1989

Avulias Minttu

[Minttu 6]

Maikki Harjanne (Otava, 1989)

ISBN 951-1-10620-1 (sid.)

Kansi: Valkoisella pohjalla kolme väritettyä ruutua ja kolme hahmopiirrosta, mm. MInttu pudottelee sokeripaloja polulleen

Sisällys:

s. 2–3 Minttu 10 vuotta
s. 4–5 Uusi vuosi [1989]
s. 6–7 Juoksurata
s. 8–9 Keijujen vaatteet
s. 10–11 Tutkija
s. 12–13 Hiihdonopettaja
s. 14–15 Pesu
s. 16–17 Ensimmäinen ihminen
s. 18–19 Pesä
s. 20–21 Teatteria
s. 22–23 Laskutehtäviä
s. 24–25 Kevätjuhla
s. 26–27 Kirjailija
s. 28–29 No niin
s. 30–31 Talvisäilö
s. 32–33 Kypsä
s. 34–35 Kivikokoelma
s. 36–37 Talvilepo
s. 38–39 Näkymätön mies
s. 40–41 Jouluraha
s. 42–43 Olkia
s. 44–45 Folke-tontun lahja
s. 46–47 [mv strippi hiiri, silistysrauta ja kaulahuivi]

Sarjakuvat on julkaistu Kotiliedessä 1988–89. Alkuruutuvinjetit kuten edellisessä. Takakannessa on sivun 28–29 pystysarja alkuperäismuodossaan. Hajoitetujen pystysivujen uudet muodot jättävät outoja aukkoja (s. 14–15, 26–27, 30–31).

Metaa: ”Tuon näköiseksi piirtäjäni kuviteli minut 10 vuotta sitten: pullea, pienet korvat ja kamalan harva tukka!” ”Äitikin oli aikamoinen paksukainen” Äiti: ”Olenko minä ollut tuon näköinen!” Kuvissa nähdään yhtä aikaa alkuaikojen ja ’nykyinen’ Minttu: ”Kuusi vuotta sitten minusta tuli sarjakuvasankari. ” ”Teimme Masan kanssa lumiukon. Unohdimme tehdä käden. Kai minä voin lisätä sen nyt.”

”Kun minä toivoin oikein kovasti koiraa, maikki heltyi ja piirsi minulle Pilkku-koiran.” – ja Maikin käsikin näkyy! Kuvitelmassa Minttu kasvaa ja isoveli Ville kutistuu. Syvällisiäkin Minttu pohtii: ihmisen ja apinan välissä on Tartsan, mutta ”kuka synnytti jumalan ja apinan?” Hiiri on jälleen mukana tapahtumissa (s. 30–31).

Lisätiedot:

[22 x 26 cm vaaka kovakantinen kirja, 48 s. + kannet (2+2) ja sisäkansilehdet (2+2), ei skp; kannet väri; s. 1 nimiö + värivinjetti (s. 12); s. 48 kust. tiedot + seitsemän ruutua strippi (hiiri, silistysrauta ja kaulahuivi); s. 2–45 kullakin aukeamalla värisarjakuva; tk värisarja s. 28–29 koottuna korkeaksi ja ladottu teksti ”Minttu seikkailee myös sarjakuvakirjoissa Minttu ihan itse, Vallaton Minttu, Mintun uudet kujeet, Minttu yllättää”; selässä ”maikki harjanne” tekstattuna valkoisella mustin ääriviivoin, ”avulias” oranssilla, ”minttu” punaisella]

Dotsi – Ei millään pahalla mutsi

Ulla-Maija Aaltonen, Eeva-Maija Manninen (Gummerus, 1989)

ISBN 951-20-3430-1 (nid.)

Kansi: Äiti ja tytär pöydän ääressä

Uma kutsuu esipuheessaan Dotsia ”dokumenttisketsiksi”. Siinä tuodaan esille nuoren ja aikuisen naisen välistä rajankäyntiä huumorin keinoin. Aiheet tulevat siis aivan arkipäivästä, ja aika arkinen on myös toteutus. Eeva-Maija Manninen piirtää pelkistäen, enimmäkseen ilman ruutujakoa ja puhekuplia, ja sivukokonaisuudet eivät näytä kovin sommitelluilta. Sarjakuvat ovat ideansa mittaisia, yhdestä kolmeen sivua.

Tämän tyyppisiä äiti-tytär -keskustelusarjiksia on tehnyt myös Maikki Harjanne (”Mixi ja Mutsi”), ja tiettyä sukulaisuutta on myös samana vuonna albumisarjansa aloittaneeseen, mutta jo vuodesta 1987 Annassa ilmestyneeseen Luhtasen ja Pajun ”Maisaan ja Kaarinaan”.

Lisätiedot:

[31 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet (2+2); ei skp; Kansi ja tk väri: tk  ladottu esittelyteksti +piirrokseen istutettu tekijöiden valokuvat mv ; s. 1 otsikko; s. 2 tyhjä, s. 3 nimiö + piirros; s. 4 kust.tiedot + omistus: ”Maan äideille”; s. 5 kapealla palstalle ladottu Uman esipuhe; s. 6 tyhjä; s. 7–46 sivun muotoisia sk mv; s. 47 vinjettipiirros (ruusu, kuten kannessa ja takakannessa); s. 48 tyhjä]

Faaraon aarre

Olavi Honkanen (Jalava, 1989)

ISBN 951-9201-99-8 (nid.)

Kansi: Totte Kotka ja Rikhard Manni astuvat faaraon hautakammioon sen seinään tehdystä reiästä

Itseoppinut kuvataiteilija ja sarjakuvantekijä Olavi Honkanen sai Jalavan julkaisemaan mittavan albumiseikkailun, liekö sitten Spielbergin ja Lucasin ”Kadonneen aarteen metsästäjien” (1981) menestyksen siivittämänä. Tiettyä sukulaisuutta on, mutta toki myös moniin muihin 1930-luvulle sijoittuviin seikkailutarinoihin, ja varsinkin Tintti-sarjakuviin.

Nuori arkeologi Totte Kotka törmää Helsingissä egyptiläiseen pienoisveistokseen ja pääsee kätketyn aarteen jäljille. Valokuvaajaystävänsä Rikhard  ”Riku” Mannin kanssa hän lyöttäytyy toisen polven arkeologin Antton Bergmanin ja tämän tyttären Betten seuraan matkalle Pariisin kautta Egyptiin. Monenlaista mutkaa ja väliintulijaa tietysti kohdataan, ennen kuin aarrekammio aarteineen löytyy.

Taustatutkimusta on tehty, ja ennen internetin kuvahakuja se on ollut vaikeampaakin. Saatesanoissa kerrotaan faktan ja fiktion rajaus. Tarina on aika arvattava mutkineenkin, jopa kliseinen, mutta ehkä se kuuluu lajityyppiin. Joitakin silmiinpistäviä epätodennäköisyyksiä ei viitsi jäädä pohtimaan, kun seikkailu imee eteenpäin.

Honkanen piirtää innokkaasti, hieman runsaasti kuvakokoon nähden, ja ruutujaossa ja tekstauksessa on vielä kokemattomuudesta johtuvaa horjuvuutta. Meillä harvinaista realistista seikkailusarjakuvaa, jota on viime vuosina tehnyt lähinnä Ilpo Koskela Aleks Revelin seikkailuissaan.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi, 76 s. + kannet (2+2); kansi väri, tk. oranssilla pohjalla mustalla ladottu esittelyteksti; s. 1  nimiö; s. 2 kust. tiedot + ladottu ”Saatteeksi”; s. 3–75 (= 1–73) sk mv, tekstattu; s. 76 Jalavan kirjaluetteloa]

Hans markkinaraossa

Reima Mäkinen (omakustanne, 1989)

Kansi: Tyylitellyt otsikkotekstit, yksi hahmopiirros ja leveä ruutu, jossa puhekuplat

Sisällys:

s. 2 Power Mix (Kapteeni Lento ja Haavoittumaton Mies)
s. 3–6 Erikois-leipä
s. 7–10 Uusi elämä
s. 11–14 Hikiset paikat
s. 15–18 Kutuvartti
s. 19 Bob & Lena

Tämä on vielä selvästi omakustannelehti, mutta toisaalta myös Reima Mäkisen ensimmäinen kokooma (Libero-lehdessä julkaistuja), joten todettakoon tämän verran tulevien taustaksi.

Reima Mäkinen piirtää tunnistettavalla tyylillään selkeää ja hauskaakin jälkeä. Bob & Kena on tyylikokeilu Ever Meulenin ja Serge Clercin vaikutteissa, Power Mix vastaava supersankarityyliä ja graffititaidetta yhdistellen.

Takakannessa Mäkinen kritisoi Hans-sarjaansa turhankin rankasti (”..en edes kaipaa palautetta”) kokeiluna luoda täysin epämiellyttävä hahmo, joka sitten ”kaatui omaan tylsyyteensä”. ”Kädessäsi on nyt hyvä esimerkki huonosta pienlehdestä, kaupallisuuden ja epäkaupallisuuden rujo sekasikiö.”

Jonkinlainen ristiriitainen itseinho kaupallisia vaikutteita kohtaan on ollut läpikäyvää kotimaisissa omakustannesarjakuvissa.

[21 x 15 cm pysty vihko, 20 s + kannet (2+2) ei skp, s. 1 ja 20 tyhjkät; sk mv; tk pääkirjoitusmainen tekstatu sivu, jossa tekijä keroo siällöstä]

Hemmo Paskiainen – Kyy

[Paskiainen 2]

Ave Koskela (= Ari & Vesa Koskela) (Banana Press,1989)

ISBN 951-96045-8-8 (nid.)

Kansi: Tyylitelty tekstilaatikko ”HEM/MOP/ASK/IAI/NEN/KYY”

Sisällys:

s. 3–13 Armas ja pojat pilvessä
s. 14–17 Arpaonnea
s. 18–20 Armas ja pojat lomalla
s. 21–23 Schlager und Rock
s. 24–27 Lonkka – Ougadagogo
s. 28–31 Voitosta voittoon, Paskiainen!
s. 32–35 Laiskat nahjukset
s. 36–40 Kenties
s. 41–43 Armas Paskiaisen raju rakennemuutos
s. 44–47 Dazozkillatorgeneratör
s. 48–50 Papa kuutamo ja kolme pientä nahkiaista
s. 51–55 Äkkiä iltapäivällä
s. 56–61 Armas Paskiainen ja hänen poikansa Hemmo
s. 62–65 Maalta kuuluu Tundrapöllön kutsu
s. 66–70 Naisia
s. 71–75 Depressio
s. 76–79 Melkein kuin Minä
s. 80 Kuka itku silmässä nyt ois, kun…

Toisessa albumissa sarjojen pituus on hieman kasvanut, ja ne on vakiokehyksellä tehty yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi. Piirtämisen riemu jatkuu, yksityiskohtiin uppoudutaan ja näyttäviä montaaseja rakennellaan – esimerkiksi avaussarjassa, jossa on päästy piirtämään vanhanaikaisia lentokoneita, myöhemmin nähdään mm. junia ja autoja. Yliveto on piirros, jossa rikkaamman rikkaan auton konepeltiä koristaa pienemmän loistoauton malli mittakaavassa yksi yhteen!

Ajankohtaisia aiheita tulee mukaan, esimerkiksi Armas Paskiaisen vihaamien naapurien vaihtuessa mustiin ja lopulta vietnamilaisperäisiin alivuokralaisiin. Ihan selvää ei ole, kenen puolella ollaan, mutta ennakkoluuloja kuitenkin tehdään näkyviksi. Sama koskee sarjan väkivaltaa, se on niin överiksi vedettyä, ettei siitä jaksa edes pahastua.

Sarjakuvalukeneisuus näkyy, löytyyhän viittauksia vaikkapa Will Eisnerin, Gilbert Sheltonin tai Hunt Emersonin tyyleihin, eli kaikkiruokaisesti realistisesta undergroundiin.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 80 s. + kannet (2+2); sisäkansissa ruskealla pohjalla sisällysluettelo valkoisella; Kansi väri : tyylitelty tekstilaatikko ”HEM/MOP/ASK/IAI/NEN/KYY”; tk vain asteriskikuvio värilaatikossa; s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot; s. 3–80 sivun muotoisia sk mv]

Hilsu saa jäädä

[Hevosviisas 2]

Martti Sirola, Ulla-Maija Aaltonen (Gummerus, 1989)

ISBN 951-20-3375-5 (nid.)

Kansi: Hevonen Hilsu, emäntä, tyttö Tanja ja kuttu Agatha, Tanjalla Hilsun kampa- ja sukapussi, aihe sivulta 29)

Takakannessa kerrotaan, että tekijät ovat saaneet kirjan toteutukseen Valtion taidetoimikunnan apurahan lastenkulttuurin edistämiseen varatuista määrärahoista.

Kirja on sisällöllisesti aika kepeä, lähinnä edellisen albumin jatke ilman uutta juonikudelmaa. Mopopoika Jokke on yhä sairaalassa, ja siellä häntä pistäytyvät katsomassa ensin isä, sitten äiti. Tanja on edelleen Hilsu-hevosen kotitilalla, missä isäntä Pappa opastaa häntä hevosen valjastuksessa, ja samalla lukija oppii alan sanastoa. Mopo noudetaan turmapaikalta hevosvoimin. Jokke lähettää isännälle hevosta ihailevia terveisiä, ja isäntä kutsuu mopoa jänisräikäksi. Mainostoimistossa työskentelevä isä ottaa videolle hevostöitä, ja kustantaa sitä vastaan Hilsun ylläpidon vielä vuodeksi.

Eläimiä esitellään, koira Rekku on poikakoira, kissa Musse salvattu kolli.Papalla ei ole tv:täkään, joten hän ei oikein ymmärrä, kun Tanja puhuu Madonnasta (joka ei siis ole ravihevonen). Aikaan sitoo myös tama yksityiskohta: ”(kuttu) Agathan rinnalla kalpenee moni tyhjänpäiväinen julkkis. Agathassa on säteilyä.” [isännän mukaan Tshernobylistä]. Motoksi nousee ajatus ”Hevoshullun paras kaveri  – hevosviisas.”

Puhekuplissa on käytetty yllättävästi väripohjia, lähinnä huudahduksia korostamassa. Mopon nouto metsästä on kuvattu  hienosti ilmakuvana. Yleisvaikutelmaksi jää vähän pakotetun oloisesti kaupunkilaislasten ’opettaminen’ mutkattomaan maalaiselämään.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty pehmeäkantinen albumi, kannet ja sarjakuva väri, 48 s. + kannet (2+2), ei skp, sarjat tekstattu; tk kuten 1988; s. 1 nimiö ja väripiirros, s. 2 kust. tiedot + runomuotoinen johdanto, s. 3–48 sk väri, tekstattu.]

Ks. Hevosviisas 1 – Kultainen kesä (Gummerus, 1988)

Igor Motor Villissä Lännessä

Pekka A. Manninen ; toim.: Pekka Manninen, Timo Kokkila, Ilpo Lagerstedt (Seinäjoen sarjakuvaseura, 1989)

ISSN 0783-3970 (Suomalaisia sarjakuvia, -sarjan julkaisu 3)

Kansi: Värikäs tiedemiliisi Igor Motor pumppuhaulikko koholla scifi-lännenmaisemassa

Yhtäjaksoinen 42-sivuinen mustavalkoinen scifi-seikkailuparodia. Esipuheessaan Manninen kertoo lainauksista ja viittauksista ja myöntää postmodernin otteensa. Esimerkiksi ”Dirty Harry oli niin yksioikoinen hahmo, että se suorastaan pyysi päästä parodian kohteeksi”.  ”Minä keksin myös glasnostin.” Tarina sijoittuu ’länsimaalaistuneeseen’ Neuvostoliittoon.

Kiittää myös ”Agentti 86” Maxwell Smartia, sekä tv-sarjaa että neljää suomennettua William Johnstonin Maxwell Smart -kirjaa, joissa on ”kuolemattomia repliikkejä.” Samoin mainitsee puolalaisen Bond-kopion, miliisikapteeni Jan Zbikin seikkailut, joita Rosinksin (?) piirtäminä sarjakuvalehtinä julkaistiin Puolassa ainakin 1970-luvun alkupuolella.

Tarina sijoittuu vuoteen 2077, kun ”Moskova on länsimaisen sivistyksen viimeinen linnoitus. Ihmiset jonottavat täällä tuntikausia päästäkseen käymään Walt Disneyn mausoleumissa.” Mikki-patsas kohottaa sirppinä kullattujen  sipulikupolien sekaan. Intiaanit ovat ottaneet vallan koko Pohjois-Amerikassa, ja valkoihoiset on siirretty reservaatteihin.

Igor Motorin, ”Jumalan ruoskan ja paholaisen kahvinkeittimen” tehtävänä on vapauttaa sotateknologian kehittäjä Edgar Bang pahamaineisesta Badlands-reservaatista ja kuljettaa tämä Meksikoon. Matkalla hän kohtaa mm. Psyko Paatin, neiti Winchesterin ja ”hiljaisen miehen” joka ajattelee kuvin (ja kaavoin). Nukkuessa ajatuskuplat muotoutuvat mm. sydämeksi, lentäväksi possuksi, sirpiksi ja vasaraksi sekä avaruusraketiksi.

Panssaroiduilla ydinvankkureilla matkustetaan. Intiaanit: ”Miss sie tarvitset oikei hyvää intiaania? Täs siul on sellane.” Heillä on myös atomihevosia, joiden sieraimista lentää fotonitorpedoja. Päällikkö on veli Ilokeppi. Las Vegas on mustien hallitsema kaupunki, jonne Igor naamioituu nolosti kenkälankilla. Myös motskarijengi Mock Turtles uhkaa, atomipommilla, jonka Bang lopulta laukaisee ampumalla sitä (seuraa sivun räjähdyskuva ja viereisen sivun vaakaruutujen kollaasi). Onneksi neiti W:llä on taitettava ydinsuoja mukanaan, ja Igor ja neiti lähtevät yhdessä Acapulcoon. Hiekkaan jää vain venäjänkielinen ”loppu”-kyltti.

Huumori on vauhdikasta slapstick-lajiketta, jossa toiminta vuorottelee älyllisempien ja ironisella kierteellä tarjoiltujen sisäpiirivitsien kanssa. Moebius-vaikutteet ovat ilmeisempiä kuin useimmissa Mannisen töissä, vaikka varjostus toki on aina sukulaislajia. Erityisesti sivun 21 koko sivun kuva vyötiäis-sauruksesta paljastaa sen. Ydinjätteen kaatopaikan seurausta ovat jättimutantit, kuten kolmimetriset muurahaiset (”Tshernobylissä on isompia.”).

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 44 s. + kansi väri, tk mv (kuten Toinen ristiretki ja Maagor Missabib, sarjan kolmas julkaisu); ei skp (2+2); s. 1 nimiö ”Suomalaisia sarjakuvia 3” + piirros ja teksti ”Omistettu kuuluisille Marx-veljeksille Marx, Moritz, Elvis”; s. 2 kolme ruutua Kannuksesta 25 ja Pekka Allan Mannisen teksti ”Jokainen luoti on kuin hyväily” (sit. elok. ”The Great Flammarion”, ohj. Anthony Mann. 1946, allek. 28.9.1989) ja ” P.M. on aiemmin kertonut tiedemiliisi Igor Motorin vaiheista Kannuksen numeroissa 25, 27, 29 ja 33.”; s. 3–44 mv sk, sivumuotoista jatkuvajuonista]

Jurpo [1]

Hannu Pyykkönen (Banana Press, 1989)

ISBN 951-96045-3-7 (nid.)

Kansi: Jurpon kaula-aukosta hirsipuu, josta riippuu köyden päässä pallopää; tk: samoin, nyt nyrkkeilypallona

Lievästi sanottuna mustaa huumoria, esim. ei lasketa lampaita, vaan kissan henkiä (kuvassa yhä pahemmin loukkaantunut kissa). Ajan ilmiöitä miksaillaan: ”Se hämmästyttää kummastuttaa Liisa Kulhiaa…” ja alan klassikkoja varioidaan: Tupu, Hupu ja Lupu, kolmen tähden kenraali ja rupusakin perustaja Kalt-setä. ”Kaikki on opittava lantapään kautta…”

Piirrostyyli on sisältöön sopivan rujoa, oudolla tavalla söpöä ja vinksahtanutta yhdistelevää. Lopputulos ei kuitenkaan ole kovin hilpeä, pikemminkin masentavaa sorttia, kyynisen puolelle kallistuvaa huumoria.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet (väri); sisäkansissa painettu vihreällä kahdeksan ruutua sarjoista (samat alussa ja lopussa); kansi tausta kelta/oranssi/musta; tk tausta vaaleanpun; s. 1 nimiö + pyöreä vinjettikuva jossa kupla ”Herra pidättekö vessahuumorista”; s. 2 kust.tiedot; s. 3–48 erimuotosia mv sk (strippejä, sivun ja puolen sarjoja); s. 28–29 pysty sivun sarja poikittain aukeamalla]

Ks. myös:
Jurpo 2 (Banana Press, 19??)
Jurpo meissä (Banana Press, 19??)

[Kemi 9]

Vihreä polkupyöräni – Sarjakuvia Kemin IX valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta 1989

antologia, toim. Heikki Porkola (Kemin kulttuurilautakunta, 1989)

Kansi: Vaaleanvihreällä pohjalla vain pieni ote nimikkosarjasta negana (Sami Toivonen) ja Kemin sarjakuvakeskuksen logohahmo Lempi (Jope).

Sisällys (sarjakuvat, sivunumeroinnin mukaan):

s. 4–11 Ilpo Koskela: Näyttelijä Alfthanin tapaus [jaettu 1.p.]
s. 13–16 Jarmo Somermäki: Rakkautta porttikongissa [jaettu 1.p.]
s. 17–21 Pentti Otsamo: Henkilö oppii soittamaan eri instrumentteja [jaettu 2.p.]
s. 22–25 Sami Toivonen: Vihreä polkupyöräni [jaettu 2.p.]
s. 26–38 Timo Filpus: Iloisen seurakunnan paimenet [jaettu 2.p.]
s. 39–45 Tommi Hänninen: Kelmeä kuvaelma – ,,,,, Robottihautajaiset liukkaalla nurmikentällä [jaettu 2.p.]
s. 46–54 Ilkka Pesonen: Barbie ja pikkuväki
s. 55–56 Timo Ronkainen: Käpykylä [palkinto, stripit]

Asiantuntijoina Sarjakuvaseuralta Heikki Jokinen ja Harri Römpötti sekä edellisen kilvan päävoittaja Hannu Hirvonen. Palkintoja jaettiin sarjoittain, mutta niitä ei laitettu paremmuusjärjestykseen (mutta palkintosummissa oli ero!). Raati joutui toteamaan, että osallistujamäärä oli laskenut, ja alan kenttä oli selvästi jakautunut niihin, jotka osallistuvat Kemin kilpailuun ja niihin, jotka eivät…

Ilpo Koskela jatkaa ja syventää historiaan ja eri kieliin pohjautuvan tyylinsä hiontaa, Sami Toivonen ja Pentti Otsamo ovat vielä alkutaipaleellaan…

Seuraavaksi, kymmenvuotisjuhlaksi, julistettiin kutsukilpailu 45:lle edellisisissä kilpailuissa menestyneille.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 62 s. sis. kannet; ei skp; kannet väri (vaaleanvihr. taustalla pääots. tekst. must. vers., alla lad. must. vers. alaots., alla lad. must. gem. tekijät, must. gem. ja vers. kust. ja toim., vain pieni näyte s. 22 ja Kemin logohahmo Lempi); selkä vaaleanvihreä, ei lad.; tk vaaleanvihreä, lad. ilmoitus Kemin sarjakuvajulkaisuista ja paino Pohjolan Sanomat Oy; s. 2 ja 61 sisäkannet, ei skp; s. 3 nimiö; s. 4 tyhjä; s. 5-6=1-2 lad. esipuhe ”Instituutioko?”; s. 6=2 lad. teksti ots. ”Kilpailussa palkitut”; s. 3, 12, 16, 21, 25, 38, 45, 54 lad. tekijäesittelyt, arviot + omakuvanäytteet; s. 13=4-11, 13-15, 17-20, 22-24, 26-37, 39-44, 46-53, 55-56 68 sk mv sivun taitossa; sivunumerot lad. alakulmiin alkaen s. 6=2…60=56.]

Kukkimista

[Uula 2]

Maija P. = Maija Paavilainen (Kirjapaja,1989)

ISBN 951-621-903-9 (nid.)

Kansi: Valkoisella pohjalla keltaisia kukkia ja keltainen perhonen

Kirja jatkaa Uulan vuodenkiertoa, kevään ja kesän tunnelmia kukkasista (kullerot) hyttysiin. Eläimistä mukaan myös poro, perhonen, pöllö, muitakin lintuja, ihmisiä (kesävieraita), jopa autoja! ”Liian kovassa kyydissä ei ole pakko pysytellä.” Mutta: ”Jos ei uskalla elää, on kuin jo olisi kuollut.” ”Toiset pyrkivät korkealle… toiset syvälle… minun tekisi mieleni… lähelle.” Uula myös metsästää, mutta ”lIian lähelle on mahdotonta ampua.”

Jopa äiti vilahtaa, vain osakuvissa ja takaapäin. Filosofiaa: ”Päämäärään päästään siksi, että osataan asettaa uusi tavoite, entistä korkeampi.” ”Maailmassa on isoja että me pienet muistaisimme pitää pään pystyssä.” ”Joskus saan viettää sadonkorjuun juhlaa, vaikken ole mitään kylvänytkään.” ”Jokainen lähtijä pimentää hetkeksi auringon.” Kissan mietelmiä: ”Kun on itse maailmansa keskipiste, ei koskaan tarvitse lähteä mihinkään.”

Lisätiedot:

[18 x 14 cm pysty pehmeäkantinen kirja (albumi); kansi ja tk väri (mustavalkoinen + keltainen); 80 s. + kannet (2+2) ei skp; s. 1 piirros kukka; s. 2 kust.tiedot; s. 3–80 otsikoimattomia 3–4 ruudun strippejä jaettuna kahdelle riville, puhekuplat tekstattu (vers.), sivut numeroitu, painoväri musta; tk. kannen kuva jatkuu, lad teksti, mm. ”Lämpö kuuluu pohjoisessa ihmiseen. Kukkimista!”, ISBN ja kustantamo]

Käet taskusta! Wiipuri palaa!

Heikki  Paakkanen (Tammi, 1989)

ISBN 951-30-9281-X (nid.)

Kansi: Kylmäkoneasentaja / keskushallinnon agentti Ignis Z. Bolinder ruokkii puluja viipurinrinkelillä Viipurin linnan edustan puistonpenkillä

Heikki Paakkanen oli todella ajan hermolla tai jopa aikaansa edellä tehdessään tätä albumia, jossa kehittyi hänen myöhemmistä Sissi ja siviilipalveluhenkilö -sarjoistaan tuttu resepti. Tarkka taustatutkimus niin historiallisten yksityiskohtien kuin näkymienkin suhteen ja lopulta kaikenkattava hulvaton huumorisekoitus takaavat toimivuuden.

Kylmäkoneasentaja saa bonusloman työnantajaltaan ja matkustaa suomalaisturistien matkassa Viipuriin. Samaan aikaan itse presidentti Gorbatshov lähettää kaupunkiin keskushallinnon erikoisagentin, jonka tehtävä jää hieman epäselväksi. Viime hetkellä tämä joutuukin Tallinnaan, jossa on vieläkin kriittisempi tilanne (ja sehän oli todellakin totta!).

Kylmäkoneasentaja joutuu ryöstetyksi ja pahoinpidellyksi, ja vielä sekoitetuksi agenttiin, kootaan kauko-ohjatuksi kvasi-kyborgiksi, ja soppa on valmis. Paakkasen vahva historiantuntemus ja kyky löytää huvittavia kulttuurihistoriallisia yksityiskohtia takaa onnistumisen. Paakkanen piirtää selkeästi, vauhdikkaasti, ja myös vahvasti karrikoiden.

Sivistyneelle lukijalle kirjassa on erityistä nautintoa, mm. tarkkaan piirretyissä tapahtumapaikoissa sekä taustojen yksityiskohdissa. Linnan kellareissa näkyy mm. oikeastikin kadoksissa olevia (tai nyt jo olleita) veistoksia, ja henkilöiden lukemilla kirjoillakin on oma vitsinsä.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk mv; 56 s. + kannet (2+2), ei skp; s. 1 nimiö + piirros, s. 2 kust. tiedot, s. 3–54 sk mv, tekstattu (Pentti Nuortimo); s. 55–56 yhden sivun piirrokset, joista jälkimmäisessä tapahtumat sijoitettu Viipurin kartalle]

Maisa & Kaarina [1]

Sari Luhtanen & Tiina Paju (WSOY, 1989)

ISBN 951-0-15958-1 (sid.)

Kansi: Maisa ja Kaarina rantapyyhkeillä

Maisa ja Kaarina alkoi ilmestyä Anna-lehdessä 1987 ja on siitä asti ollut varmasti luetuimpia kotimaisia sarjakuvia, joskin sen fanit ovat pitkälti varsinaisen sarjakuvakentän ulkopuolelta. Sari Luhtasen tekstin älykäs ja ajoittain pisteliäskin huumori löytää arjen kipupisteitä tarkkanäköisesti, ja Tiina Paju on piirtäjänä taidokas pelkistäjä, mutta pitää samalla huolen, että kullakin sivukokonaisuudella on oma, kuin vaivihkaa graafisesti silmää hivelevä kauneutensa. Enimmäkseen ilman ruutujakoa ja puhekuplia toteutettujen yhden sivun sarjakuvien lisäksi mukana on aina muutamia yhden sivun piirroksia repliikein varustettuina.

Sekä sarjan ilme että hahmojen pelkistys ovat kehittyneet vuosien mittaan, mutta on suorastaan jännittävää, miten omalla tavallaan valmista sarjakuva on heti alusta alkaen. Tekijöillä on siis väline hallussaan. Vaikka näennäisesti on kyse ns. naishuumorista,  sarjalla on vilpittömiä miesihailijoitakin. Se osoittaa, että arjen tilanteista on löydetty yleispätevää, humaania huumoria. Se purkaa ennakkoluuloja ja ironisoi luutumia.

Päähenkilöinä ovat pitkä ja tumma Kaarina ja hänen ystävättärensä, pyöreämpi ja vaalea Maisa, edellinen neuroottisen pedantti ja naimisissa Börjensä kanssa (poika Kim mainitaan myös), jälkimmäinen vähemmän pikkutarkka ikisinkku ja elämän nautiskelija. Vaihtuvia miehiä näkyy alussa enemmän, myöhempinä vuosina vähemmän. Börjekin esiintyy lähinnä varjokuvina.

Lisätiedot:

[29 x 22 cm pysty kovakantinen kirja; 64 s. + kannet ja sisäkansilehdet (2+2+2+2); ei skp; Kansi ja tk väri: tk  ladottu esittelyteksti ”Ihana kotimainen nainen sarjakuvan sankarina” +piirros ajatuskuplin ”Miksi ruoka lihottaa?” ”Miksi miehillä on äidit?”; s. 1 otsikko; s. 2 tyhjä, s. 3 nimiö + piirros; s. 4 kust.tiedot + piirros; s. 5–64 sivun muotoisia sk mv]

Ks. myös mm.:
Maisa & Kaarina [2] – Vaaran vyöhykkeellä (Tammi 1991)
Maisa & Kaarina [3] – Piukat paikat (Tammi 1993)
Maisa & Kaarina – Pyöreät vuodet / 20-vuotisjuhla-albumi (Otava, 2007)

Merci a la vie

[Elämälle kiitos]

Harri Pystynen; ranskannos Kristina Haataja (Like, 1989)

ISBN 951-8929-08-4 (nid.)

Kansi: Mustalla pohjalla keltainen valokeila, jossa Pystys-hahmo polvirukousasennossa

Lähes identtinen edellisenä vuonna julkaistun Elämälle kiitos -albumin kanssa. Kristiina Haatajan ranskannos. Huvittava detalji on, että vuonna 1989 Angoulêmen sarjakuvafestivaaleille vain 200 kappaleen kustantajakäyttöön tarkoitettu albumi on saanut kaksi toimittajaa (Harri Römpötti ja Mika Siltala), vaikka sisällössä on eroa vain kolmen sivun poisto alkuperäisestä (sivut 23, 56 ja 70), jonka olisi varmaan voinut kääntäjäkin tehdä.

Lisäystä on  tietysti myös sivun 6 ranskankielinen tekijäesittely, jossa mainitaan esikoisalbumi ja Lempi Grand Prix’n voitto Kemissä. Pystynen mainitaan yhdeksi vain puolesta tusinasta suomalaisesta ammattisarjakuvapiirtäjästä (!), mikä ehkä tätä listaustani lukiessa osoittautuu toimittajilta pahaksi munaukseksi – ja oli aika erikoista sikälikin, että edellisenä vuonna Angoulêmessa oli ollut esillä 38 suomalaisen sarjakuvataiteilijan yhteisnäyttely B.D.FIN, jossa oli aktiivisiakin piirtäjiä ainakin 19! No, ehkä puoli tusinaa oli Likellä tuolloin tiedossa…

Lisätiedot:

[29 x 21 cm pysty albumi; 68 s. + kannet, ei skp; s. 5 nimiö; s. 6 kust.tiedot ja esittelyteksti ranskaksi; s. 1–67 eri muotoisia sk mv. s. 1+12 pilapiirrosmainen iso ruutu; s. 68 tyhjä; ranskannos Kristiina Haataja; toim. Harri Römpötti ja Mika Siltala; muuten sama kuin Elämälle kiitos, mutta poistettu sarjat alkuperäisen sivuilta 23, 56, 70]

Ks. Elämälle kiitos (Like, 1988)

Minttu yllättää

Maikki Harjanne (Lasten parhaat kirjat, 1989)

ISBN 951-567-027-6 (sid.)

Kansi: Kuten 1988 oainikjsessa

Sisällys:

s. 4–5 Virkkaus
s. 6–7 Pullakahvit
s. 8–9 Rumuusnaamio
s. 10–11 Prinssi
s. 12–13 Haltija
s. 14–15 Santtu
s. 16–17 Voileipä
s. 18–19 Karkulainen
s. 20–21 Mustikoita
s. 22–23 Hammas
s. 24–25 Paketti
s. 26–27 Lukukivi
s. 28–29 Nenäapinat

Lasten Parhaat Kirjat -sarjassa jukaistu versio on lyhennetty aiemmasta samannimisestä, ja siinä on vain kolmetoista kaksisivuista eli 26 sivua sarjakuvaa. Kirja on painettu Tanskassa, ja se on pari senttiä matalampi. Takakannesta puuttuu vain Minttu-kirjojen luettelo, viivakoodi  ja Otavan logo verrattuna edelliseen versioon. Nimiösivun ja viimeisen sivun kuvat ovat ennallaan. Sisäkansilehtiä ei nyt ole.

Lisätiedot:

[20 x 27 cm kovakantinen kirja]

Ks. Minttu yllättää (Otava 1988)

La mort et la passion – Bandes dessinées du Cercle Polaire

Kalervo Palsa, toim. Pekka Rönkkö (Service culturel de la municipalité / Kemin kulttuurikeskus 1989)

Kansi: Hiihtäjä olohuoneessa (maalaus ”Lähtö”, guassi)

Sisällys (sarjakuvat):

s. 7–11 La croix et la croix gammée (1977) [= Risti ja hakaristi]
s. 13–32 L’abandon (années 60) [= Heittäytyminen]
s. 33–36 La fête (1975) [= Juhlat]
s. 37–48 Le retour (1975) [= Paluu]
s. 49–51 La mort et la passion (1975) [= Kuolema ja intohimo]
s. 53–63 Battler Britton et l’Opération Prothèse (1975) [= Battler Britton ja operaatio proteesi]

Ranskankielinen versio edellisenä vuonna julkaistusta albumista. Käännökset Kirsi  Kinnunen, Nady Aellen, Pascal  Roux, tekstaus Keijo Ahlqvist. Jakelu Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla tammikuussa 1989.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet (2+2); kansi tummanvihreällä pohjalla guassi ”Lähtö” teksti ladottu valkoisella; tk tummanvihreällä pohjalla esittelyteksti ladottu valkoisella + kaksi maalausta, omakuva ja ”Hommage a Strindberg”; s. 1nimiö ja sisällysluettelo; s. 2 kust.tiedot; s. 3–6 Pekka Rönkän kirjoittama taustoitus; s. 7–63 mv sk, s. 12, 52, 64 tyhjä]

Ks. Kuolema ja intohimo – Kalervo Palsan sarjakuvia (Sarjakuvakeskuksen julkaisuja 1, 1988)

Mumintrollet 1

Tove Jansson (Schild, 1989)

Kansi: [= aiemmat painokset]

Sisällys:

s. 5–50 Mumintrollet (MT 1, 91 str.)
s. 53–86 Muminfamiljen (MT 2, 68 str.)
s. 89–123 Den ensliga ön (MT 4, 74 str.)

Ks. Muumipeikko 1 (WSOY, 1990)

Lisätiedot:

[18 x 23 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk m-v piirros ja sisällys; 128 s. m-v sk 2 st/s, ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö, s. 2 kust. tiedot, s. 3 Otsikko ”Mumintrollet”, s. 4 tyhjä, s. 51 Otsikko ”Muminfamiljen”, s. 52 tyhjä, s. 87 Otsikko ” Den ensliga ön”, s. 88 tyhjä, s. 124-128 tyhjä ; s. 50 1 str.]

Mumintrollet 2

Tove Jansson (Schild, 1989)

Kansi: [= aiemmat painokset]

Sisällys:

s. 5–47 Mumintrollet (MT 3, 85 str.)
s. 51–91 Muminfamiljen (MT 5, 82 str.)
s. 95–135 Den ensliga ön (MT 6, 82 str.)

Ks. Muumipeikko 2 (WSOY, 1990)

Lisätiedot:

[18 x 23 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk m-v piirros ja sisällys; 136 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia; m-v sk 2 st/s, ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö, s. 2 kust.tiedot, s. 3 Otsikko, s. 4 tyhjä, s. 47 1 str, s. 48 tyhjä, s. 49 otsikko, s. 50 tyhjä, s. 92 tyhjä , s. 93 otsikko, s. 94 tyhjä, s. 136 tyhjä; ; Takakannessa väärä sisältö (kuten n:ossa 1); Kannessa mukana Miisa ja Surku-koira = Ynk]

Mumintrollet 3

Tove Jansson (Schild, 1989)

Kansi: [= aiemmat painokset]

Sisällys:

s. 5–34 Att bygga ett hus (MT 7, 57 str.)
s. 51–67 Vi börjar ett nytt liv (MT 8, 62 str.)
s. 71–135 Vi bor I en djungel (MT 10, 65 str.)

Ks. Muumipeikko 3 (WSOY, 1990)

Lisätiedot:

[18 x 23 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk m-v piirros ja sisällys; 136 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia; m-v sk 2 st/s, s. 103 1 str., ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö, s. 2 kust.tiedot, s. 3 Otsikko, s. 4 tyhjä, s. 35 otsikko, s. 36 tyhjä, s. 68 tyhjä , s. 69 otsikko, s. 70 tyhjä, s. 104 tyhjä; Takakannessa väärä sisältö (kuten n:ossa 1)]

Mumintrollet 4

Tove Jansson (Schild, 1989)

Kansi: [= aiemmat painokset]

Sisällys:

s. 5–30 Minuntrollet blir föralskat (MT 9, 51 str.)
s. 33–66 Mumintrollet och marsinnevånarna (MT 11, 80 str.)
s. 69–119 Muminfamiljen och havet (MT 12, 101 str.)

Ks. Muumipeikko 4 (WSOY, 1990)

Lisätiedot:

[18 x 23 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk m-v piirros ja sisällys; 136 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia; m-v sk 2 st/s paitsi s. 30 ja 119, s. 103 1 str., ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö, s. 2 kust.tiedot, s. 3 Otsikko, s. 4 tyhjä, s. 31 otsikko, s. 32 tyhjä, s. 67 otsikko, s. 68 tyhjä, s. 120 tyhjä; Takakannessa väärä sisältö (kuten n:ossa 1)]

Näkymätön Viänänen – tankkoo ite!

Jorma Pitkänen = Jope (Kustannuskiila, 1989]

ISBN 951-657-269-3 (nid.)

Kansi: Näkymätön Viänänen ja ajatollah, puhekupla: ”Tervetulloo Näläkäjärvelle kaekenmualiman pakolaeset!” ja taustalla mainoskilpi ”Tankkoo ite – avoinna yötä päivää – Viänäsen Ponu Oy”

Kuten edellisetkin, savolaista satiiria, nyt kannessa määriteltynä: ”Suomalaisen alkoholipolitiikan ja islamin vastaisia sarjakuvia” ja ”Ajatollahin tuomitsema sarjisalbumi” sekä vielä takakannessa: ”Tervetulloo Näläkäjärvelle kaekenmualiman pakolaeset!”

Lisätiedot:

[25 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet (2+2), ei skp; kansi väri (pohjaväri punainen/oranssi, teksti ”Suomalaisen alkoholipolitiikan ja islamin vastaisia sarjakuvia” + vino keltainen nauha, jossa teksti ”Ajatollahin tuomitsema sarjisalbumi” sekä mv ruutu jossa teksti; s. 1 nimiö; s. 2 kust.tiedot; s. 3–64 mv sk, eri muotoisia, koko sivun sarjoja ja joitakin sivuja joilla 1–3 piirrosta ja tekstatu kommentti sarjan jatkona (11, 21, 31, 41); 28 ja 36 isot ruudut; s. 42 otsikko ”Strippejä” ja kaksi strippiä, muuten kolme per sivu; kaikki tekstit tekstattu; tk mv, mustalle pohjalle ladottu valkoisella ”Antaahan olla… ” ja ”..totuuden tislasi ja piirsi esiin puupäähatulla aateloitu Jope ’Rushdie’ Pitkänen” sekä mv ruutu ”Näläkäjärvi – autiokunta – terve tuloa!”]

Palsa

taidekirja, toim. Pekka Rönkkö (Ars Nordica / Pohjoinen, 1989)

ISBN 951-749-100-X (sid.)

ISSN 0786-1478 (nid.)

Kansi: Oikeudenkäynti (guassi, 1970)

Sisällys (vain sarjakuvat):

s. 133 Texin tappajat –saaga (omistettu Clay Wilsonille) (1972)
s. 134–138 I luku. Ystävykset (omistettu Zane Greylle)
s. 139–166 2. luku. Tex puhdistaa kaupungin (omistettu Ian Flemingille)

Tämä on pääosin taidekirja, joka sisältää Kalervo Palsan tuotantoa käsitteleviä kirjoituksia runsain kuvanäyttein, myös sarjakuvaottein. Tässä se on siksi, että siinä on myös muualla julkaisemattonta sarjakuvaa. Mukana on mm. Pekka Rönkön huolellinen taustoitus Palsan tuotantoon otsikolla ”Lämpöpatteri ja hirsipuu”.

”Texintappajat-saaga” on aikaisemmin muualla julkaisematonta Palsaa, joka osin muistuttaa Minun Getsemanen nimetöntä sarjaa, jossa Tex Willer puhdistaa Wantaa-Willen kaupungin. Siinä Palsa pilailee varsinkin lännensankarien latentilla homoseksuaalisuudella.

Myöhemminhän Palsan perinteitä on kunnioitettu mm. pohjoisten piirtäjien kuten Ville Rannan ja Tomi ”Mr. Lordi” Putaansuun teoksissa.

Lisätiedot:

[26 x 22 cm kovakantinen kirja, mustat kangaskannet, jossa upotettuna harmaalla ”Palsa”, selässä ”Ars Nordica”, paperikansissa värikuva guassista (Oikeudenkäynti 1970) tk. ”Ars Nordica 1”; 168 s. + kannet + sisäkansilehdet (2+2+2+2); ei skp; s. 1 otsikko, s. 2 tyhjä; s. 3 nimiö ”Palsa – Kalervo Palsan (1947–87) elämästä ja taiteesta”; s. 4 kust.tiedto; s. 5 motto Oscar Wilde: ”Taiteilija ei koskaan ole sairaalloinen. Hän voi ilmaista kaikkea.” (Dorian Grayn muotokuva); s. 6 sisällys; s. 7 Päivi Kiiski: Esipuhe; s. 8 Reijo Raekallio: Tuo poikkeuksellinen ja merkillinen ihminen; s. 12–68 Maj-Lis Pitkänen: Päiväkirjamerkintöjä (runsaasti kuvitettu, myös värikuvia teoksista); s. 69–132 Pekka Rönkkö: Lämpöpatteri ja hirsipuu (laajahko tutkielma, runsaasti kuvitettu, myös otteita sarjakuvista, viitteet ja lähteet); s. 133–166 Kalervo Palsa: Texin tappajat -saaga; s. 167 ansioluettelo; s. 139–166 mv sarjakuva Texin tappajat -saaga ladotuin tydennyksin; s. 168 tyhjä]

Sarjakuva intissä olemisen ihanuudesta

Kari Hietala (Satakunnan tykistörykmentin oppilaskunta,1989)

Kansi: Haastattelija (mikin ja nauhurin kanssa) hangessa: ”Mitä tekisit jos voittaisit lotossa 5 000 000 mk?” Poterosta:”Jaa-a. En mä näitä hommia silti lopettais.” ”Nii-in. Se on lakisääteinen juttu, 240/330 vrk.”

Sisällys:

s.1–14 Kesämopo
s. 15–18 TKM Sarjis
s. 19 MOppilas Sarjakuvalehti [kansikuva]
s. 20–36 Moppilas
s. 37 AUK Sarjis – Oppilaana olemisen koko kuva [kansikuva]
s. 38–54 AUK Sarjis

Jo kansi kertoo tyylilajin: ”Intissä olemisen koko kuva! Kaikki mitä olet aina halunnut tietää intistä, mutta et ole kostaan saanut tyhjentävää vastausta. Outo geenimanipulaatio, nukkumatti saa kenkää, tst-simulaattori, maastoharjoitushalli yms. ihmeellistä.”

Siis armeijahuumoria, sisäpiirivitsejä, viittauksia ajan populaarikulttuuriin (Sleepy Sleepersin ”Kesämopo”, Nasse-naamari, Benny Hill, Tenavia, sajakuvasankareita, Batman ja Robin, Aku ja pojat autoineen, Superhessukin, lukuisat eri tv-mainokset, tuotemerkit ja sloganit). Mauno Koivisto vierailee (painajaisessa). Tyyli miehistä, osin raakaakin. Kiinalaisia käy sivurooleissa, tekstikin näyttää silloin vähän kiinalta.

Yhdestä useampaan ruutuun jatkuvia vitsejä, kaskuja, anekdootteja, ihan luistavasti piirrettynäkin ja vauhdikkaasti mutta lukukelpoisesti tekstattuna. Jonkin verran metahuumoriakin (ahdas ruutu, ”myöhäistä, ei ole kuin yksi ruutu enää” tai ”jokin vitsi pitäis esittää” tai piirtäjä kurkistaa nurkasta ”Miten niin muka minun vika?”). Etnografiseltakin kannalta kiintoisaa kulttuurihistoriaa.

Lisätiedot:

[21 x 15 cm pysty vihko, 56 s. + kannet (2+2) ei skp; kannet punaista kartonkia, paino mustalla, piirros ja tekstaus, samoin tk; kannessa: ”Intissä olemisen koko kuva! Kaikki mitä olet aina halunnut tietää intistä mutta et ole kostaan saanut tyhjentävää vastausta. Outo geenimanipulaatio, nukkumatti saa kenkää, tst-simulaattori, maastoharjoitushalli yms. ihmeellistä.” ja tk: ”Tst on jokamiehen oikeus! Mene maastoon ja nauti siitä!” (marjastajien kanssa metsässä); sisäsivut mv, sivuilla stripit tai ruudut numeroitu 1/88…144/88, sarjoilla otsikot kuten sisällysluettelossa, välillä koko sivun kansiaiheita; sivut numeroitu 1–54, sivut 55–56  tyhjiä]

Siipien suhinaa

Joonas = Veikko Savolainen (Suomen ilmailuliitto, 1989)

Puuttuu KK?

Kansi: Näkymä lennonjohtotornista kaaosmaiseen lentotilanteeseen, kuplassa: ”Apua! Siipi irtosi!”

Harrin sarjakuva jatkuu, edelleen siis sarjakuvana sarjakuvassa, mutta myös Janne-serkun lentounena klassikkotyyliin. Tutustutaan lentämisen monenlaisiin käyttötarkoituksiin nyky-yhteiskunnassa, lentokuvauksesta haahkanlaskentaan ja pelastustoimeen. Lennonjohtotornissakin käydään.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko, 20 s. josta 16 s. värisarjakuvaa; sivunumerointi alkaa sivulta 3=1; s. 1=kansi; s. 2 julkaisijan logo ja ladottu sanastoa, s. 3=1 nimiösivu + piirros; tk Finnairin ilmoitus]

Ks. myös:
Säihkyvät siivet (Suomen ilmailuliitto, 1988)
Savua siivissä (Suomen ilmailuliitto, 1990)

Svamp – Finlandssvenska serier

antologia, toim. Saliven Gustavsson, Peter Björknäs ja Paul Olin (Ekenäs Tryckeri 1989)

Kansi: Otsikkotekstissä punaisia kärpässieniä, niiden alla kolmen ruudun strippi ja hahmoja ympärillä leijailevia viivakoodeja

Sisällys (sarjakuvat; lisäksi eri sivuilla pilapiirroksia):

s. 12–14 Magnus Ahlvik: Varuhuset
s. 15–18 Paul Söderholm: En dag…
s. 20–29 Jonas Wilén & Peter Nylund: Privatdetektiv Z.T.Haag – Den stulna sfinxen
s. 30–32 Robert Back: 30 minuter
s. 33 Erica Othman: Wow-Wow
s. 34–36 Leif Sjöström: [Folkets Dagblad]
s. 37–45 Dan Bjon: Alien Syndrome
s. 46–48 Tom Backström [nimettömiä]
s. 49 Sylvia Bjon: Pikku-Ninja
s. 50–51 Anders Zitting: Mordet på Pinocchio
s. 52–57 + 94 Saliven Gustavsson: Pojkarna på gränsen / Spindeln / Blod är godare än vatten / Katten Banjo’s senare skeden
s. 59–61 Bas Ducander & Era Eriksson: Skurk på burk
s. 62–67 Björn Lindström [nimettömiä +] Jag skrämmer dej älskling / Vittus kkunde
s. 68–70 Peter Björknäs: En dag på krogen
s. 71–84 Leif Dahllund [nimettömiä +] Egon
s. 85–87 Bo Haglund: De sista tiderna / De nya tiderna / Mera nya tider
s. 88–89 + 91–92 Sam Huber & Anders Slotte [nimettömiä+] Pastan
s. 90 Simo Etelävirta: Franska
tk [kaksirivinen] Leif D:

Ensimmäinen ja käsittääkseni edelleenkin ainoa suomenruotsalainen sarjakuvakokooma-albumi, monistenippumaisen ”Seriepiraten– Österbottniska serier” -vihkon (1987) jälkeen ja ennen kilpailualbumia ”Smörgåstårta och snaps – Serier från den finlandssvenska serietävlingen 2005” (Suomen sarjakuvaseura, 2005).

Sarjakuvat ovat enemmän ja vähemmän harrastajamaisia, vaikka mukana on jo tulevia alan nimiä, kuten Saliven Gustavsson, Bo Haglund ja Leif Sjöström – sekä lähinnä muilta aloilta tuttu Sam Huber.

Julkaisua ovat tukeneet Svenska Kulturfonden ja Finlands Svenska Ungdomsförbond. Omistettu Camilla Mickwitzille in memoriam, kiitokset osoitettu hänen lisäkseen myös Martin Gradénille, Lasse Åkessonille, Wille Wileniukselle ja Antonia Ringbomille.

Lisätiedot:

[30×21 cm pysty albumi; 96 s. + kannet (2+2);kannet väri, muuten mustavalkoinen; sisäkansiaukeamilla kooste hahmoista; s. 2 vaalaeanpunainen, s. 3 nimiö; s. 4 omistus ja kiitokset; s. 5–10 tekijäesittelyt, lisvääri punainen; sivunumerot lad. alakulmiin; s. 95 ministrippi; tk esittelyteksti ja kaksirivinen strippi]

Taneli – Teräspehmo

Taneli [5]

Rauli Nordberg et al (Kirjapaja, 1989)

 ISBN 951-621-956-X (nid.)

Kansi: Taneli lentää supersankarina Suomen lippu viitassaan (teksti: ”Mukana myös  Huisvili ja Pasi”)

Sisältö:

s. 3–30 Taneli (Rauli Nordbergs.
s. 31–36 Huisvili (Toni Tammi)
s. 37–48 Pasi (Wallu)

”Tanelissa” otetaan kantaa ajankohtaiseen keskusteluun kovista ja pehmeistä arvoista. Ajan keskustelua heijastavat viittaukset supersankarien väkivaltaisuuteen ja Tanelinkin hiuksia nostattava, lapsilta kielletty videofilmi.

’Terästaneli’ suomenlippuviittoineen viittaa myös kotimaisen sarjakuvan ranskannäyttelyyn B.D.FIN (1988), jota järjestämässä Nordberg oli. Uusi Tanelin mielikuvituksesta syntynyt hahmo, Leevi lelurosvo, muistuttaa kovasti Kari Suomalaisen omakuvahahmoa mustine lierihattuineen, mutta myös tekijäänsä ainakin partaisuudessaan. Terästanelin omanatuntona on siivekäs ’enkelitaneli’.

Rohkenen myös poimia sisäpiirisitaatin isän lukemasta lehdestä: ”Joku Kalervo Pulkkinen sanoo, että kotimaisen sarjakuvan kärki on kapea, mutta korkeatasoinen.” Samassa sarjassa (s. 10) näkyy myös Jopen Lempin nosturinnokasta riippuva mökki. Luettavana Tanelin käsissä vierailee Ari Kutilan Mustapukuinen mies.

Tanelin osuus kirjassa on edellisiä suurempi, ja syystäkin, sillä tässä vaiheessa Nordberg on kehittänyt omintakeisen tussaustyylinsä äärimmilleen. Viivan leveyttä korostava teränkäyttö on selkeästi tunnistettävaa, mutta jopa joitakin ärsyttävää.

”Huisvili” lukee mm. ”Bat Mastersonia” ja Raymond Chandlerin dekkaria, mutta myös Ruutu-sarjakuvalehteä vuodelta 1975.

”Pasissa on ehkä tahatonkin sisäpiirivitsi, kun Pasi lukee A. A. Milnen ”Nalle Puhia” – Wallu kun on tehnyt myöhemmin myös Disneylle Nalle Puh -sarjakuvia. Tahaton on myös nyttemmin poliittiseksi muuttunut vitsi: ”Tiedätkö, mitä eiliset uutiset ovat tänään?” ”Vanhasia!” Poliittista todellisuutta ja muutakin käsittelevät tv:ssä näkyvä presidentti Mauno Koivisto sekä poikien työmarkkinaneuvotteluleikki nimillä Tupo, Hupo ja Lupo.

Tämä on sarjan albumeista parhaalle paperille painettu, ja siksi sarjat näyttävät huomattavasti paremmilta selkeän mustine pintoineen. Tanelien lomassa on lisäksi kuusi kappaletta Tanelin pulmapähkinöitä.

Huom! Lisäksi ilmestyi  Taneli [6] Tanelin pulmakirja (Kirjapaja 1990), jossa ei ole sarjakuvia, vaan ainoastaan Rauli Nordbergin laatimia pulmatehtäviä.

 Lisätiedot:

 [30 x 21 cm pysty albumi 48 s. mv + kannet; kannet väri; sisäkansiaukeamissa painatus tummansinisellä-valkealla Taneli ja Leevi lelurosvo; s. 1 nimiö + piirros Taneli ja Leevi lelurosvo (myös s. 49 eli takasisäkannessa, jossa teksti ”Hetkinen! Terästaneli! Väkivalta synnyttää vain uutta väkivaltaa ja sitä on sarjakuvissa muutenkin tarpeeksi!”); s. 2 kust.tiedot; s. 3–30 Taneli puolen sivun sunnuntaisarjoja (mukana Tanelin pulmapähkinöitä 6 kpl); s. 31–36 Huisvili sivun sarjoja; s. 37–48 Pasi 47 strippjä 3-4 per sivu; tk sarjojen ja tekijöiden esittely, kirjaluettelo]

Urheilijan terve päivä

Wallu = Harri Vaalio (Kirjapaja, 1989)

ISBN 951-621-909-8 (sid.)

Kansi: Armas karkaa jääkiekkomaalivahdin varusteista.

Wallun Lämsänperäläiset- eli Armas-sarja ilmestyi jo yli kolmessakymmenessä lehdessä, kun tuli tämä toinen pikku kokooma. Teema oli rajattu urheiluun, mikä on helppoa, sillä Wallu on käsitellyt sarjassaan monenlaisia aiheita, usein julkaisijalehtien mukaan – jopa Salibandy-lehteen vain sen lajin vitsejä.

Sanatonta yhden ruuturivin huumorisarjakuvaa pidetään usein alan vaikeimpana lajina, mutta Wallu tuntuu suorastaan nauttivan haasteista. Se verran nokkelasti hän kääntää mitä hulluimmat ideat toimiviksi stripeiksi, alituisen hyväntuuliseen tyyliinsä.

Lisätiedot:

[18 x 23 cm vaaka kovakantinen kirja; 48 s. + kannet ja sisäkansilehdet (2+2+2+2); Kannet väri, kannessa keltainen pohja, jossa valkoinen ja sininen kehys, jossa väritetty piirros ja kansitekstit; sisäkansissa mv 2 ruudun stippi (!); s. 1 nimiö, s. 2 kust.tiedot ja esittelyteksti; s. 3–48 mv sk 2 strippiä per sivu; tk keltaisella pohjalla pyöreä valokuva tekijästä ja vinosti leikattu väritetty ruutu (tennistä, ei tästä kokoelmasta), jonka päällä otsikko ja esittely sekä ISBN. ]

Ks. myös:
Urheilua ja musiikkia (Kirjapaja, 1988)
Kaiken takana on nainen! / Mikrokivikausi (Tecnopress, 1988)
Die Grosse Liebe, und andere Sachen von Wallu (Saksa; Zwerchfell,1990)
Hyvä Suomi! – Urheiluhuumoria ja olympiatriviaa! [Mäntykustannus, 2008)

Vanhat herrat

[Vanhat herrat 1]

Pauli Heikkilä ja Markku Paretskoi (Banana Press, 1989)

 ISBN 951-96045-7-X (nid.)

Kansi: Vanhat herrat Chrysler Buildingin huipun kimpussa [tk versio Tinttien takakansiluettelosta]

Sisällys (suluissa alkuperäinen piirtämisvuosi):

s. 6–7 Vanhat herrat luonnonsuojelijoina (1982)
s. 8–9 Vanhat herrat taistelulentäjinä (1982)
s. 10–13 Vanhojen herrojen poika (1983)
s. 14 Vanhat herrat luennolla (1982) [1/2 s.]
s. 14 Vanhat herrat etelässä (1982) [1/2 s.]
s. 15 Vanhat herrat feministeinä (1983) [1/2 s.]
s. 15 Vanhat herrat -kuume leviää (1983) [1/2 s.]
s. 16–17 Vanhat herrat perustavat yhtyeen (1983)
s. 18–21 Vanhojen herrojen kissa (1983)
s. 22–25 Vanhat herrat ja kadonnut lähetyssaarnaaja (1984)
s. 26–27 Vanhat herrat ja lemmikkieläin (1984)
s. 28–30 Vanhat herrat tapaavat piirtäjänsä (1984)
s. 31 Vanhat herrat joulupukkeina (1983)
s. 32–35 Space Mess (1984)
s. 36 Vanhat herrat Aviisi strips (1983)
s. 37 Vanhat herrat ja hissikauhu (1984)
s. 38–41 Vanhat herrat luokkakokouksessa (1985)
s. 42–43 Vanhat herrat maailmalla (1985–86)
s. 44–45 Rautahampaat (1984) [pystysivu poikittain aukeamalla]
s. 46–47 Vanhojen herrojen autokauppa (1983–85)
s. 48–53 Iltis-stripit (1986)
s. 54–59 Pikkujättiläisliiga (1986)
s. 60 ”Korkeat” stripit (1986) [ 2 kpl 3 ruutua]
s. 61 Vanhojen herrojen muutto (1986) [1/2 s.]
s. 61 Vanhojen herrojen nukkekoti (1987) [1/2 s.]
s. 62–64 Vanhojen herrojen sukellusvene (1989)
s. 65–68 V-herrat (1989)
s. 69–70 Vanhojen herrojen kuriositeetteja (vuosien varrelta) [selostettuja ruutuja]

Pahkasika-huumorilehden keskeisiin sarjakuviin kuuluva Vanhat herrat on pitkälti tekijöidensä (käsikirjoittaja Markku Paretskoi ja piirtäjä Pauli Heikkilä, joka myös käsikirjoittaa) itseironinen omakuva, joka seikkailee tekijöille keskeisissä aihemaailmoissa. Tarinoiden pituudet vaihtelevat puolesta sivusta muutamaan sivuun. Mukana on myös Ilta-Sanomien ”Kuukauden kotimaisena” ilmestyneitä strippejä.

Sukulaisuutta on mm. amerikkalaiseen underground-sarjakuvaan (kuten havaitaan Vanhojen herrojen kissa -jaksossa), mutta myös Tinttiin (takakannen titteliluettelo on kuin esikuva Hergén albumien takakansista), supersankarisarjoihin (V-herrat), sotasarjiksiin (…taistelulentäjinä), ja tietysti Blues Brothersiin. Usein kohteet myös kirjataan omistuksin aloitussivulle.

Päähenkilöinä ovat nimettömät vaalea herra ja tumma herra, näiden setä ja poika (!) Vilmeri, tämän kumppani Esukki sekä muutamia vierailijoita. Mielenkiintoinen linkki on myös yhdessä sarjassa vieraileva Aku Kivireki (…autokauppa). Olihan olemassa myös toteutumaton projekti Aki Kaurismäen Vanhat herrat -elokuvaksi.

Tunnelma on rento, tyylilajina ajoittain jopa jonkinlainen surrealistista lähentelevä ”gonzo”-huumori, joka tasapainoilee älykkään ja älyttömän laajoilla välimailla. Heikkilä piirtää taiten, voimakkaita kontrasteja hyödyntäen ja vahvasti pelkistäen.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 72 s. + kannet; kansi väri (Vanhat herrat Chrysler Buildingin huipun kimpussa); tk väri versio Tinttien takakansiluettelosta; sisäkansissa valkoisella pohjalla vaalaensinisellä painettu kuva ”Ars longa… …vita brevis”); s. 1 otsikko, s. 2 tyhjä, s. 3 nimiö + pyöreä vinjettipiirros; s. 4 kust.tiedot; s. 5 ruutupiirros ”More gin an’ tonic?”  ”Please!”; s. 6–68 erimuotoisia mv sarjakuvia ja s. 69–70 ruutupoimintoja ja selostusta ladottuna; s. 71 sisällysluettelo; s. 72 vinjettipiirros (kävelevät pois, s. 25)]