1995

Alkaa valjeta – Kemi-Tornio-alueen strategia elinvoiman turvaamiseksi

Simeoni Sainio, teksti; Keijo Ahlqvist, luonnostelu; Ari Kutila, piirrostyö; aineisto: Pekka Linnapuomi, Kari Hietala, Kauko Aronen (Suomen kuntaliitto, Kemi-Tornio-alueen kehittämiskeskus, 1995)

ISBN 951-598-286-3 (nid.)

Kansi: Lähiön öinen hiekkalaatikko, jossa leluja ja vettä

Tämä on ns. hyötysarjakuvaa, ja tekijäyhteisökin on ottanut nimekseen ”Hyötysarjat”. Piirtäjän, käsikirjoittajan ja toimittajan lisäksi teoksella on aineiston laatijat (Pekka Linnapuomi, Kari Hietala, Kauko Aronen). Simeoni Sainio kuvailee takakannessa: ”Hyötysarjat sai tammikuussa 1995 toimeksiannon. Kemi-Tornio -alueen kehittämiskeskus oli tilannut Suomen kuntaliitolta neuvottelusuunnitteluun perustuvan vision ja strategian Kemi-Tornio -alueen (Simo, Kemi, Keminmaa, Tervola, Tornio, Kuivaniemi ja Haaparanta) elinvoiman turvaamiseksi.” Sainio vitsailee, että jos tämän jälkeen tilattaisiin sarjakuvaa EU-direktiivien vaikutuksesta maamme kansalliseen lainsäädäntöön… niin ”harkitsisimme asiaa.”

Lähtökohtana on Urho Knuutin ”Kemin kaupungin tulevaisuusnäkymiä (Jatuli XII, Kemi, 1968), ja taustaa luodaan vuodesta 1994 vuoteen 2002. Vertauskuvaksi nousee hiekkalaatikko, jossa lähikunnat ovat eri perheitä. Samaa jengiä seurataan hiekkalaatikon jälkeen kymmenen vuotta myöhemmin. Hiekkalaatikosta kehittyy neuvottelufoorumi. Toimeksiannon mukaisesti teos pursuaa ideoita ja kehitysoptimismia. Ari Kutilan hienot visiot rytmittävät sinänsä aikamoisesta sälästä koottua sisältöä.

Mukaan mahtuu leikillistä tekstimainontaakin, tietysti Kemin sarjakuvapäivät (s. 24), mutta myös Lapin Kulta -olut (s. 12).

Lisätiedot:

[25 x 17 cm; pysty vihko; 40 s + kannet, ei skp; kansi väri; s. 1 nimiö + piirros (otsikko suorakaidekuplassa); s. 2 kust. tiedot ja tekijät + piirros (kartta ja ihmisiä); s. 3–39 sk, mv, tekstattu, aloitussivulla iso ruutu, jossa pikkuruutu, 2 kuplaa ja alaviite; sivuilla 13, 17, 23, 34, 35, 40 isoja piirroksia, joissa kuplia (s. 40 ladottu kirjallisuusluettelo); s. 36–37 aukeaman piirros + kuplia; tk pysty mv ruutu, violetilla pohjalla ladottu esittelyteksti]

[Sisällöstä: s. 3 tulevaisuusnäkymiä 1968; s. 4 tri Penningblom taustoittaa vuotta 2002; s. 5 toimeksianto 1995; s. 6–8 hiekkalaatikko ja vertauskuvalliset lähikuntaperheet; s. 9 sama jengi 10 v. myöhemmin; s. 10–13 hiekkalaatikko neuvottelufoorumina; s. 14 jalokivitehdas; s. 15 KeTo-yritysrahasto; s. 17–19 yritysverkko; s. 20 myyntitaito; s. 21 kylähullu konttori; s. 22–23 Yksityiset palvelut; s. 24–25 Kemin sarjakuvapäivät; s. 26 vanhusplvelut ja palvelujen yhdistäminen; s. 28–29 korttelitalo; s. 30 kulttuurin rahoitus; s. 31–32 ylikunnallinen kulttuuri; s. 32 kulttuuriravintolalautta; s. 34–35 ympäristö; 36–37 Perämeren kansallispuisto aukeaa; s. 38 2000-luku on nyt; s. 39 alue valtakunnan kärjessä, sirpaleisempien alueiden kustannuksella. Eurooppalainen raideleveys yltää Tornion satamaan, josta yhteydet Kuolaan ja Jäämerelle rautateitse. Suora lentoyhteys Tukholmaan; s. 40 kirjallisuutta]

Cramps and Strains – and other stories by P. Kallio

Pauli Kallio et al (Suuri Kurpitsa, 1995)

ISBN 952-9887-11-6 (nid.)

Kansi: Kolmen pystyruudun panoraama Kramppien ja nyrjähdysten päähenkilö ja kaupunkikuvaa (+ ilmalaiva).

Sisällys (piirtäjät ja otsikko, kaikki käsik. P. Kallio):
s. 2, 47 Tomi Riionheimo: An Autobiographical Comic Strip (4 puolen sivun sarjaa
s. 3–9 Kati Kovács: My All Too Rare Moments With International Beauty Queens [Kurpitsa-albumi 5, 1992]
s. 10–13 Christer Nuutinen: Cramps and Strains [kaksi puolen sivun sarjaa per sivu]
s. 14–16 Sami Toivonen: On Human Inadequacy [Ihmisen riittämättömyydestä – ja muista ominaisuuksista, 1990]
s. 17–23 Ville Pirinen: The Adventures of Ornette Birks Makkonen [1–2 sivun sarjoja]
s. 24–25 Sami Toivonen: The Katzenjammer Kids [Ihmisen riittämättömyydestä – ja muista ominaisuuksista, 1990]
s. 26–31 Joel Melasniemi: Danger of Brushfire [= Kulohälytys koko maassa, ks. Kemi 13, 1994]
s. 32–37 Roju [Johanna Rojola]: A Nameless Love Story
s. 38–41 Pentti Otsamo: Museum [Suuri Kurpitsa 33 = 2/91]
s. 42–43 Pentti Otsamo: The Sporting Life of Kulmala and Taipale [sivulla kolme strippiä FC Palloseuraa]
s. 44–46 Tapani Rytöhonka: Highway 49 [Suuri Kurpitsa 33 = 2/91]

Tämähän on oikeastaan Suuri Kurpitsa -lehden englanninkielinen esittelynumero, mutta otetaan nyt mukaan, koska on näitä harvoja vieraille kielille tuotettuja kotimaisen sarjakuvan valikoimia.

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty vihko; 48 s. sis kannet; kannet harmaalla kartongilla, mv painatus, muuten mv; kansi harmaa, kolme sarjakuvaruutua joiden yläpuolella otsikko eri rivit eri tyyleissä; s. 2 kust.tiedot + 2 ½ sivun sarjaa; s. 3 otsikkopiirros sarjaan s. 4– ; s. 4–46 mv sk eri muodoissa; s. 47 2 ½ sivun sarjaa ; tk harmaa, ’konekirjoitetut sisällystiedot + kust. osoite, ISBN + piirrosruutu (Pirinen)]

Demonia

Kari T. Leppänen (Arktinen Banaani, 1995)

ISBN 952-9809-04-2

Kansi: Outo olio yössä punaista kuuta vasten [ihmisen ja leopardin sekoitus (s. 40)]

Sisällys:
>s. 3–17 Painajainen puutarhassa (perustuu Ulric Daubhenyn novelliin The Sumach)
s. 18–31 Tuomarin talo (perustuu Bram Stokerin novelliin The Judge’s House)
s. 32–43 Pedon merkki (perustuu Rudyard Kiplingin novelliin The Mark of the Beast)
s. 44–56 Pullon kirous (perustuu Robert Louis Stevensonin novelliin The Bottle Imp)

Takakansi kertoo: ”Kari T. Leppänen (s. 1945) tunnetaan kansainvälisestä urastaan Mustanaamiopiirtäjänä. Demonia esittelee toisen puolen: paholaisia, yliluonnollisia ilmiöitä, ihmisiä vainoavia kirouksia… neljä klassista kauhunovellia, jotka Kari T. Leppänen on sovittanut sarjakuvan muotoon.”

Kaikki sarjat ovat hienoa piirrostyötä, taitavasti sommiteltuja ja hienosti mustan ja valkoisen pinnan, eli valon ja varjon suhteella pelaavia. Historiallinen miljöö ja detaljit vaikuttavat hyvin tutkituilta, ihmiset ovat persoonallisia, elävän tuntuisia, eli tekijä on realististen sarjakuvapiirtäjien eliittiä.

Tarinat ovat todellakin klassisia kauhu- ja kummitusjuttuja, vampyyrin tappamiseen käytetystä puuvaarnasta kasvaneesta tappajapuusta, pahan talon kirouksesta, ihmis-eläimeksi muuttuvasta vierasta uskontoa loukanneesta ja onnea tuovan mutta kirotun amuletin teemoista. Jos jotain jää kaipaamaan, niin ehkä alkuperäistarinoissa on sittenkin vielä hiukan enemmän ironista, vinoa huumoria. Nämä ovat aika totisia juttuja.

Kirja sisältää myös Jukka Murtosaaren esittelytekstin ja haastattelun: ”Kari T. Leppänen – Mies seikkailun sydämestä” (s. 57–62) sekä Kari T. Leppäsen tuohonastisen bibliografian (s. 63–64). Tuohon mennessä Leppänen oli piirtänyt 54 Mustanaamion seikkailua, ja niistä oli jo julkaistu kaksi kokooma-albumia piirtäjäesittelyineen (Mustanaamio-erikoisjulkaisut 1/1991 ja 2/1992). Murtosaaren haastattelussa tulee hyvin esille Kari T. Leppäsen suuren yksinäisen ammattimiehen persoonallisuus.

Lisätiedot:

[24 x 17 cm pysty albumi; 62 s + kannet, sisäkannet mustat; ei sivunumerointia; Kansi mustalla pohjalla väripiirros jonka päälle upotettuna mutoiltu otsikko + lad. valk. vers. tekijä, kuvan alla lad. valk vers alkuperäistekstien kirjoittajat, alla keltaisella kustantajan logo + piirroksessa valkoisella tekijän sign -94; tk. mustalla pohjalla väripiirros ja sen alla otsikkologo väreissä, lad. valk. vers. esittelyteksti + ISBN ja valkosiess akehntässä viivakoodi selkä musta,  lad. keltaisella vers. otsikko, valkoisella vers. tekijä, keltaisella kust. logos. 1 Nimiö = otsikko; s. 2 kust.tiedot + sisällys + piirros (piirros ja lad. valkoista mustalla pohjalla); s. 3–54 mv sk (mausta tausta s. 3–4, 9–12, 22–23, 27–30, 32–41); s. 57–62 Jukka Murtosaaren esittelyteksti ja haastattelu: ”Kari T. Leppänen – Mies seikkailun sydämestä” (kuvitettu, lad. kahdelle palstalle); s. 63–64 Kari T. Leppäsen tuohonastinen bibliografia (mustlala pohjalla ja piirrostaustalla valkoisessa laatikossa lad. sarakkein ”Sarjakuva / julkaisu / ajankohta / adaptaatio”).]

Ks. myös:
Amok (Arktinen Banaani, 1996),
Achilles Wiggen(Arktinen Banaani, 1997),
Aurinkoalus (Arktinen Banaani, 1997)

Folkets Dagblad 1995

[Folkets Dagblad 5]

Leif Sjöström (Scriptum 1995)

Kansi: Suomi-neito kantaa kivitaulua ”Hårda bud” (= kovat käskyt), paimentolaisina poliitikot (Mooses Lipponen, Norrback, Niinistö, Haavisto, Andersson).

Takakannen lehtikritiikin poiminnat nyt vain ruotsinkielisiä (Dan Kronqvist, Hufvudstadsbladet: ”120 sivuun sisältyvät alaviitteet ovat monta hevosenmittaa edellä yhteenvetona vuoden tapahtumista Suomessa kuin muut kotimaiset vastaavat, ja FD on tietysti ainoa ruotsinkielinen.”; Barbro Bäckström, Arbetarbladet: ”Pohdiskeluille nauraa hyvin ja pitkään. Lahjakirjana pitäisi olla täysosuma.”; Birgitta Aurén, Vasabladet: ”Herättää mielenkiintoa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. On suuri nautinto lukea päivänpolitiikasta FD:n silmin.”).

Lisätiedot:

[15 x 25 cm vaaka albumi; 120 s. ei skp; selkä vaalean oranssi, ladottu mustalla gemenalla otsikko ja vuosi; kansi (aihe sivulta 56, 14.4.1995) väri (valkoisella pohjalla musta kehys, jonka sisäpuolella väritetty piirros ja lad. ”Folkets Dagblad av Leif Sjöström” ja kehyksen alla ”Scriptum”, oik. yläkulmassa liukuväritetyssä siniharmassa laatikossa mustalla ”1995”); s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot; s. 3 piirros + lad. teksti kahdella palstalla ”Bråttsvåg i Österbotten” (signaturen ”Chockad”); s. 4 tyhjä; s. 5–109 mv sk (myös harmaarasterointia, alkuperäisiä julkaisupäivämääriä); s. 110–118 lad otsikko ”Fullt fart tillsammans” ja kolmella palstalla ladottuna taustatietoja päivänpiirroksiin; s. 119–120 tyhjiä; tk. valkoinen, mustalla ladottu poimintoja lehtikritiikeistä (Dan Kronqvist, Hufvudstadsbladet; Barbro Bäckström, Arbetarbladet; Birgitta Aurén, Vasabladet)]

[Sisällöstä: s. 50: 28.3.-95 Pohtii, mitä sitten tehdään ilmastonmuutokselle sitten, kun jokainen kiinalainen pystyy ostamaan itselleen jääkaapin; kansiaihe sivulta 56, 14.4.1995: ”4. Mooseksen kirja Lipposen mukaan”; s. 83: 3.9.-95 ”Åsa-Nietsche” versioi ruotsalaista menestyssarjakuvaa Åsa-Nisse ]

Ks. myös:
Folkets Dagblad |1] (Scriptum, 1991)
Folkets Dagblad från A till Ö (Scriptum, 2003)

Grön rapsodi

Kati Kovács, käännös Jocke Laitala (Ruotsi; Optimal, 1995)

ISBN 91-88334-15-5 (nid.)

Kansi: Esirippujen välistä näkymä tarinan hahmogalleriaan, mm. pitkäksi venähtänyt – ja otsikon katkaisema – tyttö (Pirjaana-nukke), apuun rientävä tekijä, kolmoissiamilaiset, häkkiolio (Kaula-Gabriel) ja itkevä klovni (János)

Ruotsalainen painos Liken 1994 julkaisemasta kirjasta.

Tekijä kertoo alkusanoissaan (2004) käyttäneensä esikoisalbumin tekoon puolitoista vuotta. Samalla hän kuvaa matkaansa ujoudesta vapauteen ja antaa vielä hyvän elämänohjeenkin: ”Teidän tulisi ymmärtää – Vanhempianne, itseänne, lapsianne.” ja lopettaa kiitoksiin: ”Äiti ja Isi, kiitos ihanasta lapsuudesta!”

Omaelämäkerrallinen kehys sijoittuu vuoteen 1975, jolloin 10-vuotias, maailman ujoin tyttö vierailee kirjeenvaihtoystävänsä luona Unkarissa. Kielivaikeuksista ja kulttuurieroista tulee hassuja sekaannuksia. Omilla teillään yttö kohtaa mm. pultsarimumon, puhuvan koiran, mongolilauman, vierailee bordellissa, kylpylässä ja sirkuksessa. Sivulla 49 edellisen sivun alaruutu jatkuu ylöspäin kiertyväksi spiraaliksi (”Kitin mutkikas sieluparka”) sarjakuvan sääntöjä omanlaisikseen murtaen. Samalla sivutausta muuttuu mustaksi epilogiin asti, jossa palataan ns. reaalimaailmaan, toki edelleen anarkistisin käyttäytymiskuvioin.

Kati Kovács on varmaan maamme hurjin, itselleen julmin piirtäjä-kertoja. Itseironian avulla hän pystyy käsittelemään vaikeita ja kipeitäkin aiheita lempeän huumorin kääreessä, joskin koko ajan mustan huumorin ja surrealismin kirpein maustein. Tuonaikaisten haastattelujen mukaan hän piti itseään enemmän kuvittajana kuin sarjakuvapiirtäjänä. Kuitenkin hän nimenomaan kertoo kuvin, ja vaikeista asioista. Tässäkin voi nähdä tarinan tytöstä, joka on jättämässä taakseen lapsuuttaan (mm. nukke menettää kykynsä puhua), ja aikuisten seksuaalisuus näyttäytyy uhkaavana.

Ks. Karu selli (Like, 1996)

Lisätiedot:

[1995 Ruotsissa julkaistu versio: 30 x 21 cm pysty albumi; 56 s. + kannet; kannet väri; ei skp; sivut numeroimattomat; s. 1 nimiö (ei piirrosta, käännös Jocke Laitala); s. 2–3 Tekijän valokuva ja Jocke Laitalan teksti: ”En presentation av Kati Kovács” (Fakta och citat från Suuri Kurpitsa 29, 1990, Sarjainfo 74, 1992 och Liken uutiset 2, 1994); s. 4 kust.tiedot (mm. ”Tack till Hard & Pet, Kata Koskivaara och Juhani Tolvanen”); s. 5–55 mv sk, käännös tekstattu alkuperäisen tyyliin (Nicolas Krizan); s. 56 mainos RefleXerier; tk. väripohjalla mv ruutu (s. 18) + lad. esittelyteksti (mm. ”Grön Rapsodi är en saga för vuxna av Kati Kovács, en av Finlands intressantaste serieskapare just nu.”).]

Hemmo Paskiainen – Syömämaan laulu

[Paskiainen 7]

Ave [=Ari & Vesa] Koskela (Banana Press, 1995)

ISBN 951-8992-15-0 (nid.)

Kansi: Erikoislähikuva, teksti kiertyy kitaan

Sisällys:
s. 3–5 Suuret suomalaiset bisnesmatkailijat
s. 6 Armaksen syntymäpäivät – osa XXXVVC: Armas ja juhlakoni
s. 7 Munkki Armas (tarkoitettu pyhänä luettavaksi)
s. 8–9 Armas ja sika – ihanat eläinsadut jatkuvat…
s. 10–12 A.P. ja kiinteistökauppa käy
s. 13 Armas käy sotaa!
s. 14–17 Armas eläintarhassa
s. 18 A.4. Paskiainen – Kevätseisaus konttorissa (K-18)
s. 19 A. Paskiaisen iltarukous
s. 20–21 Tilastokeskuksesta, päivää
s. 22–25 Kukkakauppias A. Paskiainen
s. 26 Maalivahti A. Paskiainen
s. 27–29 Armas taikurina
s. 30–31 Postimies Paskiainen – postinlajittelukeskuksen pitkäaikaiset pioneerit työsään: osasto V
s. 32 Armand Paskiaisen Entr’acte
s. 33–37 Armas heittää veivin – A. Paskiainen jälleen kerran tiensä päässä…
s. 38–39 Armas & ufo
s. 40 Proletaari A. Paskiaisen puheenvuoro
s. 41 Jeesus kävi
s. 42–43 Paskiainen ja 3 toivomusta – eräänlainen satu
s. 44–45 Armas P. ja Armoton arvonnousu
s. 46–49 Möllimäen lautakunta kokoontuu
s. 50 Rälly-Armas
s. 51 Salomo Paskiainen – Satu, eikä edes mitenkään opettavainen
s. 52–53 Tv Spytt
s. 54–55 Kättä päälle – ja housut jalkaan
s. 56 A. Paskiaisen Tietotekninen käsittelyopas
s. 57 Matkalla Laruun
s. 58–60 Kapteeni katosi horitonttiin
s. 61 Nälkämaan raportti
s. 62–64 Hei, tonttu-ukot – Perinteikäs Paskiaisten joulukuvaelma

Tyyli on hallinnassa ja asettunut edellisten albumien asettamiin puitteisiin. Epäkorrektin ja kyseenalaistavan ironisoinnin rajankäynti jatkuu.

Viimeinen Banana Pressin kautta ilmestynyt A.P. -albumi. Seuraava tuli Zum Teufelilta (2007).

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet, sisäkansissa harmaa sävy; kansi väri, maalaus (teksti käsin gem. spiraalina kitarisaan), ja alla lad. mustalla vers. tekijänimi; s. 1 nimiö, s. 2 kust. tiedot + sisällys lad. 2 palstalle vers. ja piirros (A.P. ’madam Povarilla’); s. 3–64 mv sk sivun taitossa; tk väri, maalaus (’kubistinen’ aihe, mies ja piippu) + mustalla lad. ISBN ja kustantaja; selässä takakannen kuvapohjalla ladottuna valk. vers.  ”Ave Koskela: Hemmo Paskiainen 7 –Paskiainen”]

Hipporoxin seikkailuja 1 – Vitsaus

Janne Kaitala, tarina, kuvitus & kansi & Jouko Ruokosenmäki, tarina, ruutujako & tekstaus (Kuvataideakatemia, 1995)

ISBN 951-53-0554-3 (nid.)

Kansi: Virtahepomainen Hipporox hymiöpaidassa, karkaamassa Penga-kloonilaumaa viemäriin aidon Pengan kanssa (kuva jatkuu takakanteen).

Amerikkalaisen sarjakuvalehti- ja supersankarisarjakuvan tyyliin tehty kunnianhimoinen, albumimittaan yltävä sarjakuvalehti (31 sivua sarjakuvaa ja 5 sivua pilapiirroksia). Sisäpiirivitsit toimivat ja ovat hauskoja: Nalle-puuro -paketissa on Nalle Virolaisen tyylinen kuva. Hiltusen pilapiirroksessa Hipporox on tapellut Mustanaamion kanssa (s. 36).

Itse tarina alkaa arkisesti, mutta pian kauhu astuu kuvaan mukaan. ”Kirby-kone” on monistanut vahingossa massoittain Pengoja. (”Vihreä liitto syyttää freonikatoa.”) Penga lisää puheeseensa g-kirjaimia ainakin n-kirjaimen jälkeen – ja onkin siis vain Pena?

Seuraa ensin vähän halpaa pilaa kulttuurieliitistä taidenäyttelyn avajaisissa, missä Hipporox pahoinpitelee kriitikot (Hufvudstdt Peppanin kuvataidekriitikko Reijo Kökkö ja jazz-kriitikko Lasse Nivus), kun taas kuvanveistäjän tytär (varokaakin vetämästä johtopäätöksiä!) imee Pengaa.

Seuraavat kriitikkoa viemäriin – ja kohtaavat ilmeisen Nuuskamuikkusen, joka vie Hipporoxin astraalitasolle, syvälle alitajuntaan – joka on tyhjä! Penga päätyy Tyräjumalan ylipapittaren eteen. Sillä välin Penga-koneen keksijäprofessorista tulee Tohtori Mindfuck, jonka ”sensormentostirkfum-kypärä” räjäyttää pään. Viemärikulttilaiset ovat uhraamassa Pengaa, papitar julistaa tappokäskyllään Hipporoxin ”Antityräksi”. Penga kutsuu ”Roxia”, Tyräjumala herää, ja sivutaittokin hajoaa. Hipporox: ”No, se olikin ihan paska kaupungi!”. Epilogissa ollaan McPiippolassa.

Hyvin piirretty ja selkeästi tekstattu sarja lainailee tyylejä (fantasia, supersankari, ungerground etc.). Pastisseina sivuilla mm. Penga-labyrintti (s. 13) ja kahden sivun ”Karkeajännitys – iskee kuin miljoona durasel-pupua” (s. 19) ja loppukuvana Tintti-pastissi afrikkalaiskylästä (s. 31). TV-uutisia parodioidaan (Tiina Schmukko haastattelee Saatanaa, ja pöllö kakkii alleen – ”Hetkinen!”).

Määritelee itsensä sarajakuvalehdeksi, mutta on albumimittainen.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko, kannet väri, sis. mv; määrittelee itsensä sarjakuvalehdeksi, mutta sisältö kuin albumissa; 36 s. + kannet, kansi maalaus, päällä keltaiset kirjaimet vers. ”HIPPOROX”, + oik. alakulmassa kelt. pohjalla mustalla lad. ”20 mk”; tk kelt. pohjalla vas. alakulmassa ISBN, upotettuna valk. vers. lad. sitaatit (Pauli Kallio: ”Hipporox on epäilemättä eurooppalaisen virtaheposarjakuvan merkittävin edustaja.”; Toni Jerrman: ”Tämän lehden tekijät pitäisi sulkea mielisairaalaan. Penga on pahempi kuin Väyrynen ja Hipporox on söpömpi kuin Lobo. Lue ennemmin Raamattu.”; Juho Juntunen: ”Tuhansia Pengoja… Miten pelottava ajatus! Onneksi meillä on Hipporox – kiihottavin suomalainen superhippo.”); sisäkansissa lad kust. tiedot (1.sk) ja pilapiirros (2.sk); 1. sisäkansi kust.tiedot + kaskuja sekä ”Julkaistu Kuvataideakatemian tuella” + ”Kiitokset avusta Jouni Rinnalle ja Petri Sailakselle.”; s. 1–31 mv. sk sivun taitossa; s. 32–36 Hipporox-galleria (s. 32 Pekka Manninen; 33 Timo Kokkila; 34 ja toinen sisäkansi Pekka Barman; 35 Reima Mäkinen, 36 Petri Hiltunen]

Hymyilevä kuu

Ville Tietäväinen & Harri Hannula (Jalava, 1995)

ISBN 951-887-062-4 (nid.)

Kansi: Thaimaalainen öinen kaupunkimaisema (kuva – ja kuutamo – jatkuu takakanteen).

Harvinaisen kansainvälistä tasoa edustava esikoisalbumi, nyt kahdelta tekijältä, jotka molemmat käsikirjoittivat ja piirsivät. Kustantajalta kuultuna myös sikäli harvinainen projekti, että tekijät kuuntelivat aidosti kustannustoimittajan kommentteja, ja käytännössä piirsivät koko albumin ainakin kahteen kertaan.

Molemmilla piirtäjillä on arkkitehtitaustaa, ja ehkä siitäkin johtuen tiettyä sukulaisuutta on esim. Milo Manaran suuntaan. Realistista piirtämistä, mutta herkästi, ihmisiin eläytyen ja tunnelmaa mm. valon ja varjon vaihteluilla ja yllättävillä kuvakulmilla luoden. Välillä pelkät kuvat kuljettavat tarinaa.

Tarina on mutkikas, useamman henkilön tiet risteävät traagisin seurauksin. Rakkauteen sekoittuu mystiikkaa ja rikollisuutta, intohimoon syyllisyyttä, mukana länsimaisen ja thaimaalaisen kulttuurin törmäys. Ajan kulku hahmottuu koko sivun kuvin kuutamosta eri vaiheissaan.

Lopputulos on näyttävä. Myöhemmin soolona työskennellyt, laakereita kuvittajana niittänyt Ville Tietäväinen teki yhden suuritöisimmistä kotimaisista sarjakuvakirjoista, Näkymättömät kädet, noin viiden, kuuden vuoden työrupeamana.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 72 s. + kannet; kansi väri (hillitty mv piirros + siniharmaa + kultasävy); selässä kansikuva ja ylä- ja alaviivat jatkuvat, valkoisen kuun kohdalle lad. tekstattu vers. kultasävyllä otsikko; tk kansikuva jatkuu, alas puot. Valkoiseen kenttään ISBN-vivakoodi  ja mustalle pohjalle valk. kurs. gem. lad. esittelyteksti; sisäkansissa kannen negatiivi; s. 1 nimiö (kansikuva mv ruutuna) + kust.tiedots; s. 2–3 mustalla pohjalla henkilöiden kasvokuvia ’maalarinteipillä kiinnitettyinä’, s. 4–69 mv sk sivun taitossa, mukaan lukien koko sivun piirrokset kuutamosta eri vaiheissa (s. 7, 25, 39, 50, 58, 69)]

Ks. myös:
Linnut ja meret (Tammi, 2003) = Des Oiseaux, des mers (Delcourt, 2005)
Näkymättömät kädet (WSOY, 2011)

Hyvissä naimisissa

Riitta Uusitalo (Otava, 1995)

ISBN 951-1-13485-X (sid.)

Kansi: Risusen perhe autoilee.

Sisällys:
s. 4–11 Hyviin naimisiin
s. 13 Öiseen aikaan vauvat usein pitkästyvät
s. 15–27 Hälytys 911
s. 30–43 Pikku kyläilee
s. 45–48 Hra Risunen järkyttyy aidosti
s. 50–53 Siistiä, Rva Risunen!
s. 55–59 Äidin kyselykausi
s. 61–72 Ulkona syömässä…
s. 75–80 Loman tarpeessa? / Puuro lähtee! Syö juna!

Postikorttikirjojen jälkeen Otava aloitti uuden sarjan Riitta Uusitalon mainion itseironista arkipäivän kuvausta Risusten perheen parissa. Useimmiten vain yksi kuva sivulla sopii hyvin pieneen kovakantiseen kirjaan, jota voi varmaan hyvinkin lueskella vaikka ääneen lapsen kanssa.

Sarjallista lukutapahtumaa katkovat turhan korostetut sivunumerot, jota ovat aina näkökentän vasemmassa tai oikeassa laidassa isoissa mustissa palloissa.

Huom! Samalla nimellä, mutta alaotsikolla ”Sarjakuva ja postimerkki” näyttelyluettelo (Postimuseo 1996)

Ks. Melko rankka päivä (Otava, 1996)

Lisätiedot:

[14 x 21 cm vaaka kovakantinen kirja; 80 s. + kannet ja sisäkansilehdet (2 kannet +2 sisäkannet +2 sisäkansilehdissä sisäkannen kuvaa +2 tyhjät sisäkansilehdet); sisäkansiaukemilla painatus sinisellä (kahden kuvan sarja kaupassakäynnistä); kansi piirros mv + lisäväri oranssi + lad. gem. tekjä, tekstattuna otsikko ja tekijä + lad. valkoisella kustantaja; tk mv + oranssi piirros, jossa tekstaus + lad. kansitiedot, kustantaja, koodi, ISBN ja viivakoodi; selkä oranssi, lad. valk. gem. tekijä ja mustalla vers. otsikko, valk. vers. kustantaja; s. 1 nimiö (otsikko tekstattu); s. 2 kust.tiedot + piirros; s. 3, 12, 14, 28–29, 44, 49, 54, 60, 73–74 väliotsikko (+ piirros, s. 60 strippi); s. 4–11, 13, 15–27, 30–43, 45–48, 50–53, 55–59, 61–72, 75–80 mv sk]

Ilmapallorosvot

[Salapoliisi Jukka Vihin tutkimuksia 1]

Martti Sirola & Kari Vaijärvi, käsik. (Cultura, 1995)

ISBN 952-9501-26-9 (nid.)

Kansi: Jukka Vihi tutkii tietokirjaa työpöydän ääressä, kirjahyllyn vieressä, selän takana Liisa ja Jari.

Sisällys:
s. 3–19 Ilmapallorosvot
s. 20–39 Antiikkiset aaveet
s. 40–62 Tuhatsorminen mies

Armas Aarre Vihi apunaan vauhtikaksikko Liisa ja Jari ratkoo dekkariarvoituksia. Ensin etsitään pankinjohtaja Itaraisen tilauksesta joulutempauksessa mukana ollutta Ding-dynastian aikaista maljakkoa, samalla kun kokeillaan Hötäkäisen kuumailmapallon mainoskäyttöä. Toisessa tarinassa on museolla vastassa jalokivirosvo Pete ”Rubiini” Mäkli. Tuhatsorminen mies taas on ’kuulu taikuri’ Sam of Sweden (huom. metaviittaus Tom of Finlandiin tai tämän taiteilijanimen esikuvaan, Katja of Swedeniin, eli Ruotsin marimekkoon!), eli oikeammin suurroisto ja taskuvaras Max Enkelikumpu. Sarjassa muuten selviää, että Vihi asuu Vaasassa.

Tällä kertaa sivujen yläosassa on runoiltuja tiivistelmiä vain harvakseen. Varsinkin ilmapalloseikkailussa kuvakulmat ovat välillä varsin näyttäviä, ja Sirolan sarjat näyttävät aina parhailta väreissä. Vihin kesken suihkun hälyttänyt puhelin saa puhekuplassa kuvallisesti keskisormea. Muutenkin juoni ja esitystapa ovat nokkelan ’jännää’ vähän poikakirjatyyliin.

Jukka A. A. Vihin seikkailuja 3 -kirjassa, joka ei ole sarjakuvaa, kerrotaan sen perustuvan Ilmari Kesäniemen ja Kari Vaijärven luomaan ruotsinsuomalaiseen salapoliisihahmoon, tämän albumin alkulehdellä ”Ilmari Kesäniemen ja Kari Vaijärven ideoimaan radio- ja tv-tyyppiin”. Kuvittajana kirjoissa on Martti Sirola. Teos on saanut opetusministeriön ja Suomen Kirjasäätiön tuotantotukea.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 64 s. + kannet; kannet väri, ei skp; s. 1–2, 63–64 mv; s. 1 nimiö + vijetti (Jukka Vihi); s. 2 kust. tiedot ja sisällys; s. 3–62 väri, koko sivun sarjakuvia, kunkin seikkailun ensimmäisellä sivulla nimiö, sivulla 20 myös värivinjetti; s. 63 vinjetti ja lista muista Jukka A.A.Vihi –kirjoista (sarjakuvaa vain Anakondan arvoitus (1991, muut: Käsiraudat kiinni!, Muikkuvarkaat, Petojahti, Turbaanirosvot, Kultainen pääkallo, Kortiston salaisuus); s. 64 Bulls Pressin mainos ”Maailman parhaimpia sarjakuvia”; painettu Tallinnassa]

Ilojen sokeri, surujen suola – mietteitä naisen elämästä

Maikki Harjanne & Eppu Nuotio (Tammi, 1995)

ISBN 951-31-0535-0 (nid.)

Kansi: Harmaalla pohjalla erilaisia pikku esineitä ja symboleja

Maikki Harjanne on tunnetuin Minttu-kirjoistaan ja -sarjoistaan. Tämä taas on Me Naiset –lehdessä 1993–1994 ilmestyneistä ”Satunnainen” -sarjakuvista koottu kirja, johon Maikki Harjanne ja Eppu Nuotio ovat vielä keksineet lisää ohjeita ja vihjeitä aikuiselle naiselle. Tarkoitus lienee olla sekä humoristista että voimauttavaa luettavaa.

Joillakin sivuilla ja aukeamilla on vain ladottua tekstiä, toisilla sekä tekstiä että piirroksia, joskus enemmän pilapiirroksen, joskus enemmän sarjakuvan muodossa (2–4 ruutua ja tekstatut repliikit). Sarjallisuus ja sarjakuvamaisuus jää useimmiten vähän vajaaksi, eli enemmän aforismi- tai pilapiirroksen puolella pysytään vahvemmin. Tai sitten se on sitä naishuumoria, jota mies ei voi täysin ymmärtää.

Hauska yksityiskohta on harkittu värin käyttö, kirjassa on nimittäin tosi niukasti lisävärinä punaista, kerrallaan vain esim. huulipunana. Kannessa taas on harmaalla pohjalla hopeavärillä painettuna tekstit ja viivapiirroksia naisen elämän esineistöstä.

Sarjakuvat on julkaistu Me naiset -lehdessä 1993-94. Eppu Nuotio muuten on työskennellyt myös muiden sarjakuvantekijöiden kanssa. Riitta Uusitalo on kuvittanut ainakin krijan Vartiainen ja kärpäskopteri (Tammi, 1994).

Lisätiedot:

[15 x 21 cm vaaka albumi; 64 s. + kannet, ei skp; sivut numeroimattomat; Kansi ja tk vaaleanharmaa, painatus  hopeavärillä (Kansi pääotsikko ja tekijät ja kustantaja lad. vers., taustalla esineitä ’tapettina’, samoin tk + pysty ruutu ”Elämyksiä!” ja lad. esittely vers: ”Kaiken muun voit unohtaa, mutta itseäsi et. Helli hoida hyväile, itseäsi ihaile. Itke vaan, ulvo kunnolla! Uskalla toivoa, uskalla uneksia, uskalla haluta.” ja gem: ”Nämä ja monta muut aihanaa ohjetta tarjoavat Maikki ja Eppu tässä elämänlämpöisessä pikku kirjassaan, joka tuo riemua jokanaisen elämään ja nostaa itsetunnon sieltä jostain minne se on vajonnut” + koodi ja ISBN); s. 1 nimiösivu; s. 2 kust.tiedot + omistus ”Äideillemme ja tyttärillemme”; s. 3–61 mv sk (2–4 ruutua) ja piirroksia (osalla sivuista vain lad.tekstiä, osalla sekä piirroksia että lad. tekstiä); osalla sivuista tehosteena lisäväri punainen (lähinnä huulipunissa) (mm lad vers. s.  4 Ensimmäinen vihje: Kaiken muun voit unohtaa, mutta itseäsi et. ; s. 16 Toinen vihje: Kata kukkaliinalle keltaiset lautaset. ; s. 21 Kolmas vihje: Jos askel on raskas ja rahat loppu, hanki elämäsi kengät. ; s. 24 Neljäs vihje: Rakastuminen on ihanaa. Rakastaminen on vaikeaa. ; s. 29 Viides vihje: Suomalaista luksusta: avantouinti. ; s. 32 Kuudes vihje: Nouda kirjastosta prinsessojen keittokirja. ; s. 33 Seitsemäs vihe: Siniset sukat ja suklaalevy. ; s. 48 Kahdeksas vihje: Kääriydy musiikkiin. / Yhdeksäs vihje: Ystävä on puhelimen päässä. / Kymmenes vihje: Tuuleta! Anna mennä! / Yhdestoista vihje: Elämä on merkillinen juttu. ; s. 49 Kahdestoista vihje: Salli ja suvaitse. / Kolmastoista vihje: Naura enemmän. / Neljästoista vihje: Lepää kehujen loisteessa. / Viidestoista vihje: Kurkkunaamio tai Kuala Lumpur! / Kuudestoista vihje: Lenkkitossut tai punssileivos. / Seitsemästoista vihje: Sateella Chopinia. ; s. 57 Kahdeksastoista vihe: Joululahjoja toukokuussa.) ; s. 62 lad. ”Kirjassa esiintyvät sarjakuvat on julkaistu Me Naiset -lehdessä 1993–1994”; s. 63–64 tyhjä.]

[Satunnainen -sarjakuvaa oli julkaistu Me Naisissa 1993–1996; Minttu-sarjakuvia oli julkaistu Kotiliedessä 1982 alkaen; Alma ja Ruttu –sarjakuvaa oli julkaistu Koululaisessa 1987 alkaen; esim. vuoden 1995 Pikku Minttu ei ole sarjakuvaa, vaan kuvakirja; Tiedot Ylen Maikki Harjanne -dokumentista 2005]

Ks. myös Serkkupoika (Otava, 1997)
ja Mixi & Mutsi  (Otava, alkaen 1998)

Jasso – Kissan humppa

[Parasiitti-sarjat 1]

Jii Roikonen (Hard & Pet, 1995)

ISBN 951-96889-2-7 (nid.)

Kansi: Jasso soittaa haitaria, häntä huuliharppua, molemmilla sähköiset vahvistimet (”Hump”)

Sisällys (sarjakuvat):
s. 2–4 Ovela ovella [neljä ruutua per sivu, viimeisellä kaksi päällekkäistä]
s. 5–7 Laiskalla tuulella
s. 8–12 Billeribulma [viimeinen ½ sivu]
s. 14–27 Jasson humppa [mukana Zwark]
s. 30–32 Kahjot kanavanvalitsijat

Tämä jää oikeastaan formaattien väliin, on kartonkikantinen ja ISBN-numeroitu, mutta kuuluu Parasiitti-sarjaan ilmeisen sarjakuvalehtimäisenä (”Puuhasivu”, ”Huuhasivu”,  Jasson esittelevä ”Sangarisivu” ja lukijakirjepalsta ”Jassolokero” sekä ilmoituksia keskellä lehteä: Otavan ”Sarjakuvastin 3” ja ”Leningrad Cowboys – Sweet Home Mexico” ja Jalavan sarjakuvamainos).

Anarkistiset ja tajunnanvirtailevat Jasso-sarjakuvat ovat hyväntuulista hömppää. Takakannen värisarjakuva vessanpöntölle tarjottavasta illallisesta yhdistää esimerkillsiesti sarjan teemoja: kotoisat ympyrät, jossa esineet ovatkin eläviä, ja syöminen ja ruumiintoiminnot ovat sydäntä lähellä. Avaruusolento Zwork esittäytyy toiselle avaruusperäiselle oliolle, Jasso-kissalle ja tämän omamieliselle hännälle.

Harto Hänninen kertoo ”Jassolokerossa” Jii Roikosen valmistuneen edellisenä kesänä Lahden muotoiluinstituutista, ja lopputyössään hän oli käsitellyt Jassoa kuvitteellisena megahittinä, joka oli poikinut ympärilleen krääsäpaljouden. Tarusta taisi tulla totta. Yllättävää on, miten niin hyväntahtoisen sarjan kuin Jasso (ja tekijän kuten Jii) intomieliset ystävät osoittautuivat muita, mm. Jasson lehdissä korvanneita sarjoja kohtaan varsin vihamielisiksi, kaiketi jo internetajan airueiksi…

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty vihko; 32 s. + kannet (2+2); kannet väri, sisäkannet  ja sisäsivut mv; kansi väri, tumman violetilla pohjalla koristeellinen logoteksti punamustavalkoinen, vieressä sinivalkoinen Parasiitti-logo (Matti Hagelbergin design), alla väripiirros jossa mv tehostekuplat ja signeeraus, kehyksenä punainen pallorivistö, ylhäällä alaotsikko ”Kissan Humppa”; tk tumman violetilla pohjalla värisarjakuva ”Oodi pöntölle” + lad. valk. ISBN-koodi; sisäkannet mv, 1. ”Puuhasivu”, 2. ”Huuhasivu” (molemmissa 3 tehtävää); s. 1 nimiö + kust.tiedot; s. 2– mv sk; s. 4 ½ pystysivu sk, ½ s. pysty ilmoitus Otava; s. 12 ½ s. vaaka ilmoitus Jalava; s. 13 ”Sangarisivu”; s. 28–29 lukijakirjepalsta ”Jassolokero”]

Ks. Jasso ja kuumuikut – Parasiittisarjat 3 (Hard &  Pet, 1996)

Kallis perintö

Hannu Virtanen (Metsälehti, 1995)

ISBN 941-96371-4-1 (nid.)

=

Vårt dyra arv 

Hannu Virtanen; översättning: Gerd Mattson (Metsälehti, 1995)

ISBN 941-96371-9-2 (nid.)

=

A priceless legacy

Hannu Virtanen; translated by Jonna Sasse and Tanja Ylänen (Metsälehti, 1995)

ISBN 952-5118-01-0 (nid.)

=

Das wertvolle Erbe

Hannu Virtanen; Arbeitsgruppe der deutschen Fassung: Studentinnen und Studenten der
Fachrichtung Übersetzen und Dolmetschen/Universität Turku (Metsälehti, 1995)

ISBN 952-5118-02-9 (nid.)

Kansi: Päähenkilöt metsässä, puhekupla: ”Ei ole totta!!” [rajattu piirroksesta sivulla 20, lisätty otsikko poikkisahattuun puuhun]

Harvinaisen laadukasta ns. hyötysarjakuvaa. Kansalliskirjaston tietojen mukaan osassa painosta on merkintä Enso Group tai Metsä-Serla, Metsäliitto. Julkaisu on tehty isolla rahalla, ja sitä on jaettu mm. kouluihin. Alkulehdillä mainitaan koko työryhmä, joka on vastannut sarjan pohjamateriaalista (Seppo Hartikainen, Antti Koskimäki, Urpo Nikunen, Hilkka Henttonen, Marvi Skyttä, Anne Sorsa-Vainikka ja Paavo Seppänen), vaikka itse sarjakuvan onkin selvästi rakentanut Hannu Virtanen.

Kyse on siis hyvin tehdystä propagandasta, ja aika hyväntahtoisesta. Eri ajatuskannoille suodaan puheenvuoro, esim. luonnonsuojelijalle ja sydämistyneelle maanomistajalle, joka parturoi suojeltua rantapuustoaan. Tarkoitus on kuitenkin herättää lukija näkemaan metsän ja sen hoidon, jopa omistuksen arvoja.

Kun toteuttajana on toinen Mämmilän päätekijöistä, vaikutteet näkyvät. Tarina kerrotaan paljolti kuvilla, dialogin viedessä eteenpäin. Jopa karttaperspektiiviä käytetään kuin Mämmilässä (punakynä piirtää suojavyöhykettä metsään). Sävy on humoristisen realistinen, humaani (liito-oravat mukaan lukien).

Sivujen alaraunaan on ladottu 1–3 palstalle alaviitteitä, jotka syventävät puhekuplian tietoa ja tekstin yksityiskohtia, joko ajan tms. faktoihin ja alan terminologiaan: Ajassa ollaan kiinni: luonnon ohessa uhanalaisiksi mainitaan KOP, SYP, OKO ja PSP.

Tarina on yksinkertainen: Jooseppi Pöllisen (huom. viittaus Metsalehden klassikkosarjakuvaan Pöllisen möhläyksiä!) perijätär on ilmeisesti kaupunkilaisen juppi-poikaystävänsä ja Metsäliiton miehen kanssa tutustumassa tiluksiinsa harkitakseen niiden mahdollista myyntiä tai hoitoa.  Metsässä kohdataan pari metsuria, maatalon marjastava emäntä, rantaansa paruroiva isäntä ja luonnonsuojelija Satu. Dramatiikka huipentuu ukkoseen, ja lopussa juppi saa kenkää ja Metsäliiton mies pusun.

Samana vuonna albumi ilmestyi ulkoisesti identtisinä painoksina suomeksi ja ruotsiksi, seuraavana englanniksi ja vielä seuraavana saksaksi. Erot ovat pieniä: kannen puhekupla vaihtelee (”Ei ole totta!!”; ”Det är inte sant!!”; ”Incredible!!!” ja ”O, schau doch!!”) ja Sari on ruotsiksi Sara, Jooseppi Pöllinen (Pöllis-Jooseppi) ruotsiksi Josef Mattlin, englanniksi Joe Stump ja saksaksi ”alten Joseph”. Repliikissä mainitty Arto Brygggare muuntuu englanniksi Colin Jacksoniksi ja saksaksi Carl Lewisiksi. Käännökset on teetetty Turun yliopiston käännös- ja tulkkilinjan opiskelijoilla, ohjaajina Rosemary Mackenzie (engl.)  ja Gerda Torikka (saksa). Saksankielen työryhmää ei nimetä, engl. kääntäjät mainitaan (Jonna Sasse ja Tanja Ylönen).

Hannu Virtanen on hieno piirtäjä ja valitettavasti jäänyt työtoverinsa Tarmo Koivoston varjoon. Virtaselta ilmestyi esim. 1982 hieno ja tunnelmallinen kuvakirja ”Pieni poika ja ilmapallokauppias” (Osuuskunta Käyttökuva, 1982).

Lisätiedot:

[29 x 21 cm pysty vihko, väri, 24 s. + kannet, ei skp; knasi väri (rajattu piirroksesta sivulla 20, lisätty otsikko poikkisahattuun puuhun pun. vers.  ja valk puhekupla, jossa vers. tekstattu teksti.); tk tummanvihreällä pohjalla väripiirrokset päähahmoista (6) ja lad. ots. pun. vers. ja Paavo Seppäsen esittelyteksti gem. valk.]

[Takakannen esittelytekstissä valotetaan metsänomistuksen, hoidon ja –korjuun eri puolia, korostetaan metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämistä.; s. 1 nimiö + väripiriros (5 x”Nirsk!”, sivulta 13) ; s. 2 kust.tiedot lad mustalla + vihreällä lisävärillä joutsen-logo, Metsä-Serlan ja Metsäliiton logot + ”Painettu Metsä-Serlan Galerie Studio Matt -hienopaperille, joka on ensimmäinen paperi, jolle on myönnetty pohjoismainen joutsen-ympäristömerkki.”; ”Metsäliitto-yhtymän vankka perusta on suomalaisissa metsissä ja ihmisissä. Koko maan alueella toimiva Metsäliitto haluaa kantaa osaltaan vastuun metsätaloutemme kestävästä kehityksestä ja metsäluontomme monimuotoisuuden turvaamisesta. Suomalainen metsätalous perustuu pääosin metsänomistajaperheiden pienimuotoiseen metsänomistukseen. Metsäliitto hankkii pääosin puunsa jäsenten omistamista yksityismetsistä.” ; s. 3–24 sk väri, Mämmilä-formaatttia, tekstit tekstattu, mutta sivujen alaraunaan lad. mustalla gem. 1–3 palstalle alaviitteitä, jotka syventävät puhekuplien tietoa ja tekstin yksityiskohtia, joko ajan faktoihin ja alan terminologiaan (ei sivuilla 17 ja 22).]

[Kemi 14]

Hitleri poimii hilloja – ja muita sarjoja Kemin 14. valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta 1994

Heikki Porkola toim. (Kemin sarjakuvakeskus, 1994)

ISBN 952-9686-09-9 (nid.)

Kansi: Hitler hilloja poimimassa + teksti ”Hilla = lakka, suomuurain” (Juha Vuorma).

Sisällys:
s. 5–15 Marko Leinonen: Jumalkoodi [1.p.]
s. 16–28 Pete Korhonen: Sattuipa hassusti matkalla töihin [2.p.]
s. 29–31 Irisz Simon: Syyllinen [3.p.]
s. 32–38 Aki Månsson: Mies joka näki valon [4.p.]
s. 39–40 Juha Vuorma: Hitleri poimii hilloja [5.p.]
s. 41–44 Matti Hagelberg: B.E.M. – Matti H. ottaa lomaa [6.p.]
s. 45–51 Kimmo Turunen: Häpi Market [kunniamaininta, novellit]
s. 52–55 Teemu Suviala: Pärähtäneitä [3.p. stripit; 11 kpl]
s. 56–57 Matti Ponkamo [kirjassa virh. Onkamo] & Ilkka Heilä: Maailmojen luojat [km, stripit; 8 kpl]
s. 58–59 Kimmo Taskinen: Irtokokkareita [km, stripit; 8 kpl]
s. 60–62 Matti Remes & Pertsa Reponen: Sarvikuonojen maa [km, stripit; 12 kpl]

Tällä kertaa ’etelän’ asiantuntijoina Juho Juntunen ja Timo Mononen. Kilpailuun osallistui 189 piirtäjää, joista 28 käytti käsikirjoittajaa. Vain kuusi oli tarttunut tarjoittuihin Veikko Huovisen ja Veijo Meren novelleihin.

Raati kiitteli strippisarjan tasoa ja kaipaili novelleihin lisää käsikirjoittajia. Strippisarjassa raadin ”turvallisiksi” moittimat sarjat olivat myöhemmin menestyneimpien tekijöiden käsistä.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet (2+2); ei skp; kansi väri (valk. pohjalla aloitusruutu s. 39, pääots. piirr. kellanharm. vers. mustin raj. ja lad. must. vers. alaots. ja numero 14 ’leimana’, tekijät, julk. ja Lempi-logo; selkä valk. pohjalla lad. must. vers. pääots.; tk. valk. pohjalla lad. must. gem. kilpailuilm. ja ’leimana’ numero 15); ei skp; s. 1 nimiö ja piirrosruutu sivulta 39, lad. tekijät; s. 2 lad. sisällys ja kust. tiedot (Kemin Sarjakuvakeskus; paino Pohjolan Sanomat, Kemi), strippi sivulta 57 (Ilkka Heilä) + ISBN; s. 3–4 lad. kilpailutietoja ja tulokset + piirroksia; s. 5–62 sk sivun taitossa; s. 63–64 tyhjä; sivunumerot lad. alas keskelle.]

Kieku ja Kaiku ja Possu vauhdissa

– Valikoima parhaita sarjoja Kieku ja Kaiku -albumeista vuosilta 1945–1962

Asmo Alho & Mika Waltari (Otava, 1995)

ISBN 951-1-13914-2 (sid.)

Kansi: Kieku ja Kaiku leikkiautoissa, Possulla paloauto (tk kuu-ukko, kaksi mäkeä laskevaa lumiukkoa ja pupujussi).

Sisällys:
s. 4–5 Pölkynhalkaisijan erehdys (K&K 12)
s. 6–7 Kaupunkilaispoika maalla (K&K 15)
s. 8–9 Possu merihädässä (K&K 17)
s. 10–11 Ensiapuharjoituksia (K&K 22)
s. 12–13 Varomaton autonruiskutus (K&K 23)
s. 14–15 Possun rakennusapulaiset (K&K 20)
s. 16 Possu teeskentelee kuuroutta (K&K 10)
s. 17 Elokuvaliput tarttuivat pöytään (K&K 20)
s. 18 Juhannuskokko (K&K 13)
s. 19 Isoimmat kalat pääsevät aina karkuun (K&K 15)
s. 20 Vaarallinen riippakivi (K&K 20)
s. 21 Pentu merihädässä (K&K 20)
s. 22 Varovainen Kieku (K&K 22)
s. 23 Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa (K&K 24)
s. 24 Karhulla on voimia (K&K 22)
s. 25 Kieku sulloo tavaroitaan (K&K 9)
>s. 26 Pöytätennis ei siedä sadetta (K&K 19)
s. 27 Tulitikkuihin ei saa kajota (K&K 14)
s. 28 Possun likaiset ikkkunat (K&K 24)
s. 29 Possu näkee aaveita (K&K 12)
s. 30–31 Kieku ryhtyy junailijaksi (K&K 26)
s. 32 Possu herää perunakuopasta (K&K 11)
s. 33 Yksi puku, kolme jakajaa (K&K 13)
s. 34 Orava pelastajana merihädässä (K&K 9)
s. 35 Vika säkissä ja rattaissa (K&K 9)
s. 36–37 Hätävalheen surulliset seuraukset (K&K 18)
s. 38 Kieun kekseliäs laiskuus (K&K 11)
s. 39 Kieku tuhlaa, Kaiku säästää (K&K 11)
s. 40–41 Possu sotii luonnonvoimia vastaan (K&K 14)
s. 42–43 Mikko Repolaisen uusi aapinen (K&K 14)
s. 44–45 Jäällä on liikuttava varoen (K&K 9)
s. 46–47 Koira vetojuhtana (K&K 14)
s. 48 Kaiku harjoittaa hiihtoratsastusta (K&K 8)
s, 49 Lattian vahaus ja kiillotus (K&K 22)
s, 50 Rusinat unohtuivat kaakusta (K&K 13)
s. 51 Halot sisään, varkaat ulos (K&K 13)
s. 52 Possu soittajana (K&K 10)
s. 53 Karhun häiriintynyt talviuni (K&K 8)
s. 54 Possu pelkää jäätä (K&K 12)
s. 55 Kieku on lumenluontivuorossa (K&K 21)
s. 56 Huolimaton suksienhoitaja (K&K 8)
s. 57 Pilkka sattuu omaan nilkkaan (K&K 23)
s. 58 Lumiukon harharetki (K&K 9)
s. 59 Possu hukkuu lumipyryyn (K&K 9)
s. 60 Kieku laatii lahjapakettia (K&K 10)
s. 61 Jouluiltana leikitään (K&K 8)

sivut 4–16 värisivuja vihkoista 10–23
sivut 17–32 mustalla painovärillä vihkoista 9–26
sivut 33–48 värisivuja vihkoista 8–18
sivut 49–61 mustalla painovärillä vihkoista 8–23

Lisätiedot:

[25 x 17 cm pysty kovakantinen kirja; 64 s. sis. kannet (2+2); kannet väri (kansimaalauksessa valk. vers. + pun. ja sin. otsikko ja vers. pun. piirtäjä ja kust.; selkä valk., lad. tummansin. vers. otsikko ja kustantaja; tk valk. pohjalla väripiirros ja lad. must. gem. esittelylteksti ja sin. vers. otsikot, must. koodi, ISBN-viivakoodi ja sin. vers. kust.; sisäkannet valk.; s. 3 nimiö (väripiirros, kolmikko laksee mäkeä) ; s. 4–61 sk; s. 62 kust. tiedot (Kustannusosakeyhtiö Otavan painolaitokset, Keuruu 1995; ISBN); s. 63–64 valk.; sivunumerot lad. alas keskelle]

Ks. Kieku ja Kaiku ja Possu tulevat taas (Otava, 2007)

Kuningaspolku

Sami Toivonen, piirt. & Timo Varpio, käsik. (Arktinen Banaani, 1995)

ISBN: 952-9809-03-4 (nid.)

Kansi: Lähiötaloa puretaan, purkupallossa aivot, parvekkeella mies (sarjan Marko)

Sisällys (luvut otsikoitu):
s. 4–5 Prologi
s. 6–13 Osmo ja Iiris
s. 14–21 Nuori viha
s. 22–29 Pyyhkeitä
s. 30–37 Matkamies
s. 38–39 Epilogi

Takakansi summaa hyvin: ”Tarina alkaa, kun sade karkottaa hautajaisvieraat. Kuningaspolku on piirtäjä Sami Toivosen ja käsikirjoittaja Timo Varpion toinen yhteinen albumi. Tarina juhlimisen vaaroista, kalastuksesta, matkustelusta, paperimukeista, gastronomiasta… sekä hyvinpukeutuvista miehistä, jotka ajelevat mielellään skoottereilla. Muun muassa.”

Alku ja loppu sulkevat kehän, joka käy hautajaisista hautajaisiin. Siihen väliin sijoittuvat Osmon ja Iriksen rakkaustarina, heidän poikansa Marko Flemingin lapsuus, nuoruus ja parisuhde. Todellisuuteen lomittuvat Markon kuvitelmat, jotka voi lukea myös mielen hajaantumiseksi. Niiden kautta päästään kommentoimaan nykymaailmaa, mm. Markon kuvitteellisessa tv-haastattelussa maailmankuuluna paperimukitaiteilijana – ei esimerkiksi sarjakuvataiteilijana – jossa sivutaan taiteen merkityksiä ja vaikkapa apurahajärjestelmiä. Tarinaan lomittuu viitauksia eri taiteisiin, mm. kirjallisuuteen, elokuvaan, tv-sarjoihin, sarjakuvaan ja kuvataiteeseen, jopa arkkitehtuuriin.

Vankasti taiteellisuudestaan tietoista sarjakuvaa. Myöhemmin arvostettuna tv-käsikirjoittajanakin tunnettu Timo Varpio osaa luoda uskottavaa dialogia ja lomittaa kerrontansa sujuvasti kuljettavalla tavalla, vaikka uskaltaakin käyttää sisäkkäisiä ja päällekkäisiä kerronnan tasoja. Mukana on esim. henkilöiden kuvitelmia ja unia, ja Iris näkee Osmon suorastaan James Deanina. Lopun voi tulkita monellakin tavalla. Siinä voi nähdä suojelusenkeleitä, tietokonepelin avataria tai Matrix-elokuvan teemoja. Lopun lasten keskustelu summaa teoksen filosofian.

Sami Toivonen piirtää hienosti, elokuvallisia kuvakulmia hyödyntäen, mutta samalla uskaliaasti pelkistäen. Sarja olisi ehkä kaivannut vieläkin isomman julkaisukoon, jopa foliokoon, jotta esimerkiksi nyt kovin pieneksi jäävä teksti olisi päässyt paremmin oikeuksiinsa, varsinkin kun tekstaustyylit kuvaavat myös mielentiloja. Mainittakoon, että kansikuvaa on jo ollut tekemässä Aino Havukainen, Sami Toivosen myöhempi kumppani myös Tatu ja Patu -kirjoissa.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 40 s. + kannet, ei skp; kannet väri (pohja musta, upotettuna kelt. vers. tekijät, valk vers otsikko, alhaalla kelt vers. kustantaja, keskellä nelioömäinen kuva, jossa lisävärit); tk ylh. ja alh musta, keskellä neliömäinen valkoinen alue, jolla upot. Mv ruutu ja ruskealla lad. gem esittely + lad. mustalla gem. ”Kansi: Sami Toivonen ja Aino Havukainen” + ISBN-viivakoodi; selkä musta, lad. vers keltaisella tekijät, valkoisella otsikko; s. 1 nimiö; s. 2 kust.tiedot; s. 3 koko sivun otsikkopiirros; s. 4–39 mv sk sivun taitossa (numeroitu piirroksiin 1–36); s. 40 tyhjä]

Leningrad Cowboys – Sweet Home Mexico

Seppo Hämäläinen, Sakke Järvenpää, Mato Valtonen (Otava, 1995)

ISBN 951-1-13951-7

Kansi: Bändi Meksikon maisemissa Wells Fargon postivaunujen katolla

Vanhan kuppilasta bändi vierailee Rollareiden konsertissa ja matkustaa Tijuanaan häihin – jotka ovatkin olleet jo vuosikymmeniä sitten. Matka taittuu Siperian halki junalla ja meren yli Tatjana-veneellä Japaniin, missä bändi menestyy karaokessa (onpa rima korkealla!), japanilaisella kalastusaluksella Australiaan, missä kohtaa Hurriganesin Remun ja Dingon Nipan, matkustaa kenguruiden pusseissa ja sitten ufolla Hawaijille. Pääsiäissaarille päästään öljytynnyrilautalla ja Panaman kanavan yli uimalla Meksikoon. Vähän väliä juhlitaan ja juodaan.

Ilmeisesti sliipparien kuvakirja Merry Christmas Lenignrad Cowboys (1994) myi joten kuten, kun kerran Otava vuoden päästä työnsi markkinoille vielä toisenkin, nyt hieman enemmän sarjakuvalta näyttävän – tai sitten kaksi kirjaa sisältyi alkuperäiseen sopimukseen… Toisen kierteen product placementiä on ainakin edellisen albumin sijoittaminen kuviin.

Nyt kirjassa on ruutujako, ja selostavat tekstitkin on nyt tekstattu (yhtä huterasti), tosin isoina blokkeina, kellertäviin ruutuihin, joissa on vain pieniä piirrospiiperryksiä somisteena. Tällä kertaa näyttäisi, että kohteliaasti sanoen innoitusta on haettu jälleen Mauri Kunnakselta, mutta nyt Nyrok Citystä.

Surullinen tapaus.

Lisätiedot:

[30 x 24 cm pysty kovakantinen kirja; 52 s. + kannet; kannet väri, keltaisella pohjalla kannessa ohuessa mustassa kehyksessä väripiirros, jossa punaisella tekstattu vers. ”Leningrad Cowboys”, alle lad. mustalla vers. tekijät, alle tekstattu vers. ”Sweet home” ja isommalla kolmivärisenä (vihreä/valkoinen/punainen) ”Mexico” + piirrokset (käärme, kaktus ja sombreto), vers. lad. ylös ”Otava”; tk keltaisella pohjalla väripiirros upotettuna, + lad. valkoisessa laatikossa tekstattu mustalla selostus + kust., ISBN + viivakoodi; Selässä mustalla vers. lad. ”Leningrad Cowboys – Sweet Home Mexico”; sisäkannet valkoiset, ensimmäisessä sisäkannessa punaisella tekstattu vers. ”Leningrad Cowboys” + mustalla logo, toisessa sisäkannessa lad. kust. tiedot + ISBN; s. 1 nimiö + väripiirros, jonka yläpuolella lad. mustalla vers. tekijät, alle tekstattu vers. ”Sweet home” ja isommalla kolmivärisenä (vihreä/valkoinen/punainen) ”Mexico” + piirrokset (käärme, kaktus ja sombreto), kuvan alla lad. mustalla gem. ”Helsingissä Kustannusoakeyhtiö Otava”; s. 2–52 sk väri, piirrokset väritetty, ruutujako, ei sivunumerointia, kuplat tekstattu vers., kertova teksti tekstattu omiin ruutuihin (noin 1/6 sivun alasta), joissa usein myös pikku piirrosvinjettejä]

Lisää kramppeja & nyrjähdyksiä

[Kramppeja & nyrjähdyksiä 2]

Pauli Kallio & Christer Nuutinen (Jalava, 1995)

ISBN 951-887-068-3 (nid.)

Kansi: Kaksi päähenkilöä kävelyllä kaupungilla, kuvakulma kallellaan oikealle, mies katsoo lukijaan

Sisällys (sarjojen alkuruuduista):
Kramppeja ja nyjähdyksiä eli… (1993)
s. 3 Rehellisyyshän maan peri?
s. 4 Pullan henki leijuu yllä kaupungin
s. 5 Suomen evankelisluterilaisen kirkolliskokouksen1992 käyttöön ottama suomennos
s. 6 Onnellisena elämänsä loppuun saakka
s. 7 Bossa novan parantava vaikutus
s. 8 Ironinen rapsodia aurinkoisella kävelykadulla
s. 9 Taloudellisia realiteetteja + mysteerejä
s. 10 Nuoren miehen raju odysseia
s. 11 …on ”Taidesarjakuva”
s. 12 Hiihtäjäkansan palloilulliset ponnistelut
s. 13 Kuuluisan tutkimusmatkailijan viimeinen aforismi
s. 14 Kadonnen kitaristin arvoitus
s. 15 Ihminen investoi etukäteen
s. 16 …on ”Syyssarjakuva”
s. 17 ”Kaikki ihmiset puhuvat joskus itsekseen sarjassa Kramppeja ja nyrjähdyksiä”
s. 18 Ihmissuhteista ja niiden lieveilmiöistä
s. 19 …ottaa melkein kantaa palvelujen arvonlisäverotukseen
s. 20 Kitarataiteilija kieltäytyy kunniasta
s. 21 Haitari ei tarvitse talvirenkaita
s. 22 …kertoo tarinan glögin monikäyttöisyydestä
Kramppeja ja nyjähdyksiä eli… (1994)
s. 23 …vuonna 1994
s. 24 Parisuhdeproblematiikkaa edistyneille
s. 25 Ulkosalla liikkumisen riskejä
s. 26 K&R löytää perimmäisen olkemuksensa
s. 27 …esittää: Suuri vaalikeskustelu
s. 28 Chateau K&R on joka naisen niksisarjakuva
s. 29 Jin & jang
s. 30 Kitarataiteilija ottaa vapauksia
s. 31 Mikä on meidän nuorehkojen pohjoisten puoli-intellektuellien mieleen?
s. 32 …ja muita lieviä ruumiinvammoja
s. 33 ..esittää: Äideistä parhain
s. 34 …matkustaa erikoispikajunalla
s. 35 Oopperaa ja keihäänheittoa
s. 36 …keskeyttää nollatutkimuksen
s. 37 ”Drop Out Boogie”
s. 38 Kirjallisia harrastuksia
s. 39 …perustaa ydinperheen
s. 40 …harkitsee baskerin ostoa
s. 41 … helteisenä kesänä
s. 42 Profaani pöytäkunta
s. 43 Arkipäivän mediakritiikkiä
s. 44 …pallourheilun pauloissa
s. 45 …Kesän viimeisessä ulkoilmakonsertissa
s. 46 Kosmopoliittinen kohtaaminen
s. 47 …Tekee yhteenvedon
s. 48 …vaihtaa sukupuolta
s. 49 Integraatio
s. 50 Rockhenkinen sarjakuva
s. 51 K+N kirjallisuustieteen laitoksella
s. 52 …tai Prosentteja ja promilleja
s. 53 …Sähköistyvässä nyky-yhteiskunnassa
s. 54 Valtava hintarysäys
s. 55 Harrastuksen varjopuolia
s. 56 …Kommentoi brittiläisiä perusarvoja
s. 57 …ja parinmuodostuksen mysteeri
s. 58 …ei ole vielä perhesarjakuva
s. 59 Kansanopistossa pidetään myönteisyyskursseja
s. 60 Luokkataistelun uusia strategioita
s. 61 …etsii unilääkettä
s. 62 …Eräänä vuoden pimeimmnistä päivistä
s. 63 Rakkautta & huliganismia
s. 64 Huomenna auringon noustessa

Christer Nuutinen jatkaa muunnelmiaan. Otsikko vaihtelee ruuduista toisiin, ja sen muodossa vaihtuvuat mm. & ja +-merkit sekä sitaattimerkinnät. Piirostyö pysyy tasaisen intensiivisenä, aiheet tasaisen arkisina filosofointeina (tai joskus itseironisen kvasi-).

Julkaisukoko on kyllä tarpeettoman pieni, sillä Nuutisen piiirrostyön yksityiskohtiin jaksasisi uppoutua enemmänkin.

 Lisätiedot:

[18 x 25 cm vaaka albumi; 64 s. + kannet (2+2); kannet väri; sisäkansissa painatus beigellä(pystyraidoitus); s. 1 nimiö; s. 2 kust.tiedot; s. 3–64 mv sk sivun taitossa, tekstattu; ei sivunumerointia; kansi mv piirros ja lisäväri beige, johon upotettu kelt. soikiokenttään tekijät musta gem. ja otsikko musta vers./gem. ja kust. vers.; selkä musta., lad. kelt. gem. tekijät ja ots. , vers. kust.; tk vas. pysty piirros + lisäväri; mustalla pohjalla lad. kelt. gem. esittely + ”kansi Ginipik Graphics”-logo; valk. kentässä ISBN-viivakoodi]

Mac Moose ja Jagge Migreenin tapaus (1)

Mauri Kunnas  (Otava, 1995)

Kansi: Poliisi ase kädessä ajaa takaa ’rollareita’, Jagge Migreenillä tekohampaat pureutuneina takamukseen.

Takakansi kuvailee: ”Maailman kaikkien aikojen suurin hyväntekeväisyyskonsertti vaarassa… Megakuuluisan Vierivät Sappikivet -bändin johtohahmot aivopesulassa Alpeilla… Terroristiryhmä punomassa juoniaan sukellusveneessä San Fanciscon lahden pohjassa… Onnistuuko neuvokkaan Mac Moosen pelastaa konsertti ja turvata maailmanrauha vai tekevätkö tappajatekohampaat hänestä sitä ennen selvää? Vauhdikkuudessaan Bond-leffat päihittävä toimintaseikkailu, mieletöntä menoa ja mielikuvituksen lentoa Mauri Kunnaksen jäljittelemättömään tyyliin. ’Kaiken kaikkiaan kauhia tarina. Osta. Älä emmi!’ – Tekijä.”

Mauri Kunnas jatkaa aikuisille tarkoitettua sarjakuvakerrontaansa esittelemällä eräänlaisen alter egonsa, kovasti Kotlant Jaarti -sarjakuvan Jerry Kottomnia muistuttava Mac Moosen. Sarja on pullollaan viittauksia ja huomionosoituksia popoulaarikulttuuriin, etupäässä rock-musiikkiin, elokuviin ja sarjakuviin, Rolling Stones -yhtyeen hahmoja karrikoivat hahmot tietysti päällimmäisinä.

Kunnas nauttii leikkimielisestä kertomisesta ja piirtämisestä, sen aistii lukijakin vahvasti. Harmi, että kaiketi kustannussyistä on päädytty vain harmaasävyjen käyttöön, sillä kuvakirjojen tapaan väritettynä tämä olisi ollut vieläkin nautittavampi hupinumero. En käy pohtimaan mahdollisia epäkorrektiuksia, sillä tekijän aseistariisuva asenne oikeuttaa satiirisen otteen joka suuntaan.

Lopussa Kunnas toteaa: ”Kaikkea pahuutta ei sittenkään onnistuttu kitkemään maailmasta… ja siitähän voi kehittyä vielä vaikka uusi alpummi… ?? Who knows?” Toiveena lienee siis ollut kokonaisen sarjan tekeminen – siitä kertoo myös kustantajan kanteen toiveikkaasti punaiseen yläkulmaan sijoittama ykkönen. Valitettavasti jatkoa ei sitten kuitenkaan saatu.

Lisätiedot:

[30 x 22 cm pysty albumi; 56 s. + kannet, ei skp; kannet väri (kannessa alaosa neliömainen väripiirros, yläosa tummansinisellä pohjalla tekstatut valk. gem. tekijä ja kelt. vers. nimi, oikeassa yläkulmassa punainen kulma, jossa valkoinen tekstattu numero 1, kustantamo lad. kuvaan vas. alakulmaan); tk valkoisella pohjalla väripiirros, nukkuva hahmo + lad. mustalla esittelyteksti, kustantaja ja alalaitaan keskelle ISBN-koodi + väriruutu (s. 42); selkä punainen, valkoisella tekstattu tekijä ja nimi; s. 1 keskellä mv ruutu, jossa ’rollareita’ ja repliikki ”It’s only sarjakuva but I like it!”, alla lad. ”Omistettu Biitleseille!”, alas. lad. vers. kust.; s. 2–55 sk mv (rasteroitu harmaasävyt, tekstattu, sivunumerot ladottu); s. 3 nimiö osana sarjakuvasivua, mukana nuottirivi; s. 55 yläosassa sivua vain yksi ruutu, jossa tekst. ”Kaikkea pahuutta ei sittenkään onnistuttu kitkemään maailmasta… ja siitähän voi kehittyä vielä vaikka uusi alpummi… ?? Who knows?”; s. 56 kust. tiedot]

Ks. Piitles (Otava, 2012)

Miten kärsiä joka hetki joka asiasta

Hessu = Helena Vuorinen (Helena Vuorinen, 1995)

ISBN 952-90-7015-2 (nid.)

Kansi: Kasvot sarjasta ”007+0” Part 5 (s. 11)

Sisällys (sarjakuvat):
s. 2–3 007+0 Part 1
s. 4–5 007+0 Part 2
s. 6–7 007+0 Part 3
s. 8–9 007+0 Part 4
s. 10–11 007+0 Part 5
s. 12–13 007+0 Part 6
s. 16–50 En ole väsynyt varsinaisesti olen kyllästynyt ja kuollut (-94)
s. 52–74 Kun kello löi kahtatoista (-94) [numeroitu s. 1–23, s. 23/74 epilogi]
s. 75–91 Miten kärsiä joka hetki joka asiasta (-94)

James Bond tulee Suomeen avioituakseen womb-boyn kanssa. Pirjo Pekkalasta on tullut Pekka Pirinen. Tekijän tapa kuvata maailmaa kuin bipoplaarisessa mielialahäiriössä johtaa siihen, että Bond muuttaa mieltään edestakaisin, ja tutustuu lopulta S/M-kuvioihin.

Toinen sarja on hätäisemmin piirretty ja enemmän irrallisia sivun piirroksia. Kuin viittauksena Yellow Kidiin päähenkilön paidan tekstit vaihtelevat: ”Diiva”, ”Loner”, ”Storyteller”: ”Kerron […] tarinan intohimon orjista. Sama olivatko he miehiä vai naisia. Nämä ovat naisia. Luulevat rakastavansa tosiaan, mutta rakastavat vain omaa rakkauttaan, joka ei ole rakkauttakaan, vaan jotain muuta.” Henkilöt ovat nyt kiinalaisia, ja mukana on myös pystykuplissa kiinaa (?). Bashu-vuoren kissat ovat korkeiden oppineiden henkiä. ”Ei kahden ihmisen välillä ole rakkautta, vain taistelua.”

Sivulla 37/50 ensimmäinen ruutu sanoo suoraan: ”Et pitänyt tarinastani, ethän. Se ei ollut sinua varten. Sulje tämä kirja nyt. Et ymmärrä tästä mitään.” Taas on tarianss akissoja, ja usein vain yksi ruutu sivullaan. ”Ihminen on pahuus itse. Hän on Salieri. Hän on Djaghilev.” Rouva Jussintytär vaarallinen testamenttari kartanonsa kissalleen Eleonora von Kissalle ja tämän pennuille ja kani Pupulle jota luuli kissaksi (v. 1700). ”Sain sen verran seksuaalikielteisen kasvatuksen… rouva kirjoittaa päiväkirjassaan.”

Viimeinen sarja on vielä synkempi, ilman ruutujakoa, kolme piirrosta ja puhekuplaa sivulla: ”Mun tyttöystävä nöyryyttää mua […] Mä olen alistettu, kahlittu, lyöty, vanki, äidin vanki, Ellin vanki, sossun vanki, lääketieteen vanki.” JOnkinliast ajeesuskomplekisakin on. ”Itserakkauden tie on vaikein.” Kuitenkin perusajatus on: ”Tahdon että minua rakastetaan.”

Nykyään tällaiset sarjat syntyvät sarjakuvablogeiksi nettiin. Tosin osasta niistäkin kootaan sitten taas albumeita.

Lisätiedot:

[21 x 15 cm pysty albumi; 92 s. + kannet; sisäkansissa sama kuva-aihe 4 kertaa  (+ s. 1 ja 92 + s. 14); sivuja ei numeroitu, paitsi osin 1–37;  s. 15 otsikkokuva; s. 38/51 piirros ”What ever you say” (-93); Otsikko vain selässä, muuten valkoinen, teksti musta vers. tekstattu, tekijä kaunolla sign.; kansi mv osasuurennos, tk. samoin + lad ISBN +painopaikka Yliopistopaino -95; 1. Sarjassa teksti sekaisin suomea, ruotsia ja englantia, huolittelematonta; 2. Sarjassa sivuilla on usein vain yksi piirros, ja ne eivät liity kovin selvästi toisiina, s. 27 pelkkää tekstiä; s. 39–50 numeroitu 1–23, s. 18 italiaa]

Mustanaamion kronikka [I], 1536-1538

Kari T. Leppänen et al. (Semic, 1995)

ISBN 951-876-452-2

Kansi: Mustanaamion hahmo tulen ja savun valossa, alla haaksirikkoutuva laiva ja rantautuva mies, pääkallovala ja pääkallomerkki (ei suom, vaan Lindahl).

Sisällys (suom. tekijä):
s. 64–95 Rhodoksen aarre (Mustanaamio 1980 + 12/1988) [käsik. Norman Worker, kuvitus Kari T. Leppänen]

Tässä julkaisussa on uusintajulkaistu Kari Leppäsen Mustanaamio-lehteen piirtämä, Norman Workerin käsikirjoittama seikkailu. Muut tarinat ovat Lee Falkin & Sy Barryn sekä J. Lundströmin & J. Vallvén (sivuilla 3 ja 5 ei ilmoiteta piirtäjää). Julkaisussa on myös Kari Leppäsen kirjoittama ja kuvittama katsaus Johanniittojen ritarikunnasta (s. 96–97).

Albumin kehyskertomuksessa tulevaisuuden Mustanaamio löytää vuosikausia etsimänsä aarrekammion ja sen kirjastosta ”21:n Mustanaamion muistikoodistot”. Leppäsen kuvittama tarina on albumin neljäs muistelus:

Mustanaamio yöpyy rajuilman yllättämänä Guranin kanssa Kuolleitten laaksossa, kadonneen kansan tempelissä ja kertoo tarinan ensimmäisen Mustanaamion ajoilta. Ensimmäisen Mustanaamion, Kit eli Christopher Walkerin isähän oli ollut Kristoffer Kolumbuksen laivapoikana. Myöhemmin singh-merirosvot tuhosivat Bengalin lahdella isän kauppa-aluksen, ja poika Kit oli ainoa eloonjäänyt, joka maihin kömmittyään vannoi pääkallovalansa.Tarina kertoo ajoista ennen tätä. Kit oli nuorena serkkunsa Simonin kanssa erottamaton ja kuin kaksonen. Kit kuitenkin lähti merille ja Simon pyrki ritariksi, vannoen toisilleen apunsa tarpeen tullen, merkkinään halkaistu kolikko.

Simon toimi kreivi Emilen aseenkantajana, kun Maltalle asettuneet johanniitat etsivät Barbaarirannikolle kätkettyä aarrettaan Suliman julman Ismahanin lähistöltä. Simonilla on palvelijanaan pienikasvuinen ja muotopuoli Drango, johon Allahin jo rankaisemana Sulimanin merirosvotkaan eivät koskeneet. Emile pettää Simonin, joka menettää maineensa muka petturina. Simon ilmestyy Mustanaamiolle ja pyytää pelastamaan maineensa. Mustanaamio ”matkustaa halki Afrikan pohjoiseen” Bizerten satamakaupunkiin ja etsii isänsä ystävän, rikkaan kauppias Beharin (myöhemmin Behadar!).

Simon siis kuoli kunniattomana, ja Kit yrittää pelastaa kunnian palauttamalla aarteet johanniitoille, ja eloon jäänyt Drango olikin saanut kuolevalta Simonilta tiedon sijainnista. Kauppias vie Kitin ja Drangon sinne kauppakaravaanissaan beduiineiksi naamioituneina. Mustanaamio yllättää Sulimanin tämän miesten juhliessa, vapauttaa kaleeriorjat ja haastaa ritarin asussa Sulimanin, joka pelkää taistella aavetta eli kaksoisolentoa vastaan, mutta perinnetapa niin vaatii. Suliman kuolee ruutivaraston räjähdyksen seurauksena vietyään Mustannaamion aarteen luo. Aarre palautuu omistajilleen ja kreivi Emile joutuu oikeuden eteen (ja teloitetuksi), ja Mustanaamio nimitetään johanniittain veljeskunnan kunniaritariksi. Hän kieltäytyy aarteista, ja lähtee Drangon kanssa viidakkoon.

Juoni on siis sarjan amerikkalaisen luojan, Lee Falkin klassisen perustarinan muunnelmaa ja hänen periaatteidensa mukaista – esimerkiksi että Mustanaamio kyllä kostaa, muttei tapa kuin pakon edessä. Jotenkin tuon ajan ruotsalaista vaikutustakin juonessa on havaittavissa. Leppäsen piirrostyö on sujuvaa, sivusommittelut rytmikkäitä klassisen amerikkalaisen supersankarisarjakuvan tyylijlajissa (vaikka Mustanaamio ei olekaan sikäli supersankari, että hänellä on vain ihmisen voimat ja taidot – mutta sitäkin suurempi maine!). Mustan ja valkoisen taitava käyttö ja esim. taistelujen ’säteilevät’ taustaviivoitukset ovat tunnistettavaa graafisen osaajan laatutasoa. ”Ismahanissa muurit ja monet rakennukset ovat Rooman valtakunnan ajoilta”, ja Leppänen on tehnyt taustatutkimuksensa huolella niin rakennusten kuin aseiden ja asujenkin sekä esim. laivojen suhteen. Hieman harmittaa sivujen ylättävän pieni julkaisukoko.

Tarina päättyy vain jatkuakseen III kronikassa.

Lisätiedot:

[26 x 17 cm pysty albumi; 100 s. sis. kannet; kannet väri (kansi mustalla pohjalla otsikkologo + piirros Mn pää + 3 kpl Fantomin hyviä ja pahoja merkkejä + tekstit ”hinta 25 mk, sis. alv. 12 %”+ omassa kentässä ISBN-viivakoodi + valkoisissa kehyksissä väripiirros, johon upotettuna lad. pun. vers. ”Historiallisia tarinoita ensimmäisen Mustanaamion ajoilta” ja mustalla ”1536–1538”; tk 4 väritettyä ruutua, 1536, 1537, 1538 + väritetty taustakuva + teksti ”Historiallisia tarinoita ensimmäisen Mustanaamion ajoilta 1536–1538”); selkä musta, lad. kelt. vers. ”I Mustanaamion kronikka, 1536–1538”; s. 2 = sisäkansi, kust. tiedot + lad. teksti ”Hyvä lukija”, jossa todetaan että 1996 tulee kuluneeksi 60 vuotta ensimmäisen Mustanaamio-seikkailun ilmestymisestä Yhdysvalloissa sekä 460 v. päähenkilön ajautumisesta rannalle + sisältö; mv sarjakuvat, joilla ensimmäistä lukuunottamatta omat nimiöt ja tekijämerkinnät: s. 3–4 ”Paluu” (21. Mustanaamion hauta ja kronikka, merkintä 1939–2xxx, jossa viimeiset kolme numeroa peittyvät sormen alle.); s. 5–20 ”Tarina Walkerin kielekkeestä” (Mustanaamio 1970 © KFS 1970); s. 21–32 ”Mies meressä” (Mustanaamio 1976 / FA 3/76 © KFS 1995/1975, Lee Falk & Sy Barry); s. 33–63 ”Kostaja” (Mustanaamio 8/1977 © KFS 1995/1977; J. Lundström ja J. Vallvé); s. 64–95 ”Rhodoksen aarre” (Mustanaamio 1980 + 12/1988 © KFS1995/1980); s. 96–97 lad. 3 palstalle ”Fakta-kronikka – Johanniittojen ritarikunta”, teksti ja kuvitus Kari Leppänen; s. 98 lad. teksti ”Ensimmäinen Mustanaamion kronikka” + piirros + 5 kpl Fantomin hyvia ja pahoja merkkejä sekä otsikointi ”Mitä piditte tästä julkaisusta?”; s. 99 ilmoitus ”Mainio Mustanaamio-lehti”; kust. tiedoissa s. 2 kust. Semic, paino Algraphics / Tampereen arpatehdas, 1995, toim. Jukka Torvinen, suom. Ulla-Maija Kankaanpää.]

Ks. III Mustanaamion kronikka, 1541-1565 (Semic, 1996)
Huom! II Mustanaamion kronikka, 1541-1565, ISBN 951-876-464-6 (Semic, 1996) ei sisällä suomalaisia piirtäjiä.

Mustapukuinen mies

Ari Kutila (Kemin sarjakuvakeskus, 1995)

ISBN 952-9686-11-0 (nid.)

Kansi: Mustapukuinen mies kerää kukkia ja näyttää lopulta itsekin puulta [Kirjan ainoa värisarjakuva, pysty kolmen vaakaruudun sanaton sarja].

Takakansi esittelee: ”Jos et osaa lukea, mutta olet mestari katsomaan kuvia, tämä sarjakuva-albumi on sinua varten. Mustapukuinen mies on vieraillut vuodesta 1983 lähtien useissa lehdissä, kuten Hymyssä, Helsingin Sanomissa, Polarnaja Pravdassa, Dagens Nyheterissä jne. Mustapukuisesta miehestä on tehty myös tanssiesitys (Jaap Klevering 1993). Kirjaan on koottu Mustapukuisen miehen parhaimmat vuosien varrelta. Mustapukuinen mies ei puhu, vaan puhuttelee.”

Kirjassa on erimuotoisia sarjoja, pysty- (1 sivulla, 2–3 kuvaa) ja vaakastrippejä (1–2 sivulla, 2–3 kuvaa), osa jaettuna osiin (kolme ruutua sommiteltuna samalle sivulle diagonaalisarjaksi tai jopa jaettuna kolmelle eri sivulle). Kaikkiaan sarjoja on 138 (vaakastrippejä 98 + rikottuja vaakastrippejä diagonaalisivulla 5 + rikottuja vaakastrippejä kolmella sivulla 5 + kahden kuvan sarja sisäkansissa 1 = 109; pystystrippejä 28 + kansi = 29; eli kaikkiaan 138 sarjaa).

Mustapukuinen kohtaa monenlaisia ihmeitä, mm. hämäävää perspektiiviä, outoja valoja ja varjoja, ja erilaisten symbolien kanssa leikitellään taiten. Sarjakuvan omia ilmaisukeinoja puretaan myös, ja viittaus sarjakuvahistoriaankin löytyy (Rymy-Eetuun, s. 39).

Kutila on taitava pelkistäjä ja mainio ideanikkari. Sitä todistavat myös sivujen alalaidan pikkkuruiset mustapukuiset miehet, jotka touhuillaan säestävät sivulle sijoitettua sarjaa vähän Pelle Pelottoman pikku apulaisen tapaan – sivunumerot on sijoitettu niiden soikiopäihin!

Mustapukuisen miehen seuraava kokooma olisikin valitettavasti sitten jo tekijänsä muistokirja.

Lisätiedot:

[21 x 21 neliömainen albumi; 100 s. + kannet; kansi väri, mustalla pohjalla upotettuna väripiirros, kolmirivinen strippi, ylhäällä lad. vers pun. tekijä ja kelt. otsikko, alhaalla lad. vers. pun. ”Kemin sarjakuvakeskus”, tk mv mustalla pohjalla lad. valk. vers. esittelyteksti: ”Jos et osaa lukea, mutta olet mestari katsomaan kuvia, tämä sarjakuva-albumi on sinua varten. Mustapukuinen mies on vieraillut vuodesta 1983 lähtien useissa lehdissä, kuten Hymyssä, Helsingin Sanomissa, Polarnaja Pravdassa, Dagens Nyheterissä jne. Mustapukuisesta miehestä on tehty myös tanssiesitys (Jaap Klevering 1993). Kirjaan on koottu Mustapukuisen miehen parhaimmat vuosien varrelta. Mustapukuinen mies ei puhu, vaan puhuttelee.” + ISBN; selkä musta, lad. vers. pun. tekijä ja kelt. otsikko; sisäkansissa mv piirros (alussa lumessa jalanjäljet, lopussa jäljet ja ne tehyt Mustapukuinen mies, suu sama kuin jäljet); s. 1 nimiö + piirros (kitarahymy = s. 27); s. 2 kust.tiedot; s. 3–100 mv sk, eri muotoisia (1–3 ruutua, pysty- ja vaakastrippejä, joilalkin kaksikin strippiä, yksittäisiä strippejä jaettu samalle sivulle ja myös kolmelle sivulle); sivunumerointi piirroksin, mustapukuisen miehen päässä numerot]

Ks. Mustapukuinen mies (Arktinen Banaani, 2012)

Muumipeikko 17

Lars Jansson; suomennos Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen (WSOY, 1995)

ISBN 951-0-20052-2 (nid.)

Kansi: Piirroskooste kirjan tapahtumia ja hahmoja, mm. Niiskuneiti, Muumipeikko ja elämäneliksiiri, Veronkantaja, vakoojia, satuhahmoja ja Drontti Edwardin jalka! Etualalla Niiskuneiti kämmenellään sammakko (piirros Jukka Murtosaari)

Sisällys:
s. 5–49 Muumisalapoliisi (MP 45, str. BC 1–89 Lars 1966) [alkuruudussa” Muumi salapoliisi”]
s. 53–94 Kevättunteita (MP 46, str. BD 1–84 Lars 1966)
s. 97–135 Muumipeikko pelastaa prinsessan (MP 47, str. BE 1–77 Lars 1966)
s. 139–186 Muumipeikko ja agentti 008 1/2 (MP 48, str. BF 1–95 Lars 1966)

Jälleen omakohtaista tarinointia: Lars Jansson oli ahminut dekkareita ja kirjoittanut ensin englanniksi, sitten ruotsiksi kirjan, joka suomennettiin nimellä Viisituhatta puntaa (1968, WSOY). Muumipeikko on tällä kertaa hullaantunut fiktiivisen dekkarikirjailijan Tabitha Twistien tuotantoon, jonka esikuvan kyllä arvaa helposti.

Muumitalo on lumen saartamana, mutta silti epäilytäviä vieraita – ja hirvellä ratsastava Vilijonkka! – saapuu Haisulin ja Polisiimestarin lisäksi. Seuraa nokkelaa pilailua dekkarien kliseillä sekä yleistä väärinkäsityskomediaa.

Kevättunteet vellovat, varsinkin Vilijonkalla, jolla ne ulottuvat siivousinnosta rakastumiseen. Muillakin tunteet ja niiden kohteet vaihtelevat. Hauska nähdä Vilijonkka välillä vallattomana, jopa Kampsun paheksuessa. Vilijonkan taloudenhoitaja Mabel osoittautuu todella vakaaksi luonteeksi.

Lars Janssonilla riittää ideoita: Veronkantajan saapumisesta päädytään elämäneliksiirillä herätettyihin Grimmin satuhahmoihin! Kaikki ei kuitenkaan suju kuin saduissa. Vierailemassa myös Drontti Edward ja Poliisimestari.

Muumipeikko värvätään valtion salaiseen hankkeesen keksimään uudelleen elämäneliksiiriä, ja sehän vetää vakoojia kuin kärpäspaperi… Jansson (sic!) ja Andersson (oik. Marmeladov ja Babalantshuk) ovat ajassaan ehkä hippasen neuvostovastaisia karikatyyrejä… itsemurhapillerikään ei toimi! Lisätään soppaan lännen agentti 800 1/2, kavala Kultatassu ja hänen knalleja heittelevä apurinsa Flapjap – ja Marmeladov perehtyy lännen rappioon lukemalla Fanny Hilliä!

Ruutuja erottavat esineet osallistuvat näissä kaikissa jaksoissa tarinaankin.

Lisätiedot:

[18 x 21 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk m-v piirros ja sisällys; 192 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia; m-v sk 2 st/s. paitsi s. 49, 135, 186 vain yksi strippi; ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö; s. 2 esipuhe Juhani Tolvanen ots. ”Englanti on muumien kieli” + ruutu; s. 4, 50, 52, 96, 136, 138 tyhjä; s. 3, 51, 95, 137 otsikko; s. 187 kust.tiedot; s. 188–189 lad. tähän mennessä ilmestyneet; s. 190–192 tyhjä]

Muumipeikko 18

Lars Jansson; suomennos Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen (WSOY, 1995)

ISBN 951-0-20053-0 (nid.)

Kansi: Piirroskooste kirjan tapahtumia ja hahmoja, mm. Niiskuneiti, Muumimamma ja -pappa, Nuuskamuikkunen ja Tuppe sekä esi-isät. Etualalla Muumipeikko salakuljettajan lankulla (piirros Jukka Murtosaari)

Sisällys:
s. 5–49 Muumipeikon vaarallinen elämä (MP 49, str. BH 1–89 Lars 1967)
s. 53–98 Muumit Torrelorcalla (MP 50, str. BK 1–92 Lars 1967)
s. 101–148 Niiskuneiti seurapiireissä (MP 51, str. BL 1–95 Lars 1967)
s. 151–191 Jo muinaiset kreikkalaiset (MP 52, str. BM 1–81 Lars 1967)

Aloitus metavitsillä: Muumipeikko kertoo aloittavansa uuden sarjakuvan aina samalla tavalla. Muumipeikon vaarallinen elämä on aikamoista farssia, kun muumit yrittävät järjestää seikkailuja kulkurielämästä huilaavalle Nuuskamuikkuselle ja tämän toveri Tupelle, mistä seuraa erilaisia hurjia merenkulkuvitsejä ja viskin pallottelua salakuljettajien ja Poliisimestarin välillä.

Hurjimmasta päästä on tarina muumien seuramatkasta etelän aurinkoon. Syödään LBJ-pillereitä ja myöhästytään paluulennolta, hankitaan rahaa muumibaarin pitämisellä (!) ja viinanpoltolla… ja vähän kielilkursseja antamalla (taas sama monimerrkityksinen lause ”tätini kynä” = ”la plume de la ma tante”!). Rekvisiitta ja tapahtumat eivät enää pääsisi muumiuniversumiin: maassa lojuu huumeruisku, ruutuja erottaa marisätkä, mustekalaa nuijitaan ja härkää hakataan sateenvarjolla – se pahin kaikista! Paluu tehdään laskuvarjoilla – ja laskuvarjot kannattelevat myös Loppu-tekstiä. Janssonin kiusaus mainittu!

Aika vähän seurapiireistä on kyse tarinassa, jossa Niiskuneidin veli Niisku tulee mukaan kuvioihin (siis varsin myöhään, tarinassa numero 51). Tällä Niiskulla ei muuten ole hänet animaatioissa muista muumeista erottavia silmälaseja, ja sekaannuksia syntyykin. Enemmänkin on kyse sisartaan hieman ylisuojelevan Niiskun ja häntä romanttisemmin haluavan Muumipeikon välille syntyvistä mustasukkaisuuden tai kateuden kuvioista.

En lähde ylitulkitsemaan, mutta totean vain, että voihan nähdä Larsin tässä heijastelevan jotain myös Janssonien sisarusten kesinäisistä kemioista.

Stripissä BL57 on yksi kääntämätön tai tekstaamaton kupla, jossa tietysti osuu olemaan juuri sana ”NÅ?” Toisaalta yhdet näyttävimmistä ruutujen erottajista ovat stripin BL40 salamat. Esi-isätkin kaivetaan taas kerran esille.

Muinaisten kreikkalaisten luokse päästään tietysti kaivamalla taas aikakone esiin, ja satiirinen näkemys demokratian muodoista seuraa tietysti, mutta tavataan myös joukko myyttisiä hahmoja.

Lisätiedot:

[18 x 21 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk m-v piirros ja sisällys; 192 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia; m-v sk 2 st/s. paitsi s. 49, 146, 191 vain yksi strippi; ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö; s. 2 esipuhe Juhani Tolvanen ots. ”Aerofoto – kuvia ilmasta” + ruutu; s. 4, 50, 52, 96, 100, 149 tyhjä; s. 3, 51, 99, 148 otsikko; s. 192 kust.tiedot]

Muumipeikko 19

Lars Jansson; suomennos Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen (WSOY, 1995)

ISBN 951-0-20397-1 (nid.)

Kansi: Piirroskooste kirjan tapahtumia ja hahmoja, mm. Muumipappa ja -mamma, Niiskuneiti, Poliisimestari, Nipsu ja Haisuli sekä ritari ratsuineen, etualalla Muumipeikko toimittajana (piirros Jukka Murtosaari)

Sisällys:
s. 5–46 Nipsu parantaa tapansa (MP 53, str. BN 1–84 Lars 1968)
s. 49–90 Muumipeikko toimittajana (MP 54, str. BR 1–83 Lars 1968)
s. 93–148 Muumipeikko ja orpolapset (MP 55, str. BS 1–111 Lars 1968)
s. 151–198 Ritarimuumi (MP 56, str. BT 1–95 Lars 1969)

Nipsu menee huijauksissaan niin pitkälle, että tekee kääntymyksen hyväksi ja alkaa käännyttää muitakin, kunnes sekin menee liian piktälle. Pieni moraliteetti siis. Mukana mm. Mymmeli, Vilijonkka, Haisuli, Poliisimestari ja Nipsun eno.

Muumipappa ei saa yleisönosastokirjoituksiaan lehteen, joten hän perustaa oman. Taitaa siinä samassa keksiä koko somen, sillä lehti julkaisee vain mielipidekirjoituksia (ja Muumipapan novellin ja runoja), sillä kaikki haluavat nähdä vain omat ajatuksensa julkaistuina! Metahuumoria: ”Luulin, että vain sarjakuvissa on näin vahvaa liimaa!” Vähitellen opitaan painotekniikkaa ja journalismin perusteitakin…

Niiskuneiti rakastuu Ruunari rahankerääjään ja päätyy avustamaan lastenkotia, ja lopulta käytännössä adoptoimaan isommat orvot Narinan ja Kitinän. Seuraa yksinhuoltajan arkea – ja hiukan tohtori Spoksin kirjan konsultointia ja vapaan kasvatuksen krittiikkiä…

Niiskuneiti kaipaa ritarillista käytöstä miehiltä, turhaan, joten aikakone kaivetaan taas esiin. Muumimamma ei enää halua menneisyyteen, mutta muut vierailevat Kuningas Arthrurin pyöreän pöydän ritarien ja jopa Merlinin luona. Ne hienostuneet tavat naisia kohtaan jäävät silti löytymättä. Ritarit ovat aikamoisia kömpelyksiä loppujen lopuksi. Esi-isiäkin tavataan taas.

Lisätiedot:

[18 x 21 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk m-v piirros ja sisällys; 200 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia; m-v sk 2 st/s. paitsi s. 90, 148, 198 vain yksi strippi; ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö; s. 2 esipuhe Juhani Tolvanen ots. ”Sisarusten lempisarjakuvat” + ruutu; s. 4, 48, 92, 150, 200 tyhjä; s. 47, 91, 149 otsikko; s. 199  kust.tiedot; s. 188–189 lad. tähän mennessä ilmestyneet; s. 190–192 tyhjä]

Muumipeikko 20

Lars Jansson; suomennos Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen (WSOY, 1995)

ISBN 951-0-20398-X (nid.)

Kansi: Piirroskooste kirjan tapahtumia ja hahmoja, mm. Louska, Vilijonkka, Muumipappa, Miska, hattivatit sekä radikaali Rufus, etualalla Muumipeikko kantaa merenneitoa ja Niiskuneiti kukkkaiskuvioituna (piirros Jukka Murtosaari)

Sisällys:
s. 5–43 Muumipeikko ratsailla (MP 57, str. BU 1–78 Lars 1969)
s. 47–96 Muumipeikko ja merenneito (MP 58, str. BV 1–99 str. Lars 1969)
s. 99–142 Miskan paluu (MP 59, str. BX 1–88 str. Lars 1970)
s. 145–187 Muumipeikko ja radikaalit (MP 60, str. BY 1–85 str. Lars 1970)

Jälleen nokkelaa juonen kuljetusta: löydetty hevosenkenkä johtaa Muumipapan hevosen omistajaksi. Siitä päädytään mm. ratsastukseen, vankkurien rakentamiseen ja ketunmetsästykseen (huom! Englannissa ilmestyvässä sarjassa). Muumimamma osoittautuu oivaksi hevoskuiskaajaksi.

Sivulla 8 on yllättäen filmi kääntynyt, eli kuvat ja tekstit ovat peilikuvina.

Muumipeikko kohtaa merenneidon, eikä kukaan tahdo uskoa sitä. Nipsun kanssa etsitään, eri motiiveista, ja lopulta löytyy merenneito, ja merenmieskin. Neito kotiutuu muumitaloon, ja hänhän on yhtä hankala vieras kuin monet muutkin.

Miskan edellisestä vierailusta on kulunut 12 vuotta (Miskankin mukaan). Miska on edelleen hankala tapaus, taloudenhoitaja kun ei halua tehdä itsestään numeroa, mutta on kamalan vaativa. Kun hän vielä kaiken lisäksi pamahtaa suffragetiksi ja alkaa tasa-arvoistaa muumiperheen arkea, seuraa tietysti kaaosta.

Hipahtavat radikaalit tuelvat Muumilaaksoon, yhden Rufuksen muodossa. Hän on jälleen sellainen aatteen mies, jolla on ajatuksia, ja itsekeskeisyyttä, muttei juuri kykyjä tomintaan. Seuraa onttoja julistuksia ja vastakkainasetteluja, mm. Muumipapan ikä näyttää nuoresta Rufuksesta mahdottomalta radikaaliksi. Mutta muumiperhehän on kaikkea muuta kuin poroporvarillinen, kun ei päättele vain papan silinterihatusta…

Lisätiedot:

[18 x 21 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk m-v piirros ja sisällys; 192 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia; m-v sk 2 st/s. paitsi s. 96, 135, 187 vain yksi strippi; ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö; s. 2 esipuhe Juhani Tolvanen ots. ”Muumipeli” + ruutu; s. 4, 44, 46, 98, 144 tyhjä; s. 3, 45, 97, 143 otsikko; s. 188 kust.tiedot; s. 189–190 lad. tähän mennessä ilmestyneet; s. 191–192 tyhjä]

Olmi kolmonen / Olmi 3 – Now with English subtitles

Chirster Nuutinen et al. (Arktinen Banaani, 1995)

Kansi: Kissapoika kävelee metsätiellä kirja kainalossa (jatkuu takakanteen, aihe sivulta 54).

Sisällys (suom. sarjakuvat):
s. 4–6 Robert Nyberg: Positiivinen ajattelu / Positive thinking
s. 7–9 Petteri Tikkanen: Hyppää pois / Jump Away
s. 10–13 Robert Ottosson: Slajka (teksti Christer Nuutinen)
s. 14–16 Hans Christian Nissen: Susi (Aisopos / Nuutinen / Nissen)
s. 17–23 Outi Vanamo: Grand Station
s. 25–28 Jussi Karjalainen: Kolmen markan juttu / Small Money Story
s. 29–32 (Jani) Kaltsu Kallio: Sergei – ”Nuorisorikollinen” / Sergei – A Juvenile Delinquent
s. 33–38 Kaltsu Kallio: Fritz ja Sergei pizzalla
s. 39–41 Juha Koivunen: Oho / Whoa
s. 42–43 Perttu Mäkelä: Gallup (+ Christer Nuutinen)
s. 44–48 Tommi Hänninen: Pupuankka yllättää [1/2 s piirros + 18 strippiä, jokaisessa nimiölogo]
s. 50–52 Aapo Rapi: Ankanpojan identiteetti / ”Finding the Duckling”
s. 53 Petteri Tikkanen: Sika / Pig’s Friday Night
s. 54–62 Christer Nuutinen: 1967

Tämä on oikeastaan lehti, omakustannelehden kaupallisempi jatkoversio (ja jo lähtökohdiltaan viimeinen numero), mutta kun se on albumin muotoinen, englanninkielisin käännöksin varustettu (sivujen tai ruutujen alalaidassa) ja ISBN:kin on, niin lasketaan nyt tässä myös albumiksi. Se esitteli useita pienlehdissä tunnettuja tekijöitä ensi kertaa laajemmalle yleisölle.

Lisätiedot:

[21 x 15 cm pysty albumi; 64 s. + kannet (sisäkansissa mv piirrokset, kaloja); kannet väri, kuva jatkuu takakanteen (kannessa väripiirros , jossa piirretty otsikko ”Olmi 3”, alareunassa punainen nauha, jossa valkoisella lad. vers. ”Now with English subtitles”; tk väri, kuva jatkuu kannesta, päälle ylös ’repäisty’ sivu kierrelehtiöstä, jossa väripiirrosta ja mustalla gem.lad. esittelyteksti sekä keltaisella kustantajan logo + upotettuna alas ISBN-viivakoodi mv; selkä musta, lad. valk. vers. ”Olmi kolmonen – Now with English subtitles” + keltaisella kustantajan logo; s. 1 nimiö + piirrosruutu; s. 2 otsikkokuva ”Olmin kolo” (Outi Vanamo), tekstattuna pääkirjoitus (viimeinen Olmi), kust.tiedot (Ginipik Press yhteistyössä Arktisen Banaanin kanssa, paino Like); s. 3 iso piirros (C.Nuutinen); s. 4–62 mv sk eri muotoisina; s. 24 Gunner Lundkvist: ”Klas katt”; s. 49 Tommi Hännisen Pupuankka yllättää koko sivun kerhomainos; s. 63 tekijäesittelyt tekstattuna ja tekijäin piirroskuvat; s. 64 musta, ylhäällä lad. valkoisella ”Kansi: Ginipik Graphiks  / Nuutinen & Vanamo, Postproduction: Hänninen & Ranta]

Ontot kukkulat

Petri Hiltunen (WSOY, 1995)

ISBN: 951-0-20102-2 (nid.)

Kansi: Mustalla pohjalla pysty väripiirros, jossa peikko Avrian ja noita Kristiina aseistettuina laskeutumassa luolaan

Takakannen mukaan: ”Ontot kukkulat on nyky-Suomeen sijoittuva tumma fantasia, joka pakenee yksinkertaista määrittelyä. Se on sekä tuhatvuotisen peikon ja 200-vuotiaan noidan rakkaustarina että kertomus peikkorodun ahdingosta lujaa vauhtia ylikansoittuvassa ja saastuvassa maailmassa. Hiltusen ensimmäinen omaan käsikirjoitukseen perustuva albumi on modernia kauhua, jonka teemoina ovat unelmien tärkeys ja taistelu paremman huomisen puolesta. Albumissa tosi ja fantasia sekoittuvat toisiinsa tekijälleen ominaisella tavalla. Ontot kukkulat on Petri Hiltusen viides sarjakuva-albumi.”

Albumin ansiokas idea on aiheen haku suomalaisesta mytologiasta ja päivittää se tähän päivään (tai siis heti Neuvostoliiton romahtamisen jälkeiseen aikaan). Anekdoottina mainittakoon, että tämän albumin syntysanat ovat kuuleman mukaan samasta pöytäseurueesta, josta käynnistyi myös kirjallisuuden Finlandia-palkinnon saanut Johanna Sinisalon ”Ennen päivänlaskua ei voi” – ja omistus on osoitettu Toni Jerrmanille, joka tosin on myös merkittävä Hiltusen julkaisija Tähtivaeltaja-lehden päätoimittajana ja ”Hysteriassa” myös ensimmäinen käsikirjoittaja.

Jälkisanoissaan tekijä avaa hienosti ajatteluaan, kokemaansa luokittelua kotimaisella alan kentällä, sarjan taustaa sekä lähteitään. Hiltunenhan on tämän jälkeenkin tehnyt tasaisesti sarjakuvan eri lajeja: historiallista, scifiä, kauhua ja fantasiaa – ja jopa sanomalehtistrippien huumoria. Hän on myös yksi ehdottomasti tuotteliaimpia piirtäjiämme, mikä on merkillistä ottaen huomioon runsaasti taustatutkimusta vaativat realistishenkiset sarjat.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet, ei skp; kannet mustat, kannessa upot. väripiirros, lad. valk. vers. tekijä, otsikko ja kustantaja; selkä musta, tk musta, valkoisella lad. otsikko ja esittelyteksti, ISBN-viivakoodi; s. 1 nimiösivu + omistus Toni Jerrmanille + sitaatti Anni Swanin kertomuksesta ”Silkinhieno ja peikot”; s. 2 kust.tiedot; s. 3–62 mv sk sivun taitossa, sivut numeroitu latoen, tekstaus Hannele Parviainen; s. 63  tekijän ”Jälkikirjoitus”; s. 64 tyhjä]

Ornette Birks Makkosen täydelliset seikkailut [1]

[Ornette 1]

Pauli Kallio, Ville Pirinen (Jalava, 1995)

ISBN 951-887-076-4 (nid.)

Kansi: Ornette ja kirjastonhoitajanaisensa, taustalla McCartney.

Sisällys (julkaistu Rumbassa 1993–1995, ellei toisin mainita):
s. 4–5 Ornette Birks Makkonen valitsee ammattinsa [ensijulkaisu]
s. 6 Ornette Birks Makkonen seikkailee ensimmäisen kerran
s. 7 Ornette Birks Makkonen seikkailee jaksossa nimeltä ”Äidin sydän”
s. 8 Ilmojen halki käy Ornette Birks Makkosen tie
s. 9 Ornette Birks Makkosen romanttinen tuokio
s. 10 Ornette Birks Makkonen ja levyjukan painajaiset numero 1–5
s. 11 Ornette Birks Makkonen tapaa aikamme merkkihenkilöitä
s. 12 Ornette Birks Makkonen – Korut, kellot ja käteinen, kiitos!
s. 13 Ornette Birks Makkosen trooppiset koettelemukset: osa 1
s. 14 Ornette Birks Makkonen seikkailee! – Trooppiset koettelemukset II: El rumba es universal!
s. 15 Ornette Birks Makkosen trooppiset koettelemukset III: Mustanaamion varjeluksessa
s. 16–17 Ornette Birks Makkonen – Dizzy-vainaan ihmelääke [Tampere Jazz Happeningin ohjelmalehti 1994]
s. 18 Ornette Birks Makkonen avioliittoneuvojana
s. 19 Ornette Birks Makkonen lopettaa tupakoimisen
s. 20 Ornette Birks Makkonen välttää seuramatkan vaivat
s. 21 Ornette Birks Makkonen Meets Honololu Baby
s. 22 Ornette Birks Makkonen vaihtaa vesisukset tavallisiin
s. 23 Ornette Birks Makkonen Meet Ornette Marx Prinkkala
s. 24 Ornette Birks Makkonen piristyy huomattavasti
s. 25 Ornette Birks Makkonen ja improvisoivat yövieraat
s. 26 Ornette Birks Makkonen ei seikkaile tänään
s. 27 Ornette Birks Makkonen sekä myös Roosevelt Makkonen seikkaievat
s. 28 Ornette Birks Makkonen tekee gigaelektronivoltin
s. 29 Ornette Birks Makkonen mainoskatkojen välissä
s. 30 Ornette Birks Makkonen soittaa kolmasti
s. 31 Nain ohramaisesti voisi käydä Ornette Birks Makkosellekin jos hän olisi alkoholisti!
s. 32 Ornette Birks Makkosen sisäinen ääni
s. 33 Ornette Birks Makkonen huomion keskipistenä
s. 34 Ornette Birks Makkonen leijonankesyttäjänä
s. 35 Ornette Birks Makkonen palaa lestiinsä
s. 36 Ornette Birks Makkonen tekee myönnytyksen epäilyttävälle muovialumiinilörkölle
s. 37 Ornette Birks Makkonen ja monokkelia käyttävä muukalainen
s. 38 Ornette Birks Makkonen ylittää itsensä
s. 39 Ornette Birks Makkonen saa rahansa takaisin
s. 40–43 Ornette Birks Makkonen oleskelee yllättäin Keski-Pohjanmaalla ja suunnittelee lättyjen paistamista [Noitarumpu 3]
s. 44 Ornette Birks Makkosen joulusatu
s. 45 Ornette Birks Makkonen Amerikassa eli Hätä lukee lakia tai Iisi miljoona
s. 46 Ornette Birks Makkonen myyttisessä menneisyydessä
s. 47 Ornette Birks Makkonen avaa suunsa

Julkaisupaikkansa, Rumba-lehden, mukaisesti tämän sarjan teemana on musiikki, nähtynä melko lailla laajasti ja vapaasti päähenkilö-dj:n kautta. Tarinat ovat ilmestyneet lehdessä vuosina 1993–1995 ja ovat sivun mittaisia. Pidemmät, kahdesta neljään sivun jaksot ovat muualla ilmestyneitä, sekä tähän kokoelmaan tehty avausosuus.

Ville Pirisen piirrostyyli on pidäkkeettömän taiteellinen, jännästi puupiirroksen tai linoleikkauksen sävyjä sivuten. Aina se ei ole kaikkein selkein tapa kertoa tarinaa, mutta kylläkin harmoniassa Pauli Kallion käsikirjoituksen kanssa, joka yltää niin snobismiin kuin itseironiaankin. Julkaisupaikasta lienee myös asennemaailma: musiikinharrastus tuntuu tekevän harrastajasta kapeakatseisemman, muita lajeja suvaitsemattomamman.

Harvoin käsikirjoittajan näkee näin hurjasti tuhlailevan ideoitaan: lähes joka jaksossa on alalaidassa vitsinä seuraavan jakson fiktiivinen otsikko, eli aiheita on tavallaan tuplasti käytettyjen verran. Sisäkansiaukemamilla on kuusitoista hommage-piirrosta kollegoilta: Irisz Simon, Tomi Riionheimo, Ilkka U. Pesämaa,  Matti Hagelberg, Kivi Larmola, Roju, J. Lehto, Outi Vanamo, T. Rytöhonka, Pentti Otsamo, Maarit Kytöharju, Christer Nuutinen, Jii Roikonen, Mikko Viljakainen & Maria Hakkarainen, Pasi Heikura, J. Tilsa.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet; ei sivunumerointia; kannet väri; sisäkansiaukemilla, eli 1. ja 2. sisäkannessa ja sivuilla 1 ja 48 neljä hommage-piirrosta kullakin eri taiteilijoilta, sisältäen: Irisz Simon, Tomi Riionheimo, Ilkka U. Pesämaa,  Matti Hagelberg; Kivi Larmola, Roju,  J. Lehto, Outi Vanamo, T. Rytöhonka, Pentti Otsamo, Maarit Kytöharju, Christer Nuutinen, Jii Roikonen, Mikko Viljakainen & Maria Hakkarainen, Pasi Heikura, J. Tilsa; s. 2 kust.tiedot ja hommages-piirrrosten tekijälista, tieto aiemmista julkaisuista; s. 3 nimiö, lad.; s. 4–47 mv sk vaihtelevin taitoin]

Ks. Ornette, Elvis ja juhlamokkakengät (Suuri Kurpitsa, 1998)

Palaneen käryä balkongilla

[Kurpitsakermaa 5]

Reima Mäkinen (Suuri Kurpitsa, 1995)

ISBN 952-9887-06-X (nid.)

ISSN 1237-3044

Kansi: Talonmies Jere Korhonen imuroi teollisuusimurilla valokuvia ja rahaa, ratsastaa letkulla (satula ja suitset)

Sisällys:
s. 3–4 Prologi
s. 5–6 Kummitteleva kantokassi
s. 7–9 Jere Korhosen kohtaloksi koituva Ilmatiwis pannuhuone
s. 10–12 Olin eläkeikäinen ihmiskone
s. 13–16 Saunakultti
s. 17–23 Musta kuningatar
s. 24–28 Palaneen käryä balkongilla
s. 29–31 Treffit Kosmoksessa
s. 32–33 Skeptikon arkea
s. 34–39 Kipuna
s. 40–41 Kadotettu lapsi
s. 42–45 Voima
s. 46–47 Vuoden löytö
s. 48 Keskustelua Kosmoksessa [strippi]

Aiempia töitä humoristisempaa Reima Mäkistä. Edelleen ollaan jossakin arjen ja fantasian, jopa scifin rajamailla. Ironisia käänteitä ja uudella tavalla vääristyneistä kulmista nähtyä suomalaista arkea.

Päähenkilö on talonmies Jere Korhonen, joka kohtaa yhä oudompia asukkeja ja ilmiöitä kerrostalossaan. Mukana hauska hommage Moebiuksen suuntaan (alkup. Jerry Corneliuksen ilmatiivis autotalli). Aloitusruutujen ’sinetit’ viittaavat esim. EC-kauhusarjoihin.

Sivulta 29 sarjat ovat vielä vapaampaa sci-fiä, piirrostyyleiltäänkin vaihtelevia. Kertomarakennetta rikotaan postmodernisti, ja futuristis-kubistista kuvaustapaakin kokeillaan.

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 48 s. + kannet; kansi väri (kansi tietokoneväritetty, liukuja ja ’palava’ teksti ”balkongilla”), selkä musta (ei selkätekstejä); tk väripiirros, jossa keltaisena paperinauhana tausta lad. mustalle tekstille, tekijäesittely; sisäkansissa punavalkoinen painatus, jossa valkoisella skissejä ruuduiksi, myös kansikuvaidea; s. 1 nimiö ja kollaasipiirros albumin aiheista + kust.tiedot; s. 2 mv piirros päähenkilöstä + lad. alkusanat, Kata Koskivaara: ”Arki on outo asia”; s. 3–47 sk; sajoissa tyekstaus, paikoin mysö harmaarasteria; s. 48 lad. lista Suuren kurpitsan tuotteista  (”Suuri Kurpitsa – Noin 15 vuotta brilliantteja sarjakuvia”) + mv strippi]

Pekka ja Pätkä vauhdissa

[Pekka Puupää Mä-ke-län ta-vu-te-tut n:o ?]

Fogeli = Ola Fogelberg (Kustannus-Mäkelä, 1995)

ISBN: 951-873-584-0 (sid.)

Kansi: Piirros sivun 7 kuvasta [jatkettu alhaalta ja oikealta; Päällys Raimo Huittinen]

Sisällys:
s. 5–10 VAUH-DIN HUR-MAA (PPP8) (PP4, PP7)
s. 11–16 PE-LAS-TUS-PUU-HIS-SA (PPP7) (PP4)
s. 17–22 HYT-TY-NEN (PPP10) (PP6)
s. 23–28 E-VERS-TIN VAT-SA (PPP4) (PP2)
s. 29–34 VAR-MA ON AI-NA VAR-MA (PPP7) (PP4)
s. 35–40 SII-VOUS-HOM-MIS-SA (PPP2) (PP7)
s. 41–46 TOT-TA O-LI (PPP5) (PP3)
s. 47–52 LU-PAUS (PPP4) (PP2, PP8)
s. 53–58 PEK-KA PYS-SY-MIE-HE-NÄ (PPP10) (PP6)
s. 59–64 E-DES-TA-KAI-SIN (PPP10) (PP6)
s. 65–70 YH-TEIS-VE-NE (PPP6) (PP3)

Lisätiedot:

[21 x 14 cm pysty kovakantinen kirja [8], 72 s. + kannet + sisäkansilehdet (2 + 2), kansi väri;  Päällys Raimo Huittinen, piirros sivun 7 kuvasta (jatkettu alhaalta ja oikealta), s. 1 otsikko ”Pekka ja Pätkä vauhdissa”, s. 2 tyhjä, s. 3 nimiö ei vinjettiä, s. 4 kust tiedot + © Ruth Kaila 1995, s. 5–70 mv ruutu per sivu, alle ladottu teksti tavutettuna gemenalla (!), otsikot versaalilla, tk sinapinkeltainen + ladottu musta teksti, selkämys valkoinen, ladottu lihavalla teksti punaisella ja versaalilla nimi, gemenalla Mäkelä]

Pekka Puupää ja rosvot

[Pekka Puupää Mä-ke-län ta-vu-te-tut n:o ?]

Fogeli = Ola Fogelberg (Kustannus-Mäkelä, 1995)

ISBN 951-873-554-9 (sid.)

[PUUTTUU KANSALLISKIRJASTOLTA???]

Kansi: Piirros sivun ?? kuvasta (päällys Raimo Huittinen)

Sisällys:
s. zz–xx

Mä-ke-län ta-vu-te-tut, sarja jatkuu.

Lisätiedot: ???

[21 x 14 cm pysty kovakantinen kirja [6], 72 s. + kannet + sisäkansilehdet (2 + 2), kansi väri;  Päällys Raimo Huittinen, piirros sivun 45 kuvasta, s. 1 otsikko ”Pekka Puupää j arosvot”, s. 2 tyhjä, s. 3 nimiö ”Fogeli Pekka Puupää ja rosvot” + vinjetti (sivun ?? kuvasta), s. 4 kust tiedot + © Ruth Kaila 1994, s. 5–70 mv ruutu per sivu, alle ladottu teksti tavutettuna versaalilla, tk violetti + ladottu musta teksti, selkämys valkoinen, ladottu lihavalla teksti violetti ja versaalilla nimi, gemenalla Mäkelä]

Pekka ja Pätkä säästää

[Pekka Puupää Mä-ke-län ta-vu-te-tut n:o 9]

Fogeli = Ola Fogelberg (Kustannus-Mäkelä, 1995)

ISBN: 951-873-585-9 (sid.)

Kansi: Piirros sivun 19 kuvasta [päällys Raimo Huittinen]

Sisällys:
s. 5–10 PEK-KA SÄÄS-TÄÄ (PPP2) (PP1)
s. 11–16 SÄH-KÖN SÄÄS-TÖ (PPP8) (PP4)
s. 17–22 SÄÄS-TÄVÄI-SYYS-VIIK-KO (PPP4) (PP2)
s. 23–28 PE-RIN-TÖ-TÄ-TI KUO-LEE (PPP7) (PP3)
s. 29–34 SA-TA MARK-KAA (-51) (PPP9) (PP5)
s. 35–40 KER-RAN-KIN VA-RO-VAI-NEN (PPP5) (PP2)
s. 41–46 E-DUL-LI-NEN A-LEN-NUS (PPP6) (PP3)
s. 47–52 RAU-TAI-NEN AN-NOS (PPP8) (PP4)
s. 53–58 500 MARK-KAA (PPP8) (PP4)
s. 59–64 KA-DO-TET-TU RA-HA (-52) (PPP10) (PP6)
s. 65–70 HY-VIÄ AI-KEI-TA (PPP7) (PP4)

Lisätiedot:

[21 x 14 cm pysty kovakantinen kirja [9], 72 s. + kannet + sisäkansilehdet (2 + 2), kansi väri;  Päällys Raimo Huittinen, piirros sivun 19 kuvasta, s. 1 otsikko s. 2 tyhjä, s. 3 nimiö ei vinjettiä, s. 4 kust tiedot + © Ruth Kaila 1995, s. 5–70 mv ruutu per sivu, alle ladottu teksti tavutettuna versaalilla, tk sinivioletti + ladottu musta teksti, selkämys valkoinen, ladottu lihavalla teksti sininen ja versaalilla nimi, gemenalla Mäkelä; tekstit ladottu gemenalla, otsikot versaalilla)

Punaniska 7 – Luolassa Sierra Nevadan

Wallu + Rallu = Harri Vaalio & Rauli Nordberg et al. (Helsinki Media, 1995)

ISBN 951-875-928-6 (nid.)

Kansi: Punaniska soittaa banjoa sydämet silmissään, etualalla käärmeet suutelevat nilkan ympärillä

Sisällys:
s. 3–20 Luolassa Sierra Nevadan
s. 23–27 Timo Kokkila: Avaruuden Punaniska ja punaisten planeetta
s. 29–34 Kari Korhonen: Dolly ja valkokankaan glamour
s. 36 Seppänen & Pantzar: Me Punamuut [yhden rivin strippi]
s. 37 Johannes [= Mika Svensk]: Punaniska – tapaa cowboyt
s. 40–48 Ilkka Heilä: Hyvä, paha ja Punaniska

Tällä kertaa tyylikkäin vierailija on varmaan Kari Korhonen ennen suurta ankkamainettaan. Hahmojen versiot hänen kynästään ovat veikeitä, kuten Billy the Kid tai Dolly! Veikeitä ovat toki myös vaikkapa Pantzarin ja ’Sergio’ Heilän versiot.

Lisätiedot:

[25 x 17 cm pysty albumi; 52 s. sis. kannet; kannet väri (värit. piirros, logoteksti pun. vers. mustin varjoin, alla kelt. kentässä lad. must. vers. ”Alla punaisen kuun…” + pun. nuotteja, piirrospohjalla lad. valk. gem. ”Luolassa” + lad. muotoon pun. vers. kelt. raj. ja must. varjoin ”Sierra Nevadan”, oik. alakulmassa must. ympyrässä pun. logoteksti ja lad. kelt. vers. ”Voita vinyyli”; vas. yläkulmassa kelt. kentässä piirr. luurankokäsi, jossa pelikortti risti 7, pun. sign. ”Wallu & Rallu”, lad. must. gem. ”Huokea, mutta voittamattoman hyvä!” ja must. vers. ”hinta 25,00 mk” ja ”sis. alv. 12%”, alakulmassa valk. kentässä lad. must. myyntikoodi; selkä pun., lad. must. vers. ”Punaniska”, valk. vers. alaots.; tk selän pun. kääntyy tk, muuten valk. pohjalla Kokkilan väripiirros, alla teksti ”Myös Punaniska ampuu varjoaan nopeammin!” ja värikannet 1–6 ja must. kentässä kansi 8 tk ja lad. valk. gem. ”Menestystarina jatkuu kolmen kuukauden kuluttua!”, viivakoodi ja väri kust. logo ”Helsinki Media / Sarjakuvat”; s. 1 mv sisällysluettelo + pääkirj. ots. ”Aina pyssyllä miestä saa…”, piirros + kolmella palst. lad. sis. luettelo, sis. otsikot (osin eri kuin sarjoissa) ja alla kommentit + harmaarast. pelikorttiristejä, alla omassa kentässä ”News Flash” ja valokuva sekä mustalla kentällä kust. tiedot (Helsinki Media / Sarjakuvat; paino Jetpoint Oy, Vilppula); s. 3–20, 23–27, 29–34, 36–37, 40–48 sk mv (tekst. vers.); s. 21 nuotit ”Punaniskan laulukirja 6 – Luolassa Sierra Nevadan”; s. 22 lad. ja kuvit. Seppo Permanto: ”Sierra Nevadan lemmennektari”; s. 28 s. 40 piirros Joonas: ”Honky Tonk Angels 2 – Belle Ruth”; s. 35 lad. ja kuvit. ”Punaniskan banjokoulu osa 3”; s. 36 lad. ”Dollyn sydän – Kohtauspaikka” / strippi; s. 38–39 lad. Pekka Tuliara: ”Living Legends –  Tom Mix”, kuvit. Wallu; s. 39 puuhanurkka; s. 49 postia; s. 50–51 lad. ja kuvit. ”Punaniska ihmeet: Oski & los Scobes”, levymainos ja -kilpailu; sivunumerot lad. alakulmiin tekstilogon kanssa]

Punaniska  8 – Wyatt Waitonaisen paluu / Äänivalli murtuu

Wallu + Rallu = Harri Vaalio & Rauli Nordberg et al. (Helsinki Media, 1995)

ISBN 951-875-929-4 (nid.)

Kansi: Valokuvassa Punaniska ja Wyatt Waitonainen / kääntökirjan toisessa, piirretyssä kannessa Punaniska keinutuolissa, soittaa ja laulaa, intiaanien nuolia ilmassa

Sisällys:
s. 3–16 [Wallu…] Wyatt Waitonaisen paluu [osin fotonovellina]
s. 18–19 Timo Varpio & Timo Kähkönen: Punaniska tulistuu
s. 22–25  Pekka Seppänen & Pentti Nuortimo: Merten Punaniska
s. 30–34 Timo Varpio & Seppo Mäkinen: Punaniska – Lyheystä virsi kaunis
s. 36 Johannes (= Mika Svensk): Punaniska – Vahva markkinajohtjaa
s. 37–39 [Wallu:] Punaniska – Arkistojen aarteita [1–3 rivin strippejä]
Kääntökirjassa toisesta päästä:
s. 50–41 [Wallu:] Mies joka ampui Dollyn

Tässä albumissa on taas kaksi uutta kikkaa. Kääntökirjana julkaistuna siinä on kaksi kantta, tarinat lähtevät kummastakin päästä, ja toinen kansi ja päätarina ovat osittain fotonovellina toteutettua. Menee ehkä hiukan harrasteluksi, sillä tämä italialaisten rakastama julkaisumuoto ei kyllä piirretylle pärjää.

Tällä kertaa realistisimpaan tyyliin piirtää Timo Kähkönen, ja erikoisia vierailijoita ovat kojootin kaima Pentti Nuortimo ja kanadalainen Seppo Mäkinen.

Lisätiedot:

[25 x 17 cm pysty albumi; 52 s. sis. kannet; kannet väri (värivalokuva, logoteksti kelt. vers. mustin varjoin, alla must. kentässä lad. valk. vers. ”38 valokuvaa, jotka järkyttävät maailmaa”, valokuvapohjalla pun. ’suudelma’ ja lad. kaarelle kelt. vers. must. varjoin ”Wyatt Waitonaisen” + lad. muotoon pun./kelt. vers. kelt. raj. ja must. varjoin ”paluu”, vas. yläkulmassa kelt. kentässä pelikortti hertta 8 ja ’suudelma’, pun. sign. ”Wallu & Rallu”, lad. must. gem. ”Huokea, mutta voittamattoman hyvä!” ja must. vers. ”hinta 25,00 mk” ja ”sis. alv. 12%”, alakulmassa valk. kentässä lad. must. myyntikoodi; kääntökirjan tk väripiirros, logoteksti kelt. vers. mustin varjoin, alla harm. kentässä lad. must. vers. ”Miehekkään liemen ja oikean seikkailuhengen ylistyslauluja”, pun. pohjalla lad. must. gem. ”äänivalli” ja muotoon piirr. kelt. vers. valk. raj. ja must. varjoin ”murtuu”, vas. yläkulmassa kelt. kentässä pelikortti hertta 8, pun. sign. ”Wallu & Rallu”, lad. must. gem. ”Huokea, mutta voittamattoman hyvä!” ja must. vers. ”hinta 25,00 mk” ja ”sis. alv. 12%”, alakulmissa valk. kentissä kust. logo ja viivakoodi, yläosassa piirr. ’intiaaninuolia’; selkä pun., lad. must. vers. ”Punaniska”, valk. vers. alaots., kääntökirjan molemmista päistä ”Wyatt Waitonaisen paluu” / ”Äänivalli murtuu”; s. 1 mv sisällysluettelo + pääkirj. ots. ”Punaniska virittää…”, mv valok. ja ’suudelma’ + kolmella palst. lad. sis. luettelo, sis. otsikot (osin eri kuin sarjoissa) ja alla kommentit + harmaarast. pelikortti hertta 8, alla omassa kentässä ”News Flash” ja valokuva sekä mustalla kentällä kust. tiedot (Helsinki Media / Sarjakuvat; paino Jetpoint Oy, Vilppula); s. 3–16, 17–18, 22–25, 30–34, 36–39, 41–50 sk mv (tekst. vers.); s. 17 puuhanurkka; s. 20–21 lad. ”Hello Dolly / Dollyn sydän – Kohtauspaikka”; s. 26–27 lad. ja kuvit. ”Punaniskan banjokoulu osa 4”;s. 27 lad. ja kuvit. Seppo Permanto: ”Pikaponihampurilainen”; s. 28–29 lad. ja kuvit. Pekka Tuliara: ”Living Legends –  Davy Crockett” piirros Pentti Otsamo; s. 29 News Flash;  s. 35 ”Punaniskan valokuva-albumista; s. 40 piirros Joonas: ”Honky Tonk Angels 3 – Gwynne Lorena”; s. 51 postia; sivunumerot lad. alakulmiin tekstilogon kanssa]

Punaniska  9 – Sacramento Express

Wallu + Rallu = Harri Vaalio & Rauli Nordberg et al. (Helsinki Media, 1995)

ISBN 951-875-930-8 (nid.)

Kansi: Punaniska torjuu luoteja banjollaan (viittaus Barksin Aku Ankka -kanteen)

Sisällys (piirtäjät):
s. 3–30 Wallu: PunaPikaniska – Sacramento Express
s. 32–33 Juba: Punaniska – Kovaa peliä Lännessä
s. 36–39 Ulla W [=Wallu]: Punaniska – Esimerkillinen
s. 42– 43 Punaniska – Arkistojen aarteita [1–3 rivin strippejä]
s. 46–47 Johannes (= Mika Svensk): Punaniska – Titaanien taistelu 1. erä
s. 48 Peep Pedmanson (Viro): Punaniska Bill Grimmin vieraana
s. 49 Matias Teittinen: Billy the Kid lyöstää lahaa

Kansi on tietysti viittaus Carl Barksin klassikkokuvaan Akun Ankasta Luotilaakson sheriffinä.

Tällä kertaa pääsarja on Wallun piirtämä ja peräti 28-sivuinen, ja lisäksi on Ulla W:n hieman eri tyylillä piirretty sarja, joka on tietysti niin ikään Wallun kynästä. Liekö jäänyt tekijöitä kaivelemaan, että toistaiseksi vain yksi naispuolinen oli saatu piirtämään Punaniskaan (Ursula numerossa 6).

Lisätiedot:

[25 x 17 cm pysty albumi; 52 s. sis. kannet; kannet väri (värit. piirros, logoteksti kelt. vers. mustin varjoin, alla must. kentässä lad. valk. gem. ”Miehekkään mielen ja oikean sikailuhengen ylistyslauluja.” + pun./valk. ’leima’ ”Pika”, piirrospohjalla tekst. valk. vers. must. varjoin ”Sacramento” + pun./valk. ’leima’ ”Express”; vas. yläkulmassa must. kentässä pelikortti ruutu 9 ja ’postileima’, pun. sign. ”Wallu & Rallu”, lad. valk. gem. ”Hyvin huokea, mutta voittamattoman hyvä!” ja valk. vers. ”hinta 25,00 mk” ja ”sis. alv. 12%”, alakulmassa valk. kentässä lad. must. myyntikoodi; selkä pun., lad. valk. vers. ”Punapikaniska”, must. vers. alaots.; tk selän pun. kääntyy tk, muuten keltamust. koristekehyksessä väripiirros, alla omassa kehyksessä lad. kuvateksti + viivakoodi ja väri kust. logo ”Helsinki Media / Sarjakuvat”; Selkänimeke: Punapikaniska; s. 1 mv sisällysluettelo + pääkirj. ots. ”Lännen laulava postiljooni tulee ja menee” + kolmella palst. lad. sis. luettelo, sis. otsikot (osin eri kuin sarjoissa) ja alla kommentit + harmaarast. pelikortti ruutu 9 ja ’leimat’, alla omassa kentässä ”News Flash” ja valokuva + Stefan Dinterin piirros sekä mustalla kentällä kust. tiedot (Helsinki Media / Sarjakuvat; paino Jetpoint Oy, Vilppula); s. 3–30, 32–33, 36–39, 42–43, 46–49 sk mv (tekst. vers.); s. 31 postia; s. 34 lad. ”Dollyn Special”; s. 35 Punaniskan valokuva-albumista; s. 40–41 lad. ja kuvit. Pekka Tuliara: ”Living Legends –  Johnny Cash”, piirros Hunt Emerson; s. 41 mainso Good Fellows Comics Store / Punaniska-näyttely; s. 44 piirros Joonas: ”Honky Tonk Angels 4 –  vicky Lucille”; s. 45 ”Dollyn sydän / Kohtauspaikka”; s. 50 lad. ja kuvit. ”Punaniskan banjokoulu osa 5”; s. 51 nuotit ”Punaniskan laulukirja 7 – Puuintiaani”; sivunumerot lad. alakulmiin tekstilogon kanssa]

Punaniska 10 – Kaktus & tähti

Wallu + Rallu = Harri Vaalio & Rauli Nordberg et al. (Helsinki Media, 1995)

ISBN 951-875-931-6 (nid.)

Kansi: Punaniska nääntyy autiomaassa kaktuksen juurella, korppikotka hioo aterimiaan

Sisällys (piirtäjät):
s. 2 Ilkka Heilä: Punaniska ja John Wayne [strippi, 4 r.]
s. 3–24 [Wallu:] Punaniska – Kaktus & tähti [s. 3 piirros de Beer]
s. 28–29 Timo Kokkila: Törttö-Bill & Punaniska – Pilkka-ammuntaa
s. 31 Ilkka Heilä: Sankarit kohtaavat – Punaniska ja Clint Eastwood
s. 32–33 Johannes (= Mika Svensk): Punaniska – Titaanien taistelu osa 2
s. 35, 37, 41 Punaniska [yksirivinen strippi]
s. 38–39 [Rallu?:] Törttö-Bill – räjäyttää pankin
s. 42–43 Juba: Punaniska – Länsi kohtaa Idän
s 46–49 Stefan Dinter: Punaniska – ja Preerian kesytön sydän
s. 50–51 Pauli Heikkilä & Markku Paretskoi: Vanhat herrat kohtaavat Punaniskan

Kymmenennessä numerossa Punaniska kumartaa 20 vuotta ilmestyneelle esikuvalleen Pahkasialle kutsumalla kylään Vanhat herrat. Ulkomaan vierana saksalainen Stefan Dinter.

Lisätiedot:

[25 x 17 cm pysty albumi; 52 s. sis. kannet; kannet väri (värit. piirros, logoteksti kelt. vers. mustin varjoin, alla pun. kentässä lad. valk. gem. ”Miehekkään kielen ja suomalaisen sisu[n ylistys]lauluja.” + kelt. ’tähdessä’ lad. must. vers. ”Nyt vain” ja pun. mustin varjoin ”15 mk”, piirrospohjalla piirr. vihr. vers. ”Kaktus”, jossa Suomen lippu + lad. pun. vers. mustin varjoin ”& tähti”; vas. yläkulmassa pun. kentässä pelikortti pata 10 ja ’leima’ ”Suuri juhlanumero”, valk. sign. ”Wallu & Rallu”, lad. must. gem. ”Voittamattoman huokea, mutta halpahintainen!” ja valk. vers. ”hinta 25,00 mk” yliviiv. mustalla ja must. ”sis. alv. 12%”, alakulmassa valk. kentässä lad. must. myyntikoodi; selkä pun., lad. kelt. vers. ”Punaniska”, valk. vers. alaots.; tk selän pun. kääntyy tk, muuten valk. pohjalla ots. lad. must. vers. ”Sarjassa aikaisemmin ilmestyneet:” ja värikuvat kansista 1–9 + 5B, 6B, 7B, 9B, [10B] kelt. kentässä + viivakoodi ja väri kust. logo ”Helsinki Media / Sarjakuvat”; s. 1 mv sisällysluettelo + pääkirj. ots. ”Mies ja ääni”… + kolmella palst. lad. sis. luettelo, sis. otsikot (osin eri kuin sarjoissa) ja alla kommentit + harmaarast. ratsatajasiluetti, alla neliruut. mv sk sekä mustalla kentällä kust. tiedot (Helsinki Media / Sarjakuvat; paino Jetpoint Oy, Vilppula); s. 3–24, 28–29, 31–33, 35, 37–39, 41–43, 46–51 sk mv (tekst. vers.); s. 3 piirros de Beer; s 25 nuotit ”Punaniskan laulukirja 8 – Lännen lokari”; s. 26–27 lad. Pekka Tuliara: ”Living Legends – Hiski Salomaa”, kuvit. Timppa; s.27 postia; s. 30 Punaniskan valokuva-albumista; s. 34–35 lad. ja kuvit. juhla-aukeama; s. 36–37 lad. ja kuvit. kortit hahmoesittelyjä; s. 40–41 lad. ja kuvit. R.N.: Länen pahat pojat – Wild Bill Longley” s. 44 piirros Joonas: ”Honky Tonk Angels 5 – Amanda”; s. 45 ”Dollyn sydän / Punaniska näytteillä”; sivunumerot lad. alakulmiin tekstilogon kanssa]

Pölykapseli – sarjakuvia

[Kurpitsakermaa 6]

Pentti Otsamo (Suuri Kurpitsa, 1995)

ISBN 952-9887-08-6 (nid.)

ISSN 1237-3044

Kansi: Kollaasikuva tekijästä (käsissä sivellin ja sydän).

Sisällys:
s. 5–9 Frank’s Wild Years
s. 10–11 Illuusio matkustaa raitiovaunulla [väri, Parasiitti 2/-94]
s. 12–13 Rakas ystävä (C. Baudelairen tekstiin) [Suuri Kurpitsa 4/-89]
s. 14–15 Rigorin onni [Parasiitti 1/-94]
s. 6–17 Jeesus tulee, oletko valmis? [Alpha 4/-92]
s. 18–19 Tapio Tomstenin ikimuistoinen ilta
s. 20 Metamorfoosi [väri]
s. 21–26 Polkupyörävaras [väri, Drawn & Quarterly 3/-95]
s. 27–44 Ongintaa
s. 45–47 Trick = Treat [väri, Suuri Kurpitsa 1994]
s. 48 Nipa Kettu ja Joe Kaniini [strippi]

Pauli Kallio kertoo takakannessa: ”Pentti Otsamo (s. 1967) tunnetaan ehkä parhaiten kuvittajana mutta 1995 on ollut oivallinen vuosi varsinkin sarjakuvantekijä Otsamolle. Montrealissa ilmestyvä Drawn & Quarterly julkaisi kesällä hänen sarjansa Bicycle Thief. Muutkin kuin kanadalaiset pitävät Drawn & Quarterlyä Amerikan mantereen korkeatasoisimpana antologiajulkaisuna. Syksymmällä Suomen sarjakuvaseuran raati päätti palkita Otsamon Puupää-hatulla. Hatutus ei tehnyt Pentistä rikasta ja kuuluisankin vain yhdeksi päiväksi mutta oletan, että hän sai tapahtumasta hyvän mielen. Sen tämä vaatimaton mutta arvonsa tietävä tyyliniekka, monipuolinen piirtäjä ja hienovarainen kertoja ansaitsi sataprosenttisesti. Pölykapseli on Otsamon sarjakuvavuoden kolmas kohokohta. Kahden edellisen seikan tavoin se on TAPAUS paitsi tekijälle itselleen myös suomalaiselle sarjakuvalle yleensä.”

Paljon saavutettu nuorelta taiteilijalta, mutta laakerit lunastettiin myöhemminkin. Tyylilajeja suvereenisti vaihteleva taiteilija on selvästi perillä kansainvälisistä virtauksista, mutta vääntää vaikutteet aina oman oloisikseen. Yhteen koottuna erilaisilta vaikuttavat sarjat paljastavat keskeisiä teemoja, ja jatkuvatpa tapahtumasarjat jopa sarjojen kesken (esim. Pyörävaras ja Ongintaa). Varsinkin värisarjat ovat kauniita, ja piirtämisen laatu pysyy korkella kaikissa tyyleissä.

Melko makaaberit, satiirisen irvokkaatkin teemat vaihtelevat arkirealismin kanssa, ja runollisuus on alleviivatusti kirjallisuuslainaa. Toki kuvan runoutta on laajemmallakin. Kaikkien sarjojen mahtuminen pienehköön sivukokoon on paikoin ongelmallista.

Teos oli saanut Taiteen keskustoimikunnan tukea.

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 48 s. + kannet; kansi väri (valokuvakollaasi, tekijä ja esineitä, kilpi: ”Soveltuu biojätteille / Lämpar sig för bioavfall” ja ’tarra’ ”recycled paper”), alareunassa ”Kurpitsakermaa 6” + vasemman reunan keltavihreä vinoraidoitus jatkuu selkään; selässä vain raidoitus, ei tekstiä; tk. pohjaväri oranssi, päälllä kollaasimaisesti ristikkäin mustalla ja valkoisella ladottu esittelyteksti + upotettuna väripiirros (luuranko, moottorisaha ja pelästynyt hatutettu); sisäkansissa painoväri musta, kuva jatkuu kirjan alusta loppuun (mystinen merimaisema ja jättiolio, lentävät tehtaat); s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot, sis. mm. ”Kiitokset ennen kaikkea Anjalle ja Matille henkisestä tuesta ja Paulille luottamuksesta”, ”Taiteen keskustoimikunta on edesauttanut teoksen valmistumista taloudellisesti. Kiitos siitäkin.” + Matti Hagelbergin kirjoittama esipuhe; s. 3 sisällysluettelo (tausta musta, nega rast. valokuva; kuvanäytteet ’palloina’); s. 4 tyhjä; s. 5–9, 12–19, 27–44, 48 mv; s. 10–11, 20–26, 45–47 väri; s. 48 SK:n julkaisulistaa, alla mv strippi.]

Ks. The Fall of Homunculus (Drawn & Quarterly, 1998)
= Pieni olento (Otava, 1999)

Re-Cycle

[Karjapiano esittää 1]

Vesa Kangas; päätoim. Kim Perovirta (Kalevala Heroes, 1995)

ISSN 1235-2888

Kansi: Kulkuri lukee Karjapianoa jalkakäytävällä istuen.

Sisällys (piirrokset Vesa Kangas, tarinat Kim Perovirta, J. A. Phillips, Vesa Kangas, C. Bukowski; tekstaus: Terhi Uusitalo, Vesa Kangas):
s. 3–8 SE tarina [Hotelli Amsterdam 1]
s. 9–10 Kuningas nukkuu
s. 11 Puh elin ”Sarjassa agenttiperheen arkea osa 1”
s. 12–13 Kosto
s. 17–19 Taivastelijat
s. 20–23 Elävästä elämästä
s. 24–26 Hotelli Amsterdamin tarinoita [2]
s. 27–28 Tehtävä
s. 29–30 Hotelli Amsterdamin tarinoita [3]
s. 31–32 Sadetanssi
s. 33–36 Puisto
s. 37–42 Hotelli Amsterdamin tarinoita [4]
s. 43 Life by Bukowski

Karjapiano-pienlehden ensimmäinen yhden piirtäjän paketti. Tyypillisen tietoista taidesarjakuvaa, hyvinkin oman tyylinsä sisällä toimivaa.

Omanlaista universumiaan: häiriintynyt tappaja vierailee bordellissa; rautatieaseman juhalllisuudet peruuntuvat, ja lampaat syövät kukkapuskat; rva Bondin peseytymine puelimessa keskeytyy, kun suihkuun tulee puhelu; häväisty hakee oikeudelta voodoo-nuken; pilvien päättä Don Juan, Rothscild [sic!] ja eräs maalari muistelevat naisia; satunnaissuhde ajelee alapään; stripparikoulutusta; pomo saa eirkoislähetyksenä Aku Ankka –lehden; hummeri pääsee laulajan pöytään; Laura tanssii, sade kastelee ilmapallot; puistonvartija kohtaa kuoleman (ja puistokin); hotellipyyhevaras panikoi lentokenttätarkastuksessa; matkiva miimikko saa samalla mitalla; loikoilua.

Lisätiedot:

[21 x 15 cm pysty vihko, mv; 44 s. sis. kannet (paperi vaaleanruskea, painatus must aja punainen); s. 2 sisällys + lad.: ”Korkealentoisia sarjakuvia jo vuodesta 1991.”; s. 3–43 yht. 13 mv sarjaa (Vesa Kangas); tk. piiiros (vaal. ruskealla kartongilla, musta + pun.: Kaljupää lyö lekalla lehden logoa, Karjapiano vääntuu kaarelle]

Ks. Karjapiano esittää: Makkara Mytologia (Kalevala Heroes, 1996)

Riku Rassi –  ”The Hot Rod Man”

Matti Koponen, toim. Riitta Ekman, Berndt W Ekman, Kim Petterson (Bluehill, 1995)

ISBN 951-97371-0-3 (nid.)

Kansi: Riku Rassi ajaa Hot Rodillaan kohti lukijaa näyttäen kädellään V-voitonmerkkiä

Suomessa on ilmestynyt paljon erikoisaikakauslehtiä, joista monilla on ollut omia kotimaisia sarjakuvia. Niitä on kuitenkin valitettavasti varsin harvoin koottu albumeiksi asti. Tässä on yksi onnistunut esimerkki, sillä albumi on sekä sellaisenaan hauska lukukokemus, mutta antaa myös selkeän kuvan itse sarjakuvan historiasta ja merkityksestä omalle lehdelleen. Sarjat ovat vuosilta 1987–1994. Sarja muuten loppui lehden vaihdettua kustantajaa, kuten usein käy.

”Veekasi” eli V8-Magazine oli luonnollisesti enimmäkseen jenkkiautojen tuunauksesta kiinnostuneiden lehti. Siksipä siihen istui hyvin myös Rokkeri-sarjakuvaa piirtäneen Matti Koposen sarjakuva automekaanikko Riku Rassista, vaikka sen esikuvia voisi hakea myös vaikkapa belgialaisen sarjakuvan suunnalta (Spirou ja Gaston Lagaffe eli Niilo Pielinen). Miljöö on kuitenkin aitoa suomalaista maaseutua. Nautiskelevaa ja taitavaa huumorisarjakuvan piirtämistä!

Sarjat ovat enimmäkseen sivun muotoon tehtyjä värikokonaisuuksia, joskus myös mustavalkosivun avulla kaksisivuisia. Lopun historiikissa käydään läpi hahmojen mukaantulot sekä mainitaan esim. nimiöruudun muutokset ajan mittaan: ensin kasvokuvalla varustettu palkki, sitten toistuva vastaava aloitusruutu, ja lopulta yksilöllisesti tuunatut aloitusruudut pikku lisävitseineen.

Sarjan vakiohahmoja ovat pikkukaupunki Kärhämän mekaanikko Riku, tyttöystävä Hellu, sukulaispoika Oiva, Uholan veljekset (identtiset kolmoset), julkisivulautakunnan herra Kepponen, satunnaiset vierailijat (esim. joulupukki, Batman ja Robin) sekä nimetön orava, niin, ja kovasti Rokkerin näköinen nimetön asiakas! Huumori on moottoriorientoitunutta, hyväntuulista.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 76 s. sis. kannet; kannet väri (tausta liukuväri tummasta vaalean siniseen, kannessa upot. nimiölogoruutu, väriruutuja ja isompi piirros, auto edestä sekä rekisterikilvessä ”Bluehill Production”), selässä väri jatkuu kansista, lad. mustalla gem. ”Riku Rassi” ja ”Bluehill Oy”; tk liukuväri jatkuu kannesta, upot. musta pyöreä ruutu, jossa väripiirros (auto takaa), lad. mustalla gem. ”Riku Rassi” ja ”Bluehill Oy”  sekä ISBN-viivakoodi ja hinta (39 mk sis. alv 12 %); 1. sisäkansi tyhjä, 2. sisäkannessa väri-ilmoitus ”V8-Magazine”; s. 3 väripiirros + kust. tiedot ”Riku Rassi -sarjakuvakirja, julkaistu sarjakuvan 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi; s. 4 reprintti sarjan esittelysivusta 29.4.1987 V8-Magazine -lehdessä (keltaisella pohjalla kolme pirrosta ja 2 palstalle lad. teksti, ots. ”Riku kuka???”, alla lad. ”Bluehill Oy proudly presents: Riku Rassi!”; s. 5–70 väri sk, (paitsi s. 10, 20 mv, s. 12, 22 koko sivun joulukorttipiirros; s. 29 kaksi ja 37 kolme värivalokuvaa messuosastoista; s. 51 kolme ja 63 kaksi  t-paitapiirrosta + alle ladotut selostustekstit); sivuille lad. ilmestymisjärjestys;  s. 71–73 kolmelle palstalle ladottu ja värivalokuvin tekijästä sekä 6 ladoituin kuvatekstein varustetuilla sivuluonnoksella mv-kuvitettu historiikki otsikolla ”Riku Rassin varhaisvuodet”; s. 74 mv. valokuva, messuosastohahmo auton vieressä puhekuplin: ”Onnea 100-vuotiaalle sarjakuvalle!”]

Ks. myös ”Rokkeri” albumeissa ”B.D. FIN” (Sarjakuvaseura, 1988) ja ”Sanomalehtisarjakuvat – Strippar i Norden” (Arktinen Banaani, 1999).

Saarnaaja

Juha Vuorma (Sputnik Press,1995)

ISBN:           951-97265-0-0 (nid.)

ISBN 951-97265-0-0 (nid.)

Kansi: Saarnaaja ja sivupersoonat (hyvä & paha, reunoilla uskonnollista rekvisiittaa ja havukkoa)

Sisällys:
s. 3 Prologi
s. 4–21 = 1
s. 22–39 = 2
s. 40–58 = 3

Jatkaa samaa teemaa kuin aiemmat ”Saarnaajat”.

Alussa Saarnaajaa epäilevät intiaanit kuolevat. Tappaa intiaanin, tämän vaimon, syöttää vauvan Meetvursti-pandalleen. Ottaa peyotea, kohtaa mm. Jeesuksen, äitinsä joka synnyttää Jeesus-Hitlerin, tappaa (kuolleen) äitinsä.

Tappaa Angstville Pressin toimittajat Waltin ja Jessen, tutustuu Jessen leskeen. Ampuu Saatanan kätyrinä pitämänsä koulupojan, joka on viemässä omenaa opettajalleen. (Raamatussa pikkupojat pilkkaavat profeetta Elisaa, ja Jumala lähettää karhun raatelemaan 42 lasta). Ampuu pari meksikolaista, leski tappaa kolmannen – Saarnaaja tappaa lesken.

Kaupunkilaiset aikovat hirttää lapsenmurhaajana, mutta Saarnaaja pesee kaupunkilaisten verellä Uudeksi Jerusalemiksi. Vetää päänsä täyteen ja naulitaan ristille.

Kokonaisuudessaan kömpelon ja tyylikkään risteytys. Taitavat sivutaitot ja kontrastit. Nihilistisesti filosofinen sisältö.

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi, 60 s. + kannet, ei skp; s. 1 nimiö + piirros: harmaalla taustalla tekijä ja nimi, revolveri ja käärmeet ympyränä, ’kaunolla’ tekstattu sitaatit Jeesukselta (Luukas 19:27) ja Charles Mansonilta.; s. 2 kust. tiedot + logo Sputnik Press; s. 3–58 mv sk (otsikko s. 4, alku prologia); sk-sivut numeroitu  1–56 = 3–58); s. 59–60 tyhjä; tk mustalla pohjalla mv tekstattu (piirrospohjalla): ”Etsintäkuulutus: Saarnaaja” (kristinusko kuolemankulttina)]

Ks. Kaapuveikko (1999, 2006, 2011)
ja  englanninkielinen kokooma GunfighteRrrrr V – Sermones ad mortuos (Zum Teufel, 2009)

Sarjakuvastin – uudet kotimaiset sarjat 3

[Sarjakuvastin 3]

Harto Hänninen ja Petri Kemppinen, toim. (Otava, 1995)

ISBN 951-1-13892-8 (nid.)

Kansi: Scifi-hahmon profiili (Jukka-Pekka Valkeapää)

Sisällys (sarjakuvat):
Matti Hagelberg:
s. 6–15 B.E.M. Marsin uudisasukkaat
Maarit Kytöharju:
s. 17–22 Muistikatkoja
s. 23–26 Nukkuva koira ei pure
Petri Tolppanen:
s. 28–36 Pojat
Tommi Hänninen:
38–43 Pupuankka yllättää [kolme aukeaman työtä]
Ilkka U. Pesämaa:
s. 45–47 Rajaseudun henki
s. 48 Tunteellinen ja hauras viipale
s. 49 Täiden etsijättäret
s. 50–51 Teoreetikkojen tapaus
s. 52 Sheriffi taltuttaa räyhäjengin
Anu Lavonen:
s. 54–56 Emme ansaitse toisiamme
s. 57–59 Lahjakortti
s. 60–61 Kotimatka
Hans Nissen:
s. 63–65 Parranpoistopäivät
s. 66–67 Kestit
s. 68–69 Taskukirjan tapaus
J-P Valkeapää:
s. 71–80 0/10 [viimeinen sivu iso piirros]

Edelleen mennään raskaasti taidesarjakuvan suuntaan, lukijaystävällisimpinä varmaan Matti Hagelberg ja Petri Tolppanen. Osa ei edes ole varsinaisia sarjakuvia, vaan pila- (Hänninen) tai aforismipiirroksia (Pesämaa). Eniten julkaisussa harmittaa Valkeapään  ilmeisesti originaaleiltaan värisarjan mustavalkoinen harmaus.

Lieneekö sitten sinänsä hyvää tarkoittaneen kurssituksen vaikutusta, tai jopa vahvan esikuvan, Outi Nyytäjän, syytä, kun jotenkin dramatisoinnissa yliälyllistävä teksti nousee ärsyttävän pintaan ja ohittaa kuvalla kertomisen?

Lisätiedot:

[29 x 21 cm pysty albumi; 82 s. + kannet, ei skp; kannet väri (kansikuvaan upotettu otsikko ja alaotsikko kuten edellisessä, nyt valko-oranssi-valkoinen, punainen numero 3, upot. oranssi vers. toimittajat, alla mustassa nauhassa valk. vers. kustantaja);  tk mustissa kehyksissä keltaisella pohjalla oranssi piirros (Anu Lavonen), upot. violetilla lad. gem. esittelyteksti, oik. laidassa burgundissa pystypalstassa lad. lila  gem. tekijälista, valk. kentässä kansitekijät, kust. koodit ja ISBN-viivakoodi; selkä kuten edellisissä (tekstivärit mustalla pohjalla vers. ”Sarja” valkoinen, valkoisella vers. musta ”kuvastin”, oranssi ”3”, viol. alaots, must. kust., musta alapalkki jatkuu selkään ja tk; s. 1 nimiö + piirrosruutu (s. 33); s.  2 kust.tiedot; s. 3 Sisällys lad.; s. 4, 81–82 tyhjä; s. 5, 16, 27, 37, 44, 53, 62, 70 tekijäesittely lad + piirros]

Ks. Sarjakuvastin 4 (Otava, 1998)

Sherlock Holmes ja vampyyrit

Kristian  Huitula, Conan Doylen kertomuksesta Sherlock Holmes – The Sussex Vampire (Huitula, 1995)

EI ISBN-koodia

Kansi: Sherlock Holmes hautausmaalla, taustalla hahmo kuutamoa vasten, viitta hulmuten

Kristian Huitulan ensimmäinen albumi on jo vallan valmiin näköistä jälkeä, ammattilaisen piirrostyötä ja hyvin sujuvasti kertovaa sarjakuvaa. Sommittelussa osataan hyödyntää ruutujen rytmiä, sivutaittoa ja jopa onomatopoiesioita, lähinnä huudahduksia, gaafisina elementteinä.

Koska kertomus on klassikkokirjallisuutta, ei siitä sen enempää kuin että Sherlock ja ystävänsä tohtori Watson kutsutaan ratkomaan mystiseltä vaikuttavia tapahtumia, joille on löydettävissä selityksiä jokseenkin reaalimaailmasta.

Klassista dekkari- tai kauhuromantiikkaa, realistissävyistä seikkailusarjakuvaa. Esikuvat amerikkalaisessa sarjakuvassa, siis sarjakuvalehtien viihdelukemistoissa. Albumissa Granada Television / Tim Sullivanille osoitetut kiitokset selittynevät sillä, että Huitulan piirtämä Sherlock Holmes on kovasti Granadan tv-sarjassa pääosaa esittäneen Jeremy Brettin näköinen. [Granada tv:n sarja ”Sherlock Holmesin muistikirja”, 3. kausi, episodi 1: ”The Last Vampyre” (ensiesitys Englannissa 27.1.1993)]

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 64 s + kannet, ei skp; kannet väri (mv + lisäväri sininen, piirroksessa lisäväri, yläosassa nauhana yli valkoinen tekstikenttä, jossa piirretyt vers. kirjaimet yläosastaan siniset: ”Sherlock Holmes” ja sen yläp. lad. mustalla vers. ”Conan Doyle – Huitula”, alap. mustalla vers. ”ja vampyyrit”); selkä sininen, lad. valk. vers. ”Conan Doyle – Huitula” ja ” Sherlock Holmes ja vampyyrit”; tk sin, lad. valkoisella ”69 mk”; s. 1 nimiö; s. 2 kust.tiedot (mm. painos 500 kpl, kiitokset: ”Special thanks to Granada Television / Tim Sullivan”; s. 3–64 mv sk sivun taitossa, tekstattu, numeroitu piirroksiin 1–62]

Ks. myös Tohtori Cyberstein (Huitula, 1996)

Sinetöidyt ihmiset – jännitystä ja mustaa huumoria

Jarmo Somermäki, teksti ja kuvat) & Seppo Mannonen, teksti) (J. Somermäki, 1995)

ISBN 952-90-6219-2 (nid.)

Kansi: Etsivät Kovanen & Vänkä tiiliseinän edessä, takana aukosta näkyvät mukiloivat roistot

Takakannen mukaan: ”Ornitologi Heino Vetemaa tekee järkyttävän löydön videoidessaan lintuja Ruutinkosken maastossa ja myöhemmin hänet löydetään raa’asti murhattuna Helsingistä… Johtolankana kuolleen miehen lähettämä videonauha salaperäisen mysteerin ratkaisee Sonja Vänkä!”

Aikaisemmin Jalavan julkaiseman ”Rullatuolimurhan” (1991) ja myöhemmin Yrityslehtien ”Tuomitun” (1999) takana oleva parivaljakko on kyntänyt Suomalaisessa sarjakuvassa harvinaiseksi jäänyttä realistisen dekkarin uraa. Lajista johtuen ei sen enempää juonipaljastuksia, mutta ajassa ollaan kiinni mm. Neuvotoliiton romahduksen jälkeisissä Viron-vaikutteissa. Tyylilainoja kuittaillaan kumarrellen mm. elokuvan suuntaan.

Edelleen Helsinkiä kuvataan rakkaudella, tosin hieman kömpelösti noin teknisesti ottaen. Enemmän tekijöitä tuntuvat lämmittävän jugend ja muutenkin vanhat merkkirakennukset, kun taas Finlandiatalo näyttäytyy aika suoraviivaisena – ja marmoreihin viitaten. Karrikoitujen hahmojen ja realistisen maailman ristiriita on pysyvä. Paikallisväriä tuovat myös todellisesta elämästä tuodut sivuhahmot, mm. Sjöba ja Hursti.

Pieni metavitsikin on: haudalla on nauhassa teksti: ”Lämmöllä muistaen, Tekijät.” Taideviittauksia mm. Leonardo da Vincin Viimeinen ehtoollinen s. 23.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 62 s. + kannet, ei skp; kansi väri (mustalla pohjalla väripiirros, upot. vers. lad. tekijät (pun.) ja otsikko (kelt.); selkä musta, upot. vers. lad. tekijät (pun.) ja otsikkoi (kelt.); tk musta, upot. mv ruutu (hautajaiset s. 46) ja lad.  otsikko kelt. vers. otsikko ja valk. alalotsikko ”UUSI”, gem. ”Somermäki-Mannonen thrilleri”, kuvan alla gem. kelt. esitelyteksti, alareunassa ISBN-koodi (kelt.); s. 1 otsikko; s. 2 kust.tiedot; s. 3 nimiösivu (ruutu s. 23); s. 4–61 mv sk sivun taitossa; s. 62 koko sivun sinettipiirros ”Cum pace im corde.”]

Ks. myös Siipirikot (Yrityslehdet, 2001)
ja Kuudes huone (Like, 2006)

Summer Trousers

Jukka Tilsa (Suuri Kurpitsa, 1995)

Kansi: Hahmo nostaa kastelukannuhattuaan, toinen kastuu

Sisällys (Zärmikkäimmät 1980 = Z):
s. 3 Soup [Z s. 12]
s. 4–7 Simon & Shuster meet the Forest Ranger [Z s. 38–41]
s. 8–9 Bird and Duke – a Night at Minton’s [Suuri Kurpitsa 39, 1992, Zoppaa ja zärvintä s. 28–29]
s. 9–12 A Handful of Porridge [Suuri Kurpitsa 40, 1992; Zoppaa ja zärvintä s. 69–71]
s. 13 Commercial Break – Bread-ad [Z s. 11]
s. 14–17 The Decline of Reckless Abner [Z s. 13–16]
s. 18–19 The ill Fortune of the Thirsty Character [Suuri Kurpitsa 39,1992; Zoppaa ja zärvintä s. 76–77]
s. 20–22 The Mutant – of the Shoemaker’s Secret [Z s. 45–47]
s. 23 Mohammed [Z s. 42]

Ilmeisesti ulkomaisilla festareilla (ja kotimaassa ulkomaisille kustantajille) tarkoitettu esittelypaketti Tilsan sarjakuvista. Toimivat myös englanniksi, kiitos Antti Seppäsen käännösten. Materiaali on tuttua Zärmikkäimmistä.

Niin, ja se olikin siis Tilsa, joka Suomessa ensimmäisenä piirsi Muhammedin, ilman sen kummempaa meteliä…

Lisätiedot:

[21 x 15 cm pysty vihko; 24 s. sis. kannet; s. 1–2 ja 23–24 vaaleanruskealla kartongilla musta painatus; kansi piirros kuten Zärmikkäimmissä + logopiirros  ”Suuri Kurpitsa 1995”; s. 2 kust. tiedot + piirros (käännökset Antti Seppänen), muuten mv tekstattua englanninkielistä sarjakuvaa; tk piirros (Zärmikkäimmät s. 1)]

Ks. myös:
Kootuimmat teokset (Suuri Kurpitsa, 1998)
Zoppaa ja zärvintä (Arktinen Banaani, 2004)

Suuri Kurpitsa 1996

Vuosialbumi

Pauli Kallio et al. (Suuri Kurpitsa, 1995)

ISBN 952-9887-07-8

Kansi: Kurpitsa auringonkukkapellossa, nainen ja mies pellolla / rannalla (Maarit Kytöharju) [kuva jatku takakanteen, selän yli]

Sisällys (kotimaiset sarjakuvat):
Sisäkansi 1 Markku Hernetkoski: Ratkaisemattomia rikostapauksia – Keilapallot eivät lavertele
s. 2–5 P. Kallio & V. Pirinen: Ornette Birks Makkonen kohtaa intergalaktiset rytmituristit
s. 6–9 Matti Hagelberg: Avaruuden Ufoasema / Niksula [alastrippinä]
s. 16–17 Ilkka U. Peäsmaa: Meidän sakin mummolan matka
s. 18–19 Timo Varpio & Kimmo Turunen: Istu naamalleni niin arvaan painosi
s. 20–25 Mikko Karjalainen & Piipa Toivonen: Kuninkaalliset
s. 26–30 Christer Nuutinen & Janne Harju: Jean-Paul Franklin – Red Horse Creek
s. 31–33 J. Tilsa: Zärwoodin iloiset weikot
s. 34–37 Pasi Heikura: Patu Rankka
s. 38–39 Maarit Kytöharju: Luopio
s. 40–41 Pentti Otsamo: Nipa Kettu ja Joe Kaniini [8 strippiä]
s. 44–48 T. Rytöhonka: Paratiisin siltojen alla
s. 49–51 Kati Kovács: Where have all the Flowers Gone?
s. 61–63 Anu Lavonen: Kesäkurssi
s. 66–69 Outi Vanamo: Mummi muistelee
s. 70–71 Kaltsu Kallio: Painajainen Rahkakadulla
s. 72–73 M. Kekki & T. Riionheimo: Pave täyttää tänään 30 vuotta
s. 74–77 A. Tuikkala & J. Karjalainen: Maailman viimeisin lohikäärme
Sisäkansi 2  Markku Hernetkoski: Ratkaisemattomia rikostapauksia [Neiti Fogelberg on kavaltaja]

Albumin muotoinen, mutta sisällöltään ja luonteeltaan sarjakuvalehti muun ”Suuren Kurpitsan” tavoin. Tyylillisesti tietoisen taiteellista sarjakuvaa, mikä jo alkaa vaikuttaa hieman sisäänpäin kääntyneisyydeltä. Tuoretta näkemystä on mm. Janne Harjun piirtämässä tulkinnassa kotimaisen graafisen runoilijan, Christer Nuutisen tekstiin.

Mainittakoon myös että ”Patu Rankka” -sarjan yhteydessä mainitaan sarjan aiemmat esiintymiset Suuressa Kurpitsassa, eli numeroissa 14, 22, 29, 33, 39. Sarjahan on eräänlainen underground / overground-muunnelma Aku Ankan ja veljenpoikien ihmisversioilla.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 80 s. + kannet, sisäkansissa sk painettu mv; s. 1 pääkirjoitus ”Hyvää päivää.” ja sisällysluettelo; s. 2–41 mv sk; s. 42–43 artikkeli Dame Darcystä; s. 52–59 albumiarviointeja; s. 60 Suuren kurpitsan julkaisulistaa; s. 80 Kukunorin imoitus; tk kuva jatkuu kannesta, päällä ’kaunolla’ sitaatti Heikki Jokisen arvioinnista ”Näin pitää koostealbumi tehdä, maulla ja omaa linjaa seuraten.”; selässä kansikuvan päällä tekstattuna ” Suuri kurpitsa 1996”]

Ks. Suuri Kurpitsa 1997, 1998, 1999.

Talvella voi hiihtää / ja naisia – niitä piisaa

[Kurpitsakermaa 4]

Tomi Riionheimo, käsikirjoitukset Lauri Hannu et al. (Suuri Kurpitsa, 1995)

ISBN 952-9887-04-3 (nid.)

ISSN 1237-3044

Kansi: Neljä kalliopiirrosmaista hahmoa, horisontti ja aurinko

Sisällys (sarjakuvat Hannu & Riionheimo ellei muuten mainita):
s. 2 Levolle laske luojani
s. 4–5 Rullalautaillaan [väri; Hannu, Riionheimo, Lajunen]
s. 6–7 Kansainvälistä kanssakäymistä
s. 8 Pena kuoli matkalla sairaalaan [väri; Riionheimo]
s. 9 Sääntöjä (Ollin varastosta)
s. 10–11 Elvis [Riionheimo]
s. 12 Ihmisiä lumen alla Pohjolassa – Hra Kontkanen
s. 13 Ihmisiä lumen alla Pohjolassa – Olli – Kake – Eddy
s. 14 m
s. 15 m.e…
s. 16–17 M 2–01
s. 18 Seksi raiskaa aavikkoa
s. 19 Turism
s. 20 Lumen alla Pohjolassa
s. 21 Kasvitieteellisessä puutarhassa: Asta ja Pasi
s. 22–23 Aika on tulevaisuutemme luonnonvara, mutta mitä huominen on?
s. 24 Old Friends Fries
s. 25 Hanppeja ja kyrvähdyksiä #1 [Riionheimo]
s. 26 Lumen alla Pohjolassa: Mauri
s. 27 Lumen alla Pohjolassa: Pertsa, 28
s. 28 M+
s. 29 Hanppeja ja kyrvähdyksiä # 2 [Riionheimo]
s. 30 Hanppeja ja kyrvähdyksiä # 3 [Riionheimo]
s. 31 Lasku
s. 32 Ihmisä lumen alla Pohjolassa: Arto (Archie)
s. 33 Elintarvikelaulu
s. 34–35 Novelli nokkosfarmilta
s. 36 Epästrippejä 1. Ja 2.
s. 37 g [Jenny Eräsaari & Riionheimo]
s. 38–39 The Life and Times and Newsweek of PAVE [Kekki & Riionheimo]
s. 40 Hyvin m e n e e [Kekki & Riionheimo]
s. 41 Penthouse and PAVEment [Kekki & Riionheimo]
s. 42 PAVE: 3. Kerta toden sanoo [Kekki & Riionheimo; ”Omistettu P. Kalliolle”]
s. 43 Pave ja miehen diskurssi kontekstissa [Kekki & Riionheimo]
s. 44 nimetön [”ARF!”] [Riionheimo]
s. 45 Etvasen verran hurnakkaat panojuhlat
s. 46 Kyrpäni meidän [Riionheimo]
s. 47 x x x [Riionheimo]
s. 48 Rakasta minua kunnes olet paskaa I [strippi]

Ehkäpä Suomen tietoisinta taidesarjakuvaa. Takakannessa kollegakööri kehuu itseironisen sävyyn mm. piirtäjän huonoutta. Siitähän ei tietenkään ole tosiasiassa  kyse, vaan tietoisen naivistisesta kuvaustavasta, jossa katsoja/lukija pakotetaan rakentamaan vaihtoehtoista todellisuutta. Paikoin tosin kuva ja teksti ovat lähes täysin irrallaan, ja silloin teksti tuntuu vievän.

Usein tietynlainen visuaalinen hellyttävyys törmäytetään sisällön irvokkaisiin ja järisyttäviin henkilökohtaisen elämän kuvioihin. Voi puhua myös runollisuudesta, mutta kyse ei ole riimittelystä, vaikka tekijät myöhemmin kunnostautuivatkin myös taidokkaan ja oivaltavan Kieku ja Kaiku -sarjakuvan pastissin tekijöinä.

Sivulla 2 kiitetään mm. Joensuun kaupungin kulttuuri- ja vapaa-aikalautakuntaa tuesta teoksen valmistelulle, Pohjois-Karjalan läänin taidetoimikuntaa ja hard &petiä.

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 48 s. + kannet; kansi väri, kuva jatkuu selän yli takakanteen, ylhäällä leveä ja alhaalla kapea vaaleanruskea kaista, johon lad. ylös  gem. otsikko, alh. ”kurpitsakermaa 4” ja tekijä, ylös upotettu väritetty ruutu ’elvis’; ei selkätekstejä; tk puoliksi: vasen musta pohja lad. valkoisella sitaatteja Petri Kemppiseltä, Reija Niemiseltä, Pauli Kalliolta ja Joel Melasniemeltä, upotettu väriruutu, jossa tekstaus, puoliksi kansikuvan jatke, yläosassa lad. ”käsikirjoitukset: Lauri Hannu, Mikko Kekki, Jenny Eräsaari, Tomi Riionheimo, värit: Laiska Lajunen”; sisäkansissa vaaleanharmaa painatus, jossa valkoisella ’elviksiä’ (1. 12 kpl, 2. muunnelma Munchin ”Huudosta”, ’kaunolla’ valkoisella tekstit 1. suomeksi ja 1.+2. englanniksi); s. 1 nimiö ja 3  piirrosruutua ’elviksiä’) + tekstatut tekijät + kust.tiedot; s. 2 mv sk + alareunassa konekirj. kiitoksia; s. 3 ’kaunolla’ tekstattu alkusanat, Roju; s. 4–47 sk, väri s. 4–5, 8; s. 48 tekstattu lista kurpitsan tuotteita + strippi]

Ks. Rieku ja Raiku (Jalava, 1996, 2003; Ilias & Hankikanto, 2005)

Vainotut

Janne Myllynen (Like 1995)

Kansi: Käsistään köydellä sidottu nuori nainen, Marja Antintytär katselee syksyä kellotapulista, (kuva jatkuu takakanteen, jossa kirkkoherra pitelee tytön ja kellojen köysiä)

Sisällys:
s. 9–15 I Luku: Saarna
s. 19–37 II Luku: Para
s. 41–59 III Luku: Käräjät
s. 63–68 IV Luku: Rukous

Tarina on sijoitettu Ruotsi-Suomen satakuntalaiseen kylään vuonna 1676. Marja Antintytär joutuu mutkikkaiden epäilysten ja kateuden aiheuttamien katkeruuksien seurauksena syytetyksi ja kuolemaan tuomituksi noituudesta.

Varsin synkkätunnelmaiseksi päätyvä historiankuvitus käsittelee lähinnä taikauskoa, perimysjuonitteluja ja oikeudenkäyttöä, johon sekoittuu uskonnon tai pikemminkin kirkon hallintoaseman vaikutus.

Piirrostyö on huolellista, paikoin kaunistakin, ja taitavasti rytmiä kehitellään myös sivupohjaa valkoisesta mustaksi vaihtelemalla. Lukuja aloittavat aukeaman kokokuvat sen sijaan menevät jo enemmäin kuvitustaiteen kuin sarjakuvan puolelle. Kerrokselliset rajaukset ruuduissa häiritsevät, ja tekstiä on paikoin suhteettoman paljon.

Tekijä on itse vastannut sekä käsikirjoituksesta että kuvituksesta,  mikä on tällä kertaa ongelmallista. Sinänsä hyvin tehty taustatutkimus on johtanut runsaudenpulaan, josta seuraa, että tarinaa lähestytään varsin ongelmakeskeisesti. Voisi kuvitella, että tuonkin ajan elämässä on arjessa enemmän valoa ja iloa kuin painostavaa uhkaa, joka nyt nousee keskiöön.

Kyseessä lienee opinnäytetyö Kuvataideakatemiasta, kun kerran kustantamiseen on sieltä satu tukea. Muita Janne Myllysen sarjakuvia ei ollut tietääkseni ainakaan albumimuodossa nähty, jälkeen kylläkin.

Puuttuuko Fennicasta? Ja KK:lta?

Lisätiedot:

[29 x 21 cm pysty albumi; 72 s. + kannet, ei skp; kansi mv + punainen lisäväri; kansikuva jatkuu takakanteen; ei selkätekstiä; sivut numeroimattomat; s. 1 nimiö + kehyspiirrokset; s. 2 kust. tiedot (kehyksessä, tekstattu ’fraktuuralla’; mm. ”Kuvataideakatemia on tukenut sarjakuva-albumin julkaisua.” Ja ”Präntännyt Like”); s. 3–5 valkoinen, mustalla tekstattu johdanto otsikolla ”Noitavainot”; s. 6–7 otsikkopiirrosaukeama, ensimmäisellä sivulla mustalla pohjalla valkoisella tekstattu sitaatti Raamatusta (Johannes), seuraavalla I luvun otsikko; s. 8, 18, 40, 62, 70, 72 tyhjä; s. 9–15, 19–37; 41–59, 63–68 mv sk ; s. 16–17, 38–39, 60–61 otsikkopiirrosaukeama; s. 69 valkoinen, mustalla tekstattu sitaatti Raamatusta (Jesaja); s. 71 valkoinen, mustalla tekstattu lsita ”Lähteinä käytetty kirjallisuus”]

Vanhojen herrojen kosto – kokooma-albumi 1989-1995

[Vanhat herrat 3]

Pauli Heikkilä ja Markku Paretskoi (Banana Press, 1995)

ISBN 951-8992-16-9 (nid.)

Kansi: Valkoisesta ympyrästä tunkeutuvat herrat rambovaikuttein (kuva jatkuu heinäseipään verran selkään ja takakanteen).

Sisällys (sarjakuvat, suluissa alkuperäiset piirtämisvuodet, julkaistu Pahkasiassa, Potsissa tai Vanhis-albumeissa, ellei alla mainittu):
JAKSOT
s. 4–5 Vanhat herrat pastoreina (1989)
s. 6–7Joulutarina (1991)
s. 8–11 Vanhat herrat G-miehinä (1993)
s. 12–13 Mountain Express (1993)
s. 14–15 Vanhat herrat Linnassa (1994)
s. 17–19 Vanhat herrat survivalisteina (1994)
s. 20–21 Osa 2: Vanhat herrat metsässä (1994)
s. 22–24 Osa 3: Vanhat herrat kaupunkisisseinä (1994)
s. 26–29 Vanhat herrat Myrskylintuina (1995)
s. 30–31 Vanhojen herrojen kevätpuro (1995)
s. 32–35 Vanhat herrat interreilaajina (1995)
s. 36–37 Vanhat herrat keräävät itseluottamusta (1995)
PIENI KOMMUNIKAATIOSARJA
s. 40 Vanhat herrat perustavat radion (1990) [Radio 957:n kaupunkilehti]
s. 41 Vanhat herrat katselevat TV:tä (1990)
s. 42 Vanhat herrat soittavat puhelimella (1992)
s. 43 Vanhat herrat kävelyllä (1992)
s. 44 Vanhat herrat haastateltavina (1993)
YNNÄ MUUTA
s. 46–47 Vanhat herrat kohtaavat Punaniskan (1994) [Punaniska 10, 1995]
s. 50 Vanhat herrat etsivät Töitä (1994) [kahden rivin strippi]
s. 50–51Stripit (1989–1995) [4 kpl, Helibor-strippi Aviisin juhlanumero 1995; turvaseksi-strippi Tuki-Laaki 1996]

Takakannen mukaan: ”Vanhojen herrojen kosto” on suloinen, sillä tähän albumiin on koottu herrojen Pahkasika-seikkailut (ynnä muuta) vuosilta 1989–1995”, paitsi tietysti ”itsenäinen road-albumi Vanhojen herrojen paluu” (1993).  Sivulla 2 ”Lukijalle” kerrotaan vielä: ”Tämä albumi jatkaa siitä, mihin edellisen kokooma  (Vanhat herrat 1982–1989) jäi. Mukana on kaikki Vanhis-materiaali vuosilta 1989–1995 – isona poikkeuksena Vanhojen herrojen paluu -albumin (1993) sarjat, jotka muodostivat itsenäisen kokonaisuuden. Sarjat on järjestetty eri osastoihin mahdollisimman kronologisesti. Sarjoja on myös osin retushoitu. Mukana on yksi tyystin uusi, vaihdettu ruutu ja yksi uusi puhekuplan teksti.”

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 56 s. + kannet, sisäkansissa painatus (poikittain kaksi riviä luonnospiirroksia harmaarasteroituna); kansi väri (pohja punainen, otsikkoteksti vers. piirretty perspektiiviin musta ”Vanhojen herrojen” ja vihreä ”kosto”,  piirros valkoisesta ympyrästä tunkeutuvat herrat rambovaikuttein), alle lad. vers. tekijät ja kustantaja, vas. yläkulmassa ”Vanhat herrat 3” ja logopiirros (herrojen siluetit mustalla); tk. väri, ylhöäällä puolen sivun maalaus van Gogh -vaikuttein, rajalla mv piirros herrat, alla sivun valkoiseen puolikkaaseen lad. mustalla vers. otsikko ja edellisten otsikot, alla gem. sisällöstä, tekijätiedot kansi ja logo (P.H., logon toteutus Hannu Mänttäri) + ISBN-koodi; selkä pun, lad. mustalla vers. tekijät, otsikko ja ja kustantaja; s. 3 musta, mv ruutu ”Vanhat herrat” ja lad. vers otsikko ”Jaksot”; s. 16 musta, mv ruutu ”Olivia -93”; s. 25 musta, mv ruutu ” VH-tyyli”; s. 38 musta, mv ruutu ”Olivia -93”; s. 39 valkoinen, mv ruutu ja lad. vers otsikko ”Pieni kommunikaatiosarja”; s. 45 musta, mv ruutu ja lad. vers otsikko ”Ynnä muuta”; s. 48 Vanhojen herrojen vitsibaarit (1990, 1994–95, vitsit puhekuplissa, sivulla pilapiirros); s. 49 Jouluista asiaa (1989, 1994, pilapiirrokset); s. 52–53 ”Vanhat herrat Luoteisväylällä (tai Koillis-)” (piirros + konekirjoitussivu, 1993); s. 54 Vanhojen herrojen lkuriositeetteja (1993–95); vinjetti- ja yksittäiskuvat (1986–94); s. 55 sisällys (lad. + piirretty puhekupla ”Pylly!”); s. 56 vijetti poistuvat herrat + laatikkoon lad. ”Vanhojen herrojen tekijät Pauli Heikkilä ja Markku Paretskoi ovat syntyneet samana päivänä, 11. kesäkuuta 1956, joskin eri puolilla Suomea. He ovat molemmat siis Kaksosia, mutta eivät edes epäidenttisiä.”]

Ks. myös: 
Taru vanhoista herroista – Kaikki sarjat 1982–2002 (Arktinen Banaani, 2002)

Viikinkikesä 995

Ari Kutila, piirrokset & Keijo Ahlqvist, käsikirjoitus (Kemin kulttuuriasiainkeskus, 1995)

ISBN 952-90-6385-7 (nid.)

Kansi: Viikinkivene valmiina heittämään ankkurin [kansikuva jatkuu takakanteen, jossa vastaan tuleva viikinkivene ja vastaava puhekupla]

Kemissä vietettyyn viikinkikesään littyen julkaistu vihkonen on jälleen ns. hyötysarjakuvaa, historian kertausta ja elävöitystä. Keijo Ahlqvist on jo kehittänyt pitkälle taitonsa sarjakuvan tiedonjulkistamiskäyttöön, ja Ari Kutila pääsee loistamaan piirtäjänä ja yllättäen myös koloristina. Kaunis värisarjakuva kertoo viikinkien historiasta ja kulttuurista.

Draama rakennetaan vastakkainasettelulle: Odin ja Väinämöinen kertovat omia tarinoitaan, viikingit käyvät verottamassa lappilaisia – ja potin korjaa kristinusko. Kaunis toteutus risteyttää kuvakirjan ja sarjakuvan ilmaisua, eli suurten taustakuvien päällä on yksityiskohtia selventäviä ruutuja. Puhekuplat ja ruudut myös risteytyvät, ja anakronismit pysyvät kurissa.

Lisätiedot:

[17 x 20 cm vaaka vihko; 20 s sis. kannet; väri; kansi väripiiros, tummanruskea tausta, jossa tekstattu neliömainen puhekupla ”Ole valmiina sen ankkurin kanssa. Maailman reuna voi tulal eteen koska hyvänsä.”tekstattu otsikko pun. vers + logo ”Viikinkikesä ’93 / Vinkingsommer ’95”; tk kansikuva jatkuu vastavana väripiirrosksena (+ tekstattu puhekupla ”Anteeksi…. Pääseekö tätä merta Uppsalan tienoille?”) + kolmelle palstalle ladottu valk. gem. kust.tiedot ja lähdeluettelo; sivut numeroimattomat]

Ks. myös:
Säteilyä (Lapin läänin Pelastusliitto ry. 1996)