1998

Aavekaupunki

Jarmo Mäkilä; Arto Melleri (Otava, 1998)

ISBN 951-1-14884-2

Kansi: Hävittäjiä, tuhoa Senaatintorin tienoilla, Suurkirkko räjähtää (= s. 40).

Takakansi kertoo: ”Kirja perustuu Arto Mellerin kolmen vuoden takaiseen näytelmäkäsikirjoitukseen, jonka tunnelmat Jarmo Mäkilä on pukenut vaikuttaviksi näyiksi. Tekijöilleen Aavekaupunki on pitkäaikaisen haaveen täyttymys: ajatus yhteisestä sarjakuvasta on kytenyt mielessä 70-luvulta lähtien.”

Takakansi avaa myös sisältöä: ”Helsinki on jäänyt puristuksiin Euroopan Unionin ja Venäjän tsaarin joukkojen väliin. Terroriteot ovat arkipäivää, kaduilla vallitsee kaikkien sota kaikkia vastaan, kaoottisessa maailmassa on vallalla äärimmäinen itsekkyys. Suomi-niminen valtio on häviämässä maailmankartalta.”

Edelleen: ”Amerikkalaistunut oopperadiiva Clara saapuu konsertoimaan Helsinkiin YK:n hyvän tahdon lähettiläänä. Maataloustukiaisten leikkaamisesta hermostunut MTK:n terroristisiipi Maan Ääni on juuri käynnistänyt operaation, jonka tarkoituksena on räjäyttää oopperatalo… Tällainenko on huominen? Finlandia-palkittu kirjailija Arto Melleri ja tunnetuimpiin nykytaiteilijoihimme lukeutuva taidemaalari Jarmo Mäkilä avaavat silmiemme eteen viiltävän näyn lähitulevaisuudesta.”

Alkusivuilla lukee vielä: ”Sarjakuvan teksti perustuu Arto Mellerin Aavekaupunki-näytelmän (1995) käsikirjoitukseen. Sarjakuvasovituksen on viimeistellyt Jarmo Mäkilä.”

Jarmo Mäkilä on arvostettu kuvataiteilija, jonka suurikokoisissakin maalaustöissä on usein sarjakuvamaisia piirteitä, aiheita ja käsittelytapoja. Hänen itse sarjakuvaksi soivittamansa Arto Mellerin näytelmäkäsikirjoitus vuodelta 1995 johtaa hieman hämmentävään lopputuloksen. Ihan kuin kaikki ei loksahtaisikaan paikoilleen.

Mellerin visiossa on jotain kylmäävän uskottavaa vielä 2010-luvullakin – varsinkin vuoden 2014 Ukrainan tapahtumien seurauksena. Näyttävistä, sarjakuvahenkisistä maalauksistaan tunnettu Mäkilä puolestaan saa aikaan yllättävän jäykkää sarjakuvaa. Se voi toki olla tahallinenkin vieraannuttamisefekti, mutta haittaa silloinkin eläytymistä. Myös tominnalliset kohtaukset näyttävät jotenkin pysähtyneiltä, kuin pienoismallirakennelmilta. Siitä seruaa, että itse tarinaankaan ei jää suvantokohtia ja huipennuksia, vaan tasaista näyttävyyttä. Kauniita ja sävykkäitähän kuvat ovat, sitä ei voi kieltää.

Kuvissa esiintyy tunnistettavia kulttuurihahmoja, mm. Nalle Virolainen ja tekijä(t) läheisineen, kriitikkoja myöten. Osin kuvat ovat sivulta toiselle jatkuvia (s. 6–7, 40–41) tai koko sivun maalauksia, jopa ilman tekstiä (s. 18, 26, 31, 44). Sivulla 30 on vielä lähinnä ‘kaunokirjoitustekstiä’ ja poikittainen mykkä ruutu. Kun sarjakuvassa esiintyy oopperalaulaja, johdattaa se ajatukset heti realistisen sarjakuvataiteen maestroon, eli Hergén Tinttiin ja Bianca Castafioreen.

Jo Melleri tuntuu leikittelevän sarjakuvamaisilla ideoilla itsekin. Hän ylittää lajirajoja sujuvasti. Mäkilä kuitenkin enemmän jäljittelee kuin astuu itse uuteen ilmaisumuotoon, ja lopullisesti kokonaisuus jähmettyy jotenkin pysähtyneistä, poseeratuista kuvista, kuin polaroideista maalatuiksi. Tavallaan toki jähmeä omakuva Mäkilästä on eräänlainen persoonaton Tintti-hahmo sekin. Sarjakuvataiteilijan ensimmäinen työkalu, eläytymiskyky, tuntuu loistavan poissaolollaan. Toki kuvat voi kytkeä myös historiamaalauksen pitkään ja jäykkään perinteeseen (malliin Delacroix, David etc.).

Tyylillisesti haetaan jotenkin Enki Bilalin sävyjä, mikä jo sekin vie tunnelmaa kohti Balkanin kriisiä. Petri Hiltusen albumien taitava tekstaaja Hannele Parviala on selkeän luettavuuden takeena. Sivut ovat kuitenkin enemmän sommitelmia kuin kertovia, ja jopa puhekuplien järjestys sotkee lukujärjestystä (ilmeisesti tekstaaja on tehnyt työnsä erikseen, taiteilija sijoittanut kuplat).

Kuriositeettina mainittakoon, että teos esittäytyi myös Kiasmassa näyttelymuodossa, joten heräsi ajatuksia siitäkin, onko tämä sittenkin kuvataidetta, joka vain näyttää sarjakuvalta, vai albumimuotoinen kuvataidekirja tai näyttelyluettelo – vai peräti sarjakuvanäyttelyltä näyttävä tilataideteos.

Lisätiedot:

[33 x 24 cm pysty kovakantinen kirja; 48 s. sis. kannet; kannet väri (musta kehys, sivun maalaus s. 40, johon upotettu lad. tekstit kurs. gem. tekijät, etun. oranssi, sukun. valk., alla vers. otsikko, jossa kurs. kirjain sininen, varjo punainen, alla lad. gem. valk. kustantamo); selkä musta, lad. kurs. gem tekijät kuten kannessa, kurs. vers. otsikko sinisellä; tk. mustalla pohjalla neliömäinen ote kuvasta s. 10; sisäkansissa painatus sinisellä (abstrahoitu kaupunkinäkymä), tekstit lad. gem. sinisellä ja keltaisella juoniselostusta, oranssilla ja valkoisella ”Kirja perustuu Arto Mellerin kolmen vuoden takaiseen näytelmäkäsikirjoitukseen, jonka tunnelmat Jarmo Mäkilä on pukenut vaikuttaviksi näyiksi. Tekijöilleen AAVEKAUPUNKI on pitkäaikaisen haaveen täyttymys: ajatus yhteisestä sarjakuvasta on kytenyt mielessä 70-luvulta lähtien.”, alinna harv. kurs. gem. kust., valk. www ja koodit, ISBN, oranssissa laatikossa viivakoodi; s. 3 nimiö (vain tekstit, muuten mv, mutt aotsikko kuten kannessa sinisellä ja varjot punaisella.; s. 4 kust.tiedot (+ ”Sarjakuvan teksti perustuu Arto Mellerin Aavekaupunki-näytelmän (1995) käsikirjoitukseen. Sarjakuvasovituksen on viimeistellyt Jarmo Mäkilä.” + ”Tekstannut Hannele Parviala”; s. 5–44 värisarjakuvaa (sivut maalauksista kuvattuja, välipalkit ja påuhekuplat valkoisia, tekstaus vers. mustalla); s. 45–46 tyhjä]

Ks. myös:
Daydreamer (Otava, 2002)
Taxi van Goghin korvaan (Itikka, 2008)

Alamaailma 2 – Rakkauden tunneli

Hannu Lukkarinen, käsik. Andrew Vachss (Like, 1998)

ISBN 951-578-534-0

Kansi: Päähenkilö/kertoja, poika ja koira alamaaailman tunneleissa.

Toinen osa tarinassa, josta piti tulla neliosainen. Takakansissa mainitut osat 3. Pahat lapset ja 4. Kohti valoa jäivät ilmestymättä – ilmeisesti kustantajan ja käsikirjoittajan talous/tekijänoikeus/tekijänpalkkioerimielisyyksien takia.

Nyt kerrotaan kaltoinkohdeltuja lapsia keräävän – ja heidän vanhempiaan listivän kertojan tarinaa. Loppu nousee lapsista kehittyvän armeijan kasvaessa haastamaan Johtajia.

Lukkarinen on nopeasti kehittänyt sarjakuvailmaisuaan vielä tiiviimmäksi. Teksti on niukkaa –   ja nyt vielä pienempääkin – ja sivutaitot vaihtelevampia. Tarina on edelleen aika suoraviivaista.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 56 s. + kannet (2+2), ei skp; sivuja ei numeroitu; s. 1 nimiö + piirros (hahmo haulikon kera); s. 2 kust.tiedot; s. 3 lad. johdantoteksti + ruutupiirros; s. 4 tyhjä; s. 5–56 mv sarjakuvasivut numeroitu 1–52; kansi väri, upot. lad. vers. tekijät, otsikko, alaotsikko, numero, alhaalla mustassa laatikossa kust.; selkä musta, lad. vers. pun. otsikko, valk. alaots. ja tekijät + kust.; tk mustalla pohjalla tekijöiden valokuvat (väri) + upotettu väripiirros + lad. valk. gem. tekijöiden ja kirjan esittelyt + ISBN-viivakoodi]

Ks. Ronkoteus – lentävä kirvesmies (WSOY, 2002)

Undergound [= Alamaailma]

Hannu Lukkarinen & käsik. Andrew Vachss (Schreiber & Leser, 1998)

Saksalainen painos 1. osasta.

EI KANSALLISKIRJASTON KOKOELMASSA !!!

B.E.M. 6 – Tikapuuhermosto

[Parasiittisarjat 7]

Matti Hagelberg (Jalava, 1998)

ISBN 951-887-112-4 (nid.)

Kansi: Matti Hagelberg universumin paineissa, kukkivaa lehvää tarjoten.

Sisällys (s. 49 = 2. sisäkansi):
s. 3–4 Miehemme diskurssissa [lopussa teksti: ”Seuraavaksi kaiken stryranki” (=s. 46–49)]
s. 5–16, 25–41 Avaruuden tikapuuhermosto [alakulmissa ”Lisäksi: Hassulan farmi”]
s. 17–24 Rappeutumisliite / Amossonin suku esittää: Kas iloinen ja huoleton vain sikiönä ihmispolo on (s. 17); Amossonit katuvat (s. 21); Mamma ennen maaten menoa (s. 22); Matematiikkaa (s. 23–24)
s. 42 [Niksula / Wiksula]
s. 43–49 Maailmanlopun vauvauniversumit [sivujen yläosassa, 1–2 ruutua sivulla, s. 43 alaosassa ”Mukana: Superyllätyssektori!!!”]
Sivun alareunassa yhden ruuturivin sarjana:
s. 44–45 Läpinäkyvä mies
s. 46–49 Kaiken styranki
Takakannessa pystysuora 3 ruudun strippi:
– Maailman hauskin sarjakuvastrippi

Ellei mukana olisi ronskia itseironiaa, voisi kuvitella megalomanian vallanneen tekijän. Maailmoja syleilevät teemat käyvät rusentaviksi, ja uhkat olemassaololle ovat entistäkin synkeämpiä. Leviathan tuhoaa Tokion, ja vauvauniversumit jäävät uinumaan tyhjentyneeseen avaruuteen…

Hieman oudosti on keskelle albumia sijoitettu eri värillä painettu ”Rappeutumisliite”, jonka jälkeen päätarina jatkuu. Toki päätarinan ohessa kulkee myös pieni ’negasarjis’ ”Hassulan farmi”, ja viimeinen sarja on raaputettu luettavaksi ensimmäisen jälkeen…

Alkusivujen apinalaatikon sävy on jo jonkinmoiseen kulttiasemaan nousun tiedostava, mutta samalla itseironinen: ”Tekijänpalkkio on maksettu Opetusministeriön Keppi-apurahalla. Toimittanut Avoin yhtiö hard&pet. Tämän albumin teki mahdolliseksi valtion puolivuotinen apuraha, kiitos! Rappeutumisliite –seikkailun käsikirjoitus Riikka Ala-Harja. Julie D:lle iso kiitos kaikesta tuesta! Tämän albumin keksijälle ovat maailman köyhät ja orvot antaneet Puupäähatun palkinnoksi hänen taistelustaan vääryyttä vastaan ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Omistettu Inarille.”

Albumin avaa ulkomaisen vierailijan hommage-sarja, Julie Doucet: ”How I met Matti Hagelberg” (s. 1–2).

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 48 s. + kannet (2+2); kannet väri; kansikuva jatkuu tk (raapepiirros, jossa omissa kentissään lad. ”Herra Matti Hagelberg” ja otsikko sekä kustantaja, ympyröihin sijoitettujen hahmojen reunalla raapetekst. ”Matti Hagelbergin unelmien nainen”, ”Nuo mainiot Amossonit”, ”Runsaasti marsilaisia”, säteittäin tekst. ”Kohinaa”, ”Nallepartio”, ”Koalat”, ja omassa kentässä ”B.E.M. 6” ja vas. yläkulmassa pyöristetyssä punaisessa kuusikulmiossa ”Parasiittisarjat 7” -logo; selässä kannen kuva alla, pystyyn raapetekstattu vers. valk. ” Herra Matti Hagelberg”, ”Tikapuuhermosto” ja ”Jalava”;  tk kuvan päälle lad valk. gem. ”Ilkeys on kitkettävä maailmasta ennen loppuvingahdusta ja tuomiopäivää. Lauri Kenttä”, ’talon’ päätyyn raaputetu ”Maailman hauskin sarjakuvastrippi” (3 ruutua valkoista mustalla), omassa valk. kentässä ISBN-viivakoodi; 1. sisäkansi raapetekstattu otsikko ja: ”Tekijänpalkkio on maksettu Opetusministeriön Keppi-apurahalla. Toimittanut Avoin yhtiö hard&pet. Tämän albumin teki mahdolliseksi valtion puolivuotinen apuraha, kiitos! Rappeutumisliite –seikkailun käsikirjoitus Riikka Ala-Harja. Julie D:lle iso kiitos kaikesta tuesta! Tämän albumin keksijälle ovat maailman köyhät ja orvot antaneet Puupäähatun palkinnoksi hänen taistelustaan vääryyttä vastaan ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Omistettu Inarille.”; s. 3–4 alareunassa raapetekstatu kust.tiedot; s. 1–2 Julie Doucet: ”How I met Matti Hagelberg”; s. 3–48 mv sk (s. 17–24 ”Rappeutumisliite” painoväri tummanruskea); s. 49 = 2. sisäkansi]

B.E.M. 8 / Zombie Justice

Matti Hagelberg (Le Dernier Cri, 1998)

Puuttuu Kansalliskokoelmasta

Huom! ks.

Ubu 2 s. 13–36 = B.E.M. 8 / Zombie Justice (Le Dernier Cri, 1998).

B. Virtanen 3 – Arkistot avautuvat

[B. Virtanen 3]

Ilkka Heilä (Arktinen Banaani, 1998)

ISBN 952-9809-18-2 (nid.)

Kansi: Murikka katsoo vihaisena, kun Virtanen on jäänyt B-Files -ovesta tulvineen toimistosälän alle.

Psykologi Karl Idmann tutkii henkilöstön. Kansainväliset yritysostot alkavat näkyä sarjassa japanilaisina ostajatarjokkaina, ja mukaan kuvaan tulevat kotimaiset konsultit, Conman Consults eli veljekset Mortti & Vertti Auervaara. Neiti Jantusella alkaa romanssi esimies Reino Murikan kanssa. Virtasella vierailee vanha armeijakaveri. B. Virtanen kokeilee jopa istumalakkoa – ja osallistuu ylipainoisten miesten terveysprojektin Murikan puolesta. Albumin nimi tietysti viittaa 1990-luvun suosittuun tv-sarjaan X-Files”.

Arkistoja oli kaiveltu myös albumiin. Sivujen 40–48 stripit (34 kpl) ovat aivan alkupäästä (noin 1989–1993), ja niistä näkyy hienosti, miten nopeasti sarja oli alkuvuosinaan kehittynyt. Näinhän käy aina strippisarjoissa, kun hahmot hakevat omaa muotoaan, kunnes asettuvat pitemmäksi ajaksi tutunoloiseen asuunsa (esim. ”Velho” ja vaikkapa ”Viivi & Wagner”). Hahmot etsiytyvät lähes arkkityypeiksi, ja muutenkin Heilä säilyttää selkeän helppouden vaikutelman. Kansi-ideat paranevat kirja kirjalta.

Takakanteen riitti jo kehuja eri lehdistä. Perinne jatkui albumiin 8, jonka jälkeen edellisten albumien kansikuvat täyttivät jo niin suuren osan, että mukaan mahtui vain omia mainoslauseita – ja albumista 11 vain kansikuvia ja puhekuplan verran saatetta.

Albumit 1–9 on julkaistu kolmessa kovakantisessa kokoomakirjassa, 1–5 myös pokkariversioina.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet; kannet väri (kansi pohjaväri punainen, upot. kelt. logoteksti, mv piirros ja väritetty ovi, paperia ja mappeja); tk pun. pohjalla lad. ’sarjakuvafontilla’ vers. sitaatit lehdistä (Kimmo Rantanen, Turun Sanomat, Mia Ahola, Me Naiset) + upot. mv, osin värit. piirros (Nilkén ja Murikka käsissään albumit 1 ja 2 värikuvina); selkä pun, teksti musta lad. vers. otsikko, alaotsikko ja kust.; sisäkansissa sinisellä pohjalla valkoisella negatiivina piirroksia ’tapettina’; s. 1 nimiö + piirros (’vanha Virtanen’ arkistokaapista); s. 2 kust. tiedot + sivun ruutu, jossa esitellään sarjan hahmot otsikolla ”Hiiri ja ihmisiä…” (kuten ed.); s. 3–48 mv strippejä 4 per sivu; s. 40 ja 48 kolme strippiä’ + piirros (”Jaaha, nyt on aika lukea näitä ikivanhoja sarjojani, jotka löysin arkistosta”; ”Semmoista se ennen oli…”)]

Ks. myös:
B. Virtanen – Kirjasto 1 (Arktinen Banaani, 2005)
Banaanipokkaripainos B. Virtanen 3 – Arkistot avautuvat (Arktinen Banaani, 2008)

B. Virtasen poika

[B. Virtanen 4]

Ilkka Heilä (Arktinen Banaani, 1998)

ISBN 952-9809-22-0 (nid.)

Kansi: Virtanen ja poikansa Marko, jolla sädekehä ja selän takana spraymaalipullo (otsikkologossa Virtasen ensimmäinen N on ylimaalattu punaisella S-kirjaimeksi ja alle spreijattu ”poika”).

Marko-poika saa koulussa tapakasvatusta ja harrastaa graffiteja sekä lautailee, isä B. taas joutuu kokemaan esimies-alaiskeskusteluja ja vatsavaivoja, ja johtoporras harrastaa sikareita, Nilkén jopa retriittiä.

Albumit 1–9 on julkaistu kolmessa kovakantisessa kokoomakirjassa, 1–5 myös pokkariversioina.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet; kannet väri (kansi pohjaväri sininen, upot. kelt. logoteksti, mv piirros ja väritetty spraypullo ja maaalus tahroineen); tk sin. pohjalla lad. ’sarjakuvafontilla’ vers. sitaatti Heikki Jokinen, Helsingin Sanomat + upot. mv, osin värit. piirros (Markolla albumit 1, 2 ja 3 värikuvina); selkä sin, teksti musta lad. vers otsikko, alaotsikko ja kust.; sisäkansissa sinisellä pohjalla valkoisella negatiivina piirroksia ’tapettina’; s. 1 nimiö + piirros (Marko graffitinpuhdisukseen); s. 2 kust. tiedot + sivun ruutu, jossa esitellään sarjan hahmot otsikolla ”Hiiri ja ihmisiä…” (kuten ed.); s. 3–48 mv strippejä 4 per sivu.]

Ks. myös:
B.Virtanen – Kirjasto 2 (Arktinen Banaani, 2006)
Banaanipokkaripainos B. Virtanen 4 – B. Virtasen poika (Arktinen Banaani, 2008)
B. Virtanen 5 – Hyvällä tuulella (Arktinen Banaani, 1999)

Divarin helmi

Kimmo Niiranen et al (Joensuun sarjakuvaseura, 1998)

ISBN 951-97525-1-X (nid.)

Kansi: Snorklaaja sukeltaa pohjasta sarjakuvaa (jatkuu tk, Jusa Hämäläinen).

Sisällys (sarjakuvat):
s. 2 Anna Cadia: Nimetön [4 ruudun pysty]
Ismo Lampi:
s. 3 Kauhia
s. 4–5 Krapula soittaa kahdesti
Tomi Riionheimo:
s. 6 Seitsemän metriä lunta ja sata astetta pakkasta ei tunnu missäään…
s. 7 Tunnelmaan sopiva musiikki edistää ihmissuhteen luonnollista kehitystä
s. 8 Jori Lyytinen: Reima Reindeer
s. 9 Juha Salin: Kahvinhimo
s. 10–15 Otto Karppanen & Nyrki Rantonen: Onkohan palometroja olemassa?
s. 16–17 Kimmo Niiranen: Menneisyyden sattumukset rasittavat yksilön taloutta yllättävän pitkällä aikavälillä
s. 18–19 Toni Kiiskinen: Syksyllä
s. 20–21 Jaakko Hakulinen: Laiskiaistasku
s. 22–23 Timo Ronkainen: Tunne perusturvasi
Jusa Hämäläinen:
s. 24 Strippejä
s. 25 Hyvät humalat / Me heterot
s. 26–34 Jokke Saharinen: The Unknown Legend of our Time and Truth about Rock’n’Roll
s. 35–39 Ville Pirinen: Kelmeä kaupunki [5 yhden sivun sarjaa]
s. 40–45 Olli-Erkki Makkonen: Muutto
s. 46–47 Petteri Lehikoinen: Lukittu unelma
s. 48 Herkko Eskelinen: Ruotsalaiset maitotuotteet
s. sisäkansi Mika Myyry: Be-Bob-a-Lula

Takakannen mukaan: ”Divarin helmi -antologia tuo maakuntasarjan katsauksen tämän päivän pohjoiskarjalaiseen sarjakuvaan.” Osa tekijöistä on tuttuja ”Luurankoja pöytälaatikosta” -antologiasta. ”Yhteistä tekijöille on täältä syvästä idästä hankittu elämänkokemus.” ja vielä: ”Sen sijaan, että ruikuttaisimme tässä takakannen esittelytekstissä että ’sarjakuva on taidetta, onhan?’ päätimmekin ehdottaa rehellisen vaatimattomasti että: ’osta mahottoman hyvä sarjakuvakirja, osta!”

Itseironia tuo aina lisäpisteitä, mutta onhan tämä oikeastikin hyvä paketti monipuolista provinssisarjaa, monimuotoista, toki epätasaistakin, mutta viihdyttävää.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet (2+2); kansi väri (väripiirros + oranssi otsikko, valk. gem. lad.  ”Joensuun Sarjakuvaseura”; jatkuu selän yli, tk jaettu kahtia sinisellä nauhalla, jossa lad. valk. gem. kansitekijä, kuvan mustassa kentässä lad. valk. gem. tekijät, vasemmalla valkoinen, beigekuvioinen kenttä, jossa keltaisin vaakaviivoin jaksotettu esittelyteksti ja ISBN-koodi; 1. sisäkannessa tekijäesittelyt tekstattu tai lad. + omakuvat; s. 1 Nimiö + piirros; s. 2 lad. sisällys ja kust.tiedot + pysty sk]

Ks. Sariola (Joensuun sarjakuvaseura, 1999)

Elefantti – Kuvakirja aikuisille / The Elephant – A Picture book for Adults

Maippi Tapanainen (käsik.) & Reijo Raekallio (kuvitus) (Kemin sarjakuvakeskus, 1998)

ISBN 952-9686-19-6

Kansi: Elefantti sirkuksessa, hyppää renkaan läpi (s. 49).

Mainitaan nyt tämäkin, kun kerran on Kemin sarjakuvakeskuksen julkaisu, vaikka ei kylläkään varsinaisesti sarjakuvaa, vaan alaotsikon mukaisesti kuvakirja – jos hyväntahtoisia ollaan, niin vähän samalla tavalla kuin Tom of Finlandin Kake-albumit, eli kuva ja teksti yleensä erilllään, mutta tässä tapauksessa kuvat sellaisenaan eivät oikein pystyisi koko tarinaa kertomaan – siis pikemminkin kuvasarja tai todellakin eräänlainen kuvakirja… Teksti on samalla sivulla ensin suomeksi, alla englanniksi.

Elefantti aikoo uida Selkäsaareen [Kemissä]; päättää sivulla 10/11 uida Ruotsiin; ohittaa sivulla 14/15 Ruotsinlaivan (”Viking”); lähestyy Ruotsia (s. 16/17), jossa ”isomummu katsoo ikkunasta”; kohtaa pommittavat puolustusvoimat; kuninkaanlinnan edessä ”ruotsalaiset neekerinuorukaiset vaihtavat vahtia”; ”yksijalkainen chileläinen soittaa tunnelissa”; […] ”ostaa […] kymmenen grammaa ruohoa […]”; kohtaa rehevämuotoisen tytön, jonka kanssa rakastelee raivokkaasti punaisen lampun luodessa tunnelmaa; ”sosiaaliämmä ohjaa köyhtyneen elefantin työhön” [Marabou-suklaatehtaaseen]; myyntipäällikkö ajaa lihonneen elefantin ulos; jengityöntekijät houkuttelevat hoitokotiin – jonka jälkeen myy itseään Sergelintorilla transvestiittinä (”Miehet tarjoavat suuria summia.”); […] ”sortuu heroiiniin ja menettää viehätysvoiamnsa.”; Sirkuskuvassa ”Ilkeä sutenööri ottaa elefantin valtaansa ja hypyttää sitä mielivaltaisesti.”; ”Varakas gentleman ihastuu elefantin drag show’n [sic!] ja vie tämän parempiin piireihin.” Tarinan onnellinen loppu: tekstissä sisäkkö tuo drinkin, kuvassa on miestarjoilija.

Valitettavasti tämä kyllä vaikuttaa kapakkapöydässä kehitellyltä sisäpiirivitsiltä. Muuten on vaikea ymmärtää – ja sittenkään hyväksyä – monenlaista epäkorrektia ilmaisua (suhteessa mm. mustiin, maahanmuuttajiin, huumeisiin, prostituutioon). Raekallion väripiirroksissa, jotka on väritetty vesivärein, on kyllä tunnelmaa, mutta teksti vain kertoo usein saman, mikä jo näkyy kuvassa.

Kaiken kaikkiaan outo tapaus, mutta miksi tämä on julkaistu? Onneksi ainoa laatuaan.

Lisätiedot:

[25 x 21 cm pysty albumi; 56 s. + kannet, kansissa lievetaitokset; kannet väri (kansi beigellä pohjalla lad. harmaalla gem. ots. ja tekijät, keskellä valk. kehyksessä värikuva s. 49; selkä harmaa; tk harmaa, keskellä upot. värikuva s. 31 + alhaalla Kemin sarjakuvakeskuksen Lempi-logo, lad. harmaalla kust. ja ISBN); 1. kansilievetaitos beigellä pohjalla lad. gem. Maippi Tapanainen: ”Elefantti syntyi mielenterveystoimistossa ja jatkoi seikkailujaan Ravintola Ankkurissa. Esitin sitä toteutettavaksi muutamalle kuvataiteilijalle. Reijo Raekallio suostui. Onneksi.”; Reijo Raekallio: ”Luin käsikirjoituksen, innostuin, nauroin itseni kuoliaaksi ja piirsin kuvat yhteen pötköön.”; 2. kansilievetaitos harmaa, lad. gem. sama engl.; s. 1 beige/jharmaalle pohjalle lad. otsikko; s. 2 tyhjä; s. 3 nimiö (beigellä pohjalla) + Kemin sarjakuvakeskuksen logo (harmaalla); s. 4–52 parill. sivut harmaalla pohjalla lad. gem. teksti; s. 5–53 parittomat sivut beigellä pohjalla valk. kehyksessä väripiirros; sivut numeroitu harmaisiin norsukuvioihin (eril. parill. ja paritt.) lad. valk. ”4”–”53”; kuvissa ei kuplia, mutta kylläkin kilpiä, repliikkejä, änniteh. yms. piirroksissa; s. 54 tyhjä, leimattu n:o [041]; s. 55 keskellä poikittain tyylitelty teksti ”club end”; s. 56 lad. kust. tiedot + ”Maippi Tapanaisen kuvakäsikirjoituksesta akvarelleiksi toteuttanut Reino Raekallio; taitto: Petteri Lehtinen; englanninnos: Jaana Tervaharju; […] Painos: 500 numeroitua kpl; Paino Värisuora Oy, Kemi, 1998”; omistus ”Omistettu kaikille 1960–70 -luvuilla Ruotsiin muuttaneille suomalaisille.” ja ”Kiitokset:  Keijo Ahlqvist, Tarja Jakunaho, Ari Kutila, Petteri Lehtinen, Sauli Miettunen, Jaana Tervaharju, Tuula Tervaharju, Samppa Varis.”]

The Fall of Homunculus

Pentti Otsamo (Kanada, Drawn & Quarterly, 1998)

ISBN 1-896597-15-7

Kansi: Nainen (pyyhkii otsaansa) ja mies (haravan kanssa) kasvimaalla (kuva jatkuu tk)

Takakannessa kerrotaan: ”A sudden, unexpectedc pregnancy changes the lives of a young couple as they begin to grapple awkwardly with their new roles and their eventual foray into parenthood. The months leading up to the birth is a time of both excitement and uncertain ambivalence, and awardwinning Finnish cartoonist Pentti Otsamo intelligently handles these themes in this understated new story told in his bold and inviting drawing style.”

Lisäksi takakansi siteeraa kahta lehtikritiikkiä: ”Geist Magazine: [Otsamo’s drawings] look almost abstract until you notice that each brushstroke is jam-packed with information.”; ”Helsinki Sanomat [sic!]: Otsamo’s visual sense of style is full of expressive power.”

Sisältö on muuten sama kuin myöhemmin julkaistussa suomenkielisessä versiossa, mutta sivutaitto on eri, ja siten myös aukeamat erilaiset, originaaliin merkityt sivunumerot parilliset poikkeuksellisesti oikealla puolella (eli voisi kuvitella tekijän ajatelleen parittomat perinteisesti vasemmalle puolelle). Toimii se hyvin näinkin.

Lisätiedot:

[18 x 18 cm neliö albumi; 64 s. + kannet (sivunumerointi vain s. 6–64 originaaleista = 1–58, huom! Parilliset sivut oikealla puolella);  kannet väri (väripiirros, jossa  mustalla. gem. tekstattu ots. ja tekijä; tk kanen kuva jatkuu, esittelyteksti lad. mustalla, valk. kentässä ISBN-viivakoodi, sen alla lad. kust. tietoja); selkä musta (tekstattuna oranssi gem. tekijä, kelt. gem. ots. ja valk. vers. kustantamo); sisäkannet väri (kenguru, sama 1. ja 2. sk); s. 1, 2  ja 64 musta; s. 3 nimiö + piirros (vinjettinä pieno olento työntää kurpitsaa), s. 4 kust.tiedot lad. gem. (1.painos marraskuu 1998); s. 6–63 mv sk sivun taitossa (numer. Originaalista s. 1–58)] Puuttuu KK?

Ks. myös:
Pieni olento (Otava, 1999)
Petites créatures (çà & là, 2005)

FC Palloseura – nurmikenttien kutsu

[FC Palloseura 1]

Pauli Kallio ja Pentti Otsamo (Otava, 1998)

ISBN 951-1-15330-7 (nid.)

Kansi: Kulmala tekemässä maalia.

Takakansi kertoo: ”Jalkapallon harrastajat jos ketkä tietävät, kuinka dramaattista joukkueurheilu parhaimmillaan on – pallokenttähän on maailma pienoiskoossa. Pauli Kallion käsikirjoittamassa ja Pentti Otsamon piirtämässä sarjakuvassa aiheesta syntyy todellista ruohonjuuritason draamaa: lakonista mutta lämmintä huumoria ja todentuntuisia tilanteita kentiltä ja niiden laitamilta. Albumi koostuu sarjakuvastripeistä, jotka julkaistiin Helsingin Sanomissa vuonna 1997. Höysteenä on muutama uusi sarja” ja: ”FC Palloseura potkii kuutosdivisioonassa, mutta sarjakuvana se on mestarien liigan tasoa. Kirjan molemmat tekijät on palkittu Suomen sarjakuvaseuran Puupäähatuilla.”

Yhdessä stripissä todetaan, että pallokenttä on yhteiskunta pienoiskoossa – vain seksi puuttuu, ja vähän niin tässä käy [toim. huom: vrt. Tom of Finland: Dick]. Huumori jää vähän kuivakkaaksi, ja sinänsä tyylikkään taitavan Otsamon piirostyökin jää hiukan innostumattoman oloiseksi. Strippisarjojen kokoomien helmasyntiä, monotonista rytmiä (tässä kolme strippiä per sivu plus kaksi yksittäistä, yhteensä 131), on pyritty rikkomaan vapaampimuotoisilla yhden sivun ruuduttomilla sarjoilla (yhteensä neljä).

Kallion tuttuun tyyliin lohkaisut ovat älykkölajia: ”Jalkapallo on herrasmiesten peli, jota pelaavat typerykset.” Hauskaa on myös pohdiskelu, että mitähän ammattijalkapalloilijat tekevät vapaa-ajallaan. Sarja perustuu kentälläkin lähinnä sanalliseen huumoriin, jota sen ulkopuolella laajennetaan vaimoihin ja lapsiin, katsomoon ja tv:n ääreen. Inhimillistä otetta lisää hahmojen suru omasta keski-ikäistymisestään.

Lisätiedot:

[21 x 21 cm neliö albumi;  56 s. + kannet, ei skp; kannet väri (kuva jatkuu selkään, oranssissa, valkoreunaisessa laatikossa otsikko vers. pun. ja alaotsikko gem. mustalla, tekijät tekstattu ’kaunolla’ alle piirroksen väripintaan; selkä musta, lad. kelt. vers. otsikko, pun. gem. alatosikko, oranssi gem. kust. ja valk. tekstattu ’kaunolla’ tekijät; tk valk. kentässä lad. mustalla esittely, anfangi vihreässä ’pallossa’, mustassa kentässä lad. kelt. gem. tekijäesittely, lad. valk. gem. kurs. sitaatit, alla oranssilla gem. lähteet Petri Kemppinen, jalkapalloilija ja sarjakuvaneuvos, Atik Ismail, jalkapalloilija ja runoilija, Arto Tiihonen, jalkapalloilija ja urheilututkija + valk. laatikkona ISBN-viivakoodi; pun. kentässä valk. ’palloissa’ kasvokuvat 9 hahmosta: Kulmala, Taipale, Savolainen, Tolppanen, rouva Tolppanen, Teemu Tolppanen, Raatikainen, Rajala ja Liimatainen; s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot; s. 3 strippi (HS 2/4-30) ja sitaatti, Jyrki Vainonen, jalkapalloilija ja kirjallisuustieteilijä; s. 4–11, 14–23, 26–37, 40–45, 48–54 kullakin sivulla 3 strippiä, alkuperäisjulkaisumerkinnät näkyvissä, mutta eivät alkuperäisjärjestyksessä; s. 13, 25, 39, 47 sivulle tehty strippi ilman ruutujakoa; s. 12, 24, 38, 46, 55 tyhjä sivu; s. 56 strippi (HS 51/7–1)]

Ks. FC palloseura 2 – Kenelle pillit soivat (Jalava, 1999)

Fiesolen puutarhat – Arkkitehti Alvar Aallon elämä osa 1: Vuodet 1898–1927

Jussi Jäppinen & Risto Oikarinen (KopiJyvä, 1998)

ISBN 952-5092-08-9 (sid.)

Kansi: Sisäänkäynti talvisessa illassa.

Sisällys [ei varsinaisia lukuja, jako johdantoruuduista]:
s. 3–7 [johdanto ilman otsakekuvaa]
s. 8–13 ”Hieman vartuttuaan alkoi maanmittariperheen esikoinen Alvar päästä jyvälle aikuisten askareista.”
s. 14–21 ”Pian Alvarin maailma laajeni kotoisen pihapiirin ulkopuolelle.”
s. 22–25 ”Aallot kotiutuivat nopeasti Jyväskylään…”
s. 27–37 ”Aivan kuten isällään oli Alvarillakin Jyväskylässä laaja kaveripiiri…”
s. 38–41 ”Kun Alvar oli päässyt vauhtiin, häntä ei pidätellyt enää mikään!…”
s. 42–47 ”Alvarin seikkailut jatkuivat, uusina kavereina pensselit ja paletti.”
s. 48–57 ”Nuori maalari sai opettajakseen seminaarinmäen shamaanin.”
s. 58–63 ”Alvarin ensimmäisen opiskeluvuoden aikana 1916–1917 olot Suomessa ja Venäjällä olivat levottomat…”
s. 64–69 ”Alvarin opintoja kesti vain vajaan vuoden, ennen kun jo uudet koettelemukset imaisivat hänet mukaansa…”
s. 70–79 ”Sodan päätyttyä Alvar palasi Helsinkiin jatkamaan opintojaan.”
s. 80–87 ”Alvarin taiteellinen mielenkiinto ei suuntautunut yksinomaan arkkitehtuuriin.”
s. 88–99 ”Syksyllä 1923 Alvar muutti takaisin Jyväskylään ja tarttui ensi töikseen – pensseliin!”
s. 100–101 ”Nuoren suunnittelijan unelmat alkovat toteutua monin konkreettisin tavoin.” [aukeaman kollaasi]
s. 102–109 ”Eräänä kauniina maaliskuisena päivänä 1924.”
s. 110–115 ”Myöhemmin Euroopan yllä.”
s. 116–128 ”Kevään koittaessa työväentalon tellingeillä.”

Myöhemmän kirjan tiivistelmä kuvaa ykkösosaa: ”Sarjan ensimmäisessä osassa seurattiin päähenkilön varhaisia vaiheita. Siinä liikuttiin lapsuuden lakeuksilla Kuortaneella, koulupojan kommervenkeissä Jyväskylän kaduilla, sisällissodan karussa todellisuudessa, Helsingin opiskelijaympyröissä ja ensimmäisillä ulkomaanmatkoilla. Lopuksi päädyttiin nuoren arkkitehdin ensimmäisen oman toimiston suuriin haasteisiin ja eletään alkavaa perheonnea. Teoksen lopussa Alvar käänsi Fiatinsa nokan Jyväskylässä kohti uusia haasteita…”

Arkkitehti, akateemikko Alvar Aallon satavuotisssyntymävuoden kunniaksi aloitettiin hänestä kovakantisten elämäkertasarjakuvien sarja, ja vieläpä saman tien kahdella kielellä, suomeksi ja englanniksi. Varsin erikoinen uhkayritys, joka sitten lopulta jäikin kesken. Osaksi syynä oli verkkainen kerronta – ensimmäisen osan sivulla 128 päästään vasta arkkitehdin uran alkuvaiheisiin.

Kerrontaan lienee vaikuttanut vahvasti Göran Schildin Aalto-kirjallisuus, mutta sarjakuvallinen kerronta on aika katkelmallista, enemmän kuvittavaa ja vähemmän elämyksellistä. Arkkitehdin tkeniseen piirtämiseen viittaava tekniikkaa tuottaa kuivahkoa jälkeä, joko liian suuren originaalikoon tai liian ohuen viivan käytön takia.

Yllättäen jopa perspektiivit heittävät, ja matemaattissesti oikeinkin piirrtyissä kuvissa on outouden vaikutelmaa. Siis avian toisin kuin Aallon omassa, orgaaniseen viivaan perustuvassa ilmaisussa. Yksityiskohtien viimeistely on osoittautunut liian suureksi urakaksi., ja ihmiet ovat tyypillisen onttoja planssihahmoja – niitä joita näkee arkkitehtikilpailujen perspektiivikuvissa.

Albumin harmaasävytys tietokoneella yrittää peittää piirrosten aneemisuutta, mutt asaakin lopputuloksen näyttämään mustavalkoisena painetulta värialbumilta. Parhaimmillan sävyt ovat kannessa värien kanssa – tosin siinäkin oudon synkkänä visiona niin valoisasta hahmosta kuin Alvar Aalto.

Lisätiedot:

[30 x 22 cm pysty kovakantinen kirja; 128 s. + kannet ja kansilehdet (2+2+2+2), ei skp; kansi väri (mustaan pohjaan sävytetty piirros, jossa tietokoneväritys, upot. otsikko lad. vers. punaisella valkoisin varjoin, alaots. lad. vers. valk., tekijät lad. valk. gem., kust. logo); selkä musta, lad. tekijät valk. gem., otsikko lad. vers pun., valkoisin varjoin, kust. logo; tk musta, lad. valk. gem. esittelyteksti + valk. laatikossa ISBN-viivakoodi; s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot + lad. saatesanat & kiiitokset; s. 3–128 mv sk, jossa harmaasävytys tietokoneella ja teksti lad. tekstausfontilla; sivunumerot lad. ylös keskelle]

Ks. myös:
Fiesolen puutarhat – Arkkitehti Alvar Aallon elämä osa 2 vuodet 1927–1939 (KopiJyvä, 2000)
Fiesolen puutarhat – Arkkitehti Alvar Aallon elämä osa 3 vuodet 1939–1955 (KopiJyvä, 2003)

Folkets Dagblad 1998

[Folkets Dagblad 8]

Leif Sjöström (Scriptum, 1998)

PUUTTUU KANSALLISKIRJASTOLTA

Lisätiedot:

[Muuten kuten edelliset?]

Ks. myös:
Folkets Dagblad |1] (Scriptum 1991)
Folkets Dagblad från A till Ö (Scriptum 2003)

Gardens of Fiesole – Life-story of Alvar Aalto vol 1: The Years 1898–1927

Jussi Jäppinen & Risto Oikarinen (KopiJyvä, 1998)

ISBN 952-5092-09-7 (sid.)

Kansi: Sisäänkäynti talvisessa illassa.

Sisällys [johdantoruuduista]:
s. 3–7 [johdanto ilman otsakekuvaa]
s. 8–13 ”As Alvar grew, he soon picked up quite a lot about the doings of grouwn-ups.”
s. 14–21 ”Before long Alvar’s world begand to grow wider.”
s. 22–25 ”The Aaltos soon began to feel at home in Jyväskylä…”
s. 27–37 ”Just like his father, young Alvar had a large circle of friends…”
s. 38–41 ”Once Alvar had got going, nothing could stop him…
s. 42–47 ”Alvar continued his adventures, accompanied by two new friends: his paintbrush and palette.”
s. 48–57 ”The young painter had a good fortune to get a wise man to teach him.”
s. 58–63 ”Alvar’s early student years 1916–1917 were turbulent times for Finland living under Russian rule…”
s. 64–69 ”After a little less than a year, alvar’s studies were interrupted as he was drawn into new adversities…”
s. 70–79 ”After the war Alvar returned to Helsinki to carry on his studies.”
s. 80–87 ”Alvar’s artistic ambitions were by no means limited to architecture.”
s. 88–99 ”In the autumn of 1923 Alvar moved back to Jyväskylä. The first thing he took up was – a paintbrush!”
s. 100–101 ”The young architect’s dreams were fulfilled in a variety of ways.” [aukeaman kollaasi]
s. 102–109 ”A beautiful day in March 1924.”
s. 110–115 ”Above Europe, shortly afterwards.”
s. 116–128 ”A spring day on the scaffolding of the workers’ house.”

Englanninkielinen versio (käännös Arja Kantele), muuten yhtenevä suomenkielisen laitoksen kanssa. Käännöksessä on jonkin verran kömpelyyksiä, jotka olisi voitu välttää äidinkieleltään englanninkielisellä kääntäjällä.

Lisätiedot:

[30 x 22 cm pysty kovakantinen kirja; 128 s. + kannet ja kansilehdet (2+2+2+2), ei skp; kansi väri (mustaan pohjaan sävytetty piirros, jossa tietokoneväritys, upot. otsikko lad. vers punaisella valkoisin varjoin, alaots. lad. vers. valk., tekijät lad. valk. gem., kust. logo); selkä musta, lad. tekijät valk. gem., otsikko lad. vers pun., valkoisin varjoin, kust. logo; tk musta, lad. valk. gem. esittelyteksti + valk. laatikossa ISBN-viivakoodi; s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot + lad. saatesanat & kiiitokset; s. 3–128 mv sk, jossa harmaasävytys tietokoneella ja teksti lad. tekstausfontilla]

Ks. myös:
Gardens of Fiesole – Life-story of Alvar Aalto vol 2 the years 1927–1939 (Minerva, 2001)
Gardens of Fiesole – Life-story of Alvar Aalto vol 3 the years 1939–1955 (KopiJyvä, 2003)

Hangover – avaruussekoilu

Aura Ijäs (Ikaros, 1998)

ISSN 0782-6052

Kansi: Avaruusalus Hangover tähtitaivasta vasten, etualalla henkillökunta ’ryhmäkuvassa’ (= s. 92).

Sisällys (sarjakuvat):
s. 4–18 1. luku – Avaruussekoilu
s. 20–35 2. luku – Hiljan visiitti [käsik. Aura & Antti Ijäs, taide Aura Ijäs]
s. 38–54 3. luku – Se on hajalla [käsik. Aura & Antti Ijäs, taide Aura Ijäs]
s. 56–74 4. luku – Hihihihi–iik! [käsik. Antti Ijäs, taide Aura Ijäs]
s. 76–91 5. luku – Ai kun se on söpö
s. 94–105 6. luku – Kaasujuttu

Tämä on oikeastaan vielä omakustanne, eikä ole edes ISBN- vaan ISSN-luokituksessa eli lehti, mutta kun se nyt kuitenkin on tunnetun tekijän ensimmäinen albumi, niin käsitellään tässä.

Takakansi kertoo: ”Hangover – Avaruussekoilu on Aura Ijäksen esikoisalbumi ja se on hulvatonta parodiaa niin tv:n avaruussarjoista kuin jokapäiväisestä elämästäkin. Avaruusalus Hangoverilla ei ole mitään erityistä merkitystä avaruudessa ja siksi sen miehistö joutuu jatkuvasti koomisiin tilanteisiin joita ryydittävät hauskat yksityiskohdat ja kommellukset. Tämän albumin Ijäs on tehnyt omaksi ja muiden science-harrastajien iloksi.”

Aura Ijäs (s. 1981) julkaisi ensimmäisen piirroksensa avaruusaluksista Ikaros-lehdessä nelivuotiaana ja kymmenkuukautisena 1986, pääsi 30 palkitun joukkoon 12-vuotiaana Iltalehden dinosauruspiirustuskilpailussa (julk. 16.10.1993) ja teki kotona vuoden 1996 alkuun mennessä 54 numeroa lehteä ”Kissajumala Ra” sekä 1994 30-sivuisen kotisarjiksen ”3 psykopaattia ja hullu kissa”, joista ideoista kehittyi valokopioina levinnyt 19-sivuinen scifi-sarjis ”The Ultimate Team” (mukana myös tekijä, sekä Nintendon ja Disneyn hahmoja).

Hangoverin Aura aloitti 17-vuotiaana joulukuussa 1997, ja nuorempi veli Antti (s. 1985) tuli mukaan käsikirjoittajaksi ja suunnittelemaan avaruusaluksen sisätiloja. Suureen hahmokaartiin kuuluvat mm. kapteeni Ekku-Perkele ihmismiehistöineen, pantsuaani Etanoljozodo, keskustietokone Brainless ja robotti Mac, kissoja ja koiria.

Ensimmäisessä luvussa aluksen lääkäri kävelee unissaan ja lähtee sukkulalla planeetalle pelastuspartio perässään. Toisessa vierailee Erkin ärsyttävä täti, avaruusalus Hopelessin kapteeni Hilja Rinne, lemmikkinään leijona Silkkitassu. Kolmannessa tutustutaan avaruusasema Mörskään ja kalevala-luokan alukseen Leuto-Lieto Lemminpoikaan sekä alus Tilitanttiin ja kapteeni Titi Honkkiin. Neljännessä tutustutaan Hi-iikiläisiin, jotka puhuvat vain ”Hihihi…” ja ”Iik”. Nämä Ilet vievät aluksen ja rikkovat paikkoja, mutta heidän hallituksensa korvaa ja korjaa… Viidennessä tavataan liian söpö kissa Iärgh Räyr ja ripitiitti-dino Jihad [sic!]. Kuudennessa kaasumaiset oliot miehittävät aluksen, kopioivat unia ja aiheuttavat pääkipua – ja ne hoidellaan imurilla!

Scifisarjojen parodia toimii: ”Tuntuu siltä, että Hangoverille muuttaa koko ajan lisää jengiä.” Tyyli yhdistelee mm. saippuasarjoja, scifiä, Disneytä ja mangaa. Ijästä voinee hyvällä syyllä pitää ensimmäisenä varsinaisena kotimaisena mangapiirtäjänä. Piirrostyyli on ilakoiva, selkeä ja kepeä.

Lisätiedot:

[25 x 17 cm pysty albumi (Kansalliskirjaston kappale sidottu koviin kansiin, selkämys ei näy); 108 s. + kannet, ei skp; kannet mv (mustalla pohjalla mv piirros, tekijä, otsikko ja alaotsikko lad. valk. vers;  tk musta, lad. valk. vers. ”Hangover – Avaruussekoilu on Aura Ijäksen esikoisalbumi ja se on hulvatonta parodiaa niin tv:n avaruussarjoista kuin jokapäiväisestä elämästäkin. Avaruusalus Hangoverilla ei ole mitään erityistä merkitystä avaruudessa ja siksi sen miehistö joutuu jatkuvasti koomisiin tilanteisiin joita ryydittävät hauskat yksityiskohdat ja kommellukset. Tämän albumin Ijäs on tehnyt omaksi ja muiden science-harrastajien iloksi.”; s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot + omistus; s. 3, 19, 37, 55, 75, 93otsikkosivut mustat, lad. valk vers.; s. 4–18,  20–35, 38–54, 56–74, 76–91, 94–105 mv sk; s. 36, 92 mustalla pohjalla piirros (s. 92 = kansikuva); s. 106 Kissajumala Ra –strippi 1994; s. 107 Pikku Anna -parodia 1993 = ”Pikku Annan iloinen päivä” – ”Ei kelvannut Suomen Mad -lehteen”; s. 106–108 ”Tämän sarjakuvan tekijä” (mv valokuva ja kahden palstan ladottu esittely + kuvitusnäytteet); s. 108 the Ultimate Team -sarjakuvan 2. sivu ja kansi 1995)]

Ks. Draco (Ikaros, 1999)

Jasso on super!

Jii (= Juha) Roikonen (Arktinen Banaani, 1998)

ISBN 952-9809-23-9 (nid.)

Kansi: Jasso super-asussa shakkiruututaustan yllä (jatkuu tk).

Sisällys (sarjakuvat):
s. 4–5 Jasso ja harmaa talous
s. 6–17  Jassso superlomalla
s. 18 Jasso ja laiska liesituuletin
s. 19 Jasso ja donkkaava donitsi
s. 20 Jasso ja vipinää veneessä
s. 21 Jasso ja vohveliwestern
s. 22 Jasso ja ponneton patja
s. 23 Jasso ja puutunut pulla
s. 30 Super pannukakku
s. 31 Super pukupulma
s. 32–39 Keräilyerä
s. 40 Jasso ja pikaruokapäivä
s. 41 Jasso ja tahnatöhöt
s. 42–43 Jasso ja vesivahinko
s. 44 Jasso ja hiljaiset illat
s. 45 Jasso ja pöntön prätkäfiilis
s. 46 Jasso ja holtiton häntä

Pääkirjoituksessa tekijä kertoo tämän, kaikkiaan kymmenennen Jasso-albumin julkaisumuodon olevan kaikkein jassomaisinta formaattia, eli lehtimäinen, makasiinimainen, sarjakuvien lisäksi kirjepalstaa ja tehtäväsivuja sisältävä.

Pääkirjoituksessa Jii mainitsee myös Jasso-Glubin aloituksen ja tv:lle tuotetut Jasso-animaatiot sekä Taiteen keskustoimikunnan tuella käsikirjoitettavat Super-Jasso -animaatiot. Seuraavan albumin mainittiin olevan tulossa jo seuraavana vuonna, mutta se ilmestyi vasta 2002 – ja samalla vaihtui kustantamo.

Pystysivun muotoon tehdyissä sarjoissa seikkailevat Jasson ja hännän / Super-Jasson ja Hyperhännän lisäksi myös Jii-Man ja Bow-Boy sekä Ultranainen. Huumori hipoo jo kikkailun ja itsetarkoituksellisen vekkuloinnin rajapyykkiä, mutta piirrostyö on sujuvaa ja yksityiskohdat lystikkäitä.

Sivulla 2: ”Tämän albumin tekemistä on tuettu Sarjakuvantekijät ry:n apurahalla.” Huom! Tässä ei käsitellä Roikosen ja Arktisen Banaanin ”Jasso Glubeja”, jotka ovat ”Jasso-Glubin jäsenlehtinä” nimenomaan lehtiä (ainakin numerot 1–6, 1999–2001).

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 48 s. + kannet; kannet väri (väritetty piirros, kannessa lisäksi ylh. ja alh. sininen kaista, jossa piirrettynä oranssi gem ”Jii”, vers. ”, Roikonen”, kelt.  vers. iso ”Jasso” ja pienempi oranssi ”on super!”, alla oranssi vers. kust.; tk.piirros jatkuu, oik. laidassa sininen pystykaista, jossa 5 väritettyä Jassoa, kuvan päällä upot. lad. pun. gem. sitaatti, sin. lähde = ”Kivi Larmola, Sarjainfo-lehden päätoimittaja, Puupäähatulla palkittu sarjakuvantekijä, Sarjainfo 4/97, alaosassa valk. kentässä puna-sini-mustalla ”Arctic Banana Collection ja ISBN-viivakoodi); selkä sin., lad. gem. pun. tekijä ja kust., vers. kelt. otsikko; s. 47 lad. lista ”Jassot”; sisäkansissa tummansini-valkoisella hahmogalleriaa malliin Tintti; s. 1 nimiö, vain tekstit kuten kannessa; s. 2 kust. tiedot; s. 3 Jiin pääkirjoitus ja sisällysluettelo + piirroksia; s. 4–23, 30–46 mv sk sivun taitossa; s. 24–25 ”Jassolokero”, kirjepalstaa 3 palstalla + piirroksia; s. 26–27 tehtäviä; s. 28 tekstiä Jasso-Glubista + ”Jassoa saatavilla” + piirroksia; s. 29 neljälle palstalle lad. ”Sangarisivu” + piirroksia; s. 47 lad. lista ”Jassot”; s. 48 tyhjä]

Ks. myös:
Jasso – Lemmen kissa (Arktinen Banaani, 2002)
Jasso purkissa (Tammi, 2002)

Joulupukin päiväkirja

Ulla Etto, Jorma Etto (Arktinen Banaani, 1998)

ISBN 952-9809-24-7

Kansi: Joulupukki arkiasussa syksyisessä maisemassa (kuva jatkuu takakanteen, jossa koiransa)

Takakannen mukaan ”Intiimit paljastukset Joulupukin hämärästä menneisyydestä, henkilökohtaisesta kriisistä ja olemisen ongelmasta: ’Etsin rauhaa, joka on tydellista ja syvää, eikä mitään joulurauhaa’.” Teos perustuu tekijän isän pienoisromaaniin ”Joulupukin päiväkirja” (1963).

Vähän lupaukseksi tama valitettavasti jäi. Ajatus on oiva, mutta toteutus valitettavan amatöörimäinen. Sarjakuvailmaisu ei ota sujuakseen, ja alkuperäistekstin sävyt eivät oikein toteudu. Mauri Kunnas teki saman paremmin kuvakirjamaisesti.

Sarjakuva sopii muutenkin vähän huonosti käyttöön, kun ilmeisesti alkutekstistä siteerataan: […] ”Nikolauksen hengentuotteet kiillotettaisiin mitäänsanomattomiksi sarjakuviksi. Pyhäkoululaisten vastenmieliseen käyttöön.” Ja: […] ”tarjoan vain aiheita pilapiritäjille,noille tyhjännaurattajille!”

Tarina kulkee 24.6. päivän merkinnöistä 24.6. merkintöihin, eli vuoden verran juhannuksesta toiseen ja siinä välissä käydään hahmon nuoruudessa, esihistoriassakin vanhojen päiväkirjojen kautta ja ns. pyhiinvaelluksellakin Barissa, oppi-isien, pyhän Nikolauksen ja knecht Ruprehtin, vaiheissa.

Ohimennen käydään läpi erilaisia joulun liittyviä (lieve)ilmiöitä, sivutaan pukin omaa stressiä ja käytännön logistiikkaa.

No, varmaan hyvä tarkoitus, ei vain toiminut. Ei se piirrostyylistäkään ole kiinni, esimerkiksi Ville Ranta on hyvin samantapaisella tekniikalla saanut syvällisempää jälkkeä aikaan.

Lisätiedot:

[27 x 21 cm pysty albumi; 56 s. + kannet, ei skp; kannet väri (kansissa väripiirros, johon upotettu lad. mustalla vers. tekijänimet, gem. pun. mustin varjoin lad. ’kaunolla’ ots.; kuva jatkuu takakanteen selän yli); elkä lad. tekijät ja ot. Skuten kannessa, must. vers. kustanatamo; tk kubaan lad. otsk kuten kannessa ja mustalla gem. esitelyteksti; sivuja ei numeroitu; s. 1 lad. omistus ”Emmalle”; s. 2 tyhjä; s. 3 otsikko; s. 4 tyhjä, s. 5 nimiö; s. 6 kust.tiedot + piirros ja lad.: ”Suomen Kulttuurirahaston Lapin rahasto ja Lapin läänin taidetoimikunta ovat tukeneet tämän kirjan tekemistä.”; s. 7–55 mv sk sivun taitossa, painoväri ruskea, tekstit tekstattu, päiväkirjamerkinnät ’kaunolla’, muuten vers.]

Kaksin

[Kaksin 1]

Maria Björklund (Arktinen Banaani, 1998)

ISBN 952-9809-16-6 (nid.)

Kansi: Pariskunta sovalla, tyttö lukee kirjaa, poika katsoo olan yli, paidassa ”Spider Baby” -mainos (aihe s. 25)

Animaattorina ja hahmosuunnittelijanakin taitavan, piirtäjänä virtuuoosisen,  Maria Björklundin sanomalehtistrippien valikoima, jossa kussakin jaksossa nähdään erilainen pariskunta (tai jopa parina ihminen ja telkkari). Parisuhdemuodot  vaihtelevat, joten pyrkimys on selvästi yleisinhimillisyys. Piirrostyyli ja esim. ruuturajaus vaihtelevat elävästi aiheen mukaan. Eläytymiskuky näkyy myös sivuhahmoissa (kuten koiran ilmeissä), ja piirtämisen ilo heijastuu jopa ruutujen erilaisista rajauksista.

Dialogille rakennettuina varsin filosofisiksi kasvavat stripit ovat usein hauskoja, joskus koskettaviakin, tyylilajin vaihdellessa ironiasta romanttiseen. Oivaltavasti Björklund kuvaa todella erilaisia ihmisiä, ei tyyppeinä vaan yksilöinä, ja hauskasti yhdisteltyinä. Mukana on mm. liikuntaesteinen, maahanmuuttajia ja erilaisia seksuaalisia suuntauksia laajalla paletilla. Tekijän näkökulma on lämpimän humoristinen, ja mikään inihimillinen ei ole vierasta tai pelottavaa, vaan kaikki nähdään keskinäisen rakkauden kautta. Kaikkiin tekijä suhtutuu yhtä reilusti, ymmärtäen ja hyväksyen – ja varmaan saa lukijankin laajentamaan näkökulmaansa.

Lisätiedot:

[18 x 25 cm vaaka albumi; 48 s. + kannet, sisäkansissa painatus tumm npunaisella (valkoisella ’tapettina’ piirroksia, erilaisia sydämiä); kannet väri (sinisellä pohjalla lad. mustareun. keltaisella gem. otsikko ja valkoisella gem. tekijä, velkoisella gem kust., upotettu väripiirros, ylä- ja alareunassa musta raita, jatkuvat selän yli tk; selkä sin, lad. kelt. gem otsikko; tk. sin, keskellä mustissa raameissa mv. piirrosruutu + lad. valk. vers. ”Arctic Banana Collection”; s. 1 otsikko; s. 2 tyhjä; s. 3 nimiö; s. 4 kust. tiedot; s. 5–46 mv sk. kaksi vaakastirippiä per sivu, kussakin on pysty nimiö, jossa sign. 1995–1997 ja osassa numerointi, eivät järjestyksessä; s. 47 lad. lista: ”Arctic Banana Collection – 1 Pertti Hämäläinen ja Pekka Seppänen Loikkaset; 2 Maria Björklund Kaksin; 3 Jii Roikonen: Jasso on Super!”; s. 48 tyhjä]

Ks. Kaksin (Arktinen Banaani, 2010)

Kalevala

[Kalevala I]

Kristian Huitula (Huitula, 1998); 2.p. 1999

ISBN 952-91-0318-2 (nid.)

Kansi: Väinämöinen nojaa molemmin käsin miekkaansa, ympärillä muita Kalevalan hahmoja ja maisema, jossa luurankoja

Sisällys [suomennettuna engl. laitoksen mukaan, hakasuluissa piirrossivujen numeroinnin mukaan]:
s. 3–10 [1–8] Maailman synty ja Väinämöisen syntymä
s. 11–19 [9–17] Aino
s. 20–27 [18–25] Joukahaisen kosto
s. 28–59 [26–57] Sammon taonta
s. 60–70 [58–68] Kilpakosinta

Kristian Huitula kehittyi ammattimaisena sarjakuvan tekijänä varsin nopeasti. Vuosien -95 ja -96 albumeista on iso harppaus tähän, varsin valmiiseen tyyliin. Aikamoista rohkeutta osoittaa hanke, joka jäi Gallén-Kallelaltakin kesken, eli kansalliseepos Kalevalan kuvittaminen, ja nyt vielä sarjakuvamuodossa, varsinkin kun kielessä on säilytetty perinteitä. Toinen osakin tuli jo vuonna 2000, ja kohta (2003 ja 2005) myös venäjän- ja englanninkieliset painokset koko tarinasta.

Huitula antaa tekstin elää omillaan, tosin aika pitkinä otteina, ja tavallaan säestää sitä omalla, varsin kauniilla graafisella osaamisellaan. Sävy on synkeä, mutta tavallaan linjassa esim. amerikkalaisen ja englantilaisen supersankarityylin kehitykseen nähden, ja siellähän Huitulan esikuvat lienevätkin. Jälleen kerran nähtiin, että klassisissa myyteissä ja ihmiskunnan perustarinoissa on loputtomasti materiaalia uustulkinnoille.

Kokonaisuus on vauhdikas, ja tunnelmat vaihtelevat romanttisesta inharealistiseen ja milteipä silkkaan horror-genreen. Kansi on komea, ja muutenkin ulkoasu on huoliteltu ja pohdittu, julkaisukokokin grafiikalle juuri oikea. Tämä tarinan ensimmäinen puolisko etenee maailman synnystä Pohjolan pitoihin, eli Lemminkäisen Pohjolaan paluun aattoon.

Huitula risteyttää kansallisromantiikan läntiseen sarjakuvalehtityyliin tavalla, joka tuo mieleen myös Hannu Lukkarisen (ks. Alamaailma ja Nicholas Grisefoth).

Mainittakoon, että Kalevalaa sovitti jo sarjakuvamuotoon myös Ursula Niemistö, mutta sarja oli vain lehtilevityksessä (Bull´s , 1981–86, toki yli kymmenessä lehdessä ja Ruotsia myöten) eikä päässyt albumiksi asti, vaikka jaksoja kertyi lähes kolmesataa sivua.

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 72 s. + kannet, ei skp; kannet väri (kansikuva maalaus, johon upot. ruskeaan laatikkoon keltaisin fraktuuramaisin kirjaimin otsikko, kjeltaiseen laatikkoon lad. gem. tekijä, vas. laidassa pysty keltamusta koristekuvio, jonka erottaa kuvasta valkomusta koristeraita; selkä vaaleanruskea, lad. gem. tekijä ja ots.; tk vaalenaruskea, keskellä kaista valko-ruskeaa kangaskuviointia, vas. pysty valkomusta koristeraita); s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot; s. 3–70 mv sk. sivun taitossa (numeroitu 1–68); s. 71 tyhjä, s. 72 vas. pysty valkomusta koristeraita]

Ks. myös:
Kalevala II – Jälkimmäinen osa (Huitula, 2000)
Venäjän- ja englanninkieliset, kovakantiset laitokset I+II osista (Fantacore Media, 2003, 2005)

Karussell

Kati Kovācs (Schreiber & Leser, 1998)

ISBN 3-929497-86-7 (nid.)

Lisätiedot:

[Lähes identtinen saksankielinen versio.]

Ks. Karuselli (Like, 1996)

Kemi 17

– Kanerva ja muita sarjakuvia Kemin 17. Valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta

Heikki Porkola toim. (Kemin sarjakuvakeskus, 1998)

ISBN 952-9686-18-8 (nid.)

Kansi: Kanerva soittaa sähkökitaraa, kettu kuuntelee (Peteri Tikkanen).

Sisällys:
sisäkansi Antti Nieminen: [Hän on Väinö]
s. 2 Antti Vestola: Terroristi orava tapaa terroristi rotan
s. 5–9 Petteri Tikkanen: Kanerva [1.p. stripit; pääpalkinto; 19 kpl]
s. 10–11 Tomi Tuominen: Kung Fu poliisit [2.p. stripit; 8 kpl]
s. 12–13 R. Korpela: Nature morte [3.p. stripit; 6 kpl]
s. 14–24 Ville Pynnönen: Meidän luokan Milla Magia [1.p. novellit]
s. 25 R. Korpela: Kameleontin evoluutio [2.p.; väri]
s. 26–32 Kati Kovács & Pauli Kallio: Miksei koirani hauku kun sinä tulet käymään? [3.p.]
s. 33– 37 Janne Harju: Pako [3.p.]
s. 38–43 Kimmo Taskinen & Veikko Huovinen: Turhautunut Koogaburra [4.p.]
s. 44– 48 Marko Leinonen: Labyrintti nimeltä elämä [4.p.; väri]

Tällä kertaa asiantuntijoina Sarjainfosta Kivi Laromola ja Aku Ankasta Jukka Heiskanen. Kilpailuun osallistui 251 tekijää, joista 222 piirtäjiä ja 29 käsikirjoittajia, novelleja 235 ja strippejä 38 sarjaa. Naisia mainittiin olleen nyt 54 eli viidesosa osallistujista.

Petteri Tikkanen voitti jo toisen kerran, ja enimmäisenä kymmeneen vuoteen voitti pääpalkinnon strippisarjalla Harri Pystysen jälkeen. Kimmo Taskinen onnistui sovituksellaan Veikko Huovisen novellista, ja jatkoahan seurasi Kemin albumisarjassa. Tomi Tuomisen Kung Fu –poliisit päätyivät vielä kahdeksikin albumiksi.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet (2+2); kansi väri (valk. pohjalla väripiirros, yllä rusk. ja kelt. palkit, joissa Lempi-logo mv ja tekstilogo ”Kanerva” valk. gem. mustin rajauksin, lad. must. vers. alaots., gem. toim, alh. kelt. pystypalkki ja rusk. vaakapalkki, sinivalk. shakkiruutunauhaa, valk. pohjalla lad. must. gem. kust.; selkä rusk./sinivalk. shakkikuvio/kelt./valk./kelt./ruskea, valk. osalla lad. must. vers. ”Kanerva”; tk. valk. pohjalla rusk, kelt. ja valk. kaistat, sinivalk. shakkiraitaa, valk. kentässä mv piirros sivulta 8 ja alakulmassa pyöreä sign. Petteri Tikkanen); 1. sk mv + lisäväri pun.; 2. sk  kilpailuilm mv + lisäväri pun.;  s. 1 nimiö, tekstilogo kuten kannessa, lad. tekijät ja kust. tiedot (kannet Petteri Tikkanen; paino Värisuora, Kemi) + ISBN; s. 2 mv sk + ’leima ”17”, Lempi-logo ja sarjakuvakeskuksen tiedot; s. 3–4 lad. kilpailutiedot ja arviot ots. ”Kotimainen sarjakuva voi hyvin” + ruutunäytteitä; s. 5–48 sk sivun taitossa; s. 25, 44–48 väri; 2. sk  ; sivunumerot lad. alas keskelle]

Kootuimmat teokset – kuvasarjalajitelma vuosilta 1979-97

Jukka Tilsa (”piirsi ja kertoi”), toim. Pauli Kallio (Suuri Kurpitsa, 1998)

ISBN 952-9887-19-1 (nid.)

Kansi: Aavikolla musta saksofonisti, mustekalalla kärpäslätkä ja lusikka, nuotti keitossa

Sisällys (sarjakuvat):
s. 0 = 1. sisäkansi – Iltanuotio (1982, ennenjulkaisematon)
s. 1 Viulisti-Ville (1983, Nahkabanjo 30/83) [kolmiruutuinen sivu vinjettikoossa]
s. 4 Partapotso (1979, Nuuka Nautinto 4) [yksirivinen strippi]
s. 5 Armas ja Eino (1979, Nuuka Nautinto 4)
s. 6 Supermauno seikkailee studiolla (1979, Nuuka Nautinto 3)
s. 7 Suuri tietokilpa (1979, Nuuka Nautinto 3)
s. 8–9 Supermauno seikkailee : Kauhistava Rumuuttaja (1979, Nuuka Nautinto 3)
s. 10 Keskikostean sademetsän Korkeajännitys ja muita strippejä (1979, Nuuka Nautinto 4) [kolme strippiä]
s. 11 Tomaatti (1980, Ulo 6/80) [kolmen sivin sarja]
s. 11 Haastattelu (1981, Ulo 1/81) [yksirivinen strippi]
s. 12 Huh! (1981, Ulo 1/81)
s. 13 Julkea juna (1980, Ulo 6/80)
s. 14–16 Lentokone lentää ilmatilassa (1981, Kannus 7)
s. 17 Tampio-Tanelin xkailut (seikk.) (1982, Ruututarha)
s. 18 Ostoksilla (1982, Ruututarha)
s. 19 Hylje (1982, ennenjulkaisematon)
s. 20 Sirkus (1982, Tapiiri 3/85)
s. 21 Lännen Laki (1982, Tapiiri 3/85)
s. 22 Rahahuolia (1982, Kannus 11)
s. 23 Peltisepällä (1982, Kannus 11)
s. 24 Sellon arvoitus (1982, Kannus 11)
s. 25 Dynaaminen grillauspalaveri (1992, Suuri Kurpitsa 40)
s. 26–29 Vyötiäisen paluu (1992, Suuri Kurpitsa 39)
s. 30–31 Janoisen hahmon synkeä kohtalo (1992, Suuri Kurpitsa 39)
s. 32–33 Bird ja Duke – Ilta Mintons’illa (1992, Suuri Kurpitsa 39)
s. 34–36 Kourallinen putroa (1993, Suuri Kurpitsa 40)
s. 37–39 Supermauno – Hullun buzzi-kuzzin tapaus (1993, Suuri Kurpitsa 41)
s. 40–43 Pulteri Kalma eli ”Kalteri Pulma” (1993, Suuri Kurpitsa 41)
s. 44–45 Daddy Wolf – meets Lerbie the Gunslinger (1994, Wolfmen: Brutal -CD)
s. 46–47 Kex Willer – ”Hattutemppu” (1994, Suuri Kurpitsa 1994)
s. 48–50 Zärwoodin iloiset weikot – Munkki-kahvit (1994, Suuri Kurpitsa 1996)
s. 51 ”Round Midnight” (1996, ennenjulkaisematon)
s. 52–57 Se talvinen tarina (1996, Ilta-Sanomat) [Kuukauden kotimainen, 19 strippiä + luonnoksia ja pilapiriros]
s. 58–59 Rosvot – Hikinen iltapäivä (1996, Suuri Kurpitsa 1997)
s. 60 Tohtori Torikauhu, parrakas Sulake sekä Oudon ropinan arvoitus (1996, Suuri Kurpitsa 1997)
s. 61–64 Zärkönen! (1997, Suuri Kurpitsa 1998)
s. 65 = 2. sisäkansi Meri’xvot (1982, ennenjulkaisematon)

Takakansi väristrippi [yksirivinen, pannukakku-gag]

Tässäpä enteellinen otsikko jos mikä! Tilsan sarjoista on varmaan julkaistu kotimaisten sarjakuvantekijöiden töistä eniten kokoomia ja toisintoja – ehkä Janssonien Muumin jälkeen… ja ehkä myös myöhempien B. Virtasten, Viivien ja Wagnerien sekä Fingerporien.

Kirjan alussa Tilsa muistelee kiitettävän itsekriittisesti sarjojen syntyvaiheita ja tunnustaa joitakin valistuneelle lukijalle aika ilmeisiä vaikutteitaan.

Kokoomaluonteen vuoksi sarjat ovat epätasaisia, paikoin absurdin nerokkaita, paikoin vain nokkelia, paikoin jopa nipin napin julkaisukynnyksen ylittäviä.

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 64 s. + kannet (2+2); kannet väri; 1. Ja 2. sisäkannessa mv sk painoväri punaruskea; s. 1 nimiö lad. + vinjettinä mv sk-sivu + lad.kust.tiedot; s. 2–3 lad. esipuhe J. Tilsa 6.10.1998: ”Näin se muistaaxeni oli” + kaksi piirrosta kuvituksena; s. 4–64 mv sk eri muodoissa, kaikki tekstattu, sivunumerot lad.; s. 64 lad. Suuren Kurpitsan julkaisulista]

Ks. myös:
Päin heiniä (Suuri Kurpitsa, 1999)
Zuurehkot zetelit (Suuri Kurpitsa / Wood Productions, 2000)
Zoppaa ja zärvintä (Arktinen Banaani, 2004)

Kopiraitti – Kopiosto 20 vuotta

Juba et al. (Kopiosto, 1998)

ISBN 951-98010-0-6 (nid.)

Kansi: Kaupunkikävelyllä kaksi hahmoa, punainen paholainen ja vihreä sammakko, jolla hattu ja sateenvarjo – ja ©-merkki napana (Juba)

Sisällys:
s. 2–6 Tappajasammakoita ja videonauhaa [Juba = Jussi Tuomola]
s. 7–11 Sijaiskärsiä [Wallu = Harri Vaalio]
s. 12–17 Selkä seinää vasten [Kivi Larmola]
s. 18–24 Päivä elämästä [Vesa Ilmaranta & Arto Nyyssönen]
s. 25–28 Vanhat herrat taiteilijoina [Pauli Heikkilä & Markku Paretskoi]

Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto juhlisti 20-vuotisuuttaan melko tuoreen jäsenjärjestönsä tuotoksilla, kokonaisella vihkosella sarjakuvia, joiden aiheet pyörivät taiteen ja tekijänoikeuksien ympärillä. Kouluissakin jaettu vihko oli lehtimäinen, mutta sillä oli ISBN- eli kirjakoodi.

Tekijöille on annettu aiheenpoikasia, joista he ovat tehneet omannäköisensä tarinat. Juballa koululaisten tekemä elokuva päätyy televisioon ja väärinymmärretyksi, Wallu, Ilmaranta ja Nyyssönen ironisoivat itseään, menestystä ja kopioinnin kiroja, Kivi Larmolan nuoret taiteilijat pohdiskelevat ansaintamahdollisuuksiaan ja Vanhat herrat taiteen suhdetta lainaamiseen.

Otsikolla ”Lehti täynnä teoksia” (s. 30–31) avattiin itse asiaa: ”Sarjakuvien julkaisemisesta tässä lehdessä on sovittu tekijöiden kanssa. Jos jokin sarjakuvista julkaistaan toisessa lehdessä tai internetissä, tarvitaan siihen tekijöiden lupa. […] Kopiosto myöntää lupia teosten käyttöön ja jakaa korvaukset edelleen tekijöille. Kopioston luvalla myös sinun opettajasi saa kopioida muutamia sivuja tästä lehdestä oppilailleen. Tekijänoikeuden ansiosta tekijät voivat keskittyä olennaiseen – luovan tuon ja auusien teosten tekemiseen.”

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 32 s. sis. kannet; kannet väri (kannessa väripiirros + tekstatut otsikko pun. vers. mustin varjoin, musta gem. tekijät, alla vers. valk. pun, varjoin ”Kopiosto 20 vuotta”, tk. pun, keskellä mv ruutu  s. 5 + valk. vers. ”Pensselit ja maalit maksoi tekeijänoikeusjärjestö Kopiosto, gem. yhteystiedot; alla lad. mustalla ISBN-koodi); muuten mv; s. 2–28 mv sk sivun taitossa, s. 29 lad. tekijäesittelyt itsensä tekeminä ots. ”Sarjakuvia piirsivät ja kirjoittivat”, alla harmaarasteroitu sivu 15; s. 30–31 lad. ”Lehti täynnä teoksia” + mv kuvaotteita  Vanhoista herroista, alla harmaarasteroidut sivut 8, 23]

Ks. myös:
Lauri Kaira & Anssi Rauhala: Piraattitehtaan arvoitus (Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus, 2005)

Kovaksi keitetyn munan arvoitus

Yksityisetsivä Esa Ruispellon tutkimuksia 1

[Suuri Kupitsa esittää 5]

Pauli Kallio teksti; Jouni Mattila kuvat (Suuri Kurpitsa, 1998)

ISBN: 952-9887-17-5 (nid.)

Kansi: Koiraetsivä tarkastelee kädessään kananmunaa, sarjan muut henkilöt taustallaan

Klassisen eläinsarjakuvan tyyliin, mutta hieman kömpelöin piirroksin  tehty tarina ei ole ihan Aku Ankkaa, vaan dekkari- ja murhamysteeri malliin Ankardo ja kumppanit. Takakannen irtoruudussa on sekä Aku-juliste että Mikki-herätyskello, mutta repliikki ”Voihan turskan perse! En muistanut pyytää suharilta kuittia!” viittaa enemmän dekkareihin ja ‘kottoneihin‘.

Jälkikoira Esa Ruispelto on kahdella jalalla kävelevä ja trenssiin pukeutuva vihikoira, joka ratkoo muiden eläinten keskuudessa pesäpallovalmentaja Kierteisen ‘äkkikuolemaa kotipesällä‘, kuten Asko Alanen takakannen esittelyssä oivaltaen toteaa, kuten myös: ”…tyylitietoisen kertomuksen kovaksikeitetyin elementti on kananmuna. Mutta se onkin ainetta, josta unelmat on tehty.”

Hieman erikoinen julkaisumuoto, texwillermäisen kaita vihko, johon mahtuu sarjakuvaa vain yhden ruuturivin verran sivua kohden, ei oikein toimi pitkässä kertovassa tarinassa, kun ruutuja on yhdestä kolmeen per sivu ja repliikkejä vähänlaisesti. Ristiriita totisen tarinan ja hupsuttelevan piirroasun välillä jää avaamatta, eli kuivahkoksi vitsiksi tämä kai lähinnä jää.

Lisätiedot:

[11 x 21 cm vaaka albumi; sivuja ei numeroitu; 40 s. + kannet, 1. sisäkansi tyhjä, 2. sisäkannessa mainospaikat Suuri Kurpitsa, Tampereen repropiste ja Cityoffset; kannet väri (pohja violetti, upotettuna väripiirros, ladotut nimi, vers, valkoinen, ja tekijät, gem. valkoinen ja kustantaja vers. keltainen; selkä violetti; tk. pohja musta, upot. väripiirros + lad.(gem. keltainen) Asko Alasen kirjoittama esittelyteksti; s. 1 nimiö; s. 2 kust.tiedot; s. 3–40 mv. yksirivinen sk]

Kramppeja & nyrjähdyksiä 4

Pauli Kallio, Sami Toivonen (Jalava, 1998)

ISBN 951-887-134-5 (nid.)

Kansi: Keskushenkilöt iloisissa tunnelmissa sohvaryhmässä

Sisällys (otsikot sarjakuvan ruuduista, välisivuilla vinjettikuvia):

Kramppeja & nyrjähdyksiä [muunnelmina]
s. 3 Miehen lempiurheilu
s. 4 Hellepäivän hyvä työ
s. 5 Lukijat kohtaavat neljännen valtiomahdin
s. 6 ”Ruohonjuuritason mediakritiikkiä”
s. 7 Rotuoppineen fobiat
s. 8 Pasifisti pulmatilanteessa
s. 9 Musiikki ja Mielentila
s. 10 Lieventävistä asainhaaroista huolimatta
s. 11 Katumusharjoituksia
s. 12 ”Ei se mitään. Miles Davis oli vielä kireämpi mies.”
s. 13 Universaalin fallossymbolin varjossa
s. 14 ..eli The best things in life are free
s. 15 Nousevan kahvilakulttuurin varjopuolia
s. 16 40 tuntia viikossa
s. 17 Vielä kolme. ostospäivää ennen joulua!
s. 19 Säätykierron kiihtymista odotellessa
s. 20 Äänilevyjä ostetaan ja myydään
s. 21 Tavarat ja palvelut vaihtavat omistajaa
s. 22 Vihreyden juurilla
s. 23 Negatiivisuuden positiivisuudesta
s. 24 Rati riti ralla
s. 25 Tiedon sivupoiluilla
s. 26 Mainion seuramiehen odottamaton takaisku
s. 27 Vain muutaman desibelin tähden
s. 28 Rock & Roll All Night Long
s. 29 Rohkaisun ja ryypyn tarpeessa
s. 30 Perustarpeita tyydyttämässä
s. 31 Raittiusväen suosikkisarjis!
s. 33 Liikennelaitos osoittaa ihailtavaa joustavuutta
s. 34 Lähde länteen, nuori mies!
s. 35 It’s a Global Ball!
s. 36 Don’t worry! Be happy!
s. 37 Ensi viikolla ehkä Argentiinaan!
s. 38 Hyvää! Halpaa! Huokeaa! Edullista! Riittoisaa!
s. 39 Logiikan harjoituksia
s. 40 Urbaanin viidakkorummun kuminaa
s. 41 Tuhkatkin munasta!
s. 42 Otsoni ohenee risukasankin yllä
s. 43 Ympäripuhutuksi tulemisen jalo taito
s. 44 Sarjakuvissa ja unissa pääesiintyjät eivät peru kiertueitaan
s. 45 Mato-onginnan viimeisimmät virtaukset
s. 47–49 Cinematografinen ruokalista
s. 50 Kotimaanmatkailijan niksisarjakuva
s. 51 Katharsis keskipäivän auringossa!
s. 52 Tasa-arvoasiain neuvottelukunta kokoontuu
s. 53 Kaikkien rytmikoneiden äiti ja isä
s. 54 Ain laulain työtäs tee
s. 55 Nuutuneet neorealistit
s. 56 Onnellisena elämänsä loppuun saakka
s. 57 Ei käy tasan ei!
s. 58 Kansantaudin oireet
s. 59 Naisen kanssa ja vähän miehenkin
s. 61 No, tee onkin terveellisempääs62 Miehet ja miehen mallit
s. 63 Puolikuiva & pirteähappoinen
s. 64 Joukkoliikenteen monet kasvot
s. 65 Sodoma ja Gomorra kompostissani
s. 66 Yrittämättäkin laitetaan
s. 67 Hyviä ja vielä parempia ihmisiä
s. 68 C-rapun kitarasankarit
s. 69 Juurten kautta tyvestä puuhun
s. 70 Sponsorin painava sana

On aika jännää, miten sarja säilyy käsikirjoittajansa oloisena, vaikka visuaalinen muoto uudistuu näinkin rajusti piirtäjän vaihdoksen yhteydessä! Sekä Nuutinen että Toivonen ovat persoonallisia ja omalla tavallaan vahvoja piirtäjiä, Nuutinen ilmaisussaan runsaampi ja rehevämpi, Toivonen karrikoivampi ja tyylittelevämpi, mutta moelmmilla on läsnä sekä käsikirjoituksen leikkisyys että kätketty runollisuus. Sami Toivonen näkyy myös varsin mielellään piirtävän uskottvia lapsihahmoja.

Kirjan lopussa on jälleen kummankin tekijän avartavia kommentteja. Sivuilla 3–17 Aamulehden viikonloppuliitteessä ilmestyneitä jaksoja, sivulta 19 alkaen Suomen Kuvalehdessä julkaistuja.

Sarja oli siis vuoden 1997 alussa siirtynyt Suomen Kuvalehteen, ja se näkyy vain hiukan aihevalinnoissa. Otsikot eivät enää toista ja muuntele pääotsikkoa,  joka lienee esiintynyt lehden sivulla ladottuna, vaan alaotsikot ottavat tilansa.

Lisätiedot:

[17 x 25 cm vaaka albumi; 72 s. + kannet (2+2); kannet väri; sisäkansissa painatus vaaleanvihreällä (piirroskuva, ’tapettina’ hahmoja palloissa, samat); s. 1 nimiö; s. 2 kust.tiedot ja aikaisemmin ilmestyneet; s. 3–71 mv sk sivun taitossa, tekstattu; paitsi sivuilla 18, 32, 46, 60, 71 vain vinjettipiirros; s. 72 lad. tekijöiden kommentteja; sivunumerointi lad alakulmiin; kansi väripiirros, johon upotettu musta/punaisessa kentässä lad. pun. gem. tekijät ja valk. gem. otsikko, mustassa pallossa pun. numero 4 valk. gem. sekä oik. alak. kust. must. gem.; selkä tiilenpun., lad. must. gem. tekijät ja kust., valk. gem. otikko.; tk väripiirros +  tummanpun. pohjalla lad. valk. ja must. gem. esittely (Christer Nuutinen) + ”Kansi Aino Havukainen ja Sami Toivonen”; valk. kentässä ISBN-viivakoodi]

Lempi lentää

[Lempi 2]

Jope = Jorma Pitkänen (Sarjamafia, 1998)

ISBN 952-5171-10-8 (nid.)

Kansi: Lempi lentää kissan ja keskaripullon kanssa, kullakin siivet, Lempillä käsilaukku, kävelykeppi ja keskarituoppi, pilven päällä kilpi ”Jope” – ja kissan puhekuplassa teksti ”lentää”

Sisällys:
s. 4–5 I Lempi lentää
s. 7–18 II Taivaan ihmeitä
s. 20–37 III Taivaskanava
s. 39–50 IV Paratiisissa
[sisällysluettelon ”V Kuolleita” ei ole]
s. 52–57 VI Sport
s. 59–64 VII Olutta
s. 66–69 VIII Pietari
s. 71–72 IX Ulkomainonta taivaassa
s. 74–77 X Keskusteluja Jumalan kanssa
s. 79–80 XI Piru merrassa

Takakannen mukaan: ”Onko taivaassa kivaa? Voiko sinne päästä oli jonon? Onko Jumala huumorimiehiä? Näihin iäisyyskysymyksiin antaa vastauksen Ilta-Sanomien sarjakuvaenkeli Lempi harvoille ja valituille suunnatussa sarjisalbumissaan. Messiaanisen sanoman ihmiskunnalle piirsi vitseiksi puupäähatulla kruunattu Jope.”

Ideageneraattori Jope käänsi tappiotkin voitokseen. Kun Ilta-Sanomat päätti lopettaa Lempi-sarjakuvan julkaisemisen, mutta joutui pyörtämään päätöksensä yleisöpalautteen johdosta, hän kirjaimellisesti herätti henkiin jo tappamansa hahmon, nyt sarjakuvan taivaassa ja antoi Lempille siivet.

Uusia kestovitsejä toi sarjaan semaforin näköinen putki, josta tupsahteli uusia (tai julkisuudesta tai aiemmista sarjoista tuttuja) hahmoja, kuten Lyyti, Lempin identtinen kaksoissisko, jonka kanssa Lempi oli ilmestynyt yhden ruudun ns. paneelisarjassa ”Lempi & Lyyti”. Huumori on hyvän maun rajoja koettelevaa, makaaberiakin, mutta aina yhtä oivaltavaa ja verbaalisesti savolaisen akrobaattista.

Lisätiedot:

[17 x 25 cm vaaka albumi; 80 s. + kannet; kannet väri (kelt. liukuväripohjalla värit. piirros, jossa kaartuva teksti vers. pun. mustin varjoin ”Lempi”, puhekuplassa tekst. vers. mustalla ”lentää” + lad. mustalla gem. kust. ja valk. kentässä ISBN-viivakoodi); sisäkansissa painatus vaaleansinisellä (ryhmäkuvassa Jopen hahmoja, Jope ristillä, ristin päällä puupäähattu, alla kilpi ”Dead line, dead line lama sabaktani!”); selkä kelt, mv Jope-logo, lad. pun. vers. otsikko ”Lempi lentää” ja must. gem. kust.; tk. keltaisella liukuväripohjalla värit. piirros, jossa Lempi ”taivaan rannalla” ja ’ajatuskuplassa’ valk. pohjalla must. vers. tekst. esittelyteksti ja väritetty ’tienvarsikilpi’ ”Herra on ankara koston jumala!” ja karikatyyri Harald Hirmuisesta (!) + kupla ”Kiäh-kiäh!” ; s. 1 nimiöpiirros; s. 2 kust. tiedot + sisällysluettelo; s. 3, 6, 19, 38, 51, 58, 65, 70, 73, 78 otsikkopiirros; muuten s. 4–80 mv sk kaksi vaakastrippiä per sivu]

Ks. Lempi Angel – Very soft sex comics from Heaven! (Like, 2001)

Loikkaset

Pekka Seppänen, Pertti Hämäläinen (Arktinen Banaani, 1998)

ISBN 952-9809-21-2 (nid.)

Kansi: Isä ja äiti Loikkanen pitelevät kehystä, jossa lapset leikkivät

Takakansi kertoo: ”Loikkasten saama palaute kertoo, että pilkka osuu moneen nilkkaan. Lapsiaan ja pomoaan pelkäävä isä-Loikkanen, piilolaiska äiti-Loikkanen, tihutöihin keskittyvä Pasi ja pieni maanvaiva Fia taistelevat keskenään kotona, pihalla, kaupassa, luistinradalla, uimahallissa, syntymäpäivillä, ravintolassa, huvipuistossa, mökillä, etelänlomalla… totaalinen sota ei katso paikkaa!

Pekka Seppäsen tarkkanäkoistä perhehuumoria Pertti Hämäläisen terävän kulmikkaasti pelkistäen piirtämänä. Tämäkin on valikoima lehdissä julkaistuja sarjoja. Nimiöruuduissa on julkaisuvuosi (1990–97) ja numerointi, mutta kaikkia sarjoja ei ole otetu mukaan.

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 48 s. + kannet, sisäkansissa painatus tummanpunaisella (piirroksia, erilaisia ’tauluja’ sarjan nimiöruuduista); kannet väri (valkoisella pohjalla mustavarj. punaisella vers. otsikko ja lad. mustlla gem. tekijät ja kust., upotettu väritety piirros; selkä valk., lad. must. gem. tekijät, lad. pun. vers. otsikko; tk. valk., keskellä värit. piirros (kannen kuvatilanne ’takaa’) + lad. must. gem. esittelyteksti ja pun. vers. ”Arctic Banana Collection” + ISBN-viivakoodi; s. 1 nimiö + piirros (s. 34); s. 2 kust. tiedot + piirros ja hahmojen nimet tekstattuna (”Isä, Fia, äiti, Pasi”); s. 3–46 mv, harmaarasteroituja sk. sivun kokoisia neljän rivin ’sunnuntaisarjoja’, joissa jokaisessa oma nimiöruutu (päiväykset 1999–97, numeroitu; s. 47–48 tyhjä]

Ks. Teuvo Lyly – Työ tekijäänsä kiittää (Arktinen Banaani, 1998)

Lonkka 2

Kati Rapia & Karri Laitinen (Rapia & Laitinen,1998)

ISSN 1456-1999

Kansi: Huntupäinen nainen aavikolla, ympärillä skorpioneja.

Sisällys:
s. 2–3 nimetön [Dingo-sarjakuvan on kirjoittanut Outi Rapia 7-vuotiaana, piirt. K.R.]
s. 4–6 Kivuton synnytys [K.R.]
s. 7–9 On syksy [K.R.]
s. 10–11 Sika hautausmaalla [K.L.]
s. 12–16 Koira Koo haasteen edessä [K.R.]
s. 17 Kun mies lihoo [K.R.]
s. 18–21 Pienen littanan blues [K.R.]
s. 22–26 Sika kohtaa onnettomuuden [t. K.R., p. K.L.]
s. 27–29 Huono sää [K.R.]
s. 30–31 Huone [K.L.]
s. 32–33 Täysin mahdollinen dialogi [K.R.]
s. 34–37 Illallinen [K.R.]
s. 38–42 Souvenirs etc. from well-planned holidays [K.R.]
s. 43 Kati Rapian puheenvuoro [K.R.]

Erikoinen omakustannelehti, yhden tekijäpariskunnan aikaansaannos, joka on jo saanut julkista tukeakin (Hämeen taidetoimikunnan kohdeapuraha).

Ns. eurooppalainen taidesarjakuva tunnetaan, ja esikuvat näkyvät. Karri Laitisen sioilla on vahvoja yhtymäkohtia Max Andessonin autoihin ja vastaaviin hahmoihin. Tarinat ovat mustanpuhuvia huumoriltaan (?), ja varsinkin Kati Rapian irvokkaat lapsi/äitiysnäkökulmat iskevät silmään.

Tämä omakustanne on lehti, ja sillä on vain ISSN-numero, joten se jäisi varsinaisesti ulkopuolelle tutkimukseni, mutta joustetaan vähän…

Lisätiedot:

[24 x 17 cm pysty albumi; 44 s. sis. kannet, sivuja ei ole numeroitu; kansi väri (mv, pohja valkoinen, painovärit keltainen ja ruskea, ot.s ja tekijää tekstattu; kuva jatkuu selän yli tk); selässä tekst. valk. vers. Lonkka 2; s. 2–3 kust.tiedot (”Albumin julkaisuun on myönnetty Hämeen taidetoimikunnan kohdeapuraha.”) + 2-rivinen mv sk; s. 4–43 mv sk vaihtelevin, vapain taitoin]

Maisa & Kaarina – Tähdet kertovat

[Maisa & Kaarina 5]

Sari Luhtanen & Tiina Paju (Otava, 1998)

ISBN 951-1-15247-5 (nid.)

Kansi: Maisa näkee tähtiä, Kaarina pitelee kaukoputkea

Sarja on tässä jo pysyvällä korkealla tasollaan; aforismin ja vitsin välimailla taituroiva dialogi ja henkevän hilpeä piirrostyö ovat samalla aaltopituudella. Maisa suhtutuu miehiin suorasukaisen esineellistävästi, ihailee Mel Gibsonia ja Antonio Banderasia, Kaarina myös Arnold Schwartzeneggeriä, Tom Cruisea ja Keanu Reevesiä. Kaarina analysoi ja innovoi perhe-elämäänsa Börjen kanssa. Meikkauksen ja muodin ihmeellisyyksiä avaavat molemmat.

Lisätiedot:

[26 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet (2+2); kansi väri (oranssilla pohjalla upot. väripiirros + violetilla suorakaidepohjalla lad. gem. valkoisella ”Maisa & Kaarina” jossa &-merkki isompi ja oranssi, gem. valk. otsikko, alhaalla mustaan kaistaan lad. vers. valk. tekijät); sisäkansissa piirros (esineistöä ’tapettina’ keltaisella pohjalla valkoisin viivoin); s. 1 nimiö + piirros (”En tiennytkään…”), s. 2 kust. tiedot; s. 3–64 mv sk  ja pilapiirroksia (s. 19, 25, 55); joka sivulla ylhäällä mustassa laatikossa sarjan nimi lad. valk. gem. kuten kannessa ”Maisa & Kaarina”) + alla sivunumerointi mustassa pallossa lad. valk.; tk. oranssilla pohjalla lad. M&K valk. gem., lad. mustalla gem. sisällöstä ytimekkäin lausein + mv piirros kelt. pohjalla (sydänasteroidilla) + mustalla gem. lad. teksti aiemmista albumeista ja seinäkalenterista ja koodi 85,32 ja ISBN ja oranssilla kentällä viivakoodi; selkä oranssi, lad. Maisa & Kaarina vers. kelt., valk. vers. otsikko, vers. kelt. kust.]

Ks. myös kokooma-albumissa Maisa & Kaarina – Ihana nainen (Otava, 2009)

Minerva, Minerva! – Agaton Munan päiväkirjat

[Kurpitsa-alumi 12]

Tapani Rytöhonka (Suuri Kurpitsa, 1998)

ISBN 952-9887-18-3 (nid.)

Kansi: Monta Agaton Munaa kirjojen, kallojen, sydänten ja silmien avaruudessa

Takakannessa Vanhojen herrojen Pauli Heikkilä esittelee tekijän kutakuinkin tyhjentävästi: ”Agaton Muna, aikamme runoileva kotimainen Oblomov, jatkaa tuskaisennautinnollista oivallusvaellustaan urbaanissa Paratiisi / Helvetissämme – useimmiten sängynpohjalta käsin. Agaton ei kuitenkaan haavehdi ’suurista uroteoista’ vaan hetken rauhasta ja eroottisesta täyttymyksestä, joita ei vain kuulu… vai kuuluuko sittenkin? Samoin kulkee T. Rytöhonka omaa outoa polkuaan sarjakuvan sirpaleisessa maastossa. Häneltä ei tarvitse kinuta ikkunoiden avaamista Eurooppaan. Jo niin kauhuromantikot, symbolistit, art nouveau kuin Wienin Sezessionkin iskevät Rytöhongalle silmää vuosisadan, puolentoista takaa. Hän siteeraa suvereenisti Rilkeä ja Genetä ja löytää uudestaan Beardsleyn ja Muchan oikukkaan, koristeellisen kuvakielen sekä Félicien Ropsin makaaberin erotiikan ja James Ensorin kammottavat naamiaishuvit.” […]

Kakkossivulla esitellään hahmot ja miljöö: ”Agaton Muna on inhottava ihminen. Kyllä tekin olisitte, jos seksin ja rahan kanssa olisi niin ja näin ja elämä muutenkin joko pettymys tai vitsi. / Rusina on Agatonin tytär, isälleen rakas, usein jopa rakkaampi kuin Hoffmann tai Goethe. / Dödö, Rusinan reipasotteinen ystävätär. Missä lienevät tutustuneet, kenties American Dick’s Stars ’n’ Bars Hamburger And Chicken Galaxyssä? / Kaiken miljöönä vuosi jossakin pimenevän Suomen maakunnallisessa kasvukeskuksessa.”

Vaikka kyseessä on sivun mittaisten sarjojen kokooma, siitä tulee kokonaistaideteos ovelalla tavalla: joka sivulla toistuva otsikko ja tekijänimi toistuvat myös niillä sivuilla, joilla ei ole sarjakuvaa, vain sivunumerointi. Näin lukija saa täydentää mielessään ’puuttuvat palat’ universumiinsa. Toisinaan ruudut hyppäävät normaalista, tiukasta rytmistään, toisinaan vaihtavat muotoa vaikkapa pyöristettykulmaisiksi tai sivutaustansa mustaksi.

Varsin vaativaa sarjakuvaa tämä on, ja aina eivät ajatukset täysin aukea, mutta silloinkin herkänkaunis piirrostyö – ja ne uuvuttavan säännölliset käsin tehdyt rasteriharmaat – ovat aivan lumoavia.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet; kannet väri (tausta vaaleanpunainen, jossa vihreitä sydämiä, upotettu mustalla reunustetut tekstit, tekijä kelt. vers, ots. valk. vers, alaots. kelt. vers. + mv kuva, joka jatkuu selän yli tk + keltaisessa nauhassa vihr. vers. ”Kurpitsa-albumi 12”; selässä kansipohja ja kuva jatkuu, ei lad.; tk taustapohja ja mv piirros kannesta, vihreässä kehyksessä valk. pohjalla lad. mustalla gem. esittelyteksti (Pauli Heikkilä, Vanhat herrat) + kelt. nauhassa ISBN-viivakoodi; sisäkannet painoväri sininen, norm. sivutaitossa muut ruudut valokuvia, viim. ruutu piirros, kaikki negatiiveja, joten tekstaus valkoinen: s. 1 nimiö (+ omistus: ”Omistettu minun puolesta minulle ja Agatonin puolesta Hoffmannille, Bernanos’lle, Goethelle, Rilkelle, Hoffmannille, Genet’lle, Lucretiukselle, Hoffmannille, Dantelle ja Hoffmannille” ja käännökset: Dante / Eino Leino; Goethe / Otto Manninen; Lucretius / Paavo Numminen; Rilke / Aila Meriluoto; s. 2 kust.tiedot ja hahmoesittelyt (Agaton Muna, Rusina ja Dödö); sivut numeroitu vain piirroksiin (alk. s. 3 = 1); s. 3–44 mv. sk. sivun taitossa; s. 27, 32, 39, 41, 42, 45–47 vain otsikko, tekijä ja sivunumero; s. 48 Suuren Kurpitsan julkaisulistaa]

Minä Peräsmies

[Peräsmies 3]

Timo Kokkila (Mediakeisari, 1998)

Kansi: Peräsmies superasussaan, vasen nyrkki pystyssä ulos ympyräkuvasta

Sisällys:
s. 2 CD:n käynnistysohje (myös sarjakuva)
s. 4–5 Supersankari sorsana
s. 6–9 Peris mainosmiehenä
s. 10–11 Hanat auki, Peräsmies!
s. 12–17 Peräsmies goes SA-INT
s. 18–19 Peräsmiehen lipputango

Kuten kannessa lukee, tämä on ”CD-ROMun kylkiäinen”. Tässä ei sen enempää itse rompusta, joka oli kyllä alan varhainen saavutus Suomessa. Itse vihkonen sisältää lyhyitä, lystikkäitä sarjakuvia, joissa seikkailee Pahkasiasta ja parista albumista tuttu hahmo (s. 4–19 julkaistu Pahkasiassa, s. 12–17 toisena käsikirjoittajana Arto Hägg).

Poikamaiseen pieruhuumoriin perustuva sarja on ronskin reilusti asiallaan (!), ja huvittavaa kyllä, tämä supersankari sai myös seuraajan, koululaishuumoriin sopien Koululainen-lehdessä vuodesta 2003 julkaistun Peräsmiehen pojan, josta sitten vielä koottiin omakin vihkonsa.

Lisätiedot:

[15 x 21 cm vaaka vihko; 20 s. sis. kannet; kannet väri (kannessa väripiirros; puhekuplassa mv lad. vers. ”20 sivua pauhkahtelevaa toimintaa!”; ’reliefikirjaimet’ pun. vers. otsikko + eri muotoisissa laatikoissa kust. logo, ”CD-ROMun kylkiäinen” ja ”Rompun ajo-ohje sivulla 2”; tk vaaleanpunaisella ’iho-pohjalla’ lad. ”! 25 faktaa Peräsmiehestä” vas. laidassa valkopunainen alushousukuosi, oik. tummanvioletilla ’selkävärillä’, jatkuu kanteen, lad. valkoisella  © ja ISBN ja ”Levittäminen kielletty myös viemäriverkossa.”); s. 2 kuusiruutuinen sk, jossa 5. ruutu lad. käynnistysohje; s. 3 nimiö + piirros ja kust.tiedot; s. 4–19 kaksirivisiä mv sk, paitsi s. 19 kaksi pystyruutua]

Ks. Peräsmiehen poika – Nro: 001 (Käänteenpaikka ky, 2013)

Mixi & Mutsi

[Mixi & Mutsi 1]

Maikki Harjanne (Otava, 1998)

ISBN 951-1-15297-1 (nid.)

Kansi: Mixi seisoo äitinsä, Mutsin, ja äidinäitinsä, Iiriksen päällä ’ihmispyramidina’

Maikki Harjanteen aikuisemmille tarkoitettua tuotantoa (kuin siis esim. Mintut ja Serkkupoika), sivun mittaisia mustavalkoisia sarjakuvia. Naisista kaiketi lähinnä naisille kertova sarja venyi neljään albumiin. Tyyli on edelleen anarkistisen rento, huumori aika tekstipainotteista ja jopa selittelevää (”Warum = Miksi”). Aiheena pääosin sukupolvien väliset erot ja keksinäinen ymmärrys. Päähenkilöt ovat teinityttö Mixi, äitinsä Mutsi, isoäiti Iiris – ja poikaystävä Marsu.

Idea on elämänläheinen: kolmen sukupolven naiset kommunikoivat keskenään, ja yllättävän usein ääripäät löytävät toisensa lähempää kuin keski-ikäisin ja keskiluokkaisin.

Naivi tai naivistinen piirrostyyli lienee omiaan sitomaan aiempien tuotantojen lukijakuntaa tähän aikuisempaankin tuotantoon. Mukana on myös omaperäisiä kokeiluja, kuten kännykän puhekuplan suuntaaminen sekä puhujalle (perinteisellä kuplan kannalla) että kuulijalle (nuolikärjellä).

Hauskoja detaljeja riittää: vaateripustimet roikkuvat ruudun rajaviivassa, hyytävästä puhekuplasta katkeaa jääpuikko, Pekka Puupää vierailee videonauhalla. Osa esim. ns. naisen logiikasta varmaankin kyllä koettaisiin naista halventavana, jos se olisi miehen tekemää.

Lisätiedot:

[26 x 21 cm pysty albumi; 56 s. + kannet, ei skp; kannet väri (kansi valkoinen, käsin piirretyt ots. väri vers. ja tekijä must. vers., kust. mustareun., valk. vers. + väripiirros; selkä valk., lad. vers. must. tekijä, pun. otsikko , must. kust.; tk keltaisella pohjalla musta viivapiirros ja lad. pun. gem. ”Mixin ja Mutsin riemunkirjava rinnakkainelo on arkenakin yhtä rumbaa” ja lad. gem. mustalla ”Monitoimitaiteilijan ja rakastetun lastenkirjailijan Maikki Harjanteen sarjakuva tarkastelee äidin ja tyttären suhdetta arvoja pöllyttäen, huumoria unohtamatta.” + lad. koodit ja ISBN-viivakoodi); s. 1 nimiö + piirrosruutu (s. 55); s. 2 kust.tiedot; s. 3–56 sivun mv sk, alla sivunumero mustassa ’pallossa’ lad. valk.]

Ks. Mixi & Mutsi 1999, 2000, 2003.

Myynnin korkeajännitys (1/1998 – Iskee kuin miljoona dollaria) – Ensikontaktista elinikäiseen kumppanuuteen

Jari Sarasvuo & Pertti Jarla (Writer’s House, 1998) lisäpainokset: 2.p.1998, 3.p. 2002, 4.p. 2007

Kansi: Myyntimies hyppää laskuvarjolla lentokoneesta, asiakkaat hämmästelevät alapuolella

Sisällys (kirjan luvut [lih.] ja sarjakuvien otsikot niiden sisällä):

s. 16 Koulutus [sk; sivun ruutu]

Luku 1 ”Sankarimyyjä leirillä – Vanha myymisen maailma” [s. 17–18, 22–283 30, 33, 34, 36–39, 41,  lad. (ja kuvit.)

s. 19–21, 29, 31 sk jatkuu
s. 29 sk ots. ”Sääli on sairautta Osa 2”
s. 32–33 ”Torjunnan kohtaamisharjoituksia” (s. 33, 3 r.)
s. 34 ”Prospektointi eli sopivien asiakkaiden etsiminen”
s. 36 ”Kvalifiointi eli asiakkaan sopivuuden arvioiminen” (1 r.)
s. 37 ”Presentointi eli tuotteen esittäminen” (1 r.)
s. 38 ”Klousaaminen eli kaupan saaminen”
s. 42 ”Lähetys, sis. alv; tehdäksesi kaupat tarvitset vain…”
s. 43 ”Asenne”]
s. 44 ”Rintamalle” (sk)

Luku 2 – ”Rintamalle – Markkinoilla ei pelkkä asenne riitä” [s. 45, 49, 53, 55, 57–59, 62, 65 lad. (ja kuvit.; s.58, 1 r.)

s. 46, 50, 52, 54, 60–61, 63 sk jatkuu
s. 47, 48, 51, 56, 64, 66–67 lad. ja sk (s. 56, 2 r.)
s. 52 ”Mikään tuote ei ole…”
s. 54 ”Tuotetta pitää opiskella katsoen asiakkaan näkökulmasta”
s. 60 ”Maakala tekee kaupan…”
s. 61 ”Stressioireita”
s. 63 ”Vanhassa vara parempi – opettavainen sarjakuvamoraliteetti”
s. 64 ”Alimyynnin ja ylitoimittamisen perusteet”]
s. 68 ”Agenttimyyjä” (sk)

Luku 3 – ”Vakoojaksi – Sankarimyyjä valitsee nöyrtymisen tien ja alkaa opiskella ostamista” [s. 69, 71–72, 78, 80, 82, 87, 88, 91, 95, 96–101, 102, 106–109, 113–114, 117, 121–122, 126, 129, 132, 125  lad. (ja kuvit.)

s. 70, 74, 94, 118, 127, 128 lad. + sk
s. 73, 75–77, 79, 81, 83,–86, 89, 90, 92–93, 103–105, 115–116, 119–120, 123–124, 130–131, 132–134 sk jatkuu
s. 73 ”Johan Affirman tarina”
s. 76 ”Erityyppisiä asiakkaita”
s. 77 ”Hyvä tuote”
s. 79 ”Tuote-esittelijä”
s. 81 ”Opittava tuntemaan ihmiset”
s. 83–86 ”Täällä asuvat Huttuset”
s. 90 ”Epäilykset vaivaavat”
s. 97 ”Kaksoisagentin myyntiprosessi”

”I – Asiakkaiden valinta”

s. 97 ”1 – Asiakkaiden löytäminen”
s. 102 ”Maasto”
s. 106 ”2 – Ensikontakti”
s. 112 ”Fyysinen ensitapaaminen”
s. 113 ”3 – Asiakasehdokkaan arvioiminen”

”II – Kontaktin syventäminen suhteeksi” [s. 117]

s. 121 ”4 – Tuotteen esittäminen”
s. 125 ”5 – Vastaväiteiden pyytäminen”

”III – Suhteen syventäminen kumppanuudeksi”[s. 126]

s. 126 ”6 – Vastaväiteiden käsittely ja kaupan tekeminen”
s. 127 ”7 – Kaupan monistaminen”
s. 136 ”Mies, joka oli liian pehmeä”

Luku 4 – ” Uuden ajan myyjien seitsemän kuolemansyntiä – Pelkkä pehmeys ei myy” [s. 137, 140, 142, 146–147, 149, 151, 155 lad. (ja kuvit.)

s. 138, 141, 144–145, 148, 150, 154, 156, 158 sk jatkuu
s. 143, 152, 153, 157 lad. + sk
s. 143–145 ”Uuden ajan myyjän seitsemän kuolemansyntiä”
s. 150 ”Ostosignaali”
s. 152–153 ”Ostopäätöksen etuja ja haittoja”
s. 159 tyhjä
s. 160 ”Liittoutuminen ja läpimurto” (sk)

Luku 5 ”Liittoutuminen ja läpimurto – Kehittyminen karaistuneeksi myyjäksi ja suurlähettilääksi” [s. 161–162, 165, 167 lad.]

s. 163–164, 166, 168–169, 171, 173 sk jatkuu
s. 170, 172 lad. + sk

Takakansi lupaa: ”Hanki itesellesi ylivertaiset myyntitaidot – nopeasti ja hauskasti!” ja kertoo: ”[…] Myynnin korkeajännitys sisältää työkalut jokaisen ammattilaisen myyntitaitojen kehittämiseen. [… kirjassa..] käydään läpi moderni myyntiprosessi tekstiä ja sarjakuvaa yhdistävän agenttitarinan muodossa. […] Vaikka [kirja] esitteleekin ammattimyyjän työtä, se sopii kaikille, jotka haluavat onnistua työssään ja ihmissuhteissaan. Kirjan oppeja voit soveltaa kasvatukseen, johtamiseen, tiimityöhön, parisuhteeseen – vain mielikuvitus on rajana! Kirjan tekijät ovat valmentaja, toimitusjohtaja Jari Sarasvuo, jolla on monivuotinen kokemus myyjien valmentamisesta, sekä taiteilija Pertti Jarla, joka on kuvittanut mm. Pahkasika-lehteä.”

Kirja oli oman firman menestysteos Jari Sarasvuon huippuvuosina, mutta kuin vaivihkaa siitä tuli myös Pertti Jarlan esittäytyminen merkittävänä sarjakuvakirjailijana. Toki Pahkasika-tausta oli jo olemassa ja sitä tämänkin kirjan takakannessa nostettiin esiin.

Tekstiosuus on tuttua sarasvuolaista bisnessaarnaa, ja samalta pohjalta, hieman ironisemmin, on tehty sarjakuvakin. Piirrostyö limittyy tekstiin, sen kuvitukseen ruudun, parin jaksoihin sekä sivun tai useamman sarjakuvaosuuksiin.

Tekstiosuuksia ryydittää aika villi sarjakuva, jossa seikkailevat mm. myymään oppiva Mauno Maakala, kouluttaja Horst von Reklamazion, tohtori Helmut Klinkel, liikemies Johan Affirma – ja firma nimeltä IBS / International Bisnes Samples.

Sarjakuvan tyylillä ja sisällölläkin on sukulaisuutta underground-sarjakuviin (mm. Wart-hog mainitaan), ja kuvissa on mm myöhemmistä Fingerporeistakin tuttuja natseja ja nahkamiehiä. Viittausvitsejä on esim. Maakala taulun kuvassa pelaamassa golfia Muumin kanssa, ja kursseilla voi edetä ”myynnin jediritariksi”. Mukana on myös metavitsejä, esim. vannotaan ”käsi tällä kirjalla”, ja ”Aivan lopuksi haluaisin lainata teosta Myynnin korkeajännitys” (s. 168).

Tästä kirjasta on useita painoksia, aineistopaketti sekä C-kasettiversio, jota ei tässä lasketa sarjakuvaksi. Huom. Vielä vuoden 2007 4. painoksessa tilaushinnat olivat edelleen markoissa.

Lisätiedot:

[24 x 16 cm pysty kovakantinen kirja; 182 s. + kannet (2+2+2+2); kannet väri (tummansin. pohjalla valk. vaakaviivojen välissä sinitaustainen väripiirros, jossa lad. valk. vers. tekijät, yllä pun. vinokaista valk. reunoin, jossa lad. must. vers. ”Myynnin”, lad. valk. vers. pääotsikko ja sen yllä ”1/1998” ja slogan, alla lad. valk. gem. alaotsikko ja kust.; selkä tummansin. pohjalla lad. valk. vers. tekijät, kelt. vers. mustin varjoin pääotsikko, poikitt. valk. kust. logo; tk. tummansin. pohjalla väripiirroshahmo, lad. valk. gem. ”Hanki itsellesi ylivertaiset myyntitaidot – nopeasti ja hauskasti!” ja kelt. ’räjähdyskuplassa’ mustin varjoin lad. must. gem. esittely, alla lad. valk. koodi ja valk. kentässä ISBN-viivakoodi); sisäkansilehdet valkoiset; s. 1 ots. ja tekijät; s. 2 tyhjä; s. 3 nimiö; s. 4 lad. kust. tiedot (© Jari Sarasvuo, Pertti Jarla ja Writer’s House Illuminati Oy; kannen suunnittelu ja sarjakuvat P.J.; typografia ja taitto Mia Alanko / Rastaman Oy; paino WSOY-Kirjapainoyksikk, Juva/2007 WS Bookwell Oy, Juva); s. 5–6 sisällys; s. 7–14 lad. ”Lukijalle”; s. 15, 135 tyhjä; s. 16–172 sk; s. 173 pyöreä vinjettipiirros / loppuruutu; s. 174 lad. esittely Writer’s House; s. 175 myynti-ilmoitus (kasetti, juliste, paketti: (juliste 48 mk/kpl+ postitus- ja käsittelykulut 29 mk / lähetys sis. alv; kirja + C90-kasetti 340 mk + 29 mk; kasetti 110 mk + 29 mk); s. 176–182 valkoiset; sivunumerot lad. yläkulmiin, jossa lisäksi gem. ”Myynnin korkeajännitys”]

Naisen kanssa – parisuhteen käyttöohje

Stéphane Rosse, Mikael Gylling & Teppo Sillantaus; toim. Teppo Sillantaus ja Lauri Malkavaara (Nemo, 1998)

ISBN 952-5180-06-9 (sid,)

Kansi: Mies ja nainen sekä heidän varjonsa punaista taustaa vasten

Sisällys [sarjakuvat parittomilla sivuilla, viereisillä sivuilla teksti ja kommentoiva kuva]:

Suhteen kehittyminen
s. 9 Suhteen alkamisesta
s. 11 Yhteen muuttamisesta
s. 13 Suhteen edistysaskelista
s. 15 Ajankäytöstä
s. 17 Oman ajan säilyttäminen
s. 19 Kohtausten käsikirjoittamisesta
s. 21 Lomanvietto
s. 23 Käänteisestä entropiaperiaatteesta

Tunteet
s. 27 Tavallisella tuulella
s. 29 Mustasukkaisuus
s. 31 Naisen mustasukkaisuus omalle ruumiilleen
s. 33 Romantiikasta
s. 35 Lahjan valinnasta
s. 37 Rakkaudentunnustuksista
s. 39 Kärsimisestä
s. 41 Ulkonäkö ja kohtalo

Sukupuolten välinen ero
s. 45 Sukupuolten samanlaisuudesta
s. 47 Naisen erityispiirteistä
s. 49 Naisten asioista
s. 51 Yksin olemisesta
s. 53 Sairastamisesta
s. 55 Nainen ihmisenä ja naisena
s. 57 Naisen tiedosta
s. 59 Vanheneminen

Arki
s. 63 Sartre ja Beauvoir
s. 65 Naisen nukkumisesta
s. 67 Kotona viihtymisestä
s. 69 Reviirin valtaus
s. 71 Yhteisessä kodissa
s. 73 Miehen avuttomuudesta
s. 75 Kodin esinemaailmasta
s. 77 Tottuminen

Kommunikaatio
s. 81 Kommunikointi loukatun naisen kanssa
s. 83 Spontaanisuudesta
s. 85 Lahjojen antamisesta
s. 87 Yhteiset lomaelämykset
s. 89 Miehen monimutkaisuudesta
s. 91 Naisen kehon puutteista
s. 93 Rehellisyydestä
s. 95 Syyllisyyden todistamisesta

Seksi
s. 99 Siirtyminen intiimille tasolle
s. 101 Seksielämän muutoksesta
s. 103 Nainen seksiobjektina
s. 105 Seksin laajenemisesta suhteeksi
s. 107 Rooleista seksin aikana
s. 109 Etukäteen sovitusta seksistä
s. 111 Seksiongelmista
s. 113 Seksin jälkeinen tilanne

Muut ihmiset
s. 117 Entisistä
s. 119 Naisen paras ystävä
s. 121 Käyttäytymisestä seurassa
s. 123 Viestinnän vapaudesta
s. 125 Riitelemisen kaavasta
s. 127 Pettämisestä
s. 129 Lepyttämisen tekniikasta
s. 131 Pettämisen seurauksista

Uusi innovaatio sarjakuvakokoelman muotoilussa. Vesa Tuukkanen on vastannut graafisesta suunnittelusta, ja Nemo on rakentanut sanomalehtisarjojen kokoomasta aivan uudenlaisen, lahjakirjatyyppisen paketin. Niinpä myyntikin oli moninkertainen tavallisiin albumeihin verrattuna.

Hesarin Nyt-liittessä julkaistu sarja käsittelee parisuhdetta oppikirjatyyliin (runsaalla itseironialla). Idea syntyi toimituksessa, Sillantaushan oli lehden toimittajia. Käsikirjoitusavuksi löytyi arkkitehti Gylling ja piirtäjäksi Suomeen nimenomaan parisuhteen takia eIi vaimon perässä muuttanut Stéphane Rosse, joka oli jo Ranskassa luonut näyttävästi uraa modernin sarjakuvan piirtäjänä.

Vaikka Nemo ei ollutkaan ennen sarjakuvia kustantanut, lähdettiin siellä rohkeasti panostamaan ulkoasuun. Kirja on tuohon aikaan harvinaisesti kovakantinen, mukavan kokoinen ja lystikkäästi jäsennellyn teemoituksen mukaan sivujensa laidasta lovettu ja värikoodattu.

Tavaraa ja symboliikkaa täynnä olevien värisarjojen sijoittaminen joka toiselle sivulle, vastapäätä pientä puhuvaa professorinpäätä, osoittaa oivaltavuutta niin sivumäärän kasvatuksessa kuin lukutapahtumaa rauhoittavassa rytmityksessäkin.

Sinänsä professorin jorinat ovat melko turhia sisällön toistoa ja säestystä – ja toivottavasti kukaan ei yritä tosissaan niitä käytäntöön soveltaa omassa parisuhteessaan! Oivaltava postmoderni lukija tietenkin purki tekijöiden asenteet ja testasi ajatukset mm. vaihtamalla henkilöiden sukupuolia ja sai sarjasta näin vieläkin enemmän.

Itse asiassa Sillantauksen ja Gyllingin tekstit eivät kantaisi kovin pitkälle ilman Rossen kaiken kyseenalaistavaa kuvallista ilmaisua, joka tuo mukaan paitsi psykoanalyyttistä myös puhtaasti absurdia kulmaa. Usein tuntuu kuin hän tahallaan väärinymmärtäisi ja -käyttäisi käsikirjoitusta, joka ei tekijöiden mukaan olekaan ruutukäsikirjoitus, vaan puhdas tekstikäsikirjoitus. Oikeastaan suurin vastuu lopputuloksen onistumisesta lankeaa siis kokeneimmalle alan tekijälle, piirtäjälle.

Rossen tähän sarjaan valitsema tyyli kertoo jo sekin graafikon laajasta keinovarannosta. Realistiseen belgialaisranskalaiseen, lähinnä Jacobsin Blake & Mortimerin mieleen tuovaan tyyliin liittyy kuvaelementtejä ja graafisia lainoja esim. kuvitus- ja mainosgrafiikasta sekä erilaisia värin ja tekstuurin tehokeinoja. Työvälineenä on tietokone, vaikka moni ei sitä piirrostyylistä heti arvaisikaan.

Ainoa minus koko hommassa on, että yksi työryhmän jäsen, Rossen suomalainen vaimo, joka välittää suomenkielisen tekstin miehelleen kääntämällä ja siinä samassa kultuurieroja selitellen, jää miesten kesken nimeämättä tekijäryhmästä.

Lisätiedot:

[22 x 23 cm vaaka kovakantinen kirja; 140 s. + kannet + sisäkansilehdet (2+2+2+2); kannet väri; sisäkannet ja sisäkansilehdet siniset, ei skp; s. 1 otsikko; s. 2 tyhjä; s. 3 nimiö; s. 4 kust.tiedot (graafinen suunnittelu Vesa Tuukkanen); s. 5 sisällys; s. 6 tyhjä: s. 7, 25, 43, 61, 79, 97, 115, 133 otsikkosivu, piirros ja teksti; s. 8, 10, 12, 14, 16, 18, 20, 22, 26, 28, 30, 32, 34, 36, 38, 40, 44, 46, 48, 50, 52, 54, 56, 58, 62, 64, 66, 68, 70, 72, 74, 76, 80, 82, 84, 86, 88, 90, 92, 94, 98, 100, 112, 116, 118, 120, 122, 124, 126, 128, 130 piirros ja teksti; s. 9, 11, 13, 15, 17, 19, 21, 23, 27, 29, 31, 33, 35, 37, 39, 41, 45, 47, 49, 51, 53, 55, 57, 59, 63, 65, 67, 69, 71, 73, 75, 77, 81, 83, 85, 87, 89, 91, 93, 95, 99, 101, 103, 105, 107, 109, 111, 113, 117, 121, 123, 125, 127, 129, 131 sk väri + otsikko; s. 24, 42, 60, 78, 96, 114 tyhjä; s. 132 vinjettipiirros; 134–136 hakemisto; s. 137–140 tyhjä]

Ks. Yhä Naisen kanssa – parisuhteen käyttöohje edistyneelle (Nemo, 2000)

Nani – Cowgirl

Jouko Nuora (Like / Sötem, 1998)

ISBN 951-578-461-1

Kansi: Nani Cowboy-asussa, chapsit haara-asennossa.

Takakansi esittelee kaksimielisesti kieli poskella: ”Meijeripolittinen ryntäys lännen malliin! Muotovalio Nani lypsää kuudestilaukeavat lännenmiehemme kuiviin tässä lahjakkaan suomalaisen sarjakuvantekijän Jouko Nuoran hulvattoman hauskassa esikoisalbumissa.”

Like perusti 90-luvun lopussa lyhyeksi aikaa toisen kustannuslinjan nimellä Sötem, perinteisemmin taidesarjakuvaa maailmalta ja kotimaasta julkaisevan Like-nimkkkeen rinnalle. Siinä oli ilmeisesti tarkoitus tahkota rahaa ns. eroottisella huumorilla, ja aluksi sinne sijoitettiin jopa saksalainen Ralf König – joka tosin nopeasti nousi varsinaiseksi kassakappaleeksi ja siirrettiin virallisempaan linjaan.

Jouko Nuora oli heti valmis piirtäjä, taidokas, innokas ja vähän liiankin runsas yksityiskohdissaan. Tyylilaji oli jossakin italialaisten Jacovittin ja Manaran välimaastossa, maustettuna undergoundilla, esim. S. Clay Wilsonilla, osin jopa Kati Kovácsin tapaisella sivusommittelulla. Nani on kaunis, suorastaan hemaiseva kaunotar, jonka ulkoisia avuja piirtäjä hinkkaa huolella, kun taas mieshahmot ovat enemmän koomisia ja pikemminkin rumia – poikkeuksena ehkä jonkinlainen tekijän alter ego (piirrossivut 37–40).

Juoni pyörii pääasiassa alapäässä, eli ihan pornoahan tässä tehdään, mutta villissä lännessä ollaan ja sheriffi ja intiaanit mukana, mutta myös oudot eläimet: puput, boat ja pandat! Sivusommitteluissa, monista suunnista varjostavassa käsittelyssä ja ruutujaon plastisesti huokailevassa rytmissä on tunnelmassa tajunnanvirtaa, jonkinlaista houreista surrealismin otettakin.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet, ei skp (piirrossivut numeroitu 1–46 = 3–48): kansi mustalla pohjalla väripiirros + upotettuna lad. erikoisfontein vers. ”Nani” ja gem. ”cowgirl”, alla lad. valk. vers. tekijä, kust. logo (Sötem); selkä musta, lad. valk. vers. tekijä ja ots. ”Nani – Cowgirl” + kust. logo; tk mustalla väripohjalla väripiirros  ja lad. kelt. gem. esittely + valk. laatikossa ISBN-viivakoodi; s. 1 nimiö + piirrosruutu; s. 2 kust. tiedots. 3–48 mv sk sivun taitosssa, tekstatttu vers.]

Ks. myös:
Nani II Manic Desperado (Like, 2003)
Nani III + IV Queen of the Jungle  (Nuora, 2013)

Nuoret kotkat – sarjakuva- ja puuhakirja

Iia Kallinen (Nuorten kotkain keskusliitto, NKK ry, 1998)

Kansi: Lapsia keltaisella taustalla, kolme pitelee kilpeä, jossa albumin nimi.

Sisällys (sarjakuvat):
s. 5 Lähiössä tapahtuu
s. 8–9 Kotkaset – Kerhoja kaikille
s. 11 Kulttuuria sekin
s. 12–13 Kotkakuntotapahtuma
s. 16–17 Leirielämää
s. 18–19 Leiritunnelmia
s. 20–21 Nuoret kotkat – Lämpöä talvileirille
s. 23 Marin mukana maailmalla
s. 24 Nuoret kotkat – Oppia ikä kaikki
s. 26–27 Kuusikon kuulumisia – Antoisaa ajankulua
s. 28–30 Matka Ugandaan
s. 31 Lasten oikeuksien puolesta
s. 32 Kuusikon kuulumisia – Liikennevalot

Takakansi esittelee: ”…on tarkoitettu iloksi ja ajankuluksi lapsille ja lapsenmielisille. Kirjan kanssa viihtyy yhtä hyvin yksin kotona kuin kerhossa kavereiden kanssa. Kirja sisältää pikkutehtäviä ja paljon väritettävää. Hauskat sarjakuvat kertovat, mitä Nuoret kotkat tarkoittaa.”

Erikoinen piirre on, että sarjoisaa vaihtelevat ihmis- ja inhimillistetyt eläinhamot, jopa niin, että useimmiten nimiöruudun kuvituksena on eläimiä, jos sarjassa on lapsia, ja päin vastoin! Esitellään Nuorten kotkien toimintaa, leirielämää, kerhoaktiviteetteja, kehitysapuakin. Eläinten maailmaan viedään mm. katuvaloja ja liikennevaloja.

Piirtäjän nimi esiintyy julkaisussa vain signeerauksena. Noin puolet sivuista on erilaisia tehtäviä saman tekijän kynästä. Sarjakuvat ovat hieman kömpelöitä, naivihkojakin, opettavaisia välillä sormi pystyssä: ”Sinä olet kyllä ihan kiva kaveri ilman lahjoituksiakin. Piti vain ensin hieman totuttautua sinuun” (valkoiset ja musta lintu).

Liusätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 36 s. sis kannet; kannessa keltaisella taustalla kahdeksan lasta (4 poikaa, 4 tyttöä), kolme lasta pitelee kilpeä, jossa tekstattuna albumin otsikko, keltaiselle pohjalle ladottu vinoon pun. vers. Alaotsikko; s. 3 nimiö + lad. ja tehtävä (ristisana); s. 4 teksti; s. 5–33 mv sk ja tehtäviä (s. 4, 6–7, 10, 14–15, 22, 25, 33), piirroksia, tekstattu; s. 34 ladottu ilmoitus (Kotkavisesti- lehden tilauskuponki, 4 numeroa / vuosi 100 mk); tk viisi väritettyä sarjakuvaruutua ja iso piirros kotka, lad. mustalla esittelyteksti sekä ”Hinta 10” j atilausosoite mk” lad. punaisella: ”Nuorten kotkien sarjakuva- ja puuhakirja” ja ”Sarjakuvia saa värittää!”]

Ornette, Elvis ja juhlamokkakengät, eli, Ornette Birks Makkosen toiset seikkailut [Ornette Birks Makkonen 2]

Pauli Kallio & Ville Pirinen (Suuri Kurpitsa, 1998)

ISBN 952-9887-20-5 (nid.)

Kansi: Ornette ja vanha Elvis [piirroskollaasi + valokuva kengästä]

Sisällys:
s. 2–7 Ornette Birks Makkonen ja Elviksen einekset
s. 8 Ornette Birks Makkosen rentouttava onkihetki
s. 9–13 Ornette Birks Makkonen: Hengenvaarallinen postimerkki
s. 14–15 Ornette Birks Makkonen järjestää jazz-aiheisen ekskursion
s. 16–17 Ornette Birks Makkonen: Improvisaatioita sireenille ja alkometrille
s. 18–19 Ornette Birks Makkonen varautuu pahimpaan
s. 20 Ornette Birks Makkonen: Selluloosasepitelmiä
s. 21 Ornette Birks Makkonen: Palveluammatin varjopuolia
s. 22 Ornette Birks Makkonen: Fatalistien kuningas
s. 23 Ornette Birks Makkonen Väinöyden ytimessä
s. 24 Ornette Birks Makkosen uusi ulospäinsuuntautunut julkinen minä
s. 25 Ornette Birks Makkonen vs. Teknologian viimeinen huuto
s. 26 Ornette Birks Makkonen Puhuu Aina Totta
s. 27 Hamassa nuoruudessaan Ornette Birks Makkonen joutui tekemään siivouskeikkoja!
s. 28 Ornette Birks Makkonen operoi ääriainesten selustassa
s. 29 Ornette Birks Makkonen: Poliittisen eläimen hoito ja ruokinta
s. 30 Ornette Birks Makkonen: Rautavaara, Kärki ja Helismaa
s. 31 Ornette Birks Makkonen ei seikkaile, mutta McCartney panee parastaan
s. 32 McCartney seikkailee jaksossa tukkitoiminnan visionäärit
s. 33 Tuotekehittelyä, toimintaa ja tukkijätkiä – Reissumies-trilogian neljäs osa
s. 34 Ornette Birks Makkonen sekä tärähtäneen tieteilijän tyrmäystipat
s. 35 Ornette Birks Makkosen vaistonvarainen vastaisku
s. 36–38 Ornette, Elvis ja juhlamokkakengät
s. 39 Ornette Birks Makkonen on hyvä ihminen

Tekijöidensä alter ego jatkaa seikkailujaan käyttömusiikin maailmassa – ja vähän muissakin maailmoissa..

Lisätiedot:

[25×17 cm pysty albumi; 40 s. + kannet )2+2); kannet väri (väripiirros ja valokuvakollaasi), keltäsväv kentissä tekst. msut. vers. otsikko kolmessa osassa, alakulmissa tekjät; selkä kel.t, ja rasteria pun.; tk värikollaasi, tekst. must. vers. esittely ja kust.; sk mv 2 piirrosta ja teksti; s. 1 piirros ja  kust. tiedot; s. 2…39 sk mv kokosivun vaiht. taitossa; s 40 luettelo kustantajan albumeista; sivunumerot alakulmissa]

Paha hämärä

Markku Into, tekst;  Heikki Kännö, kuvat (Amanita, 1998)

ISBN: 951-95973-9-5 (nid.)

Kansi: Hahmoja punaisen puutalon edessä, yksi sytyttää savuketta, yhtä pahoinpidellään

Päähenkilö on runoilijan näköishahmo Markku Into. Runoilija etsii kirjahyllystään Kierkegaardia, löytää Reijo Mäkeä. Miettii olutta, näkee antikvariaatin ikkunassa Søren Kierkegaardin ”Välisoittoja”, joka maksaisi 60,- kun taskussa on vain 50,-, kunnes tuuli tuo 500,-. Ostettuaan kirjan hän tapaa kapakassa Kööpenhaminassa käyneen miehen, joka on nähnyt väkivaltaisen kaappauksen ja saanut oudolta mieheltä puhelinnumeron ja lupauksen avusta tarvittaessa. Tarinat lomittuvat, mutta keskeisimmin pyörivät Aunen baarin ympärillä. Ongelman ratkaisu, ”murhanenkeli”,  luo uuden ongelman.

Taitavaa piirrostyötä, toimivaa sarjakuvaa, vaikka välillä onkin vain yksi tai pari isoa piirrosta sivulla, välillä ilman kehyksiä, välillä ilman kupliakin, käyttäen sekä kertovaa tekstiä, dialogia että Kierkegaard-sitaatteja. Runollista kapakkauniversumin kuvausta, vankilakundien mystiikkaa, kaikki taitavasti  yhteen nivottuna.

Kas kun niitä muita, 60- ja 130-sivuisia ei ole julkaistu!

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 62 s. sis. kannet (2+2); sivuja ei numeroitu; kansi & tk väri; kannessa väritetty piirros sekä mustalla pohjalla värivinjetteinä vaakunoita ja tuotemerkkejä (Aura, Hellas), alle ladottu valkoisella vers. tekijät ja otsikko + Amanitan logo valkoisella; tk mustalla pohjalla lad. valkoisella gem. M.A.Nummisen esittelyteksti + Amanitan logo ja ISBN-koodi; s. 2 mustalla pohjalla lad. valkoisella M.A.Nummisen kirjoittama, esittelee Markku Intoa, Turkua, keskiolutbaareja, itseään…; s. 3 nimiösivu, mustalla pohjalla mv piirrosruutu, jossa tekstit ”Paha hämärä”, ”Aunen baari” ja ”Markku Into, Heikki Kännö”; s. 4 kust.tiedot + piirros (mm. ”Kirkegaard-lainausten [!, muualla oikein] suomennos Torsti Lehtinen”, kannen suunnittelu Kai Linnilä, toteutus Oskari Paakkanen, piirroskuva Heikki Kännön; s. 5 piirros, jossa sormet (ja savuke) kirjoituskoneella, koneen arkille tekstattu runo (Markku Into); s. 6 valkoisella pohjalle lad. tekijät, otsikko, Amanita-logo, kustantajatiedot; s. 7–60 mv sk sivun taitossa (s. 60 mustalla Sørenin puhelinnumerolappu (35328850…); s. 61 = takasisäkannessa mustalle pohjalle lad. valkoisella Heikki Kännön teksti, jossa esittelee itsensä ja tuotantoaan (mm. Kannus v. 1988: ”Päästä minut lihasta”, joka perustui Markku Inton runoon; opiskellessaan Limingan taidekoulussa idolit vaihtuivat Crumpista [!] ja Prattista maalaus- ja käsitetaiteen suuriin taideikoneihin; ei tehnyt sarjakuvia viiteen vuoteen; 4 v opiskeli Turun piirustuskoulussa, ja neljäntenä vuotena teki 60-sivuisen sarjakuva-albumin; 1 ½ vuodessa piirsi 130-sivuisen sarjakuva-albumin ”Herra?”, joka tuli bumerangina takaisin kustantajilta; tapasivat musiikkikeikalla, Into kirjoitti, Kännö piirsi kuviksi; ]

Pieni, pieni Punahilkka

Markiisitar de Helmer [= Petri Hannini / Petri Hänninen] (hard-on comix, 1998)

ISBN 952-90-9896-0

Kansi: ‘Susi’ tirkistelee Punahilkkaa metsäpissalla

Sisällys (sivut numeroitu –2, välissä piirretty nimiösivu):
s. 4–20 Prinsessa Ruusunen
s. 22–32 Pieni pieni Punahilkka
s. 34–58 Tuhkimo
s. 60–66 Sammakko prinssi
s. 68–90 Kaunotar ja Hirviö
s. 92–110 Lumikki ja seitsemän pientä mutta hyvin viriiliä kääpiötä

Alan harrastajan tekemältä näyttävä pokkari on sinänsä aika vitsikäs, mutta harrastajamaiseksi jäävä piirrostyö ja tekstaus syövät ilmaisuvoimaa. Tutut tarinat kerrotaan ’uudesta’ kulmasta, eli joka vaiheeseen otetaan erotisoiva tai pornahtava näkökanta.

”Ken on maassa kiimaisin”, kyselee kuningatar taikapeililtään,

Tuhkimolle ei sovitetakaan kenkää, Sammakkoprinssi on oikeasti sammakkomainen iljetys, ja Hirviö taas käyttää myös kaunottaren isää seksuaalisesti hyväkseen. Marginaalisesti hauskaa…

Ajan trendiksi näkyy nousevan kotimainen eroottinen/pornosarjakuva. Tämä oli kaiketi vielä omakustanne, mutta Like julkaisi samana vuonna Jouko Nuoran Nani, Cowgirlin, ja seuraavana vuonna alkoi nimimerkki Markku Vuoren / Markku Virran Sexus-sarja.

Lisätiedot:

[21 x 15 cm pysty albumi; 112 s. + kannet, ei skp; sivut numer. originaaleihin 1–108 (= s. 3–110); s. 1 nimiö lad.; s. 2 kust.tiedot lad. gem.; s. 3–110 mv sk. sivun taitossa, lukujen alussa piirretty nimiösivu; s. 111–112 tyhjä; kannet väri (mustalla pohjalla keskellä punainen palsta, jossa mv kehyksissä mv piirros + lad. valkoisella, kannessa gem. tekijä (nimimerkki), vers. otsikko ja gem. kustantamo, tk. gem. tekijä (nimimerkki), esittelyteksti ja ISBN-koodi; selkä musta, lad. valk. gem. tekijä (nimimerkki) ja vers. otsikko] Puuttuuko KK?

Pieniä julmia tarinoita

[Pieniä julmia tarinoita 1]

Grönroos & Rantio = Merja Heikkinen & Timo Mäkelä (Otava, 1998)

ISBN 951-1-15453-2 (nid.)

Kansi: Äiti ja tytär, joka kurkottaa ylös (s. 3)

Sisällys [samat sarjat kokoomassa s. 5–50]:
s. 3 Maljakko
s. 4 Voileipä
s. 5 Kengät
s. 6 Riisiposliini
s. 7 Margariini
s. 8 Tatuointi
s. 9 Villakoira
s. 10 Palapeli
s. 11 Ilmapallot
s. 12 Keittiön seinä
s. 13 Nalle
s. 14 Barbi
s. 15 Äidin kuppi
s. 16 Otsatukka
s. 17 Kilpikonna
s. 18 Hanna
s. 19 Naapurin tyttö
s. 20 Öljyvärit
s. 21 Moottorisaha
s. 22 Karkkipaperit
s. 23 Kermakakku
s. 24 Silmätipat
s. 25 Soija
s. 26 Tupakat
s. 27 Ruoka-aika
s. 28 Siivousvuoro
s. 29 Uimaranta
s. 30 Ostokset
s. 31 Vierasnauru
s. 32 Pöytätavat
s. 33 Koliikki
s. 34 Kaveri
s. 35 Laskut
s. 36 Salaisuus
s. 37 Piirustus
s. 38 Avain
s. 39 Vauva
s. 40 Tanssija
s. 41 Patalappu
s. 42 Hyvää yötä
s. 43 Jeesus
s. 44 Pariisi
s. 45 Perhejuhla
s. 46 Lahja
s. 47 Piparit
s. 48 Jouluateria

Takakannen mukaan: ”Siloittelematonta sarjakuvaa arkipäivän tölväisyistä – Görnroos & Rantion oivaltavat sarjakuvat kertovat suuria tarinoita elämän pienistä hetkistä. Tarinoissa paljastuu ihmisen kotoisa itsekkyys, omahyväisyys ja pikkusieluisuus jokaiselle tutuissa perhe-elämän tilanteissa. Lähimmäistä kun tulee piikiteltyä niin tarha-aamuna kuin jouluaattona – hyvästä tarkoituksesta huolimatta. Raadollisen huumorin sävyttämä Pieniä julmia tarinoita ilmestyy Helsingin Sanomissa.”

Parisuhdekirjaa kyynisemmästä päästä – mutta vain ensivilkaisulla. Taiteilijanimimerkin Grönroos & Rantio takaa paljastuivat tahtoessaan (Kiasman näyttelyn omakuvassa 1999 ja viimeistään albumin ”Väylä” julkistuksessa 2011). Lähtöidea muistuttaa aikalaistaan Kaksin-strippisarjaa (Maria Björklund), mutta ehkä vieläkin rajatumpana: aiheena ovat elämän tilanteet, joissa ihmiset ovat raaimmillaan toisiaan kohtaan, mutta tuskin itsekään sitä huomaavat. Mustaa huumoria,  enemmän järjen kuin tunteen juhlaa – ellei sitten paljon puhutun  tunneälyn.

Hesarin sunnuntain sarjakuvasivulta tuttu kaksijapuolirivinen formaatti sallii jo melkoisen draamallisen kehittelyn, mutta parhaimmillaan pienet julmatkin ovat todella riisuttuina. Ajatushan se on tärkeintä – kuten lapsilla jotka kieltäytyvät ilmapalloista, kun kotona on opetettu, että ne menevät kuitenkin rikki!

Päähenkilöt vaihtuvat jaksoittain, eli seikkaillaan aina eri perhepiireissä, lasten keskuudessa tai työtoverien pienyhteisöissä. Mäkelä hahmottaa kuvat luonnosmaisen kevyesti, mutta viivalla jonka varmuus on kovan harjoittelun takana. Itse asiassa juuri piirros usein luokin tunnetason sarjalle.

Lisätiedot:

[21 x 28 cm vaaka albumi; 48 s. + kannet, ei skp; kannet väri (taustaväri vaaleanvihreä, kannessa väritetty piirros ja nimiökehys, jossa ots. mustalla pohjalla vaaleanvihreät kirjaimet, alla lad. gem. kust. ja oikealla poikittain tekstattu tekijät.; selässä lad. valk. gem. tekijät, must. gem. ots. ja kust.; tk:ssa valk. kehyksessä väritetty ruutu s. 48 + lad. gem. valk. otsikko ja must. gem. esittelyteksti); s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot; s. 3–48 mv sk]

Ks. myös:
Pieniä julmia tarinoita 2 – Puuroa vai velliä (Otava, 1999)
Pieniä julmia tarinoita 3 – Lakana ja muuta pyykkiä (Otava, 2000)
Kaikki pienet julmat tarinat (Otava, 2003)
Väylä (Arktinen Banaani, 2011)

Pikku opintiellä

Riitta Uusitalo (Otava, 1998)

ISBN 951-1-15540-7 (sid.)

Kansi: Pikku ja opettaja luokassa..

Sisällys:
s. 4–9 Kou-luun il-moit-tau-du-taan ke-vääl-lä
s. 11–20 Ensim-mäinen kou-lu-päi-vä…
s. 22–40 Vanhempainilta
s. 42–50 Kau-hua ja Ro-man-tiik-kaa
s. 52–64 Ulkoiluta isääsi ja äitiäsi

Risusen perheen Pikku-tyttären ympärillä pyörivän sarjan neljäs ja viimeinen kirja. Isojen kuvien lomassa rytmittävät useamman ruudun sivut. Itseironiseen sävyyn Riitta Uusitalo käy nyt läpi kouluun menevän lapsen ja hänen vanhempiensa kuvioita.

Sivunumeroiden pallukoiden alle on ilmestynyt harmaa rasteriviiva.

Lisätiedot:

[14 x 21 cm vaaka kovakantinen kirja; 64 s. + kannet ja sisäkansilehdet (2 kannet + 2 sisäkannet +2 sisäkansilehdissä sisäkannen kuvaa +2 tyhjät sisäkansilehdet); sisäkansiaukemilla punavalkoinen painatus (’ruutupaperia’); kansi piirros mv + lisäväri vihreä + mustalla tekstattuna otsikko + lad. valk. gem. tekijä; tk mv + vaaleanvihreä piirros, jonka päällä tekstattu otsikko ja lad. esittelyteksti + lad. kustantaja, koodi, ISBN ja viivakoodi; selkä vaaleanvihreä, lad. must. gem. tekijä ja valk. vers. otsikko, vers. mustalla kustantaja; s. 1 nimiösivu, otsiko tekstattu; s. 2–3 kust.tiedot + mv 3 kuvan piirros ”Kou-luun il-moit-tau-du-taan ke-vääl-lä”; s. 10, 21, 41, 51 väliotsikko (+ piirros); s. 4–9, 11–20, 22–40, 42–50, 52–64 mv sk]

Possun elokuvat

Olavi Vikainen (Otava, 1998)

ISBN 951-1-15120-7 (sid.)

Kansi: Possu ovella piccolo-puvussa, teatterisaliin astumassa Pupujussi, kurki, Kurre ja Pikinokka-Piski.

Sisällys:
s. 5–16 Possu Pekoni
s. 17–29 Peni
s. 30–38 Pupujussi
s. 39–56 Mopsi
s. 57–67 Kurre
s. 68–82 Pikinokka-Piski
s. 83–93 Kili ja Possu
s. 94–109 Tuku ja Päkä
s. 110–126 Kimmo

Takakannen mukaan: ”Taiteilija Olavi Vikainen (s. 1915) kuuluu suomalaisten sarjakuvantekijöiden ehdottomaan aateliin. Jo isovanhemmat rakastivat lapsuudessaan Nallea, Pupu-Jussia, Possu Pekonia sekä Kiliä ja Possua, jotka nyt ihastuttavat heidän lapsenlapsiaan. Possun elokuvat sisältää valikoiman ennen julkaisemattomia, ilmeikkään nostalgisia eläinsarjoja.”

Jälkisanoissa Juhani Tolvanen toteaa, että kirjan kaikki sarjat ovat ennen julkaisemattomia, mikä todellakin tarkoittaa, että nämä ovat eri lehtiin laadittuja, ennen julkaisematta jääneitä jaksoja. Hän myös nostaa esiin, että sarjoista ”Kimmo” ilmestyi Savon Sanomissa 22 vuotta 1957 alkaen.

Huom. Jälkisanojen listassa Vikaisen sarjakuvakirjoista on silti pari virhettä, jotka tässä oikein: – Eläinväen talkoot 2. painos 1950; – Nöffen och Killingen = Kili ja Possu ruotsiksi, molemmista painokset 1946 ja -47; – Pikinokkapiski painokset 1950, -52, -57; – Mopsi 1. painos 1947 po. 1951 (= sama kuin ruotsinkielinen versio). Turun sarjakuvakerhon albumissa Tois pual ruutu (2011) kerrotaan Vikaisen albumeita olevan yhteensä 21.

Sarjat ovat kotimaisia klassikoita, joiden lähin sukulainen ja valitettavasti vielä parempi esikuva on Kieku ja Kaiku. Vikaisen riimittelyt eivät luonnollisesti ole yhtä monimielisiä ja salaviisaita kuin Mika Waltarin, mutta eläytyen hän kuvaa eläinhahmojaan ja nyt jo pitkälti menetettyä agraariympäristöämme. Pieni opettavaisuus ei ole päällekäyvää, ja huumori on lämmintä, myötäelävää.

Nämä sarjat toimivat parhaiten varmaan alkuperäisen tarkoituksen mukaan aikuisen lukiessa niitä yhdessä lapsen kanssa.

Lisätiedot:

[28 x 22 cm pysty kovakantinen kirja; 128 s. + kannet + sisäkansilehdet (tyhät 2+2+2), ei skp; kansi väri, pohja vaaleanvihreä, yläosassa tummanvihreässä, pyöristettykulmaisessa kentässä ots. lad. ’keikuvalla ’ verasaalilla, keltainen msutin varjoin; väripiirros, johon upot. gem. lad. oranssilla kust. ja sin. tekijä; selkä vaaleanvihreä, lad. vers. oranssilla otsikko, gem. tummansinisellä tekijä ja ohuella sinisellä gem.kust.; tk. väri, vaaleanvihreällä pohjalla upot. mv harmaarast. leveä ruutu (s. ), lad. gem. esittelyteksti ja oranssilla nostetut tekijä ja vers. otsikko + koodit ja viivakoodi; s. 1 nimiö + ruutu; s. 2 kust. tiedot; s. 3 sisällysluettelo + ruutu; s. 4 tyhjä; s. 5–126 mv sk sivun taitossa, harmaarasteroidut mv ruudut, yleensä 6 per sivu, kunkin ruudun alle lad. riimitelty selostusteksti; otsikko lad. aina kunkin sarjan ensimmäiselllä sivulla, sivunumerointi lad.; s. 127–128 lad. kahdelle palstalle Juhani Tolvanen: ”Olavi Vikainen, mestari vuosikymmenten takaa” + ”Olavi Vikaisen sarjakuvatuotantoa 1934–1965” ja ”Olavi Vikaselta ilmestyneet sarjakuvakirjat”]

Ks. Laikku 05 Kotimaiset kuvasarjat 1900–1945 (Asema, 2005)

Praedor – Kuninkaan lapset

[Praedor 1 ]

Petri Hiltunen (Jalava, 1998); 2.p. 2002

ISBN 951-887-123-X (nid.)

Kansi: Praedorit kohtaavat ’kuninkaan lapset’ Suljetussa kaupungissa.

Takakannen mukaan: ”Petri Hiltusen Kuninkaan lapset on ensimmäinen albumiksi koottu Praedor-tarina. Oletpa sitten lukenut varhaisempia seikkailuja Conanin, Tähtivaeltajan ja Magnuksen sivuilta, tai vasta tutustumassa tähän synkkään hahmoon, edessäsi on sukellus virkistävään suomalaiseen seikkailufantasiaan.” Hahmo siis oli jo osalle lukijoista tuttu kotimaisista science fictionia ja fantasiaa julkaisevista lehdistä.

Alkusivun kartalla varustetussa taustaesittelyssä kerrotaan: ”Ei tiedetä kuuluuko Jaconia menneisyyteen vai tulevaisuuteen. Jossain ikuisuuksien ulottuvuudessa se vain jatkaa olemistaan. Jaconia on iso pyöreä ala vapaata maata keskellä  ammoin kuolleen pimeän kulttuurin jäänteitä. […] Jaconiaa ympäröi Borvaria, kuoleman valtakunta, miljoonien neliökilometrien laajuinen muinainen rauniokaupunki. Kukaan ei tiedä mitä Borvarian takana on, jotkut uskontokunnat uskovat, ettei mitään. […] Praedoreiksi sanotaan seikkailijoita, jotka hankkivat elantonsa ryöstämällä kalleuksia Borvarian ja Warthin (tosin vähemmän) raunioista. Vaikeaa ja vaarallista.”

Tarina on klassista tolkien-genren fantasiamaailmaseikkailua, silti kaiketi eniten Howardin ”Conanista” vaikutteita saanutta. Tekijä pääsi ensimmäisten joukossa iskemään fantasia-, tietokone- ja roolipelien harrastajiin uutena sarjakuvien lukijakuntana.  Hiltunen piirtää jälleen hienosti (pikku narinaa voisi pitää muurien harkkolimityksistä, painovoiman toiminnasta suihkukaivoissa ja joistakin holviperspektiiveistä, mutta ehkä se jo olisi nipottamista).

Tarina on synkähköä ja ns. toiminnallista, mutta esim. eri tapahtumapaikkojen välillä Hiltunen siirtyilee vallankin taitavana kertojana. Hiltunen luo hahmoistaan useampitasoisia mm. vaihtelemalla näiden seksuaalisia preferenssejä. Luonteeltaan jotkut ovat juroja, toiset valoisampia, toiset suorastaan pimeämpiä. Sankarien uljaudessakin on erilaisia asteita. Oma lukunsa ovat todellisuuksien väliltä syntyvät oliot.

Viimeisessä ruudussa on laatikkoteksti: ”Loppu. Kuolleen jumalan palvelijan tarina kerrotaan myöhemmin…”

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet, ei skp; kannet väri (vihreä piirrostausta jatkuu selän yli tk; kannessa upot. väritetty piirros, lad. gem. mustalla kurs. tekijä, otsikko ja alaotsikko, vers. kust.; selässä lad. must. gem. kurs. tekijä, ots. ja alaots; tk. lad. esittelyt ja ISBN-viivakoodi; s. 1 nimiö ja kust.tiedot; s. 2 karttapiirros (mittakaavajana 500 km) ja ja lad. otsikolla ”Jaconia” esittely tapahtumaympäristöstä; s 3–64 mv sk sivun taitossa (kahden sivun johdannossa edetään Suljettuun kaupunkiin, ja sivulla 5 on otsikko ja tekijätiedot: ”Kirjoittanut ja piirtänyt Petri Hiltunen,  tekstaus Hannele Parviala”)]

Ks. myös:
Praedor 2 – Kuolleen jumalan palvelija (Jalava, 2001)
Praedor 3 – Koston merkki (Jalava, 2002)
Praedor [4] – Taivaan suuri susi (Arktinen Banaani, 2016)
Praedor (Zum Teufel, 2022)

Sarjakuvastin – uudet kotimaiset värisarjat 4

[Sarjakuvastin 4]

Harto Hänninen ja Petri Kemppinen (toim. Otava, 1998)

ISBN 951-1-15326-9 (nid.)

Kansi: Lapsi sängyssä, pantteri loikkaa kattojen yli  (Anu Lavonen).

Sisällys (sarjakuvat):
Kati Kovács:
s. 8–11 Signor Giulio eli radio- ja tv-korjaajan tarina
Pentti Otsamo
s. 13–18 Paimen
Petri Tolppanen:
s. 20–24 Sota
Anu Lavonen:
s. 26–29 Kissa
Tomi Riionheimo:
s. 31–36 Rieku ja Raiku – Rakkauden 3 väriä
Porno
Matti Hagelberg:
s. 38–41 B.E.M. – Armottomat supermallit avaruudesta
Sami Toivonen:
s. 43–43 Yhdeksästuhannesneljässadasviideskymmenestoinen aamu
Hans Nissen:
s. 45– Ensi-ilta
Ville Pirinen & Irisz Simon:
s. 54–58 Syntyneet ajantappajiksi
Roju [Johanna Rojola]:
s. 60–74 Elämä ja miehet
Kata Koskivaara:
s. 76–79 Sydämmmen pohjasta [sic!]
J-P Valkeapää:
s. 81– Toukokuussa kaikki oli hyvin
Kirsi Tuuliniemi:
s. 85–88 Claudia
Jenny Eräsaari:
s. 90–93 Visitors
Katja Tukiainen:
s. 95–101 Namipoika

Takakansi kertoo: ”Suurin, kaunein ja värikkäin Sarjakuvastin esittelee kotimaisen uuden sarjakuvapolven tuoretta tuotantoa, jossa pari-kolmikymppisten elämisen arki on vahvasti läsnä. Antologian aiheet liikkuvat kotoisen yhdessäelon ihanuudesta ja kurjuudesta lapsuuden sotaleikkeihin, eurooppalaisista lemmenseikkailuista ulkoavaruuden supermallien hyökkäykseen. Moni jo asemansa vakiinnuttanut sarjakuvittaja [sic!] näytttää nyt ensi kertaa taitonsa värisarjakuvantekijänä. Tyylikirjo ulottuu remakasta väriräiskeestä hillityn hienostuneeseen sävytykseen.”

Kun mustavalkoiseen tottuneet tekijät saavat vihdoinkin värin käyttöönsä, sepä ei näykään olleen ihan helppoa, vaan värit surastaan räjäyttävät sivun. Joillekin väreistä on jopa haittaa (Hagelberg, Tukiainen), toiset taas hyötyvät (Otsamo, Tolppanen). Hans Nissen pitäytyy varsin mustavalkoisessa ilmaisussa, ja pysyy siksi vahvuusalueellaan. Sarjakuvastinten tyyliin muoto korostuu monilla tekijöillä yli sisällön.

Esipuheessa Juhani Tolvanen kertoo projektin kestäneen viisi vuotta (1994–1998) ja asettuvan merkitykseltään ”Sarjiksen” ja ”Kalle Viksarin” rinnalle siinä, että kukin oli esitellyt uuden sukupolven tekijöitä. ”Sarjakuvastin on kuollut, eläköön Sarjakuvastin näissä neljässä albumissa ja ryhmän tekijöiden muissa töissä!”

Albumissa luetellaan myös muut projektin julkaisut, mukaanlukien neljä Sarjakuvastinta + Spesiaali, Parasiittisarjat -albumit 1–7, Parasiittipokkari ”Jasso ja hännän kunnossapito” (1996) sekä postikortisarja ”Kerro, kerro Sarjakuvastin” (hard & pet, 1993). Osaa en tässä lue albumeiksi, vaan lehdiksi:
Parasiitti-sarjakuvaliite 1. (Rumba, 1994)
Parasiitti-sarjakuvaliite 2. (Image, 1994)
Parasiitti-sarjakuvaliite 3. (Arttu, 1996)

Lisätiedot:

[29 x 21 cm pysty albumi; 104 s. + kannet, ei skp; kannet väri (kansikuvaan upotettu otsikko ja alaotsikko kuten edellisissä, nyt valko-musta-sininen, sininen numero ”4”, alla mustassa nauhassa valk. vers. kustantaja);  tk mustalla pohjalla väripiirros, johon upot. punaisella lad. gem. esittelyteksti, oik. laidassa sinisessä pystypalstassa lad. valk. gem. tekijälista, valk. kentässä kansitekijät, kust. koodit ja ISBN-viivakoodi; selkä kuten edellisissä (tekstivärit mustalla pohjalla vers. ”Sarja” valkoinen, valkoisella vers. musta ”kuvastin”, sininen ”4”, oranssi alaots, musta kust., msuta lalaplkki jaktuu selkään ja tk; sisäsivut (8–101) väri; s. 1 nimiö; s.  2 kust.tiedot; s. 3–4 sisällys lad.; s. 5 lad. 2 palstalle Juhani Tolvanen: ”Muutoksen peili”; s. 6, 102, 104 tyhjä; tekijäkohtainen väliotsikko s. 7, 12, 27, 37, 44, 53, 62, 70 ; s. 103 lad. Sarjakuvastin-ryhmän taiteilijat ja ryhmän julkaisut; kansikuva Anu Lavonen, takakannen kuva Petri Tolppanen, kannen typografia Pentti Otsamo]

Sellerikeittoa – Koskettavia pläjäyksiä hirvikärpästen ja lespaavien kinuskilehmien salatusta maailmasta

Kimmo Taskinen (Banana Press, 1998)

ISBN 951-8992-20-7 (nid.)

Kansi: Mies, lusikka, kärpäslätkä ja keitto, jossa kärpänen.

Sisällys:
s. 3–42 Sellerilajitelma
s. 43–47 Pöly Esteri

”Sisälmyksen”  mukaan ”osa stripeistä on julkaistu Pahkasiassa, mutta mukana on myös iso läjä ennen julkaisematonta roipetta.” Pöly Esteri -sripit taas ”voittivat toisen palkinnon Kemin sarjakuvakilpailussa 1997.”

Tuuba tukossa -albumin tavoin tämäkin on pääosin strippikokooma, jossa 1–3 ruudun stripit on rytmitetty vaihdellen mustalle tai valkoiselle pohjalle – välipalkit mukaan lukien mustina!

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet; kannet väri (kansi mustalla pohjalla punaisessa kehyksessä väripiirros + lad. punamustin, valkoreun. perspeltiviikirjaimin vers. otsikko, pun. gem. alaots., kelt. gem. tekijä ja valk. gem. kust.); tk. pohja musta/vihreä, upotettuna väripiirros (mopomies: ”Oli tai ei, mieluummin miten vuan.”) + valk. laatikossa ISBN-viivakoodi; selkä musta, lad. vers. pun. tekijä, valk. otsikko, pun. kustantamo; sisäkansiaukeamissa (myös s. 1 ja 48) ’tapettina’ mv karikatyyrikasvoja; s. 1 nimiö; s. 2 mv piirros + tekstatut kust. tiedot ja ”Sisälmys”; s. 3–47 mv strippejä, yleensä 4 per sivu + ylälaidassa karikatyyrikasvo (poimittuna sivun stripeistä), alalaidassa sivunumerointi puhekuplapiirroksen sisällä, mukana myös 1–2 ruudun pilapiirroksia (s. 8, 10, 12, 16 neljä, 18 kolme, 20, 22, 23 kolme,  25 neljä, 29, 34, 36 kaksi, 39)]

Ks. Pystyyn marinoitu nainen (Kemi, 2000)

Sika

Julia Vuori (Otava, 1998) 2. p. 1998; 3. p. 1999; 4. p. 2001.

ISBN 951-1-15516-4 (sid.)

Kansi: Sika sohvalla (jatkuu takakanteen, missä lattialla Mäyrällä vesivärit)

Tämä on mitä suurimmassa määrin kuvakirjan ja sarjakuvan välimuotoa, piirun verran sittenkin enemmän sarjakuvaa, vaikka puhekuplia ei käytetäkään. Mukana on toki muutama sivu selvää kuvakirjaakin, vailla ruutujakoa (s. 12–13, 17, 28–29, 37, 42–43, 51, 54–55). Tekstiosuus tuntuu välillä satunnaisgeneraattorista arvotulta, absurdilta, surrealistiselta tai dadalta runoudelta.

Eeron (1994) tavoin tässäkin on varsin kuvataiteellinen lähestymistapa. Nyt  mukana on ehkä kuitenkin myös hieman kätkettyä omaelämänkerrallisuutta. Sika elelee aika avantgardistista elämää ja kohtaa outoja ystäviä niin arjessa, matkoilla kuin unissaankin.  Tarinoista voi kuvitella löytävänsä salattuja totuuksia.

Henkilöt ovat kaikki eläimiä, jotka tomivat ihmisten tavoin: muiden muassa Sika, tumma sukulainen Suru, Pingviini, Kissa, Punavarpuset, pikkuinen Mäyrä, Lammas, Hirvi, Lapinkoira, Rusakkoryhmä, Kana ja Kukko, Lehmä,  Hylje, Lentävä Koira, naapuri Minotaurus ja austaralialaiset Muulit – mutta myös kasvit, sienet ja hyönteiset!

Alkulehdillä lukee: ”Kirjan materiaalia on julkaistu Helsingin Sanomain Nyt-liitteessä vuosina 1995–1998.” Lisäyksiä lienevätkin juuri nuo sivun tai aukeaman kuvakirjamaiset näkymät, jotka tuovat pieniä levähdyshetkiä muuten tiukkarytmiseen kokonaisuuteen.

Lisätiedot:

[24 x 28 cm vaaka kovakantinen kirja; 64 s. + kannet ja sisäkansilehdet (2+2+2+2); sivut numeroimattomat; kannet väri (väripiirros, jossa tekstattu vers. ruskealla tekijä, mustalla valkoisin varjostuksin otsikko, valkoisella kustantamo; jatkuu selän yli tk:een; jossa kuvaan tekstattu vers. mustalla esittelyteksti, kust. koodit ja valk. kentässä ISBN-viivakoodi + pyöreä leima ”Sika 1998”; selässä tekst. vers. valk. tekijä, mustalla otsikko, valk. kust.); sisäkansiaukeamilla seepialla pohjalla ’tapettina’ aukeama mv luonnoksia; 2. sisäkansilehti kust.tiedot + pyöreä leima ”Sika 1998” ja tekst. must. vers. Kiitokset ja ”Kirjan materiaalia on julkaistu Helsingin Sanomain Nyt-liitteessä vuosina 1995–1998.”; 3. sisäkansilehti vain vinjettimäinen piirros Mäyrästä; s. 1 nimiö + väripiirros; s. 2–64 värisarjakuvia, joissa yksivärinen vapaan viivan kehys, vapaamuotoiset värilliset kuvaruudut ja valkoisella pohjalla mustalla versaalilla tekstatut selostustekstit; s. 12–13, 17, 28–29, 37, 42–43, 51, 54–55 sivun tai aukeaman väripiirroksia; sivulla 62 myös ’lehtileike’, jossa teksti lad. ”Maärehtijä kojootin jäljillä.”]

Ks. myös:
Sika Pariisissa (Otava, 2002),
Sika ja tunteet (Otava, 2004),
Sika ja värit (Otava, 2004),
Sika ja harrastukset (Otava, 2005),
Sika ja oikukas sieni (Otava, 2006),
Sika ja värit, tunteet, harrastukset (Otava, 2008),
Sika ja numerot (Otava, 2010),
Sika ei osaa päättää (Otava, 2013)

Sissi ja siviilipalveluhenkilö – kertomus miehistä, jotka hukkasivat kaiken, mutta löysivät toisensa

[Sissi ja siviilipalveluhenkilö 1]

Heikki Paakkanen (Hyvä Luoja, 1998)

ISBN 951-97708-0-1 (nid.)

Kansi: Kranaatti ja kierteinen vauhtiviiva.

Laaki-sarjakuvalehteä (Semic/Egmont, 1993) perustettaessa tilattiin suomalaisia uusia sarjakuvahahmoja eri tekijöiltä. Heikki Paakkanen keksi siihen sarjan ”Sivari ja sissi”, joka oli tämän albumin ja albumisarjan alkumuoto. Korrektimmaksi korjattu Siviilipalveluhenkilö (sarjassa armeijan terminä ”siviilihippi”) sai toimia hahmon nimenä, ja toinen päähenkilö on tietenkin Sissi, eli talvisodan henki – joka tulee esiin rintamapuhdetyö-kranulamppua vääntämällä – ja poistuu tunnussanalla (V***U). Draama syntyy kuin luonnostaan hahmojen erilaisesta kokemuspohjasta.

Sivari saa toimen presidentin ’siviiliadjutanttina’ Mäntyniemessä, ja jermun mutkat suoraksi vetävällä tyylillä asioita järjestellään (ja epä-!). Paakkasen huikean liioitteleva tapa saalii myös ns. kiellettyjen totuuksien mukaan ahtamisen (Hannibalko homo?) ja hurjat ennustukset (Nobel Ahtisaarelle!). Kaikkinainen epäkorrektius osoittautuu pohjimmiltaan yllättävänkin lämpimäksi ja humaaniksi, mustaan huumoriin verhotuksi aikalaiskritiikiksi.

Graafinen tyyli on hallussa: voimakkaat kontrastit, vetävä rytmi ja sivusommittelu, tunnelman ja detaljien taju, näyttävät tehosteet ja hurja karrikointi (esim. turvakameran kuvakulmasta vielä tavallistakin suurempi nenä!) – puhumattakaan Paakkasen verbaaliakrobatiasta, joka on vailla vertaansa, kun lukemattomiin erikoisaloihin innostuva tekijä siteeraa sujuvan sivistyneesti niin ajattelijoita kuin kadunmiehiäkin.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet, ei skp; kansi väri/mv (okralla pohjalla pyöreä mv piirros, ots. ja tekijä tekstattu mustalla, lad. ”Kustannusorganisaatio Hyvä Luoja”; selkä okra, lad. mustalla gem. H. Paakkanen, vers. ”SISSI”, gem. ”ja siviilipalveluhenkilö”; tk okralla pohjalla mv onomatopoiesia ”Zont” + ’muruja’); s. 1 nimiö + piirros (kranaatti-pöytälamppu); s. 2 kust.tiedot (piirrosnimilätkä ”H. Paakkanen”;”on pyytänyt ja saanut rahaa  Suomen Kulttuurirahastolta, Grafia r.y.:ltä sekä monelta muulta taholta; ks. s. 60”; kansi: Oskari Paakkanen); s. 3–56 mv sk sivun taitossa; s. 57–59, 63–64 tyhjä; s. 60–62 mv. sponsori-ilmoituksia]

Ks. Pariisiin!.. ei kai taas… (Tammi, 2000)

Suuri Kurpitsa 1999

Kallio Pauli et al (Suuri Kurpitsa, 1998)

ISBN 952-9887-21-3

Kansi: Tuhkimo ja prinssi kurpitsavaunuissa (”Hunajakannet”, kuva jatkuu takakanteen) [Katja Tukiainen].

Sisällys (kotimaiset sarjakuvat):
sisäkansi – s. 1 Mikko Huusko & Hannu Salmi: Aivomarinadi
s. 4–9 Kivi Larmola: Kadonnutta aikaa
s. 17–23 Jarkko Lehto: Egon Lugerin salattu elämä
s. 34–35 Tapani Rytähonka: Viha
s. 36–38 Kati Rapia: Aavikon kutsu
s. 39–41 Kati Kovács: Minulla on ikävä sinua
s. 42–44 Kati Kovács: Ovela piccolo Benito
s. 45–47 Katja Tukiainen: Hunajamatka [lad. Tykiainen]
s. 48 Kivi Larmola: Minun Helsinkini
s. 49–53 Pauli Kallio & Karri Laitinen: Nuo mainiot pikku boheemit
s. 54–61 Jyrki Heikkinen: Muodonmuutos
s. 62–65 Kati Närhi: Strippari joka kadotti itsensä
s. 70–71 Jyrki Heikkinen: Les Danseurs [8 kpl strippejä]
s. 72–75 J. Tilsa: Jatsin kutsu
s. 80–83 Pasi Heikura: Patu Rankka ryhtyy erakoksi
s. 85 Lauri Hannu & Tomi Riionheimo: Jani menee naimisiin
s. 86–88 Kari Salonen: Kapina elää!
s. sisäkansi Kivi Larmola: Elviksen kuolema

Esipuheessaan Pauli Kallio toteaa: ”Aloin luonnostella ensimmäistä Suurta Kurpitsaa syksyllä 1980. Nyt noin 18 vuotta myöhemmin näyttää siltä, että urakka on ohi.” Kilpailu kotimaisen vaihtoehtosarjakuvan antologioissa oli koventunut edelleen, nyt kun mukaan oli Sarjakuvastimien jälkeen tullut mm. Glömp, Lonkka ja Napa, ja kansainvälisiinkin antologioihin oli jo ovet auki suomalaisille tekijölille.

Tällä kertaa oli pääkirjoitusta, julkaisulistaa ja ilmoituksia lukuunottamatta jätetty pois kaikki lehtimäinen materiaali, eli arvostelut ja muut tekstipalstat. Sarjakuvia vain, ja osa jopa värillisinä. Avauksena toimiii Kivi Larmolan surumielisen kaunis matkatarina. Kati Kovácsin sarja vie hienosti kesken kaiken värisivuille. Tilsan sarjis on jännä esimerkki ylevöitetystä pieruhuumorista – ja sarjassa vierailee Robert Crumbin karikatyyri. Muuten ulkomaanvahvistukset tuntuvat hakkaavan kotimaiset tekijät heidän omalla kentällään…

Takakannessa lukee: ”Tämä kaunis ja kansainvälinen sarjakuva-antologia on viimeinen lajissaan.” Suuri Kurpitsa lopetti myös lehtinä ilmestymisen, mutta albumien kustantamona nimi säilyi edelleen.

Lisätiedot:

[25 x 18 cm pysty albumi; 88 s. + kannet (2+2); kansi väri (tekst. mustareunaisella kelt. vers. ”Suuri kurpitsa 1999”), kuva jatkuu takakanteen, jossa lad. valk. vers. ”Tämä kaunis ja kansainvälinen sarjakuva-antologia on  viimeinen lajissaan.”; ei selkätekstiä; sisäkansiaukeamilla mv. sk; s. 2 lad esipuhe ”Sukkavartaankadulla 28.10.1998 P. Kallio” + piirros (Jyrki Heikkinen); s. 3 lad. kust.tiedot + sisällysluettelo + piirros (Jyrki Heikkinen); s. 1, 4–86 mv sk (s. 41–48 väri); ulkomaiset sk:t  Joakim Pirinen s. 10–16, Adrian Tomine s. 24–29, Ivana Filipovic s. 30–33, 66–69, José Parrondo s. 76–79; s. 84 lad. lista Suuren kurpitsan julkaisuista]

Ks. Cucurbita pepo mayor # 40 (2000)

Teuvo Lyly – Työ tekijäänsä kiittää

Pertti Hämäläinen, Jari Pantzar, Pekka Seppänen (Arktinen Banaani, 1998)

ISBN 952-9809-17-4 (nid.)

Kansi: Teuvo kättelee Frankensteinin hirviötä.

Esittelysivulla kerrotaan: ”Teuvo Lyly pitää puolensa. Hän ei ole antisankari, vaan Sankari! Ainakin omasta mielestään. Teuvo Lyly ei kaipaa sympatiaa. Hän tietää oikeutensa – kansalaisena, kuluttajana, asiakkaana, potilaana, turistina ja pölynimurikauppiaana. Sekä tietenkin oman Elisabetinsa miehenä ja ystävänsä Paulin naapurina.”

Suomalaisen peruskänkkäränkän parodiana laaja-alainen sarja on peräti kolmen tekijän, ja mikä erikoisinta, yhden käsikirjoittajan ja kahden piirtäjän aikaansaannos. Vaikka kaikki osallistuvat käsikirjoittamiseen ja vähän piirtämiseenkin, on sisällössä vahvasti Seppäsen terävää havainnointia ja piirroksessa vahvimmin Hämäläisen terävän tyylitelty leima (vrt. Radio Otto ja toisaalta Pantzarin piirtämä Me Muut).

Albumi koostuu Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa julkaistuista Teuvo Lyly –aiheisista, yhden ja kahden rivin sarjakuvista sekä yhden tai kahden ruudun pilapiirroksista. Taitossa on albumisivuille sijoitettu ylös ns. sunnuntaisarja ja alle strippi – ja sivunumerointi vekkulisti siihen väliin, erilaisten esinepiirrosten sisään. Kaksiriviset ovat osin ilmestyneet lehdissä värillisinä, nyt mustavalkoisina, ja stripeissä on harmaarasterointia. Takakannessa on yksi väripilapirros.

Lisätiedot:

[19 x 21 cm vaaka albumi; 64 s. + kannet, sisäkansissa painatus tummanpunaisella (’tapettina’ negatiivipiirroksia, Teuvo vihaisena, 1. Ja 2. sisäkansi peilikuvat); kannet väri (keltaisella pohjalla mustavarj. punaisella vers. otsikko ja lad. mustalla vers. alaots., must. gem. tekijät, upotettu väritetty piirros; selkä kelt., lad. pääots. pun. kuten kannessa, must. vers. alaotsikko; tk. kelt., värit. piirrosruutuvitsi + lad. must. gem. esittelyteksti sitaatteina ja pun. vers. ”Teuvo Lyly” kuten kannessa + ISBN-viivakoodi ja kust.; s. 1 nimiö + piirros (muunnelma kannesta); s. 2 kust. tiedot + lad. esittelyteksti ja ”Sarjakuvat ilmestyneet aiemmin Ilta-Sanomissa ja Helsingin Sanomissa.” + piirros ja hahmojen nimet tekstattuna (”Teuvo Lyly, Pauli, Teuvon naapuri, Elisabet, Teuvon tyttöystävä”); s. 3–62 mv sarjakuvia, sivujen yläosassa kaksirivisiä jaksoja, alla yksirivisiä strippejä ja ruutuja – ja välissä vinjettiesineisiin sijoitetut sivunumerot; s. 29 kahden ruudun pilapiirros; s. 9, 21, 43, 49, 55, 63 pilapiirros; s. 64 tyhjä]

Tom of Finland – The Art of Pleasure

Laaksonen Touko = Tom of Finland (Benedikt Taschen Verlag GmbH Köln Saksa / Italia 1998)

ISBN 3-8228-8598-3

Sisällys (vain sarjakuvat):
s. 38–39 A Tom of Finland Story 1946 [sama kuin ”ennen julkaisematon” 12 s. värisarja myöhemmissä kokoomissa; suomenkieliset puhekuplat!]
s. 52–61 A Tom of Finland Story 1946 (10 s. värisarja myöhemmissä kokoomissa; suomenkieliset puhekuplat!]
s. 278–281 Story of Lacey, 1964 [15 s. mv sarjakuva, jossa suomeksi (gemenalla) tekstattu selostusteksti yläreunoissa]
s. 282–287 Jack in the Jungle, 1965 [kansi + 20 s.]
s. 288–293 Ringo and the Renegades, 1966 [kansi + 20 s. ; ©-merkinnässä CQ Publishing Co. Inc. 1973]
s. 294–299 The Happy Harlot, 1967 [kansi + 20 s.]
s. 300–305 Kake 6 – The Threesome, 1968 [kansi + 20 s.]
s. 306–311 Kake 11 – TV Repair, 1969 [kansi + 20 s.]
s. 312–317 Kake 12 – Service Station, 1972 [kansi + 20 s.]
s. 318–323 Kake 17 – Loading Zone, 1974 [kansi + 20 s.]
s. 324–329 Kake 20 – Pleasure Park, 1975 [kansi + 20 s.]

Kirja on kooste kaikenlaista Tomin grafiikkaa, eli mukana on kuvituksia, kansia, kortteja, julisteita, mutta myös luonnoksia ja osia sekä pidemmälle kehitettyjä versioita sarjakuvien kuvista (Pekka, Kake), ilmeisestikin säilyneistä originaaleista reprottuina, ja mikä tärkeintä, nämä ajoitettuina. Kokonaan jullkaistuista sarjoista on mukana koko sivun kansi ja neljä alkuperäistä sivua pienennettynä kullekin kirjan sivulle. Yhdessä kannessa on mukana Tomin merkintä painolle, eli kuvaussuhde on 137 %, toisin sanoen ensimmäinen julkaisukoko oli jopa isompi kuin piirroskoko!

Alussa on Micha Ramakersin perusteellinen taustoitus runsaasti kuvitettuna, ja sama teksti on myöhemmin kirjassa saksaksi ja ranskaksi ilman kuvitusta. Ramakers tuo hyvin esille Tomin esikuvat, aina George Quaintancesta, joka oli Physique Pictorialin tähti jo ennen kuin Tom siinä aloitti 1957 tukkilais-kansikuvallaan. Klassisesta taidemaailmasta mainitaan mm. henkilökohtaisetkin ihailijat ja Tomin töiden keräilijät Andy Warhol ja Robert Mapplethorpe.

Tastaselvityksen kuvituksessa on kaksi Touko Laaksosen lapsena (kirjan arvion mukaan 8-vuotiaana) piirtämää sarjakuvaa. Mustavalkoiset reproduktiot antavat olettaa, että ne ovat lyijy- ja värikynillä piirretyt, ja niissä on ruutujako kuusi taasaruutua pystysivulla kahden ruudun riveissä. ”Kirkko retki” ei ole ilmeisesti julkaistu muualla, mutta ”Kalle Viksari aikoo soittaa” oli esillä Turun Logomossa vuoden 2011 kulttuuripääkaupunkivuoden originaalilnäyttelyssä. Siinä tai kirjassakaan ei mainita, että se on melkoisen tarkka toisinto Kalle Viksarin aivan ensimmäisen numeron aivan ensimmäisestä sarjakuvasta, jonka tietysti oli piirtänyt Alexander Tawitz, ja käsikirjoitus oli Veli Giovannin (ks. Kalle Viksari ja muita sarjakuvia 1924). Ramakersin mukaan Tom alkoi tehdä eroottisia kuvia noin kymmenvuotiaana, mutta sarjakuvan muoto oli siis tuttu jo ennen sitä.

Muut sarjat olen käsitellyt tässä tutkimuksessani kunkin ensimmäisen ilmestymisvuoden kohdalla, mutta tässä vielä muualla julkaisemattomista tai toisessa muodossa julkaistuista:

Nimetön tarina vuodelta 1946 on julkaistu myöhemmin niin, että viimeisenä kuvana on käytetty tässä toisen saman vuoden tarinan ensimmäisenä kuvana käytettyä, joka tosin on suoraa jatkoa. Oikeastaan kyseessä on siis yksi 22 sivun värisarjakuva, jossa on puhekuplat – suomeksi. Päähenkilö Bob joutuu / pääsee ensin kahden kundin käsittelyyn kotonaan, ja sitten nämä vievät hänet ”pomon” luokse. Pomolla on jo nuorekasta seuraa, mutta viisin aina mukavampaa… Tarina päättyy eräänlaiseen ’cliffhangeriin’, eli jatkoakin olisi voinut olla tulossa. Hahmot ovat jo selvää Kake-universumia. Hahmoissa on vielä nuorekkuutta ja fenminiinisyyttäkin, joka myöhemmin Tomin töistä karisi.

Story of Lacey on niinikään Kake-universumin esivaihe, jossa Kake = Lacey, nahkaan pukeutuva komea nuori mies, jota 16-vuotias Richard (onpa muuten varttunut ikäisekseen…) salaa ihailee kaukaa. Lacey on jo päättänyt valloittaa Richardin (= Dick), joka ilmestyykin hänen ovelleen samanlaisiin nahkavetimiin sonnustautuneena, ja petiinhän siitä päästään. Yhtäkkiä ovella on myös Johnny, yhtä lailla nahoissa. Selostusteksti puhelee tuhmia ja kuvailee toimintaa sinänsä osuvasti irstailuksi, mutta Tom piirtää kaiken omalla tavallaan hellän herkästi.

Jättikokoinen taidekirja (35 x 27 cm, paksuuskin 5 cm, siis  kirjan…) on yllättävän kevyt, eli painettu huokoiselle – ja nopeammin tuhoutuvalle paperille…

Lisätiedot:

[35 x 27 cm, paksuus (5 cm), kovakantinen sidottu kirja, sisältö mv, osittain väri, 352 s. + kannet ja sisäkansilehdet, kannet mustat, valkoisella vain tekstit, samoin selkä, selkä vain musta, päällyspaperissa 2 mv piirroksta kansi/selkä + takakansi; kannessa ja selässä tekstit musta ja valkoinen sekä ruskea tehosteväri, sisäliepeissä ruskealla pohjalla valkoisella teksti (soisällön ja tekijän esittely englanniksi, sakasaksi ja ranskaksi; sisäkansiaukeamilla väripiirrokset (Pekka); sisäkansilehtien 3. ja viimeistä aukeamaan edeltävä sivu tyhjä; s. 1 Tom’s Men The 40s: The Queen and Trade Years; s. 2 The 50s: The Lumberjack Years; s. 3 The 60s: The Biker Years; s. 4 The 70s: The Clone Years; s. 5 The 80s: The Fetishist Years; s. 6 piirros ”Horny Models Wanted For Tom’s Drawings; s. 7 otsikko; s. 8 valoikuva Tom ja nahkamiehiä; s. 9 Nimiö; s. 10 kusdt. Tiedot; s. 11 sisällys; s. 12–28 The Art of Pleasure by Micha Ramakers (kuvitettu artikkeli, sisältää mm. valokuvia, Tomin leikevalokuvia ja jopa lapsuusajan piirroksia, myös Turun näyttelyssä 2011 ollut originaali ”Kalle Viksari aikoo soittaa” ja ”Kirkko retki” (s. 16); s. 28 Tom of Finland – A Personal Recollection by Dirty Durk [= Durk Dehner]; s. 30–31 esittely The Tom of Finland Foundation; s. 32–33 esittely The Tom of Finland company; s. 34–61 The 40s: The Queen and Trade Years; s. 62–77 The 50s: The Lumberjack Years; s. 78–139 The 60s: The Biker Years; s. 140–211 The 70s: The Clone Years; s. 212–273 The 80s: The Fetishist Years; s. 274–329 The Adventures of Kake; s. 330–331 Biography / Biographie; s. 332–338 Micha Ramakers: Die Kunst der Lust; s. 339 esittely Die Tom of Finland Foundation; s. 340 esittely Die Tom of Finland company; s. 341–347 Micha Ramakers: L’Art du Plaisir; s. 348 esittely La Tom of Finland Foundation; s. 349 esittely La Tom of Finland company; s. 350 Exhibitions / Ausstellungen / Expositions; s. 351 piirros (Pekka); s. 350 piirros ”The End” (Pekka in Cirkus)]

Ks. myös:
Tom of Finland – The Comic Collection Volume 1–5 (Saksa Köln / Espanja; Taschen, 2005)
The Complete Kake Comics (Saksa Köln; Taschen, 2008)
Tom of Finland XXL (Saksa Köln / Italy; Taschen, 2009)
Tom of Finland – The Comics Volume One (Köln / South Korea; Taschen, 2011)
Tom of Finland – The Comics Volume Two (Köln / South Korea; Taschen, 2012)

Tämä tarina on tosi / eli / Omaelämäkerrallinen sarjakuva-albumi – Huumorin parodiaa jo vuodesta 1994

Pauli Kallio käsikirjoitukset; Tomi Riionheimo piirustukset (TAMY ja Suuri kurpitsa, 1998)

ISBN: 952-9887-22-1 (nid.)

Kansi: Nuori mies kävelee Kahvilan ohi, nainen hymyilee.

Sisällys:
s. 3–11 Ensimmäinen luku: Jokapäiväisen leivän kääntöpuoli / eli / Arkielämän kivikot ja karikot sekä niiden kasvattava vaikutus
s. 13–23 Toinen luku: Muutama sana ja kuva ihmissuhteista / tai / Kuinka löydän ja hukkaan juuri sen oikean
s. 25–35 Kolmas luku: Yhteiskunta ja sen lieveilmiöt / kuten / Politiikka, uskonto, ympäristönsuojelu, tiede, taide sekä laki ja järjestys
s. 37–47 Neljäs luku: Hyvän elämän rakennuspalikat / toisin sanoen / Kuinka sarjakuva-albumin viimeinen neljännes vastaa ainakin sataa kovapalkkaista positiivisuusgurua

Nämä sarjakuvat ovat ilmestyneet alun perin Aviisi-lehdessä, ja Tampereen yliopiston opiskelijoille kohdistettuina ne ovat aika lailla ns. älykkökamaa. Tyylilajiksikin määritellään huumorin parodia.

Kahta lukuun ottamatta yhden rivin strippejä (40 strippiä, kaksiriviset jaettu sivuille 34–35, 38–39), joita säestävät koko stripin yläpuolelle venyvän nimiöruudun kaksi ironista kommenttia. Nuoren ihmisen elämäntilanteiden tarkastelua.

Käsikirjoittaja Pauli Kallio yltyy poikkeuksellisen itseironiseksi, ja Tomi Riionheimon tyylitellyt piirrokset tasapainoilevat naivin yksinkertaistetun ja symbolisen humoristisen välimailla. Lopputulos on sympaattinen.

Lisätiedot:

[9 x 25 cm vaaka albumi; sivuja ei numeroitu; 48 s. + kannet; kannet väri (pohja harmaa, upoettuna väriruutu (s. 22), tyekstatut nimi, vers, vihreä, ja tekijät, gem. violetti; selkä harmaa; tk. harmaa, upot. Väriruutu (s. 22), tekstattu esittelyteksti ja kustantajat (TAMY ja Suuri Kurpitsa); sisäkansissa harmaalla pohjalla tummemmalla harmaalla viivapiirroksina kuusi ruutua (miehen tie pojasta isäksi); s. 1 nimiö ja kust.tiedot; s. 2, 12, 24, 36 kunkin luvun otsikko; s. 3–11, 13–23, 25–35, 37–47 mv. stippi-sk, päällä nimiö, jossa kaksi repliikkiä ilman kuplia; s. 48 piirros ja kustantajien esittelyt]

Ubu N:o 2

Hans Nissen et al (Nissen, Arktinen Banaani 1998)

ISBN 952-9809-27-1

Kansi: Tanssivat futuristis-kubistiset hahmot (Matti Hagelberg)

Sisällys (kotimaiset sarjakuvat):
s. 2, 35 Petri Tolppanen: Sinä yönä [mv, jatkuu sisäkannesta takasisäkanteen]
s. 4–7 J-P Valkeapää (käsik.) & Hans Nissen (piirros): Nimetön [ei tekstiä]
s. 13–36 Matti Hagelberg: Zombie-oikeutta [s. 13 ’kansi’ (kärpänen); s. 36 ’takakansi (BEM ja avattu takaraivo; s. 14–35 koko aukeaman piirroksia.]

Raskaasti taiteen puolella mennään edelleen, ulkomaisin nimitekijöin vahvistettuna, mutta tässä vain kotimaisista.

Tällä kertaa Tolppasen tarinassa synkkyys voittaa absurdismin. J-P Valkeapään ja Hans Nissenin sarja on tyylipuhdas ’zoomaus’, mykkä animaatiomainen kuvasarja (4 x 4 ruutua, valkoista mustalla pohjalla). Hagelbergin osuus on oikeastaan lehti albumin sisällä, kansineen ja takakansineen.  Tarinan mittakaava on taas absurdin massiivinen: ”Kaupunki on jauhautunut atomeiksi[…] Kolme päivää myöhemmin Nallepartio avaa paikalle minigolfkentän…”

Huom! s. 13–36 = B.E.M. 8 / Zombie Justice (Ranskassa kustantanut Le Dernier Cri, 1998).

Lisätiedot:

[24 x 17 cm pysty albumi; 52 s. sis. kannet; kansi ja tk  väri (Hagelberg); selkä musta, ei tekstiä; s. 3 sis luettelo + kust. tiedot; ulkomaiset sarjat: s. 8–12 David B. / Thomas Ott: Kanin morsian; s. 37–42 Yvan Alagbé: Mikä saa minut kaipaamaan kuolemaa oik. s. 37–38 1 Ainoa rakkaus; s. 39–40 2 Mikä saa minut kaipaamaan kuolemaa; s. 41–42 Unohdus; s. 432–50 Jan Solheim: Laava 2]

Ks. Ubu 3 (2005)

Viivi & Wagner – Sikspäkki ja salmiakkia

Juba = Jussi Tuomola (Arktinen Banaani, 1998) 3. p. 1999; 8. p. 2000; 10. p. 2002; 12. p. 2003; 13. p. 2005; 15. p. 2006; 16. p. 2008 (1.taskukirjapainos; 68.tuhat); 17. painos 2011 (71. tuhat).

Kansi: Viivi pöydän ääressä, pöydällä sikspäkki ja salmiakkia, Wagner heilauttaa kättään

Kuten nopeista lisäpainoksista näkyy (kolmas painos jo seuraavana vuonna), Viivi & Wagner löi heti läpi, osin tietysti jo B. Virtasen viitoittamalla tiellä. Kirjasta ilmestyi ensimmäinen kovakantinen laitos albumin 11. painoksena vuonna 2003, ja 16. painos vuonna 2008 oli ensimmäinen taskukirjapainos, kaikkiaan 68. tuhat – ja vuoden 2011 17. painos oli jo 71. tuhat. Kun sarjakuva-albumien myyntiluvut olivat näihin asti parhaimmillaan huidelleet jossakin tuhannessa kappaleessa, alettiin yhtäkkiä puhua kymmenistä tuhansista, eli kuorma-autolavallisista. Lisäksi kyse oli sanomalehtisarjojen kokoomista, joihin esimerkiksi kriitikot olivat tähän asti suhtautuneet jossakin määrin hyljeksien.

Viivi & Wagner on B. Virtasen – ja myöhemmin Fingerporin – tavoin ilmestynyt useissa eri muodoissa (albumit, kovakantiset albumit, pokkarit, kovakantiset pokkarit sekä erilaiset juhlakirjat ja ns. kirjastoversiot) ja jopa kolmelta eri kustantamolta (Arktinen Banaani valikoima-albumeineen ja Otava, joka aluksi julkaisi värillisiä lahjakirjapainoksia ja esim. kalentereita, mutta myös sarjan ympärille rakennetun lehden kokoomajulkaisun kirjana julkaissut Egmont).

Menestyksen salaisuudesta tehdään – ja on jo tehtykin – graduja ja varmaan vielä väitelläänkin, mutta selvää on jo nyt, että Juba rikkoi ja vei sanomalehtisarjan formaatin rajoja eteenpäin. Hän itse on korostanut, että sarjoissa ei ole klassisen vitsistripin (gagin) tapaan huipentavaa loppuvitsiä (punch-line), vaan huumori rakentuu enemmän tunnelmista ja ruutujen keskinäisistä törmäyksistä.

Juba on jo ensimmäiseen albumiin valituissa stripeissä (tämä ei todellakaan ole vielä se ”kootut teokset” eli sarjat kronologisena kokoomana) käyttänyt mm. kokonaan mustia ruutuja (joiden väliin sijoittuu ”harmaa” elämä, ja valkoista ruutua (kun Wagner saa ”stripin poikki”) ja ”lyhennettyä” kahden ruudun muotoa. Lopullista, vakioituneen kolmen samankokoisen ruudun muotoa vielä rikotaan neljällä ruudulla, rajaamattomilla ja ajatuskupliksi rajatuilla ja jopa kokoa vaihtavilla ruuduilla.

Metahuumori on yksi, taitavasti käytetty taso, mutta oleellisemmin sarja on vähintäänkin piilosyvällinen, jopa filosofinen. Myös sen ilmeisyys parisuhdesarjana on vain ovelaa hämäystä, sillä eihän kysessä ole parisuhde, kun parina on kaksi keskenään lisääntymiskyvytöntä eri lajin edustajaa – ja hätäisen virheellinen tulkinta on myös sian lukeminen mieheksi, sillä usein naislukijat samastavat itsensä juuri Wagneriin!

Ensimmäisen albumin sarjat ovat myös lehtijulkaisujen alkupäästä, vuodesta 1996, mutta tekijän valitsemina eivätkä suoraan kronologisessa järjestyksessä. Varsin viitteellisistä taustoista näkee, että pari asustaa Turussa (tunnistettavana esim. taidemuseo).

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet, sisäkansiaukeamat mustat; kannet väri (kannessa alaosa väripiirros johon upot. sign. ja kust. käsin valkoisella; yläosa pun. pohjalla valk. vers. tekijä, nimilogo ja alaots. gem., oik. yläkulmassa laatikko, jossa N:o 1 ja varjo, negat.); selkä pun, lad must. vers. tekijä, nimi ja alaots.; tk. pun. pohjalla mv-kehyksissä värikuva Juban maalauksesta (Wagner tuolilla) + tekstattu ”Wagner, etkö tiedä, ettei raha tuo onnea?/ En halua onnea. Haluan rahaa.” + valk. kentässä ISBN-viivakoodi;  s. 1 mustalla pohjalla nimilogo; s. 2 tyhjä; s. 3 nimiösivu + ruutu (Nietsche: ”Kun  menet naisen luo, älä unohda ruoskaa”); s. 4 kust.tiedot (tekijän tekstaamat) + piirrosvinjetti (Wagner ja lentävä silitysrauta); s. 5–46 neljä mv strippiä per sivu, (yleensä kolme samansuuruista ruutua, toisinaan keskimmäinen ilman rajausta tai ajatuskuplana, ensimmäisen sivun neljäs ja s. 39 toinen strippi kaksiruutuinen, joskus yksi ruutu esim. mustana tai valkoisena tai eri tavoin rajattuna; s. 43 pienenevä ruutusarja; s. 47 kaksi strippiä ja vinjettipiirros; s. 48 tyhjä; sivunumerot lad. alakulmiin]

Ks. myös:
kovakantisena 2003 (2. p. 2006), eri koossa ja nelivärisenä 2011, pokkarina 2008, ruotsinnoksena 2005, kirjasto-albumikokooma 2009

Yllätyskuvia – sarjakuvia vuosilta 1968-1998

Timo Aarniala (Like, 1998)

ISBN 951-578-608-8 (nid.)

Kansi: Sininen piirroskollaasi (s. 18), jossa kolme mustavalkoista ’ympyrähahmoa’: Bob Dylan (s. 63), Mr. Jones (s. 91) ja pommi (s. 93).

Sisällys (sarjakuvat):
s. 13–17 Seesam [kansi + sk.; ? ”Tapio Vapaasalo, pohjoinen, agentti”]
s. 20–21 Rick Shane & Elvis [Teinilehti 14/1968; englanninkieliset kuplat]
s. 22–23 Herttasarja [? Teinilehti 2+3/1970; suomenkieliset kuplat]
s. 24–25 Rick Shane & BB [Teinilehti 13/1968; ranskankieliset kuplat]
s. 26 I Shall Be Released [Teinilehti 19/1968; englanninkieliset kuplat]
s. 27 Apple [Teinilehti 18/1968; englanninkieliset kuplat]
s. 28– 29 Rick Shane & Bob Dylan [Teinilehti 12/1968; englanninkieliset kuplat;]
s. 31–35 Lothar [?]
s. 37–39 Operaatio Pinkville [Contactor 28–30/1969]
s. 51–53 How to Talk Dirty and Influence People – A Lenny Bruce Adventure
s. 54–55  Tom Pain [Filmihullu 4–5/1969]
s. 56–59 Tapaus Vapaus [? Vapaudenpatsas]
s. 60–62 – [? Lonesome Sam]
s. 63–69 Lonesome Sam
s. 70–71 Suomalaisen pankinjohtaja herra V:n äkillinen poismeno
s. 73 [Hiroshima, sivun sarja ilman kuplatekstejä]
s. 74–79 Mooncheese, Kuu-ukko Kertoo [Sarjainfo 3/1982]
s. 81 Iiris [1970, kansi]
s. 82–83 Aimo (Itäsuomi 7/1970 ?]
s. 84–85 Aimo [Itäsuomi 8/1970 ?]
s. 86–87 Shake before use comics
s. 88–90 [Let’s have a peep with] Peeping Tom [Soap Bubles & Tits]
s. 91 Mr. Jones & Mr Dylan
s. 92 Herra Banaani – Huh hellettä
s. 93 [ruutu: ”Help! Help! It’s the End!!!”]

Kulttuurieliitin suosimaa kotimaista undergroundia / overgroundia: takakannessa Taideteollisen korkeakoulun emeritusprofessori Severi Perko: ”Timo Aarnialan työssä kiinnostaa juuri monitaiteisuus. Paitsi eri lajeja, Aarniala yhdistelee korkeaa ja matalaa, ylevää ja banaalia tyyliä. Jos hänen tuotannostaan koottaisiin näyttely, vaikkapa vain sarjakuvanäytely, se kertoisi olennaisia seikkoja yhteiskunnastamme.”

Alkusanoissaan ”Introssa” Pekka Gronow toteaa, että ”uusi suomalainen sarjakuva alkaa Timo Aarnialan 1960-luvun töistä” – ja sitoo Aarnialan tuotannon erityisesti musiikkiin, Bob Dylanin kautta suomalaisen rockin levynkansiin. Hän toteaa myös, että jo 70-luvulla Aarnialan energia suuntautui muille tahoille. ”Toiset tekijät jatkoivat sarjakuvien tekoa Suomessa.” Uudistaja siis toimi käännekohdassa, aivan samaan aikaan kuin amerikkalaiset undergound-pioneerit. Samoin Tapio Vapaasalo sijoittaa jälkisanoissa Aarnialan  kultuurivaikuttajana enemmän opettajan, sivistäjän ja alullepanijan rooleihin.

Kokoomateos onkin aikamoinen sillisalaatti, jossa eri muotoihin ja julkaisuihin tehdyt työt ovat suloisessa sekamelskassa (sisällys- ja lähdeluettelostakaan ei täysin ota tolkkua). Aikansa kuvina nämä ovat antoisampia kuin enää varsinaisesti sarjakuvina luettuna. Kantaaottavuus nousee pintaan, mutta syvemmältä ei paljastu paljoakaan – ainakaan nyt enää uudelta näyttävää. Poliittinen viesti on usein kadonnut tai laimentunut tultuaan erotetuksi ajastaan. Visiot ovat silti voimallisia, kömpelöimmilläänkin, ja tahallinen naivius kätkee usein alleen todellisen taidokkuuden.

Aarniala kuitenkin myös opetti noin sukupolven verran suomalaisia sarjakuvantekijöitä, jotka usein aloittivat läheltä undergroundia, mutta lukeutuvat nyttemmin enemmänkin kaupallisen sarjakuvan ja kuvituksen mestariluokkaan (esim. Kunnas ja Koivisto). Näin Like tuli tehneeksi kulttuuriteon julkaistessaan vuosisadan päätteeksi popkulttuurin suurimman muutosvaiheen hedelmiä kolmen vuosikymmenen takaa.

Timo Aarniala sai Puupäähatun vuonna 2004.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 96 s. + kannet; sisäkansissa (+ s. 96) mv painatus harmaalla pohjalla, otteita sarjoista; kansi väri, mv piirroksia + sininen väripinta, ylhäällä mustassa nauhassa lad. oranssi vers. ots., alhaalla lad. must. vers. tekijä, vas. alakulmassa poikittain lad. vers. valk. kust.; selkä musta, lad. valk. vers. ots., tekijä ja kust.; tk. sinisellä pohjalla mv. valokuva tekijästä ja lad. mustalla vers. tekijäesittely, valk. vers. sitaatti, gem. lähde ”Severi Parko, Taideteollisen korkeakoulun emeritusprofessori” + pyöreä piirros, jossa oranssi X (s. 13)+ valk. laatikossa ISBN-viivakoodi; s. 1 harmaalla pohjalla lad. valk. vers. otsikko:; s. 2–3 nimiöaukeama, taustalla lad. isolla gem. teksti ”Wonder Stories”, vas. sivulla omistus: ”Bill Griffith, kaksi kitaraa: Antero Jakoila, Esa Pulliainen ja Marie A:n muistolle.”, oik. sivulla ots. mustassa laatikossa lad. valk. vers, alla lad. must. vers. alaots., lad. gem. ”kuvat & sanat > Timo Aarniala” + kust. logo; s. 4–5 aukeamalla lad. isolla gem. fragmentteja: ”Hendr…/Rick/Shane/ Lenny/Bruce, vas. sivulla lad. kust. tietoja (”colofon/kuvat, sanat ja tekstaus © > Timo Aarniala / mise en scène Tapio Vapaasalo / paino Silverprint / Helsinki, 1998” oik. sivulla lad. gem. palstaksi nimilistaa, josta laatikoista viivalla yhdistetty piirroksiin (ruutuja ja pyöreitä kuvia) Lothar, Liisa, Rick Shane, Einstein, Elvis; s. 6–7 Pekka Gronow: ”Intro”; s. 8 otsikko ”Alice in Wonderland” ja otteita Lewis Carrollin ”Liisa Ihmemaassa” -kirjasta; s. 9–12 yhden sivun piirroksia Liisasta; s. 13–17 mv sk sivun taitossa, (s. 17 ei ruutujakoa); s. 18 otsikko ”I’m Rick Shane. I’m a reporter!”; s. 19 osasuurennos sivulta 23; s. 20–29 mv sk sivun taitossa (neliömäinen taitto s. 20–21, 25, jolla myös lad. käännökset ranskankiel. kuplista 1–17); s. 30 otsikko ”Make one, two, three Vietnams!”); s. 31–35 mv sk. sivun taitossa (s. 34 sivun piirros, s. 35 ei ruutujakoa); s. 36 otsikko ”Lt. Calleyn tapaus”; s. 37–39 mv sk. sivun taitossa; s. 40 otsikko ”Kuva jota ei otettu!”; s. 41–49 sivun piirroksia, joiden tekstit lad. samalle tai vier. sivulle; s. 50 otsikko ”How to Talk Dirty and co.”; s. 51–71 mv sk sivun taitossa (s. 56 ja 59 sivun piirros Vapaudenpatsaasta); s. 72 otsikko ”Samaan aikaan muualla…”; s. 80 otsikko ”Aimo & co. in Underground.”; s. 81–93 mv sk (s. 81 kansi, s. 93 sivun keskellä yksi ruutu); s. 94 lad. esittelyteksti ilman otsikkoa, ”Tapio Vapaasalo, pohjoinen, agentti”; s. 95 ots. vers ”Sarjakuvat”; lista lad. gem.: Kirjat (Salaisuuden Varjo 1969, Kyynelten Tie 1971); Lehdet (Iiris 1970, Seesam, Helmiä Sioille, Sarjakuvalehti, Helsingin Hulinat); Lehdistö (Filmihullu 4–5/1969 – Tom Pain; Contactor 16/69 – Nimetön; 28–30/69 – Operaatio Pinkville; Sarjainfo 3/1982 – Mooncheese, Kuu-ukko Kertoo; Itäsuomi 7–8/1970 – Aimo Seikkailee; 2+3/1970 – Herttasarja; Teinilehti 12/1968 – Rick Shane & Bob Dylan; 13/1968 – Rick Shane & BB; 14/1968 – Rick Shane &  Elvis; 18/1968 – Apple; 19/1968 I Shall Be Released); Muut (Aimo Seikkailee / Fucking Flies; Lothar; Suomalaisen pankinjohtaja herra V:n äkillinen poismeno; Shake Before Use Comics; Synnytys; Dirty Rat Comics; Herra Banaani: Huh Hellettä!”; Tapaus vapaus; Mr. Jones & Mr Dylan; Roll It: Apple; Good Morning / Again Another Day Comics; Soap Bubles & Tits; s. 96 harmaalla pohjalla mv ote sk. s. 91]