Heimosoturi Ismo – 1957

Lisätiedot ja sisältö:

[N:o 1 Syyskuu 1957; kansi vaaleanvihreälle kartongille, painovärit vihreä ja punainen; tk. tekstiä; 32 s. + kannet; ei sivunumerointia; s. 1–2, 4, 6, 28, 30, 32 tyhjiä; s. 3 nimiö; s. 5. tekijät ja painotiedot; s. 29 ”Sananen sisällöstä”; s. 31 ”Seuraavan numeron sivuluku” (24); 20 s. m-v sk (s. 7–26).]

Hiljaiseen erämaakylään hyökkää heimopäällikkö Iso-Tuomon joukko, ja yllätetyt sotilaat taistelevat viimeiseen mieheen. Kuuluisimman sotilaan ja hämäläisten kuninkaan poika Ismo Niilonpoikakin joutuu orjuuteen. Ismo lohduttaa orja Leenaa ja pelastaa tämän ilkeältä savolaiselta vartijalta, Jaakolta, josta tulee pysyvä vihamies. 

[N:o 2 Lokakuu 1957; kansi vaaleanvihreälle kartongille; painovärit punainen ja ruskea; tk. tekstiä; 32 s. + kannet; ei sivunumerointia; s. 2, 4, 30, 32 tyhjiä; s. 1 nimiö; s. 3. tekijät ja painotiedot; s. 29 tekstiä loppuunmyydystä ed. numerosta; s. 30 = ed. n:on takakansiteksti; s. 31 ”Seuraavassa numerossa”; 24 s. m-v sk  (s. 1–24 = 5–28).]

Päällikön tytär Kirsti valitsee Ismon omaksi orjakseen. Tämä vaatii itselleen Kirstin kaulassa roikkuvaa oman äitinsä korua, mutta saa piiskasta kasvoilleen, tosin Kirsti myös lääkitsee haavan. Ismo painii karhun kanssa, ja taas Kirsti hoitaa. Iso-Tuomo palkitsee peijaisissa Ismon vapaammilla metsästysoikeuksilla, mutta Jaakko haastaa Ismon metsästäjän painiin vilkuillen Kirstiä, joka huomaa vain Ismon.

[N:o 3 / 1957 kansi vaaleanvihreälle kartongille painovärit punaoranssi ja violetti, tk. tekstiä; 32 s. + kannet, ei sivunumerointia; s. 2, 4, 32 tyhjiä; s. 1 nimiö, s. 3. tekijät ja painotiedot, s. 29 tekstiä ”Sananen sisällöstä”, s. 30 = 1. n:on takakansiteksti ja s. 31 ”Lukijoille”; 24 s. m-v sk  (s. 1–24 = 5–28)]

Jaakko yrittää tappaa Ismon, mutta päällikkö suuttuu. Ismosta kasvaa ”mitä salskein nuorukainen”, hän kaataa kymmeniä karhuja, pelastaa Kirstin susilaumalta ja yrittää pari kertaa karatakin. Kirsti yrittää pitää Ismon ja Leenan erillään, sillä tyttö on ”kehittynyt ja saanut olemukseensa naisellisen suloisuuden.” Jaakko tekee Ismolle ansan, kuopan jossa on karhu valmiina, mutta Ismon koira Kalma, puoliksi susi, rientää apuun. Kirsti ja Vanha-Taave yllättävät Jaakon kuopan reunalta, ja Taave tappaa karhun.

[N:o 4 / 1957; kansi vaaleanvihreälle kartongille; painovärit punainen ja musta; tk. tekstiä; 32 s. + kannet; ei sivunumerointia; s. 2, 4, 32 tyhjiä; s. 1 nimiö; s. 3. tekijät ja painotiedot; s. 29 tekstiä seuraavasta numerosta; s. 30 = 1. n:on takakansiteksti ja s. 31 ”Pohditteko joululahjaongelmia?” + tilauslipuke; 24 s. m-v sk  (s. 1–24 = 5–28).]

Leena hoivaa Ismoa, Jaakko tuomitaan aluksi orjaksi ja sitten vielä kujanjuoksuun. Vienan miehet hyökkäävät, Arhippa tappaa Iso-Tuomon. Taavekin kuolee. Sarjassa jo kolmannen kerran tyttöjä kutsutaan ”mansikkaisiksi” kun Arhippa etsii Kirstiä ja Leenaa. ”Reipas vastustaja mustine partoineen ja tummine katseineen miellytti Ismoa, ja niinpä hänkin kävi viskelemään myöskin sanalla eikä yksin miekalla.” Ismo jättää voittamansa Arhipan henkiin, kun muistelee tapettua isäänsä. Vienalaisten sytytettyä pirtin Ismo ja Leena karkaavat.

[N:o 5 / 1957; kansi vaaleanvihreälle kartongille; painovärit punaoranssi ja violetti; tk. tekstiä; 32 s. + kannet; ei sivunumerointia; s. 2, 4, 32 tyhjiä; s. 1 nimiö; s. 3. tekijät ja painotiedot; s. 29 tekstiä = 1. n:on takakansiteksti ja s. 31 ”Seuraavassa numerossa”; 24 s. m-v sk  (s. 1–24 = 5–28).]

Kirsti yrittää saada vastentahtoiset miehensä Ismon ja Leenan takaa-ajoon. Ismo eksyttää taka-ajajansa, ja Leena hoivaa haavoittunutta Ismoa luolassa ja osoittaa metsästystaitonsa. Kalma ajaa sudet pois.

[N:o 1 / 1958; kansi valkoiselle kartongille; painovärit sininen ja punainen; tk. tekstiä; 32 s. + kannet; ei sivunumerointia; s. 2, 4, 30, 32 tyhjiä; s. 1 nimiö; s. 3. tekijät ja painotiedot; s. 29 tekstiä  ”Arvoisa lukijamme” ja s. 31 ”Seuraavassa numerossa”; 24 s. m-v sk  (s. 1–24 = 5–28).]

Ismon kuume laskee ja Leenakin saa unta. Erotiikkaa syntyy, kun Leena pesee yläruumiinsa (selin). Leena näkee teeriparven ja ampuu jousellaan metson (!). Yllättäen kohdataan Leenan isä, sijaiskuningas, joka huomaa tapetun päällikkönsä pojan Ismon: ”Sinustahan on sukeutunut mies komea kuin korpien kuusi. Olet mitoissasi isäsi ylittänyt, ukko siunatkoon. Hän oli mies, jonka veroista ei toista.” Lappalaiset olivat käyneet kylässä viemässä hämäläisiä orjiksi (!). Ismo aikoo vapauttaa heimolaisensa sekä Pohjan perukoilta että Savon mailta. Mukaan lähtee Antti tyttöään Kerttua vapauttamaan. Ismon ja Leenan paluujuhlissa intoillaan jo Lapin retkestä, ja Ismo käy vanhempiensa muistolehdossa.

(Ennakkotiedoissa kerrotaan, että Ismo kohtaa pelottavan Lapin noidan ja pelastaa jo monta hämäläisnaista, mutta Kerttu ja hänen kumppaninsa jäävät edelleen vangeiksi… ja jatkoa ei sitten seurannut!)