1992

Alpha 1992

Harto Pasonen, toim. et al. (Alpha, 1992)

ISBN 952-9809-00-X

ISSN 0788-4974

Kansi: Perhe ja yllä mystinen hahmo (= 4/1992 kansi, Timo Kähkönen)

Sisällys (kotimaiset sarjakuvat, numerointi yhteen sidottujen neljän numeron sisäisin sivunumeroin):
1/1992 (kansi Sami Toivonen & Aino Havukainen)
s. 15–18 Pentti Otsamo: Mies tänä keväänä
s. 19– 32 Ilpo Koskela: Blacklook – Kaksi kaupunkia [sisällysluettelossa virheellisesti ”Backlook”]
s. 48–58 Timo Varpio & Timo Kähkönen: Valo yössä
– takakannessa Johanna Sinisalon ja Hannu Mänttärin nimetön värisarja [’muuttuva’ muoti 1932–1992]
2/1992 (kansi Kari T. Leppänen)
s. 11–20 Ilpo Koskela: Kultakuume
s. 21–24 Petri Tolppanen & Reima Mäkinen: Vuodet
s. 25–40 Heikki Paakkanen: Rajatila
s. 41–46 Erkki Parhamaa: Reunalla…
s. 47–51 Tapani Rytöhonka: Oodi Kotkankalliolle
s. 52–60 Satu Lusa: Finnish Successtory
s. 63–65 J-P Valkeapää ja Konsta Neugodov: Me
3/1992 (kansi Klaus Haapaniemi)
s. 6–10 Anssi Keränen: Maaliskuun idus
s. 11–18 Timo Varpio & Timo Kähkönen: Kadonnutta aikaa
s. 24–25 Timo Varpio & Juha Roikonen: Martti ja Pertti
s. 35–40 Petri Tolppanen: Paksun Petterin painajainen
4/1992 (kansi Timo Kähkönen]
s. 10–20 Timo Varpio & Timo Kähkönen: Naapuri
s. 21–22 Pentti Otsamo: Jeesus tulee – oletko valmis?
s. 23–29 Antti Huovinen: Kuninkaan neuvonantaja
s. 30–31 Timo Varpio & Kyky Ahonen: Hyppivät nenille, perkele
s. 32 Jii Roikonen: Erilainen nuori
s. 33–34 Kata Koskivaara: Se oli kylmä ilta…
s. 35–40 Petri Tolppanen: 23. päivä

Tämä on oikeastaan Alpha-lehden vuosikerran 1992 yhteispainos, eli yksiin kansiin koottuna neljä numeroa sarjakuvalehteä. Kun sillä nyt kuitenkin on oma ISBN-koodinsa, niin pidetään sitä tässä kirjana.

Kunnianhimoisesti koti- ja ulkomaisen sarjakuvan ja alan tietämyksen levittämiseen suunniteltu lehti esitteli vuoden aikana toistakymmentä kotimaista tekijää. Lisäksi mukana oli mestareita maailmalta (Hunt Emerson, Miguelanxo Prado). Osa sarjoista oli jopa väreissä. Asiatekstejä teki P. A . Manninen.

Sisällöltään lehti oli yllättävän vakavaa, vaikka yrittikin selvästi sijoittua kaupallisen ja taidesarjakuvan välimaastoon. Mukana oli sellaisia visualisteja kuin Klaus Haapaniemi, joka myöhemmin tunnetaan ihan muun grafiikan alan osaajana, kuvittajana ja design-graafikkona.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; yhteen liimasidottu neljä lehteä, yht. 244 s. + kannet, ei skp (lehdissä sivuja 72+72+52+48 sis. kannet); kansi väri (sama kuin 4/1992, mutta lad. vers. oranssilla 1992 ja tekijät: Alfonso Font, Hunt Emerson, Miguelanxo Prado, Pentti Otsamo, Timo Kähkönen, Timo Varpio); selkä valk., lad. must. vers ”Alpha 1992”; tk valk. pohjalla mv 4 ruutua ja lad. mustalla gem. esittely  + ISBN-koodi.]

Ks. Alpha – Sarjakuvan aikakauskirja 1 (Arktinen Banaani, 1993)

Amok

Kari Leppänen (toim.) et al. (Book Studio, 1992)

ISBN 951-611-502-0 (nid.)

Kansi: Miehen kasvot, taustalla hautausmaa, pääkalloja, hirviöeläin ja yllä salamamuotoiltu Amok-logo (K.T.L.)

Sisällys (sarjakuvat):

s. 5–17 Kari T. Leppänen: Tales of Conan Doyle – Pahahenki (”The Fiend of the Cooperage” 1908)
s. 18–19 Igor = Ilkka Ruokola: Senkka
s. 26–34 Timo Mäkelä (Guy de Maupassant): Mustapukuinen nainen
s. 35–42 Jari Rasi (teksti: Rasi, Leppänen, Nenonen): Turvapaikka
s. 43–48 Jukka Murtosaari: Victoria-kulta

Tuohon mennessä harvinaista kotimaista kauhusarjakuvaa.  Päätoimittajana ja primus motorina Mustanaamion kotimainen mestaripiirtäjä Kari Leppänen. Hänen omin käsin poimimansa realistisen, mutta myös huumorisarjan taitajat kertovat hieman eri vivahtein klassisia kauhujuttuja mallia Yöjuttu tai Tales from the Crypt.

Leppäsen oma – tai siis Conan Doylen – tarina on toisaalta yksinkertainen, mutta näyttävästi toteutettu. Taidokkaasti piirretty ja tekstattu, hyvin mustan ja valkoisen sekä harmaarasterin tasapainottamia sivukokonaisuuksia dynaamisesti hyödyntävä kerronta nousee jopa tekstin tasoa korkeammalle.

Ruokolan yhden sivun ja kolmen stripin näyte humoristisesta vampyyrisarjasta on kyllä taidokasta, mutta jää liian lyhyeksi että kasvaisi oikein sen enemmäksi. Timpan – tai de Maupassantin – tarina ei oikeastaan olekaan kauhua, vaan ironinen tarina elävästä elämästä, toki komeasti piirrettynä (ja myös selkeästi tekstattuna).

Rasin suorastaan sarkastinen kauhutarina on varsin näyttävästi piirretty, raidallista vanginpukua kauniisti yön varjoissa vilautteleva. Tarinakin toimii aivan oivallisesti, loppukoukkuun asti – mutta onpa siinä ollut kolme tekijääkin asialla.

Murtosaaren osuus on niinikään enemmän pään sisäistä kauhua kuin ’oikeaa’ – huippuammattimaiseen tyyliin toteutettuna, hienostuneen selkeää työtä ruutujen välejä ja marginaaleja myöten!

Valitettavasti odotettua jatkoa ei sitten vain saatukaan, eli albumisarja jäi yhteen albumiin. Kerran kyllä yritettiin vielä uudestaan.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet, ei skp;  kannet väri, tk. väri (goottilaiset rauniot ja hirviöheito hautausmaalla + valk. kentässä ISBN javiivakoodi); sisäs. mv, selkä musta;  sivut numeroimattomat; s. 1 Amok-logo; s. 2 tyhjä; s. 3  sisällys + piiros (Rasi); ”Amok, vastaava toimittaja: Kari T. Leppänen, Copyright © 1992 piirtäjät,  Stephen Kingin novellin copyright © Book Studio. Tämän kokonaisuuden copyright © Book Studio. ISBN 951-611-502-0. Book Studio Oy, Hyvinkää, Painettu Loviisassa, Painoyhtymä Oy, 1992”; s. 4 tekijäesittelyt tekstattu ’puhekupliin, vieressä tekijäiden omakuvat., s. 20–25 Stephen Kingin novelli, kuvitus K.T. L.]

Ks. Amok (Arktinen Banaani, 1996)

B.E.M. 1 – The Perils of Bonuscity osa XX – Marsin sankari

Matti Hagelberg (Matti Hagelberg, 1992)

Sisällys:
s. 1 ”Eräänä päivänä Lauri Kenttä kuolee epämiellyttävällä tavalla…”
s. 2 ”Samalla hän huomaa olevansa Marsissa keskellä vihreiden warhoonien leiriä…”
s. 3 ”Lauri Kenttä haastaa kaikki warhoonit taisteluun, jonka hän voittaa lapsellisen helposti…”
s. 4 ”Erehtymätön supermies kruunataan vihreiden marsilaisten keisariksi…”
s. 5 ”Seuraavaksi Lauri päättää johtaa legioonansa kohti Heliumia – punaisten marsilaisten pääkaupunkia, josta heidät otetaan lämpimästi vastaan….
s. 6 ”Pitkällisen piirityksen päättää Kentän nerollinen sotajuoni…”
s. 7 ” Valloitetuaan Heliumin saa Lauri Kenttä prinsessan, koko valtakunnan ja hänen kunniakseen järjestetään paraati…”
s. 8 ”Mutta Marsin punaisella taivaalla on jo uusia synkkiä pilviä, ankkojen heimon ankaattori on päättänyt kostaa viimeisimmän nöyryytyksen… Jatkuu…”

Tämä on otettu mukaan, vaikka on omakustanne, koska aloittaa pitkän ja monimuotoisen sarjan Matti Hagelbergin B.E.M. -julkaisuja.

Matti Hagelberg on kotimaisten (ja ulkomaistenkin) kriitikoiden lempitekijä, jonka arvioinneissa korostuu tekniikka, raapekartonki, jota hän on johdonmukaisesti käyttänyt alusta asti, vaikka ei olekaan välinettä itse keksinyt eikä ollenkaan ainoa sitä käyttävä. Sen sijaan usein jää varjoon, kuinka hersyvä humoristi Hagelberg on, ja hänen monitasoiset, piiloviisaat viittauksensa osoittavat laajaa sivistyneisyyttä, aina populaarikulttuurista (Burroughsin Mars-kirjat, Nakke Nakuttaja, Disney) ihan korkeakulttuurin huipulle, klassisen kuvataiteen ja wagneriaanisen oopperan maailmaan.

Aina ei olekaan aivan varmaa, mihin suuntaan ironian ja satiirin kärki osoittaa… ehkä jopa lukijaan tai tekijään!

Lisätiedot:

[10 x 22 cm vaaka vihko, nidottu nitojalla (3 niittiä), jotka selkämyksen kera peitetty hopenvärisellä foliolla; 8 s. + kannet; kansipaperi vaaleankeltainen, kannessa vain tyylitelty teksti, painovärinä neonpunainen; tk tyhjä, ei skp; sivut painettu mustalla, sivunumerot mustissa ’palloissa’, teksti ladottu kuvan alle, viiva välissä; piirrokset raapekartongilla tehtyjä, mukana myös puhekuplia, kuvan ympärillä musta kehysviiva;  Kansalliskirjaston kpl numeroitu 113/130 käsin lyijyllä merkintä ”cheap yellow”]

[Sisällöstä: 1 – Risteytettynä vanhojen  uskonnollisten puupiirrosten tyyliset pelottelukuvat helvetin kauhuista (luurankomiehiä viikatteineen, siipipiruja, käärmeitä) psykedeelisen surrealistisiin populaarikulttuuri-ikoneihin (ripaus aivan alkuaikojen amerikkalaista animaatiotyyliä), hautakivessä ”R.I.P.”; 2 – puhekuplassa ”KAOR”; 3 – Sommittelu tuo mieleen Kandinskyn, ja toisaalta itämaiset kuvat, kun L.K. heiluu keskellä 9 kättä ympärillään, puhekuplissa ”ZONG” ja ”KRAK”; 4 – L.K. kantotuolissa paperisuikaleita heittelevän väkijoukuon halki; 5 – Eksoottinen, sipulihuippuisten tornien kaupunki puolustautuu yhden miehen lentävin lautasin (mallia Kössi Kenguru tai Avaruushiiri), ja L.K:n joukot ’hajoavat’ liekkimeressä, kilvessä ”Helium”; 6 – Muurilta tutkaillaan puuhevosta: ”Katsokaa, oi Mors Kajak!”, ”Veikkaanpa että se on täytetty suklaakonvehdeilla!”; 7 – L.K. ja D.T. [punaisella] matolla, vartiomiehilläkin kyynel silmäkulmassaan. ”Ah Lauri, tule syleilyyni!”, ”Ah ihana Dejah Thoris valtiattareni!”; 8 –  Smokkipukuisia ankkoja, diktaattorinsa puhujanpulpetissa: ”Piilotamme radiumpommin Kentän aamiaismuroihin ja – KA-TONG!”, vartijoilla lentäjän nahkakypärät, väkijoukolla käsi nyrkki ojossa, ruudun yläosa (noin puolet kuvasta) täyttyy puhekuplista, noin 70 pientä puhekuplaa, kaikissa ”Katong.”]

B.E.M. 2 –  Marsin alkeet

Matti Hagelberg (Matti Hagelberg, 1992)

Sisällys (numeroimattomat vihkot, aakkosjärjestyksessä):
– Avaruuskadetti helvetissä
– Jupiterin luurankomiehet
– Lauri Kenttä ja Avaruushiiri
– Lauri Kenttä vastaan Godzilla
– Marsin happitehdas
– Marsin salainen laakso
– Marsin suuri tutkimusmatka
– Marsin suursota [viimeisellä sivulla vain tekstilaatikko: ”Seuraavaksi räjähtää aurinkokunta, linnunrata, maailmankaikkeus ja negatiivinen vyöhyke. Jatkuu…]
– Marsin taikuri
– Marspartio pahalla tripillä

Tämä on jo selvästi taidesarjakuvaa identiteetiltään, vaikkakin varsin humoristista sellaista. Kymmenen vihkosta oli pakattu japanilaistyyliseen taiteltuun ja nauhoilla sidottavaan pahvikoteloon – ja mukana oli ilmapallo!

Tekniikka on jo tutuksi käynyttä raapakartongille raaputettua tajunnanvirtaa. Tarinat ovat otsikoittensa mukaisesti melkoisen hurjia. Kuvissa on vähän repliikkejä, ja nekin ovat lähinnä vain tehosteita, tunteiden tulkkeja etc.

Vihossa on aina kahdeksan sivua, ja yhtä lukuunottamatta kahdeksan kuvaa niiden alle laatikkoon ladottuine selostusteksteineen, jotka aina päättyvät kolmeen pisteeseen kunnon cliffhangerin tavoin. Yksi vihko, jota voinee pitää näistä viimeisenä, päättyy kuvattomaan tekstiin ”Seuraavaksi räjähtää aurinkokunta, linnunrata, maailmankaikkeus ja negatiivinen vyöhyke. Jatkuu…”

Tavallaan lukijalle on jätetty mahdollisuus etsiä tai keksiä vihkosille oikea tapahtuma- ja lukujärjestys, mutta ne toimivat myös itsenäisinä, toki suhteessa myös paljon laajempaan kokonaisuuteen, populaarikulttuurin – ja osin korkeakulttuurinkin – kliseisiin. Nyt mukana ovat mm. Billy Binns ihmerilleineen, Warnerin Väiski (Buggs Bunny), Tom Jones (sekä Sonny) ja Elmeri (Elmer Fudd) ja Yosemite Sam, Avaruushiiri, Jetsonit, komentaja Biggles, jopa väljemmin tietysti Edgar Rice Burroughsin Marsin maailma. Godzilla-hirviö osallistuu selvästikin Speden speleihin. Fanaattisen uskonnollinen Napa-ankka -järjestö (”Kuolema vääräuskoisille”) jättää tulkinnanvaraa…

Tämän ajoitus on omani, perustuen omassa boksissani mukana olevaan tekijän omakätiseen lähetteeseen, jossa on ajoitus 1992. Kansalliskirjaston Fennica-tietokannassa lukee 1994.

Seuraava B.E.M. onkin merkintöjensä mukaan piirretty jo 1994 mutta julkaistu vasta 1997.

Lisätiedot:

[22 x 12 cm nauhoilla sidottu pahvista taiteltu japanilaistyylinen boksi, jossa 10 kpl stiftattuja vihkosia (numeroimattomia, kussakin 8 sivua, sivuilla yksi raapekartonkipiirrosruutu, jonka alla lihavoidulla versaalilla ladottu tekstilaatikko), taidekartongista leikattu nelisivuinen kortti, jonka kannessa raapekartonkipiirros BEM, sisäaukeamalla karttapiirros sekä sisällä nimiökortti ”B.E.M. numero 2” (painos 500, paino G-print; ”Tämän kirjan tekivät mahdolliseksi Uudenmaan läänin taidetoimikunnan ja Taiteen keskustoimikunnan apurahat. Erikoiskiitos kaikille, joilta olen varastanut, varsinkin E. R Burroughsille, jolta vein prinsessan ja koko valtakunnan. Numero 3 ilmestyy. Haudatkaa sydämeni Disneylandiin; Kirjoita Lauri Kentälle: c/o Matti Hagelberg” (os); ”Kiitos Atte” + piirros: planeettoja) ja kaksi muuta korttia (mv  6 ruudun sarjakuva ”Maniac Duck kohtaa salsaoravat” ja vihreällä painovärillä painettu ruutu ”Miestenhuoneessa käytiin usein lujia kamppailuja hiustenkuivaajasta. Jatkuu…”) sekä puhallettava ilmapallo (punainen, poistettu pilaantumassa olleena); Korttiin käsin kirjoitettu ”Oheisena omakustannelehteni kakkosnumero. Myynnissä Good Fellows & Into-galleriassa (66:- kpl) sekä suoraan tuottajalta (osoite ja puh.n:o)”; Boksin nimiökortissa teosta puhutellaan kirjaksi, lähetekortissa lehdeksi. Tässä se käsitellään numeroituna B.E.M -jatkumon ja teossarjan osana.]

Ks. B.E.M. 3 (Matti Hagerberg, 1997)

Epäonnistunut kalaretki

= Paha-ozane kalastus

Vladimir (Volod’a) Lukkonen (teksti), L. Kolomanen (kuvitus) (Petroskoi, Karjala, 1992)

Epäonnistunut kalaretki /Vladimir Lukkonen.

ISBN 5-7545-0517-5 (nid.)

ISBN 5-7545-0518-3 (nid.)

Kansi: Kaksi ihmismäisesti puettua kissaa, Santtu & Timo = Vaska & Timoi (toisella myös hattu ja piippu sekä olalla pitkääsiimaa).

Erikoinen tapaus, jota valitettavasti en voi lukea suomalaiseksi, ja tavallaan on myös lehti. Neuvostoliiton kaaduttua, Karjalan alueella heräsi sarjakuvankin tekohaluja. Tarina on selvästi lapsille suunnattu, opettavainenkin, kauniisti piirretty ja väritetty. Pitkänsiiman kalastusta opastetaan jopa yhden leveän ruudun kaavakuvalla. Eläimet on inhimillistetty, sekä Disneyn että parhaan neuvostoanimaation tyyliin. Kalasta pitävinä kissat luonnollisesti kalastavat, mutta hitaastikin voi kiirehtiä, eli onkimallakin saa täyden ämpärillisen. Majava on omaa kotipiiriään suojeleva (kapitalisti?), jolla on hauki ketjussa kuin vahtikoiranaan.

Lisätiedot:

[22 x 17 cm pysty vihko, stiftattu lehti; 16 s. sis kannet; sivut numeroimattomat; kauttaaltaan väri, tekstit ladottu; kansi väri, otsikko ladottu, alla suorakulmainen puhekupla, jossa esittelyteksti ladottu (”Me kissat voimme vain naukua, muita kieliä me emme osaa. Sinä et ymmärtäisi mitään, ellei olisi Vladimir Lukkosta. Kehräsimme hänelle tarinamme, ja hän piirsi sen.”); takasivulla kaksi väripiirrosta ja keltaiselle pohjalle lad. kust.tiedot kyrillisin kirjaimin, alhaalla mustalla ladottu ISBN ja kust. tietoja; identtiset versiot suomeksi ja karjalan kielellä, molemmissa kust. tiedot ladottu kyrillisin aakkosin]

Folkets Dagblad 1992 av Leif Sjöström

[Folkets Dagblad 2]

Leif Sjöström (Scriptum, 1992)

Kansi: Itämaan tietäjät (Mauno Kovisto, Esko Aho ja Ole Norrback), kameli ja EU:n tähdet.

Kirjassa on merkintä, jonka mukaan sen julkaisemista on tuettu Eduskunnan myöntämistä ruotsinkielisen kirjallisuuden edistämisvaroista. Vuoden 1992 Topelius-palkintoehdokkaksi päässyttä Leif Sjöströmin Folkets Dagbladia jury arvioi takakannessa ”journalistisesti uutta luovaksi, ainutlaatuiseksi ja osumatarkaksi, hyvin piirretyksi ja humoristiseksi kommentääriksi alueellisista ja valtakunnanpoliittisista tapahtumista.” Gösta Ågren niiinikään takakannessa toteaa, ettei Sjöströmille ole karikatyyrin piirtäjänä maassa voittajaa.

Ajankohtaisia (päivämäärät joidenkin sarjojen alle ladottuna) aiheita käsitelleiden sarjakuvien jälkeen on sivuille 113–120 ladottu kolmelle palstalle taustaselostuksia sarjojen aiheista otsikolla ”Om jag inte minns fel…”

Lisätiedot:

[15 x 25 cm vaaka pehmeäkantinen albumi;  120 s. + kannet, ei skp; kansi väri (valkoisella pohjalla musta kehys, jonka sisäpuolella väritetty piirros ja lad. ”Folkets Dagblad av Leif Sjöström” ja kehyksen alla ”Scriptum”, oik. yläkulmassa punaisessa laatikossa mustalla ”1992”); tk. mv vain valkoiselle pohjalle mustalla ladottuja otteita arvioista (Juryn perustelu L.S:n valinnasta vuoden 1992 Topelius-palkintoehdokkaakksi 1992;  Dan Kronqvist, Hufvudstadsbladet; Kim Wahlroos, Östra Nyland; Torbjörn Kevin, Åbo Underrättelser; Barbro Bäckström, Arbetarbladet; Gösta Ågren, Vasabladet), kustantajan ja ISBN; selkä sininen, valkoisella ladottu gem. ”Folkets Dagblad”; s. 1 nimiö, s. 2 kust.tiedot; s. 3 hahmopiirros ja lad. teksti ”Jaså!”; s. 4 tyhjä; s. 5–112 mv yhden rivin ajankohtaisia pilapiirroksia sarjakuvamuodossa (1–4 ruutua), usein alla alkuperäinen ilmestymispäivämäärä; s. 113–120 ladottu kolmelle palstalle taustaselostuksia sarjojen aiheista otsikolla ”Om jag inte minns fel…”]

[Sisällöstä: s. 47: 5.4.-92 Blues Brothers (Ole Norrback & Peter Stenlund)]

Ks. myös:
Folkets Dagblad |1] (Scriptum, 1991)
Folkets Dagblad från A till Ö (Scriptum, 2003)

Inri – Iesus Nazarenus rex iudacorum / Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas

– kultaa, pyhää savua ja mirhamia / ylöskirjoittanut ja kuvilla valaissut Antero Karjalainen / piirtää ja kertoo Jeesuksen syntymästä

Antero Karjalainen (RV-kirjat, 1992)

ISBN 951-606-316-0 (nid.)

Kansi: Joosef, Maria ja Jeesus-lapsi, lapsi kohotettuna – päästään säteilee otsikko, taustalla roomalaisia sotilaita

Jouluista useimmille tuttu tarina: keisari Augustukselta kävi käsky, ja koko silloinen maailma (siis roomalaisten tuntema) pantiin verolle. Joosef ja Mariakin menevät verotoimistoon (!) isän synnyinpaikkakunnalle, ja vaimo Maria on raskaana. Siitä se sitten lähti… Tarina päättyy perheen palatessa maanpaostaan Egyptista Herodeksen kuoltua.

Henkilögalleria on niukka: keisari Augustus, Joosef, Maria ja myöhemmin Jeesus-lapsi, paimenia, itämaan tietäjät, enkeleitä ja taivaallista sotaväkeä, roomalaisia sotilaita, Herodes, Knihti (!) ja satunnaisia sivuhahmoja. Pientä anakronistista huumoriakin on, esim. Egyptissä: ”Outoa kansaa. Piirtelevät seiniin.”; Se on kulttuuria. Se voi yleistyä muuallakin.”

Piirrostyyli on pelkistävä, hiukan mainostyylinen, ilmeisesti huopakynällä piirretty ja enimmäkseen kai väritettykin, silmää miellyttävän raikkaasti. Puhekuplat on aika reipaasti tekstattu, tekstit karkailevat yli kuplien. Selostustekstit on sijoitettu kivitauluihin. Hahmot poikkeavat hyvin vähän toisistaan, miehet viiksillä, naiset hiuksilla ja huulilla.

Ruutujako on kaavamainen, sivu on jaettu tasarytmisesti kahteentoista neliöruutuun, joista kaksi joskus yhdistyy leveämmäksi, ja kerran (taivaalliset sotajoukot) puolen sivun kuvaksi. Loppukuva on koko sivun: ”Jeesuksesta kasvatan kunnon puusepän. Pitäähän maallinenkin ammatti olla.” Kivipaasi: ”Ja he palasivat turvallisesti Israeliin ja asettuivat Galileaan, Nasaretin kaupunkii.”

Tarina on aika hyväntahtoisesti kerrottu, esimerkiksi Beetlehemin lastenmurha esitetään vain puhekuplissa, ja sen jälkeen parilla mustalla kuplalla, joissa on vain valkoiset ”??” ja ”!?!” Alaviitteissä kerrotaan historiafaktoja (kuten että verolle pantiin kaikki 14 vuotta täyttäneet). Näin ja muutenkin tarinassa mennään lähelle yleistä uskontopropagandaa, jossa yritetään antaa se kuva, että uskomukset ovat täysin historiallisia faktoja, samoin Israelin valtion ainainen olemassaolo.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 48 s. + kannet; sisäaukeamilla kartat (1. ja 2. sisäkansi ”Rooman valtakunta ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla”; s. 1 ja 48 ”Israel”, värit mv + punaruskea); s. 2 kust.tiedot (”Lähteet evankeliumi Luukkaan mukaan 2:1–20, evankeliumi Matteuksen mukaan 2:1–23, © 1992 Pictures Overseas ja Ristin Voitto ry) + sitaatti Tiernapojista (”On lapsi syntynyt meille…”); s. 3 nimiö (”Antero Karjalainen piirtää ja kertoo Jeesuksen syntymästä”) + piirros (Jeesus seimessä); s. 4 piirros (kivitaulu) ”Ja tapahtui niinä päivinä että keisari Augustukselta kävi käsky…”; s. 5–47 väri-sarjakuvaa sivun taitossa, kuplat, selostustekstit ja alaviitteet tekstattu (ilman asteriskiä); tk valkoisella pohjalla mustalla ladottu esittelyteksti (”Luukas kertoo Uudessa Testamentissa Jeesuksen syntymästä: siihen aikaan antoi keisari…”; ”Oululainen Antero Karjalainen on lähtenyt liikkeelle samasta ajanlaskumme alun tapahtumasta ja luonut mielikuvistusta ja muhevaa huumoria käyttäen värikkään sarjakuvan maailmanhisrtorian merkittävimmän henkilön Jeesus Nasaretilaisen syntymästä ja lapsuudesta. Muun muassa verot ja pakolaisuus yhdistävät tutun kertomuksen tuoreella tavalla nykyaikaan.” + ISBN + viivakoodi + 5 väripiirrosta (Joosef, Maria ja Jeesus-vauva; Keisari Augustus; Itäisen maan viisaat; Kuningas Herodes; neljä paimenta) + RV-logo]

Jurpo meissä

[Jurpo 3] 

Hannu Pyykkönen (Banana Press,, 1992)

ISBN 951-8992-11-8 (nid.)

Kansi: Harmaa kansi, jossa pystysuunnassa punareunainen teksti JURPO, jonka ’läpi’ näkyy sarjakuvan osia.

Tämä albumi poikkeaa edellisistä Jurpoista siinä, että nyt kyseessä on yksirivisten strippien kokooma. Neljä strippiä on taitettu kullekin sivulle, pyrkien visuaalisiin tai temaattisiin ryhmiin, ilman sen kummempia otsikointeja. Ainoa varsinainen koko sivun sarja on alun ”Jurpola” (s. 3).

Erona edellisiin on, että nyt sarja näyttää jotenkin sliipatulta. Ikään kuin yksi kerrallaan julkaistuksi tarkoitettujen sarjojen ilme olisi jäykempi, kankeampi. Aiheet ovat yhä aika rujoja, usein kantaa ottaviakin. Irvokkain satiirin, sarkasmin, ironian ja itseironian mehukkuus on kuitenkin kuivahtanut.

Albumi jäikin viimeiseksi Jurpoksi.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 56 s. + kannet, kansi harmaa, pystysuunnassa punareunainen vers.  teksti JURPO, jonka ’läpi’ näkyy mv sarjakuvan osia, lad. pystysuuntaan punaisella gem. ”meissä” ja vaakasuuntaan mustalla tekijä ja kustantaja; tk. harmaa pohja, jossa kahdelle riville jaettu kolmiruutuinen strippi  (2 ruutua ja upotettu piirros, mv + punaisella ääriviivoja ja kuplat); selkä harmaa, lad. mustalla ge. Tekijä ja otsikko; sisäkansissa painatus (valkoisella pohjalla punaisella ’leijailevia’ Jurpo-hahmoja; s. 1 nimiö (kuten kansi, mutta mv ja ilman kuvafragmentteja; s. 2 kust.tiedot + kahdelle riville jaettu kolmiruutuinen strippi; s. 3–56 mv strippejä neljä per sivu]

Kaikki Miket ja neljä Kakea

Tom of Finland (= Touko Laaksonen) (Nostromo / Limes 1992)

ISBN 951-620-005-2 (nid.)

Sisällys:
s. 3–4 Mike [puistossa osa 1] [Taschen, 2005: Mike 5]
s. 5–6 Mike [puistossa osa 2] [Taschen, 2005: Mike 6]
s. 7–8 Mike [puhelinkoppi osa 1] [Tom of Finland Retrospectiven mukaan 1974]
s. 9–10 Mike [puhelinkoppi osa 2] [Taschen, 2005: Mike 4]
s. 11–12 Mike [elokuvissa] [Taschen, 2005: Mike 2]
s. 13–14 Mike [housuostoksilla] [Taschen, 2005: Mike 3]
s. 15–16 Mike [kaivuutyömaalla]
s. 17–18 Mike [bussissa] [Taschen. 2005: Mike 1]
s. 21–40 Kake huoltoasemalla [Kake. 12]
s. 43–62 Kake huvipuistossa [Kake. 20]
s. 65–84 Kake villissä lännessä [Kake. 23]
s. 86–115 Kake Kanadassa [Kake. 24]
s. 117–128 [nimetön] [Tom of Finland Retrospective III:n mukaan 1973]

Tämä oli pitkään ainoa suomeksi (!) julkaistu Tomin kokoelma. Toki koko tuotanto on ollut saatavissa meilläkin, ensin pornoliikkeistä (D.F.T.:n ja COQ:n, Revolt Pressin ja Tom of Finland, Inc:n painokset) ja nyttemmin arvostetuistakin kirjakaupoista niinikään kansainvälisesti arvostetun taidekustantamo Taschenin kautta erilaisina kokoomajulkaisuina.

Lopun nimetön 12 kuvan sarja on julkaistu ainakin Tom of Finland Foundationin Retrospective III –kokoomassa, tosin ahdettuna neljä ruutua sivulle (kuvat 60–71), mutta myös ajoitettuna vuoteen 1973. Tarina on Amsterdam-henkinen varjokuvanäytelmä porttikäytävän läpi nähtynä, ja siinä tupakkaa poltteleva nuorimies kohtaa virkapukuisen poliisin varsin rohkein ottein. Mukana on jopa vauhtiviivoja.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty pehmeäkantinen kirja, 128 s. + kannet, ei skp; kannet väri, kannessa Tomin värillinen piirros, taustalla tekstit ”Tom of Finland” ladottuna vaaleanpunaisella ja mustin reunuksin ja varjoin, ”Kaikki Miket ja neljä Kakea” keltaisella ja takakannessa vain värillinen nahkakuviointi sekä valkoisella pohjalla ISBN ja viivakoodi, alareunassa kaksi keltaista< nauhaa yli selän. Selässä mustalla ”Tom of Finland”; s. 1 nimiö, s. 2 kust. tiedot, s. 20, 42, 64, 116 tyhjä, sivuilla 19, 41, 63, 85 ladotut otsikot ja rasteroitus otsikkokuvat; sarjat rasteroituja (huoltoasemalla ja huvipuistossa) tai linjakopioita (muut)]

Ks. myös esim.

Tom of Finland: The Comic Collection (Saksa, Köln, pain. Espanja; Taschen, 2005)

[Kemi 11]

– Pieni vampyyritarina ja muita sarjakuvia Kemin 11. valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta 1992

antologia, toim. Heikki Porkola (Kemin kulttuuritoimisto, 1992)

ISBN 952-9686-02-1 (nid.)

Kansi:  Aloitusruutu sivulta 6 – nuori mies ja peilikuvaton tyttöystävä (Pentti Nuortimo).

Sisällys:
s. 6–15 Sari Luhtanen & Pentti Nuortimo: Pieni vampyyritarina [1.p. novellit]
s. 16–28 Kirsi Tuuliniemi: Eräskin tarina [2.p. novellit]
s. 29–32 Ville Pirinen: Hän oli valmis kohtaamaan maailman [3.p. novellit]
s. 33–35 Kivi Larmola: Kotisodoma ja -gomorra [3.p. novellit]
s. 36–43 Joel Melasniemi:
s. 36–37 Sukupuolitautien klinikan vastaanotolla (käsik. Jukka Rouhuvirta) [3.p. novellit]
s. 38–39 Jessen kohtalo
s. 40–43 ”3”
s. 44–46 Juha Roikonen: Nimetön sarja [3.p. stripit; 8 strippiä]
s. 47–49 Juha Vuorma: Kaapuveikko [kunniamaininta, stripit; 8 strippiä]
s. 50 Ilja Karsikas: Nimetön
s. 51–52 Marja-Liisa Heino:
s. 51 Pieni meluisa alkusoitto
s. 52 Tämä makuuhuone on liian pieni meille kahdelle, hombre
s. 53 Systeri
s. 54–64 Petri Tolppanen: Vain linnut lentävät
s. 65–66 Kimmo Niiranen: Yö
s. 67 Katariina Koskivaara: Väärennetty päiväkirja eli variaatioita elävästä elämästä
s. 68–71 Harri Vaalio: Riittamaijan pikkuveli [14 ruutua, ja alatekstit]
s. 72 Hanna Virolainen: Draculan paluu [ote 14-sivuisesta tarinasta; harmaarast. kolmirivinen poikittaistaitto]

Alkulehdillä mainitaan kilpaan osallistuneen 103 nimimerkkiä ja 189 työtä. Sarjakuvaseuran nimeämät asiantuntijat Harto Hänninen ja Petri Kemppinen.

Tällä kertaa asiantuntijat pitivät tarjontaa keskinkertaisena, kuuluttivat sisältöä ja varoittivat esikuvien ja oman tuotannon plagioinnista – ja toivoivat lisää absurdia fantasiaa. Nyt korostuu kauhukomedia tai splatter-satiiri. Voitajatyössä kaikki on tyylikkäästi kohdallaan.

Tuleva kustantajapari Hard & Pet bongasi siis jo Jii Roikosen Jasso-albumisarjansa tekijäksi ja ehkä muitakin tulevia tekijöitään.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 72 s. + kannet (2+2); kansi väri (punaisessa kehyksessä mv piirrosruutu, johon tekst. pun. vers. otsikkotekstit ja ©1992; selkä pun.; tk. pun. pohjalla mv ruutu nimisarjasta ja lad. valk. vers. tekijälista); ei skp; s. 1 lad. nimiö; s. 2 lad. kilpailutietoja kust. tiedot (Kemin Sarjakuvakeskus; paino Cityoffset, Tampere) + ISBN; s. 3 lad. asiantuntijoiden kommentti (Harto Hänninen ja Petri Kemppinen); 4 lad. sisällysluettelo; s. 5, 15, 28, 35, 46, 49 lad. arviot; s. 6–72 sk sivun taitossa; sivunumerot lad. alakulmaan.]

Koska susta tulee nainen?

Hessu [= H. Vuorinen] (omakustanne, 1992) 2. painos 1992ISBN  952-90-4166-7 (nid.)

Kansi: Piirros, jossa naistenlehtiä lukeva äiti, poikamainen tytär ja kaksi puhekuplaa, toisessa otsikko myös repliikkinä (= sivut 53, 75, 86, molemmat sisäkannet sekä takakansi).

Sisällys:
s. 2–5 Kissan tie
s. 6–7 Mitä?
s. 8–13 Lenita Brown muuttuu mieheksi [-92]
s. 14–15 Näsäviisas tarjoilija
s. 16–23 1. päivä [-92]
s. 24–25 Miksi juoda kaffia?
s. 26–27 Stuck in the middle between you & me [-92]
s. 28–29 A la la la lonk / a la la la la lonk / a la la la la lonk / a la la la la lonk [-92]
s. 30 I do not want to disturb you [-92]
s. 31 Moi vai ei [-92]
s. 32–39 Iltapäivä sekopäänä
s. 40–41 Yksinäinen inhmissusi Osa 1
s. 42–52 Sairas kertomus [2 ruutua per sivu]
s. 53 Koska susta tulee nainen [s. 53 = kansikuva = sisäkannet, takakansi ja sivut 75 ja 86 ]
s. 54–58 When I was animal [-92]
s. 59 Anteeksi mitä [-92]
s. 60–63 When I was animal [2]
s. 64–65 When I was animal [3]
s. 66–67 When I was animal [4]
s. 68 Katharine [ = yhdistettynä 4 piirrosta s. 82–85]
s. 69 When I was a tree
s. 70–73 Kuka olet ketä rakastan? [-92]
s. 74 Minä olen myöhässä mutta mitä siitä [-92]
[ s. 75 = kansikuva ]
s. 76–77 Kampaajalla (vanha vitsi)
s. 78–81 Ai toi!
[ s. 82 piirros Katharine (”Just sano mua Katharineks.”)]
[ s. 83 piirros Katharine (”Sotalelut kielletty pojilta”)]
[ s. 84 piirros Katharine (”Mä mieluummin teen abortin kuin syön lihaa!!!”)]
[ s. 85 piirros Katharine (”Syö ite oma puuros!!?”)]
[ s. 86 = kansikuva ]
[s. 87–88 tyhjä]

Rennon tyylittelevällä tekniikalla piirrettyä sarjakuvaa, jossa muodot vaihtelevat (ruutujakoa tai ei, joskus yhden sivun piirroksia, joissa on tekstiä). Tekijälle varmaan terapeuttista sarjakuvaa, joka avaa näkökulmia myös lukijalle. Ihmisten lisäksi sarjoissa seikkailevat kissat ja sudet. Osittain tapaillaan runollista tekstiä, ajoittain sanatonta sarjakuvaa. Kissa keroo Hessusta, eli hahmo tekijästään.

Sarjoissa on teräviä huomioita arkielämästä, vaikkapa sukupuoli-identiteeteistä tai kriittisyyttä mielenterveystyön metodeja kohtaan, mutta myös filosofisempaa pohdiskelua: ”Ihminen on ravintoketjun huipulla – mutta ketjulla ei ole huippua.”; ”Toiset tekee tikusta asiaa, toiset asioista tikkuja!”

Samalta tekijältä on myöhemmin vielä useita samantapaisia omakohtaisen oloisia albumeita.

Lisätiedot:

[21 x 15 cm pysty albumi; 88 s. + kannet (2+2); kansi mv (valkoisella pohjalla piirros, jossa teksti myös repliikkinä, ots. tekst. vers., © tekijä gem.; selkä ; tk = kansi ylösalaisin, 1. ja 2. sisäkansi, 1. ylösalaisin, ja s. 1, 53, 75 ja 86 = kansipiirros; selkä valkoisella pohjalla must. tekst. ”© Hessu” + ots. tekst vers.); sisäkannet kannen toisintoja; s. 2–86 mv sk sivun taitossa, osin ilman ruutujakoa, tekstaus vers. ja gem.; (osin sivun piirroksia, joissa tekstiä); ei sivunumerointia; s. 87–88 tyhjä.]

Ks. myös:
En halunnut samaa maailmaa (Helena Vuorinen, 1994)
Miten kärsiä joka hetki joka asiasta (Helena Vuorinen, 1995)
Kuinka Carmen selviytyi hengissä (Future Comics, 2007) 2.korj.p. 2008
How Carmen managed to survive? – Or I didn’t tell the shrinks that I was a bat – I still am (Future Comics, 2007)

Kossunen – strippejä suomalaisesta juomakulttuurista! (Numero 1).

Harri Hietala (omakustanne, 1992)

Kansi: Mies soutaa, pullohahmo pitää perää, vene ja airot paikkailtu.

Sisällys (ja alkup. vuosiluku):
s. 3 Eteenpäin… (-91)
s. 4 Suosio… (-91)
s. 5 Selitys… (-91)
s. 6 Harjoitus… (-91)
s. 7 Löytö… (-91)
s. 8 Naturel… (-91)
s. 9 Vaihtoehto… (-90)
s. 10 Heitto… (-90)
s. 11 Pelin henki… (-91)
s. 12 Rinteessä… (-90)
s. 13 Putous… (-91)
s. 14 Ajan tasalla… (-91)
s. 15 Armotonta menoa… (-90)

Ihan sympaattinen pikku kokooma Hyvä olo -lehdessä julkaistuja strippejä, jotka on piirretty ja tekstattu siististi, sujuvalla perinteisellä huumorityylillä.

Sivuilla aina yksi strippi, kolme ruutua, joista joskus keskimmäistä ei rajattu, rasterointeja mukana ajoittain, tekstaus käsin. Stripit on julkaistu Hyvä olo -lehdessä.

Sarja on sillä lailla ovelasti laadittu, että se on luettavissa varovaisen alkoholikriittiseksi, mutta yhtä hyvin myös iloisesti kossuttelua läpi sormien katsovaksi.

Metahuumoria: mukana tekijä (”Harri-Piirros”), ”Tämä sarjakuva voidaan uusiokäyttää”. Pullohahmo hyväntuulinen, sivuhahmona ”Lama”, pikuvene ”Lifestyle”; ”EY-tyyliä” edustaa ”Pub Austria”; ”Finlandia W”-veneessä purjeessa soponsorin logo (Alko).

Lisätiedot:

[10 x 21 cm vaaka vihko, 16 s. sis. kannet, mv, paitsi kansissa lisäväri vaaleansininen; kansi piirros, tk samoin (pullohahmo avaa ovia, sanoo miehelle: ”Ei löytynyt tämänkään oven takaa elämän tarkoitus, joten meidän on jatkettava edelleen sen etsimistä…”); sivuja ei numeroitu; s. 2 piirros (pullo ohjaa resiinan sivuraiteelle, ränsistyneelle asemalle, edessä olisi ollut siintävä hieno kaupunki) + teksti: ”Kossunen on tekijän omakohtaisista kokemuksista voimansa ammentava suomalainen sarjakuvasankari. Kossunen ystävineen kukee Hyvä olo -lehden palstoilla ja tähän, taskuun sopivaan kokoon on pullotettu muutamia janottavia strippejä vuosien varrelta. Tämä Kossusen voit nauttia raakana, ilman pelkoa krapulasta. Teos on tekijän omakustanne, kuten viinatouhut muutenkin…” ;]

Kuu-ukko – 666

Juha Vuorma (omakustanne, 1992)

Kansi: Saarnaaja (jolla kyltti 666) ja ratsunsa jättiläispanda Meetvursti

Sisällys:
s. 3–10 Jeesus
s. 11–17 Lintu
s. 18–27 Saarnaaja 666

Genre on erikoinen: uskonnollisia myyttejä purkava huumorikauhu. Tavallaan ollaan Palsan perillisiä, mutta lähempänä perinteisemmin hyvin piirrettyä sarjakuvaa, myös selkeästi tekstattuna. Omakustanteena ilmestynyt, sarjakuvalehdeksi itseään kutsuva julkaisu on jollakin tavalla raikkaampi kuin saman tekijän, oululaisen Juha Vuorman, myöhemmät. Otan sen tähän osana laajempaa jatkumoa.

Ensimmäisessä tarinassa Jeesus astuukin itse alas ristiltä – ja kostaa! Piru: ”Olet tainnut tulla isääsi!” Itse Jumala vaatii pojan takaisin ristille: ”Turpa kiinni, Saatana!” Piru: ”Äh, vedä käteen, vanha homo!” Tässä kontekstissa dialogi yllättäen toimii.

Kakkostarinan lintu on ”itse pahuus” – tai peräti uhrinsa peilikuva. Kolmannessa tarinassa esittäytyy Saarnaaja-hahmo, joka on todella sekopää saarnamies. Raamattu on paitsi ylösalaisin, myös tyhjä. Jos lähetysasemalta ei löydy viskiä, se on suuri synti. Sana kuuluu: ”Bang!”

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty vihko, 28 s. sis. kannet, mv, kansi ja tk piirros, s. 2 sisällys + piirros; s. 3–27 mv sarjakuvia sivun taitossa; leima Limes ry; tk. mustalla pohjalla valkoinen kahys, jossa piirros (hymyilevä kuunsirppi) j akolme pienempoää piirrosta (JV-vaakuna, viikateneito ja hirviökasvot)]

Vuorman sarjoja on julkaistu myös sarjakuvalehtimuodossa (30 s.) englanniksi, otsikoilla:
The Preacher Man I – The Sermon
The PracherMan II – Misanthropica
Blanco (1–2)
Englanninkielisten lehtien kokooma-albumi (Zum Teufel, 2009)
Ks. myös:
Kaapuveikko (sarjakuvat 1999, 2006, 2011 ja kuvakirja 2013)

Kuvasia

Tapani Rytöhonka (Hiljainen kulttuuriyhdistys, 1992)

ISBN 951-96040-3-0 (nid.)

Kansi: Art deco –henkinen koristekehys, jossa kukka ja ladotut tekijä ja otsikko (tk. kehyksessä piirretyt silmät rajattuna pieneen valkoiseen vinoon  ’postiluukkuruutuun’ mustalla pohjalla).

Sisällys:
Pieni alkoholisarja
s. 5 Hullu
s. 6 Inho
s. 7 Pelko
s. 8 Summer in Siam
s. 9 Väsynyt
Pieni parittelusarja
s. 11 Älä ny
s. 12 Kääpiö, susikoira ja kana
s. 13 Olisin uskoton
s. 14 Kiitti vitusti
s. 15 Mustasukkainen
s. 16 Missä munat?
s. 17 Seksistä kyllä tykkään
s. 18 Sori
s. 19 Kai sitä vois
s. 20 Että näin
s. 21 Teetä jos on
s. 22 Mitä sitten?
s. 23 Ihanat tissit sulla
s. 24 Viha
s. 25 Asetelma: Kilkkejä ja leikkipimppa
s. 26 Oon mää hullu
s. 27 Eijaa Eijaa Riemuani Autuuttani Heleijaa
s. 28 Paskaako tässä
Pieni hengellinen sarja
s. 30 Oho
s. 31 Hymy
s. 32 Protestanttinen etiikka I
s. 33 Protestanttinen etiikka II
s. 34 Tyhmä ihminen
s. 35 Arkkipiispan kuolema

Aivan rajatapaus tämäkin, yksittäisten piirrosten teemoiksi koottuja kuvasarjoja, joissa voi hyvällä tahdolla nähdä myös sarjakuvamaisen jatkumon. Rytöhongan pikkupiirteinen piirrostyyli on avoimen eroottista, mutta myös satiirista tai ironista, visuaalisesti tuoden mieleen mm. Beardsleyn kuvitukset.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 36 s. mv piirroksia + ladottua tekstiä; s. 2 kust tiedot + ladotut kiitokset; s. 3 sisällys + kolme piirrosruutua; s. 4, 10 ja 29 Otsikkosivut, joissa alasarjojen sisällysluettelo + taustalla kollaasi pikkupiirroksia; s. 5–9, 11–28, 30–35 yhden ruudun piirroksia, joiden kehyksissä alaotsikot ja alaston pariskunta eri asennoissa.]

Kytkijät – Eräänlainen rakkaustarina

Kivi Larmola  (Like, 1992)

ISBN 951-578-109-4 (nid.)

Kivi Larmolan ensimmäinen varsinainen oma albumi. Eräänlainen film noirin ja  road movien risteytys. Tarina seuraa kahta tasoa, kertojana olevaa outoa pommimiestä (Leon), joka virittelee tietokonevirusta, ja dialogimuodossa kahta työtöntä, rikoksiin ryhtyvää nuorta miestä sekä toisen tyttöystävää Feliciaa.

Lisäksi mainitaan: ”Kari antoi auton mitään kyselemättä. Ehkä hän halusi tulla mainituksi sarjakuvassa.” Muutenkin tekijä leikittelee myös kiitoksissaan: ”…ja kaikki jotka jäivät mainitsematta” sekä: ”Tämän albumin henkilöillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa… Kenelläpä olisi?”

Larmola uskaltaa kertoa myös pelkin kuvin, hyvinkin vaihtelevilla piirrostyyleillä ja jopa yhdellä kokonaan valkoisella sivulla. Teksti on niukkaa, enimmäksen puhetta, mutta lakonisuudessaan runollisuutta hipovaa. Tarinahan on tuttu, eihän siinä kovin hyvin voi käydä, mutta tärkeintä tekijälle onkin, miten hän kertomuksensa esittää, tilanteiden ja tunnelmien kautta.

Lisätiedot:

[29 x 21 cm pysty albumi; 56 s. + kannet, ei skp; kansi väri (maalaus + ylh. punaisella tekijän signeeraus ja mustalla vers. lad. otsikko, alhaalla mv. Liken logo-laatikko; tk musta, vain kust.logo + valk. laatikossa ISBN; selkä musta, valkoisella vers. lad. tekijä ja otsikko, mv kust.logo; s. 1 nimiö, rasteroitu mv kuva sekatekn. kuva kolmesta päähahmosta ja sign ”Kivi 92”; s. 2 kust.t eidot; s. 3–54 mv sk sivun taitossa (s. 37 vain sivunumero); s. 55 viimeisen sivun toisto, saman Loppu paikalla signeeraus, ja laatikoissa kiitokset (”…ja kaikki jotka jäivät mainitsematta”; ”Tämän albumin henkilöillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa… Kenelläpä olisi?”; ”Helsingissä18.9.1992 Kivi”); s. 56 Loppusivun toisto vähän pienemmässä koossa]

Ks. Lasikuula (Like, 1994)

Make ja merenneito

Kai Kujasalo & Teemu Saarinen (Otava, 1992)

ISBN 951-1-11848-X

Kansi: Kuuden kuvan sarja, jossa Make työntää kottikärryissä lauleskelevaa merenneito Hildaa (= s. 12–15).

Rajatapaus tämäkin. Vitsikäs lastenkirja, jossa perinteinen kuvittaminen ja sarjakuvallinen kertominen risteytyvät. Rajaamattomissa ruuduissa olevat kolme ilmeikästä kuvasarjaa / sarjakuvaa ovat elimellinen osa kertomusta (s. 12–15, 34–35, 40–41). Osassa kuvia on kuplattomia repliikkejä (sarjakuvamaisesti kuplan ’häntiä’ kyllä niissäkin on).

Lisätiedot:

[21 x 15 cm pysty kovakantinen kirja; kannet väri (valk. pohjalla lad. violetilla ”Make ja”, punaisella vers. ”merenneito”, viol. Tekijät + kuusi väripiirrosta ilamn kehyksiä); 44 s. + kannet, ei skp; tk. valk pohjalla kannen kuva 5 + tekstikatkelma (anfang pun, muuten viol), punaisella ’leima JEP / Otava, vioetilal ”Otava / Kansi: Kai Kujasalo / L 84.2 / ISBN”, mustalla ISBN-viivakoodi; Selkä valk. pohjalla kannen tekstit samoin värein ja fontein; s. 1 nimiö + piirros; s. 2–11, 16–33, 36–39, 42–43 teksti ladottu, piirroskuvitus; s. 12–15 kuuden piirroksen sarja, jossa Make työntää kottikärryissä lauleskelevaa merenneito Hildaa; s. 34–35 kuuden piirroksen sarja, jossa Hilda ui ja sukeltelee veneen perässä; s. 40–41 neljän piirroksen sarja, jossa Hilda hinauksessa ja verkossa.]

Ks. Kasimir ja suuret syntymäpäiväkekkerit (WSOY 1996)

Matka Limpopoon – Barry Blother seikkailee

Ville Ranta (omakustanne, 1992)

Kansi: Barry Blother ja Pepe el Magnifico viidakossa

Oululaisen Ville Rannan (s. 1978) omakustannealbumi luettakoon vielä melkoisen viattomiin ’nuoruuden synteihin’. Piirrostyyli on vielä haussa – ja kehittyy jopa albumin mitassa hennosta piirrosviivasta muhevampaan sivellintussaukseen. Maisemakuvauksessa on pyrkimystä kaunenuden hakuun, mutta hahmot ovat karrikoituja, ”vihamielisten alkuasukasheimojen” kohdalla kliseisen rasistisiakin, vaikka sen voi toki nähdä genren sisäisenä satiirinakin. Huumoriseikkailun tyylilajihan on tässä jossakin Tarzanin, Tintin ja Indiana Jonesin välimailla.

Arkeologi Barry Blother on Lontoon saasteisiin kyllästyneenä pyöräilylomalla ystävänsä Domingon kanssa kuullessaan Mosambikistä löydetyistä kreikkalaisista temppeleistä. Ystävä jää, ja Barry suuntaa Afrikkaan, päätyy lentokoneella pyörremyrskyyn, erinäisten slapstick-koomisten vaiheitten jälkeen törmää meksikolaiseen arkeologi Pepe el Magnificoon, joka juonittelee Barryn mm. laskuvarjolla viidakkoon Zimbabwen yläpuolella, mutta Barry päätyy oikeaan paikkaan vaikka kävellen – löytäen matkalla Platonin ’käsialaa’ olevat marmorilevyt ja lopulta tietysti aarteenkin.

Jonkinlaista pyrkimystä kysenalaistuksiin on havaittavissa (Barry luulee valkoista mekaanikkoa mustaksi, kun tämä on niin öljyssä), mutta siltikin kliseisesti meksikolainen on kelmi, ja alkuasukaspäällikkö vaihtaa laskuvarjokankaan Platonin marmoritauluihin. Keihäin aseisettuina ruohohameissaan sankarin perässä juoksevat alkuasukkaat syöksyvät ’onnellisesti’ rotkoon.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 52 s. sis kannet, ei skp; tk tyhjä, sivutaitto 4-rivinen, sivut numeroitu 3–50 (sivulta 19 alkaen sarjassa numero =17…; s. 32 alkaen merk. 30A + 30B…48A + 48B); mv sk s. 3–30, s. 3 ”© N. Revatalli 1991”, otsikkoruudun 1 tekstilapussa ”Barry Blother seikkailee”; Viimeisessä ruudussa tekstilappu ”Loppu.”]

[Sisällöstä: Panda-paitainen arkeologi Barry Blother on Lontoon saasteisiin kyllästyneenä pyöräilylomalla ”vähän asutulla maaseudulla” ystävänsä Domingon kanssa kuullessaan radiosta Mosambikin sademetsistä löydetyistä ”salaperäisistä” kreikkalaisista temppeleistä. Barry keskeyttää lomansa, ja palaa ”Lontoon arkeologiselle laitokselle”. Lentokone joutuu Kamerunin Eyandreissa pyörremyrskyyn, ja slapstick-koomisten vaiheitten kautta Barry törmää hiekkarannalla meksikolaiseen arkeologiin Pepe el Magnificoon, joka puhuu murtaen, ajelee taksilla ja limusiinilla, muiluttaa Barryn ulos kaupungista, huijaa lentokoneesta Barryn laskuvarjolla Zimbabwen yläpuolelta palmujen alle. Barry löytää sattumalta kreikkalaisia marmorilaattoja, joista heimo on oppinut ”meidän kieltämme” – muinaiskreikasta vähitellen ”tällaiseksi” muuttunutta. Ne ovat ”Platonin käsialaa”, vanhaa monologia. Mustat ovat karikatyyrejä, isonenäisiä ja ruohohameissa. Vaihtaa marmorit laskuvarjoon. Päällikkö: ”Sanoinkuvaamaton määrä vaatteita heimolle!! Annan mitä tahansa tuosta kankaasta!”; ”Juuri tuota lausetta oli Barry odottanut jo monta sivua.”; ”Laatat joilla hän Lontooseen tultuaan nettoaa niin pirusti…”; Nukkuu viidakossa leijonan vieressä tämän huomaamatta, herätessään tekee: ”Huom! Ristinmerkin”. Vokpann-nimisessä kylässä Barry ei ymmärrä paikallista kieltä (puhekuplassa epäselviä koukeroita), tapaa Gerlinde Schulzin ”schaksasta”. Muut eteläafrikkalaisia, ”melkein puolet Pohjois-Afrikasta tulleita arabeja tai muita muslimeita.” Kreikkalainen ravintola kylässä on. Barry ostaa moottoripyörän ja matkustaa sillä Limpopoon. Kilpi: ”Lue Matka Limpopoon ja nauti ruuturajauksen virheettömyydestä.”; ”Olen aina ollut sitä mieltä, että jos jos tuota voi tapahtua elokuvissa niin miksi ei sitten sarjakuvissakin. Pepe el Magnifico ostaa puolestaan helikopterin – ja köyhtyy siinä. Barry luulee mekaanikkoa mustaksi, mutta tämä onkin vain öljyinen – ja ostaa moottoripyörän. Barry kävelee ja ui. Nyt Pepe el Magnifico nukkuu joviaalin karhun kyljessä, putoaa temppelin aarrekammioon: ”Carambaa!! Kylle se niin on ette paha saa palkkansa!! Carambaa!!” Vihamielinen alkuasukasheimo vangitsee Pepen, puhuen omaa kieltään, Pepe huutaa Barrya. Barry: ”Sen verran olen ehtinut laattoja lukea, Platon kertoi niissä aikeistaan tulla tännekin, joten temppelit on suunnitellut Platon ja joku heimo rakentanut.”; ”Ikivanha Platonin rintakuva todistaa, että Platon on nämä temppelit suunnitellut, joskus vuonna 200 eKr.” Löytyy kokonainen kreikkalaiskaupunki. Barry pelastaa el Magnificon, syöksee heitä keihäin takaa ajaneet alkuasukkaat riippusillalta rotkoon (!): ”Hehhehheh! Terve menoa!”; ”Me vain pelastuimme.”; Barry aikoo ”Tahitille lomailemaan palkankorotuksen jälkeen”. Jotenkin Akun ja Roopen mieleen tuovassa loppukuvassa Barry juoksee pakoon el Magnificoa, joka tavoittelee yhä marmorilaattoja: ”Hei! Unohdit lupauksesi olla tekemättä pahaa! Hei! Muista se! Pysähdy, lopeta, hei!”; ”Loppu.” Lukemisjärjestystä osoittaa rentoranteinen käsi (s. 16). Tekstaus on vielä hentoa ja horjuvaa, piirrostyö ensin hentoa piirroksellista, loppua kohti vahvemmin sivellintyötä. Asteriskeillä suomennetaan latinal. eläinnimistöä (kampela) ja selvennetään: ”Tämä on suomennos” tai ”Barry puhuu heimokieltä”. Paikoin puhekupla on kuvassa kolme neljännestä tekstiä, vain yksi neljännes piirrosta.]

Ks. myös:
Sade (Asema, 2003)

Minä, Mies! – Miehen vaellusvuodet 1984-1992 – trilogia yhdessä osassa

Pasi Heikura & Simo Frangén (Suuri Kurpitsa, 1992) 2. p. 1993

ISBN 951-95853-2-X (nid.)

Kansi: Mies heiluttaa kättään (kuva jatkuu takakanteen, poikittaissuuntaisena, jolloin paljastuu, että onkin ripustettuna jaloistaan köyteen).

Sisällys:
s. 11 Mies pistää pöydän koreaksi!
s. 12–17 Poika-Mies!!
s. 18 Takaa-ajo! / Miehenkuvia!
s. 19 Mies tekee tempun! / Taika-Mies!
s. 20 Tunturin laki ja järjestys! / Koulu-Mies!
s. 21 Aika-Mies! / Uudenvuoden puhe-Mies!
s. 22 Tiilenpää-Mies! / Kauhajoen-Mies!
s. 23 Luonnollinen synnytys-Mies! / Mies ja Poika suuna ja päänä!
s. 24 AD-venttaus-Mies! / Ammatti: Mies!
s. 25 Kautta-rantain-Mies! / Seura-Mies!
s. 26 Mies ja entré! / Ovi-Mies!
s. 27 Maailman-Mies! / Sänkykamarissa tapahtuu!
s. 28 Auto-Mies! / Huolto-Mies!
s. 29 Voima-Mies! / Huuli- Veikot!!
s. 30 Gag-Mies! / Vesi-Miehen aika!
s. 31 Meri-Mies! / Vesilinnun aika!
s. 32 Miehen logiikka! / Miesten koulussa!
s. 33 Mies rohkea! / The Socking and Horrible Bank Robbery!
s. 34 Mies & perimätieto! / Salatiede-Mies!
s. 35 E-Mies! / Mies tietokilpailussa! – osa II
s. 36 Miehen viinapää! / Palturi-kampaamossa!
s. 37 Tukasta asiaa! / Jyviä ja pakanoita!
s. 38 Peli-Mies! / Koti-Mies!
s. 39 Mies-sarjakuva!!!!!! / Miehen poika! Osa: Kasvinkumppanit
s. 40 Kuusi, kuusi, kuusi! / Oy Mies AB!
s. 41 Volksman! / Mies tärinätorilla!
s. 42 Juhlista jaloin! / Mies haluu saada!
s. 43 Miehen vuoro! / Boogie-Mies!
s. 44 Matkamies! / Kar-jalankulkijat!
s. 45 Metsä-Mies! / Sitä kuusta kuuleminen…
s. 46 Työ-Mies! / Liike-Mies!
s. 47 Auto-Mies! / Näyttämömies!
s. 48 Täytemies! / Pizza-Mies!
s. 49 Kasvis ravintolassa! / Mies lounaalla!
s. 50 Miehenhuone! / Mies tupakilla
s. 51 Tuumorimies! / Miesten taudit!
s. 52 Presidentin miehet! / Tappava ase III !
s. 53 Lintu-Mies! / Uskon asioita!
s. 54 Mies-parka! / Tappava tuliainen II
s. 55 Hakumies! / Miesten tansseissa!
s. 57 Läskimooses! / Miehen osa!

Omanlaiseen kulttimaineeseensa kohonnut sarja Miehestä ilmestyi Rumba-lehdessä ja liittyi siten luontevasti punk- ja rock kulttuurin omakustannelehdistöön enemmänkin kuin perinteiseen sarjakuvaan. Albumikustantajaksi löytyi samasta kaikupohjasta ponnistava tamperelainen Suuren kurpitsan sarjakuvaseura.

Taitavina sanankäyttäjinä tunnetuiksi tulleet vakavat humoristit Heikura & Frangén (myös mm. Alivaltiosihteeri) ovat enemmän sanoin kertojia ja merkitysten törmäyttäjiä kuin kuvantekijöitä. Siksi sarja onkin enemmän aikakautensa gonzo-journalismin tai naivistisen ite-taiteen sukua.

Sisäpiirin vitsinä toimivat alkupuolen monen sivun suositukset kollegoilta – joista toki esim. Pauli Heikkilä varsin ansiokkaasti avaa sarjan luonnetta (Eräistä Mies-sarjakuvan tieto-opillisista aspekteista, s. 8–9). Hauskuus syntyy enimmäkseen kököstä piirrosasusta ja puujalkamaisista sanaleikeistä

Sarja sai kokooma-albuminakin jatkoa ensin neljän, sitten taas kahdeksan vuoden päästä.

Lisätiedot:

[15 x 21 cm vaaka albumi; 60 s. + kannet; kannet oranssilla kartongilla, painatus mustalla, kannessa piirros, joka jatkuu selän yli takakanteen, kannessa tekstattuna vers. otsikko, tekijät ja ”Kurpitsa-albumi 4”; takakannessa P. Kallion tekstattu esittelyteksti; sisäkansissa Pasi Heikuran sanaton neliosainen piirrossarja miehen kehitysvaiheista (vasaralla päähän); s. 1 nimiö + piirros + kust. tiedot. (”piirustus: Pasi Heikura; käsikirjoitus Pasi Heikura & Simo Frangén; tekstaus Pasi Heikura & Satu Kurvinen; toimitus Pauli Kallio, Pasi Heikura & Simo Frangén); s. 2–11 kollegoiden kehuja + piirros kultakin (2: Mies – ikuinen etsijä ja seikkailija / Sami Toivonen, sarjakuvapiirtäjä; 3: Mies – rehellinen tulkki / Roju, Suomen sarjakuvaseuran puheenjohtaja, sarjakuvapiirtäjä, nainen; 4: Mies katoaa / Kari Peitsamo; 5: Mies – looginen visuaalinen ulottuvuus / Rami Kuusinen, Rumba-lehden päätoimittaja; 6: Mies – lihallistettu unelma / Tapani Rytöhonka, toimittaja, taiteilija; 7: Mies – esikuva meille kaikille / Christer Nuutinen, sarjakuvapiirtäjä, ylioppilas; 8–9 Eräistä Mies-sarjakuvan tieto-opillisista aspekteista / Pauli Heikkilä, toimittaja, taiteilija; 10–11: Lukijalle ja katselijalle / Pasi Heikura & Simo Frangén; s. 11 ”Jo kaikkien aikojen ensimmäinen julkaistu Mies-strippi hätkähdyttää valmiudellaan.”; s. 12–13 ”Poikamies!” (3-rivinen sarja, yhden rivin otsikko vinjettipiirroksin hahmoista); s. 14–17 kaksirivisiä sarjoja ilman otsikkoa; s. 18–57 yksirivisiä srippejä kaksi per sivu, kussakin oma vaihtuva otsikko!; s. 58–59 Albumilistaa ja tilausohjeita; s. 60 kiitokset]

Ks. myös:
Minä, toinen mies! – Mustavalkoinen kausi 1991–1996 (Suuri Kurpitsa 1996)
Kolmas mies! – Miestä viedään 1996–2000! (Suuri Kurpitsa 2000)
Eräs mies! – Extremeä hommaa 2000–2008 (Suuri Kurpitsa 2008)

Mumintrollet n: 5 

Tove & Lars Jansson. (Schildt, 1992)

ISBN 951-50-0553-1

Sisällys:
s. 5–35 Mumin I Vilda Västern [sarjakuvassa Mumintrollet I Vilda Västern] (MT 14)
s. 39–64 Snorkfröken I Rococo [sarjakuvassa Snorkfröken I Rokoko] (MT 15)
s. 67–107 Mumin blir social [sarjakuvassa Mumin och medborgarkänslan] (MT 16)

Ks. Muumipeikko 5, 6 (WSOY 1991)

Lisätiedot:

[18 x 23 cm vaaka pehmeäkantinen albumi; 112 s. + kannet ei sisäkansipainatuksia, kansi väri, tk. M-v piirros ja teksti ”Efterlängtad nyutgåva av de världskända serierna!”; s. 1 nimiö, s. 2 kust.tiedot, s. 3. Ots., s. 4 tyhjä, s. 36 tyhjä, s. 37 ots, s. 38 tyhjä, s. 65 otsikko, s. 66 tyhjä, s. 108–112 tyhjä; mv- sk 2 str/s, paitsi s. 107 1 str]

Mumintrollet n: 6 

Tove & Lars Jansson. (Schildt, 1992)

ISBN 951-50-0554-X

Sisällys:
s.5–35 Föreningsliv [sarjakuvassa Föreningsliv I Mumindalen] (MT 13)
s.39–93 Den gyllene svansen [sarjakuvassa Mumin och den gyllene svansen] (MT 18)

Ks. Muumipeikko 5, 7 (WSOY 1991)

Lisätiedot:

[18 x 23 cm vaaka pehmeäkantinen albumi; 96 s. + kannet ei sisäkansipainatuksia, kansi väri, tk. M-v piirros ja teksti, s. 1 nimiö, s. 2 kust.tiedot, s. 3. Ots., s. 4 tyhjä, s. 36 tyhjä, s. 37 ots, s. 38 tyhjä, s. 94–96 tyhjä; mv- sk 2 str/s, paitsi s. 35 ja 93 1 str]

Mumintrollet n: 7

Tove & Lars Jansson. (Schildt, 1992)

ISBN 951-50-0555-8

Sisällys:
s. 5–55 Mumin till sjöss (MT 20)
s. 59–99 Mumin och kometen (MT 17)

Ks. Muumipeikko 17, 20 (WSOY 1991)

Lisätiedot:

[18 x 23 cm vaaka pehmeäkantinen albumi; 100 s. + kannet; ei sisäkansipainatuksia, kansi väri, tk. m-v piirros ja teksti, s. 1 nimiö, s. 2 kust.tiedot, s. 3. ots., s. 4 tyhjä, s. 56 tyhjä, s. 57 ots, s. 58 tyhjä, s. 100 tyhjä; mv- sk 2 str/s, paitsi s. 99 1 str]

Mumintrollet n: 8

Tove & Lars Jansson. (Schildt, 1992)

ISBN 951-50-0556-6

Sisällys:
s. 5–53 Muminvinter (MT 19)
s. 57–107 Klått-djurets frieri (MT 21)

Ks. Muumipeikko 8, 9 (WSOY 1991, 1993)

Lisätiedot:

[18 x 23 cm vaaka pehmeäkantinen albumi; 112 s. + kannet; ei sisäkansipainatuksia, kansi väri, tk. m-v piirros ja teksti, s. 1 nimiö, s. 2 kust.tiedot, s. 3. ots., s. 4 tyhjä, s. 54 tyhjä, s. 55 ots, s. 56 tyhjä, s. 108–112 tyhjä; mv- sk 2 str/s, paitsi s. 53 1 str]

Mutapohja

Juha ’Jii’ Roikonen (Ginipik, 1992)

Kansi: Musta ruutu valkoisella pohjalla, alaosassa kädellinen kalahahmo, yläosassa ruutu lainehtii veden pintana.

Sisällys:
s. 2–7 Ennenkaikkea
s. 8 Myönnytys
s. 9–17 Elämän perusongelmien äärellä
s. 18–25 Toisaalta – syödäkin täytyy [kuva per sivu, teksti alla]
s. 26 E = WC² [piirros]>s. 27–32 Siis
s. 33 Siisti tuli
s. 34–35 Elämä on pelkkää guassia
s. 36–37 Puhelinterroria
s. 38 Painajainen [kuva + teksti]
s. 39 Toisaalta

Omakustannelehti, joka jo käy pikku albumista. Filosofista, nokkelaa sanallista huumoria, eloisia hahmoja, kauniisti mustan ja valkoisen tasapainolle rakentuvia sivuja. Myöhemmästä ”Jassosta” tuttuja asioita mm. hassut kirjojen otsikot (”I osan II osa”), kiinnostus ruokaan (jääkaappikin jo mukana) tai nälän tunteen kuvaus (vatsa ääntelee: ”George”, ”Averell!”, ”Burroughs!”, ”Charles!” ja ”Kurt?”). Myös Jasso mainitaan, nyt tarkoittaen vatsaa: ”Jasso umpeen!”

Ks. Jasso rypee riemussa [Jii] (Jalava, 1993)

Lisätiedot:

[15 x 11 cm pysty vihko; 40 s. sis kannet; mv. sk ja pilapiirroksia; sivunumerointi leikkisä (laskutehtävinä: 2 = 1+1, 3 = 6:2, 4 = 6×4-20,5 = 25:n neliöjuuri, 8 = acht); kansi ja tk mv, tk pilapiirros + kust tiedot; Kansalliskirjaston kappaleessa lyijykynämerkintä Lassen kopio, Lahti, 1992]

Mämmilä 8 – Naapurin neekeri

Tarmo Koivisto ja Hannu Virtanen (Osuuskunta Käyttökuva, 1992)

ISBN 851-95656-1-2 (nid.)

Kansi: Mukku ’maustaa’ yrteillä Rönkää, joka lämmittelee saunan padassa

Mämmilässä kulttuurit törmäilevät kiihtyvään tahtiin, ja ennakkoluuloja myllätään mm. Hilkan baarissa ja sairasosastolla. N-sanaa viljellääm, kun naapuritilalliseksi ja maatalouslomittajaksi tulee musta mies, sydämellinen ja avulias Mukku eli Muhammed al-Zomal, joka siis tosiaan saapui Hesariin juuri ennen kuin somalit Suomeen. Pankinjohtaja Santasen maailma romahtaa siinä kuin Neuvostoliittokin, jota nyt jo uskalletaan kutsua ryssäläksi….

Sauli Pylvänäisen salanimellä Pauli Pilaristo tekemästä dekkarista ”Murhasta tuli turha” tulee paikallinen menestys sen avainromaanimaisten piirteiden takia. Romantiikka ja tragiikka lomittuvat jälleen, ja nyt tulee todellinen yllätyskosintakin! Pyykkiseipään pakina myllää lisää, vaikka kirjoittaja vaihtuukin.

Metavitsejä mm. seurakunnan nuoriso-ohjaaja Heidi ’Hema’ Marjaston kutsumanimi Hemuli ja kirjakaupan mainosjulisteessa näkyvä Karvinen – niin, ja se dekkari viittaa tietysti pitkään tv-sarjaan ”Murder she wrote” eli ”Murhasta tuli totta”…

Julkaistu uudestaan kokoomakirjassa Mämmilä – Sarjakuvia Suomesta 1988–1996 (3. osa, Otava, 2001).

Lisätiedot:

[28 x 21 cm pysty, pehmeäkantinen albumi, 48 s. + kannet, kannet väri, 1. sisäkansi tyhjä; s. 1 nimiö + pyöreäksi rajattu osa ruudusta; s. 2 kust. tiedot, s. 3–48 värillistä sarjakuvaa, ei otsikoita; takasisäkansi ladottu ”Mämmilä-sarjassa on aikaisemmin ilmestynyt” + mv kansikuvat]

Octobriana ja helvetin X piiri

Reima Mäkinen & Timo Niemi (Tampereen sarjakuvaseura, 1992)

ISBN 951-96433-0-3 (sid.)
ISBN 951-96433-1-1 (nid.)

Varsin erikoinen tapaus, kansainvälisen alakulttuurihahmoon perustuva sarjakuvateos. Tsekkiläisen, monien käsien kautta kulkeneen piirroshahmon ura nousi mm. Bryan Talbotin Luther Arkwright -sarjan sivuhahmoksi sekä tatuoinniksi Billy Idolin käteen. Toinen, kirjallisempi perusta on Dante Alighierin Jumalainen näytelmä ja sen Helvetti- osuus. Tekijät ovat molemmat sekä käsikirjoittaneet että piirtäneet teosta.

Octobriana matkaa aika-avaruuspallolla, joutuu radioaktiiviseen rintamaan huhtikuussa 1986 (vrt. Tshernobyl), päätyy Limbukseen, Helvetin esikartanoon ja saa sieltä oppaakseen itsensä Danten, kohtaa erinäisiä myyttisiä kauhuja ja hirviöitä – ja hautaa yhden lähelle Kiovaa vuonna 1952… Loppu on  historiaa.

Piirrostyö on scifi-fantasia-genreen sopivaa puolirealistista, hieman humorististakin. Visuaalisesti tyyli muistuttaa paikoin ilmeisen tarkoituksellisesti myös vanhoja puupiirroksia.

Oman alakulttuurinsa piirissä tekijät olivat jo laajemmin tunnettuja kuin ns. suurelle yleisölle. Timo Niemi (s. 1965) oli jo ehtinyt voittamaan 1991 Porin sarjakuvaseuran sarjakuvakilpailun, ja Reima Mäkiseltä oli jo julkaistu kotimaassa sekä ulkomailla noin 500 sarjakuvasivua Myöhemminhän Mäkinen on tutustuttanut suomalaisia alan harrastajia ja ammattilaisiakin animeen ja mangaan mm. kirjoilla Mangan harmaasävyt (Opus 2007) ja Mangan värit (Lilith 2009).

Lisätiedot:

[21 x 15 cm pysty albumi, kaksi versiota, kova ja pehmeäkantinen;   Kovakantinen: 48 s. + kannet + sisäkansilehdet (2+2+2); sisäkansiaukeamilla väripiirrokset (1. Aukeaman piirros johon upotettu pienempi ruutu; 2. Kaksi isoa kuvaa joiden väliin upotettu kolmas, pienempi); sisemmät sisäkansilehdet tyhjät;  s. 1 nimiö + piirros; s. 2–3 tyhjä; s. 4 kust. tiedot; s. 5–41 mv sk sivut numeroitu 1–37; s. 42–43 tyhjä; s. 44–45 Reima Mäksien teksti ”Octobriana kävi täällä” + kolme ruutunäytettä; s. 46 tyhjä; s. 47 Esittelytekstit tekijöistä ja Octobrianasta + kuvanäyte alkuperäisestä; s. 48 tyhjä; kovat kannet punaiset, upotettuna kullanvärinen kuvio]

Onnenkoukku – Tietoisku rakkauselämän alalta

Tiina Pystynen (WSOY, 1992) 2. p. 1992

Tämä ei tavallaan ole varsinaista sarjakuvaa, mutta on pykälän lähempänä sitä kuin tekijänsä edellinen teos ”Ihminen tunkee kirjoituksesta lihana ulos” (Weilin + Göös 1987).  Paremmin näitä voisi edelleen kutsua jonkinlaisiksi aforismipiirroksiksi, joissa teksti on elimellinen osa piirrosta – silloin kuin sitä on.

Kyse on yleensä ihmissuhteista, seksuaalisuudesta, kuolemasta – ja niiden hyväksymisestä osana elämää. Teoksen sivut, eri tekniikoilla mustavalkoisesta värillisiin vaihdellen, muodostavat sarjallisen kertovan kokonaisuuden, eli siinä mielessä ollaan jo kyllä sarjakuvankin puolella.

Ks. Ystävänä yksinäisyys (WSOY, 1997)

Lisätiedot:

[24 x 18 cm pysty albumi; 68 s. + kannet, ei skp, kansikartongin sisätaitteissa painatusta (1. Tekijän asittely; 2. Teosesittely + ISBN j aviivakoodi); kansi väri (punainen lisäväri vaaleankeltaiselle kartongille; kansikuva jatkuu selän yli takakanteen (jalat), takakannessa väripiirros ja sen kuvateksti tekstattuna + lad. 842; selässä lad. vers. tekijä ja otsikko; s. 1 nimiö + piirros; s. 2 kust.tiedot; s. 3 väripiirros, jossa tesktaus; s. 4 tekstaus ”Varoitus: tällä teoksella saattaa olla vastineensa todellisuudessa” + pikku piirros; s. 5–67 piirroksia, joista suurimmassa osassa myös ’kaunolla’ tekstattua tekstiä; s. 68 tekstaus ”Kiitos avusta!…” + pikku piirros ; sivut numeroimattomat]

Peräsmiehen seikkailuja 1 – Herätyskello banaani

[Peräsmies 1]

Timo Kokkila, teksti Timo Kokkila, Marjo Kokkila, Sami Laitala & Timo Nissinen (Banana Press, 1992)

ISBN 951-8992-10-X (nid.)

Kansi: Peräsmies aseiden (neljä tuliasetta ja haarukka) uhkaamana, puhekuplassaan: ”Antautukaa suosiolla, konnat…. Käsikirjoittaja on minun puolellani!”

Sisällys (sarjakuvat):
s. 2–3 Prologi – Peräsmiehen synty
s. 7–50 Herätyskello banaani
s. 52–54 Supersankarin arkea
s. 63 Peräsmiehen rotta

Rehtiä ja sujuvaa huumorisarjakuvaa ns. pallonenien isommassa kokoluokassa. Suolikaasujen rekyylivoimalla lentävä sankari on tietysti ideana tuhnuinen, mutta toteutukseltaan kirkas, suorastaan raikas. Kokkilan piirrostapa on hyvin humoristinen, leikkisä. Juoni on yksinkertainen huijaus- ja hypnoositarina, jossa on runsaasti viitauksia ajan populaarikulttuuriin.

Banana Pressin eli Pahkasian kustantamon ideakoneen läpi kulkenut tuote on nokkela monin tavoin. Otsikko viittaa tietysti  Burgessin / Kubrickin Kellopeliappelsiiniin, ja supersankariparodiahan tämä tietenkin on. Hauska yksityiskohta on takakannen (”Kansainvälisesti tunnetuin suomalainen supersankari uusissa seikkailuissa.”keltainen laatikko, jossa luetellaan ”Aikaisemmin ilmestyneet Peräsmies-albumit: – ”

Peräsmiehen poika on seikkaillut Koululaisessa.

Ks. myös:

 Peräsmiehen seikkailuja 2 – Peräsmies toistaa itseään (Banana Press, 1994

Minä Peräsmies (Mediakeisari, 1998)

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 64 s. + kannet ; ei skp; kannet väri (knassessa punainen pohja, mustan kehysviivan sisällä väripiirros, jossa tekstattu tekijä, laatikkoon ladottu ”Peräsmiehen seikkailuja 1”, tekstattu ja väritetty (pun.) ” Herätyskello banaani”; selkä punainen, lad. vers. mustalla tekijä ja otsikko; s. 1 nimiö; s. 5 otsikkokuva; s. 2–63 mv sk; s. 4, 6, 51, 65 kollaasi; s. 55 pilapiirros (”Peräsmies Pohjoisnavalla”); s. 56–57 ”Periskerho” (Otsikko tekstattu, teksti ladottu, kaksi piirrosta (Rauli N. ja Pentti N.) sekä kerhon jäsenkortti; s. 58 sanaristikko (”Peristikko”); s. 59–60 ”Peräsmies-paperinukke”; s. 61 pilapiirros (lipputanko); s. 64 kollaasi + pilapiirros (”Perästä kuuluu!”) + laatikkko, jossa lad. kust.tiedot]

Pieniä tapauksia keskikokoisen ihmisen elämästä

[Kurpitsa-albumi 5]

Pauli Kallio, käsikirjoittaja et al (Suuri Kurpitsa, 1992)

ISBN 951-95853-3-8 (nid.)

Sisällys (piirtäjät ja sarjakuvat):
s.5–11 Reima Mäkinen: Muistan 80-luvun
s.14–18 Kyky Ahonen: Komppanian kesäretki Keski-Suomeen
s.20–27 Kivi Larmola: Aistien valtio
Kati Kovács: Ohikiitäviä tuokioita valtakunan kauneimpien naisten seurassa
s. 30–31 I Missä Suvi Lukkarinen on nyt?
s. 32–33 II Yleisurheilumme nuoret toivot
s. 34–35 III Tv-tähti laskeutuu maan pinnalle
s. 37–45 Christer Nuutinen: Takatalvinen tarina
s. 47–51 Sami Toivonen: Sinertävä sunnuntai eli Kallenmäestä keskustaan ja takaisin
s. 53–61 Pentti Otsamo: Leena ja Kaarina

Takakannen mukaan: ”Pieniä tapauksia keskikokoisen ihmisen elämästä on yhtä kuin seitsemän sarjakuvanovellia. Jokaisessa tarinassa seikkailee sama päähenkilö, mutta hieman eri näköisenä. Albumin piirtäjät kuuluvat uuden sarjakuvan kärkijoukkoon. Sami Toivonen on palkittu Kritiikin kannuksilla ja Kivi Larmola Puupää-hatulla. Christer Nuutinen muistetaan parhaiten rock-lehti Rumban Krampeista ja nyrjähdyksistä sekä pienkustanteistaan. Pentti Otsamo on Helsingin Sanomien kuvittajana jokapäiväinen vieras kansakunnan kodeissa. Kyky Ahonen on pitkän linjan omakustantaja. Kati Kovács ja Reima Mäkinen tunnetan myös kuvataidepiireissä. Käsikirjoitukset on tehnyt sarjakuvan sekatyömies Pauli Kallio.”

Pauli Kallio on kunnostautunut, paitsi Suuren kurpitsan (sekä lehden että kustantamon) primus motorina, myös kotimaisen vaihtoehtosarjakuvan aktiivisena mentorina ja käsikirjoittajana. Tunnetuin luomus on useamman piirtäjän kanssa ja jo useampaan lehteenkin tehty, myös albumeiksi koottu sarja ”Kramppeja ja nyrjähdyksiä. Tämä albumi on sen sukulaistuote, samoin ansioin ja heikkouksin.

Visuaalisesti jokainen piirtäjä on tehnyt sarjastaan hienosti oman näköisensä. Parhaimmillaan sarjat ovat, kun piirtäjä on ottanut hieman totiset käsikirjoitukset huumorin pilke silmäkulmassaan, jolloin hommaan on tullut jonkinlaista (itse)ironiaakin, kuten Reima Mäkisen osuudessa – jossa ironisoitu 80-lukunostalgia on ikävä kyllä tainnut osin toteutuakin. Silti jää vaivaamaan, että kovin usein asenne on sellainen kaikkitietävä, eli muuta mieltä olevat ovat yksinkertaisesti väärässä ja naurunalaisia…

Ks. Kramppeja ja nyrjähdyksiä –sarja (Jalava, alk. 1994)

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 64 s. + kannet; kannet väri, sisäkansissa painatus vaalenasinisellä (ruutusuurennos sivulta 34, jatkuu 1.–2. kanteen); kannessa väripiirros, jatkuu takakanteen yli selkämyksen, jossa ei tekstiä; kannessa upotettuna lad. musta teksti ylh. gem ”P. Kallio” ja otsikko + alh. vers. ”Kurpitsa-albumi 5”; takakannessa puolet pystypalsta mv, mustalla pohjalla valk tekstattu otsikko ja esittelyteksti + valkoisissa kehyksissä ruutu (”Piiiiip piiiiip piiiiip…”); sivut numeroimattomat; s. 1 nimiö + sk-ruutu; s. 2 sisällys ja kust tiedot; s. 3 otsikko ja sk-ruutu; s. 4, 12, 19, 28, 36, 52 valkoisella sivulla sk-ruutu; s. 13, 29, 37, 46, 53 otsikko ja suuri piirroskuva; s. 5–61 mv sk; s. 62–63 Suuren kurpitsan ja sen julkaisujen ilmoituksia; s. 64 Kukunor-sarjakuvakaupan ilmoitus]

Sarjakuvakeittokirja

Ilpo Koskela & Ari Kutila (Kemin sarjakuvakeskus, 1992)

ISBN 952-9686-01-3 (nid.)

Kansi: Pelikortti K, jossa eri puolilla tekijät: hertta Ilpo Koskela / pata Ari Kutila)

Sisällys (sarjakuvat, suluissa reseptit):
s. 5–8 AK: [prologi]
s. 10–26 IK: Pastaa kenraali Ragulinille! (19)
s. 28–33 AK: Sarjakuvaneuvoksen silakkalaatikko (33)
s. 36–44 IK: Eestiläisiä uuniperunoita Aleksis Revelin tapaan (42)
s. 43–53 AK: Pitkäskän kalakukko (52)
s. 54 AK: Sarjakuvatyöntekijä Keijo Ahlqvistin nakki (54)
s. 56–59 IK: Epilogi eli täytettyjä aamiaissämpylöitä Aleksin tapaan (58)
s. 62–63 AK: Sarjakuvapiirtäjän Naapurin makkara (63)
s. 66–78 IK: Mexicanon Chiliä patongin ja salaatin kanssa (72)
s. 80–83 AK: Sarjakuvapiirtäjän Äidin salaatti (83)
s. 86–96 IK: Punaisen Paronin hapankaalikanaa (96)
s. 98–101 AK: Sarjakuvapiirtäjän (Viuuhzaketidoiing) kasvisruokaa eli Irlantilaiset pyörykät (101)
s. 104–109 IK: Smetanassa haudutettua lohta Admiral Graf Speen kunniaksi (108)

Kemiläiseen tapaan hauska idea, mutta vähän puolitiehen jäänyt toteutus. Molemmat piirtävät kauniisti, taittokin on näyttävää, mutta keittokirjana tämä jää kyllä aika lailla ohueksi, eikä sarjakuvan mahdollisuuksia ole itse resepteissä käytetty ollenkaan.

Reseptien ympärillä on laajempia, Koskelan kohdalla varsinkin laajoja, kertovia sarjakuvaosuuksia. Kutila tarpoo Kemin hangissa ja kapakoissa alan tuttujen naamojen kanssa (Ahlqvist, Pitkänen, Porkola), Koskelan alter ego Aleks Revel todellakin seikkailee, mm. Espanjassa ja Pariisissa vuonna 1939.

Ks. myös

Juban Viivin ja Wagnerin sarjakuvakeittokirjat (Otava 2009, 2010)

ja Milla Paloniemen Sarjakuvakeittokirja (Sammakko, 2010)

Sidu, negern!

Leena Haapaniemi (teksti), Veijo Kiuru & Sigurd Gustavsson (ruotsink. teksti) Manuel Castellanos (piirros) (Finlands Röda Kors, 1992)

ISSN 0787-6319 [käsittelen silti albumina]

Kansi: Afrikkalainen haltijatarkummitäti ja kuusi lasta, joista yksi Mattias.

Albumi oli osa Suomen Punaisen Ristin rasisminvastaista kampanjaa (”En främling är en vän du inte känner” 1990), tuettu Raha-automaattiyhdistyksen varoista. Muu kampanjamateriaali oli saatavissa myös suomeksi (mm. musiikkivideo ja single esittäjänä Freud, Marx, Engels & Jung), myöhemmin ilmestynyt sarjakuva ilmeisesti ei. Ajatuksena on, että muukalainen on vain ystävä, johon et vielä ole tutustunut. So far so good…

Takakannen mukaan Mattias on 7-vuotias poika, jonka äiti on suomenruotsalainen, isä afrikkalainen (ei tarkempaa määritelmää, puhuu englantia, opettelee ruotsia). Perhe Sunmonu muuttaa uuteen kotiin, ja pihan muut pojat hyväksyvät Mattiaksen, mutta pihan pahis Christer (9 v.) ei, vaan alkaa nimitellä neekeriksi.

Christerin isä, herra Näsman, haluaisi lähettää maahanmuuttajat sinne mistä tulivatkin (”vievät meiltä työt, asunnot ja nai…”), ja käyttää n-sanaa, nyt selkeästi loukkaavassa mielessä. Pikkusiskokin pelkää mustien syövän lapsia (”pataan kuin mustavalkoisissa elokuvissa”, johon äiti toteaa, että eihän toki, mutta outoja tapoja heillä voi kyllä olla), ja isä varoittelee pysymään etäällä sairauksien varalta.

Mattiaksen isä oli Afrikassa rehtori, nyt Suomessa tiskaaja, mutta tekee läksyjä oppiakseen ruotsia. Olivat asuneet isossa kaupungissa, joten villieläimistäkään ei ollut sen enempää kokemusta kuin täälläkään. Mattias itkee sängyssä, kun nimitellään neekeriksi ja ”svartkalleksi” (= ’lakupekka’). Haluaisi myös suorat hiukset. Unessa kuitenkin täti/farmor Modupé lohduttaa ja antaa taikasanan. Kun Christer taas haukkuu pusuhuuleksi (pussläppen) ja kikkarapääksi (krullhuve), seuraa poikien tahtojen taisto (kuvitettu mm. leijonan ja ilveksen avulla), ja C. punastuu, tummuu – ja muuttuu mustaksi, hiuksetkin kihartuvat!

Näsmanin perheen isä ei tunne poikaansa eikä päästä tätä kotiin, joten tämä ruokailee (tanssivia mustapapuja!) ja yöpyy Mattiaksen luona, pyytää anteeksi ja muuttuu takaisin. Kaksi kuukautta myöhemmin lapset ja Mattiaksen isä ovat ulkoiluttamassa pikkusiskoa lastenvaunuissa, kun humalikko haukkuu savukinkuksi (”Stick hem, din rökta skinka!”), johon Christer vastaa taikasanoilla (”Kripp krapp krupp”) – ja mies muuttuu: savukinkku pomppii pois pullon kanssa. Lapset ja Mattiaksen isä ”nauravat sydämensä kyllyydestä.”

Sivutaitto on sekavahko, ruutujen rajaukset kovin paksut, ja ruutujen välit kovin ahtaat. Tekstit eivät tahdo pysyä kuplissa, kuplat ruuduissa etc. Räväkkä piirrostyyli ja reippaahko väritys ovat jopa vähän ’yli’. Erikoista on että albumi on käsittääkseni julkaistu vain suomenruotsiksi. Voisi kuvitella, että rasistiset asenteet olisivat kuitenkin yleisempiä suomenkielisessä vaestönosassa? Toisaalta samapa tuo, en oikein usko opettavaisuuteen, jossa oppiminen perustuu kostoon tai rangaistukseen. Hyväksyä pitäisi, vaikkei toista ymmärtäisikään, eikä voi vaatia että jokainen oppii olemaan syrjimättä vasta kun on itse tullut syrjityksi!

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko, kokonaan väri, sivuja ei nuemroitu; 32 s. + kannet, sisäkansissa painatusta (1. sk mustalla ladottu teksti + pieni väripiirros (mustan miehen T-paidassa ”I [heart] [suomen lippu], vieressä odottava valkoihoinen nainen) + punainen risti + ISSN-koodi; 2. sk mv yhdistä pisteet); 1. sk. kust.tiedot + ”Varför talas det slang I den här serieboken?” (puhekieli korostaa erilaisuutta arjessa); s. 1–32 väri sk]

Äiti ja tytär sekä muita tarinoita – Los Meat Bros 1

Juha Ruotsalainen & Matti Saine (Juha Ruotsalainen, 1992)

Kansi: Omakotitalon pihalla mies ja harava (kuva jatkuu takakanteen: ikkunassa toinen nainen, pihalaatoituksella miehen valokuva särkyneessä kehyksessä).

Sisällys:
s. 3–13 Äiti ja tytär (M.S. & J.R. 1985–92)
s. 14–15 Leijonankesyttäjä saa vauvan (J.R. 1987–90)
s. 16–23 Kaksi sisarta (M.S. 1990–91)
s. 24–30 Ei todistajia (J.R. 1991)
s. 31 Musti (J.R. 1992)

Omakustanteena julkaistu pitkän harrastuksen tulos. Sarkastisia kauhunovelleja, vähän esim. Charles Burnsin tapaan. Hieman kömpelö, realistinen piirrostyyli toimii tarinan ehdoilla.

Ensimmäinen ja kolmas tarina ovat kolmiodraamoja: vieras mies tulee taloon, jossa äidillä ja tyttärellä on sairas riippuvuussuhde, loppu on ’vapauttava’ – ja syrjäisen amerikkalaismotellin omistajasisarukset taistelevat paikalle osuneesta miehestä. Toinen ja viimeinen tarina ovat vitsejä: sirkus tekee hirviöitä thalidomidilla, koira ’pitää ihmisistä’. Neljännessä kertoja vaihtelee: kuollut kertoo murhastaan sekä siirtymisestään puuksi – kostostaan, leski kaadattaa puun (kaataja kertoo – ja kuolee). Rikospoliisit keskustelevat lopuksi: ”Jos tuo puu osaisi puhua … voisimme haastaa sen oikeuteen todistajaksi.” ”Hehheh.”

Tämän lasken puhtaasti albumiksi, mutta tekijöiltä tuli vielä ainakin kolme sarjakuvalehden muotoista Los Meat Bros:ia (2 ”Kettunen ja tapaus Villa Linnea”; 3 ”Kohtalokas suklaapupu sekä muita tarinoita” 1994; 3 ”Paha, paha Linda!” 1995).

 Lisätiedot:

 [30 x 21 cm pysty vihko; 32 s. sis. kannet; kansikartonki vaaleanvihreä, painoväri ruskea; kansikuva jatkuu takakanteen (M.S. -92); sisäsivut mv; s. 2 sisällys ja piirros (J.R. -92); s. mv sarjoja, harmaarasteria käytetty, sisäkansien pohjaväri vaaleanvihreä]