1999

Apostolinkyyti – Raamatunaiheisia sarjakuvia

Heidi Navari (Sley-kirjat, 1999)

ISBN 951-618-402-2 (nid.)

Kansi: Kaksi poika shortseissa ja sandaaleissa, toisella rinkka.

Sisällys:
Kirkkovuoden juhlapyhiä
s. 4 Joulu (Luuk. 2:1–20)
s. 5 Idän tietäjät (Matt. 2:1–12)
s. 6 Pitkäperjantai ja pääsiäinen (Matt. 27:45–28:10)
s. 7 Helluntai (Ap.t. 2:1–11) [väri]
Raamatun kertomuksia
s. 9 Pietarin saalis (Luuk 5:1–11)
s. 10 Sokea Bartimaios (Luuk. 18:35–43) [väri]
s. 11 Sakkeus (Luuk. 19:1–10) [väri]
s. 12 Jeesus siunaa lapsia (Mark. 10:13–16) [väri]
s. 13 Jeesus parantaa Simonin anopin (Matt. 8:14–17)
s. 14 Martta ja Maria (Luuk.10:38–42) [väri]
s. 15 Voiko rikas pelastua? (Mark. 10:17–27) [väri]
Jeesuksen vertauksia
s. 17 Laupias samarialainen (Luuk. 10:25–37) [väri]
s. 18 Hyvä paimen (Matt. 18:12–14)
s. 19 10 neitsyttä (Matt. 25:1–13)
s. 20 Armoton palvelija (Matt. 18:23–35) [väri]
s. 21 Sinapinsiemen (Mark. 4:30–32) [väri]
Apostolien teot
s. 23 Paavalin kääntyminen (Ap.t. 9:1–21)
s. 24 Pietari ja sadanpäällikkö Cornelius (Ap.t. 10) [väri]
s. 25 Pietari vangitaan (Ap.t.12) [väri]
s. 26 Paavali ja Barnabas lähtevät lähetystyöhön (Ap.t. 13:1–3, 14:8–15) [väri]
s. 27 Paavali lähtee uudelle matkalle Troakseen ja Filippiin, jossa Lyydia perheineen kääntyy kristityksi (Ap.t. 15:36–16:15) [väri]
s. 28 Paavali ja Silas vankilassa (Ap.t. 16:16–40) [väri]
s. 29 Efesoksen mellakka (Ap.t. 19:23–20:1) [väri]
s. 30–31 Paavali lähtee Roomaan (Ap.t. 27) [väri]
s. 32 Maltan saarella ja tulo Roomaan (Ap.t. 28) [väri]

Takakannen mukaan: ”Raamattuaiheisia sarjakuvia lapsille ja muille sarjakuvien ystäville. Nasevasti huumorilla höystetyt, osittain neliväriset kuvakertomukset avaavat Raamatun tutut kertomukset uusina ja vauhdikkaina kaikenikäisille lukijoille. Kirja koostuu tärkeimmistä Uuden Testamentin kertomuksista, Jeesuksen opetuksista ja vertauksista sekä Apostolien tekojen tapahtumista. Tekstit ovat yhtäpitäviä alkuperäisten tekstien kanssa, mutta kielellisesti ja tyylillisesti kevennettyjä. Mitä paremmin tuntee Raamattunsa, sitä enemmän jutuista löytää jujua, mutta myös sellaiselle, joka ei niin tunne Uutta testamenttia, kirja on mainio tapa tutustua sen maailmaan ja sanomaan.”

Sarjat on ilmeisesti julkaistu ensin lehdissä, ne on signeerattu 1996–98, ja ne eivät ole julkaisussa alkuperäsiessä ilmestymisjärjestyksessä. Sarjoissa on yleensä neljä riviä, joskus kolme, jolloin sivulla jää ylös ja alas tyhjää. Piirrostyyli on naivistinen, hieman hentoinen tussipiirros, osin puuvärein vihjeenomaisesti selvennetty. Tekstaus on hiukan horjuvaa, muuten versaalia, mutta kertojan / Raamatun ja Jumalan repliikit gemenaa (!).

Tyyli on jonkinlaista naivia naivismia. Piirrostyö on kieltämättä hassunhauskaa, mutta tarinat kerrotaan kovasti mutkat suoristaen ja pikaisesti pelkistäen. Sisältö ja teksi on aika lailla vanhahtavaa (”s. 26: ”…me julistamme hyvää sanomaa. Luopukaa tyhjänpäiväisistä jumalistanne ja kääntykää elävän jumalan puoleen”), mutta kuvaa on yritetty nuorentaa nykyaikaisilla yksityiskohdeilla: lämpöpattereita, sähkövatkain, mikrofoni, jopa Aalto-vaasi (s. 13). Kilvet kertovat mm: ”Mämmiale” ja ”Malta poiketa” (Maltalla, s. 32). Sivulla 29 Artemiin patsaat ovat ”alessa”. Kevennyksinä vartijat puhuvat: ”Nou propleem”, mutta kuningas: ”Ei voi olla! GRRRRR Teloittakaa nuo typerät vartijat!”

Ei ehkä siis ihan hassunhauskaa lasten luettavaa kuitenkaan…

Lisätiedot:

[27 x 20 cm pysty vihko, 32 s. + kannet, ei skp; s. 1 nimiö (kansikuva); s. 2 kust. tiedot (Taitto Tiina Koivulahti; Paino PB-printing, Oulu 1999); s. 3 ots. ”Kirkkovuoden juhlapyhiä” + ruutu (sivulta 6); s. 8 ots. ”Raamatun kertomuksia”+ ruutu (sivulta 9); s. 16 ots. ”Jeesuksen vertauksia” + ruutu (sivulta 18); s. 22 ots. ”Apostolien teot” + ruutu (sivulta 26); tk. + mv piirros sivulta 9; tk. sininen, tekst. valk. vers. + upot. mv. ruutu (sivuilta 8 ja 9) + ISBN-numero]

B. Virtanen 5 – Hyvällä tuulella

[B. Virtanen 5]

Ilkka Heilä (Arktinen Banaani, 1999)

ISBN 952-9809-31-X (nid.)

Kansi: Virtanen sateenvarjoineen lentää kaupungin yllä.

Albumi koostuu suurimmaksi osaksi edellisenä vuonna tehdyistä stripeistä. Saneeraajat häärivät salkkuineen, Virtanen edustaa Murikkaa jopa hammaslääkärissä, ja vaimo Armi jättää miehet kotiin käydessään parin päivän vierailulla siskonsa luona, ja Marko käy työharjoittelussa isänsä työpaikalla. Siellä tehdään myös henkilökunnalle huumetestejä, ja loma sattuu sateiseen aikaan. Murikka yrittää laihduttaa viehättääkseen neiti Jantusta, ja Reino (Reiska) Murikan hoikempi kaksoisveli Antero (Antsu) vierailee.

Albumit 1–9 on julkaistu kolmessa kovakantisessa kokoomakirjassa, 1–5 myös pokkariversioina.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet; kannet väri (kansi pohjaväri violetti, upot. kelt. logoteksti, mv piirros ja väritetty sateenvarjo, colajuomapurkki, kuollut lehti ja kaupunkisiluettia); tk viol. pohjalla kansi kuva jatkuuselän yli + lad. ’sarjakuvafontilla’ vers. sitaatti Jouko Varonen, Riihimäen Sanomat + upot. värit. piirros (ilmassa albumit 1, 2, 3 ja 4 värikuvina); selkä viol, teksti musta lad. vers. otsikko, alaotsikko ja kust.; sisäkansissa sinisellä pohjalla valkoisella negatiivina piirroksia ’tapettina’; s. 1 nimiö + piirros (Vitanen, Murikka ja työsuhdelääkäri); s. 2 kust. tiedot + sivun ruutu, jossa esitellään sarjan hahmot otsikolla ”Hiiri ja ihmisiä…” (kuten ed.); s. 3–48 mv strippejä 4 per sivu]

Ks. myös:
B. Virtanen – Kirjasto 2 (Arktinen Banaani, 2006)
Banaanipokkari-painos B. Virtanen 5 – Hyvällä tuulella (Arktinen Banaani, 2010)
B. Virtanen 6 – Projektin hallinta (Arktinen Banaani, 2000)

Bertil Gata går hem

Bo Haglund (Schildt, 1999)

ISBN 951-50-1065-9 (nid.)

Kansi: Bertil katsoo rannalla auringonlaskua (auringon halkaisija täysin sama kuin kuun 1. albumissa).

Sisällys:
s. 3–9 Del 1 På teatern
s. 11–15 Del 2 Alexandra
s. 17–21 Del 3 Bertil och Måns
s. 23–25 Del 4 Meanwhile back in the Jungle
s. 27–31 Del 5 Kloakbarnen
s. 33–35 Del 6 Daniel Lammermoors kris
s. 37–49 Del 7 Goda gener
s. 51–57 Del 8 Uppbrott
s. 59–63 Del 9 Carelia
s. 65–71 Del 10 I palatset
s. 73–82 Del 11 Flykten
s. 83–89 Del 12 Final

Ny Tidissä sivun sarjakuvina ilmestynyt Bertil Gata seikkailee nyt kokonaisessa albumitarinassa. Lavastaja, kuvataiteilija ja muotoilija Bo Haglund on tehnyt töitä tosissaan: kirja on esineenä kaunis, sivut hienosti ja eläytyen piirrettyjä, ja tarinakin dadaistisesta surrealistisuudestaan huolimatta mukaansatempaava ja tunnelmallinen. Miljöö on suurimmaksi osaksi tunnistettavissa Helsingiksi (Kallion kirkolta Kaivopuiston silitysrautataloon), ja onnen satamaa edustaa lopun muumilaaksomainen idylli.

Vaikka taiteilija aina ripottelee itseään kaikkiin hahmoihin, lienee tässä Bertilin lisäksi lupa nähdä itseironinen karikatyyri tekijästä freelance-graafikko Måns Goden hahmossa, jonka luona Bertil nyt asustaa. Kämppäkaverin ryyppyreissun aikana Bertil joutuu pulaan, josta Måns tämän pelastaa viemärilapsosten avustuksella – kukin tosi erikoinen tyyppi, eivätkä vallan vailla esikuvia hekään!

Henkilögalleriaan kuuluvat myös perinteinen taiteilijalavastaja Daniel Lammermoor, joka saa kenkää tyhjän tilan ohjaaja Max Wagnerin takia. Ohjaajan assistentti Alexandra Burkenheimin siirtyy mainosallalle Jaguar & partners -firmaan jota johtaa pantteri (!) Hubertus del Boca. Pohjois-Karjalassa Motherland Clothing Companyä taas johtaa pahatarmainen scifi-pahis Mor Morbida.

Kulttuuriviittauksia vilisee, niin kuvissa kuin tekstissäkin. Esim. mainostoimiston arkkitehti lienee ollut Frank Gehry. Satiirin kohteena on yleisesti moderni elämänmeno, erityisesti taide- ja mainosmaailma sekä varsinkin teatteri, josta tekijän taustoilla syntyykin varsin irvokasta kärjistystä.

Alkulehdillä poikkeuksellisesti lainataan jenkkileffoista tuttua lauseketta, jolla irtisanoudutaan todellisista esikuvista (joten niitä siis lienee). Tukea julkaisuun on on saatu Suomen kulttuurirahastolta, Konstsamfundenilta ja ruotsinkielisen kirjallisuuden edistämisvaroista.

Haglund onkin varmaan suomenruotsalaisen kulttuuriosaston merkittävin sarjakuvantekijä Tove ja Lars Janssonin jälkeen. Bertilin kaiketi läheinen sukulainen on Haglundin televisiolle kulttuuriohjelman kuvitukseksi luoma Kauko, josta koottiin myös kirja (YLE / Valopilkku & aiai, 2001). Pilapiirroskokoelmana sitä ei tässä käsitellä.

Lisätiedot:

[27 x 19 cm pysty albumi; 88 s. + kannet; kannet väri (kansi väripiirros, jossa yläosassa punainen sävy, alaosassa sininen sävy, horisontissa aurinko puoliksi meressä – huom. halkaisija täysin sama kuin kuu edell. albumin kannessa + lad. valk. vers. tekijä ja hopeavärillä vers. kolmirivinen otsikko, jossa ”Gata” isoimmalla); selkä musta, valkoisella lad. vers. tekijä ja otsikko; tk väripiirors, kaupunkikuva, värit kuten kannessa, samoin valkosiet auringonsäteet; upotetuna kuusi piirrosta, hahmoja ympyröissä (Alexandra Burkenheim, Måns Gode, Hubertus del boca, Mor Morbida, Daniel Lammermoor, Kloakbarnen) ja esittelyteksti lad. valk. gem., kust. vers, ISBN-koodi ja viivakoodi sisäkansissa piirros (hahmoja mustalla pohjalla ’tapettina’; s. 1 nimiö + piirros (Bertil amoriinien kannattelemassa kehyksessä, jonka halkaisija sama kuin kannen auringon); s. 2 kust.tiedot + sisällysluettelo; s. 3–88 mv sk (kunkin luvun alussa iso piirros, jossa otsikko, kunkin luvun lopussa valkoisella sivulla vinjettimäinen piirros, jossa usein jokin hahmoista kuin pienoisveistoksena)]

Ks. myös
Kodaren och andra skumma berättelser av Bo Haglund (Schildt, 2005)

Comix 2000

Antologia, monikielinen; toim. Jean-Christophe Menu, David B, Kiloffer, Placid (l’Association, 1999]

ISBN 2-84414-022X

Kansi: Punaisella pohjalla kaksi mustaa vinosuunnikasta, joissa vuosiluku ja kustantaja

Sisällys:

Noin 2000 sivua sarjakuvaa, 324 tekijää 29 maasta, mukana suomalaiset:

s. ??? Matti Hagelberg

s. ??? Kati Kovács

s. ??? Hans Nissen & Valkeapää

s. ??? Terhi Numminen

s. ??? Jenni Rope

s. ??? Stephane Rosse

s. ??? Katja Tukiainen

Ranskassa julkaistu antologia 2000-luvun uusia sarjakuvantekijöitä, mukana myös muutama suomalainen. Kirja on monikielinen, mutta sarjat pääosin sanattomia. Pieni mutta paksu kirja (1962 sivua + kannet; paino 2,58 kg).

Myyntikuoren teksti: ”20. vuosisadan kansaivälinen mykkä sarjakuva-antologia.”

Lisätiedot:

[Toim. Jean-Christophe Menu, David B, Kiloffer, Placid; suomennos Johanna Rojola (esipuhe?) puuttuu Kansalliskirjastolta; kovakantinen, kannet väri, punaisella pohjalla kaksi mustaa vinosuunnikasta, joissa lad. pun. gem. vuosiluku ja kustantaja]

[Amazon: Product details

• Publisher ‏ : ‎L’Association; First Edition (January 1, 1999)
• Language ‏ : ‎English
• ISBN-10 ‏ : ‎284414022X
• ISBN-13 ‏ : ‎978-2844140227
• Item Weight ‏ : ‎69 pounds

Amazon.fr: Détails sur le produit

• Éditeur ‏ : ‎ L’Association (25 novembre 1999)
• Langue ‏ : ‎ Anglais
• Relié ‏ : ‎ 1962 pages
• ISBN-10 ‏ : ‎ 284414022X
• ISBN-13 ‏ : ‎ 978-2844140227
• Poids de l’article ‏ : ‎ 58 kg

Description du produit

Amazon.fr

Plus qu’à un catalogue exhaustif, c’est à une anthologie, un vaste panorama de la bande dessinée à l’aube de l’an 2000 que nous convie Comix 2000, résultat gargantuesque d’un pari impossible. Jean-Christophe Menu et toute l ’équipe de l’Association ont patiemment collecté, répertorié, mis en page ces 2000 planches muettes, donc universelles, en noir et blanc, dont le seul thème imposé était le nouveau millénaire. Aux auteurs déjà confirmés du neuvième art (Lewis Trondheim, Edmond Baudoin, Andreas, Jean-Claude Denis, Frédéric Boilet, Manu Larcenet, Chris Ware.) se sont joints les talents ignorés ou débutants de toute la planète, du Japon à l’Allemagne en passant par la Serbie ou les USA.

Presque impossible à lire d’une traite, ce gros pavé rouge, visuellement conçu par Etienne Robial, ne pourra pas vous laisser indifférent : il est l’instantané d’une époque, un concentré d’univers et de cultures – un témoignage, un constat. –David Rault ]

Draco

Aura Ijäs (Jyrki Ijäs / Ikaros, 1999)

ISSN 0782-6052

Kansi: Hahmot ’ryhmäkuvassa’, Timo, Hinata, Sara, Neko ja suurimpana lohikäärme Draco.

Takakannen mukaan: ”Nuoren sarjakuvapiirtäjän, Aura Ijäksen, toinen albumi  on jännittävä fantasia-seikkailu, jossa pahan velhon seuraajakseen luoma lohikäärme, Draco, herää 2000-vuotisesta unesta. Velho Valopois on aikoinaan onnistunut luomaan amuletin, joka vaivuttaa Dracon ikuiseen uneen, jos se laitetaan sen kaulaan 20 päivän kuluttua sen heräämisestä. Tästä alkaa huumorin sävyttämä seikkailu, jossa taikuutta omaava Hinata ja sisarukset Timo ja Sara lähtevät ”kissalohikäärme” Nekon kanssa etsimään kadonnutta amulettia. Matkalla he kohtaavat uusia ystäviä ja joutuvat taisteluun pimeyden herran kanssa sopimuksen tehnyttä Yamia vastaan.”

Vain 18-vuotiaana jo varsin valmiin näköistä manga-tyyliä piirtänyt Aura Ijäs osaa kertoa fantasiaseikkailunsa veikeästi huumoria ja  jännitystä vuorotellen. Ruututaitto on eloisaa, ja hahmot ylittävät sekä ruutuja että välipalkkeja. Mukana on englanninkielisiä kilpiä (”INN”) ja repliikkejä: ”Jiihaa! It’s party time!” sekä tietysti lopussa planssi ”The End”.

Hauskasti Disney-vaikutteita näkyy esim. lohikäärmeessä (mm. Fantasian ”Yö autiolla vuorella” hahmo Tschernabog,  ”Prinsessa Ruususen” Pahatar lohikäärmeenä sekä tämän typerät vartijat). Yami herää inhojen otusten ympäröimänä kuin Lumikki, ja sanoo: ”Antaa heittää siitä, hemmetin pikkunilkit!”; ”Että osaavat ärsyttää…”

Eniten tietysti on japanilaisen sarjakuvan eli mangan vaikutteita, varsinkin hahmojen suurisilmäisessä ilmeikkyydessä ja tavassa miten ihmis- ja eläinhahmot kommunikoivat. Tolkieniakaan ei voi unohtaa. Koko ajan on kuitenkin lievä itseironinen viritys mukana: pahalla on isommat voimat, mutta ”Silti hyvät aina voittavat.”

Lisätiedot:

[28 x 21 cm pysty albumi; 100 s. + kannet (sarjakuvasivut numeroitu 1–97), ei skp; kansi mv. (mustalla pohjalla lad. valk. vers. otsikko, gem. tekijä + hahmot ’ryhmäkuvassa’); s. 1 nimiö + mv piirros; s. 2 kust. tiedot + julkaisut (Aura Ijäs. Hangover – avaruussekoilu 1998 / Draco 1999); s. 3–99 mv sk sivun taitossa, tekstattu, sivun numero viimeisissä ruuduissa ’neliössä’; s. 100 tyhjä; tk. valkoisella pohjalla mv piirros,jossa hahmoja + lad. vers. lih. esittelyteksti; Kansalliskirjaston kappale on kirjastolla sidottu kovakantiseksi: harmaa kangaspinta, selässä kultakirjaimin ”Draco” ja ”HYK”]

Ks. Ne ovat täällä! (Ikaros, 2000)

Elämälle kiitos

3. p.  ISBN 951-9351-45-0 (nid.)

Ks. Harri Pystynen:  Elämälle kiitos 1988 (Kirja kerrallaan, [1999])

FC Palloseura 2 – Kenelle pillit soivat

Pauli Kallio & Pentti Otsamo (Jalava, 1999)

ISBN 951-887-172-8 (nid.)

Kansi: Pelaajat pallon perässä, tuomari pilleineen etualalla.

Tämäkin lupaava albumisarja vähän käsittämättömästi siirtyi heti kustantajalta (Otava) toiselle (Jalava). Olisi suotavaa, että kustantajat sitoutuisivat tuotteisiinsa, sillä uusi aloitus on usein menestystä haittaava riskitekijä – mutta hyvä tietysti että on olemassa uusi mahdollisuus! Kirjan ulkoasu on viisaasti pidetty samanlaisena, joten ainoa muutos näyttäisi olevan kustantamon nimi.

Otsamon laveasta piirosjäljestä johtuen nautinnollisinta antia ovat isommassa koossa esitetyt välisarjat, jotka tuovat albumiin kiitettävästi visuaalista vaihtelua. Huumori on ensimmäsien osan lailla urheilullista, ja samalla vähän kaikkeen muuhun kultuuuriin naljaillen suhtautuvaa. Lähtokohdista kertonee Kallion viittaus Lätsän piirtäjä Reg. Smytheen, brittiläisen junttihuumorin lipunkantajaan. Lätsäkin toki on mitä innokkain penkkiurheilija.

Yllättävästi sarjalle tulisi vielä useampiakin muutoksia, paitsi kustantamon, myös tekijöiden suhteen.

Lisätiedot:

[21 x 21 cm neliö albumi;  48 s. + kannet, ei skp; kannet väri (kannessa vas . laidassa jatkuu tk kuva, vas. yläkulmassa valk. kentässä lad. mustalla gem. FC Palloseura ja oranssi 2, kuva väripiirros, jonka päälle lad. valk. gem. alaots .ja mustalla gem. poikittain kustantamo, tekijät valk. tekstaus ’kaunolla’); selkä valk. pohjalla lad. mustalla. vers. nimi, gem. alaotsikko, gem. kust. ja tekstattu ’kaunolla’ tekijät; tk valk. pohjalla pain. seepialla piirros (takakannen kuva jatkuu selkään) + valk. pohjalla lad. tummanpunaisella sitaatti arviosta (”Kahden osaavan tekijän yhteistyön tulos on erinomainen sarjakuva, joka luotaa hienosti amatööripelaajien ja heidän läheistensä ajatusmaailmaa. FC Palloseuraa voi hyvällä syyllä pitää jopa vuosikymmenen parhaana kotimaisena strippisarjakuvana.”) ja lad. vihreällä gem. lähde (Mikko Keinonen, Aamulehti), + valk. pohjalla kust. ja  ISBN-viivakoodi; s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot; s. 3 mv strippi; s. 4–9, 12–19, 22–27, 30–35, 38–43, 46–48 kullakin sivulla 3 strippiä, alkuperäisjulkaisumerkinnät näkyvissä, mutta eivät alkuperäisjärjestyksessä; s. 10–11, 20–21, 28–29, 36–37 sivulle tehty jaksot, joissa toisella sivulla yksi piriros ilman ruutua, toisella sivulla neljä ruutua jaolla tai ilman, s. 44–45 kaksi sivun ruutua ilman rajausta]

Ks. myös:
FC Palloseura 3 (Sammakko, 2005)
FC Palloseura 4 (Egmont, 2007)
Maalin yli puiden siimekseen – Gotham City FC:n tarina II (Suuri Kurpitsa, 2013)

Folkets Dagblad 1999

[Folkets Dagblad 9]

Leif Sjöström (Scriptum 1999)

ISBN 951-8902-77-1

Kansi: Lipponen ja Niinistö jatkavat puutavaraa hölmöläisten malliin (aihe sivulta 80; repliikit kuplissa, L: ”Virke! Vi behöver mer virke!”; N: ”Mer virke var det!”).

Lisätiedot:

[15 x 25 cm vaaka albumi; 120 s. ei skp; selkä sininen, ladottu valkoisella gemenalla otsikko; kansi väri (valkoisella pohjalla musta kehys, jonka sisäpuolella väritetty piirros ja lad. mustalla gem. ”Folkets Dagblad av Leif Sjöström” ja kehyksen alla ”Scriptum”, oik. yläkulmassa valkosiessa, mustalla rajatussa laatikossa mustalla ”1999”); s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot; s. 3 Teksti ”Tecknarens tack” ja piirros (kiittää aiheistaan poliitikkoja ja EU-komissiota); s. 4 tyhjä; s. 5–110 mv sk (myös harmaarasterointia, alkuperäisiä julkaisupäivämääriä); s. 111–120 lad. otsikko ”EU-klassens ordningsman” ja kolmella palstalla ladottuna taustatietoja päivänpiirroksiin; tk. valkoinen, mustalla ladottu poimintoja lehtikritiikeistä (Svenska Serieakademins president Sture Hegerfors i Bild & Bubbla: ”Han har en originell form och en oerhört ren stil. Med serieformen har han skapat en egen nisch, han är modern, han har förnyat bildspråket.”; Dan Kronqvist, Hufvudstadsbladet: ”Folkets Dagblad är egentligen den enda tidning man behöver.”; Alf-Erik Helsing, Arbetarbladet: ”Ei aina kilttiä, mutta useimmiten hauskaa. Urapoliitikon pitää hiljaa rukoilla pääsevänsä tähän galleriaan.”; Bjarne Kallis, Vasabladet: ”yllättävän osuvia – Det är förvånansvärt hur träffande L.S’s bildserier är”) + kust. ja ISBN-koodi]

[Sisällöstä: s. 6 EMU hallituksen puheenkirjoittajana vuodesta 1995: ”Aika supistaa julkista sektoria”; s. 8 Poliitikkoja tv:n viihdeohjelmissa: Esko Aho ”Kannuksen klovni”, Lipponen ”Paavo Puupää” (propellihatussa, Aholla Puupäähattu!), Mats Nyby ”Skratt-Matt”; s. 17 ”Frihet, o/jämlikhet och solid(ar)itet; s. 27 Yhä useampi ei enää osaa hiihtää – sauvakävely!; s. 32 Eduskuntavaalien alla Lipponen ”fröken Lipponen” Niinistön käsipuolessa: ”SDP – Trygghet I livet – tillsammans med Sauli”; s. 35 ”Aktionsgruppen Bibelbältets vänner” (kuvassa vyö): ”Emme vastusta homojen parisuhteiden rekisteröintiä, vaan sitä että homot saavat itse rekisteröidä. Se pitäisi jättää poliisin tehtäväksi!”; s. 52 Ben Z. ehdottaa RKP:lle ja Vihreille jaettua ministerin paikkaa, RKP: lle 1 ½  ”Helan och Halvan”; s. 55 O.N. treenaa jo suurlähettilään tehtäväänsä norjalaiskliseillä; s. 64 EU-haltijatarprinsessa suutelee Ahtisaari-sammakosta rauhanneuvottelija-prinssin; s. 80 ”Byggfirma L&N löser virkesfrågan”; s. 85 Aho & Väyrynen tandempyörällä – eri suuntiin!]

Ks. myös:
Folkets Dagblad [1] (Scriptum 1991)
Folkets Dagblad från A till Ö (Scriptum 2003)

(Gisp!) 8/1999

Pohjoismainen antologia, toim. Bjarni Hinriksson et al (Islanti / Gisp!, 1999)

ISSN 1025-6172

Kansi: [’perhepotretti’, JLT = Johann Ludwig Torfason, ei suom.]

Sisällys (suomalaiset sarjakuvat [suomeksi]):
s. 4–5 Karri Laitinen: Svini vi∂ opnun listsyningar [Sika taidenäyttelyssä]
s. 30–35 Pentti Otsamo: Hir∂irinn [Paimen]
s. 47–51Karri Laitinen / Kati Rapia: Svini á slyssta∂ [Sika kohtaa onnettomuuden]
s. 80–81 Hannu / Tomi Riionheimo: Myndræn lysing á hamingjunni
s. 101–104 Kati Rapia: Kvöldver∂arbo∂ [Illallinen]
s. 122–123 Tomi Riionheimo / Hannu: Hjarta∂ gusast

Vaikka tämä on varsinaisesti lehdenomainen sarjajulkaisu, on se sen verran tuhti paketti (144 s.), että lasketaan nyt kirjaksikin. Angoulêmesta startanneeseen pohjoismaiseen ”Pohjoinen asema / Gare du Nord” -näyttelyyn ja sen viimeiseen, Islannin visiittiin liittynyt antologia sisältää Suomesta vain kuusi sarjakuvaa sekä muutaman artikkelin (Petri Kemppinen: ”Myndasögur I Myrinni – Finnskar myndasögur” suomalaisista sarjakuvista; Kalervo Pulkkinen: ”Norrænar myndasögur I dagblö∂um” pohjoismaisista sanomalehtisarjakuvista ja Ingemar Bengtsson: ”Myndasagnaútgáfa á nordurlöndum”, eri pohjoismaisista sarjakuvakulttuureista Bjarni Hinrikssonin, Anders Hjorth-Jørgensenin, Erik Ildahlin, Heikki Jokisen ja Göran Riben pohjalta, julkaistu myös Gare au Nordissa). Nimissä on vähän hämminkiä: Matti Hegelberg ja Naarasarjat (sic !).

Lisätiedot:

[25 x 17 cm; 144 s. + kannet, ei skp; kannet väri (kansi maalaus + lad. otsikkologo ja numeointi; tk värikkäät ruudut 4 x 6, joissa näytteitä tekijöiltä (suom. KL, KR ja TR) ja lad. nimet + ISSN-viivakoodi; selkä tummanpunainen, lad. värilogo (gisp!) ja kelt. numerointi 8/1999); s. 1 otsikko (GISP! 8 / Guddómleg innri spenna og pína); s. 2 kust.tiedot; s. 3 sisällysluettelo; s. 4–144 mv sk + näyttelyaikataulu s. 6–7 ja artikkelit s. 8–10 Petri Kemppinen: Myndasögur I Myrinni – Finnskar myndasögur, 19–20 Bjarni Hinriksson: Cap au Nord; s. 23–29 näyttelyn taiteilijaesittelyt (Suomesta myös Kati Kovács, Timo Mäkelä, Sari Kuhtanen & Tiina Paju – joista piirros vain Kovácsilta ja Pajulta); s. 36–37 Halldór Carlsson: Íslenskar mundasögur í dagblödum og tímaritum; s. 39 Kalervo Pulkkinen: Norrænar myndasögur I dagblö∂um”; s. 136–139 Ingemar Bengtsson: Myndasagnaútgáfa á nordurlöndum; s. 144 Myndasögur I Myrinni / Pohjolan talon aukiolojaat ja näyttelytiedot]

Halusin olla prinsessa

Katja Tukiainen (Suomen yrityslehdet, 1999)

ISBN 951-98181-1-1 (nid.)

Kansi: Tyttö, sakset, lukko ja kruunu (samoin tk).

Sisällys:
s. 3 Halusin olla prinsessa – isä sanoi että aina saa haluta
s. 4 Halusin olla prinsessa – ja olinkin kahvipussin tuoksuinen
s. 5 Eikä aikaakaan kun halusin olla todellinen prinsessa – ja äiti toi vintiltä kaikki patjat
s. 6 Halusin olla prinsessa – mutta ruusut eivtä kietoutuneet linnan ympärille
s. 7 Halusin olla prinsessa – mutta en jaksanut nukkua sataa vuotta
s. 8 Halusin olla prinsessa – Ei haitannut vaikka prinssiä ei tullut
s. 9 Halusin olla prinsessa – ja prinssi
s. 10 Halusin olla – aasialainen prinsessa
s. 11 Halusin olla Priscilla – sammakkoni oli Elvis
s. 12 En halunnut enää olla prinsessa – halusin olla cowboy
s. 13 Halusin olla purkkaprinsessa – en kultakutri
s. 14 Halusin olla prinsessa, vaikka – tiesin ettei prinsesojen tavitse käydä vessassa
s. 15 Halusin olla prinsessa vaikka prinsessat – kihlataan jo lapsina
s. 16 Halusin olla prinsessa – niin halusivat muutkin
s. 17 Halusin olla prinsessa – en kuningatar
s. 18 Halusin olla prinsessa – se kävi yhä vaikeammaksi
s. 19 Halusin olla prinsessa – jollekin
s. 20 Halusin olla prinsessa vaikka – minulla oli vatsan turvotusta
s. 21 Halusin olla prinsessa – silloin tällöin
s. 22 Halusin olla – arkipäivän prinsessa
s. 23 Halusin taas olla prinsessa – nyt meitä oli kaksi
s. 24 Halusin yhä olla prinsessa – ja oi totisesti, niin olinkin

Takakannen mukaan ”kirja kaikenikäisille prinsessoille.” Sympaattinen pikku värisarjakuvavihko avaa Tukiaisen jo tutuksi tullutta teemaa, tytön kasvua naiseksi. Alan sisäinen vitsi tulee siitä, että juuri tuossa matalan strippivihkon muodossa oli aikoinaan julkaistu lähinnä viidakko- ja lännensarjoja, siis poikien viihdesarjakuvaa.

Nämä taas ovat ilmiselvää taidesarjakuvaa, siis kuvataiteellista sarjakuvaa, jossa väripinnat ylittävät jopa ruudun rajaviivat. Neljän ruudun strippiin on mahdutettu kahden ruudun sanattomia sarjoja, alku- ja loppuotsikot ja jopa kuvallisia puhe- ja ajatuskuplia. Sarjat ovat tunnelmaltaan lähinnä herttaisia, mutta niissä on myös huumoria ja salaviisauttakin.

LIsätiedot:

[10 x 21 cm vaaka albumi; 24 s. + kannet (kansissa suljinnauha, väripiirros jatkuu selän yli tk, kannessa ’kaunolla’ kirjoitettu ots. ja tekijä, tk. ”kirja kaikenikäisille prinsessoille” + valk. kentässä ISBN-viivakoodi); väri; 1. ja 2. sk peilikuvat (sakset ja lukot); sivuja ei numeroitu; s. 1 nimiö (tesktattu ’kaunossa + kehyksessä tyttöj akruunu; s. 2 kust.t eidot + piirros ja tekst. ’kaunolla’ ”kiitos Ulla-Maijalle ja Tapanille, kuninkaalle ja kuningattarelle.”; s. 3–24 väristripit, joissa 1. (ja viim.) ruudussa ’kaunolla’ oma otsikko]

Ks. Postia Intiasta (Suomen yrityslehdet, 2002)

Haukotuksia

Pentti Otsamo (Suuri Kurpitsa, 1999)

ISBN 952-9887-23-X (nid.)

Kansi: Hai lähestyy pinnalla räpiköivää ihmistä.

Albumilla on poikkeuksellisen hieno kansi-idea, sinikantinen vihko yhdistettynä ’haiperspektiiviin’. Vastaavanlaista uuden kulman etsintää on muussakin Pentti Otsamon grafiikassa. Ilahduttaa myös havaita, että Otsamo on parhaimmillaan itse kirjoittamissaan sarjakuvissa.

Kirjaan on koottu kaikki Contactor -lehdessä viiden vuoden aikana (1990–95) ilmestyneet Otsamon stripit. Esipuheessa tekijä analysoi kypsästi lähtökohtiaan ja toimintatapojaan. Samalla albumista tulee dokumentti yhden nopeimmin kehittyneen ns. uuden sarjakuvan tekijämme varhaisvaiheista.

Otsamo mainitsee pari ulkomaista esikuvaansa, ja sarjojen perusteella niitä voi arvailla muitakin, esimerkiksi enemmänkin yhden kuvan pilapiirtäjänä tunnetun Glen Baxterin. Yleisemmin voisi sanoa Otsamon lähteneen jotenkin vanhahtavan oloisesta piirtämistavasta ja ajavan sen tahallaan absurdiin ristiriitaan tarinan sisällön kanssa.

Ainoa tyylirikko muuten hienossa albumissa on takakansi, ’kummisetä’ Kemppisen tahattoman (vaiko sittenkin tahallisen?) koomiset ylisanat, jotka miltei kääntyvät teosta itseään vastaan. Otsamon grafiikka kun on oikeasti hienoa ja albumin tarinoissa on enemmän ideaa kuin monissa ns. uuden aallon sarjoissa.

Vimeistään tästä työstä Otsamo olisi ansainnut Puupäähatun, ellei olisi sitä jo saanut.

Lisätiedot:

[14 x 25 cm vaaka albumi; 56 s. + kannet, ei skp (sivut numeroitu roomalaisin numeroin I… LI alkaen sivulta 5); kansi väri (värit sininen ja mustavalkoinen, piirros + ’kouluvihkon nimilappu’, jossa ’kaunolla’ otsikko ja tekijä, alle lad. gem. kust.; selkä sin. lad. harmaalla gem. tekijä ja kust, valkoisella gem. otsikko); tk. mv /siniharmaa piirros + oik.laidassa sin. kenttä, jossa lad. valk. gem. Petri Kemppisen esittely, ots. lad. keskelle mustalla gem. (”Koominen sisältö paljastuu!” / ”Pentti Otsamo, Puupäähatulla kruunattu ja uusista sarjakuvapiirtäjistämme kansainvälisesti tunnetuin, piirsi Haukotuksia –sarjakuvaa uransa alkuvaiheessa vuosina 1990 – 1995. Otsamon oivallukset ovat suomalaisen huumorin timantteja, ja voi tätä riemun päivää, kun ne vihdoin on koottu yksiin kansiin.”; s. 1 nimiö (mustalla pohjalla lad. gem. tekijä ja otsikko, mv piirros (s. 43); s. 2 kust.tiedot; s. 3 tekijän saatesanat ”Hyvä lukija”;  s. 4 lad. ”Saman tekijän muita teoksia”; s. 5–55 mv. sarjakuvia, useimmiten kaksirivisiä, 4–10 ruudun mittaisia, mutta myös neljän pystyruudun muotoisena; ruutujako, rajaus ja piirrostyylikin vaihtelevat aiheen mukaan; s. 55 Suuren Kurpitsan sarjakuvalistaa]

Huivi

[Suuren Kurpitsan taskulörkkö 3]

Anu Lavonen (Suuri Kurpitsa, 1999)

ISBN 952-9887-26-4 (nid.)

Kansi: Nainen hiekkarannalla hellehatussa (kuva jatkuu tk).

Yhden sivun kuvilla kerrottu, mustan huumorin sävyttämä tarina, joka seuraa nimikoidun huivin matkaa haltijalta toiselle, erinäisten syrjähyppyjen kautta todellisen rakkauden pariin. (”E.K.” = Elsi Kent, jonka saanee tulkita myös sarjakuvaviittaukseksi, vrt. Clark Kent tai Lauri Kenttä.)

Lisätiedot:

[15 x 11 cm pysty vihko; 32 s + kannet, ei skp; ei sivunumerointia; kannet väri (mustalla pohjalla värit. piirros, jatkuu tk; kannessa sin. vers. ots., tk harmaalla vers. tekijä, vihreässä laatikossa vers. ”Suuri” ja mustassa laatikossa harmaalla ”Kurpitsa”); kust. tiedot tarralla 1. sisäkannessa; s. 1–31 mv sk; 1 ruutu per sivu,  tekstaus vers.; s. 32 Cityoffset -logo ja osoite]

Ks. Kallis maku (Yrityslehdet, 2003)

Kaapuveikko ja verokarhu

Juha Vuorma (Yrityslehdet/Sarjamafia, 1999)

Kansi: Hahmot kuutamomaisemassa, verokarhulla kissa ja pääkallo, Kaapuveikolla haulikko.

Takakansi kertoo: ”Kaapuveikko on metsätonttupandakarhu, joka asuu vanhassa, kuivuneessa kaivossa kissan ja pääkallon kanssa. Luonteeltaan Kaapuveikko on individualisti, jonka omintakeinen ajatusmaailma on usein törmäyskurssilla ympäröivän elämänmenon ja byrokratian kanssa. Tässä tarinassa Kaapuveikko sekä veljensä Kaapuheppu joutuvat vastatusten byrokratiaviidakon kauheimman pedon, verokarhun kanssa.”]

Uskollisena eri muotoisissa sarjakuvajulkaisuissa jo seikkailleelle Kaapuveikko-hahmolleen Juha Vuorma teki siitä lopulta kokonaisen albumin. Mukana ovat velipoika Kaapu-Heppu ja muodokkaampi ystävä Mukku-Mukku.

Kovin ilmeikkääksi ei Kaapuveikko ole kehittynyt näiden vuosiensa aikana, ja muutenkin Vuorman piirroksissa on yhä epävarmuutta ja tyylivalikon horjahtelua. Mustan ja valkoisen suhteet toki ovat paikoin dramaattisia, ja paikoin piirtäjä tuntuu tosiaan nauttivan työstään.

Tarinan konnat ovat järjestelmän edustajia: verokarhu, poliisi, psykiatri ja työvoimatoimiston sosiaalitantta. Kovin vallankumoukselliseksi teos ei kuitenkaan kasva missään suhteessa, yhteiskunnallinen analyysi kun jää pintaraapaisuksi.

Englanninkielinen versio oli myöhemmin (2015) myynnissä myös Amazonin kautta sekä kirjana (52 s.) ja e-kirjana Kindlessä.

Lisätiedot:

[21 x 15 cm pysty albumi; 52 s. + kannet (sivut numeroitu 1–47); kannet mv + lisäväri punainen (mustalla pohjalla valk. raamissa mustapohjainen mv piirros + punaisella tekstit ’verta valuvina’, tekijä vers, otsikko gem ’fraktuuralla’ ja kust. vers; selkä musta + tekstit lad. pun. kuten kannessa; tk mustalla pohjalla upot. piirros, jossa harmaatooni + tekstit kuten kannessa ja anfangi ’fraktuura’ K pun. + esittely lad. valk. gem.: ”Kaapuveikko on metsätonttupandakarhu, joka asuu vanhassa, kuivuneessa kaivossa kissan ja pääkallon kanssa. Luonteeltaan Kaapuveikko on individualisti, jonka omintakeinen ajatusmaailma on usein törmäyskurssilla ympäröivän elämänmenon ja byrokratian kanssa. / Tässä tarinassa Kaapuveikko sekä veljensä Kaapuheppu joutuvat vastatusten byrokratiaviidakon kauheimman pedon, verokarhun kanssa.”; 1. sisäkansi mv piirros, kolme vinoruutua, joissa hahmoesittelyt; s. 1– 47 mv sk sivun taitossa, vaihtelevia ruutujakoja; tekstaus vers.; 2. sisäkannessa lad. mustalla ”Sarjamafian sarjakuvat” + kust.tiedot]

Ks. myös:
Kaapuveikko 1 (Pilot-kustannus, 2006)
Blue Hood Meets the Horrible Taxman (www.jvu.fi)

[Kemi 18]

– Lifti ja muita sarjakuvia Kemin pohjoismaisesta sarjakuvakilpailusta 1999 / Lift och andra serier från den nordiska serietävlingen i Kemi 1999

Heikki Porkola toim. (Kemin sarjakuvakeskus, 1999)

ISBN 952-9686-20-X (nid.) [kirjassa merkintä ”ISBM”]

Kansi: Nimisarjan autoilijatyttö rannassa (kuva jatkuu selän yli takakanteen; Jenni Rope).

Sisällys:
s. 7–11 Jenni Rope: Lifti / Lift [1.p. novellit]
[s. 12–17 Knut Larsson (Ruotsi): Den sista serien [2.p. novellit; = ”Viimeinen sarjakuva”; väri]
[s. 18–25 Jørgen Hogh (Tanska): Rumakademiet [3.p.; = ”Avaruusakatemia n:o 1 – Onnekas Jim”]
s. 26–29 Hans Nissen & Sami Vähä-aho: Suudelma / En kyss [4.p.; väri]
s. 30–41 Kimmo Taskinen & Veikko Huovinen: Ihminen, älä lannistu! / Människan, ge inte upp! [5.p.; väri]
s. 42–43 Karri Laitinen & Panu Tyhtilä: Välitunti / Rast [6.p.]
[s. 44–54 Anna Fiske (Norja): Sakta i backarna / Hiljaa mäessä]
[s. 55–59 Jean Posocco (Islanti): Concerto / Konsertto]
s. 60–62 Jussi Kaakinen: Hajottajat [1.p. stripit; 12 kpl]
s. 63–65 Jyrki Heikkinen: Sisäinen ääni / Din inre röst [2.p. stripit; 12 kpl]
[s. 66–68 Angela T. Sperandio (Ruotsi): Stygga flickan och molnen [3.p. stripit; = ”Häijy tyttö ja pilvet”; 12 kpl]

Vuosisadan viimeisenä vuonna kilpa muuttui valtakunnallisesta pohjoismaiseksi. Ulkopuolisina asiantuntijoina Kristiina Kolehmainen Tukholman Serieteketistä, Heikki Jokinen ja edellisten vuosien voittaja Petteri Tikkanen. Albumi muuttui samalla monikieliseksi ilman suomenkielisiä käännöksiä – otsikoiden ruotsinnokset Kristiina Kolehmaisen.

Kilpaan osallistui 231 tekijää, joista Suomesta 188, Ruotsista 30, Tanskasta 8, Norjasta4 ja Islannista 1, joista naisia oli noin neljäsosa. Toiseksi tullut ruotsalaissarja oli taas kerran metasarjakuvaa sarjakuvan tekemisestä. Yksi voitajatöistä oli taas Kimmo Taskisen piirtämä Veikko Huovisen novellin pohjalta.

Suomalaiset suorastaan loistivat tässä kisassa, josta tieto ei vielä ollut levinnyt kovin laajalle muissa Pohjoismaissa…

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 68 s. + kannet (2+2); kansi väri (vaalean oliivinvihreällä pohjalla väripiirros pun. ja vaaleansin. viivoin, yllä väripohjalla lad. valk. vers. pääots. ja must gem. alaots., alla lad. pun. vers. kust. ja toim.; selkä kansikuva jatkuu, lad. valk. vers. pääots. ja gem. alaots.; tk kansikuva jatkuu, ei tekstejä); sisäkannet väri, kansikuva (kansi+tk ilman tekstejä) jatkuu sidoksen ali; s. 1 nimiö, väri, lad. tekijät ja kust. tiedot (paino Värisuora, Kemi), Pohjoismaiden liput ja mv piirros Lisa Hillerdahl + ISBN; s. 2–5 lad. kilpailutiedot ja arviot + ruutunäytteitä; s. 6  kilpailuilmoitus 2000; s. 7–68 sk sivun taitossa; s. 1–4, 6, 12–17, 26–41 väri; sivunumerot lad. alas keskelle]

Kenelle soittaisin seuraavaksi? – Uusi suomalainen sarjakuva / Whom should I call next? – New Finnish Comics

Näyttelyluettelo, toim. Harto Hänninen, Petri Kemppinen, Tuija Kuutti (Kiasma, Nykytaiteen museo, 1999)

ISBN 951-53-1963-3

Nykytaiteen museon julkaisuja, ISSN 0789-0338;  53

Kansi: Kaksi hahmoa kahvipöydässä, tyhjät puhekuplat (Sami Toivonen – teoksessa ei mainita kansikuvan piirtäjää).

Sisällys (vain kokonaiset sarjakuvat):
s. 1 Jenni Rope: Puhelin (1997) [väri]
s. 10 Riitta Uusitalo: Nasun lapset (1996) [strippi]
s. 10 Jii Roikonen: Jasso-kissa (1993) [strippi]
s. 13 Pauli Kallio & Katja Tukiainen: Kramppeja ja nyrjähdyksiä – Vuoteen omat II (1999)
s. 50–51 Mikko Väyrynen: Mies joka vihasi rahahn tavoittelijoita (1997)

Liittyy samannimiseen Kiasmassa, Nykytaiteen museossa, Helsingissä 22.5.–26.9.1999 pidettyyn näyttelyyn

Näyttelyluettelo sisältää sarjakuvia, osa jopa väreissä. Tämä on siis suuren sarjakuvanäyttelyn näyttelyluettelo, mutta siinä on kokonaisia sarjakuvia vain muutama. Luettelo esittelee 36 tekijää tai tekijäparia lyhyin tekstein ja kuvanäyttein, usein ruutuottein ja omakuvin, osin väreissä. Erittäin väljä taitto jättää kylläkin suurimman osan painopaperista käyttämättä…

Esipuhe ja kuraattorien omat tekstit ovat asenteellisia ja/tai sarjakuvan kenttää huonosti tuntevia, elleivät sitten tahallisen provokatiivisia. Kuvan osuutta ja kuvataiteellisuutta korostetaan – ehkä näyttelypaikkaa kosiskellen. Esim. lehdistä mainitaan vain pienet (Sarjari, Suuri Kurpitsa, Naarassarjat), mutta unohdetaan suurten kustantajien Semic/Egmontin Laaki ja Sanomien Punaniska, ja Opetusministeriön tukea saavista mainitaan vain tekijöiden oma Sarjakuvastin, ei Laakia. Mainitsematta jäi, että sarjakuvalehdistä Alpha oli saanut tukea myös Suomen kulttuurirahastolta.

Erikoinen oli myös Harto Hännisen väite, ettei suomalaisesta sarjakuvasta ole löytynyt eväitä menestystarinoiksi, vaikka ulkomaille olivat kurottaneet jo esim. Muumi, Joonas ja Hölmöläistarinat – jos vielä Tom of Finland huomiotta jätettäisiinkin, ja miksi jätettäisiin? Kotimaassa ainakin Mämmilä ja Pystynen olivat todella breikanneet, Näkymätöntä Viänästä julkaistiin myös Ruosissa sekä Mustapukuista miestä Venäjällä ja Ruotsissa – ja lystikkäästi aivan juuri oli alkanut B. Virtasen ja Viivin & Wagnerin voittokulku! Juba sentään oli mukana itse näyttelyssä.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 52 s. + kannet (2+2), ei skp]

Kramppeja & nyrjähdyksiä 1

Pauli Kallio, Christer Nuutinen (Jalava, 1999)

ISBN 951-887-171-X (nid.)

Kansi: Neljä päähenkilöä autoretkellä, autosta rengas puhjennut [aihe sama (s. 56/63), uudistettuun painokseen piirretty kannet uudestaan].

Sisällys (uudistettu painos, alkuperäisessä sisältö s. 4–56 = uudistetun s. 10–63, paitsi s. 26 eli jakso 23 puuttuu):
s. 3 Kramppeja & nyrjähdyksiä eli ”Ensimmäinen tositarina elävästä elämästä”
s. 4 Kramppeja & nyrjähdyksiä 2 eli ”Kuinka koettelemus karaisee nuoren henkilön”
s. 5 Kramppeja & nyrjähdyksiä 3 eli ”Niin paljon kuuluu rakkauteen”
s. 6 Kramppeja ja nyrjähdyksiä 4 eli ”Pyykkipäivän romanttiset seuraamukset”
s. 7 Kramppeja / nyrjähdyksiä 5 eli ”Lain ja järjestyksen pitkä kärsä tavoittaa rikollisen”
s. 8 Kramppeja & nyrjähdyksiä 6 eli ”Henkilö kompastuu omiin juuriinsa”
s. 9 Kramppeja ja nyrjähdyksiä 7 eli ”Henkilön uusimmat pyristelyt arkielon vuoksessa”
s. 10 Kramppeja & nyrjähdyksiä 8 eli ”Ihmeellinen luonto tekee itseään tykö”
s. 11 Kramppeja & nyrjähdyksiä 9 eli ”Sulattakaa Walt Disneyn syväjäädytetty ruumis jotta voin kiittää häntä”
s. 12 Kramppeja & nyrjähdyksiä 10 ”One Track Mind”
s. 13 Crumbeja & nyrjähdyksiä 11 eli ”Aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka”
s. 14–15 Kramppeja ja nyrjähdyksiä 12 eli ”Menopaluulippu Rioon, opiskelijahintaan, kiitos”
s. 16 Kramppeja & nyrjähdyksiä 13 eli ”Olisiko sittenkin viisainta etsiä syvä, ripeästi virtaava joki ja hukuttautua?”
s. 17 Kramppeja & nyrjähdyksiä 14 eli ”Kuinka länsimainen tiede ja teknologia onnellistavat itse kunkin” tai ”Puhelinkone vaihdetaan uudenveroiseen paistinpannuun”
s. 18 Kramppeja ja nyrjähdyksiä 15 eli ”Kahdeksan mailin korkeudessa”
s. 19 Kramppeja ja nyrjähdyksiä 16 eli ”Positiivinen elämänasenne on jo puoli ruokaa”
s. 20 Kramppeja + nyrjähdyksiä 17 eli ”Kun vuokrasäännöstely puretaan, kaikkivoivat markkinavoimat hoitavat asiat mallilleen”
s. 21 Kramppeja ja nyrjähdyksiä 18 ”Tragedian katharttinen vaikutus”
s.. 22 Kramppi vai nyrjähdys 19 ”Kulttuurinautinto kaatosateessa”
s. 23 Kramppeja & nyrjähdyksiä 20 ”Momphisin miehen haamu varjostaa sankarimme syyspäivää”
s. 24 Kramppeja / nyrjähdyksiä 21 eli ”Henkilö osallistuu kiihtyvään sisä- ja ulkopoliittiseen debattiin!”
s. 25 Kramppeja + nyrjähdyksiä 22 eli ”Pieni johdatus kotimaiseen kirjallisuuteen”
s  26 Kramppeja ja nyrjähdyksiä 23 eli ”Dick ja Dee Dee pelastavat henkilön alkuillan”
s. 27 Kramppi + nyrjäys 24 eli ”Urheilijapoika auttaa entistä tyttöystäväänsä”
s. 28 Kramppeja ja nyrjähdyksiä 25 eli ”Henkilö juo tuopilisen olutta sunnuntai-iltapäivänä
s. 29 Kramppeja + nyrjähdyksiä 26 eli ”All days are nights to see till I see thee, and nights bright days when dreams do show thee me.”
s. 30 Kramppeja ja nyrjähdyksiä 27 eli ”Yksilöllinen palvelu on kaiken A ja B” tai ”Bussikuskin tavallista huonompi päivä”
s. 31 Kramppeja ja nyrjähdyksiä 28 eli ”On the Buses, part two tai siis ajetaan taas onnikalla!”
s. 32 Kramppeja & nyrjähdyksiä 29 eli ”Michael Jackson lives!”
s. 33 Kramppeja & nyrjähdyksiä 30 eli ”Onko Cape Fear suomeksi Pelkosenniemi?”
s. 34 Kramppeja & nyrjähdyksiä 31 eli sarjakuva jonka taustalle kuuluu John Coltranen ”My Favorite Things”
s. 35 Kramppeja & nyrjähdyksiä 32 eli ”Henkilö boheemielämän tempoilevassa akanvirrassa”
s. 36 Kramppeja & nyrjähdyksiä 33 eli ”Nuoren ja nopean persoonan vappu-urheilu”
s. 37 Kramppeja & nyrjähdyksiä 34 eli ”Lääkärin määräykset”
s. 38 Kramppeja & nyrjähdyksiä 35 eli ”Ei paloautoa ilman vettä”
s. 39 KR36 eli ”Mitä vanhemmiksi ne tulevat sitä paremmin ne kuulevat”
s. 40 Kramppeja + nyrjähdyksiä 37 eli ”Päätähuimaavan mummotrilogian keskimmäinen osa”
s. 41 Kramppeja ja nyrjähdyksiä 38 eli ”Kirjallisen mummon suuri päivä”
s. 42 Kramppeja & nyrjähdyksiä 39 eli ”Ennen oli toisin mutta ei ole enää”
s. 43 Kramppeja ja nyrjähdyksiä 40 eli ”Aamiainen aamiaispöydässä”
s. 44 Kramppeja & nyrjähdyksiä 41 eli ”Syö leipää nii ei ol tylsää” (hämäläinen sananlasku)
s. 45 Kramppeja & nyrjähd 42 eli ”Pysäyttämätön seksimasiina suorittaa manööverin”
s. 46 Kramppeja & nyrjähdyksiä 43 ”with special guest appearance by Steven”
s. 47 Kramppeja & nyrjähdyksiä 44 jaksossa nimeltä ”Nenäjobi”
s. 48 Kramppeja + nyrjähdyksiä 45 eli ”marquee moon on yhä historian paras kitaramusiikkilevytys”
s. 49 Kramppeja ja nyrjähdyksiä 46 eli ”Talvinen asetelma ginipullolle ja kahdelle sarjakuvahenkilölle”
s. 50 Kramppeja & nyrjähdyksiä 47 eli ”Lyhyt sarjakuva jokapäiväisestä leivästä ja luonnollisesta kuolemasta”
s. 51 Krampp. & nyrjähd. 48 eli ”Pelle Miljoona elää!”
s. 52 Kramppeja & nyrjähdyksiä 49 eli ”Asfalttiviidakon laki ja asetus”
s. 53 Kramppeja & nyrjähdyksiä 50 eli ”Pohjimmiltaan positiivinen sarjakuva – siinä mainitaan John Waters”
s. 54 Kramppeja + nyrjähdyksiä 51 eli ”Kolmekymmentä ja risat”
s. 55 Kramppeja ja nyrjähdyksiä 52 eli ”Tähtikirkas yö”
s. 56 Kramppeja ja nyrjähdyksiä 53 eli ”Mitä on Kiinan vahva mies hänen rinnallaan?”
s. 57 Kramppeja & nyrjähdyksiä 54 eli ”Romanttiset hempeilijät sanovat realisteja kyynikoiksi”
s. 58 Kramppeja + nyrjähdyksiä 55 eli ”Autoliiton suosittelema sarjakuva”
s. 59 Krampp. & nyrj. 56 eli ”Taas yksi rockhistorian oppitunti”
s. 60 Kramppeja & nyrjähdyksiä 57 eli ”Kamppailu-urheilun juhlaa ja arkea”
s. 61 Kramppeja ja nyrjähdyksiä 58 eli ”90 desibeliä auringonnousun aikaan”
s. 62 Kramppeja ja nyrjähdyksiä 59 eli ”Porvarin sietämättömän charmin hilitön ihanuus ja kurjuus”
s. 63 60. ja viimeinen Kramppi ja nyrjähdys eli ”Sinfonia sorateiden”
s. 64 Kramppeja ja myös nyrjähdyksiä ja jakso jossa sarjakuvahenkilö täyttää noin 33 ½ vuotta [piirretty 1999]

Sarjakuvat on julkaistu yhtä lukuunottamatta Rumba-lehdessä. Aiempi 1. p. oli vielä ilman osannumeroa.

Ensimmäisen painoksen sivut 4–56 ovat identtiset uudistetun painoksen sivujen 10–63 kanssa, paitsi että ensimmäisestä puuttuu jakso 23. Uudistettuun laitokseen on sisällytetty myös sarjan ensimmäiset seitsemän jaksoa (s. 3–9) sekä ns. bonussarja (s. 64) ja tekijöiden muisteluksia sarjakohtaisesti (s. 2). Sarjat ovat yhden sivun jaksoja yhtä aukeamaa lukuun ottamatta (12.).

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet; kannet väri; sisäkansissa painatus violetilla (kaupunkinäkymä ja ilmalaiva, eri rajaus alku- ja loppuaukeamalla); s. 1 nimiö; s. 2 kust.tiedot (+ ”Käsikirjoittaja Kallion kommentteja” ja ”Piirtäjä Nuutisen nuoruusmuistoja”; s. 3–64 mv sk sivun taitossa, tekstattu; ei sivunumerointia; kansi väripiirros, johon upotettu ylös tekijät ja otsikko valk. gem. ja alas lad. valk. gem. ”Jalava”; selkä valk., lad. mustalla gem. ”Kallio ja Nuutinen: Kramppeja & nyrjähdyksiä 1” ja ”Jalava”; tk valk. pohjalla väripiirros seisova hahmo ja levypino + ISBN-viivakoodi (tarralla!), lad. mustalla gem. tekijät, otsikko ja esittelyteksti: ”Pauli Kallion ja Christer Nuutisen sarjakuva Kramppeja ja nyrjähdyksiä aloitti ilmestymisensä vuonna 1991 Rumba-lehdessä, jonka lukijat ottivatkin sarjan nopeasti omakseen. Kramppeja ja nyrjähdyksiä on vieraillut myös myös Ilta-Sanomien Kuukauden kotimaisena strippinä. Sittemmin se on siirtynyt Rumbasta Helsingin Sanomien ja Aamulehden kautta Suomen Kuvalehteen. Periaatteessa Kallion vähäeleiset tarinat ja Nuutisen pehmeän sadunomainen piirrostyyli ovat toistensa vastakohtia. Epätodennäköinen yhdistelmä on kuitenkin hedelmällinen ja tuloksena on yksi 90-luvun kiinnostavimmista suomalaisista sarjakuvista. Tähän uudistettuun painokseen  on koottu kaikki Rumbassa julkaistut Krampit. Lisäksi mukana on yksi erityisesti tätä kirjaa varten piirretty jakso.”]

Kramppeja & nyrjähdyksiä 5

Pauli Kallio & Sami Toivonen (Jalava, 1999)

ISBN 951-887-154-X (nid.)

Kansi: Sarjan neljä päähenkilöä soutuveneessä [muunnelma sivulta 31]

Sisällys (otsikot sarjakuvan ruuduista, välisivuilla vinjettikuvia):
s. 3 Mutkikkaalla matkalla monikulttuuriseen yhteiskuntaan
s. 4 Mikä maanosa? Mikä valuutta?
s. 5 Vähän ennen kuin päivät alkavat pidentyä
s. 6 Uusi vuosi, uudet naapurit
s. 7 Boheemin puolustus pettää
s. 8 Päivän hyvä työ!
s. 9 Mies joka osasi sanoa ei
s. 10 Yhteinen rintama lounastauolla
s. 11 Kaikki mikä kiiltää…
s. 12 Apteekissa myydään korvatulppia
s. 13 Asiallinen asetelma
s. 14 Kumousvoimia keskustorin koilliskulmassa
s. 15 Vaatimaton ehdotus maanpuolustuksen uudelleenjärjestelemiseksi
s. 16 Kunnes kuolema tai jokin muu erottaa
s. 17 Nuolaisuja & tipahduksia
s. 18 …syntynyt elokuvakriitikoksi
s. 19 Itsekritiikin kannukset
s. 21 Hämmentyneitä ilmeitä kaupungin liikuntatiloissa
s. 22 Penkkiurheilijan piinat
s. 23 10 % inspiraatiota, 90 % raadantaa
s. 24 Iltauutisten jälkeen komedioita, romantiikkaa ja piirrettyjä
s. 25 Maailman pisin syksy
s. 26 Säveltaiteellisen inspiraation sattumanvaraisuudesta
s. 27 Ovelta ovelle
s. 28 Romantiikka törmää realismiin 5.6.1998 klo 14.50
s. 29 Asianmukaisen ajoituksen tärkeydestä
s. 30 Salakuljettajan rock
s. 31 Ravisuttava esimerkki
s. 32 Köhää, kipua & kuumetta
s. 33 Käytännön filosofiaa elämän kesäyliopistossa
s. 34 Kysytään ja tarjotaan
s. 35 Ammutaanhan sorsiakin
s. 37 Rochefort state of mind
s. 38 Kvintetti ylittää itsensä
s. 39 Populaarikulttuuria & massaviihdettä
s. 40 Supliikkia ja sukupuolielimiä
s. 41 Tosiasioista on turha kiistellä
s. 42 Ei voitto vaan rehti kamppailu!
s. 43 Hyviä yrityksiä maljapuheeksi
s. 44 Mies joka halusi murskata markkinatalouden
s. 45 Kontemploimme kuvasarjoja
s. 46 Spontaanin promenadin riskit
s. 47 Niiden aikojen muistolle jolloin puhelimet eivät piipittäneet vaan pärisivät
s. 49 Stereotyypittelyä
s. 50 Minä uskon teknologiaan, ydinvoimaan ja loputtomaan talouskasvuun
s. 51 Ja taas rahamarkkinoilla $pekuloidaan
s. 52 Jokapäiväinen leipääntyminen
s. 53 Sarjakuvahenkilön synkempi sesonki
s. 54 Palvelukseen halutaan täydellinen puoliso
s. 55 Maantieteellisten tosiseikkojen varjossa
s. 56 Tuttu tuulahdus kotipuolesta
s. 57 Tunisialaisia tuliaisia
s. 58 Kramppeja ja joulutoimenpiteitä
s. 59 ..1. näytös
s. 60 ..2. näytös
s. 61 …
s. 62 ..Loppunäytös

Anonyymi nelikko jatkaa seikkailujaan arkisessa ympäristössä, mutta rikkaassa sisäisessä maailmassaan, tosin hiukan ulkomaillakin.

Toistuva pääotsikko on jätetty sarjosita pois, on ilmeisesti julkaistu lehdessä sarjan yläpuolella.

Lisätiedot:

[17 x 25 cm vaaka albumi; 64 s. + kannet (2+2); kannet väri; sisäkansissa painatus oranssilla (piirroskuva, ’tapettina’ hahmoja palloissa, samat); s. 1 nimiö; s. 2 kust.tiedot ja aikaisemmin ilmestyneet; s. 3–71 mv sk sivun taitossa, tekstattu; paitsi sivuilla 20, 36, 48, 63 vain vinjettipiirros; s. 64 lad. tekijöiden kommentteja; sivunumerointi lad alakulmiin; kansi väripiirros, johon upotettu tummansin. kentässä lad. sin. gem. tekijät ja valk. gem. otsikko, tummansin. pallossa pun. numero 5 sin. sekä oik. alak. kust. valk. gem.; selkä vihertävänharmaa, lad. must. gem. tekijät ja kust., valk. gem. otsikko.; tk väripiirros +  vihertävänharmaalla pohjalla lad. must. gem. esittely + ”Kansi Aino Havukainen ja Sami Toivonen”; valk. kentässä ISBN-viivakoodi]

Lakitupa 1 – Karkein oikeus

Matti Ponkamo & Ilkka Heilä (Arktinen Banaani, 1999)

ISBN 952-9809-28-X (nid.)

Kansi: Nukkuva tuomari edessään riitelevät asianajajat lakikirjat käsissään

B. Virtasen piirtäjä Ilkka Heilän toinen klassisen tyylinen huumorisarjakuva perustuu Matti Ponkamon käsikirjoitukseen. Se hyödyntää tv-sarjojen oikeussalikliseiden varastoa, joka kulkee jokaisen niitä katsoneen pääkopassa. Ehkä sarja oli jopa liiankin etäällä suomalaisesta todellisuudesta, sillä ei se ainakaan Virtasen tavoin yleisöä lämmittänyt.

Vaikka hahmogalleria perustuukin kansainvälisille kliseille, on sitä maustettu kotimaisilla julkkiksilla – lähinnä konnan rooleissa. Amerikkalaishenkistä on toiminnallisuus, kun huumoria revitään tuomarista, joka lyö toistuvasti syytettyä päähän nuijallaan.

Piirrostyö on B. Virtasen tasoa. Heilä osaa todellakin pelkistää ja rakentaa arkkityyppisiä hahmoja, joskus vähän liiankin vivahteettomina. Tosinaan vierailevat tähdet taas ovat turhan runsain viivoin hahmoteltuja ja siten vähän kuin eri paria perushahmojen kanssa.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s + kannet (2+2); kannet väri (oranssilla pohjalla väritetty piirros ja yllä logoteksti pun. mustin rajauksin, alaots. ja kust. must vers., n:o 1 pun. soikiossa; selkä oranssi, lad. must. vers. otsikko, alaotsikko, kustantaja; tk. oranssilla pohjalla värit. piirros + otsikkologo kuten kannessa, lad. tekstausfontilla vers. esittely, ots. pun. vers. ”Uusi huumorisarja B. Virtasen tekijältä” ja must. esittely, ISBN-viivakoodi); sisäkannet sin. pohjalla valk. negapiirros, peilikuvat; s. 1 nimiö ja piirros, s. 2 kust.tiedot, piirros ja hahmoesittelyt; s. 3–48 kullakin sivulla neljä mv strippiä; sivunumerot lad. alas keskelle]

Lampaita

Jouko Pukkila (Sarjamafia, 1999)

ISBN 952-5171-11-6 (nid.)

Kansi: Vihreä nurmi, jota lampaat syövät, yksi määkii kiven päällä.

Vuoden 1992 samannimisen omakustanteen tavoin Jouko Pukkilan Lampaita on vain näennäisesti eläinsarja. Kaikki havainnot ovat kuitenkin arkeologin ihmisten kulttuurista kaivelemia.

Kieltämättä aihepiiri tuo mieleen ranskalaisen F’murrin lampaat sarjassa ”Genie des alpages”, eikä vertailukohta ole suomalaiselle eduksi. Pyrkimystä filosofiseen käsittelytapaan kuitenkin on, ja siitä saa kyllä pisteitä.

Lisätiedot:

[15 x 18 cm vaaka vihko; 48 s. + kannet, ei skp; kannet väri (mv + vihreä lisäväri, piirros jatkuu takakanteen, kannessa alla valkoine msutareunainen laatikko, jossa lad. gem. tekijä ja otsikko; tk piirros samoin värein, vas. yläkulmassa lad. gem. tekijä ja otsikko, vas. alakulmassa valk.kentässä ISBN-viivakoodi); s. 1 nimiö (lad.. tekijä ja otsikko); s. 2 kust.tiedot; s. 3–48 mv sk kaksi strippiä per sivu, kuplissa tekstaus vers.]

Leopold & Oswald # 1

Mikko Kalajoki  (Focus Busines Communications, 1999)

Kansi: Päähenkilöt lähikuvassa.

Sisällys (aiemmin ilmestyneet):
s. 3–35 Turun Ylioppilaslehdessä lokakuun 1997 ja toukokuun 1999 välillä, paitsi s. 23 TYL:n Kehy-liitteessä 13.11.1998
s. 36–37 kulttuurimedia Uninkankareen Down By The Laituri -sivuilla toukokuussa 1999
s. 38–42 piirretty Kemin sarjakuvakilpailuun vuonna 1997 ja julkaistu Pahkasian numeroissa 3/98 ja 1/99
s. 43–47 Ilta-Sanomissa Kuukauden kotimaisena elokuussa 1999

Takakannen mukaan: ”Turun ylioppilaslehdestä, Pahkasiasta, Ilta-Sanomista ynnä muilta eksistenssin laitamilta tutun duon esikoisteos on kahden nuoren miehen herkkä löytöretki kohti itsensä voittamista, sisäistä sankaruutta ja kaupallista menestystä. Ainutlaatuinen kokoomajulkaisu sisältää kaksikon parhaat palat vuosilta 1997–99.” Turkulaisella sisäpiirihuumorilla höystetty sarja on koottu Turun Ylioppilaslehdessä, Pahkasiassa ja Ilta-Sanomissakin nähdyistä jaksoista.

Kalajoki osaa piirtää hauskasti, ja käyttää taitavasti alan sisäisiä anakronismeja. Sanailu on nokkelaa, ja sanaleikkejäkin käytellään sujuvasti. Esikuvat lienevät amerikoissa (mieleen tulevat ainakin Don Martin ja Gilbert Shelton), mutta vaikutteet ovat voineet periytyä myös kotimaisten välittäjien kautta (esim. Juba Tuomola ja Timo Ronkainen). Toisin sanoen hiukan ollaan undergroundin maisemissa, mutta se lienee ymmärrettävää jo asemoinnista opiskelijalehteen.

Lisätiedot:

[17 x 24 cm vaaka albumi; 48 s. + kannet (sisäkansissa punainen pohjaväri, jossa hahmoja valk. negatiivipiirroksina ’tapettina’; kannet väri (kansi väripiirros, jonka vas. puolella keltainen pystykenttä ja kolme ’kieltomerkkiä’, lad. vers. tekijä, kuvan päällä mv nimiölogo; selkä keltainen; tk vas. puolella kannen tavoin käsitelty keltaoranssi tausta, jolle lad. ylös monivalintakysely ”Leopoldin & Oswaldin ensimmäinen albumi on (rasti ruutuun) / tässä / loistava lahjaidea kahden tuopin hinnalla / unohtunut narikkaan”, alas punaisella ’konekirjoituksella’ gem. esittelyteksti ja ’sikin sokin’ lad. mustalla ’konekirjoitettuja’ suosituksia (”Teemu Ollikainen, Turun sarjakuvaseuran mies”; ”Vesa Kataisto, yleisen sarjakuvatieteen vahtimestari h.c.”, ”Nimimerkki TODELLA närkästynyt”), oik. keltainen pystykenttä, jossa mv valokuva tekijästä, lad. ’konekirjoituksella’: ”Kansi: Mikko Kalajoki & Severi Salonen, Valokuva: Timo Vennonen”, mustalla ISBN ja valk. kentässä viivakoodi; s. 1 nimiö + mv ruutu; s. 2 kust.tiedot + vinjettipiirros; s.3–35 mv sk, yleensä koko sivun yksi- tai kaksirivisiä sarjakuvia, joissa kussakin omanlainen otsikkologo; s. 36–37 aukeaman levyinen yksirivinen (6 ruudun, DBTL) sarja; s. 38 kaksirivinen sarja, jossa nimiöruutu alussa; s. 39–47 kaksi yksirivistä strippiä per sivu (+ yksittäinen ruutu s. 42); tekstaus vers.; s. 48 lad. ’konekirjoituksella’ kiitokset ja aiemmat julkaisut -lista + kiitospiirros tukijoille]

MacBeth

Petri Hiltunen; William Shakespearen näytelmän mukaan sarjakuvaksi sovittanut P. Hannini (Jalava, 1999)

ISBN 951-887-150-7 (nid.)

Kansi: MacBeth ja ladynsä, etualalla torni, jonka ikkuna-aukosta valuu verta

Petri Hiltusen tähti oli ollut tasaisessa nousussa jo useamman vuoden. Tekniikka alkoi olla hallussa, anatomiakin toimi, ja tyyli oli yhtenäisenä hallinnassa. Niinpä tekijä voi keskittyä tarinaan, ja pohjaksi onkin otettu tosi kovaa kamaa, eli itsensä vanhan Williamin skottinäytelmä. Käsikirjoituksen on muokannut kuopiolainen kirjailija Petri Hannini (Hänninen).

Ei se sovitystyö ihan helppoa ole ollut.  Monitulkintaisia kohtia hukataan roppakaupalla. Toiminnallinen ydin näkyy puhtaimpana. Vähän ihmetyttää, miten näytelmäkirjallisuuden hyytävimpiin naishahmoihin kuuluvasta Lady MacBethistä on tullut kovin sopuisa äitihahmo.

Hiltusen sivukokonaisuudet ovat hallittuja ja jylhällä tavalla kauniita. Kokonaan musta pohjaväri ja tyylitellyt välipalkit saavat perustelunsa itse tarinasta, eli siitä tyylipisteet. Ei täydellistä, mutta kiitettävää silti.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 56 s. + kannet; kannet väri (kansi väripiirros, johon upot. valk. tekijät ja kust. vers., otsikko gem.; selkä musta, lad. valk. vers. tekijät ja kust., gem. ots.; tk mustalla pohjalla siniseksi väritetty piirros viikatemies, lad. valk. gem. esittelyt, valk. ISBN-viivakoodi); sk mustat; s. 1 mustalla pohjalla valk. nimiö ja piirros; s. 3 mutalla pohjalla lad. valk. kust. tiedot; s. 3 hahmoesittlelyt; s. 4 musta; s. 5–56 mv sk mustalla pohjalla valk. jakopalkein, jotka ulottuvat marginaaliin; ei sivunumerointia, piirrossivut numeroitu 1–52 ]

Miss Simon Ginlemon

Jenni Rope (Napatuote, 1999)

Kansi: Jalat (takakannessa kylpyammeessa viinilasin kera).

Sisällys:
s. 2–9 Ihanat aamut [nro 1–8]
s. 12–19 Ihanat päivät [nro 1–8]
s. 22–26 Ihanat iltapäivät [nro 1–5]
s. 28–35 Ihanat illat [nro 1–8]

Samana vuonna jo toinen lystikkäästi naisellinen ns. texwiller-formaatin julkaisu eli yhden strippirivin muotoinen kokooma strippejä, jokaisella vain vähän muuntuva otsikko ”Miss Ginlemonin ihanat…”

Vähän vaikea sanoa, onko tämä pohjimmiltaan huumoria, mahdollisesti viiltävää ironiaa tai sarkasmia. Joka strippi kertoo lähinnä kuvin, vain vähäisin puhekuplin ja muutamin epämääräisin kellotauluin, missä mennään.

Miss Simon Ginlemon näyttää nautiskelevan elämästään, nukkuen, nauttien yhden jos toisenkin lasillisen, ajatellen ja lähentyenkin nuoria miehiä – ihan esineellistäen. Kaikki ilman päätä, joka aina rajautuu ulos yläreunan taakse.

Viitteellinen piirrostyyli jää paikoin avautumatta, eli sitoudutaan ns. taidesarjakuvan eurooppalaiseen aaltoon.

Lisätiedot:

[7 x 18 cm vaaka albumi; 36 s. + kannet; sivut numeroimattomat; kannet väri (harmaalla pohjalla valkoinen piirros, lad. gem. tekijä ja ’kaunolla’ pun. otsikko; piiros jatkuu selän yli kanteen, seläsä lad. pun., vers. otsikko; tk. upt. Valk. kust. logo ja esittelyteksti lad. valk. gem: ”Miss Simon Ginelmon on naine,, jonka jokainen päivä on oiekasti ihana.”; sisäkannet pun, 2. sisäk. lad. valk. kehykseen ”Napa-tuotteet: Napa-sarjakuvalukemisto 01 (loppuunmyyty), Napa-sarjakuvalukemisto 02 (loppuunmyyty), Napa-sarjakuvalukemisto 02 …35 mk, Kultakimalteinen painijuliste / Jussi Karjalainen …20 mk, Miss Simon Ginlemon / Jenni Rope …25 mk (hinnat sisältävät postimaksun)” + osoitetarra; s. 1, 11, 21, 27 otsikko; s. 10, 20, 36 tyhjä; s. 2–9, 12–19, 22–26, 28–35 mv sk yhden rivin strippejä, jokaisessa otsikko, sign. ja vuosi] [EI ISBN] [PUUTTUU KK?]

Mixi ja Mutsi  – Salmiakkia ja selluliittia

[Mixi ja Mutsi 2] 

Maikki Harjanne (Otava, 1999)

ISBN 951-1-15925-9 (nid.)

Kansi: Mixi ja salmiakit pullossa, Mutsi nousee ”Venuksen ihme”-purkista.

Toinen albumi on hyvin samanhenkinen kuin ensimmäinenkin. Tunnelma on sama, parhaimmillaan tyttöjen solidaarisuutta yli sukupovien korostava, kevyimmillään pieniä huomioita ristiriidoista perheen arkikuvioissa.

Yllättäen yleensäkin rennon piirrosasun keskeltä erottuu joitakin selvästi kiireessä vetäistyjä sivuja (esim. s. 38), joiden tekstaus on vieläkin horjuvampaa kuin muualla. Kustannustoimittaja olisi kyllä voinut puuttua edes pahimpiin kirjoitusvirheisiin.

Lisätiedot:

[26 x 21 cm pysty albumi; 58 s. + kannet, ei skp; kannet väri (kansi valkoinen, käsin piirretyt väri ots. vers. ja alaots. gem. ja tekijä must. vers., kust. musta vers. + väripiirros; selkä valk., lad. vers. must. tekijä, pun. otsikko vers. + alaots. gem., must. ves. kust.; tk vihreällä pohjalla mv piirosruutu (s. 3)ja lad. pun. gem. ”Suuren suosion saavuttanut MIXI & MUTSI ratkoo naiseuden solmuja kotoisen kaaoksen selviytymiskursseilla” ja lad. gem. mustalla ”Monitoimitaiteilijan ja rakastetun lastenkirjailijan Maikki Harjanteen kiitetty sarjakuva tuulettaa äidin ja tyttären suhdetta tarkkanäköisesti, huumoria unohtamatta.” ja arvostelusitaatti, Kaleva: ”Maikki Harjanteen Mixissä ja Mutsissa löytyy sekä lämpöä että raikkautta, mikä puree.” + lad. koodit ja ISBN-viivakoodi); s. 1 nimiö + 2 piirrosruutua (s. 39); s. 2 kust.tiedot; s. 3–56 sivun mv sk, alla sivunumero mustassa ’pallossa’ lad. valk. (s. 54, 55 yhden sivun piirrokset); s. 57–58 tyhjä]

Ks. Mixi & Mutsi 1998, 2000, 2003.

Mämmilä – Sarjakuvia Suomesta 1976–1982

Tarmo Koivisto & Hannu Virtanen (Otava, 1999)

IBSN 951-1-15403-6 (sid.)

Kansi: Potkukelkkailua pääraitilla

Sisältää teokset:
s. 5–50 Mämmilä [1] Sarjakuvia Suomesta (Osuuskunta Käyttökuva, 1978)
s. 51–98 Mämmilä 2 – Punkkia ja metsäkukkia (Osuuskunta Käyttökuva, 1980)
s. 99–142 Mämmilä 3 – Pässimäestä peltihalliin (Osuuskunta Käyttökuva, 1982)
s. 143 [viimeinen Me-lehdessä julkaistu sivu]

Mämmilä on ainakin jonkinlainen suomenennätys: samaa sarjakuvaa ensin kymmenen kokooma-albumin verran, ja sitten vielä kolme kovakantista kokoomaa niistä, sekä vielä kaksi kovakantista itsenäistä albumia päälle!

Huom! Kahta sivua ei ole ennen albumeissa julkaistu, sivun 4 hieman pienikokoisempaa näytesivua sarjasta ennen uudelleenpiirtämistä, ja koko sidoksen viimeistä sarjaa, jossa Me-lehden lukijoille jätettiin jäähyväiset ennen sarjan siirtymistä Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen.

Vain albumien kansia jää kaipaamaan, mutta nekin on toistettu pienessä koossa takakansissa. Kansissahan on nostettu jonkin ruudun aihe isommin esille. Nytkin kansi on nosto sarjasta, uudelleen piirrettynä, mutta eri kohdista.

Lisätiedot:

[30 x 25 cm pysty kovakantinen kirja; 144 s. + kannet (2+2+2+2); kannet väri (kansi väripiirros, joka kääntyy selkään ja osin takakannelle; otsikko logo pun., orannssein rajauksin, lad. must. gem. tekijä, vers. alaots., pun. vuodet, pun. kust; selässä samoin otsikkologo, vers. alaots, pun. vuodet ja gem. piirtäjä; tk. vihreällä pohjalla lad. 2 palstalle Tarmo Koiviston saatesanat ja kolmen albumin kannet väri; sisäkansiaukeamat väri (hahmogalleria, alussa ja lopussa sama); 2. ja 3. sisäkansilehti valk.; s. 1 nimiö + ympyrässä väripiirros; s. 2 lad. kust.tiedot; s. 3–4 lad. 2 palstalle esipuhe Heikki Jokinen ots. ”Kotomaamme koko kuva”; s. 5–144 sk väri koko sivun taitossa; sivunumerot lad. alas keskelle]

Ks. myös
Mämmilä – Sarjakuvia Suomesta 1983–1987 (Otava, 2000) [Mämmilä 4–6]
Mämmilä – Sarjakuvia Suomesta 1988–1996 (Otava, 2001) [Mämmilä 7–10]
Mämmilä [11] – w.w.w.mammila.fi (Otava, 2002)
Mämmilä [12] – Kiinalainen juttu – Sarjakuvia Suomesta (Otava, 2008)

Naintiinnaintinainnain – Veli Ahosen parhaat 1979–1999

Veli Ahonen (toim. Kim Perovirta, Bone Wokshop, 1999)

Kansi: Painetun tekstin päälle tussilla luonnosteltu ihmishahmo.

Sisällys (ilm. usein vain sarjojen aiemmat julkaisupaikat):
s. 4 No niin nro 2 ”Kuinka piirrän sarjakuvia”
s. 5 Morsian
s. 6–7 No niin nro 1 ”Mitähän hittoa minä tässä oikein piirrän”
s. 8 Morsian sekä Pahkasika (maanpuolustushenkinen) ”Älä syö sikaa säkissä …ja lisää samaa kamaa”
s. 9 stripit Morsian
s. 10–11 No niin nro 3
s. 12 Suuri Kurpitsa nro 24, stripit Morsian
s. 13 Suuri Kurpitsa
s. 14 Ulo 8 ” Luoja luo maapallon” sekä loppustrippi No niin ”Valmiina…”
s. 15 PHIL nro 1
s. 16–19 No niin nro 1 ”Sherlock Holnes”, alastrippi s. 19 No niin nro 2 ”Jokainen tietää”
s. 20 No niin nro 3 ”Vachel Lindsaylle”
s. 21 Ennenjulkaisematon
s. 22–23 No niin nro 1 ”Kuka on luulosairas?”
s. 24 PHIL, kansi
s. 25 Morsian
s. 26–28 Suuri Kurpitsa nro 7 (teksti Kallio & Reiska)
s. 29 Suuri Kurpitsa nro 10, alastrippi ennenjulkaisematon
s. 30 Suuri Kurpitsa nro 8
s. 31 Suuri Kurpitsa
s. 32–33 Morsian
s. 34 Suuri Kurpitsa nro 24, kansi
s. 35 Ennenjulkaisematon, alastripit Morsian
s. 36–37 Suuri Kurpitsa nro 10
s. 38–39 Morsian
s. 40–45 Suuri Kurpitsa nro 10 ”And There I Was” (40–41), ”Kerran tunnissa” (42–45), alastrippi s. 45 SK 12
s. 47–48 Ennenjulkaisemattomia
s. 49 Morsian
s. 50–51 No niin nro 3
s. 52–53 No niin nro 2
s. 54 No niin nro 3 kansi
s. 55–57 No niin nro 2 ”Slow Beat”, alastripit Morsian
s. 58 Suuri Kurpitsa nro 8 ”Liput 95/99,-

Varsinkin 1980-luvun omakustannesarjakuviin liitetty Veli Ahonen ansaitsee tulla nostetuksi esiin vielä uudemmillakin töillään, joskin hänen vaikutuksensa muihin sarjakuvantekijöihin on ehkä vieläkin merkittävämpi kuin oma tuotanto.

Jostakin köyhän miehen luckylukesta lähdetään, mutta päädytään viivarunoelmiin, joissa herkäntuntuisesti hahmotetut ihmiset – sukupuolta on usein hyvin vaikea määrittää – keskustelevat arjen ja ikuisuuden ongelmista varsin erikoisen huumorin läpi nähtynä.

Kim Perovirran toimittama vihkonen on sekin vielä omakustanteen oloinen, ja muotoa ja kokoa jopa kesken kaiken vaihtelevat työt tuntuvat olevan kotonaan. Esipuheessa Sarjainfon päätoimittaja Kivi Larmola valottaa taustoja ja kiittää kohteliaasti omalta osaltaan vaikutteista.

Lisätiedot:

[21 x 15 cm pysty vihko; 60 s. sis. kannet; kannet vihreällä kartongilla; kansi pain. mv (vas. yläkulmassa pieni 3 vaakaruudun sarja mustalla pohjalla (s. 34), oik. alakulmassa iso ruutu, jossa luonnosmainen mv hahmo, tekstit lad. ylös kaarelle kust. ja vas. poikittain pystyyn otsikko; tk mv luonnosmainen ruutu; s. 2 Kivi Larmolan esittelyteksti lad. gem. (virhe: McKay po. McCay) + piirrosruutu (”Ei se kylläkään ihan noin mennyt”) + alakulmassa piirrosfragmentti (krazykat-viittaus); s. 3 lad. mustalla sisällys ja kust.tiedot (painos 500 kpl; kiitokset Veli Ahoselle, Kyky Ahoselle, Pauli Kalliolle, Kivi Larmolalle ja Ville Yliluomalle) + punaisella pain. kannen ihmishahmoluonnos; s. 4–58 mv sk vaihtelevissa taitoissa, osa poikittain, sekä yksittäisiä piirroksia (s. 5, 9, 24, 31, 54); s. 45 Suuren Kurpitsan sarjakuvat -listaa; s. 57 myös Kim Perovirran mainos julkaisusta ”Konikanttori – Kyky Ahosen parhaimmistoa lehdistä Pahkasika, Suuri Kurpitsa, Iltis, Morsian jne.”; s. 59 mv rast. valokuva]

Nasun paljastuskirja

Riitta Uusitalo (Riitta Uusitalo, 1999)

Kansi: Kaksitoista ruutua Nasun kasvokuvia [samoin tk].

Hard & Petin lopetettua postikirjojen julkaisun taiteilija kokeili vielä omakustanteena. Tarina kulkee läpi kirjan, kaikkiaan kymmenen kortin 31 numeroidussa piirroskuvassa, joissa on sekä alla selostustekstit että yllä joitakin repliikkejä tekstattuna, ilman kuplia.

Aihe on aika outo, Nasu pohdiskelee lähinnä masennustaan, viittailee julkisuuden henkilöihin kuten Neil Hardwick, Aira Samulin, Jari Sarasvuo ja Ahtisaaret (Eeva, Marko ja Martti) – sekä Nasun pulaan jättäneeseen terapeutti Keijo Tahkokallioon. Ehkä terapeuttista?

Lisätiedot:

[15 x 21 cm vaaka postikorttikirja (kartongissa repäisykohta, kortit 147 x 198 mm, kantaosa nyt vain selkämys); 24 s. sis kannet, ei skp; mv + kansissa väripiirros kahdella vihreän sävyllä; korttikuvissa (10) numeroidun (1–31), rajaamattomin piirroksin (2–4 kpl per kortti) tekstattuja sarjakuvia; korttiosat (10) samanlaisia: postimerkin paikalla harmaarasterilla Nasun ’postimerkkikuva’, vasemmalla ylhäällä tekstattu ”Nasun paljastuskirja”; kirjoitusalueiden jako käsin maalatuin pisteviivoin; alareunassa lad. mustalle pohjalle valk. vers. ”© Riitta Uusitalo 1999 / ER-paino, Lievestuore”]

Ks. Omat koirat purevat, Nasu (Riitta Uusitalo, 2008)

Niitä näitä – Tuohinaamion seikkailuja ym. 

Toivo Laakso (Keski-Suomen kirjailijatalo,1999) [4. uudistettu painos]

Keski-Suomen kirjailijatalon julkaisuja 9

ISBN 951-98203-1-0 (nid.) [painovirhe numerossa: -10 po. -1-0]

Kansi:

Sisällys (otsikoidut sarjakuvat):
s. 3 Käsityksen sanarasvaa [2 x ½ s. + runo + piirros]
s. 5 Niitä näitä / Aallon viemää
s. 7 Kadunväli [2 x ½ s. + runo + piirros]
s. 9 Osia / Keino äkkivallaton
s. 11 Otoksia / Kirpeetä makeaa
s. 13 Voitokas on uteliaisuus [2 x ½ s.]
s. 15 Katoamus / Keinovarastolla
s. 17 Yhteys [2 x ½ s.]
s. 19 Syntymys / Abstraktin käytännöstä
s. 24–25 Rööri / Logoproiskintaa [kaksi 6 ruudun sarjaa hajallaan aukeaman yli]
s. 26 Ehkäkaupungissa
s. 29 Näkkileipää / Alun taakse
s. 31 Turvatti / Purkaus
s. 33 Tavattoman pannahista [2 x ½ s.]
s. 35 Lumen tultua / Lööpin liimaa
s. 37 Ohi kömmähdysmäen / Tapojen tuoksinassa
s. 39 Syyssykettä / Kehityskulkuja
s. 41 Huitmäkeen / Yli äyräittensä
s. 43 Kolmenlaista kohtaloa [2 x ½ s.]
s. 45 Tilamuotoja / Nokan koputusta
s. 46 Riikkisen kivaa (Viimeinen uni) [kolme ruutua + piirroksia + tekstiä]

Takakannen mukaan ”sarjakuvia, muita kuvia ja runoja” sisältävässä monistevihkossa ei oikeastaan ole sarjakuvia, vaan eräänlaisia kuvarunoja, joissa piirrokset ovat karkeasti varhaisella tietokoneen piirrosohjelmalla kehiteltyjä, rasteroituja ruutuja (ja pikselöityneitä viivoja).

Stripit ovat kaksirivisiä, puolen sivun jaksoissa, ilman marginaaleja tai välipalkkeja, vain viivoilla toisistaan erotettuja kuvia. Samalla sivulla on näiden ’strippien’ lisäksi muita piirroksia ja tekstejä, ja kuvat menevät sekä ruutujen yli että niiden ’alle’. Ladottu teksti valuu ruudusta toiseen eikä yhdisty kuvaan. Tiukemmin määritellen nämä eivät siis ole sarjakuvia ollenkaan.

Kyseessä lienee jonkinlainen käsitetaiteellinen teos, jossa tavoitellaan filosofista absurdismia tai jonkinlaista dadaa tai ’dägää’. Päähenkilö on omakuvamaisesti käsitelty Tuohinaama, minä-hahmo ja runoilija.

Teksti on runsassanaista, oikolukemattoman tuntuista ja käyttää murreilmaisuja (vailla loppu-n:iä ja esim. tavuttaen ”varten-/tensa”). Sivulla 25 ruudut ovat sekaisin (1, 2, 4, 3, 5, 6).

Paikoin tekstissä on ideaakin: ”Abstraktin käytännöstä: kun käsitettä käsitellään käsitteellä, tullaan käsittämättömän viisaaksi.”

Lisätiedot:

[28 x 20 cm pysty vihko, 48 s. sis. kannet; kannet keltaiselle kartongille, kopiomenetelmä; kansikuva jatkuu tk (musta ruutu kallellaan); tk lad. tekstiä ja (tietokone-)piirroksia; s. 2 ”Prologi” + 2 piirrosta; s. 4, 6, 8, 10, 12, 14, 16, 18, 20, 23, 30, 32, 34, 36, 38, 40 (2 ruutua), 42, 44 ei sk; s. 21–22 vihreällä arkilla, ei sk, vaan ”Poimintoja muista teoksista” (Saan sukuani seurata; Täällä; Kielin); s. 27–28 runo ”Huimaus”; s. 46 ”Riikkisen kivaa (Viimeinen uni)”, 3 ruudun sarja + piirroksia + runo; s. 47 ”Epilogi”, ei sk]

Ornette Birks Makkonen autiolla saarella

[Suuren Kurpitsan taskulörkkö 4]

Ville Pirinen & Pauli Kallio (Suuri Kurpitsa, 1999)

ISBN 952-9887-27-2 (nid.)

Kansi: O.B.M. heittää vinyylilevyjä apinan häntään palmusaarella (kuva jatkuu tk).

Tuttu dj:mme lääkitsee stressiään hankkimalla (Jake) Nymanin matkatoimistosta kahden viikon loman Tristaon ’autiolle’ saarelle, mukana vain pari sataa top kymppiinsä kuuluvaa LP-levyä. Jazz-orkesterihan se sieltä saarelta sitten löytyykin. Vekkuli ’interaktiivinen’ idea on Nymanin pään paikalla toistuva katkoviivaympyrä, jossa lukee: ”Liimaa Jake Nymanin kuva tähän” [ellei se ole tarkoitettu kustantajalle?]

Lisätiedot:

[15 x 11 cm pysty vihko; 32 s + kannet, ei skp; ei sivunumerointia; kannet väri (värit. piirros, jatkuu tk; kannessa tekst. mustalla. vers. ots. tekijät, tk keltaisessa ’nuolilaatikossa’ mustalla vers. kust.); kust. tiedot lad. 1. sisäkannessa; s. 1–31 mv sk; 1–2 ruutua per sivu (aukeaman ruutu s. 16–17),  tekstaus vers.; s. 32 Cityoffset -logo ja osoite]

Pieni olento

Pentti Otsamo (Otava, 1999)

ISBN 951-1-16094-X (sid.)

Kansi: Kurpitsantaimien joukossa kupla, jossa alaston mies ja nainen.

Takakannen mukaan: ”Joel ja Anna eivät ole vielä ehtineet suunnitella perheen perustamista, kun Annan odottamaton raskaus muuttaa heidän elämänsä – monin tavoin.” ja: ”Nuori arvostettu sarjakuvantekijä Pentti Otsamo tunnetaan myös maamme rajojen ulkopuolella. Hänen kirjansa Pieni olento on ilmestynyt alun perin Kanadassa nimellä The Fall of Homunculus (1998).”

Tässäpä aitoa, modernia, kansainvälistä taidesarjakuvaa, ja todellakin, ensin ulkomailla, sitten vasta Suomessa julkaistua – varsinainen läpimurto! Kokonaistaideteos, joka käytää taiten sarjakuvan keinoja. Taitava piirtäjä sekä piirtää että kertoo vain sen mikä on välttämätöntä, ja onnistuu silti liikuttamaan syviä tunteita.

Unen ja toden, painajaisenkin rajoilla häilyvä kertomus siteeraa ovelasti mm. Hieronymus Boschia ilmeisenä visuaalisena esikuvanaan. Aihe on arkinen, raadollinenkin. Omaelämäkerrallisuus kiistetään jo sillä, että tarinaa tarinassa piirtää nainen. Kuvataiteilija Anna on raskaana ja hoitaa kurpitsamaataan, ja hänen puolisonsa Joel luo elämää tietokonepeliin. Monesta kulmasta pohditaan syntymää, kuolemaa, adoptiota, elämää, elinkeinoja ja ekologiaa – ja esim. Joelin isän, Teuvon muistisairautta tai mahdollisen lapsen mahdollista vammaisuutta.

Nuorten kaupunkilaisten, no: juppien ihmissuhdeverkostojen kautta luodaan kuvaa elämäntavoista ja -muodoista. Uskon, uskollisuuden ja vaikkapa keskenmenon teemat lomittuvat kipeän kauniiksi kudelmaksi. Pieni mestariteos!

Lisätiedot:

[20 x 22 cm vaaka kovakantinen kirja; 64 s. + kannet ja sisäkansilehdet (2+2+2+2; sisäkansiaukeamat ja sisäkansilehdet mustat);  kansi väri (vaaleanvihreällä pohjalla mustassa kentässä valk. gem. ’kaunolla’ tekstattu ots. ja valk. kentässä tekst. gem. tekijä, alla upotettu väripiirros ja tekst. gem. kust.; kiiltävä laminointi vain piirroksen kohdalla); tk vaaleanvihreä, esittelyteksti tekstattu ’kaunolla’ mustalla ja vihreällä, kengurupiirros vain laminoituna, valk. kentässä kust.tkoodit ja ISBN-viivakoodi; selkä musta kangas, valk. lad. vers. tekijä ja kust, ots. kuten kannessa tekst. valk. gem.; s. 1 nimiö, s. 2 kust.tiedot; s. 3–60 mv sk sivun taitossa; s. 61–64 tyhjä]

Ks. Haukotuksia (Suuri Kurpitsä, 1999)

Pieniä julmia tarinoita – Puuroa vai velliä

[Pieniä julmia tarinoita 2]

Grönroos & Rantio = Merja Heikkinen & Timo Mäkelä (Otava 1999)

ISBN 951-1-16207-1 (nid.)

Kansi: Aamiaispöydässä äidillä kahvia, lapsella velliä (s. 5).

Sisällys [samat sarjat kokoomassa s. 53–50]:
s. 3 Puuroa vai velliä
s. 4 Roskaruokaa
s. 5 Töihin
s. 6 Keskososasto
s. 7 Nälkä
s. 8 Pullaa
s. 9 Tanssitunti
s. 10 Korvatulehdus
s. 11 Matematiikka
s. 12 Tutti
s. 13 Tahra
s. 14 Apu
s. 15 Virikkeitä
s. 16 Kuiva vaippa
s. 17 Lukutaito
s. 18 Kristallit
s. 19 Miettinen
s. 20 Muutto
s. 21 Äitienpäivä [2-rivinen, 8 korkeaa ruutua]
s. 22 Harrastukset
s. 23 Kesäleiri
s. 24 Juhlat [2-rivinen, 8 korkeaa ruutua]
s. 25 Meidän Kaarlo
s. 26 Meikäläinen
s. 27 Stressi [2-rivinen, 8 korkeaa ruutua]
s. 28 Autolaina
s. 29 Maailmanpyörä
s. 30 Kato!
s. 31 Kännykkä
s. 32 Lähtö
s. 33 Maha
s. 34 Lihapullat
s. 35 Leikkikaveri
s. 36 Loppukoe
s. 37 Täpärällä
s. 38 Täti
s. 39 Puheenvuoro
s. 40 Perhelounas
s. 41 Hame
s. 42 Uusi koulu
s. 43 Naapurin pojat
s. 44 Katsos kulta
s. 45 Myöhässä
s. 46 Hää-barbi
s. 47 Kotiseutumuseo
s. 48 Jouluksi maalle

Takakannen mukaan: ”Kiitettyä sarjakuvaa arjen rosoisista sattumuksista – Puuroa vai velliä -albumi sisältää pirullisen tarkkanäköisiä sarjakuvia kotoisista tilanteista. Oivaltavat tarinat kertovat inhimillisistä heikkouksistamme, ne näyttävät ymmärtämättömyytemme ja piittaamattomuutemme koko karmeudessaan. […] jatkaa raadollisen huumorin sävyttämiä kuvatarinoita arvostelumenestykseksi nousseen Pieniä julmia tarinoita -albumin (1998) hengessä. Pieniä julmia tarinoita -sarjakuva ilmestyy Helsingin Sanomissa.” Vähän sisäsiittoisesti: ”Pieniä julmia tarinoita on vuoden 1998 paras sarjakuva-allbumi – Helsingin Sanomat.”

Tekijäpari oli jo ilmoittanut sarjan päättyvän, kunhan saadaan kokoon vielä kolmannenkin albumin materiaali. Tervettä itsekritiikkiä osoittaa lopettaa sarja huipulla, näännyttämättä ideaa kuiviin. Tämä kokoelma oli kuitenkin vasta toinen, joten sen voi päätellä edustavan sarjan rennointa huippukautta.

Niin näyttää olevankin. Timppa sommittelee sivuja vapaammin, irti formaatista, paikoin päätyen jonkinlaisiin joonasmaisiin kollaaseihin. Mustia alueita käytetään edellistä enemmän kokonaisuuksia tasapainottamaan. Sekä sisäisten liikahdusten että vuoden kierron herkät ailahdukset piirtyvät yhtä terävästi.

Tarinat ovat arkipäiväistä itsetunnon moukarointia, jota elävässä elämässä harrastetaan niin puolihuolimattomasti. Ehkä sen esiin tuominen toimii terapeuttisesti, osoittamalla toimintamekanismeja ja toivottavasti myös herättämällä epäröimään toistamasta omalla kohdallaan.

Albumin muoto toimii sarjalle hyvin, ja reilut pehmeät kannet sopivat sekä tähän sarjakuvaan että kotimaiseen perinteeseen ”Rymy-Eetusta” lähtien. Takakansi on yllättäen vaikuttavampi kuin kansi.

Lisätiedot:

[21 x 28 cm vaaka albumi; 48 s. + kannet, ei skp; kannet väri (taustaväri tummansininen, kannessa väritetty piirros ja nimiökehys, jossa ots. mustalla pohjalla vaaleanpun. kirjaimet, alla tekstattu must. alaots. + lad. gem. kust. ja ylhäällä tekstattu tekijät.; selässä lad. valk. gem. tekijät ja alaots. ja kust.; tk:ssa valk. kehyksessä väritetty ruutu s. 48 + lad. gem. must. otsikko ja valk. gem. esittelyteksti); s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot; s. 3–48 mv sk]

Ks. myös:
Pieniä julmia tarinoita 3 – Lakana ja muuta pyykkiä (Otava, 2000)
Kaikki pienet julmat tarinat (Otava, 2003)
Väylä (Arktinen Banaani, 2011)

Pupuankka yllättää

[Tommi Hännisen Pupuankka yllättää]

Tommi Hänninen (Like, 1999)

ISBN 951-578-686-X (sid.)

Kansi: Pupuankka istuu bensapumpun päällä.

Sisällys (sarjakuvat tai sarjakuvamaiset pilapiirrokset):
s. 7–10 Kohtaaminen aidalla part I
s. 13 Kesähelpotus
s. 15 Komea päivä
s. 17 Kissat sileäksi
s. 19 Elina G 600
s. 21 Pupuankka in sukukokous
s. 23 Gimme a brake man!
s. 25 Ei pehmeitä paketteja -rintama
s. 27 Rääkätä vai eikö rääkätä
s. 29 Hyvää syntymäpäivää, Otto!
s. 31 Monoliitti
s. 33 Paperinukkepupuankka
s. 35 Kot, kot?
s. 37 Extreme-Otto
s. 39 Käytännön pila
s. 41 Reilu pesu
s. 43 Otto, luuviulu
s. 45 Maailma palaa
s. 47 Kohtaaminen snagarilla
s. 49 Tapaus muuh?
s. 51 Aah, teinirakkautta
s. 53 Kokovartalotatska
s. 55 Klomps
s. 57 Kouluidylli
s. 59 Rajujen sienitulehdusten fantastinen maailma
s. 61 Raekuuro
s. 63  2000 A.D.
s. 65 Kussessa olet, Otto
s. 67 Sushia, sanoi Pupuankka
s. 69 Rekku-pieni
s. 71 Kulinaristinen abduktio
s. 73 Pakkolomalle!
s. 76 STRIPPIPARAATI!
s. 84 Kohtaaminen aidalla part II

Takakansi luo oman performanssinsa: ”Sarjakuvan historia on kirjoitettava uudelleen! Yllä oleva, aivan sattumalta päivänvaloon lipsahtanut repaleinen sanomalehden pala todistaa pahamaineisen Pupuankka -sarjakuvan syntyneen Amazing BunnyDuck -nimellä jo 30-luvun alkupuolella arizonalaiseen intiaaniyhdyskunnan ylläpitämään Navado Indian Papers -sanomalehteen. Nyt asiantuntijat kiistelevät voidaanko kyseistä strippiä (#5032) pitää todellakin Pupuankka-hahmon täsmällisenä syntyhetkenä. Miksi muita todisteita Pupuankan varhaishistoriasta ei ole ajautunut tutkijoiden käsiin? Onko kyse laajamittaisesta sumutuksesta? Ja jos, niin miksi? Hurjistuneiden punanahkojenko toimesta? / Oli miten oli, lahjattoman ja siksi vihatun suomalaisen uudisraivaaja Tex Hännisen salassa kehittelemä Pupuankka-sarjakuva oli jopa aikalaisiinsa verrattuna varsin alkeellinen niin piirroksiltaan kuin eritoten tarinoiltaan. / Onneksi sarja lakkautettiin 50-luvun alussa rivoihin surrealistisiin ’vitseihin’ kyllästyneiden intiaanien toimesta. Kunnes nyt, pitkän hiljaiselon jälkeen sarjaa päätettiin jatkaa… valitettavasti samanlaisena.”

Kustantamon oman mainoslehden, Like-uutisten, varsin suostitusta sarjakuvasta on varhain tehty kirja, ja siinä aika vähät ainekset on saatu näyttämään runsailta.

Kirjassa on itse asiassa sarjakuvaa (9 r per sivu) varsinaisesti vain kuudella sivulla (7–10, 75 ja 84), muut ovat yhden kuvan pilapiirroksia. Joka toisella sivulla on pilapiirros, sitä vastapäätä väripohjalla harmaarasterilla fragmentti piirroksesta. Itse ”stripitkin” ovat oikeastaan yhden kuvan mustavalkoisia pilapiirroksia, mutta otetaan nyt mukaan, kun tekijä on muutakin tehnyt ja tämä sarjakuvana tunnetaan.

Sarjan henki on jännästi hieman nihilistinen, tai ainakin kyyninen, itse hahmo tosi sairas sadisti, jonka Otto-uhriparalle käy aina vain huonommin (nimetty kai tunnetun Like-kirjakaupan myyjän mukaan). Piirrostyyli on näppärä, joskin se tuo vahvasti mieleen Matt Groeningin (”…helvetistä”) sivutaittoineen päivineen. Muutenkin amerikkaa tuntuu vedetyn reilusti henkeen.

Eräänlaista anarkismia on myös väritettyjen sivujen sarjakuvamaisuudessa tai sen parodiassa. Yksi strippi esiintyy sarjassa kahdesti (s. 80, 81) ja sama idea vielä koko sivun kuvana (s. 35). Kansissa on tyyliä, ja synkähköt sävyt sopivat kustantamon pirtaan.

Myöhemmin Tommi Hänninen on esiintynyt usein sarjakuvakirjoissa ulkoasun taitavana kehittelijänä. Sehän tässäkin kirjassa on näyttävintä. Myös samankaltaisuudet vuoden 1993 albumiin ”Konrad Orbiter – Viestejä alemmilta tasoilta” ovat ilmeisiä – vain tyyli on reippaasti muuttunut rennommaksi.

Lisätiedot:

[22 x 22 cm neliö kovakantinen kirja; 84 s. + kannet + sisäkansilehdet (sisäkansaukeamilla mv fragmentti ”Se oli kyllä vahinko.”, sisemmät sisäkansilehdet tyhjät); kansi väri, kuvankäsittelyllä työstetty väripiirros, istutettu käsin piirretyt tekstit tekijä valk. gem. ’kaunolla’ ja otsikko gem. vaalea okra mustin rajauksin + kust. logo; kansitausta jatkuu selän yli tk, tekstit kuten kannessa; tk pohja jatkuu kannesta tk yli, vas. laitaan istutettu hahmopiirros Otto (”Pelottaa”) + kuvankäs. valk. kentässä ’repäisty’ strippi ”Tex Hanninen’s Amazing Bunny Duck” + kelt. anfangi-S ja lad. mustalla gem. esittelyteksti + kolme väritettyä hahmokuvaa (”Otto”, ”Pink Spit” ja ”Edward”) sekä mv logo ”Dead Worm Grafiks” + kust. logo ja isbn-viivakoodi; s. 1 otsikko väri kuten kannessa; s. 2 tyhjä, s. 3 nimiö väri (tekstit kuten kannessa); s. 4 kust. tiedot lad. + logot Like ja Dead Worm Grafiks + kuva-aihe rengas ”Kvaak-BRUTAL” jatkuu yli aukeaman; s. 5 lad. sisällys; s. 6 väripiirros, tv, josta sähköiset kuplat: ”Kvaak-tv:stä iltaa. Tässä Joe Kirottu, Sunburn Hotel, Luxux City, Kolorado. Meillä on tilaisuus tutustua legendaarisen Pupuankan huimaan elämään mittavan kosteen muodossa. Mutta ensin suoraa lähetystä Pupuankkalandiasta. Pupuankka ja mr. Otto  muistelevat esiintymisiään Pupuankka yllättää -sarjoissaan. / Olkaa hyvä, pojat!”; s. 7–10 + 84 neljän sivun sarja, 9 r / sivu; s. 11, 74 väri tv-juonto jatkuu; s. 12–72 parilliset sivut pohjaväri tumma tiilenpunainen, jolla harmaarasterilla piiirosfragmentteja; s. 13–73 parittomilla sivuilla väri yhden ruudun pilapiirroksia, joissa puhekuplia; s. 75 mv sivun sarja 5 ruutua (sign. 1995); s. 76–81 kolme mv yhden ruudun strippiä per sivu; s. 82 kaksi mv ja yksi väritetty yhden ruudun strippi; s. 83 yksi väritetty yhden ruudun strippi + väri tv-juonto: ”klik”; sarjoissa vas. yläkulmassa toistuva logo ”Pupuankka yllättää”]

Päin heiniä – Päiväkirja heinäkuulta 1999

[Suuren Kurpitsan taskulörkkö 1]

Jukka Tilsa (Suuri Kurpitsa, 1999)

ISBN 952-9887-24-8 (nid.)

Kansi: Tilsa traktorilla vauhdikkaasti heinää kaatamassa.

Takakansiteksti: ”Hyppää kuukaudeksi heinämiehen hikisiin housuihin! Perehdy pätkittäin piirtäjä J. Tilsan elämään ja seikkailuihin heinäkuussa 1999! Also starring: David Lee Roth!”

Vihkonen on todellakin päiväkirja, jossa sivu aina kuvaa yhden päivän tapahtumia. Sinänsä vekkuli idea kustantajalta, ja sisältö tuttua Tilsaa. Hiukan sisäsiittoistahan se on, kun tarina kertoo osin siitä, miten tätä sarjakuvaa tehdään, mutta valottaa se muutenkin tekijänsä pyrintöjä niin kotona kuin töissä ja taidepyrinnöissään (sarjakuva, kuvataide, jazz). Lopputulos on hellyttävän intiimi ja sympaattinen.

Koska ensimmäisessä ns. taskulörkössä ei ole kustantajatietoja takakantta enempää, sitä lienee jaettu myös painon mainosmateriaalina.

Lisätiedot:

[15 x 11 cm pysty vihko; 32 s + kannet, ei skp; kannet väri (keltaisella pohjalla kannessa väripiirros ja sinisessä kehyksessä tekstattu mustalla vers. tekijä ja otsikko, alla mustin ääriviivoin test. alaots.; tk. kelt. pohjalla sin. kehys. jossa kelt. kentässä mustassa kehyksessä tekstattu mustalla vers. esittely + keltaisessa ’pallossa’ väripiirros sammakko, pun. kentässä kust.;  s. 1–31 mv sk; yleensä 4 ruutua per sivu,  tekstaus vers.; päiväys sivun ylänurkassa, ei sivunumerointia; s. 32 Cityoffset -logo ja osoite]

Ks. myös:
Huivi (Suuri Kurpitsa, 1999)
Päin heiniä (albumimuoto, Suuri Kurpitsa, 2001)

Reten Jeslietta – Matkakartta Ilomantsin historiaan 1939-1959

[selässä 1940–1960]

Ilomantsi-seura (Ilomantsi-seura, 1999)

Kansi: Lapsia hökkelin edessä (kollaasina piirrosta ja valokuvaa, sarjakuvaruudusta ulos työntyvä piirretty lyijykynä).

Sisällys (sarjakuvat):
s. 26–27 Oinassalmen vihkiäiset
s. 28 Sota alkaa
s. 29 Karjanajossa [4 r, kaikissa sign SK]
s. 30 Aave
s. 31 Kummitukset [sarjakuvassa: ”Kummitusjuttu”]
s. 32 Sotatantereilla [sign RMK]
s. 33 Sirpalesavotta [sis. otsikon ”Reten Jeslietta”]
s. 34 Korsu [sign. Vesa P. S.]
s. 35 Kranaatit
s. 36–37 Miina [sign. RMK]
s. 38 Jako [sign. S.K. jokaisessa 4 ruudussa]
s. 39 Lautakuorma [RMK?]
s. 40 Kengät
s. 41 Valokuvaamossa

Takasivu taustoittaa: ”Reten Jeslietta  on historiallinen teos. Kirjan sisältö kuvaa Ilomantsin seudun tapahtumia kolmekymmentäluvun lopusta sodanjälkeiseen aikaan: rajaseututyötä, pula-aikaa, sotaa ja jälleenrakennusta. Asiapitoiseen tekstiin on sijoitettu erikoisia tapahtumia sarjakuvina kerrottuina. Reten Jesletta on rajaseudun murretta ja kuvaa tosi suurta urakkaa. Sellainen tämän kirjan työstäminen on ollut tekijöille, ilomantsilaisille piirtäjille ja kirjoittajille.” Reten Jeslietta suom. huom. ”Tosi suuri urakka”.

Kuvitus ei oikeastaan kuitenkaan ole sarjakuvaa, vaan piirroskuvitus sarjakuvan piirrostyylillä. Sivuilla 26–27 on koottuna irrallisia ruutuja sivuille kolme, neljä kappaletta kullekin, ilman tekstiä. Sivut 28–41 taas ovat aitoa sarjakuvaa eri tyyleillä, sivun taitossa.

Tämä on käyttösarjakuvaa, jossa on enemmän kyse kollektiivisesta tiedotusmuodosta kuin itsenäisestä teoksesta. Tarinat ovat paikoin koskettavia (mm. ”rikkaat” lapset eivät saaneet pula-aikana monoja, koulussa ruoka maksoi markan, ja yli jäänyt heitettiin tunkiolle), mutta piirrostyö on useimmiten vaatimatonta ja sarjakuvan keinoja ei ole osattu kyllin hyödyntää – osa tekijöistä ei ole ymmärtänyt muotoa sikälikään, että ovat signeeranneet jokaisen ruudun.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 44 s. + kannet, ei skp; kansi mv, harmaa tausta, jolla mustalla gem. ots. ja kust., valk. kehyksessä ruutu, jossa kollaasina piirrosta ja valokuvaa, alaots. ja asteriskin selitys otsikolle ”suom. huom.”, kuvasta ulos työntyvä piirretty lyijykynä; selkä harmaa, lad. must. gem. ots. ja alaots (huom! ”1940–1960”!) ja kust.; tk. harmaa, upotetuna musiitn kehyksiin mv ja harmaarasteroitu piirrosruutu, lad. gem. mustalla mm. ”Reten Jeslietta  on historiallinen teos. Kirjan sisältö kuvaa Ilomantsin seudun tapahtumia kolmekymmentäluvun lopusta sodanjälkeiseen aikaan: rajaseututyötä, pula-aikaa, sotaa ja jälleenrakennusta. Asiapitoiseen tekstiin on sijoitettu erikoisia tapahtumia sarjakuvina kerrottuina. Reten Jesletta on rajaseudun murretta ja kuvaa tosi suurta urakkaa. Sellainen tämän kirjan työstäminen on ollut tekijöille, ilmomantsilaisille piirtäjille ja kirjoittajille.”; s. 1 sisällysluettelo; s. 2 tyhjä; s. 3 esipuheet (s. 4 Jokke Saharinen); s. 5–8 Katsaus Ilomantsin historiaan; s 9–10 Sotavuodet Ilomantisssa; s. 11–13 Siirtoväki ja asutustoiminta; s. 14–15 Evakuointiohjeet; s. 16–19 Pula-aika; s 20–22 Sotakorvaukset; s. 23–24 Talkoot; s. 25 valklonen, lad. otsikko ”Sarjakuvasivut”; sarjakuvasivut s. 26–41 (lad. otsikot ja sivunumerointi); s. 42 lad. ”Sarjakuvasta matkakartta historiaan -vihkon tekijät” (Sarjakuvan opettajat: 1.10.–31.12.98 Jari Laatikainen, 1.1.–31.5.99 Jokke Saharinen; piirtäjät: Aino Eronen, Vuokko Haaksiluoto, Saimi Korhonen, Riitta Kurvinen, Vesa-Pekka Sorola, Tomi Tykkyläinen; kirjoittaja Riitta Kurvinen, tekstien tarkastajat ja neuvojat: Kaarlo Nygrén, Reino Raappana, Viljo Vestman; taitto Vesa-Pekka Sorola; s. 43 lad. ”käytetyt lähteet”; s. 44 tyhjä]

Rymy-Eetu ryssän kauhu, Otava 1999

Kokoelma sodanaikaisia sarjoja

piirtänyt Erkki Tanttu; säkeet sepittänyt Tauno Karilas (Otava, 1999)

ISBN 951-1-16279-9 (sid.)

Kansi: Rymy-Eetu sotilasasussa, nyrkki on heilahtatunut, ja vain työkalupohjaisia kengänpohjia näkyy kannessa [takakannessa kumotut Stalin, Lenin-pysti ja Molotov]

Sisällys:
s. 5 Kaupunkia tyhjennetään (1+2=3 r.)
s. 6 Ilmahälytys ( 2 vaakaruutua)
s. 7 Suursyönti
s. 8 Ensimmäinen partiomatka
s. 9 Tankintorjuntaa
s. 10 Herkullinen kaalikeitto (3+1=4 r.)
s. 11 Laskuvarjohyppy
s. 12 ”Motti” (2+1=3 r.)
s. 13 Kova pää
s. 14 Vuoronsa kullakin
s. 15 Sotahyypiö (2+1=3r.)
s. 16 Savuverho
s. 17 Vihainen lumiukko (3+1=4 r.)
s. 18 Lentokoneen pyydystys
s. 19 Kolmivaljakko ( 3 r.)
s. 20 Lörppäkieli (3 pystyruutua)
s. 21 Kaksi kalaa
s. 22 Hevostarina ( 2+1=3 r.)
s. 23 Kaasupilvessä ( 2+1=3 r.)
s. 24 Onnen kenkä ( 2+1=3 r.)
s. 25 Kotiryssät ( 2+1=3 r.)
s. 26 Pelastus pälkähästä (2+1=3 r.)
s. 27 Ilmavoitto (2+1=3 r.)
s. 28 Jännää lukemista
s. 29 Sikaarit (3+2=5 r.)
s. 30 Aamuherätys
s. 31 Onni onnettomuudessa (2+1=3r.)
s. 32 Jymyvoitto
s. 33 Ylennys
s. 34 Kasakankaataja ( 2+1=3 r.)
s. 35 Pikauinti (3 pystyruutua)
s. 36 Juhannuskokko
s. 37 Salakavala hyökkääjä
s. 38 Sateenvarjo ( 2+1=3 r.)
s. 39 Sukellusveneen tuho ( 2+1=3 r.)
s. 40 Desantin matkanpää
s. 41 Suossa
s. 42 Halko ja nyrkki (2+1=3 r.)
s. 43 Aitajuoksija (3+2=5 r.)
s. 44 Ilmapurjehtija (2+1=3 r.)
s. 45 Kaksintaistelu (2+1=3 r.)
s. 46 Lumimyrskyssä
s. 47 Tähdenlento (2+1=3r.)
s. 48 Avantouimarina
s. 49 Piippu pistoolina (2+1=3 r.)
s. 50 Soppasotaa
s. 51 Apu yläilmoista
s. 52 Ilman herra (2+1=3 r.)
s. 53 Rymy-Eetu ja Hymy-Freetu (2+1=3 r.)
s. 54 Ristisana-arvoitus
s. 55 Lääkärissä
s. 56 Kalamatka
s. 57 Ryssän lupaus
s. 58 Kanan lakko
s. 59 Korvikeviikset (3+2=5 r.)
s. 60 Vasara
s. 61 Ilmavoitto
s. 62 Metsän menninkäinen
s. 63 Vastaisku
s. 64 Hammas ja korohoro
s. 65 Tunnussana
s. 66 Kolmiottelu (2+1=3 r.)
s. 67 Laiska renki (2+1=3 r.)
s. 68 Kenttäpostipaketti
s. 69 Siviilissä
s. 70 Täysi pimennys
s. 71 Talviongellla (2+1=3 r.)
s. 72 Rautateillä (2+1=3 r.)

Kokoomakirja sisältää sarjat aiemmista julkaisuista:

s. 5–20 Rymy-Eetu rintamalla 1939–40 (1941, kokonaan)
s. 21–36 Rymy-Eetun jymyvoitto (1942, kokonaan)
s. 37–52 Rymy-Eetu ryssän kauhu (1942, kokonaan, myös kannet)
s. 53–68 Rymy-Eetu ja Hymy-Freetu (1943, kokonaan)
s. 69–72 Rymy-Eetun räiskäleitä (1944, sivut 6, 7, 10 ja 12)

Lisätiedot:

[25 cm; kovakantinen kirja; 72 s. + kannet; Sisäkansissa 1941–44 kansikuvat punaisella painovärillä.]

Sanomalehtisarjakuvat / Strippar i Norden

toimittaneet Vesa Anttonen ja Kalervo Pulkkinen; käännökset: Heikki Jokinen ja Kristiina Kolehmainen (Arktinen Banaani, 1999)

ISBN 952-9809-26-3 (nid.)

Kansi: Viivi & Wagner leikkaavat ja liimaavat lehtileikkeinä strippejä (Juba)

Sisällys (suomalaiset sarjakuvat):
s. 33–35 Mauno Mansikka / Jalle Jordgubbe [6 strippiä]
s. 36–37 Timo Mikama: Allu Kaponen [4 strippiä]
s. 38–39 Timppa eli Timo Mäkelä: Häjyt / Härjarna [4 strippiä]
s. 40–41 Ilkka Heilä: B. Virtanen [4 strippiä]
s. 42–43 Ilkka Heilä & Matti Ponkamo: Lakitupa / Inför rätta [4 strippiä]
s. 44–45 Wallu eli Harri Vaalio: Lämsänperäläiset / Kråkvinkelsborna [4 strippiä]
s. 46–47 Pekka Seppänen & Pertti Hämäläinen: Radio Otto / Radio Tage [4 strippiä]
s. 48–49 Pekka Seppänen & Jari Pantzar: Me Muut / Kon i kön [4 strippiä]
s. 50–51 Matti Koponen: Rokkeri / Rocker [4 strippiä]
s. 52–53 Timo Kokkila: Asunto Oy Kivikenno / Bostad Ab Betongburen [4 kaksirivistä strippiä]
s. 56–59 Ari Kutila: Mustapukuinen mies / Manen I svart [4 pysty- ja 4 vaakastrippiä]
s. 60–61 Juba eli Jussi Tuomola: Viivi ja Wagner / Viivi & Wagner [4 strippiä]
s. 62–63 Nora Paakkanen: Oskari / Oscar [4 strippiä]
s. 64–65 Jii eli Juha Roikonen: Jasso-kissa / Katten Jasso [4 strippiä]
s. 66–67 Maria Björklund: Kaksin / På tumanshand [4 strippiä]

SeriNord-projektin kanssa yhteistyössä syntyi Gare du Nord -näyttelyjulkaisun ja islantilaisen Gisp! -erikoisnumeron lisäksi kolmaskin antologia. Tukholmassa Ruotsin sarjakuvakirjaston johtaja Kristiina Kolehmainen täydensi näyttelyä pohjoismaisilla sanomalehtisarjakuvilla, joiden oma näyttely alkoi sitten kiertää itsenäisenä.

Kirjassa esiteltiin kunkin maan sarjakuvakulttuuria ja erityisesti sanomalehtisarjakuvan tilaa. Islannista ei näyttelyihin löytynyt sanomalehtisarjakuvia. Suomen taustoituksessa kerrataan historia Pekka Puupäästä ja Rymy-Eetusta Joonaksen ja Muumin kautta strippisarjojen suureen paluuseen 1990-luvulla.

Tekstit ovat stripeissä alkukielisinä, mutta käännökset on ladottu ruutujen alle ’sarjakuvatekstausfontilla’.

Lisätiedot:

[17 x 25 cm vaaka albumi; 80 s. + kannet, ei skp; kannet väri (kansipiirros väri, jatkuu selän yli tk, upot. gem. pun. mustin varjoin suom. nimi, must. vers ruots. nimi + kustantamo); selässä kuva jatkuu, gem. pun. mustin varjoin suom. nimi, must. vers ruots. nimi; tk vasen osa valkoinen, siinä otsikot ja kustantamo kuten kannessa + lad. suom. ja ruots. esittely + ISBN-viivakoodi; s. 1 nimiö; s. 2 kust. tiedot ja kiitokset ”Opetusministeriö on tukenut tämän kirjan julkaisemista, mistä kiitokset.”; s. 3 Kalervo Pulkkinen: ”Esipuhe / Förord”; s. 4 esittely Norja; s. 5–7 Inkalill Røsberg: Felina (3 kpl kaksirivistä strippiä); s. 8–9 Bjørn Ousland: Siggen og Piggen; s. 10–11 Arild Midthun: Pappan och Pestus (4 strippiä); s. 12–15 Lars Fiske: Broiler (4 kaksirivistä strippiä);s. 16–17 Frode Øverli: Pondus (4 strippiä); s. 18 Ruotsin esittely; s. 19–21 Jan Romare: Himlens Änglar / Taivaan enkelit (6 strippiä); s. 22– Cecilia Torudd: Ensamma mamman / Yksinhuoltajaäiti (4 strippiä); s.24–25 Lars Mortimer: Hälge (4 strippiä); s. 26–27 Ulf Lundkvist: Assar (4 strippiä); s. 28–29 Måns Gahrton & Johan Unenge: Berts dagbok / Bertin päiväkirja (2 kaksirivistä strippiä); s. 30–31 Ranjith Perera: Min indiske far / Isäni on Intiasta (4 strippiä); s. 32 Suomen esittely; s. 33–67 Suomen sarjat; s. 68 Tanskan esittely; s. 69–71 Jørgen Mogensen: Poeten og LIllemor (6 strippiä);  s. 72–73 Werner Wejp-Olsen: Momsemor / Teräsmuori (4 strippiä); s. 74–75 Ivar Gjørup: Egoland (4 strippiä); s. 76–77 Carsten Graabæk: Statsministeren / Valtiaat (4 strippiä); s. 78 Lähdeluettelo / Litteratur; s. 78–80 Hakemisto / Register]

Sariola

Jokke Saharinen  et al. (Joensuun sarjakuvaseura, 1999)

ISBN 951-97525-2-8 (nid.)

Kansi: Kalevalainen hahmo kalotti päässä (Ville Pirinen).

Sisällys (suom. sarjakuvat):
s. 7 Kimmo Niiranen: Hyvitys
s. 8–10 Jokke Saharinen: Aivosähköä!
s. 11–15 Mika K. Saarelainen: Ex Inferis
s. 16 Ville Pirinen: Kelmeä Kalevala
s. 17 Johanna Uotinen: Valekala
s. 18–20 Antoona Kupiainen: Perjantaita peräkylältä
s. 29–31 Timo Ronkainen: Vaka Vanha Väinämöinen
s. 32–33 Micaela Morero: Ainon kohtalo
s. 34–35 Jokke Saharinen: Ainokainen
s. 36–40 Pauli Parkkinen: Kalevala
s. 41–42 Suvi Laaninen: Kevätuhri
s. 46–47 Tomi Riionheimo & Lauri Hannu: Kalevala Broadwaylle
s. 48–50 Ismo lampi: Väinämöisen veistämö
s. 51–52 Herkko Eskelinen: Väiski kertoo…
s. 53–55 Petteri Lehikoinen: Elämänjanon sammuttamisesta
s. 59–62 Petri Hiltunen: Aika loppuu

Monenlaista, paikoin mainiotakin, usein kokeellista sarjakuvaa, esimerkiksi Timo Ronkaisen mainio supersankarilehtimäinen pastissi, ”Kuvasarjajulkaisu reippaille pojille” (s. 29–31). Mukana on myös Timo Ronkaisen kuvitettu asia-artikkeli Kalevala-aiheisista sarjakuvista (s. 56–58).

Mainittakoon että albumi sisältää myös ainoan toteutuneen osan englantilaisen Hunt Emersonin suomalaisesta Kalevala-projektista (s. 21–28 ”Kyllikin ryöstö”, suom. Timo Ronkainen). Juha Lehtisen kuvakirjamainen esitys ”Palma” kolmella kuvalla ja ladotulla kertovalla tekstillä ”Elämänjanon sammuttamisesta” jää kyllä sarjakuvan määritelmäni ulkopuolelle (s. 43–45).

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet (2+2); kansi väri (väripiirros + mustissa ja valkoisessa vaakanauhoissa lad. valk. vers. otsikko, must. gem. lad.  ”Joensuun sarjakuvaseuran julkaisu” ja värilogo ”Kalevala”); selkä musta;  tk musta, lad. valk. gem. tekijät ja esittelyteksti + ISBN-koodi; sisäkansi mv piirroksia, painoväri tiilenpunainen, Timo Ronkaisen kalevalaisia hahmoja; s. 1 Nimiö (mustalla pohjalla lad. vers. otsikko); s. 2 kaksi ruutua ja lad. teksti; s. 3 Seppo Knuuttilan esipuhe lad. ”Sariolan summa”; s. 4–5 tekijäesittleyt, lad. + piirros; s. 6 lad. sisällys ja kust.tiedot; s. 7–62 mv. sk paitsi s. 43–45 Juha Lehtisen kuvakirjamainen esitys ”Palma”kolmella kuvalla ja ladotulla kertovalla tekstillä ”Elämänjanon sammuttamisesta”; s. 56–58 Timo Ronkaisen kuvitettu asia-artikkeli ”Kalevala-aiheisista sarjakuvista”; sivuille lad. sivunumerot ja tekijät; s. 21–28 Hunt Emerson: Kyllikin ryöstö, suom. Timo Ronkainen; s. 63–64 mustat]

Ks. Karelikummaa (Joensuun sarjakuvaseura, 2001)

Sexus – Vuorovetten prinssi

[Sexus 1]

Markku Vuori [nimimerkki] (Suomen miestenlehdet, 1999)

ISBN 951-98162-0-8 (nid.)

Kansi: Vaalea dominahahmo vaaleanpunaisilla lakanoilla ja tyynyillä, lateksikorsetissa ja -saappaissa, helmet kaulassa ja savuke kädessä.

Takakansi kertoo: ”Suomalaista hardcorea (SM:llä ja saapasfetisismillä höystettynä) Suomesta – ja suomeksi! Tätähän on suorastaan odotettu! Ja nyt sitä saa! Lahjakkaan suomalaisen sarjakuvantekijän Markku Vuoren kansainvälisen tason esikoisalbumi suorastaan räjäyttää – piip – ilmoille! Italialaiseen realistiseen tyyliin piirretyssä sarjakuva-albumisarjamme ensimmäisessä osassa näemme miten suomalainen dominastudio uuvuttaa huipputehokkaasti viriileimmänkin miespolon – tässä tapauksessa piirtäjän itsensä!”

Tapahtuu Helsingissä, toukokuusta alkaen 1998. Kertoja esittäyttyy sarjakuvassa: ”Nimeni on Vuori, Markku Vuori, tuttaville ja harvoille ystävilleni Make, ikä 32 […], ikuinen oikeustieteen opiskelija […].” Siteeraa ’Tapio Rautalapiota’: ”Tämä tarina on tosi.” Tosin myöntää muunnelleensa yksityiskohtia, mutta: ”liioitellut olen vain hyvin kohtuullisessa määrin.”

Lajiin sopien tämä on tietysti vähättelyä, kyllä mukana on varsin paksulti miehistä fantasiaa, toiveajattelua ja valveunia. Kuvailee edelliseltä tyttöystävältään, teologian opiskelijalta, puuttuneen käytännössä koko tunne-elämä, ja pohdiskelee psykopatian syntymekanismeja. Siteeraa myös Camus’n Sivullista. Lukija jää kyllä pohtimaan myös päähenkilön sielunrakennetta ja tunne-elämän köyhyyttä… [toim. huom.]

Päähenkilön ukilla oli lakiasiantoimisto ja autoliike, jotka ukin kuollessa päätyvät hänelle. Suuri omaisuus (”noin 200 miljoonaa mk”) takaa vapauden harrastaa seksiä – tai ’terapiaa’ kuten sanonta tässä kuuluu. Psykiatrillakin oli käynyt, mutta tämä oli ehdottanut käyntien lopettamista ja antanut tyttärensä käyntikortin. Se olikin osuvaa, mainittu Maria Andersen kun harjoitti seksuaaliterapiaa Maken mieleen.

Aika nopsaan Makekin alkaa kokeilla esim. verkkosukkia, sukkanauhaliivejä ja piikkikorkoisia kenkiä. Esitellään naisella strap-on-dildo, eli ”homofoobien painajainen”. Piiskausta ja muita erikoisuuksia, domina-studion hintaan 2500 mk tunti. Peili-ikkunan läpi tarkastellaan Marian pikkusiskon ja assistentin, Ninan (21 v) sessiota Maken entisen professorin, Tahvanaisen (150 kg) alistamista.

Taksat nousevat, 10.000 mk ja viisi tuntia 50.000 kerta… Waltarin Sinuhea siteerataan: ” Nimeni on Nefernefernefer, enkä minä ole mikään halveksittava nainen, mutta…” ja lauluja mm. musikaaleista ”Singing in the Rain” ja ”My Fair Lady”.

Toimenkuvansa jo ukilta saanut sisäkkö Nanette tarjoaa myös palvelujaan. Makelle. ”Tytteli oli totisesti palkkansa ansainnut! Jotenkin minä en ole koskaan oikein ymmärtänyt tätä vanhojen aristokraattien miespalvelijaideaa. Siis ajatelkaa nyt itse: naispalvelijahan on monin verroin monikäyttöisempi. Joku Jeeves, John tai Desmond… höh! Mitä virkaa semmoisella on, jos sattuu aamulla seisomaan ja naista ei ole lähimaillakaan?” [Mielikuvitusta! toim. huom!] Ei ehkä tule yllätyksenä, että pornossa esineellistetään? Nanette tietysti vain voihkii ihanneduuniaan.

Tyylilaji on vitsaileva, ehkä jopa jossakin määrin (itse)ironinen (”kristillis-marxilainen tasajako”; ”Raskas tykistö ampuu rumputulta!”; ”Jos joku olisi ottanut asiakseen kysyä minulta, mitten minä pystyin tuohon suoritukseen, minulta ei olisi herunut kunnollsita vastausta.”) – mutta se lienee vain hämäystä. Miehen kalu ajattelee, ja kivekset iskevät kipinää. Sarjaorgasmeja jaellaan, spermasadetta seuraa. Tupakoidaan ketjussa ja konjakkia juodaan. Maria on vaikuttava domina-lookissaan (”No ei nyt Jeesus sentään, Maria vain!”). Seksiammattilaisuus esitetään nautintona ja kannattavana bisneksenä (”45 työvikkoa x 50.000:–, sehän tekee jo hmmm – 2,25 miliä vuodessa! Ja verottomana!”).

Teksti on kovin runsasta ja paikoin lajiin sopivan karkeaa. Piirrostyö on jäykähköä, liioittelevaa – vaan ei herkkyydeltään esim. alan klassikon, Tom of Finlandin tai alan myöhemmän taitajan, Jouko Nuoran, tasoa. Teksti on siis runsasta, ja puhekuplat jopa ’ketjutettuja’. Termit ovat jotenkin vaivaannuttavan nuorisohakuisia: ”Jätkis”, ”Jumankaude” ja Niinpäti!” (Vievätkö johtolangat nimimerkkiä etsittäessä siis Tampereen suuntaan?)

Sarjakuvaviittauksena poimittakoon vielä autokaupan kuvauksesta: ”Myy, myy, myy… myy, markkinoi ja myy… mikä helvetin pikku Myy minä muka olen? Tätäkö tämä nyt onkin?” Kuitenkin haaraliikkeen, Tampereen lakiasiaintoimiston, Birgit, ukin entinen yksityissihteeri jatkaa Makellakin (”34 v, kaunis, rehevä punapää”), leikkii Maken kanssa roolileikkiä, jossa julma johtajatar käyttää seksuaalisesti hyväkseen postituksen juoksupoikaa.

Sivutaitoissa on hieman horjuntaa, kun esim. sivuilla 47–52 ja 56–61 ruutukoko vaihtelee. Asia selviää ruotsinkielisestä myöhemmästä painoksesta, jossa ilmeisesti sarja on alkuperäiseksi suunnitellussa laajuudessaan. Julkaistu ruotsiksi 2004 nimellä Tidvattnets furste (huom! Tekijän nimimerkki tuolloin Markku Virta).

Tarina päättyy ”Ja jatko… se on muutenkin tarina sinänsä!”

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet; sisäsivut numeroitu 1–64; kannet ja sisäkansi väri, kansi & tk väritetty piirros (vaalea domina, kannessa logoteksti pun. ja mustin varjoin + lad. vaal.sin.vers.alaots, pun. vers. ”68 sivua”, pun. gem. ”Suomalaisen herrasmiehen seikkailuja kinkyseksin ihmemaassa” + keltaisessa ’tähdessä’ lad. mustalla ”tutustumishintaan” ja pun. ”49,–”, alaosassa lad. mustalla gem. Markku Vuori ja Suomen Miestenlehdet sekä must. vers. ”Ei myydä alle 15-vuotiaille” + laatikossa ISBN-viivakoodi; tk. mustalla pohjalla väritetty piirros (vaalea domina piiskan kera) + alla lad. valk. gem. esitelyteksti); selkä valkoinen; sisäkansissa mainoksia (eri firmojen seksipuhelimia, myös mies miehelle ja nainen naiselle); s. 1 nimiö (lad. ots. + tekijä + piirroksia, ”kertonut ja piirtänyt Markku Vuori”); s. 2 kust. tiedot (lad. + liukurasteritausta: ”Kaikki henkilöt, tarinat ja piirrokset © Markku Vuori. Mitään osaa tästä julkaisusta ei saa jäljentää tai käyttää ilman Suomen Miestenlehtien ja Markku Vuoren kirjallista lupaa. Kaikki mahdolliset yhtäläisyydet tässä julkaisussa ilmenevien nimien, henkilöhahmojen ja instituutioiden ja elävien tai kuolleiden henkilöiden välillä on puhdasta sattumaa. 1. painos; tammikuu 1999. Albumia voi myös tilata kustantajalta.” ja ”Tekijä ottaa mielellään vastaan lukijapostia: kiitosta ja kritiikkiä, kehuja ja haukkuja sekä ennen kaikkea toivomuksia: mitä kaikkea haluaisit Sexus-sarjan tulevissa numeroissa tapahtuvan?”); s. 3 – 64 mv sk sivun taitossa, tekstattu vers., sivunumerot lad.]

Ks. myös:
Satua ja totta (1999),
Seksiä, totuuksia ja videonauhaa (1999),
Isojen tyttöjen yöt (2000),
Satunnaisen matkailijan päiväkirja (2002).

Sexus – Satua ja totta

[Sexus 2]

Markku Vuori [nimimerkki] (Suomen miestenlehdet, 1999)

ISBN 951-98162-1-6 (nid.) :951-98162-0-8 (virh.)

[Puuttuuko edelleen Kansalliskirjastolla?]

Sexus – Seksiä, totuuksia ja videonauhaa

[Sexus 3]

Markku Vuori [nimimerkki] (Suomen miestenlehdet,1999)

ISBN 951-98162-2-4 (nid.) [korjattu Kansalliskirjastolla: :951-98162-0-8 (virh.)]

Kansi: Vaalea domina lateksikorsetissa ja -saappaissa, nyt piiskan kanssa, kaulapannassa ja punaisella sohvalla.

Kannen mukaan ”Lyhyt johdatus ’Andersenilaisen dominakoulutuksen’ korkeampaan oppimäärään!” Takakansi kertoo: ”Markku Vuori tosiaankin vain parantaa kuin sika juoksuaan ja painaa kuin Duracel-pupu! Seikkailujen polttopisteessä on tällä kertaa kuitenkin uusi tyttöystävä Seija, joka tyhmää uteliaisuuttaan joutuu Andersenien dominastudioilla elämänsä piiskauksen ja monitahopamputuksen kohteeksi!”

Päähenkilö Make menee perjantaina ”stadin ykköspaikkaan”, mutta yökerhossa tuore itsevarmuus heti vähän karisee. Make iskee kyllä juttua, mutta heikommin naista. DJ panttaa hitaita, ja Makella alkaa jo pullottaa… Löytönsä, Seijan, hän kävelyttää Mannerheimin patsaan ohi keskustaan kakkosasunnolleen, josta tämä tekee lähtöä vasta sunnuntai-iltana. Pari palaa asiaan viikon päästä, jolloin Seija jo laittautuu dominaksi. Seijan kanssakin Make uneksii seksiterapeutistaan Mariasta, ja vie jo sivulla 21 Seijankin testaamaan ’terapiaa’.

Pyöritään Helsingissä, Kruununhaassa ja Tehtaankadulla (n:o 44). Terapiastudion kellarin ’dungeonissa’ koulutukseen liittyvät ’suklaapatukat’ Bill ja Jim. Seija (Lindman) ja Nina (Andersen) iskevät tanssilattialta kaksi kundia neljän kimppaansa Ninan kämpille. Seija kutsuu myös Maken sisäkön, Nanetten, kolmen kimppaan. Jatkokoulutuksessa Seija saa seurakseen ’leikkikalupoitsut’ Pasin ja Samin, jotka viihtyvät pikkareissa ja verkkosukissa.

Sarjassa on runsaasti ’voice overia’ eli tekijän tai kokijan selostustekstiä, perversioita korostavaa, leikillistä ja ironistakin. Seijan nimi tulee mieleen vasta sivulla 14. Varsinkin naisten puhetyyli on teinimäistä: ”Onx se joku ihme?” ja ”Eix vaihdeta jo…” Lisäksi päähenkilön kalullakin on ajatuskuplia. Sitaatteja lauluista väännellään sopivaan tai sopimattomaan käyttöön (”Hei, laukkaa ratsu reima…”). Puhetapa on monin tavoin ei-korrektia, esim. suhteessa mustiin miehiin, ja n-sanojakin vilahtaa.

Miehistä heterofantasiaahan tämä on, kun tytöt imartelevat miehen mittoja, poseeraavat mieluusti videolle miestä varten, lesboseksi on (lukija)miehen silmille tarkoitettua jne. Niinpä pientä ”iljettävää nöyryytystä” on panna nuoret miehet imuttelemaan toisiaan… Lisäksi miehet ovat selvästi karkeammin kuvattuja ja korostetun karvaisia, toki lihaksikkaita ja hyvin varustettuja. Molemmilla hiukset näyttävät lähinnä peruukeilta. Vaihtoehtonäkökulmaa on tämän verran: ”Kundeille on vain opetettava nuoresta pitäen, että tosielämässä pomottavat tytöt!”

Lopussa luvataan jatkaa taas Maken kanssa seuraavalla viikolla, mutta ”Kerron siitä ja muistakin seikkailuistani ensi vuosituhannella.”

Takakannessa  myös: ”Aikaisemmin ilmestyneet: – Sexus [1] – Vuorovetten prinssi (1999); – Sexus [2] – Satua ja totta (1999).”

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 64 s. + kannet (numeroitu sisäsivut 1–64 lad. alakulmaan); kannet ja sisäkansi väri, selkä valkoinen; kansi & tk väritetty piirros (kannessa piirretty logoteksti pun. ja mustin varjoin + lad. kelt.vers.alaots, valk. vers. ”68 sivua”, valk. gem. ”Lyhyt johdatus ’Andersenilaisen dominakoulutuksen’ korkeampaan oppimäärään!” + keltaisessa ’tähdessä’ lad. pun. ”59,–” ja mustalla ”sis alv 8 %” + keltaisessa ’tähdessä’ lad. pun. gem. kurs. ”Kotimaista eroottista sarjakuvaa!”, päälle lad. valk. mustarajaisella vers. ”Uutuus!”, alaosassa lad. kelt. gem. ”Markku Vuori” ja ”Suomen Miestenlehdet” sekä valk. vers. ”Ei myydä alle 15-vuotiaille” + laatikossa ISBN-viivakoodihinta nyt 59 mk + postituskulut sis alv. 8 %; s. 1 nimiö + piirros; s. 2 kust tiedot, joista ISBN korjattu Kansalliskirjaston kappaleeseen lyijykynällä, paino Alprint Aikakauslehtipainot, Pori 1999; s. 3–64 mv sk sivun taitossa, tekstaus vers., sivunumerot lad. sivun alakulmaan: tk piirros, jossa tekijä ja malli +  tekst. ajatuskuplat: ”Hohoijaa… he on hiinä! Kolmen albumin vuosivauhtia… Ai että olen ahkera!” sekä aiemmin ilmestyneet (valkoisessa kentässä lad. mustalla) ja esittelyteksti (piirroksen alla mustalla pohjalla lad. valk.: ”Markku Vuori tosiaankin vain parantaa kuin sika juoksuaan ja painaa kuin Duracel-pupu! Seikkailujen polttopisteessä on tällä kertaa kuitenkin uusi tyttöystävä Seija, joka tyhmää utelaiaisuuttaan joutuu Andersenien dominastudiolla elämänsä piiskauksen ja  monitahopamputuksen kohteeksi!”]

Ks. Isojen tyttöjen yöt [Sexus 4], Markku Alfons Vuori [nimimerkki] (Suomen miestenlehdet, 2000)

Talvisodan Korkeajännitys – Ylivoimaa vastaan

Korkeajännitys 8 b / 1999

Paavo Hotti (Egmont, 1999)

ISBN 951-876-731-9

Kansi: Suomalainen lentokone taistelulinjojen yllä [nimimerkki Samson = Samuli Lintula].

Tämä on itse asiassa sarjakuvalehden numero, ja uusittu laitos Korkeajännituys-lehdestä 7/1968, mutta koska se on kotimainen ja panee alulle kotimaisten Korkkarien albumisarjan, otetaan se mukaan.

Takakansi kertoo: ”Talvisodan ilmataisteluista kertovan sarjakuvaseikkailun piirtäjä, Paavo Hotti, sai tarinaa tehdessään luvan tutustua Ilmavoimien arkistoihin. Fokker-pilotti Timo Salmisen ja muiden ässien seikkailut perustuvat tiukasti tositapahtumiin, jotka on koottu useiden lentäjäsankarien kirjaamista taistelukokemuksista.”

Perinteistä sotasarjakuvaa Korkeajännityksen formaatissa, jossa on usein kaksi vaakaruutua per sivu. Erityisarvo tulee tietysti kotimaisesta tekijästä ja aiheesta.

Lisätiedot:

[20 x 15 cm pysty albumi; 64 s. + kannet (2+2); kansi väri, väripiirros, jossa lad. tummansin. vers. alaots.+ ylh. ja alh. sin. kaista, jossa lad. valk. vers. ”Talvisodan” + tekst. vers. ”Korkeajännitys”, alareunassa ositt. kuvan päällä vas. Suomen sotalippu ja oik. keltapun. salamalogo + alal. lad. mustavalk. vers. ”Iskee kuin miljoona volttia” + alla valk. tekst. vers. ”Sarjakuvina” + lad. pien. valk. ”Hinta: 20,- sis. alv. 8 %”; kannen kuva ja värikaistat jatkuvat selän yli takakanteen, selässä lad. must. vers. ”Taskukorkkari 8 b – 1999”; tk. ylh. sin. kaistassa lad. tummansin. alaotsikko + valk. kentässä ISBN-viivakoodi, alla kelt. gem. www.egmont-kustannus.fi; sin. kaistojen välisessä valk. kentässä lad. sin. vers. otsikko ”Talvisodan lentäjä-ässät” ja lad. mustalla gem. sisältöselostus + Egmontin logo; 1. sisäkansi mv, kust.tiedot (toim. Asko Alanen, erityiskiitokset Markku Paretskoi, Jyrki Hämäläinen, Jukka Murtosaari, Juhani Tolvanen ja Tarmo Koivisto) + piirrosluonnos + lad. taustateksti otsikoin ”Suomen talvisotaa suomalaisena sarjakuvana” + mv valokuva alkup. kannesta; s. 1–64 mv sk sivun taitossa, teksti käsin tekst. vers.; 2. sisäkansi ilmoitus Banana Press: ”Fokker D.21  talvisodan taivaalla!”]

Teräsbetonimetsä

Kallematti Waris (Kallematti Waris, 1999) up. 2013

Kansi: Punk-haisunäätä / Skunkrokkari Jake kaasukellon edessä.

Sisällys:
s. 3–24 1. Luku – Tämä on Teräsbetonimetsä
s. 26–36 2. Luku – Löyhkäävä elämä
s. 38–52 3. Luku – [Rotanmyrkky 342 –] Punkrok-ilta [julisteessa]

Päähenkilö on skunkrokkari Jake Stinkenmeyer, haisunäätä, inhimillistetty eläinhahmo kuten muutkin: hylkiön ystävä rotta Ramon, koira ”Kill” = Jakob D. Obermann (musta saksanjuutalainen!), orava ”Jaws”, hyeena ”Hullu-Tomppa” (”Punk lurex o.k.”), norjalainen bändi Wolf Gang, natsiskinijengi Valkoarja-apinat, motskarijengi MC Helvetin Helvetti ja ilves-pomonsa David Lynx, portsari-gorilla ja tietysti poliisit sikoina (komisariot Nöffe, Pork ja Vinku) – ja tyttöystäväksi löytyvä lajitoveri Nina Stenchmann.

Kuten hahmolistasta käy ilmi, sarja littyy inhimillistettyjen eläinten modernimpaan perinteeseen (Crumbin Fritz the Cat, Omaha, Ankardo, Maus etc.), ja osa esikuvista vierailee myös baarikuvassa (s. 33), osa muuten (Akira ja Sokalin Ankardo myös kirjana). Muita viittauksia: ”Ravintola Jerriman”, ruudusta toiseen vaihtuvat paitatekstit ja -kuvat (mm. ”Iso Karhu – täynnä olutta”). Kantabaari on nimeltään ”Dead End”, keikkapaikka ”Planet No Fun”. Mellakoidessa leikitään ”Heitä sikaa”, ja vinjetti mainostaa kondomia: ”Muista! / Paavi & Väestöliitto”. Onpa Shakespeareakin: ”Suo herra valveill’ olla mun tai iäks nukahtaa!”.

Hauskasti ja eläytyen piirretty sarja käyttää taustoinaan osin valokuvakollaasia lähiöistä, mikä toimii yllättävän hyvin. Hahmot ovat eloisia, ja tarina on itseironisesti kerrottu: ”Ja aivan kuin jokin olisi muuttunut asteen parempaan tässä jättimäisessä betonigetossa. Hitto, mistä minä tiedän? Mä oon vaan kertoja…” Sarja päättyy tekstiin ”The Loppu”

Huom! Ilmestyi albumimuodossa 2013 uudestaan skannattuna, kansi väritettynä ja kahdella lisäsivulla lopusta täydennettynä.

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko;  52 s. + kannet (ei sivun:o); moniste; 1. sk tyhjä, 2. sk valk. pohjalla luonnospiirros; kansi mv; tk. mv kollaasi (punk-haisunäätä soittaa viulua); s. 1 otsikko ”1. Luku – Tämä on Teräsbetonimetsä” + ruutu + lad. gem. sitaatti Deborah Spungen: ”Nancy”; s. 2 kollasi + tekstattu johdanto: ”Jossain, kaukana kaikesta kohoaa jättilähiö nimeltä Teräsbetonimetsä suurempana kuin elämä itse ja kaksinverroin rumempana.”; s. 3–24, 36–36, 38–52 mv sk sivun taitossa, vapaasti jaettuna; s. 25 piirros + ”2. Luku – Löyhkäävä elämä; s. 37 piirros + ”3. Luku” (julisteessa: ”Rotanmyrkku 342 –Punkrok-ilta”) omakustanne, ei ISBN]

Tsirnam bal

[Suuren Kurpitsan taskulörkkö 2]

Jyrki Heikkinen (Suuri Kurpitsa, 1999)

ISBN 952-9887-25-6 (nid.)

Kansi: Miehet työntävät miehiä kottikärryissä mäkeä ylös (kuva jatkuu tk).

Herra ja rouva Haski seikkailevat oudossa Tsirnam bain maassa. Surrealistinen, absurdi tajunnanvirtatarina, josta ei käänteitä puutu, ns. järkeä kyllä ehkä hiukan. Mukana mm. eversti, ankka, susi ja myyrävartio.

Lisätiedot:

[15 x 11 cm pysty vihko; 32 s + kannet, ei skp; ei sivunumerointia; kannet väri (värit. piirros, jatkuu tk; kannessa tekst. mustalla. gem. ots. ja poikittain vers. tekijä, tk poikitytain mustalla vers. kust.); kust. tiedot tarralla 1. sisäkannessa; s. 1–31 mv sk; 1–2 ruutua per sivu,  tekstaus vers.; s. 32 Cityoffset -logo ja osoite]

Tyttö ja mummo

Katja Tukiainen (Jalava, 1999)

ISBN 951-887-149-3 (nid.)

Kansi: Mummo alusasuissaan aurinkotuolisssa (kuva jatkuu tk, tyttö pallon kanssa, maaassa yhdistävä laatoitus)..

Takasivu  avaa: ”Sus siunakkooon! / Kuumana kesäpäivänä voi terveyskeskuksen vuodeosastolla tapahtua mitä tahansa. Mummo kertoo hurjimmat juttunsa, eikä tyttökään punastele omia kertomuksiaan.” / Katja Tukiaisen sarjakuva kertoo tytön ja mummon ystävyydestä. Kaksikon matkassa saavat pojat ja papat kyytiä.

Aiheena on nimen mukaisesti kahden eri sukupolven naisen tarinoiden limittäminen ja kutominen kokonaisuudeksi. Kunnianhimoinen ajatus, joka ei täysin onnistu, mutta yritys hyvä kymmenen. Tekijän lämmin ihmiskäsitys saa sympatiaa, varsinkin kun mummosta tulee anarkistisempi ja täyspäisempi vaikutelma kuin kertojaminästä, mikä osoittaa tervettä itsetuntoa ja älykästä itseironian tajua tekijältä.

Edelliseen albumiin (Tyttöjen leikit, Jalava 1997) verrattuna toimitus- ja sivunvalmistustyöt on hoidettu paremmin, ja grafiikka toimii myös painettuna. Tukiainen on aina haastava tekijä kustantajalle, sillä hänen materiaali- ja tekniikkakokeilunsa tomivat usein paremmin originaaleissa kuin reproduktioissa.

Tämäkin työ oli osa laajempaa projektia, jonka Tukiainen toteutti tinkimättömän omaleimaisesti Suomen Kulttuurirahaston apurahalla. Näyttelyosuus järjestettiin galleria Bakeliittibambissa. Vaikka Tukiainen onkin kuvataiteiliijana vielä merkittävämpi, on hän myös oiva kertoja sarjakuvissaan. Selvästi aistittava omakohtaisuus lisää koskettavuutta.

Lisätiedot:

[21 x 21 cm neliö albumi; 48 s. + kannet, ei skp (sivut numeroitu piirroksiin alk. s. 3=1); kannet väri (väripiirros, johon upotettu valk. pohjalle mustalla ’konekirjoituksella’ gem. otsikko ja tekijä, pienemmällä kust.; selkä valk, lad. vers. mustalla tekijä, otsikko ja kust.; tk väri (kuva jatkuu kannesta + upot. valk. koodi ja viivakoodi + piirroksen ’mattoon’ lad. ’konekirjoituksella’ gem.: ”Sus siunakkooon! / Kuumana kesäpäivänä voi terveyskeskuksen vuodeosastolla tapahtua mitä tahansa. Mummo kertoo hurjimmat juttunsa, eikä tyttökään punastele omia kertomuksiaan.” / Katja Tukiaisen sarjakuva kertoo tytön ja mummon ystävyydestä. Kaksikon matkassa saavat pojat ja papat kyytiä. Tukiaiselta on aikaisemmin ilmestynyt albumi nimeltä Tyttöjen leikit.”; s. 1 nimiö + piirrosruutu; s. 2 kust. tiedot ja omistus ”Elna-mummelle”, tekstattu ’kaunolla’; s. 3–47 (=1–45) mv. sk neliötaitossa; tekstaus kuplissa vers, varjoissa harmaatooni; s. 48 tyhjä]

Unto Uneksija

Joonas = Veikko Savolainen (Pellervo, 1999) lisäpainos 2006

ISBN 952-5276-02-3 (nid.)

Kansi: Mustavalkoisena Unto ja ajatuskuplassa kissa Misse, väriruudussa lisäksi isä, naapurin Leena ja koiransa Tiger (”No, nyt alkoi tapahtua!”; s. 49)).

Jännä juttu, että jo tuohon mennessä 33 vuotta Pellervossa seikkaillut kotimainen sarjakuvaklassikko sai vasta ensimmäisen ja toistaiseksi yhäkin (2014) ainoan kokoelmansa. Varsin rakastettu sarjakuvasankari oli pysytellyt kaupunkilaisväestön näkymättömissä aika lailla maaseutupainotteisessa lehdessä – itsekin muistan siihen törmänneeni vain maalaisserkkujen luona.

Albumi ei ole läpileikkaus ilmestymisajalta, vaan lähinnä kooste viime vuosiensa yhä ajankohtaisista teemoista. Meillä harvinainen värisarjakuva on pirteää luettavaa, ja sarjan formaatti on tutulla tavalla villi. Joonas jakaa sivua välillä hyvinkin innovatiivisesti (esim. pääsiäisjakso on taitettu pääsiäismunan muotoon).

Esikuvana on varmaan ollut Winsor McCayn tuotanto (”Dreams of the Rarebit Fiend” ja ”Little Nemo in Slumberland”), sillä erotuksella, että McCayn sankarit näkevät unia ja heräävät yleensä painajaisistaan lopussa, kun taas Unto uneksii valveillakin eli kärsii tai nauttii vilkkaasta mielikuvituksestaan – varmaankin tekijän omakuvaa siltä osin!

Sarjan sympaattisuus tulee myös miljööstä. Elellään Suomen maaseudulla, tehdään perinteisiä vuodenkierron mukaisia töitä ja harrastetaan kaikenlaista – myös uusia juttuja. Unton isän kautta kurkistetaan aikuisten maailmaan ja sen omituisuuksiin. Äiti on kuollut, joten kyseessä on jo eräänlainen uusperhe, jossa naapurin Leena sekä lemmikit Misse ja Tiger täydentävät kuvion.

Materiaalihan kyllä riittäisi useampaankin albumiin. Joonaksen tuuraajinakin ovat ehtineet toimia Risto Mäkinen, Kari T. Leppänen, Kristina Kandolin (43 sivua) ja Tarmo Koivisto (42 sivua), eli jo pelkästään avustajien töistä tulisi parikin albumia. Tässä kaikki siis olivat itsensä maestron.

Liusätiedot:

[30 x 21 cm pysty vihko; 76 s. sis. kannet  (sivuja ei numeroitu); kansi väri (vihreällä pohjalla mustalla vers. tekstattu otsikko ja mv piirros + mustassa kehyksessä väripiirrosruutu (s. 49); tk vihreällä pohjalla kolme rinnakkaista mv ruutua (s. 49) + mustalla logo + lad. vers. kust. ja lad. valk. gem. ”Kansi:”, vers. ”Joonas” gem. ”& Christian Jakowleff”; s. 1 mv piirros Unto Uneksija (alle lad. nimi ja kust.tiedot; s. 3 mv piirros Joonaksen omakuva, alla lad. esittely ”Joonas – alias Veikko Savolainen on toiminut ammattimaisena sarjakuvantekijänä yli 50 vuotta. Julkaistuja sarjakuvia on yli 50. Niistä tunnetuimpia: Joonas, Helsingin Sanomat, Seura, Kotiposti 1950–72; Unto Uneksija, Pellervo 1966–; Hevossarjat: Hirnu (julkaistu kuudessa maassa), Leo ja kaverit sekä Kysy pois, Postipankki 1975-91; Oloneuvos, Ilta-Sanomat 1986; Viikottaiset Aforismit 1995–; Opettajana Iloisten kuvien piirtäjien päivillä Jyväskylässä 1973–83; Oriveden sarjakuvaleirit 1986–89; Palkintoja mm. Puupäähattu 1972, Sarjakuvaneuvos 1981; Paras animaatio Torinossa 1981; Lempi Grand Prix 1989; Ura jatkuu…”; s. 4 mv piirros (sivulta 9) + tekstattu vers. esittelyteksti ”Unto Uneksija on huikealla mielikuvituksella varustettu pojankoltiainen. Unton perheeseen kuuluu isä ja kissa Misse. Äiti kuoli Unton ollessa pieni. / Unton parhaan ystävän ja koulukaverin nimi on Leena ja hänellä on koira Tiger. Unto Uneksijan perhe on köyhä, mutta se ei Untoa vaivaa, sillä hänellä on kuitenkin kaikki-mahtava kyky rakentaa omassa mielikuvituksessaan oma käsityksensä maailman menosta. Todellinen ja mielikuvitusmaailma ovat Untolle yhtä totta. / Joonas on piirtänyt Unto Uneksijaa jo vuodesta 1966 ja meno senkuin jatkuu. Untosta on tullut kaikkien suosikki.”; s 5–72 koko sivun värisarjakuvia (alussa aina nimiö ilman ruutua, värillä (esim. pun. tai sin.) vers. Unto ja mustalla vers. Uneksija, tekstattu mustalla” © Joonas”; paitsi sivuilla 12 (sivulta 7), 23 (muualta?),  28 (muualta?), 33 (sivulta 38), 42 (sivulta 26), 55 (sivulta 57), 59 (muualta?), 63 (sivulta 20), 69 (muualta?), 74 (sivulta 30),  mv. ruutusuurennos; s. 73 väriruutu (sivulta 21); s. 75 tyhjä;s. 76 = tk]

Vacuum # 10

Maria Björklund, Petri Bergman et al. (Sarjamafia, 1999)

ISSN 1236-3669

ISBN 952-5171-12-4 (nid.)

Kansi: (Sami Vähä-Aho).

Sisällys (kotimaiset sarjakuvat):
s. 2 Herkko Eskelinen: Salaatti ja raejuusto
s. 8–9 Aki Månsson: Elä nyt
s. 10–11 Inari Kylänen (p) & Janne Ketola (t): Paluu
s. 12–15 Marko Kalliokoski: Thumbnail Roadmovie
s. 25–29 Sami Vähä-Aho: Lick me me!!!
s. 30–31 Mark Ståhle: Maisemia
s. 34–35 Sakari Luhtala: Nimetön sarjakuva
s. 46–51 Sami Myllyniemi: ”Uusia uhkakuvia” eli totinen todistus toisesta todellisuudesta
s. 52–53 Jyrki Heikkinen: Eläimiä ja ihmisiä

Aikaisemmin lähinnä lehdeksi luettava Vacuum sai 7. vuosikertanaan kymmenenteen numeroonsa myös ISBN-numeron ja varsinaisen kirjankustantajan, vaikkakin edelleen yhteistyössä entisten tuottajiensa kanssa. Painoskin nousi jo 800 kappaleeseen.

Pääkirjoituksessa tekijät edelleen kutsuvat julkaisua lehdeksi. Lopun tunnelmissa pääkirjoitus lupaa ensimmäisen lehden motolla: ”Vacuum on lehti, jolla ei ole slogania. Ilmestyy toistekin, jos saadaan aikaan.” Vanhoille tilaajille lähetettiin kiitokseksi Tommi Liimatan julkaisu ”Vähän hyviä juttuja ‘90–’91 jälleendramatisoitu -98”.

Lisätiedot:

[18 x 25 cm pysty albumi; 60 s. sis. kannet; kannet väri (mv + oranssi lisäväri, kuva jatkuu tk); selkä ruskea, lad. valk. vers. ”Vacuum # 10”; mv sk, paitsi s. 6 Pääkirjoitus, sisältö ja kust.tiedot; s. 7 ”Piirtjät Hoi!” lad. lsita yhteystietoja muille koti- ja ulkomaisille antologia- ja pienlehtikustantajille]

Ks. Vähän hyviä juttuja ‘90–’91 jälleendramatisoitu -98 (Björklund & Bergman, 2000, 2.p.)

Vihkiparin käsikirja – elikkä mitä jokaisen nuoren parin tulee tietää

Jaana Suorsa (piirt.), Heljä Mäki-Kokkila & Pekka Laine (Oulun lääninhallitus: Perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyprojekti; OYS, Psykiatrian klinikka; Oulun tuomiokapituli, 1999)

(Ei ISBN-merkintää)

Kansi: Kaksi koiraa (?) kahdella jalalla, toisella musta rusetti, toisella hääharso päässä.

Kakkossivu valistaa: ”Tämä kirjanen on suunniteltu jaettavaksi vihittäville aviopareille. Olemme koonneet siihen pieniä helmiä omista kokemuksistamme ja perheterapeuttisista tiedoista. Lopussa muutamia tärkeitä yhteystietoja, joita voi myöhemmin tarvita.”

Meillä harvinaista käyttösarjakuvaa siis, vekkulisti inhimillistettyjä eläimiä vähän Macherot’n tyyliin (Cibyllena/Sipuleena). Kepeästi hyppelehtien käydään läpi aviosuhteen lähtö- ja ongelmakohtia, tarkoituksena ei niinkään antaa lopullisia vastauksia kuin herättää oleellisia kysymyksiä ja keskustelua nuorten parien kesken.

Jaana Suorsan myöhempää tuotantoa ovat mm. ”kettu-sarjakirja 1 / fox comic book 1 ha ha!” (suomi-englanti; Suorsa, 2001) ja ”Tout est dans le cochon -sarja 1–4 (suomi-ranska; Like, 2003, 2005, 2006, 2007), joita ei tosin tässä lasketa sarjakuviksi, vaan pilapiirros/huumoriaforismikirjoiksi.

Lisätiedot:

[21 x 15 cm pysty vihko; 16 s. sis kannet; kannet väri; sivut numeroimattomat;  kannessa ja takakannessa valkoisissa kehyksissä vaaleansininen tausta, jonka päällä väritetty mv piirros ja tk. 10 puhekuplaa, lad. gem.; s. 2–15 mv, mustat piirroskehysviivat, joiden sisällä 1–6 piirrosruutua; puhekuplissa yleensä lad. vers. selostusteksti ja puhekuplat gem., paikoin tekstattu vers. repliikkejä, huudahduksia ja äänitehosteita; s. 2 kust. tiedot + koiralla (?) kyltti, jossa lad. gem. johdanto, hahmolla puhekupla, jossa tekst. vers. ”Ja minä uskon että tämä esite tekee tulevaisuudessa avioerot täysin tarpeettomiksi.”]

Viivi & Wagner 2 – Apua, sängyssäni on sika!

Juba = Jussi Tuomola (Arktinen Banaani, 1999) Lisäpainokset: 7. p. 2001. – 8. p. 2002. – 9. p. 2003. – 11. p. 2005. – 12. p. 2006

Kansi: Viivi lukee sängyssä, Wagner istuu sängyn laidalla.

Toisessa albumissa Viivi & Wagner ovat jo täysin löytäneet keskinäisen kemiansa, mikä selittänee sarjan suuren suosion. Possun jalka nousee yhä yhtä fasistiseen tyyliin, mutta suhde ulkomaailmaan on kuin lapsella. Viivi taas muistaa suhtautua asiaan realismilla: ”Muista, että se on sika!”

Pitkän, mutta suurelta yleisöltä kätkössä tai huomaamattomissa tehdyn sarjakuvapiirtäjän alku-uran, ja pilapiirtäjänäkin jo vuodesta 1984, seurausta on, että Juban stripeissä on nautittavaa huumoria, graafisten elementtien sopusointua, ja että jokainen ele ja ilme on puhtaaksi viljelty pelkistys.

Surrealiset jaksot luontuvat kumman helposti arkisen absurdiikan sekaan, oli sitten kyseessä tekijän Intian matkaa tangeraava psykedeliaosasto tai kolmen päivän syöksy lihaliemikuutioon!

Lisätiedot:

[30 x 21 cm pysty albumi; 48 s. + kannet, sisäkannet vaaleanvihreät; kannet väri (kannessa alaosa väripiirros johon upot. sign. ja kust. käsin mustalla; yläosa tiilenpun. pohjalla valk. vers. tekijä, vaaleanvihreällä nimilogo ja alaots. vers., oik. yläkulmassa laatikko, jossa N:o 2 ja varjo); selkä tk värikuva jatkuu, lViivi & Wagner seisovat seinän vierellä) + tekstattu valk. vers. ”Wagner, rakastatko minua vielä kun olen vanha? / Ehkä.” + valk. kentässä ISBN-viivakoodi;  s. 1 valk. pohjalla nimilogo; s. 2 tyhjä; s. 3 nimiösivu + ruutu (”Wagner, sorkkasi ovat kylmät.”); s. 4 kust.tiedot (tekijän tekstaamat) + piirrosvinjetti (Wagner metsästää); s. 5–46 neljä mv strippiä per sivu, (yleensä kolme samansuuruista ruutua); s. 48 kaksi strippiä ja vinjettipiirros; kuplat käsin tekstattu vers.]

Ks. myös: kovakantisena 2004, ruotsinnoksena 2005, pokkarina 2008, Kirjasto-albumikokooma 2009.

XXX Strip Burger – for consenting adults only

Antologia, useita tekijöitä (Stripburger / Strip Core / Forum Ljubljana, 1999)

ISBN 961-90436-2-6 (nid.)

Kansi: Punaisella pohjalla alastomat (lehdet stategisisssa paikoissa) mies ja nainen, ympärillä ’välineistöä’ (Julie Doucet).

Sisällys (suomalaiset sarjakuvat):
s. 31 Hans Nissen: Andy Ameba and Mono-cell Sally in Divide and Conquer
s. 128 Maria Björklund: Two’s Company
s. 129–134 Pauli Kallio & Johanna Rojola: [nimetön]

Tämä on itse asiassa slovenialainen sarjakuva-antologia, jossa on jo mukana suomalaisia tekjöitä. Ovia olivat avanneet mm. pohjoismainen NordiComics-projekti ja Tukholman Serieteket -sarjakuvakirjaston suomalainen johtaja Kristiina Kolehmainen. Nopeasti suomalaiset nuoret tekijät saivat jalkansa oven väliin, kansainvälisiä palkintoja ja töitään julkaistuksi taidesarjakuvaan profiloituneissa lehdissä ja antologioissa eri puolilla Eurooppaa ja Kanadassakin asti.

Tässäkin kirjassa on mukana muiden muassa kanadalainen Julie Doucet sekä norjalainen Jason, mutta suomalaiset pärjäävät hyvin kovassakin seurassa. Hans Nissenin sivun sarjis on oikeastaan vain kolmiruutuinen, mutta tyylikäs, Maria Björklundin neljä Kaksin-strippiä toimivat kaikkialla, ja Rojun herkän eroottisesti piirtämä Pauli Kallion vähätekstinen draama avaa parisuhteen salattuja ulottuvuuksia.

Kirjan lopussa on lyhyesti esitelty kaikki kuutisenkymmentä tekijää tai tekijäparia. Mainio näyteikkuna maailmalle.

Lisätiedot:

[24 x 17 cm pysty albumI; 216 s. + kannet; kansi väri (pun. pohjalla väripiirros + otsikko harm. vers. mustin raj., alaots. must. gem., taustalla must. vers. ”XXX”; selkä musta, lad. kelt. vers. XXX(STRIP)BURGER ja gem. kust.; tk pun. pohjalla kannen piirros jatkuu, ’köyden’ muodostamassa sydänsilmukassa lad. Stripburgerin saamia kansainvälisiä arvioita (The Comics Journal; Factsheet Five; Maldina; Pssst; Kvadrat) + lad. hinta (1600 sit,14 eur), valk. kentässä ISBN-viivakoodi; kansitaitteet mustalla pohjalla väripiirrokset ja lad. pun. gem. yhtystiedot ja levittäjät Englanti, USA, Belgia, Italia); sisäkannet mv, piirrosnäytteitä; s. 1 nimiö + piirros; s 2 kust. tiedot + piirros; s. 3 sisällysluettelo; s. 4–5 lad. ja kuvit. Bridget Evans: ”intro”; s. 6 Polly Perverse: ”Tijuana Bibles” lad. ja näytekuvia; s. 7–210 mv sk sivun taitossa; s. 211–214 lad. tekijäesittelyt; s. 215 neljä ilmoitusta; s. 216 lad. toimituskunta ja esittely muista julkaisuista ”Other english-language issues from the Stripburger’s bedroom: Anti-nazi 1996 -kalenteri, (SB”8) lm; XIII silkkipainetut postikortit, (SB#13) lm; Stripburek – comics from behind the rusty iron curtain (SB-16) lm, tulossa uusi painos; Handyburger – comics on the handicap / deprivilege theme (SB#18) + neljä kansikuvaa mv rast.; sivunumerot lad. alas keskelle]