1996

Aku Ankan taskukirja 194

Linssilude

© Disney (Sanomat, 1996)

Kansi: Kari Korhonen

Tämä taskukirjasarjahan on enimmäkseen italialaista sarjakuvatuotantoa, mutta vuodesta 1970 ilmestyneessä sarjassa alkoi nyt näkyä suomalaistakin kynänjälkeä, ainakin kansissa ja myöhemin selkämysten vuoden mittaan täydentyvissä panoraamakuvissa. Sarjakuvien tekijöiden nimet alettiin kertoa vuodesta 1998.

Ks. Timo Ronkainen: Kioskikirjojen kuningas – Aku Ankan taskukirja 50 vuotta (Zum Teufel, 2020)

Amok

Kari T. Leppänen toim. (Arktinen Banaani, 1996)

ISBN 952-9809-07-7 (nid.)

Kansi: Hirviönainen kampaa miehen irtopäätä, seinällä pääkokoelma

Sisällys:
s. 3–9 Pedon aika (Ilkka Ruokola, idea K.T.L.)
s. 10–17 Lumimiehen arvoitus (Kari T. Leppänen)
s. 18–24 Jäljet (Jukka Murtosaari)
s. 25–30 Vanheta yhdessä (Timo Mäkelä)
s. 31 Senkka (Ilkka Ruokola) [kolme strippiä]
s. 32–39 Ruumisarkkuboomi (Jari Rasi)
s. 40–48 Faaraon kirous (Kari T. Leppänen)

Takakannen mukaan: ”Kotimaisen kauhusarjakuvan uranuurtajan uudet makaaberit kasvot”; ”Neljä vuotta elävältä haudattuna ollut Amok on kaivautunut ulos haudastaan, karistanut mullat ja madot yltään ja juoksee jälleen! Pimeiden voimien riivaama piirtäjäkaarti tarjoaa kauhua, jännitystä ja myyttisiä arvoituksia mustasta magiasta Tutankhamonin kiroukseen.”

Edelleen kauhua ja huumoria eri tavoin sekoitettuina, vähän tekijästä riippuen. Enää ei ollut mukana kaunokirjallisia lähteitä kuten edellisessä, mutta Kari  Leppäsen omat sarjat lähestyvät nyt amerikkalaista informatiivista viihdesarjakuvaa malliin Ripley’s ja Maailma kuvina etc.

Uuden kustantajan kautta ilmestyi siis toinen albumillinen Amokia, joka lienee ollut vuodesta 1992 pöytälaatikossa odottamassa. Kolmatta ei sitten enää tullutkaan.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet, ei sivunumerointia; sisäkannet mustat; kannet väri, kansi maalaus J. Murtosaari + upotettuna logo ja kustantajan logo, tk maalaus K.T.L. (vampyyri juoksee hautausmaalla pakoon miestä, jolla puuvasama) + upotettuna logo ja valkoisella ladottu esittelytekstit ”Kotimaisen kauhusarjakuvan uranuurtajan uudet makaaberit kasvot”; ”Neljä vuotta elävältä haudattuna ollut Amok on kaivautunut ulos haudastaan, karistanut mullat ja madot yltään ja juoksee jälleen! Pimeiden voimien riivaama piirtäjäkaarti tarjoaa kauhua, jännitystä ja myyttisiä arvoituksia mustasta magiasta Tutankhamonin kiroukseen.” + kansien tekijät  ja ISBV, valkoisessa kentässä viivakoodi, värillisenä kustantajan logo;) selkä musta, valkoisella vers. Amok ja oranssilla kust. logo; s. 1 nimiö mustalla pohjalla valkoisella otsikkologo ja kustantajan logo + ruutu (s. 3); s. 2 mustalla pohjalla kust.tiedot, sisällys + rasteroitu piirros ja logo (K.T.L.); s. 3–48 mv sk sivun taitossa (kaikki käsin tekstattuja, osassa rasterointia, osassa oma sivunumerointi), paitsi s. 31 kolme strippiä ja otsikko]

Asfalttitasanko ja muita kertomuksia

Petri Hiltunen (Jalava, 1996)

ISBN 951-887-078-0 (nid.)

Kansi: Kenon-robotti kantaa isäntäänsä asfalttitasangolla.

Sisällys (sarjakuvat, suluissa aiemmat julkaisut):
s. 4–10 Asfalttitasanko (Tähtivaeltaja 3/1988) [piirretty 1986, uudestaan 1996]
s. 11–12 Dracula (Kieku 3/1988)
s. 13–19 Linkki (Tähtivaeltaja 2/1988)
s. 20–31 Teräskohdut (Tähtivaeltaja 1/1991)
s. 33–40 Hämärä puutarha (Tähtivaeltaja 2/1992)
s. 42–51 Constructors (Tähtivaeltaja 2/1994)
s. 52–57 Teräspersilja (Tähtivaeltaja 3/1992)
s. 58–63 Pieni kuolema (Tähtivaeltaja 1/1994)

Takakannen mukaan: ”Asfalttitasanko on Petri Hiltusen kuudes sarjakuva-albumi ja samalla 10-vuotisjuhlateos. Kokoelmaan on valittu lyhyitä iskeviä tarinoita kauhun, fantasian ja hard-core scifin tyyliin parodiaakaan unohtamatta.” Täytynee mainita, että Hiltunen ehti näin myös kotimaisissa sarjakuvakirjoissa aivan ensimmäisiin manga-tyyliä käyttäneisiin (s. 42–51 ”Constructors”).

Perusteellisessa esipuheessa Toni Jerrman valottaa hienosti tekijän sielunrakennetta sekä sarjojen historiaa toimittamassaan Tähtivaeltaja-lehdessä, ja toteaa lähinnä vain Kapteeni Hyperventilaattorimies -seikkailujen jäävän odottamaan omaa albumiaan (sellainen ilmestyi sitten lopulta 2013). Hän mainitsee myös jännän triviatiedon: Teräskohtujen toinen sivu oli vuoden 1992 ylioppilaskirjoitusten äidinkielen kokeen aineistoliitteenä!

Tarinat ovat lähinnä vinolla huumorilla höystettyä scifi-kauhua. Vaikka tarinat perustuvat usein yhdelle idealle, Hiltunen kehittää sen ympärille tyyliä ja tunnelmaa ammattimiehen ottein. Kunnianosoitukseksi kauhuelokuvan suuntaan laskettakoon George Romero –niminen hahmo Linkki-sarjassa.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet, ei skp; kansi väri (tausta musta, upot. väripiirros, lad. valk. gem. tekijä ja vers. otsikko ja kust. + valkoisella oik. ylänurkassa ”Sarjakuva 100 vuotta” -logo; tk musta, lad. valk. gem. esittely ja omassa kentässä ISBN-viivakoodi; selkä musta, lad. valk. vers. tekijä, otsikko ja kustantaja; s. 1 Nimiö + vinjettipiirros (-91); s. 2 kust.tiedot + sisällys lad. ”Ilmestynyt aikaisemmin”; s. 3 Toni Jerrmanin kirjoittama esipuhe (Helsingissä 11.1.1996) + mv. piirros (-90); s. 4–64 mv sk sivun taitossa, paitsi s. 32, 41, 64 sivun piirros.]

Ks. myös:
Vala auringolle (Jalava, 1997)
Praedor 1 – Kuninkaan lapset (Jalava, 1998)
Hyperventilaattorimies (Zum Teufel, 2013)

B.E.M. 5 – Herra Matti Hagelbergin Venuksen sulttaani

[Venuksen sulttaani]

[Kurpitsakermaa 7]

Matti Hagelberg (Suuri Kurpitsa, 1996)

ISBN  952-9887-12-4 (nid.)

ISSN 1237-3044 (7)

Kansi: Kolmipäinen sulttaani erilaisine turbaaneineen, otsikon tekstinauhassa punainen hakaneula

Sisällys:
s. 5–8 Matti Hagelberg kohtaa Kuoleman
s. 9–12 Matti H. ottaa lomaa
s. 13–16 Tervetuloa Lauri Kenttä -maailmaan
s. 17 Mekanovillen pakoputket
s. 18–19 Lauri Kenttä rakastuu
s. 20–24 Bonuskaupungin veriset kadut
s. 25–29 Joulu Colditzissa
s. 30–33 Avaruuden ufo-asema
s. 34–43 Atom-Tom, hävittäjä
s. 44–47 Matti Hagelberg kohtaa taas Kuoleman

Alun sarjoissa on vielä lähes sama muoto kuin edeltäneissä, mutta nyt sivulla on kaksi ruutua päällekkäin, kullakin oma alle ladottu tai raaputettu selostustekstinsä. Sitten sivurakenne alkaa vapautua, ja osin lähestytään yksittäisiä kuvateoksia. Raapekartongille tehtyyn sarjaan on sisällytetty myös sarjakuvia sarjakuvissa, eli kuin liitutaulupiirroksenomaisia keskusteluja (ja ”Niksula” -strippi, jolla ei ole mitään sanottavaa). Erikoinen törmäytys on joulutonttujen isku tv-sarjan natsivankila Colditziin.

Musiikkia, oopperaa ja (näytelmä)kirjallisuutta siteerataan. Populaarikulttuuriviitteisiin sisältyvät mm. seitsemänä seppänä nakuilevat kääpiöt, texaverylaisittain putoilevat kassakaapit ja alasimet, PEZ-ukot ja Viewmaster, King Kong, Fantomin rintakuva, Retu ja Tahvo grillaamassa, Mikki Hiiri ja paavi, sitaatit Shakespearelta ja Mikki Hiiri merihädässä -laulusta, ”Merrie melodies” -alaotsikko, hautakiven ”R.I.P. Kirby” – ja tähtimerkin utelu Steven Hawkingilta! Disneyland-satiiri Lauri Kenttä -maailmasta avattuna Helsingin Vallilaan venyy itseironiseksi, kun sen takaa paljastuu eksentrinen miljardööri Matti Hagelberg, tuo B.E.M. -universumin isä. Kohteliaasti julisteina vilahtavat myös Pölykapseli ja Bertil Gata.

Jollakin lailla vakavampia sävyjä hiipii mukaan (”Ilokaasukammio”), vaikka niinkin viattomaksi naamioituna kuin Nallepartio, joka hajottaa Atom-Tomin atomeiksi… ja kun sillä Kuolemallakin on aina jo joku toinen!

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 48 s. + kannet; kansi väri (raapepiirros, mv + keltavihreä, vas. ylh. mustalla  ”Herra Matti Hagelbergin”, kolmessa osassa fylakterimaisessa tekstinauhassa ”Venuksen sult/taani”, josta viimeinen osa peilikuvana, alhaalla vasemmalla laatikossa B pun, E sin, M vihr, 5 musta; minareetista ’kuuluvassa’ pyöreässä puhekuplassa ”Kurpitsakermaa 7”, alla laatikossa ISBN-viivakoodi ”mekanologinen kirkko”), kuva jatkuu selkään (selkäteksti ”Venuksen sulttaani” tekstattu mustalla keltaiselle pohjalle kirjaimet alekkain), tk kannen kuva jatkuu, vasemmassa laidassa tekstattu vers. (raapetekniikalla) esittelyteksti ”BEM News”, alla: ”Harto Hänninen / Petri Kemppinen, Puzolaiset sarjakuvatutkijat”; sisäkansissa tummanvihreä painatus, jossa 1. ”Atlas”, 2. piirros ja ’raaputettu’ lista ”Herra Matti Hagelbegin fantastinen maailma: – B.E.M. N:o 1 Marsin sankari (1992); – B.E.M. N:o 2  Marsin alkeet (1994); – B.E.M. N:o 3 Bonuskaupungin vitsaukset (julkaisematon); – B.E.M. N:o 4 The Sinful Ways of Simpli City and the Birth of Lauri Kenttä, the Champion of God (1996, tiedustelut: Chacal Puant, 6 rue Colson, 78700 Conflans, France); – B.E.M. N:o 5 Venuksen sulttaani; – B.E.M. N:o 6 Tikapuuhermosto (tulossa 1997);  ; s. 1 nimiö ja vinjettiipiirros (sulttaani: ”Terveisiä äidille.”); s. 1–48 painoväri tummanvihreä; s. 2 mv piirros + lad. alkusanat, V. Pirinen, freelancer-yleisnero + ’raaputettu’ otsikko ”Ensimmäinen esipuhe”; s. 3 ’raaputettu’ otsikko ”Toinen esipuhe” (kirj. merk. C.O.D. Hildegard Läpparn, fem.dos. + laatikko, johon lad. ”Uskomatonta mutta totta! Venuksen sulttaani -albumin kuvista ja teksteistä voi sekoittamalla ja uudelleen koostamalla toteuttaa tarkan kopion mistä tahansa maailman kuva- tai sanataiteen mestariteoksesta.” + ”Kirjoita Lauri Kentälle…”; s. 4 sisällys (lad., sivunumerot raap.); s. 5–47 sk mv (tummanvihreällä); s. 48 lad. lista Kurpitsan tuotteista  + mv raapepiirros (”Ota minut mukaasi, Matti Hagelberg!”; ”Vain ajatuksissani! Siellä, missä kuljen, ei nainen voi seurata minua.”)]

Bertil Gata går på sta’n – Bo Haglund presenterar Bertil Gata

Bo Haglund (Bo Haglund, 1996)

ISBN 952-90-7322-4 (nid.)

Kansi: Bertil Gata kaupungilla, kuutamona reikä kannessa, josta näkyy sivun 1 piirroksen Bertil Gata (piirros jatkuu takakanteen).

Sisällys (yhden sivun Bertil Gata-sarjoja, ellei erikseen muuta mainita):
s. 3–7, 11, 14, 32, 38, 43–46, 51, 55, 5860, 61 Bertil Gata
s. 8 Galna dagar med Bertil Gata
s. 9 På främmande orter med Bertil gata
s. 10 Bertil på främmande orter
s. 11 Bertil Gata [jobbar]
s. 12 Bertil Gata jobbar del 2
s. 15 Finsk höst
s. 16 Mellan dag mellan dag…
s. 17 Äbsöluutli Fääbulöss
s. 18 Bertil Gata går på sta’n
[s. 19 pilapiirros ”Club privè”]
s. 20 B.G
s. 21 Bertil Gata – Fragile art
s. 22 Bertil Gata och kollektivet
s. 23 Bertil Gata – Dröm Landskap
s. 24–25 Ett besök på landsbygden
s. 26 Bertil i Paris
[s. 27 pilapiirros ”Vade mecum”]
[s. 28 pilapiirros ”Nil novi sub sole”]
s. 29 Bertil och släktträdet
[s. 30 vinjettipiirros ”Mera Bertil Gata”]
s. 31 Bertil Gata – Nya Tider
[s. 33, 34–35 pilapiirros]
s. 36 Bertil Gata [kolme strippimuotoista, 1–2 piirrosta ja alla teksti mustassa laatikossa]
[s. 37 pilapiirros ”Kameleont-Bertil”]
[s. 39 pilapiirros ”inomhuskrig”]
[s. 40 pilapiirros ”De månghövdade kulturhydrorna…”]
s. 41 Kansliråd Ärtrooth behöver ett större hus
[s. 42 pilapiirros ”Hesari”]
[s. 48 pilapiirros ”Bertil på teatern”]
s. 49 Teatralt, Bertil Gata!
s. 50 Bääärtil Gaata
s. 54 Bertil Gata – Bertil på teatern
s. 56 Bertil Gata – Teater spektakel
s. 57 Bertil Gata – ab fab Adults Only … and other immatures
s. 59 Bertil Gata – Divina commedia
[s. 62 vinjettipiirros ”Paus”]
[s. 63 pilapiirros ”…den morgonen…”]

Bertil Gata ilmestyi Ny Tid -lehdessä vuodesta 1991 sivun sarjakuvina, joista tämä omakustanne on koottu. Tekijä on toiminut lavastajana, kuvataiteilijana ja muotoilijana. Niinpä teos on esineenäkin erottuva, ja sivukompositiot ovat harkittuja, vaikka ajoittain rönsyileviä. Päähahmo on tarkoituksellisen pelkistetty, suorastaan kubistinen tai dadaistinen pallopää-pallonenä sokeritoppavartalon päässä. Kerronta perustuu paljolti selostukselle. Itse Bertil on mykkä tarkkailija tai tahdottoman oloinen tapahtumien kohde. Tunnelma on usein surrealistinen, unenomainen.

Sarjakuva on perinteistä mallia, eli ruutujen (usein 9–12 tasaruutua sivulla) alle on tekstattu selostus, ja välillä ruuduissa voi olla repliikkejä tai muita tekstejä, myös puhekuplia. Välillä sivun piirrokset ovat jo pilapiirroksia tai muuta kuvitusta enemmän kuin sarjakuvaa. Kolme strippimuotoistakin haastaa konventiot, muistuttaen lähinnä Matti Hagelbergin ensimmäisiä B.E.M. -jaksoja.

Sisältö on paljolti satiirista, ja kohteet löytyvät kotimaisesta todellisuudesta, varsinkin suomenruotsalaisesta ankkalammesta. Osansa saavat myös Muumi ja Muumilaakso, vaikka Tove Janssonin voi tunnistaa myös yhdeksi vaikutteiden antajaksi. Vaikutteita on saatu varmaan myös Matti Hagelbergilta ja muilta ns. taidesarjakuvan eurooppalaisilta tekijöiltä. Viittauksia on  niin korkeakultuuriin kuin populaarimediaankin. Teatteri on lavastajan kokemusten pohjalta usein mukana, samoin kuvataiteen historia.

Toinen albumi Bertil Gatan seikkailuja olikin sitten jo albumiksi tehty.

Lisätiedot:

[35 x 25 cm pysty albumi; 64 s. + kannet, sisäkansissa valkoisella pohjalla mustia pisteitä ’tapettina’; kannet väri (mustalla pohjalla tumman violetti taustakuva, jossa musta piirros BG kaupungissa, päällä kultavärillä painettu ’kaunolla’ lad. otsikko, alareunassa lad. valk. vers. tekijä, kuva jatkuu selän yli tk, jossa kultavärillä lad. gem. Ruben Stillerin kirjoittama esittelyteksti); kannessa pyöreä reikä (kuu), josta  näkyy s. 1 piirroksen BG; s. 1 nimiö + piirros; s. 2 kust. tiedot (”Tack till Harri, Kitu, Laila och Matti. Albumet har utgivits med stöd från Statens konstkommission.”)]

Ks. Bertil Gata går hem (Schildt, 1999)

Folkets Dagblad 1996

[Folkets Dagblad 6]

Leif Sjöström (Scriptum 1996)

ISBN 951-8902-62-3

Kansi: Donner ‘ameriikankirstun’ kanssa, Elisabeth Rehn lypsää, Ole Norrback lapioi (aihe sivulta 89; FSA / Finlands Svenska Arbetarförbundin toiminnanjohtaja Stefan Sjöberg pyytää Jorn Donneria EU-vaaliehdokkaaksi).

Takakannen kritiikkisitaatissa Helsingin Sanomista Heikki Jokinen, suomeksi: ”Näin nasevia polittisia pilapiirroskokoelmia ei suomeksi ilmesty.”

Lisätiedot:

[15 x 25 cm vaaka albumi; 120 s. ei skp; selkä harmaa viiva, ladottu mustalla gemenalla otsikko ja vuosi; kansi (aihe sivulta 89) väri (valkoisella pohjalla musta kehys, jonka sisäpuolella väritetty piirros ja lad. mustalla ”Folkets Dagblad av Leif Sjöström” ja kehyksen alla ”Scriptum”, oik. yläkulmassa valkoisessa, mustareunaisessa laatikossa mustalla ”1996”); s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot; s. 3 piirros jossa tekstattu ’postikortti’ Brysselistä Ole Norrbackilta Paavo Lipposelle; s. 4 tyhjä; s. s. 5–10 Kulturfonden – saga för barn i hela Svenskfinland (Kjell Herberts & co.); 115–109 mv sk (myös harmaarasterointia, alkuperäisiä julkaisupäivämääriä); s. 110–120 lad. otsikko ”Årets krambambuli” ja kolmella palstalla ladottuna taustatietoja päivänpiirroksiin (s. 120 2 palstalla); tk. valkoinen, mustalla ladottu poimintoja lehtikritiikeistä (Anne Sjökvist, Landsbygdens Folk; Alf-Erik Helsing, Arbetarbladet; Tom Johanson, Österbottningen; Heikki Jokinen, Helsingin Sanomat – suomeksi!)]

[Sisällöstä: s. 5–10 Kulturfonden – saga för barn i hela Svenskfinland (Kjell Herberts & co.): Toffe (Taxell) pyytää Pärreä (Stenbäck) päättämään, mutta Kjell kuuntelee ruohonjuuria ja haluaisi muitakin mukaan. Ulla-Maj on sisäpiirissä ja tukee Pärreä, jolla ei ole mitään tekemistä. Ole ”päättää Ruotsi-Suomessa”; s. 23 ”Tulivatko Englannissa tapetut lehmät hulluiksi?” – ”No eivät ne nyt innostuneetkaan.”; s. 48 Ole Norrback Kiinassa Martti Ahtisaaren kanssa; s. 49 Vieraslaji EMU lintuna; s. 56 Emun tavoin Suomen puolueilllakin päät multaan työnnettyinä; s. 50 Vaaliehdokkaita: ”Guld-Kurre Lindström, Juha Fohr, kändisgay, Arja Saijonmaa, Greatest Hits (”vem är du, vem är du, levande charader…”); s. 59 Norrback haaveilee Natosta – Halonen, Lipponen, Ahtisaari peittävät silmät, korvat ja suun; s. 63 Ole Norrback välttää korostamasta homoasiaa riidaksi puolueessa; s. 69 Japanin talouskasvu – seurausta ‘jenimanipulaatiosta’; s. 73 Kepun John Wayne -kampanja ei saa vastakaikua Norra Österbottenissa; s. 75 O.N. on taas Sorry – ‘Zorrona’: ”Sorry, kanske maktlös, men aldrig någonsin svarlös! – Olé!”; s. 82 Arbetarbladetin toimittaja Alf-Erik Helsing; s. 84 John Wayne Lucky Lukena (!) – Kuntavaalikampanja ei oikein osu…; s. 85 ”Anna äänesi laulajatar Arja Saijonmaalle – hän tarvitsee sitä!”; s. 89 Donner EU-vaalien ääniharavana; s. 90 ”Kotibrysslarna kommer” – ”jos Suomi olisi hotelli”; s. 91 MC ”Hells Älges” (hirviä – Leif Snellman, pappi, joka siunasi hirvijahdin); s. 97 Isä ja poika Vennamo: isä siirsi 400,000 karjalaista eri puolille Suomea, poika 500.000 postikonttoria maaseudulta suurkaupunkeihin; s. 101 Nokia ja Eriksson kaksintaistelussa lännen tyyliin – kiinalaisten dollareista; s. 103 Emu pingviinien kanssa jonossa itsenäisyyspäivän vastaanotolle]

Ks. myös:
Folkets Dagblad |1] (Scriptum, 1991)
Folkets Dagblad från A till Ö (Scriptum, 2003)

Grafiikkaa – Vaikeasti ja väärinpäin

Raija Partanen & Riitta Uusitalo (Luova grafiikka ry, 1996)

ISBN 951-95482-8-9

Kansi: Oranssilla pohjalla graafisia kuvioita ja keltainen teksti Graphica creativa, jonka yli auton reitti, autosta puhekupla ”Vedostaminen suoritetaan nopeasti.” (kuva jatkuu takakanteen).

Tämä on aivan rajatapaus. Kuvitus on ruuduton, mutta sisältää puhekuplia ja piirroskuvista muodostuu sarja, vaikkakin suurin osa informaatiosta on ladotussa asiatekstissä.

Kuvissa pari rottaa (?) ajelee autolla, jonka kyljessä vaihtelevat sponsorien logot. Teksti käy läpi grafiikan eri menetelmät ja sanaston, jota hahmot kommentoivat. Hauska, kevyeltä vaikuttava, mutta painokas tietopaketti.

Kansainvälisen sarjakuvan satavuotisjuhlan kotimainen yhteislogo koristaa takakantta, josta on pääteltävissä julkaisuvuodeksi 1996, esiintyy myös piirrosten ©-merkinnöissä.

Lisätiedot:

[15 x 11 cm pysty vihko; 16 s. + kannet, sisäkannet numeroitu 0 ja 17; kannet väri; 1. sisäkannessa = s. 0 nimiösivun otsikko peilikuvana ja alla piirros, josta puhekupla ”Mikäs tuo on?”; s. 0–1 kust. tiedot (Luova Grafiikka ry, ER-Paino Ky, layout Batman & Robin); s. 1 nimiö (”Tätä julkaisua ovat tukeneet: KSP-yhtiöt, Keski-Suomen Osuuspankki, IVO-yhtiöt, GWS, ER-Paino Ky); s. 2–16 lad. teksti ja piirroskuvitus, jossa puhekuplia; s. 17 piirros ”The End!” ja kupla ”Oikoteitä ei ole!”]

 Hullun taiteilijan päiväkirja

Amon = Aki Månsson (Pop Korn Productions,1996)

Kansi: Perinteisen tyylinen taiteilija työssään, ikkunassa ja taustalla varjohahmot pilkkaavat

Sisällys:
s. 2, 8, 13, 17, 23, 26, 32, 39 Kuralätäkkö Plankton Show [kaksi poikittaista strippiä kullakin sivulla]
s. 3–7 Yksin pimeässä [-93]
s. 9–12 Poika, joka ei osannut mitään
s. 14–16 Noutaja pizza [-95]
s. 18–22 Hullu, hullu taiteilija
s. 24–25 Sekaisin päästään
s. 27–31 Maleficia
s. 33–38 Aaron

Ilta-Sanomien Kuukauden kotimaisena ilmestyneet Kuralätäkkö Plankton Showt ovat itsetietoisen ja –kriittisen absurdia strippitaidetta. Kehysviivan sisällä on ’tahroja’ ja ’pergamentti’ jossa kullakin jaksolla on lisäksi itseironinen alaotsikko. Kolmen ruudun sarjoissa pallopäiset hahmot pohdiskelevat olevaisuuttaan sarjakuvan viitekehyksessä – jo lopuksi viimeisessä stripissä hajottavat ruudun.

Muut sarjat ovat lähinnä itseironista fantasiaa taiteilijuudesta tai kauniisti piirrettyä ja taitavasti kerrottua ’kauhua’, joissa on vakava aihe. Esimerkiksi koulukiusatun / koulusurmaajan tarinassa on kaksi vaihtoehtoista loppua. Noutaja pizza on groteski scifi-tarina, ja bussihäirikkötarinassa onkin roolit vaihdettu.

Mediakritiikkiä on Maleficiassa, jossa Otto Banger haastatteleee PuskaRadion (69,7 MHz) Metallimaniassa helsinkiläistä Maleficiaa, joka puhuu ihan läpällä, mutta ohjelma ajetaan ulos umpivakavana. Joskus musta huumori lähenee tv:n ”Yöjutun” vitsikkyyttä.

Huom! Täsmälleen samanniminen albumi ilmestyi Kiba Lumbergilta 2010, lisäksi ”Hullun paperit – Jopen sarjakuvia 1973–2003” (Kemi 2003), ja tiettyä sukulaisuutta on myös Sarjakuva-Finlandialla palkittuun ”Pikku Närheen” (2012).

Lisätiedot:

[21 x 30 cm pysty vihko; 40 s. sis kannet, sivuja ei numeroitu; kansi mv piirros, kansikartonki vaalean ruskeanharmaa; tk piirrospohajlla tekstattu ’lappu’ (itsekriittinen  / -ironinen vuodatus, pohdiskelu); s. 2–38 mv sk (s. 22 ja 38 vain yksi piirros sivun keskellä, mukana tekstattu sitaatti, Cesare Lambrioso: ”Nerous on patologinen tila, jossa terveen järjen puttuminen aiheuttaa harhanäkyjä ja illuusioita, jotka ovat taiteellisen ja kirjallisen innoituksen todelliset lähteet.” tai pyöreästä kuvaruudusta ulos purkautuva puhekupla ”EIIIIIIIIII…”, ovat kuitenkin edeltävän sarjan loppuruutuja); osa sarjoisa poikittain, kaksi strippiä sivulla.]

Hyvissä naimisissa – Sarjakuva ja postimerkki

9.10.–31.12.1996 Kahdeksan merkittävää sarjakuvantekijää / Åtta bemärksta serietecknare / Eight cartoonists worthy of a stamp / Huit auteurs de bandes dessinées digne d’un timbre-poste

Näyttelyluettelo / Eero Hellstén, Petri Kemppinen, Juhani Tolvanen (Postimuseo 1996)

Kahdeksan postimerkin merkkiarkin taiteilijoiden (Ilmari Vainio, Ola Fogelberg / Toto Kaila, Erkki Tanttu, Asmo Alho, Veikko Savolainen, Tarmo Koivisto, Riitta Uusitalo, Kati Kovács) ja näiden sarjakuvien esittely, artikkeli sarjakuva-aiheisistapostimerkeistä – sekä viiden sivun mv koko sivun sarjakuva Peuli Kallio, Ville Pirinen: ”Ornette Birks Makkonen – Hengenvaarallinen postimerkki”.

:Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 44 s + kannet, 1. sisäkannesssa kust. tiedot, 2. sisäkansi tyhjä; kannet mv + lisäväri punainen; s. 1 sisällysluettelo; s. 21–25 mv sk; muuten mv + punainen lisäväri, osalla sivuista värikuvitusta]

Jaana Pulssi & Lopullinen ratkaisu

[Liikuntatieteellisen seuran Impulssi XII]

Vesa Ilmaranta, Teijo Pyykkönen, Arto Nyyssönen (Liikuntatieteellinen seura, 1996)

ISBN 951-8982-42-2 (nid.)

ISSN 1237-0576

Kansi:  Agentti Jaana Pulssi taustanaan Helsingin Olympiastadion.

Agenttiseikkailun muotoon puettu satiiri suomalaisen urheilun ylikorostuneesta asemasta kulttuurissamme ja jopa politiikassa. Yllättävästi Liikuntatieteellisen seuran julkaisusarjan Impulssi XII osana ilmestynyt, lennokkaasti kirjoitettu ja taidokkaasti piirretty tarina on vallan nautittavaa luettavaa – ja pelottavan oikeaan osunut myös ennusteena… Arto Nyyssösen miljöökuvaus on jälleen tarkkaa ja näyttävää, kuvakulmat oivaltavia ja perspektiivit hurjia. Itse juoni ei ole niinkään oleellinen kuin ajatukset, joita sen varrella kyseenalaistetaan.

Kehityskulun nähdään alkaneen jääkiekon voitetuista MM-kisoista. Asenteita kyseenalaistetaan oikein urakalla: ”Tärkeintä ei ole osanotto, vaan hyvä sijoittuminen kansainvälisissä kisoissa.”; ”Pääasia ei ole voitto, vaan katsojaluvut.”; ”Yksityishölkkäys pitäisi julistaa kilpailukieltoon ydinkeskustassa.”; ”Julkinen liikunta poistaisi ruuhkat jo välierissä.” Nappulajääkiekossa: ”Ota miestä, älä kiekkoa!”

Liikuntatieteellisen turvallisuusseuran agentti MM7, Jaana Pulssi, pyrkii pelastamaan urheilukratian ”toisinliikkujien” ryhmältä, joka uhkaa ”onnellisen urheiluvaltion urheilurauhaa.” Eduskunnassa on urheilijoiden vallattua paikat uusi pukukoodi, urheiluvaatteet. Pääministerinä on Nykänen, presidenttinä Halvari (vahvoilla myös toiselle kaudelle, vastassaan Jani, Hjallis ja Marja-Liisa). Toisinliikkkujat ja mm. kansainvälinen Greensport-järjestö protestoivat 501. Suurhallin rakentamista puolustaen omaehtoista liikkumista.

Olympiakomitea tahtoo mukaan tutkimuksiin oman agenttinsa SM65:n (”Eikö edes EM-tasoa ollut vapaana!”). Agentti MM12 on jäänyt kiinni ja saatettu katatoniseen tilaan urheilijahaastatteluja kuunteluttamalla. Urheiluagenteilla on myös varjostajat (Aho, Lipponen, Niinistö). Agentti esiintyy urheilutoimittajana, jotta voi kysellä typeriä. Jääkiekon edustusjoukkue on selibaatissa jo kolmatta tuntia – ja keskustelee jo Iines Ankan ja Minni Hiiren seksikkyydestä. Kammottava lopullinen ratkaisu on kaasuase, joka tekee kilpaurheilusta lapsellista, ja stadioninkattava aivopesukone uhkaa jo kaikkia.

Tarinassa vilisee julkisuudesta tuttuja naamoja Esa Saarisesta Einsteiniin. Herkkkua ovat myös muut kulttuuriviittaukset, esim. Albert Edelfeltin Suomi-urheiluasuissa marssivat rumpalit ja aivopesuprofessorin kirjahyllyssä mm. Carl Barksin ”Pim, olet hypnotisoitu!” Wanhan ylioppilastalon paikalla on ylioppilasurheilutalo, Helsinki järjestää Urheilujuhlaviikot, liikennemerkeissäkin on hiihtoa ja juoksua, ja uusia urheilulajeja kehitellään (lehmänkanto). Kaupungin epäurheilullinen aines asustaa ränsistyneessä Puu-Käpylässä. Ilman oikean urheiluseuran jäsenkirjaa syrjäytyy yhteiskunnasta. Älyköt vastustavat ”jusseja” (YUS = Young, Urban, and Sportic). Arvostetuin urheilualan tutkimus- ja koulutuskeskus  on OLWI-instituutti. Agentin lempidrikki on tietysti Dry Sportini.

Tämähän on tehty ennen esim. Lahden hiihtoskandaalia ja sijoitettu 2000-luvulle. Viimeisellä sivulla poliitikot muistelevat mainioita työtilaisuuksiaan urheilujärjestöjen johtopaikoilla (Niinistö: ”Oltaisiinpa 90-luvulla. Silloin homma oli vielä hanskassa.”; Lipponen: ”Urheilusaavutusten avulla suunnataan kansan huomio pois työttömyydestä ja muista epäkohdista. Urheilutähtien rinnalla poseeraaminen piristää poliitikkojen julkisuuskuvaa, ja urheilujärjestöistä saatiin näkyvät luottamustehtävät.”; Esko Aho Paavo Lipposelle: ”Totta Mooses!”).

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 32 s. + kannet (2+2); kansi väri (väripiirros, upotettuna otsikko lad. gem. mustin varjoin, punaisella nimi, oranssilla alaotsikko, oikeassa laidassa poikittain lad. valkoisella vers. julkaisija ja isommalla vers. pun. ”Impulssi  XII”, tk. pohja sininen, upotettuna väritetty ruutu (s. 9) + lad. punaisella otsikko (vers. ”Lopullinen ratkaisu”), esittelyteksti lad. mustalla gem, paitsi otsikko aina punaisella + logo + ISBN/ISSN; 1. sisäkansi ja s. 1 = aukeama, jossa valk. taustalla harmaarasterilla käsi ja peilikuvansa, joka pitelee ’lappua’, vasemmalla julkaisusarjan tiedot, oikealla albumin nimiötiedot, lad. Impulssi-julkaisusarjan esittely (á 55 mk + toim.kulut, 2 kpl 90+, 3 kpl 120+, tilausos. Stadion, Eteläkaarre); s. 1 nimiö; s. 2 kust.tiedot + ruutu  (s. 14) + lad. sitaatti P.A.Manninen: ”Sarjakuvien tiede sisältää paljon enemmän omaperäistä omituisuutta kuin mikään oikea tiedeyhteisö voisi edes ajatella sietävänsä.” (Tiede 2000 5/95); 2. sisäkansi tyhjä;  s. 3–30 mv sk sivun taitossa, sivunumerointi itse sarjakuvassa; s. 31–32 sarjassa ilmestyneet julkaisut.]

Insider ja säteilevät zombiet

Hanzki = Hannu Peltoniemi (Viiskunta, 1996)

ISBN 951-97315-0-4

Kansi: Tarinan hahmoja tapahtumapaikan talon edustalla yöaikaan.

Suomalaista kauhuromantiikkaa, mustalla huumorilla maustettuna – ja samana vuonna jo toinen albumi, jossa hahmon nimi kumartaa kauhuelokuvaan päin. Romero, kellariin haudattu poika, palaa kummittelemaan, zombina tietysti, mutta pian myös isä, ydinvoimalaspesialisti Iivari Hönttänkölijä pannaan multiin. Venäjältä tuodun Olga-vaimon rakastaja Buddy auttaa, mutta poikavainaa yrittää saada oikeutta poliisilta, ylikomisario Kukkernakkelilta, joka hälyttää apuun Insiderin. Ulkoavaruuden oliot etsivät tapettua kontaktihenkilöään uudelleensyntymishetkellä – ja yläkerran (!) sarjakuvapiirtäjän lehmä Orkidea synnyttää kolmipäisen vasikan. Ydinvoimalapomo Moneyshine on aikamoinen irstailija ja käsittelee ydinjätteitä huolettomasti. Seuraa muodonmuutosta ja takaumaa, ja tekijän itseironiaa: ”Tämän palapelin saaminen johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi tuntuu sangen hankalalta.”

Konitohtori S. Benjamin Soranen muistuttaa salapoliisi Nikke Knattertonia,  peitenimenä esiintyy Shadow ja muutenkin on metasarjakuvaa mukana. Pastori kutsuu itseään uudestisyntyneeksi Jules Verneksi, ja Insider tietysti voi viitata pulp-kirjailija Outsideriin. Päähenkilö piirtää sarjakuvaa, ja Sirius II:n humanoidikolmikko katsoo neuvoja humanoidipentujen käsikirjasta. Aku Ankka -lehtikin on piirretty kuvaan (s. 39).

Läänintaiteilijanakin tunnettu Peltoniemi piirtää piirtämisen ilosta, joka välittyy lukijalle.

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty vihko; 64 s. + kannet (2+2) + sisäkansilehdet (2+2) + kuultopaperilehdet (2+2); kansi väripiirros (jatkuu takakanteen, tekstatut värillä: oranssi ’kauno’ ”Insider” ja tekijä, vihreä vers. otsikko); tk kuva jatkuu, upotettu vas. alanurkkaan nelivärilogo ”Ilkka Print”; sisäkansiaukeamilla mv piirros, mustalla pohjalla versioita maailmantaiteen mestariteoksista (1.sk = 2.sk Ja 1.=4. skl; 2. skl musta; 3. skl mustalla pohjalla mv kansiluonnos); s. 1 Nimiö + piirros; s. 2 mustalla pohjalla valkoisella kust.tiedot (mm. ”Sarjakuva 100 vuotta” -logo + ”1. painos 500 kpl”); s. 3 koko sivun piirros, jossa sydänkohtaan käsin numeroitu kpl / painoksesta [40/500]; s. 4–58 mv sk. sivun taitossa, tekstattu vers.; sk-sivut numeroitu 1–55; s. 16 ja 17, 37 ja 38,  51 ja 52 välissä musta sivu ja koko sivun piirros]

Jasso ja hännän kunnossapito

Jii [Juha] Roikonen (Hard & Pet, 1996)

ISBN 951-96889-6-X (nid.)

Kansi: Pyöreästä aukosta ulos kurkistavat Jasso jakarin kanssa ja häntä virnuilemassa.

Sisällys (suluissa aiemmat julkaisut):
s. 5, 54, 83, 116, 154, 220, 255 johdantosarja, jossa Jii ja Jasso esittelevät itsensä ja sarjat
s. 6–53 Yksiössä kukaan ei ole kaksiossa (Riddle, omakust. 1992)
s. 55–82 Katkolla (piirretty 1992, ilm. Jasso kaikilla mausteilla, omakust. 1995)
s. 84–115 Pesukone linkoaa aika tahdisti (Kinkkubingo, Suuri Kurpitsa 1993, nimellä Pesukone linkoaa aina kahdesti)
s. 117–153 Kovaa peliä bostilaatikolla (Jasso iskee jälleen, omakust. 1993)
s. 155–182 Tule tule hyvä kakku (Jasso kaikilla mausteilla, 1995)
s. 184–219 Jasso ja Hännän kunnossapito (aiemmin julkaisematon)
s. 221–225 Zwark prologi (aiemmin julkaisematon)
s. 226–231 Zwark (Riddle, 1992)
s. 232–247 Zwark-avaruusklovnin ihmeelliset seikkailut maailmankaikkeudessa (Jasso iskee jälleen, 1993)
s. 248–252 Zwark (Jasso kaikilla mausteilla, 1995)
s. 253–254 epilogi (aiemmin julkaisematon)

Takakannessa ’Jii-tyyliin’: ”LOBULT! Jasson ja Zwarkin seikkailuista voi nauttia jälleen! Puhuvahäntäinen kissa ja alakuloinen avaruusklovni heiluvat yhdessä ja erikseen tässä kokoelmapokkarissa, joka sisältää KAIKKI pienlehdissä julkaistut Jasson ja Zwarkin kommellukset sekä yli 40 sivua aivan UUSIA, ennenjulkaisemattomia seikkailuja. POGGAREITA BARAS!!!”

Mainittakoon erityisesti sarja katkolla, jossa puhuva häntä esittäytyy. Ensimmäisen sarjan alku taas on Jiin mukaan  jatkoa Jasso ja kuumuikut -albumin kuuseikkailulle (1996), ja samoin Zwarkin saapuminen asunnolle jatkuu Jasso, kissan humppa -albumissa (hard & pet, 1995).

Isompana eränä luettuna Jassosta paljastuu älykästä, kulturellia verbaaliakrobatiaa, ja surumielinen avaruusklovni taitaa olla sukua Antoine de Saint-Exupéryn ”Pikku prinssille”, sen verran filosofisiksi mietteet käyvät.

Lisätiedot:

[15 x 11 cm pysty, paksu albumi; 256 s. + kannet; sisäkansissa painatus (burgundinpunaisella painettu, piirros: kodin tarvekaluja naulassa seinällä, 2. Sisäkannessa myös Jasso); kansi väri (pohja burgundinpunainen, isolla keltaisella vers. ”Jasso”, vaaleanvihreällä vers. ylhäällä tekijä, alla alaotsikko, alimpana gem. konekirjoitusfontilla kust., keskellä vaaleanvihreän renkaan ympäröimä pyöreä aukko, tausta oranssi liukuväri, josta ulos ulottuvat Jasso ja häntä); selkä kannen värinen, keskellä isolla keltaisella vers. ”Jasso”, vaaleanvihreällä vers. vasemmalla tekijä, oikeaalla kahdella rivillä alaotsikko, alimpana poikittain gem. konekirjoitusfontilla kust.; tk väri kannesta, upotettuna väripiirros (Jii ja Zwark, puhekupla: ”Hei!”) ja vaaleanvihreällä gem. konekirjoitusfontilla esittelyteksti ’Jii-tyyliin’ (”LOBULT! Jasson ja Zwarkin seikkailuista voi nauttia jälleen! Puhuvahäntäinen kissa ja alakuloinen avaruusklovni heiluvat yhdessä ja erikseen tässä kokoelmapokkarissa, joka sisältää KAIKKI pienlehdissä julkaistut Jasson ja Zwarkin kommellukset sekä yli 40 sivua aivan UUSIA, ennenjulkaisemattomia seikkailuja. POGGAREITA BARAS!!!”) + alla ISBN-koodi; s. 1 tyhjå; s. 2 kust.tiedot; s. 3 nimiösivu; s. 4 sisällys; 256 vijettipiirros + lista aiemmin ilmestyneet Jassot (Riddle omakustanne, 1992, loppuunmyyty; Jasso iskee jälleen ]

[Kirjan lopussa olevan listan mukaan aiemmin ilmestyneet Jassot:
Riddle (omakustanne, 1992, loppuunmyyty)
Jasso iskee jälleen (omakustanne 1993, lm)
Jasso rypee riemussa (Jalava 1993)
Jasso kaikilla mausteila (omakustanne 1995)
Jasso, Kissan humppa (hard&pet 1995 1. p. lm)
Jasso ja kuumuikut (hard&pet 1995)]

Jasso ja kuumuikut

[Parasiitti-sarjat 3]

Jii (Juha) Roikonen (Hard & Pet, 1996)

ISBN 051-96889-4-3 (nid.)

Kansi: Jasso, jonka häntä pitelee virveliä, viehe jassomainen [piirros jatkuu takakanteen, jossa Zwark, Saturnus ja pyrstötähti]

Sisällys (sarjakuvat):
s. 3–19 Jasso ja kuumuikut
s. 21 Kehnot keräilijät
s. 26–29 Pullaparvi parvekkeella
s. 30–31 Varjo-Zwark
s. 32 Kesäpäivän filosofia

Jatkaa samaan tyyliin kuin ”Jasso – Kissan humppa” (Parasiitti-sarjat 1, Hard & Pet, 1995). Mainittakoon että lehtimäinen julkaisu sisältää myös Jiin tuohonastisen bibliografian (s. 25).

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty vihko; 32 s. + kannet (2+2); kannet väri, sisäkannet  ja sisäsivut mv; kansi väri, väripiirros, jonka päällä upotettuina koristeellinen logoteksti oranssimustavalkoinen (+), vieressä oranssimusta Parasiitti 3 -logo (Matti Hagelbergin design, eri kuin 1), alhaalla vihreävalk. alaotsikko ”ja kuumuikut”; tk väri kansikuva jatkuu + tekstattu valk. ISBN-koodi; sisäkannet mv ”Pulmasivu” (1. 3 ja 2. 2 tehtävää); s. 1 nimiö + kust.tiedot; s. 2 Jiin ja kustantajan terveiset + kilpailu; s. 3–32 mv sk; s. 20 ilmoitus City Offset; s. 22–23 lukijakirjepalsta ”Jassolokero”; s. 25 Bibliografia.]

Ks. myös:
Jasso ja hännän kunnossapito (Hard & Pet, 1996)
Jasso poggari 1 – mussakin tahdissa (Arktinen Banaani, 1997)
Jasso 1 – Ilman tuntua juhlassa (Arktinen Banaani, 1997)

Karu selli

Kati Kovács (Like, 1996)

1996 Suomi – ISBN 951-578-271-6 (nid.)

1997 Ruotsi – ISBN 91-88334-27-9 (nid.)

1998 Saksa – ISBN 3-929497-86-7 (nid.)

2005 Suomi – ISBN 952-9809-92-1 (sid.)

Kansi: Annabella Draama istuu karusellihäkissä, nukke roikkuu kalterien välistä ulos (piirros jatkuu takakanteen, jossa aviomies Aaron istuu kahvipöydässä).

Sisällys:
s. 3–19 I osa
s. 20–56 II osa
s. 57–58 Epilogi
s. 59 Loppunäytös

Hyvin eläytyen piirretty tarina mustasukkaisuudesta, rikoksesta ja rangaistuksesta. Todellisuus, kuvitelmat ja unet lomittuvat taidokaasti. Kovácsin mustanpuhuva huumori (mm. huulipuna  ”Verenneito”) ja nautinnollisen taidokas piirtäminen (vaihtelevat kuvakulmat, ruutujen reunojen ja välipalkkien kuvittaminen esineillä) tuovat sinänsä synkeään tarinaan ironista sävykkyyttä.

Juonta ei voi kuvailla ilman spoileria. Hahmoina Annabella Draama, joka kasvaa häijystä lapsesta ilkeäksi kotirouvaksi, hänen ilmiömäinen aviomiehensä Aaro, lukion psykologian opettaja, oppilaansa Oona ja joukko vankilan ja sairaalan henkilökuntaa. Läpikulkevana teemana myös freudilaisen ajattelun kritiikki, tässä lähinnä äitisuhteen kautta.

Ruotsin painos sai sikälaisen puupäähattu-palkinnon eli Urhundenin  – ensimmäisenä muusta Pohjoismaasta ruotsinnettuna albumina. Ruotsin versio onkin Otimalin laatutuotantoa, käännös näyttää tavoittavan sävyt (Jocke Laitala), ja tekstaus on erehdyttävävsti alkupoeräisen kaltainen (Karin Wänstedt)

Lisätiedot:

1996 Suomi – [30 x 21 cm pysty albumi; 60 s. + kannet, ei skp; kannet väri, lad. gem. violetilla tekijä, oranssilla vers otsikko, harmaassa laatikossa valkoisella Like; s. 1 nimiö + piirros (sivulta 20); s. 2 kust. tiedot; s. 3–59 mv sk; tk kannen väripiirros jatkuu, upotettuna violetti teksti gem. esittely ja arvoita Vihreä rapsodia -albumista (Rami Kuusinen, Rumba; Putte Wilhelmsson, Suomen Kuvalehti; Miika Miettunen, Lapin Kansa) + ISBN-viivakoodi + kust. logo; selkä musta, valkoisella vers. lad. tekijä, otsikko, kustantaja.]

1997 Ruotsi – [30 x 21 cm pysty albumi; 60 s. + kannet, ei skp; kannet väri, lad. mustassa laatikossa valk. vers. tekijä, oranssilla vers otsikko, valkoisella kust; s. 1 nimiö (käännös Jocke Laitala) + piirros (sivulta 20); s. 2 kust. tiedot (tukea saatu Pohjoismaisen ministerineuvostolta ja Ruotsin valtion kulttuurirahastolta) + tekijän esitely ja valokuva; s. 3–59 mv sk; s. 60 Esittely ja kannen kuva Grön rapsodi; tk kannen väripiirros jatkuu, upotettuna violetti teksti gem. esittely ja arvoita Vihreä rapsodia -albumista (Lars Enoksen, Bibliotekstjänst; Fredrik Strömberg, Arbetet; Nisse Larsson, Dagens Nyheter; Fredrik Jonsson, Bild & Bubbla; Stig Swedberg, Ravn) + ISBN-koodi + kust. logo; selkä musta, valkoisella vers. lad. tekijä, otsikko, kustantaja.]

1998 – Saksa [30 x 21 cm pysty albumi; 60 s. + kannet, ei skp; kannet väri, lad. vers. violetilla tekijä, oranssilla vers otsikko, harmaassa laatikossa valkoisella kust.; s. 1 nimiö + piirros (sivulta 20); s. 2 kust. tiedot (kääntäjää ei mainita) + tekijän esitely ja valokuva; s. 3–59 mv sk; s. 60 mv piirros, lad. teksti Undergoud-albumin  ja tekijöiden (Lukkarinen & Vachss) esittely ja valokuva Vachss; tk kannen väripiirros jatkuu, upotettuna violetti teksti gem. esittely.]

2005 Suomi – [31 x 22 cm pysty albumi; 60 s. + kannet + sisäkansilehdet (2+ 2+2+2), ei skp; kannet väri, (piirretyt kehysviivat, valkoinen nimiölaatikko, jossa tekstattu tekijä vers. mustalla, otsikko gem. violetilla), punainen tausta, jolla mustalla testattu kustantamo, tk. samoin, lisäksi upotettu mustalla tekstattu esittely ja valkoiseen laatikkoon ISBN-koodi,); s. 1 nimiö  + piirros; s. 2 kust. tiedot; s. 3–59 mv sk; s. 60 lad. lista tekijän tuotantoa; sivuilla 1 ja 60 uudet piirrokset tekijältä (imettää nukkea ja tanssii nakuna); selkä musta ja tekstattu valkoisella vers.tekijä, gem. otsikko ja kust.]

Ks. Karu selli (Arktinen Banaani, 2005)

Kasimir ja suuret syntymäpäiväkekkerit

Kai Kujasalo (WSOY 1996) 1. ja 2. p. 1996

ISBN 951-0-20648-2 (sid.)

Kansi: Kasimir-kissa pylvään päällä kohottaen gramofonia, muut eläimet juhlivat tanssien ympärillä.

Sarjakuvan ja kuvakirjan välimaille, mutta siltikin selkeästi sarjakuvan puolelle putoava rajatapaus. Iloisen raikas kuvakertomus Kasimir-kissasta, jonka synttärikutsut menevät kopiofirmassa ristiin kissanruokamainoksen kanssa, ja niinpä kutsuille ei tulekaan tuttuja, vaan ventovieraita – eli ihan uusia ystäviä!

Takakansi kuvaa: ”Maailma on tulvillaan ihmeitä, tuumii Kasimir-kissa, joka tuntuu ehtivän joka paikkaan. Kasimirin seurassa ei ainakaan aika tule pitkäksi, vakuuttaa Joonas, joka olisi tavallinen lammas, ellei olisi Kasimirin kaveri. Katinkonnun kaupunki voisi olla kuin mikä tahahnsa unelias kaupunki, ellei siellä sattuisi asumaan Kasimir perhe- ja sukukuntineen. Kasimir odottaa 8-vuotissyntymäpäiväänsä kuin kuuta nousevaa, eikä turhaan, sillä päivästä tulee ikimuistoinen. Kai Kujasalon hauskasti kertoman ja kekseliään kuvakirjan huumori puhuttelee kaikenikäisiä.”

Lystikäs ’tuotesijoittelu’ on pingviinit, jotka tuovat yllätyslahjanaan tarjoilut pelastavan jäätelökioskin.

Harmi, ettei Kujasalo ole tietääkseni tehnyt enempää kirjana julkaistuja sarjakuvia (ks. ”Make ja merenneito” sekä ensimmäinen ”Kutka”).

Lisätiedot:

[30 x 24 cm pysty kovakantinen kirja; 36 s. väri + kannet väri; kannet valkoisella pohjalla väritettyjä piirroksia, tekstattu tekijä, pääotsikko lad. ”Kasimir” isolla punaisella, mustat varjot, tekstattu alaotsikko ”ja suuret syntymäpäiväkekkerit” ja kustantaja; selässä keltaisella pohjalla tekstit kuten kannessa; tk valkoisella pohjalla väritettyjä piirroksia: Kasimir + kuplan kanta ja tekstattu ”Hei!  Olen Kasimir”, tekstattu esittelyteksti (”Maailma on tulvillaan ihmeitä, tuumii Kasimir-kissa, joka tuntuu ehtivän joka paikkaan. Kasimirin seurassa ei ainakaan aika tule pitkäksi, vakuuttaa Joonas, joka olisi tavallienn lammas, ellei olisi Kasimirin kaveri. Katinkonnun kaupunki voisi olla kuin mikä tahahnsa unelias kaupunki, ellei siellä sattuisi asumaan Kasimir perhe- ja sukukuntineen. Kasimir odottaa 8-vuotissyntymäpoäiväänsä kuin kuuta nousevaa, eikä turhaan, sillä päivästä tulee ikimuistoinen. Kai Kujasalon hauskasti kertoman ja kekeseliään kuvakirjan huumori puhuttelee kaikenikäisiä.”) ja viisi ’valokuvaa’ sekä tekstattu ”Päällyksen kuvat: Kai Kujasalo”, ”Typografia: Kirsikka Mänty”, L842 ja ISBN; Sisäkansiaukeamilla (sisäkannet + sivut 1 ja 36) keltaisella taustalla värikkäitä piirroshahmoja á 25 kpl per sivu; s. 2 tekstattu kust. tiedot ja omistus ”Kirja on omistettu Benjaminille ja Petralle”; s. 3 nimiö ja piirros (kuten kannessa, piirros myös tk); sivut numeroimattomat, s. 4–5 koko aukeaman piirros, jossa Kasimir puussa ja repliikki ”Asun Katinkonnun kaupungissa.”; s. 6–35 kuvakirjaa, jossa sarjakuvamainen kerronta, ei  ruutujakoa, ei puhekuplia, mutta repliikeissä puhekuplan kantaviivoja. Selostus ja repliikit tekstattu. Sivuilla 8, 14, 18, 20, 23, 25, 29, 30, 31, 32, 35 vain yksi iso piirros]

[Kemi 15]

– Coitus interruptus ja muita sarjakuvia Kemin 15. valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta

Heikki Porkola toim. (Kmein sarjakuvakeskus, 1995)

ISBN 952-9698-12-9 (nid.)

Kansi: Yläosaton nainen ja ovikellon ääni – ruutu sivulta 3 (Kimmo Niiranen).

Sisällys:
s. 3–5 Kimmo Niiranen: Coitus interruptus [1.p.novellit]
s. 6–13 Hannu Peltoniemi & Riitta Tuokko: Mies, joka muuttui kalaksi [2.p.; osittain väri]
s. 14–17 Tuomo Räisänen: Hyvänyön tarina [3.p.]
s. 18–29 Ville Ranta: Lokki ja toinenkin poika [4.p.]
s. 30 Petri Tolppanen: Ukki ja ikuisen nuoruuden salaisuus [5.p.; väri]
s. 31–35 Tomi Leskinen: Kenkäkauppias Tolonen [km]
s. 36–43 Tapio Puhakka: Mitä muistan mummista? [km; väri]
s. 44–46 Maria Björklund: Kaksin [1.p. stripit; 12 kpl]
s. 47–48 Miikka Palonen: Punaisia tarinoita [2.p. stripit; 8 kpl]

Ulkopuolisina asiantuntijoina tällä kertaa Harto Pasonen ja Ilpo Koskela. Kilpaan oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus osallistua värisarjoilla [?], joita olikin 34. Osallistuneita nimimerkkejä oli 202, joista 179 novelleissa ja 29 stripeissä.

Voittajasarja oli tällä kertaa satiiria sarjakuvataiteesta ja -kritiikistä. Ville Ranta käyttää vielä ihan eri tyyiä kuin millä tuli sittemmin tunnetuksi, mutta Maria Björklundin sarja on jo valmis vaikka albumiin, joita sitten tulikin kaksi.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet (2+2); ei skp; kansi väri (must. pohjalla vaaleanpunaisena ruutu s. 3, sin. kuviopohjalla pääots. piirr. valk. vers. mustin raj. ja lad. must. vers. alaots., valk. vers. kust., gem. toim. ja mv Lempi-logo; selkä musta ja kannen sininen kuvio jatkuu selkään; tk. mustalla pohjalla sin. pystypalkki, jossa lad. must. gem. kilpailuilm., Lempi-logo ja ’leimana’ numero 16); ei skp; s. 1 nimiö ja Lempi-logo, lad. tekijät, kust. tiedot (kannet Petteri Lehtinen; paino Värisuora, Kemi) + ISBN; s. 2 lad. sisällys ja arviot; s. 3–48 sk sivun taitossa; s. 8–13, 30, 36–43 väri; sivunumerot lad. alas keskelle]

Luurankoja pöytälaatikoista

[Joensuu 1]

toimitus: Kimmo Niiranen, Tomi Riionheimo, Timo Ronkainen (Joensuun sarjakuvaseura, 1996)

ISBN 951-97525-0-1 (nid.)

Kansi: Piirtäjä työpöydän ääressä, laatikosta ponnahtaa luuranko (Timo Ronkainen).

Sisällys (sarjakuvat):
s. 2 Jyrki Honkanen: Kännykkä
s. 4 Anna Cadia: Nimetön [kolme päällekkäistä ruutua]
Mika Myyry & Timo Varpio: [sivun sarjoja]
s. 5 Jorman keittiössä
s. 6 Pahveja ja kumeja
s. 7 Pahan päivän varalle
Maria Björklund:
s. 8–9 Kaksin [8 kpl strippejä]
s. 10 Jos lintuja ei olisi
s. 11–13 Nyrki Rantonen & Jakko Hakulinen: Breakfast
s. 14–15 Jyrki Honkanen: Game Over
Jusa Hämäläinen:
s. 16–17 Elämä ei ole reilua [8 kpl strippejä]
s. 18–19 ja muita strippejä [1 ½ s. = 6 kpl strippejä: Tapaus Jartsa, Rajut hemmot, Valtio-oppia, Jonen postia, Pasi kokkaa, Katin mirri]
s. 19 6 nänniä ja kasa pitsaa [ ½ s.]
s. 20–21 Sanna Ristolainen: Idän suuri maagi
s. 22–23 Petteri Lehikoinen: Nimetön
Kimmo Niiranen:
s. 24–27 Vahinko kiertää
s. 28 Sinkkubaari [4 strippiä]
s. 29 Etikettivirhe
Tomi Riionheimo:
s. 30 Rytmimusiikkiharrastus häiritsee romanttista tuokiota
s. 31 Jamaikalaista rytmimusiikkia sivuava tarina […]
Timo Ronkainen & Sami Tissari
s. 32–33 Tämä on minun ikkunani
s. 34–35 Paha tapa
s. 36 Timo Ronkainen & Cane Vuorjoki: Kannibal Kiss
Juha Salin:
s. 37 Tarina heinäsirkasta ja muurahaisista
s. 38 Tee-se-itse optikko
s. 39 Harrastamisesta
s. 40 Helka Riionheimo: Vastarannan piski [ 2 kpl ½ s. sk]
s. 43 Jokke Saharinen: Nimetön

Suuren Kurpitsan lopetellessa vuosialbumeitaan, Joesuun sarjakuvaseura vasta aloitti antologiamuotoisten albumien julkaisemisen, mitä se onkin jatkanut kiitettävästi. Pontimena on saattanut olla myös kansainvälinen sarjakuvan satavuotisjuhla, jonka kotimainen yhteislogo koristaa kantta.

Takakannen mukaan: ”Joensuun sarjakuvaseuran ensimmäinen julkaisu esittelee Pohjois-Karjalan mielenkiintoisimmat sarjakuvantekijät. Luurankoja pöytälaatikoista ei kuitenkaan sisällä mitään maakuntasarjan mutapainia, vaan mukana on tunnettuja tekijöitä ja useita tuoreita yllättäjiä. Monipuolinen albumi onkin mainio osoitus siitä, kuinka pieneltäkin alueelta voi löytyä kiinnostavia ja vaikuttavia kykyjä. Mukana ovat mm. Suuresta Kurpitsasta tuttu Tomi Riionheimo, Kemin sarjakuvakilpailun voittajat Maria Björklund, Kimmo Niiranen ja Timo Ronkainen sekä joukko uusia lahjakkuuksia.”

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet (2+2); ei skp; kansi väri (must. pohjalla vaaleanpunaisena ruutu s. 3, sin. kuviopohjalla pääots. piirr. valk. vers. mustin raj. ja lad. must. vers. alaots., valk. vers. kust., gem. toim. ja mv Lempi-logo; selkä musta ja kannen sininen kuvio jatkuu selkään; tk. mustalla pohjalla sin. pystypalkki, jossa lad. must. gem. kilpailuilm., Lempi-logo ja ’leimana’ numero 16); ei skp; s. 1 nimiö ja Lempi-logo, lad. tekijät, kust. tiedot (kannet Petteri Lehtinen; paino Värisuora, Kemi) + ISBN; s. 2 lad. sisällys ja arviot; s. 3–48 sk sivun taitossa; s. 8–13, 30, 36–43 väri; sivunumerot lad. alas keskelle.]

Ks. Divarin helmi (Joensuun sarjakuvaseura, 1998)

Maisa & Kaarina – Satunnaisia sankarittaria

[Maisa & Kaarina 4]

Sari Luhtanen & Tiina Paju (Otava, 1996)

ISBN 951-1-14050-7 (nid.)

Kansi: Maisalla puntit, Kaarinalla lattiaharja.

Vihdoin Maisa ja Kaarina löysivät pitkäaikaisen kodin, tai siis kustantamon, Otavalta. Kolmas kerta toden sanoi, voi todeta nyt kun jo kahtakymmentä vuotta lähestytään (siis 2016, mikäli onni jatkuu). Albumi on kauniisti muotoiltu, eli hyvin myös lahjaksi sopiva. Tämä on tärkeää, kun ostajat ovat enimmäkseen muita kuin sarjakuvan varsinaisia suurkuluttajia.

Tekijöiden (itse)ironia on mehevöitynyt, ja kuvissa on entistä enemmän toiminnallisuuttakin. Toisin sanoen tekijät alkavat olla kotonaan hahmojensa seurassa, mistä nauttii sitten lukijakin. Ajan ilmiöitä kommentoidaan (mm. tyttöpuhelimia, tatuointia, vihreitä, presidenttiehdokkaita ja uusavuttomuutta, Eurooppaan yhdentymistä, kuluttamalla elvyttämistä, Chippendales -showryhmää ja saippuasarjoja – ”Ylväät ja ynseät.”)

Lisätiedot:

[26 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet; kansi väri (lilalla pohjalla upot. väripiirros + oranssilla suorakaidepohjalla lad. gem. mustalla ”Maisa & Kaarina” jossa &-merkki isompi ja valkoinen, vers valk. otsikko alhaalla lad. vers. tekijät mustalla ja kustantaja valkoisella); sisäkansissa piirros (esineistöä ’tapettina’ keltaisella pohjalla valkoisin viivoin); s. 1 nimiö + vinjettipiirros (hiustenkuivaaja), s. 2 kust. tiedot; s. 3–64 mv sk  ja pilapiirroksia (s. 15, 29, 41); joka sivulla ylhäällä mustassa laatikossa sarjan nimi lad. valk. gem. kuten kannessa ”Maisa & Kaarina”) + alla sivunumerointi mustassa pallossa lad. valk.; tk. lilallla pohjalla lad. M&K kuten kannessa, lad. mustalla gem. otsikolla ”Nasevaa analyysiä naisten arjesta kaikilla mausteilla” (ranskalaisin viivoin ”– Naisille, jotka…”, 8 kpl + ”– Naisille!”)+ väripiirros (ostoskorilla ”Aleen!”) + mustalla gem.lad. teksti ja koodi 85,32 ja ISBN ja oranssilla kentällä viivakoodi; selkä lila, lad. Maisa & Kaarina kuten kannessa, tekijät gem. mustalla, & valkoisella, valk. vers. otsikko]

Ks. myös:
Maisa & Kaarina [5] Tähdet kertovat (Otava, 1998)
Kokooma-albumi Maisa & Kaarina – Ihana nainen (Otava, 2009)

Makkara mytologia – kertonut & piirtänyt Kim Perovirta

[Karjapiano esittää 2]

Kim Perovirta (Kalevala Heroes,1996)

ISSN 1235-2888

Kansi: Hahmoja sarjakuvasta, taivaalla makkaraplaneetta.

Sisällys:
s. 5–7 Karjapiano esittää: Makkara Mytologia osa 1 [”taustamusiikkina Tappajahain tunnari”]
s. 8–12 Makkara-mytologia osa 2 – Karmeat jälkeiset
s. 13–17 Makkara-mytologia; Kolmas jakso – Aiempien lukujen yhteenveto: Tutkalla
s. 18–19 Makkara-mytologia; Neljäs jatkumo
s. 20–22 Välinäytös
s. 23 ”Tarinan on jatkuttava” [lainaukset Toivo Laakson runokirjasta Epäkiitolliset näyt]
s. 24–32 Makkara-mytologia 5 [Mustien utareiden etsintä]
s. 33–45 Mytologia – Kuudes kierros
s. 46 Pienehkö väliepisodi eli paljastuksia vaatimattoman kertojanne koettelemuksista
s. 47 Ensimmäisen puoliskon loppu [”Tulossa loppuhuipennus julkaisussa niemltä Makkara Mytologian myöhemmät vaiheet”]

Karjapiano-pienlehden toinen yhden piirtäjän paketti, nyt päätoimittajan oma. Tyypillisen tietoista taidesarjakuvaa, edelleen omaan tyyliinsä toimivaa, runsaasti kirjallisuusviitteitä sisältäen, mutta myös sarjakuvalainoja, esim. Moebiukselta (Jean Giraud). Osa materiaalista julkaistu v. 1991–94.

Esipuheessa S. A. Hynninen kuvaa hyvin koko Karjapiano-lehden tyyliä: ”…Rationalisen ja irrationaalisen (eli salatun mikrokosmisen) maailman välistä rajatilaa kutsutaan taiteeksi. Taiteilija on henkilö, jolla on kyky ymmärtää arjen pyhyys, maagisen maailman läsnäolo. Parhaimmillaan taide on puhdasta noituutta. Taiteilijaa on siunattu mahdollisuudella kurkistaa kiellettyyn, inspiraation kautta avautuvaan todellisuuteen ja tuoda sieltä mukanaan eräänlaisina matkamuistoina näytteitä, taideteoksia…” Hengenheimolaisiksi hän luettelee Alpo Jaakolan, Reidar Särestöniemen, Hugo Simbergin, Oscar Parlandin, Edith Södergranin, Timo K. Mukan ja Arvo Pärtin ja löytää Kim Perovirran tuotannossa yhtymäkohtia Timo Jussi Vaarista Kalervo Palsaan ja määritteelee tyylin jonkinlaiseksi naivistiseksi kieroutuneisuudeksi, todeten epätasaisen, paikoitellen jopa kömpelösti laaditun teoksen lapsenomaisella kyvyllä elävän tunteiden kautta.

Juoni karkaa selostusta: avaruusmakkara syö astronautteja, ja Sagan yhtenäisen tasavallan Sabrakkin asukkaat hurahtavat avaruususkoon ja karkaavat makkaraan. Sankareina mm. Jalla Jalla, Punis, Iggy Job, vastassaan prof. Rydman, ulottuvuusmatkailun oivaltaja. ”Elämä on kuin makkara. Tänään pitelet sitä kädessäsi, huomenna se työntyy ulos paskana.” Sarja myös viittailee aiempiin jaksoisinsa (Karjapiano 2, 3…). Metatasolel mennään ,kun tekijä tuo Chandleirn tavoin mukaan pari gangsteria, kun juoni ei muuten kulje, ja välillä piirtäjäkin muka vaihtuu. Lopulta juonikin vaihtuu mustien utareitten metäsästykseksi.

Sivukompoisitiot ovat välillä itsetarkoituksellisa, ja tekstiä on paljon, varsinkin noin pieneen julkaisukokoon.

Lisätiedot:

[21 x 15 cm pysty vihko, mv; 48 s. sis. kannet (paperi vihreä, painatus musta); sivut numeroimattomat; s. 2 piirrosruutu (s. 10) + lad. S. A. Hynnisen esipuhe (2.7.1996 klo 03.55 Lohjalla) lad. gem. 2 palstalle s. 3 piirros; s. 4 kust.tiedot (”Osa materiaalista julkaistu v. 1991–94.”); s. 5–47 mv sk (tekstattu, osin kirjoituskoneella); tk. piirros (vihr. kartongille, mustalla).

Ks. Karjapiano esittää: Ahistamo (Kalevala Heroes, 1997)

Melko rankka päivä

Riitta Uusitalo (Otava, 1996)

ISBN 951-1-14170-8 (sid.)

Kansi: Risusen perhe keittiön ruokapöydässä.

Sisällys:
s. 2–3 [nimetön: vaihtokauppaa]
s. 5–17 Yllättävän rankka päivä
s. 18–20 Uhmaikä ja erilaiset kriisit
s. 22–25 Pikku puhuu palturia
s. 27–40 Kirpputorilla
s. 42–55 Pikku rakastuu
s. 57–61 Yrjö ja oksennus
s. 63–80 Sijaisena olemisen sietämätön keveys

Sarjan toinen kirja jatkaa arjen kuvausta humoristin näkökulmasta. Nyt sivuilla on toistuvasti useampiakin ruutuja. Sivunumerointi haittaa edelleen lukurauhaa.

Lisätiedot:

[14 x 21 cm vaaka kovakantinen kirja; 80 s. + kannet ja sisäkansilehdet (2 kannet + 2 sisäkannet +2 sisäkansilehdissä sisäkannen kuvaa +2 tyhjät sisäkansilehdet); sisäkansiaukemilla painatus tumamnpunaisella (kahden kuvan sarja lastenkasvatusoppaasta); kansi piirros mv + lisäväri sininen + lad. gem. tekjä, tekstattuna otsikko ja tekijä + lad. mustalla vers. kustantaja; tk mv + sin. piirros, jossa tekstaus + lad. kansitiedot, kustantaja, koodi, ISBN ja viivakoodi; selkä vaaleansininen, lad. must. gem. tekijä ja vers. otsikko ja kustantaja; s. 1 nimiö (otsikko tekstattu); s. 2–3 kust.tiedot + mv 4 kuvan sk ilman ruutujakoa; s. 4, 18, 21, 26, 41, 56, 62 väliotsikko (+ piirros); s. 5–16, 18–20, 22–25, 27–40, 42–55, 57–61, 63–80 mv sk]

Ks. Hajamieliset haikarat (Otava, 1997)

Minä, toinen Mies! – mustavalkoinen kausi 1991-1996 – rakastetuimmat Rumba-stripit ja kansatieteellinen Mies-kalenteri

[Kurpitsa-albumi 9]

Pasi Heikura & Simo Frangén (Suuri Kurpitsa, 1996)

ISBN 952-9887-10-8 (nid.)

Kansi: Lähikuvassa Mies (tk sama ylösalaisin).

Sisällys:
s. 6
– Miehen teko!
– Miesten WC!
s. 7
– Puhallus!
– Pistohyökäys!
s. 8
– Mies the Pelvis!
– Ryhtiliikemies!
s. 9
– Pelimies!
– Miestappomies!
s. 10
– Oikea Mies!
– Kuin Mies!
s. 11
– Lapsuuden ovella!
– Tyylimies!
s. 12
– Yksi vanha tukkijätkä!
– Kotifaunan lauteilla!
s. 13
– Yhteysmies!
– Toiminnan Mies!
s. 14
–  Kristikunnan suurin sarjakuva!
s. 15
– Punaista ja Makeaa!
– Mies vai Hiiri?
s. 16
– Mies-kriitikko!
– Sikarikas!
s. 17
– Alusasukkaat!
– Kummi-Mies!
s. 18
– Istu ja pala!
– Mopo-Mies!
s. 19
– Kala-Mies!
– Mies lomalla!
s. 20
– Täysosuma-Mies!
– Puolesta ja vastaan!
s. 21
– Kaksi miestä ja käärö!
– Vappupuhekupla!
s. 22
– Samaan aikaan…
– Oksat pois!
s. 23
– Jännitys tihenee!
>– Huolto-Mies!
s. 24
– Hiekan-Jyvällä
– Aika-Mies!
s. 25
– Nyky-Mies!
– Mies, missä,  milloin!
s. 26
– Ice Cream Man!
>– Aito vohvelisankari!
s. 27
– Käsityömiehen lauantai!
– Käsityö-Mies!
s. 28
– 24 Hour Parta Animal!
– Miesten kesken osa 242!
s. 29
– Starring: Mies!
– Kiva yllätys!
s. 30
– Kieli-Mies!
– Puun painajainen!
s. 31
– Puuha-Mies!
– Ruudun takaa!
s. 32
– Apu-Mies!
– Vasta-mulkoista!
s. 33
– Mies-kuva!
– Raja-tapaus!
s. 34
– Limu-keikka!
– Kierros vielä!
s. 35
– Lasi-mestari!
– Mies touhuaa!
s. 36
– Kolme ruutua ja Mies!
– Ihanne-Mies!
s. 37
– MonoMan!
– Pizza-huti!
s. 38
– Vääkii nukkuu!
– Kultainen leikkaus!
s. 39
– Mukavaa vaihtelua!
– Äreä kinkeri!
s. 40
– Miehen paluu!
– Lainaa vain!
s. 41
– K:n tarina!
– X-Mies!
s. 42
– Hertta-sarja!
– Täyskäsi sydämellä!
s 43
– Erhe on pahin!
– Kortti-High!

s. 44
– Myynti-tykki-Mies!
– Silmä silmästä!
s. 45
– En finne ien!
– Joulua odotellessa!
s. 46
– Karvoihin katsominen!
– Jalka-Mies!
s. 47
– Miehen lempiurheilu!
– Latikkoleikki!
s. 48
– Urpo ja hana!
– Keittiömestarin erikoinen!
s. 49
– Tie vie hermot!
– Tuli sitä! Taikka tätä!
s. 50
– Miehen tuntunen!
– Kevät toi, kevät toi!

Tuttua teemaa mukailevien sarjakuvastrippien (kaksi per sivu ja yhdellä sivulla kaksirivinen) lisäksi muuta huumoria: Harto Hännisen (”puzolainen sarjakuvatutkija”) essee ”Minäkin, mies”, tekijöiden ”Esipuhe ensimmäiseen painokseen” sekä lopussa ”Kansatieteellinen Mies-kalenteri!”, jossa kullakin sivulla pilapiirros, ladottu sanonta tai ’viisaus’ ja kuukauden kalenteri.

Lisätiedot:

[18 x 25 cm vaaka albumi; 64 s. + kannet; sisäkansissa sinivallkoinen painatus (yliruksattuja sarjakuvamiehiä, jäljellä sarjan Mies); kansi väri (väripiirros, jonka päällä mustalla tekstattu vers. otsikko, gem. tekijät ja ’kaunolla’ kustantaja; tk väri (kannen kuva-aihe ylösalaisin, päällä mustalla tekstattu vers. otsikko lih.); selkä kannen kuva/värit jatkuvat, tekstattu mustalla vers. tekijät, otsikko ja kustantaja; s. 1 nimiö + piirros; s. 2–3 lad. 3–4 palstalle, kuvitettu mv, Harto Hänninen (”puzolainen sarjakuvatutkija”): ”Minäkin, mies”; s. 4 lad. kolmelle palstalle P.H. & S.F. ”Esipuhe ensimmäiseen painokseen” + P.H. piirros tekijöistä; s. 5 Otsikko (tekstattuna); s. 6–50 mv sk 2 strippiä per sivu (paitsi s. 14 koko sivun 2-rivinen), jokaisella oma otsikko 1. ruudussa; s. 51 otsikko: ”Kansatieteellinen Mies-kalenteri!”; s. 52–63 kullakin sivulla pilapiirros, ladottu sanonta tai ’viisaus’ ja kuukauden kalenteri; s. 64 vasen puoli mustalla pohjalla lad. valk. Suuren Kurpitsan julkaisulista ja tilaushinnat, oikealla puolella valkoisella pohjalla mv piirros (Matti Hagelberg).]

Ks. Kolmas mies (Suuri Kurpitsa, 2000)

III Mustanaamion kronikka – historiallisia tarinoita ensimmäisen ja toisen Mustanaamion ajoilta 1565-1569

[Mustanaamion kronikka.3]

Kari T. Leppänen et al.; suomennos: Ulla-Maija Kankaanpää (Semic, 1996)

ISBN 951-876-466-2 (nid.)

Kansi: Mustanaamion ruumis korokkeella, jonka edessä seuraaja vannoo pääkallovalaansa, tautalla Mustanaamon kasvot ja pääkallosormus. [ei suom. tekijän, signeerauksesta ei saa selvää, alkaa N:llä]

Sisältö (suom. tekijät):
s. 4–28 Kamppailu Venetsiassa [sarjassa, sisällysluettelossa lukee ”Kaksintaistelu Venetsiassa”] (Mustanaamio 22/1986 © KFS/ Semic/Bulls 1993) [käsik. Norman Worker, kuvitus Kari T. Leppänen]
s. 29–54 Taistelu Maltalla (Mustanaamio 23/1986 © KFS/Semic/Bulls 1993/1989) [käsik. Norman Worker, kuvitus Kari T. Leppänen]

Leppäsen piirtämät tarinat jatkavat I kronikassa alkanutta historiaa. Ensimmäinen Mustanaamio palaa Maltalle 28 vuotta myöhemmin, elämänsä loppuvaiheissa. Petollinen kreivi Emile d’Auvergne on mestattu, ja katkera leski Jacqueline on istuttanut koston poikansa Henrin mieleen ja usuttaa tämän Englannista Ranskan läpi palaamassa olevan Christopher Walkerin kimppuun väärennetyn kirjeen kanssa.

Kierot ja ristiin liittoutuneet Euroopan hallitsijat vilisevät juonessa, ja Venetsian Doge panee Christoffer Walkerin taistelemaan Henrin kanssa, ja kun tämä kieltäytyy tappamasta vastustajaansa vaan peräti pelastaa tämän uimataidottomana hukkumasta – ja saa tämän uskomaan isänsä petoksen –  Doge heittää Mustanaamion ensin pahamaineisiin lyijytyrmiinsä, missä tämä menettää kuntonsa ja näkökykynsä, ja sitten vielä lahjoittaa tämän Konstantinopoliin hirmuhallitsija Suleiman suurelle, juuri ennen kuin Mustanaamion poika – Kit hänkin – ehtii Maltalta isänsä apuun, turkkilaisten hyökätessä Maltalle. Kit kuitenkin ehtii ohimennen pelastamaan sirkusjohtaja Jagelion tyttären Faradan ahdistelijoiden kynsistä.

Toisessa tarinassa Kit pääsee sirkuslaisten mukana Konstantinopoliin ja siellä lahjagepardien [!] avulla sisälle haaremiin, missä kaltoin kohdellut palvelijattaret auttavat Mustanaamion vapauttajia juonessa, jolla ruumishuoneelta haetut luut sijoitetaan haaremin kattotasanteen ristinpuulle aurinkoon ja korppikotkien syötiksi jätettyä Mustanaamiota korvaamaan.

Pireuksessa Kaissariani-luostarin parantajamunkki palauttaa Mustanaamion kunnon – ja jopa näönkin. Sankari hyväksyy Henrin teot hyvänä poikana isäänsä puolustaessaan. Komentaja passhan joukkoja vastaan taistellessaan Mustanaamio haavoittuu, ja pyytää palkkiokseen vain lyömään Henrin ritariksi – ja tämän äitikin katuu kostonhimoaan. Kunnon annos ajan ruotsalaista asennetta juonessa! Ensimmäinen Mustanaamio vannottaa pääkallovalan pojallaan ja kuolee.

Julkaisun tieto-osiossa kerrotaan Kari Leppäsen ensimmäisen Mustanaamio-seikkailun olleen ”Väärä prinssi” (Mustanaamio 11/1979), ja tähän mennessä tulleen noin 60 Mustanaamio-seikkailua. Päätoimisena sarjakuvapiirtäjänä vuodesta 1972, ensin ”Min häst” eli ”Hevoshullu” -lehtiin ja sitten 1977 muutaman koesivun tehtyään Mustanaamioon. Scifi-aiheisia mm. Sarjiksessa julkaistu ”Aurinkoalus” ja yleisönsuosikki ”Achilles Wiggen”.

Julkaisussa mainitaan vielä, että 1991 ilmestyi kaksi lehden erikoisjulkaisua otiskolla ”Mustannaamio – Kari Leppänen Extra” ja että Leppäsen viimeisimpiä sarjoja lehdessä oli tuolloin ”Tuhon tietokone” (Mustanaamio 4/1996). Mainitaan elelleen kuusi vuotta Teneriffalla 80-luvun puolivälissä, josta palasi 90-luvun taitteessa.

Huom! Mustanaamion kronikka 2, 1541-1565, ISBN 951-876-464-6 (Semic, 1996) ei sisällä suomalaisia piirtäjiä.

Lisätiedot:

[26 x 17 cm pysty albumi; 116 s. sis. kannet; kannet väri (kansi mustalla pohjalla otsikkologo + piirroslogo Mn valtaistuimellaan ”60 Mustanaamio voittamaton ykkönen” + 3 kpl Fantomin hyviä ja pahoja merkkejä + tekstit ”hinta 25 mk, sis. alv. 12 %”+ omassa kentässä ISBN-viivakoodi + valkoisissa kehyksissä väripiirros, johon upotettuna lad. kelt. vers. ”Historiallisia tarinoita”, mustalla vers. ”ensimmäisen ja toisen Mustanaamion ajoilta” ja keltaisella ”1565–1569”; tk 3 väritettyä ruutua, 1565, 1566, 1569 + väritetty taustakuva + teksti ”Historiallisia tarinoita ensimmäisen ja toisen Mustanaamion ajoilta 1565–1569”); selkä musta, lad. valk. vers. ”III Mustanaamion kronikka, 1565–1569”; s. 2 = sisäkansi kust. tiedot + s. 114, 115, lad. teksti ja kuvitus ”Tämän kronikan kirjoittajat ja piirtäjät esittäytyvät”; s. 115 ½ s. mainos ”Mustanaamiolla on kymmenen tiikerin voimat”; ”80-sivuinen värimegapaketti toimintaa ja seikakiluja joka toinen viikko”; mv sarjakuvat, joilla ensimmäistä lukuunottamatta omat nimiöt ja tekijämerkinnät: s. 3 ”Hyökkäys” (© KFS 1993/Semic/Bulls; sivulla 2 alaviite ”Se FA KRO 1/93”; ei sign.); s. 4–28 ”Kamppailu Venetsiassa” (Mustanaamio 22/1986; Norman Worker, s. 1927 & Kari Leppänen, s. 1.9.1945); s. 29–54 ”Taistelu Maltalla” (Mustanaamio 23/1986, Norman Worker & Kari Leppänen); s. 55–83 ”Ilveilijöiden yö” (Mustanaamio 26/1989 © KFS 1993/1989; Michael Torres = Claes Reimerthi, s. 1954 & Jaime Vallvé, s. 1928, Katalonian espanjalainen); s. 84–113 ”Tornin paholainen” (Mustanaamio 1/1990 © KFS 1993/1989; Torres & Vallvé); kust. tiedoissa s. 2 kust. Semic, painettu Norjassa, 1996, toim. Jukka Torvinen, suom. Ulla-Maija Kankaanpää.]

Muumipeikko 21

Lars Jansson; suomennos Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen (WSOY, 1996)

ISBN 951-0-20871-X (nid.)

Kansi: Piirroskooste kirjan tapahtumia ja hahmoja, mm. Nipsu, Muumipeikko, Muumipappa Vilijonkka, sheikki ja muinainen egyptiläinen, etualalla Muumimamma postiryöstäjän uhkaamana (piirros Jukka Murtosaari)

Sisällys:
s. 5–47 Muumijoulu (MP 61, str. BZ 1–85 Lars 1970) [aloitusruudussa: ”Muumi Joulu”]
s. 51–95 Muumipeikko Egyptissä (MP 62, str. CA 1–90 Lars 1971)
s. 99–146 Nipsu rakastuu (MP 63, str. CB 1–95 Lars 1971)
s. 149–188 Muumipeikon kihlaus (MP 64, str. CC 1–80 Lars 1971)

Vielä kerran talvi ja joulu tulevat Muumilaaksoon. Nyt tulee lunta, vaan ei yllätysvieraita, joten perhe lähtee itse kyläilemään, vaihtelevin tuloksin, Tädin, Poliisimestarin ja postiryöstäjien luona…

Praoni Sammalraunio tutustuttaa muumit arkeologiaan, ja muinaiseen Egyptiin mennään tietysti taas aikakoneellla. Lars Jansson herkuttelee seurankipeällä erakolla ja hieroglyfityyliin kuvatuilla egyptiläisillä, mukaan luettuna itse Kleopatra. Sheikki vaimoineen on nykysilmin jo hiukan hapantunut. Metahuumoria syntyy tietysti muumien muodosta, eläimenpäiset jumalat kun ovat pailkallista pyhää kuvastoa.

Nipsu rakastuu Louskan siskoon Houskaan, ja vastikkeetonta rakkautta yritetään suitsia tuottavalla keksinnöllä. Hiukan oraakkelimaisesti Lars Jansson kommentoi saastumista Nipsulle rakennetulla halkotehtaalla, joka käyttää käyttövoimanaan kivihiiltä!

Muumipeikon kihlauksessa viedään entistä pitemmälle Niiskuneidin romanttinen rakkaus Mumipeikkoon, joka tuntuu edelleen liian nuorelta näille asioille. He siis vain leikkivät kihlautumista ja jopa naimisissa oloa, mutta hyvin häveliäästi – häveliäämmin kuin aiemmassa arjessaan! Ympäristön suhtauminen peilaa yleisempiä asenteita, Viljonkasta Nuuskamuikkuseen.

Lisätiedot:

[18 x 21 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk m-v piirros ja sisällys; 192 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia; m-v sk 2 st/s. paitsi s. 47, 146 vain yksi strippi; ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö; s. 2 esipuhe Juhani Tolvanen ots. ”Sisarukset tekivät saumatonta yhteistyötä” + valokuvat; s. 4, 48, 50, 96, 98, 148 tyhjä; s. 3, 49, 97, 147 otsikko; s. 189 kust.tiedot; s. 190–191 lad. tähän mennessä ilmestyneet; s. 192 tyhjä]

Muumipeikko 22

Lars Jansson; suomennos Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen (WSOY, 1996)

ISBN 951-0-20872-8 (nid.)

Kansi: Piirroskooste kirjan tapahtumia ja hahmoja, mm. Muumipeikko, Nipsu, Muumimamma, Pikku Myy, Lentävän hollantilaisen kapteeni ja maustesaarelainen, etualalla Niiskuneiti keimailee prinsessana (piirros Jukka Murtosaari)

Sisällys:
s. 5–57 Muumipeikko ja lentävä hollantilainen (MP 65 str. CD 1–105 Lars 1972)
s. 61–107 Niiskuneidistä tulee ennustaja (MP 66, str. CE 1–94 Lars 1972)
s. 111–158 Muumipeikko ja uimaranta (MT 67, str. CF 1–95 Lars 1973)

Kuiva kausi ja seikkailun kaipuu vievät Muumipeikon ja Nipsun merelle, ja kuuluisalle aavelaivalle. Kapteeni elää omassa menneisyydessään, ja maailma on muuttunut, Maustesaaria myöten. Kirousta murtaman pitäisi vielä löytää rakastuva neito, ja Niiskuneitihän on herkästi rakastuvaa tyyppiä…

Niiskuneiti nousee keskeiseksi hahmoksi sarjan viimeisinä vuosina. Melkoisesta tällistä hän menettää muistinsa ja uskoo olevansa oikea prinsessa. Muumiperhe joutuu koville, kun he ovatkin äkkiä prinsessän hoviväkeä. Muut muumilaaksolaiset eivät ole yhtä alistuvia, varsinkaan Vilijonkka. Toisella tällillä Niiskuneidistä tulee selvänäkijä, josta ei ole kenellekään varsinaista hylötyä, ja kolmannella vasta normaali.

Muumiperheen taistelu oman rantansa pitämiseksi yksityisessä käytössään alkaa näyttää hukkaan heiteltyltä vaivannäöltä. Lopulta apu löytyy niinkin yllättävältä taholta kuin televisiosta ja Nipsu hampurilaiskioskista…

Lisätiedot:

[18 x 21 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk m-v piirros ja sisällys; 168 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia; m-v sk 2 st/s. paitsi s. 57, 135, 158 vain yksi strippi; ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö; s. 2 esipuhe Juhani Tolvanen ots. ”Puupäähattu kuunasi sarjakuvauran” + piirros hatusta; s. 4, 58, 108, 110 tyhjä; s. 3, 59, 109 otsikko; s. 159 kust.tiedot; s. 160–161 lad. tähän mennessä ilmestyneet; s. 162–168 tyhjä]

Muumipeikko 23

Lars Jansson; suomennos Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen (WSOY, 1996)

ISBN 951-0-20651-2 (nid.)

Kansi: Piirroskooste kirjan tapahtumia ja hahmoja, mm. Muumipeikko, Muumimamma, Niiskuneiti, Vilijonkka, Haisuli, Pikku Myy, Vinssi, guru, talousneuvonantaja ja verovirkailija, etualalla Muumipappa ihmettelee rahasäkkejä (piirros Jukka Murtosaari)

Sisällys:
s. 5–52 Muumipeikko rikastuu (MP 68, str. CG 1–82 Lars 1973)
s. 55–95 Muumipeikko ja guru (MP 69, str. CH 1–97 Lars 1973)
s. 99–149 Muumipappa vanhuuden porteilla (MP 70, str. CK 1–102 Lars 1974)

Niiskuneiti saa kuuluisan jalkapalloilijan nimikirjoituksen ja haluaa tukea jalkapalloilua. Hän kuitenkin voittaa vakioveikkauksessa, ja muumiperheelle tulee ongelmia päästä eroon liioista rahoista. Hyväntekeväisyyskään ei ole helppoa, herkut eivät maistu, eikä edes puhrjehdukseen uppoa tarpeeksi rahaa. Pörssissäkin omaisuus vain kasvaa, ja varkaillekaan ei liian helppo raha kelpaa. Tarina on aika enteellinen, kun miettii, minkälaisen omaisuuden muumit lopulta ovat tuottaneet…

Tosiesta tarinasta vois joku nykymaalimalla hermostua, tai puolesta loukkaantua. Guru on nimittäinkovin intialaisen oloioinen, ja aika kliseinen . Hän on jällee yksi ns. vaatimaton vieras, josta on muumeille pelkkää riesaa. Niiskuneiti vielä heittäytyy opetuslapseksikin, Beatlesien tapaan. Vilinjonkan lehmä on tietysti järkytys gurulle, lieassa kun on. Hauskoja hetkiä syntyy pohdinnoista muumien olemattomasta navasta j a Muumipapan yrityksistä kammeta itsensä lootusasentoon.

Muumipappa tuntee itsensä ikäänsä nuoremmaksi, mutta kaikki muut eivät osaa nähdä häntä niin. Siitähän seuraa ikäkompleksi. Klassisia keinoja kokeillaan, kuntoilua, romantiikkaa ja juhlimistakin. Vanhjoja tuttuja tavatessa tuntee itsensä vanhaksi, mutta nuoria on mahdotonta ymmärtää. Oma tlaokin muistuttaa kaikesta menneestä, mutta auttaako siitä luopuminenkaan…

Vielä ihan sarjakuvan loppupuolellakin Lars Jansson keksii uutta: yksi ruutu on rajattu tyynynmuotoisilla reunoilla ja toisaalla ruutujen erottajina toimii parvi lepakoita ja yläviivasta riippuva lepakko – johon vielä on sidottu Muumipapan riippumatto! (CK 16 ja 28)

Lisätiedot:

[18 x 21 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk m-v piirros ja sisällys; 160 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia; m-v sk 2 st/s. paitsi s. 96, 135, 187 vain yksi strippi; ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö; s. 2 esipuhe Juhani Tolvanen ots. ”Muumibuumi” + piirros (kannesta); s. 4, 54, 96, 98, 150 tyhjä; s. 3, 53, 97 otsikko; s. 151 kust.tiedot; s. 152–153 lad. tähän mennessä ilmestyneet; s. 154–160 tyhjä]

Muumipeikko 24

Lars Jansson; suomennos Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen (WSOY, 1996)

ISBN 951-0-20652-0 (nid.)

Kansi: Piirroskooste kirjan tapahtumia ja hahmoja, mm. Poliisimesstari, Muumimamma, Niiskuneiti Muumipappa, hattivatit, monstrosaurus sekä luolamies, etualalla Muumipeikko kantaa kylttiä ”24” (piirros Jukka Murtosaari)

Sisällys:
s. 5–50 Taistelu Muumilaaksossa (MP 71, str. CL 1–91 Lars 1974)
s. 53–100 Muumipeikko Neandertalissa (MP 72, str. CM 1–96 Lars 1974)
s. 103–150 Muumipeikko ja kymmenen säästöporsasta (MP 73, str. CN 1–96 Lars 1975)

Muumipappa tapaa intomielisen pasifistin, joka vastustaa mm. sotaleluja, kuten tikkapeliä! Vuori- ja laaksotahmatassujen välinen sota valtaa Muumilaakson, j amuumit varustavat molempia. Yhdistyjneet muumitkaan eivät saa sotaa loippumaan, ennen kuin Muumimamma värvääa puun hattivatit… Metavitsi: Rouva Muumin tyttönimi oli Neiti Muumi.

Muumit tapaavat vihaisen siilin (eivät sentään kiroilevaa!), joka lietsoo kehitysmaatietoisuutta. Kansainvälinen Paranna maailma -viikko tuo muumeille globaalia huonoa omaatuntoa. Niiskuneiti lukee Setä Tuomon tupaa j apäätää positaa orjuuden. Muumithan lähtevät parantamaan maailmaa alusta alkaen, eli aikakoneen viimeinen edestakainen matka vie kivikauteen ja Muumilaaksoon, missä Muumimamma tulee keksineeksi mahtiaseen ja Niiskuneiti sopeutuu orjan osaan…

Vihon viimeinen sanomalehtien Muumi-sarjakuva on nimeltään kuin Agatha Christieltä. Sehän sopii, kun Lars Jansson oli jo palannut rikoskirjallisuudenkin pariin. Tarina käynnistyy isosedän syntymäpäivistä, jokta uhkaavat muuttua hautajaisiksi, ja testamentin sisältävä säästöpossukin joutuu hukkaan muiden samanlaisten kanssa. Niiden palauttaminen on loppu tarinaa. Henkilökohtaisen viestin voinee nähdä siinä, kun kuvanveistäjän poika Lars päättää pitkän sarjakuvauransa kuvaan, jossa on keskeneräinen monumenttiveistos.

Lisätiedot:

[18 x 21 cm vaaka pehmeäkantinen albumi, kansi väri, tk m-v piirros ja sisällys; 192 s. + kannet, ei sisäkansipainatuksia; m-v sk 2 st/s. paitsi s. 50 vain yksi strippi; ei sisäkansipainatuksia; s. 1 nimiö; s. 2 esipuhe Juhani Tolvanen ots. ”Loppu – Finis” + ruutu; s. 4, 52, 102 tyhjä; s. 3, 51, 101, 143 otsikko; s. 151 kust.tiedot; s. 152–153 lad. tähän mennessä ilmestyneet; s. 154–160 tyhjä]

Mämmilä 10 – Täällä tähtikiekon alla

Tarmo Koivisto ja Hannu Virtanen (Osuuskunta Käyttökuva, 1996)

ISBN 951-95656-3-9 (nid.)

Kansi: EU:n tähtilippua hilataan salkoon, Lauri ja Alma Ala-Mämmilä

Mämmilässäkin on kahdenalaista ilmaa EU:hun liityttäessä. Tuiet kyllä kelpaavat, ja niitä hyväksikäytetään, mutta maahanmuuttajia ei haluta. Tosin Mukku kotoutuu hyvin – kieliongelmia on lähinnä savolaisten kanssa, mutta ranskan taitoisena hän lähtee jopa kunnanjohtajan kanssa Brysseliin neuvottelemaan.

Nuorempi polvi sopeutuu aikaansa, ja jälleen saavat peltihallit uutta sisältöä, nyt ohjelmistokehitystä. Muiden muassa Syrjäsen Taina uudistuu maksullisten puhelinpalvelujen tarjoajaksi (Lady Thainah). Vouti on Brysseliin karanneiden bisnesmiesten jäljillä, mutta Rönkä ulkoistetaan vanhainkodista avohoitoon – muun muassa kunnan johdon riesaksi.

Ajan hermolla ollaan: Sivutaan tupakkalakia ja koulukiusaamista, maatilamatkailua ja populistipoliitikkoja. Kunta on valmis myymään jopa kallioperäänsä, jos vain ostaja ja sopiva käyttö löytyy… Moninkertaista metahuumoria on viimeisen sivun pohdiskeluissa kyläläisten yksityisyyden loukkauksista.

Tämä on koko sarjan viimeinen albumi Helsingin Sanomain Kuukausiliitteessä ilmestyneistä sarjakuvista. Viimeisellä sivulla koko väki on jättämässä jäähyväisiään lukijoilla ryhmäkuvan kuvauksessa. Vielä tulisi kolme kovakantista kokoomaa ja kaksi itsenäistä kovakantista albumia Mämmilästä.

Julkaistu uudestaan kokoomakirjassa Mämmilä – Sarjakuvia Suomesta 1988–1996 (Otava 2001)

Lisätiedot:

[28 x 21 cm pysty, pehmeäkantinen albumi, 48 s. + kannet, kannet väri, 1. sisäkansi tyhjä; s. 1 nimiö + pyöreäksi rajattu osa ruudusta s. 4; s. 2 kust. tiedot, s. 3–48 värillistä sarjakuvaa, ei otsikoita; takasisäkansi ladottu ”Mämmilä-sarjassa on aikaisemmin ilmestynyt” + mv kansikuvat T.K.; tk. väriruutuja ja negatiiviteksti mustalla pohjalla]

Ks. myös:
Mämmilä [11] – w.w.w.mammila.fi (Otava, 2002)
Mämmilä [12] – Kiinalainen juttu – Sarjakuvia Suomesta (Otava, 2008)

Möttösen maailma – Euroaarteet

Jakki ja Niffe (= Jyha Kykkänen & Matti Nisula) (Kykkänen, 1996)

ISBN 952-90-7661-4 (nid.)

Kansi: Sarjan hahmot, eläimet mukaanlukien, niityllä aarrearkun ympärillä.

Sanomalehti Maaseudun Tulevaisuudessa 1995 alkaen ilmestyneen sarjakuvan kokooma-albumi. Jaksot ovat kaikki sivun mittaisia (62 kpl). Tekijöistä Kykkänen on maidontuottaja ja Nisula freelance-piirtäjä, joka tunnetaan mm. sarjakuvalehtien Myrkky ja Muumi piirtäjäkaartista.

Ympäristön kuvaukseltaan suhteellisen realistinen ja henkilöiltään ronskisti karrikoiva esitystapa sopii sisältöön. Huumorin kaavussa esitetään maaseutumyönteistä ja Bryssel-kriittistä näkemystä Suomen maaseudusta. Hahmot jäävät aika kliseisiksi, on kylän tietotoimistoa, nuukaa ja laiskaa isäntää, kieroja kauppamiehiä, hienostelevat kaupunkilaiset huvilanomistajat – ja tietysti se vihattu Brysselin virkamies, jota maaseudun väki yrittää ’jekuttaa’ kaikin keinoin (kiertoilmaus tukien väärinkäytöksille).

Ideat ovat tietysti asenteellisia, ja aika itsestään selviäkin. Joitakin nokkeluuksia, niin ideoiden kuin sanallisenkin ilmaisun puolella on, mutta aika laimeaksi lopputulos jää. Tarkoitus on varmaan lähinnä kohentaa lukijoiden itsetuntoa, ja varsinaisestihan maaseutua kuvaavia sarjakuvia on meillä tosiaankin ollut varsin vähän, lähinnä Pöllisen möhläyksistä Unto Uneksijan kautta Mämmilän joihinkin jaksoihin.

Lisätiedot:

[30 x 22 cm pysty albumi; 68 s. sis kannet; kannet väri (mustalla taustalla kannessa upotetuna väripiirros, päällä pyöreällä sinisellä taustalla valkoisella gem. otsikko ja kultaisella gem. alaotsikko, alla sinisellä soikiopohjalla valkoiselal mustin rajauksin gem. tekijät; takakannessa pyöreä väripiirros); sisäkansissa mv piirrokset hahmoista ja lad. esittelyt, ots. vers, muuten gem. (1. = s. 2 : Mauri Möttönen, Hellä Möllönen, Veera ja Oskari Virtanen, Pölö-Bertta ja Saita-Jaakkima; 2. = s. 67: huvilan omistajat Väinö ja Viola Hienola ja koira Viivi, kiertävä kauppias Olli Potti, Brysselin konsultti  Gustav Durante ja kyläkauppias Oiva Tienari.); s. 3 Nimiö + piirros (aarrearkku); s. 4 Lad. gem (ots. vers.) kust. tiedot ja esittely, sarja ”Elämää Pölkkykylässä” ja tekijät; s. 5–66 mv sk sivun taitossa, tekstattu, jokaisessa erilainen otsikkopiirros; sivunumerot tekstattu]

Nahka-Alma

[Parasiitti-sarjat 2]

Irisz Simon & Ville Pirinen (Hard & Pet, 1996)

ISBN 951-96889-3-5 (nid.)

Kansi: Domina Nahka-Alma näyttää reittä valmiina hailauttamaan ruoskaansa (sign. Pirinenn [sic!]).

Sisällys (sarjakuvat):
s. 6–20 Saatanan seksiorja
s. 24–33 Babylonin nahkalutkat

Takakannen mukaan: ”Irisz Simonin esikoisalbumissa on kaksi hupaisaa eroottista tarinaa, jotka hän on tehnyt yhteistyönä puolisonsa Ville Pirisen kanssa. Tarinoiden sankaritar Nahka-Alma on seksipalveluita tarjoava tumma ja tyylikäs leidy [sic!], joka joutuu ammatissaan kohtaamaan huimia myötä- ja vastoinkäymisiä niin kirkollisten kuin demonistenkin voimien vuoksi, mutta Nahka-Alma on syntynyt dominoimaan, joten lopullinen voitto on aina hänen.”

Mielenkiintoinen kokeilu ns. bizarren ja trashin lajityyppien välimailla, aika lailla ainutlaatuinen Suomessa Nalle Virolaisen töiden lisäksi. Shokeeraustarve tuntuu kuitenkin ylittäneen taidot, sillä esim. mainittu kirkollisten voimien käsittely typistyy joihinkin heittoihin papeista dominan asiakkaina. Sinänsä tyylikäs piirrostyökin on enemmän voimallista kuin eroottista. Huumorikin jää aika itsestäänsaelväksi. Vaikea kuvitella, mikä tämän varsinainen kohderyhmä olisi.

Lisätiedot:

[25 x 18 sm pysty albumi; s. sis kannet; sivut numeroimattomat; kannet väri (liekkitaustalla piirroshahmo ja käsin tehtdyt tekstit, otsikko, mustassa ’tähdessä’ ”Vain aikuisille!”, mustassa ’sydämessä’ ”hard&pet” ja laatikkona ”Parasiitti-sarjat” -logo; tk liekkitaustalla valokuvamontaasia ja tekstatut laatikot ”Supernaturaalia Seksiä”, ”Yliluonnollista Actionia!” sekä esittely + mustissa puhekuplissa ”Tulossa! Parasiittisarjat 3[…] Jii Roikonen: Jasso ja kuumuikut” + ISBN-koodi); s. 2 mustalla pohjalla mv piirros, seksilelu + valk.  gem. lad. kust.tiedot; s. 3 Nimiö + piirros (N-A kasvot ympyrässä); s. 4 mv piirros (lähes kuten kannessa) + ”Kirjoita Nahka-Almalle” (osoitteena Alman kumiluola, Imatra); s. 5 otsikkopiirros; s. 6–20, 24–33 mv sk sivun taitossa, tekstattu; s. 21 mv ilmoitus Kukunor; s. 22 piirros ja hahmon esittely tekstatuna; s. 23 otsikkopiirros; s. 34 piirros ja ennakkoteksti ”Nahka-Alma ja huumeluostarin siitosori!!!” […] ”ilmestyy … tai sitten ei!”; 35 mustalla pohjalla mv piirroksia, dildoja]

Nasun lapset

Riitta Uusitalo (Hard & Pet, 1996)

ISBN 951-96889-5-1 (nid.)

Kansi: ensimmäinen kortti isona ja repäisykohdasta lähtien myös sidoksen jäävänä peinempänä korttina

Korttikirja, 32 korttia.

Nasun lapset harrastavat urheilua, lähinnä jalkapalloa, mutta ”Tiettyyn rajaan asti myös kulttuuriharrastukset ovat suotavia.” Uusitalo ironisoi: ”Jotkut lapset ovat luonteeltaan pohdiskelevia. Tytöt eivät ole.” ja ”Miehet panttaavat mielipiteitään jo pienenä. Naiset eivät.”

Lisätiedot:

[11 x 30 cm vaaka postikorttikirja (kartongissa repäisykohta, kortit 102 x 198 mm, kantaosa 102 x 96 mm, nidottu kahdella stiftillä, jotka peitetty yli selän mustalla teipillä); 64 s. sis kannet; kantaosassa sama kuva kuin korttiosassa, mutta poikittain; mv + kansissa rasteroitu liukulisäväri (kansi vaaleankeltainen, tk punainen); kantaosassa painatus nyt molemmin puolin, kansilehdillä kust.tiedot ,1. sk, ja aikaisemmin ilmestyneet 2 albumia, 2. Sk); korttiosat  (32) samanlaisia: postimerkin paikalla mustalla pohjalla valkoisella ladottu ”hard & pet” (nyt edellisiä isommalla), tekstattu vasemmalla ylhäällä ”Nasu. © Riitta Uusitalo 1996”, keskellä jakamassa kirjoitusalueet ”Hard & Pet, avoin yhtiö, ER-paino, Lievestuore” + piirros Nasun pää, nyt viestiosassa pohjalla rasteroitu ’säteilevä nasu’ –piirros, ja sama pienempänä kantaosan tosiella puolella; otsikko toistuu joka kortissa;  tk kuten muutkin kortit (omassa kokoelmassani signeeraattu ja numeroitu painos n:o 198/750);  tk. kust. tiedot, mm. ”Layout Batman & Robin”]

Ks. myös:
Rakkaus sokaisee, Nasu! (Hard & Pet, 1993)
Rankkaa, sanoi lääkäri (Riitta Uusitalo, 1996)
Nasun paljastuskirja (Riitta Uusitalo, 1999)

Neekeriartsie / Mies joka toi jatsin Suomeen  – Mustaa valkoisella

[Neekeriartsie 2]

Arto Nyyssönen, Vesa Ilmaranta (Like, 1996)

ISBN 951-578-256-2 (nid.)

Kansi: Musta saksofonisti Artsie soittaa juoksuhaudassa lumipukuisena, venäläinen univormussa (Stalin) balalaikkaa.

Sisällys [väliotsikot]:
s. 3–5 Prologi
s. 6–10 Enkelten kaupunkiin [olympiarenkaat] 1932
s. 11–15 Aatelisia New Yorkissa
s. 16–23 Urheilujuhlan tuntua
s. 24–31 Helsinki, 1933 – Hirtetty trumpetti
s. 32–39 Suomen Filmiteollisuus esittää – Finska Filmindsutriet förevisar
s. 41–43 Kahdeksas sinfonia
s. 44–45 Soitellen sotaan
s. 46–68 Mustaa valkoisella

Toisessa albumissa tekijät vielä lisäsivät kierroksia, ja tulos on vallan mainio. Jälleen juoneen nivoutuu niin todellisia hahmoja  (Urho Kekkonen, Paavo Nurmi, Count Basie, Duke Ellington, Toivo Kärki, Olavi Virta, Bruno Laakko, Frans Emil Sillanpää, Sibelius) kuin anakronistisia, myöhempien aikojen vierailijoita (Jari Sarasvuo, Simo Rantalainen, Kurt Lindström, Peten von Bagh, Juha Föhr, Raimo Sailas, Iiro Viinanen,  ’Veltto’ Virtanen) – ja komisario Palmu miehineen – sekä koko joukko sarjakuvasankareita Kemissä (Niilo Pielisestiä Tinttiin, Lempistä Porkolaan, ja Crumbista Kutilaan!).

Juoni kulkee Los Angelesin olympialaisista ja Paavo Nurmen ammatilaisuusskandaalista Dallapé-orkesterin iltamakiertueen kautta talvisotaan ja evakkotielle asti. Jopa itse Josif Stalin nähdään kommentoimassa Disneyn kolmea pientä porsasta ja tanssimassa ’pikkuryssää’. Kaupunkien historiallista asua on jäljitetty vielä edellistäkin albumia tarkemmin (New York, Helsinki, Viipuri), ja niin piirtäjä kuin lukijakin nauttivat kuvataideirrotteluista .

Loppuun on vielä listätty hyödyllinen listaus nuoremmille lukijoille tuntemattomista henkilöistä ja ilmiöistä. Tosin juoksijalegenda ’Latomäki’ eli Ladomeque on siinä ladottu väärin (-gue), vaikka sarjassa onkin oikein tekstattuna.

Harmi ettei sarja ole saanut jatkoa. Työläs mutta antoisa käsikirjoitus- ja piirrostyö olisivat ansainneet laajemmankin yleisön.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 72 s. + kannet; sisäsivut numeroitu s. 3–68; ei skp; kannet väri; kansi sivun korkuinen piirros väritettynä, kuvan päällä valkoisella ladottu tekijät, otsikko ja alaotsikko kaarella kannen kenttien poikki (yläotsikko suorana pienemmällä keltaisella ”Mies joka toi jatsin Suomeen”, pääotsikko isolla oranssilla ”Neekeriartsie” ja alaotsikko pienemmällä punaisella ”Mustaa valkoisella”), vihreässä kentässä kust.logo;  s. 1 Nimiö + piirros (s. 59); s. 2 kust.tiedot; s. 3–68 mv sk sivun taitossa; s. 69 ladottu kahdelle palstalle ”Joitain tarinassa esiintyviä henkilöitä ja ilmiöitä”; s. 70–72 tyhjä; tk väri, vihreään väripintaan upotettu piirrosruutu (s. 28) väritettynä, vihreässä kentässä valkoisella lad. esittelyteksti ”Neekeriartsie, kuka ihmeen Neekeriartsie?” ja otteita ed.albumin arvioista (Kaleva, Etelä-Saimaa, Ilta-Sanomat), ISBN- ja viivakoodi valk.pohjalla; selkä kannen vihreää, lad. valkoisella vers. ”Vesa Ilmaranta – Arto Nyyssönen – Neekeriartsie – Mustaa valkoisella – Like” (erottavat pallot harmaita)]

Ks. Elukat (1997)

Nurkanvaltaaja – epälooginen antologia vuosilta 1986-1996

Arttu Laakkonen (Karelia-Laser,1996)

ISBN 952-90-7396-8 (nid.)

Kansi:

Tyylilajiltaan naivismia tai ylipäänsä ns. ite-taide-tasoa. Piirros ja tekstaus horjuvaa, sivuilla paljon tyhjää. Kuvia sidottu ajankohdan tapahtumiin ladotuilla ja tekstatuilla ’leikkeillä’. Melkoisen koservatiivista paikallishuumoria, ennalta arvattavaa. Ajan ilmiöihin paikallisia kommentteja, mm. sympatiaa Kari Suomalaiselle rasismisyytöksistä.

Lisätiedot:

[18 x 25 cm vaaka vihko; 56 s. + kannet, ei skp; kansi keltainen, lad. mustalla vers tekijä, otsikko ja alaotsikko, upotettu mv sk (kolme ruutua = s. 48); tk mv, rast. valok. tekijästä + lad. gem. mustalla esittely (”Balaa blaa blaa eli kustantajan vaatima pakollinen takakannen lörinä.”…”Vuoden 1996 keväällä tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun piirsin ensimmäisen sarjakuvani …Tohmajärven-Värtsilän lehden sivuille… muutamia otoksia tuolta ajalta…”; Paikallisista taustoista syntyneitä. Ei halua ottaa kantaa. ”Tohmajärvellä maaliskuussa 1996 Arttu Laakkonen”); s. 1 ”Selailijalle” lad. gem (”Ite piirtäjä”, kertoo olevansa freelancer-piirtäjä, ”Artun nurkka” lehden nelossivulla); s. 2 kust. tiedot; s. 3–54 mv sk, eri kokoisia ja muotoisia strippejä (1–5 ruutua]; sivut numeroitu ”Arttu 1…55”, sivu 55 muuten tyhjä, sivu 56 tyhjä; stripeissä toisinaan vuosiluku, eivät kronologisessa tms. järjestyksessä.]

Parkkipaikka auringossa

Kivi Larmola, Harto Hänninen, käsik. (Jalava, 1996)

ISBN 951-887-080-2 (nid.)

Kansi: Bändi poistuu keikan takaovella, kuvaajat ja fanit piirittävät.

Takakannessa rockin ajankohtaislehti Rumban päätoimittaja Rami Kuusinen kuvailee:  ”Kivi Larmola on yksi lahjakkaimmista suomalaisista nuoren polven sarjakuvantekijöistä ja Parkkipaikka auringossa on hänen toinen täyspitkä albuminsa. Larmolalla on oma, suvereeni piirrostyylinsä, eikä albumi kompastu edes suomalaisen sarjakuvan helmasyntiin, käsikirjoituksen heppoisuuteen; Larmola on laatinut Harto Hännisen kanssa imevän ja kantavan tarinan. Olisi houkuttelevaa sanoa, että Parkkipaikka auringossa on Spinal Tap sarjakuvan muodossa, mutta Larmolan tragikoominen tarina pienen rokkibändin odysseiasta on vetävämpi, todempi, eletymmän tuntuinen ja sitä kautta traagisempi ja ennen kaikkea rutkasti koomisempi kuin Spinal Tap.”

En kyllä ole siinä määrin rokin harrastaja, että osaisin verrata yksityiskohtia todellisuuteen, mutta rohkenen opponoida Kuusista. Larmola on hieno ja herkkä piirtäjä, mutta tässä työssä näkyy kiireen makua jonkinlaisena tyylien horjumisena. Käsikirjoituksen hauskuus ja oivaltavuuskin jäi avautumatta, häviten Spinal Tapille. Idea cover- tai tribuuttibändin ja varsinaisen bändin roolien vaihtumisesta ei myöskään kaada höyhenellä. Alakulttuurisarjakuvien tapaan tässäkin rahanhankinta on keskeistä, keinoista viis…

Seuraavassa albumissaan Larmola kertoi tämän sarjan olevan erilainen kuin aiemmin Ilta-Sanomissa julkaistu versio.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm ysty albumi; 64 s. + kannet, ei skp; kannet väri; muuten mv; kansi väripiirros/maalaus, upotettuna logopalkkina lad. valk. vers. otsikko ja gem. läpinäk. nega tekijät; alaosassa lad. valk. vers. kust.; tk maalattu vihreä pohja, jossa upot. valkoinen suorakaide, lad. mustalla gem. esittely (Rumban pt Rami Kuusinen) ja tekijät + omassa kentässään ISBN-viivakoodi; selän pohja jatkuu tk:sta, lad. valk. vers.  ”Larmola – Hännimen”, ots. ja kust.; s. 1–2 tyhjä; s. 3 Nimiö, jossa palkissa kuten kannessa otsikko ja tekijät + ”Sarjakuva 100 vuotta” -tunnus logoineen + kiitokset (Rob Reiner, Juhani Tolvanen, Reija Nieminen, Mervi Hujanen, Outi Nyytäjä, Elisa ja Elviira); s. 4 kust.tiedot; s. 5–61 (numeroitu piirroksiin 1–59) mv sk sivun taitossa; s. 62–64 Jalavan julkaisulista.]

Ks. Saippuaa (Like, 1997)

Pekka Puupää ostoksilla 

[Mä-ke-län ta-vu-te-tut Pekka Puupää 12]

Fogeli = Ola Fogelberg (Kustannus-Mäkelä, 1996)

ISBN: 951-873-652-9 (sid.)

Kansi: piirros sivun 13 kuvasta [päällys Raimo Huittinen, jatkettu alhaalta ja ylhäältä, taustan taloja korotettu, auto akuankkaistettu]

Sisällys:
s. 5–10 HIUK-KA-SEN TYY-LI-Ä (PPP10) (PP6)
s. 11–16 AU-TON OS-TO (PPP2) (PP7)
s. 17–22 RE-HEL-LI-NEN IL-MOI-TUS (PPP10) (PP6)
s. 23–28 HIU-KAN PÄIN-VAS-TOIN (-51) (PPP4) (PP2)
s. 29–34 SUU-RI-A LANT-TU-JA (PPP4) (PP5)
s. 35–40 PEK-KA ET-SII VI-TA-MII-NE-JA (PPP9) (PP5)
s. 41–46 LÄM-PÖ (PPP6) (PP3)
s. 47–52 NO-LO A-SI-A (PPP6) (PP3)
s. 53–58 ON-NIS-TU-NUT KA-NA-PAIS-TI (PPP9) (PP5)
s. 59–64 PEK-KA HANK-KII PA-RAS-TA (PPP4) (PP2)
s. 65–70 VII-MEI-NEN HUU-TO (PPP2) (PP1)

Mä-ke-län ta-vu-te-tut -sarja jatkuu. Tekstit ladottu gemenalla! (Otsikot versaalilla)

Lisätiedot:

[21 x 14 cm pysty kovakantinen kirja [12], 72 s. + kannet + sisäkansilehdet (2 + 2), kansi väri;  Päällys Raimo Huittinen, piirros sivun 13 kuvasta, jatkettu alhaalta ja ylhäältä, taustan taloja korotettu, auto akuankkaistettu, s. 1 otsikko s. 2 tyhjä, s. 3 nimiö ei vinjettiä, s. 4 kust tiedot + © Ruth Kaila 1996, s. 5–70 mv ruutu per sivu, alle ladottu teksti tavutettuna versaalilla, tk vaaleanvihreä + ladottu musta teksti, selkämys valkoinen, ladottu lihavalla teksti vihreä ja versaalilla nimi, Mäkelä  logo, punainen M]

Pekka Puupää retkeilee

[Mä-ke-län ta-vu-te-tut Pekka Puupää 11]

Fogeli = Ola Fogelberg (Kustannus-Mäkelä, 1996)

ISBN: 951-873-653-7 (sid.)

Kansi: piirros sivun 25 kuvasta [päällys Raimo Huittinen, jatkettu alhaalta]

Sisällys:
s. 5–10 PE-KAN JA PÄT-KÄN HU-VI-RET-KI (PPP11) (PP6)
s. 11–16 PEK-KAA HÄI-RI-TÄÄN (PPP11) (PP7)
s. 17–22 LOUK-KAA-VI-A VAS-TA-UK-SI-A (eri nimellä???)
s. 23–28 KII-PEI-LE-MÄS-SÄ (PPP2) (PP7)
s. 29–34 KE-VÄT-HAN-GEL-LA (PPP3) (PP1)
s. 35–40 TUR-HA-KU-MAR-RUS (PPP10) (PP6)
s. 41–46 VIR-KIS-TYS-MAT-KA (PPP4) (PP2)
s. 47–52 JU-HAN-NUS-MAT-KA (PPP3) (PP1)
s. 53–58 HY-VÄT VA-RUS-TEET (PPP3) (PP1)
s. 59–64 PEK-KA VAR-JE-LI-JA-NA (PPP3) (PP1)
s. 65–70 EI RAU-HAA MIS-SÄÄN (PPP7) (PP3)

Mä-ke-län ta-vu-te-tut -sarja jatkuu. Tekstit ladottu gemenalla! (Otsikot versaalilla)

Lisätiedot:

[21 x 14 cm pysty kovakantinen kirja [11], 72 s. + kannet + sisäkansilehdet (2 + 2), kansi väri;  Päällys Raimo Huittinen, piirros sivun 25 kuvasta, jatkettu alhaalta, s. 1 otsikko s. 2 tyhjä, s. 3 nimiö ei vinjettiä, s. 4 kust tiedot + © Ruth Kaila 1996, s. 5–70 mv ruutu per sivu, alle ladottu teksti tavutettuna versaalilla, tk sininen + ladottu musta teksti, selkämys valkoinen, ladottu lihavalla teksti punainen ja versaalilla nimi, Mäkelä  logo, punainen M]

Pekka Puupää sairastaa

[Mä-ke-län ta-vu-te-tut Pekka Puupää 10]

Fogeli = Ola Fogelberg (Kustannus-Mäkelä, 1996)

Kansi: piirros sivun 31 kuvasta [päällys Raimo Huittinen, jatkettu alhaalta]

ISBN: 951-873-630-8 (sid.)

Sisällys:
s. 5–10 LÄÄ-KÄ-RIN MÄÄ-RÄ-YS (PPP4) (PP2)
s. 11–16 KI-VUN POIS-TO (eri nimellä ???)
s. 17–22 A-LEN-NUS-TA VE-ROI-HIN (PPP11) (PP6)
s. 23–28 TOI-PU-MIS-MAT-KA (PPP10) (PP6)
s. 29–34 LÄÄK-KEET (PPP2) (PP1)
s. 35–40 SAI-RA-US (PPP7) (PP4)
s. 41–46 IH-MEEL-LI-SI-Ä OI-REI-TA (PPP8) (PP4)
s. 47–52 VE-REN-MYR-KY-TYS (PPP2) (PP7)
s. 53–58 NÄL-KÄ-LAK-KO (PPP4) (PP2)
s. 59–64 HIU-KAN PÄIN-VAS-TOIN (PPP4) (PP2)
s. 65–70 KÄR-SI-MYS (PPP2) (PP1)

Tekstit ladottu gemenalla! (Otsikot versaalilla)

Lisätiedot:

[21 x 14 cm pysty kovakantinen kirja [10], 72 s. + kannet + sisäkansilehdet (2 + 2), kansi väri;  Päällys Raimo Huittinen, piirros sivun 31 kuvasta, jatkettu alhaalta, s. 1 otsikko s. 2 tyhjä, s. 3 nimiö ei vinjettiä, s. 4 kust tiedot + © Ruth Kaila 1996, s. 5–70 mv ruutu per sivu, alle ladottu teksti tavutettuna versaalilla, tk oranssi + ladottu musta teksti, selkämys valkoinen, ladottu lihavalla teksti punainen ja versaalilla nimi, Mäkelä  logo, punainen M]

Pieni kuolema

Mark Ståhle (M. Ståhle,1996)

Kansi: Vasen puoli musta, iso Kuolema miekkoineen, oikea puoli valkoinen, Pieni Kuolema haavin kanssa keruuhommissa.

Sisällys:
s. 3 nimetön [”Tsirp”]
s. 4–6 Belsebubin pyjama (-95)
s. 7–17 Iloinen pimeys – apokalyptishirtehinen satiiri (-95)
s. 18–22 Pieni kuolema (-95)
s. 23–44 Musta valas (-95)

Mustaa huumoria, tajunnanvirtaa, lievin vaikuttein ruotsalaisesta uudesta sarjakuvasta, vahvasti omanlaisellaan tyylillä toteutettuna, älykästä kielelllistäkin ilmaisua. Toisessa sarjassa Arkeojones Ketorin ja ”suuren apokalypson alku”. Tarina jatkuu sarjasta toiseen. Usvaplaneetta vuotaa, Superego (supersankari) epäonnistuu, apuun tulee jopa Ganesh (kärpäsnorsu, alkutonttu). Hauskoja sanaleikkejä (”paskanmarjakiisseli”; ”aamuviiden apokalypsy”; ”kiihkomüslimi” tyrkyttää müsliä) ja metavitsejä (”Blackhole-comix presents: KenTauri & BarbieTauri”). Saarnaajan sanoin ”Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta.” Turhuudessa on kuitenkin myös vapauden ydin: ”Nämä ovat loputtomien mahdollisuuksien markkinat, joissa toleranssi on ainoa valuutta!” Päätössivu 44 on musta, keskellä sivua valkoinen ruutu, jossa musta piste, alla valkoinen tekstilaatikko: ”Meditatiivinen sarjakuva”, ”Silmänräpäykset luovat jatkumon.”

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty vihko; 44 s. + kannet; mv; kansi piirros (M.S. -96); tk valkoisella pohjalla ’rohrsach-tahra’; 1. sisäkansi = s. 2 ’rohrsach-tahra’ + tekstattuna kust.tiedot; 2. sisäkansi = s. 47 tyhjä; s. 44 musta, keskellä valkoinen ruutu jossa musta piste, alla valkoinen tekstilaatikko vers: ”Meditatiivinen sarjakuva”, gem. ”Silmänräpäykset luovat jatkumon”; painos 300 kpl, painatus Like.]

Punaniska  11 – Amatsonin paras tawara –  emansipoituneen mielen ja oikean
meikkailuhengen ylistyslauluja

Wallu + Rallu = Harri Vaalio & Rauli Nordberg et al. (Helsinki Media, 1996)

ISBN 951-32-0151-1 (nid.)

Kansi: Dolly polttaa rintaliivinsä, taustalla Punaniska ja Törttö-Bill.

Sisällys (piirtäjät):
s. 3–27 [Wallu:] Punaniska – Amatsonin paras tawara
s. 28 Ilkka Heilä: Sankarit kohtaavat – Punaniska ja James Stewart
s. 30–31 Kari Korhonen: Dolly ja pesukarhut
s. 32: [Wallu:] Punaniska [yksirivinen strippi]
s. 33– 35 J. Vuorma: Punaniska
s. 40–41 Timo Varpio & Jouko Nuora: Punaniska – Lahja Dollylle
s. 43–46 Ulla W. [= Wallu]: Punaniska – Esimerkillisen paluu
s. 48–49 Jari Rasi: Punaniska
s. 51 [Wallu:] Calamity-Jane [kaksi kolmirivistä strippiä]

Tämä ns. naisnumerossa tekijöiden nimet oli muunnettu naisellisemmiksi, mutta samat miehethän siellä piileksivät… Sovinistinen feministiteema ei oikein lämmittänyt kustantamossa, tai ehkä liikaakin. Se oli lopun alkua.

Kari Korhosella on sentään ihan aitoa Disney-touchia söpöjen eläinten – ja naisten – piirtämisessä. Osa muistakin suoriutui ihan siististi, vaikka satiiri onkin vaikea laji.

Lisätiedot:

[25 x 17 cm pysty albumi; 52 s. sis. kannet; kannet väri (väripiirros, logoteksti pun. vers. mustin varjoin, alla must. kentässä lad. valk. gem. ”Emansipoituneen mielen ja oikean meikkailuhengen ylistyslauluja.” + piirrospohjalla piirr. alaots. kelt. vers. pun. ja must. varjoin ”Amatsonin” ja lad. must. gem. ”paras tawara”; vas. yläkulmassa must. kentässä pelikortti hertta 11, pun. sign. ”Wallu & Rallu”, lad. kelt. gem. ”Hyvin huokea, mutta voittamattoman hyvä!” ja valk. vers. ”hinta 25,00 mk” ja ”sis. alv. 12 %”, alakulmassa valk. kentässä lad. must. myyntikoodi; selkä punarusk., lad. pun. vers. ”Punaniska”, must. vers. alaots.; tk selän punarusk. kääntyy tk, muuten must. pohjalla  kaksi kuvaa ja pun. logoteksti ja lad. pun. gem. ”naisasialla!”+ viivakoodi ja väri kust. logo ”Helsinki Media / Sarjakuvat” + logo ” Sarjakuva 100 vuotta”; s. 1 mv sisällysluettelo + pääkirj. ots. ”Huutia Punaniskalle” + kolmella palst. lad. sis. luettelo, sis. otsikot (osin eri kuin sarjoissa) ja alla kommentit + pari piirrosta sekä mustalla kentällä kust. tiedot (Helsinki Media / Sarjakuvat; paino Jetpoint Oy, Vilppula); s. 3–28, 30–35, 40–41, 43–46, 48–49, 51 sk mv (tekst. vers.); s. 27 postia; s. 28 postia; s. 32 lääkäripalsta + strippi; s. 36–37 neulepalsta + etikettipalsta; s. 38–39 lad. ja kuvit. ”Lännen tuhmat tytöt – Belle Starr”; s. 42 piirros Joonas: ”Honky Tonk Angels 6 – Betty-Jane”; s. 47 resepti; s. 50 lad. ja kuvit. Tuuli Ara [= Pekka Tuliara]: ”Living Legends – Pocahontas”, piirros  Inez Heilä [= Ilkka Heilä]; sivunumerot lad. alakulmiin tekstilogon kanssa]

Punaniska  12 – Kullan kaipuu – Suurenmoisia seikkailukuvauksia Amerikan
jylhistä erämaista

Wallu + Rallu = Harri Vaalio & Rauli Nordberg et al. (Helsinki Media, 1996)

ISBN 951-32-0152-X (nid.)

Kansi: Punaniska huuhtoo kultaa, taustalla Dolly.

Sisällys:
s. 3–27 [Wallu:] Kullan kaipuun ABC
s. 29 [Wallu:] Punaniska maailmalla 1 [Kiina; yksirivinen strippi, poikittaistaitto]
s. 30 [Wallu:] Punaniska maailmalla 2 – Kielikoulu [kaksi yksirivistä strippiä engl. tekstein]
s. 31 Jyrki Vainio: Punaniska – Almanakan armoilla
s. 32–33 Timo Kokkila: Punaniska – Työtön
s. 35, 46, 50 [Wallu:] Punaniska [yksirivinen strippi]
s. 36–40 Matti Koponen & Erkki Mäki, käsik.: Punaniska – Baijerilaisten nahkapolvihousujen arvoitus
s. 42–43 [Wallu:] Punansika – Arkistojen aarteita [1–3-rivisiä strippejä
s. 44–45 Johannes [=Mika Svensk]: Punaniska – Titaanien taiselu 3. osa
s. 47 Ilkka Heilä: Sankarit kohtaavat – Punaniska ja Walter Brennan

Tekijöiden omat sarjat valtaavat taas alaa, liekö lopun alkua sekin, ideoita ei ainakaan ole yhtä tiuhassa kuin alussa…

Lisätiedot:

[25 x 17 cm pysty albumi; 52 s. sis. kannet; kannet väri (väripiirros, logoteksti kelt. vers. mustin varjoin, alla sin. kentässä lad. valk. gem. ”Suurenmoisia seikkailukuvauksia Amerikan jylhistä erämaista.” + piirrospohjalla lad. alaots. kelt. vers. must. raj. ja kelt. K-alkukirjaimin ”ullan” ja ”aipuu”; vas. yläkulmassa sin. kentässä pelikortti pata 12, pun. sign. ”Wallu & Rallu”, lad. valk. gem. ”Voittamattoman huokea, mutta halpahintainen!” ja kelt. vers. ”hinta 25,00 mk” ja valk. ”sis. alv. 12 %”, alakulmassa valk. kentässä lad. must. myyntikoodi; selkä punarusk., lad. must. vers. ”Punaniska”, valk. vers. alaots.; tk selän punarusk. kääntyy tk, muuten must. pohjalla kaksi kuvaa ja pun. ots. ja valk. gem. kuvateksti, pun. tekstilogo ja lad. pun. gem. ”valloittaa!”+ viivakoodi ja väri kust. logo ”Helsinki Media / Sarjakuvat” + logo ” Sarjakuva 100 vuotta”; s. 1 mv sisällysluettelo + pääkirj. ots. ”Kultaa!!” + kolmella palst. lad. sis. luettelo, sis. otsikot (osin eri kuin sarjoissa) ja alla kommentit + pari piirrosta, yksi Kokkilan, harmaarast. kentässä ”News Flash” sekä mustalla kentällä kust. tiedot (Helsinki Media / Sarjakuvat; paino Jetpoint Oy, Vilppula); s. 3–27, 29–33, 35–40, 42–45, 47 sk mv (tekst. vers.); s. 28–29 Dollyn sydän / postia; s. 30 kielikoulu; s. 34–35 hahmokortteja 4 kpl; s. 41 piirros Joonas: ”Honky Tonk Angels 7 – Rosa Felina”; s. 46 banjokoulu 6; s. 48–50 R.N. lad. ”Lännen pahat pojat – Billy the Kid”, kuvit. de Beere; s. 51 nuotit ”Punaniskan laulukirja – Balladi Billy the Kidistä”; sivunumerot lad. alakulmiin tekstilogon kanssa]

Punaniska  13 – Viheltävät luodit

Wallu + Rallu = Harri Vaalio & Rauli Nordberg et al. (Helsinki Media, 1996)

ISBN 951-32-0156-2 (nid.)

Kansi: Punaniska vetää, lähestyvä luoti viheltää.

Sisällys (piirtäjät):
s. 2 [Rallu:] Asento-opas [kuusi sanatonta ruutua ilman ruutujakoa]
s. 5–16 Punaniska – Viheltävät luodit [1. osa]
s. 17–23 Punaniska versus Annie mestariampuja – Pyssyllä ei miestä saa [fotonovelli]
s. 24–29 Punaniska – Viheltävät luodit [2. osa]
s. 30 Anssi Vaalio: Punaniska – Kuulo kalloon
s. 31–35 De Beere [=Rallu?]: Merten Punaniskat – Jakso I Kap Hornin kiertäjät
s. 39–43 Punaniska – Arkistojen uusia aarteita [kaksirivisiä]
s. 44, 45 Punaniska [yksirivisiä strippejä]
s. 46–47 Juba: Punaniska – Benjis. 48–49 Johannes [=Mika Svensk]: Punaniska – Titaanien taiselu 4. osa

Lehden loppuun jo vihjaillaan, ja yhä enemmän on tekijöiden omaa materiaalia – ja taas fotonovellia. Nyt Wallun arkistostakin löytyy uusia sarjoja. Juba ja Johannes jatkavat kumpikin omilla, vahvoilla tyyleillään.

Lisätiedot:

[25 x 17 cm pysty albumi; 52 s. sis. kannet; kannet väri (väripiirros, logoteksti pun. vers. mustin varjoin, alla must. kentässä lad. kelt. vers. ”Mahdollisimman etäisten laaksojen mies” + piirrospohjalla lad. alaots. pun. gem. must. varjoin ”Viheltävät luodit”; vas. yläkulmassa must. kentässä pelikortti pata 13, kelt. sign. ”Wallu & Rallu”, lad. valk. gem. ”Voittamattoman huokea, mutta halpahintainen!” ja pun. vers. ”hinta 25,00 mk” ja valk. ”sis. alv. 12 %”, alakulmassa valk. kentässä lad. must. myyntikoodi; selkä pun., lad. kelt. vers. ”Punaniska”, valk. vers. alaots.; tk selän pun. kääntyy tk, muuten must. pohjalla väripiirros ja pun. ots. ja valk./kelt. gem. kuvateksti, pun. tekstilogo ja lad. pun. gem. ”valloittaa!”+ viivakoodi ja väri kust. logo ”Helsinki Media / Sarjakuvat” + logo ” Sarjakuva 100 vuotta”; s. 3 mv sisällysluettelo + pääkirj. ots. ”Luoti tuo, luoti vie” + kolmella palst. lad. sis. luettelo, sis. otsikot (osin eri kuin sarjoissa) ja alla kommentit + pari piirrosta ja valok., sekä mustalla kentällä kust. tiedot (Helsinki Media / Sarjakuvat; paino Jetpoint Oy, Vilppula); s. 2, 5–35, 39–49 sk mv (tekst. vers.); s. 4 lad. ja kuv. taustaa ja News Flash; s. 17–23 sk fotonovellina ”Pyssyllä ei miestä saa…” (Lahden Karirannan kesäteatteri ja valok. Hannu Huovilainen); s. 29 postia; s. 36–37 Pekka Tuliara: ”Lännen kultakurkut – Emmylou Harris”, kuvit. Rafe De Beere; s. 38 piirros Joonas: ”Honky Tonk Angels 8 – Marylou”; s. 44–45 R.N lad. ja kuvit ”Lännen pahat pojat – Clay Allison”, kuvit. Rafe De Beere; s. 50–51 Dollyn  sydän / Runorodeo”; sivunumerot lad. alakulmiin tekstilogon kanssa.]

Punaniska 14 – Kivikasvot

Wallu + Rallu = Harri Vaalio & Rauli Nordberg et al. (Helsinki Media, 1996)

ISBN 951-32-0157-0 (nid.)

Kansi: Punaniska on lisännyt itsensä Mount Rushmoreen.

Sisällys (piirtäjät):
s. 4–27 [Wallu:] Kivikasvot
s. 30–31 Johannes [=Mika Svensk]: Punaniska – Titaanien taiselu, osa 5 – Taistelu Punaniskasta
s. 33–35 [Wallu:] Punaniska – Arkistojen uusia aarteita [kaksirivisis.
s. 38 [Wallu:] Punaniska [kaksi yksirvistä strippiä]
s. 39–42 De Beere [=Rallu]: Ilmojen Punaniskat
s. 43 Anssi Rauhala: Punaniska – Raakaa ravintoa
s. 44–45 [Wallu:] Punaniska [kaksi yksirvistä strippiä]
s. 46–50 Juba: Punaniska – Palkkionmetsästäjänä!

Sisäpiirivitsit lisäävät kierroksia: Punaniskassa seikkailevat nyt taiteilijat Roy ja Walt, ilmiselvät Rallu ja Wallu – jotka piirtävät ihmisille vain neljä sormea…

Kansi on kyllä yksi näyttävimmistä!

Lisätiedot:

[25 x 17 cm pysty albumi; 52 s. sis. kannet; kannet väri (väripiirros, logoteksti ’kult.’ vers. mustin varjoin, alla must. kentässä lad. valk. vers. ”Kiveen veistetty cowboy” + piirrospohjalla kelt. ’tähdessä’ lad. must. gem. ”Uusi!” ja pelikortti pata 14 ja lad. alaots. valk. vers. must. varjoin ”Kivikasvot”; vas. yläkulmassa must. kentässä kelt. sign. ”Wallu & Rallu”, lad. valk. gem. ”Voittamattoman hyvä, mutta halpahintainen!” ja pun. vers. ”hinta 25,00 mk” ja valk. ”sis. alv. 12 %”, alakulmassa valk. kentässä lad. must. myyntikoodi; selkä pun., valk. vers. ”Punaniska”, must. vers. alaots.; tk selän pun. kääntyy tk, muuten must. pohjalla väripiirros, pun. tekstilogo ja lad. pun. vers. ”Joulun tähti!”+ viivakoodi ja väri kust. logo ”Helsinki Media / Sarjakuvat” + logo ” Sarjakuva 100 vuotta”; s. 2 sivun piirros (Wallu); s. 3 mv sisällysluettelo + pääkirj. ots. ”Päätä kiviseinään!” + kolmella palst. lad. sis. luettelo, sis. otsikot (osin eri kuin sarjoissa) ja alla kommentit + pari piirrosta, toinen Juban, sekä mustalla kentällä kust. tiedot (Helsinki Media / Sarjakuvat; paino Jetpoint Oy, Vilppula); s. 4–27, 30–31, 33–35, 38–50 sk mv (tekst. vers.); s. 28 piirros Joonas: ”Honky Tonk Angels 9 – ”Eugenia; s. 29 postia + lääkäripalsta; s. 32 Punaniskan valokuva-albumista; s. 36–37 Pekka Tuliara: ”Lännen kultakurkut – Roy Rogers” piirr. Mika Svensk; s. 38 Punaniskan sarjakuvakurssi ”Älä piirrä näin!”; s. 44–45 R.N. lad. ”Lännen pahat pojat – Tom Horn”, kuvit. De Beere; s. 51 nuotit ”Punaniskan laulukirja 10 – Ennen oli miehet kivestä”; sivunumerot lad. alakulmiin tekstilogon kanssa.]

Rankkaa, sanoi lääkäri

Riitta Uusitalo, Kari Eskola, Raimo Puustinen (Omakustanne, 1996)

ISBN 952-90-8091-3

Kansi: Perhe silmälääkärillä

Sisällys:
s. 3–4 Neuvolassa [2 strippiä]
s. 6–36 Terveyskeskus [19 strippiä]

Takakannen mukaan: ”Oletko aina haaveillut olevasi lääkäri? Kaksi tämän kirjan käsikirjoittajista ovat tehneet toiveista totta. Ja kolmas on pätevöitynyt katsomalla television lääkärisarjoja.”

Hard & Petille samaan aikaan tehdyistä postikorttikirjoista ilmeisen innoituksen saanut julkaisu, jossa varmaankin on ajateltu sarjakuvastrippien (21 kpl) olevan helposti siirrettävissä kehyksiin esim. vastaanotto- ja odotustiloihin.

Tarinat ovat hauskan (itse)ironisia, esimerkiksi erikoisammattilaisten kielellä leikitteleviä, ja visuaalinen maailma on naivilla tavalla oivaltavaa (esim. sivun 6 ruutu 3, joka syvenee kolmioulotteisesti). Strippien mitat vaihtelevat, välillä korkemapia lyhyitä jaksoja, välillä matalampia usemman ruudun juttuja. Potilaan puhekupla on usein aivan huulissa kiinni. Hahmot eivät rajoitu ruutujen sisään, vaan rajoja rikotaan silläkin tavalla. Sivulla 35 on tyylikäs versio Picasson Guernican hevosesta!

Lisätiedot:

[11 x 30 cm vaaka vihko, kannet väri; 36 s. + kannet; sivut mv, numeroimattomat, sisäkannet vihreällä pohjalla ’tapettikuviona’ valkoinen ’kierrätyskolmio’; 21 kpl mv sk (s. 3, 4, 6, 9, 11, 13, 14, 16, 18, 19, 20, 22, 24, 26, 27, 28, 30, 32, 33, 35, 36), loput sivut mv graafisia ’tapettiaiheita’, otsikot sivuilla 2 ”Neuvolassa”, 5 ”Terveyskeskus”; s. 1 nimiö (otsikon kirjaimet ’työkalufonttia’, tausta ’tapettiaihe’ lepakko) + kust.tiedot (Layout Batman & Robin, Painopaikka ER-Paino Lievestuore; kansissa vaalenapunaistaja vuiolettia, mustalla tk teksti ja lepakko]

Rieku ja Raiku – Tiputarhan Kuvakirja / Sarjakuvia

[Rieku ja Raiku 1]

Tomi Riionheimo, Jari Lehikoinen, Hannu Lajunen (Jalava, 1996) 2. p. 2003 identtinen

ISBN 951-887-087-X (nid.)

Kansi: Rieku ja Raiku minimalistisessa kaupunkimaisemassa (tuulenvire, katulamppu ja aurinko, tausta keltainen)

Sisällys (tekstit: Jari Lehikoinen, paitsi sivut 27, 38 ja 46: Jari Lehikoinen  ja Tomi Riionheimo):
s. 3 Saa syksy… [tiet ja lehmät umpeen, saapuu talvi, jäätää lumpeen…]
s. 4 Ensihumala
s. 5 Oppi nostaa ojasta
s. 6 Rieku ja Raiku
s. 7 Rieku ja Raiku hamuavat helppoa rahaa
s. 8 Rieku ja Raiku itäisillä mailla
s. 9 Pimeä pullo
s. 10 Rieku ja Raiku baaritiskillä
s. 11 Riekun ja Raikun raittiusviikko
s. 12 Rieku pummailee
s. 13 Rieku ja Raiku hienossa paikassa (toteavat rahan mahdin)
s. 14 Rieku ja Raiku eri paikassa (äidinvaisto määrää tahdin)
s. 15 Riekun vinopäivä
s. 16 Rieku ja Raiku ratkovat rahahuolia
s. 17 Kukot rantaleijonina
s. 18 Luottokorttiralli
s. 19 Unelma lihaspöyhkeilystä
s. 20 Rieku ja Raiku panomiehinä
s. 21 Katsastus
s. 22 Koulun penkillä
s. 23 Heput helluntaina, hei!
s. 24 Rieku the naistenmies
s. 25 Uneton yö
s. 26 Tervetuloa metsään, Rieku ja Raiku
s. 27 Armaani on germaani
s. 28 Idänkaupan suurvisiirit
s. 29 Rieku ja Raiku, Brysselin ruhtinaat
s. 30 Oopperassa
s. 31 Raiku apurahataiteilijana
s. 32 Rieku ja Raiku turvautuvat ammattiauttajaan
s. 33 Automarketin tarjouslimppu
s. 34 Kukot kullineuvoksina
s. 35 Rieku ja Raiku perustavat rokkibändin
s. 36 Rieku ja Raiku pimustavat baarilla
s. 37 Rieku synnintuskissa
s. 38 Rieku ja Raiku viettävät opiskelijaelämää
s. 39 Rieku ja Raiku pikkujouluissa
s. 40 Rieku grillillä
s. 41 Rivieralla
s. 42 Rieku ja Raiku 30.4.–1.5.
s. 43 Rieku ja Raiku viinin lumoissa
s. 44 Kaksi veljestä
s. 45 Rieku ja Raiku Sinuhe Egyptiläisinä
s. 46–47 Valinta
s. 48 Rieku ja Raiku luomuviljelijöinä
s. 49 Rieku kyttää perintöä
s. 50 Rieku ja Raiku naistentansseissa
s. 51 Riekun lääkekuuri
s. 52 Rieku varatuissa naisissa
s. 53 Isä vastoin tahtoaan
s. 54 Syrjähypyn jälkilöyly
s. 55 Pimeää valoa päin
s. 56 Rieku ja Raiku: Orpopoikien jouluaatto

Suuressa Kurpitsassa ja myöhemmin ainakin Ylioppilaslehdessä nähty kukkopari Rieku (musta) ja Raiku (valkoinen) on tietysti oiva pastissi ja satiirinen päivitys Asmo Alhon piirtämästä ja Mika Waltarin riimittelemästä klassikosta. Nyt vain kukot ovat aikuisempia ja aiheet riipaisevampia. Huumori on siis ronskimpaa, mutta yhä älyllistä: ”Jos tahdot olla pankin vanki, / mene, muoviraha hanki.” tai: ”Siis kun panet: Siitä! Nauti! / Muista kumi – vältä tauti.”

Vaikka kyse on pastissista ja satiirista, ei ote ole pelkkää kyynistä ironiaa, vaan mukana on aitoa ihailua alkuperäistä kohtaan, ja itse asiassa rakennehan on edelleen sama: joka tarinassa on opetus, pieniä moraliteetteja siis, paljolti viinan ja seksin ympärillä pyörien. Mukana on ainakin kaksi kunnianosoitusta Mika Waltarille, vapaa muunnelma Waltarin balladista ”Rosvo-Roope” (= kotimainen elokuvaklassikko ”Kulkurin valssi”): ”Hän rakastui ja päätyi naimisiin, niin häntäheikin häntä katkaistiin.” (s. 47)  – sekä sivun 45 Sinuhe-jakso, joka päättyy kauniisti: ”Kiitos sinullekin Mika, / kerroit, etten ollut sika.”

Rakenne on kuuden, kahdeksan tai yhdeksän tasaruudun sivu, vain kerran kaksisivuinen, ja pari kertaa sisältäen leveämmän ruudun, mutta silloinkin usein normaalikaavion mukaiset riimimäärät. Ylimääräinen riimipari voi olla  sijoitettu ruutuun, ja kerran yksi ruutu jää lukijalle: ”Lukija saa luvan kuvittaa / tämän ruudun kuten huvittaa.” Riionheimo piirtää tyylitellyn kulmikkaasti, kuin vastaparina Alhon pyöreille hahmoille. Ruutujen kulmia on pyöristetty kahdella tavalla, ja albumin keskellä on värisarjojen osuus, joissa ensimmäisessä on hienosti ’lapsellinen’ väritys, muissa herkät tietokoneliukusävyt.

Piirrosyksityiskohtina näkyvät hommaget kollegoille, ainakin Pentti Otsamolle ja J. Tilsalle. Alkulehdillä todetaan: tekstit Jari Lehikoinen, paitsi sivut 27, 38 ja 46 Jari Lehikoinen ja Tomi Riionheimo, piirrokset Tomi Riionheimo, värit ja sävyt Hannu Lajunen; © Lehikoinen, Riionheimo, Lajunen; toimitustyö © Hard & Pet.

Lilsätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 56 s. + kannet; kannet väri (reprottu näyttämään kuluneilta kirjankansilta tai kouluviholta, keltaisella pohjalla piirros ja mustalla lad. tekstit, vers. tekijät ja otsikko, kust., gem alaotsikko; tk samoin keltaisella pohjalla upot. väriruutu + mustalla gem. lad. esittelyteksti, koodi ja ISBN-viivakoodi; selkämys ruskea, lad. valk. vers. ots. ja kust.; sisäkansissa vaaleansinisellä pohjalla sinisellä viivalla sarjan naisia ’tapettina’, 1. Sisäkannessa valkoinen kenttä ”Tämän kirjan omistaa:”; s. 1 nimiö, ei piirrosta; s. 2 lad. sisällys ja kust. tiedot (Tekstit: Jari Lehikoinen, paitsi sivut 27, 38 ja 46: Jari Lehikoinen  ja Tomi Riionheimo; Piirrokset: Tomi Riionheimo; Värit ja sävyt: Hannu Lajunen; Toimitustyö © Hard & Pet); s. 21–36 väri.]

Ks. Me Rieku ja Raiku – Sarjakuvia (Ilias & Hankikanto, 2005)

Sarjakuvastin Special – Näyttelyalbumi, Malmitalo 10.1.-9.3.1996

Harto Hänninen ja Petri Kemppinen, toim. (Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus, 1996)

ISBN 951-772-719-4 (nid.)

Kansi: Numeroituja hahmoja hypää kerrostalon katolta – ja nousee lentoon (jatkuu takakanteen; Petri Tolppanen)

Sisällys (sarjakuvat):
s. 4–5 Sami Toivonen & Timo Varpio: Särkyneiden sydänten katu
s. 5–8 Anu Lavonen: Maapähkinöitä
s. 10–11 Katja Tukiainen: Kiinnostus sukupuolten ulkoisiin tuntomerkkeihin
s. 12–15 Pentti Otsamo: Hihat [kaksirivisiä sk poikittain]
s. 17–19 J-P. Valkeapää [”Kun siivet syntyivät selkääni”, väri]
Roju (= Johanna Rojola):
s. 20 Epäonnistuneita iskulauseita
s. 21 [Eräänä päivänä näin sanojen taakse]
s. 22–23 Kati Kovács: Muistan kun ihastuin räätäliin
s. 25–27 Petri Tolppanen: Miten pyydystän naisen
s. 28–29 Matti Hagelberg: The Perils of Bonus City – Lauri Kenttä I osa
s. 30–32 Irisz Simon & Ville Pirinen [nimetön]
s. 33–35 Jii Roikonen: Jos sun lysti on, sano jee!

Sarjakuvan kansainväliseen satavuotisjuhlaan liittyvä logo koristaa kantta, ja teemaan liittyi näyttelykin, jota tämä albumi tuki. Tekijät summasivat työtään näin:

”Sarjakuvastin on toimittajakaksikko Harto Hännisen ja Petri Kemmpisen vuonna 1992 aloittama projekti, jonka tarkoituksena on edistää suomalaisen nuoren sarjakuvan tunnettavuutta meillä ja muuallakin. Projektin myötä on syntynyt näyttelyitä Turkuun, Brysseliin, Tukholmaan, Antwerpeniin, Göteborgiin ja Helsinkiin, kursseja, artikkeleita ja sarjakuvaliitteitä eri julkaisuihin ja kolme Sarjakuvastin-antologiaa. Antologioissa on suomalaislukijoille esitelty 27 nuorta sarjakuvantekijää, joista osa on sittemmin tullut tutuksi laajalle yleisölle, osa vielä jäänyt etsimään ominta kerrontamuotoaan. Helsingin Malmitalon kolmiosainen Sarjakuvastin Special -näyttely on osa projektia, joka jatkuu myös Parasiittisarjat-nimellä julkaistavina minialbumeina. Näyttely, jossa esitellään kolmetoista nuorta taitelijaa, avaa sarjakuvan satavuotisjuhlavuoden Suomessa.”

Jälkeenpäin voisi todeta, että projekti onnistui myös kärjistämään kentän kahtiajakoa, ns. nuoren ”taidesarjakuvan” ja vanhemman polven ammattilaisten välillä – kuten näkyy Jussi Karjalaisen esipuheessakin: ”[…ei…] sarjakuvavälinetta käytetä Suomessa enää yksinomaan latteiden ja keskiluokkaisten vitsien kertomiseen sanomalehtien pilanurkkauksissa.” Visuaalisuus kuitenkiin korostui sisällön kustannuksella.

Näyttelyalbumia oli tuettu Opetusministeriön Keppi-rahastosta. Tämän näyttelyspesiaalin jälkeen ilmestyi vielä yksi virallinen Sarjakuvastin.

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 36 s. + kannet (2+2), sivuja numeroitu takakanteen asti = 37; kannet väri (otsikko osana kuvaa, kerrostalon katonreunassa + oik. alakulmassa ”Sarjakuva 100 vuotta” -logo; tk upotettuna lad. pun. gem. esittely ja msutalla gem. tekijät, kannen tekijä, ISBN-koodi ja kustantaja; s. 1 musta, valkoisella lad. ksut.tiedot (mm. ”Toimitustyö Avoin yhtiö hard & pet; Graafinen suunnittelu Petri Tolppanen; Näyttelyalbumia on tuettu Opetusministeriön Keppi-rahastosta”); s. 1 Nimiö; s. 2 lad. Irmeli Niemi: ”Malmitalo”; s. 3 Jussi Karjalainen: ”Rojutaidetta”; s. 4–15, 20–23, 25–35 mv sk eri muotoisina, alle ladottu sdivunumero, tekiä ja otsikko; s. 9 mainos Semic; s. 16 kaksi ½ s. mainosta (City Offset ja Sarjakuvastin / Otava; s. 17–19 sk väri; s. 24 mainos Malmitalo; s. 36–37 lad. tekijäesittelyt]

Ks. Sarjakuvastin – uudet kotimaiset värisarjat 4 (Otava, 1998)

Suuri Kurpitsa 1997

Pauli Kallio et al (Suuri Kurpitsa, 1996)

ISBN 952-9887-13-2

Kansi: Syleilevä ryhmä alastomia (2 naista, 2 miestä ja luuranko, takakannessa viides hahmo pitää Kupritsa-merisosvoliputankoa pystyssä) [Jussi Karjalainen].

Sisällys (kotimaiset sarjakuvat):
sisäkansi Jenni Rope [nimetön, ”Mini paljastaa liikaa…”]
s. 2 Anu Lavonen: Väärä kaupunki
s. 3–9 Kirsi Tuuliniemi & Timo Vuorisalmi
s. 10 Jenni Rope: Huomenta maailmani!
s. 34–35 Sir Jyce: Sargento Mierda
s. 36–37 J. Lehto: Vuosituhannen lopun megatrendit
s. 38–39 Pasi Heikura: Super-Patu
s. 40–41 J. Tilsa: Rosvot – ”Hikinen iltapäivä”
s. 42–43 Anu Lavonen: Muurahainen
s. 50–51 Kati Rapia: Tukak hyvin; tukka hyvin
s. 54–55 Katja Tukiainen: Koululääkäri
s. 56–57 Tomi Riionheimo: Omamme elämämme I – Teinitunteita ja joulunodotusta 1994
s. 60–61 Tomi Riionheimo & Lauri Hannu: Kuvaelma onnesta
Ilkka U. Pesämaa:
s. 70 Alkemistien surullinen kohtalo
s. 71–73 Julkiset kansiot [11 kpl strippejä]
s. 74 J. Tilsa: Tohtori Torikauhu, parrakas Sulake sekä Oudon ropinan arvoitus
s. 75–81 Bo Haglund: Bertil Gata teatterissa
s. 91–103 Maarit Kytöharju & Pauli Kallio: Anita ja Bertolt suuressa maailmassa [sivun mittaisia ’lukuja’]
sisäkansi Jenni Rope [nimetön, ”Sain vettä korvaan.”]

Kolmas ja kolmanneksi viimeinen Kupitsan vuosialbumi, eli siis eräänlainen käännekohta. Pääkirjoituksessa Pauli Kallio tuskailee materiaalin runsaudenpulaa. Nythän ulkomaanapuakin on jo runsaasti. Bo Haglund on sarjan ensimmäinen suomenruotsalainen tekijä (sarja on myös albumissa Bertil Gata går hem, 1999).

Taiteellinen taso tyydyttää edelleen päätoimittajaa, mutta muuten hän toteaa: ”Bisnekset taas kusevat vanhaan malliin. Jakelu toimii tutun nihkeästi […] tilaukset ovat niukkoja ja […]laskut suurempia kuin tilitykset. Apuraha-arpajaisissa ei ole tuuria. Onneksi kirjastot vielä ostavat sarjakuvia. Etsimme edelleen symbolisella provisiopalkalla toimivaa markkinointineroa.”

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 104 s. + kannet; kansi väri (Syleilevä ryhmä alastomia, 2 naista, 2 miestä ja luuranko, takakannessa viides hahmo pitää Kupritsa-merisosvolipputankoa pystyssä, lippu liehuu etukanteen, jossa lad. mustalla gem. ”Suuri”, oranssilla vers. ”Kurpitsa”, mustalla alle ”1997”); kuva jatkuu takakanteen; selkä musta, lad. valkoisella vers. vasemmalle ”Suuri Kurpitsa”, oikealle ”1997”; ssisäkansissa mv. sk; s. 1 esipuhe ”Tampereella 27.9.1996 P. Kallio + kust.tiedot+ sisällysluettelo; s. 2–103 mv sk, paitsi esittelytekstejä ja haastatteluja piiroskuvituksin s. 25, 62–69; ulkomiaset sk:t  Max Andersson s. 32, 44–49, Julie Doucet s. 11–22, Ulf Keyenburg s. 24, 26–27, 28–31, Joakim Pirinen s. 23, 33, 52–53, 58, 59; s. 82–88 ”Kurpitsan arvostelut” lad. 3 palstalle, kuvitettu ruuduin ; s. 89 ilmoitus City Offset, s. 90 Kurpitsan julkaisulistaa + piirros (Matti Hagelberg); s. 104 ilmoitus Kukunor]

Ks. Suuri Kurpitsa 1998, 1999.

Synkkä ja myrskyinen yö

Timo Kähkönen, Timo Varpio (Arktinen Banaani, 1996)

ISBN 952-9809-06-9 (nid.)

Kansi: Mies kaakelilattialla, vessanpytyn vieressä, seinällä vihaisen väkijoukon varjot (maalaus Jukka Murtosaari).

Sisällys:
s. 3–15 10 Ave Mariaa
s. 16–27 Soihdut sammuu
s. 28–42 Synkkä ja myrskyinen yö

Kotimaisessa hiukan harvinaisempaa lajityyppiä, humoristis-realistiseen tyyliin piirrettyä kauhua. Timo Varpion käsikirjoitukset tuntuvat tässä lähinnä sormiharjoitelmilta. Ensimmäisessä tarinassa outoihin tilanteisiin joutuu pitsalähetti, toisessa poliisi ja kolmannessa tv-lupatarkastaja. Toki voisi vaikkapa nähdä jo aihelmia myöhempään Rare Exports -leffaan. Tässä pahan pukin sijasta asialla ovat pahat tontut (Soihdut sammuu).

Timo Kähkönen piirtää näyttävästi, kansainvälisiä tyylejä tapaillen (esim. Helvetistä -sarja). Hahmot ovat osin voimakkaastikin karrikoituja, miljöö realistinen, toki Suomea ja esim. New Yorkia tarkoituksellisesti sekoittava. Mustan elokuvan tyyliin märkä asvaltti kiiltää, ja räjähdykset läpäisevät talvisen yön.

Hieman yllättävä ratkaisu kustantajalta, että sinänsä jo taitavan piirtäjän kansikuvan tekijäksi on valittu toinen taitava piirtäjä (Jukka Murtosaari).

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 44 s. + kannet, ei skp; sivut numeroitattomat; kannet väri (kansikuva jatkuu takakanteen, upot. negana tekst. vers. tekijät, isolla pun, vers. otsikko, keltaisella kust. logo, takakannessa upot. tekijät ja otsikko kuten kannessa, pienemmällä + sinisellä lad. vers. esittelyteksti + kelt. kust. logo + ISBN viivakoodi); selässä lad. sinisellä vers. tekijät, pun. ots. ja kelt. kust.; s. 1 Nimiö, ots. ja tekijät mv. kuten kannessa + kust.logo + vinjettipiirros; s. 2 kust.tiedot; s. 3–42 mv sk sivun taitossa (sivu 3 koko sivun otsikkopiirros; s. 30 otsikko vasta kolmannella sivulla); s. 43–44 tyhjä]

Säteilyä

Ari Kutila piirrostyö; Keijo Ahlqvist käsikirjoitus (Lapin läänin pelastusliitto, 1996)

ISBN 952-90-7364-X (nid.)

Kansi: Imitaattori ja ihailijatar luonnon helmassa, hälytys soi yli kaupungin [Samalla sarjan ensimmäinen ruutu].

Jälleen Keijo Ahlqvistin käsikirjoittamaa ja Ari Kutilan kuvittamaa hyötysarjakuvaa. Nyt kerrotaan varautumisesta säteilyonnettomuuksia vastaan, ja mm. kotivaraohjeistusta avataan. Fiktiivinen uhka on tällä kertaa rakennettu ei suinkaan ydinvoimaloista vaan terroristitoimista johtuvaksi. Toki myös ydinaseet mainitaan. Keventävää huumoria edustavat päähenkilöksi valittu huumorijulkkis Jope Ruonansuu ja esim. ”toivelevy: Niin kauas pilvet karkaavat”…

Huom! Tätä on painatettu eri pelastusliittojen alueilla, eli takakannessa on vastaavat muutokset.

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty vihko; 12 s. sis kannet; kansi väri (väripiirros, jossa puhekuplia ja tekstilaatikko + onomatopoiesia ”TOO-TOO-TOO…” + lad. vers. oranssilla otsikko ja punaisella säteilyvaaramerkki; s. 2–12 mv sk, telkstattu, radioäänet lad. vers.; tk. mv sk + keskellä keltapohjainen laatikko, jossa esittelyteksti lad. mustalla gem. ja lisätietovinkit vers., alla lad. must. vers. kust. tiedot.]

Tohtori Cyberstein

Kristian Huitula (Huitula, 1996)

ISBN 952-90-8202-9 (nid.)

Kansi: Sarjan päähenkilöitä tyyliteltynä maalauksena.

Takakansi kertoo: ”Tämä albumi voitti kunniamaininnan (jaettu 2. sija) Suomen sarjakuvaseuran ja Like-kustantannuksen järjestämässä sarjakuvan 100-vuotisjuhlakilpailussa syksyllä 1996. Kilpailuun osallistui 34 työtä. Tuomaristoon kuuluivat dramaturgi Outi Nyytäjä, graafikko Tarmo Koivisto sekä kustannustoimittajat Päivi Heininen ja Kari Puikkonen. Arvosteluperusteissa albumia kiitettiin erittäin ammattimaiseksi kokonaisuudeksi jonka osaset ovat tasapainossa.”

Albumia voisi luulla amerikkalaiseksi, niin selvästi on tyyli hallussa. Scifi-kauhuahan tämä on, kertomus siitä, miten tieteen ja teknologian moraalisen ja eettisen rajan ylittäminen johtaa kauhuun. Bergmanilaisittain myös itse kuolema osallistuu keskusteluihin. Tunnelma on huolella rakennettu, samoin toiminnalliset kohtaukset.

Tekstiä on aika paljon, varsinkin julkaisukoossa pieneksi jäävässä tekstauksen fonttikoossa. Ajoittain sivusommitelmat näyttävät itsetarkoituksellisilta, eivätkä ne aina edistä helppolukuisuutta.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 56 s. + kannet, ei skp; kannet väri, mustalla pohjalla mv kehyksessä väCyberstein, lahaalla valk. laatikossa mustalal vers. Huitularimaalaus, valk. nauhassa lad. vers. msutalla ”Tohtori; ’kromikirjaimilla’ , yläosan valkoinen nauha jatkuu selän yli tk; tk mustalla pohjalla vaaleanruskea kenttä, jossa ”Sarjakuva 100 vuotta –logo” + keltainen pystypalsta, jossa lad. mustalla gem. esittely + ISBN-koodi, upot. mv. piirrosruutu; s. 1 Nimiö (tekstit kuten kannessa, ei piirrosta; s. 2 kust.tiedot; s. 3–56 mv sk sivun taitossa, (piirroksiin numeroitu 1–54) ]

Ks. Kalevala (Huitula, 1998)

Tuki-Laaki

[Laaki-albumi]

Kalervo Pulkkinen, vastaava toimittaja et al. (Laaki-Sarjat, 1996)

ISBN 952–5081–0202-8 (nid.]

ISSN 1238-5816

Kansi: Avaruusraketit kondomein suojattuna – pulssivaiheiselta (Timo Kokkila, s. 14).

Sisällys (kotimaiset sarjakuvat):
s. 4–6 Blues-Joe (Juba Tuomola)
s. 11 Kosken-Jorma (Johannes = Mika Svensk)
s. 12–14 Zloog – turvaseksiscifisarjis (Timo Kokkila)
s. 15, 18 Loikkaset (Hämäläinen & Seppänen)
s. 16–17 Me Muut (Pantzar & Seppänen) [strippejä]
s. 25–32 Turvaseksiä Mämmilässä (väri, Tarmo Koivisto)
s. 41–46 Turvaseksisarjis (Timo Kokkila) [kaksi sarjaa]
s. 47 Maisa & Kaarina (Luhtanen & Paju)
s. 48–50 Pessimisti-Pentti (Niffe = Matti Nisula)
s. 55–56 Supperwoman (Luhtanen & Paju)
s. 60 Vanhat herrat (Pauli Heikkilä) [strippi]

Takakansi määritteli: ”Laaki-albumeissa sarjakuvan huipputekijät käsittelevät omista näkökulmistaan aiheita, jotka liittyvät nuorten aikuisten maailmaan. Laaki-albumeilla on monta mieltä ja avara katse. Tuki-Laakin teemana ovat turvaseksi, HIV, AIDS ja ennakkoluulot. Kotimaiset tekijät ovat luovuttaneet huomattavan osan palkkiostaan Suomen AIDS-tukikeskuksille ja albumin myyntituloista tilitetään samaan kohteeseen 10 markkaa albumilta.”

Mukana oli kotimaisilta tekijöiltä saatujen, valikoitujen tai varta vasten tehtyjen töiden lisäksi ulkomaisia vieraita: Howard Cruse, Ulf Lundkvist, David Mazzucchelli, Dupuy & Berberian, Freddy Milton, Patrick Marcel, Sidney &  Bom, H. Casaglia sekä tietysti turvaseksisarjisten esikuva, Ralf König.  Königin homonäkökulmaa täydensi heterovinkkelistä Timo Kokkilalta tilattu turvaseksisarjis, jota oli aikaisemmin levitetty kahtena 12 sivun strippivihkona (Turvaseksisarjis 5 ja 6). Sarjojen lisäksi julkaisussa oli tietoiskuja taittoon jääneillä alueilla.

Esittelipä takakansi jo kaksi tulevaa albumiakin – joita ei sitten koskaan tullut (Perhe-Laaki ja Urheilu-Laaki, joihin sarjat oli jo tilattu). Nimiösivun piirros oli Jukka Murtosaaren kolmanteen, ilmestymättä jääneeseen Laaki-lehteen tekemä kansikuva. Kuten Laaki-sarjakuvalehti (kaksi julkaistua ja yksi julkaisematta jäänyt valmis numero; Semic, 1993), myös albumi oli tappiollinen, eikä Opetusministeriön kulttuuriosaston ja Taiteen keskustoimikunnan tuesta huolimatta pystynyt jatkamaan. Hupaisana anekdoottina kerrottakoon, että ns. suuri yleisö olisi tuolloin ollut valmis maksamaan albumista juuri ja juuri sen tukiosuuden, eli 10 markkaa, ei koko hintaa, vaikka sitä kuinka laskettiin.

Mukana oli myös yhteistyötahojen mainokset, eli Maisa & Kaarina -hopeakorujen (kolme erilaista) ja Punaniska-albumisarjan (15 kansikuvaa).

Lisätiedot:

[21 x 30 cm pysty albumi; 64 s. + kannet; sisäkansissa ’tapettina’ musta-punaisella kondomiraketteja (T.K.); kannet väri (kannessa violetti-valkoisella osasuurennos sk:sta s. 14 + lad. pun. vers. mustin varjoin otsikko + upot. piirros ”red ribbon”, alla lad. gem. kelt. ”10 mk AIDS-tukikeskusten hyväksi”, ruutu s. 14, ”Laaki-albumi” -logo; selkä musta, lad. valk. gem. ”Tuki–Laaki”;  tk väri, oranssissa ja vaalenavihreässä kentässä lad. msutalla gem. esittelytekstit + mv-sininen logo + kaksi valmista värikantta + omassa kentässä ISBN-viivakoodi; s. 1 Nimiö (JM väripiirros ”Elä laakase, naatitaan!” + ots. + logo + lad. gem. ”Tämän albumin myyntihinnasta  10 markkaa tilitetään Suomen AiIDS.tukikeskuksille (logo ja keräyslupa) + ”Opetusministeriön kulttuuriosasto ja Taiteen keskustoimikunta ovat tukeneet Laaki-albumien kotimaisia sarjakuvia.”; s. 2–3 sisällysluettelo, kust.tiedot (idearyhmä Sari Luhtanen, Timo Varpio & K.P., asiantuntija Matti Hyvönen, ulkoasu Pentti Nuortimo) ja omistus; s. 4–24 mv sk sivun taitossa (ulkomaiset: Howard Crusen ”Piirtäjän pulmia”; Ulf Lundkvistin ”Haastattelu”, David Mazzucchellin ”Mope & Grope”, Patrick Marcelin ”Yön saalistaja”, Ralf Königin turvaseksisarjikset ”114 askelmaaa”, ”Spermalasti Hot Rubberissa”, ”Luulosairas” ja ”Sano sitten kun tulee!!”; s. 25–40, 61–62 väri-sk (ulmomaisa Dupuy & Berberianin ”Hyvässä huudossa”, Freddy Miltonin ”Viljami – Ammattimaista protestia”, Sidney & Bomin ”Tyttöjen kesken” j aH. Casaglian ”Timothy”; s. 25–32 Mämmilöiden alla tekstilaatikoissa lad. ”Asiaa HIV:stä, AIDSista ja tukikeskustoiminnasta”; s. 63 mainos Maisa & Kaarina -korut (piirroksia ja valokuvia); s. 64 mainos Punaniska-albumisarja (väripiirros + 15 kansikuvaa)]

Tuuba tukossa

Kimmo Taskinen (Banana Press, 1996)

ISBN 951-8992-17-7 (nid.)

Kansi: Olkihattuinen mies soittaa tuubaa keittiöjakkaralla lumisessa maisemassa

Sisällys (sarjakuvat):
s. 4–56 Kootut sellerit [strippejä 4 per sivu]

Alkulehden mukaan ”Pahkasiassa ja Ilta-Sanomissa julkaistuja strippejä + ennen  julkaisematonta sälää.” Takakannessa kasvatustieteiden tohtori P. A. Manninen tiivistää: ”Kimmo Taskinen risteyttää Pelle Miljoonan ja Pekka Puupään. Lopputuloksena on miljoona puupäätä. Me olemme tämän ansainneet.”

Kimmo Taskisen piirrostyyli jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Naivistiset, ite-taiteen mieleen tuovat, yksityiskohtaiset karikatyyrit ovat lievässä riitasoinnussa älyllisten, usein sanaleikeille, kirjaimellisiin merkityksiin ja väärinymmärryksiin perustuvien vitsien kanssa. Kuvallisiakin oivalluksia on, ja sarjakuvan esittämistapaa haastetaan ovelasti. Piirrosviivaa paksumpi tekstaus lisää hieman kömpelyyden vaikutelmaa, ehkä tarkoituksellisestikin.

Aina ei stripissä edes ole vitsiä, toisinaan useampikin. Komiikan peruskikkojen mukaisesti myös toistosta ja muunnelmista revitään huumoria (aina omaa paikkaansa vaativa mummo). Ihmisten ja eläinten maailmat sekoittuvat surrealistisesti.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet; kansi valkopohjainen väripiirros, lad. pun. gem. otsikkko ja mustalla gem. tekijä ja kust.; tk. pohja kelt., upotettuna väripiirros (kirjaimia haravoiva mies) ja mustalla gem. tekstattu kansalaistodistuksia sarjoista (Juhani Tolvanen, soutu- ja sarjakuvanauvos, Ilta-Sanomat; Tomi Riionheimo, sarjakuvapiirtäjä; P. A. Manninen, kasvatustieteiden tohtori; Pauli Kallio, sarjakuvaneuvos etc.; Juho Juntunen, tuhansien suukkojen mies; Jenni Lampinen, ”2 v, työtön”) + ISBN-koodi; selkä valkoinen, lad. pun. vers. tekijä – otsikko, kustantamo; sisäkansiaukeamissa (myös s. 1 ja 64) ’tapettina’ mv karikatyyrikasvoja; s. 1 Nimiö; s. 2 mustapohjainen mv piirros + kust. tiedot ja ”Sisälmys”; s. 3 Otsikkopiirros ”Kootut sellerit”; s. 4–56 mv strippejä 4 per sivu + ylälaidassa karikatyyrikasvo, alalaidassa sivunumerointi piirroksen sisällä; s. 57 Otsikkopiirros ”Löylygalleria”; s. 57–62 ”Löylygalleria” (”Pöytälaatikosta kaivettuja omituisuuksia”, mv piirros per sivu); s. 63 kaksi naamapiirrosta ja tekstattu ”Kiitos kaikille ja erityisesti niille, joille kiitos kuuluu…” (pitkä lista, joka päättyy: ”Ilman heitäkin tämän kirjan tekeminen olisi ollut mahdollista. T. Kimmmmmo”)]

Ks. Sellerikeittoa (Kemin sarjakuvakeskus, 1998)

Vesa & kumppanit

Eppu Ruoranen (Kehitysvammaisten Tukiliitto, 1996)

ISBN 952-9777-18-3

Kansi: Tuulastamassa – valasta (kaksi riviä sarjasta sivulla 14).

Esipuheessa Eeva-Kaisa Mäkinen, selkokielilehti Leijan päätoimittaja, opetusministeriön selkokieliryhmän puheenjohtaja kertoo: ”Vesa ja kumppanit ovat seikkailleet selkolehti Leijan sarjakuvassa yli 10 vuoden ajan eli ihan ensimmäisestä Leijan numerosta lähtien. Vesa ja kumppanit on ollut myös ensimmäinen selkokielinen sarjakuva Suomessa. Selkokielistä sarjakuvakirjaa ei sen sijaan ole vielä tehty. Nyt tämäkin puute on korjattu. Sarjakuvan tekijä, Eppu Ruoranen on koonnut kädessäsi olevan kirjan Leijan sarjakuvista.”

Edelleen: ”Ajatus kirjan tekemisestä lähti opetusministeriön selkokielityöryhmästä. Työryhmän tehtävänä on selkokielisen kirjallisuuden tukeminen ja edistäminen. Niinpä työryhmässä katsottiin, että myös sarjakuvia tarvitaan selkokielellä. Opetusministeriö onkin myöntänyt rahallista tukea tämän kirjan kustantamista varten.”

Vaikka selkokielisen kirjan tekemisessä on varmasti omat sääntönsä, maallikon on vaikea erottaa, miten tämä poikkeaa muista selkeästi tehdyistä sarjakuvista. Onhan monikin kasvattaja todennut ,että srjakuva voi olla se viimeisenä kokeiltu, mutta toimiva apuväline lukuhäiriöisen lapsen tai nuoren opintien avaamisessa.

Toki sarja on ihan hauska ja toimiva. Välillä vähän väännetään rautalangasta (sivun 4 alaotsikkona: ”Vesa on uskotellut toisille, että hän osaa soittaa pianoa.”), mutta muuten ei lukijaa aliarvioida. Sivuilla 2–3 on ensimmäinen Vesa-sarjakuva vuodelta 1982, ja se on vielä tekstattu, loput pääosin ladottu, vuoroin versaalilla, vuoroin genmenalla.

Toisaalta hassua, miten asentellisuus hiipii mukaan, kun on muista asioista kyse: Vesan mieli mustuu, kun hän päätyy kai arabian kielikurssille – ja opettaja on kliseinen ’rättipää’. No, piirrostyö on hyväntuulista ja kaunistakin, varsinkin huumorisarjaksi, ja harmaarasteria käytetään tasapainoisesti.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 48 s. + kannet, ei skp; s. 1 lad. ”Esipuhe”, kirj. Tampereella 17.6.1996 Eeva-Kaisa Mäkinen, Leijan päätoimittaja, opetusministeriön selkokieliryhmän puheenjohtaja; s. 2–3 ensimmäinen Vesa-sarjakuva vuodelta 1982 (tekstattu vers.); s. 4–48 mv sk, joka sivulla otsikkologo, sarjan tekstit ladottu kupliin vers. tai gem. vaihdellen, kuvissa tekstattuja tekstejä vers.; kannet väri (harmaalla pohjalla valkeissa kehyksissä siniviolettisävyiseksi väritettynä kaksi riviä sarjasta sivulla 14 + ylhäällä keltainen vaakanauha, jonka katkaisee valkoinen vers. ”VESA” ja päällä mustalla vers. ”& kumppanit”, yläpuolella valk. vers. logo ja kustantaja ”Kehitysvammaisten Tukiliitto ry” ja sarjan alla lad. gem. mustalla tekijä); tk valkoisella tummansinisessä ohuessa kehyksessä selkolehti Leijan mainos (kelt., sin., pun. + logo) + ISBN-koodi]

Yes! Nyt se toimii!! – Musiikkiaiheinen sarjakuvakilpailu Vaasassa 1996

Vaasan kaupunginkirjaston musiikkiosaston järjestämä sarjakuvakilpailu (Vaasan kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto,1996)

ISBN 952-5149-01-3 (nid.)

Kansi: Värikannessa ’friisinä’ harmonikansoittajaketju (7+7, jatkuu takakanteen, sivulta 23), paperikääreessä musta painatus (kannessa LP-äänilevy soi, tk soinut, neula kyntää etikettiä, sivulta 25).

Sisällys:
s. 5–14 Ari Salo (s. –64, Vaasa). Asko Hurtig (s. -57, Vaasa): Stairway to Heaven
s. 15 Juha Vainio (s. –55, Vaasa): Rock video [poikittain, väri]
s. 16–18 Teemu (s. –77) & Tuukka Aitoaho (s. –79, Mustasaari): Porsas ja norsu – musiikin perin merkillisellä polulla [poikittain, mv]
s. 19 Riina Sandberg (s. –79, Jyväskylä): Psykedeliaa / WC-ankan plues
s. 20 Pekka Saari (s. –81, Kauhajoki): Musiikkifobia
s. 21 J-P Ristimäki (s. –69, Vaasa): Gunnar Haggström / osa: Kohtalokasta silmäpeliä – eli olut virvoittaa ruumiin ja sielun… [kiitos: J. Harju & C. Nuutinen]
s. 22 Janne Harju (s. –71, Lahti): nimetön [”Yläkerrassa asuu…” mv]
s. 23 Outi Aarne (s. –80, Vaasa): nimetön [soittajia, poikittain, väri]
s. 24 Anna Jacobson (s. –78, Vaasa): nimetön [”Da capo?”; poikittain, väri]
s. 25 Antti Vaaranmaa (s. –77, Mustasaari) nimetön [sanaton, LP-levy soi alusta loppuun, 6 ruutua]

Vuonna 1996 vietettiin kansainvälistä sarjakuvan satavuotisjuhlaa. Vaasan kaupunginkirjaston musiikkiosaston järjestämän sarjakuvakilpailun tuloksista koottiin kiertonäyttely ja julkaistiin albumi (tukea saatiin Vaasan läänin taidetoimikunanlta ja Vaasan kaupungin kulttuurilautakunnalta). Töitä tuli kaikkiaan 138, joista raadin valitsemat parhaat ovat albumissa. Albumi on tyylikäs värikansineen ja erillisine paperikansineen.

Albumissa ei kerrota töiden palkintosijoja, mutta ensimmäisenä on korkeatasoisin sarja, jossa auton töytäisemä kiertävä muusikko Joe joutuu muusikkojen taivaan odotussaleihin, mutta palaa takaisin. Sarja on poikkeuksellisen hienosti piirretty (tosin vahvoin vaikuttein mm. Manaralta, Prattilta, Moebiukselta etc.).

Muut työt ovat enimmäkseen huumoria, satiiriakin, esim. sivun 21 tyylikäs vitsi lännensarjakuvan ja kauhusarjan risteytyksenä. Asennettakin on: kun naapurustossa on vain yksi ei-soittava, on hän se ”torvi, joka ei harrasta” (s. 22). Monet ovat pintaraapaisuja, hajanaisiakin. Musiikin historia esitetään kuudessa ruudussa (päättyy tietokoneeseen, s. 24), ja elämä rinnastuu LP-levyn soittoon (s. 25).

Lisätiedot:

[ 30 x 21 cm pysty vihko; 28 s. + kannet, ei skp; kansi väri, paperikääre mustaa voimapaperia, jossa musta painatus (kannessa rajaamaton pikkuruutu, jossa LP-äänilevy soi, tk neula kyntää etikettiä); s. 1 nimiö (+ suorakulmaiseen puhekuplaan tekstattu otsikko); s. 2 kust.tiedot; s. 3 lad. gem. teksti (allekirj. ”Kilpailutoimikunta” = kuvataiteilija Veli Ekroos, muusikko Jyrki Paalanen ja kirjaston musiikkiosaston osastonjohtaja Anna Härme); s. 4, 26, 28 tyhjä; s. 5–25 sk, osa mv, osa väri; s. 27 sisällysluettelo lad.]