tekstaus
s. 58–59 Sommittelu
s. 60–61 Tyyli
s. 62–­64 Mämmilän analyysiä [s. 63 tekstiä]
s. 65–66 Tee sarjakuvastrippi julkaistavaksi
s. 69 Jälkipuheita

Käsittelen nämä kaksi kirjaa yhdessä, vaikka kustantaja on muodollisesti eri –  ja eroja on kansissa ja sivulla 2–3. Kannen erot ovat vasemman yläkulman puhekuplan sisällä ”Puhekuplia 3” / ”2. painos” ja alareunassa tekstattu ”Julkaisija: Kemin kulttuurilautakunta” / ladottu ”Julkaisija: Sarjakuvakeskus”.

Takakansi on erilainen, ensimmäisessä sinivalkoisella negatiivina sivu 5 ja toisessa painoksessa tekijöiden piirroskuvan lisäksi ladottuina myönteisiä arvioita ensimmäisestä painoksesta (Sauli Pesonen Kalevassa 25.9.-88, Hannu Mänttäri Aamulehdessä 26.9.-88, Petri Kemppinen, Pentti Nuortimo, Tarmo Koivisto ja Timo Mäkelä Sarjainfossa 4/88, sekä Max Juntunen, assisitentti, kuvaamataidon opetuksen osasto, Taideteollinen korkeakoulu). Kaikki korostavat arvoa perusteoksena, alkeisoppikirjana, kiittävät että tekijät eivät ole tehneet teosta säännöstöksi eivätkä kuolemanvakavasti otettavaksi.

Sivun 3 esipuheen Heikki Porkola on pannut kokonaan uusiksi ja kertoo ensimmäisen painoksen myydyn loppuun muutamassa kuukaudessa. Teosta jopa suositeltiin koulujen kuvaamataidon opetuksen käyttöön. Tekijät saivat myös Kemin kaupungin kulttuuripalkinnon työstään.

Kirja on ilmeikäs ja havainnollinen esitys, joka osaa nostaa esille oleellisia näkökohtia, kuten liikkeen ja ajan käyttö ilmaisussa sekä kuvan kautta kerronnan avaaminen. Itseironisesti vältetään kiveenhakattuja ohjeita, ja pikemminkin avataan näkökulmia oman ilmaisun löytämiseen. Itse kirja on mainio esimerkki sarjakuvan ilmaisumuodon soveltuvuudesta eri käyttöihin, ja näytteet sisältävät lisää hyviä, sangen erilaisia malleja, joita ei suositella kopioimaan, vaan tutkimaan omaa tyyliä etsittäessä.

Ensimmäinen alan opas sai myöhemmin seuraajikseen oppikirjat tekijöinään ainakin Mari Ahokoivu ja Ilpo Koskela. Mainittakoon tässä myös Ahlqvist & Kutilan erilaiset tiedotussarjakuvat, kuten Kirjastopalvelun 1991 julkaisema ”Maailman kirjat sekaisin eli kirjaston käyttöopas aloittelijoille.”

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi 72 s. + kannet (2+2) ei skp; s. 1 nimiö + piirros (pupu); s. 2 kust.tiedot (1.p. ”Puhekuplia 3” / 2.p. ”Sarjakuvakeskuksen julkaisuja n:o 2”); s. 3  1.p.: ”Ensimmäinen sarjakuvan oppikirja … Kemissä 4.9.1988”, 2.p.: ”Toisen painoksen saatteeksi … Kemissä 12.3.1989 Heikki Porkola”; s. 4 piirros (pupu); s. 5–67 oppikirja sarjakuvamuodossa, osin erilaisia kaavioita ja taulukoita; s. 67 Lähteet + piirros; s. 68 kaavio ”Tämän sarjakuvateoksen synnyn edellytyksiä”; s. 70 sisällys; s. 71 valokuva (ilmeisesti tekijäiden työpöydästä); s. 72 tyhjä; kansi pohjaväri vaaleanvihreä, jolla kaareva otsikko valkoisella, mustarajaisella tekstauksella, mustalla tekstattu tekijät ja julkaisija, vasemmassa yläkulmassa puhekuplassa ”Puhekuplia 3” / ”Toinen painos” ja mustassa neliössä ja siitä vähän ylös puhkaiseva keltaoranssi lyíjykynä, jolla kasvonpiirteitä hallitseva nenä; tk 1.p. sinisellä pohjalla valkoisella negatiivii sivusta 5; selkä 1. painos sininen, 2. p. vaaleanvihreä, molemmissa valkoisella tekstauksella ”K. Ahlqvist – Ari Kutila: Piirrä Sarjakuvaa”]

Puupään parhaat 8

Fogeli = Ola Fogelberg (Kustannus-Mäkelä, 1988)

Kansi: Pekka ja Justiina kelluvat soikossa merellä, puupäähattu vedessä, Pekka viittoo höyrylaivalle [= Pekka Puupää VI, 1948]

Sisällys:

s. 3 Jo riitti (4 + 3 r, pyöristetyt kulmat ruuduissa, viimeinen ruutu 2 x leveä) (PPP8)
s. 4 Ämpäriseikkailu (I) (4 + 2 r, alarivin ruudut 2 x leveitä, ruudut numeroitu 1–6) (PPP8)
s. 5 Ämpäriseikkailu (II) (4 leveää ruutua, ruudut numeroitu 7–10) (PPP8)
s. 6 Kultakala (PPP8)
s. 7 Vauhdin hurmaa (PPP8)
s. 8 Tuulessa (PPP8)
s. 9 Etevä etsijä (PPP8)
s. 10 Möhölän huutokaupassa (PPP8)
s. 11 Ämpärilinen avuliaisuutta (PPP8)
s. 12 Pekan erehdyksiä (PPP8)
s. 13 Syödä ja tulla syödyksi (PPP6)
s. 14 Pekka runoilee (PPP3)
s. 15 Heikko jää (PPP7)
s. 16 Virastossa (PPP7)
s. 17 Hallituspuuhissa (PPP7)
s. 18 Marmoripöytä (PPP7)
s. 19 Saa äkkiä Justiinan jaloillensa (PPP7)
s. 20 Pyryssä (PPP7)
s. 21 Lupaus (PPP4)
s. 22 Muistiinpanot (PPP4)
s. 23 [ei otsikkoa] [pysty sarja, ei ruutuja, tekstatut tekstit] (PPP4)
s. 24 Pätkä tekee juhannuskauppoja [pysty 6 kuvaa, ei ruutuja, tekstattu] (PPP4)
s. 25 Huhu (PPP4)
s. 26 Veikkolan Jaska keksi ikiliikkujan [ei tekstiä] (PPP4)
s. 27 Säästölipas (PPP4)
s. 28 Maalaus (PPP4)
s. 29 Hyödyllinen hoopo [pysty 6 leveämpää ruutua] (PPP4)
s. 30 Pieni korjaus (PPP5)
s. 31 Pinnaa taas (PPP5)
s. 32 Vahinko (PPP5)
s. 33 Suojelee puutarhamansikoitaan [pysty sarja 4 r, ilman tekstiä, otsikko ulkoreunalla] (PPP5)
s. 34 Justiina seuraa aikaansa [pysty sarja 4 r, tekstit ladottu alle, otsikko sidoksessa] (PPP5)
s. 35 Laihtuminen [pysty sarja 4 r, tekstit ladottu alle, otsikko ulkoreunalla] (PPP5)
s. 36 Varma säilytyspaikka [ei ruutujakoa, 6 r, tekstit ladottu alle] (PPP5)
s. 37 ”Ei kultaa kaikki joka kiiltää” [pysty sarja 6 r, ilman tekstiä, otsikko sidoksessa] (PPP5)
s. 38 Pätkä paranee unettomuudesta [pysty sarja 6 r, teksti ladottu, otsikko ulkoreunalla] (PPP5)
s. 39 Pätkä ja kreivi [ei ruutujakoa, 6 r, tekstit ladottu alle] (PPP5)
s. 40 Pätkä ostaa radiokoneen [pysty sarja 6 r, ei ruutujakoa, teksti ladottu, otsikko ulkoreunalla] (PPP5)
s. 41 Pätkän kolulupoikavaistot valloillaan [pysty sarja 6 r, ei ruutujakoa, ei tekstiä, otsikko sidoksessa] (PPP5)
s. 42 Pätkän tahdonlujuus [ei ruutujakoa, 6 r, tekstit ladottu alle] (PPP5)
s. 43 Apua (PPP5)
s. 44 Parasta on olla varovainen [5 r, ei ruutua ensimmäisen paikalla] (PPP6)
s. 45 Kyyti [pysty 4 r, otsikko ulkoreunalla] (PPP6)
s. 46 Pätkällä on vene [pysty 4 r, teksti ladottu, otsikko sidoksessa] (PPP6)
s. 47 Huikenteleva kuulijakunta (PPP6)
s. 48 Justiina värjää sukkia [toistaa ”Tummansinisen” idean, uusi piirrostyö] (PPP6)
s. 49 [ei otsikkoa] [1. ruudussa: ”Kas mitä sain Luntisen rouvalta…”] (PPP6)
s. 50 Aina hullusti (PPP6)
s. 51 Polttopuun hankinta [pysty 4 r, teksti ladottu, otsikko sidoksessa] (PPP6)
s. 52 Helläsydäminen pätkä (PPP6)
s. 53 Väärä asia (PPP6)
s. 54 Lahjalaatikko (PPP6)
s. 55 [ei otsikkoa] [1. ruudussa: ”Pekka on rakentanut pienen nätin mökin itselleen…”] (PPP6
s. 56 [ei otsikkoa] [1. ruudussa: ”Katsos Justiina, ihka uus patentti-sateenvarjo…”] (PPP6)
s. 57 Pätkä ja Pekka kokeilevat pituuttaan [pysty 4 r, kapeita ja korkeita, tekstit ladottu alle] (PPP6)
s. 58 Pekka vetää Fogelia nenästä [pysty 4 r, teksti ladottu, otsikko ulkoreunalla] (PPP6)
s. 59 Korvaus [pysty 4 r, teksti ladottu, otsikko sidoksessa, vasemmat ruudut leveämpiä kuin oikeanpuoleiset] (PPP6)
s. 60 Murtovarkaat [pysty 4 r, ei tekstiä, mutta ladottu kolmesti ”– – – ” ja kerran ”!!!”, otsikko sidoksessa] (PPP6)
s. 61 Tivolissa [1. ruudun paikalla vain otsikko] (PPP6)
s. 62 Linjementti (PPP6)
s. 63 Pekka aikoo miljoonamieheksi (PPP3)
s. 64 Kylmä kylpy (PPP3)
s. 65 Metsästys (PPP3)
s. 66 Joululahja [jatkuu seuraavan sivun vasemmassa laidassa 2 päällekkäisellä ruudulla = yht. 8 r] (PPP3) +
s. 67 Lomautettu rauhanenkeli [4 r. sivun oik. reunassaa kahdessa rivissä] (PPP7)
s. 68 Yöhuvi [jatkuu 1 ruudun seur. sivulle] (PPP3)
s. 69 Patenttipatja [vain 4 r.] (PPP3)
s. 70 Puupään perhe hermostunut (PPP3)
s. 71 Puoskari-Hiltu (PPP8)
s. 72 Raitiovaunukirppu [ruudut numeroitu 1–6] (PPP7)
s. 73 Kaksi ostosta (PPP7)
s. 74 Putkassa tavattiin [pysty sarja 4 r, tsktit ladottu, otsikko ulkoreunalla] (PPP5)
s. 75 (Jatkoa) [vaaka 6 r] (PPP5)
s. 76 [ei otsikkoa] [1. ruudussa: ”No nyt tuli reikä housuihini…”] (PPP6)
s. 77 Keksintö [4 r, teksti ladottu] (PPP6)
s. 78 Sauna maalataan (PPP6)
s. 79 Pätkä noudattaa määräyksiä [3 leveää ruutua kahdella rivillä, ensimmäisen ruudun paikalla vain otsikko, tekstit ladottu alle] (PPP6)
s. 80 Rengasmatka (PPP2)
tk Lohdullista [4 r.] (PPP7)

”Sarjat on valittu v. 1945–1950 ilmestyneistä Pekka Puupää –kirjoista”

(PPP3) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää III (1945)

(PPP4) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää IV (1946)

(PPP5) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää V (1947)

(PPP6) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää VI (1948)

(PPP7) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää VII (1949)

(PPP8) = sarjat on koottu albumista Pekka Puupää VIII (1950)

Lisätiedot:

[18×23 cm vaaka; 80 s. + kannet; ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö; s. 2 painotiedot; s. 3–80 m-v sk, 6 r/s 2 rivissä, tekstit ladottu alle; sarjat otsikoitu lad. gem., sivunumerot lad. alakulmiin; kansi väri; selkä valk., lad. pun. vers. otsikko ja numero; tk sk + lad. must. ISBNesittely]

Rintamailla – tamperelainen sarjakuva

Anonyymi (Demokraattinen vaihtoehto Pohjois-Häme,1988)

Kansi: Mustalla pohjalla erilaisia perheen valokuvia, pari klemmaria ja nappi, sivussa hahmojen kasvokuvia.

Esipuheessa sivulla 2: ”Näin muuten tässä yhtenä iltana Rintamaat, lähettää terveisiä, ja pyysivät kertomaan…” ja sarja alkaa. Päähenkilöt ovat Jouko Rintamaa, vaimo Anne, poika Janne, tytär Heli sekä uusi vauva. Isä on töissä sellutehtaalla, äiti teveyskeskuksessa. Velimies Rape (Raimo) on eronnut. Mummun luona käydään, leffaankin yritetään, vaan ei löydy mieluista katsottavaa. Baarissa käydään ja neljättä vauvaa harjoitellaan.

Sarja on varmaan tarkoitettu vaalimateriaaliksi (kunnallisvaaleissa), vaikka se ei suoraan sisällöstä ilmenekään. Aihemaailma on otsikon mukainen, eli Tampereella kuljetaan perheen ja työelämän ympyröissä, ja siinä sivussa nähdään mm. koulun ja sosiaalitoimen eri kipupisteitä.

Harmi että tekijä on jäänyt anonyymiksi, sillä sarjakuva on varsin siististi piirrettyä, ilmeikästä belgialaisranskalaisen alueen tyylilajissa, ammattitaitoista jälkeä tekstausta myöten. Kaupunkikuvassa on käytetty apuna valokuvia, mutta esimerkiksi lähiötaloja on väännelty dramaattisen efektin tavoittamiseksi.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 12 s. sis kannet; s. 2 piirroksessa kirjoituskone, kädet (”clackety clackety”) ja konekirjoitusarkki, jolla esipuhe konekirjoitettuna (”Tampere 7.11.1988, Hei, Merja…”; s. 3–11 mv sk, pääosin nelirivista belgialaistyylistä sarjakuvaa, joss avälillä vähän kallistellaan ruutuja; tk valkoinen, musta kehysviiva, keskellä toisen mustan kehysviivan sisällä mv piirros (päähenkilöt Tampere taustanaan) ]

Sarja/kuva/ilmiö

Reima Mäkinen et al. (Tampereen sarjakuvaseura, 1988)

PUUTTUU Fennicasta?!

Kansi: Superman leijonan selässä (palapelikuviona)

Sisällys (vain kotimaiset sarjakuvat):

s. 2 Hannu Hirvonen (myös sivujen 4–5 alareunassa)
s. 3 Jukka Murtosaari
s. 7 Reima Mäkinen
s. 27 Johanna Sinisalo & Hannu Mänttäri
s. 35 P. A. Manninen
s. 38–39 Nalle Virolainen
s. 44 Tarmo Koivisto, Timo Kokkila
s. 48 Jussi Tuomola

Jyväskylässä, Tampereella ja Hyvinkäällä 1988 kiertäneen näyttelyn luettelo sisälsi näytteitä paitsi yllä mainituilta, myös fragmentteina pienlehtiartikkelissa (s. 36–43) sekä ulkomaista kuvitusta mm. sosialistisista maista.

Tämä on yksi ensimmäisistä kotimaista(kin) sarjakuvaa esitelleistä näyttelyluetteloista. Siksi tässä vain mainintana sarjojen lyhyyden vuoksi.  Kaikkia myöhempiä näyttelyluetteloita en ota tähän mukaankaan, kun vastaavia sarjoja on jo julkaistu varsinaisissa kokoomakirjoissa.

Lisätiedot

[30 x 21 cm pysty vihko; 48 s. + kannet (2+2) ei skp; kannet väri; s. 1 lad. esipuhe Reima Mäkinen; s. 4–5 P.A.Manninen: ”Se on vain rihkamaa – mutta minä pidän siitä”; s. 6 Reima Mäkinen: ”Sarjakuva ilmaisuvälineenä” (kuvituksena Priit Pärniä; s. 8–26 P.A.Mannisen srunsasti kuvitettu ”Sosialistiset sarjat”; s. 28–34 P.A.Mannisen ”Seikkailun estetiikka”; s. 36–43 Reima Mäkinen: ”Piirrä & monista”; s. 45–47 ”Näyttelyssä olevat tavarat”]

Säihkyvät siivet

Veikko ”Joonas” Savolainen (Suomen ilmailuliitto, 1988)

Kansi: Otsikko suihkukoneen jälkeensä jättämään vanaan kirjoitettuna, alla osa sarjan loppuruudusta (Hurja-Harri ja professori Kimalainen)

Kolmiosainen julkaisusarja, jolta puuttuu ISBN, mutta joka on kuitenkin kokonaan kotimaista värisarjakuvaa, joten mainittakoon nyt tässä. 20-sivuiset A4-kokoiset vihkoset ovat Suomen ilmailuliiton tilaamia pr-julkaisuja, jotka on painettukin Finnairin kirjapainossa (!). Asiantuntija-avustajana mainitaan Olli Savolainen, ja valistushenkiseen sci-fi-sarjaan on upotettu paljon nippelitietoutta.

Tarina alkaa kuvasta, jossa aikakoneella  syöskytään halki lennon historian. Kolmannella sivulla (=4) ilmenee, että kyse on sarjakuvasta sarjakuvassa.  Professori lähettää aikakoneen hakemaan Leonardo da Vinciä, mutta mestarin sijasta tuleekin tämän katala apuri ja kuumakalle Giuseppe Ciero (!), joka vielä sotketaan Italian poliisin tässä ajassa etsimään salakuljettajaan. Tarinan mittaan ehditään harrastamaan niin laskuvarjohyppyä kuin purjelentoakin ja kokeilemaan ultrakevyttä konetta sekä riippuliitoa. Lopuksi tietysti konna päätyy hamaan tulevaisuuteen ilman paluumahdollisuutta…

Joonakseen tyyliin mukana on sekä realistisen ihannoituja (Hurja-Harri) että vahvasti karrikoituja hahmoja (Harrin eno, professori Kimalainen).

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko, 20 s.; sivunumerointi alkaa sivulta 3=1; s. 1=kansi; s. 2 julkaisijan logo, s. 3=1 nimiösivu + piirros; s. 17 ladottu sanastoa ja tietoa julkaisijayhdistyksestä; tk Finnairin ilmoitus]

Ks. myös:
Siipien suhinaa (Suomen ilmailuliitto, 1989)
Savua siivissä (Suomen ilmailuliitto, 1990)

Urheilua ja musiikkia

Wallu = Harri Vaalio (Kirjapaja, 1988)

ISBN 951-621-809-1 (sid.)

Kansi: Armas lyö golfpalloa nuotti-reikään.

Wallun Lämsänperäläiset –strippisarjasta tekijä oli itse koonnut jo neljä albumia, jotka omakustanteina jäävät tässä sen kummemmin esittelemättä. Kun kaupallinen kustantaja löytyi, alkoikin tapahtua, sillä parin vuoden aikana tuli kaksi kovakantista pikku kirjaa, niin ikään Wallun tekemien Hessu-kissojen lisäksi. Takakannen mukaan sarja ilmestyi tuolloin viidessätoista lehdessä.

Takakannen ja alkusivujen esittely kertoo: ”Kuvakertomus onnellisesta muusikosta, joka sortuu rikoksen poluille ja joutuu vankilaan. Siellä hän kokee ruumiillisen herätyksen ja palaa voittajana kilpakentille.” Voihan sen näinkin hahmottaa, mutta tosiasiassa kyse on nokkelasti järjestetyistä Wallun erillisistä Lämsänperäläiset-sanomalehtistripeistä, joissa on samainen sanaton keskushahmo, joka myöhemmin on tunnettu myös nimellä Armas.

Nokkelia ovat ideatkin, teema ja muunnelmia siis. Wallu on mestari käyttämään villejä vitsi-ideoita ilman mitään itsesensuuria. Hurjimmastakin, makaabereimmastakin aiheesta tulee hänen käsittelyssään hupaisa ja hyväntuulinen naurunaihe. Taitavasti myös sisäkansiin on saatu kaksivaiheinen sarjakuvastrippi.

Ilmeisesti Angoulêmen näyttelyvierailun (B.D.FIN 1988) innoittamana teoksessa on samansisältöiset esittelytekstit suomeksi, englanniksi, ranskaksi ja espanjaksi. Muuta käännöstähän ei tarvitakaan, kun kyseessä on niin sanottu pantomiimisarjakuva, eli sanaton huumori, joka perustuu usein visuaalisiin paradokseihin ja tulkinnanvaraisuuksiin.

Lisätiedot:

[18 x 23 cm vaaka kovakantinen kirja; 48 s. + kannet ja sisäkansilehdet (2+2+2+2); Kannet väri, kannessa sininen pohja, jossa valkoinen ja punainen kehys, jossa väritetty piirros ja kansitekstit; sisäkansissa mv 2 ruudun stippi (!); s. 1 nimiö, s. 2 kust.tiedot ja esittelyteksti (suomi, englanti, ranska ja espanja); s. 3–48 mv sk 2 strippiä per sivu; tk sinisellä pohjalla pyöreä valokuva tekijästä ja vinosti leikattu väritetty ruutu (jalkapalloa, ei tästä kokoelmasta), jonka päällä otsikko ja esittely sekä ISBN. ]

Ks. myös:
Urheilijan terve päivä (Kirjapaja, 1989)
Kaiken takana on nainen! / Mikrokivikausi (Tecnopress, 1988)
Die Grosse Liebe, und andere Sachen von Wallu (Zwerchfell ,1990)
Hyvä Suomi! – Urheiluhuumoria ja olympiatriviaa! [Mäntykustannus 2008)

Uula

[Uula 1]

Maija P. = Maija Paavilainen (Kirjapaja, 1988)

ISBN 951-621-839-3 (nid.) :

Kansi: Sinivalkoinen kansi, jossa luminen rinne ja lumisade taivasta vasten. (jatkuu takasivulle, missä myös neliruutuinen strippi)

Maija Paavilainen on tehnyt lukuisia aforistisia piirroskirjoja, joista tässä käsitellään vain selvimmin sarjakuvamaiset. Kemin kilpailussakin menestynyt Uula synnytti kaksi albumia, Uula (1988) ja Kukkimista (1989).

Paavilaisen työt ovat merkinomaiseksi redusoiden piirrettyjä, kirkastetun ajatuksen rinnalla häiritsemättömiä visuaalisia tiivistyksiä. Valkoisella on kuvissa voimaa, mikä sopii varsinkin Lapin pojan Uulan ja hänen eläinystäviensä (kissa, koira) kuvaamiselle. Hahmon kuvaa lähinnä neljän tuulen hattu.

Lapin rakkaus ja maailmoja syleilevä filosofisuus leimaavat sarjaa. Osa ruuduista on rajaamattomia, mutta metasarjakuvamaisesti hahmo voi myös luistella ruudun ääriviivalla. Sivulla on yleensä yksi kaksirivinen sarjakuva.

Kuvaavia ajatuksia: ”Täytyy olla silmissä vika, kun ei näe kuin puuttuvan auringon.” ”Ei kylmä haittaa, ellei se ole ihmisessä sisällä.” Humoristisemmin: ”Joulutähden arvo on siinä, ettei sitä voi syödä.” Ja kissasta maailman itsekkäimpänä eläimenä: ”Suon ympäristölleni mitä mainioimman mahdollisuuden palvella.”

Lisätiedot:

[18 x 15 cm pysty pehmeäkantinen kirja (albumi); kansi ja tk väri (sinivalkoinen); 80 s. + kannet (2+2) ei skp; s. 1 tekstit ”Uula”, ”maija p.” ja piirros Uula; s. 2 kust.tiedot, painopaikka Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo; s. 3–80 otsikoimattomia 3–4 ruudun strippejä jaettuna kahdelle riville, puhekuplat tekstattu (vers.), sivut numeroitu, painoväri tummansininen; tk. kannen kuva jatkuu, sen päällä neliruutuinen sarja sinivalkoisena ja lad tekstit ”Uula, Lapin poika” ISBN ja kustantamo; selkä sininen, valkoisella signeeraus ”maija p.” ja kust. logo.]