1991

Anakondan arvoitus

[Salapoliisi Jukka Vihin tutkimuksia 0]

Martti Sirola, Kari Vaijärvi (Cultura, 1991)

ISBN 952-9501-06-4 (nid.)

Kansi: Jukka Vihi kesätunnelmissa kirjaston palvelutiskillä

Sirkustaiteilija Annabella pyytää Jukka Vihin apuun, kun hänen esiintymiskumppaninsa, anakonda Rudolf on kadonnut, itse asiassa varastettu.

Kunkin sivun alussa runoillaan tiivistelmää tapahtuneesta, sitten sivun verran edistytään humoristisessa seikkailussa, jonka Sirola on piirtänyt omaan tyyliinsä, mustavalkoisenakin värikkään oloisesti. Seikakilussa mukana olevien lasten (Liisa ja Jari) nimiä ei vielä mainita.

Sisäkannen selostuksessa kerrotaan ruotsinsuomalaisen salapoliisihahmon perustuvan radiotoimittaja Ilmari Keäsniemen 1970-luvulla luomaan ja Kari Vaijärven käsikirjoittamaan radiosarjaan, jonka äänenä ovat esiintyneet ainakin Viktor Klimenko ja Erkki Liikanen, joka oli roolissa myös Ruotsin tv:n sarjassa. Jatkoa seurasi ”vuodesta 1990 [… ] monissa suomalaisissa päivälehdissä ensimmäisenä kotimaisena nelivärisenä humoristisena nuorempien jakosarjakuvana Martti Sirolan piirtämänä.”

”Jukka Vihi ja hirveän pitkän anakondan arvoitus” oli alun pitäen  nukketeatterinäytelmä, joka oli tarkoitettu koulun ja kirjaston yhteistyöprojektiksi. Niinpä kirjaston käytön opetus on keskeinen sisältö seikkailuissa. Neljä vuotta myöhemmin ilmestyi toinen sarjakuvakirja, kolmen seikkailun  värialbumi, joka merkittiin numeroksi yksi, vaikka kustantaja oli sama – vain painopaikka oli siirtynyt Helsingistä Tallinnaan.

Lisätietoja:

[30 x 21 cm pysty vihko; 20 s. + kannet (2+2); kansi väri, tk mv, 1. sisäkansi ladottu taustaselostus + kust.tiedot; s. 1–20 mv sk sivun taitossa, numerointi sarjassa; toinen sisäkansi tyhjä, tk lad. esittely albumi ja tekijät + mv ruutu (sivulta 7)]

Ks. Salapoliisi Jukka Vihin tutkimuksia 1 – Ilmapallorosvot (Cultura 1995)

Aquila oblige

Gene Kurkijärvi (Jalava, 1991)

ISBN 951-8954-58-5 (nid.)

Kansi: Päähenkilö juuri tarinan huippukohdassa, kaatumassa polvilleen lumisateessa, symbolisen kotkan hyökätessä ylhäältä.

Takakansi kertoo: ”Aquila oblige on lahjakkaan helsinkiläisen arkkitehtiopiskeilja Gene Kurkijärven (s. 1967) esikoisalbumi. Se on tulevaisuuden Suomeen sijoittuva yhteiskunnallinen satiiri […ja…] osoitus suomalaisen sarjakuvan tasosta ja elinvoimaisuudesta.”

Satiiri se kai on, vaikkei täysin lukijalle avaudukaan. Ohueksi jäävä juoni kertoo jonkinlaisesta vastarinnan pesäkkeestä totalitäärisessä (oikeistolaisessa) yhteiskunnassa, jonka laji ei sen tarkemmin määrity. Vallankumouksellisten Aquilan poikien symbolina on ristille naulittu kotka. Vastarinta tosin tuntuu nousevan lähinnä viinaveron korotuksesta, mutta kuitenkin kaikki huipentuu väkivaltaiseen vallankäyttöön.

Thomas ja Rikhard Malkowitz sekä toisaalta nimettömät yläkerroksissa kabineteissaan juhlivat ministerit elävät eri maailmoissa – mutta kuitenkin jonkin kuvitteellisen ajan Suomessa. Piirrostyö on upeaa, tunnelma vahva, mustien näkymien perspektiivit ovat aidon ahdistavia, ja alituinen lumisade piiskaa kuvaa vuoroin oikealta, vuoroin vasemmalta, luoden ruutujakoon oman rytmisen lisänsä. Lopputulos jää kuitenkin tylyksi, lähes nihilistiseksi, vailla sovitusta tai katharsista.

Valitettavasti tuohon(kin) aikaan kustannustoimittajan työ jäi paljolti sarjakuvissa tekemättä, ja teos olisi paljon luettavampi, jos tekstaus olisi selkeämpää ja edes yhdyssanavirheet olisi vaivauduttu korjaamaan. Seuraavaa teosta saatiinkin odotella melkein kaksikymmentä vuotta…

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 52 s. + kannet, ei skp; kannet väri; s. 1 nimiö + piirros kansiaiheesta; s. 2 kust.tiedot; s. 3–52 mv sarjakuva (sivut numeroitu sarjaan 1–50); tk väripiirros ja valkoisella pohjalla lad. teksti sekä ISBN ja viivakoodi.]

Ks. Kullervo (Like 2009)

Chauvinist

Rallu = Rauli Nordberg (Hampuri, Saksa, Zwerchfell-Verlag, 1991)

Puuttuu KK Fennicasta?:

ISBN 3-9802043-7-5

Kansi: Sovinisti tv:n edessä nojatuolissaan, sikari ja olut käsissään, pöydällä ja lattialla pulloja ja tupakantumppeja, ääniefekti ”BURB”, hajuefektit sikarista ja sukista, ilmassa kärpäsiä.

Hampurilaisen Christian Heeschin pienen Zwerchfell-kustantamon julkaisema kirja (painos 400 kpl). Takakannen mukaan ”Der Finne Rauli Nordberg schildert den Alltag aus der Sicht eines chauvinistischen Couchpotatoes & somit den dauernden Clinch mit seiner Ehefrau Sylvie.”

Kysessä on aito sovinistinen sarjakuva, jossa on vaikea nähdä edes aitoa itseironiaa. Ainoat näkyvät naishahmot ovat miestenlehtien sivuissa / julisteissa näkyviä, yksi Samantha Foxx – ja kapakan tarjoilija Terttu. Sovinisti antaa myös sialleen vaimonsa Sylvin nimen. Vaimoa ei kuvissa näy, vaikka ääni (siis puhekuplat ja siten puheenvuoro sentään) ja lentävät olutpullot näkyvätkin.

Nuhjuinen ja tuhnuinen päähenkilö viihtyy kulahtaneessa nojatuolissaan tv:n edessä oluen ja tupakan voimin, pistäytyen välillä ’tuulettumaan’ savuiseen kapakkaan. Taustalla on viitteellinen Lahden kaupunki (hyppyrimäestä ja radiomastoista päätellen). Erityisen hauskaa korostetun asenteellinen sanailu ei ole, ja päähenkilö näkee itsensä jonkinlaisena feministien ristille naulitsemana marttyyrinä (kirjaimellisesti s. 78).

Lämpöisen Tanelin jälkeen Rauli Nordberg mm. käynnisti Timo Kokkilan kanssa As Oy Kivikennon ja Wallun kanssa Punaniskan. Sovinisti on hänen selkeästi ikioma sarjansa, jossa piirrostekninen taituruus on suorastaan pitkälle viedyn maneerin brassailua. Leveä piirrinterä luo eräänlaisen vieraannuttamisefektin, ja niukka ilmaisu perustuu tasapainottavaan, korostetun harvaan rasterointiin.

Suomessa sarjaa ei ole kirjamuodossa nähty, mikä ei ole ihme, sillä saman tekijän muutkin sarjat joutuivat kustantajiensa kanssa vaikeuksiin samansävyisten teemojen noustessa esiin (mm. Punaniska ja Pirkka-lehden Arkiahot / Bölings). Saksaksi kirjakin onnistui, ja jotenkin kielikin tuntuu siihen istuvan… Kertonee jotain kulttuureista.

Lisätiedot:

[15 x 21 cm vaaka albumi; 96 s. + kannet, ei skp; kansi väri, tk. mv, selkämys mv. teksti valkoisella ”Zwerchfell-Verlag” ja ”Der Chauvinist” vers., ”Rauli Nordberg” gem.; tk mv rasteroitu ruutu sarjasta, alla mustalla pohjalla valkoisella ladottu esittely, mm. ”Der Finne Rauli Nordberg schildert den Alltag aus der Sicht eines chauvinistischen Couchpotatoes & somit den dauernden Clinch mit seiner Ehefrau Sylvie.”; s. 1 nimiö + piirros; s. 2 kust.tiedot (käännös Katharina Schaper ja tekstaus Jo Guhde; s. 3–89 mv. sk; s. 90 Tekijän omakuva-karikatyyri; s. 91–92 kustantamon muita julkaisuja (Martial: ”Erbsenerwin”, Jehrum: ”Die Lösung von Kringeln”, EmdE, DIST & Herod: ”Bandsalat”, WAllu: ”Die Grosse Liebe und andere komische Sachen!”, Werner Schnater: ”Die Bullen”, EmdE / Herod: ”Heroes of the Black Lagoon” ; s. 93­–96 tyhjä]

Erikoiskemisti Mike Sewagen seikkailut

– Tisle -lehdestä vuosilta 1981-87

Markku Salonen, toim. Timo Hietala (Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan kemistikilta,1991)

ISBN: 951-96251-0-0 (nid.)

Kansi: Mustalla pohjalla valkoinen ympyrä, josta päähenkilöt Mike ja Sivi ’astuvat ulos’, taustalla vastustajia seikkailun eksoottisessa ympäristössä.

Sisällys:
s. 5–13 Mike Sewage vastaan Horroristit (1981)
s. 14–22 Mike Sewage Ahvenanmaan soikiossa (1982)
s. 23–35 Taakkana todennäköisyys (1983)
s. 36–45 Mike Sewage alitajunnassa (1984)
s. 46–58 Mike Sewage vastaan Memit (1985)
s. 59–71 Onks tietoo Mike? (1986–87)

Aitoa teekkarihuumoria ns. realistisen huumoriseikkailusarjakuvan tyylilajissa – vai olisiko insinöörihuumoriin taivutettua mustan elokuvan parodiaa? Alaotsikonkin mukaan kyseessä on kooste Kemistikillan Tilse-lehdestä, eli konsentroitunutta tavaraa pitäisi olla. Ajankohtaiset viihdeviittaukset toimivat, mutta tekijän oma rima on asetettu hieman korkeammalle kuin tekniset kyvyt ovat riittäneet. Siitä seuraa vähän naivin kömpelo vaikutelma – joka tosin vähän venyttäen tuo mieleen myös ruotsalaisen Jan Lööfin ”Felixin” tai amerikkalaisen undergroundin, vaikkapa Gilbert Sheltonin ”Freak Brothersit”.

Asennevalikko on aika lailla perusinsinöörien maailmasta, mutta tapahtumat enemmänkin viihdekulttuurista kotoisin, tosin aika lailla hiukkaskiihdytettyinä…

Aluksi tekijä sai lukijoiltaan sarjassa kertomansa mukaan valituksia liiasta väkivallasta ja liian vähästä seksistä ja paljaasta pinnasta. Niinpä mukaan tuli sihteeri Sivi Aarre, jolla on ETP eli ”extra textile perception” = tekstiilien ulkopuolinen havaitseminen, vaatteiden repeillessä päältä aina vaaran uhatessa. Ajoittain metahuumoria sarjakuvan ominaisuuksista, jonkin verran myös nokittelua fyysikkokollegojen suuntaan.

Lisätideot:

[30 x 21 cm pysty albumi, 72 s. + kannet, ei skp; s. 1 nimiö (ei piirrosta, mutta otsikko piirretty kuten kannessa); s. 2 tyhjä; s. 3 kust.tiedot + sisällys (”toim. Timo Hietala”; ”Mike Sewage vastaan koko maailma 1987–? – Huom! Viimeksi mainittu ei sisälly tähän albumin”; s. 4 tyhjä; s. 5–71 mv sk, s. 5–13 poikittaistaitto (3 str/s), s. 14–71 pystytaitto (4 str/s); s. 72 tyhjä; kansi ja tk mv; kannessa piirretty otsikko, (kolmiul. efekti) tk valkoisella pohjalla mv piirros ympyrässä, jossa teksti ”Pekunia non olet”]

[Sisällöstä: Jatkosarjiksia, alussa kertaustekstejä (vain ensimmäisessä seikkailussa, lopuissa teksti ”jatkuu” muunnelmineen ”Jatkuukohan?”, ”Jatkuisiko?”, ”Jatkaisinko?”, ”Jatq”); 1. Sarjassa insinöörikiltojen välistä nokittelua: ”Pyysitte apua fyysikoilta… kas kun ette Pelle Pelottomalta!”; Pelastaa ongelmajätelaitoksen, saa turpiinsa niin horroristeilta kuin poliiseiltakin, vetää välillä ’kokeeksi’ viinaa ”kunnon kemistin tavoin”; 2. s. 19 lihakirves lyö alapalkkiin – lopussa tekstaa saaneensa valituksia liiasta väkivallasta ja toivomuksia enemmästä paljaasta pinnasta ja seksistä; 3. Bermudalta Tiibetiin, tapaa mm. Jetin ja häpäisee mm. luostarin alttarin. ”Lukioiden [sic!] helpottamiseksi tiibetin kieli on tässä käännetty suomeksi” – samoin kiina. Venäläisen helikopterin moottori lakkoilee ”kuin puolalainen telakkatyöläinen” ja putoaa ”kuin ruplan arvo.” Yrittää selvitä Visa-kortilla Saudi-Arabiassa – turhaan (”Maksa!” – ”Haima!”). Indiana Jones -viittauksia. Syöksyilee ”mosaiikki-ikkunoiden” läpi. Teksti tiivistää piirtämättä jätettyä: ”Kahden meteorisateen, kolmen maanjäristyksen ja yhden hyökyaallon jälkeen…” Pakenee Mossa(i)dia ja natseja. Keopsin pyramidi jatkuukin puoli kilometriä alaspäin, ja alla on faraoiden ”kyreogeeninen” säilytystila (jossa muumioitu kissa kyttää muumioitua hiirtä, ja hierolyfeissä kuvataan atomisotaa). Bermudan kolmion vaikutus siirtelee Mikeä tilanteesta ja paikasta toiseen, jopa ufo-muukalaisten vangiksi (kommunikoivat kuolaamalla, ja tietokoneensakin sylkee tulosteen) – ja pelastaa maapallon avaruusbiljardista! Mike puhuu saksaa ja englantia – vähän kai venäjääkin; 4. ”Tervehdys, te perhanan lukijat, jotka aina vaan haluatte lisää…” Kehaisee Abloyta, juo Shivas Regalia. Sci-fi-hullu – skitsofreniatapaus – tri Docile on siirtynyt alitajuntaansa ”parpaari Trix Dominantiksi”, ja dr. Dirtymind & ass. Miss. Hotflirt auttavat Miken apuun. Voimamittarin huippu ”Huijari tai King Kong”, seuraavina ”Karvainen parpaari – kemisti – bodari – kovis – mies – poju – sivari – nyyhky – nynny – … fyysikko” kaukana alimpana. ”Poliisit tulivat ajoissa!? Nyt tiedän että tämä tapahtuu mielikuvituksessa.” Mutanttijoukko muuttuu mielenosoittajiksi (mm. pasifisteja, setalaisia, sivareita, feministejä, kasvisväkeä ja vihreitä: ”Siviilipalvelus pakolliseksi!”); 5. Yleisön toiveisiin on vastattu: sihteeri Sivi Aarre, jolla on taipumus päästä vaatteistaan. Mike pelailee tietokonepelejä, hyllyssä on kaikkea Asimovista Scientific Americaniin ja seinällä on ”Maken” piirtämä ankka (= Aku). Piilaakso kirjoitetaan kreikan piin symbolilla, metsästetään ”tappajaluuppia” tietokoneverkosta (amer. Jack Plug, venäläinen Ivan Datovich, japanilainen Chom-Pju-Ther [sic.]). Verkossa on kaiken maailman ikoneita, mm. kolajuomia, Jerry Cotton, huumeita. Intiaan tapaamaan filosofeja, guruja ja ajattelijoita.  Kun Siviltä lähtee taas vaatteita: ”Ei tämä mikään Benny Hill Show ole.” Lentäjänä Razimahatmamanbu = Joe. Brahmaputran temppelisssä hulluimmat filosofit. Luottokortilla saa käden täyteen rupia…  Filosofi Smita Patil (aerobicstretchingiä) toteaa Memin olevan puhtaasta tiedosta muodostunut ajatteleva olio. Aiheuttaa Bhopalin myrkkyvuodonkin ohimennen. Mike on jo syöksymässä tiibetiläismunkkien kanssa nirvanan ovesta, kun Sivi palauttaa mieleen uudet 16 ja 32 kotitietokoneet. Munkit salaavat tytöt, kaljan, videot ja Tintti Tiibetissä –albumin. Sivi osaa myös thai-nyrkkeilyä. Miken ”tulpa” kaksoisolentona. Itävallassa tavataan Kaspar Mauser, joka on oleillut tiibetiläisluostarissa; 6. Vatikaanin kirjastosta löydetään alkemistien kullanteko-ohjeet, mayojen atomiteoriat, turkkilaisen Piri Rein alkuperäiskartat – ja Kleopatran kosmetiikkaohjeita! Sivillä ETP eli ”extra textile perception” eli tekstiilien ulkopuolinen havaitseminen vaatteiden repeillessä päältä aina vaaran uhatessa. Ensin nollataan ”pakomatkamittari.” Katolisen turvallituuskaartin (=”KATUKAA”) pomolla, kardinaali Axel Inkvisitiuksella on hyllyssään Aku Ankan vuosikerrat 1981–85, Ratto -85, kirjat Demonit, Musta Raamattu, Magia ja Spiritismi. Paavi JP II:n yöpöydällä on Penthouse-lehti, puhuu latinaa – käännökset Asterixin tapaan alareunoissa. Tunisiin, Pariisiin, ja siellä Grandes Cantaloupes (=isot hunajamelonit) -stripparipaikkaan. Mike sanoo pariisilaista taksikuskia sammakonsyöjäksi. Sivulla 64 ”Onko tämä loppu vai alku” ja ”Eikö tää koskaan lopu!” Paavi palkkaa selvittämään murtoa, jonka jäljet johtavat Washingtoniin, siellä yhteyshenkilönä Hank Plonk. Konekaappaajat Armenian vapautusrintamasta. Miken murtautujaohjelma levittäytyy paikalliseen tietokoneverkkoon ”kuin AIDS Afrikkaan”. Mike esiintyy tietokonenerona peitenimellä Ike Wage, Sivi on Miss Treasure. Eniten Mike hämää esiintymällä omana itsenään. Hankkii paitsi Vatikaanin salaiset arkistot, myös CIA:n ja KGB:n tiedostot haltuunsa – ja Kiinakin on jo jonossa. Viimeinen ”Loppu” on kirjoitettu  yhdellä p-kirjaimella ja alaviite-kakkosella.]

Folkets Dagblad 1991

[Folkets Dagblad 1]

Leif Sjöström (Scriptum 1991; kolmas painos 1992)

Kansi: Poliitikkoja ’länkkäreinä’, Esko Aho hevosella (kuin Lucky Luken Jolly Jumper), muut rivissä (Ole Norrback intiaanina, Ilkka Suominen revolverisankarina, Rafael Paasio korttihuijarina ja Mauno Koivisto sheriffinä)

Ehdottomasti pisimmän ruotsinkielisen sarjakuvasarjamme Tove ja Lars Janssonin ”Muumin” jälkeen onnistui luomaan Leif Sjöström (1958–2012). Hän kehitti Vasabladetin sarjaansa omanlaisensa amalgaamin poliiittisesta päivänpiirroksesta ja sanomalehtistripistä. Sarjaa julkaistiin myös muissa lehdissä (Västra Nyland, Åbo Underrättelser). Kirjasarjanakin se venyi 21 vuoteen.

Sarjan hahmot ovat aika hyväntahtoisesti karrikoituja poliitikkoja, mutta myös ns. tyypillisiä suomenruotsalaisia – ja muutamia eläimiä – kommentoimassa ajan ilmiöitä. Hahmot ovat isopäisiä, ja tv:n tapaan muutenkin paljolti puhuvia päitä.  Pelkistetty, lähes naivistinen tyyli, niukka viiva ja harvat harmaarasterit  keskittävät huomion versaalilla tekstattuun, murteitakaan kaihtamattomaan, humoristiseen tekstiin.

Toimittajan taustansa ansiosta Sjöström osasi löytää piikittelyn kohteet eli villakoiran ytimen politiikan sumuverhojen takaa. Kirjojen lopussa on aina kolmelle palstalle ladottuna lyhyitä viittauksia vaikeammin avautuvien aiheiden taustoihin.

Sarjan taustaa ja historiaa on selvitetty kirjassa ”Folkets Dagblad från A till Ö” (Scriptum 2003), jossa on myös valikoima sarjoja vuosien varrelta. Muutenhan sarjaa julkaistiin kirjamuodossa joka vuosi 1991–2011 eli lähes tekijänsä kuolemaan asti.

Lisätiedot:

[15 x 25 cm vaaka pehmeäkantinen albumi;  120 s. + kannet, ei skp; kansi väri (valkoisella pohjalla musta kehys, jonka sisäpuolella väritetty piirros ja lad. ”Folkets Dagblad av Leif Sjöström” ja kehyksen alla ”Scriptum”); tk. mv vain valkoiselle pohjalle mustalla ladottuja otteita arvioista, kustantajan ja ISBN; selkä punainen, valkoisella ladottu gem. ”Folkets Dagblad”; s. 1 nimiö, s. 2 kust.tiedot; s. 3 hahmopiirros ja lad. teksti ”Vad ont har jag gjort?” eli piirroshahmon takana olevan henkilön humoristinen valitus nimimerkillä ”en som aldrig klagat förr”; s. 4–116 mv yhden rivin ajankohtaisia pilapiirroksia sarjakuvamuodossa (1–4 ruutua, osa teksteista ladottu, suurin osa tekstattu vers.), usein alla alkuperäinen ilmestymispäivämäärä; s. 117–120 ladottu kolmelle palstalle taustaselostuksia sarjojen aiheista otsikolla ”Jag tror det var på våren 1991…”]

Ks. myös:

Folkets Dagblad 1992–2011 [2–11] av Leif Sjöström (Scriptum 1992–2006; 2007 ???;  2008–10 Schildts; 2011 Elipta Media)

Folkets Dagblad från A till Ö (Scriptum 2003)

Hei, Juna tulee!

Tarmo Koivisto (Lasten keskus, 1991)

ISBN 951-626-919-2 (nid.)

Kansi: Väkeä Perän rautatieasemalla, yläreunassa puhekuplassa otsikko

Takakansi määrittelee lajin: ”…kuvatietokirja, joka kertoo junista ja rautateillä matkustamisesta. Make, Mika ja Muru kiertävät konduktöörienonsa kanssa tutustumassa juniin ja saavat kuulla, kuka niitä ohjaa, kuinka lujaa ne kulkevat, missä niitä korjataan ja minne ne menevät yöllä.”

Taidokkaasti kuvakirjan ja sarjakuvan risteyttävä teos kertoo hauskasti ja havainnollisesti asiansa ja viihdyttää siinä samalla. Suuriin, sivun tai aukeaman, piirroksiin on upotettu yksittäisiä tai useampia ruutuja ja lukuisia puhekuplia. Tekstattujen puhekuplien lisäksi on ladottuja tekstilaatikoita, jossa on tarkempaa tietoa. Pikku detaljit kertovat ajastaan (Iltalehden kannessa ”Matti eroaa!”). Tarmo Koiviston mämmilämäisen pyöreä piirostyyli ja lämmin väritys luovat sympaattisen tunnelman, ja kauniista realismista kuva venyy tieteisfantasiaankin.

Lisätiedot:

[21 x 21 cm neliö vihko; 28 s. sis kannet; kansi ja tk väri; kansi: väkeä Perän rautatieasemalla, yläreunassa puhekuplassa lad. punaisella gem. tekijä ja mustalla tekstattuna otsikko; tk oik. laidassa Helsingin rautatieaseman torni ja väki sen parvekkeella (sivulta 13), valkoisella pohjalla lad. mustalla esittely ja alakulmassa ISBN-koodi ja viivakoodi; s. 2 kust. tiedot; s. 3 otsikko + ympyrämäinen vinjetti tasoristeys, lintu, puomi ja punaisella ”KIL! KAL! KIL! KAL!”; s. 26  ympyrämäinen vinjetti tasoristeys ilamn puomia; s. 27 tyhjä]

Hemmo neljä – A. Paskiaisen luonnonmukaisen kasvatuksen opas

[Paskiainen 4]

Ave (= Ari ja Vesa) Koskela (Banana Press, 1991)

ISBN 951-8992-08-8 (nid.)

Kansi: Hemmo istuu posliinipotalla ja lukee tätä albumiaan.

Sisällys:
s. 3–5 Teevesi
s. 6–7 Byromaani B. Paskiainen seikkailee
s. 8 Aapee (peeaa) täyttää veroilmoituksen
s. 9–13 Tutti ja Frutti
s. 14 Verottaja A. Paskiainen
s. 15 Lyhyt tarina eräästä pienestä tapahtumasta
s. 16–17 Mainospala
s. 18–19 Luonto kutsuu, Armas Paskiainen
s. 20–21 Suti ja patteriharja
s. 22–24 Paskiaiset Afrikassa
s. 25 Armas Pee und suuri nälkäkonferenssi
s. 26–27 Maitoa hera P
s. 28 Pieni vaalikeskustelu
s. 29 Markka kehitysapuun
s. 30 –31 Naula, vasara ja taulu
s. 32–34 Paljon älyä tyhjästä
s. 35 Liikennevinkki
s. 36–37 Die Stunde des Führers!!
s. 38 Penninvenytyksen lyhyt kurssi
s. 39–43 Kuolema kolkuttaa, Armas Paskiainen
s. 44–45 Armas kirjoittaa kirjaa
s. 46–48 Täysi Tuutti
s. 49 Sykloonien vastaisku
s. 50–52 Tietoniekka A. Paskiainen
s. 53 Kamera pyörii
s. 54–56 Päännyökkääjälihas
s. 57–59 Kaikenlaista kauppaa
s. 60 Gastronomian jatkokurssi
s. 61 Itsemurhaajan päiväkirja
s. 62–64 Partakarva vinossa

Hemmo ja Armas ovat entisellään: ”Ihailijapostin voi tallettaa suoraan karttuvalle tililleni.” Armas vetää happea sisään, niin että tehtaanpiiput taipuvat, ja vastustaa kieromyyntiä. Afrikan matkalla Armas kiteyttää kaikki rasistisen suomituristin kliseet – eikä ymmärrä mitään alkuasukkaiden laajasta kielivalikosta. Anarkistinen absurdismi hehkuu, esimerkiksi Armaksen sopimattomuudessa palveluammattiin jäätelönmyyjänä. Kesken oppitunnin astuu itse Jumala luokkaan. TV:tä korjaillaan: ”Ei kai auta muu kuin antaa YLEN…” ”..hoitaa homma” – ja vika löytyy katsojasta – ”Terveisiä Walt Disneylle!”.

Julkkiksia mainitaan, mm. Teija Sopanen, Spede Pasanen, ja Armaksella on tapaaminen Esko Lahon kanssa – ja sanoo kyllä Juha Föhnin presidentinvaaliehdokkuudelle… Elokuvahomma sujuu niin, että ”yleisö on myyty – parhaat kahteenkin kertaan” (ja seuraavaa leffaa mennään tekemään kuuhun). Itseironiaa: ”Ja jokerikysymys kuluu, mikä vajaaälyinen veljeskaksikko tekee älyvapaata Hemmo-roskasarjakuvaa?” Armas on alhoissa ja aikoo lopettaa itsensä: ”Hyvästi ja ostakaa Aku Ankka!” Lopun paljastus: ”Hyvät lukijat , näin se on – kaikki jutut on tehty vain jotta voisin kupata teiltä viimeisetkin pennit !!! Häpeän tekoani, mutta rahoja en palauta. Hyvää joulua ja loppu!”

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet, sisäkansissa sinivalkoinen piirros kärpäsen silmistä, alussa vasen, lopussa oikea puoli; kansi (väripiirros Hemmo posliinipotalla, mustalla pohjalla ylhäällä tummanpunaisella isolla ”Hemmo”, pienellä ”neljä”, alhaalla valk. vers. ”Ave Koskela”; s. 1 nimiö, s. 2 kust. tiedot + sisällys ja piirros; s. 3–64 mv sk sivun taitossa; tk väri (mustalla pohjalla tiilenvärisellä ’kattokuva’ + valkoisella lad. ISBN ja kustantaja; selässä mustalla pohjalla ladottuna valkoisella ”Ave Koskela – Hemmo neljä”.]

Imppo ja poika – Yritys hyvä kymmenen!

[Imppo ja poika 4]

Hanski = Hannu I. Härkönen (Savonlinnan viestintäsijoitus, 1991)

Kansi: Imppo tekee lumesta lohikäärmettä, Poika lausuu lukijalle otsikkokommentin, muu perhe istuu taustalla omakotitalossa lumisen maiseman keskellä, takakannessa lentää oikea (!) lohikäärme [jatkuu kannesta takakanteen]

Takakannen määritelmä on ”Imppo ja poika –sarjakuvan 10-vuotisjuhla-sanomalehtialbumi.” Vaikka en tässä yleensä lehtiä ja tabloideja käsittelekään, otan tämän mukaan, koska se on selkeästi osa pitempää sarjaa, jossa muut osat ovat varsinaisia albumeita. Mikkelin läänin maakuntarahastosta oli saatu apuraha 10-vuotiskokooman työstämiseen. Omistettu perheelle.

Aiheet ovat kotoisia, joululahtatoivelta, pikkujoululahjatoiveita (mm. Barbi), koulua, lääkärikäyntejä (korva- ja silmälääkärillä, oksetustautia) ja kertausharjoituksia. Enimmäkseen kolmirivisiä sarjoja, mustavalkoisia ja väritettyjä, mutta myös yksirivisiä poimintoja aiemmista kokoomista kommentoituina, pilapiirroksia sekä ladottuja pakinantapaisia.

Viittauksia mm. ”Viisikko ja vaarallinen vintti”, mainintoja ja vilahduksia: Superimppo, Hämikset, Ryhmä-Äksät, Daredevil, Marvel, Tsorrot, Tartsan, Teräsmies, Mustanaamio, Asteriks, Pekka Puupää, Justiina, Pätkä, Lucky Luke Aku Ankka –lehti, Aku Ankan taskukirja ”Varsinainen välkky”, ja Nalle Puh (isillä), jalkapallotähtiä nimeltä, ”Nykäsen matso, eilen päissään, tänään mäissään”, Rambo, Ohukainen ja Paksukainen. Lelumaailmaan tulevat snowboard sekä jojo, ja lapset soittavat levyltä ja luonnossa ”Skorpionsin” ja Mötley Kruen” musiikkia, muuten laulellaan mm. ”Zampalaijjaa” ”Myö ollaan sankareita kaikki…”

Itseironiaa mm. kommentissa stripin repliikistä ”Hevonen! Valtakunta hevosesta!” – Köpelösti kävi  kun yritti osoittaa tekijän kirjallista sivistyneisyyttä – ”Kukaan ei tajunnut.” Nykysuomen sanakirja ei enää riitä skeittarislangiin (Olliet ja muut), ja vielä metavitsi: Poika katsoo lukijaan, jonka suunnasta ruutuun iso kynä. Poika: ”Onko tuo jumala?” Imppo: ”Ei oo! Se on vaan yks hirmu ärsyttävä tyyppi, jonka pittää pilailla joka hiivatin asiasta.” Toisessa metavitsissä ”Sarjakuvassa on kaikki mahdollista.”

Lisätiedot:

[44 x 32 cm, pysty tabloid-lehti, stiftattu ; 40 s. sis. kannet, kannet väri (piirros jatkuu kannesta takakanteen), samoin sivut 2+39, 19–22, muut mv; useimmiten puolen sivun (3-rivisiä) sarjakuvia vinjetein (myös väri, korvaavat nimiöruudun), osin ladottuja tekstejä, esipuhe ja pakinoita, ja paikoin puoli sivua sisältäen mv strippejä aiemmista kokoomista, joiden viereen ladottu tekijän kommentti; s. 3 ”Prologi” kirj. Hanski, omistus ”Erjalle, Pekalle, Paulalle, Lauralle ja Katariinalle” sekä vinjetti (naamiot, sivulta 14) ja aivan ensimmänien strippi (Imppo ja Poika uimahallissa, tosi pieni Poika menee naisten puolelle alasti, johon isä: ”Vai oot siekii sen sortin sosialisti.”); tekstin päiväys 10.12.1991. Muisteluksessa: Savonlinnan Sanomien päätoimittaja Kari Holma tilasi 1981 entiseltä koulukaveriltaan sarjakuvan, ja Imppo ja Poika alkoi 7.1.1982. Ilmestyi viikoittain, sitten 1986 Uusi Savo- ja Itä-Savo -lehteen, jolloin muuttui 3-riviseksi. Kieli tekijän mukaan ”paikallispuhekieltä eli yleiskielen höystämää Savonlinnan seudun siirtymämurretta (savolais- ja kaakkoismurteiden piirteitä)]

[Sisällöstä: s. 2 – 1. str ”omistettu vaimoihmisille” – 2. str. Joululahjatoivomuksia, mm. snowboard; s. 5 – yksiriviset 12.8.1982, 14.10.1982, 6.1.1983; s. 6 – ”Viisikko ja vaarallinen vintti” (1 kuva ja 7 tekstilaatikkoa); s. 7 – ”Aprillipäivän uni ” (Luolamiehenä), alla lad. pakina ”Lasakne” + strippi 4.3.1983; – s. 8 – lapset soittavat levyltä ja luonnossa ”Skorpionsin” ja Mötley Kruen” musiikkia; – s. 10 yksiriviset 2.2.1984, 15.3.1984, 22.3.1984; s. 12 – yksiriviset 26.6.1984, 15.11.1984 + lad. ”Impon viikonloppuhiilimuikut” + sk ”Superimppo”; s. 14 –Ampuu rotan, oksentaaa onomatopoiesiana ”Nyyjöörk!” ja laulaa ”Zampalaijjaa”; s. 17 – mainoslauseita, kuvassa mukana Aku Ankka -lehti; s. 19 – mainitaan Hämikset, Ryhmä-Äksät, näkyy lehdet Daredevil, Hämähäkkimies ja Marvel, joiden hahmoista tehdään omat versiot; s. 19–22 – väri 3-rivisiä, paitsi s. 20 – iso pilapiirros, s. 21 –1. str. Jalkapallotähtiä nimeltä, – 2. Str ”Mustanaamio”; s. 22 –”Arkiaamun ääniä” onomatopoiesioilla leikittelyä; s. 23 – 1. str ”Tsorrot, Tartsan, Teräsmies, Hämis” + yksiriviset 31.3.1985, 1.8.1985, 18.2.1986 – ”Hevonen! Valtakunta hevosesta!” Köpelösti kävi  kun yritti osoittaa tekijän kirjallista sivistyneisyyttä – ”kukaan ei tajunnut”; s. 24 – ”Hämähäkkimies, Asteriks, Pekka Puupää, Justiina, Pätkä, Mustanaamio, Daredevil, Lucky Luke, Aku Ankka, Nalle Puh (isällä) – Tyty = Liisa, siskot Johanna & Kaisa, äiti = äiskä; s. 25 – 2. pilapiirros; s. 26 – yksirivinen 21.2.1987 + lad. pakina ”Kinkkinen tilanne”; s. 28 – mainitaan Barbi ”Pikkujoululahjalistalla” ja ollaan ”mattinykäsiä” (metavitsi: ”sarjakuvassa on kaikki mahdollista”; s. 24 – iskä ”Kertomusharjoituksissa” näyttää Rambolta; s. 30 – Imppo ei kestä katsella kauhua telkkarista; s. 31 ”Nykäsen matso, eilen päissään, tänään mäissään”, ”Ohukainen ja Paksukainen” ja ”Myö ollaan sankareita kaikki…”; s. 32 – ”Imppo eduskuntaan” (numerolla 0) ja pakina ” Änkee ja tunkee” (Pojan pohdintoja) + yksiriviset 7.4.1987, 1.4.1988; s. 33 – supersankari ”Potaatti” (maksaa potut pottuina); s. 35 – Nykysuomen sanakirja ei enää riitä skeittarislangiin (Olliet ja muut), metavitsi: Poika katsoo lukijaan, jonka suunnasta iso kynä. Poika: ”Onko tuo jumala?” Imppo: ”Ei oo! Se on vaan yks hirmu ärsyttävä tyyppi, jonka pittää pilailla joka hiivatin asiasta.”; – kertausharjoitusviestejä (”Pian kotiin palaa siemenlinko” ja ”En ole syönyt yhtään jarrua, niinpä saan kanniskella parrua.”); s. 36 – pakinat ”Kasvatusopillisia ajatelmia” ja ”In vino veritas”; s. 38 – kuvassa mukana ”Varsinainen välkky” (Aku Ankan Taskukirja) ja jojo; s. 39 – värisarja sisältää värivalokuvan perheen lapsista.]

Ks. Imppo ja Poika [5] – Jättiläisen olkapäillä (Itä-Savo,2003) [21-vuotisjuhlakirja 1991-2002 tuotannosta]

Irlantilainen

Ilpo Koskela (Kemin sarjakuvakeskus, 1991)

ISBN 952-90-2738-9 (nid.)

Kansi: Satamassa kolme mieshahmoa (Sean O’Malley, Kotkan Kalle ja Aleks Revel), auto ja laiva Iberian Star.

Takakansi: ”Irlantilainen on Ilpo Koskelan ensimmäinen sarjakuva-albumi, jonka tapahtumat sijoittuvat saman tekijän Trokarin tarinoit’ –sarjakuvanovelleista tuttuun aikaan ja ympäristöön. Suomen lähihistoriaan sijoittuvista sarjakuvistaan tunnettu Ilpo Koskela on palkittu kolmena vuonna Kemin valtakunnallisessa sarjakuvakilpailussa.” ”Eletään kevättä vuonna 1933. Kieltolaki on päättynyt Suomessa jo vuotta aiemmin. Normaalisti spriin salakuljetuksella elantonsa hankkineet huomaavat joutuneensa kutakuinkin työttömiksi. (…] Aleks Revel päättää lähteä Tallinnasta Helsinkiin […] Helsingissä Aleks kohtaa irlantilaisen…”

Ilpo Koskelan taustatyö sarjoissaan on kunnioitusta herättävää, ja tuo hakematta mieleen ilmeisen esikuvan Hugo Prattin Corto Maltesen. Miljöökuvaus on tarkkaa, ja ajan ilmiöitä on poimittu mukaan (esim. elokuva ”Tarzan apinamies” ja sen juliste, keskusteluaiheina seikkailukirjailijat Edgar Rice Burroughs ja Karl May): Tekstaus on kotimaiseksi poikkeuksellisen tyylikästä ja selvää, ja hahmot puhuvat omaa kieltään tai murrettaan. Sivukompositiot ovat huolellisesti laadittuja, ja piirrostyössäkin on jäljellä enää hiukan kokemattomuutta esim. anatomiassa.

Eeppiset sarjat ovat meillä harvinaisia, ja ongelmaksi jää se, että tässäkin lukijan pitäisi tuntea aiemmat seikkailut, ja loppu jää yhä odottamaan jatkoa. Tapahtumia on kyllä, käänteitä ja jännittäviä tilanteita ja tunnelmia, hiukan huumoriakin, kun matka käy Helsingistä aina Lappiin saakka, kintereillä niin poliisit kuin rikollisejengikin, matkaseurana outo irlantilainen ja tämän kameli!

Alkusivuilla esiteltu hahmogalleria on melkoinen: Kalle Oskari Holma, Jaakko Tammilehto, Olavi Taipale, Torsten ”Toto” Eklund, Albert ”Abbe” Eklund, Lars ”Lassi” Eklund, Rolf Viberg, Mooses Nislin, Johanna von Bonsdorff, Aino Alfthan, Uuge Reis, Joor Vainmann – ja albumin mittaan lisää tulee. Sivulla 6 luetellaan myös Koskelan aiemmat aiheeseen liittyvät sarjakuvanovellit: Trokarin tarinoit’ Aleks Revel (1985), Oskari Miilu (1988), Itkevä merimies (1988), Näyttelijä Alfthanin tapaus (1989), Piekalkievic (1991) ja Die Blaue Nacht (1991). Myöhemmin nämä jatkuivat myös Paholaisen kuiskauksessa (2007/2009, ruotsiksi 2011).

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 72 s. + kannet, ei skp; kansi väri (ylhäällä mustaa, alla väritetty piirroskuva, jonka päällä mustassa kentässä lad. vihreällä ”Irlantilainen”, valkoisella alleviivattu ”Ilpo Koskela” ja valkoisella ”Kemin sarjakuvakeskus”, alleviivattuna vihreällä); s. 1 nimiö, s. 2 kust.tiedot; s. 3  Ladottu ”Kieltolaki Suomessa” taustaselostus; s. 4–6 lad. hahmoesittelyt + piirroskuvat; s. 7+ 71-72 tyhjä; s. 8–70 mv sk sivun taitossa (sivut numeroitu piirroksiin 1–69, signeerattu 1989–91) ; tk väri, mustalla pohjalla vihreällä ladottu esittely + ISBN ja vihreällä kehystetty väritetty ruutu (s.   ); selässä mustalla pohjalla ladottu ja valk. ”Ilpo Koskela”, vihreällä ”Irlantilainen”.]

Ks. Aleks Revel (Sarjamafia, 1997)

Jopen lempi 1 – Karjala takaisin

[Lempi 1]

Jope Pitkänen (Kemin sarjakuvakeskus, 1991)

ISBN 951-9686-00-5 (nid.)

Kansi: Lempi istuu Stalinin polttelemassa piipussa ja ajattelee Viipuria, jossa liputetaan Suomen lipuilla.

Sisällys:
s. 3–8 Voihan Wenäjä
s. 9–24 Ystävät, toverit
s. 25–32 Sellanen ol Wiipuri
s. 33–40 Tuntemattomat sotilaat
s. 41–44 Aatteet ja vaatteet
s. 45–52 Evakkoelämää
s. 53–58 Karjalan kaiho
s. 59–65 Eesti, Eesti…
s. 66–70 Karjala takaisin

Varsin väljäksi taitettu, kovin hankalan muotoinen kirja, johon on harvakseen koottu (sivulla on 3–4 strippiä) tuotteliaimman sanomalehtistrippien piirtäjämme Jopen Lempejä. Ne on koottu väljästi aiheenmukaisiksi luvuiksi, joiden otsikon rinnalla on Jopen sommittelema hauska ’neuvostohenkinen’ prenikka eli rintamerkki, joka sitten toistuu taitossa strippien välissä ja takakannessa väritettynä versiona (plus s. 27 Wiipurin rinkeli ja s. 28 ”Wiipurin ronkeli”).

Aika vahvaa provokaation makua on siinä, että tämä kirja on julkaistu nimenomaan ’punaisessa’ Kemissä. Ajan hermolla toki oltiin. Edellisenä vuonna oli käyty Kemin sarjakuvakeskuksen järjestämällä länsimaisen sarjakuvan vientimatkalla Murmanskissa, ja itse Neuvostoliitto oli nyt romahtamispistessä (asioilla ei ole suoraa yhteyttä!), joten Lempin ärsytys ei enää aiheuttanut sen kummenpaa kuohuntaa edes suomettuneessa Suomessa. Toisaalta Jope laajentaa tässä murrepalettiiaan savon (Näkymätön Viänänen) lisäksi karjalan eri murteisiin ja jopa (pseudo)venäjään.

Ilta-Sanomien menestyssarjana tunnettu Lempi on saanut kokoomia yllättävän vähän. Päähenkilö Lempi (Kengurova) Jänönen on nosturinnokassa keikkuvassa mökissään lähiön keskellä asustava huivipää mummo, jonka juttuseurana ovat oma kissa, sika ja lehmä (Punikki) tai ovesta kulloinkin sisään astuva (!) kodinhoitaja, laukkuryssä tms. sivuhahmo tai neuvostokansalainen kaksoissisar Lyyti. Jope käyttelee taitavasti evakkomummoa ideageneraattorina, jolla on laaja kaikupohja niin historiaan kuin nykyhetkeen. Muisteluksissa esiintyy Venäjän merkkihahmoja ja toisaalta arjessa senhetkistä pintakuohua, kuten mm. Kaalimaan kakara, Duracell-puput, breakdance… Alan sisäpiiriviittauksena Paretskoi (s. 33).

Lisätiedot:

[42 x 21 pysty albumi; 72 s. + kannet; kansi väri, jatkuu takakanteen, kuvamontaasi, jossa Stalin polttaa piippua, piipun pesässä istuu Lempi, ajatuskuplassa Vipurinlinna jossa Suomen liput liehuvtat. Tausta ylhäältä punainen, alhaalta keltainen, ladottu mustalla ostikko Karjala Takaisin, alhaalla mustassa kentässä sinisellä ”Jopen Lempi”, valkoisessa kentässä ”1.”, mustassa kentässä valkoisella Kemin sarjakuvakeskus, liukuvärin oranssissa kohdassa lad. mustalla ”Toimittanut Heikki Porkola”;  tk. vasemmassa laidassa valkoisella pohjalla Jopen Lempi-aiheisia ’rintamerkkejä’ ; 1. sisäkansi valkoisella pohjalla harmaa piirros, liikennemerkki ”Wiipurin hammaslääkäriasema Irwileuka” ”Protestointia”; 2. sisäkansi harmaa piirros Lempi: ”Kosto (Jänönen) elää!!! Nimeä ei löydy luettelosta!”; s. 1 nimiö + piirros (”Toveri tsuhna…”); s. 2 kust.tiedot mm. ”Kansi: Heikki Porkola (idea) Jope Pitkänen ja Ari Kutila (toteutus) Valokuva: Suomen kuvapalvelu Oy”; s. 3–70 mv sk, 3–4 strippiä /sivu, välissä ’rintamerkkejä’, jotka myös otsikon vieressä ja koottuna takakannessa (plus s. 27 Wiipurin rinkeli ja s. 28 ”Wiipurin ronkeli”); Selässä valkoisella ladottuna: ”Jope Pitkänen” gem. Ja  ”Karjala takaisin” vers.]

Ks. myös:

Lempi lentää (Yrityslehdet, 1998)

Lempi Angel (Like, 2001)

Ks. Huivipakko (Lempo 2011)

Kemi 10 – sarjakuvia Kemin 10-vuotiskilpailusta 1990

antologia; toimittanut Heikki Porkola (Kemin kulttuuritoimisto, 1991)

ISBN 952-90-2740-0 (nid.)

Kansi: Robotti koneessa, kädessä jakoavain ja kynttelikkö (Tommi Hänninen).

Sisällys (sivunumeroinnin mukaan):
s. 1–9 Tommi Hänninen: Koe robottilapsen periytyvä pakotarve ja näe pilkahdus tuonpuoleisesta [1.p.; väri]
s. 10–12 Kivi Larmola: 3 unta [km; väri]
s. 13–20 Heikki Paakkanen: [Jatkosota] [2.p.; 15 strppiä]
s. 21–33 Jarmo Somermäki: 11 tarinaa valkeasta kaupungista [3.p.]
s. 34–39 Pentti Nuortimo (Mortti Tenuponi): Kravatti
s. 40–41 Johanna Sinisalo & Hannu Mänttäri: Network
s. 42–43 Timo Kokkila: Vainoharha
s. 44–48 Erkki Parhamaa (Studio Macabre): Vallan kosketus

Kymmenvuotisjuhlien kutsukilpailuun osallistui 22 aiemmissa kilpailuissa menestynyttä tekijää. Sarjakuvaseuran asiantuntijoina tällä kertaa Tarmo Koivisto ja Juhani Tolvanen. Albumi oli osittain värillinen (s. 1–12), ja värisarjat erityisen hienoja. Tommi Hänninen oli jo löytänyt oman, vahvan tyylinsä, Kivi Larmola jatkoi runollisella linjallaan. Timo Kokkila yllätti erilaisella tyylillään.

Seuraavana vuonna ei Kemin kilpailua järjestetty, vaan vuorossa oli näyttelymatka Kemin ystävyyskaupunki Murmanskiin kansainvälisellä tekijäjoukolla. Sinne vietiin länsimaisen sarjakuvan näyttely – ja sittenhän Neuvostoliitto jo hajosikin…

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 52 s. + kannet (2+2); kansi väri (väripiirros, jossa valk. palkki, oranssi-musta vers. kilpailulogo ja lad. tekijät must. gem. ja kust., toim. ja Lempi-logo; kansikuva jatkuu selkään, jossa lad. oranssi vers. ”Kemi 10” ja tk n. 2 cm, muuten valk., lad. lista Sarjakuvakeskuksen julkaisuja); ei skp; s. 1 väri nimiö /  kilpailulogo ja tekijät, kust. ja toim.; s. 2 lad. kilpailutiedot ja kust. tiedot (Kemin Sarjakuvakeskus; Paino Kemin Painotuote Ky) + ISBN; s. 3–4 tyhjä / harmaa; s. 5 = s. 1; s. 5–52 = 1–48 sk sivun taitossa; sivunumerot lad. alakulmaan; s. 1–4 harmaa.]

Maailman kirjat sekaisin eli kirjaston käyttöopas aloittelijoille

Ari Kutila; Keijo Ahlqvist (Suomen kirjastoseura ja Kirjastopalvelu Oy, 1991)

ISBN 951-692-255-4

Kansi: Hattupäinen etsivä Rilli kertoo ”Kaikki alkoi eräänä aamuna…”

Johdannossa sanotaan: ”Tämän tietoiskun avulla opit paljon kirjaston käytöstä […]” ja niinhän siinä tapahtuu. Texwillermäisessä lipareessa mustavalkoisissa stripeissä kerrotaan vitsikkäästi ns. mustan elokuvan dekkarityyliin kirjaston palveluista ja niiden käytöstä, ja ruutujen alaviitteissä vielä lisää.

Opastavan käyttösarjakuvan kotimaiset mestarit Ahlqvist ja Kutila iskivät jälleen. Tekijät näyttäisivät jopa olevan itse hahmojen esikuvina, Rillillä Ahlqvist ja Leppävirralla Kutila. Muuten sarja on perinteistä 1–3 ruudun strippiä, mutta takaa-ajokohtaus on toteutettu viistojen ruutujen kollaasisivuna (6+1).

= Samma på svenska???

Lisätiedot:

[8 x 21 cm vaaka vihko; 28 s. sis. kannet; kannet väri (pohjaväri kelainen, otsikko punaisella, tkstit mustalla, kaikki vers, upot. mv pirirosruutu joss apuhekupla, tekst. vers.; tk kewlt. Pohjalla mv piirros kävelevä kertoja + 5 puhekuplaa, valkoine kenttä jakajan tiedoille); sivut numeroimattomat; s. 1 lad. johdanto ”Hei! Mukavaa, että olet käymässä kirjastossa….” + kust.tiedot ja mv piirros ”Etsdivätoimisto Rilli”]

Maisa & Kaarina [2] – Vaaran vyöhykkeellä

Sari Luhtanen & Tiina Paju (Tammi, 1991)

ISBN 951-30-9749-8 (nid.)

Kansi: Maisa & Kaarina kuohuviinin ja kakun ääressä, ’eripariset’ lautaset.

Aikakauslehden menestyssarjakuvaksi Maisa & Kaarina sai yllättävän kauan etsiä kotiaan kirjankustantamoista. Ensimmäinen albumi tuli WSOY:ltä ja seuraavat kaksi Tammelta, kunnes sitten 1996 sarja alkoi pysyvämmin Otavalla. Ensimmäinen oli kovakantinen, kun tuohon aikaan sarjakuvat vielä menivät paremmin kaupaksi pehmeinä albumeina.

Tässä toisessa albumissa albumimuoto on jo lähes lopulliseksi vakiintuva, ja hahmotkin alkavat asettua merkinomaisesti tunnistettavaan asuunsa. Kerronnallisia muotokokeiluja on vielä enemmän kuin tulevina vuosina, ja sivuhenkilöitä enemmän, sekä naisia että miehiä, useimmat nimettömiä. Kaarinan mies Börje pistäytyy joskus kuvissa melko tunnistamattomana, varjona tai takaapäin nähtynä, mutta lapset Kim ja Gunilla sekä anoppi vain mainitaan. Maisan miesystävien nimiä esiintyy ohimennen.

Huumori on aikuista, mutta ajoittain anarkististakin (Kaarinan ratkaisu pyykkiongelmiin on tuikata ne tuleen). Ajan ilmiöitä seurataan tarkasti (mm. elokuvia, tv:tä, musiikkia ja vuokravideoita), ja niistä tehdään omia sovelluksia (miesten arviointi viiniasteikolla). Kuva lisää tekstiin huumorin tasoja, ja näennäisestä niukkuudesta paljastuu melkoista rehevyyttä.

Lisätiedot:

[28 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet, ei skp; kansi väri (valkoisella pohjalla väripiirros, ylhäällä punaisella kaunokirjoituksella ”Maisa & Kaarina”, mustalla vers. ”Vaaran lyöhykkeellä”, alhaalla mustan viivan alla mustalla vers. tekijät ja kustantaja); s. 1 nimiö, s. 2 kust.tiedot; s. 3–64 mv sk  ja pilapiirroksia (s. 13, 27, 43, 58); tk. valk. pohjalla väripiirros Maisa Superman-asussa, Kaarina Minninä + mustalla gem.lad. esitely ja koodi 842 ja ISBN ja viivakoodi.]

Ks. myös:

Maisa & Kaarina [3] – Piukat paikat (Tammi, 1993)

Maisa & Kaarina – Pyöreät vuodet / 20-vuotisjuhla-albumi (Otava, 2007)

Mies joka toi jatsin Suomeen – Neekeriartsie

[Neekeriartsie 1]

Arto Nyyssönen, Vesa Ilmaranta (Like, 1991)

ISBN 951-8929-59-9 (nid.)

Kansi: Musta saksofonisti Artsie soittaa parvekkeella, kerrostalon pihalla ihastunut nainen ja vihastunut mies

Sisällys [väliotsikot]:
s. 5–9 Prologi
s. 10–15 Ameriikan kultals
s. 16–20 S/S Andania
s. 21–27 Ensi kosketus
s. 28–32 Lakeuden kutsu
s. 33–36 Gramofoni
s. 37–41 Kärjen tuntumassa…
s. 42–43 …ja vähän muunkin
s. 44–52 Kyytiä kulkureille
s. 53–61 Ääniä maailmalta
s. 62–66 Hukkareissu
s. 67–68 Ensimmäinen kevätpäivä

Pahoittelen tässä toistuvaa n-sanaa, jota ei voi tässäkään välttää, kun se on osa teoksen nimeä ja ajankuvaa. Vesa Ilmaranta on uutterimpia ja vähiten tunnettuja kotimaisia sarjakuvan käsikirjoittajiamme. Työt menevät useimmiten piirtäjän nimiin, mutta Ilmaranta on myös alan pyyteetön  järjestöaktviivi ja kouluttaja. Piirtäjä Arto Nyyssönen on myös jäänyt heikosti tunnetuksi, vaikka on yksi taidokkaimpia piirtäjiämme, ja myös kilpailuissa menestynyt.

Fiksusti valittu näkökulma sallii tekijöiden valottaa kotoista kulttuuri- ja poliittista historiaamme mutkan kautta etäännytetysti. Asennemaailmaa pohdiskelee tietysti myös lähtötilanne, taianomaisesti amerikoissa mustaksi muuttunut savolaisperäinen muusikko. Siinä sivussa juoneen liittyvät siirtolaisuus, työväenliike, lapuanliike, kieltolaki ja sotaa edeltävä lamatunnelma.

Tarina on täynnä kameerooleja, eli aikansa julkkisten pistäytymisiä (Louis Armstrong, Erik Lindström, Georg Malmsten), mutta myös anakronistisia viittauksia myöhempiin aikoihin (esim. Kari Suomalainen ja poliitikkoja, jopa joukko talousihmisiä – sekä Matti ja Teppo), sekä kuvataidelainoja (Eero Järnefelt). Ajankuva, Helsingin ja muidenkin kaupungien (New York, Berliini) näkymät,  ja esim. urheiluhistorian vaiheet on tarkkaan tutkittu, eli totuuden murusia on fiktion alle kätkettynä.

Tarina jatkui vielä toisessakin albumissa, jossa päästiin talvisotaan asti.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 70 s. sis kannet; ei skp; kannet väri; kansi sivun korkuinen piirros väritettynä, kuvan päällä mustalla pohjalla valkoisella ladottu tekijät, otsikko ja yläotsikko kaarella kannen kenttien poikki (yläotsikko pienemmällä ja pääotsikko isolla: ”Neekeriartsie”), vihreässä kentässä kust.logo;  s. 3 Nimiö + piirros (s. 22); s. 4 kust.tiedot; s. 5–68 mv sk sivun taitossa; tk väri, vihreään väripintaan upotettu sivunlevyinen piirrosruutu (s. 35) väritettynä, vihreässä kentässä vain ISBN-koodi lad. mustalla; selkä kannen vihreää, lad. mustalla vers. ”Arto Nyyssönen  Vesa Ilmaranta: Mies joka toi jatsin Suomeen – Neekeriartsie”]

Ks. Mies joka toi jatsin Suomeen – Neekeriartsie [2] – Mustaa valkoisella (Like, 1996)

Mintun monet touhut

Maikki Harjanne (Otava, 1991)

ISBN 951-1-11811-0 (sid.)

Sisällys:
s. 2–3 Prinsessapäivä
s. 4–5 Olisinpa aikuinen
s. 6–7 Osta hevonen
s. 8–9 Leirikamppeet
s. 10–11 Kuumeilua
s. 12–13 Kauhea juttu
s. 14–15 Ringana
s. 16–17 Lentopostia
s. 18–19 Leikkipeli
s. 20–21 Pyykkikummitus
s. 22–23 Palvelija puussa
s. 24–25 Kymppi
s. 26–27 Mukkä ukko
s. 28–29 Koiran kakku
s. 30–31 Tuuli-Santtu

Sarjakuvat on julkaistu Kotiliedessä 1990. Nyt ei ole alkuruutuvinjettejä, vaan tyhjäksi jäävällä paikalla on vain otsikkoteksti.

Metatasolle mennään: ”Tämähän tapahtuu sarjakuvassa. Kyllä minulla voi sarjakuvassa olla hevonen olohuoneessa. Saanhan sen?” Äiti: ”Et saa.” Minttu: ”Tyhmä.” ”No, mitä minä saan?” ”Suukon.” Peppi Pitkätossuunhan siinä viitataan, mutta samalla käsitetällään pettymyksiä – Minttu ei saa myöskään toivomiaan viedoita. Minttua harmitaa edelleen, kun ei ole vielä koulussa. Kun Vilel saa pyörän saatuaan koulussa kympin, haluaa Minttukin pyörän saatuaan kympin (rahaa sovitusti).

Minttu ja Ville lähettävät leijan avulla kirjeen avaruusolennoille Marsiin. Nyt yläviivassa roikkuu paitsi pyykkiä myös Ville. Tv-mainoksessa esiintyvä urheilija antaa aiheen (s. 14–15). Minttu kaipaa jo aikuisuuteen ja sovittaa mm. rintaliivejä ja sukkiksia, mutta ”kauhea juttu” on vielä se, kun ei saa sukkaa jalasta. Anarkistisesti äitikin tekee kerrankin jotain hullua, kun kerran haluaa.

Lisätiedot:

[22 x 26 cm vaaka kovakantinen kirja, 32 s. + kannet (2+2) ja sisäkansilehdet (2+2), ei skp; kannet väri; sivut numeroimattomat!; s. 1 nimiö + värivinjetti (s. 16); s. 32 kust. tiedot; s. 2–31, kullakin aukeamalla värisarjakuva; tk kaksi värisuutua (s. 28), ladottu ”Iloinen ja neuvokas Minttu-tyttö touhuaa jo näin monessa sarjakuvakirjassa: Valalton Minttu, Mintun uudet kujeet, Minttu Yllättää, Avulias Minttu, Mintun vuosi, Mintun monet touhut.”; selässä ” maikki harjanne” tekstattuna valkoisella mustin ääriviivoin, ”Mintun” vihreällä, ”Monet touhut” punaisella]

Mustanaamio – Legenda vaeltavasta aaveesta

Lee Falk et al., suom. toim. U-M Kankaanpää , piirtäjinä mm. Kari T. Leppänen (Semic, 1991)

ISBN 951-876-228-7 (sid.)

Kansi: Etualalla Mr Walker kaupunkitaustalla, jonka yllä Mustanaamion hahmo (Kari T. Leppänen)

Sisällys (kotimaiset sarjakuvantekijät):
s. 118–142 Kari Leppänen (käsik. Norman Worker): Tulikoe [©-merkintä 1990 KFS/Bulls/Semic]

Suomessa vuodesta 1966 ilmestyneen lehden ystävien näyttävä fanikirja, jossa laajoja tekijäesittelyjä (Leppäsen sivulla 64) ja näytteitä eri piirtäjien töistä, viimeisenä Kari T. Leppäsen piirtämä seikkailu.

Muut koko tarinoiden piirtäjät ovat sanomalehtistrippien alkuperäinen amerikkalainen Ray Moore sekä sarjakuvalehtien espanjalais-tanskalainen Jaime Vallvé sekä ruotsalainen Hans Lindahl. Leppänen suoriutuu kunniakkaasti pohjoismaiseen kärkeen helpon näköisesti piirretyillä tunnelmallisilla viidakkohämyillään ja klassisen seikkailusarjakuvan tyylin tavoittavalla työllään – jopa sarjan sisällä viitataan suoraan Tarzaniin!

Leppänen oli piirtänyt Ruotsin Mustanaamio-lehteen (Fantomen) jo vuodesta 1977, ja tässä kirjassa hän luettelee myös Suomen Mustanaamio-lehdessä ilmestyneet oman Achilles Wiggen -hahmonsa seikkailut (1990: 16, 17, 19, 20, 21 ja 1991: 9, 10).

Lisätiedot:

[30×22 cm kovakantinen kirja; 144 s.+2+2+2+2; kannet väri, sisäkansiaukeamat painoväri sin.; sisäkansilehdet 2 ja 3 valk.; s. 2 sis. luettelo ja kust. tiedot; mv sk kuplat lad. gem.; s. 143 pyöreä vinjettipiirros, s. 144 mv piirosfragmentti horisontti; sivunum. alakulmissa]

Mustan rannikon kuningatar

Petri Hiltunen, Robert E. Howardin romaanin pohjalta (Jalava, 1991)

ISBN:  951-8954-65-8 (nid.)

Kansi: Conan ja Belit, Mustan ranikon kuningatar. Conanilla punamusta viitta ja täysi sotisopa, Belitillä verinen miekka ja verta valkealla ihollaan.

Sisällys:
s. 3–19 [ensimmäinen luku:] Mustan rannikon kuningatar
s. 20–31 Toinen luku: Musta lootus
s. 32–38 Kolmas luku: Viidakon hirviö
s. 39–47 Neljäs luku: Hyökkäys ilmasta

Takakansi kertoo: ”Mustan rannikon kuningatar on yksi Robert E. Howardin tunnetuimmista Conan-novelleista. Nuori helsinkiläinen taiteilija Petri Hiltunen on kuvittanut jo kolme Conan-novellikokoelmaa ja nyt on vuorossa vihdoin oma Conan-sarjakuva. Hiltusen piirtämä Conan ei ole plagiaatti amerikkalaisesta sarjakuvahahmosta vaan tiukasti Howardin alkuperäiseen Conaniin perustuva. Hiltusen piirtäjänkyvyt pääsevät oikeuksiinsa Howardin vauhdikkaan tarinan sovittamisessa sarjakuvaksi. Mustan rannikon kuningatar on barbaariseikkailu, joka luo uutta uraa suomalaisessa sarjakuvassa.”

Hiltunen on todellakin osannut sovittaa novellin sarjakuvaksi, uskaltaen käyttämään paikoin pelkällä kuvalla kertomista. Hänen sankarihahmonsa ei onneksi muistuta myöskään elokuvan Conania, Arnold Schwarzeneggeriä.

Tyylilaji on Suomessa harvinaista fantasiaseikkailua, joka ei ole scifiä. Jyrkät kontrastit sopivat tarinan mustavalkoiseen vastakkainasetteluun, ja hetkittäin ilmassa on hitunen eroottistakin veriorgiaa.

Tarina on tässä vähemmän tärkeä kuin se miten se kerrotaan. Varsin suoraviivaisestihan Conan Cimmerialainen kohtaa Mustan rannikon Kuningatar Belitin ja hänen kanssaan vieläkin kammottavamman vastuksen viidakon hylätyssä kaupungissa. Pahahenteisyys johtaa juurii siihen kuin olettaisikin… Tavoittaa vahvan tunnelman ja jonkinlaista raakaa kauneutta.

Hannele Parvialan tekstaus on kotimaisessa tuotannossa poikkeuksellisen selkeää ja tyylikästä.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet, ei skp; s. kansi väripiirros, lad. mustalla ”Mustan rannikon kuningatar”, ”Robert E. Howard”,  ”Petri Hiltunen” ja valkoisella kustantaja; tk valkoinen, musta kehys, musta ladonta sisällöstä (”Mustan rannikon kuningatar on yksi Robert E. Howardin tunnetuimmista Conan-novelleista. Nuori helsinkiläinen taiteilija Petri Hiltunen on kuvittanut jo kolme Conan-novellikokoelmaa ja nyt on vuorossa vihdoin oma Conan-sarjakuva. Hiltusen piirtämä Conan ei ole plagiaatti amerikkalaisesta sarjakuvahahmosta vaan tiukasti Howardin alkuperäiseen Conaniin perustuva. Hiltusen piirtäjänkyvyt pääsevät oikeuksiinsa Howardin vauhdikkaan tarinan sovittamisessa sarjakuvaksi. Mustan rannikon kuningatar on barbaariseikkailu, joka luo uutta uraa suomalaisessa sarjakuvassa.”); selkämys musta; s. 1 nimiö + piirros, s. 2 kust.tiedot; s. 3–47 mv sk, s. 48 lista Jalavan sarjakuvia]

Muumipeikko 5

Tove ja Lars Jansson; suomennos: Juhani Tolvanen ja Anita Salmivuori (WSOY, 1991) 2.-3. p. 1992

ISBN: 951-0-17018-6 (nid.)

Kansi: Kollaasi kokooman hahmoja, keskushahmona Muumipeikko, kädessään sombrero ja lasso

Sisällys:
s. 7–37 Yhdistyselämää (MP 13, N 1–61 str. Tove 1957) [alkuruudussa: ”Yhdistystoimintaa Muumilaaksossa”]
s. 41–72 Muumipeikko Villissä lännessä (MP 14, P 1–63 str. Tove & Lars 1957)

Jälleen kerran tarina alkaakin Muumipeikon vatsakummusta niityllä. Hilpeässä kertomuksessa Jansson pilailee yhdistystoiminnalla. Muumit kun eivät oikein osaa vastustaa mitään, ja ristiriitoja syntyy siitäkin. Metahuumoria on yhden stripin jako kolmeen vaakasuoraan osaan (N 45). Sisäpiriivitsi on tietysti myös Muumiyhdistyksen solmio, jollaisen Tove oli nähnyt jo sarjansa julkkareissa Englannissa. Nykysilmään pistää Muumipeikon yllättävä väkivaltaisuus Haisulia kohtaan.

Kuten Jansson-signeerauksesta näkeekin, Lars oli tullut apuun käsikirjoitustyöhän.  Oma vitsinsä on aikakoneen valmistus yhdistämällä kellon ja ompelukoneen osat. Aikakone vie menneistyyteen, mutta myös hetkellisesti monistaa koko perheen. Intiaanit eivät nykyään läpäisisi korrektiussuodatinta, mutta villiintyneen nautalauman Jansson piirtää hienosti pelkistäen! Metavitsinä intiaani huomauttaa kollegaansa rannekellosta, joka ei kuulu aikaan. Viihteen kaupallistumiseen viittaa myös Davy Crockett -skalppi (Disneyn tv-sarja alkoi 50-luvulla).

Lievä väsymys paistaa ehkä siinäkin, että ruutuja erottavia esineitä ei juurikaan näy näissä tarinoissa. Hahmojen plastinen liikekieli on kyllä edelleen huippuluokkaa. Kannessa esiintyvä Vinssi ja rosvot tulevat taas vasta seuraavassa kirjassa.

Lisätiedot:

[18 x 21 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk m-v piirros ja sisällys; 80 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia; m-v sk 2 st/s paitsi s. 37 ja 72 1 str., ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö, s. 2 esipuhe Juhani Tolvanen ots. ”Vapauden kahleet”, s. 3 viisi strippiä ja teksti ots. ”Sensuurin pyyhkimää”, s. 4, 6, 38 tyhjä, s. 5, 39 otsikko, s. 73 kust.tiedot, s. 74–80 tyhjä]

Muumipeikko 6

Tove ja Lars Jansson; suomennos: Juhani Tolvanen ja Anita Salmivuori (WSOY, 1991) 2.-3. p. 1992

ISBN: 951-0-17019-4 (nid.)

Kansi: Kollaasi kokooman hahmoja, mm. Haisuli, Nipsu, Vilijonkka ja Vinssi, keskushahmona Muumipeikko pitelee häntäänsä

Sisällys:
s. 7–32 Niiskuneiti rokokoossa (MP 15, R 1–52 str. Tove & Lars 1958)
s. 35–75 Muumi ja velvollisuudentunto (MP 16, 1–81 S str. Tove & Lars 1958)

Aikakone toimii edelleen tarinan mottorina, vaikka Muumilaaksossa pysytäänkin. Jälleen pilaillaan Niiskuneidin romantiikannälällä. Ranskan vallankumouksen aika ei näyttäydy kuitenkaan pelkästään romanttisena, eikä naisten asema vielä mahdu vallankumoukseen. Muumipappa osaa ranskaa yhden eroottisen lauseen verran.

Jälkimmäisessä sarjassa on jälleen useita pystyesineitä erottamassa ruutuja. Taas tavataan pikku Myy, Mymmeli ja Nuuskamuikkunen, jonka mukaan velvollisuus on sitä, että tekee mitä ei itse tahdo. Muumipeikko yrittää kehittää persoonallisuuttaan. Lopetusruudun paraatikuvaa on myöhemmin käytetty jopa ensipäivänkuoressa.

Syndikaatin mikrofilmeistä toistetut stripit ovat näissä kirjoissa paikoin varsin heikkoviivaisia, ja rasterit tukkeutuvat. Näitä on sittemmin korjailtu Drawn & Quarterlyn ja WSOY:n pystymuotoisissa kokoomakirjoissa. Stripissä S 64 on muuten jäänyt yksi pystyjakajan tekstinauha kääntämättä tai tekstaamatta suomeksi, mutta sekin toimii metavitsinä: ”Pengarna eller livet!”

Kansikuva viittaa myös tulevaan jaksoon Muumipeikko ja kultainen häntä.

Lisätiedot:

[18 x 21 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk m-v piirros ja sisällys; 80 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia; m-v sk 2 st/s paitsi s. 75 1 str., ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö, s. 2 esipuhe Juhani Tolvanen ots. ”Vapauden kahleet”, s. 3 viisi strippiä ja teksti ots. ”Sensuurin pyyhkimää”, s. 4, 6, 34 tyhjä, s. 5, 33 otsikko, s. 76 kust.tiedot, s. 77–80 tyhjä]

Muumipeikko 7

Tove ja Lars Jansson; suomennos: Juhani Tolvanen ja Anita Salmivuori (WSOY, 1991) 2.-3. p. 1992

ISBN: 951-0-17020-8 (nid.)

Kansi: Kollaasi kokooman hahmoja, mm. Hemuli, Niiskuneiti, Tahmatassu ja hattivatteja, keskushahmona Muumipeikko pitelee punaista sateeenvarjoa

Sisällys:
s. 7–47 Muumipeikko ja pyrstötähti (MP 17, 1–81 T str. Tove & Lars 1958)
s. 51–105 Muumipeikko ja kultainen häntä (MP 18, 1–109 U str. Tove 1958)

Jälkimmäisen sarjan piti olla viimeinen Toven piirtämä, mutta syndikaatti päätti toisin. Toven sopimus kuitenkin päättyi vasta 1959, ja loppuajan vuorottelivat Toven yksin ja veljensä kanssa tekemät sarjat. Signeeraus vaihtui välillä pelkäksi Janssoniksi tai puuttui kokonaan.

Muumipeikko ja pyrstötähti kierrättää varhaisesta sarjakuvasta ja muumikirjoista tuttua aihetta hieman kepeämmin. Maailmanloppu on tulossa, mutta vasta sunnuntaina, joten on aikaa tanssiaisille – jazzia ja rockia! Tove piirtää kauniisti niin kuun, auringon kun pyrstötähdenkin kehrät ja muita valoilmiöitä. Myyn filosofiaa: ”Tosinaan on parempi nähdä asioita kuin omistaa niitä.”

Kultainen häntä on varmaan omakohtaisimpia muumisarjoista. Toven koko nimellään signeeraamassa sarjassa käsitellään kuuluisuuden kiroja, jopa ihailijapostia, mistä hänellä oli todellakin kokemusta. Tove pilailee myös modernilla sisustamisella, seurapiireillä ja Niiskuneidin ulkonäköpaineilla. Muumimamma palaa hoitokainojen etsinnässään keskiaikaan – ja siteeraa noitia Shakespearen Macbethista (samaa kuin Carl Barks Trick or Treatissa: Double, double toil and troulble…”). Muumipeikko saa managerin, mutta myös Nipsu ja Haisuli pyrkivät apajille yhden ominaisuuden julkkiksestaan. Oheistuotteilla pilailu ja plagiaattijuttu osoittautuivat sittemmin varsin profeetalliseksi…

Lisätiedot:

[18 x 21 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk m-v piirros ja sisällys; 112 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia; m-v sk 2 st/s paitsi s. 47, 105 1 str., ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö, s. 2 esipuhe Juhani Tolvanen ots. ”Vapauden kahleet”, s. 3 viisi strippiä ja teksti ots. ”Sensuurin pyyhkimää”, s. 4, 6, 48, 50 tyhjä, s. 5, 49 otsikko, s. 106 kust.tiedot, s. 107–112 tyhjä]

Muumipeikko 8

Tove ja Lars Jansson; suomennos: Juhani Tolvanen ja Anita Salmivuori (WSOY, 1991) 2.-3. p. 1992

ISBN: 951-0-17021-6 (nid.)

Kansi: Kollaasi kokooman hahmoja, mm. Hemuli, Vilijonkka, neiti Muhvi, tohtori Schrünkel ja Hosuli, keskushahmona Muumipeikko pitelee käsissään Tahmatassua ja punaista omenaa.

Sisällys:
s. 7–55 Muumitalvi (MP 19, 1–97 V str. Tove & Lars 1959)
s. 59–109 Muumipeikko merillä (MP 20, X 1–102 str. Tove & Lars 1959)

Talvi tuo muumitaloon yllätysvieraita, mm. neiti Muhvin ja herra Nurinan, joilla on noloja salaisuuksia (liittyvät myös sukupuolirooleihin). Tahmatassu saapuu postipakettina (osoitteella ”Muumeille sarjakuvissa”), ja häntä yritetään uudelleensijoittaa. Muumimamma porautuu lumiesteiden halki ja on kriittinen sijoituspaikkojen suhteen. Niiskuneidin laihdutuksesta syntyy akrobaattista komiikkaa. Motoksi nousee Tahmatassun toteamus: ”En pidä ihmisistä, joilla ei ole salaisuuksia.”

Toisen sarjan vieraileva hahmo on etupäässä Tuutikki, jolka käynnistää laivanrakennuksen. Herra Runoilija tuo jälleen mukaan mustasukkaisuuteemaa. Drontti Edvardia tarivaan myös juonen käänteissä. Merirosvot vierailevat jälleen, menettäen toisenkin laivansa muumien takia. Ennakoiva postmodernismia on ruutu, jossa pappa ja mamma huomaavat lukijan (X2), ja metahuumoria on Muumipapan pohdiskelu, eikö häntä tunnista muusta kuin hatustaan. Pilvien lassoaminen ja moninainen käyttö on oivaltavaa, ja meren ja laivojen kuvaus kaunista. Ruutujen välissä käyteätään muutamia kertoja köysiä – ja kerran katkoviivaa seinän leikkauksessa.

Kansi taas hiukan edistää, mukana ovat Hosuli ja tohtori Schrünkel, jotka esiintyvät seuraavassa kirjassa. Stripissä 15 V ovat papan ja mamman kuplat vaihtuneet.

Lisätiedot:

[18 x 21 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk m-v piirros ja sisällys; 112 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia; m-v sk 2 st/s paitsi s. 55 1 str., ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö, s. 2 esipuhe Juhani Tolvanen ots. ”Vapauden kahleet”, s. 3 viisi strippiä ja teksti ots. ”Sensuurin pyyhkimää”, s. 4, 6, 56, 58 tyhjä, s. 5, 57 otsikko, s. 110 kust.tiedot, s. 111–112 tyhjä]

OM

 Sami Toivonen kuvat ja sadut; Timo Varpio teksti (Tammi, 1991)

ISBN 951-30-9861-3 (nid.)

Kansi: Päähenkilö OM juoksee metsässä miekka kädessä kohti katsojaa.

Sami Toivosen hämmentävän hienosti kolmella eri tyylillä piirtämä albumi toimii myös kerronnallisesti kolmella eri tyylillä. Timo Varpio toimi sarjakuvien käsikirjoittajana vain lyhyen aikaa ennen näkyvämpää tv-käsikirjoittajan uraansa (mm. alkupäästä ”Isänmaan toivot”, viimeisimpänä ”Roba”), ja molemmissa muodoissa hänen selviä vahvuuksiaan on luontevan dialogin kirjoittaminen. Yhteistyötä oli tehty jo ”Kloonissa”, ja Toivonen puolestaan oli jo ehtinyt pokkaamaan Kritiikin kannukset 1989.

Kustantaja kehuu takakannessa: ”OM on Suomen ensimmäisiä todellisia sarjakuvaromaaneja. Sen rikas tarina liikkuu usealla kerronnan tasolla. Lukijalle tarjotaan joukko älykkäitä arvoituksia, jotka aivan kuin salaa liittyvät yhdeksi juonikuvioksi.” Tämä on totta, ja siksipä teoksen juonen kuvailu käykin jos ei mahdottomaksi, niin ainakin haitalliseksi lukukokemukselle.

Takakansiteksti ”OM – sarjakuva kahdesta maailmasta ja unista niiden välissä” paljastaa teoksen rakenteen: yhden sivun unijaksot (s. 1, 11, 34, 45, 54, 68, 79, 86, 100) erottavat/yhdistävät kahdessa maailmassa tapahtuvaa tarinaa, joista sotaisammassa soturi OM taistelee vihollisjoukkoja vastaan ( s. 2–10, 12–19, 27–33, 35–40, 50–53, 55–59, 74–78 ) ja ’rauhallisemmassa’ ratkotaan veristä mysteeriä hotellimiljöössä ( s. 21–26, 41–44, 46–49, 60–67, 69–73, 80–85, 87–99).

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 104 s. + kannet, ei skp; kansi mv, paitsi isolla punaisella ”OM”, tekijät ja kustantaja valkoisella; s. 1 otsikko, s. 2 tyhjä, s. 3 nimiö + piirros (kansikuvan osa); s. 4 kust.tiedot; s. 5–104 mv sk sivut numeroitu (kaikissa oikeaan laitaan) 1–100; tk. mv, ladottu esittelyteksti ja mv piirros (päähenkilö, s. 57); selkä valkoinen, mustalla vers. ”Toivonen/Varpio”, (lih.) ”OM”,”Tammi”]

Pieni taivas – kootut

Kivi Larmola (Hiljainen kulttuuriyhdistys, 1991)

ISBN 951-96040-2-2 (nid.)

Kansi: Keskellä ympyränmuotoinen piirros, jossa tekijä huoneessaan nojatuolissa

Sisällys (sarjakuvat):
s. 5 [”Aivan taivaalliset cocktailjuhlat…”]
s. 6 [”Minne elämä vei…”]
s. 7 [”One o’clock two o’clock three o’clock rock…”]
s. 8 [”Paha kuu”]
s.9 [”Missä mä oon…”]
s. 10–11 Tähtien juuret
s. 12 Once upon a time
s. 13 Tuli
s. 14 Odotetaan konserttia
s. 15 [”Kun pahat pojat viimein lähtee pois”]
s. 16 [”Minä kapakasta palasin…”]
s. 17 Yö tulee…
s. 18–21 Vanitatum vanitas et omne vanitas
s. 22 [”Rahaa mullon rahaa…”]
s. 23 …yön pimeydessä
s. 24–27 Minä olen tullut takaisin
s. 28 Loukkaus ylpeydelleni
s. 29 [2 strippiä +] Kivijättien maasta matkakertomuksia…
s. 30 Elämää kuussa
s. 31 Olipa kerran pieni poika, joka toivoi:
s. 32–33 [”Hei mikä sinun nimesi on”]
s. 34–35 Skidien unelmii…
s. 36 Lännen tie
s. 37 [”Valkoiset valheet”]
s. 38–41 Maailma loppuu huomenna – mitä välii?!
s. 42 [”Eräänä päivänä satoi lunta”]
s. 44–47 [”Yö tuli…”]
s. 48 [”Kuu paistaa, kuollut ajaa…”]
s. 49 [2 strippiä, ”Sapfo: Onnellinen sulhanen…” ja ”Vuonna 1975…”]
s. 50–51 Asfalttiviidakko [2 erillistä sivua]
s. 52 I go to sleep
s. 53 [2 strippiä, ”Onko tässä vapaata…” ja ”Onko kukaan kertonut…”
s. 54–57 [”Pieni joulutarina”]
s. 58 [4 strippiä]

Kivi Larmola on suomalaisen sarjakuvan yllättäviä moniosaajia, niin taidesarjakuvan ja kuvarunouden taitaja kuin Aku Ankan suomentajanakin toiminut verbaaliakrobaatti, laajalti sivistynyt ja humaani persoona – varmaan osin jo kulttuurikodin peruja, mutta myös elämällä syventynyttä näkemystä yhdessä paketissa.

Nämä varheiset, pienlehdissä julkaistut sarjat ilmestyivät omakustanteena, jota tekijä myi kädestä käteen (”vain hyviin koteihin”). Esipuheessa hän kertookin: ”Tämä on semmoinen kokooma, eräänlainen katsaus meneeseen, töitä, jotka liian harva näki.”

Hieno ja kattava valikoima eri tekniikoilla tehtyjä ja eri mittaisia ja muotoisia sarjoja, joita yhdistävät runous ja rock. Sympaattinen pikku kirjanen, jota lukee kuin runokokoelmaa – tai punaviiniä maistellen, vähän kerrallaan, jälkimakuja maistellen.

Lisätiedot:

[21 x 15 cm pysty albumi; 60 s. sis kannet; kansi mv kollaasi, keskellä ympyränmuotoinen piirros tekijä huoneessaan; mv sk, paitsi s. 2, 43, 59 kollaasi, sisäkansissa mv valokuva maalituubeista; s. 3 nimiö + piirros tekijän omakuva (”No pains, no gains”); s. 4 ”Esipuhe” (Espoo, elokuu 1991); tk valkoisella pohjalla piirros ”It takes hours to repair moment’s passion”; selkä valkoinen]

Pystynen

[Pystynen 4]

Harri Pystynen (Like, 1991) 2. painos 1992

ISBN 951-8929-61-0 (nid.)

Kansi: Maapallon päällä seisova Pystynen paljastaa sisältään Suomen

Sisällys:
s. 7–32 Seppo Sävel
s. 35–116 Pystynen

Tämä postuumi albumi on koottu Muusikkolehden (1986–89), Ylioppilaslehden (1986–90), Rumban (1989–90) sekä Ydin-lehden (1991) julkaisemista sarjoista.

Sarjat ovat yleensä sivun muotoisia, yhden tai kahden mittaisia, mutta loppupuolella on korkeampia sarjoja jouduttu jakamaan kahdelle sivulle puolentoista sivun mittaan.

Seppo Sävel on ehkä Pystysen sarjoista selkeimmin omakohtainen, entisen orkesterimuusikon suhdetta Helsingin Sanomien musiikkikriitikkohirmu Seppo Heikinheimoon luotaava, joka sekin toki laajenee laajemminkin pohdiskeluksi mm. taiteen ja kritiikin sekä matalan ja korkean ikuisesta rajankäynnistä (joka ei ole Suomessa loppunut edes 2012). Pystysen tyyliin aina välillä kuvaan astuvat seksi ja kuolema ja metafyysiset kysymykset – enemmän kuin vastaukset.

”Akun” lisäksi viittauksena vilahtaa Ralf Königin ”Tappajakondomi”, ja sisäpiiriä on myös saman sivun huudahdus ”Juuttaan Tolvanen, missä on kulttuuri!” Metaa on myös seinätaulu ”Huomio! Kerronnassa vaihtui todellisuuden taso! Suom. huom.” ja tekstilaatikko ”Sarjakuvan tekijän ilmoitus: Edellä esitetty kuvakertomus tekstein oli huumoria.” Pystysen äärimmilleen karrikoidut mustat ja juutalaiset ovat yhtä lailla asenteita kyseenalaistavia kuin hänen natsinsa, Hitler, jumala ja pirukin.

Tiina Pystysen esipuhe on karun syvällinen (”Siltä loppui elämä 5.3.1990”), mutta kirjaa myös Harri Pystysen tuotannon kunnioitettavaa laajuutta (edellä mainittujen lisäksi sarjakuvia myös lehdissä Nuori Voima, Ilta-Sanomat, Salon Seudun Sanomat, pilapiirroksia vastaavasti Iltalehti, Turun Sanomat, Itä-Häme ja kaiken kukkuraksi karikatyyrejä ja kuvituksia muuallakin). Tuoreen lesken surutyöhön varmasti kuulunut albumin kokoaminen on tuottanut kauniin hedelmän.

Vuonna 2008 Tiina Pystynen kokosi vielä uuden Pystynen-kokooman.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 116 s. + kannet (2+2); ei skp, kansi: Maapallon päällä seisova Pystynen paljastaa sisältään Suomen, edessä fylakteriteksti Pystynen, maapallossa lisäväri sininen, muuten mustalla pohjalla mv piirros; selässä valkoisella lad. (vers.) ”Harri Pystynen Pystynen” ja logo ”Like”; tk. mustalla pohjalla pieni mv ruutu (Perhe teloitusrivissä, ”Voisin vaikka vannoa, että se oli: positiivisia tajunnantiloja, ihmisarmoa, sekä rakkautta!” ”Tulta!” (sivulta111), valkoisella kust.logo ja ISBN-koodi; s. 1 nimiö + piirrosruutu; s. 2 kust.tiedot; s. 3–4 Tiina Pystysen saatesanat ”Pystynen IV”; s. 5 otsikko ja vinjetti ”Seppo Sävel”; s. 6 tyhjä; s. 7–32 sivun sarjoja; s. 33 otsikko ja vinjetti ”Pystynen”; s. 34 tyhjä; s. 35–99 sivun sarjoja; s. 100–116 vaihtelevan muotoisia sarjoja yksi per sivu]

Ks. Anteeksi, etsin ihmistä – Pystynen (Like 2008)

Rock-Kyttyrä (2/91) Pehmeä pyramidi 2

festivaalijulkaisu (Turun Sarjakuvakerho 1991)

Kansi: Kollaasi, jossa mm. Charles Burnsia ja Hunt Emersonia.

Sisällys (suomalaiset sarjakuvat):
s. 5 Jii Roikonen: Rocktähden synty
s. 15–21 Ilpo Koskela: Kapteeni Maha seikkailee: Kovaa peliä Pelkosenniemellä
s. 23 Reima Mäkinen: Punksyndrooma
s. 58–59 Roju (Johanna Rojola): Rocktähden vaimo & 16.000,– (perustuu tositapahtumiin!)

Tänä on oikeastaan rock ja sarjakuva -aiheinen festivaalilehti, mutta otan sen mukaan, koska se on numeroitu kakkososaksi sarjakuva-antologialle ”Pehmeä pyramidi” (Turun Sarjakuvakerho 1991). Mainittakoon vain lyhesti, että nyt ei kyseessä ole varsinainen antologia, sarjakuvalehti tai -albumi, vaan festivaalijulkaisu, jossa on mukana muutaman ulkomaisen ja kotimaistenkin tekijöiden sarjakuvanäytteitä. Varsinaisten sarjojen lisäksi mukana on lyhyitä näytteitä J. K. Juntusen sarjasta ”Poikamme musisoivat” ja Frangénin ja Heikuran ”Mies”-strippejä.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; mv;  64 s. sis kannet; tekstit ladottu tai koneella kirjoitettu, kahdella palstalla, ruutukuvituksia.]

Roskaa

Rosa Liksom [= Anni Ylävaara] (WSOY, 1991)

ISBN 951-0-17412-2 (nid.)

Kansi: Keltaisella pohjalla yksisilmäinen, norsunnenäinen, papiljottipäinen hahmo, jonka kehona naulahuopakattoinen talo, ikkunoita, tuoleja ja kaulaliina.

Sisällys (sarjakuvat):
No 13 Metafysiikka
s. 8–9 Kantapalat [rajaamattomat piirroksset numeroitu 1–7]
s. 10–12 Miten öinen pummi pelastaa totaaliseen tuhoon tuomitun yönsä [kolme poikittaistaitettua sivua]
s. 13–17 Vapa väpättää
s. 19–24 Speed Metal
s. 26–31 Outo öinen kulkija [kuusi poikittaistaitettua sivua]
No 15 Parapsykologia
s. 35–39 Mater Familias
s. 40–44 This is the Story / His Name Was Panu
s. 45–49 Panu the Big Piina
No 23 Dogmatiikka
s. 53–55 Pirtelö pappikset
s. 56–68 Pappikset pilkillä
s. 70–75 Right Attitude
No 31 Sosiaaliset instituutiot”
s. 79–85 This story is true story
s. 87–89 Laila And Algot Falling Love [kolme poikittaistaitettua sivua; rajaamattomat piirroksset numeroitu 1–8]
s. 90–94 Ananda Marxin tytöt yleisessä uimahallissa
s. 96–99 Hei Mr. Milkman [kolme poikittaistaitettua sivua]
s. 101–105 Black Blanket Bomb
s. 106–110 Kowa tappaja
s. 111–114 Sarkofagin kotiinpaluu [neljä poikittaistaitettua sivua]
No 49 Kansatiede
s. 118–129 Kansatieteilijä tri. Ramstedtin viisisataa virstaa itään eli hitaan hiipparin zeikkailut
s. 131–139 Kunmingin kultainen vanhus [yhdeksän poikittaistaitettua sivua]
s. 140–149 Verinen koirasota Sotsissa
s. 151–157 Hat Keeps Your Head in Good Shape [pysty- ja poikittaissivuja]
s. 158–164 Hätätilanne Tsebjun asutusalueen metsäteknikumin kolhoosissa
s. 165–169 Keskipäivä Guilinin esikaupungissa
s. 170 Toilet of Today
No 59 Lääketiede terveydenhoito
s. 174–176 Korvalääkärit, nuo toimissaan väkevät [kolme poikittaistaitettua sivua]
s. 178–184 Tyylikäs tapaus kehkoparantolassa
No 68 Kotitalous
s. 187 Sujuvaa arkieloa
s. 188–189 Ne päivät
s. 190 Oodi herra Mäelle on Ice and Stone

Takakansi avaa: ”Roskaa ei ole sarjakuvia vaan pikemminkin sarja kuvia. Lopussa on lyhyitä tarinoita, joita voisi luonnehtia käsikirjoituksiksi piirtämättömiin kuviin. Onko Roskaa siis roskaa? Aitoa Rosaa se on.”

Takakannessa tekijä myös sanoo: ”Kirja on kuollut, mutta tv-sarjat kukoistavat. Tein tämän, koska kuolleet eivät puhu.”

Niinpä. Tätä kirjaa voi siis tarkastella lähinnä kokonaistaideteoksena, ja varsinaiset sarjakuvat ovat osa sitä. Ei tietenkään roskaa, vaan nimenomaan Rosaa, provoavaa taidetta. Kuvakerronta ei kaipaa kuvailua.

Totean teoksen olevan ilmeeltään johdonmukaisesti tunnistettavaa Rosa Liksomin muista visuaalisista töistä. Loppua kohden tekstin osuus lisääntyy ja lähestytään kirjallisuutta. Mukana on tuttuun tapaan neuvostodetaljeja. Tyylilajia on vaikea postmodernin ajan työnä määritellä, tunnelma kun liukuu naivista komiikasta kauhu- ja fantasiasävyihin.

Lisätiedot:

[22 x 16 cm pysty pehmeäkantinen pokkari; 228 s. + kannet, ei skp; Kannet väri (mv + lisäväri keltainen; kannessa piirros ja tekstetut vers. tekijä, otsikko ja kust.; selkä keltainen, mustassa kentässä lad. valk. vers. tekijä, gem. otsikko; tk kelt. pohjalla mv piirros ja piirretty tekijän nimi kuten kannessa + lad. mustalla gem. esitely ja sitaatti tekijältä + koodi, ”päällys Rosa Liksom” + valk. kentässä ISBN-viivakoodi, piirroksessa tekst. vers. ”dedicated to O.F.F.O.”); s. 1 otsikko; s. 2, 6, 32, 34, 50, 52, 78, 116, 172, 186, 192, 220, 225–228 tyhjä; s. 3 nimiö; s. 4 kust. tiedot; s. 5 otsikkosivu ”No 13 Metafysiikka”; s. 7 otsikkosivu ”Kantapalat”; s. 33 otsikkosivu ”No 15 Parapsykologia”; s. 51 otsikkosivu ”No 23 Dogmatiikka”; s. 77 otsikkosivu ”No 31.15 sosiaaliset instituutiot”; s. 115 otsikkosivu ”No 49 Kansatiede”; s. 171 otsikkosivu ”No 59 Lääketiede terveydenhoito”; s. 185 otsikkosivu ”No 68 Kotitalous”; s. 191 otsikkosivu ”No 74.12 Tekstaus”; s. 219 otsikkosivu ”No 84 Suorasanainen kertomakirjallisuus”; sivunumerot lad. alakulmiin.]

Rullatuolimurha – klassinen rikoskomedia

Jarmo Somermäki, Seppo Mannonen (Jalava, 1991)

ISBN 951-8954-48-6 (nid.)

Kansi: Vanhankaupungin kosken sillalla kuunvalossa pakettiauto ja muutamia miehiä käsillään huitomassa.

Takakansi: ”Rullatuolimurha on helsinkiläisen Jarmo Somermäen esikoisalbumi. Se on tiukasti Helsinkiin sijoittuva dekkari, jossa yksityisetsivät selvittelevät miljonäärin pojan salaperäistä kuolemaa. Tekijä on tunnettu persoonallisista piirroksistaan mm. Helsingin Sanomista. Hänet palkittiin myös Kemin sarjakuvakilpailussa v. 1989.”

Sivulla 52 esitellään vielä tekijöitä: ”Jarmo Somermäki s. 1957; Seppo Mannonen s. 1947. Tekijöiden yhteistyö alkoi v. 1987, jolloin Ilta-Sanomat julkaisi ensimmäisen osan Rööperi-trilogiasta. Sarja poiki ajatuksen albumista, jonka tapahtumat sijoitettaisiin myös Helsinkiin. Käsikirjoitus valmistui kesällä 1989 ja itse albumi vuotta myöhemmin. Samana vuonna ideoitiin myös Helsingin Sanomissa ilmestynyt sarja Stadin anatomiaa, jossa käsiteltiin vuosia 1961–81.” ”Jarmo Somermäen muita sarjoja ja piirroksia on ilmestynyt mm. Demarissa, Kallio-lehdessä, Ilta-Sanomissa ja Helsingin Sanomissa.”

Tämä on tekijöilleen tyypillinen, mustan elokuvan sävyjä ja nelikymmenluvun tunnelmia tavoitteleva rikosmysteeri, jossa kiitettävästi dokumentoidaan myös muuttuvaa ja jo muuttunutta ympäristöä, Helsingin kaupungin ja lähiseudun näkymiä ja kaupunkikultttuurisia toimintoja.

Tarinan luonteesta johtuen ei tässä enempää itse dekkarin juonesta, mutkia on, joskin melko arvattavia. Kuvakerronta on hiukan ahdettua, ihmiskuvaus realismin ja karikatyyrin välimaastossa hieman onnahtelevaa, mutta toisaalta  taustojen yksityiskohdissa kunnioitettavan hyvin tutkittua, ja mukana on huumorin pilkahduksia, myös satiirista näkökulmaa.

Niin, ja oikeastihan se on siis pyörätuoli, ei rullatuoli!

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 52 s. + kannet, ei skp; kansi: väripiirros, jossa sign ”J.S. was here”, päällä lad. keltaisella tekijät, punaisella otsikko ja mustalla kustantaja; s. 1 nimiö + piirros (s. 43), vers. tekijät ”Teksti: Jarmo Somermäki, Seppo Muinonen, kuvat Jarmo Somermäki”; s. 2 kust.tiedot + motto: ”Nauru, sääli, kauhu – Pushkin”; s. 3–51 mv sk sivun taitossa (sivut numeroitu sarjakuvaan 1–49); s. 52 ladottu tekijäesittely + mv. valokuva tekijöistä; tk mustalla pohjalla mv piirros (s. 28) ja valkoisella ladottu esittelyteksti, valk. kentässä ISBN- ja viivakoodi; selkä musta]

Ruutujen aika – Suomen sarjakuvaseuran kaksi vuosikymmentä

= Rutor i tiden – två decennier med Finska seriefrämjandet

Kalervo Pulkkinen et al. (Suomen sarjakuvaseura, 1991)

ISBN 951-95797-2-9 (nid.)

Kansi: Ignaz hiiri heittää Pekka Puupäätä tämän hatun päältä tiiliskivellä (”ZIP – Pow – ”Kontact.”), Pekan pään ympärillä pyörii synttärikynttilöitä (20 kpl).

Tämähän ei varsinaisesti ole sarjakuvaa, mutta sisältää ruudun mittaisia näytteitä kymmeniltä kotimaisilta (ja muutamilta ulkomaisiltakin) sarjakuvantekijöiltä. Suomen sarjakuvaseuran tuolloisen historian ajalta poimitut ruudut muodostavat tavallaan sarjakuvan, jossa ruutujen väliin jäävä aika on kerronnallisesti koko lailla pitkä. Piirrosruutuja on parittomilla sivuilla kahdesta kahdeksaan per sivu (s. 13–107) ja niiden sisältöä selostavat tekstit vasemmalla parillisilla sivuilla kahdella palstalla, vasen suomeksi ja oikea ruotsiksi.

Historiaa kuvittavat varta vasten piirretyt ruudut tavoitetuilta piirtäjiltä (34 ja kukin mainitaan aina kuvien viereisellä sivulla) ja muutamat sitaattiruudut mm. edesmenneiltä tekijöiltä. Ruutujen originaalit muodostivat samalla merkittävän osan näyttelystä, jota varten originaalit tilattiin ja kirja tehtiin. Kannen idea saatiin julistekilpailusta, jonka voitti Sami Hynninen.

Julkaisu on kaksikielinen.

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty pehmeäkantinen kirja; 136 s. + kannet, ei skp; kansi ja selkä mustavalkoinen, muut kannet valkoiset; kannessa mustalla pohjalla lad valkoisella otsikko vers. ja alaotsikko gem.; valkoinen neliö, jonka edessä Pekka Puupään kasvojen yläosa, hattu, sen päällä Herrimanin Krazy Katista Ignatz hiiri ja tiiliskivi, synttärikynttilöitä, kuvaan ladottu: ”© Sami Hynninen, julisteen suunnittelu 1991, © Wallu, julisteen toteutus 1991, © George Herriman / King Features Syndicate Distributed by Bulls 1991 (Ignatz hiiri), © Ola Fogelberg / Toto Kaila 1991 (Pekka Puupää)”; selkä jaettu pituussuuntaan kahtia, mustalla pohjalla lad. vers. ”Ruutujen aika [/] Rutor I tiden”, valkoisella pohjalla lad. gem. ”Suomen sarjakuvaseuran kaksi vuosikymmentä [/] Två decennier med Finska seriefrämjandet”; s. 1 nimiö + ”Näyttely / Utställning Amos Andersonin taidemuseo / Amos Andersons konstmuseum Helsinki / Helsingfors 18.10.–1.12.1991 Pohjanmaan museo / Österbottens museum Vaasa / Vasa 16.1.–16.2.1992” sekä ”Historiikin käsikirjoitustyöhön on saatu apuraha Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnalta. Juhlavuoden näyttelyä ovat tukeneet Opetusministeriö, Ranskan kulttuurikeskus / Helsinki; HYY/ Kulttuurikeskus, Näyttelyluettelon ja festivaalilehden ilmoittajat; s. 2 tekijäluettelot; s. 3 Sisällys; s. 4–5 Bengt von Bonsdorff: ”Kun sarjakuvista tuli museotavaraa”; s. 6 Sari Luhtanen (pj): ”Alkusanat”; s. 7–11 Kalervo Pulkkinen: ”Ruutujen aika”; s. 12–105 Historiikki; s. 106–108 Vieraslista; s. 109–111 Suomen sarjakuvaseura ry; 112 Puupäähattu; s. 113 Sarjakuvaneuvokset, Super-Väinön ystävät, s. 113–115 Hallitukset; s. 116–117 Sarjainfon toimituskunnat; s. 117 Sarjakuvaseuran nimeämät asiantuntijajäsenet Kemin tuomaristossa; s. 117–118 Kemin palkitut ja albumit; s. 118 Lempi-pystit; s. 119 Suomalaisia sarjakuvalehtiä; s. 119–120 Suomalaisia sarjakuvaomakustanteita; s. 120–122 Suomalaista sarjakuvakirjallisuutta; s. 122–126 Suomalaisia sarjakuvakirjoja ja -albumeita 1970–91; s. 126–127 The Finnish Comics Society; s. 128–129 Société finlandaise  de la bande dessinée; s. 130–136 Ilmoitukset (Fennica Comics; Semic; Tammi; Bulls Press; Sanomaprint; Osuuskunta Käyttölkuva; Kalletuotanto Oy; WSOY; Akateeminen kirjakauppa); grafinen suunnittelu Pentti Nuortimo, käännökset J.O.Tallqvist, Bengt von Bonsdorff, Sari Luhtanen ja Jussi Tuomola.]

Suomi sodassa 1939-1945

Heikki Paakkanen, sotahistorialliset kommentit Lauri Haataja (Tammi, 1991)

ISBN 051-30-9860-5 (nid.)

Neuvostoliiton vedellessä viime henkosiaan Suomessa jo alkoi menneen uudelleenarviointi. Kirjaksi koottaessa 22 ”Takatalvisota”-strippiä, 66 otsikotonta, niin ikään yksirivistä 1–3 ruudun strippiä sekä kahdelle sivulle jaettu pystysivun sarja (s. 28–29, ”Mikä sota? Mikä maa?”, HP 1990) on saatu kasvatetuksi lisäämällä kokonaisuuteen hyvin sopivat Lauri Haatajan (sota)historialliset kommentit kunkin sivun alalaitaan (ja itsenäisinä sivuille 27, 30 ja 92).

Heikki Paakkasen rennolla otteella, mutta tuiki tarkalla silmällä kuvaamat stripit valottavat sotiemme aikaa huumorin sallimista vaihtoehtoisista näkökulmista. Laaja ajan ja historian sekä kulttuurin tuntemus näkyy sekä yksityiskohdissa että itse vitseissä.

Alan sisäinenkin vitsi mahtuu mukaan: Tiedotuskomppanian Olavi Paavolainen arvioimassa ”uuden piirtäjäkyky Tomin dokumentoimaa asemasodan arkea – tuore, raikas näkemys aseveljeydestä.” Touko Laaksosen nimimerkkihän syntyi vasta sotien jälkeen, samoin ulkomailla julkaistu tuotanto. Mukana stripissä on myös kunnioittava Tom of Finland -pastissi –aiheeseenhan Paakkanen palaa vielä albumissaan Amerikka (Arktinen Banaani 2010).

Hieman omalaatuinen valinta on toistaa sivu 33 sellaisenaan albumin sivuna 1, jolloin jakso on ulkona historiallisesta jatkumostaan. Yllätys on myös kirjasta puuttuvat kustantajatiedot, näkyy vain Tammi kannessa ja selässä, ISBN viivakoodeineen takakannessa.

Lisätiedot:

[18 x 25 vaaka albumi; 96 s. + kannet, ei skp; kansi mv (piirrosruudut ja tekstaus valkoisella ”Suomi sodassa 1939–1945” ja ”Silmien välliin!” + lisäväri punainen (piikkilanka) sekä piirretyssä laatikossa tekstattu tekijä, ladottuna ”Sotahistorialliset kommentit Lauri Haataja”; tk valkoisella pohjalla mv piirros + punaisella piikkilankaa, mustalla lad. teksti Juhani Tolvanen, sarjakuvakirjeenvaihtaja: ”Tintti ja Mannerheim” + ISBN-koodi; selkä valkoisella pohjalla lad. vers. ”Tammi / Suomi sodassa 1939–1945” + piirretyssä laatikossa tekstattu ”H. Paakkanen”; s. 1–91 sivuilla aina yksi m-v strippi ja sivun alareunassa ladottuna sotahistorialliset kommentit; s. 92 vain lad. teksti, s. 93–96 tyhjä. s. 1 = s. 33]

Ks. Sissi ja siviilipalveluhenkilö (Hyvä Luoja, 1998)

Suuri Kurpitsa – Suuri 10-vuotiskolossi (33 – 2/91)

Pauli Kallio et al. (Sarjakuvaseura Suuri Kurpitsa ry, 1991)

Kansi: Poika lukee keittiön lattialla sarjakuvalehteä, oudot hahmot marssivat rivissä taustlala, kaksi istuu lattialla vieressä, puhekuplat: ””RRR” ja ”Kakskyt viisi markkaa” (=lehden hinta!) (Sami Toivonen)

Sisällys (kotimaiset sarjakuvat):
s. 2 Taidepennien riittämättömyydestä ja muistakin ominaisuuksista (p: Sami Toivonen & k: Pauli Kallio)
s. 4–7 Museo (p: Pentti Otsamo, k: Pauli Kallio & idea: P. Pikkupeura)
s. 8–13 Elämä leveä – taide laiha (Reima Mäkinen)
s. 14–15 Patu ja Saku modernin taiteen näyttelyssä (Antero Rantanen)
s. 18–23 Tappajanapa (p: Antti Vaartamo & k: Pentti Kejonen)
s. 24–26 Ympäri mennään ja kahteen tullaan (p: Tomi Riionheimo & k: Lauri Hannu)
s. 27–29 Patu Rankka on boheemi (Pasi Heikura)
s. 43 Jatsitatsi (Juha Roikonen)
s. 44–46 Miles Davis (Kari Salonen)
s. 47–49 Highway 49 (p: Tapani Rytöhonka & k: Pauli Kallio)
s. 60–61 Vuosi juoden – Anno Devili (sir Jyce)
s. 66–67 The Almighty (Kati Kovács)

Vaikka olen rajannut sarjakuvalehdet tutkimukseni ulkopuolelle, otan mukaan muutaman julkaisun, joiden kautta tulee näkökulmaa säännöllisemmin ilmestyviin lehtiin. Yksi sellainen on tämä Suuri Kurpitsa -lehden kymmenvuotisjuhlanumero, jossa on varsin edustava valikoima lehden sarjakuvantekijöitä. Aika moni ns. taidesarjakuvan tekijänimi on tullut esitellyksi omakustannetta suuremmalle lukijajoukolle juuri Suuren Kurpitsan kautta. Tässäkin paketissa on myös ulkomaisia vaihtoehtosarjakuvaa ja asiantuntevaa tekstiä sarjakuvamusiikista ja ilmestyneistä albumeista.

Kurpitsan kaikki sarjat ovat omalla tavallaan itsellisiä, omalla ilmaisutavallaan erottuvia. Graafista tyyliä on laidasta laittaan, Taiteilijan, sekä käsikirjoittajan että piirtäjän, merkitys korostuu. Näin jälkikäteen lukien huvittavaksi tulee seikka, että usein toistuva aihe on ruikutus apurahoista, niiden vähäisyydestä tai päätymisestä ’väärille’ tekijöille tai toimijoille. Toiseksi toistuvaksi teemaksi nousee ’kevyen’ musiikin ja sen harrastajien mollaaminen ’oikean’, vaihtoehtomusan vastakohtana. Ikuisuusaiheita nekin!

Lehden kymmenvuotisjuhlanumeron jälkeen ilmestyi vielä viisi vuosialbumia.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 72 s. sis. kannet; kannet väri (kansi Sami Toivonen, tk Kati Kovács), sis. mv.; s. 3 sisällys ja kust. tiedot sekä lyhyt pääkirjoituksentapainen; s. 16–17 Varty & Parkin: Art School Heroine (suom. Reija Nieminen); s. 30 Joakim Pirinen: Ruotsin runouden ensimmäinen oppitunti (Suom. Kallio, tekstaus Nieminen); s. 31–35 Kim Deitch: Esirippu laskeutuu (suom. Kallio, tekstaus Pesämaa); s. 36–41 Lloyd Dangle: Detroit-punkografia (suom. ja tekst. Arma de Fuego); s. 42 Peter Bagge: Löysyys (suom Kallio, tekst. Pesämaa); s. 50–56 Asko Alanen & Pauli Kallio:  (teksti) ”Isi tanssii kipparikallea eli 50 sarjakuvamusiikkia”; s. 57–59 Pauli Kallio & Pasi Heikura: arvostelut (teksti); s. 62–65 Carel Moiseiwitsch: Nimetön (suom. ja tekst. Nieminen); s. 68–69 Ilkka U. Pesämaa : Kuusi pilakuvaa; s. 70 tekstiä ja kuvia Suuren Kurpitsan muista julkaisuista; s. 71 ja tk (väri) piirrrokset Kati Kovács.]

Ks. Suuri Kurpitsa 1994, 1996, 1997, 1998, 1999.

Veikko Siipiveikko & suuren läjän arvoitus ja muita juttuja…

Seppo Leinonen (Luonto-Liiton sarjakuvat I, Tammi, 1991)

ISBN: 951-30-9677-7 (nid.)

Kansi: Kypäräpäinen majava ui joessa, selässään orava ja liito-orava (jälkimmäisellä hattu ja käsineet) – yläosassakin ympyräkuvasta kurkistaa lento-orava Veikko Siipiveikko

Sisällys:
s. 2–9 Suuren läjän arvoitus
s. 10–13 Myrkkyä – puhtaan puurodun puolesta!
s. 14–23 Vanhat haavat
s. 24–31 Valkoinen tomu
s. 32–35 Musta muukalainen
s. 36–47 Saimaan Simo

Seppo Leinosen luonnonsuojeluhenkiset sarjakuvat ovat kauniisti, suorastaan rakkaudella piirrettyä luontoa yhdistettynä humoristisiin, satiirisiin, hiukan propagandistisiinkin tarinoihin. Tyylilaji on sadun ja opettavaisen tarinan välimailla, ja hahmovalikoima sen mukaisesti hieman mustavalkoinen. On herttaisia eläimiä ja hyväksikäyttäviä kapitalisteja – olkoonkin että johtaja Isopomon ja tämän tumpelon apurin, Eino Muttasen ohella konnagalleriaan kuuluu eläinkin, jätteillä keinotteleva Kauko Kekorotta, ja luontokuvaaja Taskinen on ihan myönteinen hahmo.

Tarinoissa on aina sanoma, ja luonnonsuojelun ohella puhutaan tarkemmin mm. kierrätyksestä ja suvaitsevaisuudesta. Toisessa sisäkannessa alateksti kertoo, että albumin sarjat ovat ilmestyneet Sieppo-lehdessä ja että myöhemmin Veikko seikkaili Nuorten Luonnossa.

Lisätiedot:

[21 x 30 cm pysty vihko, kannet väri; 48 s. + kannet; 1. sisäkannessa omistus ”Laurille, sekä niille rohkeille metsäluonnon puolustajille, joiden ansiosta hän voi katsella myös vääriä puita”; 2. sisäkannessa Luontoliiton mainoksia; s. 1 nimiö + piirros, s. 2–47 mv sk sivun muotoon piirretyistä jaksoista koottu albumi; s. 48 piirros ”Luonto-Liiton sarjakuvat I” ); tk väripiirros, eläimiä metsälammen rannalla musisoimassa nuotion ääressä, puhekuplassa: ”…me rakastetaan soita veteliä, ja soittoa laulua meteliä, ja palvota ei me seteliä, vaan elämätä villiä!!!”]