1993

Aaveparaati

Janne Kopu (Loimaan kirjapaino, 1993)

ISBN 951-96273-2-4 (nid.)

Kansi: Aave jurkistaa ovesta.

”Jo lähes kymmenen vuoden ajan on loimaalaisen paikallislehden lukijoiden lauantaiaamuja piristänyt Mr. Kopun Aaveparaati-sarjakuva. Aave ja Aavetar kumppaneineen eivät ole perinteisiä kauhutarinoiden vertahyytäviä iljetyksiä, vaan enemmän tai vähemmän tavallisia matti ja maija meikäläisiä. […] Sarjan piirtäjä on graafisen alan opiskelija Janne Kopu (s. 1974) Loimaan kunnasta. Peräti 11-vuotiaasta asti hän on säännöllisesti julkaissut tätä itse ideoimaansa ja kehittämäänsä sarjakuvaa hahmoineen.”

Sarja on melko amerikkkalaistyylistä sanomalehtisarjakuvaa, muistuttaen lähinnä Karvista piirrostyyliltään. Muoto on ns. sunnuntaisarja, eli kahdessa rivissä, kahdesta viiteen ruutuun. Selkeät piirrokset, paikoin harmaarasterilla sävytettynä ja selkeästi tekstattuna, ovat luistavaa jälkeä. Jonkin verran myös metahuumoria (taulu itkee arvosteluaan, hahmot kirjaimellisesti ”vaihtavat pari sanaa” tai ”syövät sanansa”; jos ”eivät ideat lopu!” – seuraa tyhjiä ruutuja; joskus loppuu mustekin, ja lehtikipsalla on lööppi: ”Aaveparaati I”).

Hahmot ovat makaaberista aihemaailmasta huolimatta hilpeitä, ja luurangollakin on housut (ei muuta). Tekijän nuoruus ehkä näkyy siinä, että päähenkilöillä on oudohko viha-rakkaussuhde, kun Aavetar himoitsee Aavetta, joka puolestaan kammoaa, ilkeilee ja pakenee tätä kaikin keinoin.

Lisätiedot:

[15 x 21 cm vaaka albumi; 104 s. + kannet, ei skp; Kansi piirros, violetilla pohjalla keltainen ympyrä, jossa ruskeasta ovesta kurkistaa mv aave, otsikkoteksti mv, msuta varjo, riippuvat hämähäkki ja lepakko (harmaarast.); selkä: violetilla pohjalla lad. mustalla vers. otsikko ja gem. tekijä; tk violetti (liuku, yläosa vaaleampi), keskellä väri pilapiirros tekijästä, alla mustalla lad. ”hinta 55, ” [viiva puuttuu]; s. 1 nimiö + piirros; s. 2–3 ”Täältä tullaan” -otsikko ja lad. hahmoesittelyt kuvin (Aave, Aavetar, Luuranko, Pullonhenki, Marsilainen, Pörriäinen, Lukki); s. 4–103 mv sk, 2rivisiä ’sunnutnaisarjoja’; s. 104 mustalla viivalla kehystetty ladottu esittelyteksti ja harmaarasteroitu valokuva tekijästä (”Jo lähes kymmenen vuoden ajan on loimaalaisen paikallislehden lukijoiden lauantaiaamuja piristänyt Mr. Kopun Aaveparaati-sarjakuva. Aave ja Aavetar kumppaneineen eivät ole perinteisiä kauhutarinoiden vertahyytäviä iljetyksiä, vaan enemmän tai vähemmän tavallisia matti ja maija meikäläisiä. Väriä, vauhtia ja vipinää heidänkin elämästään ja edesottamuksistaan ei silti puutu ja siksi heidän seurassaan viihtyy. Sarjan piirtäjä on graafisen alan opiskelija Janne Kopu (s. 1974) Loimaan kunnasta. Peräti 11-vuotiaasta asti hän on säännöllisesti julkaissut tätä itse ideoimaansa ja kehittämäänsä sarjakuvaa hahmoineen.”]

Alpha – Sarjakuvan aikakauskirja 1 (Vol 2)

Harto Pasonen, toim. (Alpha, 1993)

ISBN 952-9809-01-8

Kansi: Pizzakuski sarjasta 10 Ave Mariaa, pistoolin ja naisen käden välissä (Jukka Murtosaari Timo Kähkösen piirroksen pohjalta)

Sisällys (kotimaiset sarjakuvat):
s. 10–22 Timo Varpio & Timo Kähkönen: 10 Ave Mariaa
s. 23–30 Juba: Kauhea jano
s. 31–37 Ville Pirinen: Yksityis-etsivä Miguel Amalgaam – Rajan tuolla puolen -tapaus
s. 38–43 Joel Melasniemi: Kuollut serkkuni
s. 44–50 Klaus Haapaniemi: Nimetön

Lehden ja makasiinialbumin välimuoto otti itsensä ja sarjansa vakavasti – ehkä liiankin. Olisiko jo talouslaman vaikutusta, kun sarjojen tunnelma on aika lailla ahdistava tai ainakin surumielinen. Visuaalisuus on komeaa, ja mukana on vielä Klaus Haapaniemikin, joka myöhemmin tuli tunnetuksi muun kuvittamisen ja jopa design-tuotteiden yhteydessä.

Alpha-sarjakuvalehti muuttui näin vielä sarjakuvan aikakauskirjaksi ennen ilmestymisen loppumista. Numero 1 (Vol 2) oli samalla viimeinen. Valiosarjat eli Arktisen Banaanin kustantamo julkaisi vielä ”Sarjakuvan vuosikirja 1” -pokkarin 1996, mutta siinä oli vain asiaa sarjakuvista, ei sarjakuvia. Sitä tavallaan jatkoi ”Sarjakuvasto – Kustantajien sarjakuvaluettelo”, joka vielä aikanaan yhdistyi SarjisMedia-lehden kanssa. Niissäkään ei ollut varsinaisesti sarjakuvia.

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 64 s. + kannet; kannet väri (punaisella pohjalla keltaisessa aaltoviivakehyksessä väripiirros, upot. otsikologo, alaotsiko lad. valk. vers, kolme vihreää soikiota, josisa lad. msutalla gem/vers. ”Haastattelu: Tarmo Koivisto”; ”Varpio & Kähkönen: 10 Ave-Mariaa” ja ”Juba: Kauhea jano” + omassa kentässä ISBN-viivakoodi; selkä väri ilm. ”Sarjakuva on Like”; selkä pun., lad. mustalla Alplha, valk. vers ”Sarjakvuan aikaikauskirja” j amustassa soiskioss avalkoinen numero 1; 1. sisäkansi mv ilm. ”Juutu ruutuihin! – Tutustu WSOY:n sarjakuviin!”; 2. sisäkansi mv ilm. ”Kylmä päiväntasaaja” (Enki Bilal / Tammi); s. 1 sisällys ja kust. tiedot; s. 2 mv. ½ s. ilm. Kemi ja Jalava; s. 3 tekijäesittelyt (Kähkönen & Varpio, Juba, Haapaniemi, Pirinen, Melasniemi, valokuvin) + pääkirjoitus ”Suomi-sarjakuvan kypsyyskoe”; s. 4–9 Heikki Jokinen: Mämmilä – Kuvia Tarmo Koiviston Suomesta; mv sk s. 10–50; s. 51 Heikki Jokinen, Näyttelyiden vuoksi Kemissä ; s. 51–53 Vesa Kataiston kokoama pikku-uutispalsta ”Prisma-uutiset”; s. 54–59 Vesa Kataisto & Kalervo Pulkkinen: ”Kritiikki-Prisma”; s. 60–61 VK: ”Henkilö-Prisma” (Marja Luoma, Jukka Heiskanen); s. 62 kolme  mv ilmoitusta (Good Fellows, Fennica Comics; Graafinen Studio Ilpo Koskela); s. 62–63 ”Kontakti-Prisma: Alpha sarjakuvia myyvät…”; s. 64 lista ”Alphan sarjakuvat”.]

Andalusialainen muuri – ja muita huonoja / S. A. Hynnisen Andalusialainen muuri – ja muita huonoja

A. Hynninen (J. Pohjonen, 1993) 2.p. 1993

Huom! Kaksi toisistaan hieman poikkeavaa painosta!

Kansi: Piirroskollaasi, neljä vaihetta silmistä suuhun – silmä kielellä (silmät väritetty, Kansalliskirjaston kappaleissa 1.p keltainen, 2.p vihreä).

Sisällys (sarjakuvat):
s. 4 [vain 2. painoksessa] Ich Zwiebel
s. 6–15 Andalusialainen muuri
s. 16–25 Koira
s. 26 Dumbo
s. 27 Tuuli vie Napsu-koiran kauas pois jonnekin
s. 28–29 Eucharist
s. 30–32 Elämä on syvä, pimeä kuilu
s. 33–34 Tarinankertoja ihme-ihme-maassa (perustuu Jussi Räsäsen tekstiin)
s. 35–36 Kierto
s. 37 Ich Zwiebel [1.p.] / s. 37–38 Sieluni maisema [2.p.]
s. 38–40 Novelli onnellisella lopulla [1.p.] / s. 39–40 Tunnelmallinen hetki Mauricen kera
s. 41–48 Pako (käsikirjoitus Jupe Luoma) [1.p.]

Synkeän runollisia, aatepohjaltaan pasifistisia mutta nimenomaan väkivaltaa käsitteleviä tarinoita, jotka on piirretty kauniisti, hieman vaihtelevin tyylein. Inhimillistettyjä eläinhahmoja – vai päinvastoin? Omakustannelehden ja albumin välimuoto.

Ks. Maaginen matka (Sarjamafia, Nissen ja Raita, 1997)

Lisätiedot:

[21 x 15 cm pysty vihko; 52 s. sis kannet; mv kopioita (+ kansissa väritystä, 1.p. silmissä (4+1) keltaista, 2.p. vihreää); 1.p kannessa tarra ”Vanhemmat tarkkailkaa lastenne lukemistoja! Sisältää turmellusta”; s. 2 = s. 51 piirros; s. 3 nimiö ja piirros (+ kupla: ”Maailmassa tapahtuu ihmeellisiä asioita…” + omistus: ”Omistan kunnianosoituksella teille kaunis neiti… saanko luvan?”); s. 4 sisällys (”inhaltverzeichnis”) / 2.p sk ”Ich Zwiebel”;  s. 5 teksti (anteeksipyytelevä, ensimmäinen versio nimisarjasta tehty 1990 alkaen, uudelleen piirretty 1992 alaken)+ kuva ”Andalusialainen muuri, sk alkaa seur sivulta; s. 50 pienlehti-ilmoituksia / 2.p. sk ”Torstaina”; s. 51 piirros + teksti J. Luoma; tk piirros (2.p. lisätty pupu)]

Einon ja Toivon seikkailut – Toivon Hauki Pelasti Einon Päivän

Craig Ylitalo (Kemin sarjakuvakeskus, 1993)

Kansi: Eino ja Toivo pilkillä.

Vuonna 1909 Yhdysvaltoihin muuttaneen isoisänsä jälkeläisenä Craig Ylitalo (vuonna 1993 29-vuotias) on vuodesta 1989 piirtänyt Einon ja Toivon seikkailuista ’sarjakuvaa’, joka ilmestyi sikäläisissä suomalaisalueiden lehdissä yksi ruutu eli paneeli kerrallaan (ei siis ”strippeinä” kuten esipuheessa virheellisesti väitetään). Sarjakuvaa tämä kuitenkin on, mutta valitettavasti ei ihan suomalaista tämän tutkimuksen määritelmän mukaisesti.

Taitavasti mustavalkoista, voimakkaille kontrasteille rakentuvaa kuvakerrontaa, miltei sanatontakin kaiken lisäksi! Tarina on mustan huumorin sävyttämä, hiukan absurdi tai surrealistinenkin juttu. Aiheeksi riittää lumiauran kumoama postilaatikko, koiran ja isännän saunareissu lumienkelien tekoineen, ja kalareissu, joka johtaa kalastajan kalikaksi jäätymiseen.

Lisätiedot:

[18 x 18 cm neliö albumi; kansi mv + lisäväri (punainen, oranssi ja vihreä, Eino ja Toivo pilkillä), lad. gem. Tekstit ”Einon ja Toivon Seikkailut – Toivon Hauki Pelasti Einon Päivän / Craig Ylitalo” / vers. ”Kemin Sarjakuvakeskus”; tk. valk. pohjalla pieni mv piirros (koira ”Butch”);  selässä lad vers ” Einon ja Toivon Seikkailut” ja tekijä gem. + Suomen (vas.) ja Yhdysvaltain (oik.) liput (väri); 84 s. + kannet, ei skp; s. 1 nimiö lad; s. 2 kust.tiedot (+ Lempi-logo); s. 3–4 lad teksti Hannu Sainio: ”Einosta, Toivosta, Craigista”; s. 5 lad. Craig Ylitalon teksti; s. 6, 83, 84 tyhjä; s. 57, 26 vain otsikko (”Toivo Palasi”; Eino Meni Saunaan” (lad. gemena ’konekirjoitusfontilla’); s. 7–81  mv sk yksi ruutu per sivu (otsikko ”Joulukuu” 1. sivun lumimaisemassa lad. gemena ’konekirjoitusfontilla’); tehostetekstejä ja repliikkejä harvassa, ilman puhekuplia; s. 82 neljä piirrosta ja vers. ’konekirjoitusfontilla’ ladottu ’fingelskan’ terminologiaa, esineistöä]

[Esra Elovainio 2]

Kotimaata kohden, Esra Elovainio

Martti Pentti (Suomen lähetysseura, 1993)

ISBN 951-624-205-7 (nid.)

Suomalaisen uskonnollisen (?) sarjakuvan parhaimmistoon kuuluva sarja, toinen toistaiseksi viidestä albumista. Tarina jatkuu albumista toiseen, muodostaen kuitenkin itseänäisen kokonaisuuden. Piirrosasu on selkeä ja iloinen (Tintin tapaiseen neutraalihahmoon perustuva, ja paikallista eläimistöäkin kuvataan leikkisästi), sisältö humoristinen ja tasapuolinen, eli ymmärrystä ja myötätuntoa herättävä, ei rintamalinjoja luova vaan niitä purkava. Muuten käsin versaalilla tekstattuihin puhekupliin tulee sitaateisssa gemenaa ja Raamattua lainattaessa myös anfangeja.

Esra asuu perheineen lähetysaseman ja saunan välissä pyöreässä majassa. Asemalla asuvat Martta ja Johannes Huttunen. Päähenkilöillä on paikallisten suussa omat kutsumanimet: tate Esra, äiti tai meme Estera, tate Johanesa, meme Malita. Esralla ja Esterillä on nyt pieni poika, jonka nimeksi musta poika Kokombo arvailee vanhempien puheen perusteella Huppistakeikkaa, Tuituita, Kutikutia (!) tai Mussukkaa. Esra kastaa oman poikansa Jaakob Esaiakseksi, ja kutsumanimeksi tulee Esa. Poppamies Shimbungun poika Kakombo saa kasteessa nimen Abraham (kutsuma- ja lempinimet Aapo, Aprami ja Ambulahamu). Iihuma kastetaan Iisak Akutun pojaksi. Poppamies on ensin vihainen poikansa kasteesta, mutta leppyy pikku Esan nähdessään.

Kultuurieroja valotetaan varovasti: ”Kashonakansaa ei sovi moittia lasiskaksi tai kovapäiseksi, mutta kovin usein saa koulunkäynti väistyä muiden tärkeiden toimien tieltä.” Opettaja Martta synnyttää kesken työnsä, kun ei ole malttanut lähteä kaupunkiin. Tyttären syntymässä avuksi sadaan heimon kätilö Nekuvu. Poppamies taikoo Esran kipeäksi (kuumeeseen) oman jauhotetun peilikuvansa avulla, mutta saakin saarnaajaksi vielä väkevämmän Johanneksen, joka on vähän kirjaviisas, ei käytännönläheinen kuten Esra. Poppamiestä kiinnostavat saarnaajien Jumalan mahtavat taiat – ja ihmettelee, mikseivät he käytä niitä.

Lapsenlikaksi saadaan paikalllinen Kalimba, joka kyllä heti parturoidaan (”Tälle kuontalolle on jotain tehtävä, vai mitä?”) ja myöhemmin kastetaan Saaraksi, ja päätyypä Saara Abrahamin kanssa avioonkin. Sairaalaa ja apteekkia perustetaan, ja Esra käy Aapon kanssa Bromvoëlin kaupungissa saaden sotaväen vastaansa istuessaan tämän kanssa samalla kuskinpukilla. Hotellissa yöpyminen kahden hengen huoneessa ei onnistu, vaan Aapo joutuu hotellin kantajan kotimajoitukseen. Esra puhuu rasismia vastaan meilläkin harvoin siteeratuin Raamatun sanoin: ”..ja teissä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata.” Mustien mielestä ’punaiset’ ajattelevat kummallisen ristiriitaisesti, antaen lastensa (ainakin poikien) leikkiä mustien kanssa, mutta ”aikuisena kohtelevat entisiä tovereitaan mitten sattuu.” Martti Pentti osoittaa ovelasti sarjassa myös, mitten rajut vihapuheet syntyvät pohjimmiltaan pelosta ja peitellystä arkuudesta.

Kirjeet kotoa herättävät muistoja (ja ajatuskupliin kuvia). Esran perhe kutsutaan lomalle kotimaahan. Läksiäislahjoiksi perhe saa ainakin kanan, koiran ja vuohipukin, jotka kaikki jäävät Johanneksen hoitoon. Junamatkalla joudutaan pahamaineisen rosvopäällikkö Duimpesnuifin ja Koljander-hottentottien väijytykseen. Esra sovittelee tilanteen jakamalla rautatien vesivarastosta myös heimon karjalle.

Jouluna päästään jo laivan kyytiin, ja Englannissa majoitutaan välillä Swinbourne Missionary Mansioniin, missä tavataan lähetyssaarnaajia maailmalta, myös Kashonamaalle menossa oleva Saastamoisen pariskunta. Esra opettaa kashona-kieltä ja ostaa Semi Saastamoisen kanssa painokoneen vietäväksi lähetysasemalle.

Laivamiehistö näkyy olevan ‘raumlaine‘. Helsingissä taas fillarilähetti puhuu stadia. Veli Urbanin soittokunta on laivarannassa vastassa, ja Esran äiti Raakel ja veli Nehemia matkustavat hanta tapaamaan. Tulojuhlassa saarnaa väkevä pohjalainen veli Mikael, ja Raakel-äiti johdattaa ”polvistuvaisten” tapaan yhteisrukoukseen.

Esra matkustaa kotipuoleenkin, Pengerharjun mummolaan, missä maisema on kuin Suomen maalaustaiteen kultakaudelta (91–B70) – ja Kashonamaallakin nähdään akkoja kirkon kulmilla! Johannes Huttunen ja Semi Saastamoinen painavat kirjoja. Aapo (!) opettaa päällikköä ja poppamiestä, jotka varoittelevat kuin seitsemän veljestä Eeroa: ”Ymmärränkö tarkoitukses? Minä pelkään että ymmärrän. Mutta opeta nyt meitä koreasti muutoin sinut peijakas perii.” ”Niin lukekaas kiltisti taas. C…”

Esra kiertää kotimaassa kertomassa lähetystyöstä ja laulaa laulun, jota lapsi väärin siteeraa: ”Alkohoole, alkohoole…” Poppamiestäkään Esra ei koe oletetusti viholliseksi, vaan jopa pikku Esa illtarukouksessaan muistaa ”setä Shimbungua.” Esa kokee talven, mm. kelkalla (”Yaye ngame!” = asteriskillä selitettynä ”Voi minua!”). Lehtori Kalksund lyseosta pyytää lähetyssaarnaajaa koululle kertomaan lähetystyöstä, ja pojat pitävätkin Esrasta enemmän kuin kuivakkaasta opettajastaan (jonka puhekuplien yli lentää paperiliidokkeja).

Martta ja Johannes pyydetään apuun Ombambam syrjäkylille, ja he kirjoittavat avunpyynnön Elovainioille. Esa pakkaa heti – sukset ja kelkan! Veli kamreeri kertoo: ”Veli Tuonentarhan matkojen tuloksena… Lähetysseuraa on siunattu muutamalla mainittavalla testamenttilahjoituksella…” (Esra on saanut kokoon perunoita, viljaa ja juureksia).

Poppamies vaatii ensin Abrahamia ja Saaraa osallistumaan aikuistumismenoihin (joiden laatua ei täsmennetä), muttei voi mitään, kun päällikkökin suostuu siihen, että nuoret pääsevät töihin lähetysasemalle (opettajaksi ja sairaanhoitajaksi). Kaupungissahan heillä ”olisi vaikeaa.”

Viimeinen strippi on taas muista poikkeava: kaksi päällekkäistä pikkkuruutua ja iso loppuruutu, jossa Esra on kaivanut matka-arkustaan ja painanut päähänsä korkkisen hellekypärän ja nojautuu reelinkiin katse horisontissa kaihoten.

Martti Pentti onnistuu välittämään uskottavasti lähetyssaarnaajien henkilökohtaista vilpittömyyttä, uskovaisten ja ei-uskovaisten moninaisuutta ja ikuisten kulttuuritörmäysten käsittelemisen mahdollisuutta. Avainkohta tarinassa on, kun Saastamoiset lähettävät terveisiä kotiin – ja pikku Esa lähettää ”Terveitiä kotiin Kakombolle ja Kalimballe.” Isä Esrakin katselee kaihoisasti taakseen niin Kashomamaalta kuin Suomestakin lähdettäessä. Aihe toistuu niin etu- kun takakannessakin. Koti on siis siellä missä sydänkin.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi, 52 s. + kannet, kansi väri, tk vaaleansininen + mv ruutu (sivulta 23), + ISBN ja painovuosi; s. 1 nimiö, s. 2 kust.tiedot, sarjakuvaa s. 3–50, s. 51–52 tyhjä; ei otsikoita, kullakin sivulla 2 2-rivistä mv-strippiä, joissa tekstaus versaalilla sekä numerointi MP-86-B 1…MP-92-B 96, joissa ensimmäinen luku tarkoittaa piirtämisvuotta ja jälkimmäinen stripin juoksevaa numeroa (B tarkoittaa toista albumia, ensimmäisellä ei ollut kirjaintunnusta). Lienee julkaistu ensin harvakseltaan Lähetyssanomia-lehdessä. Sivun 50 viimeisessä stripissä on kaksi päällekkäistä vakioruutua ja yksi iso päätösruutu. Takakannen ruudussa Esra katsoo taakseen vankkureista: ”Kashonamaan solakat palmupuut piirtyvät taivaanrantaan yhä pienempinä Esran suunnatessa perheineen kohti Suomea.” ]

Ks. myös:
Piskuinen lauma – saarnaaja Esra Elovainio [3] (Suomen lähetysseura, 1997)
Oppia ikä kaikki – saarnaaja Esra Elovainio [4] (Suomen lähetysseura, 2002)
Lehdessä luki – saarnaaja Esra Elovainio [5] (Suomen lähetysseura, 2007)

Folkets Dagblad 1993

[Folkets Dagblad 3]

Leif Sjöström (Scriptum, 1993)

Kansi: Lucia ja tähtipojat, joiden tötteröhatuissa leppäkertut (Elisabeth Rehn, Ole Norrback, Håkan Malm [RKP:n vpj] ja Jörn Donner).

Takakannen lehtikritiikin poiminnat ovat muuten ruotsinkielisiä (mm. Kaj Hedman, Österbottningen:  ”piirtäjänä kansallista, tietyssä suhteessa kansainvälistä huipputasoa … ajattoman hauskoja”; John-Erik Jansén, Västra Nyland: ”sarjakuvaruuduissa … selkeä tiivistys oleellisista tapahtumista”; Henrik Othman,  Jakobstads Tidning: ”parhaimmillaan aivan suvereeni, eivain hävuyttölmän hauska vaan myös filosofista syvallisyyttä”), mutta Pohjanmaan Demarissa Veikko Pohjonen kirjoittaa suomeksi: ”Sjöströmin tasoisen pilapiirtäjän kuvien julkaiseminen on ehdottomasti kiitettävä kulttuuriteko.”

Lisätiedot:

[15 x 25 cm vaaka albumi; 120 s. ei skp; selkä valkoinen, ladottu tummansinisellä gemenalla otsikko; kansi väri (valkoisella pohjalla musta kehys, jonka sisäpuolella väritetty piirros ja lad. ”Folkets Dagblad av Leif Sjöström” ja kehyksen alla ”Scriptum”, oik. yläkulmassa punaisessa laatikossa mustalla ”1993”); s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot; s. 3 piirros + lad. teksti ”Snarkande Salolainen störde mötet”; s. 4 tyhjä; s. 5–112 mv sk (myös harmaarasterointia, alkuperäisiä julkaisupäivämääriä); s. 113–119 lad otsikko ”Bland annat dettahar hänt” ja kolmella palstalla ladottuna taustatietoja päivänpiirroksiin (viittaus lihavoiduin sivunumeroin); tk. valkoinen, mustalla ladottu poimintoja lehtikritiikeistä (Ann-Christine Snickars, Horisont; Kaj Hedman, Österbottningen; John-Erik Jansén, Västra Nyland; Henrik Othman,  Jakobstads Tidning; Veikko Pohjonen, Pohjanmaan Demari) + Scriptum ja ISB]

[Sisällöstä: s. 43 Ole Norrback laulaa suomeksi (kaunokirjoituksella): ”Sä kaunehin oot…” kosiskellessaan suomenkielisiä äänestäjiä; kannessa Håkan Malm oli RKP:n varapuheenjohtaja; puolueen tunnus ”nyckelpige” = leppäkerttu; metahuumoria: Ole Norrback leppäkerttuasussa toteaa olevan hävettävämpää joutua täysin käsittämättömään sarjakuvaan kuin esiintyä leppisasussa; Boris Renlund (RKP:n kansanedustaja) Mustanaamiona; ”Onhan Paavo Väyrysellä sisäpoliittista kokemusta.” – ”Juu, muttei mitään hyviä puolia.”; Jehovan todistajia – ”eihän itedetä, mistä Jehovaa syytetään!”; 28.8.-93 sitaatti Muchin Huuto (valtion tuki kunnille laskee, kunnanjohtajan reaktio); Elisabeth Rehn julisteessa ”Den forsta kvinnan” johon Ole Norrback ruksaa yli ja korjaa siten ”innan … Väyrynen, Ahtisaari, m.fl.”; 22.9.-93 ”Neiti Väyrynen”  Håkan Malmin käsipuolessa (presidenttipeliä); s. 104: 13.10.-93 ”Suomi-neito” lukee suomeksi tämän hiuspannassa.]

Ks. myös:
Folkets Dagblad |1] (Scriptum, 1991)
Folkets Dagblad från A till Ö (Scriptum, 2003)

Hauskaa naistenpäivää, rouva Risunen

Riitta Uusitalo (Suuri Kurpitsa, 1993)

ISBN 951-95853-6-2 (nid.)

Kansi: Ankka ajaa kolmipyöräisellä.

Sisällys (sarjakuvat):
s. 4–14 Call 911 (-93)
s. 15–19 Johtajattaren varaventtiili (-93)
s. 20–21 Tuola on ravintola! huutaa rva Mäkinen Tsekkoslovakiassa (-86) [Ruutia, Räminää, Rakkautta -87]
s. 22–24 Voihan pakana, meillähän asuu kauhukakara (-93)
s. 25 Nasu (-93)
s. 26–33 Kovaa peliä Tellyn baarissa (1987–93) [Ruutia, Räminää, Rakkautta -87]
s. 35–37 Tipu Ihmemaassa (-87) [Ruutia, Räminää, Rakkautta]
s. 38–39 Vernissage (-87) [Ruutia, Räminää, Rakkautta]
s. 40 Naisia työelämässä / Rakasta sinäkin Kalevi Kivistöä, Tipu Laitinen (-87) [Kuvamutaatioita -90]
s. 41–47 Rokkitähden salaisuus 1–3 (-87) [Kuvamutaatioita -90]

Riitta Uusitalo on kotimaisen vaihtoehtosarjakuvan suuria nimiä, joka tuli alkuvaiheessa tunnetuksi erityisesti Naarassarjat- ja Suuri Kurpitsa -lehtien sivuilta. Niinpä on luonnollista, että hänet noteerasi Kurpitsakermaa 1 -albumi, joka aloitti lehdessä ilmestyneiden sarjojen keskeisten tekijöiden kokoomien jatkumon. Toinen käynnistävä seikka lienee ollut Puupaahattu, jonka Uusitalo sai 1993, eli vuotta ennen Suuren Kurpitsan päätoimittaja Pauli Kalliota. Kallion saatesanat takakannessa ja Ilkka Tapani Rytöhongan alkusanat kuvaavat hyvin taustoja. Takakansi laskee albumin virallisesti Uusitaloin toiseksi.

Taidegraafikkona Uusitalo käyttää koko pintaa, ei vain kuvaamiensa hahmojen ja esineiden alaa, muun muassa ’roiskeilla’ eli näennäisen satunnaisilla tussitäplillä, joista tulikin niin luonteenomainen piirre tekijälleen, että niitä on siteerattu erilaisissa pastisseissa. Mainittakoon, että grafiikaa on myös täydennetty: erityisesti s. 26–33 on lisätty noita tunnusomaisia roiskeita ja vahvisteltu puhekuplia, jotta kokonaisuus olisi tasapainoisempi kuin kuusi vuotta aikaisemmassa julkaisussa.

Kokoomana albumi on hajanainen, hyvin erilaisten, eri lehdissä ilmestyneiden ja myös melko erinäköisten sarjojen kooste. Niistä kuitenkin välittyy hyvin tarkka arjen havainnointi ja lämpimän humoristinen, (itse)ironinen kuvaustapa.

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 48 s. + kannet; kansi väri, selkä sininen, tk puoliksi sininen, puoliksi valkoinen, sama graafinen taustakuviointi kuin kannessa, musta tekstaus: P. Kallion esittelyteksti tekijästä; sisäkansissa vaaleanpunainen painatus, jossa valkoisella ’paperinukkehahmoja’ (mm. Simo ja Seppo); s. 1 nimiö ja piirrosruutu (-90, ”Ajoittain isä ihmettelee äitiä”) + graafisia elementtejä tekstauksen ohessa; s. 2 kust.tiedot ja sis.luettelo.+ ruuturivi (”Nyt syöt!”); s. 3 ’kaunolla’ tekstattu alkusanat,Tapani Rytöhonka: ”Sananen albumista” + ruutu (”Tuolla joku tuskainen nuori mies huutaa”); s. 48 tekstattu lista kurpitsan tuotteita + piirros (teatteribussi); s. 4–47 mv sk]

Ks. mm. Nasu-sarja (Hard & Pet 1993, -94, -96)

Hemmo Paskiainen 5 – Laskuoppia aikuisille

[Paskiainen 5]

Ave (= Ari & Vesa) Koskela (Banana Press, 1993)

ISBN 951-8992-12-6 (nid.)

Kansi: Hemmoja ja Armaksia tiilenpunaisella taustalla.

Sisällys:
s. 3 Haista hynä, Armas Paskiainen
s. 4–7 Kulinaristi Armas Paskiaisen seikkailut makujen maailmassa
s. 8 Pirun hyvä juttu
s. 9 Armaksen synttärit
s. 10–11 Armaksen kesäjatkis
s. 12–14 Mathematik & Rundpunkt
s. 15 Aatu Paskiainen
s. 16–17 International Business Finland Show
s. 18–21 Isänmaan puolesta
s. 22–23 Puotipuksu A. Paskiaisen tavallinen tiistai
s. 24 Paskamaisen ihana työpäivä
s. 25 A. Paskiaisen seikkailut virastossa jatkuvat
s. 26 Hallituksen kuseksimaa ohjelmaa kausi-, kitka-, suhdanne-, rakenne- ja pysyväistyöttömille
s. 27–29 Medicus Paskiainen
s. 30–31 Pulituurijuoppo A. Paskiaisen uudet vanhalle viinalle haisevat seikkailut
s. 32 Teurastaja A. Paska
s. 33 Sarjakuvatarina op. 666: A. Paskiainen hiukan tappaa iltapäivän ratoksi
s. 34–37 Rattoisa hetki ration seurassa
s. 38–39 Säätiedotus tänään kello viisitoista
s. 40–42 A. Paskiaisen manifestaatio
s. 43 A. Paskiaisen lyhyt voimistelutunti
s. 44–45 Taata Paskiainen villissä lännessä
s. 46–48 Büronomi B Paskiaisen brand new seikkailut
s. 49 Kulttuurikiekaisu opus 2, V-duuri
s. 50 Vaihtoehtopaskiainen
s. 51 Virsi 500 GTL
s. 52 Kannanottoja ja muita ottoja, puheenvuorossa Fil. Maist. A. Paskiainen
s. 53–55 Varma K:n oppivuodet
s. 56 Rambo kolmetoista
s. 57 Paineentasaustarina nro yksi
s. 58–59 Minä, A. Paskiainen
s. 60–63 Joulu on taas, joulu on taas
s. 64 Paskiaisen motto

Tyyli pitää! Armas ja Hemmo Paskiainen satirisoivat aivan kaikkea. Mikään ei vältä kyseenalaistamista. Mustanpuhuvat loput ovat usien myös itseironisia. Mukaan kuvaan tulee myös Armaksen faija, Aatu (s. 15).

Paikoin tekstin määrä hipoo sietokyvyn rajoja. Kuvallisesti taso alkaa olla nautinnollinen, eli tekijät nauttivat tekemisestä ja tekevät mitä lystäävät. Paradoksaalista kyllä, tämä nihilismin rajoille kuviaraastava julkaisu olisi nautittavimmillaan pieninä annoksina, yksi juttu kerrallaan – kuin haiku!

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet, sisäkansissa vihreävalkoinen piirros (dollarimerkistä raitapohjalla, alussa oikein, lopussa peilikuvana); kansi (vihreällä pohjalla musta kehys, jossa tiilenpunaisella taustalla valkoisella otsikkoteksti hajotettuna ja tekijänimi + väripiirros Hemmoja ja Armaksia, mustalla pohjalla ylhäällä tummanpunaisella isolla ”Hemmo”, pienellä ”neljä”, alhaalla valk. vers. ”Ave Koskela”; s. 1 nimiö + mv piirros (oven postiluukusta tunkee laskuja, pihalla palaa dollarin merkki, Armas hikoaa), s. 2 kust. tiedot + sisällys ja piirros (”poltergeist”); s. 3–64 mv sk sivun taitossa; tk väri (kehyksineen maalaus surrealistiseen tyyliin, kaksi kananmunaa, piippu ja viikset + valkoisella lad. ISBN ja kustantaja; selässä vihreällä pohjalla ladottuna mustalla vers.  ”Ave Koskela : Hemmo Paskiainen nro 5”.]

Herra Aasi

Kari Suomalainen (WSOY, 1993)

ISBN 951-0-18973-1 (nid.)

Kansi: Herra Aasi ja Henäsirkka rannalla, vastassaan krokotiili, takanaan ihmissyöjäkuningas sotilaineen

Takakannen mukaan: ”1940 Kari sai ajatuksen jäljitellä lasten piirrostyyliä ja mutkatonta asatustapaa. Syntyi sarjakuva Herra aasi, joka ilmestyi Sirkka-lehdessä ja julkaistaan nyt sellaisenaan lehden arkistokappaleista kuvattuina suurennoksina. Jo tässä varhaisessa aikaansaannoksessa ilmenee karimainen kyky luoda tyyppejä kuten hyväntahtoinen ja yksinkertainen Herra Aasi, huijaileva Heinäsirkka, ihmissyöjäkuningas kokkeineen ja hullunkurinen Ukkeli, joka osaa laskea vain kolmeen mutta jonka onnekkaan aarteenetsinnän tuloksena Presidentti tulee hakemaan sankarit ”autsikalla” linnaan. Ja kun mukana ovat vielä Merirosvo, Ryöväri ja peloton Metsästäjä, niin jännitystä ja hauskuutta riittää.”

Vihkoseen on siis koottu Sirkka-lehdessä ilmestyneet kymmenen kuusiruutuista sarjakuvaa (kaksi ruutua sivulla, alle ladottuine selostusteksteineen). Kari Suomalainen oli alle parikymppinen tehdessään tämän leikkisän, naivistisesti lapsekkaan näköisen sarjakuvan, ja kolmen vuoden kuluttua hän jo tekisi yhdeksän vuotta myöhemmin ilmestyvää Wälskärin kertomuksia.

Kari oli jo nähnyt, mihin sarjakuvataide oli kehittymässä – eikä kyllä ollut kovin innoissaan – ja halusi kai tällä uusintajulkaisulla osoittaa, että hän oli siinäkin ehtinyt ensin! Toisaalta hänkin asettui yhä siihen jatkumoon, jossa mustat alkuasukkaat olivat ruohohameisia ihmissyöjiä – ja rasistisiin piirrroksiin päättyisi vielä Karin tie Helsingin Sanomain päivänpiirrosten tekijänäkin, muuten niin kunniakkaan uran jälkeen…

Lisätiedot:

[17 x 25 cm vaaka vihko; 32 s. + kannet; kannet väri, kannessa värietty kollaasi piirroksista (s.9 r.2 + s.10 r.3+4) + mustalla signeeraus ”Kari” ja mustalla lad. vers. ”WSOY” punaisella lad. vers otsikko; tk keltainen, mustalla käsin signeeraus Kari ja käsin vers. otsikko (kuten s. 1) + mustalla gem. lad. teksti (”1940 Kari sai ajatuksen jäljitellä lasten piirrostyyliä ja mutkatonta ajatustapaa. Syntyi sarjakuva Herra Aasi, joka ilmestyi Sirkka-lehdessä joa julkaistaan nyt sellaisenaan lehden arkistokappaleista kuvattuina suurennoksina. Jo tässä varhaisessa aikaansaannoksessa ilmenee karimainen kyky luoda tyyppejä kuten hyväntahtoinen ja yksinkertainen Herra Aasi, huijaileva Heinäsirkka, ihmissyöjäkuningas kokkeineen ja hullunkurinen Ukkeli, joka osaa laskea vain kolmeen mutta jonka onnekkaan aarteenetsinnän tuloksena Presidentti tulee hakemaan sankarit ”autsikalla” linnnaaan. Ja kun mukana ovat vielä Merirosvo, Ryöväri ja peloton Metsästäjä, niin jännitystä ja hauskuutta riittää.”) + ISBN ja viivakoodi;  sisäkansissa mv. painatus (1. ”Julkaistu Sirkka-lehdessä1940”; 2. Kust.tiedot ja tekijänoikeuslauselma; s. 1 nimiö + fragmentti piirroksesta (s. 10 r. 3); s. 2 tyhjä; s. 3–32 mv sk, kaksi ruutua per sivu, ruutujen alle ladottu numerointi (1–6) ja selostava teksti, osassa ruutuja rasterointi]

Ks. myös:
Wälskärin kertomuksia (Otava, 1987)
Manu ja kultatupsu (Otava, 1982)

Itsemurhaaja sekä muita kertomuksia

Torsti Niiranen (T. Niiranen, 1993)

Kansi: Valkoisella pohjalla ruutu, jossa mies tähtää kiikaritähtäimellä ikkunaverhon raosta (sivulta 6).

Sisällys:
s. 5–6 Pieni tarina kuolemisesta (-91)
s. 8–18 Itsemurhaaja (-92)
s. 20–24 Nuoren Juhon kärsimykset (-93)

”Itsemurhaaja sekä muita kertomuksia on Riihimäellä asuvan torsti Niirasen (s. 1970) ensimmäinen julkaistu omakustanne, ja jos kiinnostusta riittää, ei varmastikaan viimeinen. Sarjakuvia hän on piirtänyt laatikkoon jo kuutisen vuotta, vaikkei ammatti sivua läheltäkään harrastusta. Niiranen on viinuri. Graafista koulutusta hänellä ei ole, vaikkakin se suunnitelmissa on.”

Vaikutteita on saatu lähinnä uudemmasta eurooppalaisesta sarjakuvasta. Sivut on painettu hieman liian ahtaiksi, ohuin marginaalein. Puhekuplat on piirretty kaavioilla, ja ne erottuvat muusta piirrosasusta. Muuten siistiä työtä. Tarinoissa on jonkinlaisia scifi-kauhufantasian ja huumorin mausteita.

Ensimmäisessä tarinassa, Roomassa 1992, palkkatappaja tekee aikaharppauksen – ja ampuu itsensä! Toisessa kaksi tappajaa (Jukka Juho Rissanen ja Tapio Ernest Virtala) on karkuteillä, ja ruumiita tulee.. ja valheita. Kolmannessa Heinrich Simmel kohtaa Kuoleman Sommessa 1916.

Tämäkin putoaa jonnekin itsenäisen albumin ja omakustannesarjakuvalehden väliin, mutta uskotaan nyt tekijää ja jätetään tutkimuksen ulkopuolelle sarjakuvalehtenä.

Lilsätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 24 s. sis. kannet; s. 4, 7, 19, tk tyhjiä; s. 2 lad. ”Tekijästä”: ”Itsemurhaaja sekä muita kertomuksia on Riihimäellä asuvan torsti Niirasen (s. 1970) ensimmäinen julkaistu omakustanne, ja jos kiinnostusta riittää, ei varmastikaan viimeinen. Sarjakuvia hän on piirtänyt laatikkoon jo kuutisen vuotta, vaikkei ammatti sivua läheltäkään harrastusta. Niiranen on viinuri. Graafista koulutusta hänellä ei ole, vaikkakin se suunnitelmissa on. Tästä lehdestä syntyneitä mielipiteitä otetaan erittäin mielellään vastaan osoitteessa Torsti Niiranen Heikkilänkuja 5, 11130 Riihimäki ”; s. 3 sis.luettelo; sivulla 21 sarjan otsikko on toisen sivun neljännessä ruudussa.]

Jasso rypee riemussa

Jii Roikonen (Jalava, 1993)

ISBN 951-887-028-4 (nid.)

Kansi: Jasso lentää kaupungin yllä, häntä chili-rakettina, kuu nauraa mustalla taivaalla tähtien ja ufon seassa.

Sisällys:
s. 3–14 Jasso-strippejä (-93)
s. 16–35 Seikkaperäily kirjahyllyn välissä
s. 36–54 Jasso-strippejä (-93)
s. 55–64 Makkara jää kaappiin

Omakustannelehdissään maineensa ja omaperäisen tyylinsä rakentanut Jii Roikonen (mm. omat Riddle 1992 ja Jasso iskee jälleen 1993) murtautui laajemman yleisön tietoisuuteen saadessaan Jasso-strippinsä Helsingin Sanomiin 1993. Tuolloinen tuotanto- ja levitysyhtiö Hard & Pet (Harto Hänninen & Petri Kemppinen) junaili sarjan ensin Jalavalle ja sitten vielä omiinkin albumeihinsa. Albumissa lukee myös ”Distributed internationally by hart & pet”, joten ulkomaanlevitystäkin kaiketi availtiin.

Teemat ovat tuttua Roikosta: absurdia tajunnanvirtaa, usein ruokaan enemmän tai vähemmän löyhästi liittyen. Graafinen ilmaisu on raikasta, vahvaa: mustat pinnat hallitsevat (Roikosesta tuli myös varhainen tietokonevärityksen käyttäjä, mustan pinnan tussaminen käsin kun syö sekä rannetta että kallista tussia!).

Tavallaan tämä on kypsynyttä koululaishuumoria. Arkkityyppiset hahmot, Jasso-kissa, tämän puhuva häntä ja eri rooleihin taipuva kakkosmies sekä vaihtuva joukko outoja olioita jääkaapeista mammutteihin, hahmottuvat muutamin, sujuvin vedoin.

Tekstaus on omaperäistä, ei selkeintä mutta siistiä lajia. Sarjaan paneutuvalle riittää hauskoja yksityiskohtia, mm. pikku puhekuplat esineidenkin äänitehosteille, ja lukuisat tekstivitsit muuntuvine kirjanselkämyksineen.

Lisätiedot:

[21 x 21 cm neliö albumi; 64 s. + kannet, ei skp; kannet väri (mv + lisäväri keltainen; tk kannen negatiivi, pohja musta, viiva valkoinen, taivas keltainen), selkä keltainen, mustalla lad. gem. ”Roikonen” ja vers. otsikko; s. 1 nimiö, tekijä ja otsikko tekstattu kuten kannessa; s. 2 lad. kust.tiedot; s. 3–14 mv strippejä 3 per sivu, numeroituja, eivät ilmestymisjärjestyksessä; s. 15 otsikko ja koko sivun piirros; s. 16–35 mv sk, 1–6 ruutua per sivu; s. 36–54 mv sk; s. 36–44 mv strippejä 3 per sivu; s. 55–64 mv sk, 2–6 ruutua per sivu; tk keltaisella pohjalla lad mustalla: ”Lääh ja jukra! Kun Jasso-kissa päättää sulattaa jääkaappinsa, ei kukaan voi arvata mitä sieltä loytyy. Pieniä ihmeellisyyksiä sisältyy myös tavalliseen kirjastovisiittiin, eikä pankissa asiointikaan suju ilman rötöstelyn makua. Jasson humoristisessa maailmassa taivas on aina musta ja auringolla metkut mielessä. – 23-vuotiaan Jii Roikosen Jasso-kissa ja sen häntä ilahduttavat Helsingin Sanomien lukijoita päivittäin. Tässä esikoisalbumissa on lehtistrippien lisäksi kaksi uutta pitkää tarinaa.”]

Jumalan lahja eli Lamalan juhla

Ville Nihtilä (V. Nihtilä, 1993)

Kansi: Ihmishahmo lahjapakkkauksen päällä, taustalla tähtiä (tausta sininen, hahmo valkoinen).

Sisällys:
s. 4–5 Huligaanit yliopistossa
s. 6 Design
s. 7 Kolme sisarta [piirros, jossa kolme hahmoa ja kolme ajatuskuplaa]
s. 8 [nimetön, ”kahdeksan leukaa”] [kaksi piirrosta, tekstit: ”Ennen jaksoin 8 x 8 leukaa” / ”Nyt minulla on 8 leukaa”]
s. 9 Pinaattikeitto
s. 10 Rissasilla kylässä
s. 11–26 Iso-Jussi [s. 18–19 kaksi piirrosruutua ja lopun aukeaman yli suuri tyylitelty teksti ”RÖYH”]
s. 27–34 Euroosiotiellä

Tyyliteltyjä sivukokonaisuuksia, tyylikästä pirrostyötä, tarina heikoin lenkki: professori pitää hauskaa; muotoilukrtiikkiä; ”Mulla on kivipestyt farkut – mulla on lumipestyt lakanat – mulla on veripestyt synnit”; terveellisen kyseenalaistus; tv-kriittisyyttä; Jussia kiusataan koulussa, isä dokaa.. (”On se vaan kumma, kun joka luokalla on yksi jurpo”… silti saa 10 v duunin Torontossa, palaa ja … ”kohtapa häitä vietettiin”; EU-kriittinen sarja, jossa poliitikkoja (mm. Anssi Rauramo, Pertti Salolainen, Asko Ahon kommentti: ”En kommentoi. Piste.”)

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 36 s. sis.kannet; ei skp; mv, vain paikoin hiaman harmaarasteria; s. 3 kollaasi,(3 piirrosta + kaksi valokuvaa, kuplassa ” Ville Nihtilän sarjakuvia ”; tk sininen, iso valkoinen huutomerkki; Kansalliskirjaston kappaleessa leima: ”Painopaikka Limes ry”, lyijykynämerkintä 1993]

Kemi 12

Viimeinen bussi ja muita sarjakuvia Kemin 12. valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta 1993

antologia, Heikki Porkola toim. (Kemin kulttuuritoimisto, 1993)

ISBN 952-9686-03-X (nid.)

Kansi: Väritetty aloitusruutu voittajasarjasta, pojat bussipysäkillä (Ville Pirinen).

Sisällys (sivunumeroinnin mukaan):
s. 3–4 Ville Pirinen: Viimeinen bussi [1.p. novellit]
s. 6–17 Olavi Honkanen: Maailmalle [2.p. novellit]
s. 19–25 Heikki Paakkanen: Syytön [3.p. novellit]
s. 27–38 Timo Kähkönen & Timo Varpio: Omenapuu [3.p. novellit]
s. 40–43 Tapani Rytöhonka: Tappio [4.p. novellit]
s. 45–46 Ville Tiihonen: Mummo [4.p. novellit]
s. 48–52 Joel Melasniemi: Appelsiinigögö [5.p. novellit]
s. 54–65 Ari Kutila & Ilpo Koskela: Sjömåknes [5.p. novellit]
s. 67–68 Timo Kokkila: Menneen talven lumia [kunniamaininta, novellit]
s. 70–74 Pentti Otsamo & Pauli Kallio: Kulmalan ja Taipaleen urheilulliset edesottamukset |1.p. stripit, 15 kpl]
s. 76–78 Jukka Tiihonen: Viidakkokirja [2.p. stripit, 11 kpl]

Asiantuntijoita oli nyt kolme, Sari Luhtanen ja Tiina Paju Helsingistä sekä Sani Liljenbäck Turusta. Kipailuun kerottiin osallistuneen nyt ennätysmäärä tekijöitä (234, joista naisia 40) ja kilpailutäitä kaikkiaan 305.

Samoja, yhä osaavampia tekijöitä toistuu, mutta mukana on myös uusia nimiä, joista eräät paremmin muilla aloilla tunnetuiksi tulleita (Joel Melasniemi muusikko, Ville Tiihonen näyttelijä, Timo Varpio tv-käsikirjoittaja).

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 80 s. + kannet (2+2); ei skp; kansi väri (valk. pohjalla pyöreä väriruutu s. 3, pääots. piirr. vihr. gem./vers. ja lad. must. vers. alaots. tekijät, julk. ja Lempi- ja numerologo 12; selkä valk. pohjalla lad. must. vers. pääots.; tk. valk. pohjalla mv kilpailuilm., mv piirros ja numerologo 13 Kemi); ei skp; s. 1 lad. nimiö; s. 2 lad. sisällys ja kust. tiedot (Kemin Sarjakuvakeskus; paino Pohjolan Sanomat Oy, Kemi), kolme piirrosta (Jope, Pirinen, Tiihonen) + ISBN; s. 3 = 1 lad. kilpailutietoja ja asiantuntijoiden kommentti; s. 2, 5, 18, 26, 39, 44, 47, 53, 69, 75 lad. esittelyt ja  arviot; s. 5–80 = 3–78 sk sivun taitossa; sivunumerot lad. alakulmaan.]

Konrad Orbiter  – viestejä alemmilta tasoilta

Tommi Hänninen (Like, 1993)

ISBN 951-578-148-5 (nid.)

Kansi: Scifimainen kollaasi, robotti avaruusaluksen ohjaimissa.

Sisällys:
s. 3–10 1. osa
s. 12–27 2. osa
s. 29–47 3. osa

Teos on yhtä vaikeasti avautuva kuin takasivun suosituksensa: ”Tommi Hännisen ensimäinen sarjakuva-albumi, Konrad Orbiter – viestejä alemmilta tasoilta, on ällistyttävän rehellinen kuvaus planeettamme huomispäivästä. Onko tämä ruosteinen sarjakuvateos omistettu ihmiskunnan tappiolle, vai onko se kunnianosoitus hienomekaanisen jälkikasvumme pneumattiselle kädenpuristukselle? Sinisen planeetan tulevaisuus lymyää pimeydessä kuin sähkökatkos… Lue tämä huimaava sarjakuva, eikä sinun tarvitse enää pelätä.”

Myönnän rehellisesti että aivan tarkka tapahtumain kulku jäi lukiessa hahmottumatta. Itseironisesti postmoderniin tapaan itseensä viittaileva kerronta ja pastissiuutiset sekä sotkevat että selventävät vuorolllaan. Mitä ilmeisimmin tekijälle oleellisempa ei ole se mitä kerrotaan, vaan miten. Sivut ovat näyttäviä, perinteisen grafiikan ja tietokoneen keinoja taiten yhdisteleviä. Alkuun vieraannuttavat, mustat suorakulmaiset puhekuplat valkoisella ladottuine repliikkeineen vieraannuttavat aluksi, kunnes sulautuvat kokonaisotteeseen. Kirjaan liittyi myös äänikasetti, luonnollisestikin industrial punkia (Insult).

Takaumin ja aikatasoin limittyvät katkelmat kertovat scifille tyypillisen etsintäoperaation, joka uhkaa mennä pahasti pieleen. Kerronta tapahtuu toisaalta ”reaaliaikaisesti ” ja toisaalta kuvaajarobotin taltioimien kuvien, mutta myös esim. uutisleikkeiden kautta. Ironisen humoristinen dialogi säestää.

Harvinaista kotimaista scifiä. Takasivun suositukset ovat peräisin alan auktoriteeteiltä, Marc-Antoine Mathieulta, Brian Bollandilta ja RoboTimes-lehdestä (!?). Nyt jälkikäteen lukiessa enpä ihmettelisi, vaikka teos olisi käväissyt Pixarin poikienkin käsissä, heidän Wall-E -tietokoneanimaatiotaan suunnitellessaan.

Myöhemmin Hänninen on kunnostautunut monen (sarjakuva)kirjan ulkoasun huolittelijana, ja kevyempää luettavaa, ei missään negatiivisessa mielessä, oli seuraavan albumin Pupu-ankka.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi, 48 s. + kannet; kannet väri, sisäkansissa painatus (mustaharmaa kollaasi aiheen teemoissa, keskenään peilikuvat); s. 1 nimiösivu, tiedot tekijöistä ja kustantajasta; s. 2 hahmojen esittely; s. 3–47 sk väri; s 11 otsikkosivu 2. osaan; s. 28 otsikkosivu 3. osaan; s. 48 kiitokset ”Haluan kiittää seuraavia olentoja avusta ja muista henkisistä eduista”; tk sama kuva-aihe kuin sisäkansissa, nyt violetin sävyissä. Upotettuna valokuva tekijästä ja lad. esittelyt (vers. valk. sekä kurs. gem. valk. suosituksia ulkomaisilta alan auktoriteeteiltä); selkämys kääntyy kannesta takakanteen, tilenpunaisella pohjalla lad. vers. valk. tekijä, gem. oranssi alaotsikko, mustalla pohjalla lad. valk. otsikko ja valk. vers. kust.]

Ks. Pupuankka yllättää (Like, 1999)

Koti-isä – Sarjakuva pienten lasten vanhemmille

Matti-Pekka Ratia (Isihei, 1993)

PUUTTUU FENNICASTA?

Kansi: Isä ja poika näyttävät hauista (pojalla nalle ja tutti)

Tämä julkaisu pitää itseään lehtenä, mutta lasken sen tässä kuitekin albumiksi yhtenä itsenäisenä tarinana.

Äiti, isä Jaska ja pikku Lulu. Äiti motkottaa isälle siivouksesta ja Lulun ulkoiluttamisen vähyydestä. Isi leikkii lapsen kanssa, ja aukeama täyttyy lelujen taisteluista (tyrannosaurus rex, Hessu ja muut eläimet hyökkäävät ja jäävät lego-palikoiden alle, s. 4–5). Äiti kaljalla Minnan kanssa, valittavat miten hyvin isä pärjää lapsen kanssa ja isien seksitarpeita. Isä pelastaa varastetun pyörän ja kurittaa graffitinuoria pommitempuista. Naiset suunnittelevat yllätykseksi isälle yllätysmatkan Disneylandiin (sivulla 16 koko liuta Disney-hahmoja). Isästään kahdessa viikossa vieraantunut lapsi huolestuttaa isää, joka jää katumaan epäilyjään, kun lapsi viimeisellä sivulla on kuumeinen.

Aika reippaasti kerrottua perhe-elämää. Mielikuvitusmaailma ja liioitellut (?) tilanteet rytmittyvät hauskasti. Loppuu vähän yllättäen, mutta ehkä tarkoitus olikin tehdä vielä lisää numeroita?

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 20 s. sis kannet; sivut numeroimattomat; kannet väri; kansi tausta vihreä, liukuväri, alhaalta vaaleammankellertävä, ylhäällä lad gem (pun + musta varjo) ”koti-” ja vers ”ISÄ”, alla valkoisella gem. ”Sarjakuva pienten lasten vanhemmille”; s. 2–31 mv sk, vapaa taitto ilman ruutujakoa, kuplat ladottu gem.; tk väripiirros + ladottu sinisellä yläreunaan gem. ”Muissa perheissä Isät työntävät lastenvaunuja sunnuntaisin. Meidän perheessä Äiti!”, oik. alakulmassa valkoisella Isihei Oy:n logopiirros ja lad. osoite sekä ”Lehti on painettu kotilmaiselle, pohjoismaisen ympäristömerkin ansainneelle paperille. © Matti-Pekka Ratia 1993” ja ”Ovh. 12 mk (sis. lvv:n)”; lehden välissä lipuke, jossa lad mustalla vers: ”Kierrätysvinkki! Luettuasi lehden anna se lapsillesi värityskirjaksi!”]

Leskikuningattaren muistelmat – kertomuksia kuolemanjälkeisestä elämästä

Tiina Pystynen (WSOY, 1993) toinen painos 2008

ISBN 951-0-18928-6 (nid.)

Kansi: Alaston nainen yllään vain helmet ja kruunu, käsissä aterimet

Tiina Pystysen muidenkin teosten tavoin kaikenlaista luokittelua haastava teos. Yhteinen teema tekee toisiaan seuraavista, ironisen aforistisista piirroksista kertovan sarjan tai useampia. Osa on mustavalkoisia, osa värillisiä, ja tekniikat vaihtelevat. Enimmäkseen teksti on tahallisen kömpelöä kaunokirjoitusta.

Viisaasti teos käy läpi läheisen menettämistä seuraavat vaiheet, syytöksistä ja itsesyytöksistä uuteen elämään, jopa uuteen rakkauteen. Aforistiset ajatukset ja naivistiset piirrokset keventävät painokasta sisältöä:  ”Minä en suostu pimeälle. En vaimoksi kuolemalle.” Lapset tuovat lisänäkökulman, kyseenalaistuksen, ja heidät on usien kuvattu vanhahtavasti arvoperspektiiviin, kuin pieninä aikuisina. Kuviteltu rakastaja tulee mukaan kviin siinä kuin mennyt aviomieskin – jälkimmäinen luurankona. Työ saa roolin uutena aviomiehenä, työnantaja päätyy rumaan kuvaan, ja Valtiokin astuu kuvaan.

Raadollisuus ja ruumiillisuuskin saavat Tiina Pystysen töissä aivan uuden merkityksen. Teos on rohkean syväluotaava, ja lukijalle erittäin voimauttavaa luettavaa. Voisi kai nykytermein sanoa, että kirja suorastaan tulvii tunneälyä. ”Hyvä voittaa pahan 6–0.” Takakannen motto on kuvaava: ”Elämä on nyt.”

LIsätiedot:

[24 x 17 cm pysty pehmeäkantinen kirja; 200 s. + kannet; kansi keltaista kartonkia, vain selässä tekstattu vers. tekijä, otsikko ja kustantaja (samoin paperikansissa); paperikansi väri, keltaisella pohjalla väripiirrokset kannessa ja takakannessa (alaston kuningatar, kannessa aterimin, tk liikkeessä aterimet maassa), tesktit käsin kirjoitettu, kannessa otsikko sinisellä, muu msutalla (tk. ”Elämä on nyt”); kansipaperin liepeissä  (1.) teosluettelo ja motto sekä (2.) aiemmista kirjoitettua ja sanottua; s. 1 otsikko (käsin kaunolla); s. 2 tyhjä; s. 3 nimiö + väripiirros (kahlittuna pääkalloon); s. 4 kust.tiedot (ladottu); s. 5–195 piirroksia, osin väri, osin mv, tekstaus käsin ’kaunokirjoituksella’ paitsi s. 149 näköiskirje (14.10.1991) pääministeri Esko Aholta Tiina Pystyselle konekirj. ja allekirj.; vain kaunokirj. tekstiä s. 6, 24, 56, 67, 73 (talon muotoon kirjoitettu); tyhjiä s. 29–30, 49–50, 65–66, 83–84, 103–104, 125–126, 139–140, 173–174, 185–186, 196–200]

Ks. Ystävänä ysinäisyys (WSOY, 1997)

Maisa & Kaarina – Piukat paikat

[Maisa & Kaarina 3]

Sari Luhtanen, Tiina Paju (Tammi, 1993)

ISBN 951-31-0169-X (nid.)

Kansi: Maisa & Kaarina ’sydänhelminauhan’ sisällä, ’eripariset’ kielisoittimet.

Nyt hahmot ovat löytäneet jo lähes pysyvän muotonsa, varsinkin Maisa. Kaarina hakee vielä joidenkin albumien ajan pelkistyneempää muotoaan.  Dialogi on napakkaa, elävää ja uskottavaa, mutta myös sävykkään oivaltavaa ja haastavaa. Piirros komppaa samalla tavaalla, lisäten kerrostumia pelkistettyyn ilmiasuun.

Vaikka joissakin jaksoissa voisi nähdä huumorin pohjana ns. ’naisen logiikkaa’, on kyse pikemminkin siitä, että tekijät näkevät läpi meidän kaikkien tavoista pettää ensi sijassa itseämme. Tässä varmaan onkin sarjan suuren suosion syy, molempien sukupuolten keskuudessa.

Hämmästyttävää onkin että vielä tässä vaiheessa piti kustantajan vaihtua. Onneksi pysyvä koti löytyi sitten Otavalta.

Lisätiedot:

[28 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet, ei skp; kansi väri (mustalla pohjalla väripiirros, ylhäällä punaisella kaunokirjoituksella ”Maisa & Kaarina”, valkoisella vers. ”Piukat paikat”, alhaalla valkoisen viivan alla  valkoisella vers. tekijät ja kustantaja); s. 1 nimiö, s. 2 kust.tiedot; s. 3–64 mv sk  ja pilapiirroksia ( s. 15, 35, 45); tk. valk. pohjalla väripiirros Kaarina viidakkoasussa (”Juhuu, Börjeee… Sinä Tarzan, minä Jane!”)+ mustalla gem.lad. esittely ja koodi 842 + ISBN ja viivakoodi.]

Ks. myös:
Maisa & Kaarina [4] –– Satunnaisia sankarittaria (Otava, 1996)
Maisa & Kaarina – Pyöreät vuodet / 20-vuotisjuhla-albumi (Otava, 2007)

Matkakuumetta

[Muumi 3]

Toto & Niffe (Jukka ja Kimmo Torvinen & Matti Nisula) (Semic, 1993)

ISBN 951-876-323-2 (nid.)

Kansi: Samassa kuvassa yhteen piirrettynä kolmen seikkailun tapahtumia, etualalla Muumipeikko, Niiskuneiti ja Pikku Myy, taustalla mm. Nuuskamuikkunen, Haisuli, Muumipappa ja Nipsu.

Sisällys:
s. 3–16 Muumit – Lomamatkalla [Bulls, stripit 1–54]
s. 17–30 Muumit ja vanha salakuljettaja [stripit 55–107]
s. 31–48 Muumit ja suuri osakebuumi [stripit 108–176]

Kuten takakansikin kertoo, albumi on kooste uusista sanomalehtisarjoista, jotka jatkoivat Tove ja Lars Janssonin viitoittamia polkuja – samalle Bulls-syndikaatille. Tekijät olivat olleet jo tekemässä Muumi-sarjakuvalehtiä, joten hahmot olivat tulleet tutuiksi. Myös lähteitä käytettiin huolella, jopa viitteitä kirjattiin ruutuihin.

Strippimuoto toki oli hiukan vieras tekijöille mutta sama kuin Janssoneilla, eli noin kolme ruutua ja yksi gag, koko pituus 50–70 strippiä. Hyväntuulisia sarjoja, joissa anarkismi yhdistyy leppoisuuteen. Albumin tietojen mukaan teksti on Torvisen veljesten, piirrostyö heidän ja Matti Nisulan yhteistyötä. Hahmot ovat oikean näköisiä, mutta Janssoneihin verrattuna jälki on hivenen kuivakkaampaa.

Ensimmäisessä tarinassa tavataan vanhoja tuttuja, tohtori Schrünkel ja markiisi Mongaga. Tohtori lähettää perheen lomailemaan, ja markiisi on siirtynyt taiteessaan korkeammalle tasolle, norsuista kirahveihin. Pikku Myy ratkaisee tarinan käänteen.

Toisessa tarinassa tavataan salakuljettaja tarinasta Muumipeikko merillä (viite X 68), jolla on erikoinen suhde virkavaltaan, tullinuuskijoihin ja poliiseihin.

Kolmannessa on modernimpi aihe, osakekauppa ja pörssiromahdus. Vierailijoina mm. Vilijonkka, Hemuli ja tietysti Nipsu ja Haisuli, vanhoja tuttuja myös Runoilija, Vinssi ja Tieteilijä. Paras vitsi on, ettei suuryrityksen tunnuksena voi olla keltainen simpukankuori! Lopussa on tietysti suuret juhlat, jotka tuovat mieleen paitsi muumit, myös Asterixin…

Mainittakoon että samana vuonna ilmestyneet ja ulkonäöltään samanlaiset kaksi muuta Semicin Muumi-albumia eivät ole kotimaisia, vaikka ne perustuvatkin Tove Janssonin kirjaan Taikatalvi. Muumi 1 Taikatalvi ja Muumi 2 Huimapäinen pikku Myy ovat ruotsalaisen Minna Parkmanin käsikirjoittamia ja tanskalaisen Mårdøn Smetin piirtämiä (käännös Antti Seppänen, tekstaus Jouko Ruokosenmäki, Semic 1993). Niiden tarinat olivat ilmestyneet aikaisemmin Muumi-sarjakuvalehdessä, ja ne olivat värillisiä.

Lisätiedot:

[30 x 22 cm pysty albumi; 48 s. + kannet, ei skp; kannet väri (yläosassa keltainen raita, jossa mustalla vers. lad. ”Muumi 3”, päällä piirretty Muumipeikko, alla valkoisessa laatikossa punaisella ladottu vers. Matkakuumetta, alareunassa Seimicin logo ja sign. Toto -93); selkä tummansininen, valkoisella lad. vers. ”Muumi 3 Matkakuumetta” ja logo ”semic”; sisäsivut mv, sk, 2–4 strippiä sivulla, aloitussivuilla yhden stripin paikalla lad. (musta, valk. ’varjo’) otsikko, 1. rivillä isompi ”Muumit” ja alla alaotsikko;  s. 1 nimiö + ruutu (s. 7);  s. 2 kust.tiedot (tekstaus Jouni Rinta); tk kelt, mustalla lad. ”Tervetuloa Muumilaaksoon!” ja esittely, välissä valkoisella pohjalla strippi 69, alakulmissa logo ja ISBN-viivakoodi]

Muumipeikko 9

Tove & Lars Jansson (WSOY, 1993)

ISBN 951-0-18544-2 (nid.)

Kansi: Kirjan tarinoiden hahmoja, mm. Hosuli ja Suska, ja rautatietä, etualalla Muumipeikko pitelee käsissään tuttia ja helistintä (sign. Lars)

Sisällys:
s. 5–55 Hosulin kosinta (MP 21, str. 1–102 Y; Tove & Lars 1959)
s. 59–96 Muumin lamppu (MP 22, str. 1–76 Z; Lars 1960)
s. 99–138 Muumipeikko ja rautatie (MP 23, str. 1–79 Å; Lars 1960)

Piirtäjä vaihtuu Tovesta Larsiksi ensimmäisen ja toisen tarinan välillä, ja kuten Juhani Tolvanen esipuheessa toteaa, varsin saumattomasti! Tätä ennen Lars oli ollut mukana käsikirjoitustyössä.

Muumipeikko sotkeentuu tällä kertaa muiden romanttisiin sotkuihin, tällä kertaan Hosulin ja Mymmelin, ja hyvät yritykset johtavat pahempiin tuloksiin, muun muassa parodisen psykiatrin, tri Schrünkel (saksaa, suom. kutistaja), ansiosta  ja Muumimamma saa kokrjailla vaikutuksia Muumilaakson asukkaissa.

Hosulin asunto on edelleen Maxwell Housen kahvipurkki (se sininen), vaikkei nimeä enää näy kuten varsinaisissa muumikirjoissa. Hosuli on jälleen yksi sosiaalisesti rajoittunut, arka ja kömpelö hahmo. Hauskaa metahuumoria syntyy, kun Hosuli matkii Muumipeikkoa. Kala puhuu Muumipeikolle.

Tove vielä piirtää, muttei signeeraa. Pystyesineitä välipalkeissa käytellään taas. Hauskasti varauduttiin hahmojen ulkonäkömuutoksiin kutistamalla Muumipeikko tarinan lopussa, mutta hyvinhän siinä kävi!

Musta lampun henki on hauska, hämminkiä tuottava hahmo, ja Lars osaa heti käytellä sitä Toven tyyliin, samoin kuin pystyesineitä välipalkeissa. Niiskuneiti painautuu ruutujen valipalkkia vasten, ja kerran myös tukeutuu kiipeilleessään yläpalkkiin, mutta yksi välipalkki on taas jäänyt suomentamatta: ”Sju sköna sjöstjärnor på sjöstranden”.

Nyt puhuu apina. Toistuvaksi sivuaiheeksi tulee muumien huoli lehteen pääsystä – tai sieltä pois joutumisesta. Lars kehittelee huumoria erityisesti poliisimestarista ja oikeudenkäynnistä, ja pakomatkalla naamioidutaan mustiksi – jollaisiksi kukaan ei voisi muumeja kuvitella, eli aika moderni kannanotto siinäkin!

Jälleen kerran nykyaika uhkaa Muumilaaksoa, tällä kertaa rautatienä. Se tosin muuntuu vähitellen pienoisrautatieksi ja vuoristoradaksikin – enne Muumi-huvipuistosta? Radanrakentajien kolmikko on hauskasti piirretty, ja Nipsu tietysti sotkeutuu ahneuksissaan mukaan, hauskojen torjuntayritysten jälkeen.

Nyt Muumipeikko keskustelee mäyrän kanssa, ja Mymmeli tukeutuu pystyviivaan – ja Nipsukin, polteltuaan sikaria!

Lisätiedot:

[18 x 21 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk m-v piirros ja sisällys; 144 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia; m-v sk 2 st/s paitsi s. 138 1 str., ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö, s. 2 esipuhe Juhani Tolvanen ots. ”Saumaton vaihdos”, s. 4, 56, 58. 98 tyhjä, s. 3, 57, 97 otsikko, s. 139 kust.tiedot, s. 140–144 tyhjä]

Muumipeikko 10

Lars Jansson; suomennos Juhani Tolvanen ja Anita Salmivuori (WSOY, 1993)

ISBN 951-0-18545-0 (nid.)

Kokoelma: KANSALLISKOKOELMA (käytettävissä vain lukusalissa) Sijainti: Da 931194

Kansi: Eri seikkailujen hahmoja, mm. merirosvot, poliiseja, Nipsu, NIiskuneiti ja Vilijonkka, keskellä Muumipeikko jousen ja nuoliviinen kanssa (sign. Lars)

Sisällys:
s. 5–44 Muumipappa ja vakoojat (MP 24, str. AA 1–79 Lars 1960)
s. 47–86 Muumipeikko ja sirkus (MP 25, str. AB 1–80 Lars 1960)
s. 89–129 Muumit uudisasukkaina (MP 26, str. AC 1–81 Lars 1961)

Muumipapan vanha ystävä Vinssi vierailee ja johdattaa vastentahtoisestikin seikkailulle lapsuuteen ja nuoruuden seikkailuihin – ja myös vitsailuun vakoojien maailmassa.

Muumipapasta tulee eläinsuojeluyhdistyksen kuniajäsen – kaikkine vaoivoineen, ja sitä kautta sirkus tarjoaa myös monia aiheita vitsailuun, varsinkin kun muumit päätyvät areenalle esiintyjiksi.  Eläinten kohtelu ei aina tosin enää nykyään menisi yli julkaisukynnyksen.

Muumit eivät oikein haluaisi enää talviunille, vaan sen sijaan he lähtevät seurueineen valloittamaan uutta maanosaa, mutta kaikki ei menekään ihan oletusten mukaan. Yhteiskunnallista satiiriakin lähennellään.

Kansi edistää jälleen, aika laillakin, jopa kirjaan numero 14 asti suomalaisissa WSOY:n painoksissa. Seuraavasta numerosta lähtien kannet on tehty nimenomaan näihin albumeihin (Jukka Murtosaari).

Tarina Muumit uudisasukkaina jäi muuten kesken (strippiin AC15) Helsingin Sanomien tabloidiuudistuksen päättäessä sarjan julkaisemisen jopa uusintakierroksellaan 8.1.2013.

Lisätiedot:

[18 x 21 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk m-v piirros ja sisällys; 136 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia; m-v sk 2 st/s paitsi s. 44, 85, 129 1 str., ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö, s. 2 esipuhe Juhani Tolvanen ots. ”Pitkän tien kulkija”, s. 4, 46, 87. 98 tyhjä, s. 3, 45, 86 otsikko, s. 130 kust.tiedot, s. 141–136 tyhjä]

Muumipeikko 11

Lars Jansson; suomennos Juhani Tolvanen ja Anita Salmivuori (WSOY, 1993)

ISBN 951-0-19030-6 (nid.)

Kansi: Kooste albumissa esiintyvistä hahmoista, mm. Niiskuneiti, Muumipappa, Tahmatassu, asianajaja ja Krillehovin kummitus, musta kreivitär, keskellä Muumipeikko partiolaisten ensiapuharjoituksen kohteena (Jukka Murtosaari)

Sisällys:
s. 5–45 Muumipeikko ja partiolaiset (MP 27, str. AD 1–82 Lars 1961)
s. 49–88 Muumipeikko maanviljelijänä (MP 28, str. AE 1–80 Lars 1961)
s. 91–128 Muumi ja kullankaivajat (MP 29, str. AF 1–76 Lars 1961)

Harra Virkkunen palaa, nyt partionjohtajana – ja Tahmatassu partiolaisena. Nyt mustasukkaisuutta aiheuttavat partiolaiset Tytteli ja Efraim. Vitsaillaan partiokliseillä, mutta myös sukupuolirooleja käsitellään viisaasti.

Muumipapan perimä malaiskartano tuottaa hupia niin maatalouden kuin kartanokulttuurinkin aihemaailmasta. Väärät käsitykset maatöistä pöllyävät. Vanha tuttu kummituskin saa seuraa kartanon ’mustasta kreivittärestä’.

Aarteenetsintä johtaa kultakuumeeseen, hämäysten, väärinkäsitysten ja sensaatiolehdistön kautta. Myös antiikkiesineiden etsintään ja kauppaan sohaistaan, ja palkataan vielä kullan ja muiden kaivannaisten käsittelyyn. Pikku ötökät jatkavat rinnakkaisia toimiaan. Ruutujen (AF 33) välissä on hyvin hauska pystypalkin korvaaja, hyvin syvä kaivanto ja arkku pohjalla.

Tätä kirjasta lähtien kaikki loput kannet ovat Jukka Murtosaaren piirtämiä. Lars Jansson hyväksyi henkilökohtaisesti vain Murtosaaren jatkamaan kansisarjaa, ja nyt ne vastaavat entistä tarkemmin kokoomien sisältöä. Tällä kertaa myyrät puhuvat Muumimammalle.

Lisätiedot:

[18 x 21 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk m-v piirros ja sisällys; 136 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia; m-v sk 2 st/s paitsi s. 128 1 str., ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö, s. 2 esipuhe Juhani Tolvanen ots. ”Tarinoita tarinassa”, s. 4, 46, 48, 90, 130 tyhjä, s. 3, 45, 89 otsikko, s. 129 kust.tiedot, s. 131–132 lad. tähän mennessä ilmestyneet; s. 133–136 tyhjä]

Muumipeikko 12

Lars Jansson; suomennos Juhani Tolvanen ja Anita Salmivuori (WSOY, 1993)

ISBN 951-0-19031-4 (nid.)

Kansi:  Kollaasi hahmoja kirjan seikkailuista, mm. Muumipappa ja -mamma, Niiskuneiti, Vilijonkka, Kapteeni, Erakko ja taiteilijoita, keskushahmona Muumipeikko taiteilee maalaustelineellä (Jukka Murtosaari, ei sign.)

Sisällys:
s. 5–45 Robinson Muumi (MP 30, str. AG 1–82 Lars 1962)
s. 49–95 Muumipeikko ja taide (MP 31, str. AH 1–93 Lars 1962)
s. 99–136 Nipsun kylpylä (MP 32, str. AK 1–75 Lars 1962)

Muumipeikko haluaisi tehdä jotain suurta, ja Tuu-tikillä on rakentava ehdotus, joka tosin ei miellytä, Nuuskamuikkunenkin luottaa pieniin asioihin, ja Nipsu vain jakaisi tuotot. Niiskuneiti sntään haluaa mukaan, kun sivullinen istuttaa Muumipeikon mieleen haaveen haaksirikkoiseen seikkailuun Robinson Crusoen tapaan, ja lopulta koko perhe haluaa mukaan. Muumimalmma toimii järjen äänenä, mutta mietii jo, olisiko hänen perheensä liian altis vaikutuksille.

Hieno kuvakulma on kuvassa, jossa Muumipeikko tähystää purjeveneen mastosta vedenalaista karia! Muumit alkavat vältellä tekemästä samoin kuin aiemmissa seikkailuissa, mikä tuottaa metavitsejä. Monimieliset pystypalkit jatkuvat: kun keskustellaan fatalistisen filosofin, Erakon kanssa, on ensin korkea pylväs, jonka päässä istuu yksi erakko, eli pylväspyhimys, mutta toisella onkin jo kolme istujaa…

Valokuvauskilpailu tuo väärinkäsitysten seurauksena taidemaailman Muumilaaksoon. Taiteilijaperheen lapsena, myös kuvanveistäjän poikana ja äitinsä ja sisarensa graafikon ja kuvataiteilijan uraa seuranneena, valokuvaajan veljenä ja itsekin sellaisena Lars Jansson tietysti keksii hauskuuksia taidemaailmasta, ja jakso on täynä viittauksia merkkiteoksiin, vaikka Muumipappa sanookin: ”Onhan niitä museoitakin, mutta käykö niissä kukaan?”

Nipsu keksii tällä kertaa rahastaa turisteja uimarannalla, mutta sehän on työlästä, joten kesävieraat jäävätkin muumiperheen vaivoiksi. Siinä sivussa opitaan vähän lapsi- ja naispsykologiaakin

Lisätiedot:

[18 x 21 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk m-v piirros ja sisällys; 144 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia; m-v sk 2 st/s paitsi s. 95, 136 1 str., ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö, s. 2 esipuhe Juhani Tolvanen ots. ”Piirtäminen leikkiä, ideointi työtä”, s. 4, 46, 48, 96, 98, 138 tyhjä, s. 3, 47, 97 otsikko, s. 137 kust.tiedot, s. 139–140 lad. tähän mennessä ilmestyneet; s. 141–144 tyhjä]

Nyrok City Kollektion 2

Mauri Kunnas (Otava, 1993)

ISBN 951-1-12727-6 (nid.)

Kansi: Michael Monroe ja Andy McCoy (muunnelma ruudusta s. 46)

Sisällys (sarjakuvat, suluissa yläreunaan lad. alkup. julkaisu ja kommentti):
s. 2–3 Nyrok City (6/81 Tiätysti kaikki muistaa viä Pelle Miljoonan…)
s. 4–5 Nyrok City presents Lill’ Bertha ”Piäni Pertta” (6/79 … ja Hurriganesit. Tämän jutun aikoihin Albert Järvinen tais liittyä taas kerran Remuun ja Cisseen.)
s. 6–7 Quatnyrokfenia 60-luvun kaupalliset (6/80 The Who -viritteinen filmi, Quadrophenia, kierteli Suomea ja innoitti käsittelemään Suomen pop historian alkuvaiheita.)
s. 8–9 Nyrok City ”Rokkän rollia yrinsota uhkaa” (7/80 Olisiko
Eppu Normaalilla ja ”Rokkänrollia yrinsota uhkaa” biisillä ollut jotain tekoo tän kans.)
s. 10–11 Nyrok Xity ”Oi oi Perusjätkän humppa” (9/80 …ja muistetaanhan viä Maukka Perusjätkäkin.)
s. 12–17 Nyrok City pesial 20 vuotta Suasikkeja (9/81 Suosikki-lehden 500-vuotis juhlanumeroon tehty historiikki.)
s. 18–19 Nyrok Tallas – tämä sarjakuva ei kehitä (5/82 Joku neropatti päättäjä uhkasi lopettaa Dallasin.)
s. 20–21 Nyrok City presentsents: Poikamme maailmalla osa II – Honai Rots i Stokholm (6/82 Hanoi Rocks oli uransa alussa. Ne oli päässyt jo Tukholmaan asti.)
s. 22–23 Nyrok Daily News: Tuntematon solttu (8/82 Syrjän Akulla taisi olla jotain onkelmia armeijan kans.)
s. 24–25 Ny Rollink Stones World Tour 82 (9/82 Rolling Stonesejen mailman kiertue.)
s. 26–27 Nyrok City spesial super hyper yxinoikeurella Nyrok City Prollin* Tsouns* Interviu (10/82)
s. 28–29 Nyrok City ”Kontso zournalismia” rokin juurilla (11/82 Joku ihmeen Gonzojournalismi sai palsta tilaa lehdistössä jonain ihmeen rokin sivujuonteena… Jotain typerää – ja taas saatiin aihe kurkistaa suomi-rokin historiaan.)
s. 30–31 Nyrok City ”Suomalaisen juntin uskomaton tarina” (12/82 Keke voitti koko mailman eikä suomen urheiluTV tainnut olla oikein jyvällä. Kuka ihmeen Keke?)
s. 32–33 ET. (3/83 ET ja Keith Richards)
s. 34–35 Nyrok vireo – Spyko (11/83 Tämmönen Nyrokki syntyy parissa tunnissa.)
s. 36–37 Nyrok poliisi spesial – Hilpilistreet pluus (12/83 Hill Street Blues. Nyrok Cityä siitä häijyimmästä päästä tekijän mielestä.)
s. 38–39 Nyrok homekorvavireo presents: Maikl Säxön vireo: Thilleri-hiiri (5/84 Maikl Jäcksonin video: Thriller.)
s. 40–41 Indiana Mäkinen ja karonneen järjen mettästäjät (11/84)
s. 42–43 Läzzie palaa kotiinsa (12/84 TV näytti näitä ihania vilmejä.)
s. 44–45 Nyrok presents: Nait Rairö – Nallipään seikkailut (3/85)
s. 46–47 Nyrok City (6/85 Hanoi Rocks oli päässyt perille huipulle. Mailman tähdet oli piipahtamassa suomen TV-studiossa ja Andy kertoi pitävänsä takataskussa aina kolkyt tonnii.)
s. 48–49 Nyrok kity vetelee viimesiänsä (9/85 Viimeinen Nyrok. Väsymys on ilmeinen. Tämähän on miltei pyhäinhäväistys.)
s. 50–51 One more time – Nyrok City (7/86 Jyräyksen pyynnöstä vielä yksi – vihoviimeinen. Twisted Sister vieraili vissiin suomessa.)
s. 52–53 0,007 ja Gultavarvas (5,6,7,8,9/83 WAU… Tekijän ehdoton Nyrok suosikki.)
s. 54–55 Nyrok Video 0,07 Gold Vingö
s. 56–57 Nyrok homevideo: Gotletfinger 0,7
s. 58–59 Nyrok home vireo 00,00007 + Kuttu
s. 60–61 000,77
s. 64 ”Pingo-Pertin Autiotalo peli” (?/? Dingokin oli ainakin pelin arvoinen) [poikittain, alkup. aukeama]

Otsikon mukaisesti lisää Nyrok Cityä. Takakannen itseironiseen tyyliin: ”Enemmän tai vähemmän tai vieläkin enemmän kaheleita sarjakuvia. Kotomaamme koko kuva ja sen inhimillinen äitin naama yhressä alpummissa. Kyllä kannattaa ostaa. Miksei kaksikin kappaletta. Lue stereona. Se on kaksin verroin hieno kokemus. […] Uskomatonta kuinka hienovaraisesti ilo ja suru kulkevat käsikynkkää tämän alpummin sivuilla. P.S. Nyrok City on kulttisarjakuvien maailmanneuvoston päätöksellä julistettu kulttisarjakuvaksi 30.11.1992 lähtien.”

Ks. The best ant the wörst of Nyrok City (Otava,     )

Lisätiedot:

[29 x 21 cm pysty albumi; 68 s. + kannet, kannet väri, ei skp; sisäkansilehdet 2 x 2 tyhjät; numeroidut sivut 1–64 väri; s. 1 Mauri Kunnaksen esipuhe, ladottu (24.12.1992 omistettu Lady Di’lle); s. 2–61 sk väri, yläreunassa ladottu alkuperäinen julkaisuajankohta ja kommentti; s. 62 kaksi väriruutua osasuurennoksina (NC 3 s. 47); s. 63 kust. tiedot lad. (+ ”Tämä sarjakuva ei kehitä”); s. 64 poikittain väri pelilauta ”Pingo-Pertin Autiotalo peli”]

Pekka Puupää ahkeroi

[Pekka Puupää tavutetut 3]

Fogeli = O;la Fogelberg (Kustannus-Mäkelä, 1993)

ISBN: 951-873-421-6 (sid.)

Kansi:   (Raimo Huittinen, piirros sivun 12 kuvasta)

Sisällys:
s. 5–10 PEK-KA JA TII-LI-KUOR-MA (eri nimellä kuin alkuperäinen?)
s. 11–16 I-SO KA-LA-SAA-LIS (PPP10) (PP6)
s. 17–22 KII-RET-TÄ (PPP9) (PP5)
s. 23–28 TAL-KOO-TYÖS-SÄ (PPP4) (PP2)
s. 29–34 EN-SI-LUO-KAN VEH-KEET (PPP8)(PP4)
s. 35–40 MYY-MÄ-LÄ-A-PU-LAI-NEN (PPP2) (PP1)
s. 41–46 KÄR-RYN-RAS-VAA (PPP7) (PP4)
s. 47–52 PA-PE-RIN-KE-RÄ-YS (PPP5) (PP8)
s. 53–58 LEH-TI-KU-VAA-JA (PPP5) (PP2)
s. 59–64 PAI-KAN-HA-KU (PPP3) (PP1)
s. 65–70 VAI-KE-A U-RAK-KA (PPP4) (PP2)

Kustantajan nokkela idea kierrättää vanhaa aineistoa uusille lukijoille, kohteena lukihäiriöiset. Sarjoja ei ole kirjassa paljon, mutta ne ovat alkuperäisistä kirjoista ja isommassa koossa, ruutu per sivu..

Lisätiedot:

[21 x 14 cm pysty kovakantinen kirja [3], 72 s. + kannet + sisäkansilehdet (2 + 2), kansi väri;  Päällys Raimo Huittinen, piirros sivun 12 kuvasta, s. 1 otsikko ”Pekka Puupää ahkeroi”, s. 2 tyhjä, s. 3 nimiö ”Fogeli Pekka Puupää ahkeroi” + vinjetti (sivun 63 kuvasta), PPP polttelee sikaria, s. 4 kust tiedot + © Ruth Kaila 1993, (mm. ”Aikaisemmin ilmestyneet Pekka Puupääätä huijataan, Pekka Puupää tekee kauppoja”), s. 5–70 mv ruutu per sivu, alle ladottu teksti tavutettuna versaalilla, tk oranssi + ladottu musta teksti, selkämys valkoinen, ladottu lihavalla teksti vihreä ja versaalilla nimi, gemenalla Mäkelä]

Pekka Puupää tekee kauppoja

[Pekka Puupää tavutetut 2]

Fogeli = Ola Fogelberg (Kustannus-Mäkelä, 1993)

ISBN: 951-873-437-2 (sid.)

Kansi:   (Raimo Huittinen, kuva osin sivulta 6)

Sisällys:
s. 5–10 AU-TO-KAUP-PA (PPP2) (PP1)
s. 11–16 HAL-PA KE-VÄT-TAK-KI (-50) (eri nimellä???)
s. 17–22 TALK-KU-NA-JAU-HOT(-52) (PPP10) (PP6)
s. 23–28 PÄT-KÄ TAI-TEI-LI-JA-NA (PPP9) (PP5)
s. 29–34 KEP-PI-KAUP-PA (-52) (PPP10) (PP6)
s. 35–40 KIR-JA NI-MI-PÄI-VÄ-LAH-JAK-SI (eri nimellä???)
s. 41–46 POT-KU-KELK-KA-KAUP-PO-JA (PPP10) (PP6)
s. 47–52 VAIH-TO-KAUP-PO-JA (PPP2) (PP1)
s. 53–58 PA-REM-PAA KUIN VA-SE-LII-NI (PPP10) (PP6)
s. 59–64 MER-KIL-LI-NEN PURK-KI (PPP2) (PP1)
s. 65–70 ME-NI E-PÄ-KUN-TOON (PPP5) (PP2)

Kustantajan nokkela idea kierrättää vanhaa aineistoa uusille lukijoille, kohteena lukihäiriöiset.

Lisätiedot:

[21 x 14 cm pysty kovakantinen kirja [2], 72 s. + kannet + sisäkansilehdet (2 + 2), kansi väri;  Päällys Raimo Huittinen, kuva osin sivulta 6, s. 1 otsikko ”Pekka Puupää tekee kauppoja”, s. 2 tyhjä, s. 3 nimiö ”Fogeli Pekka Puupää tekee kauppoja” + vinjetti (sivulta 19), s. 4 kust tiedot + © Ruth Kaila 1993, s. 5–70 mv ruutu per sivu, alle ladottu teksti tavutettuna versaalilla, tk vaaleansininen + ladottu musta teksti (mm. ”Aikaisemmin ilmestynyt Pekka Puupääätä huijataan”), selkämys valkoinen, ladottu lihavalla teksti musta ja versaalilla nimi, gemenalla Mäkelä]

Pekka Puupäätä huijataan

[Pekka Puupää tavutetut 1]

Fogeli = Ola Fogelberg (Kustannus-Mäkelä, 1993)

ISBN: 951-873-419-4 (sid.)

Kansi:   (Raimo Huittinen, kannen kuva kuten [3] sivulta 6)

Sisällys:
s. 5–10 VAI-VAN PALK-KA (PPP6) (PP3)
s. 11–16 TEP-SI-VÄ SÄI-LÖ-MIS-AI-NE (PPP8) (PP4)
s. 17–22 PEK-KAA JY-MÄY-TE-TÄÄN (PPP2) (PP1)
s. 23–28 KAR-HU (PPP2) (PP1)
s. 29–34 AI-VAN PE-KAN NÄ-KÖI-NEN (-51) (PPP11) (PP6)
s. 35–40 RAU-HAL-LI-NEN PII-LO-PAIK-KA (PPP9) (PP5)
s. 41–46 VIP-PI (PPP6) (PP3)
s. 47–52 AR-VOI-TUS (PPP2) (PP1)
s. 53–58 VAA-RAL-LI-NEN KIR-JA (PPP7) (PP3)
s. 59–64 HAMST-RA-US-KUU-ME TART-TUU (PPP10) (PP6)
s. 65–70 HUO-MIS-PÄI-VÄN LEH-TI (PPP10) (PP6)

Kustantajan nokkela idea kierrättää vanhaa aineistoa uusille lukijoille, kohteena lukihäiriöiset.

Lisätiedot:

[21 x 14 cm pysty kovakantinen kirja [1], 72 s. + kannet + sisäkansilehdet (2 + 2), kansi väri;  Päällys Raimo Huittinen, kannen kuva kuten [3] sivulta 6,s. 1 otsikko ” Pekka Puupäätä huijataan”, s. 2 tyhjä, s. 3 nimiö ”Fogeli Pekka Puupäätä huijataan” (ei vinjettiä), s. 4 kust tiedot + © Ruth Kaila 1993, s. 5–70 mv ruutu per sivu, alle ladottu teksti tavutettuna versaalilla, tk vaalaeanpunainen + ladottu musta teksti (L 84.2), selkämys valkoinen, ladottu lihavalla teksti sininen ja versaalilla nimi, gemenalla Mäkelä]

Preacher – blood for the bloodgod

/ written and illustrated by Juha Vuorma

Juha Vuorma (J. Vuorma, 1993)

Kansi: Saarnaaja ja jättiläispanda Meetvursti, hautaristejä ja kuolleita lehtiä.

Sisällys (sarjakuvat):
s. 3–6 Prolog: God!!
s. 8–25 Preacher – blood for the bloodgod

Mustanpuhuvaa splattterhuumoria. Saarnamies saa merkin jumalalta (koiralta: God / Dog), jost atulee heti uhri. Saarnamiehellä on oma erikoinen (tyhjän) raamatun tulkintansa, hän tupakoi, juo viskiä saluunassa (Jeesuskin pyysi ristillä juotavaa) – ja lahtaa huoria (sotkee sanat ”bitch / witch”). Tappaa villin lännen kaupunkia tyrannisoineen kapakoitsija Tom Steelen, mutt ajos pelastus ei kelpaa, niin sitten kuolema! Juotuaan katuu, harkitsee itsensä tappamista, mutta sammuu… ”All is vanity!”

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty vihko, 28 s. sis. kannet, ei skp; kansi ja tk mv piirros + tekstilogo (kannessa myös harmaarasteria), tk mustalla pohjalla osoite valkoisella, s. 2, 27 tyhjät; numeroitu sivut 3–26; mv sarjakuvia sivun taitossa, tekstattu englanniksi; s. 7 nimiö (kollaasi, jossa piirros Jeesus + omistus ”David Koresh, Jesus Christ, Jim Jones, etc… and the restless breed”); s. 26 ”Epilog:” konekirjoitettu ilmoitus/varoitus ”Death Cult – Warning – Christianity”, ”Issued as a public service by the Faustian Society” (esittää kristinuskon kuolemankulttina, kopioitu ulkom. Julkaisusta, mukana kirjojen hintoja $, Uusi-Seelanti); tk leima Limes]

Punaniska 1 – Vain yhden Dollyn tähden

Wallu + Rallu = Harri Vaalio & Rauli Nordberg et al. (Sanoma, 1993)

ISBN 951-875-656-2 (nid.)

Kansi: Etualalla Dolly & ryntäät, taustalla Punaniska & banjo (Wallu).

Sisällys (piirtäjät):
s. 3–25, 28–36 [Wallu:] Punaniska – Vain yhden Dollyn tähden
s. 38–41 [Rallu:] Törttö-Bill [sivun sarjoja, 3-rivisiä]
s. 42–43 [Wallu:] Ilmojen Punaniska [sivun sarjoja]
s. 44 [Timo Kokkila:] Avaruuden Punaniska [sivun sarja]
s. 45–47 [Wallu:] Punaniskan arkistot aukeavat [yhden ja kolmen rivin strippejä]
s. 48–49 Juba: Punaniska [sivun sarjoja, 3-rivisiä]
s. 52 = tk [Rallu:] Törttö-Bill – Muutospaineita kelpoisuusluokituksissa [väri, neliriv.]

Tämä on oikeastaan myös lehti, koska neljä numeroa vuodessa ilmestyi, mutta se julkaistiin Sanomien kirjakerhossa ja sillä on ISBN-numero, joten käsitellään nyt sitten kirjanakin.

Sarjakuva ja sen hahmot olivat jo yleisölle tuttuja Helsingin Sanomista, ja aihemaailma oli tietenkin tuttu länkkäreistä ja erilaisista lukemistoista, mukaan lukien sarjakuvalehdet (Buffalo Bill, Pecos Bill, Tex Willer jne.).

Sarja pilailee villin lännen kliseillä mm. anakronismein, absurdin, mustan ja makaaberinkin huumorin keinoin, maustaen country-musiikilla ja itseironialla. Tekijöiden harrastuneisuus aiheisiin näkyy lehden muussakin sisällössä. Takakannen sarja viittaa jopa ajan taloustilanteeseen ja poliittiseen skandaaliin.

Aiheesta johtuen kohderyhmä jää aika miehiseksi, ja asennemaailma samoin aika rajautuneeksi. Wallun piirrostyössä on hilpeää letkeyttä, ja vierailevat taiteilijat tuovat omat mausteensa. Tämä on harvinainen kotimainen sarjakuvajulkaisu siksikin, että siinä eri piirtäjät tekevät sarjoja samoista hahmoista – suurissa sarjakuvakulttuureissahan se on yleistä, mutta Suomessa on painotettu jotenkin yksilöllistä ainutlaatuisuutta – tietenkin Kalle Viksaria ja Muumia lukuunottamatta.

Ensimmäisessä albumissa on vain vähän vierailijoita, ja tärkein on Wallun piirtämä pitkä tarina. Aikaisemminhan (anti)sankari oli seikkaillut vain yhden tai kolmen rivin stripeissä, joita on lehdessä vain muutama näytteeksi.

Lehti sisältää myös lännen ja countryn triviaa sekä erilaisia parodisia aineksia, kuten kirjepalsta. Erilaisten huumorilehtien tapaan mukana on myös tehtäväsivuja yms. Itse hahmohan on Nordbergin karikatyyri tilaustyönä Wallulta maskotiksi Lahden paikallisradioon nimimerkillä Punaniska tekmiä ohjelmia varten – ja siitähän homma repesi, muun muassa Hesarin sarjakuvasivuille!

Lisätiedot:

[25 x 17 cm pysty albumi; 52 s. sis. kannet; kannet väri (kelt. pohjalla värit. piirros, logoteksti pun. vers. mustin varjoin, alla kelt. kentässä lad. must. gem. ”Miehekkään mielen ja oikean seikkailuhengen ylistyslauluja.”, väripohjalla lad. alaots. must. gem. ”Vain yhden” ja ”tähden!”, kelt. gem. pun. raj. ja mustin varjoin ”Dollyn” + pun. sydän, vas. yläkulmassa vihr. kentässä kelt. tähti, jossa pun. numero 1, valk. sign. ”Wallu & Rallu”, lad. kelt. gem. ”Suurenmoisia seikkailukuvauksia Amerikan jylhistä erämaista!” ja valk. vers. ”hinta 23,50 mk”, alakulmassa valk. kentässä lad. must. myyntikoodi; selkä pun., lad. kelt. vers. ”Punaniska 1”, valk. vers. ”Vain yhden Dollyn tähden”; tk selän pun. kääntyy tk, muuten valk. pohjalla sk väri, alla pun. logoteksti ja viivakoodi ja väri kust. logo ”Sanomaprint / Kirjat”; s. 1 mv sisällysluettelo + pääkirj. Ots. ”Rakkaat lukijani!” + kolmella palst. lad. sis. luettelo, sis. otsikot (osin eri kuin sarjoissa) ja alla kommentit + pari piirrosta ja alla harmaalla kentällä 3 palst. lad. ”Mielipiteitä Punaniskasta” sekä mustalla kentällä kust. tiedot (paino Exprint Oy, Vilppula); s. 3–25, 28–36, 38–49 sk mv (tekst. vers.); s. 26–27 tehtäväsivuja; s. 37 postia; s. 50 lad. R.N.: ”Living Legends: Hank Williams”, piirros Veikko Joonas Savolainen; s. 51 nuotit ”Punaniskan laulukirja 1 – Redneck-theme”; sivunumerot lad. alakulmiin tekstilogon kanssa.]

Punaniska 2 – Pesunkestävä lehmipoika matkalla tähtiin!

Wallu + Rallu = Harri Vaalio & Rauli Nordberg et al. (Sanoma, 1993)

ISBN 951-875-657-0 (nid.)

Kansi: Punaniska kylpee puisessa soikolssa.

Sisällys (sarjakuvat, ilm. piirtäjät):
s. 3–28 [Wallu:] Punaniska – Matkalla tähtiin
s. 30–31 Timo Kokkila: Avaruuden Punaniska [kahden sivun sarja]
s. 32 [Rallu:] Törttö-Bill [sivun sarja]
s. 33 Tarmo Koivisto: Tuntematon Punaniska
s. 34–35 [Wallu:] Punaniska – Arkistojen aarteita [sunnuntaijaksoja 2/sivu]
s. 38–39 Ilpo Koskela: Mestarisalakuljettaja ”Puna” Niska … Miehekkään liemen ja oikean seikkailuhengen ylistyslaulu
s. 41–47 Matti Koponen: Punaniska – Kapakkaenkelin kosto

Piirtäjäkaartiin liittyy ykkösnumeron Kokkilan ja Juban lisäksi muitakin. Tarmo Koivisto linkittää Tuntemattomaan sotilaaseen ja Ilpo Koskela Algot Niskaan. Matti Koponen aloittaa ensimmäisen jatkosarjan – tyylillään, joka tuo hauskasti mieleen toisenkin lännensankarin, Lucky Luken.

Lisätiedot:

[25 x 17 cm pysty albumi; 52 s. sis. kannet; kannet väri (sin. pohjalla värit. piirros, logoteksti pun. vers. mustin varjoin, alla kelt. kentässä lad. must. gem. ”Miehekkään mielen ja oikean seikkailuhengen ylistyslauluja.”, väripohjalla lad. alaots. sin./pun. gem. mustin raj. ”Pesunkestävä” ja kelt. vers. must. raj. ja sin./pun. varjoin ”lehmipoika” + kelt. gem. must. varj. “Matkalla tähtiin”, vas. yläkulmassa pun. kentässä kelt. tähti, jossa sin. numero 2, valk. sign. ”Wallu & Rallu”, lad. kelt. gem. ”Suurenmoisia seikkailukuvauksia Amerikan jylhistä erämaista!” ja valk. vers. ”hinta 23,50 mk”, alakulmassa valk. kentässä lad. must. myyntikoodi; selkä pun., lad. must. vers. ”Punaniska 2”, valk. vers. ”Pesunkestävä lehmipoika” ja kelt. vers. ”Matkalla tähtiin”; tk selän pun. kääntyy tk, muuten valk. pohjalla musta kenttä, jossa ots. ”The real Rednecks” ja väripiirros, tekstilogo ja lad. valk. gem. esittely ”Luke Randolph ’Redneck’ Hibbons”, alla värikannet 1 ja 3, välissä logoteksti ja lad. must. gem. ”Menestystarina jatkuu!”, viivakoodi ja väri kust. logo ”Sanomaprint Kirjat”; s. 1 mv sisällysluettelo + pääkirj. Ots. ”Ystävät!…” + kolmella palst. lad. sis. luettelo, sis. otsikot (osin eri kuin sarjoissa) ja alla kommentit + kolme piirrosta (yksi Jukka Murtosaaren) sekä mustalla kentällä kust. tiedot (paino Exprint Oy, Vilppula); s. 3–28, 30–35, 38–39, 41–47 sk mv (tekst. vers.); s. 29 postia; s. 36–37 3 palstalla lad. ja piirr. horoskooppeja ”Tähdet kertovat”; s. 40 puuhanurkka; s. 48 lad. R.N.: ”Living Legends: Willie Nelson”, piirros Jukka Murtosaari; s. 49 nuotit ”Dollyn pokaan varmaan”; s. 50 lad. 3 palst. ”Dollyn ihmissuhdepalsta”; s. 51 retus. valokuva ”Punaniskan valokuvakansiosta”; sivunumerot lad. alakulmiin tekstilogon kanssa.]

Rakkaus sokaisee, Nasu!

Riitta Uusitalo (Hard & Pet, 1993)

ISBN 951-96889-0-0 (nid.)

Kansi: Saman niminen strippi vaaleanpunaisella pohjalla

Innovatiivinen sarjakuvajulkaisumuoto! Kirjasta tulee 32 postitettaviksi sopivaa korttia, joista kaksi lisävärillisiä, ja silti jää vielä pienoiskirja, jossa on samat kuva-aiheet.

Riitta Uusitalon kortit eli sarjat ovat hauskoja, filosofisen humoristisia, rennosti, mutta samalla taidokkaasti sommiteltuja. Yhden tai useamman ruudun kuvan alle on naivistisen horjuen tekstattu riimittelyjä tai aforismeja, joista osa on aivan napakymppejä törmäyttäessään syvällistä ja onnahtavaa:

”Mihin ovat kadonneet vanhat kunnon lastentaudit.”; ”Paras puoleni? No, sanotaan, että olen erittäin fleksiibeli ja kotioloissa sensitiivinen mutta suora.”; ”Minun lapsuudenkodissani taide ikään kuin vaiettiin kuoliaaksi. Mutta ehkä se oli trendi siihen aikaan suurissa navetoissa.”

Myöhemmin samantapaisia tuli vielä ainakin kolme, kaksi samalta kustantamolta ja kolmas taiteilijalta itseltään / ER-painolta.

Ks. Kesäisin aina purjehdin. Se on tylsää. (Hard & Pet, 1994)

Lisätiedot:

[11 x 30 cm vaaka postikorttikirja (kartongissa repäisykohta, kortit 102 x 198 mm, kantaosa 102 x 96 mm, nidottu kahdella stiftillä, jotka peitetty yli selän mustalla teipillä); 64 s. sis kannet; kantaosassa sama kuva kuin korttiosassa, mutta poikittain; mv + kansissa lisäväri (kansi vaaleanpunainen, tk vihreä); kantaosassa painatus vain yhdellä puolella, paitsi kansilehdillä; korttiosat samanlaisia: postimerkin paikalla mustalla pohjalla valkoisella ladottu ”hard & pet”, tekstattu vasemmalla ylhäällä ”Nasu. © Riitta Uusitalo 1993”, keskellä jakamassa kirjoitusalueet ”Hard & Pet, avoin yhtiö, ER-paino, Lievestuore” + piirros Nasun pää ja joitakin ’roiskeita’;kannessa nimisarja;  tk kortti mainos (Nasu menossa Lievestuoreelle: ”ER-painossa on tyyliä, väittää Nasu hyväntuulisena.”; signeerattu ja numeroitu painos, Kansalliskirjastolla n:o 147/750, omassa kokoelmassani 167/750]

Redneck – der Mann mit der goldenen Stimme

Wallu + Rallu = Harri Vaalio & Rauli Nordberg (Zwerchfell, Saksa, 1993)

ISBN 3-928387-02-2 (nid.)

? Ei Fennicassa! Puuttuu Kansalliskirjastolta?

Kansi: Punaniska karkottaa punanahat soitollaan ja laulullaan.

Tämä on kooste mustavalkoisia sanomalehtistrippejä, sivuilla on vuoroin yksi kolmen rivin tai kaksi yhden rivin strippiä.

Sarja oli ilmestynyt jo Helsingin Sanomissa, ja kotimainen sarjakuvalehti/albumisarja oli käynnistymässä, kun löytyi jo saksalainenkin kustantaja, tosin hyvin pieni sellainen!

Yllättävän hyvin sarja on kestänyt käännöksen saksaksi, ovathan lännen kliseet tuttuja kaikkialla. Wallun lennokas piirrostyyli yhdistyy käsikirjoittajaparin huumorin absurdien, mustien, makaaberien ja anakronististen muunnelmien käyttöön.

Sama kustantaja oli julkaissut suomalaisia jo Hit it! -lehdissään (lähes satasivuisissa!), joissa oli ollut myös tekijähaastatteluja ja artikkeleita, mm. virolaisesta sarjakuvasta (tai pilapiirroksista).

Henkilögalleriasta on käytössä vain osa, mutta toimiihan esimerkiksi tuttavallinen kojootti Pen-Tin-Tin, vaikkei sisäpiirivitsi Pentti Nuortimon nimimerkkiin avaudukaan. Rooleja käännellään, eli Billy the Kid on tavallistakin nuorempi, Calamity Jane taas vanhempi. Joidenkin hahmojen viimeinen käyttöpäivä on nykyään jo mennyt, ainakin mustan pikkupojan, osin myös intiaanien, ehkä jopa Dollyn…

Lisätiedot:

[15 x 21 cm vaaka albumi; 86 s. + kannet (2+2), ei skp; kannet väri (väripiirros, jonka pohjalla pun. tekstilogo + lad. must. gem. alaots., must. sign. tekijät ”Wallu & Rallu” ja lad. must. vers. kust.; selkä kannen väritausta jatkuu, lad. must. gem. ”Redneck”, vers. tekijät ja kust.; tk sin. pohjalla kuusi piirrosta mustalla viivalla, esineitä, ja lad. pun. gem. esittely, alla valk. ISBN, kust. ja hinta 12,80 DM); s. 1 nimiö + piirros (osa kannen kuvasta); s. 2 lad. alkusanat otsikolla ”Auf ein Wort”, piirrosruutu ja laatikossa lad. kust. tiedot (kustantaja Christian Heesch, Zwerchfell-Verlag, Hampuri; käännös Katharina Schaper, tekstaus Jo Guhde; paino Offset-Feege, Meppen; © Kalletuotanto Oy); s. 3–84 sk mv (s. 3, 8, 9, 14, 15, 20, 21, 26, 31, 36, 41, 46, 51, 56, 61, 66, 76, 81, 82 kolmirivinen strippi, jossa nimiö ”Redneck”; muuten 2 mv strippiä / sivu; s. 84 yksirivinen strippi ja piirros ”Ende”); s. 85 mainos Redneck-t-paita; s. 86 kustantajan muita julkaisuja, mm. lehteä ”Hit-It!” 10–11, joissa myös Rallu & Rallu (10) ja Timo Kokkila (11); sivunumerot lad. alakulmiin.]

Sarjakuvastin – uudet kotimaiset sarjat

Harto Hänninen ja Petri Kemppinen, toim. (Otava, 1993)

ISBN 951-1-12604-0 (nid.)

Kansi: Mies leikkauspöydällä, kirurgi sahaa kalloa, puhekuplassa saha pölkkyä. (Pentti Otsamo).

Sisällys (sarjakuvat):
Joel Melasniemi:
s. 6–12 Heräteostos
s. 13–15 ”3”
Jii Roikonen:
s. 17–19 Ollaan siksi
s. 20 Vierailija käy ovella – tapaus nro 1
21 Senkö takia vai siitä huolimatta
s. 22–24 Evolution overdose
Irisz Simon:
s. 26 Seikkailu meren pohjassa
s. 27–31 Ilse-Britt ja Kalervo
s. 32–34 Uni
Klaus Haapaniemi:
s. 36–45 nimetön
Ville Pirinen:
s. 47–51 Grigor, Grinn ja Helvetti
s. 52–56 Flegmis Daffan huono yö
Tomi Riionheimo:
s. 58–59 Pääasioita (käsik. Lauri Hannu)
s. 60–61 No Sleep Till Nurmes (käsik. Lauri Hannu)
s. 62–64 Tori-torget (käsik. Lauri Hannu)
s. 65 Rieku ja Raiku (käsik. Jari Lehikoinen)
Pentti Otsamo:
s. 67–69 Mies tänä keväänä
s. 70–71 Ahistus
s. 72–73 Tapio Tomsten unohtaa<
Kati Kovács:
s. 75 Laulu vapaudelle
s. 76–77 Karamellikyyneleitä
s. 78 Teidän tyttö harrastaa piirtämistä
s. 79–81 Nervil
s. 82–83 Augustin tikkari
s. 84 Siinä vasta seksikäs äijä!

Vuosi 1993 oli merkillinen kotimaisen sarjakuvan historiassa. Yhtä aikaa lanseerattiin kolme eri kotimaista sarjakuva-albumi- tai lehtisarjaa, Laaki, Punaniska ja Sarjakuvastin. Ne kaikki olisivat mennyttä ennen 2000-lukua, mutta vaikutukset jäisivät pitempään. Ehkä enimmälle huomiolle nousi Sarjakuvastin-sarja, jota toki olikin tekemässä kaksi toimittajaa – jotka myöhemmin siirtyivät Yleisradioon tv-hommiin (ja toinen sieltä vielä Elokuvasäätiöön ja yhteispohjoismaisiin elokuva- ja tv-hankkeisiin).

Takakannen mukaan ”Sarjakuvastimessa suomalaisen sarjakuvan uusi sukupolvi esiintyy ensimmäistä kertaa laajalle yleisölle. Suurin osa töistä on ennen julkaisemattomia. Mukaan on valittu myös kuluvan vuosikymmenen parhaita pienlehtisarjakuvia.” […] ”Antologian toimittajat Harto Hänninen ja Petri Kemppinen ovat sarjakuvakriitikoita. He olivat muun muassa tuomareina Kemin valtakunnallisessa sarjakuvakilpailussa 1992 ja toimittivat parhaista töistä kokoelman Pieni Vampyyritarina.”

Osa tekijöistä oli noussut esiin Kemin kilpailujen, osa esim. Suuren Kurpitsan kautta. Osasta on kuultu paljon tämän jälkeenkin, mutta osa on siirtynyt jollekin muulle taidealalle. Kustakin on lyhyt esittelyteksti ja ’omakuva’.

Albumi on kuitenkin kokoajiensa näköinen. Yllättävän monelta tekijältä on albumissa synkkiä ja  yleensäkin mustanpuhuvia töitä, vaikka heidät tunnettaisiin iloisemmista sarjoistaan. Voinee siis olettaa, että tässä on tähdätty ns. taidesarjakuvan tuottamiseen ja propagointiin. Tehtävä onnistui ainakin siinä suhteessa, että albumista ilmestyi seuraavana vuonna Ruotsissa samansisältöinen kirja.

Lisätiedot:

[29 x 21 cm pysty albumi; 86 s. + kannet, ei skp; kannet väri (kansikuvaan upotettu otsikko ja alaotsikko, puna-valko-musta, kuvaan upot. musta gem. toimittajat, alla mustassa nauhassa valk. vers. kustantaja);  tk mustalla pohjalla keltainen kenttä, johon upot. mv. piirros (Ville Pirinen) ja punaisella ja violetilla lad. gem. esittelyteksti, oik. laidassa oranssissa pystypalstassa lad. must. gem. tekijälista, valk. kentässä kansitekijä (Pentti Otsamo), kust. koodit ja ISBN-viivakoodi; selkä musta-valko-musta (tekstivärit mustalla pohjalla vers. ”Sarja” valkoinen, valkoisella vers. musta ”kuvastin”, puaninen alaots, viol kust., musta alaplkki jatkuu selkään ja tk; s. 1 nimiö; s.  2 kust.tiedot; s. 3 Sisällys lad.; s. 4, 85–86 tyhjä; s. 5, 16, 25, 35, 46, 57, 66, 74 tekijäesittely lad + piirros]

Ks. myös:
refleXerier (Optimal 1994)
Sarjakuvastin 2, 3, 4 (Otava 1994, 1995, 1998)
Sarjakuvastin Special (Malmitalo, Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus, 1996)

Strippari -93 – strippisarjojen valioita

antologia, Harto Pasonen, toim. (Alpha, 1993)

Ei Fennicassa! Puuttuu Kansalliskirjastolta!:Strippari -93 : strippisarjojen valioita.
Kuopio : Alpha, 1993.
64 s.

ISBN 952-9809-02-6

Pohjois-Savon sarjakuvaseuran järjestämän valtakunnallisen strippisarjakuvakilpailun palkitut työt ja tekijät esittelyssä.

Sarjat: Ilkka Heila & Matti Ponkamo: Lakitupa, Petri Suni: Mestari, Kimmo Turunen: Tarinoita vinosta naamasta, Ari Kutila: Elvis-hirvi.

Teksti tulossa

Tarinoita ensirakkaudesta – kertojina pohjoismaisen sarjakuvan kärkinimet

antologia, mukana Suomesta Tarmo Koivisto ja Jukka Murtosaari; toimittanut Måns Gahrton, Suomen toimitus: Jukka Torvinen,

suomennos: N. & K. Nikander (Semic, 1993)

ISBN 951-876-252-X (nid.)

Kansi: Harmaasävyinen kollaasi albumin sarjoista, mukana Jukka Murtosaaren sarjaa, väreissä vain  yksi ruutu (s. 12, Peter Madsen)

Sisällys (kotimaiset):
s. 26–27 Jukka Murtosaari: Sofia
s. 49–51 Tarmo Koivisto: Mämmilä

Takakansi kertoo: ”Albumi julkaistaan samanaikaisesti Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, ja Tanskassa Pohjoismaisen Kulttuurirahaston tuella.” Antologiassa on klassisen antologian ongelmat, eli sarjat eivät ole kovin yhteensopivia, kun tekijöillä on ollut eri tavoin aikaa ja mahdollisuuksia panostaa sarjoihinsa.

Suomalaisilta on saatu näyttävät värityöt, ja varsinkin Murtosaaren varta vasten tekemä realistinen sarja on hieno työnäyte – yllättävästä kulmasta tehty vastarakkaudettoman ihailun ja katkeroitumisen kuvaus, pikkupojan silmin.

Mämmilä-jakso on albumista ”Riitaa ja rakkautta” (1990, sivut 12, 19 ja 36, Otavan kokoomassa 1988–1996 sivut 14, 21, 38), ja sen alkuun on piirretty kahden ensimmäisen ruudun paikalle uusi, leveämpi ruutu, jossa on entisen kakkosruudun puhekuplat. Teemana tietenkin nuorta rakkautta, mukana Atte ja Anu, vähän Ranekin.

Lisätiedot:

[30 x 22 cm pysty albumi; 64 s. + kannet, ei skp; kannet väri (harmaasävyinen  kollaasi albumin sarjoista, kannessa mukana Jukka Murtosaaren sarjaa, väreissä vain  yksi ruutu s. 12, Peter Madsen, leveissä sin. kehyksissä, alakulmassa sin. logoteksti ”semic”+ ulkolaidoissa punainen pystyraita); tk kuten kansi, lisäksi valkoinen laatikko, jossa punaisella gem. ladottu esittelyteksti ja tekijäluettelo + ”Albumi julkaistaan samanaikaisesti Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, ja Tanskassa Pohjoismaisen Kulttuurirahaston tuella.”; selkä valkoinen, punaisella lad. vers. otsikko + kust.logo; s. 1 nimiö + väripiirros (Måns Gahrton & Johan Unenge); s. 2 kust. tiedot ja sisällysluettelo; s. 3 kotimaisen osuuden toimittajan, Jukka Torvisen esipuhe suomalaiseen laitokseen; s. 48 lad. tekijäesittelyt; sarjat mv s. 28–33, 44–48, 54–55; väri s. 4–27, 34–43; 49–53, 56–63]

Vanhojen herrojen paluu – roadsarjakuva

[Vanhat herrat 2]

Pauli Heikkilä ja Markku Paretskoi (Banana Press, 1993)

ISBN 951-8992-04-5 (nid.)

Kansi: Valokuva savuavista kengistä (tk tyhjät kengät)

Sisällys:
s. 3–7 Prologi / V-herrojen paluu
s. 8–11 Vanhojen herrojen paluumuutto
s. 12–13 Alte kameraden eli Wanhat herrat valokuvaajina
s. 14–16 Vanhat herrat kohtaavat Veikko Huovisen
s. 17–21 Vanhat herrat juomareina
s. 22–23 Vanhat herrat autoilijoina
s. 24–27 Vanhat herkut
s. 28–31 Vanhat herrat yökerhossa
s. 32–33 Negaherrat
s. 34–37 Vanhat herrat after ski
s. 38 Vanhojen herrojen paluu
s. 39–43 Wanted: Vanhat herrat
s. 44–46 Epilogi / Vanhojen herrojen paluu

Postmodernit sarjakuvasankarit kommentoivat itseään ja kaikkea ympärillään. Alkuun on ladottu: ”Huomautus: Tämän teoksen päähenkilöt eivät missään vaiheessa aja autoa alkoholin vaikutuksen alaisena.” Muissa aineissa ja puuhissa heitä kyllä nähdään. Lopun itseironinen ladelma (s. 48): ”Vanhat Herrat on Pauli Heikkilän (s. 1956) ja Markku Paretskoin (s. 1956) 80-luvun alussa luoma sarjakuva. Vaikka Vanhojen herrojen tarinoissa tapahtumat liikkuvat usein arkisissa ympäristöissä, ne silti hakevat vertaistaan vauhdikkuudessa ja toteutuksen taitavuudessa muista Vanhojen herrojen seikkailuista.”

Kerronta on letkeää, piirrosasu parhaimmillaan selkeää ja nautittavaa. Visuaaliset ideat ovat hyvin sarjakuvaan sopivia, kuten ”Negaherrat”, jossa hahmot muuttuvat negatiiveikseen. Viittaukset eivät rajoitu sisäpiireihin, Kaurismäet mukaan lukien, vaan mukaan temmataan jopa Veikko Huovinen ja erilaisia salapoliisihahmoja. Mainio viittaus esikuva Blues Brothersiin on kuorma-autosta purkautuva lelupoliisiautojen vyöry (ns. köyhän miehen halpiselokuvaa. (s. 40).

Ks. Vanhojen herrojen kosto (Banana Press, 1995)

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet; kannet väri (keltaoranssi logoteksti perspektiivissä oikealle etäisyyteen; vasemmalla väripiirros herrojen päät, alla lad. valk. ”Vanhat herrat 2”, alareunassa lad. vers tekijät ja kust.);  sisäkansissa painatus (puna-valkoisella ’tapettina’ hahmojen päät ja solmiot; s. 1 nimiö + piirros hahmojen päät soikiossa; s. 3 kust tiedot + lad. Huomautus!; s. 47 sisällysluettelo lad.; s. 48 esittelyteksti + vinjettikuva hahmoista; kannessa ja takakannessa kaksi erilaista kenkää, kannessa savuavina, tk tyhjinä tk. valokuva sinisävyisenä; päälle lad. pun. gem. kurs. ”Vanhojen herrojen menyy:” ja lad. valk. albumin esittelyteksti ”Vanhojen Herrojen paluu …on Vanhojen Herrojen paluu siinä mielessä, että tässä albumissa Herrat tekevät pitkän matkan jolta myös palaavat.” sekä edellisen albumin arviot Juhani Tolvaselta / Ilta-Sanomat: ”Vanhat Herrat Kokooma-albumi vuosilta 1982–1989 ”Suuren seikkailun paluu.” ja Heikki Jokiselta / Helsingin Sanomat: ”… noussut eräänlaiseksi kulttisarjakuvaksi.” – sekä tekijöitä: ”… hyvä.” (+ lad. valk. gem: ”Kannen suunnittelu Pauli Heikkilä, valokuva Risto Vainio, logo Hännu Mänttäri” + ISBN); selkämys valokuva jatkuu kansista, lad. valk. vers. vasemmalla ”Heikkilä-Paretskoi – Vanhojen herrojen paluu”, oikella lad. valk. vers. ”Banana Press Oy”]