1990

Ajan vangit

Kari Tuhkanen (Jalava, 1990)

Puuttuu KK?

Kansi: Puolialastomat nainen ja mies seisovat sylitysten fantasiamaisemassa (planeetoja, pilviä ja sieniä), miehellä ase kädessä

Takakannen esittely on aika lailla tyhjentävä: ”Kari Tuhkanen on v. 1966 syntynyt jämsänkoskelainen itse oppinut taiteilija. Hän on julkaissut sarjakuviaan Koillis-Häme -lehdessä, jossa Ajan vangitkin on ilmestynyt. Tekijä on saanut vaikutteita vanhoista seikkailuelokuvista ja musiikki on tärkeä inspiraatiolähde. Mielisäveltäjiä ovat John Williams ja Miklos Rozsa. Tuhkasen lempipiirtäjiä ovat Hal Foster, Al Williamson, Carl Barks ja Russ Manning. Ajan vangit on kypsä scifi-tarina astronautista, joka lentää mustaan aukkoon. Sen takaa löytyy salaperäinen maailma jossa aika on vääristynyt. Ajan vangit on vauhdikas kotimainen seikkailusarjakuva.”

Barksin vaikutteita en tosin juuri löytänyt. Kotimaisiin verraten voisi sanoa hieman köyhän miehen Kari T. Leppäseksi, elokuviin verraten vaikka Kubrick meets Barbarella. Ilmaisu on hieman kankeaa, vaikka selvästi hyviä efektejä tavoitellaan. Lentäjä Cary kohtaa toisessa maailmassa neito Vanan, joka jo heti aluksi muistaa hänet. Aika tietysti kulkee ensin takaperin, kunnes päädytään vaihtoehtoisiin todellisuuksiin. Muinaisuuden henget tekevät ’rakkauden kokeen’ lentäjällä, ja kiitokseksi päästävät tämän palaamaan maahan – uuden januslaisen tyttöystävänsä kanssa.

Lisätiedot:

[21 x 30 cm vaaka albumi; 48 s. + kannet, ei skp; s. 1. otsikko; s. 2 tyhjä; s. 3 nimiö; s. 4 kust.tiedot; s. 5–44 mv sk; kullakin sivulla 2 strippiä joista vain ensimmäisessä on logoruutu, kaikissa signeeraus ja numerointi 1/89…80/89;  s. 45 mv piirros; s. 46 kustantajan kirjaluetteloa; s. 47–48 tyhjä; kansi pohja musta, piirros ja logoteksti väri, valkoisella ladottu kanteen kustantaja ja tk esittely]

Eläkeläinen muistelee – harmaa komedia

by Markiisi de Palsa = Kalervo Palsa (Like, 1990)

ISBN 951-8929-19-X (nid.)

3.p. ISBN 952-471-055-2 (nid.)

Kansi: Valkoisella pohjalla kolmen mustavalkoisen piirrosruudun sivu ”Kunpa olisitkin kuollut”

Takakansi otsikoi raflaavasti, vaan ei juurikaan liioitellen: ”Suomalaisen underground-sarjakuvan kipein, kieroutunein ja kaivatuin klassikko!” ja jatkaa: ”Hannu Koli kokee seksuaalisen heräämisensä 9-vuotiaana tätinsä arkun äärellä. Tästä alkaa elinikäinen odysseia ihmismielen ja -yhteisön äärilaidoille, perversioiden pesäkkeille ja hautuumaiden happy houreille.”

 Jo vähän vertauksissaan liioitellen: ”Markiisi de Palsa (1947–87) sukeltaa kiiman ja kalman kurimuksiin maanisuudella, joka jättää de Saden, William Burroughin ja S. Clay Wilsonin puremaan pölyä. Tämä kalmankatkuinen klovneria on nihilismin ilkikurinen ohjelmanjulistus, joka antaa inhimillisyyden määritelmäksi melko tarkkaan sen, mitä yleensa kutsumme epäinhimillisyydeksi.”

Sekä ensimmäisen ja muuttamattoman toisen painoksen että Kalervo Palsan Kiasman juhlanäyttelyyn tehdyn kolmannen painoksen saatesanat ovat Pekka Rönkön (18.12.1954–15.10.2001), ja teokselle oli myönnetty Suomen kirjasäätiön valikoivaa tuotantotukea jo vuonna 1989. Ensimmäinen ja kolmas painos eroavat vain kooltaan (kolmas on pari senttiä pienempi), kanneltaan (eri ote sarjakuvsta ja lisävärin vaihto keltaisesta punaiseen) sekä sivumäärältään – kolmannessa on enemmän (tyhjiä) sivuja.

Rönkkö avaa Palsan pyrkimyksiä ja liittää teoksen tämän laajempaan tuotantoon varsin perusteellisesti, ja myös kuvaa itse sarjaa hyvin: ”…iljettävä sarjakuva, mutta sellaiseksi se on tarkoitettukin.” Ehdottomasti suosittelisin sarjaa vain kypsille aikuisille, ja Rönkön esipuheen lukemista ennen sarjakuvaa. Itse muistan saaneeni teoksesta ensi lukemalla päänsäryn – mutta niinpä sain niinkin kiltistä undergroundista kuin Gilbert Sheltonin ”Friikkilän veljeksistä” suht tuoreltaan alkukielellä putkeen luetteuina…

Onhan tämä mustaa komediaa: ”Rakastin vaimoani, mutta vain hänen ruumistaan!” ja ”Minulla ei ole mitään naisia vastaan – kunhan he vain ovat kuolleita…” Palsan kirjallinen sarkasmi ja ironia yhdistyneenä karuun, mutta sinänsä taitavan pelkistävään piirrosilmaisuun on lukijaltaan paljon vaativaa. Palsa käyttää aika ilmeetöntä, kuivaa viivaa, mutta syventää sävyjä harmaaksi rasteroidulla tussilaveerauksella. Tekstaus on levottoman hyppelehtivää, mikä on kiintoisaa, kun tietää, että Palsa oli toisaalta alkuperäistyyleille uskollinen, pilkuntarkka käännösten tekstaaja toiselta sarjakuva-ammatiltaan. Tarkoitus on siis saada lukija tuntemaan olonsa silläkin tavalla epämukavaksi.

Ruutujako muistuttaa paikoin ’korkkareita’ (kaksi päällekkäistä ruutua), mutta yltyy monimutkaisiinkin sivusommitelmiin ja jopa käyttämään nuolia osoittamaan lukujärjestystä. Tekstin määrä vaihtelee. Välillä kerronta on puhekuplissa, välillä tekstilaatikoissa, jotka kasvavat kokonaisiksi ruuduiksi täynnä tekstiä.

Mitään häpeämättömän tarinansa Palsa kronikoi uusasiallisen tyyliin, jättäen kaikenlaista rivien väliin. Itse kertomus on listausta fiktiivisen päähenkilö Hannu Kolin eri perversioista (tässä tapauksessa niin voinee todellakin sanoa ilman arvoarvostelmaa) niiden suorittamisjärjestyksessä. Luonnottoman rakkautensa ruumiita kohtaan lisäksi hän kokee ns. luonnollistakin rakkautta vaikkapa poliisien kanssa ja naiseksi pukeutuneena.

Undergroundin poliittinen taso tuleekin esiin juuri perinteisen, normatiivisen rakkauden ja perhekäsityksen epäkorrektissa kyseenalaistamisessa: poliisien miesten keskeisissä (mutta myös kaksikielisissä) seksiorgioissa ilma on täynnä pieniä romanttisia sydämiä. Myös uuden kirkkoherran kanssa syntyy sielujen sympatia – vainajia kohtaan. Kirkkoherran seksitapoihin kuuluu myös hengellisten tekstien lainailu aktin aikana… ja Kolun perhesurma on ihan omaa lajiaan!

Välillä Palsa intoutuu oikeasti leikittelemään, ja sitten kommentoi huumoriaan ”sarjakuvittajan” ominaisuudessa! Toisinaan eräänlaiset sivupolut, vinkkipalstat  seksuaalisista perversioista ja niiden historiasta lähentelevät ns. asiasarjakuvien tyyliä malliin ”Ripley´s”. Kirjalliset esikuvansa Palsa luettelee aika tarkkaan ensimäisen ruudun ’hautakivessä’, kuvataiteellisia on kätketty itse kuviin (esim. Michelangelon kuoleva orja) ja puhekupliin (Magritte, Ernst ja Delvaux).

Palsalla on vielä yksi kerrontatekninen koukku: kertoja Kolu lopettaa tarinansa sivulla 131, seuraavalla hän on kuollut – ja kaikkitietävä kertojanääni ottaa hänen paikkansa. Seuraa vierailu tuonpuoleisen ’totuuksiin’, niin taivaallisiin kuin helvetillisiinkin, ja paluu maan pinnalle, missä kohtalon ironia kulminoituu alkuperäisen kertojan ruumiin häpäisyyn. Aika moraaliton tarina siis – älkää kokeilko tätä kotona!

Lisätiedot:

[1. Painos:  25 x 18 cm pysty albumi; 160 s. + kannet, ei skp, kannet mv + lad. tekstissä lisäväri keltainen, samoin selässä (mustalla pohjalla keltaisella) ”Kalervo Palsa”, ”Eläkeläinen muistelee” (mv, lisäväri keltainen) ja ”Like” (mv logo, lisäväri keltainen); kansi otsikko ”Kalervo Palsa” ja ”Eläkeläinen muistelee – harmaa komedia” (mv, lisäväri keltainen)  ”Like” (mv logo, lisäväri keltainen); 1 mv. ruutu (= sk-sivu 117 ruutu 2 ”Saanko kokeilla? En ole vielä koskaan saanut täytetyn ruumiin kanssa!”), kannen oikeassa ylä- ja alakulmassa musta kolmio kuin valokuva-albumin kiinnikkeet; tk lad. sitaatti de Sade: ”Minun ajattelutapaani ei voi hyväksyä,  niinhän sanot. Pitäisikö minun välittää tästä? Vain hupsu voisi omaksua muiden ajattelutavan! Minun tapani lähtee suoraan siitä mitä olen vakavissani ajatellut. Se on yhtä olemassaoloni kanssa, kaiken sen miten minä olen tehty. Ei ole vallassani muuttaa sitä.  Jos olisi, en sittenkään muuttaisi.”; s. 1 otsikko, s. 2 tyhjä, s. 3 nimiö, jossa (lad.) ”Kalervo Palsa / Eläkeläinen muistelee / harmaa komedia/ [käsin:] Comics by Markiisi de Palsa by Porno-Kalle Palsa by Kalervo Palsa-Masoch by  Kalervo  ”Sodoma”-Palsa by Kulli-Kalle Palsa by Kalervo  Korvus-Palsa/ [logo’ Like”; s. 4 lad. kust.tiedot (”@ Mailis Pitkänen & Kuvasto”; ”Teokselle on myönnetty Suomen kirjasäätiön valikoivaa tuotantotukea 1989” ja ” Kansi: Kari Puikkonen” ); s. 5–10 Pekka Rönkkö: ”Eläkeläinen muistelee” (sivut numeroitu I…VI), sk  mv s. 11–150 = alkuperäisen sivutaiton merkinnöin 1–140, ensimmäisellä sivulla iso kuva ja otsikko sekä omistus kirjallisille esikuville ’hautakivessä’, muuten sivutaitto vaihtelee, korkkarien 2 päällekkäisestä ruuduta mutkimkkaampiin ruutujakoihin ja aina nuolilla osoitettuihin lukujärjestyksiin asti. Viimeisen sivun toisessa ruudussa on vain ’pergamentille’ tekstattu loppuselostus otsikolla ”Epilogi”; s. 151–152 tyhjä]

[3. Painos:  21 x 15 cm pysty albumi; 160 s. + kannet ei skp, kannet mv + lad. tekstissä lisäväri punainen, samoin selässä ”Kalervo Palsa” (pun.) ”Eläkeläinen muistelee” (musta) ”Like” (mv logo); kansi otsikko ”Kalervo Palsa” (pun.) ”Eläkeläinen muistelee – harmaa komedia” (musta) ”Like” (mv logo)+ 3 mv. ruutua (= sk-sivu 5); tk. otsikko ”Suomalaisen underground-sarjakuvan kipein, kieroutunein ja kaivatuin klassikko!” (pun.) ja ladottu esittely ”Hannu Koli kokee seksuaalisen heräämisensä 9-vuotiaana tätinsä arkun äärellä. Tästä alkaa elinikäinen odysseia ihmismielen ja -yhteisön äärilaidoille, perversioiden pesäkkeille ja hautuumaiden happy houreille. Markiisi de Palsa (1947–87) sukeltaa kiiman ja kalman kurimuksiin maanisuudella, joka jättää de Saden, William Buroughin ja S. Clay Wilsonin puremaan pölyä. Tämä kalmankatkuinen klovneria on nihilismin ilkikurinen ohjelmanjulistus, joka antaa inhimillisyyden määritelmäksi melko tarkkaan sen, mitä yleensa kutsumme epäinhimillisyydeksi.” (mustalla) + mv piirrosfragmentti sivulta 24; s. 1 nimiö, jossa (lad.) ”Kalervo Palsa / Eläkeläinen muistelee / harmaa komedia/ [käsin:] Comics by Markiisi de Palsa by Porno-Kalle Palsa by Kalervo Palsa-Masoch by  Kalervo  ”Sodoma”-Palsa by Kulli-Kalle Palsa by Kalervo  Korvus-Palsa/ [logo’ Like”; s. 2 lad. kust.tiedot; s. 3–8 Pekka Rönkkö: ”Eläkeläinen muistelee” (sivut numeroitu I…VI), sk  mv s. 9–148 = alkuperäisen sivutaiton merkinnöin 1–140, ensimmäisellä sivulla iso kuva ja otsikko sekä omistus kirjallisille esikuville ’hautakivessä’, muuten sivutaitto vaihtelee, korkkarien 2 päällekkäisestä ruudusta mutkikkaampiin ruutujakoihin ja aina nuolilla osoitettuihin lukujärjestyksiin asti. Viimeisen sivun toisessa ruudussa on vain ’pergamentille’ tekstattu loppuselostus otsikolla ”Epilogi”]

Goretta

Nalle Virolainen, Petri Hiltunen ([Tammi], 1990)

ISBN 951-30-9351-4 (nid.)

Kansi: Nimihenkilö aseineen poseeraa kaupunkisotanäkymän edessä, hahmo nuolee lateksisaapasta.

Takakansi kertoo oleellisen: ”Goretta – Kaukaiselta vankilaplaneetalta on karannut neljä huippuvaarallista rikollista. Jos he pääsevät maan päälle, odotettavissa on orjakauppaa, huumeita, kidutusta, kauhua, kuolemaa! Heitä vastaan ei ole monta keinoa jäljellä – oikeastaan vain yksi… On kutsuttava apuun eliminoija: GORETTA!”

Keijo alias Nalle Virolainen ja Petri Hiltunen ovat kumpikin omalla linjallaan kovia nimiä, Virolainen enemmän ideatasolla, ja Hiltunen jo piirtäjänäkin. Yhtiestyön hedelmä on erikoinen, mutta varsin näyttävä. Se on harvinaista kotimaista scifi-fantasiaa, sijoitettuna dystooppiseen, avaruusaluksia ja robotteja vilisevään tulevaisuuden Maahan.

Virolaisen töissä läsnä olelet sadomasokismi, seksuaaliset variaatiot ja itseironinen huumori saavat Hiltusen varsin realistisen piirrostyylin ansiosta entistä enemmän tehoa. Pientä huumoria on myös esinemaailman englanninkielisissä termeissä ja muissa yksityiskohdissa (Nallen logohahmo, selkämystekstit ”Kyber punk”, ”Tall boys”), ja Toni Jerrmanin näköinen tyyppi hengailee Fincon- ja Doors-graffitien vierellä, ja sivuhahmo näyttää P.A.Mannisen ja Kari Peitsamon risteytykseltä…

Konnat, Gara Lestrade, Repo Nielsen, Zed Keller ja Gin Gin Abugo samoin kuin sankaritar Goretta ovat, kuten nimistäkin voi päätellä, sukua kansainvälisille esikuvilleen. Snuff on Gorettan sidekick, avaruusoliomainen kumppani / lemmikki. Sarjan tyyli erikoistehosteineen on sukua niin alan huippusarjakuville kuin elokuvillekin. Paikoin teot vain ovat raaempia kuin leffoissa. Sankarin apuun rientää niin kaksinaamainen ninja kuin änkyttävä huorakin (Rubbella).

Lopun pohdiskelut rauhanomaisesta rinnakkaiselosta ovat asiaa, mutta vaikuttavat rymistelyn jälkeen aika lailla päälle liimatuilta.

Tämä on vielä oikeastaan omakustanne, mutta otetaan mukaan, kun on kahden merkkitekijän harvinainen yhteistyö ja jo selvä sarjakuvakirja. Piirrostyö on kunnianhimoista ja näyttävääkin. Tekstaus on sujuvaa, joskaan ei selkeintä mahdollista. Pienet kirjoitus- ja yhdyssanavirheet häiritsevät. Hiltusen tussaus on taidokasta, valon ja pimeän kontrasti on tarinaan sopivan rajua ja samalla tyylikästä.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 44 s. + kannet, 1. sisäkannessa lad. tekijä- ja kust.tiedot; mv;  kansi mv, sisäkkäisten m ja v kehysten sisällä ja edessä nimihenkilö aseineen poseeraa taustanaan kaupunkisotanäkymä, hahmo nuolee lateksisaapasta, kehys auki ylhäältä, missä mustalla pohjalla valk. teksti lad. tekijät ja otsikko; 1. sisäkansi lad. mustalla © Keijo Virolainen ja Petri Hiltunen  1990, Mäntän kirjapaino Oy, Mänttä1990 ja ISBN; tk. musta, valk. ääriviivanmyötäinen mv piirros päähenkilöstä ja lad. teksti ”Goretta – Kaukaiselta vankilaplaneetalta on karannut neljä huippuvaarallista rikollista. Jos he pääsevät maan päälle, odotettavissa on orjakauppaa, huumeita, kidutusta, kauhua, kuolemaa! Heitä vastaan ei ole monta keinoa jäljellä – oikeastaan vain yksi… On kutsuttava apuun eliminoija: GORETTA!” + valk. lad. koodi 842 ja valk. kentässä ISBN ja viivakoodi. S. 1–44 numeroitu lad.; sk mv tehty pysty kolmen rivin sivutaittoon, tekstaus käsin; s. 1 otsikko kuten kannessa, s. 43 väliotsikko Paratiisi Tähti ja s. 44 kahden täyden ruuturivin jälkeen valkealla pohjalla loppuruutu pienempänä.]

Die grosse Liebe, und andere komische Sachen von Wallu

Wallu = Harri Vaalio (Saksa; Zwerchfell, 1990)

ISBN 3-9802043-4-0 (nid.)

Kansi: Viulisti soittaa serenadia viiksellään, kissa kehrää ja neito unelmoi avoimessa ikkunassa sydänten ja tähtien tuikkiessa.

Sisällys:

s. 3–11 Die Liebe [rakkausteema]
s. 12–16 Die Kinder [lapsiteema]
s. 17–22 Im Knast [vankilateema]
s. 23–28 Tierisches [eläinteema]
s. 29–35 So was Krankes! [hoitoteema]
s. 36–40 Musikalisches [musiikkiteema]
s. 41–46 Trautes Heim [kotiteema]

Wallun hiljaisen humoristisista stripeistä on koottu saksalainen albumi, jossa ei ole menty halvimman kautta eli ainostaan tekstittömiä strippejä valitsemalla, vaan myös harvakseltaan esiintyvät tekstit, lähinnä onomatopoiesiat, on saksaksi tekstattu.

Teemojen mukaan valitut sarjat on tietysti valikoitu laajan valikoiman parhaimmistosta. Selkeät mustavalkoiset, ilmeikkäästi piirretyt ja vain vähän rastereilla sävytetyt stripit ovat iättömän hupaisia sosiaalisia havaintoja, kuvallisia oivalluksia ja slapstick-komiikkaa.

Sivun 47 esittely kertoo sarjan tuolloin ilmestyneen kuudesti viikossa kahdessa lehdessä ja lisäksi kerran pari viikossa kymmenessä. ”Lämsänperäläiset” eli myöhemmin ”Armas” syntyi 1977 ja tuli Kalletuotannon levitykseen 1982. Aiemmat oamksutanteet (3) mainitaan, samoin Mikrokivikausi (”Computerwütige Steinzeitmenschen”) Skandinavian suurimmassa tietokonelehdessä ”Mikri BITTI” [!]. Wallun sarjakuva-ammattilaisuuden kerrotaan kestäneen jo kuusi vuotta tämän jätettyä opettajan ammattinsa. (Nykyäänhän hän on jälleen opettajana ja jatkaa free lancena sarjakuva-alalla, myös ammattilaisten Sarjakuvantekijät ry:n puheenjohtajana.)

Tämä on sikäli harvinaisia kotimaisia sarjoja, että se on löytänyt kustantajan ulkomailta (vähältä piti Portugalissakin, olisi vain pitänyt saada suomalainen taho yhteispainatukseen…).  Useinhan vieraskieliset versiotkin ovat alussa olleet kotimaisten kustantajien aikaansaannoksia. Selkätekstin ”Band 1” maininnasta huolimatta albumi jäi ainoaksi. Punaniskaa tuli myös albumi samalta pienkustantamolta, hampurilaisen Christian Heeschin Zwerchfellin kautta.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi, 48 s. + kannet, ei skp; kansi väri, tk ja sisäsivut mv; tk 2 mv strippiä ja mustalla pohjalla lad ”Der Finne WALLU stellt in diesem Album Strips vor, die Dank seiner zeichnerischen Fähigkeiten in Sachen Mimik und Slapstick ganz ohne Worte auskommen! Lachen Sie mit!!” + ISBN ja hinta DM 12,80; selässä valk.pohjalla musta lad. ”Zwerchfell-Verladg WALLU Band 1”; s. 1. Nimiö ja yhden ruudun strippi (vinossa); s. 2 kust.tiedot, s. 3–46 neljä strippiä per sivu, otsikkosivuilla 3 strippiä, joista ensimmäinen taitossa hajotettu otsikkotaustaksi; s. 47 Wallun esittelyteksti lad. + mv valokuva/piirros; s. 48 kustantamon julkaisuesittelyjä]

Hemmo Paskiainen III

[Paskiainen 3]

Ave [= Ari & Vesa] Koskela (Banana Press, 1990)

ISBN 951-8992-03-7 (nid.)

Kansi: Armas nukkuu, pojat katselevat, seinällä taulu ”haus süss haus”.

Sisällys:

s. 3 ISÄ meidän
s. 4–9 armas YLITTÄÄ tien
s. 10 MYRKKYtwist
s. 11–13 armaksen PAREMPI rap
s. 14–15 Hemmo JA huoleton HAJU
s. 16 MYRKKYÄ, herra P
s. 17 Pieni kesäHEINÄ
s. 18–20 a. paskiainen SAIRAALASSA
s. 21 PIENI grilli
s. 22–27 armas VIERAILEE virastossa
s. 28 rehtori rudolf RAATO seikkailee
s. 29–31 ARMAS ja POJAT mökillä
s. 32 puuTARHA uuteen USKOON
s. 33 TASAvallan presiDENTTI
s. 34–37 ulkoGRILLI (barbecue)
s. 38–40 pieni KASVItarina
s. 41 ARMAS vireessä
s. 42–43 herra paskiaisen ELÄMÄ
s. 44–49 armas AALLOILLA
s. 50–52 KUIDAS käsi käib, ARMAS
s. 53 armas paskiaisen LYHYT sähköOPPI
s. 54–56 PERintö
s. 57–58 armas au VIN
s. 59–62 PÄIVÄ rannalla
s. 63–64 SCHELLACKpolitur SCHWARZstahl

Muuten edellisten linjoilla liikutaan, mutta esiin voi poimia esimerkiksi sen, miten taidokkaan anarkistisesti tekijät venyttävät aikaa sarjassa,  jossa Armas auton alle jäädessään käy pitkää dialogia kuljettajan kanssa. Huussin rakennuslupakamppailu kasvaa laajempiin ympäristöpoliittisiin mittasuhteisiin täysin liioitelluin, mutta kuitenkin niin todellisuuspohjaisin viittauksin.

Alapäähuumori kukkii, ja elämässä on tietysti ”virtsanpylväitä”. Kuvataiteellisia viittauksia vilahtelee, ja Armas lukee kirjaa ”Kaikki paskat osa 2 Pa–Pas”. Armas kiitää töihin, niin että väkijoukko kysyy: ”Mikä se on… onko se teräsmies?” – ”Ei, se on työmies.” Toisaalta työpaikkalääkärin seinällä kehyksissä on ”J. Mengele –nykyaikaisen lääketieteen isä”. Sivuilla 42–43 suurin osa täyttyy otsikkomuunnelmista. Välillä tekstiä tulee muutenkin  niin överisti, ettei mitään rajaa, mutta hauskaa on.

Herra P:n nimeä muunnellaan, jopa eri kielille, ja vastaavasti puhekuplien tekstityypit vaihtelevat pahimmillaan tai parhaimmillaan jopa sanoittain. Armas Paskiainen on myös lähellä texaveryläisiä ja fritzfrelengiläisiä hahmoja siinä mielessä, että hän kestää kaikenlaista kaltoin kohtelua, aina hautaan saakka, ja silti vain jatkaa seikkailujaan.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet (2+2); sisäkansissa valkoisella pohjalla punaisella painettuja pienesineitä saksankielisestä ’myyntiluettelosta’; Kansi ja tk väri sis mv piirros (sama) + lisäväri punainen ”Hemmo Paskiainen III”; tk myös ISBN ja kust.; s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot + sisällysluettelo; s. 3–64 eri muotoisia sk mv]

Hessu-kissan uudet metkut

Wallu = Harri Vaalio; apuna Elina Vanha-Patokoski (Kirjapaja, 1990) (painettu Portugalissa)

ISBN 951-621-971-3 (sid.)

Kansi: Hessu-kissa leikkii pallolla

Sisällys (sarjakuvat):

s. 4–5 Hessu-kissa muistelee
s. 6–7 Kun Hessu oli pentu…
s. 8–9 Hessu-kissa herätyskellona
s. 10–11 Hessu-kissan kevättodistus
s. 12–13 Hessu tapaa possun
s. 14–15 Hessu-kissa uimassa
s. 16–17 Hessu ja Körri piilosilla
s. 18–19 Hessu ja Körri riitelevät
s. 20–21 Körri kertoo seikkailuistaan
s. 22–23 Hessu-kissa kiipeilee
s. 24–25 Hessu-kissan kutsukortit
s. 26–27 Hessun kissakutsut
s. 28–29 Körri kertoo kummia
s. 30–31 Hessu-kissa lähtee luontoretkelle
s. 32–33 Hessu-kissa tekee löydön
s. 34–35 Miau!
s. 36–37 Liisa leipoo
s. 38–39 Hessu-kissa kummittelee
s. 40–41 Hessu-kissan hiihtokoulu
s. 42–43 Hessu-kissan lumilinna
s. 44–45 Hessu-kissa heikoilla jäillä
s. 46–47 Hessu-kissa sairastaa

Lastenmaa-lehdessä ilmestyneen sarjakuvan toinen (kolmas?) kokooma. 22 kaksisivuista värisarjakuvaa (väritys Elina Vanha-Patokoski). Sarjoissa on taas mukana valokuvia. Naapurin possu tuo uutta kulmaa siisteihin sisäkissajuttuihin.

Wallu ei väheksy lukijaansa. Lastensarjakuvassakin saa olla vaihtelevia kuvakulmia ja hienoja perspektiivinäkymiä, kunhan tunnelma on tutun turvallinen. Tarinat haastavat lapsen päättelykykyä ja rakentavat itsetuntoa. Vitsikkäästi kutsujen naamareissa vilahtavat Mikki Hiiri ja Pluto – Wallu kun on myös Disney-piirtäjä.

Lisätiedot:

[26 x 18 cm pysty kovakantinen kirja; 48 s. väri + kannet ja sisäkansilehdet (2+2+2+2+) ei skp; kannet väri; kansi sinisellä pohjalla piirros, tk sinisellä pohjalla valokuva kissasta ja esittelyteksti keltaisella, valkoisella koodi L 84 ja ISBN; s. 1 nimiö + piirros, myös tekstit käsin; s. 2 kust.tiedot; s. 2–3 piirros (Hessu-kissa juoksee pitsien välissä, Hiiri Pikkula ratsastaa hännällä; s. 4–47 kahden sivun värisarjakuvia; s. 48 piirros, Hessu ja hiiri loikoilevat, hiiri kissan hännällä.]

Ihmisen riittämättömyydestä – ja muista ominaisuuksista

Sami Toivonen (Suuren kurpitsan sarjakuvaseura, 1990)

ISBN 951-95853-0-3 (nid.)

ISSN 0788-0081 [Suuri Kurpitsa]

Kansi: Vasemmasta laidasta heitetään hattu oikeassa reunassa maassa kierähtävän, ulosheitetyn miehen perään.

Sisällys (sarjakuvat, suluissa alkuperäisjulkaisu):

s. 4–5 The Katzenjammer Kids (Suuri Kurpitsa)
s. 6 Älä himoitse lähimmäisesi heusalaa (Klooni)
s. 7 Rakas päiväkirja (Klooni)
s. 9–17 Tomasin kakku (Kannus)
s. 18–23 Ässä (Ilta-Sanomat)
s. 24 Kukin pitää aivan omalla tavallaan (Ilta-Sanomat)
s. 25–27 Hämärän huomaan (Klooni)
s. 28–31 Rakas Anneli (Tähtivaeltaja)
s. 32–35 Näin kauniin enkelin (Strip)
s. 36–39 Turma veli (Sarjari)
s. 40 Uros (Ilta-Sanomat)
s. 41–43 Ihmisen riittämättömyydestä (Suuri Kurpitsa)
s. 44–46 Ihmisen rauhaa häiritään
s. 47–51 Ihminen ojassa ja allikossa

Pienilevikkisissä vaihtoehtolehdissä ja omakustanteissa uransa luonut Sami Toivonen ennätti saamaan Kritiikin kannukset siihen asti nuorimpana palkittuna jo 1989, ja niinpä seuraavana vuonna ilmestyikin tämä kokooma. Ensimmäisessä ja kolmessa viimeisessä sarjakuvassa käsikirjoittajana on Pauli Kallio, muut ovat kokonaan Sami Toivosen omia töitä.

Eri formaatteihin tehdyt sarjat on koottu kauniisti yhteensopiviksi esimerkiksi lisäämällä ensimmäiseen sarjaan johdannoksi koko sivun kuva ja säestävä lisästrippi alareunaan, Tomasin kakulle nimiöpiirros sivulle 8 ja puolen sivun nimiöpiirros strippisarjoille sivulla 18.

Vaikka tyylit hieman vaihtelevatkin, on Toivosen piirrostyö aina suorastaan nerokasta, suorastaan piirtämisen runoutta. Usein erikoisella tavalla mustan elokuvan ja scifi-kauhun elementtejä sekoittaen hän näyttää nauttivan piirtämisestä, sommittelee mustia ja valkoisia pintoja luoden vahvoja tilavaikutelmia varsin minimalistisin keinoin. Henkilöt ovat usein ihmisen ja eläimen välimuotoja.

Hieno tyylinäyte on ”Ässä”, parodinen pastissi seikkailusarjakuvasta, jossa ideoita riittää tuhlailuun jopa joka jakson alkuruudun vaihtuvaan nimiökuvaan populaarikulttuuriviittauksineen ja lystikkäine mainospuheineen.

Myöhemmin Sami Toivonen on tullut tunnetuksi erityisesti yhteistöistään Aino Havukaisen kanssa, menestyneistä Tatu ja Patu -kuvakirjoista ja esimerkiksi Nopolan sisarusten lastenkirjojen Risto Räppääjä -kuvituksistaan.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 52 s. + kannet, sisäkansissa mustalla pohjalla mv piirroshahmoja (2 x 12 kpl); kansi mv + pun lisäväri otsikossa ja tekijän nimessä, alaotsikko ja Kurpitsa-albumi 2 tekstattu valkoisella mustalle pohjalle, jossa myös leveä mv piirros; tk mustalla pohjalla valkea pysty suorakaide, jossa piirrosruutu ja tekstattu Pasi Heikuran esittely ”Nuoren ja terveen näkoinen mies”; s. 1 nimiö + mv  piirrosruutu; s. 2 kust.tiedot ja sisällys tekstattuna + piirrosruutu (sivulta 7); s. 3 sivun piirros; s. 4–51 mv sk eri taittoformaateissa; s. 52 Suuren Kurpitsan mainossivu ]

Ks. myös:
OM (Tammi, 1991)
Kuningaspolku (Arktinen Banaani, 1995)
Himaset (Otava, 2008, 2009)
Tatu ja Patu (Otava, 2007…)

Joonas, sarjakuvantekijä

Heikki Jokinen (Jalava, 1990)

ISBN 951-8954-19-4 (nid.)

Kansi: Valkoisella pohjalla piirrosfragmentti mustalla ja harmaalla osa strippiä (hypnoositohtori Usva).

Sisällys (kokonaiset sarjakuvat):

s. 94–99 X – tulevaisuuden keksintö [Harrastelija-lehdestä 6–12/1947 ja 1–8/1948, 12 kolmirivistä sarjaa]
s. 100–105 Maa meren alla [Harrastelija-lehdestä 9–12/1948 ja 1–10/1949, 12 kolmirivistä sarjaa]
s. 106–130 Heikki ja Esa seikkailevat [Karjala-lehti 29.2.1948…3.2.1949, 97 yksirivistä sarjaa]
s. 131–137 Rautanyrkki [Veikkaaja-lehti 2–26/1950, 26 yksirivistä sarjaa]
s. 138–144 Radion viikkko [1952–1967, 35 yksirivistä sarjaa]

Heikki Jokinen kirjoittaa laittamattomasti takakannessa: ”Veikko Savolaista on usein sanottu suomalaisen sarjakuvan työn sankariksi; tai orjaksi, kuten hän itse mieluummin sanoo. Se on totta, 40-luvun lopulla alkaneeseen uraan mahtuu valtava määrä tehtyjä kuvia. Tammikuun yhdeksäntenä päivänä 1989 Veikko alias Joonas täytti 60 vuotta. Merkkipäivä sekä yllätti että herätti monet. Vaikka Joonas tunnetaan laajalti, hänen koko uransa esittely puuttuu. Siksi tämä kirja on tehty, kunnianosoituksena suomalaisen sarjakuvan väsymättömälle puolestapuhujalle ja työmyyrälle, jonka työ jatkuu edelleen täydellä teholla.”

Kyseessä on laadukkain monografia kotimaisesta tekijästä, ja toki ansaitusti juuri uuden kotimaisen sarjakuvan 1970-luvun nousun isähahmosta, Veikko ”Joonas ” Savolaisesta. Kirja on myös kookkaimpien kotimaisten joukossa kahvipöytäkirjamitoillaan. Se on selvästi rakkaudella tehty, sekä kuvituksen valinnoiltaan että paneutuvilta haastattelu-, esittely- ja luettelo-osuuksiltaan.

Tässä vain sarjakuvasisällöstä, eli muutenkin ansiokkaan taidekirjan – visuaalinen ilme Pentti Nuortimon varmoista käsistä – sisällä on paitsi irrallisia näytteitä Joonaksen eri sarjoista, myös täydellinen (?) tuohonastinen bibliografia eri lehdissä julkaistuista Joonaksen sarjoista (koonneet Arto Hukkanen, Heikki Jokinen ja Pentti Nuortimo, s. 92–93) ja lopussa pidemmät näytteet, neljä kokonaista sarjaa ja laajahko ote Radion Viikkoa (myös neljä näytettä sivulla 40).

Lisätiedot:

[35 x 25 cm pysty albumi; 144 s. mv + kannet, ei skp; kansi: valkoisella pohjalla  ladottuna tekijä, otsikko ja alaotsikko, kustantaja, tehostevärinä punainenpiirrosfragmentti mustalla ja harmaalla osa strippiä (Tohtori Usva); tk valk. pohjalla mustalla lad. teksti ”Veikko Savolaista on usein sanottu suomalaisen sarjakuvan työn sankariksi; tai orjaksi, kuten hän itse mieluummin sanoo. Se on totta, 40-luvun lopulla alkaneeseen uraan mahtuu valtava määrä tehtyjä kuvia. Tammikuun yhdeksäntenä päivänä 1989 Veikko alias Joonas täytti 60 vuotta. Merkkipäivä sekä yllätti että herätti monet. Vaikka Joonas tunnetaan laajalti, hänen koko uransa esittely puuttuu. Siksi tämä kirja on tehty, kunnianosoituksena suomalaisen sarjakuvan väsymättömälle puolestapuhujalle ja työmyyrälle, jonka työ jatkuu edelleen täydellä teholla. – Heikki Jokinen” ja pieni sarjakuvaruutu (tohtori Usva); s. 1 otsikko; s. 2 tyhjä; s. 3 nimiö + pieni mv ruutu (tohtori Usva); s. 4 kust.tiedot; s. 5–91 runsailla näytteillä kuvitettu haastattelu; s. 92–93 ”Veikko Savolaisen bibliografia]

Jurpo 2

Hannu Pyykkönen (Banana Press, 1990)

ISBN 951-8992-00-2 (nid.)

Kansi: Jurpo-hahmoja putoilee pilvenpiirtäjien välissä erilaisten esineiden kera.

Sisällys:

s. 3 Minkä nuorena oppii…
s. 4 Lapsuuden loppu?
s. 5–7 Jurpola kk
s. 8 Urheiluruutu [yksi iso piirros]
s. 9 Puhekielen kiemuroissa
s. 10–11 Tukko [Jurpon ja Imppin lapsi = Tukko]
s. 12 Jurpon perhe-elämää
s. 13 Ravintolassa
s. 14 Ohukainen & Paisuvainen
s. 15 Nisti & Sonni
s. 16 Mutkailu avartaa
s. 17 Hätäpäivää
s. 18–19 Jurbombus
s. 20–21 Aivovientiä [poikittaistaitto]
s. 22–23 Tonttujen joulukiireet
s. 24–25 Kuula putoo varpaille
s. 26 Zen ja pallo
s. 27 Ongelmat ratkeavat liitoksistaan
s. 28 Nakki kioskilla
s. 29 14.00…15.00…16.00
s. 30–33 Pro Finlandia
s. 34–35 Viidakon lakikirjasta
s. 36 Sikaniskavuori XVI
s. 37 Sikaniskavuoren uusi nousu
s. 38–39 Ja jumala loi loisen
s. 40 Labyrintti / epäonnen oppitunti
s. 41 Joka kesä sama juttu
s. 42 Unia – ja muita tositarinoita
s. 43 Seksiä, sotaa ja sielunhoitoa
s. 44–45 Matkalla [poikittaistaitto]
s. 46 Poikakalenteri
s. 47–48 Ahti suo an(gs)tejaan [poikittaistaitto]
s. 49–51 Savusaunasta savusumuun
s. 52 Kauhutarina
s. 53 Nollakeli
s. 54–55 Klovnin kyyneleet
s. 56 Jurpon maahanpanijaisia

Edellisestä albumista vielä kehittyneempää graafista irrottelua, tajunnanvirtaa ja sitä vankasti mustaa huumoria, populaarikulttuurin kliseillä leikittelevää ironiaa ja sarkasmia, esim. hautajaisteemasta (s. 56): ”Lippuja tuntia ennen kuolemaa ovelta” (korjailtu: ”..ovelalta. Kahvitus. Ilotulitus”); ”Ken elää, se elää.” Aku Ankka arkun päällä veljenpojat kantajina alla, Asterix ja Obelix (kantaa arkkua hiidenkiviasennossa), Mandrake taikuri sahaa arkun, Fantom takoo arkkuun pääkallomerkkejä, Fritz the Cat vokottelee Jurpon naista, Imppiä. ”Tähän tilanteeseen sopii ystävän kuvaus vainajasta: kun muut sanovat työn tehtyään: ’Se on siinä!’ niin Jurpo saattoi vain todeta: ’Se on siinä ja siinä.’!”, loppukuvassa Lucky Luken tyyliin ”I’m a poor lonesome cowboy and a long way from hospital.”

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 56 s. + kannet (2+2); kannet väri (violetteja Jurpo-hahmoja putoilee keltaisten pilvenpiirtäjien välissä mustaa taivasta vasten erilaisten esineiden kera, ympärillä vaaleanpunainen kehysalue, osa esineistä ja hahmoista yltää ulos piirroksesta); kuva takakannessa kannen aihetta jatkava (samat värit); sisäkannet vihreä/valkoinen (Jurpon ’valokuva-albumista’, siittiöstä keski-ikäiseksi) s. 1 nimiö + piirros (3 Jurpoa, yksi ei kuule, toinen ei näe, kolmas JUO); s. 2 sisällys, s. 3–56 sarjakuvia sivun taittoon; selkä smaa pohjaa kannen ja tk kanssa, vaaleanpunainen pohja ja valkoiset nauhat puhnaisin rajauksin jatkuvat yli, mustalla tekstattu gem. ”Jurpo Nr:o 2”]

[Sisältöä: s. 3 ”Meillä ei ole varaa pitää Jurpoa.” ”Homopariskunta ilahtuu pojasta.” Vauvaa heivataan ovelta ovelle, päätyy ovelta ovelle -kauppiaaksi; s. 4 Rippikoulun jälkeen saa vanhemmiltaan lahjoja: maitohampaansa, vaatteet joita käytti, ruoka jota ei jaksanut syödä, ruoka jonka söi (!), ääni- ja kuvanauhat, editio ”Selkäsauna II, Nöyryytys ja Simputus”, terapeutin lasku 15 vuodelta (”Enhän minä käynyt… Jaha…”), piirustuksesi (”jotain arvokastakin” – ”..jotka piirsit voipaperin läpi (mm. Aku) – vapaan käden hallitsemattomat me poltimme – eihän sitä KAIKKEA voi säilyttää.” Vanhemmat suosittelevat omaa ammattiaan, kaatopaikan intendenttiä.; s. 5 Holopäinen ja Kolehmäinen; s. 6 Löytää Bubolasta Imppi-kaunottaren; s. 7 ”Mitä muuta tarvitaan kuin maatalouskulttuuria?!”;s. 8 Urheilijoita liikenneonnettomuudessa; s. 14 Skitsofreenikko poliisina: ”Hajaantukaa!” – osoittaa ohimoaan pistoolilla; s. 15 Astutuksesta: ”Ei koskaan ekoilla treffeillä”; s. 18 Seonnut Jurpo; s. 22 ”Jurpond ja Jurpont”; s. 23 Tintti; s. 24–25 Hienoa liikekomiikkaa; s. 27 Riippuliidinote ruutujen vaakapalkista; s. 28 Sanaleikkejä sanonnoista; s. 30 Nega-Mikki ”Musse Pig”, ”neropattipolvi”; s. 31 ”Hän on koomassa!” ”Kaikki tiet vievät…” ”Harvinainen sairaus, se alkaa elämällä ja voi päättyä kuolemaan.” ”Valekullalla on ikäviä mutaatiovaikutuksia.” ”Mussekin löytäisi itsensä jostain ruotsalaisesta hiirulaishomosarjiksesta”; s. 34 ”Kuuluuko kohta syötävän ääni korvesta?!!!”; s. 35 Visuaalisia vitsejä; s. 39 Bubo-Kusti ja Imppi myrkyttävät Jurpon, josta mutaatiomyrkyllä tuleekin superkomistus, mutta lopuksi ”kaikki on niin kuin ennenkin” (Jurpo silmä mustana , nostaa Imppin kättä voittajana); s. 43 ”Lyhyestä virsi kaunis, pitkästä pornolaulu”; s. 45 ”Katso, Martti [hanhi]: Loisen retket” ”Niin, Nils” [Holgersson], ”Liisa ihme-massa”; s. 46 Kalenteri, sivu jaettu 12 kenttään, joissa yhdistyvässä kuvassa poseeraa Jurpo; s. 49 ”Karjunpää-dekkarikilpailu”: Los Mengeles, poliisipäällikkö Flatfood Mac, Mr. McDonald ammuttu ja paloiteltiu hampurilaisen kokoisiksi paloiksi, ”Lättänokka” (Aku), menee Karvisen piirtäjän luokse, ampuu ja vie vielä mallinkin; s. 52 ”Kammottavaa, kun luovuutta ei ole pätkääkään.”; s. 54–55 Visuaalista mustaa huumoria; s. 56 ”Lippuja tuntia ennen kuolemaa ovelta” (korjailtu: ”ovelalta. Kahvitus. Ilotulitus”); ”Ken elää, se elää.”, Aku arkun päällä veljenpojat kantajina alla, Asterix ja Obelix (kantaa arkkua hiidenkiviasennossa), Mandrake taikuri sahaa arkun, Fantom takoo arkkuun pääkallomerkkejä, Fritz the Cat vokottelee Imppiä, ”Tähän tilanteeseen sopii ystävän kuvaus vainajasta: kun muut sanovat työn tehtyään: se on siinä! niin Jurpo saattoi vain todeta: Se on siinä ja siinä.”, loppukuvassa Lucky Luken tyyliin ”I’m a poor lonesome cowboy and a long way from hospital.”]

Jäähyväiset aaseille

Harri Pystynen (WSOY, 1990)

ISBN 951-0-16167-5 (sid.)

Kansi: Viikatemies ratsastaa Pystysellä, joka tavoittaa kepin nokassa riippuvaa luuta, tienviitta ”Pystynen” osoittaa suunnan oikealle.

Sisällys (otsikoidut sarjakuvat ja pilapiirroskoosteet):

s. 6– 16 [Jäähyväiset aaseille I]
s. 25–32 [Jäähyväiset aaseille II]
s. 34–48 Vanha testamentti
s. 50–55 Uusi testamentti
s. 57–83 Lotto
s. 84–134 [Jäähyväiset aaseille III]
s. 136–152 Joulu
s. 153–161 Loppiainen
s. 162–170 Viimeinen huomio

Tämä on viimeinen ennen Harri Pystysen kuolemaa ilmestynyt kokooma. Ilmeisesti hieman kiireellä koottu, kustannussopimuksen ennakkoja kuittaamaan laadittu kirja, jossa toki on paljon hyvää, mutta myös pelottavan paljon enteitä tekijänsä voimien uupumisesta.

Sidostarina käsittelee huumorin ja pilapiirrännän perusteita ja rajoja, laajemmin sarjakuvan ja taiteen tekemisen ehtoja yleisemminkin. Seksi ja kuolema  sekä metafyysiset pohdiskelut limittyvät itseironiaan. Sarjakuvan väliin on taitettu saman tekijän pilapiirroksia koottuina ensin synkkien lehtiotsikoiden ja sitten lottokuponkien sekaan.

Seuraava Pystysen albumi olikin sitten jo postuumi, eli tämä oli jo varsin surumielinen viimeinen tervehdys suomalaiselle lukijakunnalle tekijältä, joka ei töissään säästellyt itseään eikä lähipiiriään.

Lisätiedot:

[31 x 22 cm pysty kovakantinen kirja; 176 s. + kannet ja tyhjät sisäkansilehdet (2+2+2+2), ei skp; kansi väri, msutlala pohjalla väripiirrosj ja punaiset otsikkokirjasimen keltaisin varjoin, ladottu valkosellla kustantajaa; tk väripiirros, msutalla pohajalla koira luu suussa katsoo suurta nousevaa kuuta, valkoisella ladottu esittelyteksti ”Hullunnerokkaan pilapiirtäjän, Kadekismuksen ja monen muun sarjan luojan älynväläykset, jotka kertovat pilapiirtäjästä ja siitä miten hänelle käy, kun hän rohkenee ivata vallitsevia oloja, tässä tapauksessa kaikkein olennaisinta niistä – olemassaoloa. – Harri Pystynen: 1. Palkinto Kemin sarjakuvakilpailun strippisarjassa vuosina 1986 ja -87, Lempi Grand Prix -patsas vuoden 1986 parhaasta sarjakuva-albumista.”+ ”Päällys Harri Pystynen” ja koodi 741, valkoisessa kentässä ISBN-viivakoodi;s. 1 otsikko; s. 2 tyhjä, s. 3 nimiö, s. 4 kust.tiedot; s. 5 omistus ”Tämä kirja on omistettu koiralleni Hjalmarille, jonka suurin haave on karata lopullisesti ikihonkia humiseville Suomen saloille. / Tekijä / P.S. Ja seurata pupuja. / Sama”; s. 6–170 mv sarjakuvia, karikatyyrejä (s. 100–101 ja pilapirroksia (s. 17–24, 59–83, 91–95) vaihtelevissä muodoissa (stripistä sivun ja useamman sarjoihin) ja taitoissa;  s. 33, 56, 113, 116, 171–176 tyhjä, s. 49, 139, 161 musta]

Ks. myös:
Pystynen (Like 1991)
Anteeksi, etsin ihmistä – Pystynen (Like 2008)

Kapteeni Castello ja perämies Åberg matkaavat etelään

Markus Majaluoma (Tammi, 1990)

ISBN 951-30-9554-1 (nid.)

Kansi: Laiva etenee tyrskyävällä merellä harmaan taivaan alla, kapteeni komentosillallaan.

Sisällys:

s. 4–23 Ensimmäinen osa
s. 25–37 Toinen osa
s. 39–51 Kolmas osa

Takakansi pohjustaa: ”Kapteeni Castello on kulkeutunut kauaksi eteläisten esi-isiensä mailta ja ankkuroitunut tylsään pohjoiseen kaupunkiin. Kaupungin asukkaat kuitenkin haluavat päästä eroon kapteenista ja hänen rumasta laivastaan ja lähettävät satamajulkisivulautakunnan puheenjohtjan herrasmies Åbergin häntä häätämään […]”

Markus Majaluoma on yksi herkimpiä lastenkirjan kuvittajiamme, mutta sarjakuvana tämä taitaa olla ainoa julkaistu kirja häneltä. Omistus on omille 11-vuotiaille, mutta kirja on varmaan oikein hyvää yhdessä luettavaa nuorempienkin kanssa, sillä sekä teksti että kuvat avaavat aikuiselle ehkä vielä enemmän kuin lapsilukijalle, joka toki voi nauttia herkistä piirroksista, hillityn eloisista hahmoista ja kauniista värityksestä itsekseenkin.

Kirjallisuutena tämä asettuu jonnekin jonathanswiftmäisen satiirin tai lewiscarrolilaisen nonsensen ja saintexuperyläisen filosofis-runollisuuden välimaastoon.  Kätketyllä ironialla kuvataan aikuisten yhteiskunnan mutkikkuutta, valtapelejä ja haaveita. Henkilögalleria on erikoinen: merirosvoudesta haaveileva pikku paatin kippari, häntä häätämään tullut virkamies, joka löytää itsestään seikkailijian ja vallantavoittelijan, salaperäinen tyttö Miranda Oar-karhuystävineen sekä joukko enemmän tai vähemmän inhimillisiä eläimiä alkaen hassusti juttelevista haista aina pelikaani-majakanhoitajaan ja yhtä lailla pelikaanimaiseen varakuninkaaseen.

Hurjat tapahtumat etenevät ihan upeasti kuvattuihin meritaisteluihin asti, mutta ytimessä on arvoitus, mikä on ”vallan väline” eli makrillin kruunu tai kypärä. Yksityiskohtien tutkiminen palkitsee lukijaa (synkeässä pimeydessä valokiilakin valahtaa alas), ja lapsilukijaa ei todellakaan aliarvioida!

Lisätiedot:

[25 x 24 cm pysty (lähes neliö) albumi; 52 s. + kannet, ei skp; kannet väri, sisäsivut väri-sk s. 4–51; s. 1 omistus ”Petralle ja Mikolle silloin, kun he olivat 11-vuotiaita”, s. 2 kust.tiedot, s. 3 nimiö + värillinen vinjettipiirros; s. 24 ja s. 38 sama vinjettikuva isona; s. 52 tyhjä; kansi väri, lad mustalla tekijä ja kustantaja, keltaisella pohjalla iso käsinpiirretty ruutu, jossa väripiirros ja sinisellä tekstaus ”Kapteeni Castello ja perämies Åberg matkaavat” ja keltaisella isommalla tekstauksella ”etelään”; tk keltaisella pohjalla rajaamaton väripiirros ja ladottu mustalla esittelyteksti ”Kapteeni Castello on kulkeutunut kauaksi eteläisten esi-isiensä mailta ja ankkuroitunut tylsään pohjoiseen kaupunkiin. Kaupungin asukkaat kuitenkin haluavat päästä eroon kapteenista ja hänen rumasta laivastaan ja lähettävät satamajulkisivulautakunnan puheenjohtjan herrasmies Åbergin häntä häätämään. Mutta mihin seikkailuun Åberg häätääkään ITSENSÄ!!? Pohjoisen virkamies näkee vihdoinkin etelän, SEIKKAILUJEN ETELÄN… mutta pääseekö hän enää koskaan takaisin?”, koodi L 842, teksti Kansi Markus Majaluoma ja valkoisessa kentässä ISBN-viivakoodi. ]

Kemi, perhaps

Keijo Ahlqvist, Ari Kutila; translation David Cox (Cartoon Centre / Kemin sarjakuvakeskus, 1990)

ISBN 951-95602-0-3 (nid.)

Kansi: Mustassa, tähtien täplittämässä avaruudessa kelmeä kuu ja värikäs maapallo, jonne osoittaa nuoli ja perspektiiviteksti ”Kemi, perhaps”, pari hahmoa leijuu avaruudessa, tähdestä puhekupla ”Why not?”

Keijo Ahlqvist yhtenä näkyvimpänä kotimaisen käyttösarjakuvan pioneerinä on saanut tuekseen Kemiin sivariksi tulleen ja sinne jääneen Ari Kutilan, joka nostaa Kemin tiedotuksen visuaalisen ilmeen aivan uudelle tasolle. Niinpä kaupunki uskaltaa tehdä tiedotussarjakuvan itsestään englanninkielisenä myös ulkomaiseen jakeluun.

Tarina alkaa arktisesta kaamosmasennuksesta, mustilta sivuilta, joilta erottuvat valkoinen teksti ja ikkuna-aukoista kasvavat valkoiset ruudut sekä kuva karttapallosta vievät muuten normaaliin sarjakuvaan, jossa tosin kokeillaan myös vaihtoehtoisia kertomareittejä (nuolet siirtävät lukijan poikki aukeaman vaihtoehtoisia vaaka- ja pystyreittejä!) samalla kuin esitellään keminkävijoille tuttuja hahmoja kulttuurisihteeri Porkolasta alkaen.

Tarinaa kerrotaan vuoden kierron mukaan henkilöiden kautta, runollisuutta ja romantiikkaa ja draamaakaan unohtamatta. Itseironia kohtaa realismin, mm. kulttuurielämän pyöriessä kapakan pöydässä. Sinä sivussa käydään läpi mm. yritysmaailmaa, kulttuuria, urheilua, kaupunkisuunnittelua, maahanmuutto- ja ympäristöasioita, kierrätystä, jäänmurtajaristeilyjä ja muita lomailuaktiviteettejä – ja tietysti saunomista! Historiaa valotetaan ironisesti tyylitellyissä muistelus-takaumissa. Sivulla 45 on englantilaisen Hunt Emersonin piirros Kemin vierailustaan.

Takakannessa englanninkielinen teksti: ”Small town, small-town people. It’s great. Kemi, Finland… as presented in this comic. Perhaps.” Ainakin näin aikojen takaa näyttää, kuin viesti kuitenkin avautuisi paremmin sisäpiiriläisille itselleen kuin esim. ulkomaiselle lukijalle. Eksotiikka kyllä käy selväksi, ja se on toki jo osavoitto!

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 48 s. mv + kannet väri, ei skp; tekstit käsin tekstättu; s. 1 otsikko; s. 2 kust.tiedot ja saatesanat, s. 3 kartta ja  tekstitietoja; s. 4–48 mv sk.; kansikuva jatkuu takakanteen, jossa vain mv.; kansi: Mustassa, tähtien täplittämässä avaruudessa kuu ja värikäs maapallo, jonne osoittaa punainen nuoli ja oranssi perspektiiviteksti ”Kemi, perhaps”, sen päällä pienemmällä punaisella ”Ahlqvist – Kutila”, pari hahmoa leijuu avaruudessa, oik. alakulmassa tähdestä puhekupla ”why not?”]

Ks. Jyviä ja papanoita – Kemin kaupungin kunnalliskertomus 1993 (Sarjakuvakeskus 1994)

Kieku ja Kaiku –  Kotilieden sarjakuvakirja

[K&K30]

Asmo Alho, Mika Waltari; sarjojen valinta ja alkusanat Mirja Huuhka; päällys Pekka Lehtinen (WSOY, 1990)

ISBN 951-0-09412-9 (nid.)

Kansi:Päällys Pekka Lehtinen, vinjetti Asmo Alhon (sama kannessa ja takakannessa; tausta keltasävyinen, keltainen salmiakkikuvia keskellä, jonka päällä mustalla viivalla piirros)

Sisällys:
s. 5 Kauppiaan uuden vuoden toivotukset
s. 6 Puhelias lumiukko
s. 7 Possu ja herätyskello
s. 8 Possu yrittää livistää lattianpesusta
s. 9 Kieku tekee kepposen sarjakuviin syventyneille
s. 10 Marjakeitto viedään jäähtymään
s. 11 Jännittävä jääkiekkopeli
s. 12 Ensiavusta on hyötyä
s. 13 Possun jäämäki
s. 14 Avulias autonkuljettaja
s. 15 Kieun leikillinen yllätys
s. 16 Lumipatsaat pihassa
s. 17 Korkeissa kinoksissa suunnat harhautuvat
s. 18 Possu luistelee sisukkaasti
s. 19 Kaiku halveksii suksivoidetta
s. 20 Pujotteluhiihdon vinkurat
s. 21 Possun kokopesu
s. 22 Kaiun outo lentomatka
s. 23 Possu tekee lumitornia
s. 24 Kieku kyllästyy odotukseen
s. 25 Possun hiihtolakki
s. 26 Jäitten lähtö on vaarallista aikaa
s. 27 Varokaa heikkoa jäätä
s. 28 Käärö putoaa portaille
s. 29 Possu halonkantajana
s. 30 Possu yrittää räiskälleenpaistoa
s. 31 Lumen sulaessa salat paljastuvat
s. 32 Pentu ja koirankoppi
s. 33 Kaukoputki väärinpäin
s. 34 Kieku opettaa aakkosia
s. 35 Ohjelman maalaajien väärinkäsitys
s. 36 Pentu saa oman koirankopin
s. 37 Yllytys osuu yllyttäjiin
s. 38 Kuvaruudun uudet ihmeet
s. 39 Kieku joutuu lapsenkaitsijaksi
s. 40 Pallopeli janottaa
s. 41 Taipunut puu yllättää
s. 42 Nallen polttopuut
s. 43 Kieku töitten valvojana
s. 44 Possun istutukset
s. 45 Kieku kiskoo rattaat mäen päälle
s. 46 Pesästä pudonnut linnunpoika
s. 47 Possun kesäloman alku
s. 48 Kaiku pyrkii tikkataulun kymppiin
s. 49 Purjetta on opittava käyttämään
s. 50 Savuava kokko yllättää
s. 51 Salaperäinen nakertaja
s. 52 Kaupan maistiaispäivä
s. 53 Possu käsittelee letkua
s. 54 Nälkiintymisen seuraukset
s. 55 Possu pakenee urakkatyötä
s. 56 Possun uusi harrastus
s. 57 Kaiun ihmeellinen kalaonni
s. 58 Pentu palvelukoirana
s. 59 Orava Kurre kunnostautuu retkelle
s. 60 Possu parantelee kalansaalistaan
s. 61 Omatekoinen perämoottori
s. 62 Tepsivä kulovaroitus
s. 63 Possun yllättävä kalansaalis
s. 64 Lyhyt ankkuriköysi
s. 65 Kiekua epäillään kalavaleesta
s. 66 Rotta epäonnistuu aikeissaan
s. 67 Nallen omenat houkuttelevat
s. 68 Piilosilla
s. 69 Retki korven pimeään
s. 70 Miten kotiin päästään kuivina
s. 71 Jännittävä suunnistusreitti
s. 72 Hiiret pelleilevät
s. 73 Köysi rattaat pysäyttää
s. 74 Pentu seuraa väärää jälkeä
s. 75 Silmitön yhteentörmäys
s. 76 Kaiun onneton puuronkeitto
s. 77 Kieku lastenhoitajana
s. 78 Possu säikkyy hammaslääkäriä
s. 79 Syntyy kolme kuraukkoa
s. 80 Vaateripustin tekee kepposen
s. 81 Tikka tuhotöissä
s. 82 Kaiku loikkii rantajäällä
s. 83 Ahneus kostaa itsensä
s. 84 Kiusanteko kostautuu
s. 85 Kaiun epäonnistunut kaupankäynti<
s. 86 Kahdenlaista rahainsijoitusta
s. 87 Talviset ystävät
s. 88 Ensilumi peittää laiskurin
s. 89 Ojasta allikkoon
s. 90 Iltahetken lentoretki
s. 91 Sotkeutuneet lankakerät
s. 92 Isot ja pienet paketit
s. 93 Kukot kokeilevat oikotietä kouluun
s. 94 Possun joulukuusenhaku
s. 95 Kolmen päässä sama ajatus
s. 96 Jalointa on antamisen onni

Neljäs painos 1990 (30. tuhat), muuten sama, mutta eri kannet.

Lisätiedot:

[28×21 cm pysty albmi; 96 s. + kannet; kannet väri, ei skp; s. 1 nimiö; s. 2–3 esipuhe; s. 4 sisällysluetteloi ja. kust.tiedot; s. 5–96 sk mv; sivunumerot lad. keskelle alas, otsikot vas, ylälaitaan; ; sarjat poimittu lehdistä, ovat eri kuin vuosittaisissa vihkoissa, painoväri musta]

Ks. Kieku ja Kaiku – Kotilieden sarjakuvakirja 1.p. (WSOY, 1979)

Kuvamutaatioita

antologia (Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan kulttuurivaliokunta, 1990)

Kansi: Tomi Riionheimon ”minä” kuunteli radiota, ja yhtäkkiä ilmestyi pieni ukkeli.

Sisällys:

s 5 Juha Hanki: [nimetön]
s. 6 Juha Hanki: [nimetön]
s. 7 Mika Remes: Kalajuttu
s. 8 Mika Remes: Merielämää Velkualla
s. 9 Mika Remes: Makkarankuorinainen
s. 10 Mika Remes: Reportteri pelastaa lehdistön
s. 11 Auli Mantila: Lapiomurha
s. 12 Auli Mantila: Hiiri miettii
s. 13 Auli Mantila: Hiiri matkailee
s. 14 Soili Puranen: Bloody Mary
s. 15–16 Liisa Vähäkylä: Tyttömme maailmalla
s. 17 Liisa Vähäkylä: A Very Happy Marriage
s. 18 Liisa Vähäkylä: [nimetön]
s. 19 Reima Mäkinen: Tuulennopea Ayrton Prune
s. 20–25 Reima Mäkinen: Luontodokumentti
s. 26–28 Matti Saine: Isin tyttö
s. 29–35 Riitta Uusitalo: Rokkitähden salaisuus 1–3
s. 36 Riitta Uusitalo: Superetsivä ja kaunis nainen [julkaistu myös R.U:n omassa albumissa]
s. 37 Riitta Uusitalo: Naisia työelämässä / Rakasta sinäkin Kalevi Kivistöä, Tipu Laitinen
s. 38 Tomi Riionheimo & Mikko Kekki: Minä kuuntelin radiota
s. 39 Tomi Riionheimo & Mikko Kekki: Johannes ja Terhi
s. 40 Simo Koivunen & Ari Turunen: Mämmiä
s. 41 Jukka Heiskanen & Ari Turunen: Ufo laskeutui Suomeen!
s. 42 Jukka Heiskanen: Vieraita avaruudesta
s. 43 Mika Remes: Tasaluku-Einari ja 100 pientä kettua
s. 44 Mika Remes: Tasaluku-Einari kohtaa karmoittavan kakkamölhön
s. 45 Mika Remes: Hapannaamio ja kuolema verovirastossa
s. 46 Juha Hanki: [nimetön)
s. 47 Juha Hanki: [nimetön]

Teeman määrittelee takakannen sitaatti Stanislaw Witkiewicziltä: ”Uskonnosta ja filosofiasta eriytynyt ja orpoutunut taide muuttuu muodonmetsästyksen pelikentäksi, aatteeton sivilisaatio on kyltymätön uusille muodoille, ylilyönneille ja äärimmäisyyksille eli muodon perversioitumiselle, joka merkitsee taiteen perikatoa, mutta samalla paradoksaalisesti taiteen ainoaa mahdollisuutta olla olemassa.” Tähän Kuvamutanttien tekijät vastaavat: ”Vai niin, no sitten tästä perversioitumisesta täytyy ottaa ilo irti ennen perikatoa.”

Sisältö on siis tietoista, kokeellista taidesarjakuvaa, hyvin moninaisilla tyyleillä ja tekniikoilla. Mukana on sekä lähinnä tässä nähtyjä tekijöitä – kuten elokuvaan siirtynyt Auli Mantila – että sittemmin tunnettuja alan osaajia kuten Riitta Uusitalo ja Reima Mäkinen, mutta myös Aku Ankan päätoimittajana ja Roviolla myöhemmin vaikuttanut Jukka Heiskanen.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi, 48 s. + kannet; kansi ruskea/vaaleanvihreä, kuva-aihe kannessa (Tomi Riionheimoa sivulta 38); tk kuva-aiheet hahmoja eri sarjoista, ladotut tekstit (Stanislaw Witkiewicz: ”Uskonnosta ja filosofiasta eriytynyt ja orpoutunut taide muuttuu muodonmetsästyksen pelikentäksi, aatteeton sivilisaatio on kyltymätön uusille muodoille, ylilyönneille ja äärimmäisyyksille eli muodon perversioitumiselle, joka merkitsee taiteen perikatoa, mutta samalla paradoksaalisesti taiteen ainoaa mahdollisuutta olla olemassa.” ja Kuvamutanttien tekijät: ”Vai niin, no sitten tästä perversioitumisesta täytyy ottaa ilo irti ennen perikatoa.”); sisäkansiaukeamilla = sisäkannet + sivut 1 ja 48 valk. pohjalla harmaalla hahmoja eri sarjoista; s. 1 otsikko; s. 2 kust.tiedot + piirros (s. 38); s. 3 kuva (Riitta Uusitalon ruutu s. 30) + sisällysluettelo; s. 4 tyhjä; s. 5–47 mv sk, sivun taitolla, osa linjakopioituina, osa rasteroituina, joitakin strippikoosteita (s. 12 viisi strippiä otsikoituina, s. 13 neljä strippiä ilman otsikoita; R.Uusitalon ”Rokkitähden salaisuus” 1 s. 29–32, 2 s. 33–34 alalotsikolla ”Gladys, toimittaja, seikkailee”, 3 s. 35); Ulkoasu Tuija Tarkiainen; ISSN 0788 575 X yliviivattu Kansalliskirjaston kappaleesta; selkämys ruskea.]

Mintun vuosi

[Minttu 7]

Maikki Harjanne (Otava, 1990)

ISBN 951-1-10644-9 (sid.)

Kansi: Valkoisella pohjalla väripiriroksia, Minttuja, pilviä ja neliapiloita

Sisällys:

s. 6–7 Uuden vuoden uni
s. 8–9 Todellinen prinsessa
s. 10–11 Päiväkoti
s. 12–13 Naamiaisluistelut
s. 14–15 Kurkkupeikot
s. 16–17 Saksofoni
s. 18–19 Talvilepo
s. 20–21 Taikuri
s. 22–23 Bussikuski
s. 24–25 Intiaanielämää
s. 26–27 Pentuja
s. 28–29 Luetaan!
s. 30–31 Lämmittelypaikka
s. 32–33 Jouluenkeli
s. 34–35 Ukonilma
s. 36–37 Kesäretki
s. 38–39 Talkoot
s. 40–41 Sukat
s. 42–43 Kuravaatteet
s. 44–45 Kadonneet nakit
s. 46–47 Porkkanapää
s. 48–49 Pikkujoulu
s. 50–51 Joululahjoja
s. 52–53 8 yötä jouluun

Sarjakuvat on julkaistu Kotiliedessä 1989. Aluissa ei vinjettejä kuten edellisissä, vaan kunkin jakson alkuruudut on koottu sisällysluetteloon kuin adventtikalenteriksi (24 ruutua).

Kun piha jäätyy, talonmies järjestää naamiaisluistelut. Minttu taas järjestää jolujuhlat juhannuksena. Ajatuskuplissa nähdään vaatteita kasveilla. Kun Villeä kiusataan koulussa ”porkkanapääksi”, ätiti kutsuu kiusaajat kekkereille: ”Ehkä heillä ei ole kivaa tekemistä ja kiusaavat siksi.”

Sarkastista huumoria: Äiti on ”töissä maailman tärkeimmässä paikassa, kotona. Palkkakin on melkein yhtä hyvä kuin kansanedustajilla.” Metaa: Minttu katselee tonttukirjaa (Otavan ja Mauri Kunnaksen?).

Lisätiedot:

[22 x 26 cm vaaka kovakantinen kirja, 56 s. sis kannet (2+2), ei sisäkansilehtiä, ei skp; kannet väri; s. 3 nimiö + värivinjetti, s. 54 kust tiedot; s. 4–5 sisällys, 24 kpl piirrosruutuja sarjojen alkuruuduista, pieniä värieroja; kullakin aukeamalla 6–53 värisarjakuva; tk väri kolme piirrosta ’teipillä’ ja ’nastoilla’ ’seinässä’, ladottu teksti ”Nyt voit lukea iloisen Minttu-tytön touhuista eri vuodenaikoina, ja kaikki tekstit ovat selkein TIKKUKIRJAIMIN. Muita Minttu-sarjakuvia, jotka sopivat erityisesti LUKEMAAN OPETTELEVILLE: Vallaton Minttu, Mintun uudet kujeet, Minttu yllättää, Avulias Minttu”; selässä ” maikki harjanne” tekstattuna valkoisella mustin ääriviivoin, ”mintun” sinisellä, ”vuosi” punaisella]

Muumipeikko 1

Tove Jansson; suomennos Juhani Tolvanen ja Anita Salmivuori (WSOY, 1990)

ISBN: 951-0-16251-5 (nid.)

Kansi: Sarjan hahmoja ryhmäkuvassa, etualalla Nuuskamuikkunen,  Muumipeikko ja Mymmeli sekä taustalla Nipsu, Muumipappa ja Muumimamma, Niiskuneiti ja hattivatteja ym., aurinkoa ja myrskyä.(kuten 1. ruotsin- ja suomenkielinen painos; sign. Tove)

Sisällys: 

s. 5–50 Muumipeikko (MP 1, 91 str. Tove 1954–55)
s. 53–86 Muumiperhe (MP 2, 68 A str. Tove 1955)
s. 89–123 Yksinäinen saari (MP 4, 74 C str. Tove 1955)

Tästä alkaa sarja, jossa julkaistiin suomeksi ensimmäistä kertaa koko Tove ja Lars Janssonin muumistrippien tuotanto. Siksi käsittelen sisällöt vasta tässä. Kannet ovat aluksi Toven, sitten Larsin ja lopuksi ainoan Larsin itse muumikansien tekijäksi hyväksymän eli Jukka Murtosaaren tekemiä – loppupään ruotsinkielisissä ja ruotsalaisissa julkaisuissahan oli toistettu samaa Larsin piirrosta vain lisäväriä vaihtaen.

Kaikki albumin sarjat ovat Toven piirtämiä. Ensimmäisessä albumissa ovat tietysti ne todelliset klassikot, jotka oli nähty jo varhaisessa, aluksi ainoaksi jääneessä suomeksi julkaistussa, josta oli toki otettu uusia painoksia. Turun Sanomien kokoomasarja taas päättyi kesken (osaan 9/10). Tämän jälkeen on ilmestynyt vielä korkeatasoisempi kokooma, kanadalaiseen Drawn & Quarterlyn sarjaan perustuen, mutta senkin ensimmäisessä osassa oli aluksi vielä näitä samoja, vanhoista mikrofilmeistä tuotettuja reproduktioita.

Sarjojen järjestys ei noudata täysin ilmestymisjärjestystä, varmaankin jaksojen pituuksista johtuen. Ensimmäinen seikkailu on muita pidempi, ja albumiin on siksi valittu hiukan lyhyempi sarja 4 kolmannen sijaan. Alussa Tove aivan tuhlailee ideoita, ja juoni on aika lailla tajunnanvirtaa, mutta myös ne kuuluisat ruutujen rajan rikkomiset ja erilaiset pystyesineet ruutujen välissä tulevat heti mukaan.

Tove tekee sarjaa kirjojaan entuudeltaan lukemattomille – englantilaisille sanomalehden lukijoille – ja käyttää hahmojaan luovasti. Muumipeikko menettää heti alussa talonsa – ja elää orpona, vanhemmat tulevat vasta toisessa tarinassa. Alussa mukana ovat mm. Nipsu, Haisuli, Nuuskamuikkunen ja hattivatit, ja ihan lopussa Niiskuneiti. Nipsu on tarinan varsinainen moottori, tavoitellessaan koko ajan rikastumista. Muumipeikko itse taas on se hyväntahtoinen hupsu idealisti, jota kaikki käyttävät hyväkseen. Sivuhahmoina vierailee mm. pari maantierosvoa.

Toisessa sarjassa aloitusnäkymä on jopa kahdesti – aika anarkistista muuten aloittaa kertomus aina pyllistyksestä! Pikku ötököistä kommentaattorina toimiva pyytää sijalleen serkkunsa Samun, kun joutuu itse menemään häihinsä – ehkä Tove halusi vaihtaa helpommin piirrettävän, kokonaan mustan hahmon valkovatsaisen tilalle, mutta joissakin seuraavissa jaksoissa alkuperäinen kommentaattori on taas takaisin.

Perhearvoja koetellaan nyt, kun pappa ja mamma päättävät karata seikkailemaan, vaikka ovat juuri saaneet kadoksissa olleen poikansa takaisin. Filosofisuus on peitelty komiikkaan ja tragikkaan, ja paikoin tarina on oikein koskettavakin. Hauskuus huipentuu, kun Tove piirtää tädille lähetettävät viisi kiloa kirosanoja!

Tove on löytänyt sarjakuvaansa saman herkän, pyöreän viivan, joka on tuttua kirjojen kuvituksista, vaikka vastaavaan yksityiskohtaiseen työskentelyyn sarjakuvan aikataulu ei ole antanut mahdollisuuksia. Viehättävästi hän osaa käyttää hahmojaan plastisesti, jopa animaatiomaisia keinoja lähestyen.

Kolmannessa (tai siis neljännessä, sarjakuvien numerointihan menee 1–91 ilman kirjainta, sitten 1A…, 1B…, 1C.. jne.) tapaamme muumien esi-isät, jotka ovat nyt pitkänhuiskeita eivätkä sellaisia karvapalloja kuin kirjoissa. Pahanilmanlintuna toimii nyt Professori, joka vastaa lähinnä kirjojen Piisamirottaa tarinan kannalta. Erikoinen hahmo on myös inhimillistetty Helikopteri. Tapaamme myös Mymmelin, avuliaat muttei kovin luotettavat pyöriäiset, apua huutavan laivakissan ja pari merirosvoa.

Albumisarjan osassa 5 (–8) julkaistaan vielä lehtilevityksestä sensuroidut stripit 12C ja 16–19C sekä valaistaan stripin 15C koostumus.

Kirjan koko on hieman aikaisempaa painosta pienempi (lähinnä leveys muuttui 23 cm -> 21 cm), mutta toisaalta nyt sitä myytiin myös boksissa ainakin kahdeksan ensimmäisen kirjan pakettina.

Koko tämän albumisarjan tekijä- ja julkaisutiedot ovat peräisin Juhani Tolvasen kirjasta Muumisisarukset – Muumipeikko-sarjakuvan tarina (WSOY, 2000).

Lisätiedot:

[18 x 21 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk m-v piirros ja sisällys; 128 s. m-v sk 2 str/s, s. 50 1 str.; ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö, s. 2 esipuhe, s. 3 Otsikko s. 4 tyhjä, ;  s. 51 Otsikko s. 52 tyhjä, s. 87 Otsikko s. 88 tyhjä, s. 124 kust.tiedot, s. 125-128 tyhjä]

Ks. Juhani Tolvanen: Muumisisarukset – Muumipeikko-sarjakuvan tarina (WSOY, 2000)

Muumipeikko 2

Tove Jansson; suomennos Juhani Tolvanen ja Anita Salmivuori (WSOY, 1990)

ISBN: 951-0-16252-3 (nid.)

Kansi: Sarjan hahmoja ryhmäkuvassa, etualalla Miska, Surku (Ynk), Muumipeikko, taustalla mm. herra Virkkunen ja hahmoja Rivieralta, Muumimamma, Muumipappa ja Niiskuneiti.(kuten 1. ruotsinkielinen painos; Toven, ei sign.)

Sisällys: 

s. 5–47 Muumiperhe Rivieralla (MP 3, str. 1–85 B Tove 1955)
s. 51–91 Vaarallinen talvi (MP 5, str. 1–82 D Tove 1955)
s. 95–135 Kuvitteluleikki (MP 6, 1–82 E Tove 1956)

Ensimmäinen on klassikkosarja, josta on tehty kokonainen animaatioelokuvakin (2014, ohj. Xavier Picard). Nyt poistutaan tavanomaisesta Muumilaaksosta. Naiivit muumit luulevat kyläilevänsä luksushotellissa ilmaiseksi, ja muutenkin poroporvarillisuus, elitismi, taidemaailma ja konventiot saavat kyytiä. Tove leikittelee myös hahmoillaan. Hauska episodi on sekin, kun Niiskuneiti miettii, mihin kohtaan kuonoaan hän käyttäisi huulipunaa!

Talvitarina kyseenalaistaa kilpailuhenkeä ja voittamista itsetunnon mittana. Vierailevina hahmoina talviurheilumestari Virkkunen, Haisuli ja Mymmeli, ja mustasukkaisuuskin nousee jälleen teemojen joukkoon. Toven eläytyvä piirtämistaito näyttäytyy erityisesti luistelu- ja hiihtokohtauksissa.

Kolmas tarina on varsinainen piilotekstien mestarinäyte. Tove käsittelee mm. oman itsen ja muiden hyväksymistä, jopa homoseksuaalin kaapista tuloa verhoamalla sen tarinaan koirasta (Surku, ruotsiksi Ynk), joka pitääkin enemmän kissoista. Muumimamman kömpelö apu perustuu filosofialle, että tärkeintä on ylipäätään pitää jostain. Muita hahmoja ovat sosiaalisesti pelokas Miska, jonka on vaikea käsittää muumien vallatonta elämäntapaa, Vilijonkka lapsineen ja heidän kotiapulaisensa Mabel.

Lisätiedot:

[18 x 21 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk m-v piirros ja sisällys; 128 s. m-v sk 2 str/s, s. 47 1 str.; ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö, s. 2 esipuhe, s. 3 otsikko s. 4 tyhjä, s. 48 tyhjä, s.49 otsikko,  s. 50 tyhjä, s. 92 Otsikko, s. 93 tyhjä, s. 94 tyhjä,  136 kust.tiedot]

Muumipeikko 3

Tove Jansson; suomennos Juhani Tolvanen ja Anita Salmivuori (WSOY, 1990)

ISBN: 951-0-16253-1 (nid.)

Kansi:Etualalla Muumipeikko, Haisuli ja Pikku Myy, taustalla mm. Niiskuneiti, Muumipappa, Hemuli ja Vilijonkka.(kuten 1. ruotsinkielinen painos; Toven sign.)

Sisällys: 

s. 5–34 Talonrakennus (MP 7, str. 1–57 F Tove 1956)
s. 51–67 Aloitamme uuden elämän (MP 8, str. 1–62 Tove 1956)
s. 71–135 Viidakkoelämää (MP 10, str. K 1–65 Tove 1956)

Nyt vierailulle saapuvat Mymmelin äiti ja vapaasti kasvatetut sisarukset, joista pienin on pikku Myy: ”Pienuuttani minä kompensoinkin ilkeydellä!” Muumin talonrakennus on huikean kömpelöä. Klassinen strippi on se, jossa viiden ruudun väleissä on erottajina pystyt naulat, joista viimeinen on lyöty mutkille! Pikku Myy ja Niiskuneiti kuitenkin tarjoavat lohtua rakentajalle. Lopun motto: on hauskempaa rakentaa kun asua, ja romanttisinta on asua teltassa!

Toisessa tarinassa Muumiperhe ryhtyy muiden mukana seuraamaan Profeetan neuvoja. Muumipapan klassikkoruutu: ”Hiiteen velvollisuudet!” (All responsibilities are just a nuisance!). Toisen, Mustan Profeetan, myötä tilanne kärjistyy, ja vapauden rajoja koetellaan. Haisuli ja Nipsu hämmentävät lisää.

Kolmannessa lämpöaalto saa oudot siemenet kasvamaan, ja Muumilaakso ja muumitalo myyttuvat viidakoksi. Kaksi Hemulia, kasvi- ja eläintieteilijä, riitelevät, ja Muumipeikko ja Niiskuneiti pääsevät leikkimään Tarzania ja Janea. Muumit suojelevat Haisulin vapauttamia villieläimiä – ja Tove on varmaan tässä vaiheessa saanut kuulla hahmojaan luultavan Englannissa virtahevoiksi, sillä nyt esitetään vastaväitteitä!

Lisätiedot:

[18 x 21 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk m-v piirros ja sisällys; 136 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia; m-v sk 2 st/s, s. 103 1 str., ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö, s. 2 esipuhe, s. 3 otsikko, s. 4 tyhjä, s. 35 otsikko, s. 36 tyhjä, s. 68 tyhjä , s. 69 otsikko, s. 70 tyhjä, s. 104 kust.tiedot]

Muumipeikko 4

Tove Jansson; suomennos Juhani Tolvanen ja Anita Salmivuori (WSOY, 1990)

ISBN: 951-0-16254-X (nid.)

Kansi: Etualalla Muumipeikko, Tuutikki ja Merihevonen, taustalla mm. lentävät poliisit ja Muumipappa (kuten 1. ruotsinkielinen painos; Toven sign.)

Sisällys: 

s. 5–30 Muumipeikko rakastuu (MP 9, str. H 1–51 Tove 1956)
s. 33–66 Muumipeikkko ja marsilaiset (MP 11, str. L 1–80 Tove 1957) [aloitusruudussa: ”Muumi ja marsilaiset”]
s. 69–119 Muumiperhe ja meri (MP 12, str. M 1–101 Tove & Lars 1957) [aloitusruudussa ”Muumi ja meri”]

Tällä kertaa aloitusruudussa näkyykin Muumipeikon pyöreä maha, kun hän makaa kedolla runokirjaa lukemassa. Tulva tuo Muumilaaksoon Primadonnan ja tämän kukkakuvioisen hevosen, ja vielä akrobaatti Emeraldon. Seuraa mustasukkaisuutta ja draamaa, kunnes tulva laskee ja Niiskuneitikin taas leppyy.

Lentävä lautanen syöksyy Muumimamman keittiöpuutarhaan, ja Muumipappa korjaa sieltä löytyvillä osilla radiovastaanotinta, joka alkaakin muuttaa käyttäjiään näkymättömiksi. Tove keksii hauskoja visuaalisia vitsejä näkymättömyydestä. Nähdään myös lentävät poliisit ja palokunta, Vilijonkka ja lapset – ja lehmä! Poliisimestarista tulee vielä itsevalaiseva, ja Muumipeikosta ja Muumimammasta minikokoinen, ennen kuin koti-ikävää poteva marsilainen kohtaa taas vanhempansa – kaikki hauskasti öljylampun lasia muistuttavissa päähineissään! Metavitsinä Poliisimestari uhkaa jo ryhtyä sarjakuvapiirtäjäksi tai tekemään jotain muuta hölmöä!

Kolmas tarina yhdistelee luovasti Toven muumikirjoista tuttuja aiheita mm. teoksista Muumipappa ja meri sekä Taikatalvi. Muumipappa haluaa majakanvartijaksi kirjoittaakseen meriromaanin majakkasaarella, ja siellä tavataan mm. kalastaja, kummitus ja Tuu-tikki. Tovelle ilmeisen tuttuja aiheita saarella elämisestä ovat mm. kalastaminen, poijut ja merimiinat – ja tietysti kirjoittaminen. Toki mukana on myös merikäärme (oikeammin merikäärmeen leski). Tove piirtää taidokkaasti ilmaisten meren ja tuulen voimaa – erityisesti Muumimamman esiliinan avulla, ja kalastajassa voi nähdä jopa japanilaisvaikutteita!

Kirjan viimeinen sarja on ensimmäinen, jonka tekemiseen Lars Jansson tuli sisarensa avuksi. Larsin ensimäinen itsenäisesti tekemä sarja on osassa 9. Välillä Tove teki osan sarjoista itsenäisesti, osan veljensä kanssa. Signeeraukset vaihtelivat joko pelkkään Janssoniin tai stripit olivat jopa ilman signeerausta.

Lisätiedot:

[18 x 21 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk m-v piirros ja sisällys; 136 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia; m-v sk 2 st/s paitsi s. 30 ja 119 1 str., ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö, s. 2 esipuhe, s. 3 otsikko, s. 4 tyhjä, s. 31 otsikko, s. 32 tyhjä, s. 67 otsikko, s. 68 tyhjä, s. 120 kust tiedot]

Mämmilä 7 – Riitaa ja rakkautta

Tarmo Koivisto ja Hannu Virtanen (Osuuskunta Käyttökuva, 1990)

ISSN 0781-8777; 7

ISBN 952-90-2234-4 (nid.)

Kansi: Ikäpolvet kohtaavat – vanhainkodin vanki Toivo Rönkä Rane Santasen ja Atte Syrjäsen konepellillä

Vuodet vierivät Mämmilässä, vanha Rönkä on aikaansa edellä salaliittoteorioineen, ja nuoriso kasvaa – kuka kieroon, kuka kypsemmäksi. Tape on mestari karikatyristinä, ja niinpä hän osaa piirtää samat ns. realistiset hahmot myös voimakkaammin kärjistetyiksi kuvitelmajaksoissa – osoittaen sukulaisuutta Hergén Tinttiin!

Suomalainen maisema on kauneimmillaan Koiviston väritystyön ansiosta, ja kuvalla luodaan syvyyksiä: herätyskokouksen jälkeen taivaalla ojentelee jumalhahmo, ja metatasolle mennään, kun lehdistössä käydään paikallispoliittista valtataistelua tai luetaan sarjakuvia – kahtakin, ruutu kerrallaan, ja toinen on Tarmo Koiviston oma sarja Apina Kapina!

Julkaistu uudestaan kokoomakirjassa Mämmilä – Sarjakuvia Suomesta 3 1988–1996 (Otava 2001)

Lisätiedot:

[28 x 21 cm pysty, pehmeäkantinen albumi, 48 s. + kannet, kannet väri, 1. sisäkansi tyhjä; s. 1 nimiö + pyöreäksi rajattu osa ruudusta s. 41; s. 2 kust. tiedot, s. 3–48 värillistä sarjakuvaa, ei otsikoita; takasisäkansi ladottu ”Mämmilä-sarjassa on aikaisemmin ilmestynyt” + mv kansikuvat T.K.; tk. väriruutuja ja negatiiviteksti mustalla pohjalla: Petri Kemppinen Sarjainfossa 1988]

Naamioleikki

Mauno Nivalan käsikirjoituksesta muokannut Rauno Lepistö (Herättäjä-yhdistys, 1990)

ISBN 951-878-013-7 (nid.)

PUUTTUU KK FENNICASTA?

Kansi: Unikuvassa pojat ratsastavat erakolla, joka juoksee vavan ja siiman päässä olevan makkaran perässä.

Aika erikoinen viritelmä, jonkinlainen Viisikko meets Apassit, ja erikoinen on kustantajakin, nimittäin Lapuan Herättäjä-yhdistys, vaikka itse sarjakuvassa ei juuri uskon asioita käsitellä. Toki kirkossa käydään, suntio on mukana juonessa ja Jeesuksen ruokaihmeeseen viitataan. Silti mukana on ihan toisenlaisia uskomusjuttuja, pelottelua erakko Myyrä-Miihkalilla ja vihjailua hänen inkarnaatioihinsa eri eläiminä.

Tarkoitus lienee ollut tehdä poikien seikkailusarjakuva, jossa tyttöjäkin vilahtaa sivuosassa, marjastamassa. Pohjanmaalla ollaan, ja marjastusretkelle lähtevät kundit, Artsa, porukan vetäjä, ”nuoriso-ohjaaajan sihteerin apupoika”, Harakka, Lanttu, Tane ja porukan erilainen, Markku eli ”tasapää”, jolla on muodikkaamman kaupunkilaispojan tyyli.

Erilaisia jänniä tilanteita kehitellään, pelottavia erakkotarinoita kertoillaan, paikalla vilahtaa Hirvenpää-niminen poliisi, ja välillä kerronta siirtyy unijaksoiksi ja metahuumorin keinoin itseironiseksi sarjakuvaksi. Kaikki on tietysti kesymmin kuin kuvitelmissa, ja kirkollahan ne ongelmat ratkeavat.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 72 s. + kannet, ei skp; kansi väri, muunnelma sivun 41 piirroksesta väritettynä, tk valk, ladottu ISBN;  s. 1 nimiö ”Mauno Nivalan käsikirjoituksesta muokannut Rauno Lepistö”; s. 2 kust.tiedot (Herättäjä-yhdistys, Lapua, Kirkolliset kustantajat ry:n jäsen, Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä 1990) ; s. 3–72 mv sk vaihtelevin sivutaitoin, ensimmäisellä sivulla hahmoesittely ja puolen sivun aloitusruutu; sisältää pari unijaksoa, s. 19–20 ja 41 sekä erikseen otsikoidun fantasiajakson ”Välinäytös! – Suomi on saunakansa” s. 42 ja vielä otsikoidun sivun 46 ”Taikanäytös: Lätynpaiston megatapahtuma – esittää kotitekoinen Houdini, vapaa pääsy”; s. 47 metaruutu jossa vain teksti ”Näitä ihmeitä tulee vielä lisää!!!! (Tekijän huom.)”]

Niilo Lukko

Ensio Aalto (Suomen paikallismediat, [1990])

ISBN 951-96233-0-2 (nid.)

Kansi: Otsikkologon alla ja taustaväristä kehystettynä väripiirros, jossa Niilo pitopöydällä: ”En oo muita pirempi mut oon parempi!!”

Kokoelma lehtilevityksessä olleita, ainakin Kurikka-lehdessä ilmestyneitä sunnuntaistrippejä (47 kpl). Takakannessa Ilpo Lagerstedt kertoo: ”Aalto operoi niillä kliseillä, joita puukkojunkkareista tunnetaan. Sarjakuva muodostuu hyvin paljon perinteisen ja jo menneen suomalaisen kansanelämän yksityiskohtaiseksi kuvaukseksi vanhan ja uuden ajan taitekohdassa.”

Ns. viikonloppustripin eli kaksirivisen muotoisia jaksoja, joissa toistuu alussa kuvallinen nimiölogo. Anakronismit ovat tasaisen pikkuhauskoja, mutta toistuvat yhdyssanavirheet rasittavat lukuelämystä. Hahmot ovat edelleen ilmeikkäitä, mutta strippisarjaan piirrosilmaisu on turhankin runsasta.

Lisätiedot:

[15 x 21 cm vaaka vihko; 52 s. sis kannet, ei sivunumerointia; kansi väri, tk väripohjalla lad. Ilpo Lagestedtin teksti;s. 2 väripohjalla vinjettikehys; s. 3 piirros ja ladottu esipuhe; s. 4–50 mv sk, kaksirivisiä sunnuntaijaksoja, joissa toistuva nimiölogo; s. 51 väripohjalla piirros, motto ja kust.tiedot.]

Ks. myös:

Niilo Lukko ja hopeahelainen tuppiroska (Seinäjoen sarjakuvaseura 1985)

Niilo Lukko (???, 2012)

Näkymätön Viänänen – Viänäsen ponu oy : myyntihinnasto

Jope Pitkänen (Kustannuskiila, 1990)

ISBN 951+657´304+5 (nid.)

Kansi: ei piirrosta, takakannessa: Poliisiauto ajanut ojaan tienvarsikyltin ” ’Humala iliman viinoo on teeskentelyä.’ (N.Viänänen] PONUA Viänäsen Ponu Oy pörssiyhtiö ltd. [ja Alkon logo kyljellään]” vieressä, mökistä puhekupla: ”Ojasta allikkoon ’savolaisella huumorilla’!”

Samoilla linjoilla jatketaan. Aikaa kuvastavat Viänäsen yritys vallata nurkkaa Olvi Oy:stä, viittaukset otsonikatoon, ”Aids – tappava tuliainen” -kampanjaan, Taivaallisen rauhan aukioon, elävään ravintoon, tv-viihtessä Spedeen, Napakymppiin, Dallasiin ja Turkan ”Seitsemään veljekseen” sekä muuten vaan Kata Kärkkäiseen, Matti Nykäseen. Perestroika edistyy, Itä-Saksa (ja Itä-Savo) tyhjentyy. Myös sekä raju maahanmuuttaja / pakolaishahmo musta (”Jambo!”) että vietnamilaisperäinen ilmaantuu kuvaan. Jälkikasvu perustaa rokkiyhtye ”Paskatalikon”.

Lisätiedot:

[25 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet (2+2), ei skp; kansi väri (pohjaväri keltainen/oranssi, muunnettu Alkon logo ja ladottuna teksti ”Viänäsen Ponu Oy / Vähittäismyynti / hinnasto / Myymälät ovat avoinna […] / Asioi alkuviikosta / vältät ruuhkat”; s. 1 nimiö; s. 2 kust.tiedot; s. 3–64 mv sk, eri muotoisia, s. 3–39 koko sivun sarjoja; s. 40 otsikko ”Strippejä” ja yksi ruutu, s. 41–64 kolme per sivu; kaikki tekstit tekstattu; tk mv piirros ja keltaiselle pohjalle ladottu mustalla  ”Arvoisat asiakkaamme…” kirjan esittely sis. mm. ”Hinnastomme laatija sarjakuvataiteilija Jope ’III’ Pitkänen on absolutisti ja tietää, että humala ilman alkoholia on teeskentelyä. Siksi hän toivoo tukeanne suomalaiselle sarjakuvalle. Teidän rahoillanne olisi taas mahdollista ratketa ryyppäämään ja olla siedettävämpi ympäristölleen[…]”]

Pehmeä pyramidi – Turun sarjakuva-antologia

antologia, toimittaneet Sani Liljenbäck ja Reijo Rouvinen (Turun sarjakuvakerho, 1990)

ISBN 951-95507-0-4 (nid.)

Kansi: Juban väripiirros kameli ja muita hahmoja + A-kirjain

Sisällys (sarjakuvat):

s. 9–15 Olavi Vikainen: Possu Pekoni (4), Musti (2), Kurre (1), Kili ja Possu (1), Pupu-Jussi (1), Pikinokka-piski (1), Tuku jaPäkä (2) [1/2 sivun sarjoja, viimeiset kaksi koko sivun]
s. 17–19 Pentti Viherluoto: Appiukko vierailulla [neljä ruutuoriginaalista kuvattua per sivu]
s. 21–24 Keijo Ahlqvist: Rotta-Linkren seikkailee
s. 27–33 Boris Hurtta: Korttelipoliisi Örkin perskänni
s. 35–39 Mauri Kunnas: Indiana Mäkinen ja karonneen järjen mettästäjät [2 s.] ja Vantomaani [3 s.]
s. 41–42 Olli Kurppa: Kartoffel [1 s.] ja Avaruuskoiran paluu [1 s.]
s. 45–47 Kaarina Löfgren”Älä kronaa, jää viä klona käteen!”
s. 49–52 Jouko Pukkila: Lampaita
s. 55–56 Kari Puumalainen: -45°C, 23 m/sek.
s. 59–62 Hannu Pyykkönen: Pasi aikuistuu
s. 65–69 Petteri Silenius eli PEZU: Kaksintaistelu
s. 71–75 Jussi Tuomola eli JUBA: [5 nimetöntä mykkäsarjaa]
s. 77–79 Samuli Vaittinen eli SAMPPA: [9 strippiä aiheesta Petteri Karhu]

Takakansi kertoo: ”Pehmeä pyamidi sisältää turkulaista sarjakuvaa vuodelta 1928 vuoteen 1990. Ja kaikkea siltä väliltä. Turun Sarjakuvakerho kutsui vanhoja mestareita ja uusia lahjakkuuksia. Asiantunteva raati valitsi lopulliset julkaistavat sarjat. Lopputulos on rikas ja mielenkiintoinen. Sarjakuvantekijöitä on mukana 13 ja sisältö liikkuu irrottelevasta undergroundista kulttuurihistoriallisiin klassikoihin.”

Tekijät on lyhyesti esitelty kukin omalla sivullaan ennen näytesarjoja. Osalta on nähty omiakin julkaisuja, osalle tämä taisi olla ainoa esiintyminen. Lopputulos on monien antologioiden tapaan hieman sekavan oloinen, tekijöiden laatu kun heittelee amatööristä ammattilaiseen, aloittelijasta kokeneeseen, lajit runollisesta realismista tyylittelevään huumoriin. Esille nousee erityisesti tuolloin vasta uraansa aloitteleva Juba Tuomola, jolta vielä ennen ”Viiviä ja Wagneria” nähdään tyylikkäitä yhden sivun lähes sanattomia sarjakuvia, joissa on kussakin uudet, persoonallisest hahmot. Pantakoon merkille, että toinen toimittajista, Rouvinen, on toiminut myös sarjakuvan levitysyhtiö P.I.B:n Suomen vetäjänä.

Lisätiedot:

[29 x 21 cm pysty albumi; 82 s. + kannet (2+2); kansi väri; sisäkansiaukeamilla Juban kamelinkuvia ’tapettina’; s. 1 tapettia’; s. 2 tyhjä, s. 3 nimiö + Juban kamelipiirros Turun linna kyttyränä; s. 4 kust.tiedot (taitto Maarit Rantanen); s. 5 sisällys lad. ”Pehmeän pyramidin rakentajat”; s. 6 tyhjä; s. 7 esipuhe ”Pois alta, kamelilla tullaan!”; tekijäesittelyt lad. s. 8, 16, 20, 26, 34, 40, 44, 48, 54, 58, 64, 70, 76; muuten tyhjällä sivulla Juban kamelikuva s. 25, 43, 53, 57, 63; s. 80–81 tyhjä, s. 82 ’tapettia’; kansi väri, otsikko, alalotsikko ja kustantaja ladottu mustalla, tk valk, mustalla kehysviiva, Juban kamelipiirros ja lad. teksti: ”Pehmeä pyramidi sisältää turkulaista sarjakuvaa vuodelta 1928 vuoteen 1990. Ja kaikkea siltä väliltä. Turun Sarjakuvakerho kutsui vanhoja mestareita ja uusia lahjakkuuksia. Asiantunteva raati valitsi lopulliset julkaistavat sarjat. Lopputulos on rikas ja mielenkiintoinen. Sarjakuvantekijöitä on mukana 13 ja sisältö liikkuu irrottelevasta undergroundista kulttuurihistoriallisiin klassikoihin.]

Ks. Pehmeä pyramidi 2 (Turun Sarjakuvakerho 1991)

Piirtäjä comics kirja

Mortti Tenuponi (Universal Graphics Produstion, 1990)

Kansi: Tikku-ja pallohahmo otsikko- ja tekijätekstin välissä.

Puretaanpa nyt anagramminimet: ”Mortti Tenuponi piirros ja teksti” on yhtä kuin Pentti Nuortimo, ”Tim Petosonta tussaus ja väännös” vastaavasti Pentti Otsamo. Pienipainoksinen taidesarjakuvakirja (300 kpl, 10 deluxe kpl) on varhainen näyte tekijänsä taidokkuudesta. Nuortimo on sattumalta tehnyt ilmeisesti omana aikanansa Suomen pienimmän (tämä) ja suurimman sarjakuvakirjan (Joonas sarjakuvantekijä) saman tien, ja taittoi lisäksi sarjakuvaseuran historiikin 1991, kaikki tyylikkäitä tapauksia. Valitettavasti hän on pitkälti jättänyt sarjakuvan ja toiminut enemmän sähköisen julkaisun designin parissa, käytyään ensin vielä voittamassa Kemin kilpailun 1992 Sari Luhtasen kanssa tehdyllä ”Pienellä vampyyritarinalla”. Otsamo taas ponnahti maailmalla asti tunnetuksi taitajaksi ”Pienellä olennollaan”.

Sympaattinen pikkuopus kertoo ilmeisen omakohtaisista kokemuksista, humoristisesti liioitellen kuvatun taideopiskelijan alkutaipaleen. Luonnosmaiset, lähes tikku-ukkomaisesti piirretyt ja huolettomasti tekstatut kuvat sijoittuvat useimmiten kahden ruudun pareina sivuille, joiden alaosaan on ladottu tahallisen kökösti englanniksi väännetyt (repliikki)käännökset.

Oulun poika tulee suureen kaupunkiin ja tutustuu opiskelijaelämään, ankeasta asumisesta vilkastuvan seuraelämään, näkee elämän kirjoa laidasta laitaan, törmää mm. homoihin ja huumeisiin, ja opinnoissakin karisevat ihanteet etukäteen arvostamiensa opettajien osoittautuessa poissaoleviksi tai virassaan roikkuviksi… Itse asiassa varsin tarkkanäköistä ajankuvaa. Kustantamon nimi on luonnollisesti itseironinen omakustanteelle.

Lisätiedot:

[10 x 8 cm albumi, 40 s. + kannet ja sisäkansilehdet 2+2 mv ei skp +4 väriarkista; kansi valkoinen, mustalla käsin otsikko, tekijä ja piirros, ladottuna kustantaja; tk. ”Kädessäsi on pieni harvinaisuus. Ja Pentin tarina. P.K.” + piirros ”Taiteilijan omakuva 90”; selkämys punainen, mustalla lad. Mortti Tenuponi Piirtäjä comics kirja”]

Puolipohja

Jope = Jorma Pitkänen (Kemin sarjakuvakeskus, 1990)

ISBN 952-90-2269-7 (nid.)

Kansi: Strippi Puolipohjaa [”Saanko istua seuraanne?”]

Sivulla 1: ”Sarja Puolipohja on näyte Jorma Pitkäsen varhaisemmasta tuotannosta vuodelta 1977.” Silloin sarja oli ilmestynyt Ilta-Sanomissa. Tekijän alkulause on kirjattu ”Montussa” valomerkin aikaan 1990 (?)” ja se on täynnä itseironiaa sekä kiitokset ravintola Kultakurun sarjakuvalooshille (mm. Porkola, Ahlqvist, Kutila). Kokoelma koostuu yhden rivin stripeistä, joita on kaksi kullakin sivulla.

Takakannen mukaan: ”Rakkaat sarjakuvia lukevat alkoholistit… Toivotamme päähännousevaa lukukokemusta kaikille syntymä- nousu- lasku- ja umpihumalassa eleleville suoraan pöydän alta. Että kippis!” Huumori on siis pidäkkeettömän alkoholimyönteistä, joskin siitä voi tietysti tulkinnan tasolla lukea päinvastaistakin viestiä.

Onhan tämä vähän yhden ajatuksen sarjakuvaa, mutta toisaalta Jope on mestari vääntämään rajattomasti ihan hauskoja vitsejä niukoista lähtökohdista. Redusoiduin mahdollinen on päähenkilökin: hänestä näkyy (yleensä) vain jalat pöytäliinan alta, siis pöydän alle itsensä juoneelta, ja juttukaverina on joku pöydän luona kävijä, usein tarjoilija, joka saa vastauksen liinan alta tulevassa puhekuplassa, tai toinen pöydän alle osunut. Myös pari puukkoa heiluttavaa romanihahmoa pistäytyy.

Lisätiedot:

[15 x 21 cm vaaka vihko; 60 s. + kannet, ei skp; mv, kansissa lisäväri punainen; s. 1 nimiö ja tekijän saatesanat + vinjettipiirros, s. 2 kust.tiedot; s. 3–58 kaksi strippiä per sivu paitsi s. 35 otsikkologo, vinjettikuva ja yksi strippi; s. 59–60 tyhjä; kansi punaisella pohjalla tekijälogo, otsikko ja vinjettipiirros, kustantajateksti ja –logo sekä valkoisessa kentässä mv strippi; tk. punaisella pohjalla musta nauha jossa valkoisella tekstattu ”Humala ilman viinaa on teeskentelyä” ja punaisella pohjalla mustalla tekstattu ”Rakkaat sarjakuvia lukevat alkoholistit… Toivotamme päähännousevaa lukukokemusta kaikille syntymä- nousu- lasku- ja umpihumalassa eleleville suoraan pöydän alta. Että kippis!” sekä valkoisessa kentässä mv strippi (”Arvoisat sarjakuvan lukijat…”]

Savua siivissä

Veikko ”Joonas” Savolainen (Suomen ilmailuliitto, 1990)

Kansi: Metsäpalon yllä lentävä pienkone

Edelleen ollaan kaksinkertaisesti sarjakuvatarinassa, ja Harrin sarjakuvalla on nyt nimikin: ”Tyyntä myrskyn edellä”. Väillä käydään taas Janne-serkun painajaisissa. Metsäpaloa sammutetaan, ja pikkupoikia pelastetaan tähystystornista.

Joonas kuvaa modernia Suomea laajasti, mukana on myös heinäntekoa. Kaiken kaikkiaan malliesimerkki ns. hyötysarjakuvasta, jota meillä on käytetty harmittavan vähän. Nämä kolme vihkosta olisivat myös voineet muodostaa vallan mainion albumin yhteen painettuina.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko, 20 s. josta 16 s. värisarjakuvaa; sivunumerointi alkaa sivulta 3=1; s. 1=kansi; s. 2 julkaisijan logo ja ladottu sanastoa, s. 3=1 nimiösivu + piirros; tk Finnairin ilmoitus]

Ks. myös:
Säihkyvät siivet (Suomen ilmailuliitto 1988)
Siipien suhinaa (Suomen ilmailuliitto 1989)

Therapy

Juha Roikonen [= Jii Roikonen] (J. Roikonen, 1990)

Kansi: Sieniä ja hahmo, puhekuplassa ”GLP”

Sisällys:

s. 2 Olemattomuuden siedettävä piina
s. 3 Ulottuvuuksia
s. 4–15 [Kooman merkki]
s. 16 [Minulla on vaihtoehtoharrastus]
s. 17 Sanotaan
s. 18, 19, 20–23 [Moody Boogie]
s. 24 Part time
s. 25 Vierailijoita käy ovella – Tapaus n:ro 1
s. 26 Nocturne
s. 27 Vierailijoita käy ovella – Tapaus n:ro 2

Tämä on oikeastaan vielä omakustannevihko, mutta otan sen mukaan, koska teos on johdonmukaisesti jo Roikosen myöhempiä töitä pohjustava. Eri sarjat ovat tyylillisesti hieman vaihtelevia kokeiluja, joissa vaikutteita näkyy ilmeisesti ainakin Joakim Piriseltä ja Sami Toivoselta. Piirrostyö alkaa kuitenkin olla omaansa, samoin kotimaiseksi poikkeuksellisen selkeä tekstaus. Kielellisestikin ilmaisu on omaperäistä.

Aihemaailma on tajunnanvirtaa, jopa psykedeliaa, tai sitten runollista realismia. Henkilöt ovat ihmisiä tai outoja olioita, tai siltä väliltä. Kaunista jälkeä.

Lisätiedot:

[21 x 15 cm pysty vihko, monistevihko; 28 s. sis.kannet, mv; tk piirros ”Ja mikä näissä pumppuhaulikoissa muka on niin erinomaista?”; painopaikka Valiokopio Mikkeli]